Jääsjärven rantayleiskaavan muutosalueen luontoselvitys

Transkriptio

1 S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A HARTOLAN KUNTA Jääsjärven rantayleiskaavan muutosalueen luontoselvitys Raportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P21428

2 Sisällysluettelo 1 Johdanto Selvitysalueen sijainti ja yleiskuva Tutkimusmenetelmät Lähtöaineistot Maastotyöt Luontokohteiden arvottaminen ja arvottamiskriteerit Uhanalaisuusluokitus Lintu- ja luontodirektiivi Luontotyyppien uhanalaisuus Metsä- ja vesilain mukaiset kohteet Maankäyttösuositusluokitus ja maankäyttösuositukset Epävarmuudet Luonnonympäristö Maa- ja kallioperä ja topografia Maisema Vesiolot Pintavedet Pohjavedet Kasvillisuus Yleispiirteet ja rantojen kasvillisuus Vehkasalo Hirtesalo Kotisalo Ohrasaari Urrion- ja Lehtisensaaret sekä Lammassalo Nautsalo Eläimistö Nisäkkäät Linnut Selkärangattomat Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit Huomionarvoiset eläin- ja kasvilajit Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Lintudirektiivin liitteen I lajit Arvokkaat luontokohteet Yleistä Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Kansallisesti arvokkaat kohteet FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, Helsinki Puh , fax , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

3 4.8.4 Maakunnallisesti arvokkaat kohteet Paikallisesti arvokkaat kohteet Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Yhteenveto Lähteet Liitteet Liitteet 1a ja 1b: Arvokkaat luontokohteet Liitteet 2a ja 2b: Uhanalaiset ja harvinaiset lajit (VAIN VIRANOMAISKÄYTTÖÖN) Pohjakartat Maanmittauslaitos 2014 Valokuvat Tiina Mäkelä / FCG FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, Helsinki Puh , fax , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

4 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 3 (41) Jääsjärven rantayleiskaavan muutosalueen luontoselvitys 1 Johdanto Hartolan Jääsjärven rantayleiskaavan kaavamuutostyö on käynnistynyt vuonna Selvitystyö koskee koko Jääsjärven rantayleiskaava-aluetta. Luontoselvitys on selvitys suunnittelualueen luonnon ja maiseman nykytilasta. Siinä selvitetään suunnittelualueen olennaiset luonnonpiirteet, jotta maankäyttösuunnittelussa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden luontotyyppien, eläimistöltään ja kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä luonnonvaraiselle eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden ominaispiirteiden säilyminen. Luonto- ja maisemaselvitys on laadittu siten, että se on päättäjille, maaomistajille, asukkaille ja muille osalliselle havainnollinen ja ymmärrettävä. Selvityksen on laatinut biologi, FM Tiina Mäkelä FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:stä. 2 Selvitysalueen sijainti ja yleiskuva Hartolan Jääsjärvi sijaitsee Hartolan ja Joutsan kuntien rajalla Päijät-Hämeessä. Selvitysalueeseen kuuluu Jääsjärven rantaviivaa noin 197 km, josta muunnettua rantaviivaa on noin 125 km. Suunnittelualueen kokonaispinta-ala on noin 98,5 km², josta maapinta-alaa on noin 32,5 km². Järvialueella on useita kymmeniä saaria, joista suurimmat ovat Vehkasalo, Hirtesalo, Kotisalo, Ohrasaari, Urrionsaari ja Nautsalo. Hartola sekä Jääsjärven alue kuuluvat Pohjois-Hämeen eliömaakuntaan ja valtakunnallisessa maisemamaakuntajaossa Itäisen Järvi-suomen Lounais-Savon järviseutuun, joka on järvien, metsien ja haja-asutuksen mosaiikkia. Selvitysalue kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeen Järvi-suomen alueeseen, jossa vallitsevat tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät. Rantojen yleisimmät puulajit ovat kuusi, mänty, haapa, harmaa- ja tervaleppä sekä koivut. Alueelle sijoittuu useita yksityisiä luonnonsuojelualueita sekä Kotisalon lehdon (FI ) Natura alue (OIVA 2014). Jääsjärvi on arvioitu kansallisesti tärkeäksi lintualueeksi (FINIBA)(Leivo ym. 2001). Osa alueesta kuuluu rantojensuojeluohjelmaan (OIVA 2014).

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 4 (41) Kuva 1. Selvitysalueen sijainti 3 Tutkimusmenetelmät 3.1 Lähtöaineistot 3.2 Maastotyöt Työn kannalta keskeisimpiä lähteitä ovat olleet: - Ympäristöhallinnon OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelu ( - Suomen Ympäristökeskus (Uhanalaisten eliölajien esiintymätiedot 2013) - Hartolan arvokkaat luontokohteet ja perinnemaisemat (Alanko ym. 2013) Täydellinen lähdeluettelo on esitetty raportin lopussa. Maastotyöt suoritettiin sekä Inventoinnit suoritettiin pääasiassa moottoriveneellä, jolla kierrettiin kaavamuutosalueen rannat. Työn yhteydessä rantauduttiin mahdollisille arvokohteille, jotka oli valittu lähtöaineiston perustella tai jotka maastossa näyttivät tutkimisen arvoisilta. Elokuussa tehtiin vielä yhden päivän ajan maastotarkistuksia niille potentiaalisille arvokohteille, joille rantautuminen veneellä

6 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 5 (41) ei ollut mahdollista. Jääsjärven rantojensuojeluohjelman alueella kartoitus tehtiin yleispiirteisemmin. Maastossa kiinnitettiin huomio kasvillisuuteen, liito-oraville soveltuviin elinympäristöihin, linnuston kannalta arvokkaisiin alueisiin, vesistöjen laatuun, maisemarakenteeseen sekä maaperän ja kallioperän ominaisuuksiin. Tiedot eläin- ja kasvilajistosta perustuvat olemassa olevaan aineistoon sekä maastossa tehtyihin havaintoihin. Uhanalaisten ja luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien havainnot sekä edellä mainituille lajeille soveltuvat elinympäristöt rajattiin maastossa kartalle. Linnustotiedot pohjautuvat luontotyyppi- ja arvokohdeinventointien yhteydessä tehtyihin havaintoihin eikä alueelta tehty erillistä linnustoselvitystä. Maastotöiden melko myöhäisestä ajankohdasta (kesäkuun loppu heinäkuun alku) johtuen rantametsissä esiintyviä lintuja havaittiin vähän. Vesialueella pesivien lokki- ja vesilintujen pesinnät olivat maastotöiden aikaan kuitenkin vielä kesken, joten inventointien yhteydessä pystyttiin kartoittamaan mm. linnustollisesti arvokkaita pesimäluotoja ja ranta-alueita. Kuva 2. Jääsjärven rantaluhtaa 3.3 Luontokohteiden arvottaminen ja arvottamiskriteerit Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen (Söderman 2003): a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet).

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 6 (41) Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LSL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaat kohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. 3.4 Uhanalaisuusluokitus Tiedot alueen uhanalaisista eliölajeista on saatu Suomen ympäristökeskuksen uhanalaisrekisteristä (SYKE 2013). Lisäksi tietoja on saatu Natura -alueiden tietokantalomakkeista ja kirjallisuudesta. Maastoinventoinnin yhteydessä tehtiin myös havaintoja uhanalaisista eläimistä. Uhanalaisuusluokitus pohjautuu Punaisen kirjan 2010 esitykseen (Rassi, ym. 2010). Uhanalaisia lajeja ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Luonnonsuojeluasetuksessa on määritelty erityisesti suojeltavat lajit. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. 3.5 Lintu- ja luontodirektiivi Maastoinventointien yhteydessä havainnoitiin Euroopan Unionin lintudirektiivin (79/409/EEC,) liitteen I sekä luontodirektiivin (92/43/ETY)(erityisesti luontodirektiivin liitteen IV(a)) lajeja. Lintudirektiivin liite I käsittää yhteisön tärkeinä pitämät lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (Natura verkosto). Lintudirektiivi koskee Euroopan luonnonvaraisia lintuja ja sen yleistavoite on ylläpitää tietyt lintukannat sellaisella tasolla, joka vastaa ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia. Lintudirektiivi edellyttää sekä lintulajien että niiden elinympäristöjen suojelua. Direktiivi kieltää niissä lueteltujen lintujen tahallisen tappamisen, pyydystämisen häiritsemisen erityisesti pesinnän aikana ja kaupallisen käytön. Liitteessä IV(a) on puolestaan eläin- ja IV(b) kasvilajeja, jotka ovat tiukasti suojeltuja myös luonnonsuojelualueiden ulkopuolella. Näitä ovat esimerkiksi liito-orava, kaikki lepakot ja jokihelmisimpukka. Liitteen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty automaattisesti, ilman erillistä

