LIIKENNEVALAISTUKSEN SUUNNITTELU TIE- JA VESIRAKENNUSHALLITUS ERIPAINOS TVL:N NORMAALIMAARAYKSISTA JA OHJEISTA

Transkriptio

1 LIIKENNEVALAISTUKSEN SUUNNITTELU TIE- JA VESIRAKENNUSHALLITUS ERIPAINOS TVL:N NORMAALIMAARAYKSISTA JA OHJEISTA TV H N:o 2823 H E L S 1 N K

2 Liikennevalaistuksen suunnittelu TVL Liikennevalaistuksen suunnittelu 60 Yleistä Liikennevalaistuksella tarkoitetaan näissä ohjeissa tielle pysyviksi rakennetuilla valaistuslait - teilla järjestettyä valaistusta, jolla pyritään Parantamaan liikenneturvallisuutta, tien liikenteenvälifyskykyä ja tien käyttäjien viihtyisyyttä pimeänä vuorokaudenaikana Kiinteän liikennevalaistuksen järjestäjänä yleisellä tiellä voi olla valtio tai jokin muu asiasta kiinnostunut, esim kunta Liikennevalaistuksen järjestämiseen yleisten teiden varsille tulee olla yleisistä teistä annetun luin 53:n edellyttämä lupa tienpitoviranomaisilta Valaistussuunnitelman laatu yleensä valaistustekniikkaan perehtynyt asiantuntija yhteistyössä tieviranomaisen kanssa Suunnitelmaa laadittaes- sa tulee noudattaa jäljempänä kohdassa 61 annettuja yleisiä ohjeita Kohdassa 62 annetut ohjeet koskevat lähinnä normaalityyppistä liikennevalaistusta, jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan ajoradan yläpuolelle yleensä säännöllisin välein sijoitetuilla valaisimilla aikaansaafua yolaistusta Normaal ityyppisessä valaistu ksessa yolaisimet kiinnitetään valaisinpylväisiin valaisinvarsilla tai ripustusvaijeria käyttäen Lii kennevalaistu ksessa saattavat joskus tulla kysymykseen myös jal kakäytävä-, pyörätie-, aukio-, kaide-, tunneli- yms erikoisvalaistukset Näiden valaistusten suunnittelusta on annettu yleisohjeet kohdassa Liikennevalaistuksen suunnitteluperusteet 610 Yleistä Liikennevalaistuksen tarkoitusten saavuttamiseksi suunnittelussa kiinnitetään huomiota yleisten taloudellisuus- ja miellyttävyysnäkökohtien ohella erityisesti valaistuksen voimakkuuteen ja eräiden valaistuksesta mandollisesti aiheutuvien haittojen forjumiseen Mandollisia haittatekijöifä ovat mm valaistuksen epäfasaisuus ja häikäisy sekä valaistuslaitteiden sijainti liian lähellä ajarataa 611 Valotiheys ja valaistusvoimakkuus Lii kenneturvallisuutta voidaan merkittävästi parantaa vain sellaisella valaistuksella, joka on riittävän tehokas Tämän vuoksi noudatetaan seuraavia ohjeita: Ajoradan keskimääräisen valofiheyden tulee olla teillä, joiden liikennemäärä on pienempi kuin majon/vrk (KVL), vähintään 05 cd/m 2 ennen valaistuksen normaalia huoltoa Vastaavan valaistusvoimakkuuden on tällöin oltava vähintään 75 luksia Teillä, joiden liikennemäärä on majon/vrk (KVL) sekä moottoriteillä tulee keskimääräisen valotiheyden olla vähintään 10 cd/m 2 ja vastaavan valaistusvoimakkuuden yleensä vähintään 15 luksia ennen valaistuksen normaalia huoltoa Teillä, joiden liikennemäärä on suurempi kuin m,ajon/vrk (KVL), lukuun ottamatta mootforiteitä, tulee keskimääräisen valotiheyden olla vähintään 20 cd/m 2 ja vastaavan valaistusvoimakkuuden vähintään 30 luksia ennen valaistuksen normaalia huoltoa Valaistusvoimakkuudet määrätään 08 m:n korkeudella tien pinnasta sijaitsevassa tasossa jotta valaistuksen voimakkuus ei ennen normaalia huoltoa alittaisi määräysten mukaista arvoa, tulee suunnittelussa ottaa huomioon olenemakerroin, jonka arvo saa olla korkeintaan 