VAPAAVAHTI FRIVAKT. Sjöfartsmässa i Åbo. Arja Ahonen Årets sjömansidrottare M/s Alppila Intiasta Suomeen. M/s Containerships VII Vuosaaressa

Transkriptio

1 MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN VAPAAVAHTI FRIVAKT Sjöfartsmässa i Åbo Arja Ahonen Årets sjömansidrottare /2011 M/s Alppila Intiasta Suomeen 4 / 2011 M/s Containerships VII Vuosaaressa Frivakt Vapaavahti 1

2 VAPAAVAHTI 4/11 Pääkirjoitus: Vuoden vaihtuessa 3 Containerships VII:n kiireinen visiitti Vuosaaressa 4 Merenkulkumessut Turussa Belgian satamat Antwerpen ja Zeebrugge 14 Tervetuloa Neristaniin Merimiesten kaupunkiin 18 Aikamatka 1500 vuoden taakse 22 Ulosvientiä 26 Uutisia eetteriin 35 vuoden ajan 30 Merimiespalvelutoimiston kurssit M/s Alppila saapui Intiasta 43 Merimies on erimies 48 Aboa Maren opiskelijat vakoilemassa Filippiineillä 50 Mepan kirjasto suosittelee 52 Arja Ahonen on vuoden 2011 Merimiesurheilija Moninkertainen mestari Silja Serenadelta 57 Yleisurheilumestaruus Klenodenille 59 Ristikko 60 Meeting point 66 Toimintaa MEPAn kursseilla 68 Tulevia kursseja 71 FRIVAKT 4/11 Ledare: Vid årsskiftet 3 Containerships VII:s snabbvisit i Nordsjö 8 Sjöfartsmässa i Åbo oktober 13 Belgiens hamnar i Antwerpen och Zeebrugge 16 Välkommen till Neristan Sjömännens stad 20 En tidsresa 1500 år tillbaka 24 WIIMA på det heta och kalla krigets scen 28 Sjömansservicebyråns kurser M/S Alppila anlände från Indien 45 SSB:s bibliotek rekommenderar 54 Arja Ahonen Årets sjömansidrottare 2011 Mångfaldig mästare från Silja Serenade 58 Friidrottsmästerskapet till Klenoden 59 Korsordet 61 POHJOISMAINEN VALOKUVAUSKILPAILU 2011 NORDISKA FOTOTÄVLINGEN 2011 Töitä voi lähettää saakka Tävlingsbidragen bör insändas före kulttuuri@mepa.fi Sirpa Kittilä Kannen kuva - Pärmbild: Pekka Karppanen Takakansi - baksida: Sirpa Kittilä Arja Ahonen Silja Serenadelta valittiin Vuoden merimiesurheilijaksi, s 57. Syksy oli vilkasta aikaa Mepan kursseilla, Marianne ja moni muu oli mukana, s.68 M/S Klenoden tog hem mästerskapet i friidrott. Tapio Kaikkonen var med och samlade poäng, s.59 2 Vapaavahti Frivakt 4 / 2011

3 Vuoden vaihtuessa VAPAAVAHTI FRIVAKT Vuodenvaihde on oiva paikka katsoa vähän taakse ja enemmän eteen. Arvioida vähän sitä mitä saatiin aikaiseksi ja mitä on odotettavissa. Mepan palvelut toimivat tutun turvallisesti. Urheilutoiminnassa joukkuelajit olivat tosi suosittuja. Lehdet, kirjat ja elokuvat liikkuivat ripeästi laivoille. Kädentaitoihin liittyneillä kursseilla oli runsaasti osanottajia ja Ylläsretkelle osallistui ennätysmäärä merenkulkijoita. Liikuntakursseille oli sitä vastoin vähemmän kiinnostusta. Vaikka melonta oli suosittua maissa, niin puolet omista melontakursseista peruttiin. Samoin osaan ATK-kursseista oli vaikea löytää osallistujia. Palkkasimme keväällä merenkulkijoiden työhyvinvointia edistämään henkilön vuodeksi. Odotukset olivat kovat. Toivottavasti tuloksia alkaa näkyä ensi vuoden puolella. Aihe on vaativa, eikä siinä ole helppoja ratkaisuja. Mikäli olisi, niin ne olisi jo keksitty. Viime vuoden kirjamessuilla rummutettiin voimalla sähkökirjan maailmanvalloitusta. Sitä ei tullut. Jotta tulisi, niin tekijänoikeuskysymykset on ensin ratkaistava. Eivätkä nekään ole helppoja. Uusi vuosi on juuri alkamassa ja se tuo mukanaan uudet haasteet. Valtion ensi vuoden budjettiratkaisuilla on merkittäviä vaikutuksia toimintamenoihimme. Se iskee erityisesti kirjoihin, sekä sanomaja aikakusilehtiin, joiden hinnat kohoavat yhdeksän prosenttia. Sitä vastoin Mepan tulot eivät ole kasvaneet tällä vuosituhannella Vid årsskiftet Årsskiftet är en förträfflig tid att se litet bakåt och mera framåt. Att litet utvärdera vad vi fått till stånd och vad som är att vänta. SSB:s tjänster var bekanta och trygga. I idrottsverksamheten var lagspelen verkligt populära. Tidningar, böcker och filmer levererades snabbt till fartygen. Kurserna i händighetsarbeten hade gott om deltagare och i resan till Ylläs deltog ett rekordantal sjöfarare. För kurserna i motion var däremot intresset mindre. Trots att paddling i allmänhet var populärt, var vi tvungna att annullera hälften av våra paddlingskurser. Likaså var det svårt att få deltagare till en del av ADB-kurserna. I våras anställde vi för ett år en person för att främja sjöfararnas arbetshälsa. Förväntningarna var stora. Förhoppningsvis börjar resultaten synas på nästa års sida. Uppgiften är krävande, och där finns inga enkla lösningar. Om de skulle finnas, hade vi redan hittat dem. På fjolårets bokmässa slog man på trumman för e-bokens erövring av världen. Den uteblev. För att den skall komma måste man först lösa frågorna gällande upphovsrättigheterna. De är inte heller lätta. Ett nytt år börjar just och det för med sig nya utmaningar. Statens budget för nästa år inverkar märkbart på våra verksamhetskostnader. Den slår hårt mot speciellt böcker, samt mot tidningar Markus Karjalainen ja Martti Karlsson m/s Alppilan komentosillalla Befälhavaren Peter Ståhlberg och Martti Karlsson på M/S Finnseas kommandobrygga euroakaan. Keskeisin syy siihen on suomalaisten merenkulkijoiden väheneminen. Hankala yhtälö! Tähän asti korkeatasoinen palvelu merenkulkijoille on hoidettu henkilöstöä vähentämällä. Sillä tiellä ei voi enää pitkään jatkaa, koska väki loppuu. Paras apu olisi, jos suomalaisten merenkulkijoiden lukumäärä kääntyisi taas nousuun. Pieniä toiveita siitä on. Uusia aluksia on tullut ja on edelleen tulossa Suomen lipun alle. Toisaalta merenkulun tukia halutaan vähentää ja se yhdessä uuden tulevan rikkidirektiivin kanssa olisi myrkkyä suomalaiselle merenkululle. Kaikesta edellä olevasta huolimatta Mepa palvelut toimivat ensi vuonnakin. Olemme myös uudistaneet kurssitarjontaamme, ja jatkamme panostusta työhyvinvointiin. Mikäli sille löytyy tilausta, niin uskon sen jatkuvan. Viime kesänä Kotkassa pidetyn Merenkulkijatapaamisen innoittamina yritämme järjestää vastaavat tapahtumat Kotkan lisäksi Raumalla ja Maarianhaminassa. Olemme jälleen laittaneet komean kattauksen Sinulle. Tule nauttimaan pöydän antimista! Myötäistä tuulta tulevallekin vuodelle! Martti Karlsson och tidskrifter, vars omsättningsskatt stiger till nio procent. SSB:s intäkter har däremot inte ökat med en enda euro under detta årtusende. Den centrala orsaken är att antalet finländska sjöfarare minskat. En besvärlig ekvation. Hittills har vi kunnat garantera en högklassig sjömansservice genom att minska personalen. På den vägen kan vi inte fortsätta länge, personalen tar slut. Den bästa hjälpen skulle vara att antalet finländska sjöfarare igen började öka. Det finns litet hopp om att så sker. Vi har fått nya fartyg under finländsk flagg, och flera är på kommande. Å andra sidan vill man minska sjöfartsstöden och det skulle, tillsammans med det nya kommande svaveldirektivet, vara rena giftet för den finländska sjöfarten. Trots allt ovanstående fortsätter SSB:s service också under nästa år. Vi har också förnyat vårt kursutbud, och vi fortsätter att satsa på arbetshälsan. Om det finns beställning på den, tror jag att det fortsätter. Uppmuntrade av Sjöfararträffen i Kotka senaste sommar försöker vi ordna liknande evenemang utöver i Kotka också i Raumo och Mariehamn. Vi har igen dukat ett bord som dignar av läckerheter. Kom och njut av bordets gåvor! Förliga vindar också under det kommande året! Martti Karlsson 4 / 2011 Frivakt Vapaavahti 3

