ITÄ-SUOMEN TAVOITE 1-OHJELMA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "ITÄ-SUOMEN TAVOITE 1-OHJELMA 2000-2006"

Transkriptio

1 YHTENÄINEN OHJELMA-ASIAKIRJA ITÄ-SUOMEN TAVOITE 1-OHJELMA CCI 1999 FI 16 1 DO 002 SM/AO/MH/

2 ITÄ-SUOMEN TAVOITE 1 -OHJELMA SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 4 2. ITÄ-SUOMEN TILA JA KEHITYSNÄKYMÄT ITÄ-SUOMEN SOSIOEKONOMINEN KUVAUS ALUEPOLITIIKAN VAIKUTTAVUUS Itä-Suomen kehittämisen toimintaympäristö ja sen muutokset Itä-Suomen kehittämiseen käytetyt panostukset Tavoite 6- ja 5b-ohjelmien kohdentuminen Itä-Suomessa ja arviot niiden vaikuttavuudesta Ohjelma-arviointien keskeiset johtopäätökset tulevan ohjelman kannalta (5b ja 6) EU-ohjelmien toteutuminen Pohjois-Savossa Osaamiskeskusohjelmat ja kaupunkiohjelmat YMPÄRISTÖN TILA ITÄ-SUOMEN KEHITTÄMISSTRATEGIA ALUEEN VAHVUUDET JA HEIKKOUDET ITÄ-SUOMEN TAVOITETILA VUONNA Laadulliset tavoitteet Määrälliset tavoitteet ja indikaattorit KEHITTÄMISSTRATEGIAN YDIN HANKKEET JA NIIDEN TOTEUTUS SEKÄ KILPAILUTTAMINEN TOIMINTALINJAT TOIMINTALINJA 1: TOIMINTALINJA 2: Koulutusjärjestelmien kehittäminen ja koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen (toimenpiteissä otetaan huomioon ESR-viitekehyksen painopiste 3) Osaamispääoman kehittäminen ja työvoiman osaamisen lisääminen 76 (toimenpiteissä otetaan huomioon ESR-viitekehyksen painopiste 4) Työmarkkinoiden toimivuuden ja työllistyvyyden edistäminen (toimenpiteissä otetaan huomioon ESRviitekehyksen painopiste 1) Työelämän tasa-arvon edistäminen (toimenpiteissä otetaan huomioon ESR- 78 viitekehyksen painopiste 2) TOIMINTALINJA 3: Maaseudun ja monimuotoisten maaseutuelinkeinojen kehittäminen Maatilatalouden rakenteen ja kilpailukyvyn kehittäminen Elinkeinokalatalouden kehittäminen TOIMINTALINJA 4: Elinkeinoelämää tukevan infrastruktuurin kehittäminen Arkielämän rakenteiden kehittäminen TEKNINEN TUKI RAHOITUSSUUNNITELMA OHJELMAN RAHOITUSSUUNNITELMA SUORITUSVARAUKSEN JAKAMISPERUSTEET GLOBAL GRANT -MENETTELY TUKIRAHOITUKSEN TÄYDENTÄVYYS OHJELMAN VAIKUTTAVUUS SOSIAALISET VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Ympäristövaikutusten tarkastelu ohjelmatyössä Ohjelman ympäristövaikutukset 109 2

3 6.2.3 Ohjelman hankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettely ja seuranta TASA-ARVOVAIKUTUKSET OHJELMAN TOTEUTTAMISJÄRJESTELYT, HALLINTO, PÄÄTÖKSENTEKO JA SEURANTA KOKEMUKSET KAUDELTA OHJELMAN TOTEUTTAMISEN HALLINTOJÄRJESTELMÄ HJELMAN TOIMEENPANO RAKENNERAHASTOVAROJEN KÄYTÖN VALVONTA Maksuviranomaiset, rakennerahastovaroja käyttävät ministeriöt ja niiden alaiset tahot Rahavirrat EU-komissiolta lopullisille edunsaajille Menoilmoitukset ja loppulausuma Tarkastukset, väärinkäytösten käsittely ja takaisinperintä Komission kanssa tehtävä yhteistyö OHJELMIEN SEURANTAJÄRJESTELMÄ JA TIETOJEN SIIRTO EU-KOMISSIOLLE TIEDOTTAMINEN 128 LIITTEET 3

4 1. JOHDANTO Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelma-asiakirja kattaa Etelä-Savon, Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnat. Se on suunnattu Euroopan unionin rakennerahastokaudelle Ohjelmalla on selvä tavoite: Itä-Suomen nykyiset kielteiset kehityskierteet katkaistaan ja talouden kehitys nostetaan ohjelmakauden aikana kestävälle kasvu-uralle. Tämä ei tule onnistumaan yksin tavoite 1 -ohjelman avulla. Sen ohella tarvitaan Itä-Suomen strategisia linjauksia tukevaa kansallista politiikkaa. Suomen liityttyä Euroopan Unioniin Itä-Suomi päätyi suurimmalta osaltaan tavoitteen 6 piiriin. Pohjois-Savo kuului pääosin 5b-alueeseen ja Kuopion seutukunta jäi em. tavoitealueiden ulkopuolelle. Sekä 5b-alueelle että 6-alueelle laadittiin omat EU-ohjelmat maakunnissa sekä valtakunnallisesti. Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelma-asiakirjaa on valmisteltu laajalla yhteistyöllä maakuntien sisällä ja niiden kesken. Perustana ovat maakuntien vuosina hyväksymät, ensi vuosituhannelle ulottuvat kehittämisohjelmat ja arviot nykyisistä ohjelmista. Muuna aineistona on ollut mm. valtioneuvoston asettaman Itä-Suomi -työryhmän ja sen seurantaryhmän sekä valtakunnallisten tutkimuslaitosten raportit. Työ aloitettiin keväällä 1998 järjestämällä koko Itä-Suomen kattavia teematapahtumia mm. yrittäjyydestä, maaseudun kehittämisestä ja naisten mahdollisuuksista työelämässä. Työn kuluessa lukuisat tahot ovat järjestäneet oman alansa Itä-Suomen kattavia yhteistapahtumia. Virallisesti työ käynnistyi syksyllä 1998 sisäasiainministeriön pyydettyä maakunnan liittoja valmistelemaan tulevan rakennerahastokauden tavoite 1 -ohjelmaa. Maakunnan liittojen organisoimaan ja vetämään työhön ovat osallistuneet jokaisessa maakunnassa niiden yhteistyöryhmät, kunnat, viranomaistahot, työmarkkina- ja etujärjestöt, yliopistot, oppilaitokset sekä lukuisat viralliset ja epäviralliset järjestöt ja organisaatiot. Kuvausta prosessista maakunnissa on liitteessä 1. Sisäasiainministeriö informoi myös keskeisiä palkansaaja-, työnantaja-, yrittäjä-, maataloustuottaja-, tasa-arvo- ja ympäristöalan keskusjärjestöjä ohjelmatyön käynnistymisestä kirjeellään Järjestöiltä pyydettiin alustavia näkemyksiä siitä, mitä asioita ohjelmien valmistelussa tulisi ottaa huomioon sekä kannanottoja ohjelmatyöhön osallistumisen menettelytavoista. Lisäksi informaationkulun edelleen parantamiseksi sekä kumppanuusperiaatteen vahvistamiseksi sisäasiainministeriö kutsui järjestöjen edustajat yhteiseen kokoukseen Tammikuussa 1999 alueen valmistelutyö oli saanut keskeisen strategia-asiakirjan muodon, josta pyydettiin kommentit jäsenkunnilta ja maakuntien yhteistyötahoilta. Jokainen maakunta huolehti kommenttipalautteesta alueellaan, ja näkemykset sovitettiin yhteen Itä-Suomi-tasolla. Ohjelmaa käsitteli laaja Itä-Suomen tavoite 1 -seminaari Ohjelma-asiakirja toimitettiin maakuntahallituksien hyväksymässä muodossa sisäasiainministeriölle helmikuun lopussa vuonna Keskeiset ohjelmatyöhön vaikuttavat ministeriöt ja järjestöt käsittelivät ohjelmaa maaliskuussa 1999 ja antoivat asiasta lausuntonsa. Ministeriöiden ja järjestöjen kommentit käsiteltiin maakunnallisissa liitoissa, ja niihin annettiin vastineet ohjelma-asiakirjan täydentämisestä ja muuttamisesta. Itä-Suomen alueen vuoropuhelu ministeriöiden kanssa täydentyi yhteisseminaarissa Liitot päättivät myös laajentaa ohjelma-asiakirjan sisältöä ja aloittaa 4

5 osaltaan sen maakuntakohtaisen täydennysosan valmistelun. Uudistettu ohjelma-asiakirja toimitettiin sisäasiainministeriöön kesäkuun 1999 lopulla. Myös tämä versio lähetettiin tiedoksi ministeriöille ja edellä mainituille keskusjärjestöille, joille annettiin mahdollisuus antaa siitä palautetta. Järjestöistä tässä vaiheessa kommentin antoivat Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Suomen Yrittäjät sekä Palvelutyönantajat. Kesän aikana ohjelma-asiakirjaa vielä hiottiin alueella palautteen ja ennakkoarvioinnin perusteella. Viimeistelty alueen esitys ohjelma-asiakirjaksi toimitettiin sisäasiainministeriöön Itä-Suomen tasolla Itä-Suomen neuvottelukunta on käsitellyt ohjelma-asiakirjan luonnosta valmistelun eri vaiheissa. Neuvottelukuntaa on täydennetty keskeisen aluehallinnon ja keskuskaupunkien edustajilla. Virallisina ohjelmaa käsittelevinä eliminä ovat toimineet maakuntahallitukset ja -valtuustot, jotka ovat hyväksyneet Itä-Suomen esityksen tavoite 1 ohjelma-asiakirjaksi. Valtakunnallisesti työtä on koordinoinut sisäasiainministeriön asettama työryhmä, jossa ovat olleet edustettuina ministeriöiden ja ohjelma-alueiden edustajat. Työn kuluessa on pidetty myös epävirallisia työpalavereja alueen edustajien ja EU:n komission edustajien kesken. Syyskuun 1999 aikana Itä-Suomen tavoite 1 ohjelmaa koskevaa valmistelua on jatkettu ministeriöiden ja alueiden välisissä neuvotteluissa. Syyskuun 21. päivä pidettyyn tavoite 1 - ohjelmia käsitelleeseen kokoukseen kutsuttiin myös keskusjärjestöjen edustajat mukaan. Kokoukseen osallistui 11 järjestön edustajat, joilla oli vielä ohjelmatyön loppuvaiheessa mahdollisuus kommentoida ohjelmaesityksiä. Komissiolle toimitettavaa tavoite 1 ohjelmaesitystä työstettiin sisäasiainministeriön koordinoimana. Valtioneuvoston hyväksymisen jälkeen Suomi jätti ohjelmaesityksen komissiolle JÄRJESTÖJEN OSALLISTUMINEN OHJELMAVALMISTELUUN Järjestöt ovat useaan otteeseen antaneet palautetta ohjelmaluonnoksesta sekä kirjallisesti että suullisesti sisäasiainministeriön järjestämissä tilaisuuksissa. Järjestöjen edustajien esittämiä näkökulmia on yhteensovitettu ja huomioitu ohjelman valmistelussa sekä alueilla että keskushallinnossa niiltä osin kuin se on ollut ohjelmalle esitettyjen tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaista. Suuria ristiriitoja ohjelman valmistelijoiden ja järjestöjen välillä ei ole esiintynyt. Järjestöt ovat palautteessaan korostaneet toiminnan sekä hallinnoinnin joustavuutta, yritysten ja muiden tahojen osallistumista ja yhteistyötä. Näihin vaatimuksiin on vastattu uuden hallintomallilain kautta, joka selkeyttää vastuutahot ja lisää järjestöjen osallistumista ohjelman toteutukseen. Yksi keskeisin tavoite uudelle ohjelmakaudelle on eritasoisen verkottumisen edistäminen. Ympäristöjärjestöjen korostama kestävän kehityksen edistäminen on ohjelman valmistelussa todettu tärkeäksi ja hankkeiden yleisiä valintakriteereitä päätettiinkin täydentää tältä osin. Järjestöt kiinnittivät palautteessaan huomiota ohjelman kautta syntyvien uusien työpaikkojen luonteeseen, hankkeiden valmisteluun toimialoittain ja keinoihin edistää alueen yritystoimintaa. Ohjelman valmistelussa on kiinnitetty erityistä huomiota työpaikkojen määrällisiin tavoitteisiin ja työpaikkojen jatkuvuuteen. Ohjelma-alueen nykyiset ja tulevat työvoimatarpeet 5

6 täytetään ylläpitämällä yritysten henkilöstön ammattitaitoa ja osaamista, kehittämällä tuotannollista toimintaa ja rakentamalla toiminnan kannalta tarpeellista infrastruktuuria. Itä- Suomen tavoite 1 ohjelman valmistelussa on keskusteltu tavoite 6 ohjelman kautta käynnistetyn hankeaktivaattoritoiminnan jatkamisesta. Nykyisestä toiminnasta saatuja kokemuksia hyödyntämällä voidaan hankeaktivaattoritoimintaa jalostaa paremmin vastaamaan alueen muuttuneita tarpeita. Itä-Suomen tavoite 1 ohjelmalla panostetaan voimakkaasti yritystoiminnan edistämiseen alueen elintason nostamiseksi. Ohjelman kautta panostetaan jo toimiviin yrityksiin sekä kehitetään yritysten toimintaympäristöä. Ohjelman rahoituksen monipuolisuutta tulee lisäämään erilaisten rahoituskeinojen (kuten Finvera Oyj) käyttöönotto Sisäasiainministeriön järjestämien tilaisuuksien lisäksi ovat ohjelmia eri ministeriöissä valmistelleet virkamiehet neuvotelleet ja tiedottaneet ohjelman valmistelun eri vaiheista omien alojensa järjestöjen kautta. Ohjelma-alueen toimijat ovat myös järjestäneet erillisiä tilaisuuksia, joissa järjestöjen ovat tuoneet esille omia mielipiteitään ja keskeisiä tavoitteitaan. Ohjelman valmistelussa on painotettu ympäristöasioiden huomioimista. Aluetasolla ovat ympäristökeskukset olleet tiiviissä yhteistyössä ohjelman valmistelussa. Ministeritasolla ovat ympäristöviranomaiset ovat osallistuneet täydellä panostuksella Itä- Suomen tavoite 1 ohjelman valmisteluun koko valmistelun ajan. Osallistuminen on ollut erityisen aktiivista ja rakentavaa keväästä 1999 eteenpäin Tarkempaa kuvausta eri tahojen osallistumisesta ohjelmaprosessiin on liitteessä 2. TASA-ARVONÄKÖKULMAN KYTKEMINEN OHJELMAVALMISTELUUN Rakennerahastokauden alueellisten ohjelmien valmistelussa tasa-arvonäkökulmaan on kiinnitetty erityistä huomiota. Sisäasiainministeriön alueille toimittamissa ohjeissa sekä valmistelun kuluessa annetussa palautteessa tasa-arvoasiat nostettiin selkeästi esiin. Ohjelmavalmistelun alkuvaiheessa sisäasiainministeriö pyysi rakennerahasto-ohjelmien tasaarvokysymyksiin perehtyneiltä tutkijoilta toimenpidelistan siitä, miten huolehditaan tasaarvonäkökulmien integroimisesta tavoiteohjelmien laadintaan. Lista valmistui tammikuun 1999 alussa ja se toimitettiin alueen ohjelmavalmistelua koordinoivien henkilöiden käyttöön. Edellä kuvatun lisäksi toteutettiin erillinen tasa-arvoprojekti. Tavoite 1 ja 2 ohjelmien valmisteluun liittyvän tasa-arvoprojektin toteuttamisesta sovittiin sisäasiainministeriön aluekehitysosaston, tasa-arvovaltuutetun toimiston sekä tasa-arvoasiainneuvottelukunnan kesken. Projektin tavoitteena oli varmistaa tasa-arvonäkökulman huomioiminen ohjelmien valmistelussa. Hankkeen toteuttamista varten sisäasiainministeriöön palkattiin kolmeksi kuukaudeksi ( ) projektikoordinaattori. Projektin tehtävänä oli arvioida, millä tavoin tasa-arvonäkökohdat oli huomioitu helmikuun 1999 lopussa valmistuneissa tavoite 1 ja 2 ohjelmien ensimmäisissä versioissa, tehdä arvioinnin perusteella ehdotuksia ohjelmien kehittämiseksi tasa-arvonäkökulmasta sekä laatia ehdotuksia jatkotyötä varten. Tasa-arvonäkökulmaa koskeva arviointi ja palaute ohjelmista lähetettiin maakuntien liittojen käyttöön jatkovalmistelua varten samassa yhteydessä kuin ministeriöiden ja järjestöjen kirjallinen palaute. Lisäksi tasa-arvonäkökohtien käsittelylle oli varattu erikseen aikaa ohjelmaehdotuksista ja palautteesta järjestetyissä seminaareissa huhtikuussa

7 Seminaarien tasa-arvo-osuudessa paneuduttiin tasa-arvon valtavirtaistamisen käsitteen ja toteuttamistavan selkiyttämiseen. Tähän liittyen käytiin läpi valtavirtaistamisen ja tasaarvoarvioinnin avuksi kehiteltyjä menetelmällisiä malleja sekä ohjelmaesitysten vahvuuksia ja heikkouksia tasa-arvotavoitteiden kannalta. Jatkovalmistelua varten tehtiin myös selkeitä ehdotuksia tasa-arvonäkökulman vahvistamiseksi ohjelmissa. ENNAKKOARVIOINTI Tavoite 1 ja 2 -ohjelmien ennakkoarviointi pyrittiin kytkemään mahdollisimman tiiviisti ohjelmien valmisteluun. Siksi arvioinnin lähestymistapa oli soveltava ja selvitystyyppinen. Pääpaino oli mahdollisimman käytännöllisen ja välittömästi hyödynnettävissä olevan tiedon tuottamisessa. Tarjouskilpailun perusteella tavoite 1 ja 2 ohjelmien ennakkoarvioinnin suoritti neljän tutkimuslaitoksen muodostama asiantuntija-arvioitsijoiden konsortio. Arviointitehtävästä vastaavana organisaationa ja arviointiryhmän koordinoijana toimi Suomen Aluetutkimus FAR. Arvioitsija laati molemmista Suomen tavoite 1 ohjelmaesityksistä niiden eri vaiheissa kolme erillistä raporttia. Huhtikuun 1999 lopussa valmistuneissa ennakkoarvioinnin ensimmäisissä osaraporteissa arvioitiin helmikuun lopussa valmistuneita ohjelmaesityksiä. Raporteissa arvioitiin mm. ohjelmaluonnoksiin sisältyviä toimintaympäristön kuvauksia ja valitun kehittämisstrategian yhteensopivuutta yhteisön keskeisiin toimintapolitiikkoihin sekä tehtiin ehdotuksia ohjelmien täydentämiseksi. Arviointiraporteissa myös kiteytettiin nykyisen rakennerahastokauden kokemukset ja tehtiin tältä pohjalta esityksiä uusia ohjelmia varten sekä tarkasteltiin sitä, miten ohjelmaluonnoksissa oli arvioitu ja hyödynnetty nykykauden tuloksia. Ennakkoarvioinnin toiset osaraportit Itä- ja Pohjois-Suomen tavoite 1 -ohjelmaluonnoksista valmistuivat kesäkuun 1999 lopussa. Arvioinnin kohteena olivat kesäkuussa valmistuneet versiot ohjelmaesityksistä. Arvioinnissa keskityttiin selvittämään kummankin ohjelman kehittämisstrategian osuvuutta tavoitteisiin, toimintalinjojen soveltuvuutta alueen ongelmien ratkaisemisessa sekä toimintalinjojen sopivuutta asetettuihin tavoitteisiin ja kehittämisstrategioihin. Arvioinnissa tarkasteltiin myös yritystoiminnan asemaa ja merkitystä, ESRviitekehystä ohjelmissa sekä maaseutu- ja kaupunkinäkökulmia. Lisäksi arvioitsija kiinnitti runsaasti huomiota indikaattoreiden määrittelemiseen ja tavoitteiden määrällistämiseen. Ensimmäiset ja toiset ennakkoarviointiraportit olivat näin ohjelman teosta vastaavien viranomaisten käytettävissä ohjelmia työstettäessä. Osaraporteissa esitetyistä kommenteista ja suosituksista on myös käyty viranomaisten ja asiantuntija-arvioitsijoiden välillä keskusteluja. Kommentit ja suositukset on pyritty ottamaan mahdollisuuksien mukaan huomioon. Kolmannet eli viimeiset ennakkoarvioinnin osaraportit valmistuivat kahden viikon kuluessa siitä, kun valtioneuvosto oli hyväksynyt ohjelmaesitykset komissiolle toimitettavaksi. Arvioitsijalla oli näin viimeisiä osaraportteja tehtäessä käytettävissään Suomen lopulliset ohjelmaesitykset. Viimeisissä osaraporteissa keskityttiin ohjelmien arvioitujen vaikutusten ja määrällisten tavoitteiden tarkasteluun. Raporteissa käsiteltiin myös hallinto- ja toimeenpanojärjestelmää sekä seurantajärjestelmää. Lisäksi viimeisiin osaraportteihin sisällytettiin arviot ohjelmaprosessin kulusta ml. kumppanuus- ja näkyvyysperiaatteen toteutumisesta sekä ennakkoarvioinnin tulosten huomioimisesta ohjelman laadinnan kuluessa. Komissiolle toimitettavien ohjelmaesitysten arvioinnin lisäksi raportti sisältää myös arvioitsijan yhteenvedon siitä, miten ennakkoarviointi on otettu ohjelmavalmistelussa huomioon. 7

8 Kolmannet ennakkoarvioinnin osaraportit toimitettiin komissiolle erillisinä asiakirjoina parin viikon kuluessa siitä, kun Suomi on jättänyt komissiolle tavoite 1 -ohjelmaesityksensä. Erillisellä tasa-arvoprojektilla, joka toteutettiin , on myös yhtymäkohtia ennakkoarviointiin. Tätä projektia on kuvattu tarkemmin edellä kohdassa, jossa käsitellään tasaarvonäkökulman kytkemistä ohjelmavalmisteluun. 8

9 2. ITÄ-SUOMEN TILA JA KEHITYSNÄKYMÄT Itä-Suomi NUTS II-tasolla käsittää Etelä-Savon, Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnat. Yhteensä Itä-Suomessa asuu asukasta, joista Etelä-Savossa asukasta, Kainuussa asukasta, Pohjois-Karjalassa asukasta ja Pohjois- Savossa asukasta. Alueen suurimmat keskukset ovat Mikkeli, Kajaani, Joensuu ja Kuopio. Alueen pinta-ala on km 2. Alueelle on tyypillistä harva asutus, asukastiheys on vain 8,2 asukasta neliökilometriä kohti, kun se koko maassa on 15,2 asukasta neliökilometriä kohti. Alueelle on leimallista edelleen runsas vesistöisyys, vesien osuus kokonaispinta-alasta on 17,5%. Itä-Suomella on yhteistä rajaa Venäjän kanssa noin 560 km. Kuvio 2/1 Itä-Suomen väestö Kuvio 2/2 Itä-Suomen yhdyskuntarakenne seutukunnittain v

10 Itä-Suomen alueellista profiilia suhteessa koko maahan kuvataan alla. Pitkän aikavälin rakenteellisina kehityssuuntina Itä-Suomelle on ollut leimallista aluetalouden hidas kehitys suhteessa maan keskiarvoon. Kehitykseen ovat liittyneet työpaikkamenetykset erityisesti alkutuotannossa, jota muut elinkeinot eivät ole pystyneet korvaamaan: Väestön poismuutto, joka on viime vuosina kiihtynyt. Väestörakenteen vinoutuminen, painottuminen vanhempiin ikäluokkiin, muuttoalttiimpia nuoret, parhaimmin koulutetut, naiset. Vähenevä väestöpohja kaventaa yritystoiminnan ja palvelujen toimintaedellytyksiä, seurauksena supistuva kierre. Alhainen tulotaso ja kotitalouksien varallisuus Yrityspohjan vähäisyys suhteessa muuhun maahan sekä painottuminen ns. perinteisille aloille. Erityisen voimakkaasti rakennemuutokset ovat kohdistuneet maaseudulle. Itä-Suomen jälkeenjääneisyys muuhun maahan nähden on 1990-luvulla selvästi kasvanut, mikä selittyy pitkälti Itä-Suomen aluetalouden ominaispiirteillä. 10

11 Seuraavassa tarkastellaan lähemmin em. Itä-Suomen rakenteellista kehitystä keskeisimpien osatekijöiden osalta. Tarkastelu kohdistuu ensisijaisesti 1990-lukuun, mutta kehityksen taustat ovat osoitettavissa samansuuntaisina peruslinjoina aina 1970-luvulta, jolloin seurauksiltaan keskittävä rakennekehitys alkoi Suomessa selvästi voimistua. 2.1 ITÄ-SUOMEN SOSIOEKONOMINEN KUVAUS Aluetalous ja elinkeinot Itä-Suomen bruttokansantuote oli v mk henkeä kohden. Bkt aleni selvästi luvun alkuvuosina ollen alimmillaan v mk henkeä kohti. Indeksi koko maahan verrattuna aleni 1990-luvun alkupuolella luvusta 86 lukuun 83 eli Itä-Suomen aluetalous menetti valtakunnallista asemaansa. 11

12 Itä-Suomen bkt/asukas oli v prosenttiyksikköä maan keskiarvoa alemmalla tasolla. Vuosien keskiarvona Itä-Suomen bkt/asukas on 74,2% EU:n keskiarvosta ja täyttää noin EU:n tavoite 1-kriteerin, eli indeksin on alitettava 75% EU:n keskiarvosta. Kuvio 2.1/1 NUTS II-suuralueiden BKT/asukas kehityskaudella , EU= Uusimaa EU=100 Etelä-Suomi Itä-Suomi Väli-Suomi Pohjois-Suomi KOKO MAA Vuonna 1996 Itä-Suomen maakuntien bkt/asukas vaihteli Kainuun markasta Pohjois- Savon markkaan, kun vastaava luku koko maassa oli markkaa. 12

13 Kuvio 2.1/2 Bkt/asukas Itä-Suomen maakunnissa ja koko maassa v mk Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Koko maa Itä-Suomen nimellisen arvonlisäyksen kokonaisvolyymi vuonna 1996 oli noin 54, 6 mrd.mk. Vuosina arvonlisäys kasvoi nimellishinnoin noin 1,2 prosenttia, kun vastaava kasvu koko maan tasolla oli noin 11 prosenttia. Paitsi volyymiltään Itä-Suomen bruttokansantuote eroaa muusta Suomesta myös rakenteeltaan. (kuvio 2.1/3). Maa- ja metsätalouden osuus bkt:sta on Etelä-Savossa kolminkertainen maan keskiarvoon nähden ja muissakin Itä-Suomen maakunnissa yli kaksinkertainen. Vastaavasti teollisuuden osuus on Itä-Suomen maakunnissa 3-5 prosenttiyksikköä maan keskiarvoa alhaisempi. Julkisten palvelujen merkitys kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pohjoisemmaksi Itä-Suomessa mennään. Koko Itä-Suomen tasolla julkinen sektori kattoi noin 24 prosenttia alueen arvonlisäyksestä. Tulevan aluekehityksen kannalta merkittävää on, että em. Itä-Suomessa vahvasti edustettujen alkutuotannon ja julkisten palvelujen piirissä työpaikkakehitykseen ei arvioida yleisesti ottaen kasvusuuntaa. Vastaavasti ns. kasvualoihin, esim. elektroniikkaan ja tietotekniikkaan liittyvä yritystoiminta on alueella vain vähäisesti edustettu. 13

14 Kuvio 2.1/3 Bruttokansantuotteen jakautuminen eri elinkeinoaloilla Itä-Suomessa luvun alkupuolisko oli koko Suomessa syvän taloudellisen laman sävyttämää. Lamasta toipuminen on ollut selvästi seurauksiltaan aluekehitystä eriyttävää. Viime vuosina taloudellinen kehitys on ollut erittäin nopeaa Etelä-Suomessa sekä rannikkoalueilla. Itä- Suomessa talouden paraneminen on tapahtunut oleellisesti hitaammin. Kehityksen erilaisuuteen on syynä tuotantorakenteelliset tekijät, erityisesti vientipainotteisten kasvualojen vähäisyys Itä-Suomen elinkeinorakenteessa. Bkt:n muutoksia eri toimialoilla 1990-luvulla Itä-Suomessa ja koko maassa kuvataan kuviossa 2.1/4. 14

15 Kuvio 2.1/4 Bkt:n suhteelliset muutokset elinkeinoittain Itä-Suomessa sekä koko maassa % 20,0 10,0 0, Teollinen Rakennusto Kauppa ja Muut Julkinen Maametsätal Itä- S i Koko Yhteenvetona voidaan todeta, että bkt:n menetykset ovat olleet alkutuotantoa lukuun ottamatta suhteellisesti syvempiä menettävissä elinkeinoissa kuin koko maassa ja vastaavasti bkt:n kasvut suhteellisesti pienempiä kasvavissa elinkeinoissa kuin maassa keskimäärin. Alkutuotannon bkt:n väheneminen on vastannut suunnilleen valtakunnallista keskiarvoa. Vuosina tuottavuuden (arvonlisäys/työllinen) kasvu Itä-Suomen tuotannollisilla toimialoilla on ollut 18 prosenttia hitaampaa kuin kokomaassa keskimäärin. Kuitenkin osa itäsuomalaisista tuotannollisista toimialoista ovat kansallisesti kilpailukykyisiä tuottavuuden kasvulla mitattuna, mutta yksikään niistä ei ollut lisännyt työpaikkojaan vuonna 1996 vuoden 1990 tasolle. Kilpailukykyisten toimialojen osuus Itä-Suomen arvonlisäyksestä vuonna 1996 oli noin 13 prosenttia ja työpaikoista vain 10 prosenttia. Koko maan viennistä itäsuomalaisen tuotannon osuus on noin 8 prosenttia. Etenkin kaivosteollisuuden sekä puutavaran ja puutuotteiden valmistuksen osuus koko maan viennistä on suuri. Vientipainotteisten kasvualojen osuus Itä-Suomen elinkeinorakenteessa on kuitenkin erittäin vähäinen. 15

