NUORTEN NÄKEMYKSIÄ VALMENTAJIEN JA VANHEMPIEN ANTAMASTA SOSIAALISESTA TUESTA LIIKUNTAHARRASTUKSESSA

Transkriptio

1 NUORTEN NÄKEMYKSIÄ VALMENTAJIEN JA VANHEMPIEN ANTAMASTA SOSIAALISESTA TUESTA LIIKUNTAHARRASTUKSESSA Janina Blomster ja Laura Hirvonen Opinnäytetyö, kevät 2009 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Hoitotyön koulutusohjelma Terveydenhoitaja (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Janina Blomster & Laura Hirvonen. Nuorten näkemyksiä valmentajien ja vanhempien antamasta sosiaalisesta tuesta liikuntaharrastuksessa. Helsinki, kevät 2009, 63 s, 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Hoitotyön koulutusohjelma, terveydenhoitaja (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla murrosikäisten nuorten vuotiaiden näkemyksiä valmentajien ja vanhempien antamasta sosiaalisesta tuesta liikuntaharrastuksessa. Lisäksi halusimme saada tietoa sosiaalisen tuen muodoista ja niiden tarpeesta sekä merkityksestä nuorten jalkapalloharrastuksessa. Tavoitteena oli lisätä valmentajien ja vanhempien tietämystä sosiaalisesta tuesta ja sen merkityksestä. Työmme toimii ennaltaehkäisevänä työvälineenä nuorten kanssa työskenteleville aikuisille. Opinnäytetyön aineisto koottiin Esbo bollklubbin tyttöjen jalkapallojoukkueelta. Haastatteluihin osallistui neljä nuorta. Haastatteluun sopivat nuoret löytyivät Pallo Hallussa -hankkeen avustuksella. Nuoret olivat iältään vuotiaita. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Teemat olivat: taustatiedot, murrosikä, liikuntaharrastus sekä sosiaalisen tuen muodot. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista menetelmää. Nuoret toivoivat valmentajien ja vanhempien tukevan heitä liikuntaharrastuksessaan sosiaalisen tuen eri muotojen kautta. Nuoret saivat vanhemmilta ja valmentajilta eniten aineellista, toiminnallista ja tiedollista tukea. Vähiten nuoret kokivat saavansa emotionaalista ja henkistä tukea. Nuoret toivoivat vanhempien osallistuvan harrastukseen kannustajana ja tukijana. Lisäksi nuoret kaipasivat vanhempien osallistumista harjoituksiin ja peleihin. Keskustelu vanhempien kanssa koettiin tärkeäksi osaksi harrastusta. Erityisesti valmentajalla oli suuri merkitys nuorille harrastuksen jatkamisen kannalta. Myös kaverit koettiin tärkeäksi harrastuksen jatkumisen ja viihtyvyyden kannalta. Opinnäytetyön kautta haluamme edistää nuorten, valmentajien ja vanhempien yhteistyötä nuoren liikuntaharrastuksen jatkajana. Opinnäytetyön toivotaan lisäävän valmentajien ja vanhempien tietämystä nuorten tarvitsemasta sosiaalisesta tuesta ja sen eri muodoista. Avainsanat: Nuoruus, liikuntaharrastus, sosiaalinen tuki, kvalitatiivinen tutkimus

3 ABSTRACT Blomster, Janina and Hirvonen, Laura. The views of teenagers on social support in their physical exercise given by coaches and parents. 63 p., 3 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Spring Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Health Care. Degree: Public Health Nurse. The purpose of the thesis was to describe the views of teenagers on social support given by their coaches and parents in physical exercise. We also wanted to get information on the need of social support and the meaning of social support in football. In addition, one aim was to give information on social support to coaches and parents. The goal is of the thesis is to give pre-emptive tools for adults working with teenagers. The material was gathered from Esbo bollklubb girls football team. Four young girls were interviewed. The interviewees were found with the help of the plan called Pallo Hallussa. The teenagers were aged 14 to 15. The material was gathered by theme interviews, covering background, puberty, physical exercise and the forms of social support. The research method of the thesis is qualitative. The teenagers hoped the coaches and parents to support them in their physical exercise through different forms of social support. They experienced that they received enough material, functional and informative support. They wished for more emotional and mental support. They expected their parents to support the hobby as a supporter and sponsor. In addition, the teenagers expected their parents to participate in practices and matches. The conversation with parents was considered the most important part of the hobby. Especially the coach had a big role for the teenagers considering the continuation of the hobby. With our thesis we want to advance the cooperation between teenagers, coaches and parents so that the teenagers continue with the physical exercise. We also hope that our thesis gives more information to coaches and parents about social support that the teenagers need. Keywords: teenagers, physical exercise, social support, qualitative research

4 SISÄLLYS JOHDANTO NUORUUDEN KEHITYSVAIHEET Persoonallisuuden kehitys Sosiaalinen kehitys Nuoruuden haasteet ja ongelmat LIIKUNTA NUOREN TERVEYDENEDISTÄJÄNÄ Kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden suositus ja päivittäisen liikunnan tarve Lasten ja nuorten liikkumiseen vaikuttavat tekijät Kouluterveydenhuollon merkitys nuoren liikunnassa Urheiluseuran ja valmentajien merkitys nuoren liikuntaterveyden edistäjänä Vanhempien osuus nuoren liikunnassa Liikunnan merkitys henkiselle hyvinvoinnille Liikuntaharrastus terveysvaikutusten ja moraalisen ajattelun näkökulmasta SOSIAALINEN TUKI Sosiaalisen tuen muodot Sosiaalisen tuen tasot Sosiaalisen tuen vaikutus liikuntaan ja terveyteen Valmentajan rooli jalkapallojoukkueessa Sosiaalisen tuen merkitys nuorten jalkapalloharrastukselle PALLO HALLUSSA TERVEYTTÄ KAVERIPORUKASSA -HANKE Hankkeen tarkoitukset ja tavoitteet Esbo Bollklubb EBK AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimusmenetelmät Aineiston hankinta Aineiston analyysi TUTKIMUSTULOKSET Nuoret liikunnan harrastajina...35

5 9.2 Valmentajien ja vanhempien antama sosiaalinen tuki nuorille Murrosikä Aineellinen tuki Toiminnallinen tuki Tiedollinen tuki Emotionaalinen tuki Henkinen tuki Tulosten yhteenveto POHDINTA Tutkimuksen eettisyys Tutkimuksen luotettavuus Oma ammatillisuus tutkimusprosessin aikana Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset...47 LÄHTEET...49 LIITE 1: Lupakirje vanhemmille...53 LIITE 2: Teemahaastattelurunko...55 LIITE 3 Käsitekartta...63

6 JOHDANTO Lasten ja nuorten ylipaino ja liikkumattomuus on puhuttanut ja puhuttaa edelleen niin kouluissa kuin kotonakin. Lapset ja nuoret tarvitsevat päivittäin liikuntaa pysyäkseen terveinä ja kehittyäkseen tasapainoisesti. Liikunta vaikuttaa lasten ja nuorten kokonaisvaltaiseen kehitykseen. (Tammelin & Karvinen 2008.) Opinnäytetyössämme pohdimme, millaisia näkemyksiä nuorilla on sosiaalisesta tuesta jalkapalloharrastuksessa. Liikunta on tärkeää yksilön terveydelle ja hyvinvoinnille. Ihminen tarvitsee päivittäin tietyn määrän ravintoa, lepoa ja unta. Tämän lisäksi sosiaalinen kanssakäyminen on välttämättömyys. Sosiaalinen kanssa käyminen liittyy merkittävästi sosiaalisen tuen eri alueisiin. Liikunnan ensisijainen tavoite on edistää terveyttä ja fyysistä toimintakykyä sekä tukea psyykkistä hyvinvointia. (Työterveyslaitos, 2004.) Opinnäytetyömme lähtökohtana on tutustua nuorten jalkapalloharrastukseen ja sen mukanaan tuomaan sosiaaliseen tukeen ja haasteisiin. Työmme on osa laajempaa Pallo Hallussa terveyttä kaveriporukassa -hanketta. Haluamme tuoda tutkimuksessa esille, minkälaista tukea nuoret tarvitsevat harrastuksessaan vanhemmilta ja valmentajilta, mitkä asiat ovat nuorille tärkeitä jalkapalloharrastuksessa ja miten me aikuiset voimme tukea nuorta liikkumaan ja harrastamaan. Opinnäytetyömme tarkoituksena on kuvata murrosikäisten nuorten, vuotiaiden, näkemyksiä liikuntaharrastuksesta sosiaalisen tuen näkökulmasta. Tarkoituksena on saada tietoa sosiaalisesta tuesta ja sen tarpeesta sekä merkityksestä nuorten liikuntaharrastuksessa haastattelemalla murrosikäisiä nuoria. Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä valmentajien ja muiden aikuisten tietämystä ja mahdollisuuksia toimia nuorten parissa huomioiden paremmin heidän tarpeensa sosiaalisen tuen näkökulmasta. Hanke toteutetaan Keski-Espoon alueella ja keskeisinä toimijoina ovat Esbo bollklubb ry, Espoon kaupunki, sosiaali- ja terveystoimi sekä Diakonia ammatti-