4 CONTAINERSHIPS VII:N KIIREINEN VISIITTI VUOSAARESSA Määräyksistä on merimiehille haittaa, päällikkö Jyrki Tommila toteaa. Lomalle lähtevä kippari Harri Ekström on samaa mieltä. Vuosaaren liikkumisongelmat ovat monella merenkulkijalla päällimmäisenä mielessä. Päälliköt käyvät rutiinilla läpi törnin tapahtumat ja tulevat asiat ennen kuin Ekström lähtee kotiin. On perjantai-ilta, mutta Tommilan täytyy käydä heti käsiksi paperitöihin. Seuraava satama on Riika Latviassa. Tulli- ja miehistölistat on täytettävä, allekirjoitettava, leimattava ja lähetettävä sitten skannattuina Riikaan. Silti he haluavat nähdä alkuperäiset, kun saavumme satamaan, Jyrki Tommila luettelee. Kokeneen kapteenin mukaan laivanpäällystön paperityö on koko ajan lisääntynyt vuosien myötä. Useimmat tietävät Venäjän paperisodan, mutta dokumentteja penätään muuallakin. Laskimme, että kolmen viikon työjakson aikana on työstettävä 235 erilaista raporttia, Tommila huokaisee. Joissain maissa vaadittavat asiakirjat vaihtelevat eri käynneillä. Miehistöluetteloita on tarvittu jopa seitsemän kappaletta. Usein esimerkiksi mukana olevista remonttimiehistä pitää laatia erillinen matkustajaluettelo. Jyrki Tommila on viihtynyt aluksella hyvin, mutta pari kovaa jäätalvea varsinkin Pietarin reitillä ovat aikaansaaneet viivästyksiä. Välillä on vaikea suunnitella esimerkiksi lomamatkaa perheen kanssa, kun on huomioitava myöhästymisen mahdollisuus, Tommila kertoo. Hän pitää tärkeänä, että merimies on hyvissä väleissä vaihtokaverin kanssa. Silloin voi sopia työvuorojen säätelystä. Tavanomainen Helsingin hässäkkä Suomen lipun alla liikennöivä 966 TEU:n konttialus kulkee tiukan aikataululun mukaan. Pohjois-Euroopassa logistiikka toimii, eikä laivoja seisoteta turhaan. Helsingissä Containerships VII käy kymmenen päivän välein ja lastitöiden lisäksi kotimaan satamassa pukkaa muitakin kiireitä. Vapaavahti kävi seuraamassa aluksen vierailua lokakuun puolessa välissä. Siinä mielessä ajoitus oli hyvä, että MEPAn pikkubussia voitiin hyödyntää miehistönvaihdoissa. CS VII:n, Ailan ja Lindan käyttöön tarkoitettu Containerships yhtiön auto ei lähtenyt käyntiin tyhjentyneen akun vuoksi. Täällä on muutenkin hankala liikkua. Aluksella jokainen mies on liikkeessä, mutta kaikki tietävät paikkansa. Laiva tuli Pietarista, tarkoitus on purkaa 10 konttia ja lastata 110 konttia. Yliperämies Olli Vesanto tutkii lastiplaania, kun ciiffi Jouni Eeronheimo tulee kansitoimistoon. Pitäisi ensimmäisenä suorittaa muutama nosto konehuoneesta, sylinteriä ja sen sellaista, Eeronheimo toteaa. Miehet alkavat suunnitella nostoja yhdessä varustamon maapuolen henkilöiden, Björn Roosin ja Jonas Qvistin kanssa. Kumpikin on Vesannon seilauskavereita. Olimme samaan aikaan m/s Petsamossa. Nalle oli kipparina, Jonas oli förstinä ja itse olin ykkösperämiehenä, Olli Vesanto muistelee. Yliperämies lähtee ottamaan makeaa vettä rikkipesuria varten, kun täkkärit valmistelevat proviantin nostoa laivaan. Välillä förstin kännykkä pirahtaa. Joku pääsee taas lomille, kun Mepan autolla haetaan levänneitä miehiä laivalle. 4 Vapaavahti Frivakt 4 / 2011