075 Suunnittelun perusteena olevat 100:aa poittotunfia vastaavat arvot ovat tällöin edellä mainittujen määräysten arvoihin verrattuna vähintään 1 33-kertaisia Liikennevalaistuksen tulee vastata kulloinkin vallitsevia tie- ja liikenneolosuhteita Valaistus voidaan toteuttaa vaiheittain liikenteen kehitystä seuraten Yleisten teiden ja niihin liikenteellisesti verrattavien yksityisten teiden liiftymien kohdalla keskimääräinen valotiheys määrätään yleensä kaksinkertaiseksi verrattuna keskimääräiseen valotiheyteen tien muissa kohdissa Valotiheyden ei tällöin kuitenkaan tarvitse alla suurempi kuin 20 cd/m 2 ennen valaisfuksen normaalia huoltoa Keskimääräiseltä valofiheydeltään edellä mainitut vähimmäisvaatimukset alittava liikennevolaistus saattaa poi kkeustapau ksessa tulla kysymykseen vähäliikenteisillä, etupäässä vain paikallista liikennettä palvelevilla teillä, joiden liikenne on pienempi kuin 500 majon/vrk (KVL), mikäli valaistus asennetaan lähinnä vain jalankulkijoiden viihtyisyyttä ja yleistä turvallisuutta silmällä pitäen Normaalifyyppisen valaistuksen valaisinjakoa määrättäessä on tällöin otettava myös huomioon kohdassa 623 esitetyt, em poikkeustapausta koskevat ohjeet 612 Valaisimien höikäisysuojaus Häikäisyn välttämiseksi lii kennevalaistuksessa käytetään yleensä tähän tarkoitukseen erityisesti valmistettuja valuisimia, joissa valonsäteet on

3 Liikennevalaistuksen suunnittelu TVL suunnattu rajoitetulle alueelle tai muulla tavoin estetty niiden häikäisevä vaikutus Lisäksi pyritään volaisimien tarkoituksenmukaisella sijoittamisella välttämään valon suuntaamista tien käyttäjää häiritsevästi 613 Vakiistuksen tasaisuus Liikenneturvallisuuden kannalta on tärkeää, että valaistus on riittävän tasainen Valaistuksen tasaisuus riippuu lähinnä valaisimien valonjako-ominaisuuksista, valaisimien sijainnista sekä tienpinnan heijostusominaisuuksista Kuivan tienpinnan valotiheys ei saisi yleensä missään tienkohdassa olla pienempi kuin 40 % tien keskimääräisestä valotiheydestä Ajajan silmien sopeutuminen valaistusolosuhteiden muutoksiin vaatii tietyn ajan Tämän vuoksi valaistuksen alkamis- ja päättymiskohtiin järjestetään yleensä sopeutumisvyöhyke, jonka matkalla valaistuksen voimakkuus muuttuu vähitellen 614 Valoistuslaitteiden sijoitus Liikennevalaistukseen kuuluvien laitteiden sijoituksessa kiinnitetään huomiota valaistusteknillisten seikkojen lisäksi liikenneturvallisuuden, liikenteenvälityskyvyn ja tien kunnossapidon kannalta tarpeelliseen tien vapaan tilan ulottumaan Tien vapaata tilaa rajoiffavista aiheista on erityisesti mainittava valaisinpylväät, joiden sijoituksesta tiehen nähden on annettu yksityiskohtoiset ohjeet kohdassa 624 Valaistusta varten tarpeellisten laitteiden sijoituksesso tulee ottaa huomioon myös rakennusteknilliset seikat sekä sähkölaitoksista annetut varmuusmääräykset ja ohjeet 615 Taloudellisuus- ja miellyttövyysnökökohdat Liikennevalaistus voidaan rakenteellisesti ja laadullisesti toteuttaa usealla eri tavalla sen mukaan, millaisia taloudellisuus- ja miellyttävyysvaatimuksia valaistukselle asetetaan Valaistuksen taloudellisuutta arvosteltoessa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota valaistuslaitteiden rakentamis-ja kunnossapitokustannuksiin, valaistuksen kdyttökustannuksiin sekä valaistuksella