LASTEN JA NUORTEN ERITYISPALVELUIDEN KEHITTÄMINEN POHJANMAALLA

Transkriptio

1 LASTEN JA NUORTEN ERITYISPALVELUIDEN KEHITTÄMINEN POHJANMAALLA NYKYTILANNESELVITYS Pia Fraktman projektisihteeri

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. Lasten ja nuorten erityispalveluiden kehittämistyö Pohjanmaa hankkeessa Asiantuntijaryhmä Toimintaympäristö Lasten ja nuorten erityispalvelut Erityispäivähoito Kasvatus ja perheneuvonta Lastenneuvolat ja koulujen oppilashuolto Lastensuojelu Lasten ja nuorisopsykiatria Etelä Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Vaasan sairaanhoitopiiri Keski Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Lastenneurologia ja lastentaudit Lasten ja nuorten hoito ja palveluketjut Pohjanmaalla Etelä Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Keski Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Vaasan sairaanhoitopiiri Lasten ja nuorten mielenterveyttä edistävä kehittämistyö alueella Etelä Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Härmänmaa Kuusiokunnat Järviseudun seutukunta Seinäjoenseutu Suupohja Vaasan sairaanhoitopiiri Keski Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Valtakunnalliset, lapsiin, nuoriin ja perheisiin kohdentuvat kehittämishankkeet Sosiaalialan kehittämishanke Perhekeskeisyyttä tukevien työmenetelmien tilannekartoitus Toimiva Lapsi & Perhe työmenetelmäperhe Beardlseen perheinterventio Lapsi & perhe neuvonpito Lapset puheeksi työmenetelmä VERTTI vertaisryhmätoiminta Varpu Varhainen vuorovaikutus Vavu Yhteenveto ja toimintasuunnitelma Lähteet

3 1. Lasten ja nuorten erityispalveluiden kehittämistyö Pohjanmaa hankkeessa Lasten ja nuorten erityispalveluiden kehittämisestä vastaavat Pohjanmaa hankkeessa työryhmän nimeämät: Minna Laitila, projektikoordinaattori, Seinäjoki, SONetBOTNIA Pia Fraktman, projektisihteeri, Kokkola, Keski Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä Satu Haveri, projektisihteeri, Seinäjoki, Etelä Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä Ulla Ollinkoski, projektisihteeri, Vaasa, Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä Työryhmän jäsenet työskentelevät yhteistyössä laaditun ja ohjausryhmän hyväksymän työsuunnitelman mukaan itseohjautuvasti. Työryhmä työskentelee tavoitteiden mukaisesti yhteistyössä myös muiden projektin ulkopuolisten toimijoiden ja tahojen kanssa. Yhteistyönä tapahtuvan kehittämistyön tavoitteena on, että palvelut järjestetään alueellisena kokonaisuutena siten, että perheiden voimavaroja vahvistetaan ja että lapset ja perheet saavat ongelmiinsa joustavasti ja oikea aikaisesti hoitoa, palveluja ja kuntoutusta. Tavoitteena on palvelujen toiminnallinen integrointi siten, että sosiaali ja terveydenhuollon palvelut, erityisesti erityispäivähoito, kasvatus ja perheneuvonta, lastenneuvolat ja koulujen oppilashuolto, lastensuojelu, lasten ja nuorisopsykiatria, lastenneurologia ja lastentaudit, toimivat koordinoituna kokonaisuutena. Lasten ja nuorten psykososiaaliset palvelut sisältävät muun muassa sosiaalitoimen päivähoidon ja lastensuojelun, koulujen oppilashuoltotyön, nuorisotyön ja työvoimatoimen työllistämistoimenpiteet sekä terveystoimen perus ja erityishuollon lukuisat eri toimijoiden lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevät hankkeet. Riittävät peruspalvelut edistävät lasten ja nuorten hyvinvointia ja mielenterveyttä. Lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten toinen toistensa työn tuntemus ja keskinäinen yhteistyö sekä heidän vanhempien keskinäisille verkostoille ja asuinyhteisölle antama tuki ehkäisee lasten ja nuorten mielenterveysongelmien syntymistä. (Laaksonen & Alho & Luotoniemi, 2000) 3

4 1.1 Asiantuntijaryhmä Laaja alaisen ja pitkäkestoisen kehittämistyön tueksi on suunniteltu perustettavaksi asiantuntijaryhmiä eri osioiden mukaan. Asiantuntijaryhmät koostuvat asiantuntijasta ryhmää kohden. Ryhmään halutaan mahdollisimman edustava joukko kansallisia ja alueellisia substanssiosaajia kunkin osion tarpeen mukaan. Asiantuntijaryhmä tulee työskentelemään hanketta varten rakennetussa Hankehotellissa Pohjanmaahankkeen ekstranetissä. Kyseessä on Windows SharePoint Services palvelu, joka mahdollistaa muun muassa salasanojen avulla suojatun yhteyden turvissa tapahtuvien keskustelupalstojen ylläpidon. Ekstranetissä tapahtuva keskustelu tarjoaa mahdollisuuden asiantuntijaryhmien jäsenille osallistua keskusteluihin silloin, kun se parhaiten omaan aikatauluun sopii. Ryhmien rakentamisen avulla Pohjanmaa hanke haluaa tarjota asiantuntijoille foorumin oman työnsä kehittämiseen ylläpitämällä teemoittain johdettua keskustelua ja siten luomalla verkostoja alueellisella ja valtakunnallisella tasolla. Asiantuntijaryhmien osallistujille ei makseta korvausta ekstranetissä tapahtuvasta osallistumisesta. Tarkoituksenamme on järjestää mahdollisuuksien eri asiantuntijaryhmien jäsenille laajempia yhteisiä seminaareja. Seminaareihin osallistumisesta maksetaan kilometrikorvaukset KVTES:n mukaan. Myös mahdolliset luentopalkkiot maksetaan voimassa olevan työehtosopimuksen mukaan. Lasten ja nuorten erityispalveluiden kehittämisestä vastaava työryhmä on laatinut ehdotuksen asiantuntijaryhmään pyydettävistä henkilöistä: Lapuan hiippakunnan nimeämä edustaja, nuorisotyön Helena Miller, Johtaja, Kuntoutus ja kehittämiskeskus Huvitus, MLL Varhaiskasvatuksen kehittäjäryhmän nimeämä edustaja, SONetBOTNIA Aki Paavola, Toimitusjohtaja Etappi ryhmä ry:n lastensuojelun kehittämiskeskus, Seinäjoki Jarmo Lintala, Erityisopettaja, Seinäjoki Tapio Korjus, Valmennuskeskuksen johtaja, Kuortaneen urheiluopisto Eeva Kokko, Vapaa aikasihteeri, Alajärven nuorisotoimi Oili Hagström, Sosiaalityöntekijä, Kokkolan kihlakunnan poliisilaitos 4