5 Björn Roos ja Olli Vesanto suunnittelevat lastausta Proviantti tuli Shipstores Nyman &Co:lta Konepäällikkö Eeronheimolla, koneykkösellä Ilpo Perälällä, sähkömies Antti Turtiasella ja moottorimies Kari Höökillä on melkoinen iltapuhde edessä, ennen kuin kaikki koneenosat on nostettu laivaan. Tusina merenkulkijoita ja reparit päälle Messi, byssa ja päivähuone ovat tyhjiä, vaikka paras ruoka-aika olisi meneillään. Stuju Timo Pentti häärii muonavarastossa paperinippu kädessään ja kurkkupurkki olkapäällään. Otamme kaiken proviantin täällä Helsingin päässä. Maidotkin riittävät koko reissuksi, Pentti kehuu. Nymanin kuorma-auto on joutunut pysäköimään pidemmälle ahtaasta laiturista. Tavarat tuodaan kärryillä ulkosivulle, josta ne nostetaan provianttikraanalla suoraan muonavarastoon. Muonaa tarvitaan kohtalaisen paljon, koska muissa satamissa varastoja ei täydennetä. Aluksen miehistöön kuuluvat kokkistuertin lisäksi pursimies, kolme kansimiestä, sähkömies, moottorimies, yliperämies, 1. perämies, 1. konemestari, kapteeni ja konepäällikkö. Matkalle lähtee lisäksi kaksi Wärtsilän asentajaa viimeistelemään rikkipesurilaitteiston käyttöönottoa, Timo Pentti laskee ruokailijoiden määrää. Pyykkisäkit olivat kateissa. Pikainen puhelinsoitto Nymanin Nikolle auttoi, ja säkit saatiin paikallistettua. Konetavaroita konttinosturillla Matruusi Toivo Liivakin lomavuoro päättyi. Mies oli tuossa tuokiossa työvaatteet päällä. Täytyy katsoa, mitä Mepan kursseja sattuu kohdalle, kun törni aikanaan loppuu, Liivak kertoo. Kädentaidon kursseista kiinnostunut kansimies häipyy töihinsä, kun yliperämies Vesanto pyytää kahvipaussille ja kertoo laivan kuulumisia. Pääosin ajelemme Teesportin, Rotterdamin, Helsingin ja Pietarin väliä, Olli Vesanto luettelee Containerships VII on satamassa yleensä neljästä kahdeksaan tuntia, Venäjällä menee joskus yökin. Reitit ovat vaihdelleet jonkin verran. Varustamo on Vesannolle tuttu jo Petsamon ajoilta. Opiskelin Raumalla vuosina ja seilasin välillä eri varustamoissa, joten praktiikkaa oli riittävästi pätevyyskirjoja varten, Olli kertoo. Hän oli CS VII:lla ensin vuoden verran 1. perämiehenä, ja on sen jälkeen toiminut yliperämiehenä. Linja on varsin kiireinen, töitä riittää. Kahdella perämiehellä pärjää, kun päällikkö osallistuu vahdinpitoon, Vesanto toteaa. Hän lähtee katsomaan, kun viimeisiä varaosia lasketaan kannella olevasta luukusta konehuoneeseen. Painavan sylinterin laskeminen konehuoneen väliturkilla on vaativa toimenpide, mihin tarvitaan koko koneporukka. Konttinosturin kuljettaja ei juuri näe alas, hän saa ohjeita radiolla Jonas Qvistiltä. Ciiffi Eeronheimo juoksee vielä kannelta alas kampeamaan suurta sylinteriä paikalleen. Varaosat on toimitettu, konttilastaus jatkuu. 4 / 2011 Frivakt Vapaavahti 5

6 Osa rikkipesuri-installaatiosta on skorsteenin kyljessä PAKOKAASUJA PUHTAAKSI RIKKIPESURILLA Konepäällikkö Jouni Eeronheimon mukaan kaikessa on pyritty mahdollisimman täydelliseen automatiikkaan Containerships VII -alukselle asennettiin Wärtsilän toimittama rikkipesuri Naantalin telakalla. Kahden ja puolen viikon aikana tehtiin myös muita perinteisiä telakkatöitä pohjanmaalauksesta lähtien. Asennustyötä viimeistellään laivan normaalin liikennöinnin aikana. Nytkin meillä on kaksi Wärtsilän miestä mukana, Eeronheimo kertoo. Rikkipesuri (Fresh Water Scrubber) toimii makealla vedellä, johon on lisätty natriumhydroksidia eli lipeää. Kemiallisen reaktion ansiosta korkearikkisen polttoaineen pakokaasut täyttävät Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n voimaan tulevat päästörajat. Jouni Eeronheimolle Wärtsilä on tuttu toimija. Meillä on Wärtsilän W7l64 pääkone sekä huoltosopimus, konepäällikkö kehuu yhteistyötä. CS VII:n ulkonäky muuttui hieman, ainakin paapuurin puolelta. Savupiipun kylkeen asennettiin lisäosa pakokaasun puhdistusta varten, ja kannella on laitteistoa 40 jalan kontissa. Lipeää säilytetään yhdessä polttoainetankissa ja makean veden tuottamiseksi asennettiin kaksi uutta evaporaattoria. Alus voi edelleen käyttää korkearikkistä ifo 380 raskasta polttoöljyä, jonka saatavuus ja hinta esimerkiksi Pietarissa on kohdallaan. Rikkipesurin tuottama jäte separoidaan ja säilötään jäteöljytankkeihin. Koneessa kaiken ikää CS VII:n rikkipesuri on ensimmäinen Wärtsilän toimittama kaupallinen asennus. Laitteistoa ja järjestelmää on testattu Nesteen tankkerilla m/t Suulalla, ja kokemukset olivat hyviä. Kokenut konepäällikkö Eeronheimo ei pelkää uutta teknologiaa. Jotkut perusasiat ovat säilyneet samoina, muuten tekniikka kehittyy koko ajan, vuonna 1981 Suomen Joutsenella merimiesten perusopintolinjan aloittanut Jouni toteaa. Miehistöpraktiikkaa mies hankki pasiseereissa ja jatkoi armeijan jälkeen Effoan laivoissa kuten Sirius ja Atlantic Stream. Ennen konemestariopintoja ehti hän seilata myös 6 Vapaavahti Frivakt 4 / 2011

7 maineikkaalla Suomen Etelä-Amerikan linjalla. AL:n Auroraan otin Helsingissä obiksen jobin huhtikuussa Yngve Sundqvist oli kipparina ja Kalevi Tuukkanen ciiffinä. Poikkeuksellisesti laiva lähti ensin Välimerelle, Eeronheimo muistelee. Aurora jatkoi Piraeuksesta tyhjänä Buenos Airesiin, missä otettiin jääruumiin kalaa ja lihaa ja vuotia. Seuraava satama oli Santos, jossa vielä tuolloin lastattiin kahvisäkkejä käsipelillä ja ahtauskoukuilla. Konemestarikoulutuksen jälkeen hän on työskennellyt pelkästään rahtialuksilla. Hyvä työrupeama on takana sekä Borella että Langh Shipilla. Mies viihtyy myös Containershipilla hyvin. Merimieselämä on melkoisesti muuttunut noista Auroran päivistä. Miehistöt ovat pienentyneet ja kiire painaa, Eeronheimo pohtii. VIELÄ LÖYTYY MERIMIEHIÄ Containerships VII aluksella on kokonaan suomalainen miehistö. Ere Puruskainen edustaa nuoremman polven merenkulkijoita. CS VII: ssa konemiehistöön kuuluvat konepäällikön lisäksi ensimmäinen konemestari, sähkömies ja moottorimies. Wärtsilän kanssa tehty huoltosopimus tuo myös apua. Hommia riittää silti. Laivassa on 126 kylmäkonttipaikkaa, joihin tarvitaan sähkövirtaa. Aikataulua on ajettava solmun nopeudella, joten kovin monta hevosta ei sovi päästää laitumelle. Konepäällikkö Jouni Eeronheimo ja muu koneporukka nostavat tavaraa konehuoneeseen Puolimatruusi Puruskainen on kotoisin Joensuusta. Hän lähti merelle töihin Kotkan Ammattikorkeakoulun kautta. Opinnot jatkuvat edelleen. Nyt olen keräämässä työkokemusta, Ere kertoo. Hänen edellinen työpaikkansa oli msv Fennica, joten muutos konttialukseen oli melkoinen. Ere ei kuitenkaan pidä konttien kanssa operointia pahana, vaikkei ole vielä miettinyt, minkälaisessa aluksessa haluaisi toimia päällystötehtävissä. Merenkulkuammatissa on se hyvä puoli, että voi itse valita asuinpaikkansa, hän pohtii. Toistaiseksi hän on viihtynyt Joensuussa. Ammatin hyvinä puolina hän pitää myös pitkiä lomia sekä kohtuullista palkkaa. Ansiotasoa lisää myös se, että laivalla rahaa ei juuri kulu. Pietarissa olin maissa pari tuntia ja kävin ostoksilla, mies kertoo. Tällä kerralla CS VII jäi yöksi Helsinkiin, mutta Ere pysytteli laivalla keräämässä voimia seuraavan päivän töitä varten. Alan opiskelijoita on vaihtelevasti 4 / 2011 Puruskainen tutustui laivatöihin jo sisävesillä ollessaan kesätöissä lukiovuosien välillä. Kotka oli luonnollinen valinta opiskelupaikaksi. Hän ihmettelee, kuinka kato on käynyt merenkulun opiskelijoiden keskuudessa. Meidän vuosikurssilta viisi on lopettanut, ja jokunen roikkuu löyhästi mukana, Ere laskee. Edelleen mukana on tusinan verran Puruskaisen vuosikurssikavereita. Lähes kaikki ovat kuitenkin saaneet harjoittelu- ja työpaikkoja. Syksyllä jobeja on ollut tarjolla jopa paremmin kuin kesällä. Puruskainen tietää, ettei merimieselämässä enää ole samaa hohtoa, kuin vaikka kolme vuosikymmentä sitten. Vapaa-aika kuluu levätessä ja videoiden katselussa. Selkeinä lisäetuina hän pitää satelliittitelevisiota sekä pääsyä internettiin. Yhteydenpito internetin ja facebookin kautta käy kätevästi. Rahaakin säästyy, kun ei tarvitse lähetellä tekstiviestejä ulkomailta, Puruskainen kehuu. Lähes tuhat kahdenkymmenen jalan konttia lastaava alus työllistää neljä kansimiesta. Frivakt Vapaavahti 7

