GEKKO, PUUPPONEN JA SULOINEN ROSE

Transkriptio

1

2

3 Sinikka Nopola Tiina Nopola GEKKO, PUUPPONEN JA SULOINEN ROSE Kuvitus: Linda Bondestam Werner Söderström Osakeyhtiö Helsinki

4 Lähdemmekö Pariisiin? Oletko huomannut, että nyt on kevät, Gekko kysyi naapuriltaan Puupposelta. Taitaa olla, Puupponen sanoi. Oletko koskaan käynyt Pariisissa? kysyi Gekko. En ole, sanoi Puupponen. Monet matkustavat keväällä Pariisiin, Gekko sanoi. Ajattelin, että mekin matkustaisimme. Matkustetaan vain, sanoi Puupponen. Gekko haki kaapista punaisen kaulaliinan ja mustan baskerin. Nämä ovat sinulle. Mitä minä näillä teen? Puupponen kysyi. Pariisissa kaikilla on punainen kaulaliina ja musta baskeri, Gekko sanoi. Pariisissa on kuuluisa Eiffel-torni, ja Pariisissa istutaan koko ajan katukahviloissa ja herkutellaan. Pariisissa nukutaan siltojen alla ja hoetaan oo la laa. Kuulostaa mukavalta, sanoi Puupponen. Mutta tärkeintä Pariisissa on mennä katsomaan Mona Lisaa, Gekko kertoi. Kuka se on? Puupponen kysyi. Kaikkihan hänet tietävät, Gekko vastasi. Mona Lisan hymy on maailmankuulu. 6

5 Puupponen mietti, minkälainen voi olla hymy, joka on maailmankuulu. Sen hymyn täytyy olla ihmeellinen. Pariisi 2050 km

6 Nimeni on Puupponen Gekko ja Puupponen olivat tulleet Pariisiin. He kävelivät bulevardilla ja istuutuivat katukahvilaan. Me olemme ainoat, joilla on baskeri ja punainen huivi, Puupponen huomautti. Pariisilaiset eivät ole enää niin tyylikkäitä kuin ennen, Gekko vastasi ja asetti baskerinsa hiukan vinoon. Myös Puupponen laittoi baskerinsa toiselle korvalle

7 Gekko ja Puupponen söivät kaikki kymmenen leivosta ja taputtelivat tyytyväisinä täysinäisiä vatsojaan. Oho, Gekko hämmästyi, kun tarjoilija toi laskun. Gekko ja Puupponen tyhjensivät rahansa lompakoistaan pöydälle. Minulle jäi yksi kolikko, sanoi Puupponen. Minulle ei jäänyt yhtään, Gekko ihmetteli. Pidä huolta kolikosta, se on meidän ainoamme. Koska me näemme sen Mona Lisan? Puupponen kysyi. Mahdollisimman pian, Gekko vastasi. Puupponen vilkuili kahvilan asiakkaita. Ei se Mona Lisa ainakaan täällä ole, hän ajatteli. Yhdelläkään ei ole sellaista säteilevää hymyä, josta Gekko puhui. Tarjoilija työnsi leivoskärryn heidän pöytänsä eteen. Gekko lipaisi huuliaan nähdessään kerma-, suklaa-, kinuski- ja marsipaanileivokset, joita oli kahdessa kerroksessa. Ovatko ne kaikki meille? Puupponen kuiskasi. Gekko nyökkäsi tarjoilijalle, joka ojensi heille leivokset tarjottimella. Hyvää, kehui Puupponen kermavaahtoa suupielissään. Pariisissa on kaikki hyvää, Gekko mumisi haukaten vuoronperään marsipaani-, suklaa- ja kinuskileivosta. Tuli ilta. Gekko ja Puupponen menivät sillan alle nukkumaan. He löysivät tyhjän penkin ja asettuivat siihen pitkäkseen. Hiukan kova sänky, Puupponen sanoi. Tällaista se on aina Pariisissa, Gekko vastasi. Tämä on suurkaupunki, ja suurkaupungissa ei kaikille riitä sänkyjä. Mutta huomenna me menemme Eiffel-torniin. Ja näemme varmaan sen Mona Lisan, Puupponen sanoi ja sulki silmänsä. Aikaisin aamulla Puupposta alkoi palella. Hän nousi jaloittelemaan ja huomasi joen rannalla nuoren neidon vaaleanpunaisessa mekossa. Tyttö hymyili ujosti. Onpa erikoisen viehättävä hymy, Puupponen ajatteli. Sitten hänellä välähti: siinä on tietenkin Mona Lisa, se, josta Gekko puhui. 12