8 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 7 (41) suojelupäätöstäkin. Käytännössä jäsenmaat ovat velvoitettuja rauhoittamaan omalla alueellaan elävät IV-liitteen lajit kansallisessa luonnonsuojelulainsäädännössään. 3.6 Luontotyyppien uhanalaisuus Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin (Raunio ym. 2008a ja 2008b). Arviointi auttaa kohdentamaan suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti. Uhanalaisuuden arvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjois-Suomi vastaa pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja keskiboreaalista vyöhykettä. Kohdekuvauksissa esitetty uhanalaisuusluokka on koko maan osalta esitetty arvio luontotyypin uhanalaisuudesta. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytetyt uhanalaisuusluokat vastaavat pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisen luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta. 3.7 Metsä- ja vesilain mukaiset kohteet Vesilain mukaisten kohteiden (11 ) muuttaminen/heikentäminen vaatii vesilain mukaisen lupamenettelyn. Kohteita ovat mm. luonnontilaiset purot, lähteet sekä alle 1 ha suuruiset lammet. Metsälain (10 ) mukaisia erityisiä elinympäristöjä, kuten korvet, rehevät lehdot, pienvesien lähiympäristöt sekä jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät, tulee hoitaa niin että niiden ominaispiirteet säilyvät. 3.8 Maankäyttösuositusluokitus ja maankäyttösuositukset Yksittäisten kohteiden ja alueiden osalta annetaan maankäyttö- ja maankäyttömerkintäsuositukset. Alueen käyttöä koskevat merkinnät: - SL = Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettava alue - MY = Maa- ja metsätalousalue, jolla on ympäristöarvoja - nat = Natura 2000 verkostoon kuuluva tai ehdotettu alue - luo-1 = kohteella on metsälain (MeL 10 ) erityisen tärkeä elinympäristö, jota tulee hoitaa ja käyttää siten, että luonnon monimuotoisuudelle arvokkaat ominaispiirteet säilyvät. - luo-2 = kohteella on luontodirektiivin liitteen IV(a) lajin lisääntymis- ja levähdyspaikka, jonka hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 :n nojalla kielletty. - luo-3 = luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä kohde. - pm = arvokas perinnemaisema

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 8 (41) - km = kulttuurimaisema Suojeluohjelmiin kuuluvat alueet sekä luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut alueet osoitetaan merkittäväksi kaavaan luonnonsuojelualueiksi (SL). Myös Suomen Natura suojeluverkostoon kuuluvat alueet on esitetty SL-alueeksi. Laajat, erityisiä luontoarvoja sisältävät metsäalueet esitetään merkittäväksi MY- merkinnällä. Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaista kohteista voidaan käyttää myös lisämerkintää luo. Arvokkaat luontokohteet on syytä huomioida maankäytössä siten, että kohteet lähiympäristöineen jätetään rakentamisen ulkopuolelle. Rakentamista ei suositeta lehto- ja kosteikkoalueille, luonnontilaisten purouomien lähiympäristöön eikä uhanalaisten tai harvinaisten lajien elinympäristöihin. Esimerkiksi lehdot ovat kulutuskestävyydeltään heikkoja tai erittäin heikkoja, eivätkä kestä rakentamista ilman että alueen luonne muuttuisi merkittävästi. Arvokkaat kulttuurimaisema-alueet esitetään merkittäväksi kaavaan merkinnällä km ja arvokkaat perinnemaisemat merkinnällä pm. 3.9 Epävarmuudet 4 Luonnonympäristö Sääolot olivat hyvät lähes koko maastokartoituksen ajan. Liito-oravien kannalta paras inventointiajankohta on keväällä, joten vaikka keskikesän maastokäyntien tuloksena lajia ei löytynyt, ei kartoitusten tuloksien perusteella voida täydellä varmuudella sulkea pois liito-oravan esiintymistä selvitysalueella. Lajille soveltuvia elinympäristöjä alueella on melko vähän ja ne sijoittuvat lähinnä luonnonsuojelualueille ja rantojensuojeluohjelmaan kuuluville metsäalueille. 4.1 Maa- ja kallioperä ja topografia Jääsjärven alueen kallioperä kuuluu osana svekofenniseen pääalueeseen, joka muodostui noin 1900 miljoonaa vuotta sitten. Suuri osa nykyisen Etelä- ja Keski- Suomen kallioperästä on syntynyt svekofennisen poimutuksen yhteydessä (Lehtinen ym. 1998). Selvitysalueen kallioperä kuuluu Keski-Suomen granitoidikompleksiin, jonka laajuus on noin km² (Nironen 2003). Selvitysalueen maaperä on pohjoisosiltaan granodioriittia ja porfyyrista kalimaasälpää. Suojoensuun pohjoispuolella esiintyy myös graniittia. Alueen eteläosat ja itäreunat ovat laajalti kiilleliusketta. Eteläosissa esiintyy myös tonaliittia. Kanteleenselän itäpuolisella ranta-alueella kallioperä on pienellä alueella gabroa, joka on tumma, usein karkearakeinen syväkivi, joka vastaa kemialliselta koostumukseltaan basalttisia laavoja (GTK 2014). Kallioperän rakenne on esitetty kuvassa 3.

10 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 9 (41) Kuva 3. Selvitysalueen kallioperä (beige=granodioriitti, sininen=kiilleliuske, ruskea=gabro, vaaleanpun.rasteri=tonaliitti)(gtk 2014). Selvitysalueen maaperä on pääasiassa moreenia. Länsi- ja luoteisosat sijoittuvat harjulle, jossa maaperä on vaihtelevasti hiekkaa ja hienoa hietaa. Selvitysalueen kaakkoisosassa, Yölinnun alueella maaperässä on myös hieman hiesua. Hiekkamaita esiintyy myös Murakan ja Vaimoniemen alueilla sekä vähäisemmässä määrin Vehkalahden itärannalla. Paikoin esiintyy pieniä kalliomaa-alueita. Laajin yhtenäinen kallioalue sijoittuu Vehkasalon itäosiin. Soistuneita turvemaita selvitysalueella on vähän, mutta pieniä saraturvealueita sijoittuu Vaimoniemen ja Suojoensuunlahden perukoihin ja Isosuon koillisreunalle. Hakonkallion lounaispuolisilla alueilla esiintyy savea )(GTK 2014). Selvitysalueen maaperän rakenne on esitetty kuvassa 4. Maanpinnan muodoiltaan selvitysalue on kumpuilevaa ja sijoittuu keskimäärin noin metriä merenpinnan yläpuolelle (mmpy). Maaston korkeimmat kohdat ovat Vehkasalon saaren itäosissa, missä Korkein -nimisen kallion lakialueet kohoavat yli 125 metriin merenpinnan yläpuolelle. Rannat ovat pääpiirteissään melko loivia. Jyrkemmin maa-alueet rajoittuvat vesialueisiin paikoilla, joilla maaperä on kalliota mm. Taivatlahdenniemen, Hirtesalon länsi- ja itäreunan sekä Vehkasalon itäreunan alueilla.

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 10 (41) 4.2 Maisema Kuva 4. Selvitysalueen maaperä on pääosin moreenia (beige), hiekkaa (vihreä) ja hiesua (vaaleanpunainen). Kallioalueet näkyvät kuvassa punaisella ja turvemaat harmaalla (GTK 2014). Selvitysalue sijoittuu valtakunnallisessa maisemamaakuntajaossa Itäisen Järvi-suomen Lounais-Savon järviseutuun, joka on järvien, metsien ja haja-asutuksen mosaiikkia. Seutu on korkeuseroiltaan maltillista, jokilaaksojen ja matalien kumpumaiden luonnehtimaa vyöhykettä. Jääsjärvi on maisemakuvaltaan hyvin monimuotoinen. Selvitysaluetta luonnehtii hyvin rikkonainen rantaviiva sekä lukuisat saaret, luodot ja karit. Alueen pohjoisosat ovat maanpinnanmuodoiltaan tasaisempia moreeni- ja hiekkamaita ja eteläosissa maisema on pienipiirteisempää. Rannat ovat pääosin metsäisiä ja maisemakuvaltaan melko sulkeutuneita. Rantametsät ovat lehtipuuvaltaisia ja iältään pääosin nuoria ja tiheitä. Avoimempia ranta-alueita on Yölinnun alueella, jossa avautuu kumpuileva ja kaunis peltomaisema. Pienempiä peltoalueita esiintyy Rautarannansalmen ja Suursyvän-Korpelansalmen rannoilla.

12 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 11 (41) Kuva 5. Jääsjärven maisemaa luonnehtivat lukuisat saaret, luodot ja karit. Kuva 6. Rannoilla esiintyy paikoin hyvin karuja kallio- ja kivikkoalueita.

