17 KAINUUN VANHUSTEN YMPÄRIVUOROKAUTISET LAITOS- JA ASUMISPALVELUT

Transkriptio

1 Finnwell-ohjelma TAPPO-projekti KAINUUN VANHUSTEN YMPÄRIVUOROKAUTISET LAITOS- JA ASUMISPALVELUT Antti Alho Reijo Kekäläinen Erkki Vauramo Sara Viitala

2

3 Finnwell-ohjelma Terveydenhuollon alueellisten palveluprosessien ohjaus (TAPPO) -projekti Antti Alho, Reijo Kekäläinen, Erkki Vauramo, Sara Viitala KAINUUN VANHUSTEN YMPÄRIVUOROKAUTISET ASUMISPALVELUT Teknillinen korkeakoulu HEMA-instituutti 2009

4 Julkaisutiedot Teknillisen korkeakoulun HEMA-instituutin julkaisuja nro 17 Finnwell-ohjelma, TAPPO-projekti Kainuun vanhusten ympärivuorokautiset asumispalvelut ISBN ISSN ; 17 Raportti on julkaistu pdf-muodossa osoitteessa Teknillinen korkeakoulu, HEMA Kansi ja taitto Sara Viitala Valokuvat Erkki Vauramo

5 1 YLEISTÄ Tappo-hanke on Teknillisen korkeakoulun terveydenhuollon tutkimuksen kärkihanke ja se toimii jatkona aiemmille Terveydenhuollon prosessit ja logistiikka -hankkeille (TePro I & II). Tutkimuksen tavoitteena on kehittää työkaluja ja malleja alueellisen palvelujärjestelmän suunnittelemiseksi ja tuotannon ohjaamiseksi. Tähän pyritään tutkimalla kolmea toisiinsa linkittyvää osa-aluetta: prosesseja terveydenhuollon verkostoissa, alueellisia palvelurakenteita sekä kustannuslaskentaa ja toiminnan mittarointia terveydenhuollon johtamisen apuvälineenä. Hankkeessa tehdään tutkimusta yhteistyössä sekä kotimaisten että kansainvälisten toimijoiden kanssa. Kainuun vanhusten ympärivuorokautiset asumispalvelut on osa Tappo-projektia. Tavoitteena oli saada yleiskuva palveluista. Menettelemänä oli asiantuntijoiden tutustuminen laitoksiin tiiviillä aikataululla. Kainuun maakuntayhtymä järjesti liitteenä olevan ohjelman mukaisesti käynnit eri laitoksissa. Teknillisen korkeakoulun edustajina olivat projektipäällikkö, DI Antti Alho, arkkitehti sairaalasuunnittelun dosentti (emr.) Reijo Kekäläinen ja tutkija, professori (h.c.) Erkki Vauramo. Maakuntayhtymän edustajana oli hallintolääkäri Esa Ahonen ja vanhushuollon edustajia. Kohteet oli valittu kattavasti siten, että niihin kuuluivat terveyskeskussairaalat, vanhainkodit, tehostetut palveluasunnot ja tavalliset palveluasunnot. Tilasto-osiossa on 1

6 Kainuun maakunta käsitelty yhtenä kokonaisuutena. Sen purkaminen eri laitosten kesken johtaa pieniin lukuihin, jolloin kokonaisuus kärsii. Siksi mukana ovat myös terveyskeskusten akuutti-osastot, vaikka ne eivät varsinaisesti kuulu tarkastelun piiriin. 1.1 Kainuun väestöennuste Kainuun väestönennuste vuosille lupaa vanhusväestön kasvua. Se alkaa voimakkaana vasta vuoden 2020 paikkeilla eli noin viisi vuotta myöhemmin kuin maassa keskimäärin. Vanhusten tukipalvelujen tarve kasvaa vuosien välillä ja merkitsee noin 1,8-kertaista kasvua tämän päivän tilanteeseen. 2