8 CONTAINERSHIPS VII:S SNABBVISIT I NORDSJÖ Containerfartyget på 966 TEU trafikerar under blåvit flagg enligt en tuff tidtabell. I Nordeuropa fungerar logistiken, och fartygen ligger inte onödigt länge i hamn. Containerships VII anlöper Helsingfors med tio dagars mellanrum, och utöver lasthanteringen skall man hinna med mycket annat i hemlandets hamn. Frivakts utsände följde med fartygets besök i mitten av oktober. Tidpunkten var lämplig då man också kunde utnyttja SSB:s minibuss vid bytet av manskap. Rederiets bil, som är avsedd för CS VII, Aila och Linda, vägrade att starta på grund av en tom ackumulator. Här är ju annars också svårt att förflytta sig. Bestämmelserna är besvärliga för sjömännen, konstaterar befälhavaren Jyrki Tommila. Skepparen Harri Ekström, som är på väg till sin ledighet, är av samma åsikt. För många sjöfarare utgör begränsningen av rörelsefriheten i Nordsjö hamn ett stort problem. Befälhavarna går rutinerat igenom händelserna under arbetstörnen och kommande ärenden, innan Ekström beger sig hem. Det är fredag kväll men Tommila måste genast ta itu med pappersarbeten. Nästa hamn är Riga i Lettland. Tull- och besättningslistor måste fyllas i, stämplas och sedan skicka i skannad form till Riga. Trots det vill man se originalen då vi kommer i hamn, räknar Jyrki Tommila upp. Enligt den erfarna kaptenen har skeppsbefälets pappersarbeten under åren ökat hela tiden. De flesta känner till Rysslands pappersexercis, men också på annat håll kräver man dokument. Vi räknade ut att man under en tre veckors arbetstörn måste fylla i 235 olika rapporter, suckar Tommila. I några länder varierar dokumenten mellan olika besök. Besättningslistor har behövts t.o.m. i sju exemplar. Ofta måste man göra en passagerarlista över montörer som reser med. Jyrki Tommila har trivts bra ombord, men ett par svåra isvintrar har medfört förseningar, särskilt på rutten till S:t Petersburg. Ibland är det svårt att t.ex. planera en semesterresa tillsammans med familjen, då man måste räkna med risken att man försenar sig, berättar Tommila. Han tycker att det är viktigt att sjömannen kommer bra överens med sin avlösare. Då kan man komma överens om att justera arbetstörnarna. Sedvanlig ruljans i Helsingfors Varje man ombord är i rörelse, men alla vet sin plats. Båten kom från S:t Petersburg, det är meningen att man skall lossa 10 containrar och lasta 110. Överstyrmannen Olli Vesanto granskar lastningsplanen då maskinchefen Jouni Eeronheimo kommer till däcksbyrån. Vi borde först sköta några lyft från maskinrummet, en cylinder och litet annat, konstaterar Eeronheimo. Männen börjar planera lyften tillsammans med rederiets landanställda Björn Roos och Jonas Qvist. Båda är Vesantos seglingskamrater. Vi var på M/S Petsamo samtidigt. Nalle var skeppare, Jonas var överstyrman och själv var jag förste styrman, minns Olli Vesanto. Överstyrmannen ger sig av för att skaffa sötvatten till avsvavlingsanläggningen, medan däcksmännen förbereder lastningen av provianten. Överstyrmannens mobiltelefon 8 Vapaavahti Frivakt 4 / 2011

9 ringer allt emellan. Någon blir igen ledig, då SSB:s bil transporterar utvilade mannar till fartyget. Maskinchefen Eeronheimo, förste maskinmästaren Ilpo Perälä, elektrikern Antti Turtiainen och maskinmannen Kari Höök har full sysselsättning under kvällen, innan alla maskindelar är lyfta ombord. Ett dussin sjöfarare och två montörer Mässen, byssan och dagrummet är tomma, trots att det normalt skulle vara mattid. Stuerten Timo Pentti stökar i proviantlagret med en pappersbunt i handen och en gurkburk på axeln. 4 / 2011 Vi tar all proviant här i Helsingfors. Till och med mjölken räcker för hela resan, säger Pentti nöjd. Nymans lastbil har varit tvungen att parkera längre bort på den trånga kajen. Varorna transporteras med kärror nedanför relingen och lyfts med en kran direkt till proviantlagret. Det krävs en rätt stor mängd proviant, då man inte fyller på lagren i andra hamnar. Utöver kockstuerten består besättningen av båtsman, tre däcksmän, elektriker, maskinman, överstyrman, förste styrman, förste maskinmästare, kapten och maskinchef. Med på resan kommer också två montörer från Wärtsilä för att lägga sista handen vid avsvavlingsanläggningen före den tas i bruk. Säckarna med tvätt är försvunna. Ett Jonas Qvist, Björn Roos och Olli Vesanto var på M/S Petsamo samtidigt snabbt telefonsamtal till Niko Nyman hjälpte, och man lyckades lokalisera säckarna. Maskindelar lyftas med containerkran Matrosen Toivo Liivaks ledighet är slut. Och alldeles strax har han bytt till arbetskläder. Måste checka vilka SSB:s kurser är aktuella då törnen igen tar slut, säger Liivak. Däcksmannen som är intresserad av händighetsarbeten försvinner till sina sysslor, då överstyrman Vesanto bjuder in till kaffepaus för att berätta om livet ombord. Vi trafikerar huvudsakligen mellan Teesport, Rotterdam, Helsingfors och S:t Petersburg, räknar Olli Vesanto upp. Containerships VII ligger vanligen i hamn mellan fyra och åtta timmar och i Ryssland ibland över natten. Rutterna har varierat litet. Rederiet är bekant för Vesanto ända sen tiden på Petsamo. Jag studerade i Raumo åren och seglade däremellan hos olika rederier, så jag hade tillräckligt med praktik för behörighetsbreven, berättar Olli. Han var först ett år som förste styrman på CS VII, och har sedan dess fungerat som överstyrman. Linjen är jäktig och arbetsdryg. Man klarar sig med två styrmän då befälhavaren deltar i vakthållningen, konstaterar Vesanto. Han går för att se hur de sista reservdelarna lyfts ned i maskinrummet genom luckan i däcket. Att sänka ned den tunga cylindern på mellandurken är en krävande åtgärd, här behövs alla mannar i maskinrummet. Containerkranens förare ser inte ända ner och Jonas Qvist ger instruktioner per radio. Maskinchefen Eeronheimo springer ännu ned från däcket för att vrida den stora cylindern på plats. Reservdelarna är levererade, lastningen av containrar fortsätter. Frivakt Vapaavahti 9

