MONKIELISIIN KÄSKIRJA ELI VARHAISKASVATUKSEN MONIKULTTUURISUUDEN KÄSIKIRJA

Transkriptio

1 MONKIELISIIN KÄSKIRJA ELI VARHAISKASVATUKSEN MONIKULTTUURISUUDEN KÄSIKIRJA copyright: Heli Pukki Paula Kuikka-Kiljunen

2 SAATTEEKSI Kasvatus- ja opetustoimen strategiaprosessin yhteydessä on tullut esille huoli lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnista. Henkilöstö, jolla on suora yhteys lappeenrantalaisten lapsiperheiden arkeen, kokee lapsiperheiden ongelmina mm. työelämän kiireet ja vanhemmuuden pulmat, syrjäytymisen uhkan, mielenterveysongelmat ja päihteiden käytön. Lasten pulmat näyttävät viime vuosina lisääntyneen ja tässä suhteessa henkilöstö itse kokee riittämättömyyttä. Lisäksi maahanmuuttajat ovat kasvava osa suomalaista väestöä, heidän määrä myös Lappeenrannassa on lisääntynyt. Monikulttuurisuus asettaa myös uusia vaatimuksia tarjoamillemme palveluille. Niiden tulee olla asiakaslähtöisiä, joustavia ja vastata moninaistuvan väestön erilaisiin tarpeisiin. Henkilöstöä pyritään kouluttamaan ja tukemaan arjen työssä. Kartoitin syksyllä 2005 eri päiväkotien henkilöstön tarpeita ja toivomuksia siitä, mitä tämä projekti voisi antaa heille. Käs Käes -projektiin(varhaiskasvatuksen yhteisötyöprojekti ( ) kuuluu yhtenä osa-alueena maahanmuuttajatyö. Huomasin, että meillä oli hyvin erilaisia käytänteitä tehdä työtä monikulttuuristen lasten ja perheiden kanssa. Kasvattajilta puuttui tietoa millainen suomenkielen taitotaso lapsella tulisi olla kouluun lähtiessä. He toivoivat myös käytännön opetusmenetelmiä maahanmuuttajalasten suomen kielen opettamiseen ja tietoa kuinka kohdata maahanmuuttajaperheet. Kokenutkin kasvattaja voi tuntea olonsa epävarmaksi monikulttuuristen lasten kanssa työskennellessään: tiedänkö, osaanko, selviydynkö haasteesta? Keitä he ovat ja mikä on heidän taustansa? Käsikirjan tehtävänä on yhtenäistää toimenpiteitä varhaiskasvatuksessa, antaa tietoa ja käytännön esimerkkejä siitä kuinka auttaa monikulttuuristaustaisia lapsia ja perheitä kotoutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Muistutan myös, että varhaiskasvatusta säätelevät kasvatus- ja opetuslait ja asetukset, mutta sen lisäksi on otettava huomioon useita muita lakeja, kun työskennellään maahanmuuttajaperheiden kanssa. Puhekieleen tarttuneiden epätarkkuuksien vuoksi olen liittänyt mukaan myös sanastoluettelon selvittämään yleisesti käytettyjä termejä. Sujuvuuden vuoksi olen käyttänyt maahanmuuttaja-, maahanmuuttajataustaisista ja monikulttuurisperheistä (yksi vanhempi tai molemmat vanhemmat maahanmuuttajia) monikunimikettä. Tämän käsikirjan syntymiseen ovat auttaneet monet henkilöt, joita haluan tässä lämpimästi kiittää. Tätä käsikirjaa on päivitetty Erityisesti haluan mainita: - 2 -

3 Maahanmuuttajatyön johtava ohjaaja Merja Heino Kukkurainen Moniku -työryhmä ja varsinkin: Eeva-Liisa Kemppi, Kati Talka, Maila Tuomala, Anne Nylund Tiina Kosonen Anu Pimiä Yleistä Lappeenranta on vilkas rajakaupunki Venäjän naapurina. Tästä johtuu, että meillä on suuri venäläisvähemmistö. Venäläisiä tulee Lappeenrantaan sekä avioliiton kautta että paluumuuttajina. Suomalaiset ovat yhä enenevässä määrin solmineet monikulttuurisia avioliittoja. Tekninen yliopisto houkuttelee tänne ulkomaalaisia opiskelijoita ja opettajia. Oleskelun pituudesta riippuen jotkut tuovat perheensä mukanaan. Lappeenrannassa asuu myös jonkin verran pakolaisia eri puolilta maailmaa. Muuttoliikkeen myötä Lappeenranta on saanut piristävää kansainvälisyyttä ja kulttuurien rikkautta. Tämä asettaa kaupungillemme uusia velvoitteita ja laittaa miettimään mitä voisimme tehdä, jotta nämä perheet pystyisivät kotoutumaan Lappeenrantaan mahdollisimman hyvin. Lappeenrannan kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmassa sanotaan eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten huomioimisesta mm. näin: Päivähoidossa huomioidaan perheen uskonnolliset erityispiirteet, kunnioitetaan niitä ja toteutetaan toiminnassa mahdollisuuksien mukaan. Perheitä kannustetaan vaalimaan kodeissa omaa kieltä ja kulttuuria. On tärkeää, että jokaisella palvelualueella on asiantuntemusta eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten varhaiskasvatuksesta, jotta perhe saisi päivähoitopalvelut omalta lähialueeltaan. Valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa 2004 sanotaan: Osallistuminen varhaiskasvatukseen tukee eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten mahdollisuutta oppia suomea tai ruotsia toisena kielenä eri tilanteissa toisten lasten ja kasvattajien kanssa. Lapsi tarvitsee lisäksi ohjausta kielen omaksumiseen ja käyttöön. Varhaiskasvatuksessa lapsen omaan kulttuuriin, elämäntapoihin ja historiaan perehdytään, niitä arvostetaan ja ne näkyvät varhaiskasvatuksen arkipäivässä. Yhteistyössä vanhempien ja eri kulttuuriyhteisöjen kanssa edistetään lapsen kulttuuriperinteen jatkumista ja tuetaan lapsen mahdollisuutta ilmentää omaa kulttuuritaustaansa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksessa otetaan edellä olevan lisäksi huomioon eri kulttuuriryhmien erityispiirteet ja omat painotukset. Lappeenrannassa on kokemusta romaanikulttuuritaustaisen perheen lapsien kasvatuksesta. Romanikulttuurin edustajien kanssa luodaan yhteisöverkostoja ja lisätään henkilöstön romanien kulttuurin tuntemusta. Romanilasten varhaiskasvatukseen osallistumista lisätään vanhempien kanssa yhteistyössä. Romaanilasten tulee saada tukea suomen tai ruotsin kielessä

4 Maahanmuuttajataustaisten varhaiskasvatuksessa on erityisen tärkeää tiedottaa ja keskustella vanhempien kanssa suomalaisen varhaiskasvatuksen tavoitteista ja periaatteista. Vanhempia kannustetaan ylläpitämään lapsen omaa äidinkieltään ja kerrotaan keinoista tukea kotona lapsen äidinkieltä ja siten luoda pohjaa toimivalle kaksikielisyydelle. Varhaiskasvatuksella edistetään lapsen kotoutumista vuotiaat maahan muuttajat Lappeenrannassa 1 % 0 % 1 % 1 % 2 % 55 % 36 % Ruotsi Baltia Venäjä EU-maat (pl. Suomi) Eurooppa (pl. Suomi) Afrikka Pohjois-Amerikka Aasia ja Oseania 4 % Lappeenrannassa oli vuoden 2008 keväällä päivähoidossa 227 lasta, joilla oli monikulttuurinen tausta, joko niin että toinen vanhemmista oli ulkomaalaistaustainen tai molemmat vanhemmat. Yli puolet heistä oli venäläistaustaisia l. 130 lasta ja loput jakautuivat tasaisemmin muihin kansalaisuuksiin. Perheissä puhuttiin 40 eri kieltä. Tilanne on pysynyt jotakuinkin samanlaisena edelleen. Lasten lukumäärä on hieman kohonnut l. 235 lasta mutta edelleenkin venäläistaustaisia lapsia on selvä enemmistö