7 Taulukko 1. Väestöennuste 2007 iän ja sukupuolen mukaan alueittain. Väestöennuste 2007 iän ja sukupuolen mukaan alueittain Sukupuolet yhteensä Kainuun SHP - Kajanalands SVD Ikäluokat yhteensä Kerroin ,0 1,1 1,2 1,5 1,7 1,9 1,9..Hyrynsalmi Ikäluokat yhteensä Kerroin ,0 1,1 1,1 1,3 1,5 1,6 1,6..Kajaani - Kajana Ikäluokat yhteensä Kerroin ,0 1,2 1,3 1,6 1,9 2,1 2,1..Kuhmo Ikäluokat yhteensä Kerroin ,0 1,2 1,3 1,6 1,8 1,9 1,9..Paltamo Ikäluokat yhteensä Kerroin ,0 1,0 1,1 1,4 1,6 1,8 1,9..Puolanka Ikäluokat yhteensä Kerroin ,0 1,1 1,1 1,3 1,4 1,5 1,5..Ristijärvi Ikäluokat yhteensä Kerroin ,0 1,0 0,9 1,1 1,2 1,4 1,5..Sotkamo Ikäluokat yhteensä Kerroin ,0 1,1 1,2 1,5 1,7 1,9 2,0..Suomussalmi Ikäluokat yhteensä Kerroin ,0 1,1 1,1 1,4 1,6 1,7 1,7 Väestöennuste on synkkä. Veroa maksava keski-ikäinen väestö vähenee ja vanhusmäärä kasvaa. Hyrynsalmella, Puolangassa ja Ristijärvellä on tämän ennusteen mukaan vähäisempi vanhusmäärän kasvu kuin muualla. 3

8 1.2 Kainuun vanhuspalvelujärjestelmä Asiakkaiden sijoittuminen ympärivuorokautisen hoidon ja hoivan yksiköihin Asiakkaat sijoittuvat Kainuun maakunta -kuntayhtymässä hoitokoteihin ja laitoshoidon yksiköihin moniammatillisen työryhmän (SAS-ryhmä) arvioinnin ja suosituksen perusteella. Asiakkaan palveluiden tarvetta ja sijoituspaikkaa arvioitaessa otetaan huomioon hänen toimintakykynsä, asumismuodon tai hoivan tarkoituksenmukaisuus sekä asiakkaan ja/tai omaisen toive. Lähtökohtana tehostettuun palveluasumiseen / laitoshoitoon siirtymiseen on se, että kaikki kotona asumista tukevat palvelut on käytetty ja arvioitu. Pääsääntöisesti etusijalla ovat asiakkaat, jotka odottavat jatkohoitopaikkaa terveyskeskussairaaloissa tai lyhytaikaishoidossa ja jotka eivät voi kotiutua kotihoidon turvin. Pitkäaikaiseen hoitopaikkaan jonottavien asiakkaiden määrä koko kuntayhtymän alueella vaihteli vuoden 2008 aikana ajankohdasta riippuen 46 asiakkaasta 59:ään. Pitkäaikaispaikkaa odottavat asiakkaat ovat joko hoitokotien lyhytaikaispaikalla tai terveysasemien vuodeosastoilla. Ympärivuorokautisiin hoitopaikkoihin sijoittui vuoden 2008 aikana 206 asiakasta, joista kuntayhtymän omiin hoitokoteihin 85, yksityisiin hoitokoteihin 47 ja laitoshoitoon 74 asiakasta Asiakkailta perittävät maksut hoitokodeissa ja yksityisissä hoitokodeissa sekä laitoshoidossa Hoitokodit ovat avohoidon yksikköjä, joissa asukkaat ovat vuokrasuhteessa ja maksavat tarvitsemansa palvelut. Hoitokodeissa asuminen rinnastetaan kotona asumiseen ja asiakas saa Kelan maksamat etuudet: asumistuen, hoitotuen ja korvaukset lääkkeistä ynnä muista hoidoista. Kainuun maakunta -kuntayhtymän hoitokotien ja yksityisissä palvelukodeissa olevien kuntayhtymän sijoittamien asiakkaiden palvelumaksujen laatimisessa on lähdetty siitä, että maksut ovat kainuulaisille yhdenmukaiset riippumatta heidän asuinpaikastaan. Asukkailta peritään palvelu- ja hoitomaksuna asiakasmaksulain mukainen jatkuvasta ja säännöllisestä kotihoidosta perittävä korvaus, joka on 35 % asukkaan bruttotuloista sen jälkeen, kun tuloista on ensin vähennetty 484. Lisäksi asukkaalta peritään erilaisia tukipalvelumaksuja, joista tavallisimmat ovat: - Asiointi- ja saattajapalvelu hoitokodin ulkopuolella 5 /kerta - Siivousmaksu vähintään 34 /kk 4

