VAPAAEHTOISTYÖ PALKITSEE

Transkriptio

1 Helsingin ortodoksinen seurakunta Irtonumero 3 euroa 05/10 Kirkkopäiville, nyt! VAPAAEHTOISTYÖ PALKITSEE Paavolle alttariapulaisen työ on kunnia-asia ORTODOKSIEN TIKKURILA TUTUKSI

2 Tässä numerossa 2 Toimittajalta toimittajalta Kiitos avusta! 3 Uutisia/tiedotuksia 4 Kirkkoherralta 5 Esipaimenelta 6 Vapaaehtoistyö: Kuorossa soi lapsuustutkijan ääni 8 Vapaaehtoistyö: Tulen kirkkoon kuin kotiin 10 Vapaaehtoistyö: diakonia 13 По русски 15 Ajan pyhittäminen 16 Liturgi i modern språkdräkt 18 Kirjat 19 Perheuutisia 20 Kirkkopäivät 22 Tutustutaan Tikkurilaan 24 Metropoliten av Nicea har ordet 25 Lapset ja nuoret 27 Kalenteri 32 Diakonia 33 Minne mennä 36 Yhteystiedot Kannen kuva: Timo Mertanen Takakannen kuva: Kalevi Kasala Uudenmaan ortodoksilehti Perustettu 1950 Julkaisija Helsingin ortodoksinen seurakunta Vastaava toimittaja Tiina Makkonen Toimitus Liisankatu 29 A 2, Helsinki, p Sähköposti ortodoksiviesti@ort.fi Verkkosivut Timo Mertanen Viestintätoimikunta Kristiina Sarivaara, Maria Lampinen, Max Arhippainen, Heikki Huttunen, Marja Istala- Kumpula, Markku Salminen, Timo Mertanen ja Tiina Makkonen. Tilaushinta 28 e. Lehti on seurakunnan jäsenille ilmainen. Tilaukset ja osoitteenmuutokset p Seurakuntalaisten osoitteenmuutoksia ei tarvitse ilmoittaa. ISSN Painopaikka Kirjapaino Uusimaa, Porvoo. Lehti ilmestyy 10 kertaa vuodessa. Tilaamatta lähetettyjä kuvia ja kirjoituksia ei säilytetä eikä palauteta. Seuraava lehti ilmestyy ja siihen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa viimeistään Vielä kolme kuukautta sitten ennen tuloani seurakuntaan töihin kuvittelin yhteishengen suurin piirtein kuolleen nyky-suomesta. Olen kuunnellut junissa ja kahviloissa, kuinka ihmiset juttelevat keskenään jokainen huolehtikoon vain itsestään -hengessä. Minulle on kerrottu tarinoita siitä, kuinka urheiluseuroihin ei saada enää talkooväkeä. Tiedän, että monet vanhukset muistelevat aikaa, jolloin joku vielä ehti käydä katsomassa. Luulin, että epäitsekkyyttä pidetään lähinnä tyhmyyden merkkinä. Kuka järkevä ihminen uhraisi aikaansa ja energiaansa toisten auttamiseen, kun omissakin asioissa on aivan tarpeeksi setvimistä? Onneksi olen ollut osin väärässä. On hienoa huomata, että seurakunta on vakuuttavalla tavalla epämuodikas paikka. Ihmiset venyvät yhteisen hyvä edessä. Kirkon palveleminen on monelle kunnia-asia. Tämä lehti muistuttaa siitä. Seurakunnassa tehdään uskomattoman paljon työtä, josta saa palkaksi enemmänkin hyvän mielen kuin rahaa. Vapaehtoisia tapaa seurakunnan keittiöistä kahvipannujen ääreltä. Heitä on kirkkosaleissa kuoroissa ja alttaripalvelijoina. Jotkut käyvät vain pitämässä yksinäisille ihmisille seuraa. Toiset istuvat auttavan puhelimen päässä kuuntelemassa soittajien murheita. Vapaaehtoisia on niin monessa mukana, että kaikkia ei pysty millään mainitsemaan. Mutta toivottavasti kiitos tavoittaa jokaisen - ansaittu kiitos. 2 Yksi ryhmä on mainittava vielä erikseen: Ortodoksiviestin tämäkin numero olisi vain surkean ohut läpyskä ilman palkatta työskentelevien kirjoittajien ja kuvaajien korvaamattoman arvokasta panosta. Kiitos jokaiselle! Ja oikein mukavaa ja rentouttavaa kesää! TIINA MAKKONEN VENÄJÄNKIELISILLÄ SIVUILLA puhutaan niin ikään seurakunnassa tehtävästä vapaaehtoistyöstä. Sivuilta saa myös tietoa kesän kirkollisista juhlista.

3 SEURAKUNTA TIEDOTTAA KIRKKOKERRA PURMOSEN TYÖSUHTEEN PÄÄTTYMINEN EI JOHDA SYYTTEISIIN Syyttäjän mukaan Purmosen vapauttaminen työntekovelvoitteesta oli välttämätöntä Helsingin rikospoliisi tutki Helsingin ortodoksisen seurakunnan entisen kirkkoherran Veikko Purmosen työsuhteen päättymiseen liittynyttä asiakokonaisuutta. Purmosen työsuojelupiirille tekemän ilmoituksen perusteella tutkittiin sitä, ovatko eräät seurakunnanneuvoston ja -valtuuston jäsenet ja hiippakunnan piispa KP metropoliitta Ambrosius syyllistyneet asiassa työsyrjintään, työturvallisuusrikokseen tai kunnianloukkaukseen. Purmonen on väittänyt joutuneensa työssään vuosina häirinnän, epäasiallisen kohtelun ja työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Purmonen on katsonut, että hänen ammattitaitoaan on vähätelty, elämäntyö mitätöity, häntä on uhattu irtisanomisella ja hänet on vapautettu työntekovelvoitteesta ilman laillista perustetta. Kaikki epäillyt kiistivät rikosepäilyn perusteettomana ja aiheettomana. Helsingin syyttäjänvirasto on tehnyt asiassa kaikkien epäiltyjen osalta syyttämättäjättämispäätöksen. Purmosen työsuhteen päättymiseen johtaneessa menettelyssä ja seurakunnanneuvoston sekä piispan toiminnassa ei havaittu olevan mitään rikollista. Syyttämättäjättämispäätöksen mukaan seurakunnanneuvoston tekemä päätös Purmosen vapauttamiseksi työvelvoitteestaan on ollut välttämätön toimi seurakunnan hallinnollisen toimintakyvyn säilyttämiseksi eikä se ole sisältänyt Purmoseen kohdistuvaa ikäsyrjintää. Seurakunnanneuvoston jäsenillä on ollut Purmoselle annettuihin huomautuksiin luottamusasemaan liittyvä laillinen oikeus, eikä sillä ole merkitystä, miten huomautusten on lopulta käynyt. KP metropoliitta Ambrosius on kertonut kannustaneensa Purmosta ja luottamuselimiä kehittämään seurakunnan sisäistä työnjakoa ja delegoimaan vastuuta. Syyttämättäjättämispäätöksen mukaan Purmosella ei ole ollut tähän halukkuutta, eikä hän seurakunnanneuvoston puheenjohtajana ole halunnut avointa ongelmien pohdintaa ja kestävien ratkaisujen etsintää. Seurakunnan työilmapiiri- ja jaksamiskysymykset ovat jääneet Purmosen haluttomuuden vuoksi sivuun. Olemme tyytyväisiä, että asia on puolueettomasti tutkittu perinpohjaisesti ja huolellisesti. Epäillyille on ollut alusta asti selvää, ettei asiassa ole tapahtunut mitään laitonta eikä syyttämättäjättämisratkaisu tullut siksi yllätyksenä. Toivottavasti tämä virallinen ratkaisu palauttaa työrauhan seurakuntaan, toteaa seurakunnanneuvoston varapuheenjohtaja Seppo Ketola. VERA NOUSEE HELENAN VIEREEN Venäläisen hyväntekeväisyysjärjestön rakennuttama Senioritalo Vera valmistuu vielä ennen vuodenvaihdetta. Talo sijaitsee Helenan vanhainkodin välittömässä läheisyydessä Etelä-Hermannin alueella. Siihen rakennetaan 23 asuntoa, joissa on 1 3 huonetta. Asunnot on tarkoitettu ensisijaisesti 65 vuotta täyttäneille ortodokseille. Talon peruskivi muurattiin toukokuun lopussa. Kuva: Timo Mertanen ISÄ JUHA JÄRVENPÄÄHÄN JA PORVOOSEEN Itä- ja Keski-Uudenmaan toimintaalueen papin sijaiseksi on nimitetty isä Juha Hirvonen. Hän toimii pääasiassa Järvenpäässä ja Porvoossa, mutta myös muualla seurakunnan alueella. Sijaisuus alkaa ja jatkuu saakka. 3