5 SISÄLLYSLUETTELO 1 VARHAISKASVATUKSESSA TEHTÄVÄN MAAHANMUUTTAJATYÖN ERI OSA-ALUEET MITÄ TULEE OTTAA HUOMIOON, KUN PÄIVÄHOITOON TULEE ASIAKKAAKSI MONIKULTTUURINEN PERHE KULTTUURI USKONTO JA SEN MERKITYS MUITA KOHTAAMISEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖIT MAAHANMUUTTAJAN KULTTUURISOKKI VÄESTÖLIITON KOTIPUUN KEHITTELEMÄN MALLIN MUKAAN MAAHANMUUTTAJAN KESKEISET ROOLIT KULTTUURIIN SOPEUTUMINEN ELI AKKULTURAATIO UUDEN PERHEEN KOHTAAMINEN LAPSEN ÄIDINKIELENKIELEN JA KULTTUURIN TUKEMINEN KASVATUSKUMPPANUUS KUVATAULUMENETELMÄ SUOMI TOISENA KIELENÄ TAVOITTEENA KAKSIKIELISYYS MAAHANMUUTTAJATYÖTÄ SÄÄTELEVÄT LAIT JA ASETUKSET KANSAINVÄLISET SITOUMUKSET MAAHANMUUTTO JA PAKOLAISPOLITIIKAN SÄÄTELIJÖINÄ MONIKULTTUURISUUTEEN JA MAAHANMUUTTOON LIITTYVIÄ LAKEJA, ASETUKSIA JA OHJELMIA SUOMESSA YK:N LAPSEN OIKEUDET KOTOUTTAMISLAKI (LAKI MAAHANMUUTTAJIEN KOTOUTTAMISESTA JA TURVAPAIKANHAKIJOIDEN VASTAANOTOSTA ) PÄIVÄHOITO- JA OPETUSLAKI KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELYÄ TULKKIPALVELUT TULKKITILAUKSET TULKKIPALVELUITA TILATESSA HYVÄ TIETÄÄ TULKIN TEHTÄVÄT KESKUSTELU TULKIN VÄLITYKSELLÄ TULKKIPALVELUN KUSTANNUKSET: OPASKIRJOJA LISÄTIETOA MISTÄ APUA JA TIETOA MATERIAALIA KIRJALLISUUTTA MONIKULTTUURISUUTEEN LIITTYVIÄ LEHTIÄ KIELIPAJA AURINKO 5. MONIKANAVATOIMINNASTA 6. LAPSEN NORMAALI KIELEN KEHITYS 7. MAAHANMUUTTAJATYÖN YHTEYSTIEDOT 8. UUS-LAVOLAN MATERIAALI 9. PAULAN MATERIAALI - 5 -

6 1 Varhaiskasvatuksessa tehtävän maahanmuuttajatyön eri osa-alueet Työyhteisössä tehtävä työ materiaalin kokoaminen ja työstäminen verkostoituminen yhteistyötahojen kanssa päiväkodin sisäinen yhteistyö Asiakkaitten kanssa tehtävä työ vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö suomi toisena kielenä opetus oman kielen ja kulttuurin tukeminen Asiakkaan kanssa tehtävän työn osa-alueet painottuvat lapsen hoitosuhteen eri vaiheissa eri tavoin. Esimerkiksi lapsen kielen taitotaso ratkaisee sen, minkälaista suomi toisena kielenä opetusta lapselle annetaan. Lapsen ikä ei ole ratkaiseva. Kaikki osa-alueet ovat mukana koko ajan ja niitä arvioidaan jatkuvasti. Lappeenrannan kaupungin varhaiskasvatuksen VISIO 2008 Hyvinvoivat ja oppimisesta iloitsevat lapset etenevät omalla oppimisen valtatiellä lapsuutta vaalivassa ja kasvua tukevassa turvallisessa varhaiskasvatusympäristössä. Perheet saavat muuttuvia tarpeitansa vastaavat päivähoitopalvelut. Vanhemmat ja ammattitaitoinen henkilökunta yhdistävät jaetun kasvatustehtävän vanhempien ensisijaista kasvatusvastuuta kunnioittaen

7 2 Mitä tulee ottaa huomioon, kun päivähoitoon tulee asiakkaaksi monikulttuurinen perhe Henkilökunnan tulee keskustella omista asenteistaan ja ennakkokäsityksistään monikulttuurisuutta kohtaan. On hyvä muistaa, että juuri aikuiset siirtävät omia asenteitaan ja toimintamallejaan lapsille. Kun käytämme termejä maahanmuuttajaperheet, maahanmuuttajataustaiset perheet tai monikulttuuriset perheet helposti myös ajattelemme, että nämä perheet ovat samanlaisia. Kuitenkin pitää muistaa, että näillä perheillä voi olla yhdistävänä tekijänä vain se, että perheellä on yhden tai kummankin vanhemman maahanmuuton ja kotoutumisen kokemus ja tämän kokemuksen mahdolliset vaikutukset perheen elämään. Erottavia tekijöitä sen sijaan on paljon: lähtömaa, maahantulon syy, äidinkieli, uskonto, koulutus-, ja ammatillinen tausta jne. Perheiden joukossa on erikokoisia perheitä, yksinhuoltajaperheitä, uusperheitä sekä ns., kahden kulttuurin liittoja, joista toinen puoliso on maahanmuuttajataustainen ja toinen suomalainen ja jopa niitä joissa molemmat vanhemmat voivat olla eri kulttuureista suomen ulkopuolelta.(alitolppa-niitamo ym., 2005) 2.1 Kulttuuri Kulttuuri on käsitteenä hyvin monimuotoinen ja monitasoinen. Aikojen alussa kun ihminen muovaili ympäröivää luontoa ja muodosteli luonnonesineitä tarkoitustensa mukaisiksi, tämä vaikutti takaisin niin, että hänen käytännöllinen taidokkuutensa ja älynsä kehittyivät ja ne saivat vuorostaan aikaan läheisempää yhteiselämää ihmisten kesken ja edelleen niin moraaliset suhteet, tunteet ja käsitteet hienostuivat ja jalostuivat. Kulttuuri antoi ja antaa yhteiskunnalliselle toiminnalle merkityksen. (ks. Kulttuuri jaetaan usein aineelliseen kulttuuriin ja henkiseen kulttuuriin. Aineellinen on erilaisten tuotteiden kuin rakennusten, asusteiden, työvälineiden, kotitaloustarvikkeiden, liikenne- ja kuljetusvälineiden, ja muiden sellaisten muodostama kokonaisuus. Henkinen kulttuuri sisältää arvoja, aatteita, mielikuvia, taideteoksia, vertauskuvia, tapoja ja asioita, joiksi nämä aatteet ovat kiteytyneet. Kun kulttuuri vaikuttaa tietoisuuteen, puhutaan kulttuurin sisäistämisestä: yksilö oppii kulttuuriarvot, tavat ja normit. Kulttuuri leviää ja siirtyy sukupolvelta toiselle kopioinnin ja opetuksen kautta. Ihminen ei ole kuitenkaan tyhjä taulu, joka imee passiivisesti vaikutteita ja jota kasvatetaan, vaan luova objekti, jolla on luontaisen oppimiskyvyn lisäksi myös aktiivinen asenne ja valmiudet kohdata ulkopuolinen maailma haasteineen