10 AVGASER RENAS MED HJÄLP AV SVAVEL Enligt maskinchefen Jouni Eeronheimo har man i allt strävat efter så fullständig automatik som möjligt. På Containerships VII installerade man på dockan i Nådendal en skrubber från Wärtsilä. Under två och en halv veckas tid gjordes också andra traditionella varvsreparationer, allt från bottenmålning. Man lägger sista handen vid installationen medan fartyget är i normal trafik. Också nu har vi två montörer från Wärtsilä ombord, berättar Eeronheimo. Skrubbern fungerar med sötvatten till vilket man tillsatt natriumhydroxid d.v.s. lut. Tack vare den kemiska reaktion som sker, lyckas man trots avgasernas höga svavelhalt fylla den internationella sjöfartsorganisationen IMO:s framtida krav gällande gränsvärden för utsläpp. För Jouni Eeronheimo är Wärtsilä en bekant aktör Vi har Wärtsiläs W7164 huvudmaskin och serviceavtal, säger maskinchefen som är nöjd med samarbetet. CS VII:s utseende förändrades något, åtminstone på babord sida. Vid skorstenens sida installerades en tilläggsenhet för att rena avgasen och på däcket en anläggning i en 40 fots container. Lutet förvaras i en bränsletank och för att producera sötvatten installerades två nya färskvattengeneratorer. Fartyget kan fortfarande använda högsvavligt IFO380 tung brännolja, som finns att tillgå till ett rimligt pris t.ex. i S:t Petersburg. Avsvavlingsanläggningens avfall separeras och förvaras i avfallsoljetankar. Hela livet vid maskinen Skrubbern på CS VII är Wärtsiläs första kommersiella installering. Anläggningen och systemet har testats på Nestes tanker m/t Suula och erfarenheterna var goda. Den erfarna maskinchefen Eeronheimo är inte rädd för ny teknologi. Några grundläggande fakta har bibehållits, i övrigt utvecklas tekniken hela tiden, konstaterar Jouni som börjat sin sjöfartsutbildning på Suomen Joutsen år Manskapspraktiken skaffade han på passagerarfartygen och efter värnplikten fortsatte han på Effoas fartyg Sirius och Atlantic Stream. Jag tog jobb som maskinelev på AL:s 10 Vapaavahti Frivakt 4 / 2011

11 Maskinchefen Jouni Eeronheimo Aurora i april Yngve Sundqvist var skeppare och Kalevi Tuukkanen maskinchef. Undantagsvis gick fartyget först till Medelhavet, minns Eeronheimo. Aurora fortsatte från Piraeurs till Buenos Aires utan last. Där lastade man först fisk och kött och hudar i kylrummet. Santos var följande hamn, där man ännu på den tiden lastade kaffesäckar med handkraft och stuvningskrok. Efter maskinmästarutbildningen har han jobbat enbart på lastfartyg. Ett långt dagsverke gjorde han på både Bore och Langh Ship. Han trivs också bra på Containerships. Sjömanslivet har ändrat en hel del efter dagarna på Aurora. Besättningarna har minskat och man har alltid bråttom, funderar Eeronheimo. På CS VII består maskinmanskapet utöver maskinchefen av förste maskinmästare, elektriker och maskinman. Serviceavtalet med Wärtsilä är också till hjälp. Trots det har man händerna fulla. Ombord finns det plats för 126 kylcontainrar, så tidtabellen kräver att man går i en fart om knop. ÄNNU FINNS DET SJÖMÄN På Containership VII är besättningen helt finländsk. Ere Puruskainen representerar en yngre generation av sjöfarare. Lättmatros Puruskainen är hemma från Joensuu. Han gick till sjöss via yrkeshögskolan i Kotka. Studierna fortsätter. Nu samlar jag praktisk erfarenhet av arbetet, berättar Ere. Hans tidigare arbetsplats var msv Fennica, så jobbet på ett containerfartyg innebar stor förändring. Ere har ändå ingenting emot att operera med containrar, också om han ännu inte tänkt på var han skulle trivas i befälsuppdrag. Fördelen med sjöfararyrket är att man själv kan välja var man bor, funderar han. Hittills har han trivts i Joensuu. Han tycker också att långa ledigheter och en hygglig lön hör till de goda sidorna. Att man inte just gör av med så mycket pengar ombord är också fördelaktigt för inkomstnivån. I S:t Petersburg gick jag i land för ett par timmar och gjorde uppköp, berättar han. Den här gången stannade CS VII i Helsingfors för natten, men Ere stannade ombord för att samla krafter för arbetet följande dag. Varierande mängd sjöfartsstuderande Puruskainen bekantade sig mellan gymnasieåren med arbetena ombord i insjötrafik. Kotka var ett naturligt val av studieplats. Han är förvånad över bortfallet som drabbat sjöfartens studerande. På vår årskurs har redan fem slutat, och någon hänger nätt och jämt med, berättar Ere. Ett dussin av Puruskainens kompisar är ännu med på årskursen. Nästan alla har i alla fall fått praktik- och arbetsplatser. På hösten fanns det rentav mera jobb än på sommaren. Puruskainen vet att sjömanslivet inte har samma glans som till exempel för trettio år sedan. Under fritiden vilar man och ser på videofilmer. Han tycker att satellittelevision och tillgång till internet är klara tilläggsförmåner. Kontakt via internet och Facebook fungerar behändigt. Man sparar också pengar, då man inte behöver skicka textmeddelanden då man är utomlands, säger Puruskainen nöjd. Fartyget som rymmer närmare ettusen tjugo fots containrar sysselsätter fyra däcksmän. 4 / 2011 Frivakt Vapaavahti 11