8 Huomenta, tyttö hengähti. Huomenta, vastasi Puupponen jännittyneenä. Tyttö kurkotteli joelle. Minun rahapussini putosi vahingossa tuonne, hän kertoi surullisena. Eikö sinulla ole yhtään rahaa? Puupponen kysyi. Ei, ja vatsa kurnii, tyttö sanoi. Puupponen kaivoi kolikon taskustaan. Ota tämä, hän mutisi. Tyttö pudisteli päätään. En minä voi. Sinun täytyy, Puupponen sanoi. Minä söin eilen monta leivosta. Voi, kiitos! tyttö huudahti ja otti kolikon. Sitten hän lähti kipittämään sillan alta portaita ylöspäin. Puupponen jäi vilkuttamaan perään. Nimeni on Puupponen, hän sopersi, mutta tyttö ei kuullut enää. Minulla ei ole sitä enää. Minä annoin sen Mona Lisalle. Mille Mona Lisalle? Sille, jonka kanssa minä juttelin äsken. Tuolla se menee. Puupponen osoitti tyttöä, joka oli ylhäällä portaiden päässä. Ei tuo ole Mona Lisa, Gekko sanoi. Se on huijari! Kolikko pitää saada takaisin! Perään! Gekko juoksi portaat ylös ja karjui: Pysähdy tai kutsun poliisin! Tyttö kuuli huudon, säikähti ja kovensi vauhtia. Minä en ole ollut koskaan tekemisissä poliisin kanssa, hän pelästyi. Minähän olen maaseudulta. Gekko harppoi hänen perässään. Älä jätä! Puupponen huusi ja ampaisi Gekon kannoille. Tytön vaaleanpunainen mekko vilahti kadun päässä ja katosi kulman taakse. Puupponen palasi Gekon luo. Minä näin Mona Lisan, Puupponen henkäisi. Älä höpsi, ota se kolikkosi ja lähdetään aamiaiselle, Gekko sanoi.

9 Huijari kiinni! Gekko ja Puupponen pysähtyivät katselemaan ympärilleen. Minne se katosi? Gekko ihmetteli. Se oli vähän tuon näköinen, Puupponen sanoi ja näytti vaaleanpunaista lelua kaupan ikkunassa. Ahaa, sanoi Gekko ja jatkoi matkaa Puupponen perässään.

10 Gekko pysähtyi. Hetkinen! hän havahtui ja säntäsi takaisin näyteikkunan eteen. Sitten hän osoitti Puupposelle tyhjää kohtaa näyteikkunassa. Häipynyt! Gekko huudahti. Gekko ja Puupponen huomasivat, että vaaleanpunainen mekko vilahti nurkan takana ja lähtivät perään. Ottakaa huijari kiinni! Gekko huusi ohikulkijoille. Sivukadulta marssi äänekäs kulkue rummuttajineen. Tyttöä ei näkynyt enää missään. Minne se nyt taas katosi? Puupponen ihmetteli. Onpa erikoinen kyltti, Gekko sanoi nähdessään pienikokoisen marssijan kantavan kylttiä Kissoille kaikki oikeudet! Tyttö huomasi, että Gekko ja Puupponen tuijottivat häntä, ja puikahti kulkueen keskelle. Se on se! Gekko huusi. Perään! Tyttö juoksi ympyrää marssijoiden keskellä Gekko ja Puupponen kannoillaan. Kulkue hajosi, ja kaikki pyörivät yhdessä mylläkässä. Yhtäkkiä sieltä nousi Gekon pää ja kyltti Koira presidentiksi, sitten Puupposen pää ja kyltti Vauhtia rattaisiin. Äkkiä Gekko sai otteen ja huusi: Sainpas sinut! Äläpäs rimpuile! Päästä irti! sanoi Puupponen. Gekko huomasi, että hän olikin ottanut Puupposen kiinni. Tyttö oli livahtanut karkuun. Pienikorvaiset verolle!! Koira presidentiksi! Kaulavoiteille kelakorvaus! Vauhtia rattaisiin! Ilmainen jalkahoito!! Muuttolinnuille kilometrikorvaus!! Kissoille kaikki oikeudet!

