Lähivõrdlusi Lähivertailuja21

Transkriptio

1 Lähivõrdlusi Lähivertailuja21 P E A T O I M E T A J A A N N E K A T R I N K A I V A PA L U T O I M E T A N U D J O H A N N A L A A K S O, P I R K K O M U I K K U - W E R N E R, M ARIA- M A R E N S E PPER E E S T I R A K E N D U S L I N G V I S T I K A Ü H I N G T A L L I N N

2 doi: /lv21.10 Mitä pitkittäistutkimus paljastaa edistyneiden suomenoppijoiden kielitaidosta? K I R S T I S I I T O N E N, J E N N Y N IEMELÄ Turun yliopisto Tiivistelmä. Tässä artikkelissa tarkastellaan kolmen edistyneen suomenoppijan kielitaitoa suomen ja sen sukukielten maisteriopintojen alussa ja 7 kuukautta opintojen alkamisesta. Artikkelissa esitellään, miten tietyt indikaattorit käyttäytyvät tutkimusajankohtina, ja pohditaan, mitä ne voivat paljastaa kielitaidosta ja sen muutoksista. Pitkälle edistyneen kielenoppijan kielitaito näyttäytyy hyvinkin vaihtelevana eri tarkasteluajankohtina. Eroihin voivat kuitenkin olla vaikuttamassa tekstin luonteesta tai sisällön leksikaalisista vaatimuksista johtuvat seikat. Tällöin kyse saattaakin olla samankaltaisista ilmiöistä kuin äidinkielisillä puhujilla eikä suinkaan kielitaidon rajallisuudesta. Todennäköistä ei ole, että eri oppijoiden kielitaito olisi samanlainen vastaavina tarkasteluajankohtina. Tutkimuksessa olisikin arvokkainta onnistua havaitsemaan oppijoille yhteiset muutostendenssit ja ne tyypilliset erot, joita on edistyneidenkin akateemisten oppijoiden ja äidinkielisten puhujien välillä. Kvantitatiivisen analyysin perusteella predikaatteihin liittyvät ongelmat vähenevät informanteilla. Muotovirheet eivät näytä kuitenkaan vähenevän kielitaidon kohentuessa, eikä infiniittisiä rakenteita ole käytössä niin runsaasti kuin äidinkielisillä puhujilla. Holistisessa kvalitatiivisessa analyysissa todetaan, että jälkimmäisenä tarkasteluajankohtana kaikkien informanttien tekstit ovat erittäin ymmärrettävää kieltä ja korrekteja kokonaisuuksia esiintyy jokaisella. 242

3 MITÄ PITKITTÄISTUTKIMUS PALJASTAA EDISTYNEIDEN SUOMENOPPIJOIDEN KIELITAIDOSTA? Avainsanat: akateeminen oppija; kielenkehityksen indikaattorit; kirjoitusvirheet; korpustutkimus; muutostendenssi; tenttivastaukset; suomi toisena kielenä; verbien hallinta 1. Johdanto Kaikki suomalais-ugrilaiset kielet, ehkä unkaria lukuun ottamatta, ovat melko pienten kansanryhmien puhumia. Tämän vuoksi äidinkieliset puhujat eivät välttämättä ole tottuneet siihen, että joku osaa heidän kieltään erinomaisesti akateemisella tasolla, eivätkä he myöskään osaa tätä vaatia. Se, että ymmärrettäisiin suomen kielen akateemisen kielitaidon arvo ja merkitys, osoittaisi, että opiskelevaa yksilöä kunnioitetaan, omaa äidinkieltä arvostetaan ja asian yhteiskunnallinen merkitys Suomessa tajutaan. Erinomaista akateemista suomea tarvitaan myös Suomen ulkopuolella, kun esimerkiksi yliopistonopettaja, joka ei ole syntyperäinen suomen puhuja, opettaa suomea korkealla tasolla. Pitkällä olevien suomen oppijoiden kieltä on siis aiheellista tutkia. Tässä artikkelissa selvitetään edistyneen, akateemisen suomenoppijan kieltä tarkastelevan pitkittäistutkimuksen mahdollisuuksia ja keinoja sekä myös sitä, mitä tutkimuksella voidaan saada selville. Perusedellytyksenä on luonnollisesti mahdollisuus seurata pidemmän ajan kuluessa yhtä henkilöä tai yhtä ryhmää. Välttämättä on saatava myös riittävästi materiaalia. Pitkittäistutkimuksessa saadaan selville yksilön todellinen reaaliaikainen kehitys; näin ei jouduta turvautumaan vain tiettyjen kielitaitotasojen erillisiin yksilö- tai yleiskuvauksiin (Ellis & Barkhuizen 2005: 97). Vastaavasti variaationtutkimuksessa voidaan käyttää reaaliaika metodia erotukseksi näennäisaikametodista (ks. esim. Kurki 2005: 36 37). Oppijankielessä nähdään mahdollinen variaatio ja sen muutos sekä koko kieli taidon muutos. Välikielen ilmiöthän ovat koko ajan liikkeessä. Omassa tutkimuksessamme on kyse Turun yliopiston entisen suomalaisen ja yleisen kielitieteen nykyisen kieli- ja käännöstieteiden laitoksen suomen ja sen sukukielten maisteriohjelman opiskelijoista, 243

4 K I R S T I S I I T O N E N, J E N N Y N I E M E L Ä joiden suomen kielen taidon kirjallista kehitystä on mahdollista seurata vähintään kahden vuoden ajan. Nyt kyseessä olevassa pitkittäistutkimuksessa seurannan alkaessa tutkittavien kielitaito on melko hyvä. Tämän vuoksi hyvin nopeaa kehitystä ei ehkä ole odotettavissa. Ei liene myöskään todennäköistä, että kielitaito olisi loppuvaiheessa huomattavasti alkuvaiheen kielitaitoa parempi, mutta todennäköisesti erilainen. Turun yliopistossa ollaan luomassa edistyneiden suomenoppijoiden koodattua korpusta, jonka avulla tulee olemaan mahdollista nähdä laajempien materiaalien variaatiota ja variaationkehitystä. Korpuksen avulla voidaan tutkia myös äidinkielisten puhujien vastaavia tekstejä, joita korpuksessa on vertailuaineistona. (Edistyneiden suomenoppijoiden korpus -hanke LAS2, ks. esim. Ivaska & Siitonen 2009; Jantunen & Piltonen 2009.) Tämä artikkeli toimii pilottina testaamassa korpuksemme käyttökelpoisuutta pitkittäistutkimukseen (ks. Ellis 1994: 75 77). Olemme ottaneet mitattavaksi eräitä muuttujia korpusvetoisesti. Korpusvetoisuudella tarkoitamme tässä, että korpusta luotaessa olemme huomanneet vain lukemalla, emme siis mittaamalla, tiettyjen ilmiöiden toistuvan tai olevan yllättävän frekventtejä oppijoiden korpusaineistossa. Tässä pilotissa tarkistamme, onko huomiollamme todellisuuspohjaa. Opetuskokemuksen pohjalta taas olemme valinneet toiset indikaattorit, joita tässä tutkimme siis korpuspohjaisesti. (Ks. esim. Tognini-Bonelli 2001: ) 2. Tutkittavana edistyneen oppijan kielitaidon kehitys Edistyneiden oppijoiden teksteistä voidaan tutkia lähes natiivin puhujan tasolla olevan suomenoppijan kielitaidon luonnetta (vrt. Ringbom 1993). Lisäksi voidaan seurata, kuinka kielitaito kehittyy vapaan variaation ja uudelleenjärjestelyn kautta kohdekielenkaltaiseen taitoon (Ellis 1985: 95 96). Tässä artikkelissa tarkastelemme kolmen edistyneen suomenoppijan kielitaitoa suomen ja sen sukukielten maisteriopintojen alussa ja 244