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 12 (41) 4.3 Vesiolot Pintavedet Selvitysalue sijoittuu Kymijoen päävesistöalueelle (tunnus 14) ja siinä tarkemmin Sysmän reitin valuma-alueen (tunnus 14.8) Jääsjärven alueen (tunnus 14.82) lähialueelle (tunnus )(OIVA 2014). Jääsjärvi sijoittuu Sysmän reitin yläosiin. Sysmän reitille on ominaista lyhyiden virtavesijaksojen ja vaihtelevan kokoisten järvialtaiden vuorottelu. Reitin vedet virtaavat Suonteen lounaisosasta ja Viherinkosken kautta Viheriin, josta Jääsjärveen on kaksi laskua. Läntinen reitti virtaa Joutsan Myllynkosken kautta Angesselkään ja sieltä etelään mm. Laiskaselän ja Oravakivensalmen kautta Jääsjärveen. Angesselkä saa myös lisävesiä Rautavedeltä. Eteläinen reitti virtaa Viheristä mm. Retisen uittokanavan kautta Jääsjärven Talaslahteen. Jääsjärven lounaispäästä vedet virtaavat Tainionvirran ja järvien kautta Päijänteeseen. Suurimpia selkävesiä ovat järven eteläosassa Riihiluodonselkä ja Heposelkä, itäosassa Kanteleenselkä ja pohjoisosissa Nokanselkä. Järven länsiosiin sijoittuvat Kotisalonselkä sekä Lemminginselkä. Jääsjärvi ovat vedenlaadultaan luokiteltu erinomaiseksi, mutta säännöstelyn vuoksi se on ekologiselta laadultaan vain hyvä (Hämeen Ely-keskus 2013) Pohjavedet Selvitysalueen läheisyydessä on muutamia pohjaesialueita. Läntisimmiltä osiltaan selvitysalue sijoittuu Töllinmäenharju-Huiskanharjun pohjavesialueelle (tunnus ), joka on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeäksi pohjavesialueeksi (Iluokka). Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on yli kymmenen neliökilometriä ja varsinaisen muodostumisalueen pinta-ala hieman yli seitsemän neliökilometriä. Pohjavettä muodostuu arviolta noin 6400 m 3 vuorokaudessa. Muodostuma on varsin yhtenäinen ja ehjä osa Asikkala-Hartola-Joutsa pitkittäisharjujaksoa. Maa-aines on hiekkaista soraa ja soraa, paikoin on havaittavissa noin metrin paksuisia silttikerroksia (OIVA 2014). Selvitysalueen länsireunan tuntumaan sijoittuu Hartolan kirkonkylän I-luokan pohjavesialue (tunnus ), jossa pohjavettä muodostuu noin 1000 m 3 vuorokaudessa. Pohjavesialue on laajentunut osa Kalkkisten-Joutsan harjujaksoa (OIVA 2014). Alueen eteläpuolelle jäävät Pohjola-Tainionvirran (tunnus A/B/C) alueet sekä Sahansuo-Vaimolammen II-luokan pohjavesialueet (vedenhankintaan soveltuva)(oiva 2014). Pohjavesialueiden sijainti suhteessa selvitysalueeseen on esitetty kuvassa 6. Alueiden tärkeimmät tunnusluvut on esitetty alla (Taulukko 1).

14 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 13 (41) Taulukko 1. Pohjavesialueiden tunnuslukuja (tunnus, luokka, pohjavesialueen pinta-ala, muodostumisalueen pinta-ala sekä arvio muodostuvan pohjaveden määrästä) Nimi Tunnus Luokka Pinta-ala (km 2 ) Muodostu misalueen pinta-ala (km 2 ) Arvio määrästä (m 3 /d) Tollinmäenharju- Huiskanharju Hartola kk I I 10,67 7, ,29 2, Pohjola-Tainionvirta A A II 1,86 0, Pohjola-Tainionvirta B B II 3,51 1, Pohjola-Tainionvirta C C II 0,81 0, Sahansuo-Vaimolampi II 4,62 2, Kuva 7. Selvitysalueen läheisyyteen sijoittuvat pohjavesialueet (OIVA 2014).

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 14 (41) 4.4 Kasvillisuus Yleispiirteet ja rantojen kasvillisuus Selvitysalue kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeen Järvi-suomen alueeseen, missä vallitsevat pääasiassa mustikkatyypin kangasmetsät. Alueen metsät ovat pääosin tehokkaassa metsätalouskäytössä ja ne ovat iältään melko nuoria. Varttuneempaa ja luonnontilaisempaa puustoa esiintyy runsaammin rantojensuojeluohjelman alueella. Järven rannoilla yleisin kasvupaikkatyyppi on tuore, mustikkatyypin kangas. Valtapuuston muodostavat vaihtelevasti kuusi ja mänty, sekapuuna esiintyy yleisesti raudus- ja hieskoivua sekä terva- ja harmaaleppää. Paikoin esiintyy myös metsälehmusta, raitaa ja pihlajaa. Kuivahkoa puolukkatyypin kangasta alueella on vähän ja kasvillisuustyyppi keskittyy karujen kallioalueiden läheisyyteen. Yleisin ranta-alueiden suotyyppi ovat suojaisiin lahdenpohjukoihin ja mataliin lahtiin syntynyt rantaluhta. Tyypillisimmin luhdat ovat suhteellisen laajoja järviruoko- ja saraluhtia, jotka alavilla rannoilla vaihettuvat pajuluhdiksi. Laajoja luhtaisia rantaalueita on mm. Ruskealan ja Vehkalahden sekä Suojoensuun alueilla. Avoluhdilla tyypillisiä lajeja ovat kastikat, pullosara ja järviruoko. Lisäksi tavallisia lajeja ovat jouhisara, järvikorte, kurjenjalka, suoputki, terttualpi, rentukka, vehka, luhtavilla, suoorvokki ja luhtavuohennokka. Matalissa lahdelmissa on havaittavissa selvä vyöhykkeisyys ja niillä sara-, ruovikko- tai kortevaltainen vyöhyke vaihettuu kelluslehtisiä kasveja kasvavaksi vyöhykkeeksi. Kelluslehtistä lajistoa edustavat yleisinä ulpukka, lumme sekä uistinvita. Paikoin esiintyy heinävitaa sekä melko harvinaisena pikkulummetta. Rantametsissä esiintyy hyvin vähän puustoisia suoluontotyyppejä kuten metsäluhtia tai korpia. Selvitysalueen saaret eroavat ovat selvästi rehevämpiä ja niillä esiintyy runsaammin lehtomaista kangasta sekä paikoin myös tuoreita lehtoja ja lehtokorpia. Myös metsäluhdat ovat saarten rannoilla yleisempiä. Suurimmilla saarilla esiintyvää kasvillisuutta on käsitelty tässä raportissa erikseen.

16 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 15 (41) Kuva 8. Selvitysalueelle tyypillistä nuorta, lehtipuuvaltaista rantametsää Kotisalon pohjoisosissa Vehkasalo Vehkasalo on Jääsjärven saarista suurin ja saareen on tieyhteys. Saaressa sijaitsee yhdeksän pienehköä luonnonsuojelualuetta. Saaren itäreuna ja eteläkärki kuuluvat rantojensuojeluohjelmaan. Saaren lännenpuoleisella rannalla on runsaasti kesämökkejä, itä- ja etelärannat ovat rakentamattomampia. Pohjois- ja sisäosissa on myös pieniä peltoalueita. Vähä-Vehkasalon alueella on laidunnettua metsälaidunta, jolla on kasvillisuus- (perinnebiotooppi) ja maisema-arvoja. Saarella esiintyvät pääkasvupaikkatyypit ovat tuore mustikkatyypin kangas sekä lehtomainen käenkaali-mustikkatyypin kangas. Saaren luonnonsuojelualueilla esiintyy myös tuoretta lehtoa ja lehtokorpea. Kuivahkoja puolukkatyypin mäntykankaita esiintyy vain vähän ja ne keskittyvät Hulkonniemen, Kulonpalon ja Korkeimman alueille. Hulkonniemen alueella on virkistyskäyttöä ja alueella on mm. nuotiopaikka. Alueella on metsälain 10 :n mukaisia vähätuottoisia kallioalueita, jotka ovat paikallisen luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita. Rannat ovat pääpiirteissään melko karuja ja paikoin erittäin kivikkoisia. Vehkasalon puusto on iältään melko nuorta tai keski-ikäistä ja paikoin on uusia avohakkuualoja. Lahopuuaste rantametsissä on melko alhainen ja lahopuu on pääasiassa riukumaapuuta. Rantojensuojeluohjelmaan kuuluvalla osalla puusto on varttuneempaa ja lahopuuaste on saaren muita osia korkeampi. Varttunutta ja luonnonarvoiltaan monimuotoista kuusisekametsää on etenkin saaren itäosissa Humalalahden ja Mustaslahden rannoilla.