11 Haluatteko nähdä Mona Lisan? Juostuaan monta korttelinväliä tyttö pysähtyi. Kauhea nälkä, hän ajatteli ja puikahti herkkupuotiin puristaen kolikkoa kämmenessään. Gekko ja Puupponen läähättivät hengästyneinä kulman takana. Minä en jaksa enää askeltakaan, Puupponen huokaisi. Pakko jaksaa, sanoi Gekko. Kolikko pitää saada takaisin. Tyttö huokaisi syvään. Kauppa oli kukkuroillaan leivoksia, kakkuja, torttuja, suklaapullia,vohveleita ja suklaakonvehteja. Minä ottaisin yhden kookosleivoksen, tyttö sanoi myyjälle. Myyjä alkoi pakata leivosta pieneen pahvirasiaan.

12 Ei, kun minä haluaisin sittenkin palasen juustokakkua, tyttö sanoi. Myyjä nosti leivoksen takaisin hyllyyn ja asetti juustokakun palan rasiaan. Tyttö näytti äkkiä empivältä. Minä valitsen kuitenkin aprikoositortun. Myyjä katsoi tyttöä närkästyneenä, otti juustokakun rasiasta ja laittoi tilalle aprikoositortun. Äkkiä tyttö näki ylimmällä hyllyllä jotakin vaaleanpunaista: marsipaaniruusun. Ihana! tyttö hengähti. Voinko vielä vaihtaa? Myyjä huokaisi raskaasti, kiipesi jakkaralle ja ojensi marsipaaniruusun tytölle. Kiitos, tyttö sanoi iloisena, antoi kolikon myyjälle ja lähti kaupasta ulos. Hän pysähtyi kadulle ihailemaan ostostaan. Onpa se kaunis, mutta en minä kyllä raatsi syödä sitä, hän ajatteli. Tyttö ei huomannut, että Gekko ja Puupponen lähestyivät häntä. Kiinni on! Gekko huusi. Hui! tyttö säikähti, kun näki Gekon vihaisen ilmeen. Missä kolikko? Gekko tivasi. Ei minulla ole sitä enää, tyttö piipitti. Minä ostin sillä marsipaaniruusun. Hieno, sanoi Puupponen. Nyt viet ruusun takaisin, Gekko vaati. Kolikko kuuluu meille. Mutta hänellä on nälkä, Puupponen sanoi. Niin minullakin, Gekko kivahti. Hyvä on, sanoi tyttö apeana ja lähti takaisin leivoskauppaan. Puupponen katsoi häntä osaaottavasti

13 Mitä nyt taas? myyjä kysyi, kun näki tytön kaupan ovella. Minä palauttaisin tämän marsipaaniruusun, tyttö sanoi. Saanko minä sen kolikon takaisin? Myyjä kiristeli hampaitaan. Ulos! hän kivahti. Minä en ole nähnyt koskaan noin ailahtelevaista asiakasta! Jos vielä kerran tulet tänne, minä soitan poliisin! Ei poliisia, tyttö piipitti ja juoksi kaupasta ulos. Gekko ja Puupponen katsoivat ihmeissään tyttöä, joka pidätteli itkua. No? kysyi Gekko. Missä kolikko? Olen pahoillani, tyttö sanoi. Myyjä soittaa poliisin, jos minä vielä menen kauppaan. Mutta ilman sitä kolikkoa meillä ei ole varaa syödä, Gekko puuskahti. Emmekä me pääse Eiffel-torniin emmekä katsomaan Mona Lisaa. Tytön katse kirkastui. Haluatteko te nähdä Mona Lisan? Olisitte sen heti sanoneet. Tulkaa perässä! 24