16 Kuvio 2.1/5 Itäsuomalaisen viennin osuus koko maan viennistä eri toimialoilla vuonna 1997 Mineraalien kaivu Puutavaran ja puutuott. valm. Tekstiilien, vaatteiden nahan valm. Massan,paperin jne valm. kustant. painam. KOKO TEOLLISUUS Ei-metallisten mineraalituott.valm. Elintarvikkeiden ja juomien ja tupakkatuott. valm. Koksin,öljytuott., kemiallisten, kumi-ja muovituott.valm. Metallien ja metalli-ja konepajatuott.valm. Sähkö-, kaasu-ja lämpöhuolto 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 40,0 % Työpaikat ja työllisyys Itä-Suomen työpaikat vähenivät romahdusmaisesti 1990-luvulla. Vuosina työpaikkojen määrä laski :sta :een eli noin joka viides työpaikka menetettiin. Huolimatta samanaikaisesta väestön ja työvoiman vähenemisestä tämä aiheutti suurtyöttömyyden, joka on alkanut korjaantua vasta viime vuosina. Itä-Suomen työttömyysaste on laskenut vuosien 1997 ja 1998 aikana, mutta työttömyysasteen lasku on jäänyt kuitenkin jälkeen muiden suuralueiden pl. Pohjois-Suomi kehityksestä. Itä-Suomen aluetuotteen ja työllisyyden suhteellinen valtakunnallinen asema heikentyi luvun aikana. Tämä johtuu ennen muuta nopeasti kasvavien elinkeinojen vähäisyydestä. Itä- Suomen elinkeinorakenteesta koko maata keskimääräistä vahvemmin edustetut maa- ja metsätalous sekä julkinen sektori ovat vähentäneet runsaasti työvoimaa. Lamavuosina myös teollisuuden ja rakentamisen työvoima väheni nopeasti. Vuosina työpaikkojen määrä laski :sta :een eli noin joka viides työpaikka menetettiin. Rajuinta työpaikkojen väheneminen on ollut talonrakennuksessa, sillä kuudessa vuodessa toimialalta katosi noin 52 prosenttia työpaikoista. Maataloudessa työpaikoista hävisi noin 40 prosenttia vuosina Itä-Suomen osalta työpaikkojen kokonaiskato on ollut vuosina yhteensä -21 prosenttia kun se vastaavasti koko maan osalta oli -17 prosenttia. Itä-Suomessa julkinen sektori tarjosi lähes 29 prosenttia työpaikoista vuonna Maatalouden työpaikkaosuus oli noin 10 prosenttia, mikä on lähes sama kuin kaupan ja korjaustoiminnan työpaikkaosuus. Vuosina ainoastaan neljä toimialaa on lisännyt työpaikkojaan: kumi- ja muoviala, vesiliikenne, vesihuolto ja liikenteen palvelutoiminta. Näiden toimialojen yhteinen työpaik- 16

17 kamäärä on kuitenkin vain noin 3000, joka vastaa vain 1,3 prosenttia kokonaistyöpaikkamäärästä. Työpaikkojen kokonaisvähennykseen on voimakkaimmin vaikuttaneet maa- ja metsätalouden, kaupan ja korjauksen sekä talonrakentamisen työpaikkojen väheneminen. Niiden osuus kokonaisvähennyksestä oli noin 56 prosenttia. Kuvio 2.1/6 Itä-Suomen työpaikat v * Alkutuotanto Teollisuus Rakennustoiminta Kauppa, liikenne, maj.toim. Rah., vak. ym. palv. Yhteiskunn.palvelut Kuvio 2.1/7 EU-vertailukelpoinen työttömyysaste NUTS II -suuralueilla vuosina (Tilastokeskus) 25,0 20,0 Uusimaa Etelä-Suomi 15,0 ITÄ-SUOMI Väli-Suomi 10,0 Pohjois- Suomi KOKO MAA 5,0 0, Itä-Suomen viime vuosien työttömyyden aleneminen perustuu pääasiassa työvoiman 17

18 muuttotappioon, työvoiman ulkopuolelle siirtymiseen ja työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, ei niinkään uusien työpaikkojen syntymiseen. Kasvualojen työllisyyden koheneminen ei ole riittänyt korvaamaan työpaikkojen vähenemistä muilla aloilla. Korkeaa työttömyyttä voidaankin pitää tällä hetkellä Itä-Suomen keskeisimpänä ongelmana, jolla on laajat heijastusvaikutukset sekä alueen talous- että hyvinvointisektoreille. Työttömien1 määrä on Itä-Suomessa vähentynyt ohjelmakaudella noin henkilöllä. Samaan aikaan työttömyysaste on alentunut 2,8 %-yksiköllä. Työttömien naisten määrä on lievästi vähentynyt, mutta heidän osuutensa työttömistä kasvanut 2,7 prosenttiyksiköllä. Nuorten työllisyyskehitys on ollut ilahduttavan suotuisa, mikä heijastelee myös koko maan kehitystä. Pitkäaikaistyöttömien määrä on vähentynyt, mutta heidän osuutensa työttömistä on kasvanut. Työllisyyden parantuminen ei siis ole kohdentunut toivotulla tavalla pitkäaikaistyöttömyyteen. Työvoimapoliittisten toimenpiteiden piirissä olevien määrä on hieman laskenut tarkastelukaudella. Työllistämis- ja koulutustoimenpiteissä olevien osuus työttömistä on kuitenkin hieman kasvanut. Työttömyysaste alueella olisi ilman työllisyyden hoidon aktiivitoimia runsaat 25% henkilöä Muutos Työvoima Työttömät joista naiset alle 25-v yli 1-v Työvoimapoliittisten toimien piirissä Työttömät + toimenpiteissä olevat Työttömyysaste, % 22,9 21,4 21,6 20,1-2,8 Työttömistä - naisia, % 43,1 46,5 44,6 45,8 2,7 - alle 25.v, % 16,6 15,5 12,6 12,0-4,5 - yli 1-v, % 24,4 28,4 27,1 26,5 2,1 Työvoimapoliittisin toimin työllistetty % työttömistä 25,7 31,3 31,3 27,9 2,2 Työvoimapoliitisin toimin työllistetty % työvoimasta 5,9 6,7 6,8 5,6-0,3 Työttömyysaste ml. työvoimapol. toimet 28,8 28,3 28,6 25,8-3,1 Lähde: Työministeriö Itä-Suomen sisällä maakunnittaista työttömyyden kehitystä kuvataan liitteessä 8, jossa erot käyvät ilmi myös sukupuoliryhmittäin. Alle 25-vuotiaiden työttömien määrän väheneminen on tapahtunut Itä-Suomessa huomattavasti hitaammin kuin koko maassa keskimäärin. Huomioiden Itä-Suomen viime vuosien voimakas poismuutto voidaan lisäksi olettaa, että huomattava osa nuorten työttömyyden vähenemisestä on seurausta nuorten työttömien poismuutosta uusien työpaikkojen syntymisen sijaan. 1 Ohjelma-asiakirjassa mainitut työttömyysluvut ovat työministeriön määritelmän mukaiset, jotka ovat Suomen Tilastokeskuksen tuomia ja EU:n Tilastoviraston (Eurostat) käyttämiä lukuja korkeampia. 18

19 Taulukko 2.1/1 Alle 25-vuotiaiden työttömien määrän muutos KOKO MAA ITÄ-SUOMI Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Lähde: Työministeriö 1997 marraskuu marraskuu muutos muutos-% - 7,5-2,7-2,7-3,3-0,7-4,6 Pitkäaikaistyöttömyydessä on tapahtunut positiivista kehitystä erityisesti Pohjois-Savossa ja Kainuussa, jossa yli vuoden työttömänä olleiden määrä laski vuoden 1998 aikana yli 10 %. Pohjois-Karjalan tilanne poikkesi tässä suhteessa kuitenkin muista Itä-Suomen maakunnista, sillä siellä pitkäaikaistyöttömien määrä pienentyi vuoden 1998 aikana vain alle 6 %. Pitkäaikaistyöttömyyden väheneminen Itä-Suomessa on seurannut suunnilleen koko maan kehitystä. Yritystoiminta Itä-Suomen tavoite 1 -alueen elinkeinorakenne verrattuna muuhun maahan (v.1997) Toimipaikkoja Itä-Suomi % kaikista toimipaikoist a Muu Suomi MAA-JA METSÄTALOUS ,2 % 3,1 % MINERAALIEN KAIVU, SÄHKÖ-, KAASU- JA VESIH ,6 % 1,0 % RAKENTAMINEN ,3 % 11,6 % TEOLLISUUS ,5 % 11,8 % - elintarvikkeiden, juomien ja tupakan valmistus 362 1,3 % 0,9 % - puutavaran ja puutuotteiden valmistus 626 2,2 % 1,2 % - kivituotteiden valmistus 54 0,2 % 0,1 % - metallituotteiden valmistus 456 1,6 % 1,9 % - koneiden ja laitteiden valmistus 433 1,6 % 1,6 % - sähköteknisten tuotteiden jne. valmistus 187 0,7 % 0,8 % MAJOITUS- JA RAVITSEMISTOIMINTA ,0 % 5,3 % YRITYSPALVELUT ,7 % 29,7 % - kuljetus, varastointi ja tietoliikenne ,0 % 10,6 % - rahoitustoiminta 419 1,5 % 2,0 % - kiinteistö-, vuokraus-, tutkimuspalvelut ,2 % 17,1 % KOTITALOUSPALVELUT ,7 37,5 % - tukku- ja vähittäiskauppa ,2 % 25,3 % - koulutus 130 0,5 % 0,6 % - terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut ,7 % 4,6 % - muut yht.kunn. ja henk.koht. palvelut ,3 % 7,0 % YHTEENSÄ % 100 % Itä-Suomen yrityksistä suurin osa on palveluyrityksiä. Palveluyritysten osuus Itä-Suomen 19

20 kaikista toimipaikoista v oli 64 %. Palveluyrityksistä kotitalouksille palveluja tuottavien yritysten osuus oli lähes 37 % ja yrityksille palveluja tuottavien yritysten osuus oli 28 %. Yrityspalveluista Itä-Suomessa keskeisin on kuljetuspalvelut, jonka osuus on huomattavasti muuta maata suurempi. Sen sijaan muiden yrityspalvelujen osuus muuhun maahan verrattuna on pienempi. Kotitalouksille palveluja tuottavien yritysten osuus on vain hieman pienempi kuin muualla Suomessa. Kotitalouksille palveluja tuottavista yrityksistä kaupan alan sekä terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluiden osuus on lähes 80%. Palveluyrityksistä kuljetuspalvelut korostuvat erityisesti Kainuussa ja Etelä-Savossa. Pohjois-Karjalassa on taas muuta Itä-Suomea enemmän sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja tarjoavia yrityksiä. Liikeelämän palveluilla on muuta Itä-Suomea keskeisempi merkitys Pohjois-Savossa. Teollisuusyritysten osuus Itä-Suomen kaikista toimipaikoista oli 11,5 %, mikä on hieman muuta maata alhaisempi. Teollisten yritysten työllistävä osuus oli kuitenkin lähes 34 %, mikä ylittää huomattavasti muun maan vastaavan osuuden. Teollisuuden keskeiset toimialat Itä- Suomessa ovat puutuotteiden valmistus, metallituotteiden valmistus, koneiden ja laitteiden valmistus sekä elintarvikkeiden valmistus. Näiden osuus alueen kaikista teollisuusyrityksistä on yli puolet. Verrattuna muuhun maahan Itä-Suomessa on enemmän puu- ja kivituotteita sekä elintarvikkeita valmistavia yrityksiä kun sen sijaan kasvavien toimialojen kuten elektroniikka- ja informaatioteknologia-alan yritysten osuus on muuta maata alhaisempi. Metsä ja metalliteollisuus sekä koneiden ja laitteiden valmistus korostuu erityisesti Etelä- Savossa, jossa ko. toimialojen osuus teollisuuden toimipaikoista on lähes puolet. Pohjois- Karjalassa on puu- ja metallituotteiden valmistuksen ohella merkittävässä määrin myös kumija muovi tuotteita valmistavia yrityksiä, jotka ovat alueella merkittävä työllistäjä. Kainuussa keskeisiä avaintoimialoja ovat metsäteollisuus sekä elektroniikkateollisuus. Myös elintarvikkeiden jalostuksen osuus on merkittävä. Pohjois-Savossa kasvavia teollisuudenaloja ovat kone- ja laiteteollisuus sekä sähkötekniset tuotteet kuten automaatiotuotteet ja lääkintäkojeet. Matkailuyrityksillä on Itä-Suomessa myös keskeinen merkitys ja niiden osuus (6,0 %) on muuta maata suurempi. Matkailu korostuu erityisesti Etelä-Savossa ja Kainuussa, joissa matkailuyritysten osuus on muuta Itä-Suomea suurempi. Uusien yritysten perustaminen on Itä-Suomessa ollut muuta maata vähäisempää. Uusien yritysten perustamisaste Itä-Suomessa (eli aloittaneet yritykset suhteessa yrityskantaan) oli 8,8 %, kun vastaava luku koko maan osalta oli 10 % ja Uudenmaan osalta 11,3 %. Itä- Suomen tuotannollista rakennetta toisaalta työpaikkojen, toisaalta aluetuotteen valossa v sekä tavoitteen mukaan v tilanteessa kuvataan liitetaulukoissa 24 ja 25. Väestökehitys ja väestörakenne Itä-Suomen väkiluku vuoden vaihteessa oli asukasta, mikä on 13,4% koko maan väkiluvusta. Itä-Suomi on ollut aina 1960/70-lukujen vaihteesta lähtien muuttotappioaluetta, mutta käynnistynyt kansallinen aluepolitiikka hidasti muuttotappioita luvulla. Vastaavasti myös 1990-luvun alkupuolella muuttotappiot säilyivät suhteellisen alhaisina, koska laman seurauksena työpaikkoja myöskään muuttoliikkeen tyypillisellä vastaanottoalueella, Etelä-Suomessa ei ollut. Aivan viime vuosina muuttotappiot ovat alkaneet uudelleen kiihtyä. Itä-Suomi ei ole pystynyt käyttämään hyväksi kohentunutta talouskehitystä työllisyystilanteensa parantamiseen, mikä on heijastanut lähtömuuton voimistumisena. Vuonna 1998 Itä-Suomi kirjasi väestötappiota yhteensä henkeä. Kehitysnäkymä-arvion 20

21 mukaan väkiluvun on arvioitu alenevan noin henkeen vuoteen 2006 mennessä. Tavoite 1 -ohjelman vaikutuksilla arvioidaan muuttotappion hidastuvan noin 900 henkeen vuodessa. Tavoite 1 -ohjelman sekä kansallisten toimenpiteiden avulla arvioidaan muuttoliikkeen hidastuvan siten, että vuonna 2006 Itä-Suomen väkiluku on henkeä. Itä- Suomen väestömäärän vähenemisestä yhä suuremman osan selittää ikärakenteen vanhenemisesta johtuva kuolleiden enemmyys syntyneisiin nähden. Arvioidusta vajaan hengen väestön vähenemisestä vuoteen 2006 mennessä luonnollisen väestön vähenemisen osuus on noin kolmannes. Kuvio 2.1/8 Itä-Suomen väestönmuutokset vv (henkeä/vuosi) henk Aktiivisimpia muuttajia ovat nuoret ja eniten koulutusta saaneet. Muuttotappioalueilla em. muuttoliikkeen valikoivuus muovaa väestörakennetta alueen kehitysedellytysten kannalta negatiivisempaan suuntaan, vaikka nettomuutto olisikin tasapainossa. Itä-Suomessa jopa kaikki keskusalueetkin ovat nettomenettäjiä korkeimmin koulutetuissa muuttajissa. Myös sukupuolen mukaan muuttoliike on valikoivaa naisten ollessa muuttoalttiimpia. 21

22 Kuvio 2.1/9 15-vuotiaiden ja sitä vanhempien maassamuutto koulutusasteen mukaan Itä-Suomessa v Perusaste tai tuntem Alempi keskiaste LÄHTÖMUUTTO TULOMUUTTO Ylempi keskiaste Korkea-aste henk. Alueen kehitysmahdollisuuksia pitemmällä tähtäyksellä kaventavaksi tekijäksi on muodostumassa väestön ikärakenne. Pitkään jatkuneisiin muuttotappioihin liittyen Itä- Suomen ikärakenne on vanhusvoittoisempi kuin valtakunnassa keskimäärin: yli 65-vuotiaiden osuus Itä-Suomessa on 16,4% koko maan vastaavan luvun ollessa 14,6%. Ennusteiden mukaan Itä-Suomessa nuorten ikäluokkien koot supistuvat nopeammin kuin maassa keskimäärin: Tilastokeskuksen ennusteen mukaan kaudella vuotiaiden määrä vähenee Itä-Suomessa 25,0% valtakunnallisen keskiarvon ollessa 14,8%. 65 vuotta täyttäneiden ikäluokat kasvavat Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Itä- Suomessa vuoteen 2030 mennessä n hengellä eli runsaat 1,5-kertaiseksi. Vuonna 2030 jo noin joka neljäs itäsuomalainen olisi eläkeikäinen. 22

23 Kuvio 2.1/10 Eri ikäryhmien koon kehitys Itä-Suomessa vuodesta 1980 sekä Tilastokeskuksen trendiennusteen mukaan vuoteen 2030 henk v v v v v v. 75- v vuosi Kuvio 2.1/11 Itä-Suomen väestön ikä- ja sukupuolirakenne ikä miehet naiset henk Itä-Suomessa asuu naista enemmän kuin miehiä. Liittyen naisten suurempaan muuttoalttiuteen sukupuolirakenne on vinoutunut nuoremmissa ikäryhmissä: Itä-Suomessa keskuskaupunkien (Kuopio, Mikkeli, Joensuu, Kajaani) ulkopuolisilla alueilla vuo- 23

24 tiaiden ikäryhmässä oli v naisia lähes 4000 vähemmän kuin miehiä. Maaseudulla em. epäsuhta" on huomattavasti suurempi. Vanhimmissa ikäluokissa naisenemmyys johtuu miesten ylikuolleisuudesta ja alhaisemmasta keski-iästä. Ikäluokassa 75-vuotiaat ja sitä vanhemmat naisten määrä on miehiin nähden kaksinkertainen. Vuodesta 1992 lähtien muuttoliike Itä-Suomen väestömuutostekijänä on jälleen voimistunut. Itä-Suomen tulo- ja lähtömuutto muihin maakuntiin oli v noin lähtömuuttajaa ja noin tulomuuttajaa. Voimakkaimmin tulo- ja lähtömuutto kohdistui ikäryhmiin vuotiaat ja vuotiaat. Tämä indikoi puutteita erityisesti nuorten mahdollisuuksissa löytää sopivaa opiskelu- ja työtilaisuutta Itä-Suomessa. Liitteessä (liite 12) kuvataan Itä-Suomen väestömuutoksia väestönmuutostekijöittäin eriteltynä toisaalta muuttoliikkeeseen, toisaalta ns. luonnolliseen väestömuutokseen (syn- tyneiden ja kuolleiden erotus). Väestön ikärakenteen vanhenemisen seurauksena luonnollinen väestömuutos on muuttunut jo tällä hetkellä negatiiviseksi. Vuonna 1998 kuolleisuus ylitti syntyvyyden Itä-Suomessa n. 800 hengellä. Suunta on tulevaisuudessa koko ajan vahvistuva. Itä-Suomen maaseudulla (FAR- luokitus) asuva väestö on vähentynyt aikavälillä hengellä. Vuonna 1998 maaseutuväestön määrä oli henkeä eli noin puolet Itä-Suomen väestöstä. V Itä-Suomen maaseudulla arvioidaan asuvan henkeä. Tämä merkitsisi maaseutualueiden väestötappioiden hidastumista. Koulutustaso ja osaaminen Alueen kehitysedellytysten kannalta väestön koulutustaso on yhä tärkeämpi tekijä. Koulutustason merkitys korostuu sekä työvoiman laadun että tietoyhteiskunnan mahdollisuuksien hyväksikäytön näkökulmasta. Tilastokeskus mittaa koulutustasoa 15 vuotta täyttäneen väestön suorittamien tutkintojen koulutusasteista lasketulla mittainluvulla. Taulukosta 2.1/2 käy ilmi, että kaikissa Itä-Suomen maakunnissa koulutustaso on maan keskiarvoa alhaisempi. Tämän lisäksi koulutustaso näyttää paranevan Itä-Suomessa hitaammin kuin muualla maassa. Taulukko 2.1/2 Koulutustason kehitys Itä-Suomessa KOKO MAA Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Koulutustasomittain Muutos ed. vuodesta Itä-Suomessa tutkinnon suorittaneita 15 vuotta täyttäneistä on jossain määrin vähemmän sekä miesten että naisten joukossa. Keskiasteen tutkinnon suorittaneita miehiä on keskimäärin samassa suhteessa kuin koko maassa. Keskiasteen koulutuksen saaneita naisia on reilun prosenttiyksikön enemmän kuin koko maassa. Korkea-asteen koulutuksen saaneita miehiä on Itä-Suomessa lähes 4%-yksikköä vähemmän kuin koko maassa, naisten kohdalla ero on runsas 2%-yksikköä. Koulutustasoa koskevia tietoja on liitteessä 6. 24

25 Em. alueittainen kehityskuva kuitenkin tasoittuu, jos tarkastelu kohdistetaan nuoriin, uuteen työvoimaan. Tältä osin voidaan todeta, että Itä-Suomen koulutusjärjestelmä kokonaisuutena tarkastellen on korkeatasoinen, monipuolinen ja tuottaa korkeatasoisia osaajia. Aluepoliittinen haaste on tarjota nuorille työmahdollisuus omalla alueella. Väestön koulutustasoa Itä-Suomen eri maakunnissa on kuvattu tarkemmin liitteen 8 alemmassa taulukossa. Korkeamman osaamisen alat eivät täysin tue Itä-Suomen nykyisiä elinkeinoja. Alueella tarvitaan erityisesti kaupallisen ja teknisen alan korkeinta koulutusta. Itä-Suomen yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja muiden oppilaitosten suuntautuminen luo kuitenkin edellytyksiä alueellisen elinkeinokartan laajentamiselle. Itä-Suomen alueella on korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden henkilöiden osuus väestöstä muuta maata alhaisempi mm. nuorten poismuuton takia (liitetaulukko 13). Yliopistot Itä-Suomen alueella on yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja tutkimustoiminnan verkosto, joka toimii aktiivisessa kansallisessa ja kansainvälisessä vuorovaikutuksessa edustamiensa alojen kanssa. Alueelle sijoittuvat Joensuun ja Kuopion yliopistot, joiden lisäksi yliopistoopetusta annetaan myös Kajaanissa (Oulun yliopisto), Mikkelissä (Helsingin yliopisto ja Helsingin kauppakorkeakoulu) ja Savonlinnassa (Joensuun yliopisto) sijaitsevissa yksiköissä. Joensuun yliopiston vahvoja osaamisalueita ovat monitieteinen ja laaja-alainen opettajankoulutus, metsät ja muut uusiutuvat luonnonvarat ja ympäristö, huipputeknologian osaaminen sekä Euroopan reuna- ja raja-alueiden yhteiskunta- ja kulttuurikehitys. Yliopiston tiedekunnat ovat humanistinen, kasvatustieteellinen, matemaattis- luonnontieteellinen, metsätieteellinen sekä yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Joensuun yliopistossa toimivat tuotantoelämän kannalta tärkeät kemian ja fysiikan laboratoriot, joiden erityisosaamisena ovat materiaali ja nanoteknologia. Kuopion yliopistossa annetaan koulutusta ja tehdään tutkimusta farmaseuttisessa, lääketieteellisessä, yhteiskuntatieteellisessä sekä luonnontieteiden ja ympäristötieteiden tiedekunnissa. Yliopistossa on lisäksi biotieteisiin ja bioteknologiaan erikoistunut tiedekuntaan rinnastettava A.I.Virtanen -instituutti. Kuopion yliopiston vahvuusalueita ovat terveystieteet, biotekniikka, ympäristötieteet ja soveltava eläintiede. Kuopiossa toimii lisäksi Sibelius Akatemian Kuopion yksikkö. Oulun yliopiston alainen opettajankoulutuslaitos sekä Kajaanin Kehittämiskeskus, jonka toimialoja ovat aikuiskoulutus, aluekehitys, biotekniikka ja mittalaitelaboratorio, toimivat Kajaanissa. Mikkelissä toimii neljä korkeakouluyksikköä. Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus harjoittaa maaseudun elinolosuhteisiin ja elinkeinoihin liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä antaa mm. avointa yliopisto ja täydennyskoulutusta. Yksikön erityisosaamisaloja ovat mm. luonnonmukainen tuotanto ja maaseutuyrittäjyys. Helsingin yliopiston Osuustoimintainstituutin kehittämis- ja koulutustoiminta liittyy osuustoimintaan ja laajemminkin yhteisölliseen yritystoimintaan. Helsingin kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus tarjoaa yritysten henkilöstölle ja yritysjohdolle suunnattua koulutusta ja monipuolista yritystoiminnan ja yrittäjyyden asiantuntemusta. Yksikön erityisosaamisalana on Pietarin ja Leningradin alueen markkinoiden ja yritystoiminnan tuntemus ja siihen liittyvät palvelut. Helsingin kauppakorkeakoulun Kansainvälinen keskus antaa BBA ja MBA-tutkintoon johtavaa kansainvälistä koulutusta. 25

26 Savonlinnassa toimii useita Joensuun yliopiston yksiköitä: opettajainkoulutuslaitos, kansainvälisen viestinnän laitos, Savonlinnan täydennyskoulutusyksikkö sekä Saima - Savonlinnan ekotieteet. Osaamiskeskukset Valtakunnallisten osaamiskeskusten verkon Itä-Suomen yksiköt erikoistumisalueineen luovat monipuolisen osaamisalueiden kokonaisuuden. Osaamiskeskukset tukevat alueen olemassa olevan yritystoiminnan kehittämistä ja uuden yritystoiminnan perustamisesta sen elinkeinotoiminnan osaamisen tasoa kohottamalla. Etelä-Savo on mukana valtakunnallisen osaamiskeskusohjelman verkostoituneissa elintarvikealan ja puualan osaamiskeskuksissa. Elintarvikealan osaamiskeskuksessa Etelä-Savon erikoisalana on elintarvikealan ympäristö- ja laatukysymykset, erityisesti luomuelintarviketalous. Puuosaamisessa Etelä-Savon erikoisosaaminen liittyy mm. puuenergiaan sekä puun lämpökäsittelyyn. Valtakunnallisen osaamiskeskusohjelman ulkopuolella Savonlinna on valtakunnallisesti merkittävä matkailuosaamisen keskus, jossa on käynnistynyt mm. matkailun verkostoyliopiston toiminta. Mikkelin seudulla on aloittanut toimintansa yrittäjyyden osaamiskeskus YOS, jonka verkosto ulottuu Itä-Suomen lisäksi myös muualle Suomeen. Kuopion seudun valtakunnalliseen osaamiskeskusohjelmaan kuuluva hyvinvointiteknologian osaamiskeskus koostuu kolmesta osaamisalasta: lääkekehitys, agrobiotekniikka ja terveydenhuollon teknologia. Kuhmon kamarimusiikin osaamiskeskus edustaa paitsi kansainvälisen tason kamarimusiikin osaamista, myös telematiikan soveltamista alan uusiin opetusmenetelmiin. Pohjois-Karjalassa on laadittu maakunnan osaamiskeskusohjelma, johon sisältyy kolme osaamiskeskusalaa: puu- ja metsä, muovi- ja metalli sekä raja- ja lähialue. Näistä metsä- ja puu- sekä muovi- ja metalliosaaminen ovat saaneet valtakunnallisen osaamiskeskuksen statuksen. Raja- ja lähialueosaamista rahoitetaan Interreg-ohjelmalla. Itä-Suomen tietoyhteiskuntastrategia Tietoyhteiskunnan kehitys on Itä Suomessa jäljessä suhteessa muuhun maahan. Mitattuna tietotyöläisten osuutena työvoimasta (kuva) edustavat maakunnat maan heikoimpia alueita huolimatta siitä, että esimerkiksi internet-liittymät ovat voimakkaasti lisääntyneet. Tietotekniikan opetus on alueen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa voimakkaasti lisääntynyt, mutta alan huippututkimus ja osaaminen on keskittynyt muualle (Oulu, Tampere, Helsinki). Alueelle on 1990 luvulla syntynyt innovatiivisia tietotekniikkaa soveltavia pk yrityksiä, mutta alue kokonaisuudessaan ei toimi vetovoimaisena tietoyhteiskunnan yrittäjyyden kehityskenttänä. Ammattikorkeakoulut Itä-Suomen alueen ammattikorkeakoulut panostavat voimakkaasti ammattikorkeakouluopetusta palvelevaan sekä työelämää tukevaan tutkimus- ja kehittämistyöhön. Opiskelijavaihto, yhteistyöprojektit eri maiden kanssa sekä teknologian siirto luovat otolliset edellytykset alueen kansainvälisille yhteyksille ja niiden kehittämiselle. 26

27 Kajaanin ammattikorkeakoulun koulutusalat ovat tekniikka ja liikenne, hallinto ja kauppa, sosiaali- ja terveysala sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousala. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa toimivat luonnonvara-alan, tekniikan ja liikenteen, hallinnon ja kaupan, matkailu-, ravitsemis- ja talousalan, sosiaali- ja terveysalan sekä kulttuurialan koulutusohjelmat. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun vahvuusalueet ovat monialainen yhteistyö, kansainvälistäminen ja lähialueyhteistyö, pedagoginen osaaminen, työelämäsuhteet sekä tutkimus ja tuotekehitys. Ammattikorkeakoulun metsä-, muovi- ja kiviosaaminen sekä ympäristöosaamiseen liittyvät elinkaarianalyysit, taideterapia, lähialueyhteistyö ja idänkaupan sekä tietoliikenteen osaaminen ovat kansainvälisesti arvostettuja vahvuusalueita. Mikkelin ammattikorkeakoulu toimii Etelä-Savossa maakunnallisesti, sillä on toimipisteitä kaikilla kolmella kaupunkiseudulla. Ammattikorkeakoulun koulutusalat ovat luonnonvara-ala, tekniikka ja liikenne, hallinto ja kauppa, matkailu-, ravitsemis- ja talousala, sosiaali- ja terveysala sekä humanistinen ja opetusala. Pohjois-Savon ammattikorkeakoulussa annetaan luonnonvara-alan, tekniikan ja liikenteen, hallinnon ja kaupan, matkailu-, ravitsemus- ja talousalan, sosiaali- ja terveysalan sekä kulttuurialan koulutusta. Osa pelastusalan koulutuksesta siirtyy Pohjois-Savon ammattikorkeakouluun. Maakunnassa toimivat myös humanistisen alan sekä Diakonia-ammattikorkeakoulut. Toisen asteen koulutus Ammatillisten oppilaitosten ylläpidossa on tapahtunut useita hallinnollisia muutoksia luvulla. Valtion oppilaitoksia on siirretty kunnille ja kuntayhtymille, oppilaitoksia on yhdistetty. Itä-Suomen toisen asteen koulutusverkosto on alueellisesti ja koulutuslohkoittain melko kattava. Toisen asteen koulutuspaikka on jokaiselle Itä-Suomen nuorelle. Opetuksen sisällöllisiä painoalueita tarkistetaan jatkuvasti työelämän tarpeita vastaavasti. Tutkimustoiminta Tutkimustoimintaa harjoitetaan lukuisissa tutkimusyksiköissä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkimuslaitosten lisäksi. Itä-Suomen alueella sijaitsevat mm. Eläinlääkintäja elintarvikelaitoksen aluelaboratorio, Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Väli-Suomen aluetoimisto, Järviluonnonkeskus, Karjalan tutkimuslaitos, Maatalouden tutkimuskeskus, Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusasemat, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Saimaan kalantutkimus ja vesiviljely, Suomen elinkeinoelämän keskusarkisto, Suomen metsämuseo ja metsätietokeskus Lusto, sekä kansainvälinen Euroopan metsäinstituutti. Kirjastot Itä-Suomen kirjastot ovat olleet mukana koko Itä-Suomen kirjastolaitoksen yhteisen tietoverkon kehittämishankkeessa. Opetusministeriöltä saatu Suomi tietoyhteiskunnaksi -rahoitus on kuntien oman panostuksen kanssa mahdollistanut oppilaitosten, kuntien, kirjastojen ja seutukuntien tietoteknisen verkottumisen. Itä-Suomen alueella on kuntakirjastolaitoksen lisäksi valtakunnallinen varastokirjasto, Helsingin yliopiston kirjaston mikrokuvaus- ja konservointilaitos, monipuoliset maakuntakirjastot sekä tutkimuslaitosten, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja oppilaitosten kirjastot. 27

