Kylämummi- ja vaaritoiminta on yhdessäoloa, kohtaamisia ja virkistymistä

Transkriptio

1 Kylämummi- ja vaaritoiminta on yhdessäoloa, kohtaamisia ja virkistymistä Yhteenveto MLL:n kylämummi- ja vaaritoiminnan kyselystä 2015

2 Sisällys 1. Kylämummi- ja vaaritoiminta Mannerheimin Lastensuojeluliitossa Lasten kanssa puuhaamisen ja kohtaamisten vaikutukset Toiminnan vaikutukset vapaaehtoisten omaan elämään Miksi, minkä ikäisenä ja missä elämäntilanteessa ryhdytään kylämummeiksi tai -vaareiksi? Koulutuksen, tuen ja vertaisryhmän merkitys Vapaaehtoisten näkemyksiä toiminnan kehittämisestä Mistä lisää kylämummeja ja -vaareja? Lopuksi... 9 Kyselyn toteuttajat ja raportin kirjoittajat Emma Herlin, harjoittelija Mia Viljanen, suunnittelija Liisa Ylikojola, koordinaattori Jenni Helenius, laatupäällikkö, perhekeskustoiminta Mannerheimin Lastensuojeluliitto Lisätietoja Jenni Helenius, perhekeskustoiminnan laatupäällikkö, MLL p / jenni.helenius@mll.fi Liisa Ylikojola, perhekeskustoiminnan koordinaattori, MLL p / liisa.ylikojola@mll.fi

3 1. Tiivistelmä MLL:n kylämummi- ja -vaaritoiminnan kyselystä 2015 Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) toteutti keväällä 2015 kyselyn, jolla kartoitettiin vapaaehtoisten kylämummien ja -vaarien näkemyksiä näkemyksiään kohtaamisista lasten ja perheiden kanssa sekä toiminnan vaikutuksista heihin itseensä, lapsiin ja perheisiin. Samalla selvitettiin vapaaehtoisten näkemyksiä toiminnan kehittämistarpeista. Kylämummeina ja -vaareina toimi vuonna 2014 yli 360 vapaaehtoista seitsemän MLL:n piirin alueella. Kyselyyn vastanneita oli yhteensä 137 (n. 38 % kaikista kylämummeista ja -vaareista). Yli puolet vastaajista oli vuotiaita, neljännes yli 71 -vuotiaita ja loput nuorempia kuin 61-vuotiaita. Vapaaehtoisilta kysyttiin, mitkä ovat olleet heidän keskeisimpiä tehtäviään kylämummeina ja -vaareina. Suurin osa kertoi lukeneensa tai leikkineensä lasten kanssa. He ovat myös mm. järjestäneet taukojumppaa, avustaneet ryhmän askarteluissa tai ohjanneet pihaleikkejä. Vastaajien mielestä toiminnassa tärkeintä on lapsen kuunteleminen ja kannustaminen sekä läsnäolo. Vapaaehtoisille tärkeää on myös se, että lapsilla on mahdollisuus heidän ansiostaan tutustua vanhempiin ihmisiin (98 %). Samalla lapset saavat vapaaehtoisten mielestä enemmän myönteistä huomiota (94 %) ja näkevät eri-ikäisten aikuisten vuorovaikutusta. Vapaaehtoiset ovat havainneet, että esimerkiksi maahanmuuttajalapselle kylämummi tai -vaari voi antaa arvokasta lisätukea kielen oppimiseen ja sen lisäksi olla lapselle ainutlaatuinen kontakti ikäihmisen kanssa. Kylämummi- ja vaaritoiminta antaa myös vapaaehtoisille paljon: vastaajista 81 % on saanut uusia tuttavia tai ystäviä. Useimmat (88 %) ovat myös kokeneet voivansa auttaa muita ja moni (77 %) on oppinut jotakin uutta. Vapaaehtoiset olivat tyytyväisiä saamaansa koulutukseen ja ohjaukseen, sekä kylämummien ja -vaarien tapaamisiin. Tapaamiset ovat merkittäviä erityisesti yksinäiseksi itsensä kokevien eläkeläisten arjessa. Vapaaehtoisilla oli monia konkreettisia kehittämisehdotuksia MLL:n kylämummi- ja