IF Fredagspojkarna i Åbo r.f. Perjantaipojat ry.

Transkriptio

1 IF Fredagspojkarna i Åbo r.f. Perjantaipojat ry. Säsongen 2011 Den tjugoförsta säsongen bringade glada överraskningar med sig. Den största av dessa var turneringssegern i vår egen årsturnering, vilken vi jagat i redan tio år. Meritens värde minskas aningen av att, beroende på sena återbud, endast tre övriga lag deltog i innesäsongens slutklimax. Men segern i finalen efter straffsparkstävling var nog en oförglömlig upplevelse för det kämpande laget. Andra glädjemoment var övriga goda seriematcher, segern mot Grani Airbags och en trevlig mängd nya spelare, vilka inger trovärdighet till verksamhetens fortsättning. Som en besvikelse kan räknas att vi i år inte fick ihop ett lag till Lindan Cup, men till lycka kunde villiga spelare med Mickes hjälp ta del iklädda Team Lindans skjortor. Vintersäsongens tävlingsform var gamla och beprövade Hotsal. Det fanns så många anmälda lag att Bollförbundet tillade en femte zon i serien. Matcherna inleddes med tre segrar i D-gruppen, men riktigt så lysande lyckades dock inte hela turneringen spelas. Men i alla fall blev vinsterna fler än förlusterna, och målskillnaden två mål positiv. Det säger något om seriens standard att detta för oss goda saldo endast räckte till en tredje plats i grupp D, medan slutplaceringen blev blott 15/20. Speciellt målvaktsspelet låg på solid grund då Luppa stod mellan stolparna i nästan alla Hotsal-matcher. Han höll nollan ärofyllda fem gånger. Till sommarserie valdes i år Kimppaliiga, vilket var ett idealbeslut för den lilla spelarringen. Dessutom räknades seriens uppdelning på två perioder med ett fungerande gruppsystem på förhand som en fördel och konstaterades efteråt vara det. Det blev sammanlagt 29 matcher, av vilka hela 15 slutade i vinst. Detta var utmärkt balsam för såren från förra säsongens utespel, och lockade spelarna till Teräsrautela vecka efter vecka. Speciellt på B-nivån var matcherna jämna, och trots att den lilla planen och den korta matchtiden begränsade elementen till utefotboll närmare mot futsal, avlägsnade det inte spelglädjen. José och Racha utnyttjade denna bäst och dundrade in 15 mål vardera, nästan hälften av hela lagets saldo. Grani Air Bags möttes denna säsong endast en gång. På våren lyckades vi inte samla tillräckigt med resenärer till Grankulla, ej heller till Kimito, medan GAB inte lyckades samla ett lag till vår årsturnering. Matchen spelades under en strålande vacker höstdag i Samppalinna och denna gång var PePo det mer juniorbetonade laget. Det var just denna ungdomliga iver och skicklighet vilken Racha visade genom ett hattrick bakom ryggen på Jani som fick matchen att vända till vår fördel. På bastukvällen efteråt syntes dock inga bistra miner, utan kvällen slutade i en gemensam önskan om att mötena nästa år skulle bli fler, och nu även åter med GAB som värd På träningsfronten inomhus i St Olof förflöt allt väl som vanligt. Fredagsturen är en trevlig blandning av de aktiva spelarna och de tränande medlemmar som inte tar del i tävlingsmatcherna. Under hösten dök först Abdi upp, och i hans följe anlände en mängd ivriga kamrater, vilka verkar anpassa sig väl i föreningens verksamhet. Ur denna grupp kan nya medlemmar värvas och hoppeligen även goda spelare till tävlingsserierna. Uteträningarna dominerades av Forestgänget, och ett rikligt deltagande uppnåddes endast sporadiskt. Låt oss hoppas att de nya ivriga medlemmarna nästa sommar underlättar detta bekymmer. Dessutom var Sven återigen aktiv och arrangerade inofficiella träningsmatcher mot Forest såväl utom- som inomhus vi hoppas att även detta samarbete fortgår.