9 - Vaatehuoltomaksu 40 /kk - Palveluasumisen perusmaksu, joka vaihtelee asukkaan tulojen mukaan /kk Vuokra määräytyy huoneen koon mukaan ollen yleensä /kk (kalleimmassa yksityisessä hoitokodissa suurimmista asunnoista vuokrat ovat noin 600 ). Ateriakustannukset vaihtelevat /kk. Yksityisissä hoitokodeissa julkiseen asumispalveluun yksityiseen hoitokotiin sijoittuneet asukkaat maksavat ateriapalvelut ja vuokran suoraan yksityiselle palveluntuottajalle. Lääkekuluista asukas vastaa itse ja saa niihin sairausvakuutuskorvauksen. Mikäli asukkaan rahavarat eivät riitä maksuihin, julkiseen asumispalveluun määriteltyyn hoito- ja peruspalvelumaksuun voidaan anoa maksunalennusta/poistoa. Suurin osa yksityisissä hoitokodeissa olevista asukkaista on kuntayhtymän sinne sijoittamia. Mikäli asiakas itse hakeutuu yksityiseen hoitokotiin, hän vastaa kaikista omista maksuistaan ja sopii niistä palvelun tuottajan kanssa. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa hoivaosastoilla olevilta potilailta peritään maksukyvyn mukaan määräytyvä maksu, joka on 82 % hoidossa olevan kuukausituloista. Maksu voi olla kuitenkin enintään sen suuruinen, että hoitoa saavan henkilön henkilökohtaiseen käyttöön jää kuukausittain vähintään 90. Perittävä maksu ei saa ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Laitoshoidon maksu sisältää kaiken hoivaan liittyvän palvelun kuten lääkkeet, hoitotarvikkeet, ateriat, puhtaanapidon jne Yksityisten hoitokotien kuntayhtymältä perimät maksut Yksityiset palveluntuottajat on valittu kilpailutuksen kautta; nykyiset puitesopimukset ovat voimassa elokuuhun 2009 asti, jonka jälkeen on optioaika helmikuuhun 2011 saakka. Yksityisten hoitokotien kuntayhtymältä perimät hoivamaksut vaihtelevat /vrk (tämä maksu sisältää myös tukipalvelumaksut, siivouksen ja vaatehuollon). Keskimääräinen hoivapäivämaksu on noin 85. Kainuun maakunta -kuntayhtymän omissa hoitokodeissa hoitopäivän hinnat vaihtelevat /vrk. Hinnassa tulee ottaa huomioon se, että nämä hoitopäivähinnat ovat kokonaishintoja ja sisältävät myös vuokrat ja ateriapalvelut, kun taas yksityispuolella hoitopäivämaksuun ei sisälly vuokra- eikä ateriakustannuksia, jotka asukas maksaa itse suoraan palveluntuottajalle. 5

10 1.3 Laitospaikkojen tarve Aluksi tarkastellaan OECD Health Datan avulla, mitä vanhustenhuollosta tiedetään. Taulukko Longterm care beds Per population aged 65 years old and over 2006 Other hospital beds Per population aged 65 years old and over 2006 LTC beds in nursing homes Per population aged 65 years old and over 2006 LTC recipients, institut. Per population aged 65 years old and over Total 2006 Long-term care beds and istitutions Per population aged 65 years old and over 2006 LTC recipients, at home Total, Per population aged 65 years old and over Countries Australia 40, Austria 2,8 3, Belgium 1,0 2,2 69, Canada 0, Czech Republic 10,0 3,08 15, Denmark 22, Finland 23,3 31, France 6,7 9,25 39, Germany 10, Greece Hungary 4,9 7,73 54, Iceland 9, Ireland 1,04 46, Italy 0,9 2,07 17, Japan 14,0 0,42 26, Korea 9,5 0,52 8, Luxembourg 2,68 44, Mexico 0, Netherlands 0,0 0, New Zealand Norway 60, Poland 2,8 5,75 18, Portugal 0, Slovak Republic 7,1 1,46 0, Spain 0,31 21, Sweden 1,5 86, Switzerland Turkey 1, United Kingdom 3,1 0, United States 0,98 43, Suomi sijoittuu vertailuryhmään Pohjoismaat ja vanhat EU-maat. Poikkeavaa on pitkäaikaissairaalan paikkojen suuri määrä: 23,3 paikkaa tuhatta yli 65-vuotiasta kohti. 6