aikaansaataviin, liikenteen aika- ja onnettomuuskustannusten vähenemisestäjohtuviin kustannussäästöihin M iel lyttävyysnäkökohtia arvosteltaessa olisi kiinnitettävä huomiota mm valaistuslaitteiden rakenteeseen ja valaistuksen laatuun Tien luokasta, liikenteellisestä merkityksestä ja liikenteen koostumuksesta riippuu, miten suuret vaatimukset eri näkökohdille asetetaan Tien käyttäjien turvallisuus ja viihtyisyys riip- III 61-2 puvut suuresti valaistuksen voimakkuudesta ja tasaisuudesta Mitä voimakkaampi ja tasaisempi valaistus on, sitä turvallisempaa ja miellyttävämpää on liikennöiminen valaistulla tiellä Voimakkaan valaistuksen järjestäminen vaikuttaa kuitenkin suuresti varsinkin valaistuksen käyttökustannuksiin Toisaalta on vilkasliikenteisillä teillä valaistuksen voimakkuudella oleellinen vaikutus siihen, missä määrin liikenneonnettomuuksia saadaan valaistuksen avulla vähennetyksi Tästä syystä valaistuksen voimakkuus määrätään kohdassa 611 esitettyjen periaatteiden mukaisesti tien liikenteellisen merkityksen perusteella Erityisesti jalankulkijoiden turvallisuutta- ja viihtyisyyttä ajatellen on edullista, että valonlähteet ovat värintoistoltaan mandollisimman hyviä Liikennemerkit ovat tällaisessa valaistuksessa yleensä helposti havaittavissa ja niiden merkitys voidaan ymmärtää Värintoistoltaan hyviä lamppuja on tästä syystä yleensä tarkoituksenmukaista käyttää kaikilla sellaisilla teillä, joilla on myös jalan kulku liikennettä Eräät värejä huonosti toistavat valonlähteet, kuten esim pienpainenotriumlamput, soveltuvat pienten käyttökustannusten takia taloudellisina usein sellaisten teiden vciloisemiseen, joilla on yksinomaan moottoriajoneuvoliikennettä Liikennemerkit on tällöin kuitenkin yleensä aina erikseen volaistava niin, että niiden värit näkyisivät todellisina Em näkökohta on myös kusfannusvertailusso otettava huomioon Valaistuslaitteiden rakentamiskustannukset riippuvat suuresti siitä, millaisia esteettisiä vaatimuksia valaistuslaitteille asetetaan Normaalityyppisissä valaistusasennuksissa esim siromuotoiset metallipylväät ovat yleensä ulkonäön kannalta miellyttävämmät, mutta myös kustonnuksiltaan kalliimmat kuin puupylväät Maakoapelin käyttö ilmajohtojen sijasta on suositeltavaa esteettisistä syistä Maakaapeli on kuitenkin rakentamiskustannuksiltaan kalliimpi kuin ilmajohto Moottoriteillä ja niiden eritasoliittymissä sekä usein myös muilla liikenteellisesti tärkeillä teillä on yleensä tarkoituksenmukaista käyttää metallipylväitä ja maakoapeleita Puu pylväät ja ilmojohdot soveltuvat parhaiten käytettäviksi liikenteellisesti vähempiarvoisilla teillä 616 Liikennemerkkien valaiseminen Mikäli yleisen tien volaisemiseen on käytetty värintoistoltaan huonoja valonlähteitä (esim pienpainenatriumlamppuja) tai mikäli liikennemerkit ovat muista syistä epäedullisissa valoistusolosuhteissa vaikeasti havaittavissa, tulee tällaisella tieosalla olevat liikennemerkit valaistuksen järjestämisen yhteydessä erikseen valaista Liikennemerkit voivat olla joko ulkoa- tai sisältäpäin valaistuja Liikennemerkkien valaistuksen tulee olla riittävän tehokas ja tasainen, eikä se saa aiheuttaa häi käisyä