5 MITÄ PITKITTÄISTUTKIMUS PALJASTAA EDISTYNEIDEN SUOMENOPPIJOIDEN KIELITAIDOSTA? 7 kuukautta opintojen alkamisesta. Artikkelissa esittelemme, miten tietyt indikaattorit käyttäytyvät tutkimusajankohtina ja miten ne liittyvät toisiinsa, ja pohdimme, mitä ne voivat paljastaa kielitaidosta. Yhdeltä informantilta on lisäksi aineistoa vaiheesta, jolloin hän on opiskellut ohjelmassa intensiivisesti jo 14 kuukautta. Tämä lisäaineisto tuo artikkeliin tiettyä epäyhtenäisyyttä, mutta nähdäksemme se toisaalta antaa arvokasta lisätietoa oppimisen etenemisen epätasaisuudesta. Eri informanteilta esittelemme myös osin eri ilmiöitä kunkin informantin tekstien erityislaadun perusteella. Tutkimuksessamme etsimme mahdollista muutoksen suuntaa. Tutkimuksemme pyrkii löytämään siis kielenpiirteitä, jotka voisivat toimia indikaattoreina edistyneiden oppijoiden kielenkehityksestä. Myös mahdollinen muutosten puuttuminen kertoo oppijan kielen luonteesta. Tutkimuksemme aineisto on melko pieni, ja niinpä tutkimustamme voisikin kuvata tapaustutkimukseksi, jonka tulokset kertovat yksittäisten kirjoittajien eri teksteistä ja antavat viitteitä siitä, miten tekstit poikkeavat äidinkielisten teksteistä ja mitä piirteitä ja ilmiöitä kannattaisi tutkia isommista aineistoista, esimerkiksi korpustutkimuksen menetelmin. (Vrt. Ivaska & Siitonen 2010.) Tutkimme ensin kvantitatiivisesti tiettyjä ilmiöitä ja sen jälkeen kvalitatiivisen lähiluvun avulla etsimme perusteluja ja taustaa kvantitatiivisiin tuloksiin. Luvuissa 3.3 ja 3.5 pyrimme näyttämään, mitä kvantitatiivinen analyysi pystyy osoittamaan kolmen tutkitun informantin kahden eri ajankohdan tekstien eroista. Sen jälkeen luvussa 3.6 on lyhyt kvalitatiivinen analyysi informanttien käyttämistä verbeistä ja erityisesti kunkin informantin teksteistä, jotta lukija saa paremman käsityksen siitä konkreettisesta, kokonaisia lauseita sisältävästä kielestä, jota informantit kirjoittavat. Tutkimuskysymyksiksi ovat muotoutuneet seuraavat: 1) Onko havaittava muutos mahdollinen myös edistyneiden oppijoiden tasolla, ja kuinka rajallista kielitaidon kehittyminen tässä vaiheessa on? 245

6 K I R S T I S I I T O N E N, J E N N Y N I E M E L Ä 2) Ovatko muutostendenssit nähtävissä havainnollisesti ja verrattavissa keskenään, jos ja kun lähtötilanne vaihtelee eri informanttien välillä? 3) Voidaanko muutosaikaa käyttää yhdistävänä tekijänä lähtötilanteesta riippumatta? Näistä kysymyksistä nousee esiin myös laajempaa korpusta koskeva kysymys: 4) Koska kultakin informantilta on laajemmassakin korpuksessa vain rajallinen määrä aineistoa, yhdeksi tutkimuskysymykseksi nousee, miten sitoa eri informanttien aineistoja toisiinsa määrällisesti merkittävien otantojen aikaansaamiseksi. 3. Analyysi kolmen edistyneen oppijan tenttivastauksista 3.1. Aineisto, tutkittavat ilmiöt ja tutkimuksen hypoteesit Artikkelin aineistona on informanttien tenttivastauksia. Tenttivastausten käyttöä tutkimuksessa on toisaalta pidetty järkevänä, toisaalta kritisoitu. Tenttivastaukset ovat siinä mielessä spontaania ja autenttista aineistoa, että niitä kirjoittaessaan informantit eivät todennäköisesti keskity kieleen vaan nimenomaan asiasisältöön. Toisaalta eri henkilöillä on erilainen stressinsietokyky eikä tentissä todennäköisesti ole aikaa kielenkorjailuun. Näin tenteissä saattaa esiintyä virheitä, jotka kirjoittaja pystyisi korjaamaan rauhallisemmassa tilanteessa. Tällaisessa tutkimuksessa ei kuitenkaan pyritä saamaan selville, mitä kirjoittaja tietää kieliopista ja korrekteista muodoista vaan miten hän niitä spontaanisti käyttää. (Ks. myös Ellis Barkhuizen 2005: ) Lisäpohdintoja tenttivastausten soveltuvuudesta tutkimusaineistoksi on luvussa 4.1. Tenttivastaukset on alun perin kirjoitettu käsin. Olemme esittäneet tutkimuksen kuluessa muutaman huomion myös siitä, miten se, että tenttivastaukset on kirjoitettu käsin voi vaikuttaa siihen käsitykseen, jonka lukija saa tekstistä. (Vrt. Tarnanen 2003: 240.) Erityisesti tällai- 246

7 MITÄ PITKITTÄISTUTKIMUS PALJASTAA EDISTYNEIDEN SUOMENOPPIJOIDEN KIELITAIDOSTA? sessa tutkimuksessa, jossa ei olla antamassa arvosanaa kieliopillisesta oikeellisuudesta vaan tutkitaan tekstin kokonaisuutta, myös käsialaan liittyvät ilmiöt voidaan ottaa huomioon. On kyse tekstin ja lukijan vuorovaikutuksesta aivan samalla tavalla kuin kasvokkaisessa keskustelussa, jossa yleensä puheen intonaatio ja kontaktin luontevuus ovat ensisijaisia suhteessa puhutun kielen muotojen korrektiuteen. Myös tenttivastauksessa, josta opettaja haluaa saada tiedon vain siitä, hallitseeko tenttijä tentittävän oppimäärän, asian selväpiirteinen esittäminen sekä käsialan ja muotoilun siisteys ovat ensiarvoisen tärkeitä. Tutkittavat ilmiöt olemme valinneet osin korpusvetoisesti, osin opettajan- ja tutkijankokemuksen perusteella korpuspohjaisesti (vrt. edellä). Korpusta digitoitaessa oli huomattu, että suuri osa juoksevan tekstin predikaattiverbeistä näytti olevan olla-verbin eri muotoja. Päätimme tutkia, onko näitä selvästi enemmän kuin äidinkielisillä kirjoittajilla. Tunnetusti kielenoppijoilla, joskin myös äidinkielisillä kirjoittajilla, on kirjoituksissaan monenlaisia epäkorrekteja ilmauksia. Päätimme keskittyä tarkastelemaan vain seuraavanlaisia virheitä: muoto- ja kirjoitusvirheitä sekä predikaattien käyttöön liittyviä ongelmia. Lisäksi nimenomaan akateemisessa suomessa pidämme kiinnostavana erilaisten infinitiivi- ja partisiippirakenteiden hallintaa, koska nämä opetetaan suomen kieltä opiskeleville tavallisesti kieliopintojen lopuksi. Oletettavaa on, että näiden monipuolisempi käyttö lisääntyy edistyneiden oppijoiden kielessä. Varmaa ei ole, ovatko näin valitut piirteet ja ilmiöt juuri sellaisia indikaattoreita, jotka paljastaisivat jotakin olennaista kielitaidon kehityksestä ja muutoksesta. Joka tapauksessa edelleen osin korpusvetoisesti ja osin opettajan- ja tutkijankokemuksen perusteella korpuspohjaisesti rohkenemme esittää joitakin hypoteeseja mahdollisista muutoksista. Pitkittäistutkimuksemme tulee mahdollisesti paljastamaan maisteriopiskelijan kehityksestä 7 kk:n ajanjakson aikana seuraavaa: 1) Alussa 80 % juoksevan tekstin predikaattiverbeistä on ollaverbin eri muotoja, lopussa enää n. 50 %. Verbivaraston käyttö monipuolistuu. 247