4 Kirkkoherralta Totuudesta ja osallisuudesta Kirkko on kevään juhlien jälkeen siirtymässä kesän myötä viettämään monia praasniekkoja. Suurin osa temppelijuhlista sijoittuu kiinteästi kalenteriin, muutamat ovat taas riippuvaisia pääsiäisen ajankohdasta. Pyhän Kolminaisuuden kirkko on seurakuntamme vanhin ja sen temppelijuhlan, helluntain, sanoma on tärkeä ympäri vuoden. Pyhän Hengen yhteyteen liitetään määritelmä Totuuden Henki. Mirhallavoitelun sakramentissa meidät voidellaan Pyhän Hengen lahjan sinetillä. Tämä antaa meille edellytykset kasvaa armolahjoissa ja niin myös totuudellisuudessa. Totuuden etsiminen on yleisinhimillistä, mutta meille kristityille sitä ei voi olla ilman yhteyttä Jumalaan. Ajallemme on tyypillistä, että asioita määritellään yksilökeskeisesti. Kirkon oppia määritellessään kirkolliskokoukset lausuivat Pyhä Henki ja me olemme päättäneet. Meidän on kirkossa vaalittava tämän kaltaista ajattelutapaa. On kuitenkin oltava huolellinen yksityiskohdissakin: ei siis minä ja Pyhä Henki vaan me ja Pyhä Henki. Sitoutuminen yhteiseen uskoon sisältää velvoitteen hyväksyä myös oma keskeneräisyys. Pyhät ihmiset on tunnistettu usein siitä, että he ovat tulleet yhä tietoisemmiksi omasta tilastaan. Tämän hengellisen kokemuksen myötä he ovat tulleet kelvollisiksi ohjaamaan muita. Mandaatti ei ole siis syntynyt henkilön omasta oikeassa olemisen vakaumuksesta. Kysymys on siitä, että Pyhän Hengen kosketus on tehnyt pyhät tietoisiksi heidän omasta tilastaan. Tästä kokemuksesta käsin he ovat voineet osoittaa sympatiaa syntisiä kohtaan ja näin mahdollistaneet armon kosketuksen, jonka avulla langennut voi nousta. On siis katsottava totuudellisesti omaa sielun tilaa. Jos teemme sen totuudellisesti, niin tuomitseminen jäänee vähemmälle. Uutena käytäntönä kirkkoherran palsta julkaistaan kahdella kielellä. Tämän tarkoituksena on mahdollistaa venäjänkielisen jäsenistömme palvelua. Meidän tulee seurakunnassa ottaa selkeästi vastaan haaste monikulttuurisuudesta. Palvelemme seurakunnassa monilla kielillä ja toivon, että voimme näin edesauttaa hengellistä kasvua. Samalla on kuitenkin tärkeä, että maahanmuuttajat voivat olla osallisia myös seurakunnan kaikessa muussa toiminnassa. Silloin toteutuu aito yhteys uskomme, ortodoksisuuden, yhteydessä eikä vain kansallisuuden merkeissä. markku salminen ОТ НАСТОЯТЕЛЯ ОБ ИСТИНЕ И УЧАСТИИ В НЕЙ Церковь после весенних праздников переходит к праздникам летним. Большая часть летних праздников - неподвижные, т.е. связанные с церковным календарем и определенной датой, другие же - подвижные - зависят от Пасхи. На самый значительный летний праздник - Троицу - приходится престольный праздник Свято Троицкого храма Хельсинки, самого первого, а значит, старейшего храма нашей патриархии. В праздник Троицы- Пятидесятницы - вспоминается сошествие на апостолов Святого Духа в виде огненных языков. Святого Духа называют Духом истины. В таинстве помазания освященным миром нам подаются дары Святого Духа. Это дает нам возможность духовно возрастать в истине. Поиск истины свойственен для человека, но для нас христиан этот поиск не мыслим без связи с Богом. Для нашего времени типично все взвешивать на весах индивидуальности! Но во времена становления церковного учения на Вселенских соборах провозглашали: угодно Духу Святому и нам. Мы должны придерживаться в церкви такого мышления: что угодно Духу Святому, то угодно и нам, т.е. не я и Святой Дух, а мы и Дух Святой. Следование за Господом и посвященость Ему обязует нас понимать своё несовершенство. Святых людей часто отличает то, как они все больше познавали себя - состояние собственной души. Этот духовный опыт делал их достойными наставлять других на истинный путь. Их духовное право заключалось не в том, насколько они правильно верят. Но прикосновение Святого Духа давало им осознать свое состояние. Веяние Святого Духа даёт сочувствие к грешникам и являет Божию благодать, поднимающую падших ко спасению. Значит, нам необходимо видеть истинное состояние нашей души. Чем более мы совершенствуемся в истине, тем меньше судим других. У нас теперь нововведение - колонку настоятеля публиковать на двух языках. Так мы хотим служить и нашим русскоязычным прихожанам. Многокультурность - это богатсво возможностей церкви. В приходе мы служим на многих языках, и я надеюсь, что так мы можем способствовать духовныму росту каждого. В то же время важно, чтобы эмигранты могли полноценно участвовать в церковной жизни. И тогда проявится истинное православное общение, а не только связь внутри национальности. Маркку Салминен Перевела Влада Валстен 4

5 ESIPAIMENELTA Miten tämän päivän yhteiskunnallisen ja taloudellisen mullistuksen keskellä voisimme kirkkojen piirissä oppia uudella tavalla diakoniaa, jakamista, lähimmäisen rakkautta? Nämä ovat erittäin merkittäviä kysymyksiä meille, kun meidän kristittyjen suosiossa eivät juuri ole askeesi ja niukkuus, kilvoitteleva mieli, nämä vanhat hengelliset aarteet. Kuitenkin esimerkiksi lama talouselämässä on toisinaan tarpeellinen muistutus rajoista ja askeesin merkityksestä. Tämä itsensä antaminen, omastaan jakaminen, toinen toistemme taakkojen kantaminen ovat keskeisellä sijalla kristillisessä kokemusmaailmassa ja traditiossa. Meidät on kasteessa liitetty Jeesuksen kuolemaan, siihen että hän antoi itsensä maailman ja elämän edestä. Elämä on noussut ylös haudasta. Halki kirkon historian ja meidänkin keskellämme hengelliset kilvoittelijat kuolevat joka päivä totuuden puolesta. Kristitty on kutsuttu antamaan todistus elämällään, ei pelkästään opetuksellaan. Usko tekee työtä rakkaudessa (Gal. 5:6). Varhaiset kristityt jakoivat elämän, totuuden, rakkauden. Tällä kaikella on yhäkin oma velvoituksensa seurakuntayhteisössä ja myös seurakuntien kesken koko kirkossa. Tehtävämme on elää rikasta liturgista elämää, sekä viedä sen uudistavat ja elämää antavat hedelmät jokapäiväiseen elämään. Pyhässä liturgiassa me olemme Jumalan kansa, joka Kristuksen ruumiina piispan tai papin johdolla ylistää ja murtaa leivän yhdessä. Siinä koetusta yhteisöllisyydestä tulisi olla suora linja keskinäiseen jakamiseen myös liturgian jälkeen. Tästä ajatuksesta käsin kirkko on elävä organismi, uusi todellisuus, ihme ja rikkautta, joka kasvaa jakamalla ja antamalla pois. Siksi kristityt eivät kirkossa puhu elämästä, vaan heidän tehtävänsä on antaa se. Joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, ei voi olla minun opetuslapseni. (Luuk 14:33) Kirkon olemassaolo on juuri vakuuttumista, todistusta Jumalan rakkaudesta, osoitus hänen voimastaan ja johdatuksestaan, jotta maailma voisi oppia, tuntea, kokea sen. Jumalan kirkkaus tässä maailmassa ei ilmene Kaikkivaltiaan, Pantokratorin, muodossa, vaan se tulee meille todellisuudeksi siinä, että Jumala taivaallisena Isänä ilmaisee meille itsensä ja antaa Poikansa maailman elämän edestä. Athos-vuoren isä Vasileos sanookin, että uhraaminen on kasvamista, itsensä tyhjentäminen on täyteyttä ja nöyryys suurta kirkkautta ja 80-luvuilta alkaen kirkossamme jumalanpalveluselämän uudistus on tuonut eukaristian vieton korostetummin keskelle kirkkoa. Jumalan kansa on entistä aktiivisemmin osallistunut sitä kautta seurakunnan yhteiseen rukoukseen ja ylistykseen luvulla myös tämän seurauksena tulisi näkyä enemmän keskinäistä jakamista sekä aineellisessa ja hengellisessä elämässä. Kirkkomme hengellisen ja liturgisen elämän rikkaudesta ja siinä tapahtuvasta jakamisesta käsin meidän tulee kasvaa uudenlaiseen asenteeseen, uuteen sitoutumiseen seurakuntaan. Niin kuin rukous on työtä, jossa pitää nähdä vaivaa ja saa väsyä, samoin meidän rakkautemme kirkkoa ja toinen toistamme kohtaan tulee näkyä myös kukkarossa. Monet vapaat uskonnolliset suunnat ja lahkot keräävät Suomessa kirjaimellisesti kymmenykset seurakunnalle ja muihin hyviin tarkoituksiin. Meidän kirkossammekaan ei enää puolentoista prosentin kirkollisvero tai jokin prosenttiliike riitä. Pitäisikö tavoitteeksi panna kymmenykset? Siitä riittäisi moniin hyviin tarkoituksiin, niin seurakunnan hengellisiin tarpeisiin, diakoniaan ja myös kehitysapuun. Myöskään hallinto ei ortodoksisessa kirkossa ole itsetarkoitus. Sekin on alistettu aina Kristuksen evankeliumille ja koko kirkon pyhälle perinnölle. Mitä enemmän opimme olemaan niille uskollisia, sitä paremmin kirkon rakenne ja toiminta voivat palvella myös kirkon syvintä tehtävää keskinäisessä jakamisessa ja rakkaudessa. Ne ovat ainoita ehtymättömiä luonnonvaroja, jotka kasvavat, kun niitä runsaasti käytetään. METROPOLIITTA AMBROSIUS 5

