Liikkuuko kymmenvuotias riittävästi?

Transkriptio

1 Alkuperäistutkimus Jani Siirilä, Pasi Koski, Sakari Suominen, Olli J. Heinonen, Sanna Salanterä, Riitta Asanti ja Minna Aromaa Liikkuuko kymmenvuotias riittävästi? TAUSTA: Lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuus on jakautunut epätasaisesti, ja osa kouluikäisistä ei liiku terveyden kannalta riittävästi. Selvitimme, liikkuvatko kymmenenvuotiaat suosituksen mukaisesti. AINEISTO JA MENETELMÄT: Tutkimusaineistona käytettiin kymmenvuotiaan turkulaisen koululaisen kyselyaineistoa. Lasten itse ilmoittamaan liikunnan määrää verrattiin suositukseen, jonka mukaan lasten tulisi harjoittaa päivittäin kuormittavuudeltaan vähintään kohtalaista liikuntaa ainakin 60 minuuttia. TULOKSET JA PÄÄTELMÄT: Kohderyhmästä 82 % liikkui suosituksen mukaisesti. Pojat olivat liikunnallisesti tyttöjä aktiivisempia. L iikunnalla on useita hyödyllisiä terveysvaikutuksia ja huomattava merkitys suomalaisten kansansairauksien ehkäisyssä ja hoidossa (Kesäniemi 2003, Laukkanen ja Kettunen 2003). Varhain omaksutulla liikunnallisella elämäntavalla on myönteisiä vaikutuksia myöhempään terveydentilaan ja elämänlaatuun (Heinonen ja Kujala 2001). Liikunnan välittömät myönteiset vaikutukset ulottuvat myös henkiseen hyvinvointiin (Fogelholm ja Vuori 2005). Vähentyneen liikunta-aktiivisuuden vuoksi koululaisten ja varusmiesten keskipaino on noussut ja kestävyyskunto asteittain heikentynyt (Salo 2006, Santtila ym. 2006). Alakouluikäisten lasten liikunta-aktiivisuutta on tutkittu vähemmän kuin vanhempien ikäryhmien (Kannas ja Tyrväinen 2004, Helakorpi ym. 2007, Laakso ym. 2006). Suomessa liikunnan yhteyksiä lasten sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin on tutkittu mm. hankkeissa Suomalaisten lasten ja nuorten aikuisten sepelvaltimotaudin riskitekijät (Laseri-projekti) ja Varhaislapsuudessa alkava sydän- ja verisuonitautisairastuvuuden ehkäisy (STRIP -projekti) (Simell ym. 2000, Telama ym. 2001, Yang ym. 2006). Sosiaali- ja terveysministeriön tuoreessa selvityksessä suomalaisen terveysliikunnan tilasta suositellaan 8 12-vuotiaille lapsille liikuntaa vähintään tunnin verran joka päivä, ja tämän liikunnan tulisi sisältää myös vauhdikkaita osuuksia (Fogelholm ym. 2007). Laajaan yhdysvaltalaiseen meta-analyysiin perustuvan liikuntasuosituksen mukaan lasten ja nuorten (6 18-vuotiaat) tulisi harrastaa kehitystasolleen sopivaa, nautinnollista, sisällöltään monipuolista, kuormittavuudeltaan kohtalaista ja raskasta liikuntaa päivittäin vähintään 60 minuuttia (Strong ym. 2005). Toisaalta Andersenin ym. (2006) eurooppalainen tutkimus osoittaa, että tunnin liikunta ei välttämättä vähennä lasten sydänterveyden riskitekijöitä, vaikka tällä liikuntamäärällä saadaankin muita terveyshyötyjä. Turun kaupungin strategian yhdeksi kriittiseksi menestystekijäksi on määritetty lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointi. Riittävä liikunta-aktiivisuus on yksi keskeisistä hyvinvointitekijöistä. Koulun rooli on keskeinen lasten ajankäytössä. Peruskoulun opetussuunnitelman mukaan kymmenvuotiailla on koulussa liikuntaa kuitenkin vain kaksi oppituntia viikossa. Turussa alkoi vuonna 2004 monivuotinen Koulut liikkeelle hanke, jonka tavoitteena on koulun toimintakulttuurin ja ympäristön kehittäminen lasten liikuntaa aktivoivaan suuntaan. Duodecim 2008;124: J. Siirilä ym.