17 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 16 (41) Pieniin lahdelmiin kuten Hulkonlahteen, Simonlahteen ja Riihilahteen on muodostunut ruovikko- ja saraluhtia, joilla vallitsevia kasvilajeja ovat järviruoko, pullo- ja jouhisara sekä luhtakastikka. Muuta lajistoa edustavat ranta-alpi, suokurjenjalka, keltakurjenmiekka, luhtavuohennokka sekä myrkkykeiso. Saaren pohjoisosiin, Kulonpalon koillispuolelle sijoittuu saaren ainoa puustoinen suo, pieni ojittamaton räme nimeltä Sammalsuo. Sammalsuon ja Kaitueensaaren välisellä rantaosuudella on nuorta lehtomaista sekakangasmetsää, jossa kasvaa paikoin runsaasti nuorta metsälehmusta. Kuva 9. Vehkasalolle tyypillistä rantametsää Hirtesalo Hirtesalo sijoittuu Vehkasalon pohjoispuolelle. Saareen kulkee tieyhteys Uitonniemestä pengertietä pitkin. Saareen sijoittuu kahdeksan yksityistä luonnonsuojelualuetta, joista osa on suojeltu ns. luontotyyppipäätöksellä eli alueilla esiintyy erityisesti suojeltavaa luontotyyppiä. Saaren itäreunalle sijoittuu virkistyskäytössä oleva Sohvan maja. Rakentamatonta rantaa on etenkin saaren koillis- ja kaakkoisosissa. Hirtesalon rantametsien yleisin kasvupaikkatyyppi lehtomainen kangas ja saari on yleisilmeeltään hyvin rehevä. Lehtipuustoa esiintyy runsaasti ja rantojen valtapuina ovat monin paikoin raudus- ja hieskoivu, harmaaleppä ja tervaleppä. Saaren keskiosat ovat kuusivaltaisempia mustikkatyypin tuoreita kankaita. Vanhoja peltoja on paikoin istutettu koivulle. Luonnonarvoiltaan monimuotoista rantametsää esiintyy rakentamattomilla alueilla saaren koillis- ja erityisesti lounaisosissa. Lounaisrannan rantakoivikossa esiintyy runsaasti lahopuuta sekä varttuneita puuyksilöitä. Ranta on paikoin luhtainen. Saaren koillisosassa, Sohvan majalta pohjoiseen kasvaa harvennettua, erittäin kivikkoista mänty-koivusekametsää ja rannassa kulkee virkistyskäytössä oleva polku. Pohjoisempana esiintyy myös metsäluhtaa, jossa valtapuu on tervaleppä. Hirtesalossa on tavattu luonnonsuojeluasetuksessa (160/1997) rauhoitetun pesäjuuren (Neottia nidus-avis) kasvupaikka. Saaren eteläkärki on monimuotoista ja paikoin lahopuurikasta metsä-, pensaikko- ja avoluhtaa.

18 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 17 (41) Kotisalo Kuva 10. Hirtesalon rantametsää Sohvan rannassa (vas.) ja Hirtesalon luonnonsuojelualueen lahopuurikasta koivikkoa (oik.). Kotisaloon ei ole tieyhteyttä ja saari on luonteeltaan hyvin metsäinen. Vapaa-ajan asutus on keskittynyt saaren länsirannalle. Saaren keskiosiin sijoittuvat vanhat Kotisalon ja Luukkolan tilat. Entiset pellot on pääosin istutettu koivulle ja kuuselle ja avointa niittyä on enää Kotisalon tilan ympäristössä. Saaressa risteilee muutamia polkuja mutta ei varsinaisia teitä. Kotisalon länsiosiin sijoittuu rautakautinen kalmisto, joka käsittää hyvin laajan röykkiöalueen ja uhrikiviä (Museovirasto 2014). Saaren kaakkoisosaan sijoittuu Kotisalon lehdon Natura-alue, joka on myös suojeltu yksityisenä luonnonsuojelualueena. Alue kuuluu myös lehtojensuojeluohjelmaan. Kotisalon pohjois- ja itäosat kuuluvat rantojensuojeluohjelmaan. Kotisalon metsien pääkasvupaikkatyypit ovat tuore ja lehtomainen kangas. Saaren pohjoisosiin on tehty hyvin laajoja avohakkuita. Keskiosissa on varttuvaa, lehtomaista kuusikangasmetsää. Tuoretta lehtoa sekä lehtokorpea esiintyy Kotisalon lehdon luonnonsuojelu- ja Natura-alueella sekä saaren lounaisrantaa reunustavalla, koivu- ja tervaleppävaltaisella metsäalueella.

19 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 18 (41) Ohrasaari Kuva 11. Tervaleppäkorpea Kotisalon länsirannalla. Ohrasaari sijoittuu Jääsjärven länsiosiin ja saareen kulkee tieyhteys. Vapaa-ajan asutusta on runsaasti saaren koillis-, itä- ja lounaisrannoilla. Saaressa on kolme yksityistä luontotyyppipäätöksellä suojeltua luonnonsuojelualuetta. Metsät ovat pääosin nuoria tai keski-ikäistä. Etenkin saaren pohjoisosissa on laajoja hakkuualoja ja nuoria kasvatusmetsiä. Pääkasvupaikkatyyppi on tuore kuusi- ja kuusisekakangas. Luonnonsuojelualueilla esiintyy myös tuoretta lehtoa. Saaren keskiosissa on pieni peltoalue. Saareen johtavan pengertien yhteydessä on ruovikkoluhtaa sekä suojaisia lahdelmia, joissa havaittiin runsaasti luontodirektiivin liitteen IV(a) lummelampikorentoa. Myös saaren itä- ja etelärannalla on lajille soveltuvaa elinympäristöä. Itärannalla levittäytyy laaja ruovikkoluhta, jonka yllä kierteli ravinnonhaussa useita törmäpääskyjä (VU, vaarantunut) Urrion- ja Lehtisensaaret sekä Lammassalo Urrion- ja lehtisensaaret sekä Lammassalo sijoittuvat hyvin tiiviisti toistensa tuntumaan Vehkasalon ja Kotisalon saarten eteläpuolelle. Saaret ovat pienehköjä, melko rakentamattomia ja rantaviivaltaan hyvin rikkonaisia. Niitä erottavat toisistaan vain kapeat ja hyvin kivikkoiset salmet, Lehtisensalmi ja Majasalmi. Saarien välisillä alueilla on avoluhtia sekä suojaisia lahdelmia, jotka sopivat mm. lummelampikorennon (luontodirektiivin liite IV(a)) elinalueiksi vaikka lajia ei kartoituksissa havaittu. Vapaa-

20 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 19 (41) ajan asutus on kaikilla saarilla hyvin vähäistä eikä saariin ole tieyhteyttä. Urrionsaaren eteläpuolisko ja Lehtisensaaren itäosat kuuluvat rantojensuojeluohjelmaan. Urrionsaaren keskiosiin sijoittuu vanha Urrion tila, jonka ympäristössä on säilynyt avoimena entisiä peltoalueita. Muutoin saari on metsäinen. Kasvupaikkatyyppi vaihtelee tuoreista kuusi- ja sekapuukankaista, mäntyvaltaisiin tuoreisiin sekä sekapuustoisiin lehtomaisiin kankaisiin. Saaren itärannalle sijoittuu kaksi laajempaa lahdelmaa, joilla esiintyy monipuolista ranta- ja vesikasvillisuutta. Lehtisensaaren keskiosissa vanhat peltoalueet ovat kasvamassa umpeen. Metsäalueet ovat hyvin reheviä ja kasvupaikkatyyppi vaihtelee mosaiikkimaisesti. Alueella esiintyy lehtomaista kangasmetsää, tuoretta kuusikangasta ja metsäluhtaa. Paikoin esiintyy myös valoisia, tuoreita mäntykankaita. Lehtisensaaressa rantametsät ovat monin paikoin hyvin luhtaisia ja etenkin pienehköihin lahdenpoukamiin sekä saaren länsireunalle on kehittynyt ruoho- ja ruovikkoluhtia. Lehtisensaaren pesimälinnusto on erityisen runsas ja alueella havaittiin mm. sirittäjä, mustapääkerttu, peukaloinen ja viitakerttunen. Saaren länsirannikolla havaittiin ruokailemassa mm. tavi- ja sinisorsapoikueet, kuikkapari sekä laulujoutsen. Lammassalo on pääosin harvennettua, tuoretta kuusi- ja mäntykangasta. Saaren länsireunalle sijoittuu korpikastikkavaltainen luhta-alue joka vaihettuu harvennettuun korpimaiseen, nuoreen koivikkoon. Kuva 12. Lehtisensaaren koivuluhtaa (vas.) ja Lammassalon koivuvaltaista korpea (oik.) Nautsalo Nautsalo on hyvin pitkänomainen ja melko rakentamaton saari Jääsjärven kaakkoisreunalla. Suurin osa saaresta kuuluu rantojensuojeluohjelmaan, jonka alueella metsät ovat melko yhtenäisiä ja luonnontilaltaan muuta saarta edustavampia. Suojeluohjelman ulkopuolisella osalla metsiä on käsitelty voimakkaammin ja ne ovat iältään nuorempia. Vapaa-ajan rakentaminen on keskittynyt saaren länsireunalle. Saaren keskiosissa sijaitsee Nautsalon tila ja sen yhteydessä on myös vanha peltoalue. Metsät ovat saaren keskiosissa tuoretta kuusi-sekakangasmetsää. Saaren korkein kohta nousee yli sata metriä merenpinnan yläpuolelle ja ylävillä alueilla puusto on mäntyvaltaista. Rannat ovat lehtipuuvaltaisia ja paikoin luhtaisia. Rannoille sijoittuu myös muutamia pienehköjä kallioalueita. Saaren pohjoisosissa, Martinsaaren eteläpuoleisella lahdelmalla kasvaa kelluslehtistä kasvillisuutta ja lahdelma soveltuu luontodirektiivin liitteen IV(a) lummelampikorennon elinalueeksi vaikkei lajia kartoituksissa tavattu.