4 Liikennevalaisfuksen suunnittelu TV L Normaal ityyppinen Iii kennevalaistus 620 Yleistö Tien valaisemiseen käytetään yleensä kohdassa 60 määriteltyä normaalityyppistä liikennevalaistusta Valaistavan yhtenäisen tieosan vähimmäispituus on 300 m Liikennevalaistuksen järjestäminen em lyhyemmälle tieosalle tulee kysymykseen yleensä voin poikkeustapauksissa, kuten esim rautateiden tasoristeyksissä, silta-aukoissa ja lossipaikoilta Valaistuksen alkamis- ja päättymiskohdissa tulee yleensä olla kuvassa 1 esitetyn periaatteen mukaisesti suunniteltu sopeutumisvyöhyke, jonka vähimmäispituus on moottoriteillä 200 m sekä muilla teillä 100 m Sopeutumisvyöhykkeen matkalla valaisfusvoimakkuutta vähennetään täydestä arvosta muutamaan luksiin ennen täysin pimeää tien osaa, jotta ajajat ehtisivat sopeutua valaistusolosuhteiden muutokseen Tämä käy parhaiten päinsä lamppujen tehoa pienentämällä 4 W 400W Kuva 1 Valaistun tieosan sopeutumisvyöhykkeet 4O0 \_ \' Valaistusta ei yleensä pidä lopettaa 200 metriä lähempänä jyrkkää tienkaarretta, tien poikkileikkauksen muutoskohtaa tai rautatien tasoristeystä eikä 150 metriä lähempänä yleisen tien liittymää, jos valaistava tie on valta- tai kantatie, eikä 100 metriä lähempänä yleisen tien liit - tymää, jos valaistava tie on jokin muu yleinen tie Mikäli vain jokin teiden liittymä aiotaan valaista, valaistaan tiet liittymäkohdasta lähtien vähintään 150 m:n pituudelta, jos ne ovat valta- tai kantateitä, ja vähintään 100 m:n pituudelta, jos ne ovat muita yleisiä teitä Liittymien valaitusperiaate on esitetty kuvassa 2 25W 125W voltatue/kontatte 250W 0 250W I5Om 250W I5Om 4j 400W _ 125W 125W 250W 250W 250W 250W 250W 250W 125W 125W / paikali istie Kuva 2 Liittymön valatseminen III 62-1

5 Liikennevalaistuksen suunnittelu TVL Mikäli teillä, joilla esim, vain liittymät ovat valuistut, vaiaistusten välille jäävä täysin valoisematon tieosa olisi lyhyempi kuin 500 m, varustetaan kyseinen tieosa myös kiinteällä liikennevulaistuksella Kun volaistuun fiehen liittyy sellainen tie, jolla ei ole yhtenäistä kiinteää liikennevalaistusta, yoloistoan liittyvä tie liittymäkohdasta lähtien vähintään 150 m:n pituudelta, jos se on valta- tai kantatie, ja vähintään 100 m:n pituudeltu, jos se on jokin muu yleinen tie 621 Vcitoisimet Valaisimien valonjciko-ominaisuuksia kuvataan yleensä volonjakokäyrillä, joista on esimerkkejä kuvassa 3 E valaisinvarren suhteen voluisimien asennuskorkeuteen olla enintään 1:3 Valaisinvarren enimmäispituus on tämän johdosta yleensä n 3 4 m Edellä mainittuja pitempiä valaisinvarsia käytetään vain eräissä poikkeustapauksissa, kuten esim linja-autopysäkkien kohdalle tulevissa pylväissä Vaijeriripustusta käytetään yleensä silloin, kun normaalityyppisessä valaistuksessa valaisimien varsikiinnityksellä ei voida saada aikaan tyydyttävää volaistusratkaisua Vaijeriin ripustetut valoisimet on tuettava siten, että valaisimien liiallinen heiluminen tuulessa väitetään Valaisimien kiinnitysperiaatteita on esitetty kuvissa 4 ja 5 Valaistuksen tasoisuuden vuoksi joudutaan usein valaisimet kallistamaan vaakatason suhteen Valaisimia ei kuitenkaan pidä kallistaa niin paljon, että siitä aiheutuu haitallista häikäisyä esim koarteissa ja liittymissä Valaisimien kallistuskulman tulee olla yleensä enintään n 5,15 tien leveydestä ja kuarteisuudesta riippuen 0 E > > Kuva 3 Vaictisimien valonjakokäyriä Lii ken neväylien valaisemiseen käytetään rajoittaen säteileviä valaisimia, joiden valovoiman