ULKOASIAINMINISTERIÖ. Ulkoasiainministeriön tulevaisuuskatsaus

Transkriptio

1 ULKOASIAINMINISTERIÖ Ulkoasiainministeriön tulevaisuuskatsaus Helsinki

2 Sisällysluettelo 1 Kansainvälisen toimintaympäristön muutos: globaalistuminen 4 2 Ulko- ja turvallisuuspoliittisia haasteita 5 3 Kansainvälisen kaupan ja talouden kysymyksiä 10 4 Kansainväliset kehityskysymykset 12 5 Globaalit haasteet 14 6 Ulkoasiainministeriön organisaatio 16 2

3 1 Kansainvälisen toimintaympäristön muutos: globaalistuminen Kylmän sodan päättyminen on muuttanut Suomen ja muun Euroopan turvallisuustilannetta olennaisesti myönteiseen suuntaan. Suursodan uhka on käytännössä väistynyt. Kansainvälisen järjestelmän kehitykselle onkin leimaa-antavaa valtioiden ja muiden kansainvälisten toimijoiden yhä tiiviimpi yhteistyö turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Euroopan unioni tarjoaa Suomelle keskeisen kanavan tähän kehitykseen vaikuttamiseksi. Suomi on suuresti hyötynyt globalisaatiokehityksen mukanaan tuomista mahdollisuuksista, jotka ovat suoraan vaikuttaneet maamme vaurastumiseen ja kansainvälisen kilpailukyvyn kasvuun. Toisaalta toimintaympäristön "maapalloistumisen" eli globaalistumisen myötä on siirrytty nopeiden muutosten ja uuden epävarmuuden aikaan. Globalisaation oloissa Suomen turvallisuus ja hyvinvointi ovat lisääntyvässä määrin riippuvaisia maailmanlaajuisesta kehityksestä. Kaukaisetkin konfliktit voivat vaikuttaa meidän toimintaedellytyksiimme. Turvallisuutta onkin tarkasteltava yhä laajempana käsitteenä. Perinteisten turvallisuusuhkien rinnalle on noussut uusia uhkia, kuten terrorismi, kansainvälinen rikollisuus, ympäristöongelmat ja monimutkaistuvat konfliktit. Laajamittainen köyhyys ja eriarvoisuus ruokkii monia turvallisuusuhkia. Valtioiden rinnalle on noussut ei-valtiollisia toimijoita, joiden merkitys turvallisuuden ja hyvinvoinnin kannalta on kasvanut. Tämän kehityksen seurauksena kansainvälisen politiikan kysymysten määrä ja niiden keskinäinen riippuvuus on kasvanut huomattavasti. Samalla ovat korostuneet näiden kysymysten hallintaan globaalilla tasolla liittyvät asiat. Ulkoasiainministeriön ydinaloja ovat edelleen perinteisesti tärkeiden ulko- ja turvallisuuspoliittisten, kauppapoliittisten ja kehityspoliittisten kysymysten hoito. Samanaikaisesti ulkoministeriö on muuttumassa kasvavassa määrin globalisaation hallintaan liittyvien kysymysten ministeriöksi, joka työskentelee turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi niin globaalilla, alueellisella kuin kahdenvälisellä tasolla. Ministeriön tehtäväkentän moninaisuuteen kuuluvat mm. kansainvälinen turvallisuuspolitiikka, kauppapolitiikka, kehitysyhteistyöpolitiikka, kansainvälinen oikeus sekä ihmisoikeuksien, demokratian, hyvän hallinnon, tasa-arvon, köyhyyden vähentämisen ja kestävän kehityksen edistäminen. 3