5 Christina Björklund, Psykologi, Pietarsaaren mielenterveystoimisto* Keijo Salminen, Psykologi, Tunkkarin terveyskeskus, Veteli Hannu Leijala, Ylilääkäri lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, E PSHP* Seppo Palomäki, Ylilääkäri, nuorisopsykiatrian ja psykiatrian erikoislääkäri, E PSHP* Tytti Solantaus, lastenpsykiatri, LKT, Kehittämispäällikkö, Stakes* Maria Kaisa Aula, Lapsiasiavaltuutettu Marja Sisko Tallavaara, Projektipäällikkö, Lasten ja nuorten psykososiaalisten erityispalvelujen seudullinen kehittäminen Lapissa hanke, Pohjois Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, Lapin toimintayksikkö Arto Ahonen, Projektisuunnittelija/ tutkija, ArctiChildren hanke, Lapin yliopisto Ritva Norja, Lastenneurologian ylilääkäri, Lastenneurologian poliklinikka ja päiväosasto, E PSHP Hilkka Maija Kolehmaisen, Lasten ja nuorisopsykiatrian Ylilääkäri, VSHP Hilkka Sundqvistin, Lastensuojelun sosiaalityöntekijä, Vaasan kaupunki *:ltä merkityiltä on jo kysytty ja saatu suostumus toimia asiantuntijana lasten ja nuorten erityispalveluiden kehittäjäryhmässä Pohjanmaa hankkeelle Ohjausryhmän hyväksyttyä asiantuntijaryhmäksi suunniteltu kokoonpano lasten ja nuorten erityispalveluiden osalta, otetaan edellä mainittuihin tahoihin yhteyttä joko suoraan puhelimitse, tai erikseen suunnitellun kirjeen avulla ja pyydetään osallisuutta asiantuntijuuteen. 1.2 Toimintaympäristö Etelä Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin kuuluu 27 kuntaa, joiden väkiluku vuoden 2003 lopussa oli yhteensä , eli 3,8 % koko maan väestöstä. Alueen suurin kunta oli Seinäjoki, jossa asui henkeä, 16 % koko alueen väestöstä. Etelä Pohjanmaalla on useita suurehkoja kuntia, joista Seinäjoen ohella yli asukasta oli Kauhajoella, Lapualla, Ilmajoella, Nurmossa ja Kurikassa. Karijoki oli vuoden 2003 lopussa pienin kunta, jossa asukkaita oli noin Muita alle asukkaan kuntia oli 12. ( luettu ) 5

6 Keski Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin kuuluu 13 kuntaa, joiden yhteenlaskettu väkiluku vuoden 2003 lopussa oli noin , eli 1,5 % koko maan väestöstä. Väestö on keskittynyt Kokkolaan, jossa vuonna 2003 asui lähes puolet alueen väestöstä. Seuraavaksi suurimpia olivat Kruunupyy (6 800 asukasta) ja Kannus (6 050). Lestijärvellä ja Ullavalla oli noin asukasta, ja Halsuan asukasluku oli noin ( luettu ) Vaasan sairaanhoitopiiriin kuuluu 17 kuntaa, joiden yhteenlaskettu väkiluku vuoden 2003 lopussa oli , eli 3,1 % koko maan väestöstä. Väestöstä noin kolmasosa asui Vaasassa. Pietarsaaressa oli asukasta, ja Mustasaaressa Myös Pedersören kunnassa ja Närpiössä oli yli asukasta. Pienimmät kunnat olivat Maksamaa ja Kaskinen, joissa väkiluku oli selvästi alle Ruotsinkielisten asukkaiden osuus vaihtelee Vaasan seudun kunnissa jyrkästi. Lähes kokonaan ruotsinkielisiä kuntia oli vuoden 2003 lopussa kymmenen. Pietarsaaressa ja Kristiinankaupungissa suomen ja ruotsinkielisiä oli kumpiakin lähes yhtä paljon. Melko puhtaasti suomenkielisiä kuntia olivat Laihia, Jurva ja Vähäkyrö. ( luettu ) Taulukko 1: Sairaanhoitopiireittäin kunnissa vakinaisesti asuvan väestön (miehet ja naiset yhteensä) lukumäärä vuoden viimeisenä päivänä Väestön ikärakenne vaikuttaa palvelujen kysyntään. Pienten maaseutukuntien väestön väheneminen voi johtaa palveluntarjonnan supistumiseen ja kasvukunnissa kysyntä kasvaa. 6