enimmäisarvo sijaitsee kulmassa luotisuorasta lukien Tien suuntaan sallitaan 90 :n kulmassa luotisuorasta lukien enintään 50 candelan valovoima lampun (lamppujen) Im kohti, kuitenkin enintään cd 80 :n kulmassa sallitaan enintään 100 cd/1 000 Im Lii kennevalaistu ksessa suositel laan käytettäväksi sellaisia valonlähteitä, joiden värintoistoominaisuudet ovat mandollisimman hyvät Värintoistoltaan huonoja valonlähteitä (esim pienpoinenatriumlamppuja) saa käyttää yksinomaan moottoriajoneuvoliikenteelle tarkoitetuilla teillä sekä muualla tien ja rautatien tasoristeyksissä ja risteyssiltojen olla 623 Valaisimien sijoitus Valaisimet sijoitetaan yleensä ajoradan yläpuolelle 0015 m:n vaakasuoralle etäisyydelle ojoradan reunan kautta kulkevasta pystytasosta Mikäli valaisimet joudutaan poikkeuksellisesti sijoittamaan ajoradan ulkopuolelle, on kohdassa 611 määriteltyjä valaistusvoimakkuuden arvoja yleensä huomattavasti korotettava riittävän valotiheyden aikaansaamiseksi Vuluisimet sijoitetaan häikäisyntorjunnan kannalta riittävän korkealle Asennuskorkeuden tulisi yleensä olla vähintään 8 m ajoradan pinnosta Vulaisimet sijoitetaan siten, että ne muodostavat tien suuntaa ja tasausta noudattavan yhtenäisen linjan Valaistuksen tasuisuuden kannalta on välttämätöntä, että volaisimien välimatkan (valaisinjaon) suhde asennuskorkeuteen ei muodostu liian suureksi Em suhteen suurin sallittu arvo riippuu lähinnä valaisimien valonjako-ominaisuuksista ja tienpinnan heijastusominaisuuksista Mitä suuremman kulman vulonjakokäyrän enimmäisarvo muodostaa pystytason kanssa, sitä pitempää valoisinjukoa voidaan yleensä käyttää Taulukossa 1 annettuja arvoja ei tulisi kuitenkaan ylittää Taulukon väliarvot saadaan suoraviivaisesti interpoloimalla Taulukko Valczisimien kiinnitys Valaisimet kiinnitetään yleensä joko valaisinvarteen tai ripustusvaijeriin Varsikiinnitys on usein häikäisyntorjunnan kannalta edullisin ratkaisu, koska valaisimien asento pysyy tällöin jatkuvasti samana Varsiki i nnityksessd tulisi kustannus- ja ui konäkösyistä III 62-2 Valovoi man en i mmäi sa rvo n sijainti ^ Valaisinjako/ asennuskorkeus

6 Liikennevulaistuksen suunnittelu TVL fl Pienisöteisissä kaarteissa (R 150 m) on lisaksi otettava huomioon, että vulaisinjako ei sua olla suurempi kuin kaarresäfeen viidenneksen jo asennuskorkeuden summa Kohdassa 611 määritel lyssä poi kkeustapau k- sessa saadaan käyttää myös edellä mainittua pitempää valaisinjakoa Volaisimien välimatka ei tällöin saa kuitenkaan olla suurempi kuin 50 m, mikäli tien liikennemäärä on majon/vrk (KVL), eikä suurempi kuin 100 m, mikäli liikennemäärä on pienempi kuin 100 m- ojon/vrk (KVL) Liikennevalaistuksen järjestämiseen tarvittavien valaisinrivien lukumäärä riippuu pääasiassa valaistavan tien pinnan leveydestä Yksirivinen valaisinasennus tulee kysymykseen yleensä vain yksi- tai kaksiojokaistuisilla teillä Volaisimien asennuskorkeuden on tällöin oltava vähintään yhtä suuri kuin valaisimien vaakasuora etäisyys valaistavan alueen (ajoradan) uloimmusta reunasta Kaarteissa valaisi met sijoitetaan tällöin yleensä ulkakaarteen puolelle riittävän valotiheyden aikaan saamiseksi ajoradalle Em vaatimusta olisi pyrittävä noudattamaan ainakin silloin, kun kaarresäde on pienempi kuin m Ulkokaarteeseen sijoitetut valaisimet antavat hyvän optisen