8 K I R S T I S I I T O N E N, J E N N Y N I E M E L Ä 2) Alussa kirjoitelmissa on muoto- ja kirjoitusvirheitä vielä noin 5 / 300 sanaa, lopussa enää noin 1 / 300 sanaa. 3) Alussa kirjoitelmissa on n. 20 %:ssa predikaateistä joko sananvalintaan tai käyttöön liittyviä ongelmia, ajanjakson lopussa enää n. 10 %:ssa. 4) Alussa kirjoitelmissa on monipuolisia infinitiivi- ja partisiippirakenteita noin 1 / 300 sanaa, lopussa niitä on jo noin 5 / 300 sanaa Tutkimuksen informantit Informantti 1 (In1) on islantilainen nainen, joka on opiskellut suomea ainoastaan kahden vuoden ajan ennen muuttoa Suomeen. Informantilla 1 ei vielä tutkimuksen alkaessa ollut opiskelun ulkopuolisia suomenkielisiä kontakteja. Informantti 2 (In2) on venäläinen nainen, joka on opiskellut suomea Venäjällä neljä vuotta. Informantti 2 on informantin 1 tavoin muuttanut Suomeen vasta tutkimuksen alussa. Hänellä on kuitenkin suomenkielinen asuintoveri. Lisäksi hän opiskelee viroa, mikä oletettavasti tukee hänen suomen kielen opintojaan, sillä esimerkiksi suomen ja viron kieliopillisten ja sanastollisten yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien tarkasteleminen voi helpottaa joidenkin ilmiöiden ymmärtämistä ja omaksumista. Informantti 3 (In3) on japanilainen nainen, joka on opiskellut suomea ennen tutkimuksen alkua kaksi vuotta Japanissa ja viisi vuotta Suomessa. Informantilla on suomalainen puoliso ja suhteellisen paljon suomenkielisiä kontakteja. Itsearviointilomakkeessa hän arvelee kuitenkin hallitsevansa suomen kirjoittamisen paremmin kuin puhumisen. Verrokkeina (Verrokki 1, Verrokki 2 ja Verrokki 3) on kolme äidinkielistä suomen kielen opiskelijaa. Vertailuaineistona on yksi tenttivastaus kultakin verrokilta. Näistä on etsitty samat seikat kuin informanttienkin teksteistä. 248

9 MITÄ PITKITTÄISTUTKIMUS PALJASTAA EDISTYNEIDEN SUOMENOPPIJOIDEN KIELITAIDOSTA? 3.3. Analyysi tutkittavista ilmiöistä informanteittain Kolmen informantin tenttivastauksista olemme tehneet 1 kvantitatiivisen analyysin tekstien saneiden ja lekseemien määristä sekä virkkeiden keskipituuksista. Sen jälkeen olemme keränneet verbeistä olla-verbin eri muodot ja samalla tarkastelleet verbiesiintymien monipuolisuutta sekä predikaattiin liittyviä ongelmia. Tämän lisäksi olemme poimineet kirjoitelmien kompleksiset infinitiivi- ja partisiippirakenteet sekä muoto- ja kirjoitusvirheet. Kaikilta informanteilta on aineistoa kahdesta vaiheesta (A ja B); lisäksi informantilta 3 aineistoa on myös kolmannesta vaiheesta (vaihe C) Informantin 1 A- ja B-vaihe Informantin 1 A-vaiheen tenttivastaukset koostuvat kahdesta tentistä, joissa on yhteensä 413 sanetta. Vertailukohtana on informantin seitsemän kuukauden kuluttua kirjoittama 694 saneen mittainen tentti vastaus. Informantin 1 A-vaiheen tenteissä lekseemien suhteellinen määrä on 149/300. Vaikka informantin 1 B-vaiheen tenttivastaus onkin huomattavasti A-vaiheen vastauksia pidempi ja virkkeiden keskipituus on noussut 13:sta 16:een, lekseemien suhteellinen määrä on toisen vaiheen tenttivastauksissa hieman alhaisempi (141/300). Toisaalta on otettava huomioon, että A-vaiheessa käsitellään kahta tenttiä, joiden eri aihepiirit jo saattavat tuoda tekstiin lisää eri lekseemejä. Muoto-opillisten virheiden suhteellinen määrä on pysynyt muuttumattomana, niitä on molempien vaiheiden tenteissä n. 7 kappaletta 300:aa sanaa kohti (A-vaiheessa 9 kpl ja B-vaiheessa 17 kpl). Joukossa on muun muassa useita astevaihteluun liittyviä virheitä, joita muilla informanteilla ei juuri esiinny (etteivät vaati, taidonsa, muodojen, matella, valeta [ valjeta ], ei sopi). Verbeissä informantin 1 kehitys näkyy kuitenkin selvemmin. Ollaverbin (muiden verbien liittomuotojen olla-verbejä ei ole laskettu mukaan) osuus predikaateista on laskenut peräti 18 prosenttiyksikköä: 1 LAS2-korpuksen harjoittelija Sara Suominen on osallistunut poimintoihin. 249

10 K I R S T I S I I T O N E N, J E N N Y N I E M E L Ä A-vaiheen tenteissä predikaateista 52,5 % (31 kpl) on olla-verbin eri muotoja, toisen vaiheen tentissä enää 34,5 % (30 kpl). A-vaiheen tenttivastauksissa on yhteensä 20 erilaista predikaattia ja B-vaiheen tentissä 31. A-vaiheen tenteissä suurin osa (7 esiintymää, 78 %) predikaattiverbien käyttöön liittyvistä ongelmista koskee rektiota. Esimerkissä (1) on kyse partitiiviverbiin, esimerkissä (2) taas fraasiin puhua jotakin kieltä liittyvästä ongelmasta. 250 (1) Unkarilainen lääkäri ja kielitiedemies Samuel Gyármathi ( ) käytti esimerkiksi Sajnovicsin kirjoitukset ja perusti siihen oma kirjoitus, fennougristiisten kielten vertailevan historian esittely (julk. 1799). (In1A) (2) Se puhutaan luoteis-venäjällä. (In1A) Lisäksi on sekamuodoste: (3) Minun tarvitsee sinut. (In1A) B-vaiheen predikaatteihin liittyvät ongelmat eivät ole painottuneet millekään tietylle alueelle rektiovirheitäkin on vain kaksi. Virheellisten predikaattien prosentuaalinen osuus on laskenut puoleen siitä, mitä se A-vaiheen tenteissä oli (15 %:sta (abs. 9 kpl) 8 %:iin (abs. 7 kpl)). Seitsemän prosenttiyksikön ero on suhteellisen suuri, kun otetaan huomioon, että jäljempänä informantilla 3 ei kaksi kertaa pidemmällä aikavälillä tapahtunut kuin kahden prosenttiyksikön lasku. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että informanttien taso ja kehitysnopeus vaihtelevat tutkittavan kielenpiirteen mukaan: informantin 1 teksteissä on esimerkiksi useita subjektin ja objektin sijavalintaan liittyviä ongelmia (esim. Etelä samojedikielet on kaksi, Joku voi avata ovea), joita informantin 3 teksteissä ei esiinny. Muu kuin rektioksi määriteltävissä oleva sijavalinta ei kuitenkaan kuulu tähän tutkimukseen valittuihin piirteisiin. Infinitiivi- ja partisiippirakenteiden suhteellinen määrä on kasvanut (A-vaiheessa 8/300 (abs. 11 kpl), B-vaiheessa 11/300 (abs. 26 kpl)). Informantti 1 käyttää enemmän infinitiivi- ja partisiippirakenteita kuin esimerkiksi informantti 3, mutta rakenteet eivät ole yhtä monipuolisia. A-vaiheessa informantin tekstissä esiintyy ainoastaan A-infinitiivejä, VA-

11 MITÄ PITKITTÄISTUTKIMUS PALJASTAA EDISTYNEIDEN SUOMENOPPIJOIDEN KIELITAIDOSTA? partisiippeja ja yksi agenttipartisiippi (ks. asetelma 1). B-vaiheessa inventaari on monipuolisempi, vaikkakin A-infinitiivin osuus on peräti 68 % (19 kpl). Lisäksi tenttivastauksessa on 3 VA-partisiippia, 1 E-infinitiivi, 1 NUT-partisiippi, 1 MA-infinitiivi ja 1 TU-partisiippi (ks. asetelma 2). A-infinitiivin sisältävistä rakenteista 15 edustaa rakennetta voida + A-inf. (esim. voi selittää, voi tehdä, voi olla, eivät voi esiintyä, voivatkin muuttua). Informantti 1 näyttääkin tukeutuvan ensisijaisesti yksinkertaisiin rakenteisiin. Apuverbiä ja A-infinitiiviä käyttämällä informantti 1 saattaa myös pyrkiä välttämään sellaisten verbien taivutusta, joiden taivutussäännöistä hän ei ole täysin varma. Päätelmää tukee se, että informantin 1 muoto-opilliset virheet ovat nimenomaan astevaihteluvirheitä. Toisaalta yksinkertaisenkin muodon valitseminen saattaa johtaa esimerkiksi rektiovirheeseen, kuten virkkeessä 4; tosin myös suomenkieliset saattavat puhekielessään ilmaista asian näin. (4) Proseduraalinen eli implisiittinen tieto on toisaalta se, kun oppija voi lausua oikeita ilmauksia kohdekielellä, vaikka ei hän välttämättä pystyisi selittää tietoaan tai kertoa siitä säännöllisesti. (In1B) Uusien infinitiivi- ja partisiippirakenteiden käyttö on vielä jokseenkin epätarkkaa: (5) Käytetään samaa persoonapronominia puhumalla miehestä ja naisesta. (In1B) (6) Viimeiseksi neljäs mainittu suomen kielen ominaispiirteistä on äännevaihtelu. (In1B) Myös VA-partisiipin käytössä on A-vaiheen tenttivastauksista poiketen ongelmia. (7) Ensimmäisen ryhmän vokaalit voivat esiintyä molempien toisien sisältävien vokaalien kanssa. (In1B) (8) Tästä voi abstrahoida, että kaks.tavuiset, e-loppuiset substantiivit monikon elatiivissa, ja niiden johtavien -nen loppuiset adjektiivit partitiivissa, ovat säännöllisesti homonyymit. ( niistä johdetut -nenloppuiset adjektiivit ). (In1B) 251