8 Jokainen ihminen on yksilö. Siksi on tärkeää kohdata jokainen maahanmuuttaja yksilönä ja arvostaa hänen omaa identiteettiään. Henkilö voi olla esim. venäläinen, mutta hän on sen lisäksi vaikkapa nainen, pietarilainen, opettaja, ortodoksi, hänellä on siis monia muita viiteryhmiä, johon hän kuuluu. Elinikäinen oppiminen Suomeen ja Lappeenrantaan muuttavan monikulttuurisen perheen kohdalla haaste elinikäiseen oppimiseen tulee mitä konkreettisimmin vastaan. On kohdattava uusi maa, kieli, kulttuuri, sen arvot ja tavat. On löydettävä tapa luoda silta vanhan ja uuden elämänpiirin välille. Matka tutusta tuntemattomaan, vanhasta uuteen, läheisestä vieraaseen vaatii orientoitumista, lukemattomien erilaisten asioiden omaksumista ja myös paljosta luopumisesta. Tällä tiellä tuki ja rohkaisu, pienin askelin eteneminen ja saavutuksista iloitseminen auttavat jatkamaan jatkuvan muutoksen maailmassa 2.2 Uskonto ja sen merkitys Oman kulttuurinsa hyvän tuntemuksen lisäksi päiväkodin henkilökunnalla tulee olla tietoa eri uskonnoista, erilaisista katsomuksista ja kulttuuriperinteestä. Näin he voivat vastata lasten kysymyksiin, ohjata heitä suvaitsevaisuuteen ja erilaisten katsomusten kunnioittamiseen sekä tukea monikulttuurisen lapsen vahvan identiteetin kehittymistä. Jokaisessa päiväkodissa on tietokone ja internet-yhteys. Päivähoidon työntekijän velvollisuutena on ottaa selvää ainakin niistä uskonnollisista ja kulttuurillisista suuntauksista, joita heidän päiväkodissaan esiintyy. Tieto auttaa katsomusten kohdatessa ja sitä voi täydentää aidossa dialogissa lasten vanhempien kanssa. Eriytetty toiminta Päiväkotikulttuuriin kuuluu sekä suomalaiseen kulttuuriperinteeseen liittyvää toimintaa että kristillisiin perinteisiin liittyviä juhlia jne. Kaikki vanhemmat eivät välttämättä halua oman vakaumuksensa vuoksi lasten osallistuvan kristillisiin perinteisiin pohjautuviin tapahtumiin. Perheen vakaumusta kunnioitetaan. Vanhempien tulisi voida tuoda lapsensa päiväkotiin esimerkiksi myös joulun aikana tietäen, että perheen vakaumukselliset lähtökohdat huomioidaan lasten vaihtoehtoisen toiminnan suunnittelussa. Eri kulttuureista tulevien vanhempien kanssa voi suunnitella myös toiminnan (esim. muiden kulttuuriperinteiden juhlien) järjestämistä osana päiväkodin kulttuurikasvatusta Hyvää materiaalia löytyy esim. sivuilta Muihin uskontokuntiin kuuluvien perheiden vakaumusten huomioiminen ei kuitenkaan tarkoita suomalaisten perinteiden ja uskonnollis-katsomuksellisen orientaation kieltämistä

9 2.3 Muita kohtaamiseen vaikuttavia tekijöit Kunnioitus Maahanmuuttajien omassa maassaan saama asema, omaisuus tai elintaso ei välttämättä siirry hänen mukanaan uuteen maahan, vaan hän joutuu aloittamaan lähes kaiken alusta. Jos maahanmuutto ei ole ollut vapaaehtoista menetettyjen asioiden määrä, joista on joutunut luopumaan, on suurempi. Omassa maassa saatu koulutus ei välttämättä vastaa uuden maan vaatimuksia, joten koulutustaan vastaavaa työtä on vaikea saada. Vanhan tutun ja siksi myös turvallisen menettäminen voi olla henkilökohtainen katastrofi Ennakkoluulot Yleensä maahan muuttanut kokee kielteisen huomion hyvin voimakkaana ja ahdistavana tunteena jopa eräänlaisena syytöksenä itseään kohtaan. Usein pienikin epäluulo valtaväestön keskuudesta voi synnyttää maahan muuttaneelle tunteen syrjinnästä tai jopa rasismista. Maahanmuuttajan kokemia ennakkoluuloja ja niiden vaikutuksia ei ole syytä vähätellä. Vieraan ja tuntemattoman kohtaamiseen liittyy epävarmuuden tunteita, jotka puolestaan usein vahvistavat ennakkoluuloja. Vanhempien vastuu Monella maahanmuuttajalla voi olla kantaväestöön verrattuna erilainen käsitys vanhempien välisestä vastuun- tai työnjaosta perheessä, lasten ja vanhempien välisistä suhteista, ongelmien ratkaisumalleista ja tavoista sekä ammattikasvattajien ja vanhempien välisistä rooleista.(anita Novitsky, 2005, ) Maahanmuuttoon liittyy olennaisesti kokemus elämästä uudessa sosiaalisessa ympäristössä sekä erilaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa kuin mihin yksilö on tottunut. Uudessa yhteiskunnassa ihmisten eri roolimallit joutuvat uudelleen arvioitaviksi. Toiseen maahan muuttamisen myötä ei aiemmin opittu ja sisäistetty sekä itsestään pidetty normi, rooli tai käyttäytymistapa enää välttämättä toimikaan uudessa ympäristössä odotetulla tavalla.( Alitolppa-Niitamo, 2005, 45) Kun minä synnyin, minä olin musta. Kun minä pelkään, minä olen musta. Kun minä suutun, minä olen musta. Kun minä palelen, minä olen musta. Kun sinä synnyit, sinä olit vaaleanpunainen. Kun sinä pelkäät, sinä olet valkoinen. Kun sinä suutut, sinä olet punainen. Kun sinä palelet, sinä olet sininen. Ja sinä sanot, että minä olen värillinen. (Ajankohtainen kakkonen ) - 9 -

10 2.4 Maahanmuuttajan kulttuurisokki Kulttuurisokkia on kuvattu vaiheittain etenevänä, jolloin jokaiseen vaiheeseen kuuluvat omat tunnistettavat oireensa. Se on prosessi, joka etenee kuherruskuukaudesta torjunnan ja inhoreaktion kautta hitaaseen toipumiseen kielitaidon ja sosiaalisten taitojen kartuttua. 1. Kuherruskuukausivaihe henkilö innostuu kaikista uusista asioista ja uusi ympäristö tuntuu ylivertaiselta vanhaan kulttuuriin nähden, tosin hänellä on tietoisuus erilaisista sosiaalisista kanssakäymistä rajoittavista kulttuurieroista. 2. Torjuntavaihe vihamielisyys ja turhautuminen uuteen kulttuuriin turvan haku omasta kulttuurista omaksi koettujen eli lähtökulttuurin arvojen vahvistaminen oma kulttuuri vaikuttaa kaikin puolin paremmalta 3. Tasapainon haku jännitystila laskee 4. Useamman kulttuurin hallinta ihminen on omaksunut kahden kulttuurin kielen, arvot, tavat ja osaa tasapainottaa elämänsä kahden kulttuurin välillä ihminen voi myös tuntea olevansa ulkopuolinen tuntemissaan kulttuureissa, uusi voi etäännyttää vanhasta.(forsander ym., 1994,35 36) Täytyy kuitenkin muistaa, että kulttuurisokki on henkilökohtainen ja eri ihmiset kokevat sen hyvin eri tavoin. Monet ulkomailla asuvat kokevat kulttuurisokkinsa yhä uudelleen matkustaessaan uuden ja vanhan kotimaansa välillä. 3 Väestöliiton Kotipuun kehittelemän mallin mukaan maahanmuuttajan keskeiset roolit Perheen jäsenen roolin muokkautuminen uuteen malliin uudessa maassa saattaa hämmentää varsinkin yhteisöllisistä kulttuureista tulleita aikuisia maahanmuuttajia, sillä heidän on vaikea ymmärtää suomalaista yksilökeskeistä perhekulttuuria ja yksilön itsenäistä asemaa. Perheenjäsenten eritahtinen