21 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 20 (41) Nautsalon eteläkärki sekä lintujenharju ovat hyvin alavaa aluetta. Puusto on nuorta ja lehtipuuvaltaista; harmaa- ja tervaleppää sekä hies- ja rauduskoivua. Saaren eteläkärkeen sijoittuu luotoja, joilla pesii ja ruokailee monipuolisesti eri lintulajeja (mm. kalatiira, kalalokki, laulujoutsen, harmaalokki ja isokoskelo). Lintujensaaren väliin jäävä salmi on lummelampikorennon (luontodir. IV(a)) elinaluetta. 4.5 Eläimistö Nisäkkäät Linnut Kuva 13. Nautsalon ja Martinsaaren välinen salmi. Alueen eläimistöä ja linnustoa ei ole erikseen kartoitettu, vaan tiedot perustuvat lähtötietoihin sekä luontoselvityksen yhteydessä tehtyihin yleisiin havaintoihin. Selvitysalueella esiintyvän nisäkäslajiston voidaan olettaa edustavan Päijät-Hämeen alueelle tyypillistä talousmetsien ja rantojen lajistoa. Maastokartoitusten yhteydessä havaintoja tehtiin ainoastaan hirvestä, rusakosta ja oravasta. Lähtötietojen perusteella tavanomaisista riistalajeista alueella esiintyvät myös mm. kettu, metsäjänis metsäkauris sekä valkohäntäpeura (RKTL 2014). Hirtesalon alueella on esiintynyt liitooravaa (VU, luontodirektiivin liite IV(a))(SYKE 2013). Jääsjärvi on luokiteltu kansallisesti arvokkaaksi lintualueeksi eli FINIBA -alueeksi (Finnish Important Bird Areas), sillä alueella esiintyvä linnusto on hyvin monipuolinen ja runsas. FINIBA -alueet ovat luonnonsuojelun kannalta merkittäviä uhanalaisten, silmällä pidettävien ja kansainvälisen erityisvastuun lintulajien pesimis- tai kerääntymisalueita. FINIBA -hankkeen tarkoituksena on säilyttää tärkeät lintualueet linnustolle soveliaina elinalueina sekä seurata niillä linnuston ja elinympäristön muutoksia.

22 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 21 (41) Jääsjärvi tarjoaa runsaasti erityyppisiä pesimäympäristöjä eri lintulajeille. Alueella viihtyvät niin kirkasvetisiä, karuja järviä suosivat lajit kuin rehevien ruovikkorantojenkin lajit. Tavanomaista pesimälajistoa edustavat Suomessa hyvin yleisinä ja runsaslukuisina esiintyvät vesilintulajit kuten sinisorsa, tavi, härkälintu ja silkkiuikku. Maastohavaintojen perusteella rannoilla pesivät mm. pajusirkku, ruoko- ja rytikerttunen sekä västäräkki. Järven linnustollisesti arvokkain alue on Lemminginselän-Ohrasaaren kivikkoinen ja runsassaarinen alue, jossa pesii lähes kolmannes järven vesi- ja lokkilinnustosta (PHLTY 2014). Saarien ja rantojen metsälintulajisto on melko tavanomaista kuivien, tuoreiden ja lehtomaisten kankaiden pesimälajistoa. Yleisiä ovat mm. tiaiset, rastaat, harmaa- ja kirjosieppo, puukiipijä ja hippiäinen. Rehevämmillä metsäalueilla esiintyy mm. mustapääkerttua ja sirittäjää (NT). Metsäsissä saarissa pesivät myös kanalinnut; pyy (lintudirektiivi liite I), teeri (NT, lintudirektiivi liite I) ja metso (NT, lintudirektiivi liite I). Yleisistä petolintulajeista saarissa ja rantojen lähialueilla pesivät ainakin varpushaukka, nuolihaukka ja tuulihaukka. Järven koillisreunalle sijoittuu myös hiirihaukan (VU) reviiri. Lisäksi kesän 2013 kartoituksissa alueella todettiin neljä kalasääsken (NT, lintudirektiivi liite I) asuttua pesää. Jääsjärven vesialueelta voidaan erottaa useita linnustollisesti arvokkaita alueita, joilla pesii silmälläpidettävää ja uhanalaista lintulajistoa. Laajoilla ruovikkoluhdilla pesii taantuneita sorsalintulajeja kuten punasotka (VU). Luhdilla pesivät myös useat Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteessä I mainitut lajit kuten kaulushaikara, ruskosuohaukka ja laulujoutsen. Ruovikoiden yllä saalistavat haara- ja räystäspääskyjen ohella myös läheisillä sorakuopilla pesivät, uhanalaiset törmäpääskyt (VU). Vesialueelle sijoittuu linnuston kannalta tärkeitä luotoja ja luotoryhmiä, joilla pesivät runsaina esiintyvien kala- ja harmaalokkien ohella mm. selkälokki (VU), naurulokki (NT), pikkulokki (lintudirektiivi liite I) ja kalatiira (lintudirektiivi liite I). Kartoituksissa selvitysalueella tehtiin yli viisikymmentä havaintoa uhanalaiseksi luokitellusta selkälokista. Selkälokin kannalta merkittävin pesimäalue sijoittui kesällä 2013 Vehkasalon luoteisrannalle, Pirtinniemen ja Pääsaarten väliselle alueelle, missä havaittiin 5-10 pesivää selkälokkiparia. Rantojen tyypillistä pesimälinnustoa edustaa rantasipi, joka esiintyy alueella melko runsaslukuisena. Lajista tehtiin maastokartoitusten yhteydessä noin neljäkymmentä eri reviirihavaintoa. Vähälukuisempina rannoilla pesivät myös iso- ja tukkakoskelo (NT). Myös kuikka pesii kirkasvetisen Jääsjärven rannoilla runsaana. Kartoitusten aikana tehtiin noin viisikymmentä kuikkahavaintoa ja sekä 12 kuikkapoikuetta eri puolilla järveä. Suurimmissa aikuisten kuikkien muodostamassa parvessa havaittiin kahdeksan lintua. Lähtötietojen perusteella järvellä pesii noin 60 kuikkaparia (PHLTY 2014). Osa Jääsjärvellä pesivistä lintulajeista kuuluu niin sanottuihin Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin. Suomella katsotaan olevan kansainvälinen vastuu tiettyjen pohjoisten alkuperäislajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee lähinnä sitä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Vastuulajit eivät välttämättä ole uhanalaisia eikä vastuulajeilla ole välttämättä lainsäädännössä määriteltyä asemaa (Ympäristöhallinto 2013). Vastuulajeista alueella esiintyvät rantasipi, tavi, telkkä, haapana, laulujoutsen, selkälokki, pikkulokki, iso- ja tukkakoskelo ja kalatiira. Rantametsissä ja saarissa esiintyvät lisäksi lajiluetteloon kuuluvat teeri ja metso.

23 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 22 (41) Selkärangattomat Selvityksessä ei erikseen inventoitu selkärangattomia eläinlajeja eikä alueelta ole lähtötietojen perusteella tiedossa uhanalaisten selkärangattomien havaintoja. Selvitysalueen läheisyydestä (Niemistönselän länsirannoilla) on 2000-luvulta tiedossa silmälläpidettävän (NT) räpyläsarahitukoin esiintymiä. Lajista ei tehty havaintoja maastokäyntien yhteydessä. Hartolan keskustan läheisyydessä, Riihiluodonselän länsirannalla on 2000-luvulla havaittu luontodirektiivin liiteeseen IV(a) kuuluvaa täplälampikorentoa (SYKE 2013). Maastotöiden yhteydessä havaittiin useita lummelampikorennon (luontodirektiivi liite IV(a)) esiintymisalueita (kts ). Laji viihtyy järvenlahdelmissa, joissa esiintyy kelluslehtistä vesikasvillisuutta (erityisesti lummetta ja ulpukkaa). Todettujen elinalueiden lisäksi selvitysalueelle sijoittuu runsaasti muita soveltuvia elinympäristöjä, mistä lajia ei kuitenkaan luontotyyppikartoituksen yhteydessä havaittu. 4.6 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit Selvitysalueella uhanalaisten ja silmälläpidettävien luontotyyppien esiintyminen keskittyy Natura-, luonnonsuojelu- sekä rantojensuojeluohjelman alueille sijoittuville metsäalueille sekä muille arvokkaille luontokohteille, jotka on esitetty kappaleessa 4.8. Alueella esiintyviä uhanalaisia ja silmälläpidettäviä luontotyyppejä ovat ainakin tuoreet lehdot (VU), kosteat runsasravinteiset lehdot (VU), metsäluhdat (VU), lehtokorvet (VU), avo- ja pensaikkoluhdat (NT), keski-ikäiset ja vanhat lehtomaiset kankaat (NT), keskiikäiset tuoreet kankaat (NT) sekä kuivat ja karukkokankaat (NT). 4.7 Huomionarvoiset eläin- ja kasvilajit Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Kelta-apila (Trifolium aureum) Vaarantunut (VU). Kelta-apilan tyypillisimpiä kasvupaikkoja ovat vanhojen kaskimaiden niittytöyräät ja tienvarret. Lajin kasvupaikka todettiin Hirtesalossa, vanhan peltotien varrella. Paunikko (Crassula sp.). Vaarantunut (VU). Paunikot kuuluvat mehikasvisukuun maksaruohokasvien heimossa. Paunikkoa on tavattu Hirtesalon koillisrannan metsäalueelta vuonna 2012 (SYKE 2013). Selkälokki (Larus fuscus) Vaarantunut (VU). Lajin levinneisyys on keskittynyt tiukasti merialueille sekä Keskisen Suomen suurimmille sisävesialueille. Arvio Suomen pesimäkannan nykykoosta on noin 7000 paria, joista noin 5000 pesii merialueilla (Valkama ym. 2011). Selkälokki on luokiteltu Jääsjärven FINIBA-alueen kriteerilajiksi (38 paria)(leivo ym. 2001). Maastokartoituksissa alueella havaittiin yli viisikymmentä selkälokkia ja todettiin useita lajin pesimäalueita ja -yhdyskuntia.