2 I tävlingsserierna deltog detta år 18 spelare, en del som try-outs för att bekanta sig med lagets verksamhet. Förutom de aktiva spelarmedlemmarna bringade även tränings- och understödande medlemmar klirr i kassan. De till denna säsong höjda medlemsavgifterna och stödet från Åbo stad räckte till att täcka de budgeterade utgifterna. Räkenskapsperiodens resultat blev till och med aningen positivt. Nästa säsong väntas medlemsantalet i viss mån öka, och då kunde man tänka sig aningen dyrare serier och salhyrning tex. till vänskapsmatcher. Kausi 2011 Kahdeskymmenesensimmäinen kausi toi mukavia yllätyksiä tullessaan. Suurimpana niistä oli oman vuositurnauksen voitto, jota ehdittiin saalistaa jo kymmenen vuotta. Hiukan saavutuksen arvoa toki vähentää se, että viime hetken peruutusten myötä sisäkauden loppuhuipennukseen saatiin mukaan vain kolme muuta joukkuetta, mutta finaalin voitto jatkoajan ja rankkarikisan jälkeen oli kyllä unohtumaton kokemus kentällä taistelleelle joukkueelle. Muita ilon aiheita olivat muutkin hyvin sujuneet sarjapelit, Grani Airbags voitto ja mukava joukko uusia pelaajia, jotka antavat uskoa seuran toiminnan jatkuvuuteen. Pettymysten puolelle voidaan laskea se, että emme tänä vuonna saaneet joukkuetta kasaan Lindan Cupin peleihin, mutta onneksi halukkaat pelimiehet pääsivät Micken avustuksella Team Lindanin paidoissa ruoholle potkimaan Talvikauden kisamuotona oli tuttu ja turvallinen Hotsal. Joukkueita ilmoittautui niin paljon, että Palloliitto lisäsi viidennen lohkon sarjaan. Pelit alkoivat D-lohkossa kolmella voitolla, mutta ihan näin ruusuisesti ei koko kautta kuitenkaan onnistuttu pelaamaan. Pelejä sentään voitettiin enemmän kuin hävittiin ja maalierokin jäi kaksi osumaa plussalle. Sarjan kovuudesta kertoo, että nämä meille hyvät saldot riittivät vain D-lohkon kolmanteen sijaan ja koko sarjassa olimme vasta sijalla 15/20. Erityisesti maalivahtipeli oli vahvalla pohjalla, kun Luppa pelasi lähes kaikki Hotsal pelit tolppien välissä, pitäen oman pään puhtaana kunnioitettavat viisi kertaa. Kesäsarjaksi valittiin tänä vuonna Kimppaliiga, joka oli ideaaliratkaisu pienellä pelaajamäärällä pyöritettäväksi. Lisäksi sarjan jaakaantuminen kahteen jaksoon ja toimiva lohkojärjestelmä laskettiin eduksi etukäteen ja todettiin hyväksi jälkikäteen. Pelejä kertyi 29 kappaletta ja niistä voitettiin peräti 15. Tämä olikin sitä parasta balsamia viime kauden ulkokenttien haavoille ja innosti pelaajia Teräsrautelaan viikosta toiseen. Etenkin B-tasolla pelit olivat tasaisia ja vaikka pieni kenttä ja lyhyt peliaika karsikin ulkojalkapallon elementtejä lähemmäs futsalia, niin se ei poistanut pelaamisen iloa. José ja Racha osasivat erityisesti ottaa ilon irti ja paukuttivat molemmat 15 maalia, eli lähes puolet koko joukkueen saldosta. Grani Air Bags kohdattiin tällä kaudella vain kerran, sillä emme saaneet tarpeeksi lähtijöitä keväällä Kauniaisiin emmekä Kemiöön ja toisaalta GAB ei onnistunut kasaamaan porukkaa vuositurnaukseemme. Peli pelattiin huikaisevan hienona syyspäivänä Samppalinnassa ja tällä kertaa PePo oli se junnupainotteinen joukkue. Pelin käänsi voitoksemme juuri nuoruuden into ja taito, jolla Racha taituroi hattutempun Janin selän taakse. Saunaillassa ei kuitenkaan happamia naamoja tämän vuoksi nähty, vaan ilta päättyi yhteiseen toivomukseen, että ensi vuonna kohtaamisia tulisi useampi ja pitkästä aikaa myös GAB:in isännöimänä. Treenirintamalla meni sisällä St. Olofissa totutun hyvin. Perjantain vuoro on mukava miksaus aktiivipelaajia ja niitä treenarijäseniä, jotka eivät käy kilpapeleissä. Syksyllä mukaan ilmestyi ensin Abdi ja hänen perässään joukko innokkaita kaveruksia, jotka tuntuvat sulautuvan mukavasti seuran toimintaan. Tästä ryhmästä voidaan saada seuraavaan kauteen uusia jäseniä ja toivottavasti myös pelimiehiä kilpasarjoihin. Ulkotreenit olivat pitälti Forest vetoiset ja runsaampaa osaanottoa saatiin aikaiseksi vain muutaman kerran. Tähänkin murheeseen uusi innokas jäsenistö tuo toivottavasti parannusta ensi kesänä. Lisäksi Sven oli jälleen kerran aktiviinen ja järjesti epävirallisia harjoituspelejä Forestia vastaan sekä ulkona, että sisällä - toivomme tämänkin yhteistyön jatkuvan.

3 Kilpasarjoissa pelaajia oli tänä vuonna 18, joista osa try-outilla tutustumassa joukkueen toimintaan. Aktiivijäsenten lisäksi tulovirtaa kasvattivat treeni- ja kannatusjäsenet maksuillaan. Tähän kauteen korotetut jäsenmaksut ja Turun Kaupungin tuki riittivät budjetoituihin kuluihin ja tilikauden tulos jäi jopa hieman voitolliseksi. Ensi kaudeksi odotetaan jäsenmäärän kasvavan jonkin verran ja näin tapahtuessa voidaan harkita hieman kalliimpiakin sarjoja ja salien vuokraamista esim. ystävyyspeleihin. Kausi lyhyesti ja vertailu edellisiin 2011 viralliset pelit 20 ottelua (+6) 29 pistettä 2011 Kimppaliiga 29 ottelua (+11) 49 pistettä ottelua (-80) 19 pistettä ottelua (-21) 36 pistettä Eniten otteluja (20) Tehopisteet (maalit + syötöt) Maalivahdit (20) 20 Landon Jim 16 Rodriguez José (9+7) ottelut, nimi, maalit, (ka), nollat Saarikoski Lauri 12 Suurhasko Pertti (10+2) 19 Saarikoski Lauri 37, (1,95) 5 18 Lindström Mika 9 Sundqvist Jonas (5+4) 1 Lindström Mika 3, (3,00) 0 17 Sundqvist Jonas Perjantaitreenit tarjosivat jäsenistölle talvikaudella yhdessöoloa jännittäviä pelitilanteita ja onnistumisen iloa