12 K I R S T I S I I T O N E N, J E N N Y N I E M E L Ä Asetelma 1. Informantin 1 A-vaiheen infinitiivi- ja partisiippirakenteita A-infinitiivi VA-partisiippi agenttipartisiippi Sajnovics halusi osoittaa unkarin ja saamen kielten välisten suhteet vääräksi, sen takia että hän piti unkarin kieli saamen niin hyvin korkeampana. Ykkösargumentti puuttuu lauseilta 1 ja 4, joissa näkyvää tekijää ei ole joku tuo koiran, joku voi avata ovea, mutta ei se näytä lauseilta. Vaikka tämä hypoteesi oli tietysti väärin, Sajnovicsin tekemää tutkimusta tuli tärkeäksi seuraaville kielitutkijoille. Asetelma 2. Informantin 1 B-vaiheen infinitiivi- ja partisiippirakenteita A-infinitiivi E-infinitiivi MA-infinitiivi VA-partisiippi NUT-partisiippi TU-partisiippi Konsonantit voivatkin muuttua laadullisesti substantiivien taivutuksessa Puhutaan motivaation lajeista välineellisestä motivaatiosta (e. instrumental motivation), kun oppijalla on opiskellessaan mielessään esim. tenttisuoritus tai työpaikka, tms. joka helpommin saa hyvällä kielentaidolla. Toiseksi, suomesta puuttuu kieliopillinen suku käytetään samaa persoonapronominia puhumalla miehestä ja naisesta. Ensimmäisen ryhmän vokaalit voivat esiintyä molempien toisien sisältävien vokaalien kanssa, mutta toisen ja kolmanteen ryhmien vokaalit eivät voi esiintyä yhdessä samassa sanassa (yhdyssanat tietenkin lukuun ottamatta). Ideaalisesti, Suomessa syntyneiden ja sinne muuttavien määrä olisi tasaisempaa. Viimeiseksi neljäs mainittu suomen kielen ominaispiirteistä on äännevaihtelu. 252

13 MITÄ PITKITTÄISTUTKIMUS PALJASTAA EDISTYNEIDEN SUOMENOPPIJOIDEN KIELITAIDOSTA? Virke (9) on esimerkki A-vaiheen korrektista VA-partisiipista, jonka sisältävä lauseke on kuitenkin huomattavasti yksinkertaisempi kuin lausekkeet B-vaiheen esimerkkivirkkeissä (7) ja (8). (9) Ykkösargumentti puuttuu lauseilta 1 ja 4, joissa näkyvää tekijää ei ole - joku tuo koiran, joku voi avata ovea, mutta ei se näytä lauseilta. (In2A) B-vaiheen VA-partisiippiin liittyvät ongelmat johtunevat siis informantin pyrkimyksestä tuottaa pitkiä, runsaasti informaatiota sisältäviä substantiivilausekkeita. Kielenoppimisen vaiheittaisuus ilmenee tämäntyyppisten havaintojen kautta mielenkiintoisesti: tietynlaiset virheet tietyssä kielenkehityksen vaiheessa kertovat kehityksestä, eivät taantumisesta. Ilmaisun monipuolistuessa predikaatteihin liittyvät ongelmat ovat siis vähentyneet, mutta tekstiin on ilmaantunut inventaarin laajenemisen myötä infinitiivi- ja partisiippirakenteisiin liittyviä ongelmia Informantin 2 A- ja B-vaihe Informantin 2 A-vaiheen tenttivastaus sisältää 800 sanetta ja vertailukohteena oleva seitsemän kuukauden kuluttua kirjoitettu tenttivastaus 872 sanetta. Hänen tenttivastauksensa ovat paitsi huomattavasti pidempiä kuin informanttien 1 ja 3, myös huomattavasti pidempiä kuin suomea äidinkielenään puhuvista koostuvan verrokkiryhmän tenttivastaukset (keskimäärin 523 sanetta). Lekseemien suhteellinen määrä informantin 2 teksteissä (n. 120/300 molemmissa vaiheissa) lieneekin tenttivastausten pituuden tuoman toiston vuoksi alhaisempi kuin verrokeilla ja informantilla 1. Erilaisia predikaatteja on kuitenkin informantin 2 tentti vastauksissa huomattavasti enemmän kuin muiden informanttien ja verrokkiryhmän tenteissä, A-vaiheessa 61 ja B-vaiheessa 60. Toisaalta kyseisten tenttien aihepiirit ovat varsin laaja-alaisia. Informantin 2 A-vaiheen tenttivastauksessa olla-verbin osuus predikaateista on vain 23 % (29 kpl). B-vaiheen tentissä olla-verbin osuus on kuitenkin noussut 33 %:iin (48 kpl). Odotuksenvastaisesti infinitiivien ja partisiippien määrä on samalla laskenut. A-vaiheessa niitä on 253

14 K I R S T I S I I T O N E N, J E N N Y N I E M E L Ä n. 8 kappaletta 300:aa sanaa kohden (abs. 21 kpl) mutta B-vaiheessa vain 5 / 300 (abs. 15 kpl). Informantti käyttää kuitenkin hyvin monipuolisia ja oikein rakennettuja infinitiivi- ja partisiippirakenteita jo A-vaiheen tentissä (ks. asetelma 3). Asetelma 3. Informantin 2 A-vaiheen infinitiivi- ja partisiippirakenteita A-infinitiivi MA-infinitiivi VA-partisiippi TU-partisiippi luvulla yritettiin luoda liiviläisten identiteetin ja säilyttää heidän unikkia kieltä tuleville sukupolville ja maailmalle. Toinen tavoite oli järjestää jumalanpalvelun liiviksi. Liiviläiset nuoret miehet opiskelivat teologiaa Helsingissä ja olivat opiskelun jälkeen menossa kotialueelle palvelemaan kirkoissa liiviksi. Inkerikot eli inkeroiset ovat itämerensuomalaiseen pohjois kieliryhmään kuuluva kansa, joka puhuu inkeroista ja asuu nykyään Leningradin alueen idässä, Viron rajan lähempänä. Viron kieli oli laajasti käytetty kouluissa ja vuonna 1919 Tarton yliopisto rupesi toimimaan viroksi. Asetelma 4. Informantin 2 B-vaiheen infinitiivi- ja partisiippirakenteita A-infinitiivi MA-infinitiivi VA-partisiippi TU-partisiippi Myös puhe on eri lauseiden jäsenien mahdollisuuksista osallistua vaihtoon. Unkarin australialaiset auttavat ymmärtämään ovatko analysoidut prosessit universaaleja, koska unkari on suomen sukukieli, siis typologisesti läheinen. Kun dominoivassa kielessä on kehittynyt tarpeeksi upotekielen periaatteita ja puhuja noutaa sen fonologisia, morfologisia, leksikaalisia ja syntaktisia sääntöja, tapahtuu kääntäminen upotekielestä tulee dominoiva, siis matriisikieli. Unkarin australialaiset auttavat ymmärtämään ovatko analysoidut prosessit universaaleja, koska unkari on suomen sukukieli, siis typologisesti läheinen. 254