4 2 Ulko- ja turvallisuuspoliittisia haasteita Kansainvälinen turvallisuuspolitiikka Suurimpia toimintaympäristön asettamia haasteita Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiselle ovat joukkotuhoaseiden leviämisen, kansainvälisen terrorismin ja alueellisten konfliktien aiheuttaman uhkan torjuminen. Suomen oma turvallisuuspoliittinen asema on vakaa, mutta avointen tai puhkeamaisillaan olevien kriisien vyöhyke ulottuu Lähi-idästä ja Kaukasukselta Eteläja Itä-Aasian kautta Korean niemimaalle ja myös Afrikkaan. Konfliktien heijastusvaikutukset koskettavat Euroopan unionin ja myös Suomen lähialueen turvallisuutta ja vakautta. Irakin vaikea kriisi kaikkine heijastusvaikutuksineen, ponnistelut Korean niemimaan ydinaseettomuuden varmistamiseksi sekä Lähi-idän konfliktin ratkaisuyritykset pysyvät lähivuosina EU:n ja Suomen ulkopoliittisella agendalla ja vaativat jatkuvaa huomiota. Suomen kaltaiselle maalle YK:n kollektiivisen turvallisuusjärjestelmän merkitys säilyy. Samalla erityisesti Irakin kriisi on asettanut järjestelmän todelliseen testiin, jolla voi olla merkittäviä seurausvaikutuksia kansainväliseen politiikkaan. Monenkeskisen yhteistyön edistäminen alati monimutkaistuvien konfliktien rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi YK:n ja kansainvälisen oikeusjärjestyksen pohjalta on edelleen avainasemassa. YK:n ja sen turvallisuusneuvoston toimintakyky on haasteiden edessä myös etsiessään kansainväliselle yhteisölle keinoja ja toimintatapoja uusien uhkien edessä ja niiden ennaltaehkäisemiseksi. Joukkotuhoaseiden ja niiden valmistusteknologian leviämisen uhka ei-valtiollisiin käsiin esim. ääriliikkeitä tukevien valtioiden kautta asettaa kansainvälisen asevalvonnan ja -riisunnan uusien kysymysten eteen. Samalla se on luonut uudenlaisen yhtymäkohdan asevalvonnan ja terrorismin vastaisen yhteistyön välillä. Terrorismin vastainen yhteistyö jatkuu ja saa uusia muotoja lähivuosina; yhteistyö sisältyy jo lähes kaikkien kansainvälisten järjestöjen työhön. EU:n kautta tapahtuva yhteistyö on erityisen tärkeässä asemassa; samalla esiin nousee kysymyksiä esimerkiksi jäsenvaltioiden toimivallasta ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta myös terrorismin vastaisessa toiminnassa. Yhdysvaltain asema kansainvälisessä politiikassa ja yleensäkin maailmassa vahvistuu. Myös EU:n merkitys ja vaikutusvalta kasvavat laajentumisen ja sisäisen yhdentymisen myötä. EU:n ja Yhdysvaltojen välinen transatlanttinen kumppanuus joutuu vastaamaan jatkossa yhä monimutkaisempiin haasteisiin niin monenkeskisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kuin kansainvälisen kaupan ja globaalikysymysten alalla. Onnistuneessa yhteistyössä korostuvat jatkossakin yhteisistä perustavoitteista sopiminen ja keskinäisten ristiriitojen välttäminen. 4

5 Pohjois-Atlantin puolustusliiton NATO:n toiminta kattaa tulevaisuudessa maantieteellisesti aiempaa laajemman alueen. Samalla järjestön poliittinen rooli ja toimintatavat ovat muuttumassa. Seuraavalla hallituskaudella valmisteltava turvallisuusja puolustuspoliittinen selonteko tarjoaa mahdollisuuden näiden muutosten seurantaan ja analysointiin Suomen kannalta. Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys kasvaa sen muodostaman vakauden ja turvallisuuden alueen laajetessa sekä unionin kehityksen syventyessä. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittäminen jatkuu, samoin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sisällön pohdinta. EU on vuosikymmenien kehityksen tuloksena taloudellisesti ja kaupallisesti kansainvälisesti suurtoimija. Ulkoja turvallisuuspolitiikan alalla kehitys on lähtenyt liikkeelle huomattavasti myöhemmin. Unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimintakyvyn vahvistaminen on mitä suurimmassa määrin myös Suomen tavoite. Kansainvälisen siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan tarve eri puolilla maailmaa kasvaa lähivuosina. Myös EU kehittää suunnitelmallisesti kriisinhallinta- ja konfliktinestokykyään, jossa sen laajoja voimavaroja voidaan hyödyntää. EU johtaa jatkossa sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan tehtäviä Balkanilla ja varautuu pelastus- ja muihin operaatioihin myös Euroopan ulkopuolella. Keskeinen edellytys EU:n kriisinhallintakyvyn kehittämiselle on EU:n ja Naton toimiva yhteistyö. Kriisinhallintayhteistyö korostuu myös YK:n, NATO:n ja ETYJ:n puitteissa. EU:n siviilikriisinhallinnan kehittämistarpeissa painottuvat sekä kapasiteettiin että toimintamekanismeihin liittyvät kysymykset. Suomen osalta siviilikriisinhallinnassa korostuu henkilö- ja taloudellisten valmiuksien kehittäminen siviilikriisinhallinnan kaikilla viranomaistahoilla. Kehitys Suomen lähialueella ml. Pohjoinen ulottuvuus Itämeren alueen ja Pohjois-Euroopan vakaus on entisestään vahvistunut EU:n ja NATO:n laajenemisen seurauksena. Tämä on Suomen kannalta myönteinen kehityssuunta. Lähivuosien haasteita on edelleen Venäjän yhä syvempi ja monipuolisempi sitouttaminen läntiseen yhteistyöhön. Tärkeitä osa-alueita ovat mm. EU-Venäjäyhteistyö, Venäjän WTO-jäsenyysneuvottelut, NATO-Venäjä-yhteistyön kehittyminen sekä yhteistyö Euroopan neuvostossa ja ETYJ:ssä. Kahdenvälinen vaikuttamistyö Venäjän-suhteissa säilyy edelleen tärkeänä, sillä kanssakäymisen voimakas kasvu ja monipuolistuminen on tuonut mukanaan käytännön yhteistyön hoitoon liittyviä haasteita. EU-Venäjä-yhteistyössä keskeisenä säilyvät mm. EU:n ja Venäjän välisen kumppanuusja yhteistyösopimuksen toimeenpano, energiavuoropuhelu ja keskustelu yhteisestä eurooppalaisesta talousalueesta. Venäjän lähivuosien taloudellista kehitystä viitoittaa mm. WTO-jäsenyysneuvottelujen eteneminen. Talouden kehityksessä ratkaisevassa asemassa on edelleen öljytuotteiden kansainvälinen hintakehitys. Venäjän sisäpoliittista kehitystä leimaa toimeenpanovallan vahvistuminen. 5