6 Kuorossa soi lapsuustutkijan ääni Anu-Katriina Pesonen on niitä ihmisiä, joita on siunattu monipuolisella lahjakkuudella. Hän opiskeli yhtä aikaa kahta eri alaa ja valmistui peräkkäisinä vuosina psykologiksi ja kuvataiteilijaksi. Käytännössä kuvataiteen tekeminen jäi. Jäljelle jäi kehityspsykologian tutkimustyö. Ja laulu. - Innostuin laulamisesta, kun lapset syntyivät. Lauloin heille paljon. Sitten aloin käydä laulutunneilla ja päädyin monien mutkien kautta katedraalikuoroon, Anu kertoo. Ortodoksikirkkoon Anu liittyi ajat sitten pitkän harkinnan jälkeen. Ajatus heräsi jo lukiolaisena, kun luterilaisuus tuntui etäiseltä. Kirkkolaulun kautta pysyy läheinen yhteys omaan kirkkoon. - Lauluun liittyvä rukouksellisuus tulee osaksi vuosituhantista perinnettä, jota arvostan tosi paljon. On hienoa saada osallistua sellaisen perinteen välittämiseen. Laulajat vaihtuvat, mutta laulut pysyvät, Anu hehkuttaa. - Laulaessa saa olla hirveän tarkkana. Aluksi häpesin kauheasti mokiani, mutten onneksi enää siinä mitassa. Laulu tulee ja laulu menee. Pikku hiljaa oppii myös kuuntelemaan muita laulajia ja olemaan osa kokonaisuutta. Kirkkokuorossa yhdistyy Anun mukaan laulamisen ilo ja mukava yhteisöllisyys. Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta? Miksi itkien haette katoamatonta katoavuudesta? Perhe ja psykologian alan tutkijantyö pitävät Anun kiireisenä. Silti hän on sitoutunut kuoroon ja kehittää koko ajan taitojaan. Hän käy laulutunneilla ja joka viikko kuoron harjoituksissa. Anu esiintyy konserteissa ja laulaa palveluk- sissakin aina, kun on aikaa. - Kuoro on ihana yhteisö. Samanlaista ilmapiiriä toivoisin koko kirkkoon. Anu viittaa siihen, että kokee välillä ristiriitaisuutta tieteentekijän ja ortodoksin rooliensa välillä. Vaikka kirkon konservatiivisuus on elinehto perinteiden säilymiselle, toivoisi hän silti kirkolta uskaliaampaa otetta kyseenalaistaa vanhoja käsityksiä, esimerkkinä vaikka samaa sukupuolta olevien parien rak- 6

7 kauden ja liittojen hyväksyminen. - Mutta minähän voin seurakunnan jäsenenä vaikuttaa asioihin omalta pieneltä osaltani. Mielestäni kirkon pitäisi puolustaa rakkautta sen kaikissa muodoissa, Anu kertoo. Oi, pääsiäinen! Murheesta vapaaksi pääseminen! - Olen hirveän innostunut työstäni. Olen aina ollut erityisen kiinnostunut lapsuudesta. Anu väitteli tohtoriksi vauvojen temperamenttieroista seitsemän vuotta sitten. Viime aikoina hän on tutkinut mm. sitä, miten sotalapsena oleminen on vaikuttanut ihmisten myöhempään elämään. Tutkimuksissa on päädytty siihen, että sotalapsitaustaisten aikuisten stressinsietojärjestelmä on muita heikompi ja esimerkiksi alkoholismi on heillä yleisempää luvulla vielä uskottiin yleisesti, että koettelemukset karaisevat lasta ja tekevät hänestä jopa vahvemman. Silloin ei ollut vielä mitään käsitystä lasten kiintymyssuhteiden merkityksestä myöhemmälle kehitykselle, tutkija selittää. Nyt tutkijat tietävät, että ympäristön vaikutus lapseen alkaa jo hedelmöityksestä. Anu-Katriina Pesonen selvittää parhaillaan sitä, miten raskauden aikaiset tekijät vaikuttavat ihmisen temperamenttiin, persoonallisuuteen ja stressinsietoon. Omien lasten kanssa Anu ei ole analyyttinen lapsuusajan tutkija, vaan ihan tavallinen lapsiaan rakastava äiti. - Lasten kanssa puuhaaminen on ollut minusta ihanaa. Nautin ihan hirveästi. Vaikka vasta myöhemmin työssäni olen oppinut, että vauvan kanssa vuorovaikutusta voi jopa oppia, kuin mitä tahansa taitoa, Anu vakuuttaa. Voisiko erityisen positiivinen vuorovaikutus syntyä sillä hetkellä, kun odottava äiti laulaa kirkkokuorossa? Tutkija hymähtää kommentiksi. Jos asiaa ei ole tutkittu, on turha lähteä arvailemaan. TEKSTI JA KUVAT: TIINA MAKKONEN Väliotsikot ovat pätkiä Nouskoon Jumala pääsiäisstikiiroista. Veljet, sanokaamme vihollisillemmekin: antakaa kaikki ylösnousemuksen tähden anteeksi Anu-Kaarina Pesosen kuvataiteilijuudesta on jäänyt merkiksi Auroran sairaalassa oleva aulateos Pohjoinen puutarha. Seinään on upotettu tasavälein mustavalkoisia valokuvia. 7

8 Tulen kirkkoon kuin kotiin Paavo Räihälä, 62, on tuttu näky Uspenskin katedraalissa. Hän on toiminut siellä jo kauan ponomarina eli alttariapulaisena. Ihan tavallinen seurakuntalainen aktivoitui kirkossakävijäksi nelikymppisenä. Oli aika ajatella tulevaisuutta. Hymyilevä Paavo on vapaaehtoistyöntekijä, koulutukseltaan sähköinsinööri ja myös perheenisä. Alttarissa jumalanpalvelusten aikana hän valmistelee suitsutusastiat ja sytyttää kynttilät, hoitaa ajoituksen ja ohjailee muita lempeästi. Näin papisto saa keskittyä jumalanpalvelusten toimittamiseen. Paavo aktivoitui kirkossakävijäksi 80-luvulla. Työvuosinaan hän matkusteli Neuvostoliitossa, ja kävi sielläkin jumalanpalveluksissa. Tällöin myös slaavin kieli tuli tutuksi. Kolminaisuuden kirkosta ja Tapiolan kappelista kirkkotie kulki Uspenskiin, jossa isä Juha pyysi Paavoa avuksi. Alttarissa pienten ponomarien ohjaaminen oli hänestä mieluisaa. Paavo vihittiin lukijaksi ja alidiakoniksi, ja hänen kuuliaisuustehtäväkseen tuli alttarin kunnossapito. Paavon mielestä alttaripalvelus on kuin ponomarin rukousta. - Kun itse antaa aikaansa ja työtään, saa vielä enemmän. Paavon perhe on tottunut siihen, että isä on aina kirkossa. - Tyttäreni on jo aikuinen. Kun per- Ponomarin tehtäviin kuuluu leikata leipä jälkiviiniä varten. hesuhteet ovat kunnossa, niin ei ole ongelmaa. Vaimoni suhtautuu myönteisesti. Onnellisesti omana itsenä Paavo kertoo kasvaneensa kirkkoon kiinni ihan konkreettisesti. Hänelle puhjennut sairaus vaati tunnin kestävän, itse suoritettavan munuaisdialyysin neljän tunnin välein vuosien ajan. Sunnuntaisin hän heräsi aikaisin, suoritti hoidon, ja lähti kirkkoon. Jumalanpalveluksen jälkeen oli taas dialyysi. Alttarin sivuhuoneessa Paavo vietti hoidon aikana tunnin yksin. Siellä oli aikaa lukea rukouksia ja jumalanpalveluskirjoja. Paavo sai odottaa uutta munuaista viidettä vuotta. Alkoi jo tuntua, ettei sitä ehkä tule. Sitten puhelin soi , ja uudenvuoden yönä uusi munuainen siirrettiin Paavolle. Leikkauksen jälkeen oli kolmen kuukauden karanteeni. Puoli vuotta piti olla tarkkana. - Olen aina uskonut Jumalanäidin 8