4 HOTSAL Härät nousivat neljännellä kierroksella kahden maalin tappioasemasta tasapeliin I hotsal deltog denna säsong hela 20 lag uppdelade i fem zoner. Serien omfattade fem omgångar. Det blev således likt tidigare år 15 matcher. Som spelplats fungerade åter den utmärkta Leaf Arenan. Säsongen började i D-zonen på ett utmärkt sätt med tre segrar i öppningsomgången utan ett enda baklängesmål. Dock gjordes endast fyra mål, det var alltså jämna matcher genast från start. Efter den förra utesäsongens besvikelser var detta en överraskande och mycket välkommen puff för hela laget. Den andra omgången i C-zonen var redan tuffare, och endast Hornets manskapsbrist räddade oss från en degradering saldot blev en oavgjord match och två förluster. I den tredje omgången knep vi två segrar och en oavgjord, men denna gång var målskillnaden oss ej gynnsam och ett eftertraktat avancemang till zon B förblev blott en dröm.omgångens effektivaste var Surccu, som mot KäDy stod för hela fyra fullträffar och sammanlagt sex. Den fjärde omgången blev ett fiasko, ty vårt mål var att hållas kvar i C-zonen, och under finalomgången få möta Forest, som redan säkrat avancemang till C-zonen för denna. Det gick dock helt annorlunda. I två matcher sumpades en tvåmålsledning, mot Härät till oavgjort och mot Sparta till en uddamålsförlust.en bitter degradering med ett verkligt dåligt spel var mycket sorgligt. Målvakten Luppa gav oss med rätta något att fundera över genom att överge sin utrustning och bege sig spatserande i brakkölden från Leaf till Hallis. Lyckligtvis lugnade han sig innan finalerna, och efter att ha spelat en match som utespelare, ställde han sig igen mellan stolparna. Det blev dock inga medaljer, ty en seger och två uddamålsförluster berättigade endast till en tredje plats i D-zonen. Allt som allt var Hotsalsäsongen dock en positiv upplevelse. Det blev fler segrar än på många år, målskillnaden blev knappt positiv och Luppa höll målet rent i hela fem matcher. Surccu vann poängbörsen med fina 10 mål. 14 spelare deltog för vår del, det totala matchantalet steg till 137, dvs 9,13 spelare per match inte illa. HOTSALKAUSI Hotsaliin otettiin tällä kaudella peräti 20 joukkuetta jaettuna viiteen lohkoon ja sarja pelattiin viiden kierroksen mittaisena. Pelejä tuli siis aiempien vuosien tapaan 15 kappaletta ja pelipaikkana toimi jälleen mainio Leaf Arena.

5 Kausi alkoi D-lohkossa mainiolla tavalla, kun avauskierroksella saalistettiin heti kolme voittoa, eikä omaan päähän päästetty ainuttakaan maalia. Tosin maaleja tehtiin yhteensä vain neljä, eli saimme nauttia harvinaisen tasaisista peleistä heti alkuun. Tämä oli edellisen ulkokauden pettymykset huomioiden odottamaton ja erittäin tervetullut valonpilkahdus koko joukkueelle. Toinen kierros C-lohkossa olikin sitten jo tiukempaa ja ainoastaan Hornetsin miehistöpula esti putoamisen - saldona tasapeli ja kaksi tappiota. Kolmannella kierroksella napattin kaksi voittoa ja tasuri, mutta tällä kertaa maaliero oli meille epäsuotuisa ja ahnaasti hamuiltu nousu jäi harmittavasti haaveeksi. Kierroksen tehokkain oli Surccu, joka teki KäDy:ä vastaan peräti neljä maalia ja yhteensä kuusi. Neljännestä kierroksesta tulikin sitten fiasko, sillä tarkoituksenamme oli säilyä C-lohkossa ja kohdata nousun varmistanut Forest finaalikierroksella. Toisin kuitenkin kävi, sillä kahdessa pelissä hölmöiltiin kahden maalin johtoasema Härkiä vastaan tasuriksi ja Spartaa vastaan maalin tappioksi. Katkera putoaminen todella huonolla pelillä oli raivostuttavan surullista. Maalivahti Luppa antoikin meille miettimisen aihetta luovuttamalla kamansa ja kävelemällä paukkupakkasella Leafilta Halisiin. Onneksi hän kuitenkin leppyi finaaliin mennessä ja pelattuaan yhden pelin kentällä, palasi maalivahdin hommiin. Mitalit jäivät kuitenkin haaveeksi, sillä yksi voitto ja kaksi maalin tappiota oikeuttivat vain D-lohkon kolmanteen tilaan. Kaiken kaikkiaan Hotsal kausi oli kuitenkin varsin positiivinen kokemus, sillä voittoja tuli enemmän kuin moneen vuoteen, maaliero jäi niukasti plussalle ja nollapelejä kertyi Lupalle peräti viisi kappaletta. Surccu voitti tehopörssin ja teki hienot 10 maalia. 14 eri pelaajaa kävi Leafin lattiaa tossuillaan vinguttamassa ja ottelumäärä nousi 137:ään, eli 9,13 pelaajaa per peli - varsin mukavasti siis. Tilastot: sijoitus 15. (20) pelit maalit (+2) sijoitus 8. (12) pelit maalit (-4) sijoitus 10. (16) pelit maalit (-13) Pelaaja P M S yht. 1 Surccu José Julle Jim Maako Racha Jamppa Jomppe Mika Heikki Nipa Luppa Micke Ricki Maalivahti P M ka 0 Luppa ,86 5 Mika 1 3 3, ,93 5 Kulmapotkujen puolustuspelaaminen ei aina toiminut