6 EU:n itälaajentuminen vahvistaa Pohjoisen ulottuvuuden roolia ja tuo unioniin mukaan myös itäisen painotuksen uusien naapurimaiden myötä. Suomen kannalta Pohjoisen ulottuvuuden edistäminen osana EU:n politiikkoja on keskeisiä instrumentteja lähialueiden myönteisen kehityksen tukemiseksi. EU:n naapuruuspolitiikkaa sävyttää jatkossa uusia naapurimaita koskeva keskustelu ja sen tuloksena mahdollisesti uusi raja-alueyhteistyömuoto, ns. Single Proximity Instrument (SPI). SPI voi antaa mahdollisuudet nykyisten Pohjoista ulottuvuutta koskevien rahoitusohjelmien järkiperäistämiseen. Samalla SPI voisi yleensäkin luoda edellytykset käsitellä EU:n raja-alueisiin kohdistuvia haasteita kokonaisvaltaisesti, millä on Suomen kannalta huomattava merkitys. Pohjoisen ulottuvuuden kehittämisessä ja vahvistamisessa unionin tasolla on avainasemassa uuden toimintaohjelman aikaansaaminen vuosille Suomen kannalta tärkeitä tavoitteita ovat mm. rajat ylittävä yhteistyö, ympäristö, luonnonvarojen kestävä käyttö ja energia, informaatioyhteiskunnan kehittäminen sekä kumppanuusohjelman luominen sosiaali- ja terveyssektorille. Esiin on noussut myös kysymys siitä, millä tavoin lähialueyhteistyötä tulisi kehittää EU:n laajetessa. Yhteistyöstä on kehittynyt tärkeä osa Suomen ulkopolitiikkaa, jolla pohjoisen ulottuvuuden kautta voidaan pyrkiä vaikuttamaan myös EU:n ulkosuhdepolitiikkaan. Tämä kuitenkin edellyttäisi - toisin kuin on suunniteltu - nykyisten määrärahakehysten säilyttämistä, jolloin Baltian maiden EU-jäsenyyksien myötä vapautuvia varoja kohdistettaisiin Venäjän ja EU:n uusien naapurimaiden hankkeisiin. Pohjoismainen yhteistyö on säilyttänyt tärkeytensä vastaamalla onnistuneesti toimintaympäristön muutoksiin. Yhtenä merkittävänä alana korostuu pohjoismaiden poliittinen, taloudellinen ja muu yhteistyö maiden lähialueiden kanssa, josta on hyviä kokemuksia. Pohjoismaisen yhteistyön kehittäminen muodoiltaan ja sisällöltään kansainvälisillä forumeilla on keskeistä myös jatkossa. EU:n laajentuminen Parhaimmillaan kymmenen uutta jäsenmaata liittyy Euroopan unioniin 1. toukokuuta Laajentuminen asettaa EU:n huomattavien haasteiden ja mahdollisuuksien eteen, jotka koskevat niin unionin ulkosuhteiden koherenssia kuin sisäistä integraatiokehitystä. Uusien jäsenvaltioiden sosiaalinen ja taloudellinen integraatio unioniin asettaa EU:lle tärkeän tehtävän lähivuosina. EU-lainsäädännön omaksuminen ja tehokas toimeenpano uusissa jäsenvaltioissa on niinikään unionin toiminnan kannalta tärkeää. Suomelle laajentuminen avaa myönteisiä näkymiä ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi myös taloudellisesti. Suomalaisen elinkeinoelämän mahdollisuudet uusilla sisämarkkina-alueilla ovat kiinnostavia. Baltian maiden ja Puolan liittyminen unioniin vahvistaa Suomen lähialueen taloudellista vakautta. Uusien jäsenmaiden mukaantulolla on myös vaikutusta EU:n ja Venäjän välisiin suhteisiin. Unionin seuraavan laajentumisen valmistelut ja päätöksenteko kohdistuvat ensi hallituskaudelle. Neuvottelut Bulgarian ja Romanian kanssa saataneen päätökseen 6