11 sopeutuminen saattaa aiheuttaa ongelmia perheessä, kun roolit ja niihin liittyvä valta muuttuvat nopeasti sukupuolten ja polvien kesken. Kulttuurinkantajan rooli on pääsääntöisesti ollut vanhempien velvollisuus. Se on kuitenkin vaikea tehtävä, sillä suomalainen yhteiskunta ei paljoakaan tue maahanmuuttajan oman kulttuurin säilyttämistä. Uuteen kulttuuriin tutustuminen ja sen omaksuminen edellyttää kielitaidon kehittämistä. Jos sukupolvien välinen kulttuuriosaaminen muodostuu perheessä hyvin erilaiseksi, ei yhteen törmäyksiltä oikein voi välttyä. Jos esim. lähtömaan tapakulttuuri(puhuttelumuodot, kohteliaisuussäännöt jne.) poikkeaa suuresti suomalaisesta, voi yhteisestä perhekulttuurista sopiminen olla vaikeaa. Lähtömaassa saattaa suku tulkita uudet säännöt oman kulttuurin hylkäämisenä tai jopa kasvatuksen puutteena ja huonona vanhemmuutena. Tämä saattaa sopeutuvan perheen vaikeaan tilanteeseen. Identiteetin rakentajan roolissa yksilön on aloitettava moni asia alusta. On osattava sitoa entinen elämä ja uusi nykyhetkeen ja hyväksyä uusi tilanne, tapahtumat ja omat valinnat. Uuden ympäristön rooliodotukset saattavat vaikuttaa oman identiteetin muotoutumiseen yllättävälläkin tavalla. Esim. Inkerin suomalaisia on pidetty Venäjällä e suomalaisina mutta Suomessa heitä pidetään venäläisinä. Maahanmuuttajalapset saattavat myös tuntea itsensä hämmentyneiksi uudessa tilanteessa, sillä he eivät välttämättä koe itseään vanhempien etniseen ryhmään kuuluvaksi, mutteivät vielä suomalasiksikaan. Yhteisöjen jäsenen roolissa on kysymys osallistumisesta eri yhteisöihin. Usealle maahanmuuttajalle oma etninen yhteisö muodostuu tärkeäksi uudessa kotimaassaan. He voivat jakaa ja helpottaa maahanmuuttokokemustaan ja sen aiheuttamaa myllerrystä niin yksilön kuin perheenkin elämässä näissä vertaisryhmissä. Kokemusten jakaminen eri vaiheissa maahanmuuttoa olevien kanssa antaa perspektiiviä oman tulevaisuuden kuvan luomisessa. Nämä tapaamiset antavat myös rohkeutta lähestyä uuden yhteiskunnan sosiaalisia verkostoja ja instituutteja. Muutoksen hallitsijan roolissa yksilö haluaa oppia uutta ja sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan. Hän haluaa oppia valtakielen ja oppia tuntemaan uuden yhteiskunnan käyttäytymismallit. Hän pystyy säilyttämään elämän hallinnan ja hän pystyy säätelemään muutostahtia. Tulevaisuuden tekijän rooliin liittyy maahanmuuttajan halu hankkia tietoa sekä aktiivisesti panostaa ja vaikuttaa niihin mahdollisuuksiin, joiden kautta hän pyrkii lisäämään elämänsä hallintaa ja saavuttamaan itselleen hyvän elämän. (Anita Novitsky, 2005)

12 4 Kulttuuriin sopeutuminen eli akkulturaatio Uuteen kulttuuriin sopeutuminen on dynaaminen prosessi, joka etenee kullakin uuteen kulttuuriin muuttajalla yksilöllisellä tavalla. Merkittäväksi tekijäksi muodostuu yksilön sopeutumiskyky. Sopeutumiskykyyn vaikuttavat ihmisen luonteenpiirteet ja persoonallisuus, demograafiset ominaisuuden (esim. ikä) sekä oman kotimaan kulttuurin erilaisuus tai samanlaisuus, koulutustausta, kielitaito, yhteiskunnallinen asema, muutto yksin vai perheen kanssa jne. Merkitystä on myös valtakulttuurin edustajien suhtautumisella ja asenteilla muuttajaan sekä valmiuksilla ottaa vastaan maahanmuuttajia. Muuttaja joutuu tasapainoilemaan uuden ja vanhan välillä. Asenteet ja normit joudutaan punnitsemaan uudelleen. Eteen voi tulla aiemmin mahdottomana pidettyjen asioiden mahdollistuminen tai itsestään selvinä pidettyjen asioiden muuttuminen mahdottomiksi. Tämä saattaa panna koetukselle perheen sisäiset ihmissuhteet. Oma kulttuuri identiteetti ja oman kulttuurin ja etnisen ryhmän kirjoittamattomat säännöt vaikuttavat sopeutumisen helppouteen tai vaikeuteen. (Forsander ym. 1994) John Barryn teorian mukaan sopeutumisen tavoissa on eriteltävissä neljä erilaista mallia: 1. Sulautuminen eli assimilaatio Sulautuminen voi tapahtua joko niin, että muuttajalla ei ole mahdollisuutta säilyttää omaa kulttuuriaan (esim. äidinkieltään) tai niin, että hän ei halua säilyttää omaa kulttuuriaan, vaan ihannoi uutta kulttuuria, pitää sitä kaikin tavoin parempana ja haluaa samaistua siihen. Tällöin muuttaja hyväksyy sen omakseen ja pitää sitä jopa parempana kuin entistä omaa kulttuuriaan. Tällainen sopeutumistapa aiheuttaa helposti henkistä tyhjyyden tunnetta ja muita ongelmia, kun ihminen luopuu identiteetistään. 2. Eristäytyminen eli separaatio Muuttaja haluaa säilyttää oman syntyperäisen kulttuurinsa ja kehittää sitä, samalla hän välttää yhteyttä uuteen valtakulttuuriin, hän halveksii sitä ja pitää sen piirteitä epämiellyttävinä eikä halua omaksua mitään sen tapoja. Muuttaja vetäytyy mieluiten oman kulttuurinsa edustajien keskuuteen. Myös tällainen sopeutumistapa aiheuttaa helposti ongelmia varsinkin normaalin elämän sujumisessa uudessa maassa. 3. Sopeutuminen eli integraatio Muuttaja on halukas sekä säilyttämään omaa alkuperäistä kulttuuriaan että olemaan tiiviissä kanssakäymisessä uuden kulttuurin kanssa. Hän siis sopeutuu uuteen hylkäämättä vanhaa. Tällaisen mallin mukaan ihminen onnistuu rakentamaan itselleen uuden ehyen identiteetin ja sisällyttämään siihen kummankin kulttuurin parhaat ainekset. Sopeutujalle tarjoutuu mahdollisuus entistä rikkaampaan ja monipuolisempaan elämään