12 MERENKULKUMESSUT TURUSSA Messuilla oli lähes 40 näytteilleasettajaa Myyntipäällikkö Kimmo Kokkalan mukaan Suomen Laivamalli Oy:ltä voi tilata pienoismallin vaikka omasta laivasta Bengt Engblom isännöi SAL-Engineeringin osastoa ja esiintyi Shanty Singers kuorossa Aboa Maren tiloissa ammattilaisia ja tulevia merenkulkijoita Kymmenennet Ammattimerenkulun messut järjestettiin perinteisesti Turun merikoululla, Aboa Maren tiloissa. Merenkulun koulutus siirtyy ensi vuodeksi pois Malminkadun kiinteistöstä. Tänä vuonna tapahtuma keräsi nelisenkymmentä näytteilleasettajaa. Merenkulkijoiden rekrytointi on yksi messujen pääteemoista, koulutusjohtaja Per-Olof Karlsson Aboa Maresta kertoo. Suomalaista meripäällystöä on työllistynyt kautta aikojen kansainvälisille markkinoille. Viimeisen kymmenen, viidentoista vuoden aikana tämä on lisääntynyt. Suomalaisia näkee yhä enemmän kansainvälisillä risteilyaluksilla, ja myös ulkomaisilla rahtilaivoilla. Moni on lähtöisin Turusta. Messujen ohjelmassa oli luentoja, varustamoesittelyjä sekä tutustumisia Aboa Maren merenkulun koulutukseen ja tiloihin. Risteilyvarustamo Princess Cruises oli mukana messuilla ja markkinoi työmahdollisuuksia etenkin kone- ja kansipäällystölle. Suomalaisvarustamoilla pulaa konepäällystöstä Kotimaisia varustamoita oli mukana lähinnä Turun ja Ahvenanmaan seuduilta. Miehitys on alkanut kansainvälistyä myös Suomen lipun alla, mutta osaavalla suomalaismerimiehellä on edelleen kysyntää. Koneporukka alkaa olla kiven alla, totesi Siv Abrahamsson Boren messuosastolla. Samaa valitteli henkilöstöpäällikkö Hanne Hinders Langh Shipilta. Välillä on kutsuttu eläkeläisiäkin tilapäistöihin. Merenkulkualan koulutusta esiteltiin laajalti eri oppilaitosten ja toimijoiden osastoilla. Mukana olivat perinteiset merikoulut sekä täydennys- ja turvallisuuskoulutusta antavia laitoksia kuten Meriturva, Ålands Sjösäkerhetscentrum ja Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus. Koulurakennuksen tilat tulivat täyteen näytteilleasettajista, joiden joukossa oli melkoinen määrä suomalaista merenkulun osaamista. Yleisöä kiinnostivat harvoin nähtävillä olevat eri laitetoimittajien osastot. Mukana oli myös merialan kirjallisuutta, varusteita, viranomaisia ja järjestöjä. Suomen Laivanpäällystöliiton toiminnanjohtajalle Pekka Partaselle tuli lauantaina jo menoa seuraavaan paikkaan. Eiköhän ständi mene loppuajan E-nollana, Partanen totesi ja tarjoili hyvänmakuisia pastilleja. Shanty Singers-kuoro viihdytti messuvieraita kumpanakin päivänä. 12 Vapaavahti Frivakt 4 / 2011

13 SJÖFARTSMÄSSA I ÅBO OKTOBER På Aboa Mare möttes yrkesfolk och blivande sjöfarare Den tionde Sjöfartsmässan i Åbo arrangerades enligt traditionen på sjöfartsskolan Aboa Mare. Sjöfartsutbildningen flyttar bort från fastigheten på Malmgatan nästa år. Årets evenemang lockade ett fyrtiotal utställare. Rekryteringen av sjöfarare är ett av mässans huvudteman, berättar utbildningsdirektör Per-Olof Karlsson från Aboa Mare. Genom tiderna har finländskt sjöbefäl funnit sysselsättning på den internationella marknaden. Under de senaste tio till femton åren har detta skett i ökande takt. Man ser allt flera finländare på internationella kryssningsfartyg och också på utländska lastfartyg. Många är hemma i Åbo. På mässans program stod föreläsningar, presentation av rederier och Aboa Mares sjöfartsutbildning och utrymmen. Kryssningsrederiet Princess Cruises var på plats och marknadsförde arbetsmöjligheter för speciellt maskin- och däcksbefäl. Jyrki Stenman, som övervakar Finnlines nybygge, kom på blixtvisit från Kina Finländska rederier lider brist på maskinbefäl De inhemska rederierna som var med kom närmast från Åboregionen och från Åland. Besättningen har fått allt mer internationell sammansättning också under finländsk flagg, men den kunniga finländska sjömannen är ännu efterfrågad. Det börjar vara brist på maskinfolk, konstaterade Siv Abrahamsson på Bores avdelning på mässan. Samma klagan hördes från Langh Ships Hanne Hinders. Ibland har man kallat in pensionärer för tillfälliga arbeten. Sjöfartens yrkesskolor och aktörer gav på sina avdelningar en omfattande presentation av utbildningen inom branschen. De traditionella sjöfartsskolorna var på plats liksom inrättningar som ger vidare- och säkerhetsutbildning, liksom Meriturva, Ålands Sjösäkerhetscentrum och Sjöfartens utbildnings- och forskningscentral. Skolans utrymmen fylldes av utställare som representerade en stor mängd yrkeskunskap inom den finländska sjöfarten. Publiken var intresserad av avdelningarna där leverantörerna visade anläggningar som sällan finns till påseende. Man kunde bekanta sig med maritim litteratur och fartygsutrustning. På plats var både myndigheter och organisationer. Pekka Partanen, verksamhetsledare för Finlands Skeppsbefälsförbund, fick på lördagen program på annan ort för söndagen. Månne inte avdelningen går som E0 under resten av tiden, konstaterade Partanen och bjöd på smakliga pastiller. Shanty Singers underhöll mässans publik under båda dagarna. 4 / 2011 Siv Abrahamsson och Henna Aaltonen presenterade Bores verksamhet Pär-Henrik Sjöström skriver för Sjöfartstidningen och Shipgaz och presenterade på mässan Breakwater Publishings böcker Frivakt Vapaavahti 13

14 BELGIAN SATAMAT ANTWERPEN JA ZEEBRUGGE Antwerepenin satama on Belgian suurin ja Rotterdamin jälkeen Euroopan toiseksi suurin satama. Vuonna 2010 sen kautta kulki tavaraa noin 178 miljoonaa tonnia. Tällä vuosituhannella konttiliikenteen kasvu on ollut merkittävä: vuonna 2000 konttien osuus tonneista oli 34%, mutta vuonna 2009 jo 55%. Suomalaisia aluksia Antwerpenin satamassa käy viikoittain. Takavuosina niistä huolehti Antwerpeniin sijoitettu Mepan asiamies Juha Toivonen, nykyään Antwerpenin merimieskirkon työntekijät. Hollannin vuosinani oli ajoittain tarvetta käydä laivakäynnillä Antwerpenissa. Rotterdamin satamaan verrattuna kyltitys Belgian puolella oli mielestäni vähän sekava ja silloinen merimiespappi varsin osuvasti neuvoi, että jos Antwerpenin sataman alueella on kylttien mukaan epäselvää pitääkö kääntyä oikealle vai vasemmalle niin aja suoraan, sieltä se laiva löytyy. Useimmiten tämän ohjeen noudattaminen toimi. Epäloogisuus alkoi jo siinä vaiheessa, kun ajoi Hollannin puolelta kohti Antwerpenia Roosendaalin kautta: ensin tuli kilometrikyltti Antwerpen 20 ja kun samaa tietä jatkoi muutaman kilometrin seuraava kyltti oli Antwerpen 30. Merimieskirkon laivatyötä hoitanut haminalainen Seppo Suurhasko otti heinäkuus- 14 Vapaavahti Frivakt 4 / 2011