7 vuoden 2003/2004 aikana. EU:n jäseniksi ne liittynevät aikaisintaan vuonna Lähivuosina Turkin kanssa joko aloitetaan neuvottelut tai ainakin tiivistetään liittymisprosessia. EU on tarjonnut Länsi-Balkanin maille integraatioperspektiiviä ja käynnistänyt vakaus- ja assosiaatioprosessin, joka voi johtaa jäsenyysneuvottelujen aloittamiseen hallituskaudella. Kroatia jätti jäsenyyshakemuksensa. Tulevalle hallituskaudelle sijoittuu myös Suomen seuraava EU-puheenjohtajuuskausi kaikkine haasteineen, joita ovat mm. unionin ulkosuhdetoiminnan vahvistaminen ja neuvottelut laajentuneen unionin tulevasta rahoituskehyksestä (ml. rakennerahastot). EU:n tulevaisuustyö EU:n tulevaisuustyössä on kyse unionin historian laajamittaisimmasta ja syvällekäyvimmästä uudistusprosessista, jonka tuloksena tavoitellaan koko sopimusjärjestelmän uudistamista. Päätavoitteena on tehdä unionista kansalaisten näkökulmasta avoimempi ja demokraatisempi sekä vastata laajentumisen, globalisaation sekä unionin turvallisuusympäristön muutosten tuomiin haasteisiin. Uudistusta valmisteleva laaja valmistelukunta eli konventti aloitti työnsä helmikuussa Sen on tarkoitus saada työnsä valmiiksi kesällä 2003, minkä jälkeen lopulliset päätökset uudistuksista tehtäsiin hallitusten välisessä konferenssissa vuonna Suomen kannalta hallitusten välisen konferenssin tulokset ovat EU-politiikan kannalta avainkysymys, jonka vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Eräs tulevaisuustyön keskeinen aihe on unionin ulkoisen toiminnan vahvistaminen, tavoitteena sen parempi tehokkuus, koherenssi ja näkyvyys. Suomen kannalta on perusteltua, että EU:lla olisi vahva ulkoinen toiminta, sillä pienenä ja avoimena maana Suomi on erityisen riippuvainen ympäristössään tapahtuvasta kehityksestä, joka vaikuttaa maamme turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Euroopan unioni tarjoaa arvoiltaan ja tavoitteiltaan sopivan kehyksen Suomen etujen ajamiseen ja aseman vahvistamiseen. Konventissa esiin tulleet turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevat uudistusehdotukset liittyvät mm. siihen, millä tavoin unioni voisi entistä tehokkaammin reagoida sellaisiin uusiin turvallisuusuhkiin, joita kansainvälinen terrorismi ja joukkotuhoaseiden mahdollinen käyttö aiheuttavat. Lisäksi keskustelussa on tuotu esiin joukko muita kysymyksiä, kuten mahdollisuudet tarkentaa Petersbergin tehtäviä sekä kriisinhallintatoiminnan edellytysten parantaminen. Esillä on myös eurooppalaisen puolustusmateriaaliyhteistyön kehittäminen. Keskeisiä ulko- ja turvallisuuspoliittisia haasteita ovat mm.: 7

8 Joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen Terrorismin vastainen yhteistyö Alueellisten konfliktien hallinta ja kriisinhallinnan kehittäminen Transatlanttisen yhteistyön vahvistaminen Pohjoisen ulottuvuuden ja lähialueyhteistyön kehittäminen EU:n laajentumisen hyödyntäminen poliittisesti ja taloudellisesti EU:n kehittäminen Suomen tavoitteiden mukaisesti 8