7 korkeakoulun Helsingin toimipaikka. Hankkeen tarkoituksena on ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä Keski-Espoon alueella.

8 8 2 NUORUUDEN KEHITYSVAIHEET Nuoruutta on vaikeaa rajata mihinkään tiettyihin ikävuosiin. On vaikeaa löytää myös kriteeriä sille, kuka on nuori ja kuka aikuinen. Aikuisuuden mittoja tavallisesti ovat 18 vuoden ikä, seksuaalinen kypsyys, työn teon aloittaminen, kyky tasa-arvoiseen rakkaussuhteeseen ja huolenpitoon. Nuoruus on lapsuuden ja aikuisuuden välille sijoittuva elämänvaihe. Sen voidaan katsoa alkavan 13- vuotiaana ja päättyvän aikuisuuteen vuosien vaiheilla. Sitä voidaan kutsua siirtymä vaiheeksi lapsuuden riippuvuudesta aikuisen itsenäiseen elämään. Nuoruudessa ihminen kehittyy sisäisesti itsenäiseksi ja yhteiskunta asettaa hänelle tämän lisäksi uusia haasteita.(salo 1997, 125.) Puberteetti eli murrosikä on kasvun aikaa. Nuoren kehossa tapahtuu niin fyysisiä kuin psyykkisiä muutoksia. Fyysiset muutokset johtavat sukukypsyyteen ja henkisellä puolella tunne-elämä on ailahtelevaista, on hyviä kuin huonojakin hetkiä. Pojilla murrosiän sanotaan alkavan tyttöjä myöhemmin. Yleisesti puhutaan kahdesta vuodesta. Tärkeää on muistaa, että jokainen kasvaa yksilöllisesti ja kasvu tahti voi olla erilainen. Jokainen tyttö ja poika käyvät läpi muutoksen ennemmin tai myöhemmin. Jokaisesta kasvaa lopulta omanlaisensa aikuinen. Murrosiän sanotaan olevan siirtymä vaihe lapsuudesta aikuisuuteen. Kypsyminen ja kasvaminen aikuisuuteen vaatii paljon muutakin kuin fyysisiä muutoksia.(väestöliitto 2007.) Kasvamista tapahtuu monella eri tasolla. biologisesti, järjellisesti, sosiaalisesti ja emotionaalisesti. Biologisesti, jokaisesta kasvaa mies tai nainen omaan tahtiinsa. Järjellisesti opitaan sisäistämään, omaksumaan ja ymmärtämään asioita. Nämä auttavat elämään liittyvissä päätöksissä ja valinnoissa. Sosiaalisesti tärkeää on oppia tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen eli opitaan ja harjoitellaan vuorovaikutustaitoja. Ystävyys ja seurustelu taidotkin tulevat murrosiässä ajankohtaisiksi, sitä kautta nuori harjoittelee parisuhdetaitoja. Aluksi seurataan muita ja lopulta kokeillaan itse. Emotionaalisuuteen kuuluu joukko tunteita, joita tulee oppia tunnistamaan, kokemaan, ymmärtämään ja hallitsemaan.(väestöliitto 2007.)

9 9 Dunderfelt (1997) kuvaa teoksessaan, että nuoruuteen kuten muihinkin elämän vaiheisiin kuuluu kehitystehtäviä. Hänen mielestään kehitystehtävät ovat haasteita, jotka mahdollistavat yksilön kehittymisen ja siirtymisen toiseen elämän vaiheeseen. Voidaan sanoa, että nuoruus on aikaa, jolloin ikään kuin pitää uudestaan oppia elämään. Nuoruuden kehitystehtäviksi Dunderfelt (1997) luettelee seuraavat Havighurstin nuoruuden kehitystehtävät: saavuttaa uudempi ja kypsempi suhde molempiin sukupuoliin, löytää maskuliininen/feminiininen rooli, hyväksyä oma fyysinen olemus ja ulkonäkö. Tärkeää on myös oppia käyttämään ruumistaan tarkoituksenmukaisesti. Lisäksi saavuttaa tunne-elämässä itsenäisyys vanhempiin ja muihin aikuisiin, valmistautua avioliittoon ja perheelämään, ottaa vastuuta taloudellisista seikoista, kehittää oma maailmankatsomus- arvomaailma ja moraali, joiden mukaan oma elämä ohjautuu ja lisäksi pyrkiä ja päästä sosiaalisesti vastuulliseen käyttäytymiseen. Nuoruusiässä on erilaisia kehitysvaiheita. Nuoruudessa nämä voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen, joilla kullakin on sisällöllinen merkitys. Kuhunkin sijoittuu erilaisia kehitystehtäviä. Ensimmäinen ihmissuhteiden kriisi sijoittuu 13. ja 16. ikävuosien välille. Tässä nuori itsenäistyy auktoriteeteista, lähinnä vanhemmista, joihin lapsella on vahva riippuvuus. Tässä vaiheessa tärkeiksi nousevat omat ihanteet ja ikätoverit. Tätä vaihetta kutsutaan puberteetiksi tai murrosiäksi. Murros viittaa muuttumisen kriisiin, joissa entiset suhteet, suhde itseä kohtaan, auktoriteettiin ja yhteiskuntaan muuttuu perusteellisesti. Puberteetti-sanan alkuperä on latinalaisessa sanassa pube`stas, joka tarkoittaa sukukypsyyttä. Puberteettiin eli murrosikään sijoittuu voimakas fyysinen muutos.(salo 1997, 128.) 2.1 Persoonallisuuden kehitys Murrosiässä kehityshaasteena voidaan pitää, tutustumista muuttuneeseen identiteettiin. Siihen voidaan liittää sukupuolisuuteen vahvasti yhteydessä oleva miehisyys ja naisellisuus. Nuori etsii itseään. Nuori näkee ja kokee itsensä erilaisena ja ainutlaatuisena persoonana, jolla on omat ominaisuutensa. Ominainen pysyvyys etenkin persoonallisuuden piirteille hahmottuu. Nuori oivaltaa ja