johdatuksen liikenteelle myös valoisana aikana Mikäli tiellä on enemmän kuin kaksi ajokaisfao, tulisi kumpaakin ajosuuntaa varten asentaa oma valaisinrivinsä Yksiajorataisilla teillä valuisimet sijoitetaan tällöin yleensä kohdakkain tien molemmin puolin Kaksiajorataisilla teillä, joiden kummallakin ajoradalla on kaksi tai kolme ojokaistaa, sijoitetaan valaisimet yleensä tien ulkoreunoille Poikkeustapauksissa saattaa näillä teillä myös valaisimien sijoittaminen keskikaistan puoleisille reunoille tulla kysymykseen esim taajamien kohdalla, missä ajoradan leveys lyhyen liitfymävälin takia jatkuvasti vaihtelee Myös kaksiajorataisten teiden vai heittai nen rakentaminen saattaa johtaa siihen, että valaisimien sijoittaminen keskikaistan puoleisille reunoille on tarkoituksenmukaista Eri ajosuuntia varten tarkoitetut valaisimet kiinnitetään tällöin valoisinvarsilla yleensä samoihin keskikaistalle sijoitettaviin valaisinpylväisiin Kaksiajorataisilla teillä, joiden kummallakin ujoradalla on vähintään neljä ajokaistaa, tarvitaan kumpaakin ajosuuntaa varten kaksi yolaisinriviä Kuvassa 6 on esitetty esimerkkejä varsikiinnityksellä varustettujen valaisinrivien sijoituksesta ajorataan nähden 624 Volaisinpylvaiden sijoitus Liikenneturvallisuus- ja kunnossapitosyistä olisi pylväät sijoitettava mandollisimman etäälle ujoradasta Koska valaisimet tulee yleensä sijoittaa ajoradan yläpuolelle, eikä valaisinvarren pituutta ole kustannus- eikä esteettisistä syistä syytä tehdä liian pitkäksi, ei pylväitä yleensä voida sijoittaa kauemmaksi kuin 3040 m:n efäisyydelle ujoradan reunasta Pylväiden paikkaa määrättäessä tulee noudattaa seuraavia sääntöjä: a) Valaisinpylväät tulee sijoittaa yleensä 30 m:n vähimmäisetäisyydelle ajoradan reunasta b) Pylvään tulee sijaito yleensä vähintään 05 m:n etäisyydellä pientareen reunasta c) Pylvään tulee sijaita veden virtaamistavarten riittävän etäällä, kuitenkin vähintään 05 m:n etäisyydellä ajan pohjasta Kallioleikkauksissa tulee sivuojan syvimmällä kohdalla olla riittävä, vähintään 05 m:n leveä, vapaa tila d) Mikäli tien pylväsrivin puoleisella reunalla on kaide, sijoitetaan pylväät kaiteen ulkopuolel le 05 m : n vähi mmäisetäisyydel le kaiteesta e) Silloissa pylväs voi sijaita välittömästi kaiteen takana f) Pylvään tulee sijaita yleensä jalkakäytävän ja polkupyärätien ulkopuolella vähintään 050 m:n etäisyydellä niiden reunoista g) Mikäli suurin sallittu ajonopeus tiellä on 70 km/h, saadaan pylväät pakottavista syistä sijoittaa 18 m:n vähimmäisetäisyydelle ajoradan reunasta h) Mikäli suurin sallittu cxjonopeus tiellä on ^ 50 km/h, saadaan pylväät pakottcivista syistä sijoittaa 10 m :n vähimmäisetäisyydelle ajoradan reunasta i) Moottoriteillä ja muilla kaksiajorataisilla teillä valaisinpylväät sijoitetaan yleensä tien reunoi lie Kohdassa 623 esitetyissä tapauksissa saattaa näillä teillä pylväiden sijoittaminen myös keskikaistalle tulla kysymykseen Tällöin keskikaista on yleensä varustettava suojakaiteel la, mikäli tiellä ei ole nopeusrajoitusta ^ 70 km/h j) Liittymissä tulisi välttää pylväiden sijoittamista pienehköihin suurekkeisiin Mikäli kuitenkin valaistuksen toteuttaminen muulla tavoin on vaikeaa, voidaan pylväitä sijoittaa lii kennesaarekkeisiin edellyttäen, että pylväiden vähimmäisetäisyys ajoradun reu nosta noudattaa edellä