9 3 Kansainvälisen kaupan ja talouden kysymyksiä Suomen taloudessa ulkomaankaupalla on ratkaisevan keskeinen asema, vientimme on 40 % BKT:sta ja yritystemme tekemät investoinnit ulkomailla ovat yhtenä osoituksena suomalaisen yritystoiminnan edelleen jatkuvasta kansainvälistymiskehityksestä. Myös Suomen kiinnostavuus ulkomaisten investointien kohteena on yhä tärkeämpää. Tältä kannalta maailmankaupan mahdollisimman vapaa kulku yhteisesti sovitun sääntöjärjestelmän pohjalta on tärkeää. Maailman kauppajärjestö WTO:n puitteissa käydään parhaillaan kaupan vapauttamisneuvotteluja ja kehitetään ja vahvistetaan yhteistä sääntöpohjaa. Suomi osallistuu WTO:n piirissä käytäviin neuvotteluihin EU:n jäsenenä yhteisen kauppapolitiikan puitteissa. Monenkeskisten eli WTO:n puitteissa käytävien keskustelujen lisäksi eri puolilla maailmaa, esim. Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, käydään neuvotteluja alueellisten ja alueiden välisten järjestelyjen luomiseksi. Parhaimmillaan nämä järjestelyt tukevat ja täydentävät monenkeskistä kauppajärjestelmää. EU:n yleislinjana on lähivuosina edistää nimenomaan WTO:n piirissä käytäviä monenkeskisiä neuvotteluja, ja olla avaamatta uusia alueellisia neuvotteluja ennen kuin Dohan kierroksen tulokset ovat selvillä. Lähitulevaisuuden tärkeimpiä prosesseja Suomen kannalta ovat WTO:n kauppaneuvottelukierros, ns. Dohan kehitysagenda, sekä vielä kesken oleva Venäjän WTO-jäsenyysprosessi. Dohan kehitysagendan neuvottelut on määrä saada päätökseen vuoden 2004 loppuun mennessä. Tavoitteena on WTO-sopimusjärjestelmän saattaminen ajan tasalle sekä maailmankaupan edelleen vapauttaminen niin teollisuustuotteiden, palveluiden kuin maataloustuotteidenkin osalta. Yksi keskeisistä haasteista on, miten kehitysmaiden tavoitteet kyetään huomioimaan tässä prosessissa. Suomen kannalta on tärkeää, että neuvottelut saataisiin myönteiseen päätökseen, sillä se vahvistaisi monenkeskistä kauppajärjestelmää. Tämä on erityisesti pienen, ulkomaankaupasta riippuvaisen maan etu. Samoin olisi tärkeää, että neuvotteluissa kyettäisiin vapauttamaan ja avaamaan Suomelle tärkeiden teollisuustuotteiden ja palveluiden vientimarkkinoita. Ongelmallisin alue Suomelle on maatalouskauppa, jonka osalta EU on kovien liberalisointipaineiden alla. Olisi tärkeää, etteivät WTOneuvottelut vaikeuttaisi niiden tavoitteiden saavuttamista, joita Suomella on EY:n yhteisen maatalouspolitiikan suhteen. Palvelukaupan osalta olennaista on myös varmistaa suomalaisen yrityselämän edut huomioiva ja kansainvälisillä markkinoilla yhtäläiset toimintaedellytykset turvaava lopputulos kansallisesti kiinnostavilla sektoreilla. Kuitenkin samalla palvelukauppaa säätelevä GATS-sopimus ei velvoita julkisten palvelujen nykyisen tason muuttamista Suomessa. Venäjä on maailmankaupan kannalta ainoa merkittävä valtio, joka ei vielä ole WTO:n jäsen. Jäsenyysneuvottelut ovat kuitenkin viime aikoina edenneet suotuisasti ja on todennäköistä, että maasta tulee järjestön jäsen vaalikauden aikana. Jäsenyyden edellytyksenä on, että maan lainsäädäntö sekä sen oikeus- ja hallintojärjestelmä 9

10 kykenee varmistamaan WTO-velvoitteiden täytäntöönpanon. Suuren naapurivaltion jäsenyys kauppajärjestössä olisi luonnollisesti merkittävä asia Suomen kannalta ja vähentäisi huomattavasti niitä ongelmia, joita kaupassamme tällä hetkellä esiintyy. Yrityksemme kykenisivät myös nykyistä luottavaisemmin suunnittelemaan tulevaisuuden operaatioitaan Venäjän markkinoilla, joiden olosuhteet vakiintuisivat jäsenyyden seurauksena. Kansainvälisen kaupan ja talouden keskeisiä kysymyksiä ovat mm.: Kansainvälisen kauppajärjestelmän toimintakyvyn vahvistaminen Dohan kauppaneuvottelukierroksen päättäminen Suomen tavoitteiden mukaisesti Venäjän WTO-jäsenyyden toteutuminen Suomen tavoitteiden mukaisesti 10