10 10 hahmottaa, että hän käyttäytyy itselleen ominaisella tavalla kaikissa olosuhteissa. Se minkä takia nuori on jonkinlainen, alkavat löytyä itsestä ei niinkään ulkoisista tekijöistä. (Salo 1997, 135.) Freud kuvaa persoonallisuuden kehitystä psykoanalyysin mukaan. Psykoanalyysissä psyykkinen toiminta on psyykkisten voimien keskinäistä vuorovaikutusta. Lapsen ja nuoren persoonallisuuden kehitys määräytyy Freudin mielestä sen mukaan, mihin ruumiin osaan psyykkinen energia keskittyy eri ikävaiheissa. Eriksson on tutkinut ja todennut persoonallisuuden kehityksen jatkuvan myös aikuisuudessa, kun taas Freudin mielestä persoonallisuuden kehitys ajoittuu varhaislapsuuteen ja nuoruuteen sekä yhdistää sen psykoseksuaalisuuteen. (Dunderfelt, Laakso, Niemi, Peltola & Vidjeskog, 2001, ) Oman ainutlaatuisen persoonan löytäminen ja etsintä on pitkä prosessi ja tapahtuma, jonka murrosiän kehitys saa aikaan. Se, että nuoren ajattelu kehittyy abstraktille tasolle mahdollistaa kehityksen. Nuori haluaa oppia tuntemaan itsensä mahdollisimman hyvin ja hän tarvitsee tähän tuekseen vertaisryhmän. Tärkein mittapuu nuorelle on se, mitä muut nuoret hänestä ajattelevat. Itsetuntemukseen nuori tarvitsee avukseen ryhmää. Nuori on vasta itsetiedostuksensa kynnyksellä.(salo 1997, 135.) Murrosiässä nuori on jo monella tavalla kypsä, mutta hän ei kuitenkaan ole sitä vielä sisäisesti yksilöllisyydessään ja tunnemaailmassaan. Ihmisten ja maailman kohtaaminen monipuolisesti kouluttaa nuoren sisäisyyttä ja herättää oman todellisen yksilöllisyyden. (Dunderfelt 1997, ) Murrosikäisillä nuorilla on kova tarve ja halu hahmottaa persoonallisuuden piirteitä, he ovat epävarmoja ja herkkiä arvioinnille. Aluksi nuori imee itseensä kaiken hänestä sanotun. Tämän vuoksi nuoren on vaikea kestää vanhempien ja muiden aikuisten arviointeja. He suhtautuvat voimakkaasti menestykseen ja epäonnistumiseen, eivätkä pysty analysoimaan niiden syitä. Nuoren käsitys itsestä on tässä vaiheessa horjuva ja tilanneherkkä. Nuoresta maailma voi tuntua ahdistavalta ja aikuiset kamalilta. Itse asiassa nuori itse kokee näitä tunteita. (Salo 1997, 136.)

11 Sosiaalinen kehitys Tärkein haaste murrosiässä on irtautua aikuisista, erityisesti omista vanhemmista ja saavuttaa näin riippumattomuus. Lisäksi on tärkeää, että nuori kykenee solmimaan erilaisia toverisuhteita. Nämä ja monet muut asiat kuuluvat suurena osana murrosiän sosiaaliseen kehitykseen. (Salo 1997, 136.) Nuorille ystävyyssuhteet ovat tärkeitä. Usein nuoret haluavat olla samanlaisia kuin ystävänsä kampausta, vaatteita ja musiikkimakua myöten. Murrosiässä ystävyyssuhteista tulee syvempiä ja pysyvämpiä. Tärkeiksi asioiksi nousee asioiden jakaminen, toisten tukeminen, luottamus ja lojaalisuus. Tytöille tyypillistä ovat asioiden jakaminen ja yhteiset hetket, pojat taas touhuavat yhteisiä tärkeitä juttuja ja äänekkyys lisääntyy. (Mannerheimin lastensuojeluliitto 2003.) Murrosikää sävyttää pyrkimys vapautua vanhemmista ja kurottautua uusiin, erilaisiin ja ulkopuolisiin ihmissuhteisiin. Nuori elää tulevaisuudessa, unelmissa ja odotuksissa. Mielikuvat muuttuvat niin vanhemmista kuin kavereistakin. Nuori kokee vanhempansa turvana ja arviointinsa kohteena. Tämä heijastuu käyttäytymisenä sekä rakastamisena että vihaamisena vaihtelevina hetkinä. Näitä nuori tarvitsee kasvaakseen turvallisesti itsenäisyyteen. Vanhempiin liittyvä turvallisuus ja rakkaus sisäistetään. Sen turvin kyetään itsenäistymään ja luomaan oma maailma. (Salo 1997, 136.) Nuoruuteen liittyy usein myös ongelmia ystävyyssuhteissa. Joskus aikuisen on vaikea ymmärtää nuorten kaverisuhteita. Ongelmien ratkaiseminen ja pohtiminen kehittävät nuorten tärkeitä taitoja. He oppivat miten nuoren oma käytös vaikuttaa muihin ja häneen itseensä. (Mannerheimin lastensuojeluliitto 2003.) Vaikka nuoret alkavat viihtyä enemmän ystävien kanssa, eivät ystävät korvaa vanhempia. Nuori tarvitsee edelleen vanhempien tukea ja ohjausta. Nuori tarvitsee edelleen aikaa ja rakkautta vanhemmilta. Nuori ja vanhemmat voivat harrastaa ja toimia yhdessä. Vanhempien lisäksi muut tärkeät aikuiset ovat nuorelle merkityksellisiä. (Mannerheimin lastensuojeluliitto 2003.)

12 Nuoruuden haasteet ja ongelmat Tyypillisiä ongelmia, joita vanhemmat kohtaavat murrosikäisten kanssa ovat esimerkiksi kotiintuloajat, koulunkäyntiin liittyvät asiat, alkoholi ja tupakkakokeilut, raha-asiat sekä tunnetilojen äkilliset vaihtelut. Nuoren avoimuus uusille asioille, jotka eivät aina ole turvallisia ja viisaita kokeiluja, saavat joskus vanhemmat hyvin hankaliin tilanteisiin. (Turunen 2005, ) Murrosikäisten vanhemmille ja heidän kanssaan työskenteleville ei ole olemassa valmiita reseptiä vaan perusasenne; Sen sijaan, että he yrittäisivät rajoittaa nuorta, heidän tulisi olla nuorelle esikuvana yksilönä elämisestä. Vanhempien ja aikuisten on tärkeää ajatella mikä on nuorelle tärkeintä. Nuoret etsivät kokemuksia siitä, minkä he haluavat valloittaa, minkälaisia he haluavat olla sekä mitkä ovat heidän arvojaan, ihanteitaan, ominaisuuksiaan ja elämänkulkuaan. (Wais 2005, 97.) Nuoruudessa nuoren elämänpiiri laajenee, maailma alkaa kutsua nuorta. Kotia ei pidetä enää koko maailmana, vaikka useimmiten se säilyy keskipisteenä. Elämän muutokset ja tunteiden aukeneminen luovat uudenlaisen kokemusavaruuden ja antavat uutta sisältöä elämälle. Nuoruus on kasvamisen ja haasteiden aikaa, koska siihen liittyy paljon uusia asioita. Kapinointi kuuluu nuoruuteen ja vanhempien kanssa erimielisyydet lisääntyvät ja elämä tuntuu muuttuvan niin nuoren kuin vanhempienkin näkökulmasta yhdeksi isoksi kaaokseksi. (Turunen 2005, 115.) Vaikka murrosikään kuuluu paljon ristiriitatilanteita ja vanhemmista irtaantumista nuoret arvostavat monia asioita perheessä. Perheeltä opitut asiat, kuten käytöstavat, yhteistyö ja kommunikaatiotaidot ovat nuorille tärkeitä. Lisäksi nuoret kokevat tärkeiksi vanhemmiltaan oppimansa taidot, kuten kodin ja arjen asioiden hoitaminen. Perheen tärkein rooli on nuorten mielestä arvomaailman ja perinteiden välittäminen sekä erilaisten arvostusten opettaminen. (Aaltonen, Ojanen, Vihunen & Vilen 2003, 101.) Konflikteista huolimatta nuoruus on vanhemmille ja nuorille antoisaa aikaa erilaisten kokemusten ja mielipiteiden valossa.