9 suojelukseen, Paavo toteaa. - Nyt ajattelen, että rukoillessani munuaista yritin ikään kuin käskeä Jumalaa. - Tunnen oloni kotoisaksi kirkossa, en tarvitse mitään kirkkoroolia. On helppoa kohdata muut, kun on oma itsensä. En ole sekaantunut mihinkään ristiriitoihin. Elämäni rytmittyy pitkälti kirkon palvelusten mukaan. Olen onnellinen, kun voin tehdä työtä alttarissa ja arvostan pappeja. Olen saanut seurata kirkkoherramme isä Markun vaiheita ja kunnioitan häntä suuresti. Uspenskissa on mielestäni avoin, lämmin ja sydämellinen ilmapiiri. Pyrin huumorilla ja lämminhenkisesti ohjaamaan ja opastamaan nuoria niin, että heille jäisi alttarista lämmin ja rento tunnelma mieleen. On hienoa nähdä, miten pikku ponomarit kasvavat yhteisöllisiksi ja oppivat auttamaan toisiaan. Nuorten ja lasten arvostaminen on tärkeää, Paavo kertoo. - Pienet ja isot, vanhat ja nuoret miehet ovat tervetulleita auttamaan. Jos haluaa tulla mukaan, kannattaa tulla kirkkoon ennen jumalanpalveluksen alkua. Alttarissa autetaan ja neuvotaan! Oletko kiinnostunut diakonian vapaaehtoistyöstä? Diakoniatyöntekijä Kari Hartikan mukaan diakonian vapaaehtoistyössä on tällä hetkellä aktiivisesti mukana n. 40 henkeä, mutta lisää apua kaivataan jatkuvasti. Vapaaehtoiset toimivat lähinnä työttömien ruokailussa, avustavat juhlien järjestelyssä, käyvät vierailuilla kotona ja palvelutaloissa tai toimivat omaishoitajien tukena. Jokainen löytää varmasti juuri itselleen sopivan toimintamuodon. Mikäli olet kiinnostunut diakonian vapaaehtoistyöstä ota yhteyttä Kari Hartikkaan: p kari.hartikka@ort.fi TEKSTI: MARIA LAMPINEN KUVA: TIMO MERTANEN Hääikoneista lumitöihin Seurakunnassa on paljon pieniä töitä, joissa vapaaehtoisten apu olisi tarpeen. Eläkkeellä oleva Andreas H. Hänninen on saanut tehtäväkseen tehdä 500 hääikonia jaettaviksi tuoreille aviopareille. Työrupeaman tuloksena saadaan ikoneita monen vuoden tarpeiksi. - Ikonit tilattiin valmiina, mutta ne olivat niin huonolaatuisia, että kuvat päätettiin hioa pois ja liimata tilalle uudet, Andreas selittää. - Ensin liimaan tapettiliisterillä kuvat pohjaan ja laitan sitten painon al- le päiväksi kuivumaan. Teen hommaa sadepäivinä, kun ei ole muutakaan tekemistä. Andreas H. Hänninen suunnittelee perustavansa ortodoksisen osuuskunnan, joka työllistäisi ihmisiä seurakunnan pikku töissä. - Töitä voisi olla kaikenlaisia tällaisista liimaustöistä lumenluontiin, Andreas suunnittelee. TIINA MAKKONEN 9

10 Vapaaehtoistyö -auttajana ja autettavana Ihmiskunnan ja ihmisen tärkeimmät menestystekijät ovat: Rakkaus, toivo, ilo, anteeksianto, empatia, usko, kunnioitus ja kiitollisuus. - Professori, George E. Vaillant. Elämä on pohjimmiltaan antamista ja saamista. Jakaminen, auttajana ja autettavana oleminen muovaa meidät osaltaan persooniksi, joita tässä elämässä olemme. Arjessa ja juhlassa autamme läheisiämme. Se on osa luontoamme, osa oman maammekin vanhaa perinnettä. Kupponen sokeria lainaksi, talkoilla perunat maahan. Auttamista vuorotellen. Se on luonnollinen, ihmisyyteen kuuluva osa elämää. Diakonia on Kirkon sosiaalityötä, lähimmäisen auttamista, kanssakulkemista. Kirkko, joka seuraa mestariaan, sitoutuu ihmiseen, ihmisten osaan ja ihmisten maailmaan ja jakaa ihmisen hädän. Diakoniatyö on vanhusten, sairaiden, syrjäytyneiden ja muiden avun tarpeessa olevien lähimmäisten auttamista. Diakonian toimintaa ovat seurakunnan eri alueilla toimivat kerhot, piirit ja ryhmät, laitos -ja kotikäynnit. Lisäksi diakonia organisoi muun muassa työttömien ruokailun ja järjestää retkiä, matkoja ja virkistysleirejä. Osana diakoniaa on myös vapaaehtoistyö. Mitä on vapaaehtoistyö? Joskus on vaikea erottaa luonnollista lähimmäisen apua, elämän jakamista ja vapaaehtoistyötä. Missä kulkevat rajat? Vapaaehtoistyö on aina oma valinta - sen kertoo jo sanakin. Seurakunta kouluttaa ja opastaa vapaaehtoistyöntekijän työhönsä ja johdattaa hänet asiakkaansa luo. Kaiken pohjana on kristillinen ihmiskäsitys. Seurakunta ja vapaaehtoistyöntekijä sopivat yhteiset pelisäännöt. Työhön sitoudutaan, mutta siitä voi myös irtisanoutua koska tahansa. Arkielämän vuorovaikutuksessa jaamme elämäämme läheistemme kanssa, tuemme toinen toisiamme. Tasavertaisessa suhteessa vuorottelemme auttajan ja autettavan roolissa. Vapaaehtoistyössä auttajalla tulee kuitenkin olla vahvemmat käsivarret. Auttaja on paikalla autettavansa hädän vuoksi. Kanssakäyminen muovautuu asiakkaan tarpeiden mukaan. Keskustelun ja erityisesti kuuntelemisen taito on vapaaehtoistyöntekijän yksi tärkeimmistä ominaisuuksista. Vapaaehtoistyöntekijä huomaa asiakkaansa tarpeet ja toiveet, mutta kunnioittaa myös omia työskentelymahdollisuuksiaan, omia voimavarojaan. Vapaaehtoinen antaa itsestään sitä, mitä hänen tehtäviensä puitteissa tulee ja voi antaa. On muistettava, että kyseessä on työsuhde, jossa vapaaehtoistyöntekijällä on myös vaitiolovelvollisuus. Ilman molemminpuolista luottamusta auttaminen on mahdotonta. Suuri ilo 10 Auttaminen lähtee halusta kulkea toisen rinnalla. Se on myös koko työn voimavara. Iloa siitä, että saan auttaa, saan olla lähellä ja jakaa toisen elämän syvimpiäkin asioita. Kirkon, oman seurakunnan vapaaehtoistyöntekijänä saan myös olla osana omaa yhteisöä, osana suurempaa kokonaisuutta. Jaetut elämän tilanteet, jaetut tarinat tulevat yhteisiksi elämän tukipilareiksi. Kuten teologian tohtori Martti Lindqvist sanoo Mikä koskettaa sinua, koskettaa aina jollakin tavalla myös minua. Jos sinä elät, se auttaa minuakin elämään. Jos sinä kuolet, jotakin myös minussa tuhoutuu. Koko olemassaolomme perustuu rinnallakulkemiseen. Elinehtomme on yhteys muihin ihmisiin. Kukaan ei selviä elämässä aivan yksin. Lähteet: Auttajan varjo, Martti Lindqvist Haastattelu, Kari Hartikka MARI VAINIO Olga ja Raisa nauttivat yhdessäolosta.

11 Teetä ja tarinoita Jo parisen vuotta Raisa ja Olga ovat nauttineet yhteisistä teehetkistä Raisan kotona. Nyt Olgan kattamaan pöytään pääsin minäkin. Lintuystävän pesä on tyhjä. Ensimmäiseksi saan kuulla surullisen tarinan mustarastaasta, joka teki pesän Raisan parvekkeelle. Lintu viihtyi emäntänsä vehreällä keitaalla. Se asettui sinne hiljalleen, luotti emäntäänsä niin, että rakensi pesänsä kukkalaatikkoon. Lennoiltaan lintu palasi parvekkeelle ja laulaa liverteli onnellisena lyhdyn reunalla. Pesässään mustarastas hautoi munista viisi pientä poikasta. Niiden kehitystä ja emon hoivaa oli hienoa seurata. Mutta voi surua. Luonnon vahvimman lain kautta varikset veivät pienet poikaset eikä mustarastasemoakaan ole sen jälkeen näkynyt. Raisa on jäänyt ikävöimään pientä lintuystäväänsä. Ystäviä Raisa Pantsu välillä kaipaakin. Monet vanhat ystävät ovat jo kuolleet ja uusia tuttavuuksia ei ole helppo luoda. Suomalaiset tuntuvat pitkiä aikoja Ruotsissa viettäneelle Raisalle kovin etäisiltä. Kontaktia on vaikea saada. Onneksi on Olga. Suuresta, 60 vuoden ikäerosta huolimatta on hienoa jakaa elämää yhdessä. Olga nauttii Raisan kertomista, pitkän elämän suomista tarinoista, joista välittyy elämän koko kirjo: sota evakkoonlähtöineen, työntäyteinen aika, kahden tyttären äitinä oleminen, pitkät, monia tunteja kestäneet kävelyretket ympäri Helsingin. Apua, iloa ja opittavaa Olga Kroutskih pyrkii tapaamaan Raisan parin viikon välein. Yleensä istutaan rauhassa teekupposen äärelle, joskus käydään kaupassa, kävelyllä meren rannassa. Seurakunnan vaaleihin men- 11