kylävaaritoiminnalle. Vastauksissa esiintyi eniten tarve saada toimintaan lisää vapaaehtoisia. Osa vastaajista toivoi lisää koulutusta ja toimintaideoita sekä apua itselle sopivan toimintapaikan etsimiseen. Vapaaehtoisten mukaan etsittäessä uusia kylämummeja ja -vaareja kannattaa kertoa, että toimipaikassa muut kantavat päävastuun toiminnasta, erityistaitoja ei tarvita, eikä seniorin tarvitse olla ennestään kenenkään isovanhempi. Vastaajien mielestä kylämummi- ja -vaaritoiminnassa vapaaehtoinen voi käyttää omia taitojaan ja oppii myös uutta. Tehtävä sopii sekä miehille että naisille, ja toiminnan suunnitteluun voi osallistua yhdessä toimipaikan muiden aikuisten kanssa. Kyselyn perusteella vapaaehtoisten kylämummien ja -vaarien näkökulmasta toiminnan tärkeimmät vaikutukset liittyvät lasten kohtaamiseen: keskusteluihin, sylissä pitämiseen ja kannustamiseen. Lisäksi kylämummit ja -vaarit ovat olleet tarpeellisia käsipareja toimintapaikkojen arjessa ja pystyneet tarjoamaan lapsille kiireetöntä läsnäoloa. He itse ovat kokeneet tärkeänä, että ovat saaneet toimipaikoissa hyvän vastaanoton ja että heidän ideoitaan on otettu huomioon. Vapaaehtoisia motivoi ja piristää lasten välittömyys ja innostus, joten kyse on vastavuoroisesta toiminnasta, jossa myös vapaaehtoiset saavat jotakin itselleen.

4 2. Kylämummi- ja vaaritoiminta Mannerheimin Lastensuojeluliitossa MLL:n kylämummit ja -vaarit ovat yhteisöllisiä isovanhempia. He antavat aikaa ja turvallista läsnäoloa lapsille muun muassa perhekahviloissa, päiväkodeissa, kerhoissa ja kirjastoissa. Kylämummit ja -vaarit tekevät lasten kanssa itselleen luontevia asioita, esimerkiksi lukevat kirjoja, askartelevat, tekevät puutöitä, leikkivät, tai lähtevät mukaan toimintapaikan retkille. Vapaaehtoiseksi ryhtyvä saa MLL:n piiriltä perehdytyskoulutuksen ja päättää itse, kuinka pitkäksi aikaa ja kuinka usein voi toimintaan sitoutua. Kylämummeina ja -vaareina toimi vuonna 2014 yli 360 vapaaehtoista seitsemän MLL:n piirin alueella. MLL keräsi alkuvuodesta 2015 kylämummeilta ja -vaareilta palautetta toiminnasta kyselylomakkeella, jonka saattoi täyttää verkossa tai paperiversiona. Vastauksia saatiin yhteensä 137 (n. 38 % kaikista kylämummeista ja -vaareista). Kyselyn tavoitteena oli selvittää heidän näkemyksiään kohtaamisista lasten ja perheiden kanssa sekä toiminnan vaikutuksista heihin itseensä, lapsiin ja perheisiin. Samalla selvitettiin vapaaehtoisten näkemyksiä toiminnan kehittämistarpeista. Kyselyyn vastanneista puolet toimii kylämummeina tai -vaareina kerran viikossa, muutamat useammin kuin kerran viikossa ja neljännes 1 2 kertaa kuukaudessa. Loput osallistuvat satunnaisemmin pyydettäessä. Onkin tärkeää, että jokaiselle löytyy sopiva tapa osallistua oman elämäntilanteen ja voimien mukaan. Kylämummi tai -vaari saattaa toimia yhdessä tai useammassa paikassa. Vastanneista 40 % on toiminut MLL:n perhekahviloissa, 38 % päiväkodeissa ja koulussa 26 %. Lisäksi koulussa lukumummina tai lukuvaarina on toiminut 11 % vastaajista. MLL:n tapahtumissa on ollut mukana 25 % ja Terhokerhoissa 7 % vastaajista, MLL:n retkillä 11 %, MLL:n kerhoissa 10 % ja koululaisten aamu- tai iltapäiväkerhoissa 9 %. Muita mainittuja olivat kirjasto, sairaala, seurakunnan perhekerho, nuorisotalo, leikkipuisto, vanhustentalo, turvakoti ja Linnanmäki. 