7 Lasten ja perheiden tilanne muuttuu toimintaympäristön muuttuessa. Tukirakenteet ja sosiaaliset verkostot heikkenevät. Lastensuojelutoimenpiteitä tarvitsevien perheiden määrä lisääntyy ja ongelmat vaikeutuvat. Etelä Pohjanmaan kuntien ikärakenne on pääosin vanha. Vain Seinäjoella ja Nurmossa on 65 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä pienempi kuin maassa keskimäärin. Koko sairaanhoitopiirissä ikääntyneiden osuus oli vuoden 2003 lopussa 18,5 %, kun se koko maassa oli 15,8 %. Valtaosassa alueen kunnista oli ikääntyneitä viidenneksen verran tai sitä enemmän. Ikärakenteeltaan vanhimmat kunnat olivat Karijoki ja Isojoki, joissa ikääntyneiden osuus oli yli 26 %. ( luettu ) Ikärakenteeltaan Keski Pohjanmaan väestö on suomalaista keskivertoa. Koko piirin asukkaista 16,4 % oli täyttänyt 65 vuotta vuoden 2003 lopussa, kun vastaava osuus koko Suomessa oli 15,8 %. Sairaanhoitopiirin lukua kuitenkin pienentää se, että suurimmista kunnista Kokkolassa oli ikääntyneiden osuus alle maan keskiarvon eli 14,6 %. Eniten ikääntyneitä oli Halsualla (22,3 %), Lestijärvellä (20,5 %), Vetelissä (20,5 %) ja Kruunupyyssä (20 %), mutta osuudet eivät ole suomalaisittain erityisen suuria. Väestö on pääosin suomenkielistä. Ruotsinkielisten osuus oli 1990 luvun lopulla selvästi suurin Kruunupyyssä (86 %), mutta muista kunnista vain Kokkolassa heidän osuutensa oli merkittävän suuri, 19 %.( luettu ) Vaasan sairaanhoitopiirin alueen asukkaista 18,3 % oli vähintään 65 vuotiaita vuoden 2003 lopussa. Ikärakenne oli siten Suomen keskiarvoa (15,8 %) hieman vanhempi. Kuntien kesken ikääntyneiden osuus vaihteli suuresti. Vain Luoto ja Pedersören kunta olivat ikärakenteeltaan maan keskiarvoa nuorempia. Vaasassa, Mustasaaressa ja Vähässäkyrössä ikääntyneiden osuus oli 16,3 %, eli vähän suurempi kuin Suomessa keskimäärin. Kymmenessä kunnassa heidän osuutensa oli vähintään 20 %, ja Närpiössä (26,8 %) ja Korsnäsissä (25,7 %) se oli alueen suurin. ( luettu ) 7

8 Etelä Pohjanmaan SHP Södra Österbottens SVD Vaasan SHP Vasa SVD Keski Pohjanmaan SHP Mellersta Österbottens SVD Taulukko 2: Väestö iän mukaan aluejaolla, Tilastokeskus Sekä lasten ja nuorten osuus väestöstä, että lapsiperheiden osuus perheistä on laskenut Länsi Suomen läänin kaikissa maakunnissa viimeisen viiden vuoden aikana. Lapsi ja nuorisovaltaiset alueet sijoittuvat seutu ja maakuntakeskuksiin ja niiden lähikuntiin. Pienissä ja syrjäisissä kunnissa väestökehitys on päinvastainen. Keski Pohjanmaalla lapsiperheiden osuus on korkein koko läänissä ja suurempi kuin koko maassa. (Länsi Suomen lääninhallituksen julkaisusarja nro 7/2004, 10) 27,9 36,1 36,2 38,5 38,6 40,8 40,9 44,0 44,1 59,1 Kuva 1: Lapsiperheiden osuus prosentteina kaikista perheistä 8

9 2. Lasten ja nuorten erityispalvelut Sosiaali Ensikoti (opetus) Päivähoito Kotipalvelu Tukiopetus Erityispäivähoito Erityisopetus Tehostettu kotipalvelu Projektit Leirit Oppilashuolto Erityisnuorisotyö Tukihenkilöt ja perheet Sosiaalityö Perhekuntoutus Perhehoitoperhe Perhehoitokoti Lasten / nuorisokoti Turvakoti Koulukoti Perhetyö Kasvatus /perheneuvola Erityiskoulu Peruspalvelu Erityispalvelu Terveyskeskus lääkärien ja terveydenhoitajien vastaanotto Äitiysneuvola, lastenneuvola, kouluterveydenhoito Mielenterveystoimisto Terveyskeskuspsykologit, puheterapeutit Yksityiset erikoislääkärit, terapeutit Lastenpsykiatrian poliklinikka ja osasto Nuorisopsykiatrian poliklinikka ja osasto Terveys Heino (2000, 59 60) jakaa lastensuojeluntyön psykososiaalisen palvelukokonaisuuden ammattityöntekijöiden erityisosaamisen perusteella perus ja erityispalveluihin. Psykososiaaliset palvelut sijoittuvat pääasiassa koulu, sosiaali, ja terveystoimeen. Palveluita tuottavat valtio, kunnat, kuntayhtymät, yrittäjät, kolmannen sektorin toimijat ja vapaaehtoistoimijat. Palvelukokonaisuuden eri osiot ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa siten, että jos avohuollon ja peruspalveluja on riittävästi, on erityispalvelujen kysyntä vähäisempää. Jos kunnan kouluissa on riittävästi koulu ja opiskelijaterveydenhuollon, sekö koulukuraattorin ja psykologin palveluja paine sosiaalitoimen lastensuojelutyötä kohtaan on vähäisempää. 2.1 Erityispäivähoito Erityispäivähoito on kunnallisen päivähoidon pirissä järjestettävää toimintaa, jonka tavoitteena on auttaa lasta ja perhettä silloin kun lapsen kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle tarvitaan erityistä tukea. Erityispäivähoitoa ei toimintamuotona varsinaisesti ole erotettu muista varhaiskasvatuspalveluista. Monissa kunnissa on kuitenkin määritelty 9