12 Lohduta surevia, joka olet vahva. Joka iloitset, auta myrtyneitä. Anna jotain Jumalalle kiittäen, että olet yksi niistä, joka voi toisia jotenkin auttaa. Anna lähimmäisenrakkauden nousta itserakkautesi yläpuolelle. Pyhä Grogorius Nazianzilainen. tiin yhtä matkaa. Parhainta ovat kuitenkin yhteiset juttuhetket. Jaetaan asioita, nauretaan yhdessä, joskus kyynelkin vierähtää silmään. Kaatuneiden muistopäivä on Raisalle raskas. Silloin muistuvat mieleen sodan surulliset tapahtumat, menetetyt paikat ja poisnukkuneet läheiset. Mennytkin on helpompi jakaa yhdessä. Olga kaipasi elämäänsä vapaaehtoistyötä ja otti yhteyttä seurakuntamme diakoniatyöhön. Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa Olga pääsi mukaan monipuoliselle, antoisalle kurssille. Sen jälkeen diakonityöntekijä Marina Närhi johdatti Raisan ja Olgan yhteen. Miksi tehdä vapaaehtoistyötä, pohtii Olga. Kaiken pohjana on rakkaus omaan Kirkkoon. Koska kristilliset arvot ovat koko elämän perusta, on niiden kautta luontevaa auttaa lähimmäistään. Luontevinta on myös tehdä se juuri oman Kirkon kautta. Vanhukset ja heidän elämänviisautensa ovat myös lähellä Olgan sydäntä. Omat isovanhemmat ovat jo kuolleet, joten on rikkaus saada jakaa elämää Raisan kanssa, jakaa sitä pitkää elämänkokemusta, jota aiemmilla sukupolvilla on. Siitä meillä nuoremmilla on paljon opittavaa. Tapaamispäivämme on kauniin aurinkoinen. Olga keittää teetä, tiskaa, järjestelee Raisan keittiötä. On kotoista ja kovin lämmintä. Parvekkeella otamme valokuvia. Raisa ja Olga hassuttelevat yhdessä. Kaksi naista, kaksi elämää, nuori ja vanha. Kasvoilta loistaa kunnioitus ja kiitollisuus ystävyyden ilosta. TEKSTI ja KUVAt: MARI VAINIO Auttavan puhelimen anonyymit kuuntelijat Eräs pappi vastasi puhelimeensa kiireisenä, bussi oli lähdössä ja seurakuntalaiset odottivat toisessa päässä. Puhelua ei voinut lopettaa, jonkun hätä oli tärkeämpi kuin papin matka, ja hän ei vain voinut sanoa: Minulla ei nyt ole aikaa, pakko mennä. Soittakaa huomenna uudestaan. Eikä hän voinut pyytää soittamaan kenellekään toisellekaan. Hän ei voinut kiirehtiä, hän tiesi, että häntä tarvitaan nyt, juuri tässä ja tällä minuutilla. Bussi meni, ja hän ei saapunut seurakuntakokoukseen. Hän puhui ja mielessään rukoili, miten tätä onnetonta ihmistä autetaan. Näin saattaa käydä useinkin. Mutta tämä tapahtui v Englannissa. Pappi ilmoitti myöhemmin oman puhelinnumeronsa paikallisissa lehdissä ja kehotti epätoivoisia soittamaan hänelle. Hän hankki joukon vapaaehtoisia, jotka vuorokauden ympäri vastasivat puhelimeen. Syntyi järjestö, Samarialaiset, jossa vastaajia ja linjoja oli paljon. Liike levisi kaikkialle Euroopassa, USA:ssa ja Australiassa. Luterilaiseen kirkkoon Suomessa syntyi v Palveleva puhelin. Meidän oma Auttava puhelimemme Siipi maassa sai alkunsa 15 vuotta sitten. Sen piirissä toimii tällä hetkellä parikymmentä vapaaehtoista, jotka huolehtivat puhelimeen vastaamisesta. He muodostavat työhön koulutetun ryh- män, joka säännöllisesti kokoontuu työnohjaukseen pohtimaan, miten auttaa, miten kuunnella oikein. Kuunteleminen on taito. Kuka lohduttaisi Nyytiä tai kuka tekisi näkymättömästä lapsesta vähän näkyvämmän? Tove Janssonin rakastetut kirjat kertovat siitä samasta, mihin Auttava puhelin kurkottaa. Kun ihmisellä menee huonosti, hän huomaa olevansa yksin, hukkuvan laivan jättävät rotatkin. Yksinäisyys on monella tavalla useimpien soittajien ongelma. Meillä on facebookeja, sähköposteja, kännyköitä...mutta meillä ei ole aikaa paneutua toisen ihmisen vakavaan elämäntilanteeseen. Kriisissä olevat ihmiset haluavat puhua, kertoa, pohtia, löytää kuuntelijan, joka auttaa heitä kulkemaan tovin eteenpäin ja löytämään ehkä jonkin ajatuksen huomisesta päivästä ja jaksamisesta. Auttava puhelin on heitä varten. Auttavan puhelimen kuuntelija Erillisenä osana vapaaehtoistyötä on Auttava puhelin, josta lisätietoja saa osoitteesta 12

13 Добровольная работа - тема нашего номера Истории за чашкой чая Можно много рассказать за чашкой чая. Я чаевничаю с Раисой и Ольгой. У них похожие судьбы и много общего. Вот уже пару лет как Ольга навещает Раису. Вот и сегодня Ольга накрыла стол и добавила третью чашку - для меня. Разговор начался с грустной истории о дрозде, который утроил гниздо на балконе Раисы. Он потихоньку там стал жить, доверяя хозяйке настолько, что свил гнездо в горшке для цветов. Дрозд так обжился на балконе, что звонко пел от счастья и - это оказалась дроздиха - она высидела пять птенцов. Удивительно было наблюдать за ростом пташек и как дроздиха-мать заботится о малышах. Но... какое горе! Вороны выкрали птенцов, и дрозд тоже пропал. Раиса привыкла к своей звонкой подружке, к ее птенцам. И все не может забыть птичьего семейства. Они успели подружиться. Раиса скучает именно по друзьям. Многие из старых друзей уже на том свете, а новых трудно найти. Долгие годы она жила в Швеции, как далеко эти годы. К счастью есть Ольга. Несмотря на шестидесятилетнюю разницу в возрасте, они подружились. Ольга любит слушать, а Раиса рассказывать, историй много- тут и война, и жизнь в Карелии, и судьбы ее двух дочерей. Яркие и разные, богатство воспоминаний, вся радуга жизни. Ольга Кроутских навещает Раису дважды в месяц. Обычно они пьют чай и разговаривают, иногда ходят в магазин, или гуляют по берегу залива. Они вместе ходили голосовать на выборы. Но больше всего им нравится говорить по душам, вместе размышлять, вместе радоваться, посмеяться, а и иногда и прослезиться. День воспоминания погибших - самый тяжелый день для Раисы. Тогда она вспоминает трагичные события войны, потерянные места и погибших близких. В это время нужно, чтобы кто-то был рядом. И хорошо, что рядом Ольга. Делиться и научаться Ольга хотела нести добровольный труд в церкви и рассказала об этом работникам диаконии. В Хельсинки Ольга попала на многосторонний и интересный курс. И после работница диаконии Марина Нярхи познакомила Ольгу с Раисой. Откуда у Ольги возникло желание нести добровольный труд, заниматься благотворительностью? - Думаю, что к этому побуждает любовь. Когда христианские принципы в основе всей жизни, то легко и просто помогать ближнему. И естественно делать это именно через свою церковь. Пожилые люди и их жизненная мудрость близко сердцу Ольги. Ее бабушка и дедушка уже нет на том свете. И как сокровище - возможность делиться своим временем, своими силами, своей жизнью с Раисой и научаться от нее долгому жизненному опыту старшего поколения. Наше чаепитие было интересным. Солнце за окном сияет. Ольга моет посуду, прибирается на кухне. Раиса сегодня счастлива. И мне с ними тоже хорошо и уютно. На балконе мы фотографируемся. Раиса и Ольга шутят, играют, как дети. Две жизни, молодая и пожилая. Уважение и благодарность, и радость дружбы. Текст и фото: Мари Ваинио Перевела Влада Валстен Что такое добровольная работа? Иногда трудно отличить обыкновенную помощь близких от добровольного труда. В чем разница? Добровольная работа всегда добровольная. Приход обучает и направляет работника на добровольный труд. Приход знает, кому нужна помощь. Все основано на христианском понятии человеколюбия. Церковь и работники оговаривают условия труда. К работе нужно приступить, но от нее можно в любой момент отказатьса. Интересует ли тебя добровольная работа? Если ты имеешь время и желание для добровольной работы, ты можешь позвонить отвечающему за этот труд Кари Хартикка. Тел kari.hartikka@ort.fi Отдельный, но тоже необходимый добровольный труд - это телефон доверия и помощи, о котором можно прочитать на странице 13