1+0 % vastaajista kertoi toimivansa perheiden varamummina tai -vaarina. MLL:n piirit ja paikallisyhdistykset tekevät yhteistyötä kylämummi ja -vaari -toiminnan järjestämiseksi. Piirijärjestöt vastaavat kylämummien ja -vaarien ohjaamisesta ja etsivät sopivan toimintapaikan yhdessä MLL:n paikallisyhdistyksen kanssa. Piiri rekrytoi yhteistyössä yhdistyksen kanssa uusia kylämummeja ja - vaareja, järjestää perehdytyskoulutusta ja vertaistapaamisia. MLL:n keskusjärjestö tukee piirejä toiminnan ohjauksessa ja kehittää sitä yhdessä piirien kanssa. Toimintaa rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. 3. Lasten kanssa puuhaamisen ja kohtaamisten vaikutukset Lapsen kuunteleminen ja kannustaminen on vapaaehtoisten mielestä tärkeintä. Läsnäolo, läheisyys ja saavutettavuus olivat esillä vastauksissa. Sylissä pitäminen näyttäisi olevan keskeinen osa usean kylämummin ja -vaarin toimintaa. Myös kiireettömyys koettiin tärkeäksi. Olen mielelläni läsnä, kun lapset haluavat kertoa asioitaan ja tarvitsevat henkilöä jota halata ja tykkään leikkiä lasten kanssa. Olen läsnä läheisenä ja turvallisena henkilönä. Kuuntelen ja keskustelen, pidän sylissä, luen ja annan aikaani. Kylämummien ja -vaarien mukaan lapsilla on mahdollisuus heidän ansiostaan tutustua vanhempiin ihmisiin (98 %). Samalla lapset saavat enemmän myönteistä huomiota (94 %) ja näkevät eri-ikäisten aikuisten vuorovaikutusta. Vapaaehtoiset ovat havainneet, että esimerkiksi maahanmuuttajalapselle kylämummi tai -

5 vaari voi antaa arvokasta lisätukea kielen oppimiseen ja sen lisäksi olla lapselle ainutlaatuinen kontakti ikäihmisen kanssa. Parhaiten mieleeni on jäänyt kerta kun menin kahden viikon jälkeen taas päiväkotiin ja sillä aikaa sinne oli tullut uusi pieni poika. Tämä ei puhunut mitään ja tuntui tosi ujolta. Hieman ennen aamupiiriä tämä poika tuli minun eteeni ja pani kätensä polvelleni ja näytti ujolta, pelokkaalta ja samalla toiveikkaalta. Kysyi halusiko hän syliini - ei vastausta joten ojensin käteni häntä kohden ja hän kohotti kätensä - nostin hänet syliini - hän ei vieläkään puhunut mitään. Paikalle tullut kasvattaja hämmästyi ja ihmetteli että mitä olin tehnyt kun poika oli mun sylissä. Jälkeenpäin sain tietää miksi poika ei puhunut - hän ei osannut puhua suomea eikä ymmärtänyt mitä hänelle puhuttiin hän oli vasta jonkin aikaa ollut suomessa. Meistä tuli hyvät kaverit ja pojan naamalle alkoi tulla hymyä. Se oli paras palkinto mitä tässä mummi -hommassa voi koskaan saada. Mitä vapaaehtoiset tekevät mieluiten lasten kanssa? Melkein puolet vastaajista mainitsivat lasten kanssa lukemisen, satujen kertomisen tai tarinoinnin. Olen lasten tukena. Kerron entisistä ajoista. Luen mielellään satuja. Halataan. Koulussa olen mukana välitunneilla ja lapset tulevat halaamaan ja juttelemaan erilaisista asioista. Olen kerran viikossa koulumummina klo vuoroviikoin kahdella ekaluokalla. Oppitunnilla luen pari