2 Taulukko 1. Neljäsluokkalaisten päivittäinen liikuntamäärä koulussa sukupuolen mukaan (%). Liikunta-aika Tytöt Pojat Kaikki (n = 498) (n = 453) (n = 951) Vähintään tunnin 33,5 35,1 34,3 Noin min 26,9 34,0 30,3 Noin min 21,9 20,3 21,1 Noin min 14,1 9,5 11,9 Vähemmän 3,6 1,1 2,4 Taulukko 2. Neljäsluokkalaisten vapaa-ajan liikunnan harrastuskerrat sukupuolen mukaan (%). Kertoja Tytöt Pojat Kaikki (n = 497) (n = 456) (n = 953) Vähintään 5 viikossa 28,0 34,2 31,0 3 4 viikossa 37,8 38,4 38,1 1 2 viikossa 27,2 20,8 24,1 1 2 kuukaudessa 3,4 2,9 3,1 Vähemmän kuin yksi kuukaudessa 1,8 2,2 2,0 Ei lainkaan 1,8 1,5 1,7 Liikunta nähdään hankkeessa keinona lisätä lasten hyvinvointia ja koulussa viihtymistä (Asanti ja Oittinen 2006). Hankkeeseen liittyy Turun yliopistossa monitieteinen tutkimuskokonaisuus, jossa selvitetään hankkeen toteutusta ja koulujen muutosprosesseja sekä liikuntainterventioiden vaikutusta lasten hyvinvointiin. Tutkimme kymmenvuotiaiden turkulaislasten liikunta-aktiivisuutta. Lisäksi selvitimme, liikkuvatko lapset Strongin ym. (2005) suositukseen verrattuna riittävästi. Aineisto ja menetelmät Tutkimusotokseen kuuluivat kaikki Turun 31 alakoulun neljäsluokkalaista vuodelta 2004 lukuun ottamatta 133:a ruotsinkielistä ja 119:ää erityiskoulujen oppilasta. Aineisto kerättiin tietoverkossa tehdyillä kyselyillä. Ennen varsinaista tutkimusta kysymysten ymmärrettävyys ja selkeys testattiin yhden Turun ulkopuolisen koulun neljäsluokkalaisilla. Vaikka lomakkeen yleinen toimivuus oli hyvä, joitakin kysymyksiä lyhennettiin ja selkeytettiin. Aineiston keruusta vastasivat yhdysopettajat koulukohtaisesti. He organisoivat atk-luokkien käytön ja tiedottivat luokkien opettajille käytännön järjestelyistä. Yhdysopettajat myös varmistivat, että lapsella oli vanhempien kirjallinen lupa osallistua tutkimukseen. Sähköiset kyselyt lähetettiin oppilaille, ja he vastasivat käyttäen koulun tietokoneita koulupäivän aikana yhdysopettajien ohjeiden mukaisesti. Kysely lähetettiin yhteensä neljännen luokan oppilaalle, ja vastauksia saatiin yhteensä (81,2 %). Vastanneista tyttöjä oli 521 (52,0 %) ja poikia 481 (48,0 %). Oppilailta kysyttiin arviota oman liikunta-aktiivisuuden määrästä ja kuormittavuudesta koulussa sekä vapaa-ajalla. Lisäksi kysyttiin, paljonko he käyttävät aikaa päivittäiseen vapaa-ajan liikuntaan, kävelyyn ja pyöräilyyn. Viikon kokonaisliikuntamäärä saatiin laskemalla yhteen kouluviikon aikana ja vapaa-ajalla harrastetun liikunnan määrä. Liikkuuko kymmenvuotias riittävästi? Liikunnan kuormittavuutta arvioitiin kysymyksellä:»mikä seuraavista vaihtoehdoista parhaiten kuvaa Sinun liikuntaharrastustasi? 1) hengästyn ja hikoilen runsaasti, 2) hengästyn ja hikoilen jonkin verran, 3) hikoilen, mutta en hengästy, 4) hengästyn tai hikoilen vähän, 5) en hengästy enkä hikoile, 6) en harrasta lainkaan liikuntaa vapaa-aikanani.» Alakouluikäisillä lapsilla liikunnan kuormittavuus arvioitiin Strongin ym. (2005) suosituksen mukaan riittäväksi, jos se aiheutti vähän hikoilua ja hengästymistä. Tilastolliset analyysit suoritettiin SPSS-ohjelmalla (versio 14.0). Tilastollinen merkitsevyys analysoitiin χ 2 - testillä, ja merkitsevyyden rajaksi valittiin p < 0,05. Tutkimuksen suorittamiseen