14 Лето церковное maa- Siirtolainen, ai hanmuuttaja? Жизнь церкви нескончаема и непрерывна, она не перестает во время наших летних каникул. Летом отмечается множество больших и малых праздников. Невозможно на одной странице Праздник в Порвоо в 2006 г. рассказать обо всех, скажу лишь о наиболее значительных из них. Начинаются они с великой Пятидесятницы, за которой следует Троицкая сплошная православная седмица, начало православнго церковного Петрова поста (31 мая 12 июля в 2010 году), 6 июня празднуется день Всех Святых, а вскорости Рождество честного славного Пророка, Предтечи и Крестителя Господня Иоанна (фин. Юханнус), и кончаются 29 августа, день, в который церковь вспоминает Усекновение главы Пророка, Предтечи и Крестителя Господня Иоанна (Мф. 14, 1-12). После празднования Юханнуса кажется незаметным воспоминание святых отцов-основателей Спасо- Преображенского Валаамского монастыря, преподобных Сергия и Германа, Валаамских чудотворцев XIV века, память которых церковь отмечает 28 июня. Подвиг иноческого жития преподобных в просвещении светом Христовой Фото Тимо Мертанен веры языческих карельских племен, в основании монашеской обители, на сотни лет ставшей оплотом Православия в этом крае. 12 июля (29 июня по церковному календарю) - великий церковный праздник славных и всехвальных первоверховных святых апостолов Петра и Павла. Первоверховными названы по чести, за их великие труды. Оба справедливо почитаются «столпами» Церкви Христовой, оба мученически скончались в Риме при императоре Нероне. В летние месяцы в Финляндской православной Церкви несколько престольных праздников. 8 июня Казанским приходом Ярвенпяя отмечается праздник Казанской иконы Богородицы. Церковь Ханко освящена в память равноапостольного великого кн. Владимира и святой равноапостольной Марии Магдалины. В Ильин день, 2 августа, обычно поминают близких. А кладбищенская церковь в Хельсинки носит имя славного пророка Божия Илии. В Ильин день, 2 августа, торжественное богослужение в церкви, молебен на погосте. В календаре Православной Церкви день именуется праздником «Происхождения Честных Древ Креста Господня». Слово «происхождение» т. е. «несение впереди», подразумевает совершавшееся в этот день шествие с частью подлинного Древа Животворящего Креста Господня. Ныне в конце утрени выносят Крест в середину храма для поклонения, и на литургии совершается малое освящение воды. А освященною водой во время великого праздника Преображения Господня в храмах благословляются виноград, ягоды и яблоки. Праздник Преображени Господа Иисуса Христа перед учениками на горе Фавор посвящен событию, которое описано описано в трех синоптических Евангелиях: Мф. 17: 1 13; Мк. 9: 2 12; Лк. 9: Празднуется 19 августа. Престольный праздник церкви Преображения Господня в Порвоо. Завершает летний календарь праздник Успения Богородицы день кончины девы Марии. Празднуется всей Церковью, и это особенный праздник кафедрального собора Финляндской православной церкви - Собора Успения Пресвятой Богородицы. В праздник Успения Церковь прославляет Богородицу, которая, приняв под свое покровительство род человеческий, ходатайствует за нас перед Самим Богом. Подробный праздничный календарь находится на страницах Приходская жизнь. Текст Герман Меррас Перевод Влада Валстен 14

15 AJAN PYHITTÄMINEN Kesä ja naiset Monien mielikuvissa kesä ja kauniit naiset liittyvät saumattomasti yhteen. Joillekin saattaa kuitenkin olla yllätys, että kesähelteen, naisten ja kauneuden muodostama kolminaisuus on myös kirkollinen totuus. Kirkkomme näet viettää keskellä kuuminta kesähellettä pyhien mirhantuojanaisten muistopäiviä. Omat juhlapäivänsä ovat saaneet Maria Klopaksen vaimo (21.7.), Maria Magdalena (22.7.) ja Salome (3.8.). Pyhät mirhantuojanaiset tuovat mieliimme kolme asiaa: Kristuksen läheisyyden, pääsiäisen ja kauneuden. He olivat lähellä Kristusta hänen eläessään ja tahtoivat olla lähellä häntä myös hänen kuoltuaan. Siksi he saavat elää hänen kanssaan ja kantaa Kristuksen elämää maailmaan. Kirkkoisien mukaan oli oleellista, että naiset olisivat ensimmäisenä Kristuksen haudalla. Niin kuin alussa nainen oli ensimmäisenä maistamassa tiedon puun hedelmää, niin myös uudet eevat ehtivät ensimmäisenä elämän puun luokse, ylösnousemuksen puutarhan hedelmien äärelle. Mirhantuojanaisille kuuluu itsestään selvästi erityissija kirkollisen kunnioituksen kohteena ja korkea asema taivaallisessa järjestyksessä. He ovat poikkeuksellisen kiehtovia hahmoja. Kyseessä on joukko pyhiä, joita kohtaan on helppo tuntea rakkautta. Mirhantuojanaiset ovat pääsiäisen suurlähettiläitä. He ovat pääsiäisaamun sankareita, ylösnousemuksen ensimmäisiä todistajia. Se, mitä he maistoivat tuona aamuna, on koko kristinuskon perustus. Me ortodoksit tunnemme mirhantuojanaiset ennen muuta liturgisen todellisuuden ja ylösnousemusveisujen kautta. Mirhantuojanaiset ovat pääsiäisen sävyjen ja tuoksujen kantajia. Jo heidän nimensä kuuleminen nostattaa ilmaan suloisia melodioita ja mirhan tuoksun. He edustavat taivaallista ja kirkollista kauneutta sen rakkaudellisimmassa muodossa. Mutta miten tämä liittyy siihen, mitä me teemme heinäkuun lopulla? Eivätkö ortodoksitkin istu uimarantojen hälinässä ja asfaltintuoksuisten katujen terasseilla? Lukija tarkatkoon. Uimaranta tai kesäkadun terassi eivät ole pääsiäisen vaikutuksen ulkopuolisia tiloja, eikä kesä ole ylösnousemuksen ulkopuolista aikaa. Kun makaat rantahiekalla tai istut terassilla, katso ympärilläsi olevia ihmisiä. Jokainen heistä ilmentää sitä ihmisyyttä, jonka Kristus on ylösnousemuksellaan lunastanut ja vapahtanut. Jos sinun on vaikea nähdä asioiden välistä yhteyttä, ota mirhantuojanaiset avuksesi. Sulje silmäsi ja laula mielessäsi ylösnousemustropari: Mirhantuojanaiset itkien juoksivat sangen varhain sinun haudallesi, mutta enkeli ilmestyi heille ja sanoi: Ohi on mennyt itkun aika. Älkää itkekö, vaan viekää apostoleille ylösnousemisen sanoma. Sitten voit tapailla mielessäsi pääsiäiskanonin säkeitä. Kristus on heinäkuussa aivan yhtä paljon ylösnoussut kuin pääsiäisyönäkin. Ylösnousemisen päivä! Ihmiset kirkastukaamme! Nyt on pääsiäinen! Herran pääsiäinen! Sillä Kristus, meidän Jumalamme, saattoi kuolemasta elämään ja maasta taivaaseen meidät, jotka voittovirttä veisaamme! Kun avaat silmäsi, kaikki ympärilläsi näyttää kauniimmalta. Nekin, joita et äsken edes huomannut. Missä on asfaltin haju, missä hiekan elottomuus? Miksi kesäilmassa väreilee pääsiäisaamun suloisten voiteiden aromi? Kaikkialla ympärilläsi on ylösnousemusta, Jumalan puhaltamaa elämää. Ikuisia sieluja, jumalallisen elämän heijastuksia. Sellainen on pyhien mirhantuojanaisten taika heinäkuisena iltapäivänä. Munkki Serafim 15