13 13 3 LIIKUNTA NUOREN TERVEYDENEDISTÄJÄNÄ Lapsella ja nuorella on luontainen halu liikkua ja leikkiä. Lapset kuin nuoretkin nauttivat oppiessaan uusia liikunnallisia taitoja tai kehittyvät siinä. Liikunta on tärkeää lapsille ja nuorille kasvun, monipuolisen kehittymisen ja terveyden vuoksi. Kun lapsi tai nuori liikkuu riittävästi ja säännöllisesti, hänellä ei yleensä ole paino-ongelmia. Lasten liikunta koostuu erilaisista leikeistä, jossa kiivetään, juostaan, hypitään ja tasapainoillaan. Nuoret tavallisesti liikkuvat harrastaessa jotain urheilulajia, yhteiset pihaleikit ovat nuorten keskuudessa vähentyneet. Nuoria tulisikin kannustaa liikkumaan harrastusten kautta.(kansanterveys 2009.) Liikuntaa pidetään lapsen sosiaalisen kehityksen ja moraalisen ajattelun edistäjänä. Urheilua pidetään hyvänä harrastuksena ja sopivana ympäristönä lapsen kasvulle. Tämä johtuu ainakin osittain brittiläisestä ajatusmallista, fair playsta. Jonka perusajatuksena on toiminta yhteisten sääntöjen noudattamiseksi, toisen kunnioittaminen sekä rehellisyys. Kasvatustavoitteet saavutettiin brittiläisissä kouluissa hyvin pelin avulla, koska konflikteja sattui mutta ne sovittiin viimeistään pelin jälkeen. Urheilu opettaa voittamaan, häviämään ja hyväksymään virheet. Vanhemmat vievät lapsiaan urheiluharrastuksiin mukaan, jotta lapset oppisivat moraalista ajattelua ja ristiriitaisten tilanteiden ratkaisua. (Telama & Laakso 2006.) Liikunnalla on monia mahdollisuuksia kouluikäisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Viimeisten vuosikymmenten aikana maailma on kuitenkin muuttunut niin, että liikunta ei olekaan automaattisesti osa jokaisen kouluikäisen päivää. Lasten ja nuorten arkipäiväinen liikunnallinen ja fyysinen aktiivisuus on vähentynyt, jonka myötä lihominen ja huono fyysinen kunto on monen lapsen ja nuoren arkipäivää. Tämä uhkaa tulevien työikäisten kansanterveyttä ja työkykyä nyt ja tulevaisuudessa. (Tammelin & Laakso 2008, 10.)

14 Kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden suositus ja päivittäisen liikunnan tarve Liikunta on osa koululaisten arkea. Koululaisille on laadittu fyysisen aktiivisuuden suositus. Suositus ottaa kantaa liikunnan määrään, laatuun ja toteuttamistapoihin. Lisäksi kiinnitetään huomiota koululaisten liikkumattomuuteen. (Heinonen ym. 2008, 17.) Lasten ja nuorten liikunnasta ja sen vaikutuksista terveyteen on olemassa hyvin vähän tietoa. Se kuinka paljon liikuntaa tarvitaan, vaihtelee sen mukaan mitä terveyden ja hyvinvoinnin osa-alueita tarkastellaan. Liikunnalla on vaikutusta moneen asiaan. Se vaikuttaa meihin kaikkiin kokonaisvaltaisesti niin fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. (Heinonen ym. 2008, 17.) Päivittäisen fyysisen aktiivisuuden minimäärä on hieman pienempi nuoruusiässä kuin lapsuusiässä. Kuitenkin on suositeltavaa, että nuoretkin liikkuisivat useita tunteja päivässä. (Heinonen ym. 2008, 19.) Nuoremmat lapset eivät jaksa välttämättä istua pitkiä aikoja paikallaan kun taas yli 13-vuotiaat. On tavallista, että aikuiset kuvittelevat, että nuoren liikunnan tarve tulee tyydytettyä vähäisellä liikunnalla. Totuus on kuitenkin aivan toinen vuotiaat elävät voimakasta kasvun ja kehityksen aikaa ja sen vuoksi liikunnan tarve ei juuri eroa lapsuusajan liikunnan tarpeesta. (Heinonen ym. 2008, 19.) Usein nuori muodostaa itsestään jonkinlaisen käsityksen liikkujana. Nuoret kokeilevat erilaisia liikuntamuotoja ja löytävät sitä kautta itselleen sopivan tavan harrastaa liikuntaa. Nuori kehittää fyysistä kuntoaan ja kokonaisvaltaista hyvinvointiaan itsenäisesti liikkumalla ja osallistumalla ohjattuun toimintaan. (Heinonen ym. 2008, 19.)

15 Lasten ja nuorten liikkumiseen vaikuttavat tekijät Samanaikaisesti liikkumiseen vaikuttavat monet asiat, niin yksilölliset kuin ympäristöön liittyvät tekijät. Näiden kautta pystytään vaikuttamaan nuorten liikkumiseen. Ne asiat mitkä vaikuttavat nuorten liikkumiseen, niihin pyritään kiinnittämään huomiota ja tarvittaessa puuttumaan epäkohtiin. (Tammelin 2008, 47.) Yksilölliset tekijät siis vaikuttavat liikkumiseen. Iän myötä liikunta-aktiivisuus vähenee. Nuoret liikkuvat vähemmän kuin lapset. Olemassa oleva tai aiempi liikuntaharrastus ennustaa liikunta-aktiivisuutta. Sukupuolierotkin ovat liikunnallisuudessa tyypillisiä. On tavallista, että pojat osallistuvat enemmän urheiluun ja intensiiviseen liikuntaan ja käyttävät siihen myös enemmän aikaa kuin tytöt. Kuitenkin iän myötä sukupuoli erot pienenevät tai jopa häviävät kokonaan. Itsearvostuksella ja koetulla fyysisellä pätevyydellä eli se miten kokee itsensä liikkujana vaikuttaa liikunnan harrastamiseen. Ylipaino, vamma tai pitkäaikaissairaus saattaa vaikuttaan omalta osaltaan liikunta-aktiivisuuteen. Mitkä seikat yksilötasolla vaikuttavat nuorten liikunnalliseen aktiivisuuteen ja liikunnan harrastamiseen aikuisiällä? Aktiivinen liikunnan harrastaja, fyysinen aktiivisuus, osallistuminen liikuntaan, osallistuminen kilpaurheiluun, kestävyystyyppisen liikunnan harrastaminen, hyvä kestävyyskunto, hyvä terveys, hyvä koulumenestys, liikunnannumero, tyytyväisyys omaan kuntoon, suorituskykyyn ja taitoihin vaikuttavat nuoren liikkumiseen nyt ja tulevaisuudessa. (Tammelin 2008, 48.) Ympäristölläkin on suuri merkitys nuorten liikkumiseen. Etenkin pienillä lapsilla ja kouluikäisillä ympäristötekijöistä perhe vaikuttaa vahvasti liikuntaan sosiaalistumiseen. Tämä saattaa selittyä perheen tarjoamasta kulttuurisesta ja taloudellisesta pääomasta. Myönteisesti lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavat molempien vanhempien liikunta-aktiivisuus ja vanhempien osallistuminen lasten ja nuorten liikuntaharrastukseen. Vanhempien vaikutus voi välittyä useilla eri tavoilla. se voi esimerkiksi olla hyväsyvä asenne liikuntaa kohtaan, rohkaisua, sosiaalisen tuen osoittamista, toimimista mallina lapsille ja nuorille, ohjeiden antamista ja opettamista sekä tukemalla harrastamista maksamalla harjoitusmaksuja ja kuljettamalla harjoituksiin. Vanhempien korkea koulutus, am-