lyhyttä lukua valitsemastani satukirjasta, autan askartelutunnilla, pidän pienen taukojumpan, kerron jostain eläimestä, osallistun pienryhmän lukuharjoituksiin tai kirjoitustunneilla kuljen katselemassa lasten aikaansaannoksia, taputan rohkaisevasti, opastan, innostan ja kehun. Lukumummina luen kirjaa koululaisen kanssa vuorolukuna, kyselen lapselta luettuun liittyvää ja juttelen hänen esille tuomistaan asioista. Lähes puolet vastaajista mainitsi mieluisana lasten kanssa leikkimisen. Lisäksi mainittiin ulkoilu, pihaleikit ja retkeily sekä pelaaminen esimerkiksi lautapeleillä tai palapeleillä, askartelu ja kädentaidot. Pelaan pelejä - rakentelen palapelejä tai jotain palikoista.. Haaveeni on hyppynarujutut ja ruutuhyppy omin säännöin ja itse tehdyin kuvioin sekä muut ryhmäleikit esim. viimeinen pari uunista ulos ja polttopata, kuurupiilo... Myös muut lapsuuteni ryhmäleikit... Mieluiten ulkoilen lasten kanssa ja myös leikin, teen palapelejä, luen satuja. Mitä milloinkin lapset haluaa. Muuta vastauksissa toistuvasti mainittua tekemistä lasten kanssa oli muun muassa laulaminen ja musisointi, vanhoista ajoista kertominen, arkitoimissa auttaminen, ruuanlaitto ja leipominen sekä lapsen aloitteesta syntyvä tekeminen.

6 4. Toiminnan vaikutukset vapaaehtoisten omaan elämään Vastaajista 81 % on saanut toiminnan kautta uusia tuttavia tai ystäviä ja 75 % tuntee kuuluvansa joukkoon kylämummi- ja vaaritoiminnassa. Voisi päätellä, että toiminta kasvattaa monen kylämummin ja -vaarin verkostoa ja samalla ehkäisee yksinäisyyttä. Suurin osa vapaaehtoisista myös tuntee itsensä tarpeelliseksi, kun voi jakaa taitojaan tai hyödyntää elämänkokemustaan lasten ja perheiden parissa. Noin 88 % on kokenut voivansa auttaa muita. Lukuvaarina estän syrjäytymistä. Vastaajista 77 % koki itse voineensa oppia jotain uutta. Toiminnan avulla kylämummit ja -vaarit näyttävät säilyttävän yhteyden nykyiseen koulumaailmaan, lapsuuden muuttumiseen, perheiden tapoihin ja lasten maailmaan. Vapaaehtoiset ovat oppineet myös konkreettisia taitoja, kuten joidenkin laitteiden käyttöä tai uusia lauluja. Joillekin vapaaehtoisille lapsista oppiminen on ollut kiintoisaa. Muutamassa vastauksessa erilaisuuden kohtaaminen on ollut oppimiskokemus. Asioita maahanmuuttajien kulttuurista Lasten käyttäytymisen ymmärtämistä Muita vapaaehtoisten mainitsemia vaikutuksia oli esimerkiksi hyvä mieli, vertaisryhmään tutustuminen ja arjen rytmittyminen. 5. Miksi, minkä ikäisenä ja missä elämäntilanteessa ryhdytään kylämummeiksi tai - vaareiksi? Kyselyyn vastasi 115 kylämummia ja 22 kylävaaria. Valtaosa vastaajista oli eläkeläisiä. Kaksi vastaajista oli työllisiä, kolme työtöntä ja neljä oli valinnut työmarkkina-asemaa kysyttäessä vaihtoehdon Muu. Suurin osa vastaajista oli vuotiaita. Vastaajien ikä 8 % 4 % Noin puolet vastaajista on toiminut kylämummina tai kylävaarina yli kolme vuotta. Vastaajista 31 % on ollut toiminnassa mukana 1 3 vuotta ja 15 % alle vuoden. Vapaaehtoistoiminnan kesto kertoo osaltaan siitä, onko toiminta koettu sopivaksi omaan arkeen. Valtaosa (86 %) vastaajista aikoo jatkaa toimintaa seuraavan