11 2 VANHUSASUMISEN LAATUSUOSITUKSET Valtakunnallisia vanhusasumisen laatusuosituksia ei tähän asti ole ollut. Sosiaalisektorilla on ollut STM:n työryhmämuistio 1990-luvulta, joka mitoittaa yhden hengen huoneen 12 m²:ksi ja kahden hengen huoneen 16 m²:ksi. Lisäksi edellytetään oleskelu- ja ruokailutiloja. Tätä suositusta tarkistetaan parhaillaan STM:n Valvontamuistiotyöryhmässä. Kelalla on omat suosituksensa pinta-aloista, jotka voidaan hyväksyä Kelan asumistuen piiriin. Helsingin kaupunki on tehnyt omat suosituksensa vuodeosastojen minimivaatimuksiksi. Yleensä suositusten mukaiset tilat ovat liian ahtaita eikä vanhuksen ole mahdollista ylläpitää niissä kuntoaan omatoimisesti. Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Kuntaliitto ovat antaneet Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen Oleellisena osana laatusuositusta on mm. laitoshoidon rajoittaminen 3 prosenttiin yli 75-vuotiaista vanhuksista. Laitoshoidolla ymmärretään tässä yhteydessä sekä terveyskeskusten vuodeosastoja että vanhainkoteja. Lisäksi suositus sisältää useita muita näkökohtia, kuten yhden hengen huoneiden suosimisen useamman hengen huoneiden sijaan. Vanhusten laitosten tilavaatimuksista on olemassa useita suosituksia. Niiden tavoitteena on tuottaa paranemista edistävä kuntouttava ympäristö, joka on toimiva ja viihtyisä, ja jossa vanhuksen itsehoitoisuus toteutuu. Näistä suosituksista mainittakoon: - Stakesin raportti: Häggman-Laitila, Kotilainen: Tämäkö on nyt sitten se paras ratkaisu? Stakes Britannian NHS:n standardin sovellusohje: Care Homes for Older People, UK Department of Health Verkkoraportti - Building under the AWBZ, 2007 Performance Requirements; Netherlands Board for Health Care Facilities ISMB Käyttökelpoinen yhteenveto on Interreg 3 A:n tuottama Uudistettu vanhushuolto - malliksi muille, joka on verkkojulkaisuna saatavissa sekä Culminatumin että Teknillisen korkeakoulun HEMAn verkkosivuilta. Seuraavat vaatimukset koskevat laitostiloja, kuten terveyskeskusten pitkäaikaishoidon vuodeosastoja, vanhainkoteja ja eritasoisia palveluasuntoja, joissa vanhus on pysyvästi sijoitettuna yli yhden kuukauden Asuintilat ja kalusteet Asukkaiden omiin tiloihin kuuluvat asuinhuone ja hygieniatila. Asuinhuoneet ovat pääasiallisesti yhden hengen huoneita. Tilojen mitoitusperustana on käsikäyttöisen pyörätuolin käytön vaatima tilantarve ja avustamistilanteissa tarvittava tila. Asuinhuoneeseen on voitava sijoittaa peruskalusteiksi: 7