11 4 Kansainväliset kehityskysymykset Seuraava hallitus linjaa Suomen kehityspolitiikkaa ja kehitysyhteistyötä maailmanlaajuisessa viitekehyksessä. YK:n vuosituhathuippukokouksen ja sitä seuranneiden konferenssien määrittelemät kehityspäämäärät edustavat kansainvälisen yhteisön yhteistä näkemystä siitä, mihin tekijöihin vaikuttamalla globaaleja ongelmia pystytään ratkaisemaan. Tuskin koskaan maailmassa on ollut näin selkeää yhteisymmärrystä ja sitoutumista yhteisiin arvoihin ja päämääriin. Tämä korostaa myös Suomen sitoutumista tavoitteiden toimeenpanoon, missä painottuu myös Suomen toimiminen YK:n vuosituhatkokouksen toisena puheenjohtajana. Vuosituhatjulistuksen kahdeksasta kehityspäämäärästä keskeisin on köyhyyden poistaminen. Noin viidennes maailman asukkaista, eli noin 1,2 miljardia ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä (alle 1 eurolla päivässä). Tavoitteena on heidän osuutensa puolittaminen vuoteen 2015 mennessä. Keskinäisen riippuvuuden maailmassa kehitysmaiden köyhyyden vähentämisestä on tullut myös teollisuusmaiden etu. Suomi on muiden teollisuusmaiden tavoin sitoutunut kehitysavun lisäämiseen ja sen tehokkuuden parantamiseen. Suuri haaste on kuitenkin se, miten Suomi - kehitysavun lisäksi - pitää kiinni sitoumuksistaan vähentää globaalia köyhyyttä eri politiikkalohkot yhdistävän johdonmukaisen toiminnan avulla. Keskeisiä aloja ovat kansainvälinen kauppajärjestelmä, lääkkeiden saatavuus, uuden teknologian hyötyjen tasapuolisempi jakautuminen sekä kehitysmaiden velkaongelman lieventäminen. Samalla kehitysmaiden on itse kannettava Monterreyn kehitysrahoituskokouksen konsensuksen mukainen vastuu omien yhteiskuntiensa kehittämisestä. Suomen osalta vuosituhannen kehityspäämäärien toimeenpanossa korostuvat sekä kehitysyhteistyötä koskevat toimenpiteet että poikkihallinnollinen yhteistyö ja toimet, jotka edistävät politiikan ja toiminnan suurempaa johdonmukaisuutta. Suomen kehityspolitiikan edelleen vahvistamiseksi olisi perusteltua sitoa kehitysyhteistyö uuden periaatepäätöksen (hallituksen kehityspoliittinen ohjelma) laatimisen yhteydessä entistä selvemmin vuosituhatjulistuksen kehityspäämäärien saavuttamiseen. Kehitysyhteistyömäärärahojen saavuttamiselle tulisi hyväksyä aikataulu siten, että 0,7% osuus BKTL:stä saavutettaisiin vuoteen 2010 mennessä. Koherenssitavoitteen kannalta olisi suureksi eduksi analysoida Suomen toiminnan globaaleja köyhyysvaikutuksia ja tältä pohjalta lisätä politiikkalohkojen johdonmukaisuutta OECD:n suuntaviivojen mukaisesti. Kehityksen ja kaupan vuorovaikutus ja sen huomioon ottaminen Suomen politiikassa on tältä kannalta yksi merkittävimmistä alueista, samoin panostaminen avun kansainväliseen harmonisaatioon. 11

12 Kansainvälisiin kehityskysymyksiin liittyviä haasteita ovat mm.: Maailmanlaajuisen köyhyyden vähentäminen turvallisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi Kansainvälisten sitoumusten, erityisesti Vuosituhatjulistuksen ja sen kehityspäämäärien konkreettinen toimeenpano Uuden kehityspoliittisen linjauksen valmistelu ml. rahoituskysymykset Kehitysmaiden integrointi maailmantalouteen niiden tavoitteet huomioon ottavalla tavalla 12