15 MITÄ PITKITTÄISTUTKIMUS PALJASTAA EDISTYNEIDEN SUOMENOPPIJOIDEN KIELITAIDOSTA? Vaikka infinitiivi- ja partisiippirakenteiden suhteellinen määrä on B-vaiheen tentissä pienempi, valikoima on sama kuin vaiheessa A (ks. asetelma 4). Toisin sanoen siitä huolimatta, että informantti 2 osaa käyttää erilaisia infinitiivi- ja partisiippirakenteita oikeaoppisesti, niitä ei esiinny hänen tekstissään kovin taajaan. Muoto-opillisten virheiden suhteellinen määrä on pysynyt suunnilleen samana; se on laskenut yhdeksästä esiintymästä kahdeksaan 300:aa sanaa kohti (molemmissa 24 kpl). Suurin osa informantin 2 tekemistä virheistä liittyy oikeinkirjoitukseen (esim. äännepituus ja vokaalisointu): (10) paikkallinen, pakkollinen, oppetti, ääntelliselle, varallista, unikkia, kieltö, sanomalehdessa, vaithoi, jokta, lainettu (In2A) (11) kielioppillinen, menetyksesstä, literoinut, haastatelun, tilanetta, perheessaan, sääntöja, kaksikielisia, kielenvaitoon, mitää, ekstalinguistisia (In2B) Predikaatteihin liittyvät ongelmat ovat kuitenkin vähentyneet. Informantin 2 A-vaiheen tenttivastauksessa predikaateista n. 14 % (18 kpl) on jollain tavalla virheellisiä, B-vaiheen tentissä virheellisten predikaattien osuus on enää n. 5 % (7 kpl). Molemmissa tenttivastauksissa on passiivinmuodostukseen liittyviä ongelmia (olivat järjestetty, ovat joskus nimitetty, ovat integroitu). Virheet johtunevat pyrkimyksestä noudattaa kongruenssia ja muistuttavat suomenkielisten virheitä. (12) Monesti siellä on säilytetty samat normit jokta olivat perustettu jo 1800-luvulla. (In2B) A-vaiheessakin esiintyy myös suomenkielisille kirjoittajille tyypillinen kongruenssivirhe: (13) Venäjällä inkeroisia on jäljellä aika vähän, noin tuhat ihmistä ja ei kaikki niistä puhu enää omaa kieltä. (In2A) Vaikka informantilla 2 olla-verbin suhteellinen osuus on kasvanut ja infinitiivi- ja partisiippirakenteet vähentyneet ja vaikka hän tekee enemmän muoto-opillisia virheitä, hänen tekstinsä vaikuttavat ainakin 255

16 K I R S T I S I I T O N E N, J E N N Y N I E M E L Ä käsin kirjoitettuina selvästi parhaimmilta. Mahdollisesti tenttien runsas ja tarkka asiasisältö sekä tekstin erittäin siisti ulkoasu vaikuttavat myös kokonaiskäsitykseen. (Ks. edellä luku 3.1.) Informantin 3 A-, B- ja C-vaihe Informantilta 3 on edellisistä poiketen tutkimuksessa mukana kolmen eri vaiheen tenttivastauksia. Toisen vaiheen tenttivastaus on kirjoitettu 7 kuukauden kuluttua ja kolmannen vaiheen tentti 14 kuukauden kuluttua tutkimuksen alkamisesta. Informantin 3 ensimmäisen vaiheen (A-vaihe) tenttivastaukset koostuvat kolmesta eri tentistä ja sisältävät yhteensä sanetta. Toisen vaiheen (B-vaihe) tentissä saneita on 574 ja viimeisessä (C-vaihe) 792. Sen lisäksi, että tenttivastaukset ovat pidentyneet, myös sanasto on viimeisessä tentissä jo selvästi monipuolisempaa kuin aikaisemmissa: A-vaiheen tenteissä eri lekseemejä on 300:aa sanaa kohden 99, B-vaiheessa 97 ja C-vaiheessa peräti 130. Myös verbien käyttö on monipuolistunut hieman. A-vaiheen tenteissä on yhteensä 42 eri predikaattiverbiä, kun taas C-vaiheen tentti sisältää yksinään 48 erilaista predikaattiverbiä. A-vaiheen tenteissä ollaverbin osuus predikaateista on 36,5 % (49 kpl), vaiheen C tentissä enää 26 % (29 kpl). Olla-verbin osuus on siis 14 kuukauden kuluttua 10,5 prosenttiyksikköä vähäisempi. Huomionarvoista on, että B-vaiheen tentissä erilaisten predikaattien määrä on notkahtanut, kun taas olla-verbin prosentuaalinen osuus on noussut selvästi lähtötasoon nähden. Erilaisia predikaatteja B-vaiheen tentissä on ainoastaan 15. Vähäisen määrän selittää osittain se, että hieman yli puolet (51 %, 44 kpl) predikaateista on olla-verbin eri muotoja. Ongelmallisten predikaattien osuus väheni 7,5 prosenttiyksikköä B-vaiheeseen mennessä, mutta C-vaiheen tentissä ongelmia on lähes yhtä paljon kuin tutkimuksen alussa (A-vaiheessa predikaattien käyttöön liittyviä ongelmia 16,5 %:ssa (22 kpl), B-vaiheessa 9 %:ssa (8 kpl) ja C-vaiheessa 14,4 %:ssa (16 kpl) predikaateista). Ongelmien laatu paljastaa kuitenkin verbien käytön tarkentuneen tietyiltä osin: kongruens- 256

17 MITÄ PITKITTÄISTUTKIMUS PALJASTAA EDISTYNEIDEN SUOMENOPPIJOIDEN KIELITAIDOSTA? siin, subjektin valintaan ja modaalisuuteen liittyviä virheitä ei esiinny C-vaiheen tenttivastauksessa lainkaan ja rektiovirheitäkin on vain yksi. Sekä A- että C-vaiheessa suurin osa ongelmista liittyy verbin valintaan (ks. esimerkit 14 ja 15). (Ks. myös Denisyuk 2010: ) (14) tapahtua pro muuttua: astevaihtelu tapahtuu heikoksi. pitää: esiintyä, voida esiintyä, pystyä esiintymään tms.? Näistä vain. a, ä ja a pitivät toisen tavun vokaaleina, koska kantakielen tyypillinen sanarakenne oli (c)v(c)ca/ä/e, Kantakielen sananvartalo oli siis kaksitavuinen ja vokaaliloppuinen. (In3A) (15) sujua pro onnistua, pärjätä Lukijat, jotka ovat parhaimmin testituloksen saajia, eivät sujunneet. tuoda pro johtaa Tämä muistuttaa denominatiivista sananmuodostusta, sillä sanaa tuodaan verbistä välinettä ilmaisevan suffiksi -in kanssa. (In3C) Asetelma 5. Informantin 3 A-vaiheen infinitiivi- ja partisiippirakenteita A-infinitiivi E-infinitiivi MA-infinitiivi VA-partisiippi NUT-partisiippi TU-partisiippi Rekonstruoitu muoto saattaa olla näin: tie-tä-ä : tie-ti < tie-si Pyöreävokaleissa o esiintyy joko taivutuksen prosessina toisen tavun jäljessä a:n muuttuessa, tai sanojen suffikseissa kuten onneton-sanan jälkitavuisessa -o-. Hän pyrki puolustamaan lansimurteet. On huomioitava kantakielessa ja nykysuomessa yhteisesta piirteestä, että kieltoverbi taipuvat. (---) mutta liudentunut [symboli] ei ole säilynyt enää missään kielissä. Alun perin käytetyt spirantit astevaihtelun heikkopareina ovat muuttuneet muiksi konsonanteiksi. 257