16 16 mattiasema ja perheen korkea tulotaso vaikuttavat lasten ja nuorten harrastamiseen. Tämä voi johtua siitä, että korkeasti koulutetut liikkuvat enemmän kuin vähemmän koulutetut vanhemmat. Nuoren kohdalla kavereiden ja sisarusten tuki on tärkeässä osassa nuoren liikunta-aktiivisuutta. Lisäksi on koettu, että koulumenestys, liikuntapalveluiden- ja paikkojen saavutettavuus ja esteettömyys, vuodenajat ja perheen sosiaalinen asema ja asuinpaikka vaikuttavat lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuteen. (Tammelin 2008, ) Liikunnallisuus on yksi elämäntapa. Sen omaksuminen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Tähän prosessiin liittyvät tietojen saanti ja tietoisuus liikunnan merkityksestä, motivaation ja positiivisen asenteen herääminen liikuntaa kohtaan, liikuntataitojen oppiminen, liikunnan kokeileminen, kavereiden vaikutus, osallistuminen liikuntaan ja lopulta omaksua jonkin harrastus. Näitä edellä mainittuja osa-alueita tulisi koskea kouluikäisten liikunnan edistäminen. Koululla on tässä suuri rooli, sillä koulu saavuttaa kaikki kouluikäiset riippumatta heidän terveydestä, liikunta-aktiivisuudesta ja motivaatiosta. (Tammelin 2008, 47.) 3.3 Kouluterveydenhuollon merkitys nuoren liikunnassa Terveydenhuollon sektorilla kouluterveydenhuolto vastaa lasten ja nuorten terveyden edistämisestä. Kouluterveydenhuollon toteutettavaksi tulee kuulua lasten ja nuorten liikunnan määrän ja laadun seuranta jokaisen lapsen kohdalla koko kouluiän ajan. Tärkeää on arvioida myös liikunnan ja ravitsemuksen suhdetta liikunnan seurannan ohessa. Tiedottamisella, kannustamisella ja seurannalla pyritään tuomaan esille liikunnan tärkeys ja välttämättömyys nuoren hyvinvoinnin kannalta. Yhteistyö kouluterveydenhuollon, opettajien ja vanhempien välillä tulee olla aktiivista ja jatkuvaa. Yhteistyön tarkoituksena on kasvattaa lapsia ja nuoria monipuoliseen ja terveyttä edistävään liikuntaan. (Karvinen 2008, 40.) Kouluterveydenhuollossa terveydenhoitaja ja koululääkäri kartoittavat ja kirjaavat ylös koululaisten liikunnan määrää ja laatua. Koululaisten toteutunutta liikun-

17 17 taa verrataan lasten ja nuorten liikuntasuosituksiin. Jos liikunta on terveyden kannalta liian vähäistä ja yksipuolista, on tärkeää tehdä lapsen ja nuoren kanssa suosituksiin pohjautuva liikunta suunnitelma. Suunnitelmaa tehdessä sovitaan seurannasta. Yhteistyö kodin ja opettajien kanssa varmistaa parhaiten liikunnallisen elämäntavan muutoksen totuttamisen. (Karvinen 2008, ) 3.4 Urheiluseuran ja valmentajien merkitys nuoren liikuntaterveyden edistäjänä Suomalainen yhdistystoiminta on pitkälti liikunta- ja urheiluseurojen ylläpitämää. Urheiluseuralla on suuri merkitys lapsen ja nuoren terveyden edistäjänä. urheiluseurat tarjoavat nuorille paikan jossa voi kokea olevansa turvassa ja toimia omia tarpeitaan tyydyttävällä tavalla aikuisten seurassa. On tutkittu myös, että urheiluseurat kasvattavat yksilöiden ja yhteisöjen sosiaalista pääomaa. Nuorena aloitettua mielekästä liikuntaharrastusta voidaan pitää takeena nuoren myöhemmälle liikkumiselle. Nuorista suuri osa harrastaa jotain liikuntaa seurassa ja siksi valmentajilla ja koko seuran toiminnalla on yhteiskunnallinen rooli kasvatusympäristönä. (Kokko, Kannas, Itkonen, 2004.) Valmentajien ja ohjaajien tulee olla osaltaan terveyskasvattajia, vaikka he toimivat vapaaehtoisina seurassa. Nuoret kokevat, että etenkin urheiluvalmentajat toimivat auktoriteetteina heille ja siksi valmentajan rooli terveyskasvattajana on tehokasta. Valmentajien toteuttama terveyttä edistävä terveyskasvatus liikunnassa tapahtuu keskustelemalla ja vuorovaikutustaitoja käyttämällä. (Kokko, Kannas, Itkonen, 2004.) Robertsonin (2001) mukaan tärkein terveyden edistämisen työkalu on juuri keskustelu. Keskustelussa ihmiset tutustuvat toisiinsa ja oppivat toistensa kautta asioita.

18 Vanhempien osuus nuoren liikunnassa Vanhemmilla on tärkeä rooli lapsen ja nuoren liikunta-aktiivisuudessa. Vanhemmat kannustavat ja motivoivat lasta ja nuorta liikkumaan. Vanhemmat ovat esimerkkinä ja mallina lapsilleen. Yhdessä vanhempien kanssa tapahtuva liikunta rohkaisee lasta ja nuorta liikkumaan. Vanhemmat voivat auttaa lasta ja nuorta liikunta harrastuksen löytämisessä. Liikuntavälineillä, sopivilla vaatteilla ja varusteilla on vaikutusta lasten ja nuorten liikunnallisuuteen. (Karvinen 2008, 42.) Vanhemmat voivat lisäksi kyyditsemisen sijasta kannustaa lasta esimerkiksi koulumatkojen kulkemiseen kävellen tai pyörällä. Yhteiskunta ja sen tapahtumat vaikuttavat tietenkin omalta osaltaan vanhempien kannustamiseen esimerkiksi koulumatkojen suhteen. Vanhemmat miettivät usein turvallisuutta, joka on noussutkin esille medioissa lähivuosina. (Karvinen 2008, 42.) 3.6 Liikunnan merkitys henkiselle hyvinvoinnille Liikunnalla on suuri merkitys lasten ja nuorten henkiseen hyvinvointiin, mutta sen vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä. Liikunta tarjoaa parhaimmillaan myönteisiä fyysisiä kokemuksia, mahdollisuuden tunteiden ilmaisuun sekä sosiaalisten taitojen oppimiseen. Tämän kautta liikunta voi omalta osaltaan tukea lapsen ja nuoren persoonallisuuden ja terveen itsetunnon kehittymistä. (Kantomaa & Lintunen 2008,79.) Mielenterveyttä voidaan pitää eräänlaisena voimavarana, olennaisina tekijöinä siihen liittyvät stressin hallinta, ahdistuksen ja menetyksen sietäminen sekä sopeutuminen elämäntilanteen muutoksiin. Säännöllinen liikunta vaikuttaa alhaisempiin stressitasoihin lapsilla ja nuorilla. Lisäksi se ehkäisee masennusoireiden ilmaantumista sekä lieventää ahdistuksen oireita. Aktiivisella liikunnalla on

19 19 myös merkitystä vähäisempiin somaattisiin vaivoihin, sosiaalisiin ongelmiin sekä tarkkaavaisuuden ja käyttäytymisen häiriöihin. (Kantomaa & Lintunen 2008, 79.) Liikunnan harrastamiseen liittyy positiivisia tunteita, mielialaa ja tyytyväsyyttä omaan itseensä. Liikunta kohottaa lasten ja nuorten itsetuntoa ja edistää positiivisen minäkäsityksen muodostumista. On kuitenkin tärkeää muistaa, että liikunta ja urheilun harrastaminen voi vaikuttaa myös haitallisesi lasten ja nuorten henkiseen hyvinvointiin. Esimerkiksi runsas ja yksipuolinen harjoittelu voi johtaa uupumiseen, masennukseen ja vääristyneeseen minäkuvaan. Kilpailun liiallinen korostaminen puolestaan helposti lisää stressiä ja ahdistuneisuutta. Ongelmallista on esimerkiksi se, jos nuori kokee, että hänen kohdistetaan suuria odotuksia, jotka ovat ristiriidassa siihen mihin nuori itse kokee pystyvänsä. (Kantomaa ja Lintunen 2008, 79.) Opetuksella, ohjauksella ja valmennusmenetelmillä on vaikutusta siihen millainen yhteys liikuntaharrastuksen ja psyykkisten tekijöiden välille muodostuu. Ohjaajan ja valmentajan tulee kannustaa lasta ja nuorta yrittämään ja harjoittelemaan. Nuoria motivoi organisoidussa eli ohjatussa liikunnassa esimerkiksi liikuntataitojen oppiminen, pätevyyden ja turvallisuuden kokeminen, viihtyminen ja liikunnallinen yhdessäolo toisten nuorten kanssa. Lisäksi nuoret kokevat, että tällöin he pystyvät vaikuttamaan johonkin. Pätevyyden kokemuksia nuoret saavat, siten että lapsi tai nuori kokee olevansa parempi kuin muut. Lisäksi edistyminen ja kehittyminen tuovat pätevyyden ja onnistumisen kokemuksia. Lapset ja nuoret muodostavat minäkäsitystään vertaamalla itseään muihin lapsiin ja nuoriin. Valmentajat ja ohjaajat voivat vaikuttaa tähän vertaamistaipumukseen valitsemalla opetusmenetelmiä, jotka suosivat eriyttämistä, yksilöllisyyttä, yhteistyötä, ryhmäytymistä, tiimiopetusta ja itseohjautuvuutta. Liikunnan harrastamisella on positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin myös pitkällä aika välillä. Nuoruudessa harrastetulla liikunnalla näyttää olevan vaikutusta aikuisiän psyykkiseen hyvinvointiin. (Kantomaa & Lintunen 2008,79-80.)