12 - sänky tai sairaalasänky - yöpöytä - pöytä ja kaksi mukavaa tuolia - vaatekaappi - hyllyjä ja säilytystilaa, tv - omaisen sänky tilapäiseen yöpymiseen Kalusteet ovat pääsääntöisesti asukkaan omia, ne on voitava sijoittaa huoneeseen siten, ettei niitä tarvitse siirtää avustamis- tai hoitotoimenpiteitä tehtäessä eikä asukkaan liikkuessa apuvälineillä. Huoneen koon on oltava m². Lisäksi tarvitaan tavallista komerotilaa noin 1 m²/henkilö. Asukkaan oman hygieniatilan koko on noin 4,5 m². Kahden hengen huoneet on ensisijaisesti toteutettava yhdistämällä kahden huoneen tila huoneistomaiseksi kokonaisuudeksi, jossa toinen huone toimii makuuhuoneena ja toinen oleskelutilana. Standardihuoneisiin perustuvassa järjestelmässä tämän muutoksen voi toteuttaa vaivattomasti. Asuinhuoneisiin, hygieniatiloihin ja yhteistiloihin on voitava kiinnittää tarvittavat tukikahvat tai -kaiteet. Huoneissa on oltava riittävästi päivänvaloa sekä normien mukainen yleis- ja kohdevalaistus, joka on säädettävissä. Muita vaatimuksia ovat riittävä ilmanvaihto ja tuuletettavuus. Pääosa huoneista on varustettava huonekohtaisella keittomahdollisuudella Solukohtaiset yhteiset tilat Asuintilat muodostavat soluja, joiden koko on 6-8 huonetta. Soluihin liittyvät yhteiset olohuone- ja ruokailutilat. Tarvittavia muita tiloja ovat lähivarastotilat ja huuhteluhuone, jonka yhteydessä voi mahdollisesti olla sauna, tila omaisille, henkilökunnan sosiaali- ja toimistotilat, varasto- ja huoltotilaa sekä pyykki- ja ruokahuollon tarvitsemat tilat. Osa näistä palveluista voidaan järjestää muualla Laitoksen yhteiset tilat Tilat kalustetaan hotellien lobby- ja ruokailutilaperiaatteella. Yhteistiloihin kuuluvat oleskelutilat päivittäistä virkistys- ja harrastustoimintaa varten sekä ruokailutilat. Lisäksi yhteistiloihin tulisi kuulua kirjasto- ja vihernurkkaus sekä ulko-oleskelua varten lasitettu parveke tai terassi. Yhteistilojen tilantarve on noin 4-5 m² jokaista asukasta kohden. Vanhusten laitoksiin on saatava elämää. Sitä ei saada pelkästään laitoksen henkilökunnan toimenpitein. Hyvä ratkaisu tähän on sijoittaa laitoksen yhteyteen toimintaa, 8

13 joka päättyy noin klo 20. Toimintaa saadaan parhaiten huolehtimalla siitä, että ympäristön eläkeläisten yhdistys-, kerho- ja harrasteryhmät saavat toimitiloja laitoksesta ja että laitoksen vanhukset voivat mahdollisuuksiensa mukaan osallistua toimintaan. Lisäksi tila voi toimia yhteisön olohuoneena, jossa voi esimerkiksi viettää juhlia. Laitoksen ruokalan on kyettävä palvelemaan joustavasti erisuuruisia kävijämääriä. Sen tulee kyetä tarjoamaan viikonloppuisin sukulaislounaita ja jatkuvasti kahvia ja leivonnaisia. Vanhusten oma osallistuminen ruuanlaittoon ja esillepanoon on parasta toimintaterapiaa ja vireyden ylläpitoa. Yhteistiloihin kuuluvat myös esimerkiksi henkilökunnan tilat ja vastaanottotilat. Kokonaistilantarve Kokonaistilantarve muodostuu seuraavaksi: Yhteistilat vähintään (m²/henkilö) 4-6 Asuintilaa vähintään (m²/henkilö) 24,5 Vuoteellisen huoneen tilavaatimus vähintään (m²/vuode) 14 Muun kalustuksen tilavaatimus vähintään (m²/huone) 3 Säilytystilat vähintään (m²/henkilö) 2 Komerotilat vähintään (m²/henkilö) 1 Hygieniatilat vähintään (m²/huone) 4,5 Tilantarve käytävätilat mukaan lukien vähintään 55 Lisäksi tarvitaan hoito- ja vastaanottotiloja, ellei palveluita ole muuten järjestetty Laitoksen ympäristö Laitosten ympäristösuosituksia on esimerkiksi opetusministeriön liikuntapaikkojen suositusraportissa Iäkkäiden ihmisten liikuntapaikkojen suunnittelu - Arki- ja terveysliikunnan tilat palvelu- ja hoivaympäristössä (Lehmuspuisto & Åkerblom 2007). Nämä suositukset on kirjoitettu Etelä-Suomen asutuskeskuksia varten, mutta pari näkökohtaa kannattaa tarkistaa Laitoksen sijainti ja vanhusten tukiverkostot Sosiaali- ja terveyspalvelut muodostavat noin 20 % vanhuksen tukiverkostoista ja epäviralliset verkot, kuten omaiset ja ystävät, eläkeläiskerhot, tutut kaupat, kirkko, elokuvat ja muut keskustoiminnot noin 80 %. Epävirallisten verkostojen rooli on säilytettävissä sijoittamalla palvelut julkisella liikenteellä saavutettaviksi lähelle keskustaa. Vanhusten kotiuttaminen sairaalasta on usein vaikeaa, koska vanhukset asuvat yksin ilman lähellä olevia tukipalveluja. Naapuriapu ei aina toimi eikä omaishoitajajärjestelmää voida kehittää. Tämän vaihtoehtona ei välttämättä ole täysihoito sairaalan 9