18 K I R S T I S I I T O N E N, J E N N Y N I E M E L Ä Kuten edellisistä esimerkeistä käy ilmi, verbien semanttiset erot ovat usein hyvin hienovaraisia. Koska verbin valitsemista eivät ohjaa samankaltaiset, opeteltavissa olevat säännöt kuin esimerkiksi kongruenssia, voitaneen todeta informantin 3 verbien käytön sekä monipuolistuneen että tarkentuneen 14 kuukauden aikana. Ilmaisun monipuolistumisesta kertonee sekin, että informantti käyttää esimerkkien kaltaisissa tilanteissa merkitykseltään samantyyppistä verbiä sen sijaan, että selittäisi saman asian kiertoilmauksien avulla. Toisin sanoen informantti on tavoitellut synonyymia, mikä myös kertoo kielitaidon monipuolistumisesta. Informantin 3 A-vaiheen tenttivastauksissa infinitiivi- ja partisiippirakenteita on noin 6 / 300 sanaa (21 kpl) (ks. asetelma 5), siis huomattavasti oletettua (1 / 300) enemmän. B-vaiheessa infinitiivi- ja partisiippirakenteiden suhteellinen määrä on kuitenkin vain 2 / 300 sanaa (4 kpl). C-vaiheen tentissä määrä on kuitenkin noussut 8 esiintymään 300:aa sanaa kohti (20 kpl). Huomionarvoista on myös se, että informantti 3 käyttää infinitiivejä ja partisiippeja A- ja C-vaiheessa hyvin monipuolisesti, vaikkakin B-vaiheen tentti sisältää ainoastaan kolme partisiippia ja yhden, epäidiomaattisesti käytetyn infinitiivin. Näyttääkin siltä, että B-vaiheen tenttivastaus on verbien osalta yksinkertaisempi erityyppisen sisältönsä vuoksi. Infiniittisiä rakenteita on vain vähän, ja ne ovat epäidiomaattisia (ks. asetelma 6). B-vaiheen tentti käsittelee nimittäin saamen sijasysteemin kehitystä, minkä vuoksi tenttivastauksessa on runsaasti verbien olla ja kehittyä muotoja (esim. Monikon tunnus on -id, jonka alkuperä oli monikon tunnus -i- + *-ta, Nämä tunnukset ovat kehittynet kantakielen *-ma:n lisäksi elosijasta *-sta.). Informantin 3 tenttivastauksissa on suhteellisen runsas määrä erilaisia muotovirheitä, esim. huomioittavana, kahten, pluskuvanperfektin, soinnillistä, suljektin subjektin, tälloin, varhaassa varhaisessa. Tavurakenteeseen liittyvät muotovirheet (pluskuvanperfektin) ja äänteiden /r/ ja /l/ sekoittuminen (modaariverbien, elosijasta) ovat tyypillisiä japanin kielen vaikutukseen liittyviä ilmiöitä. Muotovirheet ovat oletuksen vastaisesti lisääntyneet: A-vaiheen tenteissä virheitä oli hypo- 258

19 MITÄ PITKITTÄISTUTKIMUS PALJASTAA EDISTYNEIDEN SUOMENOPPIJOIDEN KIELITAIDOSTA? teesin mukaisesti 5 / 300 sanaa (19 kpl), mutta B-vaiheessa virheitä oli jo 12 / 300 (23 kpl) ja C-vaiheen tentissä peräti 16 / 300 sanaa (41 kpl). Kieli taidon kehitys ja sanavaraston kasvu ovat saattaneet lisätä informantin itse luottamusta kirjoittajana ja sitä kautta mahdollisesti myös kirjoitusnopeutta. Kasvanut kirjoitusnopeus on puolestaan saattanut lisätä huolimattomuusvirheiden määrää. Toisaalta on otettava huomioon myös informanttien yksilölliset tavoitteet: muotovirheiden karsiminen tekstistä ei välttämättä kuulu niihin kielen osa-alueisiin, joita informantti 3 pyrkii kehittämään. Informantti 3 vaikuttaakin kvantitatiivisen analyysin perusteella olevan rohkea kielenkäyttäjä, joka pyrkii ensisijaisesti välittämään asiasisällön. Informantin 3 B-vaiheen tentissä on useita muista vaiheista poikkeavia lukemia. Kun vertaillaan A- ja C-vaihetta, voidaan havaita selvää kehitystä; vain muotovirheet lisääntyvät täysin odotuksenvastaisesti. (Ks. taulukko 1.) Taulukko 1. Tilastotietoja informantin 3 A-, B- ja C-vaiheen tenteistä. (Tässä informantin 3 kaikki kolme vaihetta, ks. taulukot 2 ja 3, joissa informanttien 1, 2 ja 3 A- ja B-vaiheet esitetään rinnakkain.) A B C lekseemiä / 300 sanaa virkkeiden keskipituus (sanaa) predikaatteja erilaisia finiittiverbejä olla-verbin %-osuus predikaateista 36, ongelmallisia predikaatteja (%) 16,5 9 14,4 infinitiivejä ja partisiippeja kpl / 300 sanaa muotovirheet kpl / 300 sanaa

20 K I R S T I S I I T O N E N, J E N N Y N I E M E L Ä Asetelma 6. Informantin 3 B-vaiheen infinitiivi- ja partisiippirakenteita MA-infinitiivi VA-partisiippi TU-partisiippi Itämerensuomalaisiin kieliin (=ims) verrattuna -ieon kehittynyt myös pelkkä -i-:stä, jonka jälkeen vokaalit ovat riippumatta. Aktion esiiviä käytetään yleensä modaariverbien ja aistimista tarkoittavan verbien kanssa, olla tekemässä ilmaisussa ja sivulauseen verbinä. Samoin aktion lokatiivilläkin on samanaikaista ilmaisu, mutta se toimii mm. estettä ja lakkaamista tarkoitetun verbien kanssa sekä olla tekeminen kielteisessä. Asetelma 7. Informantin 3 C-vaiheen infinitiivi- ja partisiippirakenteita A-infinitiivi MA-infinitiivi VA-partisiippi TU-partisiippi nippu (t)tavissa agenttipartisiippi Kaksikielinen 5-vuotias lapsi osaa jo olettaakseni molempia kieliä, eli äidinkieltä ja ns. perhekieltä, jos sanotaan Suomessa asuvasta ja syntymästa 5-vuotiaasta lapsesta. Arvaan, että aikuinen on selittänyt aikaisemmin junasta peräkkäin -sanan käyttämällä, ja lapsi muistaa, että peräkkäin ja juna liittyvät jotenkin. Nämä seikat muistuttavat mielestäni vieraita kieliä opiskelevien ulkomaalaisten opetusta. CDS on hoivakielen termin lyhennys, jolla tarkoitetaan suomeksi lapselle suunnattua kieltä. Sen mukaan vertaan yksikieliseen lapseen (tässä tapauksessa suomalaiseen lapseen), olisiko heillä suuriero suomen kielen omaksumisessa, ja jos olisi niin miten se on havaittavissa. Mäkisen luomat tehtävätyypit ovat yhteensä 12: riimitehtävä, sanojen tavun poistuminen ja lisääminen, sanojen pituudesta, sanojen tavuttaminen, sanojen alkutavun ja lopputavun nimeäminen, sanojen alkutavun ja lopputavun ääntäminen. jne. 260

21 MITÄ PITKITTÄISTUTKIMUS PALJASTAA EDISTYNEIDEN SUOMENOPPIJOIDEN KIELITAIDOSTA? 3.4. Verrokit Verrokkeina on kolme suomenkielistä suomen kielen opiskelijaa. Heiltä kultakin on yksi tenttivastaus tutkittavana. Infinitiivi- ja partisiippirakenteita verrokkiryhmällä on huomattavasti enemmän (23 kpl / 300 sanaa) kuin informanteilla. Kaikilla verrokeilla on erittäin monipuolisesti erilaisia infiniittisiä rakenteita (esimerkki 16). Mukana on muun muassa pitkiä määriteketjuja, jotka eivät informanteilta vielä onnistu; muutamissa taas infinitiivirakenne määrittää toista infinitiiviä. (16) Siksi onkin tavallista, että erityisesti suomenruotsalaisiksi itsensä luokittelevat kaksikieliset suomalaiset lähettävät lapsensa ruotsinkieliseen kouluun, vaikka perheen oma hallitseva kieli olisikin suomi. (Verrokki 1) Sisältösanojen ja muotosanojen välisen eron ymmärtämistä voi myös helpottaa jättämällä lauseesta pois joko sisältösanan tai muotosanan. (Verrokki 2) Lapsella on tällöin jo tietyt kielelliset ja mentaaliset mallit, joita hän voi hyödyntää oppiessaan toista kieltään. (Verrokki 3) Toisaalta verrokkiryhmällä myös olla-verbin osuus on suurempi kuin informanteilla. Verbien käyttöön liittyviä ongelmia verrokkiryhmäläisillä ei juuri esiinny (yhdellä verrokilla 2 kpl (3,7 %), kahdella muulla predikaatteihin liittyviä ongelmia ei esiinny lainkaan), kun taas informanteilla virheellisten predikaattien osuus on keskimäärin 12,4 %. Koska kaikilla informanteilla ongelmallisten predikaattien osuus myös laski tutkimuksen edetessä, näyttää siltä, että verbien käyttöä ohjaavat opeteltavissa olevat säännöt, jolloin virheet vähenevät kielitaidon kohentuessa. Muoto-opillisia virheitä esiintyy kuitenkin jonkin verran (3 / 300) myös verrokkiryhmäläisillä. Verrokilla 1 muotovirheitä on n. 6 / 300 sanaa (10 kpl), mikä on suunnilleen saman verran kuin informantin 3 A-vaiheen tenttivastauksissa (5/300, 19 kpl) ja informantin 1 molempien vaiheiden tenttivastauksissa (7/300) (A 9 kpl ja B 17 kpl). Muotovirheiden syntyyn vaikuttavat seikat, kuten huolellisuus, stressi tai kiire, 261