16 Liturgi i modern språkdräkt Det finns ca 600 ortodoxa i Finland och i Sverige. Ändå är det i Finland som ett ambitiöst projekt för utvecklingen av det svenska ortodoxa gudstjänstspråket initierats, styrs och finansieras. Paradoxalt, ja, men naturligt och ändamålsenligt, säger de inblandade. Först skall Johannes Chrysostomos liturgi nyöversättas. Finlandssvenska och rikssvenska ortodoxa har ett gemensamt problem: tillgången på bra svenska översättningar av ortodoxa gudstjänsttexter. - Enligt kyrkans gamla principer skall kyrkans medlemmar få tjäna Gud på sitt eget språk, påpekar metropolit Ambrosius. Ortodoxa texter redan länge målmedvetet översatts till finska. Därför har finska gudstjänstbesökare privilegiet att i regel kunna delta i gudstjänster i en modern och högklassig språkdräkt, som samtidigt är teologiskt genomtänkt. Svenskspråkiga ortodoxa är inte lika lyckligt lottade. Svenska översättningar av liturgin och andra gudstjänsttexter har utförts sporadiskt under årens lopp. - De flesta äldre översättningarna är enmansöversättningar, också nu görs flera sådana. Problemet är att de inte är tillräckigt förankrade i de kyrkor och samfund där de är tänkta att användas. De dras ofta med svagheter både språkligt och teologiskt. I de fall de är mer genomtänkta är de helt enkelt föråldrade, förklarar fader Mikael Sundkvist. BILD: kari räntilä Fader Mikael Sundkvist, översättningsprojektets projektledare, har teologisk forskarkunskap och praktisk församlingserfarenhet både i Finland och i Sverige. Bred förankring målet En arbetsgrupp som Ambrosius utsett tog 2008 initiativ till ett projekt för att lägga grunderna för ett svenskt ortodoxt gudstjänstspråk av högsta tänkbara kvalitet. Ett nyckelord är förankring. Sakkunniga teologer och språkvetare från både Finland och Sverige deltar. Mikael Sundkvist fungerar som projektledare. I honom kombineras flera egenskaper som stöder projektet: en finländsk präst med svenska som modersmål, som har både varit församlingspräst i Finland och kyrkoherde i den finska ortodoxa församlingen i Stockholm, och som dessutom nyligen har doktorerat i exegetik. Han understryker betydelsen av den rikssvenska medverkan. Även om gudstjänsterna i invandrarkyrkorna i Sverige i dag oftast förrättas på moderskyrkans språk ökar behovet av svenska texter hela tiden. 16

17 Michael Hjälm vid Studieförbundet Bilda i Sverige tror på att en välförankrad nyöversättning har goda förutsättningar att tas väl emot. BILD: XENIA HJÄLM - Även om detta är ett finskt projekt måste olika parter i Sverige känna sig delaktiga. Sundkvist får medhåll av Michael Hjälm, samordnare för programmet Ortodox bildning och kultur vid Studieförbundet Bilda, projektets rikssvenska samarbetspart. Hjälm förklarar varför ett finskauktoriserat översättningsprojekt känns naturligt. - Ortodoxin i Sverige är splittrad i flera olika självständiga juridiktoner, medan Finland är autonom kyrka med en enhetlig hierarki. Hjälm tror att den nya översättningen har goda förutsättningar att vinna acceptans inom olika delar av den svenska ortodoxin: - Utgångspunkten är att den skall användas, säger han. Det finns ändå en hel del att göra innan projektet är i mål. - Innehållsmässigt är själva svenskan den största utmaningen. Betydelsen kan vi nog komma överens om. Men hur skall vi hitta uttryck som gör den grekiska bastexten rättvisa samtidigt som den är god svenska? Det tar vi på allvar, med förarbeten under en längre process, förklarar Sundkvist. Möjligt att fira liturgin 2012? Projektet är treårigt. Förarbetet har redan pågått en tid. Som bäst inleds det egentliga översättningsarbetet samt dokumentationen av den teologiska och filologiska bearbetningen. Avsikten är att slutföra textbearbetningen och stilistiken under 2011 så att översättningen kan publiceras och presenteras under Huvudman för projektet är Stiftelsen för Finlands ortodoxa kulturcentrum. Föreningen Ekdosis rf, som grundats för ändamålet, bistår med projektstyrning och administrativt stöd. Projektet finansieras av en rad finlandssvenska allmännyttiga samfund. Vd Kaj-Gustaf Bergh vid Konstsamfundet motiverar stödet med att föreningens grundare Amos Anderson ansåg att det andliga är lika viktigt som det materiella. - Dessutom vill vi stöda minoriteter inom minoriteten. Max Arhippainen (ordförande för Ekdosis rf) Oikeus palvella Jumalaa omalla kielellään Suomessa on paradoksaalisesti paremmat edellytykset tehdä ammattimainen ortodoksinen liturgiaruotsinnos kuin diasporakirkkojen ruotsalaisella ortodoksisuudella. Parhaillaan on käynnistymässä kolmivuotinen projekti ruotsalaisen ortodoksisen jumalanpalveluskielen kehittämiseksi. Sen ensimmäinen tavoite on Johannes Krysostomoksen liturgian täysin uusi ruotsinnos. Projektissa on mukana teologeja ja kielitieteilijöitä sekä Suomesta että Ruotsista. - Olemassa olevat käännökset ovat joko kielellisesti tai teologisesti ongelmallisia, tai kerta kaikkiaan vanhentuneita, sanoo projektin vetäjä isä Mikael Sundkvist, teologian tohtori ja Lahden seurakunnan pappi Hyvinkäällä. Projektia hallinnoi Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiö. Säätiön hallituksen puheenjohtaja metropoliitta Ambrosius on antanut projektille piispallisen siunauksen. - Ruotsinkieliset edustavat merkittävintä vähemmistökulttuuria Suomessa. On tärkeätä, että kielelliset ja kirkolliset vähemmistökulttuurit ovat elävässä vuorovaikutuksessa keskenään, esipaimen painottaa. - Kirkon vanhan perinteen mukaan kirkon jäsenen on saatava palvella Jumalaa omalla kielellään. On tärkeätä, että pyrimme vakiinnuttamaan keskeiset jumalanpalvelustekstit ja kirkollinen sanasto ruotsiksi. Projektiohjauksessa säätiötä avustaa tehtävää varten perustettu yhdistys Ekdosis ry, jonka puheenjohtajana toimii allekirjoittanut, toimittaja Max Arhippainen. 17

18 Kirjat Jeesuksesta Jonas Gardell suom. Torsti Lehtinen Johnny Kniga 2010 Mitä tiedämme Jeesuksesta? Näin kysyy ruotsalainen Jonas Gardell, joka on kirjoittanut jo toisen uskonnollisen kirjansa. Edellinen, Jumalasta, ilmestyi suomeksi vuonna Gardell promovoitiin kirjansa jälkeen Lundin yliopiston teologian kunniatohtoriksi. Tapaus herätti suurta huomiota Ruotsin kirkossa, kun tämä alun perin baptistikirkkoon kuulunut henkilö sai tuollaisen kunnianosoituksen. Lundin yliopisto perusteli päätöstään näin: Gardellin kirjallinen tuotanto kuvaa syrjäytyneiden ihmisten kokemaa toiseutta. Hänen kattavana teemanaan on ihmisen arvokkuuden ja ihmisoikeuksien puolustaminen. Hän pystyy kokoamaan ihmisiä yli sukupolvirajojen ja kykenee yhdistämään huumorin ja vakavuuden sellaisella osuvuudella, että hänestä on muodostunut tärkeä yhteis- kunnallinen vaikuttaja. Kirjan Jeesuksesta lämmin eetos onkin kouriintuntuva. Jeesus ei kuitenkaan ole kirjan subjekti, vaan pikemminkin Gardellin oma suhde häneen. Hän vertaa Raamatun tapahtumia välillä nykyaikaan ja miettii, mitä ne merkitsisivät nyky-yhteiskunnassa. Tai oliko Jumala läsnä World Trade Centerissä ? Kyllä oli, Gardell vastaa. Jeesuksen armelias sanoma ihmisyydestä, ihmisten välisestä rakkaudesta ja kunnioituksesta nousee etualalle. Kirjailija tunnustaa paikoin, ettei osaisi itse noudattaa kaikkia Jeesuksen opetuksia, mikä on lukijalle huojentavaa. Jeesuksesta ei ole kuitenkaan helppo kirja. Mutta pitääkö sen ollakaan, sillä aihe on vaikea? Arto Vaahtokari KAUIMPANA KUOLEMASTA ELINA HIRVONEN Avain 2010, 239 s. Kariston Kirjapaino Oy Ihmisyyden lähteillä Ollaan Afrikassa, suurella mantereella, maassa jota ei ole tarkemmin nimetty. Kaksi erilaista maailmaa kohtaa toisensa, kun musta nainen Esther ja valkoinen mies Paul, käyvät vuoropuhelua. Elina Hirvosen kypsä esikoisteos, Että hän muistaisi saman, herätti ilmestyessään huomiota ja pääsi Finlandia -ehdokkaaksi viisi vuotta sitten. Jo silloin kirja sisälsi suuria teemoja eikä uusikaan teos tuota pettymystä. Ihmisen osa on olla samanlainen kaikkialla niin hyvässä kuin pahassakin, vaikka maantieteellinen mittakaava onkin valtava. Kirjailija vietti kaksi vuotta Sambiassa, josta käsin kirjoitti kolumnikokoelman Afrikasta. Kokemukset ja havainnot ovat jalostuneet romaaniksi, jossa elämänehdot ovat ankaria ja nuoret naiset seksiteollisuuden uhreja. Ollaan maailmassa, jossa ei ole oikeudenmukaisuutta, mutta jossa kuitenkin on paljon rakkautta ja hellyyttä, välittämistä ja toivoa. Elävä ja täsmällinen teksti tulee iholle, kun todellisuus läpäisee tietoisuuden. Sanat maalaavat myös maisemaa. Valo muuttaa maailman, jossa tapahtuu niin paljon rumaa, aina hetkeksi kauniiksi. Eletään kuoleman keskellä toisin kuin lentokoneessa, jossa kiiltävälle paperille painettu aikakauslehti etäännyttää elämän lainalaisuuksista. Elämään kyllästynyt kehitysmaatyöntekijä Paul palaa juurilleen. Takana on epäonnistunut avioliitto ja mieli on maassa. Esther on harvinainen poikkeus afrikkalaiseksi naiseksi. Hän on raivannut tiensä köyhästä kyläyhteisöstä ja päässyt merkittävään järjestövirkaan. Rankat ja liikuttavat kokemukset liitty- 18 vät rakkaaseen serkkuun Bessyyn, jonka kohtalona on tuhoutua. Estherin maailmankuva rakentuu kasvinkumppanin muistolle, joka panee toimimaan. Rakkaus säilyy. Hauraassa ja väkivaltaisessa ympäristössä elävien naisten ja katulapsien kohtalo ei jätä kylmäksi. Kehitysmaatyökään ei ole pyyteetöntä: On korruptiota, alistavaa siirtomaahenkeä ja silkkaa ahneutta. Siitä huolimatta ollaan inhimillisyyden lähteillä, ja hyviäkin asioita tapahtuu. Yksityinen ihminen maksaa kalliin sairaalareissun, katulapsi löytää turvapaikan. Lopussa tarinat yhtyvät. Esther lähtee suureen maailmaan ja Paul jää hoivaamaan pientä orpotyttö Susania. Pahinta ei ole muutos vaan se, ettei mikään muutu. Pienen ja suuren erottaminen ei ole helppoa. Carpe diem. On tartuttava hetkeen. Pieni teko on alku suuremmalle. Jokaisesta tänä vuonna myydystä kirjasta menee euro sambialaisia katulapsia auttavalle järjestölle ( EEVA SALONEN