puolen vuoden aikana. Vastaajista 59 % tekee myös muuta vapaaehtoistyötä esimerkiksi vanhustyössä, seurakunnassa, Suomen Punaisella Ristillä ja erilaisissa yhdistys- ja järjestötehtävissä. Muutamat mainitsivat toimivansa MLL:n perhekummina. Kysymykseen Mikä sai sinut lähtemään mukaan kylämummi- ja -vaari -toimintaan? vastanneista 11 % kertoi, että joku oli pyytänyt heitä mukaan. Eläkkeelle jääminen oli yleinen aloitussyy tai mahdollistaja (30 %). Usein mainittiin myös halu auttaa ja olla tarpeellinen, omien lastenlasten asuminen kaukana tai kasvaminen isoksi tai omia lapsenlapsia ei ole, lapsista pitäminen sekä aiempi työura kasvatus- tai hoitoalalla. 26 % 39 % 23 % vuotta vuotta vuotta vuotta Yli 75 vuotta

7 6. Koulutuksen, tuen ja vertaisryhmän merkitys MLL:n järjestämään perehdytyskoulutukseen on osallistunut 67 % ja ei ole osallistunut 19 % vastaajista. Vapaaehtoiset olivat olleet perehdytykseen pääosin tyytyväisiä. MLL:n järjestämiin kylämummien ja -vaarien tapaamisiin on osallistunut peräti 90 % kylämummeista ja -vaareista. Noin 85 % vastasi (N109) perehdytysten tai tapaamisten olleen hyödyllisiä, merkittäviä tai muulla tavalla positiivisia vertaistuen, kokemusten vaihdon, yhteisöllisyyden tai muihin tutustumisen muodossa. Monet kertoivat myös uusien ideoiden, tiedon, neuvojen ja koulutuksen merkityksestä. Perehdytyksellä on ollut ratkaiseva merkitys mukaantulolleni. Tapaamiset ovat innostaneet ja kannustaneet jatkamaan. Hyvän vetäjän ansiosta, odotan aina innolla meidän tapaamisia... Se on henkireikä yksineläjälle. Tapaamiset ovat olleet iloisia ja olemme kylämummit tavanneet toisemme kun muuten toimimme yksin eri paikoissa. Nämä tapaamiset ovat todella tarkeitä jo jaksamisenkin kannalta. On tosi kiva kokoontua ja vaihtaa kuulumisia ja saada uusia virikkeitä ja tavata muita. 7. Vapaaehtoisten näkemyksiä toiminnan kehittämisestä Vapaaehtoisilla oli monia konkreettisia kehittämisehdotuksia MLL:n kylämummi- ja kylävaaritoiminnalle. Vastauksissa esiintyi eniten tarve saada toimintaan lisää vapaaehtoisia ja toive tuesta ja tapaamisista. Osa vastaajista toivoi ennen kaikkea koulutusta ja toimintaideoita. Vastauksissa esiintyi toistuvasti myös esimerkiksi toive vahvemman yhteistyön synnyttämisestä MLL:n ja koulun välille ja toive saada apua itselle sopivan toimintapaikan etsimiseen. Itse kaipaisin vertaistukea toiminnassa paikanpäällä (toinen kylämummi tai -vaari samassa päiväkodissa). Vaihtelua eli välillä toisenlaista vapaaehtoistoimintaa lasten kanssa. Lukumummina, kirjastossa tms. Itse olen sen verran arka, että en osaa mennä kysymään paikoista suoraan. Kannattaisi ottaa yhteyttä rehtoreihin ja kysyä mahdollisuutta päästä kertomaan lukumummi ja -vaaritoiminnasta lukukauden alussa esim. koulun suunnittelupäivänä, tietoiskumaisesti. Pelkkä kirje jää kaiken muun informaation jalkoihin. Yhteinen vanhempainilta/tapaaminen lasten vanhempien ja mummien ja vaarien kanssa, jossa kuullaan molempien osapuolien kokemuksia ja ajatuksia siitä, mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun. Valtakunnallinen tapaaminen olisi tervetullut.