14 vuoteessa lakanoiden välissä tai 24 tunnin hoitovalmius täysihoitokodissa. Ratkaisuna tulee sen sijaan olla vanhusten palveluasumisjärjestelmä, jossa on eritasoisia asukkaita varten erilaisia mahdollisuuksia. Tässä ratkaisussa vanhus muuttaa viime vuosikseen asumaan asutuskeskuksen keskustaan, jossa on tähän sopivia asuntoja. Nämä asunnot ovat täysin kalustettuja yksiöitä tai kaksioita, jotka ovat vuokrattavissa tai saatavissa käyttöön muulla järjestelyllä. Järjestelmään kuuluu se, että jossakin lähistöllä on palvelupiste, josta hälytyksen saapuessa tullaan katsomaan, mikä on hätänä. Tämä merkitsee sitä, että palvelupiste sijaitsee kävelymatkan päässä vanhuksen kodista. Jotkut tarvitsevat 24 tunnin aikana useaan kertaan apua, toisille riittää mahdollisuus hälyttää tarvittaessa. Kainuussa osa kuntakeskuksista sijaitsee niin hajallaan, että kaikki vanhusten liikkuminen edellyttää autoa. Jos ja kun ikärakenne vaatii lisää palveluasuntoja, tulisi ne sijoittaa osaksi keskustatoimintoja ja harkita, miten niillä saadaan keskusta elävöitettyä. Rakennuksen on oltava kävelymatkan päässä muusta asutuksesta, mieluummin lähellä kaupunginosakeskusta tai kunnan keskustaa. Tavoitteena on yhteisten palvelujen käyttö ja vanhojen kontaktien säilyttäminen. Rakennuksen lähelle olisi päästävä julkisella kulkuneuvolla, korkeintaan noin 100 metrin kävelymatkan päähän. Edellä oleva suositus on yleinen, eikä sen kaikkia tavoitteita voida toteuttaa joka kunnassa. Innovatiiviset ratkaisut kuten vanhainkodin ja matkahuollon tai postin tai kukkakaupan yhdistäminen on mahdollista. Vastaavia suosituksia on muuallakin Euroopassa. Ne ovat periaatteessa samansuuntaisia, mutta niiden olennainen ero Ikäihmisten palvelujen laatusuositukseen on se, että vanhusten palveluasunnoille ja vastaaville tiloille annetaan minimirajat. Nämä minimirajat ovat olennaisesti suomalaisia ratkaisuja suuremmat. 10