24 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 23 (41) Kuva 14. Uhanalainen (VU) selkälokki kuuluu Jääsjärven pesimälinnustoon. Punasotka (Aythya ferinea) Vaarantunut (VU). Punasotka viihtyy parhaiten rehevillä järvillä, joissa on runsaasti kasvillisuutta, mutta myös tarpeeksi avointa vettä. Punasotkakannat ovat taantuneet koko Euroopassa ainakin 1980-luvulta lähtien. Viimeisin kannanarvio maamme pesivistä punasotkista on n paria (Valkama ym. 2011). Punasotka havaittiin Selvitysalueen eteläosassa Vaimolahdella. Jääsjärvellä on runsaasti lajille soveltuvia pesimäympäristöjä. Törmäpääsky (Riparia riparia) Vaarantunut (VU). Törmäpääsky pesii koloissa ihmistoiminnan seurauksena syntyvien hiekka- ja sorakuoppien seinämissä sekä luonnonympäristöissä joentörmissä. Tuorein kannanarvio vuosilta on paria (Valkama ym. 2011). Jääsjärven läheisyydessä Törmäpääsky pesii ainakin Muikunmäen ja Toltinmäen soranottoalueilla noin parin voimin. Linnut saalistavat Jääsjärven selvitysalueella järven länsirantojen ruovikkoluhtien yllä.

25 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 24 (41) Kuva 15. Uhanalainen (VU) törmäpääsky pesii Jääsjärven läheisyydessä ja ruokailee järven ruovikkorannoilla. Pohjanmasmalo (Anthyllis vulneraria) Silmälläpidettävä (NT). Pohjanmasmalo on kaksivuotinen tai lyhytikäinen monivuotinen ruoho. Lajia on tavattu selvitysalueen länsireunan tuntumasta Muikunmäen alueelta sekä Hirtesalon ja Vehkasalon väliseltä pengeralueelta vuonna 2003 (SYKE 2013). Räpyläsarahitukoi (Elachista ornithopodella) Silmälläpidettävä (NT). Lajia on tavattu selvitysalueen länsireunan tuntumasta Muikunmäen alueelta vuonna 2008 (SYKE 2013). Ketoneilikka (Dianthus deltoides) Silmälläpidettävä (NT). Ketoneilikka on punakukkainen, löyhästi mätästävä, monivuotinen ruoho, joka viihtyy niukkatyppisillä ja matalaruohoisilla kedoilla. Ketoneilikkaa esiintyy Vähä-Vehkasalon laidunnetulla haka-alueella (Alanko ym. 2013). Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) Silmälläpidettävä (NT). Kuhankeittäjä on lehtimetsien lintu, jota vetävät puoleensa koivikot, haavikot ja tervalepiköt, tyypillisesti vesistöjen äärellä. Nykyinen kannanarvio on paria (Valkama ym. 2011). Kuhankeittäjästä tehtiin alueella yksi havainto Uitonniemen etelärannalla lehtipuuvaltaisella metsäluhta-alueella. Varoittelevan linnun pesintää alueella ei onnistuttu varmistamaan. Selvitysalueella, erityisesti alueen saarten rantametsissä on myös muita lajille soveltuvia elinympäristöjä. Rantasipi (Actitis hypoleucos)

26 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 25 (41) Silmälläpidettävä (NT). Suomessa rantasipiä tavataan vesien äärellä lähes koko maassa. Viime vuosina laji on vähentynyt ja nykyään Suomessa pesii arviolta noin paria (Valkama ym. 2011). Jääsjärven karuilla rannoilla laji on yleinen ja kartoituksissa reviirihavaintoja tehtiin noin neljäkymmentä. Isokoskelo (Mergus merganser) Silmälläpidettävä (NT). Isokoskelo pesii sekä sisämaan suurissa ja karuissa järvissä, joissa sekä saaristossa ja rannikolla. Usein isokoskelo pesii puun onkaloon tai uuttuun, mutta onkaloiden puuttuessa myös esim. isojen kivien koloon, katajien alle tai rakennusten koloihin/alle. Suomen isokoskelokannan kooksi arvioidaan tällä hetkellä noin paria (Valkama ym. 2011). Kartoituksissa Jääsjärvellä tehtiin hieman alle kymmenen havaintoa lajista, joista kaksi oli poikuehavaintoja. Kuva 16. Isokoskelo (NT, silmälläpidettävä) pesii Jääsjärvellä. Tukkakoskelo (Mergus serrator) Silmälläpidettävä (NT). Tukkakoskelo suosii sisämaassa karuja, mieluiten kirkasvetisiä järviä, ja etenkin Pohjois- Suomessa jokia. Pesii joskus lokkiyhdyskunnissa. Suomen kannanarvio on paria (Valkama ym. 2011). Selvitysalueelta tehtiin kaksi parihavaintoa lajista. Metso (Tetrao urogallus) Silmälläpidettävä (NT). Suomessa metsoa tavataan lähes koko maassa havupuuvaltaisilla metsäalueilla. Suomen nykyinen kannanarvio on noin paria (Valkama ym. 2011). Metso esiintynee harvalukuisena selvitysalueen rantametsissä ja saarissa. Lajin koirasyksilö havaittiin Vehkasalon Pirtinniemessä.

27 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 26 (41) Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) Silmälläpidettävä (NT). Sirittäjän mieluisinta pesimäympäristöä ovat valoisat, korkearunkoiset lehti- ja sekametsät eritoten lehtomaiset koivikot ja rehevät koivua kasvavat kuusimetsät. Nykyinen kannanarvio on paria (Valkama ym. 2011). Sirittäjä havaittiin Nautsalossa, varttuneella sekametsäalueella. Naurulokki (Larus ridibundus) Silmälläpidettävä (NT). Naurulokkia tavataan pesivänä rehevien järvillä sekä merenlahdilla että paikoin myös saaristossa. Laji pesii yleensä yhdyskunnissa, joissa voi olla muutamista pareista jopa muutamiin tuhansiin pareihin. Suomen pesimäkannan kooksi on arvioitu paria (Valkama ym. 2011). Selvitysalueella havaittiin useita naurulokkiyhdyskuntia, jotka ovat kooltaan muutamien kymmenien tai korkeintaan sadan parin suuruisia. Suurimmat yhdyskunnat sijoittuvat Vehkasalon länsipuolelle, Kangassaaren-Satulasaaren ympäristöön (noin 100 paria). Lisäksi selvitysalueen eteläosassa Iskuluodolla pesi kesällä 2013 noin 15 paria naurulokkeja ja Hirtesalon ja Vehkasalon välisellä Harjunsalmen alueella noin 20 paria. Kalasääski (Pandion haliaeetus) Silmälläpidettävä (NT). Merkittävä osa sääksistä pesii soilla, mutta tyypillisiä pesimäympäristöjä ovat myös kallioiset metsäalueet ja vesistöjen rannat ja saaret. Parimäärä Suomessa on noin (Valkama ym. 2011). Selvitysalueella sijaitsee useita sääksenpesiä, joista asutuiksi todettiin kesällä 2013 ainakin neljä. Kuva 17. Selvitysalueelle sijoittuu useita kalasääsken (NT, silmälläpidettävä ja lintudirektiivi liite I) pesiä.