28 Taide ja kulttuuri Itä-Suomi on kulttuurisesti vahva ja omaleimainen alue. Ammatillisesti toimivia kulttuurilaitoksia on teatterin, musiikin ja kuvataiteen aloilla. Lisäksi alueella on eri taidealojen ammattilaisia sekä laajaa taide- ja kulttuurialojen harrastustoimintaa. Alueen monet kulttuuritapahtumat ovat valtakunnallisesti ja kansainvälisesti arvostettuja. Väestön hyvinvointi-indikaattorit Itä-Suomen alueella on ollut hyvinvointivajeita, jotka vieläkin - myönteisestä kehityksestä huolimatta - näkyvät hyvinvointi-indikaattoreissa. Asumistaso sekä ahtaasti asuvien asuntokuntien osuudella että varustetasolla mitattuna on edelleen maan keskimääräistä tasoa hieman alempi. Sosiaalisessa tilassa huoltosuhde on Itä-Suomen maakunnissa erittäin epäedullinen. Sen sijaan koulutuksessa huono-osaisimmat - pelkän peruskoulun varaan jääneet nuoret työikäiset - muodostavat Itä-Suomen maakunnissa Etelä-Savoa lukuun ottamatta pienemmän osuuden kuin maassa keskimäärin, joten tilanne on muuhun maahan verrattuna melko hyvä. Silti osuus on vielä suuri ajatellen syrjäytymisuhkia. Itä-Suomi on edelleen terveydentilamittareilla hyvinvointivajeen aluetta. Työkyvyttömyyseläkeläisten osuus työikäisestä väestöstä on merkittävästi suurempi kuin maassa keskimäärin, samoin eri osatekijöistä koottu sairastavuusindeksi. Tämä heijastuu kuntien hyvinvointipalveluihin, erityisesti perusterveydenhuollon palvelujen kysyntään ja kustannuksiin, jotka Itä-Suomessa ovat korkeat. Taulukko 2.1/3 Eräitä hyvinvointi-indikaattoreita Ahtaasti asu-via asunto-- kuntia *) normi 4 Asumistaso 1) Vesijohd. varustettujen as. osuus Huoltosuhde 2) Sosiaalinen ja terveydenhuollon tila Peruskoulun varaan jääneiden osuus vuotiaista (%) 3) Työkyvyttömyyseläkeläisten osuus vuotiaista 4) Sairastavuusindeksi 5) Etelä-Savo 14,6 93,8 1,86 18,1 10,5 115 Pohjois- 16,8 96,2 1,85 15,1 11,4 120 Savo Pohj.-Karjala 17,3 94,7 2,00 15,9 11,1 117 Kainuu 16,1 95,9 2,06 16,3 11,5 - Itä-Suomi 6,3 95,2 KOKO MAA 14,6 6,7 1,55 17,4 8,3 100 *) %-osuus kaikista asuntokunnista 1) LÄHDE: Tilastokeskus, ALTIKA, tiedot v ) LÄHDE: Tilastokeskus, tiedot v (ennakkotieto) 3) LÄHDE: Tilastokeskus, kuntapuntari 2/99, tiedot v ) LÄHDE: Eläketurvakeskus/Kansaneläkelaitos, tiedot v ) LÄHDE: Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri (tiedot vanhalla läänijaolla), tiedot v Väestön ns. huoltosuhde ilmoittaa, kuinka monta työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä on yhtä työssäolevaa kohti. Liittyen mm. vanhempaan ikärakenteeseen ja korkeaan työttömien osuuteen Itä-Suomessa ko. suhde on selvästi koko maan keskiarvoa huonompi. 28

29 Kuvio 2.1/12 Huoltosuhde Itä-Suomessa ja koko maassa vv ,50 2,00 1,50 1,00 ITÄ-SUO M I Koko maa 0,50 0, (ennakkotieto Korkea huoltorasitus vaikuttaa alueellisiin kehitysedellytyksiin erityisesti kuntatalouden kautta: Vaikutus ilmenee sekä tulopuolta kaventaen että menopuolta kasvattaen. Ko. tekijän aiheuttama rasitus kuntatalouteen supistaa vastaavasti kuntien panostusmahdollisuuksia muihin kohteisiin, mm. kunnan yleisten kehittämishankkeiden toteuttamiseen. Hyvinvointipalvelujen rakenteeseen pyritäänkin kehittämään myös uusia malleja ja tuotteistamista. Maaseudun ja kaupunkien tila ja kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutus Maaseudun tila Itä-Suomen maaseudulle on ollut tyypillistä koko 1990-luvun kestänyt voimakas väestön ja työpaikkojen väheneminen, mutta alkutuotannon BKT:n pysyminen melko vakaasti samansuuruisena markoissa mitattuna. Suhteellinen osuus on hieman laskenut muun elinkeinotoiminnan vilkastumisen myötä vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla. Tilastokeskuksen uuden kuntaryhmittelyn mukaan maaseutumaisten kuntien väestä on vähentynyt vuosien 1996 B 1998 välisenä aikana lähes hengellä, kun samaan aikaan taajaan asuttujen kuntien ja kaupunkimaisten kuntien väestö väheni noin hengellä. Tästä kaupunkimaisten kuntien väestön vähennys oli vain noin 150 henkeä, ja se tapahtui Etelä-Savossa ja Kainuussa. Itä-Suomen maaseudusta suuri osa on ns. syrjäistä maaseutua, jolla ongelmana on myös väestön ikääntyminen. Maatalous on edelleen suuressa osassa alueen kuntia tulonmuodostukseltaan tärkein yksittäinen toimiala. Parhaassa asemassa uusien elinkeinojen syntymisen kannalta on kaupunkien läheinen maaseutu, jolla markkinat ja asiakkaat ovat lähellä. Itä-Suomen maakunnat ovat kokonaisuudessaan hyvin maaseutumaisia. Väestöstä 52 % asuu varsinaisella maaseudulla (ydinmaaseutu, saaristo, syrjäinen maaseutu) ja 48 % kaupungeissa ja kaupunkien läheisellä maaseudulla. Itä-Suomen perinteiset avaintuotantoketjut sijoittuvat sekä maaseudulle että kaupunkeihin. Tuotantoketjujen alkupää (raaka- 29

30 ainetuotanto) sijoittuu selvemmin varsinaiselle maaseudulle, jalostus ja kauppa puolestaan keskuksiin lähemmäs markkinoita. Esimerkiksi elintarviketalouden kehittämisessä raakaainetuotantoon liittyvät toimenpiteet kohdistuvat maatalouteen, jota harjoitetaan koko alueella, sen kaikilla maaseututyypeillä. Pienimuotoinen jalostus on usein maatilakytkentäistä ja voi sijaita syrjäisillä tai kaupunkien lähimaaseudulla. Elintarviketeollisuus sen sijaan tukeutuu enemmän markkinoihin ja sijaitsee keskuksissa. Ketjun loppupäässä kauppa ja suurtaloudet ovat selvästi keskittyneet sinne, missä ostovoima on suurin. Itä-Suomen maaseudun elinkeinojen rungon muodostaa maa- ja metsätalous. Luonnonolosuhteista johtuen Itä- Suomen maatalous perustuu nurmirehun tuotantoon, nautakarjatalouteen ja erityisesti maidontuotantoon. Suomen maidosta lähes kolmasosa tuotetaan Itä- Suomessa. Maatilojen keskikoko on kehittynyt 90 -luvulla nopeasti, mutta aktiivitilojen keskikoko jää edelleen 20 hehtaariin kun se koko maassa on 25,4 ha. Itä-Suomen osuus viljelyalasta on vain noin 15%. Maidontuotanto on Itä-Suomessa kuitenkin kilpailukykyistä ja tilakohtainen tuotanto maan keskiarvoa hieman korkeampi. Maidon kokonaistuotanto alueella ei tilojen vähenemisestä huolimatta ole merkittävästi vähentynyt. Suomen liittyessä EU:hun muiden maataloustuotteiden tuottajahinnat laskivat rajusti, lähes puoleen. Maidon hinta aleni vain n. 10 prosenttia 90-luvun mittaan ja on viimeisinä vuosina kohtuullisesti vakiintunut. Maito, sen jalostaminen ja tuotekehitys tarjoavat Itä-Suomen maataloudelle mahdollisuuksia edelleen toimia kannattavasti. Maatilan myyntituloista maito yhdessä naudanlihan kanssa kattaa yli puolet, seuraavaksi merkittävin on metsätalous. Lihanautoja kasvatetaan päätuotantosuuntana 11 prosentilla aktiivitiloista ja se on tuotantosuuntana merkittävämpi tavoite 1 -alueella kuin sen ulkopuolella. Etelä- ja Pohjois-Savossa on merkittävää osaamista puutarhatuotannolla ja erityisesti avomaan marjantuotannossa. Erikoistuminen luomu-viljelyyn on edelleen pientä, mutta kasvussa. Metsätalous on Kainuun vahvuuksia. Suorien tukien merkitys on oleellinen koko Itä-Suomessa. Sivuansioiden osuus tilojen tuotosta on hieman yli 20 % koko alueella. Taulukko 2.1/4 Maatilojen tulot mk/tila Maatalouden Maatalouden n ansiotulo pääomatulo Metsätalouden puhdas tuotto 30 Metsätalouden pääomatulo Maatilatalouden tulot yht. Työtulot (palkkatulot yms.) Muut tulot Vuoden 1996 tilanteen mukaan maa- ja metsätalouden osuus maakunnan kokonaistuotannosta oli suurin Etelä-Savossa 22,8 %, toiseksi suurin Kainuussa 17,4 %, Pohjois- Karjalassa osuus oli 17,3,% ja Pohjois-Savossa alhaisin 15,4 %. Koko maan tasolla alkutuotannon osuus on 8,1 %, mikä osoittaa alkutuotannon suuren merkityksen Itä-Suomelle. Maaseudun muusta yritystoiminnasta suurin osa tuottaa kuljetus- ja rakentamisen sekä kaupan palveluita. Muita yritystoiminnan aloja ovat mm. maatilojen tarvitsemat palvelut (mm. korjauspalvelut, liiketoiminnalliset palvelut) sekä henkilökohtaiset palvelut, mm. parturit, vanhusten hoitopalvelut. Maatilojen yhteydessä yleisimpiä toimialoja ovat koneurakointi, maatilamatkailu, elintarvikkeiden jatkojalostus sekä puutavaran ja puutuotteiden valmistus. Uusista maaseudun elinkeinoaloista merkittävämpiä esim. kysyntänäkymien valossa ovat maaseutumatkailu sekä muiden vapaa-aikapalvelujen tuottaminen. Maaseutumatkailuyrityksiä on alueella nykyisellään n 680 kpl ja niiden majoituskapasiteetti

31 on noin henkeä eli yritykset ovat hyvin pieniä. Käyttöaste jää edelleen sesonkiluontoiseksi ja alle kolmenkymmenen. Kokonaisuutena maaseudun elinkeinopohjan monipuolistuminen muille yritystoiminnan aloilleen edistynyt varsin hitaasti. Metsäteollisuus on kaikissa Itä-Suomen maakunnissa merkittävämpää kuin maassa keskimäärin. Suurin osuus on Kainuussa 8,1 %, Pohjois-Savossa 6,3%, Pohjois-Karjalassa 6,2 % ja Etelä-Savossa 5,7 %, kun koko maassa metsäteollisuuden osuus kokonaistuotannosta on 4,7 %. Etelä-Savo on maan metsäisintä aluetta, joten metsätalouden alhainen osuus osoittaa sen, että maakunnan raaka-ainevarat viedään jalostettavaksi maakunnan ulkopuolelle. Itä-Suomessa on kolmasosa maan metsävaroista ja ne tarjoavat hyvän mahdollisuuden kehittää voimakkaammin mm. mekaanista puunjalostusta, jolloin jalostusastetta nostamalla puusta saatavaa tuloa kertyy myös itse alueelle. Taulukko 2.1/5 Aktiivitilojen määrä Itä-Suomessa Maakunta Tilojen lukumäärä Tilan keskikoko ha Maitotulojen osuus myyntitulosta %: Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu Maa- ja metsätalouden BKT on laskenut vuoden miljardista markasta hieman alle 7 miljardiin markkaan vuonna Vastaavasti suhteellinen osuus koko Itä-Suomen BKT:stä on laskenut 14,7, %:stoa 12,7 %:iin, eli vähennystä on 13,6 %. Samalla ajanjaksolla kaikki työpaikat ovat vähentyneet 15 % ja maa- ja metsätalouden työpaikat peräti 36 %. Maa- ja metsätaloudessa on tapahtunut tilakoon kasvamista ja tuotannon tehostumista, mikä selittää BKT-osuuden alhaisen vähentymisen suhteessa työpaikkojen vähentymiseen. Mm. maidontuotannossa maitomäärät ovat kasvaneet. Taulukko 2.1/6 Lypsykarjatalouden tunnusluvut muutos Maidontuotanto milj.litraa ,8 % Maidontuottajat, kpl ,8 % Maatilat vähenevät edelleen Itä-Suomessa. Myös metsätalous tarjoaa yhä vähemmän työpaikkoja. Muilla toimialoilla tapahtuu kasvua ja sitä kautta työpaikkojen määrä lisääntyy koko Itä-Suomessa. Tämä ei vielä riitä pysäyttämään maaseudun autioitumista, mutta voi hidastaa väestön vähenemistä maakunnan ja koko Itä-Suomen tasolla, millä puolestaan on positiivista heijastusvaikutusta alueen tulevaisuudennäkymiin. Metsät ovat Itä-Suomen tärkein luonnonvara ei pelkästään puunjalostuksen tarpeisiin, vaan myös itäsuomalaisen energiantuotannon alueellisena ratkaisuna, ja yhä enemmän myös matkailun ja vapaa-ajan kannalta. Yli puolet metsäalasta on yksityismetsiä ja metsät ovat oleellinen osa myös itäsuomalaisten maatilojen tulonmuodostusta. Metsäsektori on Itä- Suomen elinkeinoelämän selkäranka: kokonaistuotannon arvo oli 17 mrd. mk ja arvonlisäys 8 mrd. mk vuonna Työpaikkoja oli metsäsektorilla runsaat , mikä on 8,2 % 31

32 työllisten lukumäärästä. Itä-Suomen osuus oli koko maan metsäsektorin kokonaistuotannosta 1/6 ja arvonlisästä 1/5. Metsätalous on alueen omaa raaka-ainetta hyödyntävänä toimialana merkittävä arvonlisän tuoja, 4,3 mrd. mk vuonna 1996, sillä metsätalouden tuotanto toimii lähes kokonaan ilman tuontipanoksia. Metsätalous on edelleen maatalouden ohella tärkein tekijä maaseudun säilymisenä asuttuna ja elinvoimaisena. Itä-Suomen asuntokanta oli vuonna 1995 yhteensä noin asuntoa, joista haja-asutusalueilla oli yli neljäsosa, kaikkiaan asuntoa. Pientaloissa asuntokannasta oli noin kaksi kolmasosaa, asuntoa. Pientalokannasta noin 40 prosenttia sijaitsi haja-asutusalueella. Taulukko 2.1/7 Taajamien ja haja-asutusalueiden asuntokanta Itä-Suomessa Asuinhuoneistoja Taajama- Hajayhteensä kpl alueet % alueet % Etelä-Savo ,8 29,2 Kainuu ,0 27,0 Pohjois-Karjala ,4 29,6 Pohjois-Savo ,5 23,5 Itä-Suomi ,1 26,9 Kalatalous Kalatalouden elinkeinollinen merkitys on Itä-Suomessa suhteellisen vähäinen. Sisävesisaaliin määrä Itä-Suomessa on noin 2000 tonnia vuodessa, joka muodostaa hieman alle puolet koko maan sisävesisaaliista. Kalansaaliin arvo on yhteensä noin 20 mmk vuodessa. Tärkein saaliskala on muikku. Itä-Suomessa oli tilastokeskuksen yritysrekisterin mukaan kalatalousyrityksiä vuonna 1998 yhteensä 81, joista 20 Etelä-Savossa, 30 Pohjois-Savossa, 13 Pohjois-Karjalassa ja 18 Kainuussa (luvuissa ovat mukana suurimmat kalanviljelijät ja jalostajat). Koko maan 1200:sta sisävesikalastajasta Itä-Suomen alueella arvioidaan olevan noin 500 kalastajaa, joista suuri osa on sivuammattikalastajia. Sisävesikalastajien määrä väheni jyrkästi 1990-luvun alkuun ajoittuneen muikkukadon seurauksena. Muikun pyyntiin painottuneen sisävesikalastuksen eräänä ongelmana pidetäänkin voimakkaasti vaihtelevia kalakantoja, jotka vaativat elinkeinolta huomattavaa sopeutumiskykyä. Vesiviljelylaitoksia on Itä-Suomessa vajaa 200. Tärkein viljellyistä lajeista on kirjolohi. Jalostusyrityksiä on Itä-Suomen alueella arvioitu olevan noin 20 kappaletta. Itä-Suomessa yritysten koko on yleisesti ottaen pienempi kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Kalanjalostusteollisuuden ongelmina nähdään Itä-Suomessakin kapasiteetin vajaakäytöstä johtuva tehottomuus, yritysten pieni koko ja heikko pääomarakenne. Hygienian parantamiseen painottuneiden investointien ansiosta, on tilanne jalostusyrityksissä huomattavasti parantunut. Satamat ovat yleisesti ottaen pieniä mutta satamaverkosto on varsin kattava. Virkistyskalastuksen kalansaaliin arvoksi arvioidaan noin 200 miljoonaa markkaa ja kerrannaisvaikutukset 2-3-kertaisiksi. Virkistyskalastus ja kalastusmatkailu merkitsevät kasva- 32

33 vaa tulonlähdettä vesistöisessä Itä-Suomessa. Maaseudun rakennemuutos näkyy eräältä osaltaan palveluihin liittyvinä ongelmina. Maaseudun palveluverkko niin kiinteiden palvelupisteiden kuin esim. liikennepalvelujenkin osalta on väestöpohjan vähenemisestä johtuen supistunut. Väestön palvelujen saatavuuden heikentymisen ohella ongelmana ovat autottomat, mm. vanhukset. em. ongelmat näkyvät selvimmin syrjäisemmillä maaseutualueilla, jossa etäisyydet palvelupisteisiin ovat pisimmät ja maaseudun palveluverkko harvin. Kaupunkien tila Kaupungeilla on Itä-Suomessa keskeinen tehtävä kehityksen ylläpitäjänä erityisesti tilanteessa, jossa rakennemuutos on voimistanut lähtömuuttoa maakunnista. Etelä-Suomen ruuhkautumistilanteessa Itä-Suomen keskuskaupunkien kasvulla on koko maan aluerakennetta tasapainottava merkitys. Keskuskaupunkien keskinäinen yhteistyö ja vuorovaikutus luovat pohjaa koko Itä-Suomen kehitykselle. Kaupungeilla, erityisesti alueen keskuskaupungeilla, on suuri vastuu alueellisesta kehittämisestä. Kaupungeilla on rooli alueellisissa kasvukeskuksissa, mutta ne osallistuvat monin tavoin myös vuorovaikutukseen maaseudun kanssa. Kaupungit ovat monin tavoin taloudellisen toimeliaisuuden keskuksia, mitattuna esimerkiksi yritysten lukumäärällä tai teollisten toimipaikkojen sijoittumisella. Kaupungilla on myös Itä- Suomessa merkittävää väestö- ja koulutuspotentiaalia. Kaupungit ovat toimineet muuttavaa väestöä vastaanottavina keskuksina, mutta nyt tilanne on muuttunut. Vuonna 1998 kaikissa Itä-Suomen kaupungeissa maassamuutto oli negatiivinen (muuttotappiot). Kuitenkin vielä nuorten osalta, ikäryhmissä vuotiaat, Joensuu, Kuopio ja Mikkeli saivat huomattavaa muuttovoittoa (Joensuu 511 nuorta, Kuopio 412 ja Mikkeli 166 vuonna 1998). Tarkastelukaupungeissa on myös syntyvyydestä johtuvaa luonnollista väestönkasvua, joka pienentää muuttoliikkeen vaikutusta ja siten kokonaisväkimäärä vielä kasvaa ns. keskuskaupungeissa. Taulukko 2.1/8 Taloudellinen toimeliaisuus, tutkinnon suorittaneiden osuus sekä väestö, väestönmuutos v ja trendiennuste v Itä-Suomen eräissä kaupungeissa. Toimivat yritykset Teollisten Toimipaikkojen lkm v Tutkinnon suorittaneet 15 v. täyttäneistä (%) v Väestö v Väestönmuutos v Väestön trendiennuste v Iisalmi , Joensuu ,

34 Kajaani , Kuopio , Mikkeli *) , Outokumpu , Pieksämäki , Savonlinna , Varkaus , *) tuleva kuntaliitos huomioitu Lähteet: Tilastokeskus/ Aloittaneet ja lopettaneet yritykset, 1998:27 Tilastokeskus/ Teollisuuden ja rakentamisen rakennetilasto 1997 Tilastokeskus/ Väestön koulutusrakenne kunnittain 1997 Tilastokeskus/ Väkiluku kunnittain ja suuruusjärjestyksessä Tilastokeskus/ Altika Tilastokeskus/ Väestöennuste kunnittain Kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutus Kaupungit ja maaseutu ovat voimakkaassa yhteydessä keskenään. Kaupungit ovat työssäkäynnin ja kulutuksen keskuksia. Kaupungit ovat paitsi työssäkäynnin ja kulutuksen keskuksia, myös innovaatiotoiminnan, koulutuksen, kulttuurin ja yritystoiminnan. Niiden vetovoimasta ja palveluista hyötyy koko ympäröivä maaseutu. Maaseudulle puolestaan suuntautuu matkailu- ja vapaa-ajanviettovirtoja. Kaupunkien ja maaseudun yritykset muodostavat alihankinta- ja tuotantoketjuja, joissa lähtökohtana usein ovat luonnonvarat. Näkyvimpiä muotoja maaseudun ja taajamien vuorovaikutuksessa ovat suoramyyntitoiminta, metsänomistus, loman vietto ja loma-asuminen. Kaupunkilaiset ovat enenevässä määrin kiinnostuneita ostamiensa elintarvikkeiden alkuperästä. Suoramyyntitoiminta antaa maaseudun ja taajamien väestölle uuden kosketuspinnan. Kaupunkilaisten, naisten ja eläkeläisten omistusosuus metsämaasta kasvaa. Tämä saa aikaan uudenlaisia haasteita metsänomistajien tavoitettavuuden ja neuvonnan suhteen: metsä on maaseudun ja kaupungin yhteinen asia. Maaseudun merkitys virkistäytymisen ja luontoelämysten tuottajana ei vähene. Vapaa- ajan viettäjät ja mökkiläiset halutaan osaksi kyläyhteisöä ja jokainen mökkiläinen on potentiaalinen etätyöläinen ja maaseudun pysyvämpi asukas. Tavoitteena on löytää lisää loma-asumiseen soveltuvia alueita ja kehittää niitä ympäristöltään ja palveluiltaan lomaasukkaiden tarpeita vastaaviksi. Tätä kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutusta tulee edelleen kaikin tavoin voimistaa ja nostaa mm. yliopisto- ja osaamiskeskusyhteistyöllä laadullisesti uudelle tasolle. Taulukko 2.1/9 Itä-Suomen eräitten kaupunkikeskusten ja ympäristön välinen vuorovaikutus kuvattuna kuntien välisellä työssäkäynnillä (v. 1996) Kunnan työpaikat Muista kunnista työssäkäyvät 34 Muissa kunnissa työssäkäyvät henk. % 1) henk. % 2) Iisalmi , ,5

35 Joensuu , ,2 Kajaani , ,4 Kuopio , ,3 Mikkeli , ,3 Outokumpu , ,7 Pieksämäki , ,4 Savonlinna , ,2 Varkaus , ,2 1) Muista kunnista työssäkäyvien osuus kunnan työpaikkamäärästä 2) Muissa kunnissa työssäkäyvien osuus kunnan työllisestä työvoimasta 2.2 ALUEPOLITIIKAN VAIKUTTAVUUS Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelma-alue kattaa Kainuun, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon maakunnat kokonaisuudessaan. Ohjelmakaudella maakunnat kuuluivat Pohjois-Savoa lukuun ottamatta tavoite 6 -alueeseen. Pohjois-Savo jakaantui tavoite 6- ja tavoite 5b-alueisiin ja näiden ulkopuolelle jääviin Kuopioon ja Siilinjärveen. Arvioitaessa uuden ohjelma-alueen aiempien alue- ja rakennepoliittisten toimenpiteiden vaikutuksia on käytetty seuraavia lähteitä: Æ Tavoite 6- ja 5b-ohjelmien viralliset väliarviointiraportit Æ Itä-Suomen maakuntaohjelmien vaikuttavuustutkimus, joka on tilattu Itä-Suomen maakuntaohjelmien valmistelun tarpeita varten (tältä osin tulokset eivät vielä sisälly tähän luonnokseen) Æ Muut arviointi- ja tarkastusraportit (mm. valtiontalouden tarkastusvirasto) Itä-Suomen kehittämisen toimintaympäristö ja sen muutokset Yleinen taloudellinen kehitys on luonut koko ohjelmakauden ajan suotuisat olosuhteet aluetalouksien kehittämiselle. Yleisenä kehityssuuntana on kuitenkin ollut alue-erojen kasvu, jota selvimmin kuvastaa Itä-Suomen negatiivinen muuttotase. Alueellisen kehittämisen tarve on osoittautunut Itä-Suomessa suuremmaksi kuin tavoiteohjelmia laadittaessa arvioitiin. Suurimmat toteutusolosuhteiden muutokset ovat kohdistuneet maatalouteen. Ohjelman laadintavaiheessa EU-jäsenyyden aiheuttamat maatalouden sopeutumisongelmat olivat suunnilleen selvillä, mutta ongelman ratkaisuihin liittyi tuolloin monia epävarmuuksia. Maatalouden ongelmat ja epävarmuus tuotannon edellytyksistä johtuvat siitä, että EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ei pysty ottamaan huomioon Suomen maatalouden muista jäsenmaista poikkeavia tuotanto-olosuhteita. Maataloustuotannon heikentynyt kannattavuus, joka aiheutuu oletettua voimakkaammin alentuneista tuotteiden hinnoista sekä suunnitellun tukitason alentumisesta, on vähentänyt maatilojen ja maatalouden työpaikkojen määrää arvioitua nopeammin. Tämä on koetellut erityisesti Itä-Suomea, jossa alkutuotannon osuus on merkittävä. Rakennekehityksen myötä elintarviketuotannon tuotantopohja on alueella kuitenkin pystytty säilyttämään. Tähän on vaikuttanut merkittävästi tavoite 6 -ohjelmaan sisällytetty epäedullisia luonnonoloja kompensoiva LFA-tuki. Itä-Suomessa se on ollut 35

36 merkittävin maatiloille maksettava yksittäinen korvaus; säilyttänyt maatiloja tuotannossa, edistänyt maaseudun säilymistä asuttuna ja maaseutumaiseman säilymistä kulttuuriympäristönä. Yritystoiminnan kehittämisen toteutusolosuhteet ovat muuttuneet maakuntien ohjelmavaiheesta erityisesti yritystukien painopisteen muutoksena siten, että yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi tutkimus- ja tuotekehitysrahoituksen osuutta ja määrää on nostettu vuodesta 1995 vuoteen % kun samanaikaisesti yritysten investointi-, kehittämis- ja kansainvälistymishankkeisiin käytettävissä olevia määrärahoja on leikattu 53 %. Ohjelman toimeenpanon aikana kuntien taloudellinen liikkumavara on kaventunut, mikä heikentää kuntien kykyä toimia alueensa kehittämisen keskeisenä toimijana. Tätä ylläpitää kuntien valtionosuuksiin kohdistuva säästöohjelma, joka rahavirtojen suuruusluokalta vastaa EU-tavoiteohjelmien panostuksia alueille Itä-Suomen kehittämiseen käytetyt panostukset Kansalliset aluekehitysrahat ja -ohjelmat Aluekehitykseen vaikuttava politiikka voidaan jakaa suureen ja pieneen aluepolitiikkaan, joiden luonne ja kohdentuvuus poikkeavat toisistaan. Suuressa aluepolitiikassa keskeisen vaikutuskanavan muodostavat valtion ja sosiaaliturvarahastojen budjettien kautta aluetalouteen suuntautuvat rahavirrat. Nämä julkisyhteisöt keräävät varoja ja maksuja aluetalouksilta ja toisaalta suuntaavat niihin tukia ja tulonsiirtoja. Suurta aluepolitiikkaa voidaan luonnehtia sekä laaja-alaiseksi että alueelliseksi finanssi- ja sosiaaliturvapolitiikaksi, jolle on ominaista lakimääräisyys ja tulojen uudelleen jakaminen alueiden välillä. Pienelle aluepolitiikalle on ominaista suppea-alaisuus, harkinnanvaraisuus ja maantieteellinen kohdentuvuus. Pienen aluepolitiikan alueellisesti kohdennettuja valtion tukitoimenpiteitä ovat esim. investointi-, työllistämis- ja yritystuet. Valtion talousarviossa on eritelty alueiden kehittämiseen osoitetut ns. aluekehitysvarat, joiden määrä vuonna 1998 oli yhteensä 6.4 mrd. mk (ks. Liite 19 taulukko 1). Aluekehitysvarojen määrä Itä-Suomessa oli siten mk/asukas. Vähennettäessä todellisista aluekehitysrahoista rakennerahastohankkeiden kansallinen rahoitusosuus saadaan muiden kuin tavoiteohjelmien kautta tapahtuvaan aluekehittämiseen varattujen rahojen määrä. Tämän kansalliseen kehittämiseen tarkoitetun rahoituksen määrä on vaihdellut vuosina mmk:n ja 1.5 mrd. mk:n välillä (kuva 2.2/1). Vuonna 1998 määrä oli noin 1 mrd. mk. Rajanveto kansallisen aluekehittämisen ja rakennerahasto-osarahoitteisen aluekehittämisen välillä ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, koska joissakin tapauksissa rakennerahastohankkeisiin ministeriöiden kautta kanavoitava kotimainen rahoitusosuus on suurempi kuin ko. ministeriöiden aluekehittämisrahoiksi nimetyt määrärahat (MMM ja OPM). Kuvio 2.2/1 Kansallinen ja EU-rahoitus (Mmk) aluekehittämiseen Suomessa (Huom. Kaavioon sisältyy myös tavoitealueiden ulkopuolelle kohdistuva aluekehittämisrahoitus) 36