on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan lupa (8/2004/232). Tulokset Strongin ym. (2005) suosituksen mukaan lasten tulisi päivittäin liikkua vähintään kohtalaisesti rasittuen tunnin tai pidempään. Neljä viidestä (81,9 %) Turun neljäsluokkalaisesta täytti tämän suosituksen. Joka kymmenes (10,8 %) liikkui suositukseen nähden määrältään riittämättömästi, vaikka kuormittavuus oli suosituksen mukainen. Liikunnan kuormittavuus oli riittävä mutta määrä ei 5,5 %:lla lapsista. Lapsia, joiden liikunta-aktiivisuus ei yltänyt suosituksen tasoon sen enempää määrän kuin kuormittavuudenkaan osalta, oli 1,7 prosenttia (kuva 1). Hieman yli puolet (51,2 %) neljäsluokkalaisista harrasti liikuntaa koulussa (liikuntatunnit, välituntiliikunta ja liikuntakerhot) päivittäin ja kolmannes (33,7 %) kolmena tai neljänä päivänä. Joka kuudes (15,2 %) liikkui koulussa enintään kahtena päivänä viikossa. Kouluviikolle ajoittuvassa liikuntakertojen määrässä ei ollut eroa sukupuolten välillä. Suurin osa lapsista liikkui vähintään puoli tuntia koulupäivän aikana (taulukko 1). Pojat liikkuivat koulussa pi- 539

3 % % Yli 15 tuntia 10 14,9 tuntia 7 9,9 tuntia 0 6,9 tuntia Tytöt Pojat 0 Tytöt Pojat Määrä ja kuormittavuus riittävä Määrä riittävä, kuormittavuus riittämätön Määrä riittämätön, kuormittavuus riittävä Määrä ja kuormittavuus riittämätön Kuva 1. Neljäsluokkalaisten liikunnan määrä ja kuormittavuus (%) sukupuolen mukaan suhteutettuna Strongin ym. (2005) suositukseen. Kuva 2. Neljäsluokkalaisten liikunnan viikoittainen kokonaistuntimäärä sukupuolen mukaan (%). % tempään kuin tytöt (3,0 h vs 2,8 h, p = 0,005). Neljäsluokkalaisista lapsista kaksi kolmannesta harrasti liikuntaa vapaa-aikana vähintään kolme kertaa viikossa (taulukko 2). Poikien ja tyttöjen vapaa-ajan liikunnan harrastamiskertojen määrässä ei ollut eroa. Joka neljäs (25,1 %) käytti päivittäin vähintään kaksi tuntia aikaa kävelyyn ja pyöräilyyn, pojat tyttöjä useammin (29,8 % vs 21,4 %, p = 0,003). Kolmannes (34,9 %) lapsista käveli ja pyöräili noin tunnin päivässä. Päivittäin minuuttia käveleviä ja pyöräileviä oli 38,0 %. Vajaat kaksi prosenttia (1,9 %) ei kävellyt tai pyöräillyt juuri lainkaan (vähemmän kuin 15 minuuttia) päivässä. Pojat kävelivät tai pyöräilivät päivittäin enemmän kuin tytöt. Viikon kokonaisliikuntamäärä oli 39,4 %:lla lapsista enemmän kuin viisitoista tuntia, pojilla tyttöjä useammin (p = 0,006) (kuva 2). Kolmannes lapsista (33,0 %) liikkui seitsemästä viiteentoista tuntia viikossa. Liikunnan määrä jäi 12,5 %:lla vähempään kuin seitsemään tuntiin viikossa eli yksiselitteisesti alle suositellun. Liikunnan viikoittainen kokonaistuntimäärä oli Tytöt Pojat Hengästyn ja hikoilen runsaasti Hengästyn ja hikoilen jonkin verran Hikoilen, mutta en hengästy Hengästyn tai hikoilen vähän En hengästy enkä hikoile Kuva 3. Neljäsluokkalaisten liikunnan kuormittavuus sukupuolen mukaan (%). lapsilla keskimäärin 14,0 tuntia (± 6,2 h). Pojat liikkuivat keskimäärin enemmän (14,7 ± 6,4 h) kuin tytöt (13,5 ± 5,9 h, p = 0,029). Harrastetun liikunnan kuormittavuus oli yleensä kevyttä, jonkin verran hengästymistä ja hikoilua aiheuttavaa (kuva 3). Noin joka kymmenes (10,7 %) hengästyi ja hikoili runsaasti 540 J. Siirilä ym.