28 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 27 (41) Kelta-apila (Trifolium aureum) Silmälläpidettävä (NT). Keltakukkainen kelta-apila on ilmeisesti hyötynyt kaskeamisesta, sillä sen levinneisyyden painopiste on Etelä-Karjalassa ja Savossa, jossa kaskiviljely kesti pisimpään. Kasvupaikkoja ovat kuivat niityt, kedot, tienvarret, pientareet. Lajin kasvupaikka todettiin Hirtesalossa Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis) Lummelampikorento muistuttaa muita lampikorentoja ja erityisesti sirolampikorentoa. Perälisäkkeet ovat valkoiset. Lajin takaruumis on päästään leventynyt, nuijamainen, ja tämä piirre erottaa sen heti muista lampikorennoista. Lajin elinympäristöä ovat seisovat vedet joissa kelluslehtikasvillisuutta, kuten suolammet ja järvenlahdet. Koiraat puolustavat pientä reviiriä johon kuuluu usein esim. yksi lumpeenlehti. Lummelampikorentoa havaittiin kesä-heinäkuun kartoituksissa usealla paikalla ja selvitysalueella on lajille melko runsaasti sopivaa elinympäristöä. Kuva 18. Lummelampikorento (luontodirektiivi liite IV(a)) esiintyy Jääsjärven rannoilla yleisenä.

29 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 28 (41) Kuva 19. Lummelampikorennon elinympäristöä. Täplälampikorento (Leucorrhinia pectoralis) Täplälampikorento viihtyy ruovikon sisään jäävissä, suojaisissa allikoissa joissa on runsaasti vesikasvillisuutta. Paikottainen ja harvalukuinen eteläisessä Suomessa, esiintyminen painottuu kaakkoon ja Järvi-Suomeen. Runsaimmillaan Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Suomenlahden rehevillä merenlahdilla. Paikoin hyvin runsaslukuinen (KorentoWiki 2014). Täplälampikorentoa havaittu Hakonkallionlahdella vuonna 2008 (Suomen ympäristökeskus 2013). Useilla Jääsjärven luhta-alueilla on lajille potentiaalista elinympäristöä. Lajia ei havaittu luontoselvitysten maastokartoitusten yhteydessä. Liito-orava (Pteromys volans) Liito-orava suosii vanhahkoja kuusivaltaisia sekametsiä, joista löytyy lehtipuita kolo- ja ruokailupuiksi. Liito-oravat saattavat elää lähelläkin ihmisasutusta esimerkiksi taajamien virkistysmetsissä, jos sopivaa elinympäristöä ja yhteyksiä muihin metsiin on tarjolla. Suomessa on keväällä 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan naarasliito-oravaa. Maastokartoituksissa ei havaittu uusia liito-oravan elinalueita. Lähtötietojen perusteella lajia on aiempina vuosina esiintynyt Hirtesalon pohjoisosan luonnonsuojelualueella.

30 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 29 (41) Lintudirektiivin liitteen I lajit Metso kts Kalasääski kts Palokärki (Dryocopus martius) Palokärki viihtyy järeäpuisissa männiköissä, sekametsissä, lehdoissakin. Pitkällä aikavälillä laji on taantunut metsätalouden aiheuttamien elinympäristömuutosten vuoksi. Tätä nykyä kannan kooksi arvioidaan pesivää paria (Valkama ym. 2011). Laji esiintyy selvitysalueella. Pyy (Bonasa bonasia) Pyy suosii pesimäympäristönään kuusivaltaisia, koivua ja leppää kasvavia sekametsiä. Se suosii etenkin kosteita, suojaa tarjoavia tiheitä kuusisekametsiä ja korpia rannoilla, purojen varsilla, peltojen ja soiden laitamilla. Parimäärä Suomessa on noin (Valkama ym. 2011). Pyy esiintyy selvitysalueella. Kuikka (Gavia arctica) Kuikka suosii kirkasvetisiä, karuja järviä. Tuoreimman arvion mukaan Suomessa arvioidaan pesivän kuikkaparia (Valkama ym. 2011). Laji on selvitysalueella yleinen ja maastokartoituksissa havaittiin noin 70 kuikkayksilöä ja 12 kuikkapoikuetta. Havainnot jakautuivat eri päiville, joten osa niistä saattaa koskea samoja yksilöitä. Jääsjärven alueella pesii lähtötietojen mukaan kuitenkin noin 60 kuikkaparia vuosittain (PHLTY 2014). Laulujoutsen (Cygnus cygnus) Laulujoutsen pesii monenlaisilla vesistöillä, kunhan niissä on tarpeeksi suojaavaa kasvillisuutta ja rehevyyttä. Suomen pesimäkanta lienee tällä hetkellä paria, kun vielä 1990-luvun alussa kannanarvio oli paria (Valkama ym. 2011). Lajista tehtiin parikymmentä erillishavaintoa ja kolme poikuehavaintoa eri puolella selvitysaluetta. Kaulushaikara (Botaurus stellaris) Kaulushaikaralle kelpaavat vain suuret, korkeat ruovikot. Laji on maassamme melko uusi tulokas, sillä ensimmäiset pesinnät todettiin vasta luvun loppupuolella. Suomessa arvioidaan pesivän kaulushaikaraparia (Valkama ym. 2011). Laji havaittiin sekä selvitysalueen eteläosassa Vehkalahden pohjukan ruovikkoalueella että selvitysalueen länsiosassa Ruskealan rantaruovikossa. Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) Ruskosuohaukka pesii rehevien lintujärvien, jokisuistojen ja merenlahtien ruovikoissa ja on maassamme melko uusi pesimälaji (ensipesintä luvulla). Maamme pesimäkannan kooksi on arvioitu noin paria (Valkama ym. 2011). Laji havaittiin kahtena eri kartoituspäivänä Ruskealan edustan ruovikkoalueella, selvitysalueen länsireunalla. Kalatiira (Sterna hirundo) Kalatiira on sisämaan järvien sekä meren sisäsaariston asukki. Suomessa pesii suuruusluokkaa paria kalatiiroja, joista noin pesii sisämaan järvillä (Valkama ym. 2011). Selvitysalueella kalatiira on hyvin yleinen pesimälaji. Laji pesii

31 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 30 (41) usein lokkilintujen kanssa samoissa yhdyskunnissa, mutta myös yksittäispareina pienemmillä luodoilla. Pikkulokki (Hydrocoloeus minutus) Pikkulokki on melko yleinen pesimälaji etenkin Keski-Suomessa ja Etelä-Lapissa rehevähköillä järvillä, mutta lajia tavataan paikoin myös merenrannikon luodoilla. Vuonna 2008 Suomen pesimäkannan kooksi arvioitiin paria (Valkama ym. 2011). Pikkulokkia esiintyy selvitysalueella harvalukuisena. Laji pesii alueen eteläosissa Heiskuluodolla sekä tämän itäpuoleisella nimettömällä luodolla muutaman parin voimin. Kuva 20. Kalatiirat (lintudirektiivi liite I) pesivät yhdyskuntina useilla Jääsjärven luodoilla. 4.8 Arvokkaat luontokohteet Yleistä Luonnonsuojelullisesti ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet ja uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymät on esitetty liitekartoilla (liitteet 1 a/b sekä 2 a/b). Selvitysalueelle sijoittuu yksi Natura-alue sekä useita luonnonsuojelualueita. Selvitysalueen keski- ja itäosat kuuluvat rantojensuojeluohjelmaan. Koko Jääsjärvin on luokiteltu kansallisesti arvokkaaksi lintualueeksi (FINIBA). Selvitysalueelle sijoittuvien Natura 2000-alueet, luonnonsuojelualueet sekä suojeluohjelmien kohteet on esitetty kuvassa 21.

32 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 31 (41) Kuva 21. Selvitysalueelle sijoittuvat Natura-, luonnonsuojelu- ja suojeluohjelmien alueet Kansainvälisesti arvokkaat kohteet 1. Kotisalon lehdon (FI ) Natura 2000-alue Kunnat: Hartola Pinta-ala: 20,5 ha Maankäyttösuositus: SL/nat Kotisalon lehto on kaskeamisen ja metsäpalojen seurauksena syntynyt, järeää lehtipuustoa kasvava lehto. Osa alueen koivuista on hyvin vanhoja, seassa on myös muutamia todella suuria ja komeita haapoja. Myös lehtilahopuuta on runsaasti. Lehdossa tavataan useita harvinaisia sieniä. Erityisesti alueen eteläpään rannat ovat keväisin tulva-alttiita. Rannoilla kasvaa vanhoja pajuja. Alue on kokonaan suojeltu yksityisenä luonnonsuojelualueena (YSA063301). Lisäksi alue kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan (LHO060207). Alue on esitetty kuvassa 14 sekä liitekartalla 1b Kansallisesti arvokkaat kohteet 2. Jääsjärven FINIBA-alue Kunnat: Hartola, Joutsa Pinta-ala: 79 km 2 Maankäyttösuositus: -