37 Liitteen 19 taulukon 2 mukainen arvio aluekehittämismäärärahojen kohdistumisesta Itä- Suomeen on laskennallinen ja sitä voidaan pitää suuntaa-antavana johtuen lähtökohdittaisista epätarkkuuksista. Laskelmat ei pidä sisällään rakennerahastohankkeiden EU-rahoitusta, jonka suuruus oli vuonna 1998 noin 2.3 mrd. mk. Edellä mainituilla reunaehdoilla Itä-Suomen todellisten aluekehitysmäärärahojen laskennallinen määrä on vuonna 1998 noin 830 mmk, josta Pohjois-Savon osuus on 250 mmk (30 %) ja Pohjois-Karjalan 230 mmk (28 %). Kainuun ja Etelä-Savon laskennalliset osuudet ovat 180 mmk (22 %) ja 170 mmk (20 %). Aluekehitystoimenpiteisiin käytettävät kansalliset määrärahat ovat sitoutuneet lähes täysin EU-ohjelmien toteuttamiseen rakennerahastovarojen kansalliseksi vastinrahaksi. Tavoite 5b- ja 6-ohjelmat ja yhteisöaloitteet Tavoiteohjelmien 5b ja 6 kautta Itä-Suomen aluetaloudessa kiertävän rahoituksen määrä kaudella on 5,3 miljardia markkaa (Taulukko 2.2/2). Maakunnittainen suuruusjärjestys on seuraava: Pohjois-Karjala 1814 mmk, Etelä-Savo 1776 mmk, Kainuu 988 mmk ja Pohjois-Savo yhteensä 702 mmk. Vuositasolla EU:n tavoiteohjelmien rahoitusta kanavoitui Itä-Suomeen noin 520 mk/asukas ja ohjelmien kokonaistuki-intensiteetti on noin mk/asukas. Taulukko 2.2/2 Tavoiteohjelmien rahoituskehykset maakunnittain EU Kansallinen julkinen Yksityinen Yhteensä Etelä-Savo Kainuu Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Pohjois-Savo 5b Itä-Suomi yht

38 Keskim. vuodessa LEADER II -ohjelman kautta Itä-Suomen aluetaloudessa kiertävän rahoituksen yhteissumma on ollut ohjelmakauden alusta lähtien lähes 33 mmk, josta EU-rahoituksen osuus on lähes 21 mmk ja valtion rahoituksen osuus noin 12 mmk. Vuoden 1998 lopussa tavoite 6 -alueen LEADER II -ohjelman tuloksena oli syntynyt yhteensä 181 kokoaikaista ja 406 osa-aikaista työpaikkaa. Työpaikoista hieman yli puolet oli kohdistunut naisille. Uusia yrityksiä oli syntynyt yhteensä 111 kpl. LEADER II -yhteisöaloitteen toimeenpano on lisännyt ruohonjuuritason toimijoiden aktiivisuutta ja osallistumista maaseudun kehittämistoimintaan. Myös yhteistyö on lisääntynyt selvästi, kansainvälinen yhteistyö mukaan lukien. Uudenlaisen yhteistyön tuloksena voidaan arvioida olevan uusien yritysten ja työpaikkojen syntyminen pitkällä aikavälillä. Monet LEADER II -yhteisöaloitteen tulokset tullevatkin näkyviin vasta useamman vuoden viiveellä. (Liite 19 taulukko 3). Interreg II -ohjelman kautta Itä-Suomeen kanavoidun rahoituksen yhteissumma on ohjelmakauden aikana ollut 175 mmk, josta EU:n osuus 60 mmk, kansallinen osuus noin 80 mmk ja yksityinen osuus 35 mmk. Pohjois-Karjalassa rahoituksen yhteissumma on 61 mmk, Kainuussa lähes 60 mmk ja Etelä-Savossa noin 54 mmk. Pohjois-Savossa ei ole rahoitettu Interreg II:n mukaisia hankkeita (Liite 19, taulukko 4) Maatalous/LFA Maatalouden kannattavuus koko maassa heikkeni EU:hun liityttäessä. Tämä on heijastunut alan epävarmuutena, alhaisena investointihalukkuutena ja sukupolvenvaihdosten vähäisenä määränä erityisesti tavoite 6-alueella. Luonnonhaittakorvaus on puolestaan vaikuttanut merkittävästi siihen, että tilojen kokonaismäärä ei ole vähentynyt hallitsemattomasti. Ohjelman avulla on saatu aikaan kuitenkin selvää rakennekehitystä aktiivitiloilla sekä tuotantosuunnan muutoksia ja ohjelman arvioidaan vaikuttaneen positiivisesti niin, että tilalukumäärän aleneminen on hidastunut Tavoite 6- ja 5b-ohjelmien kohdentuminen Itä-Suomessa ja arviot niiden vaikuttavuudesta Itä-Suomen maakuntaohjelmien tavoitteisto ja strategiat on laadittu toisistaan poikkeavilla tavoilla, mutta sisällöllisesti niillä on huomattavasti yhtäläisyyksiä. Perimmältään se johtuu maakuntien taloudellisen aseman ja rakenteen samankaltaisuuksista. Erityinen yhtäläinen piirre on maakuntaohjelmissa ns. avaintoimialojen (tai -klustereiden) valinta taloudellisen kehittämisen ensisijaisiksi kohteiksi. Avainalat on määritelty ohjelmassa suhteellisen laajasti, mutta niiden sisältä löytyy tarkempaa kohdennusta (esim. Etelä-Savon ohjelmassa tai Kainuussa erillisessä priorisointiohjelmassa). Itä-Suomen maakunnilla on selkeästi kolme yhteensopivaa avaintoimialaa, jotka on määritelty tuotantoketjuajattelun mukaisesti: - Metsät ja puunjalostus (eli metsäsektori) - Elintarviketalous - Matkailu Arvioitaessa Itä-Suomen kehittämishankkeiden kohdentumista avaintoimialoille (klustereille) havaittiin, että maakuntien väliset erot panostuksissa näihin kolmeen klusteriin yhteensä eivät ole kovin suuret (jos Pohjois-Savoa ei lasketa mukaan). Osuudet vaihtelevat sidotulla rahoituksella mitattuna %:n välillä. Painotukset kolmen klusterin välillä sen sijaan 38

39 vaihtelevat maakunnittain: Etelä-Savon painotus on matkailussa, Pohjois-Karjalan ja Pohjois- Savon metsässä, Kainuun panostuksen jakaantuessa suhteellisen tasaisesti kolmen klusterin kesken. Liitteessä 8 on esitetty tarkat jakaumat maakunnittain. Vaikutukset maaseudulla Maaseudun elinkeinojen kehitys tavoite 6 alueella ei ole ollut yhtä suotuisaa kuin muilla alueilla. Tavoite 6 ohjelmalla on kuitenkin pystytty vaikuttamaan myönteisesti elinkeinojen kehitykseen, vaikkakaan vaikuttavuus ei ole ollut riittävää. Tavoite 6 ohjelman toteutusolosuhteet ovat muuttaneet koko ajan ja siksi vaikuttavuus tuleekin suhteuttaa olosuhteiden muutoksiin ja vastaavien alueiden kehitykseen muualla maassa. Väestö- ja työpaikkakehityksellä mitattuna maaseutualueet ovat olleet menettäjiä ja muutamat suuret kasvukeskukset voittajia. Tavoite 6 alueella työpaikkojen kokonaismäärä on pysynyt ennallaan. Maataloudesta on poistunut muutamassa vuodessa noin työpaikkaa ja noin aktiivitilaa. Alueen väestö on vähentynyt asukkaalla. Yritystoiminnan kasvu muilla aloilla ei ole pystynyt kompensoimaan supistuvien alojen menetyksiä. Tavoite 6 ohjelman toimintalinjan 3:n toimenpitein pystyttiin luomaan vuoden 1998 loppuun mennessä noin 2000 uutta työpaikkaa. Luvussa ei ole mukana toimenpidekokonaisuuksien seurantatietoja, joista maatalouden investointien ja nuorten viljelijöiden tuella pystyttiin myös luomaan uusia työpaikkoja. Tavoite 6- ja 5b-ohjelmien kautta kanavoidut yritystuet teollisille kärkitoimialoille Tavoiteohjelmien kohdentumista toimialoihin on vaikea mitata, koska rahoituspäätökset eivät systemaattisesti ja yhteismitallisesti tunnista toimialajakoa. Sen sijaan yritystukipäätökset on karkealla tarkkuustasolla sijoitettavissa toimialoille. Itä-Suomen alueella voidaan tunnistaa nousukaudelta toimialojen arvonlisäyksen kasvun (positiivinen), tuottavuuden kasvun (nopeampi kuin maassa vastaavalla toimialalla) tai kilpailukyvyn (tuottavuus parempi työpaikkaa kohden kuin maassa vastaavalla toimialalla) perusteella tuotannolliset kärkitoimialat. Tuotannolliset kärkitoimialat käsittävät työpaikoista noin 18 % ja arvonlisäyksestä noin 29 %. Kärkialoista menestystoimialoja ovat ne, joiden kohdalla kaikki kolme em. kriteeriä ovat positiivisia. Menestystoimialojen (lihavoitu seuraavassa luettelossa) työpaikkaosuus oli 1996 noin 12 % ja arvonlisäysosuus noin 20 %. Itä-Suomen kärkitoimialoja ovat arvolisäyksen kasvun mukaisessa järjestyksessä: Æ metsätalous Æ massan ja paperin valmistus Æ koneet ja laitteet Æ talonrakentaminen Æ sähkötekniset ja optiset tuotteet Æ kumi- ja muovituotteet Æ graafinen tuotanto Æ tekstiili- ja vaatetuotanto Æ kulkuneuvojen valmistus Æ elintarviketeollisuus Æ muu valmistus Æ kemikaalien valmistus Æ mekaaninen puunjalostus Æ nahkatuotteiden valmistus 39

40 Taulukossa 2.2/3 tarkastellaan lyhyesti maakuntatasolla koottujen yritystukien kohdentumista kauden teollisille kärkitoimialoille ja menestystoimialoille. Tarkastelu on viitteellinen, koska yritystukipäätöstenkään sijoittaminen toimialaluokkiin ei ole ongelmatonta. Kauden kärkitoimialat ovat varsin hyvin edustettuina yritystukihankkeissa, mikä käy ilmi myös liitteestä 9 esitetystä taulukosta. Karkeasti ottaen tuesta on noin 50 % kohdistettu kärkitoimialoille ja noin 30 % menestystoimialoille. Yleisenä huomiona on, että yritystukea on hyvin kohdistettu Itä-Suomessa kilpailukykyisiin kärkitoimialoihin ja kohtuullisen hyvin menestystoimialoihin. Tässä yhteydessä on huomattava, että yritystukilain-säädäntö ohjaa sitä, minkä toimialan tukeminen on mahdollista. Tämä osittain selittää sen, että joitakin merkittäviä tuotannollisia toimialoja on jäänyt varsin vähäiselle tukiosuudelle. Lisäksi on syytä havaita, tietojen puutteet huomioiden, että yrityspalvelu-toimiala on hyvin edustettuna tuettujen toimialojen joukossa. Tämä osoittaa tavallaan sitä, miten merkittävänä tämän tyyppiset toiminnot on haluttu nähdä varsinaisen tuotannon toimintojen joukossa. Kotitalouksille palveluja tuottaville yrityksille on suunnattu vähän yritystukea, vaikka se muodostaa suuren osuuden aluetaloudesta ja siitä löytyy muutama kasvuala. Taulukko 2.2.3/1 Itä-Suomen maakuntien tavoiteohjelmilla (5b ja 6) EAKR ja EMOTRvaroin syntyneet uudet työpaikat sekä ESR-varoin koulutetut vuosina (laskelma-arvio) Pohjois- Savo Pohjois- Karjala Etelä-Savo Kainuu Itä-Suomi EAKR EMOTR + KOR YHTEENSÄ ESR-koulutetut Taulukko 2.2.3/2 Itä-Suomen maakuntien tavoiteohjelmilla (5b ja 6) syntyneet investoinnit (mmk) Pohjois- Savo Pohjois- Karjala Etelä- Savo Kainuu Itä-Suomi Yritysinvestoinnit/ EAKR (mmk) Muut investoinnit/ EMOTR (mmk) Muut investoinnit/ KOR (mmk) Muut investoinnit/ EAKR+EMOTR (mmk)

41 Yhteensä (mmk) Ohjelma-arviointien keskeiset johtopäätökset tulevan ohjelman kannalta (5b ja 6) (1) Strategiavalinta Suomen tavoite 6-ohjelman keskeinen päämäärä on ollut uusien työpaikkojen luominen elinkeinoelämää monipuolistamalla ja ohjaamalla yritystoimintaa luonnonvaroihin perustuvaan paikalliseen pienyritystoimintaan ja yksityisiin palveluihin. Ohjelma-asiakirjan mukaan alueen kehittämisstrategia sisältää kaksi tavoitetta: Æ Yritystoiminnan kehittämisen ja yritysten kilpailukyvyn lisäämisen, ja Æ Tyydyttävien elinolojen säilyttämisen syrjäisellä maaseudulla ottaen huomioon EUjäsenyyden vaikutukset ja Suomen kansantalouden kehityksen. Tavoite 6-ohjelman väliarvioinnin yhteenvedossa todetaan: "Tavoite 6-ohjelman strategia alueen kehittämiselle on ollut oikea. Toisaalta on taattava elämisen edellytysten säilyminen ja toisaalta kehitettävä uutta toimintaa alueen vahvuuksiin nojautuvan kilpailukykyisen elinkeinoelämän avulla:" Suomen 6-ohjelman tavoitteisto on rakentunut 8 eri maakunnan maakuntaohjelman tavoitteille ja strategioille, jotka ovat olleet rakenteeltaan toisistaan poikkeavia ja sisällöllisesti huomattavasti tarkempia kuin yhteinen tavoite 6-ohjelma. Itä-Suomen maakuntaohjelmille on yhteinen piirre on niiden rakentuminen aluetalouden nimettyjä avaintoimialojen kehittämistä tukemaan. Itä-Suomen maakuntien avaintoimialavalinnat ovat huomattavan samankaltaiset: metsäsektori, elintarviketalous ja matkailu esiintyvät kaikkien maakuntien keskeisinä aloina. (2) Tavoitteet ja keinot Tavoite 6-ohjelman väliarvioinnin johtopäätös oli, että ohjelman määrälliset tavoitteet ovat keinoihin nähden ylimitoitetut. "Tavoitteet on asetettu tilanteessa, jossa ei ollut riittävää käsitystä Suomen kansantalouden kehitysnopeudesta. Ohjelman laatijoilla ei ollut myöskään valmiutta riittävän yksityiskohtaiseen tilastolliseen tavoite 6-alueen arviointiin." Lisäksi ohjelman toimintaympäristössä tapahtuneet ennakoimattoman voimakkaat muutokset ovat vieneet ohjelman tavoitteiden saavuttamiselta pohjaa, vaikka itse ohjelman toimenpiteet ovatkin toteutuneet ja niillä on ollut toivottuja vaikutuksia. 5b-ohjelman väliarvioinnissa tehtiin samansuuntainen johtopäätös: Ohjelman tavoitteiden saavuttaminen pelkästään ohjelman omilla toimenpiteillä ei ole realistista, mutta niihin voidaan päästä jos muut politiikat ja/tai toimintaympäristön muutokset tukevat kehitystä. Oleellista on yhdensuuntaistaa kansalliset ja EU-tavoiteohjelmatoimenpiteet keskenään koheesiotavoitteen saavuttamiseksi. Suurimmat ongelmat ovat tällä ohjelmakaudella aiheutuneet yritysten kehittämisrahoituksen pienenemisestä. (3) Ohjelman ohjausvaikutus Tavoite 6-ohjelman väliarviointi toteaa hallitsevaksi piirteeksi ohjelma-asiakirjan vähäisen ohjausvaikutuksen suhteessa toimenpiteiden sisältöön. Tämä johtuu toisaalta kansallisen tukipolitiikan mukaisen politiikan jatkamisesta ohjelman kautta ja toisaalta ohjelman sisällön "laveus" on tehnyt mahdolliseksi ohjelmasta riippumattoman päätöksenteon. Jälkimmäiseen 41

42 syynä oli ohjelman laatimisprosessi, jossa 6-alueen ohjelma rakennettiin "sateenvarjoohjelmana" maakuntaohjelmien yläpuolelle. Suomen 6-ohjelman väljyys ilmenee verrattaessa sitä Ruotsin tavoite 6-ohjelmaan, jota toteutetaan suoraan koko 6-alueella ilman lääni- tai muita ohjelmia. Suomen tavoite 6-ohjelman ja maakuntaohjelmien strategioiden väliin on muodostunut eroja ja soveltamisvaikeuksia (esim. Etelä-Savon ohjelman rakenteen ja tavoite 6-ohjelman rakenteen vertailu). (4) Ohjelman toimeenpanojärjestelmän toimivuus Tavoite 6-ohjelman toimeenpanojärjestelmää väliarvioinnin yhteenvedossa arvioidaan seuraavasti: "Näitä toimenpiteitä toteutetaan 26 toimenpidekokonaisuuden alla kahdeksassa maakunnassa. Kun ohjelma hajoaa näin moneen suuntaan, toteuttavat toimenpiteet jäävät kooltaan pieniksi ja usein vaikuttavuudeltaan vähäisiksi. 5b-ohjelman väliarviointi korostaa lisäksi valtion budjettikäytännön synnyttämää pirstoutumista: Tavoiteohjelmaa ei käytännössä toteuteta ohjelman määrittelemien toimenpidekokonaisuuksien mukaisina kokonaisuuksina, vaan kansallisten tukijärjestelmien (valtion budjetin) muodostaman järjestelmän mukaan. Budjettimomentit pirstovat rahoitusta edelleen toimenpidekokonaisuuksien sisällä. Tavoite 6-arvioitsijan mielestä "alueen kehittäminen vaatiikin nykyistä suurempia ja jossain määrin myös maakuntarajat ylittäviä hankekokonaisuuksia". Tarkennuksena on paikallaan todeta, että tässä tarkoitetaan hankekokonaisuuksien laajentamista, mikä on eri asia kuin yksittäisen hankkeen koko. (5) EU:n ohjelmaperiaatteiden toteutuminen Arvioijille on syntynyt näkemys, jonka mukaan ohjelmaperusteinen - yhteisille tavoitteille pohjautuva - toimintamalli ei ole vielä riittävästi vakiintunut suomalaiseen hallintoon. Ohjelmakausi on sinällään ollut pitkä edistysaskel kumppanuuden ja ohjelmaperusteisuuden osalta. Ohjelmaperiaatteista lisäysperiaate on osoittautunut ongelmallisimmaksi. (6) Seurantajärjestelmä Hankerekisteri on tavoiteohjelman koordinoinnin, seurannan ja arvioinnin kannalta keskeinen väline. Ohjelma-asiakirjoissa tavoitteet (seurantaindikaattorit) olivat puutteellisesti määritelty, mikä on vaikeuttanut seurantaa ja arviointia. Tietojärjestelmien sekavuus on johtanut kokonaisseurannan kannalta puutteelliseen tietopohjaan. Maakunnilla on periaatteessa käytettävissään ajantasaisimmat tiedot hankkeista ja paras paikallistuntemus. Ongelmana on henkilöresurssien puute (vähäisyys), jolloin rahoittajat ja ohjelman koordinoijat eivät pysty hyödyntämään hankkeissa syntyvää kokemustietoa. (7) Hankkeistus Viranomaisten virittämä hankkeistuksen aktivointi ja johdonmukainen suuntaaminen tietyille avainaloille on merkittävä tekijä tavoiteohjelmien toteutumisen ja hankkeiden välisen synergian kannalta. Yhtenäisten valintaperusteiden puuttuminen kuitenkin hajottaa ohjelmien toteuttamista, jonka seurauksena tulokset avaintoimialoilla ovat jääneet kuluneella ohjelmakaudella riittämättömiksi. Metsät ja puunjalostus, elintarviketalous ja matkailu ovat Itä-Suomen maakuntien avaintoimialoja. Niillä oli maakuntaliittojen hankerekisterien mukaan hankkeita noin 38 % (555 kpl) koko hankemäärästä, jos tarkasteluun ei oteta yritystukihankkeita ja 5a-toimenpiteitä sisältäviä toimenpidekokonaisuuksia. Sidotulla rahoituksella mitattuna em. painopisteiden 42

43 osuudet jäävät hankemääriin nähden hieman pienemmäksi (29 %). Hankemäärällä mitaten elintarvikeala on suurin (14 %), mutta sidotun rahoituksen mukaan taas metsä (13 %). Pohjois-Savossa em. painopisteiden osuudet ovat hankemäärillä ja sidotulla rahoituksella mitattuna muita maakuntia suuremmat johtuen siitä, että jokaiseen avainalaan on sidottu tiiviisti myös osaamisen vahvistaminen EU-ohjelmien toteutuminen Pohjois-Savossa Pohjois-Savon 5b- ja 6-ohjelmien lisäksi alueelle kohdistetaan tukitoimia horisontaalisten 3- ja 4-ohjelmien kautta. Vuosina Pohjois-Savossa tavoite 3-ohjelman avulla erilaisissa projekteissa on aloittanut työskentelyn yhteensä 5194 henkeä. Projektien sisältöjä on pyritty kehittämään vastaamaan kohderyhmän muutosta, jonka myötä projektilaisiksi tulee yhä enemmän ikääntyviä, ikääntyneitä ja syrjäytyviä. Pohjois-Savossa tavoite 3-ohjelman rahoituskehys vuosille on yhteensä 169,5 mmk josta ESR:n osuus on 65,3 mmk (39%) ja kansallisen rahoituksen osuus 104,2 mmk (61%). Määrärahat on sidottu kokonaisuudessaan. Lisäksi opintososiaalisia etuuksia maksetaan ajalla yhteensä 73 mmk. Määrärahoilla on toteutettu yhteensä 32 projektia, joiden laskennallinen keskikoko ESR- ja kansallisen valtion rahan osalta on noin 7,5 mmk. Tavoite 4-ohjelman erilaisissa projekteissa Pohjois-Savossa aloitti vuosina yhteensä 3976 henkeä. Pohjois-Savossa tavoite 4-ohjelman rahoituskehys vuosille on yhteensä 33,6 mmk josta ESR:n osuus on 15,8 mmk (47%) ja kansallisen rahoituksen osuus 17,8 mmk (53%). Määrärahat on sidottu kokonaisuudessaan. Määrärahoilla on toteutetaan yhteensä 34 projektia, joiden laskennallinen keskikoko ESR- ja kansallisen valtion rahan osalta on noin 0,99 mmk. Pohjois-Savossa käytettiin 5a-säädösten mukaista EU:n osarahoittamaa tukea nuorten viljelijöiden käynnistysavustuksena 161 alkavalle tilalle. Avustuksia lainaa ja korkotukea on hankkeisiin myönnetty ja maksettu yhteensä 19,1 mmk vuoden 1998 loppuun mennessä. Maatilojen investoinneista pääosa kohdistui navettarakennuksiin. Näiden lisäksi tuettiin mm. tuottajien markkinaorganisaatioiden perustamista. Maatilojen investointeja tuettiin yhteensä n. 190 hankkeessa ja varoja on avustuksiin myönnetty, lainaa ja korkotukea maksettu vuoden 1998 loppuun mennessä yhteensä 30,7 mmk. Maataloustuotteiden jalostusta ja markkinointia tuettiin viidessä hankkeessa yhteensä 3,4 markalla. Investoinnit merkitsivät sekä uusien työpaikkojen luomista sukupolvenvaihdoksen yhteydessä, että olemassa olevien turvaamista mm. elintarvikeyrityksissä. Pohjois-Savossa on toteutettu myös tavoite 5a - elinkeinokalatalouden rakenneohjelmaa. Vuosina Pohjois-Savossa tavoite 6-alueen ulkopuolella KOR:n tuella tehtyjen investointien yhteismäärä oli 12.5 mmk, josta KOR:n osuus 3 mmk ja kansallisen rahoituksen osuus 1.8 mmk. Kaikkiaan hankkeita oli 38. Eniten tuettiin kalanjalostuksen kehittämistä ja vesiviljelyä Osaamiskeskusohjelmat ja kaupunkiohjelmat Kansallista aluepolitiikkaa edustavat kaupunkiohjelmat ja osaamiskeskusohjelmat, joiden hanketoteutuksessa käytetään myös tavoiteohjelmarahoitusta. Kaupunki- ja maaseutupolitiikat edustavat uutta paikallistasoa korostavaa aluekehittämisen linjaa. Niiden lisäarvona on ottaa erityisen hyvin huomioon paikallinen aloitteellisuus ja 43

44 erityisolosuhteet. Itä-Suomen kaupunkien osalta haasteena on niiden suuntautuminen teknologia- ja osaamispohjaisten uusien alojen kehittämiseen ja kansainvälisten investointien houkuttelemiseen alueelle. Itä-Suomessa toimii useita osaamiskeskusohjelmia (ks. sivu 17) ja alue on mukana verkostoituneissa puualan, elintarvikealan ja matkailun osaamiskeskuksissa. Vaikka osaamiskeskusten suora rahoitus on pieni, niiden strateginen merkitys alueen elinkeinojen kehittämisen kärjen suuntaamiselle on ratkaiseva. 2.3 YMPÄRISTÖN TILA Itä-Suomen alueen pääosa kuuluu itäiseen Järvi-Suomeen. Alueen koillisosa kuuluu Vaara- Karjalaan ja Kainuun vaaraseutuun. Alueen luoteisosa kuuluu Suomenselän ja Pohjois- Pohjanmaan soiden luonnehtimiin maisema-alueisiin. Suomenselkä jakaa alueen keski- ja eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen, jotka ilmenevät niin alueille ominaisina metsäja suotyyppeinä kuin vesistöjenkin kasvillisuutena. Luonnontilaiset alueet ovat vähentyneet. Luonnonsuojeluohjelmilla pyritään varmistamaan erityisesti itäsuomalaisen metsä-, suo- ja järviluonnon ominaispiirteiden ja monimuotoisuuden säilyminen. Valtakunnallisten luonnonsuojelulailla toteuttavien suojeluohjelmien alueita Itä- Suomessa on 1900 km 2 eli 2.6 % alueen pinta-alasta (koko maa 10 %). Luonnonsuojelulailla jo toteutettuja suojelualueita oli vuoden 1998 alussa Itä-Suomessa 1100 km 2 eli 1.5 % maaalasta (koko maa 8.9 %). Natura ohjelmaan kuuluvia alueita Itä-Suomessa on 5400 km 2 (7.6 % alueen pinta-alasta, koko maa 12 %, Lapin suuret suojelualueet nostavat koko maata koskevia osuuksia). Näistä uusia, pääosin Etelä-Savossa sijaitsevia vesialueita on 1800 km 2. Itä-Suomi on Suomen runsasvesistöisintä seutua. Alueen pienet ja matalat järvet ovat herkkiä rehevöitymiselle. Käyttökelpoisuudeltaan alueen vesistöjen selkävedet ovat yleensä hyviä. Etenkin alueen eteläosissa vesistöt ovat paikoin erinomaisia. Soisten latvavesistöalueiden veden laatu on usein huonompaa samoin kuin Iisalmen reitillä lähinnä maatalouden vaikutuksesta. Vesistöjen rehevöityminen on vakavin maaseutualueiden ympäristöongelma. Laitospäästöjen ja muun pistekuormituksen vähentyessä suurin osa vesistöjen kuormituksesta johtuu metsäalueiden ja maatalouden hajakuormituksesta ja happamasta laskeumasta. EU:n maatalouden ympäristötukeen sitoutuneiden tilojen kuormitus on vähenemässä ja parantaa vähitellen tilannetta viljelyvaltaisilla valuma-alueilla. Myös luomutuotannon edistäminen vähentää ravinnepäästöjä ja torjunta-aineiden käyttöä. Liikenteen aiheuttamat päästöt ovat huomattavia, koska alueen joukkoliikennepalvelut ovat heikosti järjestetyt. Itä-Suomen ilman laatu on kuitenkin maan etelä- ja lounaisosia parempaa. Alueelliset erot Itä-Suomessa ovat kuitenkin melko suuria. Rikkilaskeuma vaihtelee mg/m 2 /v ja ylittää valtioneuvoston tavoitearvon, 300 mg/m 2 /v alueen keski- ja eteläosissa, erityisesti Kuopion ympäristössä (kuvio 2.3.1, liite 14). Typpilaskeuman vaihteluväli on alueella sekä nitraattitypen että ammoniumtypen osalta mg/m 2 /v. Suurimmat paikalliset laskeumat ovat teollisuuslaitosten ympäristössä ja taajama-alueilla liikenneväylien solmukohdissa. Itä-Suomen laitosten rikki- ja typpipäästöt ovat viime vuosina vähentyneet, mutta liikenteen typpipäästöt ovat kasvaneet. Yli puolet happamasta laskeumasta kulkeutuu alueen ulkopuolelta. 44