15 sa 2011 mukaansa laivakäynnille ja kumosi mielipiteeni laivojen hankalahkosta löytämisestä. Ihan ok kaijanumerot on täällä merkitty. Parittomat numerot on toisella puolen Schelde-jokea ja parilliset toisella. Ja täällä on satama, johon ISPS-koodista huolimatta kirkon autolla edelleen pääsee morjestamalla, ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, vaan puomi nousee. Öljy-ja kemikaalisatamat ovat täälläkin muita tarkempia, niihin täytyy ilmoittautua etukäteen. Suomalaisia laivoja täällä Antwerpenissa käy mm. Birkan ja Godby Shippingin aluksia sekä joskus Nesteen tankkereita, esimerkiksi Jurmo oli hiljattain. Ja sitten on Stoltin ja Crystalin tankkereita, joilla on suomalaisia päällä. Vuoden 2011 ensimmäisellä puoliskolla merimieskirkolta tehtiin yhteensä 85 laivakäyntiä, Seppo selittää. Vierailupäivälleni Antwerpenin satamaan ei sattunut yhtään suomalaista alusta, joten ajoimme reilun sadan kilometrin päähän Zeebruggeen, jonne Sepolla oli toimitettavana Mepan filmejä sekä kirjoja Boren Norkingille. Zeebruggeen liikennöi kesällä 2011 Boren Norkingin lisäksi saman varustamon Norqueen, Auto Bay, Auto Bank sekä keväällä 2011 Saksassa valmistunut Zeebrugge-Bilbao -linjaa seilaava Bore Sea. Jos on aikaa mennä maihin, niin lähellä on kivoja paikkoja, sanoo Bore Sean yliperämies Petteri Haimila. Bore Sea ajaa Transfennican kaijaan, josta ei ole ongelmaa lähteä maihin. Sen sijaan Kingin ja Queenin käyttämästä P&O:n kaijasta on hankala päästä liikkumaan, vaikka matka sinällään on lyhyt. Muuten Zeebruggen satama on ihan ok ja toimiisuunnilleen yhtä hyvin kuin Hollannin Europoort. Väylä täällä on kapea ja sen takia liikenne loppuu kun kaasutankkeri tulee, se pitää huomioida, Petteri kertoo kokemuksistaan. Norkingiä kesällä kipparoinut ja sittemmin uuden Bore Songin linjaluotsiksi siirtynyt Sami Parkkinen sanoo, että Zeebrugge on hasastava satama tuulien puolesta ja että virtaukset aallonmurtajan suulla ovat kovia, tarkkana pitää olla. Rotterdamin Europoortissa asiat toimivat hollantilaisen täsmällisesti. Belgiassa on enemmän härdelliä ja Zeebruggen luotsipaikalla on usein ruuhkaa, sillä Antwerpenin luotsit tulevat samasta paikasta. Zeehen on vilkas liikenne, sillä konttipuolta on laajennettu ja ison konttialuksen tai kaasutankkerin saapuminen tietää liikennerajoituksia, kun liikenne loppuu muilta puoleksi tunniksi tai tunniksi. Nopealla linjalla kuten Norkingin Zee-Tillbury linjalla sillä oli iso merkitys. Positiivista on se, että merelle on lyhyt matka, joten luotsausmatka ei ole pitkä. Oma lukunsa on luotsikirjan saaminen Zeebruggeen. Takavuosina luotsikirjan sai kun satamakäyntejä oli tarpeeksi, minkä seurauksena esimerkiksi Norkingin silloisella 4 / 2011 Merimieskirkon työntekijät Seppo Suurhasko ja Juha Martin toimittamassa Mepan paketteja Norkingille förstillä oli aikoinaan luotsipätevyys Zeehen vaikka hän tosiasiassa oli ollut nukkumassa jokseenkin kaikki sisään- ja ulosajot. Tietyistä syistä vaatimuksia sittemmin tiukennettiin jokseenkin suoranaiseksi pilkunviilaukseksi ja nykyään aniharva pääsee läpi ensimmäisellä yrittämällä. Harvoihin ensikerralla onnistuneisiin lukeutuva Sami Parkkinen sanoo koetta hankalaksi ja että Europoortissa kyseltiin järkevämmin. Muita eroja Hollantiin verrattuna on, että Zeessä riittää luotsikokeessa englanti, kun Europoortissa luotsikokeessa vaaditaan hollannin kielen ymmärtämistä. Toinen merkittävä ero on, että kun Zeessä saa luotsikirjan suortitettua niin se kattaa koko Zeebruggen sataman alueen. Europoortissa se kattoi vain tietyn sektorin. Logistisesti Zeebruggeen on helppo tulla maitse ja siellä on helppo hoitaa vaihdot, sillä Brysselin lentoasema on vain yhden junanvaihdon päässä, Samin Parkkinen kertoo. Ja viihteelle ja ostoksille on lähikyliin lyhyt matka edellyttäen, että pääsee satamaalueelta ulos. Kevyen liikenteen väylät eivät kinnosta belgialaisia ja se on yksi asia, jossa naapurimaiden kulttuurierot tulevat selkeästi esille. Kirsi Vallenius Antwerpenin keskustaa Frivakt Vapaavahti 15

16 BELGIENS HAMNAR I ANTWERPEN OCH ZEEBRUGGE Hamnen i Antwerpen är den största i Belgien och efter Rotterdam den näst största i Europa. Via den transporterades ca 178 miljoner ton gods under år Under detta årtusende har containertrafikens ökning varit betydande: år 2000 var containergodsets andel 34 %, men år 2009 redan 55 %. Varje vecka besöker finländska fartyg hamnen i Antwerpen. För ett antal år sedan sköttes servicen av SSB:s ombud Juha Toivanen, som var stationerad i Antwerpen, numera sköter sjömanskyrkans personal servicen i Antwerpen. Under mina år i Holland behövde jag ibland besöka fartyg i Antwerpen. Jämfört med hamnen i Rotterdam tyckte jag skyltningen på den belgiska sidan var litet oklar och den dåtida sjömansprästen gav mig ett mycket träffande råd: om skyltningen i hamnen i Antwerpen inte klart visar om man skall vika till höger eller till vänster, kör bara rakt framåt, där hittar man nog fartyget. Och det rådet fungerade för det mesta. Ologiskheten började redan då man från den holländska sidan via Roosendaal körde mot Antwerpen: först kom en skylt som visade att det var 20 kilometer dit och efter några kilometer längs samma väg visade nästa skylt Antwerpen 30 km. Seppo Suurhasko från Fredrikshamn, har skött Sjömanskyrkans uppgifter på fartygen och tog mig med på ett fartygsbesök i juli Jag fick ändra uppfattning om svårigheten att hitta fartygen. Numren på kajerna är alldeles riktigt utmärkta här. De udda numren är på ena sidan av floden Schelde och de jämna numren på andra sidan floden. Och det här är en hamn där bommen vid porten lyfts upp och kyrkans bil kör in utan anmälan på förhand, ISPS-koden till trots. I olje- och kemikaliehamnarna är man också här noggrannare, och man måste anmäla ankomsten på förhand. Av de finländska fartygen anlöper bl.a. Birkas och Godby Shippings fartyg Antwerpen, och ibland Nestes tankfartyg, t.ex. Jurmo var här nyligen. Och så kommer Stolts och Crystals tankfartyg som har finländare ombord. Under första hälften av år 2011 gjorde sjömanskyrkan sammanlagt 85 fartygsbesök, förklarar Seppo. Under mitt dagslånga besök i Antwerpen, råkade inte ett enda finländskt fartyg anlöpa hamnen, så vi körde drygt etthundra kilometer till Zeebrugge, då Seppo skulle leverera SSB:s filmer och böcker till Bores Norking. Under sommaren 2011 trafikerade också Bores Norqueen, Auto Bay och Auto Bank Zeebrugge, liksom Bore Sea som under våren 2011 blivit färdig i Tyskland och går på linjen Zeebrugge Bilbao. Om man har tid att gå iland finns det trevliga platser att besöka i närheten, berättar Bore Seas överstyrman Petteri Haimila. Bore Sea lägger till vid Transfennicas kaj, 16 Vapaavahti Frivakt 4 / 2011