13 5 Globaalit haasteet Suomen kansallinen etu ja globaali vastuu yhdistyvät maamme toiminnassa kestävän ja tasa-arvoisen kehityksen edistämiseksi ja köyhyyden poistamiseksi sekä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseksi. Vähentämällä maailmanlaajuista köyhyyttä turvaamme kehitysmaiden kansalaisten oikeuden inhimilliseen elämään. Samalla investoimme omaan tulevaisuuteemme vähentämällä konfliktien riskiä, terrorismin uhkaa, kansainvälistä rikollisuutta ja pakolaisuutta. Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja yhdessä kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa on hallitusten sitoumusten ydin. Sitoutuminen niihin ja toimiminen monenkeskisesti niiden pohjalta on lähtökohta globaalien haasteiden kohtaamiselle. Kansainvälisten sitoumusten onnistunut toimeenpano ja kehittäminen edellyttää monenkeskistä järjestelmää, joka on toimintakykyinen, demokraattinen ja johdonmukainen toiminnassaan. Keskeisin maailmanlaajuinen instituutio on Yhdistyneet kansakunnat. Suomi on järjestelmällisesti tukenut monenkeskisen järjestelmän vahvistamista ja hallitustenvälisten järjestöjen yhteistyötä. Tärkeä mahdollisuus tähän tarjoutuu, kun Suomi on YK:n talous- ja sosiaalineuvoston (ECOSOC) puheenjohtajana vuonna Kansainvälisten instituutioiden toimintakyvyn kannalta on keskeistä, että kaikki jäsenvaltiot voivat vaikuttaa päätöksiin. Lähivuosien haasteena on löytää keinoja lisätä päätöksenteon demokraattisuutta sekä tukea kehitysmaiden kykyä tuoda näkemyksensä esille ja valmistella kannanottonsa kansalaisiaan kuulemalla. Suomen aloittama Helsinki-prosessi tarjoaa erään konkreettisen työmuodon käydä laajapohjaista ja moniarvoista kansainvälistä keskustelua ja edistää tasa-arvoisempaa globalisaation hallintaa. YK:n jäsenmaiden hallitukset ovat toistuvasti sitoutuneet siihen, että niiden yhteiset kansainväliset järjestöt toimivat samansuuntaisesti vuosituhatjulistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteen saavuttamiseksi on vielä tehtävä paljon työtä mm. YKjärjestelmässä, kansainvälisissä ja alueellisissa rahoituslaitoksissa ja WTO:ssa. Tässä Suomen oman ulkosuhdetoiminnan johdonmukaisuuden kehittäminen eri toimintasektoreiden välillä korostuu. Hallitustenvälisten sitoumusten ohella yritysten itsesäätely ihmisoikeus-, työelämän sekä ympäristönormien noudattamiseksi on entistä tärkeämpää. Hallitusten tulee rohkaista yritysten yhteiskuntavastuun kehittymistä. Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden osalta hallituskauden alussa ajankohtaistuu työnsä päättävän ILO:n komission linjausten ja suositusten seuranta ja toimeenpano. Euroopan unioni on globaaleihin haasteisiin vastattaessa Suomen ensisijainen toimintapuite. EU:n ulkosuhdetoiminnan johdonmukaisuutta kansainvälisissä järjestöissä on parannettava, jotta unionin näkemykset otetaan paremmin huomioon. Unionin toiminnan välineitä niin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, kauppapolitiikassa, 13

14 kehityspolitiikassa, humanitaarisessa avussa, kriisinhallinnassa kuin ihmisoikeuspolitiikassakin on vahvistettava. Globalisaatioselvitys Eduskunnalle Valtioneuvosto antoi lajissaan ensimmäisen globalisaatioselvityksen eduskunnalle Selvitystä koskevassa lausunnossaan Eduskunta pyysi valtioneuvostoa valmistelemaan jatkoselvityksen, jossa käsitellään kokonaisvaltaisesti Suomen poliittisia ja taloudellisia päämääriä ja niiden toteuttamista globalisaation hallinnassa. Selvityksen valmistelu tulisi ulkoministeriön mielestä käynnistää välittömästi seuraavan hallituskauden alussa ja siihen olisi perusteltua sisällyttää myös esityksiä työnjaosta eri ministeriöiden välillä globaalihallinnan kysymyksissä. Ulkoministeriö olisi luontevin taho vastaamaan selvityksen valmistelusta ja valtioneuvoston kantojen sisäisestä yhteensovittamisesta. Keskeisiä globaaleja haasteita ovat mm.: Suomen kansallisen edun ja globaalin vastuun yhdistäminen Kansainvälisen järjestelmän toimintakyvyn ja demokraattisuuden vahvistaminen Eri politiikkalohkojen keskinäinen johdonmukaisuus, koherenssi EU:n toimintakyvyn vahvistaminen globaaleissa kysymyksissä Globalisaatioselvityksen laadinta Eduskunnalle 14