22 K I R S T I S I I T O N E N, J E N N Y N I E M E L Ä näyttävätkin olevan ainakin jossain määrin kielitaidon ulkoisia tekijöitä. Verrokkien muotovirheitä tarkastelemalla virheiden tila päisyys tulee selvemmin ilmi kuin informanttien tekemistä muotovirheistä, koska virheitä ei voi selittää puutteellisella tiedolla (ks. esimerkki 17). (17) omankielistäopetusta; ruotsinkieli; sosiaalisen verkostoitumisen painostus; Tämä vaihe on luovaa ja sääntöjä yliyleistävä tuottoisaa (Verrokki 1) sillä tarkoitetaan toisensa poissulkevaa vastakohtaisuutta merkitysmuutoksesta (Verrokki 2) 3.5. Kvantitatiiviset tutkimustulokset vertailtavina Taulukoissa 2 ja 3 on esitetty luvuissa 3.3 ja 3.4 käsitellyt ilmiöt kvantitatiivisesti. Verrokkiryhmän lekseemimäärä ei eroa paljoakaan informantin 1 A-vaiheen tenttien lekseemimäärästä, kun taas informantilla 3 lekseemimäärät ovat sekä A- että B-vaiheen tenteissä melko alhaiset. Taulukon 3 yksityiskohtaiset lukemat osoittavat informanttien keskinäiset suhteet ja suhteet verrokkeihin. Huomionarvoista on, kuinka vähän eri predikaattiverbejä verrokeilla on. Tätä lukemaa selittää se, että verrokeilla on runsaasti erilaisia infinitiivejä ja partisiippeja, minkä vuoksi huomattava osa predikaattiverbeistä on modaaliverbejä ja ollaverbin eri muotoja. Informantilla 2 taas on erityisen vähän olla-verbejä A-vaiheen tentissä. Niiden lisääntyminen ei siis hänen tapauksessaan suinkaan ole merkki kielen yksipuolisuudestä, vaan määrän normalisoitumisesta lähelle äidinkielisten tasoa Kvalitatiivinen katsaus informanttien tuotoksiin Tenttivastausten verbit ja niiden erityisluonne Kaikkien informanttien tenttivastauksissa esiintyy odotuksenmukaisesti runsaasti ilmiöiden kuvaamiseen ja selittämiseen liittyviä verbejä esim. aiheutua, esiintyä, hävitä, ilmestyä, johtua, kehittyä, kuulua, liittyä, 262

23 MITÄ PITKITTÄISTUTKIMUS PALJASTAA EDISTYNEIDEN SUOMENOPPIJOIDEN KIELITAIDOSTA? Taulukko 2. Tenttivastausten sane- ja lekseemimäärät sekä virkkeiden keskipituus informanteilla 1 3 ja verrokkiryhmällä Informantti 1 Informantti 2 Informantti 3 Verrokkiryhmä A B A B A B tenttejä kpl sanoja lekseemejä lekseemiä / 300 sanaa virkkeiden keskipituus (sanaa) Taulukko 3. Tenttivastausten predikaatit, nominaalimuodot ja muoto- sekä kirjoitusvirheet informanteilla 1 3 ja verrokkiryhmällä Informantti 1 Informantti 2 Informantti 3 Verrokkiryhmä A B A B A B predikaatteja erilaisia finiitti verbejä olla-verbin %-osuus predikaateista ongelmallisia predikaatteja (%) infinitiivejä ja partisiippeja kpl / 300 sanaa muoto virheet kpl / 300 sanaa ,5 34,5 23,2 32,9 36, ,1 15,3 8 14,4 4,8 16,5 9 1,

24 K I R S T I S I I T O N E N, J E N N Y N I E M E L Ä muodostaa, muuttua, näyttää, puuttua, riippua, säilyä, tapahtua, tarkoittaa, vaikuttaa. Samoin tutkimukseen ja sen esittelyyn liittyviä verbejä on kaikkien informanttien teksteissä runsaasti, esim. analysoida, esitellä, esittää, kuvata, käsitellä, käyttää, luokitella, nimittää, raportoida, ryhmitellä, säilyttää, tarkastella, verrata, viitata, yhdistää. Myös modaaliverbejä (haluta, osata, pitää, pystyä, saada, saattaa, tahtoa, voida) esiintyy kaikkien informanttien teksteissä (vrt. Niiranen 2010: 17 21). Informanttien tenttivastausten viisi yleisintä verbiä ovat voida, tapahtua, puhua, kehittyä ja esiintyä. (Vrt. verbien semanttinen luokittelu Pajunen 2001.) Tenteissä esiintyy myös jonkin verran esittelyyn ja puhumiseen yleisesti liittyviä verbejä. Esimerkiksi informantin 1 toisen vaiheen tentissä tällaisia verbejä on neljä erilaista (kertoa, mainita, puhua, todeta). Lisäksi tenttivastauksissa on lingvistiikkaan liittyviä verbejä (kongruoida, litteroida, rekonstruoida, sulautua, vaihdella, ääntää) sekä muutamia ihmisen mentaalisiin toimintoihin liittyviä verbejä (ajatella, muistaa, tietää, tuntea, ymmärtää). Jälkimmäisistä muutama esiintyy myös yksikön ensimmäisessä persoonassa informantin 1 tenttivastauksissa (18 20). (18) Nimi on hankala - minun mielestäni se noudattaa kaikki sääntöjä, mutta tiedän kuitenkin, että on lainaus. (In1A) (19) En tunne sanaa kalvo. (In1A) (20) Pahoittelen, mutta en tiennyt tästä artikkelista - minulla oli pelkästään lehtileikkeet. (In1B) Arkisia, merkitykseltään hyvin konkreettisia verbejä (laulaa, nukkua, opettaa, vierailla) on lähinnä informantin 2 A-vaiheen tentissä, jossa informantti kuvaa pienten kieliyhteisöjen asemaa ja toimintaa sekä erilaisia hankkeita, joita on kielten säilyttämiseksi toteutettu. Tuttuudestaan huolimatta konkreettiset verbit ovat tenttivastauksessa marginaalisia, ja niiden esiintyminen näyttäisikin riippuvan eniten tenttikysymysten luonteesta ja tenttien aihepiireistä. 264

25 MITÄ PITKITTÄISTUTKIMUS PALJASTAA EDISTYNEIDEN SUOMENOPPIJOIDEN KIELITAIDOSTA? Informanttien virkkeiden esittely Vaikka kvantitatiiviset tulokset eivät kerro yksiselitteisesti edistyksestä, näyttää siltä, että holistisen arvion (ks. mm. Tarnanen 2002: 88, 265) pohjalta katsottuna kahden tutkitun kauden eri tekstit ovat hyvin erilaisia: B-vaiheen tekstit ovat ehdottomasti ymmärrettävämpiä kuin A-vaiheen. Käsinkirjoitetusta tekstistä saa helposti vielä positiivisemman mielikuvan kuin tässä esillä olevista digitalisoiduista esimerkeistä. Seuraavassa on kultakin informantilta yksi virke tai lyhyt kappale sekä A- että B-vaiheen tentistä. Näiden avulla haluamme osoittaa, että siitä huolimatta, että monet yksittäiset laskettavat ilmiöt eivät 7 kk:n opiskelun aikana kovastikaan muuttuneet, teksteistä alkaa B-vaiheessa löytyä hyviä kokonaisuuksia. Toki A-vaiheessakin niitä esiintyy, mutta ei niin monipuolisesti. (21) Sajnovics halusi osoittaa unkarin ja saamen kielten välisten suhteet vääräksi, sen takia että hän piti unkarin kieli saamen niin hyvin korkeampana. (In1A) Informantin 1 esimerkissä (21) lausekkeet eivät toimi, koska määritteiden sijamuodot määräytyvät vasemmalta eivätkä oikealta. Myös komparatiivin vahvikesana on virheellinen eikä objekti ole oikeassa sijassa. (22) Yksi suomen monista sijamuodoista on partitiivi, jolla voi usein erottaa määräisen tilanteen epämääräisestä - esim. kun monikon nominatiivi toimii määräisenä ja monikon partitiivi epämääräisenä. Partitiivi löytyykin suomen sukukielistä, esim. virosta. Toiseksi, suomesta puuttuu kieliopillinen suku. (In1B) Informantin 1 B-vaiheen tekstikokonaisuus on onnistunut ja sen rakenne on korrekti. Ainoa ongelma sujuvassa katkelmassa on, että liitepartikkelin on ymmärretty myös verbiin liittyvänä ilmaisevan samaa kuin sanan myös. Myös natiivien teksteissä -kin-liitepartikkelit saattavat olla lauseessa epäonnistuneessa kohdassa. (23) Syinä oli pakkollinen venäläistyminen ja uskonnon kieltö. (In2A) 265