13 4. Syrjäytyminen eli marginalisaatio Muuttajien syrjäytymistä tapahtuu varsinkin maissa ja kulttuureissa, joissa vastaanottaja maa suvaitsee huonosti erilaisuutta. Maahanmuuttaja on joutunut tilanteeseen, jossa hän ei voi tai halua säilyttää alkuperäiskulttuuriaan, mutta hän ei saa kosketusta myöskään uuteen valtakulttuuriin esim. kieliongelmien vuoksi. Muuttaja jää irti kummastakin eri ryhmästä ja syrjäytyy. Syrjäytyjä ei ole tyytyväinen vanhaan eikä uuteen, hän hapuilee kahden kulttuurin välillä. Tällaisen mallin mukainen muuttaja ei ole onnellinen juuri muulloin kuin matkalla vanhasta maasta uuteen tai päinvastoin.(alitolppa-niitamo, 1992.) 5 Uuden perheen kohtaaminen Kulttuurin monimuotoisuutta ja erilaisia tapoja tulee ymmärtää, vaikka niitä kaikkia ei voisi itse hyväksyäkään. Muista kulttuureista tulevat lapset ovat päiväkotimme arkipäivää ja suuri rikkaus. Kun uusi moniku-perhe aloittaa päivähoidossa, täytetään mahdollisimman pian Vanhempain lapsen kotoutumislomake (liite no.1), Suomen kielen oppimissuunnitelma (liite no.2), Suomen kielen oppimisen seurantalomake (liite no 3). Keskustelussa käytetään virallista tulkkia, jotta kaikki tulevat ymmärretyiksi. Näin ei jää epäselvyyksiä, jotka vaikeuttavat yhteistyötä. Yhteistyö moniku-perheiden kanssa vaatii asioihin perehtymistä, koska kulttuurit saattavat poiketa suurestikin toisistaan. Ongelmat eivät aina suinkaan johdu uskonnosta, vaan tavoista ja käytännön asioista, kuten aikatauluista ja lasten asianmukaisesta vaatetuksesta. Jokaisella perheellä on oma kotikulttuuri Kaikissa kulttuureissa ei ole tapana mennä ulos, kun on kylmä tai sataa ja siksi vanhempien on vaikea ymmärtää miksi lapsilla Suomessa tulisi olla mukana päiväkodissa sadevaatteet tai lämpimät talvivaatteet. Moniku-perheillä saattaa olla erilainen aikakäsitys; sovitut hoitoajat eivät toteudu tai tapaamiset saattavat peruuntua ilman että niistä ilmoitetaan etukäteen. Suomalaiset ovat tottuneet menemään suoraan asiaan, mikä saattaa hämmentää monikulttuurista keskustelukumppania, jotka ovat tottuneet ensin vaihtamaan kuulumisia. Suora puhe ja silmiin katsominen voi aasialaisista tuntua epäkohteliaalta. Kättely on suomessa kohteliasta käytöstä, mutta esimerkiksi muslimimiehet eivät välttämättä kättele naishenkilöä ellei tämä ole sukulainen Vaikka päiväkodin arvot olisivat erilaiset kuin vanhempien arvot, on tärkeää muistaa, että vanhemmilla on pääasiallinen kasvatusvastuu lapsistaan. Siksi on tärkeää kunnioittaa vanhempien roolia lastensa esikuvana. Lapset odottavat, että vanhemmat pärjäävät uudessa kotimaassa. Roolit saattavat muuttua, jos vanhempien arvovaltaa horjutetaan käyttämällä lapsia tulkkina ja sanan viejinä

14 5.1 Lapsen äidinkielenkielen ja kulttuurin tukeminen Äidinkieli opitaan lapsuudessa automaattisesti lähiympäristössä kontaktissa perheen ja suvun kanssa. Tämä kieli on vahvasti tunnekieli, sillä kielen myötä lapsi oppii lähipiirinsä kulttuurin ja säännöt siitä, kuinka kieltä käytetään ja millaisia tapoja noudatetaan. Kehittynyt äidinkieli on tärkeä side vanhempien ja lapsen välillä myöhemmin teini-iässä. Äidinkieli on siis ihmisen tärkein kieli tunne kieli, jolla on merkitystä lapsen myönteisen identiteetin kehittymiselle. Äidinkieltä tarvitaan myös, jotta lapsi voi kommunikoida vanhempien ja suvun lisäksi muiden omaan kieliryhmänsä edustajien kanssa ja täten luoda itselleen vahvan kulttuurisen identiteetin. Vahva äidinkieli luo hyvän pohjan uuden kielen oppimiselle.(språket det nödvändika redskapet ) On siis tärkeää, että äidinkielen taitoja harjoitetaan ja kehitetään siitä huolimatta, että lapsi osaa puhua äidinkieltään sujuvasti, kun keskustellaan turvallisessa tilanteessa tuttujen ihmisten kanssa arkiasioista. Kouluikäisen lapsen ajattelukieli on vasta kehittymässä ja ilman monipuolista harjoitusta kehitys voi hidastua tai pysähtyä kokonaan.(skuttnabb - Kangas 1998, 86.) Kasvattajan tehtävä on tukea vanhempia siinä, että nämä pitäisivät lapsen äidinkielen elävänä. Kaikkien lasten kotikulttuurin pitää näkyä päiväkodin arjessa. 5.2 Kasvatuskumppanuus Kasvatuskumppanuus on erityisen tärkeä maahanmuuttajataustaisten vanhempien ja kasvattajien välillä. Kasvatuskumppanuuden tavoitteena on yhteistyö, joka tukee lapsen kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja oppimista. Toimivassa kasvatuskumppanuudessa kohdataan aina ensin ihminen, sitten vasta tietyn kulttuurin edustaja. Henkilöstö on vastuussa vanhempien ja työntekijöiden välisestä dialogin toimivuudesta. Alkuvaiheessa tukena voi käyttää tulkkipalvelua ja puhelin tulkkausta. Kuvataulumenetelmä on myös todettu hyväksi apuvälineeksi. (Iina Järvi 2007, ) 5.3 Kuvataulumenetelmä Kuvataulumenetelmä on kehitetty niitä vanhempia varten, joiden suomenkieli on vielä puutteellinen. Kuvatauluja voidaan käyttää keskustelujen tukena. Kuvataulujen avulla vanhemmat saavat selkeämmän kuvan päiväkodin toiminnasta ja arjesta. Alkukeskustelussa vanhemmille esitellään kuvataulut ja käydään läpi kuvien merkitykset. Päiväkodit voivat itse tehdä itselleen kuvatauluja eri tilanteita varten. Esimerkiksi viikko-ohjelman voi laittaa ryhmän ilmoitustaululle ja kuvittaa sen viikoittain tai jopa päivittäin. Perheelle voi jakaa kopiot kuvatauluista, jotka toimivat lukujärjestyksenä lapselle ja aikuiselle. ( tulo- ja hakuajat, S2 opetustuokiot, ruokailut, päiväunet jne.) Lapsi voi myös kertoa kuvataulun avulla kotona

15 vanhemmilleen kokemuksistaan päiväkodissa.( kuvat auttavat asioiden mieleen palautumista). (Iina Järvi 2007, 17.) Muista selkokieli Koska päiväkotihenkilöstön käyttämä kuvaileva ja runsas puhekieli saattaa hämmentää vanhempia, on keskustelutilanteissa hyvä käyttää ns. selkokieltä. Selkokielen puhuminen on myös lapsen kanssa toimittaessa tärkeää. Selkokieli on kieliopillisesti oikeaa, mutta pitkiä ja vaikeita sanoja välttävää peruskieltä, jonka puhetempo on rauhallinen. Myös kaikki kirjalliset viestit, esim. tiedotteet retkistä, juhlista ja lomista, on syytä tehdä selkokielellä. Lapsia ei pidä käyttää tulkkina. copyright: Heli Pukki 6 Suomi toisena kielenä Suomi toisena kielenä opetus (S2) on moniku-lapsille annettavaa suomen kielen tavoitteellista ja säännöllistä opetusta. Se on arjessa tapahtuvaa lasten toiminnan ohjausta. Opetuksen lähtökohtina ovat lapsilähtöisyys, toiminnallisuus ja leikki. Virikkeellinen oppimisympäristö ja aktiivinen aikuinen motivoivat ja tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia suomen kielen harjoittelemiseen. Kaikissa varhaiskasvatuksen hoito-, kasvatus- ja opetustilanteissa aikuisen tulee käyttää mahdollisimman hyvää ja tarkkaa kieltä sekä avata uusia käsitteitä lapsille. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, Stakes 2004) Jotta päiväkotihoidossa oleva lapsi voisi saavuttaa toiminnallisen kaksikielisyyden mahdollisimman varhain, on syytä tarkastella päiväkodin toimintakulttuuria ja mitä sen osaalueita kannattaisi kehittää. Suomi toisena kielenä -tuki päiväkotiryhmässä perustuu rutiineihin ja perushoitoon sekä pienryhmätoimintaan. Perushoidon ja arkirutiinien merkitys kielen oppimisessa on kaikissa ikävaiheissa suuri, mutta niiden merkitys korostuu pienillä puhumaan opettelevilla lapsilla ja