20 Liikuntaharrastus terveysvaikutusten ja moraalisen ajattelun näkökulmasta Tieto liikunnan terveysvaikutuksista ei ole lapsille ja nuorille riittävä yllyke harrastaa liikuntaa. Tämän vuoksi vanhempien merkitys liikuntaan kannustavana ja kehottajana on tärkeää. Myös vanhempien antama esimerkki liikkumisesta on hyvä kannustin. Suomalaisissa tutkimuksissa sekä äidin että isän fyysinen aktiivisuus on ollut myönteisesti yhteydessä lasten ja nuorten liikuntaan. (Fogelholm 2006, ) Kilpaurheilua urheilijoiden moraalista ajattelua on tutkittu empiirisillä tutkimuksilla. Tutkimustuloksista käy ilmi, että urheilijoiden moraalinen ajattelu on alempi tasoista kuin ei-urheilijoiden. Kuitenkin tutkimuksissa kävi ilmi että urheilumaailmaa pidetään ihan omana maailmanaan ja että urheilussa hyväksytään ja pidetään moraalisesti oikeana paljon sellaista jota ei muualla maailmassa hyväksyttäisi. (Telama & Laakso 2006.) Myös iän on huomattu vaikuttavan moraaliseen ajatteluun. Iän karttuessa urheilijat alkavat ajatella pelejä ja muta urheilua moraalisesti alempitasoisesti, myös aggressiivisuus lisääntyy iän myötä. Yksi selitys tälle ilmiölle voisi olla kilpailun koveneminen ja siitä johtuva pelaajien karsinta. Peleissä ei selviydytä enää pelkällä reilulla pelillä vaan tarvitaan jotain muuta. Tässä samaisessa ilmiössä on huomattu että ne pelaajat joiden moraali ei salli vilppiä ja sääntöjen kiertämistä jättävät kilpaurheilun. Siksi olisikin tärkeää kehityksen kannalta, että nuorilla olisi fyysisesti ja psyykkisesti turvattu olo ja että he viihtyisivät harrastuksensa parissa. (Telama & Laakso 2006.) Yksi tärkein asia kasvatuksen ja kehityksen näkökulmasta urheilussa on nuorten keskinäinen vuorovaikutus sekä yksilön omatoimisuus ja vastuu teoistaan. (Telama & Laakso 2006.) vuotiaana lasten fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset erot korostuvat ja samaan aikaan urheiluseuroissa jaetaan pelaajat menestyjiin ja niihin, joissa ei ole potentiaalia. Tähän pitäisi kiinnittää huomiota ja pyrkiä pitämään nuoren harras-

21 21 tusura mahdollisimman tasaisena kokeilijasta kilpaurheilijaksi. (Lämsä & Mäenpää 2002.) 4 SOSIAALINEN TUKI Sosiaalinen tuki on käsitteenä monimuotoinen. Sitä on tutkittu eri tieteitten näkökulmasta. Terveystieteissä sosiaalista tukea ja sen vaikutuksia on tutkittu paljon. Tutkimukset liittyvät elämänmuutoksiin, stressiin, kriiseihin, terveyteen ja sairaudesta toipumiseen. Sosiaalista tukea voidaan tarkastella eri näkökulmista. Gothon, Vahtera, Renfors, Keskinen, Kumpusalo ja House määrittelevät sosiaalisen tuen omalla tavallaan. Määritelmät eroavat jonkin verran tosistaan. Opinnäytetyössämme hyödynnämme Kumpusalon määrittelyä sosiaalisesta tuesta. Terveystieteissä asiaa ovat tutkineet Renfors ja Keskinen. Heidän mukaansa sosiaalisella tuella tarkoitetaan sosiaalisen vuorovaikutuksen sisältämää omakohtaisesti arvioitua emotionaalista tai käytännöllistä apua. Tärkeässä roolissa ovat tyytyväisyys saatuun tukeen ja tuen antajaan. Sosiaalinen tuki on tärkeä ja se kulkee mukanamme läpi elämän. Tuen ei tarvitse liittyä vain kriiseihin vaan myös muuhun elämään. Jokainen ihminen on erilainen, jokainen on yksilö. Ihmiset tarvitsevat tukea eritavalla ja eri elämän vaiheissa. Ei voi sanoa, että saatu tuki olisi ristiriidatonta ja tuki voi pohjautua monista eri lähteistä. Sosiaalisen tuen tarvitsijalla voi olla tuen suhteen erilaisia tavoitteita ja ne eivät välttämättä ole samansuuntaisia. On tärkeää nähdä myös sosiaalisen tuen heikkoudet ja huonot puolet. Sosiaalinen tuki tuo usein mukanaan helpotuksen, mutta myös joskus tuskaa. Sosiaalisen tuen puutetta voidaan pitää hyvinvoinnin uhkana, jos tukea ei ole saatavilla silloin kun sitä tarvitaan.(vahtera 1993.)

22 22 Gothoni (1991) kuvaa omassa tutkimuksessaan sosiaalista tukea henkilöiden väliseen kanssakäymiseen liittyväksi palautteesi ja toiminnaksi. Tällä toiminnalla tai sen antajalla on tarkoituksena vaikuttaa myönteisesti tuen saajan jaksamiseen ja elämäntilanteeseen liittyvien kysymysten selkiyttämiseen. Gothoni (1991) jakaa sosiaalisen tuen emotionaaliseen, informatiiviseen, instrumentaaliseen ja negatiiviseen tukeen. Emotionaalisella tuella tarkoitetaan annettua ja saatua mahdollisuutta kokemusten ja tunteiden jakamiseen. Rohkaiseva, lohduttava ja arvostava palaute on myös emotionaalista tukea. Informaatiiviseen tukeen kuuluvat neuvojen, tietojen ja eri tilanteisiin liittyvän ohjauksen antaminen ja saaminen. Instrumentaalinen tuki tarkoittaa välineellistä, taloudellista tai käytännön apua. Negatiivisella tuella tarkoitetaan käyttökelvottomien tietojen, ohjeiden, nuhteiden ja vaatimusten antamista, vaikka tuen antaja olisi tarkoittanut näillä vain hyvää. Sosiaalisessa tuessa erottuvat sekä saatu, että annettu tuki. House (1981) mukaan sosiaalisella tuella tarkoitetaan ihmisten välistä vuorovaikutusta. Tuki voi olla emotionaalista, kuten empatiaa, pitämistä, rakastamista, luottamuksen osoittamista tai kuuntelemista. Instrumentaalinen tuki, johon liittyvät esimerkiksi aineellinen avun anto, auttaminen. Auttaminen voi tarkoittaa tekemistä toisen puolesta. Tiedottamisen House mainitsee myös yhtenä sosiaalisen tuen muotona. Tällöin yksilöä autetaan päätöksenteossa, lisäksi keskustellaan ja kuunnellaan yksilöä hänen ongelmissaan. Tämän kautta pyritään tukemaan yksilön omaa ratkaisukykyä. Kiitoksenanto on yksi Housen sosiaalisen tuen muodoista. House kuitenkin erottaa tämän erikseen muista. Kiitoksenannolla tarkoitetaan sellaista palautetta mitä esimerkiksi työnantaja voi antaa alaisilleen Sosiaalinen tuki on käsitteenä laaja-alainen ja varsin vaikeasti hahmotettavissa oleva. Tukea voidaan pitää laajimmillaan kaikenlaisena keskusteluna ja avun antamisena. Jos annettava tuki annetaan väärään aikaan se voi toimia negatiivisena ja vaikeuttaa tilannetta. Hyvät vuorovaikutussuhteet toimivat voimavaroina, kun taas riitaisat välit kuluttavat elämänvoimaa. Ihmisten sosiaaliset verkostot ovat tänä päivänä hyvin erilaisia ja monimuotoisia, joka tuo haastetta tuen