15 3 KAINUUN VANHUSPALVELUJÄRJESTELMÄ VERRATTUNA KOKO MAAHAN 3.1 Potilas- ja asiakaslaskenta Vuoden lopussa suoritetaan kaikissa maamme laitoksissa potilas- tai asiakaslaskenta. Aluksi tarkastellaan Kainuun palvelujärjestelmää HILMO-rekisterin avulla. Käytettävissä on vuosien 2005, 2006 ja 2007 tilanne, yli 75-vuotiaiden osalta vain vuoden 2006 tilanne. Kainuu on nyt keskellä rakennemuutosta. Siksi vaikeutena on, että vuoden2007 potilaslaskentatiedot ovat jo vanhentuneita ja osa taulukoista kuvaa Kainuun eilisiä hoitokäytäntöjä. Myöhempiä tietoja on ollut käytettävissä rajoitetusti ja ne viittaavat rakennemuutoksen jatkumiseen. Terveydenhuollossa ei hallita vielä kaikkia kustannuslaskennan näkökohtia, joista eräs keskeisimpiä on sidotun pääoman arvo. Sitä voidaan tarkastella laskemalla, paljonko resursseja on sitoutunut meneillään olevaan hoitoon. Tämä voidaan tehdä, kun tiedetään potilaslaskennassa hoidon alkupäivä ja keskimääräinen hoitopäivän hinta. Näistä voidaan laskea laskentapäivään mennessä kertyneen hoidon kustannus. Osastojen toimintaa tarkastellessa käytetään yleensä keskimääräistä hoitoaikaa. Käsite on siinä mielessä hankala, että se ei paljasta laitoksen todellista luonnetta. Keskimääräinen hoitoaika on helposti yhdestä kahteen vuotta, vaikka laitoksen pääasialliset kustannukset muodostuvat niistä potilaista, jotka ovat palvelun piirissä 4-6 vuotta tai pidempään. Seuraava kuva selventää tilannetta. Koska keskimääräinen hoitoaika ei kerro kaikkea, ryhmiteltiin potilaat ja asukkaat jo Poistoilmoitusanalyysi-projektin yhteydessä 1990-luvun alussa hoidon keston mukaisiin luokkiin. Tämä luokittelu toi esille pitkät ja vuosia kestävät hoitojaksot jotka katoavat keskiarvoisen hoitoajan taakse. Näiden kustannusvaikutukset ovat merkittävät ajatellen resurssien suuntausta, kuten seuraavassa tulemme näkemään. Vuoden 2007 laskentaan perustuvien HILMO -tulosten näkökulmina ovat potilaiden tai asiakkaiden määrä, jakson kesto sairaalaan tulosta, keskimääräinen hoitoaika kussakin hoitoaikaryhmässä, jakson hinta, hoitoaikaryhmään kertynyt kustannus sekä kustannus yli 75-vuotiasta asukasta kohti. Lisäksi tarkastellaan kustannusten prosentuaalisia jakaantumia. Hoitoaikakäsitettä selvennetään vielä seuraavalla kuvalla. Hoitoaika lasketaan jakson alkamisesta alkaen jakson päättymiseen. Se on eri asia kuin vuoden aikakana potilaisiin kohdistuneen hoidon kesto tai poistettujen potilaiden keskimääräinen hoitopäivämäärä. 11

16 Hoitoaikakäsite eri tavoin tarkasteltuna A B C Hoitoaika jakson alusta vuosia Kuva 1 Hoitoaika käsitteen selvennys Kun hoitoilmoitus tehdään, Lasketaan siihen potilaan tai asiakkaan hoidon kesto tarkasteluvuonna (2007) sekä aikaisempina vuosina ( ). Hoitoa ei siis katkaista vuosien mittaisiin pätkiin ja unohdeta aikaisempi hoito. Vuosi-ilmoituksissa tarkastellaan tavallisesti vuoden aikana tuotettuja hoitopäiviä, ja jaetaan se hoidettujen potilaiden määrällä. Tätä kuvaa tummennettu hoitopäivä alue sekä lyhytaikaiset potilaat vaiheessa A ja pitkäaikaiset potilaat alueella B.. Vaiheessa A voidaan hoitaa esimerkiksi 10 vuorokauden hoitoajalla yhdellä paikalla 36 potilasta. Vuodessa 100 paikkainen laitos tuottaa siis 100 x 365 hoitopäivää. Jos laitoksessa on ollut 100 potilasta, on hoitoaika 1 vuosi. Kun huomioidaan sisällä olleet 100 potilasta ja vuodeaikaiset lyhyet potilasjaksot (A) esimerkiksi 40 paikkaa hoitoajalla 5 vuorokautta vastaa noin 1400 hoidettua potilasta, saadaan hoidettujen potilaiden määräksi 1500 ja hoitoajaksi 24 vrk. Tällä laskenta tavalla ei saada koskaan yli vuoden mittaista hoitoaikaa esille., koska täyden sairaalan hoitoaika on määritelmästä johtuen yksi vuosi. Kolmas käsite on poistettujen potilaiden hoitoaika. Edellyttäen, että hoitopäivät on laskettu jakson alusta, kuten Hilmo ilmoituksessa tehdään, hoitoaika on todellinen. Jos poistettuja hoitopäiviä on enemmän kuin vuoden aikana tuotettuja, vapautuu kapasiteettia, kuten Kainuussa nyt tapahtuu. Jos taas tuotetaan enemmän kuin poistetaan, kasvaa pitkäaikaisten osuus. 12