16 suomen kieltä toisena kielenään oppivilla lapsilla. Sen lisäksi S2:n eri osa-alueita voidaan ottaa ryhmän toimintatuokioissa tai pienryhmätoimintana Suomi toisena kielenä -kielipajoissa. Moniku-lapsi omaksuu kielen ja vuorovaikutustaidot kasvaessaan ja kehittyessään yhdessä suomen kieltä äidinkielenään puhuvien lasten ja aikuisten kanssa. Varhaiskasvatukselle on päivitetty Suomi toisena kielenä oppimisen suunnitelma, joka löytyy Käsikirjan erillisestä kolmannesta osasta! 7 Tavoitteena kaksikielisyys Arnberg luokittelee kaksikielisyyden kolmeen eri tasoon (kieli tässä tapauksessa suomen kieli) 1. passiivinen kaksikielisyys lapsi ymmärtää kieltä, vaikka ei puhuisikaan sitä 2. aktiivinen kaksikielisyys lapsi ymmärtää kieltä ja puhuu sitä melko sujuvasti 3. absoluuttinen kaksikielisyys lapsi puhuu molempia kieliään täysin tai melkein täysin (osallistuminen kaksikieliseen koulutusohjelmaan) Suomi toisena kielenä S2-opetuksen tehtävänä varhaiskasvatuksessa on kehittää kokonaisvaltaisesti lapsen suomen kielen taitoa niin, että hän pystyy ilmaisemaan itseään, ymmärtää ja tulee ymmärretyksi erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. S2-opetuksen tarkoituksena on edistää joustavaa kouluun siirtymistä, tukea kaksikielistä identiteettiä ja yhdessä äidinkielen kehittymisen kanssa edistää lapsen toiminnallista kaksikielisyyttä. Lasta rohkaistaan ja ohjataan niin, että hänestä vähitellen kasvaa aktiivinen puhuja ja kuuntelija monenlaisissa vuorovaikutustilanteissa. Ryhmän jäsenenä lapsi harjaantuu kuunteluun, kerrontaan ja kertomiseen sekä ilmaisemaan mielipiteitään, toiveitaan, ajatuksiaan ja päätelmiään.(esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Opetushallitus 2000) Kahden kielen omaksuminen tapahtuu usein yhden kielijärjestelmän mukaisesti: lapsi ei vielä erota kieliä toisistaan eikä toisen kielen sanoilla ole vastinetta toisessa kielessä lapsi alkaa erotella kahden kielen sanastoa ja oppii, että asioilla on kaksi nimeä lapsi siirtyy erottelun kautta käyttämään kahden kielen sanastoa ja oppii, että sanoilla on kaksi nimeä Kehityksen myötä kieliopilliset rakenteet eriytyvät kohdekielen mukaiseksi, mutta lapsi voi lainata sanoja toisesta kielestä, mikäli kohdesanaa ei löydy.(ahrnberg)

17 8 Maahanmuuttajatyötä säätelevät lait ja asetukset 8.1 Kansainväliset sitoumukset maahanmuutto ja pakolaispolitiikan säätelijöinä Ulkomaalaisten maahantuloa ja maassa oleskelua säätelevät, sekä kansallinen lainsäädäntö, että Suomen solmimat kansainväliset sopimukset, erityisesti ihmisoikeussopimukset. Viranomaisten on kaikessa toiminnassaan noudatettava kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteita. Pakolaisten oikeudesta saada kansainvälistä suojelua säädetään YK:n vuoden 1951 pakolaisten oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa sekä siihen liittyvässä vuoden 1967 lisäpöytäkirjassa. Euroopan ihmisoikeussopimus, eurooppalainen kidutuksen vastainen yleissopimus (SopS 16 17/1987) sekä Yk:n yleissopimus(sops 59 60/1989) sisältävät palautuskiellot, tilanteessa, jossa henkilö voi palautettaessa joutua kidutuksen tai muun epäinhimillisen kohtelun kohteeksi. ( Monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttoon liittyviä lakeja, asetuksia ja ohjelmia Suomessa Lipposen II hallituksen ohjelma (1999) Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta (1999)no 493 asetus 511, lisäyksineen ja muutoksineen Suomen perustuslaki (1999) Valtioneuvoston periaatepäätös etnisen syrjinnän ja rasismin vastaiseksi toimintaohjelmaksi (2001) Yhdenvertaisuuslaki(2004) Ulkomaalaislaki(2004) Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikan saamisesta annetun lain muuttamisesta(2005) Lisätietoja laeista:

18 8.3 YK:n lapsen oikeudet Periaate 1 Lapsen tulee saada nauttia kaikkia tässä julistuksessa määriteltyjä oikeuksia. Nämä oikeudet kuuluvat poikkeuksetta jokaiselle lapselle yhtäläisesti ja erottamatta katsomatta hänen tai hänen perheensä rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen vakaumukseen, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen tai syntyperästä taikka muusta johtuvaan asemaan. Periaate 2 Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua ja hänelle tulee lainsäädännöllä tai muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Säädettäessä tätä tarkoittavia lakeja lapsen etujen tulee olla tärkeimpänä näkökohtana. Periaate 3 Lapsella tulee syntymästään lähtien olla oikeus nimeen ja kansalaisuuteen. Periaate 4 Lapsen tulee saada nauttia sosiaalista turvaa. Hänen tulee saada kasvaa ja kehittyä terveenä. Lapsen ja hänen äitinsä on sen vuoksi saatava erityistä hoitoa ja huolenpitoa siihen luettuna asianmukainen hoito ennen ja jälkeen synnytyksen. Lapsella tulee olla oikeus asianmukaiseen ravintoon, asumiseen, virkistykseen ja lääkintähuoltoon. Periaate 5 Lapsen, joka on ruumiillisesti, henkisesti tai sosiaalisesti vajaakykyinen, tulee saada erityistä tilansa edellyttämää erikoishoitoa, -kasvatusta ja - huolenpitoa. Periaate 6 Lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi yksilöksi rakkautta ja ymmärtämistä. Hänen tulee saada kasvaa, mikäli mahdollista, vanhempiensa huolenpidon ja vastuun alaisena, ja joka tapauksessa ilmapiirissä, jossa hän saa tuntea hellyyttä sekä moraalista ja siveellistä turvallisuutta; varhaisiässä olevaa lasta ei saa erottaa äidistään kuin poikkeustapauksessa. Yhteiskunnan ja viranomaisten velvollisuutena on osoittaa erityistä huolenpitoa niille lapsille, jotka ovat vailla perheensä turvaa ja riittäviä toimeentulomahdollisuuksia. On suotava, että suurten perheiden lasten ylläpitoa helpotetaan valtion avustuksin ja muulla avustustoiminnalla. Periaate 7 Lapsella on oikeus saada koulutusta, jonka ainakin alkeisasteella tulee olla maksuton ja pakollinen. Hänen tulee saada koulutusta, joka edistää hänen yleissivistystään ja suo jokaiselle yhtäläisen mahdollisuuden kehittää kykyjään, yksilöllistä arvostelukykyään sekä moraalista ja sosiaalista vastuuntuntoaan tullakseen hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Lapsen koulutuksesta ja ohjauksesta vastuussa olevien on johtavana periaatteena pidettävä lapsen parasta; ensisijaisesti tämä vastuu kuuluu lapsen vanhemmille. Lapsella tulee olla riittävät