45 Kolmannes maan metsävarannosta on Itä-Suomessa (Liite 15, taulukko ja kuvio 2.3.3). Metsät ovat alueella, erityisesti Savossa keskimääräistä rehevämpiä. Metsien tila on muuhun maahan nähden keskimääräinen. Vanhojen metsien suojelussa on edistytty hitaasti. Talousmetsien hoidossa ei olla vielä riittävästi huomioitu monimuotoisuuden säilyttämistä eikä luonnon virkistyskäyttöä. Happamoittava laskeuma ylittää metsien ja vesien kriittisen kuormituksen erityisesti Kainuun itäosassa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savon eteläosassa, missä maaperän puskurointikyky on muuta aluetta heikompi (kuvio 2.3.2, liite 14). Puuvoiman osuus Itä-Suomen energiatuotannosta on 33 % (koko maa 18 %). Haja-asutusalueilla ongelmina ovat pienet ja huonosti hoidetut kaatopaikat, jotka usein sijaitsevat pohjavesialueilla. Kierrätyspisteitä on taajamien ulkopuolella liian vähän. Itä- Suomessa oli 1990-luvun puolivälissä 65 yhdyskuntajätteen ja 30 teollisuuslaitosten kaatopaikkaa. Vuonna 2005 yhdyskuntajätteen kaatopaikkojen määrän arvioidaan laskevan 17:ään.Saastuneita maa-alueita alueella arvioidaan olevan lähes Näistä pääosa sahaalueita, kyllästämöjä, huoltamoita ja vanhoja kaatopaikkoja. Saastuneet maat ovat uhka uhka ympäristönsä pohja- ja pintavesille, mutta sijaitessaan asutuksen tuntumassa voivat aiheuttaa myös muita ympäristöterveydellisiä riskejä. Puhtaat vedet, luonnonrauha ja kohtuulliset rakennuspaikkojen hinnat ovat vetäneet puoleensa myös loma-asutusta. Laaja-alainen loma-asutus aiheuttaa usein pintavesien laadun huononemista. Alueella on loma-asuntoa, ja loma-asuntokanta on ylittänyt hajaasutusalueen vakinaisten asuntojen määrän (Liite 15, taulukko 2.3.2). Vastaavasti lomaasuntojen rakentaminen ylittää haja-asutusalueella tapahtuvan vakinaisten asuntojen rakentamisen määrän. Loma-asutuksen kehitys Itä-Suomessa on siis sekä maakuntien että etenkin kuntien aluerakenteen kehityksen kannalta merkittävä tekijä. Vaikka loma-asuntojen määrät rantojen määrään nähden ovat Itä-Suomessa vielä keskimäärin vähäiset eteläisempään Suomeen verrattuna, loma-asutus on kuitenkin rajoittanut monilla alueilla rantojen muuta käyttöä. Lisäksi lomarakentaminen merkitsee runsasta yksityisteiden rakentamista ja autoilun ja energiankulutuksen kasvua sekä jäte- ja vesihuollon järjestämisen ja valvonnan tarvetta. Kunnan velvoitteet kasvavat loma-asutuksen ympärivuotistuessa. Toisaalta vapaaajan asutus on ratkaisevasti parantanut erityisesti kylien kauppapalvelujen säilymismahdollisuuksia. Merkittävimmät järvialueet ovat yleiskaavoitettuja tai tulossa suunnittelun piiriin. Kaavoittamattomien rantojen rakentaminen tapahtuu poikkeusluvin. Itä-Suomen kulttuurimaisema on talonpoikaismaisemaa. Pienilmasto-olojen, viljelymenetelmien ja kalastusmahdollisuuksien takia asutus hakeutui järvien rannoille ja mäkien ja vaarojen laelle. Maaseutumaisemaan kuuluivat kaskiviljelykset, rantaniityt ja laidunhaat. Kaskikulttuurin lehtipuumetsiköitä sekä piha- ja laidunmaihin liittyviä puolikulttuuribiotooppeja on yhä nähtävissä. Asuin- ja talousrakennusten sijoittaminen pihapiiriin oli vapaamuotoista ja maaston muotoja noudattavaa toisin kuin Hämeessä ja Pohjanmaalla. Alueen pientilavaltainen haja-asutus on taantunut 60-luvulta lähtien, ja itäsuomalainen maaseutumaisema on samalla rappeutunut. Tultaessa 1990-luvulle myös aikaisemmin kasvaneiden taajamien väkiluvun kehitys on saavuttanut taitekohtansa ja kääntynyt laskuun maakuntien keskusalueiden taajamia lukuun ottamatta. Koska rakentaminen on vähäistä, aikanaan ylimitoitetut kaavat eivät toteudu. Kirkonkylät ovat jääneet hajanaisiksi ja kunnallistekniikan ylläpidon kannalta kalliiksi. Itä-Suomen kaupunkien rakennettua ympäristöä uudistettiin voimakkaasti 60- ja 70-luvuilla. Tämän nopean kaupungistumisvaiheen rakennukset ja kaupunkisuunnitteluratkaisut eivät vastaa 2000-luvun fyysiselle ympäristölle asetettavia 45

46 vaatimuksia. Vertailut Keski-Eurooppaan eivät anna aina oikeaa kuvaa Itä-Suomen ympäristöongelmista. Alueen ympäristön ja ilmaston takia päästöjen sietokyky on heikko sekä maaperässä että vesissä. 46

47 3. ITÄ-SUOMEN KEHITTÄMISSTRATEGIA 3.1 ALUEEN VAHVUUDET JA HEIKKOUDET Nelikenttäanalyysilla (SWOT) esitetään tiivistetysti ne alueen vahvuudet ja mahdollisuudet, joita kehittämällä ja hyväksi käyttämällä alue menestyy tulevaisuudessa, ja myös ne alueen heikkoudet, joita on poistettava tai lievennettävä kehittymisen esteinä. Kehittämisohjelmassa esitetään, mitä vahvuuksia ja mahdollisuuksia vahvistetaan ja hyödynnetään ja miten ohjelman rahoituksella, ja mistä heikkouksista on päästävä eroon. Uhkat kuvaavat asioita, joihin tulevaisuudessa on varauduttava. Ohjelmalla aikaan saatavat myönteiset vaikutukset tulevat pääosin esiin vasta myöhemmin ohjelmakauden loppupuolella ja vielä sen jälkeenkin. Ohjelmallahan pyritään saamaan aikaan pitkävaikutteisia rakenteellisia muutoksia. Vahvuudet Itä-Suomen yliopisto- ja korkeakouluverkosto koostuu Joensuun ja Kuopion yliopistoista, maakuntien omista ammattikorkeakouluista sekä Oulun ja Helsingin yliopistojen sekä Helsingin kauppakorkeakoulun yksiköistä. Tätä verkkoa vahvistetaan kohdistamalla kehittämistoimet jo Itä-Suomessa oleviin yliopisto- ja korkeakouluyksiköihin sekä muiden valtakunnallisten yliopistojen ja korkeakoulujen toiminnan laajentamiseen alueelle. Oppilaitosten korkeaan osaamiseen perustuvat myös alueen kansallisesti ja kansainvälisesti tunnustetut soveltavat osaamiskeskukset tai osaamisen keskittymät. Ne takaavat alueen inhimillisten resurssien korkean tason jatkossakin. Itä-Suomessa on paljon teollisuuden ja palvelualojen erityisosaamista. Itä-Suomen teollinen elinkeinotoiminta on perustunut metsien hyväksikäytölle, minkä seurauksena alueelle on kumuloitunut paljon metsään liittyvää kansainvälistä huippuosaamista. Pitkälti metsäteollisuuden tarpeiden varaan on rakentunut myös alueen korkeatasoinen metalliteollisuus, elektroniikkateollisuus ja ympäristöosaaminen. Kansainvälistä huippuosaamista edustavat myös alueen graafinen teollisuus, muoviosaaminen, elintarviketeollisuus sekä mineraali- ja kiviteollisuus. Itä-Suomessa on käytettävissä runsaasti teollisuuteen ja palvelualoille soveltuvaa työvoimaa. Itä-Suomessa koulutusjärjestelmä on monipuolinen ja tuottaa runsaasti koulutettua työvoimaa työmarkkinoille. Korkeakoulutettujen osuus on vain hieman pienempi kuin maassa keskimäärin ja ammatillisen koulutuksen saaneiden osuus on jopa hieman maan keskiarvoa korkeampi. Itä-Suomen vahvuutena on ainutlaatuinen puhdas luonto, kauniit vaihtelevat maisemat ja luonnonvarat. Alue on Suomen vesistörikkainta ja vesistöt ovat vedenlaadultaan pääasiassa hyviä. Myös pohjavettä on runsaasti. Kaikki nämä luovat erinomaiset edellytykset perusmaataloudelle, matkailuelinkeinolle ja luonnonvarojen hyödyntämiselle sekä muulle yritystoiminnalle. Tästä näkökulmasta myös harva asutus ja syrjäisyys ovat etu. Itä-Suomessa on runsaat metsävarat ja myös metsän kasvu on hyvää. Alueen maatalouden kilpailuvaltteja ovat perheviljelmiin perustuva tehokas nautakarjatalous, joka pystyy tuottamaan merkittävän osan maan maidosta, marjantuotantoon liittyvä osaaminen, luonnontuotteet sekä kasvava luomutuotanto. 47

48 Itä-Suomessa on vahvoja kaupunkiseutuja, jotka ovat vahvasti alueellisesti verkostuneita. Itä-Suomessa on runsas ja monipuolinen kulttuuritarjonta, mikä tukee myös alueen matkailua. Erityisesti maaseudun vahvuutena Itä-Suomessa ovat aktiiviset ja oma-aloitteiset ihmiset sekä monipuolinen kylätoiminta kyläkehittäjineen. Itä-Suomessa on hyvät julkisen hallinnon palvelut ja hyvä asuin- ja elinympäristö, mikä voi toimia edellytyksenä tulomuuton lisäämiselle. Mahdollisuudet Keskeisimmät tulevaisuuden kehittämiseen liittyvät mahdollisuudet liittyvät alueen osaamiseen ja inhimilliseen pääomaan. Itä-Suomen nousun keskeisiä tekijöitä ovat mm. olemassa olevat koulutusyksiköt ja tutkimustoiminta kaikilla tahoilla. Itä-Suomessa on kansainvälisesti vahvoja yrityksiä, joiden yhteyksiä ja kanavia kansainvälistymiseen voidaan hyödyntää. Alueen osaamiseen perustuvia mahdollisuuksia on erityisesti informaatioteknologiassa ja bioteknologiassa, materiaalien käsittelyssä ja hyvinvointiosaamisessa. Luonnonvarojen käytössä ja jalostusasteen osaamispohjaisessa kohottamisessa on mahdollisuus uuden yritystoiminnan ja uusien työpaikkojen kehittämiseen. Runsaasti käyttämättömiä mahdollisuuksia on myös luonnontuotteiden ja maankamaran raaka-aineiden hyödyntämisessä. Itä-Suomessa on hyvät mahdollisuudet laadukkaiden elintarvikkeiden perustuotantoon ja mm. luomutuotantoon. Tätä tukee maidon ja lihantuotannossa olevien karjojen puhtaus karjataudeista muuhun Eurooppaan verrattuna. Alueelle sopivat erityisesti luontoyrittäjyyden kehittäminen sekä erilaiset ympäristön hoitoon ja kunnostukseen liittyvät hankkeet. Kaavoitetut, vapaat ranta-alueet vahvistavat osaltaan edellytyksiä matkailun kehittämiselle. Venäjän laajenevilla markkinoilla on itäsuomalaisilla tuotteilla paljon mahdollisuuksia, mutta tämä edellyttää sopeutumista Venäjän olojen muutoksiin. Matkailuelinkeino ja kauppa ovat jo nyt hyötyneet venäläisistä ostosmatkailijoista ja turisteista, ja mahdollisuuksia tämän toiminnan laajentamiseen on runsaasti. Kehittyvät liikenneolot ja monipuoliset yhteistyösuhteet luovat lisää mahdollisuuksia myös muilla yhteistyön aloilla. Maakuntien välisen yhteistyön kehittäminen itäisessä Suomessa tarjoaa suuria mahdollisuuksia. Koulutuksen ja tutkimuksen työelämäyhteyksiä parannetaan ja lisätään valtakunnallisesti toimivien yliopisto- ja korkeakouluverkkojen keskinäistä yhteistyötä sekä yhteyksiä alueen yrityksiin. Julkisen ja yksityisen sektorin lisäksi mahdollisuuksia antaa kolmas sektori sekä yleishyödylliset järjestöt, joissa naisten aloitteellisuudelle tarjoutuu mahdollisuuksia. Uudenlaisia mahdollisuuksia tarjoaa pitkälle viety sukupuolten tasa-arvo yhteiskunnan kehittämisessä. Eräänä esimerkkinä tästä ovat naisjärjestöt ja kehittymässä olevat naisverkostot. Heikkoudet Syrjäinen sijainti ja harva asutus ovat Itä-Suomen keskeisiä ominaispiirteitä. Syrjäinen sijainti merkitsee pitkiä etäisyyksiä sekä kasvukeskuksista että markkina-alueista, minkä johdosta alueelle ei tule positiivisia heijastusvaikutuksia kasvukeskuksista ja alueen tuotteiden markkinointi on hankalampaa kuin edullisemmilla alueilla. Harvan asutuksen johdosta alueen väestöpohja muodostaa vain hyvin pienet markkinat tuotteille, jolloin yritysten perustaminen 48

49 ja niiden kasvaminen suuremmiksi on ongelmallista ja edellyttää lähes aina tuotteiden markkinointia alueen ulkopuolelle. Asiakaskunnan vähyyden vuoksi palveluiden järjestäminen alueella on joko kallista tai jopa mahdotonta, ja niiden hankkiminen muualta lisää asukkaiden kustannuksia. Pitkien matkojen ja hajallaan olevan yhdyskuntarakenteen johdosta myös energiankulutus on suurta ja teknisen huollon järjestäminen on kallista. Kuljetuksiin liittyvänä etäisyydet merisatamiin ovat pitkät. Alueen tieverkon päällystysaste on alhainen ja sorateiden runsas kelirikko lisää alkutuotannon ja metsätalouden kuljetuskustannuksia. Heikkojen luontaisten edellytysten seurauksena alueella on yksipuolinen alkutuotantoon ja julkisiin palveluihin painottunut elinkeinorakenne. Kun molemmat alat ovat supistuvia, on seurauksena rakenteellinen työttömyys ja peruuttamaton syrjäytyneisyys, mikä on tällä hetkellä yksi alueen vakavimmista ongelmista. Työttömistä suurin osa on keski-ikäisiä tai ikääntyviä, joiden pysyvä työllistyminen on lisäksi erittäin vaikeaa. Noin puolet työttömistä on jo syrjäytynyt työelämästä. Ongelmien kumuloituminen voi johtaa hyvinvointialan osaamisen ja palvelujen heikentymiseen. Aluetalouden yksipuolisuus on myös osittain seurausta yritystoiminnan kannalta luontaisten edellytysten puutteesta, mutta osittain kyse on myös yrityskulttuurin ohuudesta, eli alueella ei ole totuttu perustamaan omaa yritystä ja työllistämään itseään, vaan on lähdetty hakemaan työtä muualta maasta ja jopa ulkomailta. Yrityskulttuurin ohuus johtuu myös tiedollisten ja taidollisten valmiuksien puuttumisesta, mikä on osittain seurausta kaupallisen alan korkeamman koulutuksen puuttumisesta. Julkisen sektorin kasvu myös työllisti aikaisemmin alkutuotannosta vapautuvaa työvoimaa, jolloin ei edes ollut tarvetta asenteiden muuttumiseen. Naisyrittäjien määrä on vähäinen. Samoin aluekehitystyöhön osallistuu liian vähän naisia. Itä-Suomen vienti tapahtuu painotetusti suurten monitoimipaikkaisten konsernien toimesta, jolloin vientitulot eivät jää kokonaisuudessaan hyödyntämään aluetta. Pk-yritysten ongelmana on vähäinen kansainvälistyminen ja viennin osuus, vähäinen keskinäinen yhteistyö sekä omien pääomien puute. Valikoituva poismuutto kohdistuu parhaiten koulutettuun, osaavimpaan ja nuorempaan työelämään siirtyvään väestönosaan, kun Etelä- ja Länsi-Suomen kasvukeskukset pystyvät tarjoamaan työpaikkoja. Tämä koskee etenkin naisia, joiden koulutustaso on miesten koulutustasoa korkeampi. Poismuuton vaikutuksesta alueen kehittämisedellytykset entisestään huononevat. Poismuuton yhtenä syynä on työvoiman tarjonnan ja kysynnän huono kohtaaminen. Itä-Suomen merkittävimmät osaamisaukot muodostuvat kaupallisen ja teknisen alan korkeamman asteen koulutuksen puuttumisesta sekä koulutusrakenteiden muuttamiseen ja teknologian siirron kehittämiseen tarvittavien resurssien niukkuudesta. Uhkat Itä-Suomen aluetalous näivettyy ja työllisyysmahdollisuudet kaventuvat entisestään, kun poismuutto vie veronmaksajia ja kuluttajia. Julkinen sektori ja alkutuotanto edelleen supistuvat, mikä johtaa naistyöpaikkojen vähenemiseen. Näiden seurauksena myös muut elinkeinot joutuvat kysynnän puutteen vuoksi supistamaan toimintaansa. Aluetaloutta ja pkyritysten toimintaedellytyksiä uhkaa myös kansallisen tukipolitiikan suuntautuminen yhä enemmän etelän kasvukeskusten korkean teknologian yritysten tukemiseen. Mikäli Itä-Suomessa ei onnistuta synnyttämään uusia työpaikkoja, jatkuu poismuutto edelleen ja jopa lisääntyy, kun heikkenevän aluetalouden johdosta työvoimaa vapautuu kaikilta 49

50 elinkeinonaloilta, ja mahdollisuus työllistyä uudelleen on vain kasvukeskuksissa. Seurauksena on maaseudun autioituminen ja rakenteiden sekä ympäristön rappeutuminen. Työvoiman kysynnän elpyessä on ongelmana se, ettei kysyntä kohdennu pitkään työttömänä olleisiin. Tästä aiheutuu työmarkkinoilta syrjäytymistä. Itä-Suomen maakuntien huoltorasitus lisääntyy väestön ikärakenteen ja aktiivisen väestönosan poismuuton takia. Tästä johtuen palvelut heikentyvät ja verorasitus lisääntyy entisestään, mikä puolestaan taas lisää poismuuttohalukkuutta. Väestön ikärakenteen myötä julkisen sektorin ja yritysten henkilöstö sekä nykyinen yrittäjäsukupolvi ikääntyy. Vesistöjen karuuden vuoksi ne ovat herkkiä rehevöitymään. Luonnonvarojen käytön tehostaminen voi köyhdyttää alueen lajistoa. Loma-asutuksen lisääminen vähentää vapaata rantaluontoa ja voi aiheuttaa vesistökuormitusta ja rantametsien pirstoutumista. Maataloudesta luopuminen uhkaa sulkea ja metsittää maaseudun kulttuurimaisemia sekä matalapiirteistä järvimaisemaa. 3.2 ITÄ-SUOMEN TAVOITETILA VUONNA 2007 ITÄ-SUOMEN VISIO 2007 ITÄ-SUOMEN MAAKUNTIEN ALUETALOUDET OVAT KANSAINVÄLISESTI KILPAILUKYKYISIÄ JA VOIMAKKAASSA KASVUSSA Yrityspohjaa on uudistettu viimeistä tietoa soveltaen. Osaamispohjaiset työpaikat ovat monipuolistaneet elinkeinorakennetta merkittävästi. Vahvistunut aluetalous ja myönteinen työllisyyskehitys ovat hidastaneet väestön poismuuttoa, alentaneet ratkaisevasti työttömyyttä ja varmistaneet korkeatasoisten hyvinvointipalvelujen saatavuuden sekä puhtaan ympäristön Laadulliset tavoitteet Itä-Suomi on kulttuurisesti, henkisesti ja ympäristöllisesti rikas ja monipuolinen alue, jossa toteutuu tasa-arvo. Tavoite 1-ohjelma-asiakirjan toimenpiteiden avulla vahvistetaan alueen ihmisten uskoa omiin mahdollisuuksiinsa kehittää Itä-Suomea sen omista kulttuurista lähtökohdista käsin kansainväliseksi, yhteistyökykyiseksi ja yrittäväksi alueeksi. Yritystoiminnassa painottuu teknologian korkea taso ja uusien kasvumahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen. Yritysten tuotanto on kilpailukykyistä laadultaan ja hinnaltaan. Verkostoitunut yritystoiminta tuottaa laadultaan korkeatasoisia tuotteita ja palveluja, jotka huomioivat ympäristön nykyisen ja uuden yritystoiminnan sijoittumisen vahvuustekijänä. Kehittämistoimenpiteet perustuvat kestävän kehityksen ja tasa-arvon periaatteisiin. Kestävä kehitys merkitsee yleensä hyvän ympäristön ylläpitoa sekä yrityksissä materiaalivirtojen hallintaa, säästävää teknologiaa ja elinkaariajattelua. Kehitystyössä korostuu tietoteollisuus, ympäristö- ja bioteknologia sekä hyvinvointiosaaminen. Tasa-arvon periaate merkitsee, että molemmilla sukupuolilla on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua kehitystyöhön, eikä sukupuoleen perustuvia esteitä ole osallistumiselle ohjelman toteutukseen. Kaikkien Itä-Suomen asukkaiden ja yritysten saamat palvelut ovat korkeatasoiset, monipuoliset ja vastaavat kysyntää. Palvelujen järjestäminen perustuu sekä yksityisen että julkisen 50

51 sektorin toimintaan ja niiden toteuttamisessa käytetään parhaiten kulloiseenkin tilanteeseen soveltuvaa menettelytapaa. Itä-Suomi on vilkkaan kansainvälisen ja alueiden välisen vuorovaikutuksen alue, jonka lähialueosaaminen on korkeaa tasoa. Pitkien kuljetusetäisyyksien aiheuttaman lisäkustannuksen kompensoiminen sekä kotimaan että vientikuljetusten osalta edellyttävät liikenneverkkojen kehittämistä sekä panostamista niiden hoitoon ja kunnossapitoon. Alemman tieverkon kunnolla, poikittaisyhteyksien parantamisella sekä raideliikenteen palvelutason ja alueellisen tasapainoisen kehittämisen tarpeilla on keskimääräistä suurempi merkitys koko alueen elinkeinoelämälle. Inhimillisiin voimavaroihin kohdistuvat toimenpiteet tukevat aktiviteetteja, joiden avulla kulttuuriset vahvuudet nostetaan yhdeksi menestystekijäksi alueen markkinoinnissa, tuotekehityksessä, matkailussa ja kulttuuri-imagossa. Todellisuuteen perustuva mielikuva elämänmyönteisistä ystävällisistä ihmisistä, korkeasta osaamisesta sekä kauniista luonnosta ja puhtaasta vedestä muodostaa alueen vetovoimatekijän kaikilla toimialoilla. Kehittämistoiminnassa korostuu puhtaan luonnon, terveen ja turvallisen elinympäristön sekä henkisesti virikerikkaan kulttuuritoiminnan merkitys. Koulutuksen taso ja tutkinnon suorittaneiden kokonaismäärä suhteessa Suomen kokonaisväestöön on noussut nykytilanteeseen verrattuna. Koulutuksen laatu ja tutkimus- ja kehittämistoiminta vastaavat elinkeinoelämän vaativimpiinkin tarpeisiin perustuen osaamisen verkostoitumiseen ja täydentävyyteen. Alueellisesti yritykset, yhteisöt ja yksilöt tekevät laajamittaista yhteistyötä vaikuttavuudeltaan laadukkaiden hankekokonaisuuksien toteuttamiseksi. Ympäristönhallintajärjestelmien ja ympäristöjohtamisen sisällyttäminen kaikille koulutuksen ja tutkimuksen osa-aloille mahdollistaa osaltaan elinkeinotoiminnan menestymisen tulevaisuudessa. Tavoite 1 -ohjelman toimenpiteillä tuetaan kaupunkien ja maaseutujen kehittymistä sekä niiden välisen vuorovaikutuksen edistämistä. Itä-Suomen maatalous on kilpailukykyinen muuhun maahan verrattuna. Itä-Suomen työllisyystilanne kohenee siten, että työvoiman kysyntä kohdentuu pitkäaikaistyöttömiin työttömiin ja työttömyydestä johtuva sosiaalinen syrjäytymisuhka poistuu Syrjäytymisen ehkäiseminen ja ikääntyvän työvoiman työelämässä pysyminen perustuu laadukkaaseen, työelämän ja kohderyhmän yksilöllisiin tarpeisiin nojautuviin aktiivisiin työvoima- ja koulutuspoliittisiin toimenpiteisiin. Itä-Suomen maatalous on kilpailukykyinen muuhun maahan verrattuna. Maatalouden kilpailukyvyn kehittäminen perustuu osaamiselle, laadulle ja turvallisuudelle, jotka osaltaan mahdollistavat uusien tuotteiden kehittämisen kriittisille kuluttajille. Luonnonvaroja hyödynnetään kestävästi luonnon tuottokyky ja monimuotoisuus säilyttäen. Uusiutuvien energialähteiden ja energian tehokasta käyttöä edistetään. Alueen luonnon, maiseman ja kulttuurin suojeluun kiinnitetään erityistä huomiota. Tietoyhteiskuntakehityksen lähtökohta Itä Suomessa on avaintuotannonalojen uudenaikaistaminen, uusien osaamispohjaisten kasvualojen vahvistaminen, etäisyyksien voittaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Tietoyhteiskuntaa kehitetään kansalaislähtöisesti siten, että siihen liittyvät asenteet muuttuvat positiivisiksi, että kansalaisten valmiudet tietotekniikan välineiden käytössä ja saatavuudessa ovat Suomen huipputasoa ja että kehitetään etäisyyksien haittavaikutuksia poistavaa tietoyhteiskunnan palvelutuotantoa. Kansainvälisten partnereiden löytämisessä tullaan hyödyntämään LOCREGISin verkostoa. 51

52 Maaseutu on houkutteleva, viihtyisä ja turvallinen ympäristö monimuotoisille taloudellisille ja vapaa-ajan toiminnoille. Maaseutu-kaupunki-vuorovaikutus on vilkasta ja monipuolista, ja maaseudun toimijat verkostoituvat alueellisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti Määrälliset tavoitteet ja indikaattorit Yleistä Itä-Suomen määrällisten tavoitteiden arvioinnin pohjaksi aluetalouden tunnusluvuista (bkt, väestö, työvoima, työpaikat, työttömät ja investoinnit) on laskettu kolme vaihtoehtoa: kehitysnäkymävaihtoehto, tavoitevaihtoehto sekä suunnilleen näiden puoliväliin osuva vaihtoehto, joka kuvaa tavoite 1 -ohjelmalla aikaansaatavia aluetaloudellisia vaikutuksia. Tavoitevaihtoehdossa Itä-Suomen bkt:n kasvu ylittää ohjelmakauden lopulla koko maan bkt:n kasvun. Kehitysnäkymävaihtoehdossa kehityksen arvioidaan jatkuvan 1990-luvun loppupuoliskolla havaitun kehityksen kaltaisena. Tavoite 1 ohjelman vaikutukset ovat välittömiä ja välillisiä. Välittömät vaikutukset aikaansaadaan lähinnä yrityksiin ja työvoiman työllistyvyyteen kohdistuvilla toimenpiteillä, jotka vaikuttavat uusien työpaikkojen luomiseen ja olemassa olevien työpaikkojen säilyttämiseen tuen kohteena olevissa yrityksissä ja työvoimaan. Työllisyyttä aiotaan lisätä sekä teollisuuden kärkialoilla että palvelusektorilla, josta löytyy muutama kasvuala (vt. liite 25). Välilliset ja pitkäjänteisemmät vaikutukset aluetalouteen aikaansaadaan välittömien vaikutusten sysäystai kerrannaisvaikutuksina ( multiplier effects, erityisesti palvelusektorilla) sekä t&k- ja muilla yritysten kilpailukyvyn ja toimintaympäristön parantamishankkeilla, ESR:n inhimillisten voimavarojen toimenpiteillä, ja rakenteiden ja hyvän ympäristön kehittämisellä. Ohjelmalle asetettuja tavoitetasoja tarkennetaan ohjelman täydennysosaa valmisteltaessa. Tavoitetasot ovat vallitsevan tilanteen valossa tehtyjä ennusteita, joita tarkennetaan viimeistään ohjelman puolivälissä tehtävien arvioitsijoiden suositusten pohjalta. Ohjelman väli- ja loppuarviointien sisällöstä sovitaan seurantakomiteassa. Aluetaloustavoitteet Koko maan bkt:n kasvuksi arvioidaan ohjelmakaudella noin 3,9 % vuodessa, mikä on pienempi kasvu kuin tämän vuosikymmenen loppupuoliskolla (4,5). Itä-Suomen aluebkt kasvaa tavoitevaihtoehdossa vuosina ,3 % vuodessa ja kaudella ,3 % vuodessa. Uudella rakennerahastokaudella Itä-Suomi tavoittelee siis keskimäärin valtakunnallista keskiarvoa vastaavaa kasvua, kun kehitys esim luvulla on ollut sitä merkittävästi heikompaa. Tämä tavoite edellyttää, että ohjelmakaudella toimenpiteet valitaan aluetalouden vaikuttavuuden perusteella ja toiseksi sitä, että kansalliset sektoripolitiikat (pkpolitiikka, koulutus- ja tiedepolitiikka, työvoima- ja työllisyyspolitiikka, liikennepolitiikka jne.) kohdennetaan tukemaan Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmaa ja siinä määriteltyjä linjauksia. Arvion mukaan tavoite 1 -ohjelman vaikutuksesta, mutta ilman kansallisia erityistoimenpiteitä, Itä-Suomen alue-bkt:n kasvu jäisi ohjelmakaudella vielä runsaan prosenttiyksikön verran alle valtakunnallisen keskiarvokehityksen. Alue-bkt:n kasvu kohdistuu ensisijaisesti teollisuuteen ja rakennustoimintaan sekä palveluista kauppaan, liikenteeseen ja yritystoimintaa tukeviin palveluihin. Informaatioteknologian työpaikat sijoittuvat sekä teollisuuteen että palveluihin. Työn tuottavuuden toimialoittaisten kasvu- 52