14 Aito pariisitar? 26

15 Tyttö kuljetti Gekkoa ja Puupposta salien läpi huoneeseen, joka oli täynnä väkeä. Kaikki tuijottivat samaa maalausta. Sitten tyttö puikkelehti katsojien jalkojen välistä eturiviin. Gekko ja Puupponen seurasivat. Siinä se on! tyttö sanoi. Onko tuo Mona Lisa? Puupponen kysyi. Gekko ja Puupponen kiilasivat aivan taulun eteen. Puupponen näytti pettyneeltä. Onpa pieni hymy, hän sanoi Gekolle. Ssshh, Gekko sihahti. Mona Lisaa ei saa arvostella. Minusta hän voisi hymyillä vähän leveämmin, Puupponen jatkoi. Sinipukuinen virkailija lähestyi seuruetta. Se on poliisi! Gekko kuiskasi Puupposelle. Pitikö sinun mennä arvostelemaan Mona Lisaa? Puupponen livahti Gekon selän taakse piiloon. Virkailija sivuutti Gekon ja Puupposen ja nyökkäsi tytölle. Olisi asiaa, hän sanoi vakavana. Tyttö kalpeni. Antaudun, hän sopersi. Puupponen ryntäsi virkailijan eteen ja huusi: Tyttö on syytön!

16 Virkailija hymyili ystävällisesti. Lämpimät onnittelut, hän sanoi tytölle. Te olette tänä vuonna viidesmiljoonas kävijä, joka on nähnyt maailman kuuluisimman maalauksen, Mona Lisan. Sitten virkailija ojensi tytölle kirjekuoren. Ettekö te olekaan poliisi? tyttö henkäisi ja tuijotti sinetillä suljettua kuorta. Kiitos! Saisinko ottaa kuvan lehdistöä varten? virkailija kysyi. Tyttö pyysi Gekon ja Puupposen mukaansa valokuvaan Mona Lisan viereen. Puupponen oli juhlallisen näköinen, ja tyttö hymyili onnellisena. Gekko asettui tytön ja Puupposen väliin ja kohensi ryhtiään. Vähältä piti, etten se viidesmiljoonas kävijä ollut minä, Gekko ajatteli. Gekko katseli kirjekuorta uteliaana. Avaa se jo, Gekko hoputti. Tyttö repäisi kuoren ja otti sieltä kutsukortin. Oo la laa! hän huudahti. Illallinen kolmelle Eiffel-tornissa. Gekko yskäisi. Keitä ajattelit pyytää mukaasi? hän kysyi. Minä olen muuten Gekko, ja tässä on ystäväni Puupponen. Puupponen nyökkäsi tytölle ja ojensi kätensä. Tunnetaan myös nimellä Mainos-Puupponen. Mielenkiintoista, tyttö henkäisi. Niin, hän jakaa mainoksia, Gekko selvitti. Minä olen toimihenkilö, etunimi Aapeli. Hauska tutustua, tyttö sirkutti. Minä olen Rose. Kaikesta huomaa, että olet aito pariisitar, Gekko sanoi ja suuteli Rosea kädelle. En minä ole pariisitar, minä olen maalta, Rose sanoi. Ja minä taidankin lähteä sinne takaisin, sillä Pariisi ei sovi minulle. Miksei? Puupponen ihmetteli. Täällä täytyy päättää salamannopeasti, haluaako aprikoositortun vai kookosleivoksen, Rose huokaisi. Jos haluaakin marsipaaniruusun, niin heti ollaan soittamassa poliisille. Puupponen katsoi Rosea vakavana. Minä ymmärrän, hän sanoi. Mutta nythän sinä osasit päättää. Osasinko? Rose hämmästeli. Osasit. Sinä päätit, että haluat muuttaa takaisin maalle. Rose taputti käsiään. Se on totta! Ja nyt minä päätän, että haluan teidät kaksi mukaani Eiffel-torniin illalliselle. Se on kyllä erittäin hyvä päätös, Gekko sanoi ja lipoi huuliaan. 31