19 mahdollisuudet leikkiin ja virkistykseen, jotka olisi ohjattava palvelemaan samoja päämääriä kuin koulutuskin. Yhteiskunnan ja viranomaisten tulee pyrkiä edistämään mahdollisuuksia tämän oikeuden nauttimiseen. Periaate 8 Lapsen tulee aina ja kaikissa olosuhteissa olla ensisijalla suojelua ja apua annettaessa. Periaate 9 Lasta on suojeltava kaikelta laiminlyönneiltä, julmuudelta ja väärinkäytöltä. Häntä ei saa missään muodossa saattaa kaupankäynnin kohteeksi. Lasta ei saa ottaa työhön ennen asianmukaista minimi-ikää, missään tapauksessa häntä ei saa panna työhön eikä sallia hänen ryhtyä työhön, joka saattaisi olla hänen terveydelleen tai koulutukselleen vaaraksi taikka haitata hänen ruumiillista, henkistä tai moraalista kehitystään. Periaate 10 Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumuksia rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Häntä on kasvatettava ymmärrykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava palvelemaan hänen lähimmäisiään. Lisätietoja Lapsen oikeuksista: Kotouttamislaki (1999 ja uusi laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ) Keskeiset tavoitteet, soveltaminen ja määrite Kotouttamislain tavoitteena on edistää maahanmuuttajien kotoutumista, yhdenvertaisuutta ja valinnan vapautta toimenpiteillä jotka tukevat yhteiskunnassa tarvittavien keskeisten tietojen ja taitojen saavuttamista. Maahanmuuttajille tarjotaan maassa oleskelun alkuvaiheessa mahdollisuudet hankkia suomalaisen yhteiskunnan aktiivisen ja tasavertaisen jäsenen valmiuksia. Tavoitteena on erityisesti tukea työikäisten maahanmuuttajien sijoittumista työmarkkinoille. Myös alle 18-vuotiaille maahanmuuttajille voidaan laatia oma kotoutumissuunnitelma. Kotoutumisen edellytyksiä ovat suomen tai ruotsin kielen taito sekä tieto yhteiskunnasta, sen kulttuurista sekä työllistymis- ja koulutusmahdollisuuksista. Kotoutumista tukevien ja edistävien toimenpiteiden ja palvelujen piiriin voi kuulua Suomeen muuttanut henkilö, jolla on kotikunnassa(201/1994)tarkoitettu kotikunta Suomessa. Laki koskee kaikkia Suomeen pysyvästi ulkomailta muuttaneita, myös Suomen kansalaisia, mikäli he ovat kotoutumista tukevien ja edistävien toimenpiteiden ja palvelujen tarpeessa

20 Kotoutumislain kohderyhmä on nyt laajempi. Suomeen muuton yleisiä syitä ovat työ, opiskelu ja avioliitto. Uudessa kotoutumislaissa huomioidaan eri elämäntilanteissa elävät ihmiset ja myös esimerkiksi Suomeen työhön muuttavan henkilön perheen jäsenet. Kaikkien maahan asettuvien kotoutumista tulee edistää. Kotoutumissuunnitelmissa tullaan myös huomioimaan aiempaa enemmän yksilölliset tarpeet. Oikeus kotoutumistoimenpiteisiin pohjautuu tarpeeseen, ei esimerkiksi maahantuloperusteeseen. Uudistuksen tavoitteet: uudessa laissa huomioidaan kaikki eri syistä Suomeen muuttavat henkilöt. Kotoutumisen kaksisuuntaisuutta edistetään. Kotoutuminen edellyttää maahanmuuttajien ja kantaväestön vuorovaikutusta ja yhteistä toimintaa. Kotouttamistoimenpiteiden vaikuttavuutta lisätään ja niiden seurantaa parannetaan. alkuvaiheen ohjausta parannetaan: maahan tulon alkuvaiheessa on tärkeää saada tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta, oikeuksista ja velvollisuuksista sekä neuvontaa kielikoulutus- ja työnhakuaiheissa. Haavoittuviin ryhmiin kuuluvien syrjäytymistä ehkäistään. Haavoittuviin ryhmiin kuuluvat esimerkiksi vammaiset, vanhukset ja vaikeassa tilanteessa elävät naiset ja lapset. Maahanmuuttajien osallisuutta lisätään ja pakolaisten hallittua kuntiin sijoittamista vahvistetaan Kotouttamisohjelma Maahanmuuttajien kotouttamisen edistämiseksi ja tukemiseksi laaditaan kunnan kotouttamisohjelma. Ohjelma sisältää suunnitelman kotoutumista edistävistä ja tukevista toimenpiteistä, palveluista, yhteistyöstä ja vastuista sekä maahanmuuttajien tarpeiden huomioonottamisesta muita yhteiskunnan palveluja ja toimenpiteitä suunnitellessa ja järjestettäessä. Ohjelmaan sisällytetään myös etnisen tasa-arvon ja hyvien etnisten suhteiden edistäminen ja syrjinnän ehkäiseminen Kunta vastaa kotouttamisohjelman laatimisesta, toimeenpanosta, kehittämisestä sekä ohjelman toteutumisen sekä vaikutusten seurannasta. Kotouttamisen onnistuminen edellyttää yhteistyötä kunnan sosiaali-, terveys-, sivistys-, ja asuntotoimen sekä työhallinnon ja elinkeinoelämän, kansaneläkelaitoksen, poliisin maahanmuuttaja-, ja kansalaisjärjestöjen uskonnollisten yhteisöjen ja seurakuntien sekä muiden paikallisten tahojen välillä. Kotouttamisohjelmaan kirjataan kunnassa tapahtuvan yhteistyön käytännön toteuttamistapoja. Ohjelma tulee laatia realistiseksi ja konkreettiseksi. Sellaisena se tukee maahanmuuttajien henkilökohtaisten kotoutumissuunnitelmien laatimista ja samalla tukee maahanmuuttajien kotoutumista, edistää vuorovaikutusta kantaväestön kanssa ja hyödyttää eri kulttuurien kohtaamista. Lappeenrannan kaupungin kotouttamisohjelma on laadittu vuonna 2000 ja sitä on päivitetty Kotouttamisohjelma löytyy Lappeenrannan kaupungin kotisivuilta maahanmuuttajatyön palveluyksikön kohdalta Kunnan kotouttamisvastuu Työvoimahallinto on päävastuussa työikäisten kotouttamisesta. Kunnan tehtäviin kuuluu kotouttamissuunnitelman laatiminen työvoiman ulkopuolella oleville (kuten esimerkiksi lapsille

21 ja nuorille, kotiäideille, eläkeläisille) ja työvoimaan kuuluville yhdessä työvoimatoimiston kanssa. Kunta vastaa niistä kotoutumista edistävistä ja tukevista toimenpiteistä ja palveluista, jotka eivät ole työvoimapoliittisia. Kotoutumissuunnitelma Kotoutumissuunnitelma on maahanmuuttajan henkilökohtainen suunnitelma toimenpiteistä ja palveluista, jotka edistävät ja tukevat hänen mahdollisuuksiaan hankkia riittävä suomen tai ruotsin kielen taito ja muita yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja sekä edistävät ja tukevat hänen mahdollisuuksiaan osallistua yhteiskunnan toimintaan. Kotoutumissuunnitelmassa otetaan huomioon myös maahanmuuttajan perheen kotoutumista edistävät ja tukevat toimenpiteet ja palvelut. Kotoutumissuunnitelmaa tarkistetaan asiakkaan kanssa sovituin aikavälein. Kotoutumissuunnitelmien tavoitteena on hahmottaa maahanmuuttajien osaaminen ja erityistaidot, jotta työhön ja koulutukseen ohjaaminen helpottuisi. Tavoitteena on, että sovitut toimenpiteet ajoittuisivat Suomessa asumisen alkuvaiheeseen, ja että ne muodostaisivat jatkumon. Jos maahanmuuttaja ei ole kunnan sosiaaliapujen tarpeessa, maahanmuuttaja ja työvoimatoimisto voivat laatia suunnitelman keskenään. Kotoutumissuunnitelmissa tullaan myös huomioimaan aiempaa enemmän yksilölliset tarpeet. Oikeus kotoutumistoimenpiteisiin pohjautuu tarpeeseen, ei esimerkiksi maahantuloperusteeseen. 8.5 Päivähoito- ja opetuslaki Lasten päivähoitoon tehtiin maahanmuuttajia koskeva lisäys Se määrittelee lasten päivähoitoon kuuluvaksi kasvatustavoitteeksi myös suomen- ja ruotsinkielisten, saamelaisten romaanien ja eri maahanmuuttajaryhmien lasten omankielen ja kulttuurin tukemisen yhteistyössä kyseisen kulttuurin edustajan kanssa. Peruskoululain mukaan oppivelvollisuusikäisellä Suomessa asuvalla lapsella, joka ei ole Suomen kansalainen on oikeus käydä peruskoulua tai saada muulla tavoin vastaavaa opetusta. Oppivelvollisuusikäisten ja oppivelvollisuusikään tulevien (6-vuotiaat) maahanmuuttajien peruskouluun valmistava opetus on myös otettu peruskoululain piiriin Lapsen iän ja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti päivähoidon tulee yleinen kulttuuriperinne huomioon ottaen edistää lapsen fyysistä, sosiaalista ja tunne-elämän kehitystä sekä tukea lapsen eettistä, älyllistä, esteettistä, ja uskonnollista kasvatusta. Uskonnollisen kasvatuksen on tuettava lapsen vanhempien tai holhoojan vakaumusta. Lisäksi päivähoitoasetuksessa täsmennetään: Kasvatustavoitteisiin kuuluu myös eri maahanmuuttajaryhmien lasten oman kielen ja kulttuurin tukeminen yhteistyössä kyseisen kulttuurin edustajien kanssa. Laki lasten päivähoidosta(36/73)ja Asetus lasten päivähoidosta(239/73) Asetus lasten päivähoidosta annetun asetuksen muuttamisesta1336/94)