8 8. Mistä lisää kylämummeja ja -vaareja? Uusien vapaaehtoisten tavoittamiseksi vastaajat korostivat muun muassa mediaa ja näkyvyyttä, toiminnan sisällön ja merkityksen esiintuomista sekä esimerkin ja kokemusten kertomisen kautta tiedottamista. Lapset ovat kiinnostava kohderyhmä. Voisiko toimintaa tulla esittelemään sinne, missä seniorit kokoontuvat? Heidät pitäisi saada tutustumaan toimintaan, sillä usein ei tiedetä, kuinka monipuolista se oikein on. Jokaiselle löytyisi jotain. Korostakaa lempeiden ryppyisten käsien, kuulevien silmien ja näkevien korvien merkitystä. Puhukaa koulumummo/kouluvaaritoiminnasta, sitä tarvitaan kaikissa kouluissa, kaikilla ala-asteilla, kaikissa kylissä. Asiasta tiedotetaan ja kuunnellaan henkilöitä, jotka jo ovat mukana toiminnassa. Toiminta ei ole vain antamista vaan myös saamista. Kyllä lehti-ilmoitus on hyvä. Moni on myös itse valmis ja innokas kertomaan toiminnasta muille. Meitä mummeja ja vaareja tarvitaan ja olisi hyvä kun meitä saataisiin enemmän, mutta en oikein tiedä mitä tehdä jotta meitä saataisiin lisää. Mikäli minusta olisi siinä apua niin liityn mielelläni mukaan suunnittelemaan. Eläkeläisillä on yhteisiä tapaamisia, sinne vaan, kertomaan, että millaisia mahdollisuuksia olisi tarjolla. Kun olen kertonut kylämummiudestani, kaikki on olleet, että kerro lisää. Tärkeintä on tuttuus MLL:n ihmisiin ja toimintoihin omalla alueella. En osaa sanoa, mistä muut kiinnostuisivat ja miten yhteyksiä voisi saada. Tahtoisin todella tuntea lähellä asuvia eläkeläisiä - mm. siksi itse olen MLL:ssä. Vapaaehtoiset nostivat esiin myös seniori-ikäisten ihmisten ajankäyttöön ja vastuuseen liittyviä haasteita, jotka kannattaa huomioida tiedottamisessa. Liika sitoutuminen voi olla monelle kynnyskysymys toimintaan mukaan lähtemisessä. Kannattaakin korostaa, että toimipaikassa muut kyllä ottavat päävastuun toiminnasta. Senioreille tulisi myös painottaa, ettei mitään erityistaitoja tarvita. Toisaalta tekevälle vapaaehtoiselle pitäisi löytyä paikka, jossa hänen taidoistaan on iloa. Nopea toimintaan ohjaaminen on tärkeää. Kysymällä, mitkä ovat heidän vahvuuksiaan ja tarjoamalla sellaista toimintaa. Kertomalla toiminnasta ja kun henkilö on saatu mukaan toimintaan, mahdollisimman pian hänelle osoitetaan paikka missä aloittaa toiminta. Turha odottaminen tappaa innostuksen. Minusta tämä vaan on niin mukavaa kun ei tarvitse miettiä päiväkotiin mennessä mitä siellä pitää tehdä sillä lapset kyllä kertovat mitä haluavat tehdä mummin kanssa. En osaa sanoa, millä tätä voisi markkinoida, mutta tätä minun mielestäni kannattaisi kaikkien eläkeläisten edes kerran kokeilla tätä touhua. Varsinkin yksinäiset eläkeläiset saisivat siitä