esifettyjä sääntöjä k) Pylväät on sijoitettava mikäli mandollista siten, että ne muodostavat tien suuntaa noudattavan yhtenäisen linjan ja että tien kunnossapidolle tuotetaan mandollisimman vähän haittaa Pylväiden sijoittamista koskevia esimerkkejä on kuvassa Valaistuksen vaiheittainen rakentaminen Kaapelit ym valaistuslaitteet mifoitetuan tarvittaessa sellaisiksi, että valaistusta voidaan tulevaisuudessa esim liikennemäärien kasvaessa tehostaa kohtuullisin muutoskustannuksin ja tuottamatta kohtuutonta haittaa lii keriteel le Tien tulevasta parantamisesta aiheutuvat muutokset on otettava mandollisuuksien mukaan huomioon jo valaistusta suunniteltaessa (esim moottoritien ajokaistojen lukumäärän lisääminen) III 62-3

7 Liikennevalaistuksen suunnittelu TVL Normaalityyppinen liikennevalaistus Valaisimien kiinnitysperiaatteita 50 [I ajoruta Kuva ajorata Kuva 5 III 62-4

8 Liikennevalaistuksen suunnittelu TVL Normaalityyppinen liikennevalaistus Va 1 a i s i n r i v i en sijoitus Kuva 6 III 62-5

9 Liikennevulaistuksen suunnittelu TVL 10 12, 1968 Normaalityyppinen liikennevalaistus Pylväiden sijainti Maaleikkaus ja matala penger Korkea penger fl -u Kallioleikkaus LoDo_J Kuva 7 III 62-6

10 Liikennevaloistuksen suunnittelu TVL Erikoisvalaistukset 630 Yleistä Normaolityyppisen lii ken nevolaistuksen lisäksi käytetään eräiden tienkohtien valoisemiseen muunlaisia kyseiseen tarkoitukseen sopivia valaistuslaitteita Näihin erikoisvaloistuksiin luetaan näissä ohjeissa kuuluviksi mm jalkakäytävä-, pyörätie-, aukio-, kaide- jo tunnelivalaistukset 631 Jal kaköytävä- ja pyörutievataistus Ajorodostu täysin erillisten joikakäytävien ja pyöräteiden valaisemisesso käytetään yleensä suhteellisen mutalalle asennettuju vulaisimia, esim puistovalaisimia jalkakäytävän toi pyörätien sijaitessu ajorudon läheisyydessä valaisimet pyritään sijoittamaan siten, etteivät ne häikäise ajoradallu liikkuvia Välittömästi ajorotoan liittyvät joi kakäytävät ja pyörätiet valoistacin yleensä samoilla valoisimillu kuin varsinainen ajorata 632 Aukiovalaistus Aukiovulaistuksella tarkoitetaan näissä ohjeissa korkeisiin pylväisiin osennetuilla tehokkoilla valaisimilla aikoonsaatua valaistusta Aukiovalaisimet soveltuvat laajojen liittymäalueiden valoisemiseen lähinnä silloin, kun formaalilla tievuluistuksella ei voida saada aikaan tyydyttäviä valaistusolosuhteita tai kun normaalin valuistuslinjan huoltotoimenpiteet saattavat aiheuttaa liikenteelle kohtuuttomia häiriöitä (esim eritosoliittymät) Aukiovalaisimien käyttö on eräissä tapauksissa tarkoituksenmukaista yksinomaan esteettisistä syistä (esim pysäköimis- yms alueilla) 633 Kciidevalaistus Kaidevalaistu ksei la tarkoitetaan näissä ohjeissa tien kaiteen yläosuon sijoitetuillu valaisimilla aikoansaatua voloistusta Kuidevalaisi m en käyttö tulee kysymykseen voin poikkeustopauksisso, kuten esim korkealuokkaisten siltokonstruktioiden yhteydessä, mikäli volaisinpylväät saattaisivat vaikuttaa epä- edullisesti sillan ulkonäköön tai mikäli pylväsvaloistuksen käyttö ei ole mandollinen, kuten esim lentokenttien läheisyydessä vapaan tilan ollessa pystysuunnassa rajoitettu Koska kaidevulaistus vaatii erikoistoimenpiteitä häikäisyvaaran ja voloistuslaiffeisiin kohdistuvien mekaanisten rasitusten takia, muodostavat kaidevalaistuskustonnukset yleensä