4 liikuntaa harrastaessaan, pojat tyttöjä useammin (p = 0,010). Yli puolet (54,3 %) osallistui aktiivisesti ja säännöllisesti liikunta- ja urheiluseuratoimintaan. Silloin tällöin osallistuvia oli lähes joka neljäs (22,3 %). Aiemmin osallistuneita mutta seuratoiminnan jo lopettaneita oli 16,7 %. Pieni osa lapsista (6,7 %) ei ollut koskaan osallistunutkaan liikunta- ja urheiluseurojen toimintaan. Tytöt ja pojat osallistuivat yhtä usein järjestettyyn liikunta- ja urheilutoimintaan. Pohdinta Neljä viidestä turkulaisesta kymmenvuotiaasta koululaisesta liikkui yhdysvaltalaisen tutkijaryhmän (Strong ym. 2005) laatiman suosituksen mukaan riittävästi. Pojat olivat liikunnallisesti tyttöjä aktiivisempia. Tytöt ja pojat liikkuivat lähes yhtä usein koulussa, mutta pojat käyttivät liikkumiseen tyttöjä enemmän aikaa ja liikunnan kuormittavuus oli pojilla raskaampaa. Tulokset ovat samansuuntaisia suomalaislasten ja nuorten (3 18-vuotiaat) liikuntakäyttäytymistä koskevien aiempien havaintojen kanssa (Halme ja Laine 2005). Turkulaiset lapset liikkuvat enemmän kuin esimerkiksi vastaavan ikäiset australialaiset mutta vähemmän kuin ruotsalaiset (Dencker ym. 2006, Telford ym. 2005). Tuloksemme perustuvat kuitenkin lasten omiin ilmoituksiin, kun taas Telfordin ym. (2005) tutkimuksessa raportoijina toimivat lasten vanhemmat ja Denckerin ym. (2006) tutkimuksessa liikunnan määrä mitattiin akselometrilla. Alakouluikäisten liikunta-aktiivisuudesta tehtyjen tutkimusten menetelmät ja kysymyksenasettelut poikkeavat usein toisistaan, mikä hankaloittaa tulosten keskinäistä vertailua. Vertailtavuutta vaikeuttavat myös eri tavoin määritetyt suositukset liikunnan aktiivisuuden määrästä ja kuormittavuudesta. Käytimme vertailupohjana Strongin ym. (2005) suositusta, koska tämä 850 valittuun artikkeliin perustuva systemoitu kirjallisuuskatsaus on toistaiseksi vakuuttavin näyttöön perustuva lapsille ja nuorille suunnattu liikuntasuositus. Suomessa julkaistut tuoreimmat lasten liikuntasuositukset ovat sosiaali- ja terveysministeriön (Fogelholm ym. 2007) sekä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (2005) asiantuntijatyöryhmien laatimia. Nämä suomalaiset suositukset ovat lähes yhtenevät Strongin ym. (2005) liikuntasuosituksen kanssa. Strongin ym. (2005) mukaan liikunnan tulisi olla kuormittavuudeltaan kohtalaista tai raskasta. Kohtalaiseksi liikunnaksi riittää 5 8 MET (MET on perusaineenvaihdunnan mittayksikkö). Tämä määrä on saavutettavissa esimerkiksi reippaalla kävelyllä, pyöräilyllä ja aktiivisin ulkoleikein. Määritimme riittävän kuormittavuuden vähimmäiskriteeriksi»hikoilen ja hengästyn vähän». Liikunta ja urheilu ovat lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen tärkeitä tukijoita. Lapsuudessa ja nuoruudessa opitaan motorisia valmiuksia ja monia liikunnallisia taitoja. Parhaimmillaan tällöin luodaan perusta pysyvälle liikunnalliselle elämäntavalle. Liikunnallisen elämäntavan terveyshyödyt myöhemmällä iällä ovat kiistattomat (Erikssen ym. 1998). Lapsuuden liikunta-aktiivisuuden tiedetään vaikuttavan liikkumiseen myöhemmällä iällä (Pate ym. 2007). Siksi tulevaisuudessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota alakouluikäisten tyttöjen liikunta-aktiivisuuden määrän lisäämiseen. y d i n a s i a t Lasten tulee harrastaa kuormittavuudeltaan vähintään kohtalaisen rasittavaa liikuntaa ainakin 60 minuuttia päivittäin. Kymmenvuotiaista lapsista neljä viidesosaa liikkuu liikunnan suositukseen nähden riittävästi. Vain pieni osa lapsista on liikunnallisesti täysin passiivisia koulussa ja vapaa-ajalla. Liikkuuko kymmenvuotias riittävästi? 541