22 Peruskoululaki(476/83) ja asetus 1984 Opetusministeriön päätös eräistä maahanmuuttajien opetuksen erityisjärjestelyistä(106/95 4) 9 Käsitteiden määrittelyä assimilaatio tilanne jossa maahanmuuttajan edellytetään sulautuvan valtakulttuuriin kansalaisuus on ikään kuin jäsenyys tietyssä valtiossa valtion ja yksityisen henkilön välinen laillinen suhde, joka sisältää molemmanpuolisia oikeuksia ja velvollisuuksia (esim. suomalainen) 18-v. tai avioitunut sitä ennen asuu suomessa ja on riittävästi yhtäjaksoista tai kerättyä asumisaikaa ei syyllistynyt rangaistavaan tekoon tai määrätty lähestymiskieltoon (nuhteettomuusedellytys) ei ole laiminlyönyt elatusvelvollisuutta tai julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta pystyy selvittämään, mistä saa toimeentulon tyydyttävä suullinen ja kirjallinen suomen tai ruotsin kielen taito tai suomalaisen viittomakielen taito kansallisuus ei voi hakea, voi saada vain syntymän kautta maahanmuuttaja yleiskäsite jota käytetään kuvaamaan kaikkia tiettyyn maahan muuttaneita henkilöitä: siirtolaiset, paluumuuttajat, pakolaiset ja turvapaikan hakijat ulkomaalainen henkilö, joka ei ole Suomen kansalainen ulkomaalainen voi siis olla toisen maan kansalainen tai kansalaisuutta vailla oleva, esimerkiksi turisti, liikemies, siirtolainen, pakolainen tai turvapaikanhakija siirtolainen henkilö, joka on muuttanut vapaaehtoisesti pysyvässä tarkoituksessa toiseen maahan työn tai avioliiton takia

23 pakolainen YK:n pakolaissopimuksen mukaan pakolainen on ihminen, joka on kotimaansa ulkopuolella ja jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi rodun, uskonnon kansallisuuden tai tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen, tai poliittisen mielipiteen johdosta. Esimerkiksi sota, luonnonkatastrofi tai köyhyys ei ole YK: määritelmän mukaisia pakolaisasemaan oikeuttavia syitä. YK:n pakolaismääritelmän uudistamistarve on tunnustettu. Pakolaisiksi kutsutaan Suomessa yleensä myös henkilöitä, jotka ovat saaneet jäädä maahan suojeluntarpeen vuoksi tai humanitäärisistä syistä. turvapaikanhakija henkilö, jonka tilannetta ei ole vielä ratkaistu ja joka hakee pakolaisstatusta turvapaikanhakijan pakolaisuus todetaan vasta hakemukseen annetulla päätöksellä, joten tulisi välttää pakolainen sanaa ennen kuin päätös on annettu turvapaikan hakijavoi saada oleskeluluvan myös muilla perusteilla kuin pakolaisuuden perusteella paluumuuttaja ulkosuomalainen, joka on pitemmän tai lyhyemmän ajan jakson Suomen rajojen ulkopuolella, joka muuttaa takaisin Suomeen, esimerkiksi inkeriläinen, Viron ja entisen Neuvostoliiton suomalainen ja ruotsinsuomalainen ulkosuomalainen suomalainen, joka asuu esimerkiksi Ruotsissa, ensimmäisen / toisen polven ulkosuomalainen kotouttaminen kotouttamisella tarkoitetaan viranomaisten järjestämiä kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja voimavaroja kotoutuminen kotoutumisella tarkoitetaan maahanmuuttajan yksilöllistä kehitystä tavoitteena osallistua yhteiskunnan taloudelliseen, poliittiseen ja sosiaaliseen elämään sen tasavertaisena jäsenenä. kotouttamisen tavoitteena on myös, että maahanmuuttajat ylläpitävät ja säilyttävät oman kulttuuriinsa ja etnisyyteensä liittyviä asioita. kotoutuminen edellyttää sopeutumista sekä vähemmistöltä että enemmistöltä kotoutumissuunnitelma henkilökohtainen suunnitelma niiden tietojen ja taitojen hankkimiseksi, jotka tukevat kotoutumista Suomeen. Kotoutumissuunnitelma tukee maahanmuuttajaa ja hänen perhettään uuteen kulttuuriin sopeutumisessa tarvittavien tietojen ja taitojen hankkimisessa

24 äidinkieli kieli, jonka yksilö on oppinut ensiksi ja johon hän samaistaa itsensä ensikieli engl. first language. kohdekieli opittava kieli, tavoitekieli, engl. target language toinen kieli äidinkielen jälkeen kohdekielisessä ympäristössä opittu kieli, engl. second language vieras kieli äidinkielen jälkeen muualla kuin kohdekielisessä ympäristössä opittu kieli engl. foreing language välikieli oppijan oma kielimuoto, jolla on oma kielioppinsa siirtotyöntekijä hakeutuu toiseen maahan hankkiakseen elantonsa, mutta ei asetu maahan pysyvästi kiintiöpakolainen henkilö, jolla on YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun myöntämä pakolaisen asema ja jolle on myönnetty maahantulolupa vuosittain valtion tulo- ja menoarvion yhteydessä päätettävän pakolaiskiintiön puitteista monikulttuurinen, monietninen monikulttuurisella tarkoitetaan eri kulttuurien tasa-arvoista rinnakkaiseloa monikulttuurisuuden rinnalla käytetään käsitteitä monietninen ja monikansallinen monietninen painottaa eri etnisten ryhmien, eri kulttuuriryhmien muodostamaa yhteiskuntaa monikansallinen painottaa yhteiskunnan koostumusta eri kansalaisuutta olevista henkilöistä, jotka voivat lainsäädännöllisestikin olla monikansallisia kaksoiskansalaisuuden myötä. syrjäytyminen määritellään sosiaalipolitiikassa yleensä huono-osaisuuden kasautumiseksi maahanmuuttajan syrjäytyminen tarkoittaa integroitumisen vastakohtaa maahanmuuttajan vieraantumista omasta kulttuuristaan jäämistä valtayhteisön elämän ulkopuolelle suvaitsevaisuus ennakkoluulottomuutta ja avoimuutta yhdistyneenä terveeseen itsetuntoon ja oman kulttuurin tuntemukseen