33 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 32 (41) Kansallisesti arvokas lintualue. Jääsjärven FINIBA-alue on suuri, pääosin karu, hyvin kivikkoinen, myös useita reheviä lahtia sisältävä järvi Etelä-Savon ja Keski-Suomen rajamailla. Alueella on lehtojensuojeluohjelman aluetta, luonnonsuojelualuetta, Naturaaluetta sekä rantojensuojeluohjelman aluetta. Alue on suojeltu pieneltä osin (11 40 %). Alue kattaa selvitysalueen vesialueet. Aluetta ei ole suojeltu lintuvesiensuojeluohjelmassa. Alue on esitetty kuvassa 14 sekä liitekartoilla 1 a/b. Taulukko 2. Jääsjärven FINIBA-alueen kriteerilajit ja parimäärät (Leivo ym. 2001). Kriteerilaji Joutsen 3-5 Ruskosuohaukka 3-5 Selkälokki 38 Pesivien parien määrä 3. Jääsjärven rantojensuojeluohjelman alue (RSO060048) Pinta-ala: 33 km 2 Kunnat: Hartola, Joutsa Maankäyttösuositus: SL Jääsjärven rantojensuojeluohjelman (RSO060048) tavoitteena on pyrkiä säilyttämään arvokas järviluonto. Ohjelman tavoitteena on suojella rakentamattomia rantoja. Yleensä suojeluohjelmien määrittämistä alueista muodostetaan pääsääntöisesti lailla tai asetuksella luonnonsuojelualueita. Suojelu perustuu pääosin maankäyttö- ja rakennuslakiin. Alue on esitetty kuvassa 14 sekä liitekartoilla 1a/b. 4. Luonnonsuojelualueet Kunnat: Hartola, Joutsa Maankäyttösuositus: SL Selvitysalueelle sijoittuu 24 eri luonnonsuojelualuetta, joista yhdeksän on suojeltu luontotyyppipäätöksellä ja loput yksityisinä luonnonsuojelualueina. Alueet on esitetty kuvassa 14 ja taulukossa 3 sekä liitekartoilla 1 a/b. Taulukko 3. Selvitysalueelle sijoittuvat luonnonsuojelualueet (OIVA 2014). Tunnus Nimi Suojelu Pintaala/ ha -vuosi LTA Kulonpalon tervaleppäkorpi ,2 LTA Vehkasalon lehmuskohde ,3 LTA Ohrasaaren Ohraniemen lehmuslehdot ,1 LTA Ohrasaaren Vuohelan lehmuslehto ,4 LTA Häränsaaren lehmusmetsikkö ,3 LTA Mustasniemen lehmuslehto ,5 LTA Hirtesalo eteläinen lehmuskohde ,8 LTA Mustaslahden lehmuslehto ,6 LTA Nurmikummunlahden lehmusmetsiköt ,5 YSA Kotisalon lehdon luonnonsuojelualue ,3 YSA Koukkuniemen luonnonsuojelualue ,2 YSA Koukkuniemen luonnonsuojelualue ,7 YSA Rantalan luonnonsuojelualue ,4 YSA Kaanaanmaan suojelualue ,8

34 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 33 (41) YSA Pitkälahden luonnonsuojelualue YSA Hirtesalon suojelualue ,5 YSA Hirtesalon suojelualue ,5 YSA Pellonpään suojelualue ,1 YSA Lehtisensaaren suojelualue ,6 YSA Syvälahden luonnonsuojelualue ,6 5. Luhtarannat, joilla esiintyy luontodirektiivin liitteen IV(a) korentojen elinalueita Maankäyttösuositus: luo-2 Selvitysalueella havaittiin luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittua lummelampikorentoa kymmenellä eri luhta-alueella, jonka lisäksi alueelta on tiedossa yksi täplälampikorennon (luontodirektiivi liite IV(a)) elinalue. Näille luhta-alueille sijoittuu em. lajien lisääntymis- ja levähdyspaikka/paikkoja, joiden hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 :n nojalla kielletty. Luhtien sijainti on esitetty liitekartoilla 1a/b Maakunnallisesti arvokkaat kohteet 6. Selkälokin pesimäluodot Maankäyttösuositus: MY/luo-3 Selvitysalueelta kartoitettiin vähintään seitsemän vaarantuneeksi (VU) luokitellun selkälokin pesimäaluetta. Samoilla lintuluodoilla tai niiden läheisyydessä pesii useimmiten myös muita suojelullisesti arvokkaita lintulajeja kuten lintudirektiivin liitteen I kalatiiroja ja silmälläpidettäväksi luokiteltuja rantasipejä. Pesimäalueiden ympäristössä tavattiin usein myös ruokailevia kuikkia (lintudirektiivi I). Selkälokkien pesimäalueiden sijainti on esitetty liitekartoilla 1a/b ja 2a/b Paikallisesti arvokkaat kohteet 7. Muut arvokkaat lintujen pesimäluodot Maankäyttösuositus: MY/luo-3 Selvitysalueelle sijoittuu useita silmälläpidettävien (NT) ja lintudirektiivin liitteen I lintulajien pesimäluotoja, joita voidaan pitää paikallisesti arvokkaina. Luodoilla pesivät mm. kalatiira (dir), naurulokki (NT), pikkulokki (dir), rantasipi (NT) sekä useita muita lintulajeja kuten kala- ja harmaalokki ja västäräkki. Luodot sijoittuvat matalikoille, jotka ovat mm. kuikille ja koskeloille arvokkaita ruokailualueita.

35 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 34 (41) Kuva 22. Monilla luodoilla pesii useita huomionarvoisia lintulajeja. 8. Jääsjärven luhtarannat Maankäyttösuositus: MY/luo-1 Jääsjärven rannoilla esiintyy paikoin laajojakin avoluhtia, joista laajin sijoittuu Ruskealan alueelle järven länsirannalle. Mainittavan laajoja luhta-alueita on myös Ohrasaaren länsirannalla, järven eteläosissa Murakan ja Vehkalahden alueilla sekä itärannalla Peltolanlahden ja Suojoensuunlahden alueilla. Yleisin luhtatyyppi on ruohoja saraluhta, jotka vaihettuvat paju- ja koivuluhdiksi. Ruoho- ja saraluhtien valtalajeina ovat kastikat, pullosara ja järviruoko. Lisäksi tavallisia lajeja ovat jouhisara, järvikorte, kurjenjalka, suoputki, terttualpi, rentukka, vehka, luhtavilla, isokarpalo, vesiherne, suoorvokki, luhtavuohennokka ja metsäalvejuuri. Rehevämmissä lahdenpohjukoissa kasvaa leveä- ja kapeaosmankäämiä. Kohteilla esiintyy Metsälain 20 mukainen erityisen tärkeä elinympäristö (kohta 2e: luhdat, joiden ominaispiirteenä on erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus).

36 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 35 (41) Kuva 23. Suojoensuunlahden ruoho- ja saraluhtaa (vas.) ja järvikortetta kasvavaa luhtaa (oik.). Kuva 24. Laaja ruovikkoluhta Ruskealan edustalla. 9. Hirtesalon koillisrannan metsä Pinta-ala: 0,6 ha Maankäyttösuositus: luo-1

37 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 36 (41) Hirtesalon koillisrannalla sijaitsee pieni luhtainen metsäalue, jolla kasvaa runsaslahopuustoista tervaleppäluhtaa ja -korpea sekä lehtomaista kangasta. Kasvillisuudessa esiintyvät kielo, metsäalvejuuri, punaherukka ja kosteissa painanteissa vehka. Kohteella esiintyy Metsälain 20 mukainen erityisen tärkeä elinympäristö (kohta 2a: lehto- ja ruohokorvet, joiden ominaispiirteitä ovat rehevä ja vaatelias kasvillisuus, erirakenteinen puusto ja pensaskasvillisuus sekä kohta 2e: luhdat, joiden ominaispiirteenä on erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus). 10. Hirtesalon etelärannan metsäluhta Pinta-ala: 5,5 ha Maankäyttösuositus: luo-1 Hirtesalon eteläosat ovat koivu- ja tervaleppävaltaista luhtaa. Alueella esiintyy myös mm. korpipaatsamaa ja eri pajulajeja. Kasvillisuudessa esiintyvät mm. luhtakastikka, rantakukka, rentukka ja mesiangervo. Kenttäkerroksen tyypillistä lajistoa ovat myös mm. korpikastikka, metsäkorte, järvikorte, metsäalvejuuri, metsätähti, puolukka, mesimarja, oravanmarja ja riidenlieko. Lahopuustoa esiintyy hieman sekä maapuuna että pystypökkelöinä. Kohteella esiintyy Metsälain 20 mukainen erityisen tärkeä elinympäristö (kohta 2e: luhdat, joiden ominaispiirteenä on erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus). 11. Hirtesalon lounaisranta Pinta-ala: 2,6 ha Maankäyttösuositus: luo-1 Hirtesalon lounaisrannalla kasvaa keski-ikäistä, luonnontilaltaan edustavaa, runsaslahopuustoista sekametsää, joka on kasvupaikkatyypiltään tuoretta ja lehtomaista kangasta. Pääpuulajit ovat hies- ja rauduskoivu sekä tervaleppä. Paikoin esiintyy melko runsaasti lahopuuta sekä pysty- että maapuuna. Rannan läheisyydessä esiintyy lehtipuuvaltaista metsäluhtaa, joka vaihettuu etenkin kohteen pohjoisosassa pensas- ja avoluhdaksi. Kohteella esiintyy Metsälain 20 mukainen erityisen tärkeä elinympäristö (kohta 2e: luhdat, joiden ominaispiirteenä on erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus). 12. Kinastenojan purovarsi ja rämeikkö