10 erikseen palvelukokonaisuus tai vastuualue, jonka kautta erityistä tukea lapselle varhaiskasvatuksessa järjestetään. ( luettu ) Erityispäivähoitoa on kuitenkin yhä useammin ajateltu tukitoimena, ei erillisenä paikkana tai palveluna. Jokaisen lapsen tulisi saada tarvitsemansa tuki varhaiskasvatuksen tukitoimina ja muiden palveluntuottajien tuottamina tukipalveluina Tuen tarve voi ilmetä lapsella esim. kielellisinä ongelmina, ryhmässä toimimisen vaikeutena, jonkin sairauden tai vamman aiheuttamina pulmina, vaikeutena suoriutua ikätasoa vastaavista tehtävistä tai arkipäivän toiminnoista. Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevat lapset ovat päivähoidossa päiväkodeissa tai perhepäivähoidossa. ( luettu ) Lapsen tarvitsema tuki suunnitellaan yhteistyössä vanhempien ja henkilökunnan sekä mahdollisten muiden asiantuntijoiden kanssa. Päivähoito tekee yhteistyötä esim. terveydenhoitajien, terveyskeskuksen ja psykologin sosiaalityöntekijöiden, toimintaterapeutin, puheterapeutin, avustajien koordinaattorin, perheneuvolan ja lastenpsykiatrian poliklinikan kanssa. Lähtökohtana suunnittelulle ovat lapsen vahvuudet. Tukitoimet ovat päivähoidon tietoista tehostamista, suunnitelmallista päivittäisen ympäristön ja toiminnan arviointia ja muokkaamista lapsen tarpeiden mukaisesti. Eräinä tukitoimina päivähoidossa käytetään myös henkilöstön määrän lisäämistä (avustajat) ja ryhmäkoon pienentämistä. ( luettu ) Erityispäivähoidon osalta Länsi Suomen lääninhallituksen (2003) tekemässä lasten ja nuorten sosiaalipalveluiden saatavuutta koskevassa selvityksessä todetaan, että vaikka erityislastentarhanopettajien määrä on lisääntynyt, on se edelleen kuntien näkemyksen mukaan liian alhainen. Erityisesti pienten kuntien ongelmana on, ettei päivähoidossa ole erityistä tukea ja hoitoa tarvitseville lapselle riittävästi palveluja ja osaamista. Stakesin yhteenvedon mukaan erityislastentarhanopettajia on Länsi suomen läänin alueella 53 kunnassa, joista 15 on keskikokoisia tai suuria kaupunkeja. Erityislastentarhanopettajat keskittyvät kaupunkeihin ja taajaan asuttuihin kuntiin. Edelleen lääninhallituksen selvityksessä (2003) todetaankin, että vaikka erityislastentarhanopettajien määrää on lisätty, on se edelleen riittämätön, eikä varhaiskasvatuspalveluja ole saatavissa tarvetta vastaavasti. Resurssipula koettelee erityisesti pieniä paikkakuntia. Selvityksessä annetuissa suosituksessa todetaan, että 10

11 kuntien tulisi tehdä varhaiskasvatussuunnitelmat, joissa määritellään päivähoitohenkilöstön erityisosaaminen ja varmistetaan erityistason palvelujen saatavuus tarvittaessa seudullisella yhteistyöllä. Vuonna 2003 tehdyssä selvityksessä todettiin edelleen, että Etelä Pohjanmaalla oli palkattuna erityislastentarhanopettaja ainoastaan kahdessa kunnassa. Pohjanmaalla erityistä hoitoa ja kasvatusta saavien lasten määrä päivähoidossa oli alle läänin keskiarvon ja erityislastentarhanopettajia oli 7 kunnassa. Alueella oli myös pieniä kuntia, jotka olivat palkanneet erityislastentarhanopettajia. Pohjanmaalla oli asetettu tavoitteeksi laatia alueelle kokonaisvaltainen lapsi ja perhepoliittinen ohjelma, joka sisältäisi kasvu ja oppimisympäristön laatukriteerit. Keski Pohjanmaalla tilanne erityislastentarhanopettajien osalta oli huono ja erityislastentarhanopettajia arvioitiin vuoden 2001 laaditun tilaston mukaan Kokkolassa olevan 0,6 2,8 1 6 vuotiasta lasta kohden. Vaasassa ja Maalahdessa vastaava luku oli 2,9 5,9 samoin Seinäjoella. Nurmossa vastaava luku oli 0,6 2,8. Koko maan keskiarvo oli tuolloin 2,9. Paras tilanne oli Pietarsaaressa, jossa erityislastentarhanopettajia oli 6 tai yli jokaista 1 6 vuotiasta lasta kohden. Samaan aikaan erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten osuus 1 6 vuotiasta oli korkein 5 % Soinissa ja Isokyrössä. Maan keskiarvon ollessa 3,3 %. Maan keskiarvossa tai sen yli mentiin Kauhajoella, Kauhavalla, Seinäjoella, Alajärvellä, Pietarsaaressa ja Maksamaalla, jossa erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevia lapsia oli 3,3 4,9 %. Erityislastentarhanopettajien palvelujen saatavuutta voidaan parantaa kuntien yhteistyönä esimerkiksi kiertävän erityslastentarhanopettajan tehtävillä. Erityisen hoidon ja kasvatuksen osaamista voidaan parantaa koko päivähoidon henkilöstön koulutuksella, työnohjauksella ja moniammatillisen työn kehittämisellä. (Länsi Suomen lääninhallitus, 2003, 12) 2.2 Kasvatus ja perheneuvonta Kasvatus ja perheneuvonnan tehtävänä on tukea ja edistää lasten ja perheiden elämää järjestämällä ohjausta, neuvontaa ja muuta asiantuntija apua perhe elämään ja lasten 11