53 erojen vuoksi eniten työpaikkoja syntyy kauppaan ja liikenteeseen sekä rakennustoimintaan. Itä-Suomen aluetalouden voimakas kasvu johtaa yksityisen kulutuksen ripeään kasvuun. Tavoitevaihtoehdossa työttömyys alenee vuoden 1999 tasosta (13,6 %) 7,7 %:iin vuonna Työllisyysaste kohoaa vastaavasti 58,5 %:sta 62,4 %:iin. Vuoteen 2006 mennessä Itä- Suomen maakuntien alue-bkt-indeksi kohoaa 75,7 %:sta (v.1997) 80,4 %:iin maan keskiarvoon verrattuna. Tavoite 1 -ohjelman vaikutus tästä muutoksesta on noin puolet lopun ollessa riippuvaista kansallisesta politiikasta. Tavoitevaihtoehdossa muuttotappiota pystytään hidastamaan niin, että Itä-Suomen väestömäärän väheneminen hidastuu oleellisesti. Kuitenkin Itä-Suomen väestömäärä pienenee ohjelmakaudella noin hengellä, josta väestön luonnollinen väheneminen on noin henkeä ja muuttotappio noin henkeä eli noin henkeä vuosittain. Tavoitteena on myös maaseudulla asuvan väestön määrän vähenemisen hidastaminen. Ilman tavoite 1 -ohjelmaa ja kansallisia toimia väestötappiot muodostuisivat selvästi suuremmiksi. Tavoitteena on maaseudun väestötappioiden hidastuminen. Vuonna 2006 Itä-Suomen maaseudulla arvioidaan asuvan Aluetalouden seurantaindikaattorit Aluetalouden seurantaindikaattoreiden avulla seurataan yhteiskunnallista kehitystä, kuten taloudellista kasvua, työllisyyttä, työttömyyttä, väestön koulutustasoa. Indikaattorit ovat taustatietoa arvioitaessa ohjelman suuntaamistarpeita ohjelmakaudella ja niitä käytetään myös taustamuuttujina arvioitaessa ohjelman vaikutuksia. Osalle indikaattoreista määritellään lähtötaso ja tavoitetaso vuodelle Tavoitetasojen määrittelyn lisäksi tavoite 1 ohjelman vaikutus arvioidaan erikseen. Tietolähteinä ovat tilastokeskuksen tilastot sekä erillisselvitykset. Indikaattori: Lähtötaso1999 Tavoite 2006 Muutos 1. Väkiluku - ydin- ja syrjäinen maaseutu - kaupungit ja niiden läheinen maaseutu Työvoima (hlö) Työpaikat - Ydin- ja syrjäinen maaseutu - Kaupungit ja niiden läheinen maaseutu Työttömyysaste 13,6 % 7,7 % -5,9 % 5. Työllisyysaste - naiset - miehet 55,9 % 55,6 % 57,0 % 62,4 % 61,8 % 62,9 % +6,5 % +6,2 % +5,9 % 6. BKT/as. (% FIN keskiarvosta) 75,7 % 80,4 % +4,7 % Taulukko 3.2.2/1. Aluetalouden indikaattorit ja tavoitteet Tarkemmin Itä-Suomen aluetalouden tavoitteet vuoteen 2006 on esitetty liitteissä 24 ja

54 Lähtötasolla viitataan uusimpaan vuonna 1999 saatavilla olevaan tilastotietoon, joka esimerkiksi väestötietojen osalta koskee vuoden 1998 loppua, työvoiman osalta vuotta 1998 ja BKT:n sekä työllisyysasteen osalta vuotta Kaikkien indikaattoreiden arvot vuoden 1999 tilanteessa on kuitenkin arvioitu ohjelman lähtötilanteen hahmottamiseksi. Lisäksi seurataan maaseudulla tapahtuvaa kehitystä seuraamalla maatilojen tulotasoa ja maaseutuyrityksissä tapahtuvaa kehitystä. Näiden lisäksi seurataan ydin- ja syrjäisen maaseudun sekä kaupunkien ja niiden lähialueiden väestö- ja työpaikkamäärän sekä työllisyysasteen kehitystä seuraavissa ryhmissä: naiset, miehet, nuoret (alle 30 vuotiaat), työikäiset (30-64 vuotiaat) ja vanhukset (64 vuotta täyttäneet). Yritysrahoituksen osalta seurataan sekä TEKES-rahoituksen määrässä että alueelle suuntautuvaa TEKESin rahoitusosuuden määrässä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia. TEKESin nykyisen rahoituksen määrä alueella on noin 7,2 % ja tavoitteeksi on asetettu sen nostaminen 10 %:iin. Ohjelmatason tavoitteet ja indikaattorit Itä-Suomen tavoite -ohjelmalla luodaan ohjelmakaudella työpaikkaa yritystoimintaan. Näistä työpaikkaa syntyy EAKR- ja ESR-toimenpitein ja EMOTR ja KOR-toimenpitein työpaikkaa. Uusia työpaikkoja arvioidaan syntyvän TL1:ssä , TL2:ssa 700 ja TL3:ssa työpaikkaa. Aikuisväestöön kohdistuvien koulutus- ja neuvontatoimenpiteiden (ESR-toimenpiteet) kohteena on noin henkeä koko ohjelmakaudella. Lisäksi EMOTR toimenpitein koulutetaan henkilöä. Noin 70 % koulutettavista toimii yrityksissä ja vaikuttaa siten työpaikkojen säilyvyyteen ja yritysten osaamistason kohoamiseen. Koulutettavista työttömistä osa luo itselleen työpaikan yrittäjinä, mutta suurin osa työllistyy alueen yrityksissä. Ohjelman toimenpiteillä arvioidaan uudistettavan/turvattavan työpaikkoja yhteensä , joista naistyöpaikkoja on ja miestyöpaikkoja Toimintalinjan 1 toimenpiteillä arvioidaan uudistettavan/turvattavan , toimintalinjan 2 toimenpiteillä ja toimintalinjan 3 toimenpiteillä työpaikkaa. Uusia yrityksiä arvioidaan ohjelmatoimenpiteillä syntyvän Uusista yrityksistä toimintalinjan 1 toimenpiteillä syntyy (näistä naisyrityksiä 650) ja toimintalinjan 3 toimenpiteillä yritystä. Indikaattori tavoite 2006 Uudet työpaikat miehet naiset Säilytetyt/Uudistetut/Turvatut työpaikat miehet naiset ESR:n toimenpitein aloittaneet hlö - miehet naiset Ohjelmatason indikaattoritiedot kerätään hanketasolla ja kootaan ohjelmatasolle. Työpaikkojen tavoitteet asetetaan ohjelmatasolla bruttomääräisenä ja niiden nettomääräisen toteutumisen arvioi evaluaattori ohjelman väliarvioinnin yhteydessä. Koko ohjelman tasolla 54

55 seurataan kaikkien hankkeiden ja ylimaakunnallisten hankkeiden lukumäärää sekä nykyisen ohjelmakauden mukaisesti hankkeisiin sidottujen ja maksettujen varojen määrää. Ympäristö ja tasa-arvo Ohjelman toteutusvaiheessa hankkeet luokitellaan ympäristövaikutusten sekä tasa-arvovaikutusten perusteella. Toteutumista seurataan toimenpidekokonaisuustasolla. Ympäristöhankkeiden osalta kaikki hankkeet luokitellaan jo hakemusvaiheessa ympäristövaikutustensa mukaan joko 1. positiiviseksi 2. neutraaliksi tai 3. negatiiviseksi Tavoite ympäristövaikutuksiltaan positiivisille hankkeille on 20 % kaikesta ohjelman EUrahoituksesta. Ohjelmatasolla seurataan myös vesi- ja jätehuoltohankkeiden sekä saastuneiden maa-alueiden puhdistushankkeiden % -osuutta ohjelman EU-rahoituksesta. Ohjelman ympäristövaikutuksia mittaavia indikaattoreita kehitetään yhteistyössä komission kanssa ja sovelletaan ohjelman toteutuksessa. Tasa-arvohankkeiden osalta kaikki hankkeet luokitellaan jo hakemusvaiheessa seuraavasti: 1. vaikutuksiltaan neutraali 2. yhtäläiset mahdollisuudet vähäisessä määrin huomioon ottava 3. yhtäläisiä mahdollisuuksia keskimääräistä enemmän huomioon ottava. Tasa-arvohankkeiden osalta on yhtäläiset mahdollisuudet vähäisessä tai keskimääräistä enemmän huomioon ottaville hankkeille asetettu tavoitteeksi 6 % ohjelman EU-rahoituksesta. Toimintalinjat Jokaisella toimintalinjalle asetetaan määrälliset tavoitteet tässä määritellyn indikaattorin osalta. Muita seurataan yleiseltä tasolta eikä niille aseteta määrällisiä tavoitteita. Evaluaattori selvittää väli- ja loppuarvioinnin yhteydessä toimintalinjoille asetettujen laadullisten tavoitteiden toteutumista. Uusien työpaikkojen tavoitteet asetetaan bruttomääräisenä ja niiden nettovaikutukset arvioi ohjelmatasolla evaluaattori ohjelman väliarvioinnin yhteydessä. Toimintalinja 1 Yritystoiminta, EAKR Tavoitteena on kansallisesti ja kansainvälisesti menestyvän yritystoiminnan vahvistaminen. Yritysrakennetta muutetaan ja sitä kautta elinkeinorakennetta monipuolistetaan kohti vahvempia alueen kasvumahdollisuuksia. indikaattori tavoite lähde Uudet työpaikat hanketaso miehet naiset

56 Säilytetyt /Uudistetut /Turvatut työpaikat hanketaso miehet naiset Uudet yritykset hanketaso naisyritysten lukumäärä 650 Toimialajakauma; tukea saaneiden elinkeinorakenne monipuolistuu hanketaso uusien yritysten toimialajakauma, ei hankkeiden toteuttajien toimialajakauma Viennin kasvu; %-osuus kasvaa erillisselvitys, otos liikevaihdosta Tuki teknologisille innovaatioille, % hanketaso kansainvälistymiselle ja muille yksittäisen yrityksen kilpailukykyä nostaville toimille Verkostoituminen - yhteistyöhankkeet % hanketaso Toimintalinja 2 Osaamisen vahvistaminen ja työvoiman valmiuksien parantaminen, ESR Tavoite: kehittää koulutusjärjestelmiä, kohottaa väestön osaamisen tasoa, parantaa työvoiman työmarkkinavalmiuksia ja ehkäistä syrjäytymistä. Koulutuksen sisältöä, rakenteita ja työssä oppimisen mahdollisuuksia kehitetään sekä elinkeinoelämän että alueen väestön tarpeita vastaaviksi elinikäisen oppimisen periaatteisiin pohjautuen. Tutkimuksen toimintaedellytyksiä vahvistetaan ja yhteistoimintaa sekä verkottumista tutkimuslaitosten, koulutusyksiköiden ja yritysten välillä edistetään luomalla jatkuvuutta tukeva toimintamalli, joka perustuu Itä-Suomen yhteisiin ja maakunnittain erikoistuneisiin vahvuuksiin. Erityisenä tavoitteena on osaamisen ja teknologian siirtomekanismien kehittäminen. Luodaan toimivia, eri tahojen hyödynnettävissä olevia kehittämis- ja innovaatioketjuja sekä osaamisjärjestelmiä joilla tuetaan korkeatasoisen osaamisen siirtymistä Itä-Suomen alueelle. indikaattori tavoite lähde Uudet työpaikat hanketaso - miehet naiset 350 joista yhteisvaikutuksena EAKR:n kanssa erillisselvitys Säilytetyt /Uudistetut /Turvatut työpaikat hanketaso 2 Työpaikat ovat ESR:n toimien kautta syntyviä työpaikkoja. Näiden lisäksi rahoitetaan ESR:n kautta yhteisvaikutuksena EAKR:n kanssa toimintalinjassa 1syntyviä työpaikkoja. EAKR ja ESR toiminnan yhteisvaikutuksena syntyvien työpaikkojen määrän arvioi evalueettori ohjelman väliarvioinnin yhteydessä 56

57 - miehet naiset Uudet yritykset 250 hanketaso ESR toimenpiteen aloittaneet hanketaso - miehet naiset Työhön tai koulutukseen sijoittuneiden % -osuus korkeampi taso hanketaso ESR-toimenpiteisiin osallistuneista työttömistä kuin kansallisissa toimenpiteen päättymisen jälkeen toimissa - yhteensä - miehet - naiset joista avoimille työmarkkinoille tai yrittäjiksi sijoittuneiden % -osuus - yhteensä - miehet - naiset Verkostoituminen hanketaso ESR toiminnan vaikutus väestön (15-64) paranee erillisselvitys koulutustason parantumiseen eri ikäryhmissä Täydennysosan indikaattoreita määriteltäessä varmistetaan, että kunkin ESR-viitekehyksen strategisen painopisteen toimeenpanoa tullaan seuraamaan riittävän yhdenmukaisesti eri rakennerahasto-ohjelmien kanssa. Toimintalinja 3 Maaseudun kehittäminen, EMOTR Tavoite: Maaseudun taloudellisen perustan laajentaminen ja vahvistaminen monipuolistamalla maaseudun elinkeinoja, parantamalla niiden kilpailukykyä ja kehittämällä maaseutuyritysten toimintaympäristöä. Omaan raaka-ainetuotantoon sekä alueen luonnonvaroihin ja luontoarvoihin perustuvia tuotantoketjuja, erityisesti niiden heikkoja lenkkejä, vahvistetaan. Kalatalousyritysten kannattavuutta ja sitä kautta työllistämisedellytyksiä parannetaan monipuolistamalla toimintaa ja lisäämällä jalostusastetta. indikaattori tavoite lähde Uudet työpaikat hanketaso - Miehet Naiset Säilytetyt/ Uudistetut /Turvatut työpaikat hanketaso - Miehet Naiset Uudet yritykset hanketaso Maaseutuyritykset monipuolistuu erillisselvitys Maatilojen tulotaso säilyy tai kasvaa tilasto/erillisselvitys Maidon tuotannon määrä säilyy nykytasolla tai 57

58 kasvaa markkinaehtoisesti Maaseutumatkailun kehitys käyttöaste kasvaa tilasto / erillisselvitys Kalatalousyritysten kannattavuus paranee tilasto / erillisselvitys KOR-rahoitusta koskevat luvut sisältyvät em. lukuihin ja ne on esitetty tarkemmin liitteessä 15. Toimintalinja 4 rakenteiden kehittäminen, EAKR Tavoitteena on yhdistää korkeatasoinen yrittäminen ja osaaminen ympäristön viihtyvyyteen, arkielämän toimivuuteen ja korkeatasoiseen kulttuuriin. Tavoitteena on kansainvälisesti kilpailukykyiset elinkeinoelämän ja elämän laadun rakenteet, jotka edesauttavat omalta osaltaan uuden yritystoiminnan ja osaamisyhteisöjen sijoittumista alueelle. Korostetaan tietoyhteiskunnan merkitystä ja sen antamia mahdollisuuksia etäisyyden voittamiseksi ja syrjäytymisen estämiseksi. Kehitetään liikenneyhteyksiä ja logistisia järjestelmiä. Kehitetään ympäristöä kokonaisvaltaisesti. Toimintalinjan laaja-alaisuudesta johtuen toimintalinjan toteutumista seurataan toimenpidekokonaisuustasolta kerättävillä indikaattoreilla, joiden lisäksi ohjelman väliarviointivaiheessa evaluaattori valitsee, mikäli katsoo tarpeelliseksi myös muita toimenpidekokonaisuustason indikaattoreita arvioidessaan koko toimintalinjan toteutumista. Koska toimenpidekokonaisuustason valmistelu on kesken ei ole tässä vaiheessa mahdollista määritellä alustavia toimintalinjatason indikaattoreita. Suoritusvaraus Suoritusvarauksen avulla kannustetaan ohjelman entistä tehokkaampaan toteuttamiseen alueilla. Ohjelman hyvälle toteutumiselle määritellään erikseen kynnysarvot. Jos todetaan, että molemmat tavoite 1 ohjelmat ovat toteutuneet hyvin, suoritusvaraus jaetaan ohjelmien välillä huomioiden niiden hyvän toteutumisen asteen. Tällöin niin sanotusti paremmin suoriutunut ohjelma saa suhteessa suuremman osuuden suoritusvarauksesta. Suoritusvarauksen jakamisperusteet kuvataan kohdassa

59 3.3 KEHITTÄMISSTRATEGIAN YDIN Kehittämisstrategian keskeisen lähtökohdan muodostaa edellä kappaleessa 3.1 esitetty SWOT-analyysi. Strategia osoittaa, miten vahvuudet ja mahdollisuudet valjastetaan alueen kehittämisen hyväksi ja miten vastaavasti heikkoudet pystytään poistamaan ja uhkat torjumaan. Itä-Suomen kehittämisen strategiavalinnoilla on selvät tavoitteet. Itä-Suomi katkaisee nykyiset kielteiset kehityskierteet. Se nostaa taloutensa kasvuvauhdin ensi vaiheessa muun Suomen tasolle ja ohjelmakauden loppupuoliskolla ohi maan keskimääräisen kehityksen. Näin turvataan ihmisten nykyistä parempi toimeentulo, työllisyys ja elinolojen sekä ympäristön myönteinen kehitys. Tavoitteena on Itä-Suomen maakuntien aluetalouden ja työllisyyden vahvistaminen. Strategian perusajatus on: * Alueen vahvuuksiin ja uusiin mahdollisuuksiin perustuvaa taloudellista toimintaa aktivoidaan elinkeinoelämän kehittämiseksi ja työllisyystilanteen parantamiseksi. * Osaamisen järjestelmiä ja rakenteita kehitetään elinkeinoelämän vahvistumista ja tietoyhteiskunnan rakentumista tukevaksi. Itä-Suomen kehittämisen strategia on tiivistettynä seuraava: * Menestyvän yritystoiminnan vahvistaminen olemassa olevissa yrityksissä Alueen kehittämisen perusta on menestyvän liiketoiminnan vahvistaminen. Omaehtoisen kehittämisen näkökulmasta luonteva lähtökohta on alueen olemassa oleva yrityskanta ja siihen sisältyvä kasvun mahdollisuus. Strategiana on tukea yrityksiä niiden kehittämishankkeissa ja luoda yritystoiminnalle ja sen laajenemiselle myönteinen toimintaympäristö sekä tukea innovaatioiden syntyä ja kehittymistä uudeksi yritystoiminnaksi. * Yritystoiminnan monipuolistaminen osaamispohjaisilla kasvualoilla Itä-Suomessa ongelmana on elinkeinorakenteen yksipuolisuus ja ns. kasvualojen vähäinen osuus yritysrakenteessa. Tavoitteena on yritystoiminnan monipuolistaminen ja uuden yritystoiminnan synnyttäminen erityisesti sellaisilla osaamispohjaisilla toimialoilla, joilla Itä-Suomessa on luontevia kehitysmahdollisuuksia. Ko. kasvualat vaihtelevat osaksi maakunnittain ja ne on esitelty tarkemmin tämän ohjelman maakunnittaisissa osuuksissa, kappale 5. Koko Itä-Suomelle yhteisiä kehitettäviä uusia kasvualoja ovat mm. informaatioteknologia ja elektroniikka, hyvinvointiklusteri sekä ympäristöteknologia ja bioteknologia. * Kehityksen esteiden poistaminen, työllisyyden parantaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen Elinkeinotoimintoja koskevissa kehittämispanostuksissa keskeinen periaate on kärkiajattelu sekä siihen liittyvä menestystuotestrategia. Menestystuoteajattelussa tavoitteena on rakentaa koko ketju mahdollisimman tehokkaaksi tuoteidean jalostamisesta ja tuotekehityksestä tuotteen markkinointiin. Tästä strategisesta lähtökohdasta keskeistä on kyseessä olevan ketjun kehitystä rajoittavien kapeikkojen tunnistaminen ja 59

60 poistaminen. Tällaiset kapeikot voivat liittyä koulutukseen, infrastruktuuriin, raakaainepohjaan, kuljetusten logistiikkaan, ympäristöosaamiseen ja alan tutkimustoimintaan. Onnistuminen edellyttää entistä kokonaisvaltaisempaa otetta kehittämisessä tuotteiden elinkaariajattelun pohjalta sekä kaikkien osapuolten tiivistä yhteistyötä. Alueen työvoimavarojen tarkoituksenmukainen hyödyntäminen edellyttää työttömien työmarkkinavalmiuksien ylläpitämistä ja parantamista heidän saamiseksi takaisin työmarkkinoille ja työttömyydestä johtuvan sosiaalisen syrjäytymisen minimoimiseksi. Itä-Suomea kehitetään maakuntien muodostamana kokonaisuutena, jossa keskuskaupungeilla, osaamiskeskittymillä ja -verkostoilla sekä kaupunkien ja maaseudun uudella vuorovaikutuksella on keskeinen rooli. Maakuntia kehitetään vahvasti kaupunkien mahdollisuuksien pohjalta. Kaupunkien kehitysprosessien vaikutukset voivat heijastua erilaisten vuorovaikutusketjujen kautta myös maaseudun hyväksi. Maaseutunäkökulma on tärkeä alueellisessa kehitystyössä sekä rakennemuutokseen liittyvänä haasteena että kehittämismahdollisuutena. Maaseutupolitiikkaa ja kaupunkipolitiikkaa tulee yhteen sovittaa. Yhteensovituksessa tavoitteena on kestävä kasvu ja haitallisen rakennemuutoksen ehkäisy. Politiikat yhdistyvät maakunnan tasolla, jolloin kysymys on maakuntapolitiikasta. Yhteensovituspolitiikan eräs väline on seudullinen yhteistyö ja osallistuva suunnittelu. Ohjelma toteutetaan pääsääntöisesti maakunnittain niiden monipuolisia vahvuuksia hyödyntäen. Kehittämistyössä kärkeen nostetaan valittuihin painopistealueisiin koskevat innovatiiviset uutta lisäarvoa luovat kehittämishankkeet, joiden vaikutus ulottuu ohjelmakauden yli. Erityistä painoa annetaan yhteisille teemoille, joiden puitteissa hankkeita voidaan edistää yhtäläisin keinoin kaikkialla Itä-Suomen alueella. Eri osapuolten yhteistyötä ja kaikilla tasoilla tapahtuvaa kansainvälistymistä edistetään, jotta alueen rajallisista voimavaroista ja sijainnista johtuvia haittoja saadaan vähennettyä. Itä-Suomen kehittämisstrategian ja sen tavoitteiden toteutus onnistuu vain EU:n politiikkojen (alue, työllisyys, inhimilliset voimavarat, pk-yritysten kehittäminen, tasa-arvo, tietoyhteiskunta, kestävä kehitys) kanssa sopusoinnussa olevan kansallisen aluepolitiikan myötävaikutuksella. Itä-Suomen strategisia valintoja tukevaa kansallista politiikkaa täydennetään EU:n rakennerahastojen keinovalikoimalla ja voimavaroin lisäys-periaatteen mukaisesti. Alueen kehittämisessä kaikilla sektoreilla ja kaikissa toiminnoissa noudatettavat läpäisevät periaatteet ovat: Osaamisyhteiskunta: Koko tavoite 1 -ohjelman keskeinen lähtökohta on Itä-Suomen osaamispohjainen kehittäminen, tietoyhteiskunnan valmiuksien kohottaminen ja siihen liittyvien mahdollisuuksien hyödyntäminen. Tietotekniikan sovellutukset vähentävät etäisyyden merkitystä sekä yrityksille että kansalaisille. Itä-Suomessa tietoyhteiskunta on keskeinen tulevaisuuden panostuskohde ja tietoyhteiskunnan sovellutukset ovat oleellisia uuden ohjelman toteuttamisessa. Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelman perustana on tietoyhteiskuntastrategia, johon mm. koko koulutusketju osallistuu - yliopistot, ammattikorkeakoulut ja toisen asteen oppilaitokset. Tietoyhteiskuntahankkeisiin käytetään % ohjelman rahoituskehyksestä. 60

61 Vuorovaikutus: Tietoyhteiskunnan oleellinen piirre ja samalla edellytys mahdollisuuksien täysimittaiselle hyväksikäytölle on yhteistyö, verkottuminen ja vuorovaikutus niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Talouksien globalisoituessa erityisesti kansainvälistymisen merkitys on tulevaisuudessa nopeasti kohoava. Tasa-arvo: Kaikissa toiminnoissa edistetään tasa-arvoa. Tasa-arvon periaate merkitsee ensisijaisesti molempien sukupuolten tasaveroisia mahdollisuuksia osallistua ohjelman toteutukseen. Siinä pyritään turvaamaan nimenomaan naisten osuus mm. naisyrittäjyyden edistämisellä ja naisten urakehityksen tukemisella koulutuksen avulla. Tasa-arvon toteutumista edistää myös hyvinvointipalvelujen kehittäminen. Kestävä kehitys: Itä-Suomessa kestävä kehitys merkitsee, että elinkeinojen ja yritystoiminnan ympäristövastuullisuutta lisätään ja että asukkaiden kulutustottumuksia pyritään muuttamaan kestävään suuntaan. Alueen asukkaille turvataan korkea elämisen laatu ja viihtyisä asuinympäristö. Omat raaka-aineet pyritään jalostamaan alueella korkeatasoisiksi lopputuotteiksi energiatehokkaasti ja luonnonvaroja kestävästi hyödyntäen. Luonnon monimuotoisuus ja tuotantokyky turvataan. Kehittämistoiminnassa huomioidaan ESDP:n perustavoitteet. Em. pohjalta Itä-Suomen kehittämisen painopistealueiksi (= toimintalinjat) on valittu seuraavat: 1. Yritystoiminnan kehittäminen ja yritysten toimintaympäristön parantaminen 2. Osaamisen vahvistaminen ja työvoiman valmiuksien parantaminen 3. Maaseudun kehittäminen 4. Rakenteiden ja hyvän ympäristön kehittäminen Pääpaino ohjelman resursoinnissa kohdistetaan yritystoiminnan kehittämiseen ja osaamisen vahvistamiseen. Urban- ja Leader-tyyppistä toimintaa voidaan tavoite 1 ohjelmassa rahoittaa soveltuvin osin maakunnittain tehtävin päätöksin. Pääsääntöisesti paikallista aloitteellisuutta tukeva toiminta tulee rahoittaa Leader + -ohjelman puitteissa. ESR-toimenpitein tuetaan myös toimintalinjojen 1 ja 3 työpaikkojen syntymistä ja säilymistä edistäviä toimenpiteitä. 3.4 HANKKEET JA NIIDEN TOTEUTUS SEKÄ KILPAILUTTAMINEN Keskeinen tavoite Itä-Suomessa on vauhdittaa aluekehitystä kansallisen aluepolitiikan ja EU:n rakennepolitiikan avulla. Tämä tapahtuu entistä vaikuttavampien, järeämpien ja kehitykseen vipuvarsivaikutusta aikaansaavien hankkeiden kautta. Maakunta on kansallisen ja EU:n ohjelmatyön keskeisin maantieteellinen alue, sillä mm. tavoite 1 ohjelmaa toteutetaan maakunnittain. Maakunnan sisällä kunnissa ja seutukunnissa puolestaan tehdään tärkein hankevalmistelu ja toteutus. Ehdoton valtaosa kaikista tavoite 1 ohjelman kuluessa toteutettavista hankkeista kohdistuu konkreettisesti johonkin kuntaan sen alueella olevaan yritykseen, organisaatioon ja ihmisiin. 61

62 Maakunnan kehittämisstrategiassa määritellään kehittämisen painopistealueet ja klusterit. Vastaavasti maakunnan yhteistyöryhmä tarkentaa hankkeiden valintakriteerit, tärkeimmät hankekokonaisuudet sekä kilpailuttamisen periaatteet ja laajuuden. Itä-Suomen yhteishankkeistus järjestetään siten, että kaikilla toimintalinjoilla voidaan tehdä maakuntien rajat ylittäviä yhteishankkeita silloin, kun hankkeistus tuo selvää lisäarvoa, vaikuttavuutta tai tehokkuutta ohjelman toteutukseen. Tämä merkitsee, että myös hankkeistamisjärjestelmä Itä-Suomen tavoite 1 alueen maakunnissa luodaan sellaiseksi, että se edistää laajojen yhteishankkeiden aikaansaamista sekä Itä-Suomi tasolla että maakuntatasolla. Lisäksi liitot jatkavat aktiivisesti yhteishankkeiden kokoamista. Maakuntien yhteistyöryhmät esittävät yhteishankkeiden rahoittamiseen ohjelmareserviä yhteisesti sovittaviin tarpeisiin yhteistyöryhmien yhtäpitävien kannanottojen pohjalta. Ensisijaisena lähtökohtana yhteishankkeissa ovat neljän maakunnan yhteiset klusterit/- toimialaketjut ja niihin liittyvät infrastruktuurit. Näitä ovat elintarvike-, matkailu-, metsä- ja puu-, metalli-, tietotekniikka- ja informaatio- sekä hyvinvointiklusteri/ketju. Vastaavasti maakunnittaiset laajat hankkeet toteutetaan maakunnittaisilla keskeisillä klustereilla. Kaikissa neljässä Itä-Suomen maakunnassa tavoite 1 ohjelman käytännön toteutus etenee siten, että jokaisen maakunnan omille klustereille/toimialaketjuille tehdään käytännön toteuttamisohjelma tai suunnitelma. Jokaisessa maakunnassa ovat klusteri-/toimialakohtaiset asiantuntijaryhmät. Itä-Suomen hankeyhteistyö koordinoidaan maakuntien kesken maakunnallisten liittojen johdolla. Tässä työssä käytetään hyväksi muun muassa em. Asiantuntijaryhmiä. Näin voidaan edistää klusteri-/toimialakohtaisten strategioiden ja käy-tännön hankkeistuksen aikaansaamista Itä-Suomen tasolla. Tämä menettely helpottaa myös kytkeytymistä esim. kansallisiin Tekesin teknologiaohjelmiin ja Sitran hankkeistustyöhön ja hyödyntämiseen tavoite 1 ohjelman ohella. Hankkeissa sovelletaan jatkuvan haun periaatetta tai niitä erikseen kilpailutetaan. Kilpailuttaminen voi tapahtua siten, että hankepäätökset tehdään vain tiettyyn määräaikaan saapuneista hankkeista, jolloin samalla kerralla on runsaasti hankkeita päätettävänä ja kilpailemassa rahoitusmahdollisuudesta. Toinen kilpailuttamisen muoto on julistaa etukäteen valmisteltu hanke/hankesuunnitelma toteutettavaksi, jolloin parhaiten ohjelman edellytyksiä täyttävä tarjous valitaan. Klusteri/ketjukohtaisesti ja toteuttamisohjelmiin perustuen voidaan järjestää Itä-Suomen neljä maakuntaa kattavia kilpailuttamisia. Kilpailuttamisen perusteella valitaan toteutettavat hankkeet ja niitä rahoitetaan yhteisesti sovittavan rahoitusjärjestelyn avulla. Itä-Suomen tavoite 1 ohjelman toteuttamiseen liittyvien hankkeiden tulee täyttää seuraavat yleiset hankekriteerit: Hankkeen tulee olla 1. ohjelman mukainen, ohjelman strategiaa ja maakuntien painotuksia tukeva, 2. toteuttamiskelpoinen, 3. taloudellinen ja kustannustehokas, toteuttajan tulee olla kyvykäs toteuttamaan hanke, 4. ympäristövaikutuksiltaan arvioitu ja kestävän kehityksen periaatteiden mukainen 5. pysyvää/pitkäaikaista lisäarvoa tuottava 62