17 Taulukko 3. Potilas- ja asiakaslaskenta ryhmiteltynä hoidon alusta laskentapäivään kestäneen hoitoajan mukaan. Potilaslaskenta , koko maa Potilaita tai asiakkaita Jaksoja 1000 as. kohti Potilaslaskenta , Kainuu Potilaita tai asiakkaita Kesto alusta (vrk) Tksairaala Vanhainkoti , , , , , , , , ,87 Yhteensä ,77 Tehostettu palv. as. Palv.as. Yhteensä Jaksoja 1000 as. kohti Kesto alusta (vrk) Tksairaala Vanhainkoti , , , , , , , , ,35 Yhteensä ,33 Tehostettu palv. as. Palv.as. Yhteensä Laitosjaksoja on Kainuussa muuta maata enemmän. Niiden määrä painottuu lyhyisiin jaksoihin ja yli kymmenen vuotta kestäneeseen palveluasumiseen, joita on 2,5- kertainen määrä muun maan tasoon verrattuna. 13

18 Taulukko 4. Potilas- ja asiakaslaskenta Hoitopäivät jaksojen alusta alkaen laskentapäivään hoitoaikaluokittain. Potilaslaskenta , koko maa Kertyneet hoitopäivät hoidon alusta lähtien Kesto alusta (vrk) Tksairaala Vanhainkoti Tehostettu palv. as. Palv.as. Yhteensä Hoitopäiviä 1000 as. kohti Yhteensä Potilaslaskenta , Kainuu Kertyneet hoitopäivät hoidon alusta lähtien Kesto alusta (vrk) Tksairaala Vanhainkoti Tehostettu palv. as. Palv.as. Yhteensä Hoitopäiviä 1000 as. kohti Yhteensä Kainuu on investoinut hoitoon noin 4000 hoitopäivää tuhatta asukasta kohti muuta maata enemmän. Yli 75-vuotiaita on maassa 7,7 % väestöstä ja Kainuussa 9,3 %. Jos tämä huomioidaan, jää erotukseksi vielä noin 2000 hoitopäivää (16 %) tuhatta asukasta kohti. Seuraavaksi tarkastellaan jakson kestoa tulopäivästä laskentapäivään. 14

19 Taulukko 5. Hoitojakson keskimääräinen kesto tulopäivästä laskentapäivään. Potilaslaskenta , koko maa Jakson keskimääräinen kesto, vrk Kesto alusta (vrk) Tksairaala Vanhainkoti Tehostettu palv. as. Palv.as. Kaikki Yhteensä Potilaslaskenta , Kainuu Jakson keskimääräinen kesto, vrk Kesto alusta (vrk) Tksairaala Vanhainkoti Tehostettu palv. as. Palv.as. Kaikki Yhteensä Ryhmässä 7 ( vrk), jossa jakson kesto on yli 2 vuotta ja alle 10 vuotta, hoitojaksot ovat kestäneet noin vuorokautta vastaten noin 4-5 vuotta. Vastaavasti yli kymmenen vuotta laitoksessa merkitsee noin vuoden keskimääräistä laitosaikaa. Tähän ryhmään kuuluu noin suomalaista. 15

20 Seuraava laskelma on jossain määrin heuristinen, koska ei ole saatavissa tarkkoja tai edes keskimääräisiä luotettavia hoitopäivähintoja. Tässä yhteydessä on käytetty terveyskeskussairaalan hoitopäivähintana 140 euroa, vanhainkodin hintana 110 euroa, tehostetun palveluasunnon hintana 90 euroa ja palveluasunnon hintana 50 euroa/vrk. Todettakoon, että halvassakin hotellissa on vaikeuksia saada täysihoitoa 80 eurolla/vrk. Taulukko 6. Hoitojakson keskimääräinen hinta tulopäivästä laskentapäivään. Potilaslaskenta , koko maa Jakson keskimääräinen hinta laskentapäivään Tksairaala 140 /vrk Vanhainkoti 110 /vrk Tehostettu palv. as. 90 /vrk Keskimäärin ( /vrk) Kesto alusta (vrk) Palv.as. 50 /vrk Yhteensä Potilaslaskenta , Kainuu Jakson keskimääräinen hinta laskentapäivään Tksairaala 140 /vrk Vanhainkoti 110 /vrk Tehostettu palv. as. 90 /vrk Kesto alusta (vrk) Palv.as. 50 /vrk Keski-määrin ( /vrk) Yhteensä