23 23 toteuttajalle eli terapeutille. Keskustelut ovat verkostoterapeuttisia ja niiden tarkoitus on aikaan saada enemmän hyvää kuin pahaa. (Vahtera 1993.) 4.1 Sosiaalisen tuen muodot Vahteran mukaan sosiaalinen tuki voi olla; terveyttä edistävää, stressiä ehkäisevää tai vain positiivisuutta lisäävää. Hänen mukaansa se tulisi myös huomioida sosiaalisista suhteista saatavana voimavarana. Voimavaroiksi luetaan neljä erilaista tasoa. Tietotuki, jolla tarkoitetaan neuvoja ja ehdotuksia tilanteen uudelleen arvioimiseksi. Aineellista tukea, joka taas osaltaan on rahan lainaamista ja auttamista. Kolmantena tasona Vahtera pitää arvostustukea, jolla hän tarkoittaa positiivista arvostelua ja tukea toisen kyvyistä ja aikaansaannoksista sekä viimeisimpänä muotona henkistä tukea, jolla tarkoitetaan auttamisen halua, luottamuksellisuutta empaattisuutta sekä kuuntelemista ja rohkaisua. (Vahtera 1993.) Sosiaalisen tuen muodot voidaan jakaa myös viiteen luokkaan. Sosiaalinen tuki voidaan laaja-alaisesti jakaa seuraavasti (kuvio 1); Aineellinen tuki, joka voi olla rahaa, tavaraa, apuvälineitä tai lääkkeitä esimerkiksi. Toiminnallinen tuki sisältää erilaiset palvelut, kuljetukset tai kuljetukset. Tiedollisessa tuessa on taas kyse neuvoista, opastuksesta, opetuksesta tai harjoittelusta. Toiseksi viimeisenä on emotionaalinen eli tunne puoli, joka kattaa empatiaa, rakkautta tai kannustusta. Viimeisenä luokittelussa on henkinen tuki, joka pohjautuu aatteisiin, filosofiaan ja uskoon. Jokaisessa edellä mainitussa tuen muodossa voidaan erottaa ainakin osittain tuen määrä, laatu sekä omakohtainen ja todellinen luonne. Sosiaalisen tuen laadun sanotaan olevan pääosin omakohtaisen arvioinnin varassa, mutta tuen määrää voidaan mitata rahallisesti. Aineellisessa tuessa ratkaisevana tekijänä on määrä. Muiden tukien kohdalla tuen laatu ja oikeaaikaisuus ovat ratkaisevassa asemassa. (Kumpusalo 1991, )

24 24 Aineellinen tuki Henkinen tuki Toiminnallinen tuki Tiedollinen tuki Emotionaalinen tuki KUVIO 1: Sosiaalisen tuen muodot 4.2 Sosiaalisen tuen tasot Kumpusalo (1991) käyttää teoksessaan Casselin (1976) muotoilemia sosiaalisen tuen primaari-, sekundaari- ja tertiaaritasoja sosiaalisten suhteiden läheisyyden perusteella. (Taulukko 1) Primaaritason tukirakenteeseen Cassel määrittelee oman perheen ja läheisimmät ihmiset. Sekundaaritasoon kuuluvat ystävät, sukulaiset, työtoverit ja naapurit. Tertiaaritaso käsittää laajemman kokonaisuuden kuten tuttavat ja viranomaiset. Casselin mukaan primaaritason tuen merkitys oli suuressa roolissa ihmisen terveydelle.(kumpusalo 1991, 15.)

25 25 TAULUKKO 1: Sosiaalisen tuen tasot Sosiaalisen tuen tasot Primaaritaso Oma perhe ja läheiset ihmiset Sekundaaritaso Ystävät, sukulaiset, työtoverit ja naapurit Tertiaaritaso Tuttavat ja viranomaiset Sanotaan, että sosiaalinen tuki voi olla ammatti-ihmisen tai maallikon antamaa. Primaari- ja sekundaaritasolla tuen antajat ovat usein maallikoita, kun taas tertiaaritasolla auttajat ovat tavallisesti sosiaalialan, terveydenhuollon tai muun erityiskoulutuksen saaneita. Monet järjestöt kuten esimerkiksi Suomen punainen risti on järjestänyt tukihenkilökoulutusta. Perusterveydenhuollossa perhevalmennus on sosiaalisen tuen yksi tuki muoto. (Kumpusalo 1991, 16.) 4.3 Sosiaalisen tuen vaikutus liikuntaan ja terveyteen Liikunta on tärkeää yksilön terveydelle ja hyvinvoinnille. Ihminen tarvitsee päivittäin tietyn määrän ravintoa, lepoa ja unta. Tämän lisäksi sosiaalinen kanssakäyminen on välttämättömyys. Sosiaalinen kanssa käyminen liittyy merkittävästi sosiaalisen tuen eri alueisiin. Ihmisen elimistö vaatii tietyn minimimäärän liikuntaa pysyäkseen toimintakykyisenä, ehjänä kokonaisuutena niin ruumiillisesti kuin henkisesti ja sosiaalisestikin. Liikunnan ensisijainen tavoite on edistää terveyttä ja fyysistä toimintakykyä sekä tukea psyykkistä hyvinvointia. (Työterveyslaitos, 2004.)

26 Valmentajan rooli jalkapallojoukkueessa Jalkapallo joukkueen tärkein henkilö heti pelaajien jälkeen on valmentaja. Vuosittain perustetaan uusia joukkueita ja siksi tarvitaan myös uusia valmentajia. On tärkeää, että jokaisella joukkueella olisi vähintään 2 valmentajaa. (EBK 2008). Tutkimuskohteena olevalla joukkueella on kolme valmentajaa, yksi päävalmentaja ja kaksi apuvalmentajaa. Pienryhmissä harjoittelu on yksilöllisempää ja harjoitukset voidaan pitää, vaikka joku valmentajista olisi estynyt. (EBK 2008). Resurssipulan vuoksi päteviä valmentajia ei ole. Sen vuoksi suurin osa valmentajista on jonkun pelaajan isä, äiti tai vanhempi veli/sisko. Heille annetaan myös koulutusta valmentamiseen. Valmentajien keskeisenä tehtävänä on harjoitusten suunnittelu ja toteutus sekä joukkueen ohjaaminen otteluissa. Joukkueen toimintaan osallistuu valmentajien lisäksi useita aikuisia, toiminta on tärkeää joukkueen toiminnan kannalta (EBK 2008.) Valmentajien ja perheiden toimivalla yhteistyöllä taataan nuorille mahdollisimman hyvä sosiaalinen verkosto ja tuki. Vanhempien osallistuminen takaa nuorelle mahdollisuuden jalkapalloharrastukseen, koska toimintaa (seuraa ja joukkuetta) ei olisi ilman aktiivisia vanhempia. vanhemmat huolehtivat joukkueessa raha-asioista, kuljetuksista, varusteista ja järjestävät rahankeruu talkoita. Vanhemmilla on suuri merkitys nuorten innostuksen säilyttämisestä läpi murrosiän. (Blom 2004.) 4.5 Sosiaalisen tuen merkitys nuorten jalkapalloharrastukselle Viestintä ja vuorovaikutus nousevat esille jalkapalloharrastuksessa otollista kasvatusilmapiiriä ja -ympäristöä luodessa. Robertsonin (2001) mukaan nuorten kanssa työskentelevien tärkein työkalu terveyden edistämistä ajatellen on kes-