erittäin suuriksi verrattuna normaaliin lii kennevalaistukseen Kaidevalaisimien matala sijainti on valaistusteknillisesti epäedullinen varsinkin leveillä teillä Kaidevaluistus vaatii myös kalliita kunnossapitotoimenpiteitä toimiakseen riittävän tehokkaasti talviolosuhteissa Edellä mainituista syistä kaidevalaisimien käyttö pyritään rajoittamaan vain sellaisiin tapauksun, joissa erityisen painavat syyt vaativat tällaisen valaistuksen järjestämistä 634 Tunnelivalaistus Tunnelivalaistuksella tarkoitetaan näissä ohjeissa maa- ja kolliotunneleihin, alikulkukäytäylin sekä risteyssiltojen alle järjestettävää volaistusta Lyhyihin ulikulkukäytäviin ja risteyssiltojen alle järjestetään valaistus yleensä varsinaisen tievuloistu ksen yhteydessä Mikäli erityiset syyt, esim yleinen turvallisuus, vaativat, voidaan ne valaista muulloinkin Tunneleihin jo pitkiin ulikuikukäytäviin on valaistuksen järjestäminen yleensä tarpeellista, vaikka valaistustaei niiden ulkopuolella oleville fieosille olisi järjestettykään Valaistus on niissä toiminnassa myös päiväsaikaan Tunnelin päihin tulee yleensä järjestää erityiset sopeutumisvyöhykkeet, joissa valaistuksen voimukkuutta muutellaan tunnelin ulkopuolella vallitsevien valaistusolosuhteiden mukaan Tällöin on otettava huomioon, että esim päivänvalon aikaonsaamo valoistus tunnelin ulkopuolella saattaa olla monta tuhottu kertaa voimakkaampi kuin tievolaistus tunnelin sisällä Koska tunnelivaloistuksen suunnittelu vaatii paikallisista olosuhteista johtuvia erikoisratkaisuja, tulisi tunnelivulaistukset aina suunnitella erityisen huolellisesti ja asiantuntevasti Tunneleihin, alikulkukäytäviin ja risteyssiltojen alle sijoitetfavut valaisimet eivät saa pienentää tien vapaata alikulkukorkeutta pienemmäksi kuin 46 m Tämän vuoksi toteutetaan yolaistus tällöin yleensä upottumolla valaisimet itse rakenteisiin toi sijoittamalla valaisimet ajoradan ulkopuolelle III 63-1

11 Liikennevuloistuksen suunnittelu TVL Valaistussuunnitelman kiatiminen 640 Yleistä Kiinteän liikennevalaistuksenjärjestämistävarlen tulee laatia valaistussuunnitelmu, jossa kurinifetään huomiota valaistusteknillisiin, tienpidollisiin ja liikenneteknillisiin näkäkohtiin edellisissä kohd issa annettuja ohjeita noudattaen Valaistussuunnitelma sisältää yleensä kaksi osaa, yleissuunnitelman sekä rakennussuunnitelman Yleissuunnitelma on tarpeen valaistushankkeen hallinnollista käsittelyä varten ja rakennussuunnitelma töiden suorittamista varten miseen liittyvistä seikoista, kuten tie- ja liikenneolosu hteisto, valaistu ksen mitoitu ksesta sekä tiedot laitteiden rakenteesta ja sijoituksesta b) Kartta valaisimien ja laitteiden sijoituksesta (mittakaava ^ 1:2 000) c) Tyyppipoikkileikkaukset tiestä pylväineen (miifakaova 1 :100) d) Liitteet valaisimien valonjakokäyristö tai valoistuksen mitoitusdiagrammeisfa 641 Valaistuksen yleissuunnitelma Valaistuksen yleissuunnitelma sisältää seuraavat osat: a) Selostus, jossa esitetään valaistushankkeen tarkoitus perusteluirieen ja mandollisine kustannusarvioineen sekä tiedot valaistuksen järjestä- 642 Valaistuksen rakennussuunnitel ma Rakennussuunnitelma sisältää seuraavat osat: a) Yksityiskohtainen fyösel itys sitä fäydentävi ne maksu- ja mittausperustel neen b) Tarvike- ja yksikköhintaluettelo c) Erikoispiirustukset III 64-1