6 ÅRSTURNERINGEN Jubileumsturneringen arrangerades i Samppalinna bollhall, och denna gång tilläts de inbjudna lagena inte använda spelare från femte divisionen uppåt. Med beaktande av Fredagsfarbrödernas egen åldersstruktur och kondition ville man på detta sätt erbjuda det egna samt övriga lag möjligast jämna matcher, vari man lyckades på ett utmärkt sätt. Till Samppalinna bollhall anlände endast fyra av de tilltänkta sex lagen enär två gav sent återbud. Matchschemat ändrades dagen innan så, att en enkel serie fortgicks av medaljspel. Matchtiden var 25 minuter. Varje lag fick således hundra spelminuter, så konditionen och spelarmaterialens bredd påfrestades nästan till det yttersta. Fredagspojkarnas första motståndare var det av Sven ledda Forest 2. Jocko som skulle agera målvakt led av svindel, och fick ty sig till funktionärsuppgifter. Luppa tog sin bekanta plats mellan stolparna och även övriga gubbar fann sin spelplats. För vårt lag var starten traditionellt svag medan det ettriga Forest utnyttjade sina chanser förträffligt och gick upp i en 3-0 ledning redan efter åtta minuter. Därefter blev drabbningen jämnare, om ock Luppa var betydligt mer sysselsatt än Sven i målet. De goda chanserna blev för Fredagspojkarnas del få, och de avklarade Forest ärorikt och tog en ståtlig öppningsseger över värdlaget. Härnäst möttes Weikots oldboyslag, som i sin egen öppningsmatch besegrat Forest 1. Nu gick spelet redan från start mycket bättre, Ricki gjorde dagens första mål på Josés goda pass. Maako dundrade in ett ytterligare mål innan Weikots erfarenhet av brottning framför målet började bära frukt i form av en reducering, och ännu i slutskedet av en kvittering. Matchen slöt 2-2, och en bronsmatch tedde sig alltmer sannolik. Grundseriens sista match var PePo Forest 1. Funktionärbordets statistiker Jocko och Jukka räknade ut att en seger på minst fyra mål skulle garantera en finalplats. Med guldglimmer i ögonen gick vi därmed för att röja Forest 1 (som förlorat bägge sina matcher) ur vägen. Det första målet kom via en försvarare på hörnspark och erfoderliga 4-0 uppnåddes genom Josés, Maakos och Pärres (nickmål på Luppas öppning) fullträffar. En kalldusch var dock på kommande, Forest reducerade och åter saknades ett mål för finalplats. Josés andra mål räddade dock dagen. Den uppnådda finalplatsen kändes redan i sig som en otroligt fin prestation efter den svaga turneringsstarten. I bronsmatchen började Weikots motorer hosta, trots att de gjorde de två första målena. Därefter vräkte Forest in hela sex mål medan Weikot endast ytterligare ett. Således gick inget lag segerlöst ur turneringen. Finalens förhandsfavorit var Forest 2, som redan en gång lagt våra gossar på rygg, och även i övrigt var obesegrade. De rackarna tog även ledningen medan vårt lag ännu finslipade sig i finalskick. Till all lycka var José snabbt redo. Han kvitterade först på Luppas snabba öppning och serverade därefter ledningsmålet genom en läcker pass till bakre stolpen, dit Mika stigit ur försvarsposition och lyckades fösa bollen i mål. Dessa i publigan härdade skogsmän vägrade dock att ge sig. Kvitteringen kom till slut, och den var efter Luppas många räddningar välförtjänt. Under de sista minuterna var det försiktigt spel och eftersom matchen slöt oavgjort 2-2 avgjordes mästaren genom straffsparkstävling. Tre skyttar utsågs per lag. Vid behov skulle man fortsätta parvis. José nätade sitt skott med stil, med det gjorde även Forests första skytt. Ricki sköt kallblodigt i nedre hörnet, men Luppa fick också ge sig en andra gång, trots att han fick fingrarna emellan. Julles kanon gick trots den hårda pressen i mål och Luppa RÄDDADE det tredje skottet! Efter ett ögonblick av desperat tystnad utbröt en vild segerdans, som kraftigt avspeglade den äkta glädje som den oväntade framgången bringat ÄNTLIGEN HADE MAN VUNNIT ÅRSTURNERINGEN!