17 En unohda teitä koskaan Illan hämärtyessä Gekko, Puupponen ja Rose istuivat kynttilöiden valaisemassa illallispöydässä Eiffel-tornissa. Minä ottaisin munakkaan, vihanneshöystön ja jälkiruuaksi paahtovanukkaan, Rose sanoi tarjoilijalle.

18 Vai ottaisinko kuitenkin omenatortun tai juustokohokkaan tai ehkä sittenkin parsakeiton ja jäätelöpallon vai olisiko artisokka hyvä valinta. Puupponen tönäisi Rosea. Ai niin, sanoi Rose. Nyt minä päätän, että minä minä minä otan ne kaikki! Pariisi oli jo nukkumassa, kun Gekko, Puupponen ja Rose laskeutuivat Eiffel-tornista vatsat pulleina. Kyllä maittoi, Puupponen kehui. Melkein yhtä hyvää kuin kotona, sanoi Gekko. Vihanneshöystöön olisin lisännyt ehkä hiukkasen rakuunaa ja hyppysellisen korianteria. Gekko ja Puupponen saattoivat Rosen rautatieasemalle. Rose antoi kaksi poskisuudelmaa molemmille ja hyppäsi junaan. Hän vilkutti nenäliinalla junan ovelta. Näkemiin ja kiitos kaikesta! Minä kirjoitan teille! Näkemiin, sanoivat Gekko ja Puupponen ja huiskuttivat niin kauan kuin juna oli näkyvissä

19 Hei, Gekko ja Puupponen! Olen pahoillani, että kirjeeni viipyi. Minulla oli kiireitä, sillä tein ahkerasti töitä ja säästin rahaa. Perustin kotikylääni herkkupuodin, hiukan samanlaisen kuin Pariisissa. Tässä on teille yhteinen marsipaaniruusu. Te olette aina tervetulleita luokseni jos haluatte nauttia maaseudun rauhasta. Sydämellisin terveisin Gekko ja Puupponen palasivat kotimaahan. Puupponen jakoi mainoksia, Gekko työskenteli toimihenkilönä ja valmisti iltaisin vihanneshöystöä, jota hän tarjoili Puupposelle. Gekko ja Puupponen tutkivat kumpikin joka päivä postinsa tarkkaan, mutta Roselta ei tullut kirjettä. Kului kuukausi, toinen ja kolmas, eikä kirjettä kuulunut vieläkään. Hän on varmaankin unohtanut meidät, Puupponen ajatteli surullisena. Sitten, puolen vuoden kuluttua, kun Gekko oli käymässä Puupposen luona, tämän postiluukku kolahti. Puupponen nosti pienen paketin eteisen lattialta. Paketin päällä luki Gekko ja Puupponen. Minä avaan! Gekko huudahti. Ei kun minä! sanoi Puupponen. Gekko ja Puupponen repivät yhdessä paketin auki. Marsipaaniruusu! Puupponen huudahti. Gekko luki Rosen kirjeen ääneen: Rose Rose ei sittenkään unohtanut meitä, Puupponen huokaisi. Gekko ja Puupponen katsoivat ruusua liikuttuneina ja asettivat sen posliinilautaselle. Ihan kuin meitä olisi taas kolme, Puupponen sanoi. Emmekö maista marsipaaniruusua? Gekko kysyi. Emme tietenkään, Puupponen sanoi arvokkaasti. Sehän on kuin Rose, yhtä suloinen. Gekko haki matkalaukun ullakolta. Eiköhän lähdetä heti tervehtimään Rosea? 36 37

20 Teksti Sinikka Nopola & Tiina Nopola ja WSOY 2011 Kuvitus ja graafinen suunnittelu Linda Bondestam ja WSOY 2011 ISBN Painettu EU:ssa

21 40