5 Kolmasosalla turkulaisista 13-vuotiaista tytöistä vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus on vähäistä se vastaa alle kymmenen minuutin reipasta kävelyä päivässä (Pahkala ym. 2007). Kouluun suunnatut liikuntainterventiot, esimerkiksi liikuntatuntien pidentäminen, lisäävät lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuutta (Schneider ym. 2007, Sollerhed ja Ejlertsson 2007). Koululiikuntaa kymmenvuotiailla on kaksi tuntia viikossa. Tämä on hyvin vähän. Välitunneillakin vietetään viikoittain kaksi kertaa enemmän aikaa kuin liikuntatunneilla. Koulut liikkeelle hankkeessa on asetettu tavoitteeksi liikunnan lisääminen turkulaiskouluissa. Koululaisten liikuntaa on pyritty lisäämään esimerkiksi kouluympäristön pihaolosuhteita kehittämällä, terveyttä edistävää kerhotoimintaa lisäämällä, koulumatkaliikunnalla, liikunta- ja terveysviestinnällä, liikuntaneuvonnalla sekä kaveriporukkaliikunnalla. Eräät Turun alakoulut ovat koulupäivän rakennemuutoksilla mahdollistaneet pitkien liikuntavälituntien pitämisen iltapäivisin. Opetusministeriö asetti kesäkuussa 2006 toimikunnan, jonka tehtävänä on vuoteen 2008 mennessä laatia ehdotus kansalliseksi liikuntaohjelmaksi. Eräs toimikunnan tärkeistä haasteista on lasten ja nuorten liikunnan edistäminen. On aihetta pohtia, onko yhdysvaltalaisiin olosuhteisiin laadittu liikuntasuositus (Strong ym. 2005) sellaisenaan riittävä suomalaisten kouluikäisten lasten liikuntasuositukseksi. Tässä tutkimuksessa käytetty liikunnan kuormittavuuden vähimmäiskriteeri oli Strongin ym. (2005) suositusta hieman raskaampi. Tulkintamme mukaan yhdysvaltalainen liikuntasuositus on suomalaisiin oloihin sovellettuna eräänlainen vähimmäiskriteeri. Yksi viidestä turkulaisesta kymmenvuotiaasta ei liiku terveyden kannalta riittävästi. Onneksi vain hyvin pieni osa lapsista on liikunnallisesti täysin passiivisia. Se, että lasten tulisi harjoittaa vähintään kohtalaisen kuormittavaa liikuntaa ainakin 60 minuuttia päivittäin, tulee nähdä jokaisen lapsen etuoikeutena. Terveyttä edistävän liikunnan tulisi olla jokaisen lapsen päivittäistä aktiivisuutta. Tähän Suomessa on hyvät mahdollisuudet, kunhan vain yhteistä tahtoa löytyy. * * * Työtä ovat tukeneet Juho Vainion säätiö, Anja ja Kalle Kaiharin säätiö sekä Turun kaupunki Kirjallisuutta Andersen L, Harro M, Sardinha L, Froberg K, Ekelund U, Brage S, Anderssen A. Physical activity and clustered cardiovascular risk in children: a cross-sectional study (The European Youth Heart Study). Lancet 2006;368: Asanti R, Oittinen A. Turun Koulut liikkeelle -hankkeen väliraportti. Turku: Uusi Aura Oy 2006, s. 43. Brunton G, Thomas J, Harden A, Rees R, Kavanagh J, Oliver S. Promoting physical activity amongst children outside of physical education classes: A systematic review integrating intervention studies and qualitive studies. Health Educ 2005;64: Dencker M, Thorsson M, Karlsson K, Linden C, Svensson J, Wollmer P, Andersen LB. Daily physical activity in Swedish children aged 8 11 years. Scand J Med Sci Sports 2006;16: Erikssen G, Liestol K, Bjornholt J, Thaulow E, Sandvik L, Erikssen J. Changes in physical fitness and changes in mortality. Lancet 1998;352: Fogelholm M, Paronen O, Miettinen, M. Liikunta hyvinvointipoliittinen mahdollisuus. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:1. Helsinki: Yliopistopaino Fogelholm M, Vuori I, toim. Terveysliikunta. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim Halme T, Laine K. Katsaus lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen tutkimukseen 3 18-vuotiaiden liikunnan useus, intensiteetti, liikuntaan käytetty aika, liikuntamuodot sekä omatoimiseen ja ohjattuun liikuntaan osallistuminen. LIKES/LINET Helakorpi S, Patja K, Prättälä R, Aro AR, Uutela A. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B1/2007. Helsinki: Kansanterveyslaitos Heinonen OJ, Kujala UM. Kasvuikäisen urheilijan ongelmat. Duodecim 2001;117: Kannas L, Tyrväinen H, toim. Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa: WHO-koululaistutkimus 20 vuotta. Jyväskylän yliopisto: Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Kesäniemi A. Millainen liikunta edistää terveyttä? Duodecim 2003;119: Laakso L, Nupponen H, Telama R. Suomalaisten nuorten liikunta-aktiivisuus Katsaus nykytilaan, trendeihin ja ennusteisiin. Liikunta ja Tiede 2006;43:4 12. Laukkanen J, Kettunen R. Fyysinen kunto ja sepelvaltimotauti. Suom Lääkäril 2003;58: Pahkala K, Heinonen OJ, Lagström H, Hakala P, Sillanmäki L, Simell O. Leisure-time physical activity of 13-year-old adolescents. Scand J Med Sci Sports 2007;17: Pate RR, Dowda M, O Neill JR, Ward DS. Change in physical activity participation among adolescent girls from 8th to 12th grade. J Phys Act Health 2007;4:3 16. Salo M. Lasten lihavuus paljon työtä edessä. Duodecim 2006;122: Santtila M, Kyröläinen H, Vasankari T, ym. Physical fitness profiles in young Finnish men during the years Med Sci Sports Exerc 2006;38: Schneider M, Dunton GF, Bassin S, Graham DJ, Eliakim AF, Cooper DM. Impact of a school-based physical activity intervention on fitness and bone in adolescent females. J Phys Act Health 2007;4: Simell O, Niinikoski H, Rönnemaa T, Lapinleimu H, Routi T, Lagström H. Special Turku coronary risk factor intervention project for babies (STRIP). Am J Clin Nutr 2000;72: J. Siirilä ym.

6 Sollerhed AC, Ejlertsson G. Physical benefits of expanded physical education in primary school: findings from a 3-year intervention study in Sweden. Scand J Med Sci Sports 2007; DOI: /j x Strong WB, Malina RM, Blimkie CJR, ym. Evidence based physical activity for school-age youth. J Pediatr 2005;146: Telama R, Välimäki I, Nupponen H, Numminen P, Sääkslahti A, Raitakari O. Suomalaisten lasten ja nuorten liikunta tänään. Duodecim 2001;117: Telford A, Salmon J, Timperio A, Crawford D. Examining physical activity among 5- to 6- and 10- to 12- year-old children: The children s leisure activities study. Pediatr Exerc Sci 2005;17: Turun kaupungin perusopetuksen vuosiluokkien 1 9 opetussuunnitelman kuntakohtainen osio. Turun kaupunki: Suomalaiset ravitsemussuositukset ravinto ja liikunta tasapainoon. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Helsinki: Edita Publishing Oy Yang X, Telama M, Viikari J, Raitakari OT. Risk of obesity in relation to physical activity tracking frmo youth to adulthood. Med Sci Spors Exerc 2006;38: JANI SIIRILÄ, KM, tutkija Turun terveystoimi ja Turun yliopiston kliininen laitos, kansanterveystieteen osasto PASI KOSKI, FT, dosentti, erikoistutkija Turun yliopiston kasvatustieteiden laitos, CELE SAKARI SUOMINEN, LT, dosentti, mvs. professori Turun yliopiston kliininen laitos, kansanterveystieteen osasto SANNA SALANTERÄ, TtT, dosentti, professori Turun yliopiston hoitotieteen laitos RIITTA ASANTI, KT, lehtori Turun opettajankoulutuslaitos MINNA AROMAA, LT, dosentti, ylilääkäri Turun terveystoimi, lasten ja nuorten poliklinikka ja Turun yliopisto, kansanterveystieteen osasto OLLI J. HEINONEN, professori, erikoislääkäri, ylilääkäri Paavo Nurmi keskus, Turun yliopisto Turku 543