7 VUOSITURNAUS Juhlaturnaus järjestettiin Samppalinnan palloiluhallissa ja tällä kertaa päätettiin kutsuttavilta joukkueilta edellyyttää harrastelijamaisuutta rajaamalla vitosdivarin ja sitä ylempien sarjatasojen pelaajat pois. Perjantaipappojen oma ikärakenne ja kuntotaso huomioiden haluttiin näin omalle ja muille joukkueille tarjota mahdollisimman tasaisia pelejä ja siinä onnistuttiinkin mainioisti. Samppalinnan palloiluhalliin saatiin kaavaillun kuuden joukkueen sijaan vain neljä miehistöä viime hetken poisjääntien vuoksi. Ottelukaaviota muokattiin vielä edellisenä päivänä niin, että yksinkertaisen sarjan jälkeen pelattaisiin vielä mitalipelit peliajan ollessa 25 minuuttia. Jokaiselle joukkueelle kertyi siis sata peliminuuttia, joten kuntopohjaa ja pelaajamateriaalin leveyttä koeteltiin lähes äärirajoille. Perjantaipoikien ensimmäinen vastustaja oli Svenin kipparoima Forest 2. Jockolle oli kaavailtu maalivahdin paikkaa, mutta hän joutui tyytymään toimitsijan tehtäviin huonovointisuuden vuoksi ja Luppa otti tutun tonttinsa tolppien välissä ja muutkin ukkelit löysivät kentältä paikkansa. Alku oli joukkueellemme perinteisen kankea ja liukkaasti liikkunut Forest hyödynsi paikkansa loistavasti, naputellen tulostaululle 3-0 johtolukemat jo ensimmäisen kahdeksan minuutin kuluessa. Siitä eteenpäin peli olikin jo tasaisempaa vääntöä, joskin Lupalla oli huomattavasti enemmän torjuntatöitä kuin Svenillä. Hyvä maalintekopaikat jäivät Perjantaipoikien osalta vain muutamaan ja nekin Forest selvitti kunnialla ottaen komena avausvoiton isäntäjoukkueesta. Seuraavaksi pelattiin Weikkojen ikämiesjoukkuetta vastaan, joka oli jo päässyt omassa avauspelissään voiton makuun Forest 1:n kustannuksella. Nyt pelimme olikin jo sitten alusta alkaen paremmin uomissaan ja Ricki teki päivän ekan maalin Josén näppärästä syötöstä. Maako pääsi tykittämään vielä toisen maalin ennen kuin Veikkojen kokemus maalinedusruuhkapaineista alkoi kantamaan hedelmää kavennuksen ja vielä loppuhetkillä survotun tasoituksen muodossa. Peli päättyi 2-2 ja pronssipeliin tyytyminen alkoi jo näyttää todennäköiseltä. Runkosarjan viimeinen peli oli PePo - Forest 1 ja toimitsijapöydän tilastonikkarit Jocko ja Jukka laskivat, että vähintään neljän maalin erolla otettu voitto takaisi paikan finaaliin. Kullan kiilto silmissämme lähdimme siis molemmat aikaisemmista peleistä hävinneen Ykkösmetsän avohakkuuseen. Ensimmäinen maali painui kulmapotkusta vastustajan oman pelaajan kautta maaliin ja riittävään 4-0 johtoon päästiinkin Josén, Maakon ja Pärren (puskumaali Lupan avauksesta) osumilla. Kylmä suihku oli kuitenkin tulossa, sillä Forest pääsi kaventamaan eroa maalilla ja taas oltiin maalin päässä finaalista. Josén toinen maali pelasti kuitenkin päivän ja jo finaalipaikka tuntui uskomattoman hienolta saavutukselta heikon alun jälkeen. Pronssipelissä Weikkojen koneet alkoivat jo hyytyä, vaikka he tekivätkin kaksi ensimmäistä maalia. Sen jälkeen Foresti mätti kuusi maalia ja Weikot vain yhden lisää ja näin ollen yksikään joukkue ei jäänyt turnauksessa voitotta. Finaalin ennakkosuosikki oli jo kertaalleen poikamme selättänyt ja muutenkin voittamaton Forest 2. Johtoonhan ne penteleet pääsivätkin oman joukkeemme hakiessa vasta loppuottelusäätöjä. Onneksi José ne löysikin nopeasti ja tasoitti ensin Lupan nopeasta avauksesta ja tarjoili sitten johtomaalipaikan namupassilla takatolpalle, jonne Mika oli puolustajan paikalta hivuttautunut, onnistuen pallon maaliin tökkäämään. Näitä pubiliigan kovettamia metsäläisiä ei kuitenkaan niin vain lannistettu ja tasoitushan sieltä vielä tuli, joka olikin varsin ansaittu lukuisten Lupan pelastusten jälkeen. Viimeiset minuutit pelattiinkin sitten melkoisen varman päälle ja 2-2 tasapelin seurauksena oli mestari ratkaistava rankkarikisalla. Kolme laukojaa nimettiin kummaltakin puolelta ja ratkaisemattomassa tilanteessa edettäisiin siitä sitten pari kerrallaan.