63 6. työllisyyttä tai työpaikkojen syntymistä edistävä tai olevia työpaikkoja uudistava, 7. uutta yritystoimintaa synnyttävä ja elinkeinoelämän sitoutumista edistävä, 8. yritystoiminnan kilpailukykyä parantava, 9. innovatiivinen ja osaamisen tasoa nostava, 10. tietoyhteiskunnan rakenteita tai osaamista kehittävä, 11. sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävä, 12. kestävän kehityksen periaatteita edistävä, 13. alueellista kulttuuria elinkeinoelämän kehittämisessä hyödyntävä tai edistävä, 14. alueen luonnonympäristöä tai kulttuuriympäristöä parantava tai ympäristötietoisuutta ja osaamista lisäävä, 15. maaseudun ja kaupunkien välistä vuorovaikutusta lisäävä, elinkeinoelämän ja 16. elinkeinoelämän ja koulutusjärjestelmän vuorovaikutusta kehittävä ja niiden kansainvälistymistä edistävä Kaikkien toteuttavien hankkeiden tulee täyttää valintakriteerit 1-5. Valintakriteerit 6-16 ovat hankevalintaa ohjaavia. Hankkeiden arviointia pyritään parantamaan kustannus-hyötyanalyysin pohjalta. Hankeaktivoinnissa ja hankevalinnassa kaikilla toimintalinjoilla suositaan maaseudun, erityisesti sen syrjäisempien alueiden kehitysmahdollisuuksia edistäviä ja turvaavia hankkeita samoin kuin sukupuolten tasa-arvoa edistäviä hankkeita. Ympäristövaikutuksiltaan positiivisia hankkeita voidaan priorisoida. Korkeampaa tukitasoa voidaan käyttää rakennerahastojen yleisasetuksen artiklan 29 mukaisesti kansalliset säädökset huomioiden. 63

64 64

65 4. TOIMINTALINJAT 4.1 Toimintalinja 1: YRITYSTOIMINNAN KEHITTÄMINEN JA YRITYSTEN TOIMINTAYMPÄRISTÖN PARANTAMINEN Lähtökohdat Yritystoiminnan kehittäminen ja yritysten toimintaympäristön parantaminen on keskeinen toimintalinja. Elinkeinopohjaa vahvistamalla voidaan pysyvimmin vaikuttaa työllisyyden parantamiseen, aluetalouden vahvistumiseen ja samalla myös väestön hyvinvoinnin turvaamiseen. Yritystoimintaan liittyviä haasteita Itä-Suomessa ovat yrittäjyyskulttuurin ohuus, mistä johtuen kynnys yrittäjäksi lähtemiselle on korkea, pienten yritysten avainhenkilöiden puutteellinen osaamistaso erityisesti markkinoinnissa ja organisaation johtamisessa sekä uuden teknologian mahdollisuuksien vähäinen hyväksikäyttö. Pk-yritysten kansainvälistyminen, keskinäinen yhteistyö ja verkostoituminen ovat alhaisella tasolla. Edelliseen liittyen myös viennin osuus alueen pk-yrityksissä on vähäinen. Yritysrakenne on painottunut vahvasti pk-yrityksiin, joiden panostusmahdollisuudet yrityksen kehittämiseen ovat suppeat. Naisyrittäjiä on vähän ja yrittäjyys on keskittynyt perinteisesti naisvaltaisille palvelutoimialoille. Erityisesti tulevaisuuden kasvualoilla (mm. tietoteollisuus, elektroniikka, ympäristötekniikka, bioteknologia, hyvinvointipalvelut) toimivia yrityksiä on vähän ja yritykset ovat pääosin pieniä. Yritysten keskuudessa suoritetut tutkimukset (Efforts-projekti) osittavat, että pääosa itäsuomalaisista pk-yrityksistä ei ole kovin tietoisia omista kehittämistarpeistaan eikä myöskään erityisen kasvuorientoituneita. Tämä korostaa asennemuokkauksen, koulutuksen ja ulkopuolisen asiantuntija-avun käytön tärkeyttä yritysten kehittämisessä. Tälle työlle tarvitaan kaikkien alueellisten elinkeinoja kehittävien organisaatioiden panostuksia ja myös ulkopuolisten asiantuntijoiden apua. Alueen ja sen yritystoiminnan kehittämiseen mahdollisuuksia luovat alueen osaaminen, luonnonvarat (erityisesti metsät ja maankamaran raaka-aineet), puhdas kaunis luonto, monipuolinen kulttuurielämä, varsin hyvätasoinen infrastruktuuri, Venäjän läheisyys samoin kuin esimerkiksi alueen vahvan hyvinvointiklusterin yritystoiminnallinen tuotteistaminen. Yritysten kannalta kaupungit muodostavat talouden ja osaamisen keskittymiä, joilla on päävastuu talouden kasvusta. Suurin osa yrityksistä sijoittuu kaupunkeihin. Maaseudun teollinen ja palveluyritystoiminta on matkailupalveluja lukuun ottamatta ollut pääosin alueelliseen raaka-ainepohjaan tukeutuva, esimerkkeinä puu ja elintarvikkeet. Keskeisillä Itä-Suomen toimialoilla kaupungit ja maaseutu ovat tiiviissä keskinäisessä vuorovaikutuksessa eri toimialojen tuotannon, osaamisen ja palvelujen ketjujen kautta. Uusilla, osaamispohjaisilla kasvualoilla, elinkeinoelämän uudistukset ja uusi yritystoiminta saavat pääosin alkunsa maakuntien keskuskaupunkien osaamiskeskittymistä. Vuorovaikutusketjujen avulla on mahdollista laajentaa kehittämisvaikutuksia ja osaamiskeskittymäajattelua 65

66 myös maaseutumaisille alueille. Yritysten toimintaympäristön kehittäminen luo yritystoiminnalle tasapuolisia mahdollisuuksia sekä kaupungeissa että maaseudulla. Toimenpiteet voivat muodostaa alueellisia kokonaisuuksia maakuntatasolla tai esimerkiksi seutukuntatasolla, jolloin ne lisäävät kaupunkien ja ympäröivän maaseudun keskinäistä vuorovaikutusta. Tietoyhteiskunnan sisältötuotantoa kehitetään siten, että syrjäisyys ei enää ole haitta, vaan voimavara. Tällöin korostuu ennen kaikkea uudentyyppisen palvelutuotannon kehittäminen sekä tietotekniikkaklusterin puitteissa että muiden teknologian kehittämiseen liittyvillä toimialoilla (puuteknologia, hyvinvointiteknologia ym.). Tavoitteet Yritystoiminnan kehittämisen tavoitteena on kansallisesti ja kansainvälisesti menestyvän yritystoiminnan vahvistaminen. Yritysrakennetta muutetaan ja sitä kautta elinkeinorakennetta monipuolistetaan kohti vahvempia alueen kasvumahdollisuuksia. Kaupunkien kasvupotentiaalia hyödynnetään myöskin maaseudun kehittämisen hyväksi. Yritystoiminnan tulee perustua kestävän talouskehityksen periaatteelle. Yritystoiminnassa tulee huolehtia hyvän ympäristön säilymisestä ja tasa-arvon toteutumisesta eri sukupuolten kesken. Toiminnalliset painotukset Yritystoiminnan kehittäminen perustuu toisaalta olemassa olevaan osaamiseen, raakaainepohjaan ja muihin voimavaroihin sekä tutkimustiedon luomiin uusiin mahdollisuuksiin ja tulevaisuuden trendien tunnistamiseen. Tätä tukee elinkeinoelämän tarpeita vastaava ja sen muutoksiin herkästi reagoiva koulutus ja neuvonta. Ohjelmatoimenpiteet kohdistuvat erityisesti yrityspohjan laajentamiseen. Tässä tarkoituksessa edistetään uusien yritysten perustamista ja yritysten verkottumista, kohotetaan viennin osuutta, lisätään tuotekehitystä, nostetaan teknologiatasoa, lisätään yritysosaamista, tehostetaan markkinointia sekä parannetaan yritysten toimintaympäristöä. Kehittämistoimenpiteet kohdennetaan koko Itä-Suomelle keskeisiin, nykyisiin vahvoihin tuotantoketjuihin sekä maakunnittain yksilöityihin, maakunnan omiin erityisvahvuuksiin perustuviin uusiin, vahvat kasvumahdollisuudet omaaviin kehittämisaloihin. Perustana ovat ennen muuta alueellisten osaamiskeskusten osaaminen. Maakunnittaiset erityisosaamiseen perustuvat kehittämisalat ovat: - Etelä-Savossa metsä- ja puu, elintarviketalous, metalli/elektroniikka ympäristöteknologia, matkailu, informaatioteknologia ja hyvinvointi-business - Kainuussa puuala, elektroniikka, elintarviketalous, metalli ja kivi, matkailu sekä kulttuuri- ja tietotuotteet - Pohjois-Karjalassa metsätalous ja puuteknologia, muovi- ja metalli, elintarvikeklusteri, kiviteollisuus, tietotekniikkaklusteri, matkailu, hyvinvointi ja kulttuuri - Pohjois-Savossa metsä, elintarvike ja matkailuklusterit, informaatioteknologia, hyvinvointiteknologia ml. biotekniikka sekä ympäristöteknologia Koko Itä-Suomelle yhteisiä uusia kehitettäviä kasvualoja ovat erityisesti informaatioteknologia 66

67 ja elektroniikka, hyvinvointiklusteri, huippumetsäosaamiseen liittyvä tuotanto ja palvelu sekä ympäristöteknologia. Itä-Suomen tavoite 1 ohjelman strategiana on aktivoida uutta yrittäjyyttä parantamalla yritysten toimintaympäristöjä, edistämällä innovaatiorakenteiden vahvistamista ja teknologian siirtoa sekä tukemalla yrittäjyyspolkuja räätälöidysti yrittäjiksi aikovien tarpeiden mukaan. Strategiana on myös vahvistaa yritysten yhteistoimintaa erityisesti tuotantoketjuajattelua tukevasti. Lähtökohtana on samoin hyödyntää yrittäjyyden edistämiseen liittyvät kokemukset myös kansainvälisesti. Strategian keskeinen osa on innovaatioiden ja teknologian siirto Itä-Suomen yrityselämän vahvistamisessa. Tämä näkyy jo nyt alueen osaamiskeskustoiminnassa sekä koko tutkimusja koulutusyhteisön tiivistyneenä yhteistyönä uusimman teknologian siirtämiseksi alueen elinkeinoelämälle. Tavoite 1 ohjelman kautta tuetaan yritysten tarpeista nousevia sellaisia tutkimus- ja tuotekehityshankkeita, joissa yritykset toimivat yhteistyössä T&K- tai muiden tutkimustiedon välittäjäorganisaatioiden kanssa. Samoin alueen eri organisaatioiden, esim. yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitysasiamiesverkosto edistää teknologian siirtoa yrityksiin ja antaa tutkimusimpulsseja tutkimus- ja kehittämisorganisaatioille. Konkreettisia toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi ovat maakuntien osaamiskeskusten ja seutukuntien kehittämisorganisaatioiden sekä osaamiskeskittymien toimintaedellytysten vahvistaminen niiden tavoitteissa aktivoida ja generoida paikallista yritystoimintaa, yritysten perustamiseen liittyvien selvitysten tukeminen, yrityshautomotoiminnan edistäminen, välittömästi yritystoimintaa palvelevan infrastruktuurin rakentaminen, yrittäjäkoulutus ja tuki yrityspalvelujen järjestämiseksi, siemen- ja riskirahoitus- sekä joustavuus rahoitusjärjestelyissä. Maaseudun taloudellisen perustan vahvistamiseksi ja uuden yrittäjyyden aikaansaamiseksi tuetaan alueen omiin raaka-aineisiin ja luontoarvoihin perustuvaa uutta yritystoimintaa. Pk- ja suuryrityksiä kannustetaan verkottuneeseen kehittämistyöhön. Finnvera Oyj:n ja TE-keskusten yhteistyötä on tarkoitus tiivistää uusien yritysten palvelujen parantamiseksi. Rahoituksen osalta pyritään rahoitusinstrumenttien laajentamiseen ja monipuolistamiseen. Tämä merkitsee erityisesti riski- ja siemenrahastojen kehittämistä, Finnvera Oyj:n lainoitusta, TEKES:n rahoituksen lisäämistä ja tehostamista Itä-Suomessa sekä kuntien, kehittämisyhtiöiden ja muiden välittäjäorganisaatioiden yrityksille myöntämää tukea. TEKESin rooli ohjelman toteutuksessa on tärkeä sekä rahoittajana että sen teknologiaohjelmien kautta. Tavoitteena on, että myös TEKESin kansallisesta rahoituksesta aikaisempaa merkittävämpi osa suuntautuu Itä-Suomeen tavoite 1 ohjelmaa tukien. Vuonna 1998 TEKESin tuotekehitysrahoituksesta suuntautui Itä-Suomeen 7,2 %. Tavoite ohjelmakaudelle on keskimäärin 10 %. Tämä edellyttää Teknologian kehittämiskeskuksen alueellisten henkilöstöresurssien lisäämistä yritysten neuvonta- ja muissa palvelutehtävissä. Itä-Suomessa on käynnissä maakuntien, EU:n ja TEKESin tuella mm. Itä-Suomen RITTSprojekti Efforts, jonka ytimenä on analysoida alueen innovaatioympäristön toimivuus yritysten kannalta ja luoda innovaatiotoiminnan kehittämisstrategia. Hankkeen tuloksia hyödynnetään tavoite 1 ohjelman toteuttamisessa, jossa innovaatioilla ja teknologialla on aikaisempaa suurempi merkitys maakuntien kehittämisessä. Tavoite 1 ohjelmalla tuetaan uusia yritysmuotoja, joita ovat mm. sosiaaliset yritykset ja ns. uusosuuskunnat. 67

68 Erityistä huomiota kiinnitetään naisyrittäjyyden edistämiseen. Toimenpiteitä ovat mm. naisyrittäjyyslainat sekä aloittavien naisyrittäjien mentorointi. Erityistoimenpiteitä kohdistetaan naisten osuuden lisäämiseksi informaatioteknologiassa sekä työntekijöinä että yrittäjinä. Hankkeissa suositaan sellaisia hankkeita, joilla edistetään naisten yrittäjyyttä ja naistyöpaikkojen syntymistä sekä yleensä naisten tasavertaista osallistumista työmarkkinoille. Tavoitteena on, että yrityshankkeissa syntyneistä työpaikoista vähintään 40 % on naistyöpaikkoja. Uusista yrityksistä samoin 40 % on naisyrittäjien perustamia. Tasa-arvon toteutumista seurataan koko ajan ohjelmaa toteutettaessa ao. indikaattoreiden ja sitä koskevien tavoitteiden avulla. Itä-Suomen tavoite 1 ohjelmassa yrityssektorin rooli on merkittävä. Mm. maakuntien kauppakamarit ja muut yritysjärjestöt ovat osallistuneet tiiviisti ohjelman valmisteluun. Samoin ohjelman toteutuksessa yrityssektori tulee olemaan vahvasti mukana jokaisessa maakunnassa. Yrityshankkeissa toteuttajina ovat yritykset ja näissä hankkeissa suurin osa rahoituksesta tulee yksityiseltä sektorilta. Yrityshankkeiden aktivointi tapahtuu mm. kehittämiskeskusten, yritys- ja toimialajärjestöjen, työntekijäjärjestöjen ja viranomaisten yhteistyönä kunkin maakunnan keskeisten toimialaketjujen kautta. Yritysten ja yrittäjien organisaatiot ja työntekijäjärjestöt ovat edustettuina maakuntien yhteistyöryhmissä. Ne voivat luonnollisesti olla myös hakijoina omaan jäsenkenttäänsä ja laajemmin yrityskenttään ja työelämään suuntautuvissa hankkeissa. Kaupunkien roolia elinkeinojen kehityksen vetureina vahvistetaan. Kaikin tavoin - vuorovaikutuksen kautta heijastetaan kehittämisvaikutuksia maaseudulle. Keinoina ovat teknologian siirto, tuotantoketjuajattelu, alihankintatoiminnan kehittäminen, pien- ja mikroyritysten tuotannon kokoaminen ja yhteisten myyntijärjestelmien kehittäminen, maaseudun osaamiskeskittymät, koulutuksellinen vuorovaikutus sekä toimintojen hajasijoitus ja etätyö. Kaupungeissa olevan osaamisen avulla pyritään kehittämään myös maaseutuelinkeinoja. Samoin kaupunkien väestön ja yritysten kysyntäpotentiaalia hyödynnetään myös maaseutuelinkeinojen kehittämisessä (mm. maaseutumatkailu, muut vapaa-aikapalvelut, yrityspalvelut mm. konsultointi jne.). Etäisyystekijän merkityksen vähentämiseksi ko. kaupunkien ja maaseudun yritys- ja muiden vuorovaikutusverkostojen vahvistamisessa hyödynnetään informaatioteknologian sovelluksia mahdollisimman tehokkaasti. Hankkeissa suositaan maaseudulle sijoittuvia ja kaupunkien kasvupotentiaalia maaseudulle siirtäviä hankkeita. Yritysten osalta toimenpiteiden kohteena ovat aloittavat ja toimivat pk-yritykset, alueella toimivat tai alueelle sijoittuvat suuryritykset ja niiden toimintayksiköt sekä mikroyritykset (sijoittuvat yleensä kädentaitojen ja palvelualoille). Pk-yritysten kehittämisen ohella elin avainalueille on tavoitteena saada suurten veturiyritysten investointeja, jotka generoivat alan teknologian siirtoa ja yhteistyöverkostoja pk-yrityksiin. Kehittämispanostuksissa keskeinen periaate on keihäänkärkiajattelu, joka koskee klusteri-, toimiala-, yritys- ja tuotetasoa. Tuotetasolla keihäänkärkiajattelu merkitsee, että kehittämispanokset - mm. aluekehitysrahat - kohdistetaan ensisijaisesti vahvaa ja kestävää kansainvälistä kysyntää omaavien tuotteiden kehittämiseen, joissa Itä-Suomella on luontevia vahvuuksia osaamisen, raaka-ainepohjan tms. muodossa. Menestystuoteajattelu ei ole välttämättä yhteydessä toimialoihin ja niiden kehityssuuntiin. Keihäänkärkipolitiikkaan liittyy oleellisesti verkostoituminen: esim. viennin osalta tavoitteena on verkosto, jossa kärkiyritykset ja pienemmistä yrityksistä koostuvat osatoimittajat muodostavat toisiaan täydentävän yhteistoimintaverkoston. 68

69 Tietoyhteiskuntakehitys edellyttää innovatiivista, kilpailukykyistä tietoteollisuutta ja palvelutoimintaa. Informaatioteknologia on voimakkaasti kasvava yritystoiminnan ala, ja se on keskeinen edellytys myös monen muun alan teknologian ja liiketoiminnan kehittymiselle. Itä- Suomen tarjoamassa toimintaympäristössä on puutteita alan kehittämistä ajatellen. Toisaalta alueen osaamisen ja tutkimuksen tarjoamaa liiketoimintojen potentiaalia informaatioteknologiassa ei ole täysimääräisesti vielä hyödynnetty. Alan kehitysedellytysten vahvistaminen on tavoite 1 -ohjelman eräitä keskeisiä painopistealueita. Tietoyhteiskuntaan liittyen palveluyritysten merkitys on kasvamassa. Samaan suuntaan vaikuttavat myös vahvistuvat paineet julkisten palvelujen siirtämiseksi aikaisempaa enemmän yksityisille palvelutuottajille. Tämä avaa osaltaan mahdollisuuksia alan yrityspohjan laajenemiselle. Erityisesti työpaikkojen luomisessa palvelusektori on tärkeässä asemassa. Kehittämisstrategiassa painotetaan aikaisempaa vahvemmin palvelualan yritystoiminnan kehittämistä, mikä tukee myös osaltaan sukupuolten tasa-arvon parempaa toteutumista yrityselämässä. Ympäristöasioiden merkitys myös yritystoiminnassa kasvaa. Esimerkiksi asiakkaat edellyttävät yhä useammin yrityksiltä toimivaa ympäristöhallintajärjestelmää. Ympäristöasioiden hallintajärjestelmä voidaan hyödyntää parhaiten klustereissa, joiden puitteissa on mahdollisuudet koko tuotantoketjun ympäristöhaittojen vähentämiseen. Toimintalinja käsittää kaksi toiminnallista kokonaisuutta, joista toinen koskee yksittäisille yrityksille kohdennettavat tukitoimet ja toinen yritystoiminnan toimintaympäristön paran. Esimerkkejä keskeisistä osa-alueista toimintalinjan toteutuksessa: 1. Yrityksille kohdennettavia toimenpiteitä: Æ Yritysten ja yritysryhmien kehittämishankkeiden tukeminen, erityisesti kansainvälistyminen, tuotekehitys, teknologian siirto, yritysten välinen yhteistyö ja verkottuminen sekä markkinointi Æ Kilpailukykyisen yritystoiminnan kehitystä ja uusiutuvan energian käyttöä sekä energian säästöä edistävät investoinnit Æ Yritysten perustamista edeltävät selvitykset Æ Aloittavien yritysten tukeminen Æ Naisyrittäjyyden tukemisen erityistoimenpiteet Æ Ympäristöosaamisen ja ympäristöliiketoiminnan vahvistaminen 2. Yritysten toimintaympäristön kehittäminen. Æ Yrittäjyyden kannustaminen Æ Uusyritysperustannan tukeminen mm. yrityshautomotoimintaa ja yhteisöyrittäjyyttä edistämällä sekä pääomasijoitusrahastotoimintaa kehittämällä Æ Alkuvaiheen ja kasvuvaiheen pääomasijoitusresurssien vahvistaminen. Æ Innovaatiotukijärjestelmän rakentaminen ja resurssointi Æ Yritystoimintaan liittyvien osaamiskeskittymien muodostumisen tukeminen Æ Teknologian siirron kehittäminen Æ Yrityspalvelujen luominen ja kehittäminen Æ Ympäristöasioiden hallintajärjestelmän käyttöönotto erityisesti pk-yrityksissä Æ Matkailun toimintaedellytyksiä tukevan infrastruktuurin kehittäminen, mm. erilaisten ulkoilureittien ja niihin liittyvien taukopaikkojen samoin kuin venereittien ja rantautumispaikkojen suunnittelu ja rakentaminen 69

70 Æ Alueen mielikuvan ja houkuttelevuuden parantaminen Toimintalinjan 1 rahoituskehys jakaantuu indikatiivisesti seuraavasti: I II Toimivat yritykset - Toimintalinjan 1 rahoituskehyksestä jo toimiville yrityksille % - Rahoituskehyksen jakautuminen pk-yritysten (alle 250 työpaikkaa) ja suuryritysten kesken, Indikatiivinen tavoite: pk-yritykset vähintään 80 % Uudet yritykset - Toimintalinjan 1 rahoituskehyksestä uusien yritysten perustamisen edistämiseen %, josta osuudesta - naisten perustamiin yrityksiin 5-10 % - nuorten perustamiin yrityksiin 5-10 % III IV T & K, kansainvälistyminen ym. - Osuus toimintalinjan 1 rahoituskehyksestä % - Yritysten yhteishankkeiden osuus (verkostohankkeet) - Osuus toimintalinjan 1 rahoituskehyksestä % V Muut 1. Toimintalinjan 1 rahoituskehyksen jakaantuminen teollisten- ja palveluyritysten kesken - teollisuus % - palveluyritykset % (palveluyritysten osuus kasvaa ohjelmakauden edetessä) Toimintalinjan EU-rahoitus tulee aluekehitysrahastosta (EAKR). Yritysten EAKR-rahoitteisiin kehittämishankkeisiin liittyvät työvoiman osaamista parantavat toimenpiteet, erityisesti avainhenkilöiden ja johdon kehittäminen, huomioidaan ESR-rahoitteisina toimenpiteinä TL 2:n kohdassa Osaamisen vahvistaminen ja työvoiman valmiuksien parantaminen. Pyritään hyödyntämään alueinnovaatio-organisaatioiden (mm. EFFORTS-hankkeen) tuomia analyysejä alueen innovaatioympäristön toimivuudesta yritysten kannalta ja esityksiä innovaatiotoiminnan kehittämisstrategiaksi. Yritysten kehittämishankkeet sisältäen myös koulutusosuuden, tulee voida toteuttaa hallinnoinnin näkökulmasta mahdollisimman joustavasti ja kokonaisvaltaisesti huolimatta em. kahden rahaston käytöstä. Toimintalinjan 1 alla toteutettaviin toimenpiteisiin sovelletaan komissiolle notifioituja yritystukijärjestelmiä ja muita vastuuviranomaisten rahoitusmuotoja (investointituki, kehittämistuki pk-yrityksille (sisältää kansainvälistymisosion), työllisyysperusteinen investointituki, yritystoiminnan toimintaympäristötuki, Tekesin tutkimusrahoitus ja tuotekehitysrahoitus, maakunnan kehittämisraha, energiatuki, ympäristöhallinnon rahoitus ja opetushallinnon rahoitus). Ohjelmatavoitteiden toteuttamiseksi on tarkoitus ottaa mukaan uusina rahoitusinstrumentteina myös Finnvera Oyj:n ohjelma-alueilla myöntämät lainat, jotka kuuluvat seuraaviin rahoitusohjelmiin : - pienrahoitusohjelma, joka muodostuu pienlainasta sekä naisyrittäjälainasta - perustamislainaohjelma, joka muodostuu perustamislainasta - kasvurahoitusohjelma, joka muodostuu investointi- ja käyttöpääomalainasta. Pienrahoitusohjelmassa ja perustamislainaohjelmassa EAKR:n tuen tavoitteena on alentaa yritysten maksamaa korkoa ja siten tukea uuden yritystoiminnan käynnistymistä tavoite 1- alueella. EAKR:n tuki ohjataan näihin lainoihin korkotukena. Lisäksi valtio maksaa korkotukea 70

71 kansallisena rahoitusosuutena. Kasvurahoitusohjelmassa tavoitteena on riskirahoituksen tehostaminen tavoite 1-alueella. EAKR:n tukea käytetään myönnettävistä lainoista syntyvien luottotappioiden korvaamiseen Finnveralle. Myös valtio maksaa Finnveralle luottotappiokorvausta. Kasvurahoitusohjelmassa käytetään myös yrityksille menevää korkotukea EAKR:n ja valtion rahoittamana. EAKR:n tukea voidaan myös harkita käytettävän luottotappioiden korvaamiseen perustamislainojen osalta. EAKR:n osarahoitus Finnveran edellämainituissa rahoitusohjelmissa koskee niitä lainoja, jotka myönnetään ohjelmakauden aikana. Myönnettyjen lainojen korkotuki ja luottotappiokorvaukset on tarkoitus osoittaa Finnvera oyj:lle määrärahapäätöksillä, jotka sisältävät sekä EAKR:n että kansallisen rahoitusosuuden. Rahoituspäätökset yrityksille tekee Finnvera oyj. Finnveran rahoitusohjelmien käytön laajuuden osalta lähtökohtana on Finnveran nykyinen rahoitustoiminta tavoite 1-alueilla. Yksityiskohtaisesti Finnveran tukiohjelmien käyttö määräytyy komission ja kauppa- ja teollisuusministeriön kesken tehtävällä sopimuksella. Sopimuksella päätetään menettelytavoista, joilla yhteensovitetaan ohjelmakauden määräaika ja ohjelmakaudella myönnettävistä lainoista aiheutuvia korkotuen ja luottotappioiden maksaminen myös ohjelmakauden ylimenevältä ajalta. Vuoden 2001 loppuun mennessä selvitetään lisäksi tarpeet ja edellytykset ottaa ohjelmissa käyttöön Finnveran EAKR-osarahoitteinen takausohjelma ottaen huomioon Finnveran ja Euroopan Investointirahaston sopiman kasvutakausohjelman vuosille Samoin selvitetään muiden kuin yllämainittujen Finnveran lainaohjelmien käytön tarpeet ja edellytykset. Myös muiden pk-sektoria palvelevien pankkien lainatuotteita voidaan tarvittaessa tukea. Ohjelman toteutuksessa voidaan hyödyntää Euroopan Investointirahaston takuumahdollisuuksia. Lisäksi siemen- ja riskirahoitustoimintaa tulee edistää. Tavoite 1 ohjelmaa täydentää myös yritystoiminnan kehittämisessä Urban- ja Leader-tyyppinen toiminta. Ko. toimintaa voidaan tavoite 1 ohjelmassa rahoittaa soveltuvin osin maakunnittain tehtävin päätöksin. Pääsääntöisesti erityisesti Leader-tyyppinen paikallista aloitteellisuutta tukeva toiminta tulee kuitenkin rahoittaa Leader+ -ohjelman puitteissa. Urban-tyyppisiä toimenpiteitä tavoite 1 ohjelmassa sisältyy mm. toimintalinja 4 Rakenteiden kehittäminen kohtaan Arkielämän rakenteet. Osalla niistä on selviä kytkentöjä myös yritystoimintaan. Ohjelman täydennysosassa määritellään yksityiskohtaiset järjestelyt, joiden mukaisesti voidaan tukea verkostohankkeita, joihin osallistuvia partnereita löytyy osittain tavoitealueen ulkopuolella. Toimintalinjan yritysrahoitus voi kohdistua maaseudulla toimiviin tai aloittaviin yrityksiin silloin, kun toimenpidettä ei voida rahoittaa toimintalinja 3:n toimenpiteenä, huomioiden kansalliset ja EU:n säännökset koskien EMOTR-rahoitusta. EU:n maaseutuasetuksen (neuvoston asetus [EY] N:o 1257/1999) alaan kuuluvien toimenpiteiden osalta varmistetaan yhteensopivuus sen sääntöjen kanssa. Alueellisista työllisyyssopimuksista ja kumppanuushankkeista saatujen myönteisten kokemusten ja tulosten perusteella Itä-Suomen tavoite 1 ohjelmassa jatketaan edellisellä ohjelmakaudella aloitettujen pilottihankkeiden mukaisia toimenpiteitä. Toimintalinjan 1 toimenpiteillä arvioidaan syntyvän yhteensä työpaikkaa. Toimenpiteiden avulla arvioidaan säilytettävän työpaikkoja yhteensä Uusia yrityksiä arvioidaan syntyvän toimintalinjan toimenpiteillä Työpaikkojen syntymistä ja säilyttämistä tuetaan toimintalinjan 2 toimenpiteillä. 71