19 PERHEUUTISIA VIHITYT Mikhail Ashraf Aziz Helmy ja Maljonen Tarja Irene, Hytönen Jarmo Johannes ja Ehrukainen Sirpa Anneli, Mattila Timo Tapani ja Issakainen Jaana Hannele, Björkendahl Hans Gunnar Elis ja Zhanna (e. Shnayts), Pantsesnyi Aleksandr ja Bakh Zhanna, Paile Alexander ja Nina, Visti Vesa Heikki ja Lilja Orvokki (e. Nurminen), Göös Sami Petteri ja Sari Kristiina (e. Suhola), Kallinen Ari Tapani ja Lamminparras Kirsi Marika, Karjalainen Marko Mikael ja Camilla Charlotta Sofia (e. Hellberg), Kemppainen Jyri Antero ja Suvi Marjut (e. Konttinen), Salavatulin Rusian ja Suuronen Valentina, Raittila Anssi Erkki ja Anne Maria (e. Moilanen), Mekonnen Sahle Mihret ja Ibrahim Ali Nura, Jukarainen Marko Petri Tapani ja Maj- Lis (e. Engblom), IKUINEN MUISTO Mylläri Valerian Valtteri, s. 1928, Salmi Leukkunen Aili Kaarina, s. 1937, Suojärvi Kouvalainen Raili Annikki (e. Jeskanen), s. 1938, Korpiselkä Tsukanoff Tamara (e. Schukoff), s. 1923, Muolaa Lohioja Johannes, s. 1936, Salmi Terävä Irina (e. Jmyleva), s. 1967, Moskova Katajamäki Adele Aino (e. Savinainen), s. 1927, Impilahti Nitz Sofia Teresa (e. Voelcker), s. 1922, Sortavala Kouvalainen Raili Annikki (e. Jeskanen), s. 1938, Korpiselkä Judin Teodor Heikki, s. 1952, Riihimäki Kivinen Anja (e. Grigorjeff), s. 1925, Terijoki Levonen Aleksander, s. 1926, Viipuri Röpelinen Reino, s. 1939, Korpiselkä Komulainen Eeva (e. Siikanen), s. 1931, Suojärvi Heikkilä Alma Marjatta, s. 1921, Pieksämäki Laurson Marianna (e. Niemi), s. 1922, Tampere Maurio Yrjö, s. 1941, Tampere Petrola Aili, s. 1927, Salmi Nizovsky Mikael, s. 1961, Helsinki Österlund Natalia Hjördis Frideborg, s.1907, Helsinki Kapanen Urho Olavi, s. 1932, Impilahti Nurminen Aarto Mikael, s. 1941, Halikko Mürk Helmi (e. Penttonen), s. 1923, Suistamo Juppi Pekka, s. 1953, Kuopio Leinonen Hilja (e. Simanainen), s. 1923, Suistamo Granroth Anastasia (e. Saikke), s. 1919, Arkangelsk Kailovaara Nadeschda (e. Kalakari), s. 1918, Venäjä Ivanov Alexander, s. 1955, Leningradin alue Vesterinen Eila (e. Tsokkinen), s. 1925, Korpiselkä Tjurin Anastasia (e. Ostrovskij), s. 1923, Muolaa Mittilä Siiri (e. Vola), s. 1920, Salmi Rummukainen Pirkko Kaarina (e. Siikanen), s. 1941, Vehmersalmi Pitkänen Sievä Salme (e. Koivunen), s. 1936, Suojärvi Järvinen Eila (e. Mäkkeli), s. 1938, Suojärvi Ikonen Ilmo Aarre, s. 1941, Helsinki Partti Juhani, s. 1956, Helsinki Stackelberg Maria, s. 1925, Pietari KASTETUT Milo Mikael Suuronen, , Espoo Elmiira Maya Lydia Tauschi, , Vantaa Veera Katariina Nojonen, , Helsinki Lucas Alexander Pirinen, , Helsinki Iida Maria Katariina Härkin, , Järvenpää Vera Angelika Liukkonen, , Järvenpää Elli Helmi Kivelä, , Vantaa Aleksi Tuominen, , Espoo Enia Christina Pamilo, , Espoo Viivi Janiina Riissanen, , Helsinki Samu Kristian Matilainen, , Joensuu Mina Alexandra Valentina Toivanen, , Helsinki Miika Johannes Didorow, , Klaukkala Veera Vellamo Koistila, , Lohja Katerina Elisabeth Liakos, , Helsinki Leo Pietari Tuma, , Helsinki Leevi Kirsi, , Helsinki Nohadra Autwan, , Helsinki Kerttu Carelia Katjantytär Loikkanen, , Helsinki Anton Bonetti, , Helsinki Anna Sofia Alexandra Kiitos Isä Jyrkille kodin siunauksesta ja lämpimästä läsnäolosta tupaantulijais-/ vappujuhlassani. Lenita Tynkkynen 19

20 Nähdään kirkkopäivillä! Joensuussa Kirkko - luomakunnan toivo Kirkkopäivien odotus voi päättyä. 34 vuoden tauon jälkeen kokoontuvat ortodoksit viikonlopuksi Joensuuhun kaikkien aikojen viidensille kirkkopäiville. Samalla Ortodoksinen nuorten liitto viettää vuosijuhliaan. Kolmipäiväinen ohjelma tarjoaa läpileikkauksen Suomen ortodoksisesta kirkosta ja sen kulttuurista. Myös ortodoksisen maailman korkein hengellinen johtaja, Konstantinopolin patriarkka Bartolomeos osallisuu tapahtumaan. Hyvät muistot, vaikka auto hajosi E delliset kirkkopäivät, olivatko ne Jyväskylässä?, muistelee eläkkeellä oleva rovasti isä Teppo Siili Lohjalta. Kun hän saa kuulla, että vuoden 1976 kirkkopäivät pidettiin Kuopiossa, alkaa mieleen palautua muistikuvia. - Kyllä. Minä olin paikalla, varmaankin myös vaimoni. Muistan sen siitä, että paluumatkalla automme hajosi. Moottori poksahti moottoritien liittymäkaarteessa, enkä muista, miten lopulta pääsimme kotiin. Silti kirkkopäivistä on jäänyt mieleen positiivinen muistijälki. Teppo Siilillä ei ollut kirkkopäiviin liittyviä tehtäviä. Riviosallistujanakin hän muistaa päivien teeman. - Kasteen ja katumuksen sakramentit koettiin silloin hyvin ajankohtaisiksi. Seka-avioliitoissa oli alkanut yleistyä lasten kastaminen luterilaisiksi. Katumuksen sakramentti taas oli alkanut unohtua, kun siihen ei enää tarvinnut välttämättä osallistua. Näistä puhuttiin paljon, isä Teppo muistaa. Kirkkopäivien yhteydessä ilmestyi pieni kirjanen, jonka nimi oli Kaste ja katumus. Pirkko ja Teppo Siili ovat olleet mukana monilla kirkkopäivillä eivätkä aio jättää Joensuun juhliakaan väliin. Laulamaan pitää päästä. - Länsi-Uudenmaan kuoromme osallistuu kavalkadiin. Aion laulaa myös suurkuorossa, isä Teppo kertoo. TIINA MAKKONEN Teppo Siili ovat lähdössä 34 vuoden tauon jälkeen ortodoksisille kirkkopäiville. 20 Kutsu edellisille kirkkopäiville Uskonviesti