12 kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä. Kasvatus ja perheneuvonta sisältää myös sosiaalista, psykologista ja lääketieteellistä tutkimusta ja hoitoa. Kasvatus ja perheneuvontaa tarjoavat äitiys ja lastenneuvolat, sosiaalityöntekijät, psykologit, koulun oppilashuoltohenkilökunta, kasvatus ja perheneuvolat, perheasiain sovittelijat ja mielenterveystoimistot. Sitä on saatavilla myös monilta yhteisöiltä, esimerkiksi seurakunnilta sekä järjestöiltä. Kasvatus ja perheneuvonta on toisaalta asiantuntija avun antamista kasvatus ja perheasioissa. Tavoitteena on luoda edellytykset lasten turvallisille kasvuoloille ja lisätä perheiden ja perheenjäsenten toimintakykyä ja hyvinvointia. Kasvatus ja perheneuvontapalvelujen järjestäminen on kunnan velvollisuus. Kasvatus ja perheneuvolaan hakeutumisen pääsyynä ovat useimmiten lapsen ongelmat. Muita syitä olivat perheongelmat, pariongelmat, perheasioiden sovittelu ja lausuntopyynnöt. Kasvatus ja perheneuvolapalveluita tuottavat kuntayhtymät ovat purkautuneet ja tilalle on perustettu yhden kunnan neuvoloita, joiden palveluita pääsääntöisesti myös ympäristökunnat käyttävät. Kasvatus ja perheneuvolapalveluja tuottavat yksittäisten kuntien sosiaalitoimen lisäksi terveydenhuollon kuntayhtymien perheneuvolat, kuntien yhteispalveluyksiköt, sairaanhoitopiirien mielenterveyskeskukset sekä yksityiset palveluntuottajat. Kuntien arvioiden mukaan myös muut lasten ja lapsiperheiden erityispalvelut ovat riittämättömiä, mistä johtuu mm. pitkät jonotusajat palveluihin. Pienten, ja erityisesti syrjäisten, kuntien kannalta ongelmana ovat pitkät etäisyydet keskuspaikkojen tarjoamiin erityispalveluihin. Toisaalta osalla kasvatus ja perheneuvoloilta on myös sivuneuvola ja sivuvastaanottomahdollisuuksia, mikä helpottaa kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Kaupungeissa ja muissa keskuskunnissa on yleensä tarjolla perheneuvolapalveluja ja palvelujen kysyntää on keskimäärin enemmän. (Länsi Suomen lääninhallitus, 2003, 10 11) Läänin selvityksessä (2003) todettiin, että kasvatus ja perheneuvolapalveluiden erilaisista järjestämistavoista johtuen palvelut eivät ole samansisältöisiä kaikissa kunnissa. Yhdenvertaisuus ei toteudu tarjonnassa ja saatavuudessa. Sosiaalitoimen ylläpitämien kasvatus ja perheneuvoloiden toiminnassa panostetaan ehkäisevään työhön enemmän kuin mielenterveyskeskusten vastaavissa palveluissa. Selvityksen perusteella laadituissa suosituksissa todetaankin edelleen, että käytäntöjä voitaisiin yhdenmukaistaa kasvatus ja 12

13 perheneuvoloiden ja vastaavia palveluita tuottavien toimipisteiden moniammatillisella yhteistyöllä kuntien lapsiperheiden palveluista vastaavien tahojen kanssa. Palvelujen saatavuutta tulisi parantaa tuomalla palvelut lähemmäksi asiakkaita. Pohjanmaan alueella asiakkuuksia kasvatus ja perheneuvoloissa on vuoden 2004 aikaa ollut suhteessa eniten Etelä Pohjanmaan alueella. Jalasjärvellä (187,3), Kauhajoella (145,1) ja Lapualla (138,1). Luvut ilmaisevat vuoden aikana sosiaalihuoltolain mukaisia kasvatusja perheneuvolapalveluja saaneiden (sekä lasten että aikuisten) määrää suhteessa alle 18 vuotiaaseen väestöön. Väestötietoina käytetään vuoden viimeisen päivän tietoa. Suhteutus tehdään alle 18 vuotiaaseen väestöön, koska on kyse lapsiperheille tarkoitetusta palvelusta. Jos suhteutus tehtäisiin koko väestön määrään, joutuisivat erilaisen ikärakenteen omaavat kunnat eriarvoiseen asemaan. Pelkkä lasten määrän suhteuttaminen alle 18 vuotiaiseen väestöön taas ei anna oikeaa kuvaa, koska perheneuvolan asiakkaista yli puolet on aikuisia. 0,0 14,6 15,0 42,3 42,9 65,1 65,4 97,5 97,6 274,2 Kuva 2: Kasvatus ja perheneuvonnan asiakkaat kunnittain vuoden aikana / 1000 alle 18 vuotiasta asukasta kohden (1243) vuonna 2004 (Lähde: SOTKAnet) 13

14 Taulukko 3: Kasvatus ja perheneuvonnan asiakkaat sairaanhoitopiireittäin vuoden aikana / 1000 alle 18 vuotiasta (1243) vuosina (Lähde: SOTKAnet) Sairaanhoitopiireittäin tarkasteltuna tuhatta asukasta kohden suhteutettuja asiakkuuksia on viime vuosien aikana ollut eniten Etelä Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella ja vähiten Vaasan sairaanhoitopiirin alueella. Kasvatus ja perheneuvolan asiakkuuksia on tilastoitu Pohjanmaan alueella huomattavasti maan keski arvoa vähemmän. Kasvatus ja perheneuvolapalveluissa on oleellista saavutettavuus ja työmenetelmien kehittäminen sekä työnjaon ja yhteistyön parantaminen perustason ja erityispalveluiden välillä. Lapsiperheiden kotipalveluiden saatavuuskysymykset liittyvät perhetyön kehittymiseen kunnissa ja seutukunnittain. Perhetyö toimii osin kotipalvelun osana, osin muilla sektoreilla, aina kuitenkin yhteydessä lastensuojelulliseen ennaltaehkäisevään ja korjaavaan toimintaan. Perhetyön vahvuus on perheiden omien voimavarojen hyödyntäminen ja moniammatillisen verkoston kehittäminen perheiden tueksi. (Länsi Suomen lääninhallitus, 2003, 12) 2.3 Lastenneuvolat ja koulujen oppilashuolto Lastenneuvolatyö on yksilöllistä, perhekeskeistä ja luottamuksellista. Neuvolassa työskentelee lapsen ja perheen tukena terveydenhoitaja ja lääkäri. Työmuotoja ovat terveystarkastukset ja niihin liittyvät tutkimukset, rokotukset ja yksilöllinen terveysneuvonta vastaanotolla ja puhelimitse sekä kotikäynnit ja pienryhmätoiminta. Useat 14