15 6 Ulkoasiainministeriön organisaatio Ulkoministeriön organisaation kehittämiselle antavat perustan eduskunnalle kesäkuussa 2001 luovutettu selvitys "Ulkoasiainhallinnon haasteet 2000-luvun alussa" sekä Eduskunnan ulkoasiain- ja valtiovarainvaliokuntien marras- ja joulukuussa 2001 selvityksestä antamat lausunnot ja laaja näkemystenvaihto ministeriön yhteistyötahojen kanssa. Globalisaatio ja kansainvälisten kysymysten määrän kasvu ovat nousseet esille selvityksessä ja siitä käydyssä keskustelussa. Suomen vaikutusmahdollisuudet niin EU:n jäsenenä kuin itsenäisenä toimijana ovat kasvaneet, mutta samalla on korostunut tarve huolehtia toiminnan yhtenäisyydestä ja ulkosuhteiden koherenssista. Valiokunnat tukivat lausunnoissaan voimakkaasti ulkoasiainhallinnon toimintaa edellyttäen samalla sen edelleen kehittämistä. Tähän työhön on ryhdytty suunnitelmallisesti mm. kehittämällä ministeriön strategista suunnittelua, johtamis- ja ohjausjärjestelmiä, organisaatiota sekä työskentelytapoja. Valiokunnat kiinnittivät myös huomiota siihen, että ministeriötä hallinnoi neljä ministeriä ja katsoivat, ettei tällainen järjestely ole omiaan edistämään työtä organisaation kehittämiseksi. Ulkoasiainvaliokunta katsoi lausunnossaan, että "tulevissa hallituksissa ulkoasiainhallinnon ministerien määrän vähentämistä tai tehtäväjakoa olisi harkittava vakavasti ottaen huomioon myös se, että toimintaympäristön muutoksesta ja asioiden keskinäisriippuvuudesta johtuen ulkoasiainhallinnon toimintojen hoitamisessa ja johtamisessa vaaditaan yhä enemmän kokonaisvaltaista näkemystä." Kysymystä ministerien määrästä käsiteltiin myös valtioneuvostolain uudistamisen yhteydessä syksyllä Ulkoministeriön lausunnossa todettiin, että "usean ministerin toiminta samassa ministeriössä on puhtaasti johtamisjärjestelmää ajatellen ongelmallista, koska hajautettu ylin johto heikentää toiminnan yhtenäisyyttä ja vaikeuttaa yhteensovittamista". Johtamisen näkökulmasta ulkoministeriön toivomuksena on hallinnonalallaan toimivien ministerien määrän rajaaminen esimerkiksi kahteen seuraavaa hallitusta muodostettaessa. Kahden ministerin mallissa mahdollisesta työnjaosta keskusteltaessa on ulkoasiainministerin tehtävän lisäksi ollut esillä ajatus kehitysyhteistyön ja ulkomaankaupan sisällyttämisestä toisen ministerin tehtäviin. Toisena vaihtoehtona voisi olla kehitysyhteistyön sisällyttäminen ulkoministerin salkkuun. Lisäksi on järjestettävä pohjoismaisen yhteistyön ministerin tehtävien hoito ministeriössä. Ministereiden työnjaosta olisi hyvä sopia asioittain ja teemoittain, sillä useilla ministeriön osastoilla hoidetaan aluepohjalta sekä poliittisia, kauppa- että kehityskysymyksiä. Koko ministeriön henkilöstöasioiden olisi perusteltua olla yhden ministerin vastuulla, mikä on tarpeen johdonmukaisen henkilöstöpolitiikan kannalta. Valtion keskushallinnon uudistamista pohtinut ministerityöryhmä antoi loppuraporttinsa kesäkuussa Ministeriöiden organisaatiota koskevina suosituksina raportissa esitettiin muun muassa, että ministeriöt pidetään pieninä ja strategisiin poliittisiin 15

16 valmistelutehtäviin keskittyvinä yksikköinä, ja että toimeenpanotehtävät sijoitetaan ministeriötä alemmalle tasolle. Suosituksia ei sinällään ole laadittu ulkoministeriön erityispiirteitä ajatellen. Ulkoministeriön ei kuitenkaan pidä jäädä keskushallinnon uudistamisen ulkopuolelle, vaan myös sen organisaation kehittämisessä tulisi tutkia mahdollisuuksia samojen periaatteiden soveltamiseen. * * * 16