17 därifrån är det inget problem att gå i land. Från P & O:s kaj är det svårt att gå iland, trots att avståndet i sig inte är långt. I övrigt är hamnen i Zeebrugge alldeles OK och fungerar i stort sett lika bra som Europoort i Holland. Farleden är trång och därför stannar trafiken upp då ett gastankfartyg anländer, det måste man beakta, berättar Petteri om sina erfarenheter. Sami Parkkinen, som under sommaren fört befälet på Norking och nu verkar som linjelots på nya Bore Song, säger att Zeebrugge är en utmanande hamn på grund av vindförhållandena och att strömmen är svår i mynningen vid vågbrytarna. Man måste vara på sin vakt. I Europoort i Rotterdam fungerar allt på noggrant holländskt maner. I Belgien är det mera liv och rörelse och vid lotsplatsen utanför Zeebrugge är det ofta rusning, då Antwerpens lotsar kommer från samma plats. Trafiken till Zee är livlig, då containeravdelningen har utvidgats och ett stort containereller tankfartyg medför begränsningar i trafiken, då andra fartyg får stanna upp för en halv timme eller en hel. För korta linjer som Norkings linje mellan Zee och Tillbury har det stor betydelse. Positivt är att det är kort väg till havet, lotsningssträckan är inte lång. Att få ett lotsbrev för Zeebrugge är ett kapitel för sig. Förr om åren fick man lotsbrevet efter att ha besökt hamnen tillräckligt många gånger. Det medförde att t.ex. Norkings dåtida förste styrman i tiden hade lotsbrev för Zee, trots att han i verkligheten hade sovit så gott som varje gång man gått in i eller ut ur hamnen. Av vissa skäl skärptes sedan kraven till rent pedanteri, och numera klarar få av provet vid första försöket. Sami Parkkinen, en av de få som lyckats vid första försöket, säger att provet är svårt och att man I Europoort ställde förnuftigare frågor. Andra skillnader jämfört med Holland är att man i Zee klarar sig med engelska i lotsprovet, i Europoort krävs att man förstår holländska. En annan väsentlig skillnad är att då man fått lotsbrev i Zee, gäller det i hela hamnen i Zeebrugge. I Europoort täckte det bara en viss sektor. Från logistisk synpunkt är det lätt att komma till Zeebrugge från land och det är lätt att sköta byten, då man har bara ett tågbyte från flygplatsen i Bryssel, berättar Sami Parkkinen. Och för underhållning eller uppköp är det kort väg till de närmaste byarna, om man bara kommer ut från hamnområdet. Belgierna är inte intresserade av leder för lätt trafik, där ser man tydligt kulturskillnaden mellan de två grannländerna. Sjömanskyrkan i Antwerpen har funnits på sin nuvarande plats på Italielei sedan år 1926 M/S Bore Sea i hamnen i Zeebrugge Petteri Haimila är överstyrman på Bore Sea Kirsi Vallenius 4 / 2011 Frivakt Vapaavahti 17

18 Tervetuloa Neristaniin MERIMIESTEN KAUPUNKIIN Kokkolan historiaa voi tutkia helposti vanhakaupunki Neristanissa, käsityöläisten ja merimiesten kaupunginosassa. Kokkolan alkuperäinen nimi oli Gamlakarleby ja sen perusti Kustaa II Aadolf vuonna ja 1700-luvuilla Kokkola tunnettiin tervakaupunkina. Paikalliset taisivat laivanrakennuksen ja laivanvarustelun myötä kaupunki kasvoi ja sivistyi luvun alussa Kokkolassa asui 35 laivuria ja 300 merimiestä kun kokonaisväkiluku oli Neristan on yksi Suomen laajimpia säilyneitä puukaupunkeja. Siinä kun Neristan on täynnä merimiesten vaatimattomia koteja, Oppistanin yläkaupungissa asustivat varakkaat kauppiaat ja laivanvarustajat. Laivat toivat vaurautta Rahmin talo Isokadulla on yksi vanhimmista porvaristaloista Kokkolassa. Talon rakennutti laivanvarustaja Johan Rahm Rahm ylpeili talonsa lisäksi kuululla kaivollaan, josta ystävätkin hakivat vetensä tärkeille vieraille. Isokatu oli kaupungin pääkatu 1600-luvulla. Roosin talo komeilee Pitkänsillankadulla. Andreas Roos rakennutti tämän kivitalon vuonna 1813 uusklassiseen ja rokokoo tyyliin, ja se oli aikanaan kaupungin mahtavin kivitalo. Kävipä itse keisari Aleksanteri ensimmäinenkin vierailulla Roosien luona. Tuolloin Kokkola oli vauras ja menestyvä kaupunki. Museokorttelissa Pitkänsillankadulla ei tule aika pitkäksi. Talorykelmässä on muun muassa Lassanderin talo vuodelta Siellä voi tutustua 1700-luvun porvarisperheen kotiympäristöön. Elävää seutua Läntisellä Kirkkokadulla pääsee kunnolla sisälle puukaupunkimiljööseen. Fredrik ja Anna Draken talo sijaitsee numerossa 20. Draken perheen koti on museo, jota sama käsityöläisperhe asutti neljä sukupolvea. Talon sisustus on alkuperäinen. Silmä kiinnittyy yhden talon pieleen asetettuun kylttiin: kirppis. Sinnehän pitää päästä! Astun portista ja eteen levittyy pöytiä täynnä mitä viehättävimpiä esineitä. Käyn jututtamaan myyjää, Minna Väisästä. Hän kertoo, että he ovat asuneet talossa jo kymmenen vuotta. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kirpputori, joka pihamaalla pidetään, mutta kesän viimeinen. Merkittävä osa Neristanin viehätystä piilee siinä, että se Neristan on merimiesten kaupunginosa Kokkolassa. 18 Vapaavahti Frivakt 4 / 2011

19 Neristan on elävä kaupunginosa, jossa vanha ja uusi käyvät käsi kädessä. on edelleen elävä paikka. Nykyiset asukkaat osaavat arvostaa kotimiljöötään, ja se näkyy ja tuntuu kaduilla ja pihoilla. Pientä ja käytännöllistä Pieniä merimiestaloja Läntisellä Kirkkokadulla kutsuttiin kapanmitoiksi. Näissä taloissa pienet huoneet ja pihat käytettiin tarkasti hyväksi. Merimiestaloista jos mistä henkii vanha Kokkola. Kujilla ja porttikongeissa voi melkein nähdä merimiehen rientämässä kotiin pitkän laivamatkan jälkeen tai pienten poikien juoksemassa polvihousuissa. Itäistä Kirkkokatua voidaan pitää Neristanin ytimenä. Tekisi mieli kurkistella syvemmällekin pihojen perille, mutta tyydyn kuikuilemaan kadulta. Useimpien talojen portin pieliin on ripustettu kukkaruukkuja. Joissakin on koristeelliset postilaatikot tai talon numero värikkäässä kaakelissa. Kokkola paloi lähes kokonaan vuonna Sen jälkeen kaupunkiin tuli säännöllinen ruutuasemakaava. Kaavassa rakennusten julkisivu sijoitettiin yleensä kadun suuntaisesti kun taas ulkorakennukset piilotettiin pihan perälle. Kaupungissa on riehunut useita tulipaloja ja sen vuoksi suurin osa puisista säilyneistä rakennuksista on 1800-luvulta. Pihakirppiksellä saa ihastella puutalomiljöön lisäksi vanhan kaupungin elämää tänään. Teksti ja kuvat: Eeva Vänskä 4 / 2011 Frivakt Vapaavahti 19

20 Välkommen till Neristan SJÖMÄNNENS STAD I hantverkarnas och sjömännens stadsdel Neristan är det lätt att bekanta sig med Karlebys historia 20 Vapaavahti Frivakt 4 / 2011