8 José upotti omansa tyylillä, mutta niin teki myös Forestin eka potkaisija. Ricki pussitti kylmäverisesti alanurkkaan ja Luppa joutui antautumaan toisenkin kerran, vaikka saikin vähän sormia väliin. Jullen pommi suhahti ankarasta paineesta huolimatta maaliin ja Luppa TORJUI kolmannen laukauksen! Hetken epäuskoisen hiljaisuuden jälkeen alkoikin sitten villi voitonjuhla, josta heijastui vahvasti odottamattoman menestyksen tuoma aito riemu - VIHDOINKIN VUOSITURNAUS ON VOITETTU!

9 KIMPPALIGAN Efter en paus på flera år ville vi igen pröva hur Kimppaligan passar Fredagspojkarnas nutida nivå. Rinkfotbollens Lionsliga har ju de senaste säsongerna visat sig vara en väl tuff serie. Fördelen med Kimppaligan är de fem gruppnivåerna, varifrån segrarna uppflyttas och jumbon degraderas. Detta garanterar att matcherna automatiskt blir jämnare efter ett par öppningsomgångar. Dessutom spelas Kimppaligan med bemanning 1+4, vilket även passar Fredagspojkarnas mycket begränsade manskap utmärkt. Spelen började på C-nivån, varifrån vi lyckades stiga till B-nivån efter fyra omgångar. På denna nivå lyckades vi hållas de återstående sex omgångarna, trots att vi ett par gånger var en hårsmån från degradering. Vi fick även en gång chansen att spela om en A-plats, men den förblev denna säsong en dröm. Varje gång hade vi minst ett minimiantal spelare på plats, ibland dock först efter ett intensivt telefonerande. Vi fick också med nya spelare att bekanta sig med PePo:s verksamhet (Efren och Joponho) och ur det äldre gardet ställdes det alltid upp i mån av möjlighet. Sammanlagt sexton spelare drog under säsongen på sig PePo:s gröna skjorta i Teräsrautela, och aktivast var Luppa med hela 24 matcher. Vår slutplacering blev trea i B-nivån, vilket betyder en placering på 9/30 i hela serien. Av trettio matcher vanns knappt över hälften ( ) och målskillnaden blev positiv med elva mål (61-50, 1-0 wo:n over Rantala ej beaktad). Serien var således till alla delar en positiv erfarenhet och ett gott val som sommarsäsongens tävlingsverksamhet. Då spelen pågick både under vår och höst bringade de laget verksamhet för en längre period utan att priset blev oöverkomligt. Arrangemanget var klanderfritt och nivån på domararbetet, trots dess amatörstatus, klart bättre än under vår tidigare visit. Kimppaligan är alltså ett gott alternativ även som nästa sommars tävlingsserie. Vi hade lyckan med oss även utanför plan, ty Fredagspojkarna vann huvudsponsorns Viking Lines kryssningspresentkort. 12 av iver gröna får resa Stockholm tur och retur i B-klass hytt. KIMPPALIIGA Useamman vuoden tauon jälkeen halusimme jälleen yrittää Kimppaliigan sopivuutta Perjantaipoikien nykytasolle, sillä Lionsliigan tossupallo oli osoittautunut jo parilla edellisellä kaudella liian kovaksi sarjaksi. Kimppaliigan etuina on viisi sarjaporrasta, joista voittaja nousee ja viimeinen putoaa. Tämä takaa sen, että muutaman avauskierroksen jälkeen pelit tasoittuvat automaattisesti. Lisäksi Kimppaliigaa pelataan systeemillä 1+4, joka sekin sopii mainiosti Perjantaipoikien hyvin rajalliselle miehistölle. Pelit alkoivat C-tasolta, josta onnistuttiin nousemaan B-tasolle neljännen kierroksen jälkeen. Sillä tasolla pysyttiin loput kuusi kierrosta, vaikka putoaminen oli pari kertaa ihan hiuskarvan varassa. Myös nousua A:han päästiin kertaalleen tavoittelemaan, mutta se jäi tällä kaudella haaveeksi. Pelaajia onnistuttiin joka kerta saamaan ainakin minimimäärä, välillä tosin melkoisen soittorumban jälkeen. Uusiakin pelaajia saatiin mukaan tutustumaan PePo:n toimintaan (Efren ja Joponho) ja vanhaa kaartia saatiin peleihin mukaan aina, kun muut kiireet sen mahdollistivat. Yhteensä kuusitoista pelaajaa kiskaisi PePo:n vihreän paidan Teräsrautelassa tällä kaudella päällensä, ahkerimpana Luppa, joka pelasi peräti 24 peliä. Lopullinen sijoituksemme oli B-lohkon kolmas, joka tarkoittaa koko sarjassa sijaa 9/30. Kolmestakymmenestä pelistä voitettiin niukasti yli puolet ( ) ja maaliero jäi plussalle yhdentoista maalin verran (61-50, 1-0 luovutusvoittoa Rantalasta ei ole huomioitu).