15 lastenneuvolan terveydenhoitajat ovat käyneet Varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen koulutuksen. Koulutus lisää valmiuksia pienten lasten ja heidän vanhempiensa välisen varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen. Perheen kanssa keskustellaan lapsen terveydestä ja vanhemmuudesta sekä arjen kasvatustilanteista ja pulmista perheen yksilöllisen tarpeen mukaan. Neuvolassa myös rohkaistaan vanhempia luottamaan omiin kykyihinsä ja voimavaroihinsa. Neuvolatyön kehittämis ja tutkimuskeskus teki valtakunnallisen neuvolatyön selvityksen kokonaistutkimuksena yhteistyössä sosiaali ja terveysministeriön kanssa. Selvitystä edelsi äitiys ja lastenneuvolatyön pilottiselvitys Itä Suomen läänissä Selvityksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa neuvolatoiminnan nykytilasta, erityisesti toimintaedellytyksistä, työtavoista, moniammatillisesta yhteistyöstä sekä kehittämistarpeista. Aineisto kerättiin 2004 kyselylomakkeilla terveyskeskusten johtavilta viranhaltijoilta (n=211), neuvolatyössä toimivilta lääkäreiltä (n=429) ja terveydenhoitajilta (n=1 282) Lapin, Oulun, Länsi Suomen ja Etelä Suomen lääneissä. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisesti ja laadullinen aineisto sisällönanalyysillä. Tuloksia on verrattu neuvolatyötä koskeviin suosituksiin. Tulokset esitetään koko maata koskevina sekä osa lääni ja terveyskeskuskohtaisesti. (Hakulinen Viitanen & Pelkonen & Haapakorva. 2005) Tulosten mukaan neuvolatoiminnan johtaminen ja henkilöstövoimavarat sekä toiminnan sisältö ja toimintatavat vaihtelivat eri puolilla maata. Niissä oli useita vahvuuksia, mutta myös paljon kehitettävää. Suurin osa terveyskeskuksista oli sopinut neuvolatyön vastuuttamisesta. Kuitenkaan kolmasosa ei ollut nimennyt neuvolatyön kokonaisuudesta vastaavaa viranhaltijaa eikä viidesosa käytännön toiminnasta vastaavaa. Lisäksi johtavan hoitajan tai johtavan ylihoitajan virka puuttui joka kolmannesta terveyskeskuksesta. Neuvolatoiminnan suunnittelussa otettiin melko hyvin huomioon valtakunnalliset terveyspoliittiset linjaukset, mutta ei tilastotietoja lapsista ja lapsiperheistä. Vain puolet terveyskeskuksista vei neuvolatoiminnan suunnitelmat ja raportit luottamuselinten käsittelyyn. Neuvolatoiminnan laadun, kustannusten ja vaikuttavuuden arviointi oli vielä melko vähäistä. Valmiudet sähköisen tiedon käsittelyyn olivat lähes kaikissa terveyskeskuksissa. (Hakulinen Viitanen & Pelkonen & Haapakorva. 2005) Terveyskeskuksissa on varauduttu lapsiperheiden palvelujen verkostoimiseen ja moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen. Lapsiperheiden palveluja suunnitteleva ja seuraava yhteistyöryhmä oli joka toisessa terveyskeskuksessa. Lisäksi lapsia ja 15

16 lapsiperheitä käsittelevä hyvinvointiohjelma oli laadittu tai suunnitteilla kahdessa kolmasosassa terveyskeskuksia. Hoitoketjujen käyttöönotto oli käynnistynyt lähes puolessa terveyskeskuksista. Lääkärin ja terveydenhoitajan hyvä yhteistyö antaa perustan neuvolatyölle, mutta ajanpuute vaikeutti keskinäistä neuvonpitoa. Yhteistyössä muiden ammattiryhmien kanssa oli runsaasti läänikohtaisia eroja. (Hakulinen Viitanen & Pelkonen & Haapakorva. 2005) Neuvolatyön keskeinen pulma ovat niukat henkilöstövoimavarat suurimmassa osassa terveyskeskuksia. Terveydenhoitajien määrä oli suositeltujen mitoitusten mukainen äitiysja lastenneuvolassa noin kahdessa viidesosassa terveyskeskuksia. Lääkäreitä oli suositusten mukaisesti äitiysneuvolassa joka kolmannessa ja lastenneuvolassa joka kymmenennessä terveyskeskuksessa. Valtaosassa terveyskeskuksia oli fysioterapeutin ja psykologin palvelut järjestetty terveyskeskuksen omana toimintana, puheterapeutin ja toimintaterapeutin palvelut joko omana toimintana tai ostopalveluna. Ravitsemusterapeutin palveluja ei ollut lainkaan järjestetty kolmasosassa ja perhetyöntekijän palveluja puolessa terveyskeskuksia. (Hakulinen Viitanen & Pelkonen & Haapakorva. 2005) Voimavarojen niukkuus näkyi neuvolatyön sisällössä ja työmenetelmissä. Äitiysneuvolassa tehtävät määräaikaistarkastukset toteutuivat suositusten mukaisesti paremmin kuin lastenneuvolassa. Leikki ikäisten määräaikaistarkastukset toteutuivat melko hyvin etenkin lääkärin osalta, kun taas imeväisten tarkastukset kaikkein puutteellisimmin. Lääkärin osalta ne toteutuivat vajaassa puolessa ja terveydenhoitajan osalta vain kolmasosassa terveyskeskuksia. Lääkäreistä neljännes käytti syvennettyyn tarkastukseen aikaa suositellun puoli tuntia ja terveydenhoitajista kolmannes suositellun tunnin. Edellä olevien lukujen valossa on ilmeistä, että neuvola ei niukkojen voimavarojen vuoksi pysty riittävästi tunnistamaan erityistuen tarpeessa olevia lapsia ja perheitä ja järjestämään heille tarvittavaa tukea. Tämä olisi välttämätöntä terveyserojen vähentämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Myös terveydenhoitajista ja lääkäreistä puolet arvioi, ettei heidän työaikansa riitä lisäkäynteihin eikä erityistukea tarvitsevien perheiden ohjaukseen. (Hakulinen Viitanen & Pelkonen & Haapakorva. 2005) Neuvolatoiminnan vahvuutena on, että lapsen ja vanhemman varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen on vakiintunut pysyväksi käytännöksi suurimmassa osassa neuvoloita, ja lähes kaikki terveydenhoitajat ovat siihen kouluttautuneita. Sen myönteisistä vaikutuksista äideille ja lapsille on tutkimusnäyttöä. Perhevalmennus on vakiintunut toimintamuoto ja 16