9 sisältöä yksinäisiin päiviinsä. Lapset ovat niin välittömiä ja ihania. Ei tarvi olla ennestään mummo tai vaari. Vastaajien sukupuolijakaumasta päätellen naisten kynnys lähteä toimintaan on matalampi kuin miesten. Kylävaarina toimiminen tarjoaa kuitenkin miehillekin mielekästä tekemistä ja kokemuksen lisääntyneestä hyvinvoinnista. Kaikki kyselyyn vastanneet miehet (N22) olivat sitä mieltä, että yhdessäolo lasten kanssa tuottaa iloa. Perhekahvilaan tuli äitinsä kanssa noin vuoden ikäinen tyttö, joka oli huomannut halaamisen olevan kivaa. Neiti halasi vuorotellen äitiään ja minua. Piti jo lopulta lähteä karkuun; eihän varawaarin toimenkuvaan kuulune kyynelehtiminen - niin sanoinkuvaamattoman hyvältä pienokaisen viattomat halaukset tuntuivat... Vapaaehtoisten miesten osallistuminen toimintaa on monimuotoista. Suurin osa miehistä löysi tiedon lehdestä ja on mukana kerran viikossa tai useammin. Lähes kaikki aikovat jatkaa vapaaehtoisena seuraavan puolen vuoden aikana. Hieman yli puolet on myös muissa vapaaehtoistöissä. Niin lukeminen, leikkiminen, pelaaminen, ulkoilu kuin kädentaidotkin löytyi miesten vastauksista mieluisena tekemisenä. Miehille henkilökohtainen kutsu/ "mukaan vetäminen" taitaa olla hyvä tapa saada mukaan toimintaan. Kiinnostavat asiat: tähän vaikuttaa paljon oma työ- ja henkilöhistoria - ainakin miesten kohdalla. Vapaaehtoisten vastauksista käy ilmi, että toimintaan kaivattaisiin mukaan lisää miehiä. 9. Lopuksi Yhteenvetona voidaan todeta, että kylämummi ja -kylävaari -toiminta on iloa tuottava, sukupolvia yhdistävä vapaaehtoistyön muoto, jolle löytyy varmasti lisää toimijoita ja toimintapaikkoja. MLL:n kolmivuotissuunnitelman painopisteitä ovat muun muassa osallisuus ja kohtaaminen sekä yksinäisyyden ehkäisy. Kylämummi- ja kylävaaritoiminnassa vapaaehtoiset osallistuvat yhteiskunnan toimintaan monin eri tavoin. Vastaajista 73 % piti kylämummi- ja vaaritoiminnan yhtenä vaikutuksena alueen yhteisöllisyyden vahvistumista. Vapaaehtoisten arviot mahdollisuudestaan auttaa ja vaikuttaa lasten elämään kertovat osallisuuden tunteesta. Sitä vahvistavat vertaisryhmätapaamiset, joissa vapaaehtoiset voivat kokea toimivansa yhdessä yhteisen päämäärän puolesta. Aikuisten hieno palaute kun kerroin voivani mielelläni askarteluuttaa lapsia. Hankittiin heti tarpeellista materiaalia. Hieno tuntea kuuluvansa joukkoon. Yhtä antoisaa kuin on leikkiminen ja puuhailu lasten kanssa on keskustelu vanhempien kanssa kahvipöydässä. He keskustelevat aikamme asioista, itse voi kertoa heille millaista oli ennen ja kuinka hyvin asiat ovat tänään kuitenkin. Tuntuu mukavalta, kun huomaa että varautunut lapsi hiljalleen alkaa luottaa ja lähestyy ja lopulta istuu sylissä. Myös erään tytön hienovarainen kysymys: Oletko sinä vähän vanha? Totesin että olen vanha ja kylämummo, koska kaikilla ei ole omaa mummoa. Oletko sinä myös minun mummoni? Taas myöntelin. Hänellä oli toki omakin mummo. Hän valitsi myös pieneen vihkoonsa prinsessan kuvan "Koska tämä prinsessa pitää sinusta". Ymmärsin viestin.