26 K I R S T I S I I T O N E N, J E N N Y N I E M E L Ä A-vaiheessa informantilla 2 on kvantiteetti- ja vokaaliharmoniaongelmia, joskin kieltö-tapauksessa varmasti opetukseen ja loogiseen päättelyyn perustuva ongelma, vrt. etuvokaalinen kieltäminen. Opetuksessa ei todennäköisesti ole selitetty tiettyjen johdinten erityisasemaa vokaaliharmoniassa. Lauseen alkuosa on tulkittavissa kahdella tavalla: a) venäläistyminen pakon edessä tai b) pakkovenäläistäminen. a-tulkinnassa virhe olisi vähäisempi, vain määrite on hieman epäonnistunut; vakavammaksi ongelmaksi voitaisiin laskea b-tulkinnan venäläistyminensubstantiivin käyttö substantiivin venäläistäminen sijaan. Tällöin olisivat agentti suhteet menneet sekaisin. (24) Kovácsin väitöskirja käsittelee koodinvaihtoa ja kielenvaihtoa. Tutkimuksen informantit ovat kaksikielisia, kaikki puhuvat englantia ja asuvat Australiassa, jossa englanti on enemmistökieli. Toisaalta informanteilla on joko suomalainen tai unkarilainen tausta. (In2B) Informantti 2 pystyy kirjoittamaan B-vaiheessa idiomaattista ja erinomaista suomenkielistä asiaproosaa. Tenttivastausten käyttöä tutkimusaineistona ei aina ole pidetty hyvänä, koska on esitetty myös näkemyksiä, että opiskelijat lukisivat ulkoa katkelmia tenttikirjoista ja tällöin kieli ei olisi heidän omaansa. Tässä esimerkissä tenttikirja on kuitenkin kirjoitettu englanniksi, joten ulkoaoppimisesta ei voi olla kysymys. (25) Samoin koskee myös pronominin että kieltoverbin vartalo on olemassa etymologiseltaan hyvin vanhasta ajasta. (In3A) Informantin 3 virke (25) ei ole jäsennettävissä yksiselitteisesti. Siinä on kyllä yksittäisiä korrekteja lausekkeita, mutta kokonaisuus jää hahmottomaksi. (26) Lokatiivin tunnus on yksikössä -s, joka on kehittynyt kantakielen latiivista *-s ja tulosijasta *-ta. Attribuutteina toimivat saamessa pronominit, numeraalit, adjektiivit ja infiniittiset verbit. Näistä numeraalit eivät kongruoi pääsanan kanssa vaan ne ovat genetiivi-akkusatiivissa. (In3B) 266

27 MITÄ PITKITTÄISTUTKIMUS PALJASTAA EDISTYNEIDEN SUOMENOPPIJOIDEN KIELITAIDOSTA? Informantin 3 B-vaiheen tentistä on löydettävissä jo aivan korrektejakin kokonaisuuksia (26). Kaiken kaikkiaan tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että edistynyt akateeminen oppija ei enää yksityiskohdissa juuri poikkea natiiveista kielenkäytössään ja epätarkkuudetkin ovat samankaltaisia kuin natiivien epätarkkuudet. Tässä artikkelissa pyritäänkin tarkastelemaan, poikkeaako kielenoppijoiden kieli joiltakin tietyiltä frekvensseiltään natiivien kielestä. Lisäksi tosin halutaan myös nähdä, tapahtuuko joissakin korrektiuteen liittyvissä ilmiöissä muutosta 7 kk:n intensiivisen opiskelun jälkeen. 4. Pohdintaa 4.1. Tenttivastaukset tutkimusmateriaalina Tenttikysymyksillä on kiistatta vaikutus tenttivastausten sisältöön. Esimerkiksi tenttivastausten pituus riippuu pitkälti tenttikysymysten luonteesta. Jotkin tentit saattavat koostua lyhyistä selitystehtävistä ja valmiista esimerkkivirkkeistä ja toiset pitkiä esseevastauksia edellyttävistä kysymyksistä. Toisissa tenttitilaisuuksissa saattaa myös olla huomattavasti enemmän aikaa kuin toisissa kysymysmäärään suhteutettuna. Näin ollen tenttivastauksen pituutta ei voida pitää luotettavana kielitaidon tai tenttivastauksen laadun mittarina. Myös verbien tempuksen ja moduksen valinta riippuu pitkälle siitä, onko tekstissä tarkoitus esitellä esimerkiksi jonkin ilmiön toimintaa, syntyä vai sen meneillään olevaa muutosprosessia. Esimerkiksi informantin 3 A-vaiheen tenttivastauksissa 63 % predikaateista on preesensissä ja 16 % perfektissä ja C-vaiheen tentissä preesensissä on peräti 83 % ja perfektissä ainoastaan 4 % predikaateista. Tempusten ja modusten jakauma tenttivastauksissa ei siis kerro oppilaan kielenkehityksestä. Infinitiivi- ja partisiippirakenteiden suhteellinen määrä ei kuitenkaan riipu samalla tavoin tenttikysymysten laadusta. Informanttien A-vaiheen tenteissä infinitiivi- ja partisiippirakenteita on keskimäärin 8 kappaletta ja B-vaiheen tenteissä runsaat 6 kappaletta 300:aa sanaa kohden. Edistyneet oppilaat käyttävät toisin sanoen jo alku- 267

28 K I R S T I S I I T O N E N, J E N N Y N I E M E L Ä vaiheessa oletusta enemmän infinitiivi- ja partisiippi rakenteita. Suomea äidinkielenään puhuvien verrokkiryhmällä infinitiivejä ja partisiippeja on kuitenkin vielä huomattavasti enemmän: 23 kappaletta 300:aa sanaa kohden. Lisäksi on hyvä ottaa huomioon, että informantit ovat paitsi voineet suorittaa tenttejä keskenään eri järjestyksessä myös valita opintokokonaisuuksiinsa keskenään hyvin erilaisia opintojaksoja. Näin ollen samankaan luentokurssin tenttejä ei ole pitkittäistutkimuksen kannalta mielekästä verrata toisiinsa, jos ne on suoritettu opintojen eri vaiheessa Ilmiöiden keskinäiset suhteet Usein eri ilmiöt limittyvät toisiinsa niin, että yhtä ilmiötä tutkimalla saadun tuloksen perusteella voidaan päätellä jotakin myös jonkin toisen ilmiön esiintymisestä. Näin on esimerkiksi tässä tutkimuksessa tarkastellun olla-verbin prosentuaalisen osuuden merkitystä arvioi taessa. Runsaasti olla-verbejä sisältävät tekstit eivät välttämättä kerrokaan tekstin olevan vähemmän tyypillistä suomea, vaan olla-verbien korkea prosentuaalinen osuus voi johtua esimerkiksi tentin luonteen vaatimasta lauserakenteesta, kuten informantin 3 B-vaiheen tentissä. Niina Salmi onkin pro gradu -tutkielmassaan tutkinut viiden LAS2-informantin kielenkäyttöä, erityisesti heidän lausetyyppejään ja virkerakenteitaan. Salmen laskelmista voi nähdä, että informantin 3 nimenomaan käsillä olevassakin artikkelissa tutkitun B-vaiheen tekstissä on kopulalauseita hyvin runsaasti (Salmi 2010: 79). Kun tarkastellaan tekstin sisältöä, voidaan todeta, että kielihistoriaa ja saamen kielen kehitystä esittelevä teksti sisältää ymmärrettävästi paljon toteavia kopulalauseita. Suomalaisen verrokkiryhmän olla-verbien melko korkea prosentuaalinen osuus ei kuitenkaan kerro kopulalauseiden suuresta määrästä vaan on yhteydessä infinitiivi- ja partisiippi-ilmausten runsauteen: juuri verbiliittoja ja erilaisia infinitiivi- ja partisiippirakenteita sisältävät tekstit vaativat usein ns. värittömiä verbejä, kuten verbiä olla. Olla-verbillä on siis yhteys paitsi kopulalauseisiin myös infinitiivi- ja partisiippirakenteisiin. 268