17 sen sisällöt ovat monipuolistuneet. Muut vanhempainryhmät olivat melko harvinaisia. Lomakkeiden käyttö on yleistymässä perheiden tarpeiden arvioinnissa etenkin terveydenhoitajien työssä. Kotikäyntien määrä on edelleen vähentynyt. Noin kaksi kolmasosaa terveydenhoitajista teki kotikäynnin jokaisen vastasyntyneen perheeseen. (Hakulinen Viitanen & Pelkonen & Haapakorva. 2005) Neuvolassa työskentelevät lääkärit ja terveydenhoitajat olivat varsin motivoituneita kehittämään omaa ammattitaitoaan ja hankkimaan lisää koulutusta. Lääkärit ja terveydenhoitajat olivat tunnistaneet runsaasti äitiys ja lastenneuvolatyön kehittämistarpeita. Niistä keskeisiä olivat ehdotukset ehkäisevän työn näkyvyyden lisäämiseksi ja neuvolan toimintaedellytysten turvaamiseksi. (Hakulinen Viitanen & Pelkonen & Haapakorva. 2005) Oppilashuollon tehtävänä on moniammatillisena yhteistyönä ja yhteistyössä kotien kanssa huolehtia oppilaiden fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Koulun oppilashuoltoon kuuluu kuraattorin, psykologin ja kouluterveydenhuollon erityispalveluja, joiden avulla voidaan selvittää oppilaan yksilölliset oppimis ja sopeutumisvaikeudet, ja siten varmistaa, että oppilaalla on mahdollisuus saada edellytystensä mukaista tuettua opetusta. Oppilashuollon avulla oppilaiden ongelmat pyritään tunnistamaan riittävän ajoissa ja niihin puututaan välittömästi. Oppilashuollolla edistetään lasten ja nuorten hyvinvointia ja turvallisuutta koulussa. Tavoitteena on ennaltaehkäisevin ja korjaavin toimenpitein tukea koulun opetus ja kasvatustyön toteutumista. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi tehdään moniammatillista yhteistyötä eri hallintokuntien kanssa kehittämällä sellaista toimintaa, joka tukee lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia. Oppilashuollon tavoitteena on edistää koko kouluyhteistyössä terveyttä, turvallisuutta ja myönteisen vuorovaikutuksen ilmapiiriä. Länsi Suomen läänissä 2004 tehdyn peruspalveluja koskevassa selvityksessä todettiin, että kuntien koulukuraattori ja psykologipalvelut sekä kouluterveydenhuollon resursointi tulisi saattaa niiden tarvetta vastaavalle tasolle. Lasten asemaa ja oikeuksia koskeva lainsäädäntö tarkistetaan yhtenäiseksi, lapsen kannalta aukottomaksi kokonaisuudeksi. Koulu, sosiaali, terveys, ja nuorisotoimen yhteistä täydennyskoulutusta tulisi järjestää hyvien oppilashuollon toimintamallien kehittämiseksi ja levittämiseksi. (Länsi Suomen lääninhallitus, 2004) 17

18 Koulujen tekemien lastensuojeluilmoitusten lisääntyminen edelliseen vuoteen verrattuna juuri yleisopetuksen kouluissa tuli esille vuoden 2004 peruspalveluselvityksessä. Erityiskoulujen kohdalla suurta muutosta ei tapahtunut. Kumpanakin vuonna noin 40 % erityiskouluista teki lastensuojeluilmoituksia. Lukuvuonna suurin ilmoitusmäärä koulua kohti oli 30 ja seuraavana vuonna 24 kappaletta. Kyseessä oli suuri erityiskoulu. Lastensuojeluilmoitusten kokonaismäärä ei selvinnyt, sillä 50 koulua jätti vastaamatta tähän osioon lv osalta. Myöskään kaikki koulut, jotka olivat tehneet lastensuojeluilmoituksia, eivät kertoneet ilmoitusten lukumäärää. Ilmoitukset lisääntyivät kuitenkin vuoden aikana ainakin sadalla (28,7 %) ja niitä tehneiden koulujen määrä 25:llä (14,5 %). Suurimmissä (väh..500 opp.) kouluista 72 % teki ainakin yhden lastensuojeluilmoituksen lv Ilmoitukset lisääntyivät kaikissa muissa paitsi alle 50 oppilaan kouluissa. Määrällisesti lastensuojeluilmoituksia tehtiin eniten Varsinais Suomessa (111kpl), Pirkanmaalla (94kpl) ja Satakunnassa (79kpl), vähiten pohjalaismaakunnissa. (Länsi Suomen lääninhallitus 2004, 62 63) 2.4 Lastensuojelu Lastensuojelun laajana tehtävänä on lasten hyvinvoinnin ja suotuisten kasvuedellytysten turvaaminen. Tuossa merkityksessä lastensuojelun kohteena ovat kaikki lapset Suomessa. Kohteeksi tulevat myös lasten perheet, koska lasten hyvinvoinnin tukeminen edellyttää usein perheen, lähinnä vanhempien, kautta vaikuttamista. Laajan tulkinnan mukaan lastensuojelun toimijoita on paljon, sillä jollakin välillisellä tavalla meistä jokainen osallistuu lasten hyvinvoinnin edistämiseen. Erityisen keskeisessä asemassa ovat vanhempien lisäksi kunnat niin sosiaali ja terveydenhuollon kuin koulu ja vapaaaikatoimintojen järjestäjänä kuin asunto ja työpolitiikkaa tekevät ja ylläpitävät tahot. Lastensuojelu edellistä spesifimmässä mielessä viittaa puuttumiseen sellaisiin lasten elämän tilanteisiin, joissa lasten kasvuedellytykset tai hyvinvointi ovat uhassa vaarantua tai ovat jo vaarantuneet. Lastensuojelutoimenpiteet ovat silloin yksilö ja perhekohtaisia. Tässä yhteydessä puhutaan kunnan lastensuojeluun syntyneistä, joko vapaaehtoisista tai vastentahtoisista lastensuojeluasiakkuuksista, joilla viitataan joko perheeseen, vanhempiin tai lapseen sellaisessa tilanteessa, että lapsen elämässä on tunnistettu sellaisia sosiaalisia 18