27 27 kustelu. Myös Jeffs ja Smithin (1999) mielestä epävirallisen kasvattajan tärkeimpänä tehtävänä on saada aikaan keskustelua ja lisäksi saada ihmiset osallistumaan keskusteluun ja oppimaan siitä. valmentaja vaikuttaa siihen, millainen kasvatus- ja oppimisilmapiiri tai ympäristö urheilutilanteessa on. Nuorelle otollisen ilmapiirin kasvaa ja kehittyä luovat hyvät ihmissuhteet. (Heikinaro- Johansson, French, Greenwood, & Silliman-French 1999). 5. PALLO HALLUSSA TERVEYTTÄ KAVERIPORUKASSA -HANKE 5.1 Hankkeen tarkoitukset ja tavoitteet Opinnäytetyömme on toteutettu yhteistyössä Pallo Hallussa terveyttä kaveriporukassa -hankkeen kanssa. Hanke toteutui Keski-Espoon alueella. Keskeisinä toimijoina hankkeessa olivat Esbo bollklub ry (EBK), Espoon kaupunki, sosiaali- ja terveystoimi sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun Etelän, Helsingin toimipaikka. Hankkeen eri toimijoiden toteuttamiseen osallistuvat: Diakoniaammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opiskelijat ja opettajat, EBK:n toimihenkilöt ja joukkueessa pelaavat nuoret sekä Keski-Espoon alueen kouluterveydenhoitajat. (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2007.) Hankkeen tarkoituksena oli ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä Keski- Espoon alueella. Lisäksi tarkoituksena oli luoda fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä edistävä yhteisö. Yhteisössä mahdollistuu kulttuurien välinen vuorovaikutus. (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2007.) Pallo Hallussa -hankkeella oli viisi tavoitetta. Tavoitteena oli liittää terveyttä edistävä näkökulma liikunnalliseen harrastukseen ja sen ohjaukseen, kannustaa lapsia ja nuoria liikunnalliseen elämäntapaan ja harrastukseen, edistää heidän hyvinvointia ja terveyttään, tukea heidän hyvinvointia vahvistamalla heidän kanssaan toimivien henkilöiden välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta sekä vah-

28 28 vistaa eri kulttuurien välisiä vuorovaikutus ja yhteistyösuhteita. (Diakoniaammattikorkeakoulu 2007.) 5.2 Esbo Bollklubb EBK Vuodesta 1940 Keski-Espoon alueella on toiminut jalkapalloseura nimeltään Esbo Bollklubb eli EBK. Seuran tarkoituksena on tarjota Espoon keskuksen ja sen lähialueiden lapsille ja nuorille tasavertainen mahdollisuus osallistua jalkapallon harrastamiseen. Toiminnan kantavana ajatuksena ja ehtona on tuottaa kaikille toimintaan osallistuville iloista mieltä. (EBK 2008.) Aiempina vuosina seuralla on ollut toimintaa myös muissakin urheilulajeissa, kuten sulkapallossa. Nykyisin toiminta kohdistuu vain jalkapalloon ja sen sisarlajiin futsalin. (EBK 2008.) Vuonna 2007 seuran toiminnassa oli mukana yhteensä 664 jalkapalloilijaa. Näistä valtaosa on juniori-ikäisiä tyttöjä ja poikia, lisäksi mukana on noin 100 aktiivista aikuista, jotka toimivat toimihenkilöinä seurassa. EBK:ssa voi harrasta kaiken ikäiset jalkapallosta kiinnostuneet. Seuran tavoitteena on huomioida pelaajien yksilöllisyys ja tarjotaan lastenvanhemmille ja huoltajille mahdollisuus osallistua seuran toimintaan. (EBK 2008.) Seuran toimintaa ohjaa EBK-linja, joka sisältää sekä joukkuetoiminnanlinjauksen että valmennuslinjauksen. Joukkuetoiminnanlinjaus sisältää ohjeet joukkueiden toiminnalle ja valmennuslinjaus rajaa valmentajien toiminnan yhdenmukaiseksi. (EBK 2008.)

29 29 6 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET Suoranaisesti meidän valitsemaamme aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu ainakaan Suomessa. Liikuntaan ja murrosikään liittyviä tutkimuksia on jonkin verran. Valitsimme tarkasteltaviksi kaksi hieman erityyppistä tutkimusta. Toinen niistä on Fogelholmin, Parosen ja Miettisen vuonna 2006 julkaistu Liikunta hyvinvointipoliittinen mahdollisuus. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella terveytensä kannalta riittävästi liikkuvien suomalaisten määrää 2000-luvulla. Samalla tarkastellaan aiempien vuosien aikana liikunnan määrässä tapahtuneita muutoksia. Sekä tutkimuksessa on huomioitu terveysliikunnan edistäminen valtiollisella tasolla. Tutkimusta pidetään tausta-aineistona sosiaali- ja terveysministeriön terveysliikunnan jatko-ohjelmalle sekä opetusministeriön kansalliselle liikuntaohjelmalle. Tutkimuksessa käsitellään kaikkia ikäryhmiä. (Fogelholm, Paronen ja Miettinen 2006, 3.) Meidän opinnäytetyön tutkimuksen kannalta tässä tutkimuksessa on hyödyllistä tietoa lasten ja nuorten liikuntasuositukset ja terveysliikunnan merkitys sekä tämän hetkinen tieto lasten ja nuorten terveysliikunnan tilasta. Toiseksi tutkimukseksi meille valikoitui Reija Leppäsen (2005) pro gradu - tutkielma Älä murjota murkkuikää, kuudesluokkalaisten käsityksiä murrosiästä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kuudesluokkalaisten käsityksiä murrosiästä ja heidän näkemyksiään murrosiän fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista muutoksista. Tutkimuskohteena oli Jyväskyläläinen ala-aste ja sen kaksi kuudesluokkaa. Tutkimusjoukkoon kuului 40 oppilasta. (Leppänen 2005, ) Tutkimusmenetelmänä tässä tutkimuksessa käytettiin käsitekarttatekniikkaa ja ainekirjoituksia, jonka tutkija koki hyvänä tapana tutkia lapsia ja nuoria. Tutkimuksen tulokseksi saatiin, että kuudesluokkalaisilla on paljon tietoa murrosiästä ja siihen liittyvistä muutoksista. He myös osasivat käsitellä asiaa monipuolisesti esimerkkien kautta. (Leppänen 2005, ) Oman tutkimuksemme kannalta tästä tutkimuksesta nousi hyviä ajatuksia.

30 30 7 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Opinnäytetyömme tarkoituksena on kuvata murrosikäisten nuorten, vuotiaiden, liikuntaharrastusta sosiaalisen tuen näkökulmasta. Lisäksi halusimme saada tietoa sosiaalisen tuen muodoista ja niiden tarpeesta sekä merkityksestä nuorten jalkapalloharrastuksessa haastatteluiden avulla. Tavoitteena oli lisätä valmentajien ja vanhempien tietämystä sosiaalisesta tuesta ja sen merkityksestä. Työmme toimii ennaltaehkäisevänä työvälineenä nuorten kanssa työskenteleville aikuisille. Tutkimuskysymykset: Millaisia näkemyksiä murrosikäisillä nuorilla on valmentajien ja vanhempien antamasta sosiaalisesta tuesta jalkapalloharrastuksessa. Tarvitsevatko nuoret aineellista, toiminnallista, tiedollista, emotionaalista vai/ja henkistä tukea? Keneltä nuoret saavat näitä sosiaalisen tuen muotoja? Valmentajilta vai/ja vanhemmilta? 8 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 8.1 Tutkimusmenetelmät Tutkimusmenetelmäksi valitsimme kvalitatiivisen eli laadullisen menetelmän. Karkeimmillaan kvalitatiivinen ymmärretään yksinkertaisesti analyysin ja aineiston muodonkuvaukseksi. Kvalitatiivinen tutkimus pyrkii kontekstuaalisuuteen, tulkintaan ja toimijoiden näkökulman ymmärtämiseen. Kontekstuaalisuudella tarkoitetaan viestintätilannetta, esimerkiksi keskustelua tai neuvottelua. Kvalita-