10 Sarja oli siis kaikin puolin positiivinen kokemus ja hyvä valinta kesäkauden kilpailutoiminnaksi. Pelien sijoittuminen sekä kevääseen, että syksyyn toivat mukavasti toimintaa joukkueelle pitkäksi aikaa, eikä hinta silti muodostunut ylitsepääsemättömäksi. Järjestelyt toimivat moitteetta ja tuomarien taso oli selkeästi parempi kuin edellisellä visitillämme, vaikka harrastelijapohjalta pilliin puhalleltiinkin. Kimppaliiga on siis hyvä vaihtoehto myös ensi kesän kilpasarjaksi. Onni oli puolellamme myöst kentän ulkopuolella, sillä Perjantaipojat voittivat pääsponsori Viking Linen matkalahjakortin, jolla 12 innosta vihreää pääsee B-luokan hytissä Tukholmaan ja takaisin. Pelaaja P M S yht. 1 José Racha Luppa Surccu Efren Mika Pärre Ricki Jim Julle Jomppe Nipa Micke Heikki Joponho Maako Maalivahti P M ka 0 Pärre ,50 2 Luppa ,50 1 Ricki ,33 2 Nipa 3 7 2,33 1 Jomppe 2 1 0,50 1 Mika 2 4 2, ,72 7 Joukkuekuva finaalikierroksen jälkeen Syyskierroksen tummia pilviä Teräsrautelassa

11 GAB MATCHEN Det var med glädje och ära vi tog emot ett lag Granibor på besök för att möta oss på vår hemmaplan, ett soligt Samppalinna. Av tradition har vi mött GAB minst två gånger under året, men denna säsong blev denna match den enda sammandrabbningen och därför ytterst betydelsefull. I sann vänskapsmatchanda lånade vi ut Ricki som förstärkning till deras septett. Nu kunde matchen spelas med en bemanning på 1+7, men Fredagspojkarna hade en bytesspelare i sin favör. Zuma, som efter några års PePo-paus och en Hollandsturné rest ända från Helsingfors för att få spela med oss, började i bytet. Sir Jocko var än en gång domare, och enligt hans visselpipa gick vi till den första halvtimmens bollande. Trots att GAB:s lag i motsats till senaste möte var betydligt veteranbetonat, eller kanske just därför, var början av matchen rätt klart i deras grepp. Rödskjortornas starka lagspel och goda passningsspel ledde till flere målchanser. Som farligast var hela försvaret samt vår mälvakt Luppa redan utspelad, men placeriningen träffade till vår lycka endast stolpen. Detta momentum klarade vi med hjälp av Luppas räddningar av utan bakslag och lyckades förflytta tyngdpunkten mer mot mittfältet. Men att få bollen nära GAB:s mål krävde ännu mycket möda och besvär, våra få skott plockade Mäkiös Jani enkelt i sin nallebjörnaktiga famn. Jämna matcher avgörs ofta av skickliga individuella prestationer, så även denna gång. Racha, som hela säsongen uppträtt effektivt, lyckades slita sig fri från sin mittfältsbevakare och använde tid och rum maximalt till sin fördel, avancerade ytterligare några yard mot målet fintade ännu en motkommande back och placerade bollen i nedre hörnet av målet utan räckhåll för Jani. Fredagspojkarna i ledning i den 19. spelminuten. Enligt domarprotokollet kom Rachas andra fullträff redan under samma minut. Micke fick bollen strax efter avspark, lyfte den klurigt över centralförsvaret, Racha slapp fri och träffade åter nedre hörnet. Halvtid åtnjöts i en 2-0 ledning, men väl medvetna om att siffrorna i värsta fall tom. kunde ha varit de motsatta, såpass jämnt hade det varit. Andra halvlek fortsatte på samma sätt ända tills den 39. minuten, då Racha fullbordade sitt hattrick, efter att med Efren utspelat försvaret till Mantus Grill. Nu började Granis avsaknan på byteskarlar synas och det började kännas som om det fanns mycket ledigt utrymme på plan. Fredagspojkarna anföll med fullt manskap på bekostnad av försvaret. Lyckligtvis fortgick effektiviten, ty efter att Jim vackert via stolpen gjort 4-0 reducerade GAB omgående. Samma skedde efter att Zuma avnjutit Rachas pass i mål Grani reducerade snabbt till 5-2. Och åter, efter att Ricki brytit en hård sidledpass rätt i eget mål två minuter innan full tid, hann den röda tian ännu en gång göra Luppas saldo dystrare. Slutresultatet 6-3 var således en glädjefest för glatt spel med öppna dörrar. Grani erbjöd ett alldeles utmärkt motstånd genom att spela ända till det bittra slutet trots ett kärvt underläge, mindre manskap och en högre medelålder. Ett stort tack till vår broderförening för ett trevligt sätt att avsluta utesäsongen! Effektivast i Fredagspojkarna var Racha (3+1) och Efren (0+2), men hela lagets insats höll bästa A-klass. Domar-Jocko konstaterade att kommunikationen på planen nu var mycket bättre än tidigare, hoppeligen lyckas vi förflytta detta till innesåsongens matcher. Kvällen fortgick med gemensamt bastubadande i Caravanarnas utrymmen. Lagena blev förutom läckra bad och varma korvar även grillade i Jockos legendariska frågesport, där Fredagspojkarna knep en knapp, men välförtjänt seger.