19 riskejä, joilta vanhemmat tavanomaisesti suojelevat lapsiaan. Tällöin lastensuojelun tehtäväksi asettuu selkeästi suojelu. Sitä toteutetaan hyvin moninaisin tavoin. Avohuollon tukitoimenpiteillä tarjotaan erilaista tukea, jolla pyritään edesauttamaan lapsen ja perheen selviytymistä riskitilanteen yli. Tukena voidaan tarjota esimerkiksi perheen arkielämää helpottavia ja tukevia palveluita kuten kotipalvelua, taloudellista tukea, tukihenkilön tukea tai perhe elämää muutokseen tähtäävää perhetyötä tai kuntoutusta. Ottamalla lapsi huostaan muutetaan lapsen kasvuympäristöä, sillä lapsi sijoitetaan silloin joko toiseen perheeseen, laitokseen tai perhekotien tyyppisiin yksiköihin. Lastensuojelun tarkastelu ohjauksen näkökulmasta on vaativa tehtävä, koska itse lastensuojelun alue on laaja, monitoimijainen ja monitulkintainen. On lähes mahdotonta osoittaa yksiselitteisesti hyväksyttyä tulkintaa siitä, mitä lasten hyvä elämä, hyvä kasvatus tai hoito tai niiden oikea tukeminen ovat. Kunnan on sosiaali ja terveydenhuoltoa, koulutointa ja muita lapsille, nuorille ja lapsiperheille tarkoitettuja palveluja kehittäessään pidettävä huolta myös siitä, että näiden palvelujen avulla tuetaan huoltajia lasten kasvatuksessa ja kyetään saamaan selville lasten, nuorten ja lapsiperheiden erityisen tuen tarve kun aikuiselle annetaan sosiaali ja terveydenhuollon, kuten päihdehuolto ja mielenterveyspalveluja, otetaan huomioon myös hänen huollossaan olevan lapsen hoidon ja tuen tarve palveluja kehitettäessä kiinnitetään erityistä huomiota lasten ja nuorten tarpeisiin ja toivomuksiin (LSL 7 ). Lastensuojelun peruspalvelut käsite eroaa terveydenhuollon perus ja erityispalvelujen määrittelyistä. Lastensuojelun peruspalveluilla tarkoitetaan sosiaalityötä sekä siihen liittyviä yleisiä sosiaali ja muita palveluja, joita järjestetään lapsi ja perhekohtaisesti tarpeen mukaan. Keskeisiä tukipalveluita ovat toimeentuloon sekä asumiseen liittyvät sekä päivähoidon, kotipalvelun, koulunkäynnin ja oppilashuollon (psykososiaaliset) tukipalvelut, loma ja virkistyspalvelut sekä nuorisohuollon palvelut. Usein sosiaalipalvelujen sisälle on rakennettu erityispalveluja, kuten päivähoitoon puheterapian, kiertävän erityislastentarhaopetuksen, erityispäivähoidon ryhmiä; kotipalveluun tehostettua perhetyötä; sosiaalitoimeen perhetyötä ja erityisnuorisotyötä; tuettua asumisen palveluja, kriisityötä; kouluun erityisopetusta jne. Lapsille, nuorille ja lapsiperheille tarkoitettujen sosiaalipalvelujen sekä psykososiaalisten palvelujen kokonaisuus vaihtelee kunnittain ja seutukunnittain sekä laadullisesti että määrällisesti. Julkisen vallan tuottamien palvelujen 19

20 lisäksi kunnissa on monenlaisia vapaaehtoisten organisoimia, järjestöjen sekä yhteisöjen tuottamia palveluja ja toimintamuotoja. ( luettu ) Lastensuojelun palveluja tuottavat lastensuojeluyksiköt, joita on viime vuosina syntynyt runsaasti eri puolille maata erityisesti yksityisinä perhekoteina ja laitoksina. Lastensuojeluyksiköiden palveluita käytetään maakuntaa laajemmalla alueella, joten yksikön sijainti ei ole ainoa palvelun saatavuutta kuvaava mittari. Ongelmana on kuntien näkemysten mukaan se, että sosiaalityöntekijöiden on vaikeaa tietää, millainen lastensuojeluyksikköjen muodostama kokonaisuus on määrältään, tasoltaan, kustannuksiltaan. Lastensuojelun sijoitustilanteissa kunnilla tulisi olla täsmällisempää tietoa käytettävissä, jotta sijoitukset olisivat onnistuneita ja turhalta odottamiselta ja ylimääräisiltä siirroilta vältyttäisiin. (Länsi Suomen lääninhallitus, 2003, 11) Lastensuojelun toimenpiteiden painotukset vaihtelevat maakunnissa. Suurimmissa kaupungeissa toimenpiteiden piireissä on enemmän lapsia kuin maaseutukunnissa. Tosin avo ja laitospalveluita käytetään eräissä pienissä kunnissa myös paljon suhteessa lasten osuuteen. Pienten kuntien tunnuslukuihin vaikuttaa kuitenkin huomattavasti vähäinenkin lukumäärän muutos. (Länsi Suomen lääninhallitus, 2003, 11) Taulukko 4: Lastensuojelun avohuollollisten tukitoimien piirissä 0 17 vuotiaita vuoden aikana, % vastaavanikäisestä väestöstä (1245) 20