12 GAB PELI Oli ilo ja kunnia saada joukkueellinen Granilaisia pelaamaan kanssamme aurinkoiselle Samppalinnan kotikentällemme. Perinteiseen tapaan GAB on kohdattu ainakin kahdesti vuoden aikana, mutta tänä kautena tämä peli oli ainoa keskinäinen kamppailu ja siinä mielessä erityisen merkittävä sellainen. Ystävyysottelun hengen mukaisesti lainasimme Rickin heidän septettinsä jatkoksi, jotta ottelua päästiin pelaamaan 1+7 miehityksillä, tosin Perjantaipoikien eduksi jäi yksi vaihtomies. Vaihdossa aloitti Zuma, joka muutaman vuoden PePo-tauon ja Hollannin kiertueen jälkeen matkusti Helsingistä saakka päästäkseen pelaamaan kanssamme. Tuomarina toimi jälleen kerran Sir Jocko ja hänen pillinsä mukaan lähdettiin ensimmäistä puolituntista palloilemaan. Vaikka GAB:in joukkue olikin pariin viime kohtaamiseen nähden huomattavan veteraanipainotteinen, tai ehkä juuri sen vuoksi, oli ottelun alku selkeähkösti heidän hallussaan. Punapaitojen vahva joukkupelaaminen ja hyvä syöttöpeli tuottivat useammankin maalipaikan, joista vaarallisimmassa koko puolustus sekä maalivahtimme Luppa oli jo pelattu ulos tilanteesta, mutta sijoitus osui onneksemme vain tolppaan. Tämän etsikkovaiheen kestimme Lupan torjuntojen siivittäminä ilman takaiskuja ja saimme painopisteen siirtymään enemmän keskikentälle, mutta pallon saaminen GAB:in maalin läheisyyteen oli edelleen työn ja tuskan takana ja harvat laukauksemmekin Mäkiön Jani poimi helposti nallekarhumaiseen syleilyynsä. Tasaiset pelit ratkeavat usein taitaviin yksilösuorituksiin ja niin kävi tälläkin kertaa. Koko kauden tehokkaasti esiintynyt Racha onnistui kiepsauttamaan itsensä vapaaksi keskikentän varjostajastaan ja käytti tilan ja ajan maksimaalisesti hyödykseen edeten muutaman lisäjaardin kohti maalia - vielä pieni siirto ahdistelevan pakin edestä pois ja tarkka laukaus Janin ulottumattomiin alakulmaan ja Perjantaipojat johtoon 19. peliminuutilla. Tuomarin merkintöjen mukaan Rachan toinenkin osuma tehtiin vielä saman minuutin aikana, kun pian aloituksen jälkeen pallo päätyi Mickelle, joka oivaltavasti nosti pallon hiuksianostattavasti keskuspuolustajan yli vapauttaen Rachan läpiajoon ja toinenkin alanurkka helähti. Puoliaikaa paistateltiin PePo:n 2-0 johdossa, mutta tiedostaen, että lukemat olisivat pahimmillaan voineet olla jopa päinvastaiset, sillä siinä määrin peli oli ollut tasaista vääntöä. Toinen puoliaika jatkuikin samalla linjalla aina 39. minuutille asti, jolloin Racha pääsi täydentämään hattutemppunsa pelattuaan Efrenin kanssa puolustuksen Mantun Grillille. Tässä kohtaa alkoi Granin vaihtomiehettömyys näkyä ja kentällä tuntui olevan paljon tilaa. Perjantaipojat hyökkäsivät koko joukkueen voimin ja puolustuspelaaminen jäi väkisinkin toisarvoiseksi. Onneksi tehokkuus maalintekotilanteissa pysyi hyvänä, sillä Jimin kauniisti tolpan kautta tekemän 4-0 maalin jälkeen Gab kavensi heti maalillaan. Ja samoin kävi Zuman nautiskeltua Rachan syötön maaliin - Grani teki nopeasti kavennuksen viiteen kahteen. Eikä kahta ilman kolmatta, sillä Rickin ohjattua kovan poikittaissyötön omaan maaliin kaksi minuuttia ennen täyttä aikaa, ehti punainen kymppi vielä kerran Lupan saldoa rumentamaan. Lopputulos 6-3 oli siis iloisen pelaamisen ja avointen ovien riemujuhlaa. Grani antoi aivan loistavan vastuksen pelaamalla loppuun saakka tukalasta tappioasemasta, miesalivoimasta ja suuremmasta keski-iästä huolimatta. Suurkiitos veljesseurallemme mukavasta tavasta päättää ulkokausi! Perjantaipojista tehopisteissä kunnostautuivat Racha (3+1) ja Efren (0+2), mutta koko joukkueen osallistuminen ja onnistuminen pelissä olivat parasta A-luokka. Tuomari Jocko pani merkille, että kommunikaatio kentällä oli tällä kertaa erityisen hyvää ja toivottavasti saamme sen siirrettyä sisäkauden peleihin. Ilta jatkui yhteissaunalla Caravanarien tiloissa, jossa makoisten löylyjen ja kuumien makkaroiden lisäksi joukkueita grillattiin Jockon legendaarisella tietokilpailulla, jossa Perjantaipojat ottivat niukan, mutta ansaitun voiton

13 Hymyt olivat herkässä yhteiskuvassa pelin jälkeen Välillä hajaannuttiin etsimään palloa Jim spurttaa ohi Gabin puolustuksen Gabin kulmat pelattiin tarkkaan Jockon tuomioitako tässä hämmästellään?

14