72 4.2 Toimintalinja 2: OSAAMISEN VAHVISTAMINEN JA TYÖVOIMAN VALMIUKSIEN PARANTAMINEN Työ ja elinkeinoelämä muuttuvat nopeasti. Korkeatasoinen osaaminen on alueen vetovoiman ja kilpailukyvyn kannalta avaintekijä: uusia työpaikkoja syntyy erityisesti yritysten kanssa vuorovaikutuksessa toimivien osaamiskeskittymien yhteyteen. Itä-Suomessa innovaatiorakenteet ovat vielä suhteellisen heikkoja. Niiden yritystoimintaa stimuloiva vaikutus ei ole riittävä, ja erityisesti nuori, koulutettu väestö muuttaa herkästi opiskelun ja työn perässä alueen ulkopuolelle. Itä-Suomessa työttömyys on alentunut hitaammin kuin maassa keskimäärin, ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyys ja siitä aiheutuva syrjäytymisuhka muodostavat vakavan sosiaalisen ongelman alueella. Samanaikaisesti työssä olevan väestön ikääntyminen tuo ongelmia työmarkkinoille. Yhä useamman työllistyminen yrittäjänä, uuden teknologian käyttöönotto yrityksissä ja kansainvälistymisen asettamat vaatimukset edellyttävät sekä koulutuksen rakenteiden että sisältöjen jatkuvaa ajan tasalla pitämistä. Uudenlaiset innovatiiviset osaamisen kehittämisen ja syrjäytymisen ehkäisemisen toimintamallit ja toimivat ennakointimenetelmät ovat välineitä, joiden avulla voidaan vastata elinkeinoelämän muuttuviin tarpeisiin. Itäsuomalaisen väestön keskimääräistä alhaisempi koulutustaso, alueelle sijoittuneen tutkimus- ja kehittämistoiminnan vähäisyys, väestön ikääntyminen ja voimakas poismuutto asettavat erityisiä vaatimuksia inhimillisten voimavarojen kehittämiselle ja sitä tukevien edellytysten luomiselle. Itä-Suomen maakunnat ovat kulttuurisesti vahvoja ja omaleimaisia. Näitä ominaispiirteitä hyödynnetään alueen imagon ja yritystoiminnan kehittämisessä. Samalla vahvistetaan alueellista kulttuuri-identiteettiä. Toimintalinjaa rahoitetaan Euroopan sosiaalirahastosta. Toimenpiteissä otetaan huomioon ESR-viitekehyksen strategiset painopisteet 1. Työvoiman kysynnän hyödyntäminen ja työllistyvyyden edistäminen 2. Tasa-arvon ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen työelämässä 3. Koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen, ammatillisen liikkuvuuden edistäminen sekä koulutuksen ja työelämän suhteiden vahvistaminen 4. Osaamispääoman kehittäminen tukemaan yrittäjyyttä ja työelämän laatua sekä tutkimuksen ja teknologian hyödyntämistä. Edelleen toimenpiteissä otetaan huomioon ESR:n horisontaaliset teemat - tietoyhteiskunta, tasa-arvo, paikallinen kumppanuus, kestävä kehitys ja ennakoiva näkökulma - sekä kansallisen työllisyyspolitiikan strategiset linjaukset. ESR-toimenpitein tuetaan toimintalinjojen 1 ja 3 tavoitteiden mukaista työpaikkojen syntymistä ja säilymistä. ESR-toimenpiteiden tarkoituksena on täydentää kansallista politiikkaa ja tuoda siihen uusia näkökulmia. ESR-toimenpiteet ovat luonteeltaan kehittämistoimia, joilla etsitään, kokeillaan ja tuotetaan uusia ratkaisuja sekä levitetään hyviä käytäntöjä alueen työvoima- ja koulutuspolitiikkaan. ESR-toimien lisäarvo kansallisiin toimiin nähden liittyy näiden toimien tuotekehitysluonteeseen ja hyvien toimintatapojen välittämiseen. ESR-toimet tukevat myös Euroopan työllisyysstrategian toteutumista alueilla Toimintalinjan 2 alla toteutettaviin toimenpiteisiin sovelletaan komissiolle notifiointija tukijärjestelmiä: työllisyysperusteinen projektituki, työllistämistukiohjelma. 72

73 Tavoitteet Tavoitteena on kehittää koulutusjärjestelmiä, kohottaa väestön osaamisen tasoa, parantaa työvoiman työmarkkinavalmiuksia ja ehkäistä syrjäytymistä. Koulutuksen sisältöä, rakenteita ja työssä oppimisen mahdollisuuksia kehitetään sekä elinkeinoelämän että alueen väestön tarpeita vastaaviksi elinikäisen oppimisen periaatteisiin pohjautuen. Tutkimuksen toimintaedellytyksiä vahvistetaan ja yhteistoimintaa sekä verkottumista tutkimuslaitosten, koulutusyksiköiden ja yritysten välillä edistetään luomalla jatkuvuutta tukeva toimintamalli, joka perustuu Itä-Suomen yhteisiin ja maakunnittain erikoistuneisiin vahvuuksiin. Erityisenä tavoitteena on osaamisen ja teknologian siirtomekanismien kehittäminen. Tavoitteena on ennakoida ja ehkäistä ennakolta tietoyhteiskuntakehitykseen liittyvä syrjäytymisriski kehittämällä tietoyhteiskuntaan liittyvää osaamista Itä-Suomen avaintuotantoaloilla sekä turvata alueen väestölle monipuoliset tietoyhteiskuntavalmiudet. Ennakointitoiminnan avulla voidaan ajoissa varautua toimialakohtaisiin ja/tai alueellisiin tarpeisiin. Tavoitteena on luoda toimivia, eri tahojen hyödynnettävissä olevia kehittämis- ja innovaatioketjuja sekä osaamisjärjestelmiä, joilla tuetaan korkeatasoisen osaamisen siirtymistä Itä-Suomen maakuntiin. Osaamisen vahvistamisella ja työvoiman valmiuksien parantamisella tavoitellaan alueelle olennaisesti parempaa kilpailukykyä ja oikeudenmukaista osuutta kansallisista kehittämisresursseista, joihin tavoite 1-ohjelma tuo lisäysperiaatteen mukaisen lisäarvon. Kaikilla toimenpiteillä pyritään pitkäaikaisiin, työvoima- ja koulutuspolitiikassa näkyviin ja todennettaviin alueen kehittämistä vahvistaviin vaikutuksiin. Yrityksille ja palvelujen tuottajille on tarjolla riittävästi koulutettua työvoimaa, monipuoliset tutkimus- ja tuotekehitysyksikköjen palvelut, nykyaikaiset teknologian siirtomenetelmät sekä monipuoliset täydennyskoulutusmahdollisuudet elinikäisen oppimisen tavoitteiden mukaisesti. Strategia ja toiminta Osaamiseen ja työvoimaan kohdistettavilla työvoima-, koulutus- ja kulttuuripoliittisilla toimenpiteillä vastataan työmarkkinoiden ja elinkeinoelämän muutoksiin. Koulutusrakenteet ja järjestelmät luovat perustan elinkeinoelämän ja väestön muuttuvan koulutustarpeen kattamiseen. Elinikäiseen oppimiseen perustuvien kehittämisketjujen rakentaminen luo yksilöllisiä, jatkuvia ja kulloiseenkin elämäntilanteeseen sopivia kouluttautumisen mahdollisuuksia, joista hyötyvät alueen yritykset sekä työssä käyvä väestö ja työttömät. Järjestelmä voi toimia työmarkkinoille pääsyn edistämisen ja ammatillisten valmiuksien lisäämisen ja ajan tasalla pitämisen välineenä. Toimenpiteiden kohderyhmämäärittely on laaja sisältäen eri henkilöryhmät, kuten yritysten henkilökunnan, opetushenkilöstön, kouluttajat, työttömät, opiskelijat ja julkishallinnossa työskentelevät henkilöt. Sukupuolten välistä tasa-arvoa lisätään koulutuksen avulla, erityisesti kouluttamalla naisia kasvualoille, jotta voidaan vähentää ammatillista eriytyvyyttä. Eri osaamisalojen yhdistäminen kulttuuri- ja ympäristöperustaisesti vahvaan identiteettiin luo pohjan elinkeinotoiminnan, matkailun ja käsityöperinteen kehittymiselle. Kulttuurilaitosten verkottaminen ja taiteen ammattilaisten kouluttaminen omatoimiseen tuoton lisäämiseen eli kulttuurin markkinoinnin opettaminen otetaan mukaan elinkeinotoimintojen kehittämiseen. Etätyön kehittäminen, yrittäjyyskoulutus ja taidetoiminnan kytkeminen muuhun elinkeinotoimintaan huomioidaan ohjelman mahdollistavissa toimenpiteissä. 73

74 Alueellista innovaatiojärjestelmää kehitetään siten, että toimijat pystyvät luomaan paikallista ja alueellista innovatiivisuutta kehittäviä toimintaketjuja aina keksinnöistä menestyvään yritystoimintaan saakka. Erityistä huomiota kiinnitetään innovaatiojärjestelmän toimijoiden väliseen vuorovaikutukseen, verkottumiseen ja oppimisprosessiin. Järjestelmän tulee tukea niin teknisiä kuin sosiaalisia innovaatioita. Osaamisjärjestelmien rakentumista tuetaan lähtien sekä Itä-Suomen nykyisistä osaamiskeskusohjelmista että uusien osaamiskeskusten kehittämisestä. Painopistealueille, joissa huippuosaamista ei Itä-Suomesta löydy, verkostutaan maan yliopistoihin ja muihin osaamiskeskuksiin ja varmistetaan teknologian siirtomekanismit Itä-Suomen yrityksiin ja koulutusjärjestelmiin. Yhteiskunnallista sopeuttamista edistetään tukemalla erityisesti syrjäytyneiden, nuorten, ikääntyneiden, naisten ja muiden erityisryhmien sijoittumista työelämään. Paikalliset työllisyysaloitteet, kolmas sektori ja kumppanuusperiaatteeseen nojautuvat toimenpiteet ovat merkittäviä vaihtoehtoja kohderyhmälle suunnattujen työvoimapoliittisten toimenpiteiden täydentäjinä. Pyritään pitkäaikaistyöttömyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn. Kansalaisten tietoyhteiskuntavalmiuksia ei ainoastaan suhteessa laitteisiin ja investointijärjestelmiin, vaan myös vuorovaikutustaitoja kehitetään siten, että syntyy aktiivinen tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia edelleen kehittävä kansalaisyhteiskunta. Huomiota kiinnitetään myös paikalliseen tietoyhteiskuntakehitykseen. Ennakointijärjestelmiä luodaan ja kehitetään siten, että ne tuottavat työmarkkinoiden ja elinkeinoelämän muutosten kannalta oleellista ja käytäntöön sovellettavissa olevaa tietoa. Ennakointijärjestelmien kehittäminen ja hyödyntäminen koordinoidaan tehokkaasti elinkeino-, tutkimus- ja opetustoimintaan. Koulutusohjelmissa ja projektihenkilöstön koulutuksessa otetaan huomioon ympäristönäkökulma Koulutusjärjestelmien kehittäminen ja koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen (toimenpiteissä otetaan huomioon ESR-viitekehyksen painopiste 3) Korkeatasoisella osaamisella on nyt ja tulevaisuudessa suuri merkitys Itä-Suomen vetovoimalle ja kilpailukyvylle sekä mahdollisuuksille vastata väestön poismuuttoon. Korkea koulutustaso sekä koulutuksen ja työelämän tiivis vuorovaikutus ovat avaimia Itä-Suomen kehitykselle ja työllisyydelle. Osana koulutusjärjestelmien kehittämistä opetuksen ja tutkimuksen tason parantamiseksi ja alueellisen vaikuttavuuden lisäämiseksi kehitetään teknologiansiirtomenetelmiä, joiden avulla osaamista ja innovaatioita siirretään nykyistä tehokkaammin alueen elinkeinoelämän tarpeisiin. Toiminnan kehittämiskohteena on koulutuksen alueellisten pullonkaulojen poistaminen sekä koulutuksen ja työelämän yhteistyö ja työssä oppiminen. Ohjelmalla tuetaan pitkäaikaisia, vaikutuksiltaan yli ohjelmakauden ulottuvia toimenpiteitä. Tavoitteet Tavoitteena on kehittää Itä-Suomen yhteisiä ja maakunnittain erikoistuneita vahvuusaloja uudistamalla koulutuksen, tutkimuksen ja elinkeinoelämän rakenteita sekä poistaa koulutustarjonnan alueellista epätasapainoa. Painopistettä siirretään koulutuksen rakenteiden kehittämiseen ja laadun parantamiseen. Tavoitteena on, että yrityksillä ja palvelujen tuottajilla 74

75 on tarjolla riittävästi koulutettua työvoimaa sekä monipuoliset perus- ja täydennyskoulutusmahdollisuudet elinikäisen oppimisen tavoitteiden mukaisesti. Koulutusohjelmien sisällöissä otetaan huomioon maakuntien erityisosaamisalueet ja koulutuksen kehittämistavoitteet. Avoimet oppimisympäristöt, sisältäen etäopetuksen ja sen monipuoliset oppisisällöt, täydentävät Itä-Suomen koulutusjärjestelmää ja luovat uuden vahvistuvan osaamisalueen kehittämistyöhön. Uudet teknologiat ja kehittyvä tietotekniikka edistävät koulutus- ja tutkimusyksiköiden verkottumista ja työnjakoa niin Itä-Suomen sisällä kuin alueen ulkopuolella olevien toimijoiden kanssa. Tavoitteena on myös osana elinikäistä oppimista parantaa työssä olevan henkilöstön valmiuksia kohdata työelämän vaatimuksia ja edistyä työurallaan mm. tukemalla työl-listymistä ja näin edesauttamalla eri ikäryhmien valmiuksia työelämän monimuotoisiin tarpeisiin. Strategia ja tavoitteet Itä-Suomen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistarpeita on erityisesti teknisen ja kaupallisen korkean osaamisen sekä matemaattis-luonnontieteellisen koulutuksen aloilla. Itä- Suomen osaamisen tasoa nostetaan edistämällä koulutusta osaamisketjun jokaisella tasolla. Yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, ammatillisten oppilaitosten, lukioiden sekä eri koulutus-, tutkimus- ja kehittämisyksiköiden yhteistyötä ja työnjakoa tuetaan. Resursseja kohdennetaan havaittujen osaamisen puutteiden, osaamisaukkojen, poistamiseen. Tutkintoon johtavan muuntokoulutuksen ja jatkokoulutuksen sekä vastaavantyyppisen muun ensisijaisesti yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa annettavan ESR-rahoitteisen koulutuksen kohteena on Itä-Suomessa ohjelmakaudella henkilöä. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen laatua ja kilpailukykyä parannetaan. Koulutusalojen ja sisältöjen kehittämisessä otetaan alueellisten ja kansallisten tavoitteiden ohella huomioon uusien teknologioiden ja kehittyneen tietotekniikan tarjoamat mahdollisuudet. Eräänä Itä-Suomen painopisteenä on avoimien oppimisympäristöjen, joihin sisältyy etäopetus, ja siinä tarvittavien opetussisältöjen kehittäminen osaksi itäsuomalaista erityisosaamista. Työvoiman ammattitaitoa, koulutusta ja sopeutumista tukevia koulutusjärjestelmiä sekä toimintasisältöjä rakennetaan ja kehitetään riittävän laajassa yhteistyössä. ESR-viitekehyksen painopisteen 3 mukaisien koulutustoimenpiteiden piirissä on ohjelmakaudella Itä-Suomessa henkilöä. Koulutusjärjestelmiä kehittämällä koulutukseen pyritään saamaan toisaalta perinteisillä avaintuotannonaloilla työskenteleviä henkilöitä, toisaalta uusien osaamispohjaisten kasvualojen työntekijöitä ja näille aloille rekrytoituvia. Koulutustarjonnan suunnittelussa huomioidaan myös alueellisesti syrjäseuduilla toimivien pien- ja mikroyrittäjien koulutustarpeet. Osaamista kehittävien toimenpiteiden osalta on kiinnitettävä erityistä huomiota niiden koordinoimiseen yritysten EAKR-rahoitteisten kehittämishankkeiden kanssa. Korkeakouluopiskelijoissa on naisia enemmän kuin miehiä, mutta työelämässä koulutettujen naisten uralla eteneminen on usein hitaampaa kuin vastaavasti koulutettujen miesten. ESRtoimenpiteistä mm. erilaisten ura- ja rekrytointipalvelujen tarjontaa pyritään käyttämään myös perinteisten mies- ja naisalojen sukupuolijakaumien tasoittamiseksi. Oppilaitosten ja muiden koulutuksen järjestäjien opiskelijarekrytointiin ei aseteta ohjelmatasolla sukupuolikiintiöitä. Työelämän ikäsyrjintä kohdistuu tutkimusten mukaan enemmän ikääntyviin naisiin kuin miehiin. Työssä olevien ESR-koulutukseen osallistumista pyritään painottamaan siten, että 75

76 ikääntyvistä koulutukseen osallistuvista naisia olisi 60 % ja miehiä 40 %. Toimenpiteillä edistetään myös ympäristöosaamista. Toimintalinjan ESR-rahoituksesta 25 % käytetään ESR-viitekehyksen painopisteen 3 mukaisiin toimenpiteisiin. Painotukset vaihtelevat maakunnittain Osaamispääoman kehittäminen ja työvoiman osaamisen lisääminen (toimenpiteissä otetaan huomioon ESR-viitekehyksen painopiste 4) Korkeatasoisella osaamisella on nyt ja tulevaisuudessa suuri merkitys Itä-Suomen vetovoimalle ja kilpailukyvylle sekä mahdollisuuksille vastata väestön poismuuttoon. Koulutusta ja työelämää tukeva tutkimus- ja tuotekehitystoiminta ovat avaimia Itä-Suomen kehitykselle. Tutkimus- ja tuotekehitysvalmiuksien sekä tietoyhteiskuntavalmiuksien kehittämi kiinnitetään erityistä huomiota. Osaamiskeskustyyppisiä toimintamalleja kehitetään tukemaan yritysten osaamistarpeita. Ohjelmalla tuetaan pitkäaikaisia, vaikutuksiltaan yli ohjelmakauden ulottuvia toimenpiteitä. Yritysten valmiuksia muutosten ennakointiin ja toimintatapojen uudistamiseen parannetaan. Tavoitteet Tavoitteena on kehittää Itä-Suomen yhteisiä ja maakunnittain erikoistuneita vahvuusaloja uudistamalla koulutuksen, tutkimuksen ja elinkeinoelämän rakenteita. Tavoitteena on, että yrityksillä ja palvelujen tuottajilla on tarjolla monipuoliset tutkimus- ja tuotekehitysyksikköjen palvelut sekä nykyaikaiset teknologian siirtomenetelmät. Osana elinkeinoelämän kehittämistä edistetään tutkimuslaitosten, koulutusyksiköiden ja yritysten välistä verkostoitumista luomalla siihen jatkuvuutta tukeva toimintamalli. Strategia ja tavoitteet Itä-Suomen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistarpeita on erityisesti teknisen ja kaupallisen korkean osaamisen sekä matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen aloilla. Itä- Suomen osaamisen tasoa nostetaan edistämällä tuotekehitystä sekä tutkimuksen ja elinkeinoelämän välisiä teknologian siirtomekanismeja. Alueellisen vaikuttavuuden lisäämiseksi yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja tutkimus- ja kehittämisyksiköiden yhteistyötä ja työnjakoa tuetaan. Resursseja kohdennetaan havaittujen osaamisen puutteiden, osaamisaukkojen, poistamiseen mm. muuntokoulutuksen avulla. Yritystoiminnan osaamistasoa kohotetaan mm. vienti-, markkinointi- ja tuotekehitys-, laatu- ja ympäristöjärjestelmiä kehittämällä. Itä-Suomessa lisätään osaamisen kriittistä massaa kehittämällä osaamiskeskustoimintaa, vahvistamalla jo olevia osaamiskeskittymiä sekä laajentamalla osaamiskeskustoimintamallia uusille ja uudistuville, alueellista kehittämisstrategiaa tukeville osaamisaloille ja alueille. Opetuksen ja tutkimuksen korkean tason alueellisen vaikuttavuuden lisäämiseksi kehitetään teknologiansiirtomenetelmiä, joiden avulla osaamista ja innovaatioita siirretään nykyistä tehokkaammin alueen elinkeinoelämän tarpeisiin. Yritysten valmiuksia oman yritystoiminnan kannalta olennaisten muutosten ennakointiin, vastaanottamiseen ja muutoksista selviytymiseen tuetaan. Yritystoiminnan osaamistasoa sekä yritysjohdon, yritysten avainhenkilöiden ja muun henkilöstön osalta kohotetaan lisäämällä suoraan yritysten tarpeisiin vastaavaa koulutusta. Alueen väestön ja yritysten omien inhimillisten voimavarojen hyödyntämistä kehitetään mm. osana henkilöstöpolitiikkaa erityi- 76

77 sesti pk-yrityksissä. Yrittäjyyttä ja uusien työpaikkojen syntymistä tuetaan, samoin innovatiivisten ja yhteiskunnallista sopeutuvuutta edistävien työn organisointimallien muodostamista. Työvoiman osaamiseen, yritysten toimintatapojen kehittämiseen, yrittäjyyden edistämiseen, ympäristöosaamiseen sekä muiden ESR-viitekehyksen painopisteeseen 4 liittyvien koulutustoimenpiteiden kohteena on Itä-Suomessa työssä olevaa henkilöä. Työssä olevan työvoiman yleisiä työelämävalmiuksia ja kykyä kohdata työelämän muutoksia ylläpidetään yritysten tarpeisiin vastaavalla koulutuksella. Huomiota kiinnitetään mm. toiminnan tuloksellisuuteen, työelämän laatuun, työntekijöiden työssä jaksamisen edistämiseen sekä innovatiivisiin toimintatapoihin työpaikoilla. Myös kohderyhmän erityistarpeet huomioidaan, mm. ikääntyvä työvoima. Maaseudun yrittäjyyden ja työelämän kehittämisessä keskeistä on mm. uusiin yrittäjyyden muotoihin ja tutkimustulosten ja teknologian hyödyntämiseen liittyvät toimenpiteet. ESRtoimenpitein edistetään mm. maaseudun yritysten verkostoitumista sekä tuetaan uusia pienyrittäjyyden muotoja, osuustoimintayrittäjyyttä ja maaseudun naisyrittäjyyttä. Osaamiskeskusmallia kehitetään tukemaan myös maaseudun yritystoimintaa. Työelämän ikäsyrjintä kohdistuu tutkimusten mukaan enemmän ikääntyviin naisiin kuin miehiin. Työssä olevien ESR-koulutukseen osallistumista pyritään painottamaan siten, että ikääntyvistä koulutukseen osallistuvista naisia olisi 60 % ja miehiä 40 %. Toimintalinjan ESR-rahoituksesta 35 % käytetään ESR-viitekehyksen painopisteen 4 mukaisiin toimenpiteisiin. Painotukset vaihtelevat maakunnittain Työmarkkinoiden toimivuuden ja työllistyvyyden edistäminen (toimenpiteissä otetaan huomioon ESR-viitekehyksen painopiste 1) Työttömyys on vähentynyt Itä-Suomessa muuta maata hitaammin ja on edelleen keskimääräistä korkeammalla tasolla. Työvoiman kysyntä kohdentuu pääasiassa lyhyen aikaa työttömänä olleisiin, joten pitkäaikaistyöttömyys ei ole alentunut toivotulla tavalla. Pitkäaikaistyöttömyys ja siitä johtuva syrjäytymisuhka muodostavat ohjelmakaudella vakavan ongelman, jonka hoitamiseksi tarvitaan erityistoimia. Tavoitteet Tavoitteena on parantaa työmarkkinoiden toimivuutta kehittämällä joustavia toimintamalleja ja ennakointijärjestelmiä laaja-alaisen kohderyhmän tarpeita vastaavasti. Tavoitteena on myös kehittää menetelmiä, joiden avulla turvataan kaikille yksilöllisiä sovelluksia hyödyntäen mahdollisuudet integroitua työmarkkinoille tai yrittäjiksi. Työvoimapoliittisia erityistoimenpiteitä vaativille kohderyhmille tuotetaan kansallisesti rahoitettuja toimenpiteitä tukevia ja täydentäviä aktivointi-, koulutus- ja työllistymis tarjoavia sekä yrittäjyyteen johtavia toimintakokonaisuuksia. ESR-viitekehyksen painopisteen 1 mukaisissa toimenpiteissä kiinnitetään huomiota erityisesti alueen työllisyystilanteeseen ja siitä lähteviin näkökohtiin. Itä-Suomessa nousee esiin erityisesti pitkäaikaistyöttömyys ja siitä johtuva syrjäytymisuhka. Erityistä huomiota kiinnitetään syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työmarkkinoille integroitumiseen. Strategia ja toiminta 77

78 Aktiivisella työmarkkinapolitiikalla vastataan elinkeinoelämän muuttuviin tarpeisiin. Toimenpiteitä kohdistetaan etenkin pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömiin ja nuoriin. Heille suunnataan työkyvyn ylläpitämiseksi erilaisia aktivointi-, koulutus- ja työllistymistoimenpiteitä, joista muodostuu polku työelämään. Lisäksi tuetaan yrittäjäksi ryhtymistä ja yhteisöllistä yrittäjyyttä sekä innovatiivisten työllistymisvaihtoehtojen tuottamista ja toteuttamista. Em. työttömiin ja työttömyysuhan alaisiin kohdistuvien ESR-toimenpiteiden kohteena on Itä- Suomessa ohjelmakaudella noin henkilöä. Seuraavassa on arvioitu eräiden erityistoimien kohteena olevien määriä sen mukaan, mikä on toimenpiteen ensisijainen sisältö. - pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömiä n henkilöä - nuoria alle 25-vuotiaita n Uusia toimintatapoja kehitetään koulutuksesta työelämään siirtymisen tukemiseksi sekä uraja rekrytointipalvelujen kehittämiseksi. Nuoriin ja muihin työmarkkinoille tuleviin kohdistuvat hankkeet liittyvät laajasti työssä oppimiseen. Tutkintoon liittyvää työharjoittelua sekä oppisopimuskoulutusta rahoitetaan kansallisesti, lisäksi niihin liittyviä kehittämishankkeita rahoitetaan tavoite 1-ohjelmasta. Tavoitteena on, että kaikissa maakunnissa luodaan opiskelijoille riittävät mahdollisuudet suorittaa työharjoittelu ensisijaisesti itäsuomalaisissa yrityksissä/organisaatioissa. Aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden tulee muodostaa elinikäisen kouluttautumisen tavoitteiden mukaisia kokonaisuuksia ja loogisia jatkumoita, joita alueen työvoima, yritykset ja elinkeinoelämä kokonaisuudessaan voivat käyttää hyödyksi muuttuvissa olosuhteissa. Alueellisia ja paikallisia kumppanuus- ja työllistämiskokeiluja (mm. Lex Kainuu) hyödynnetään erityisryhmien työllistämiseksi. Kolmannen sektorin mahdollisuudet otetaan huomioon. Kehitetään uusia aktiivisen työvoimapolitiikan menetelmiä ja paikallista aloitteellisuutta. Työllisyyskehitystä edistetään kehittämällä uusia toimintamalleja ja toimintatapoja. Työelämälähtöistä ja omaehtoista koulutusta edistetään työllisyyden parantamiseksi. Kehitetään uusia työnteon lähteitä ja edistetään uudenlaista työllisyyttä. Työttömien koulutukseen ja kolmanteen sektoriin kohdistuvat toimenpiteet yhteen sovitetaan samansuuntaisten EAKR-rahoitteisten kehittämishankkeiden kanssa. Toimintalinjan ESR-rahoituksesta 25 % käytetään ESR-viitekehyksen painopisteen 1 mukaisiin toimenpiteisiin. Painotukset vaihtelevat maakunnittain. 0,5 % toimintalinjan ESR-rahoituksesta osoitetaan ns. yleiskattavana tukena (global grant) paikallisiin työllistämis- ja kumppanuushankkeisiin, joissa välittäjäorganisaatio(t) edusta(v)a(t) työntekijäjärjestöjä ja/tai työttömien järjestöjä tai paikalliseen kumppanuuteen liittyviä maakunnallisia toimijoita. Yleiskattava tuki sisältyy ESR-viitekehyksen painopisteen 1 mukaiseen toimintaan. Maakuntien yhteistyöryhmät tekevät asiasta yhdensuuntaiset esitykset seurantakomitealle Työelämän tasa-arvon edistäminen (toimenpiteissä otetaan huomioon ESRviitekehyksen painopiste 2) Itä-Suomi on perinteisesti ollut työpaikkarakenteeltaan alkutuotannosta ja julkisesta sektorista riippuvaista. Ne ovat taanneet kohtuullisen työpaikkakehityksen myös naisille. Edessä oleva 78

79 rakenneuudistus, jossa työpaikat perustuvat yrittäjyyteen, uuteen teknologiaan ja kansainvälisesti kilpailukykyiseen osaamiseen, tulee vaikuttamaan näitä työllisyysmahdollisuuksia heikentävästi. Tämän vuoksi tarvitaan toimenpiteitä naisten yrittäjyys- ja osaamisedellytysten kehittämiseksi, jotta syrjäytymisriskit eivät vaarantaisi jo saavutettua tasa-arvokehitystä. Erityisesti julkisen sektorin jatkuva supistaminen tulee olemaan naisten työpaikkakehitykseen ja osaamiseen liittyvä suuri haaste. Toimenpiteiden laadinnassa huomioidaan tasa-arvopyrkimys kulloisenkin toimenpiteen yhteydessä siten, että sekä miehille että naisille tarjotaan yhteneväiset mahdollisuudet syrjäytymisuhasta selviytymiseksi. Toimenpiteissä kiinnitetään huomiota myös muihin syrjäytymisriskiä lisääviin tekijöihin, mm. ikääntymiseen. Tavoitteet Tavoitteena on ehkäistä sukupuoleen, ikään ja työkunnon alenemiseen liittyvää syrjäytymistä ja edistää työelämän tasa-arvoa kehittämällä joustavia toimintamalleja kohderyhmän tarpeita vastaavasti. Tavoitteena on myös kehittää menetelmiä, joiden avulla turvataan kaikille yksilöllisiä sovelluksia hyödyntäen mahdollisuudet integroitua työmarkkinoille. Erityisesti korostetaan toimenpiteitä, joilla autetaan heikossa työmarkkina-asemassa olevien miesten ja naisten mahdollisuuksia integroitua työmarkkinoille ja joilla vähennetään mm. ikääntymisen aiheuttamaa syrjäytymisriskiä. Erityistä huomiota kiinnitetään syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työmarkkinoille integroitumiseen. Strategia ja toiminta Aktiivisella työmarkkinapolitiikalla vastataan elinkeinoelämän muuttuviin tarpeisiin. Toimenpiteitä kohdistetaan etenkin syrjäytyneisiin, syrjäytymisuhan alaisiin, erityisesti ikääntyvään työvoimaan, pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömiin, heikossa työmarkkina-asemassa oleviin, maahanmuuttajiin, nuoriin ja naisiin. Heille suunnataan työkyvyn ylläpitämiseksi erilaisia aktivointi-, koulutus- ja työllistymistoimenpiteitä, joista muodostuu polku työelämään. Lisäksi tuetaan yrittäjäksi ryhtymistä ja yhteisöllistä yrittäjyyttä sekä innovatiivisten työllistymisvaihtoehtojen ja perinteisistä sukupuolirooleista poikkeavien toimintamallien tuottamista ja toteuttamista. Sukupuolen mukaan jakaantuneiden työmarkkinoiden tasapainottamiseksi rohkaistaan ihmisiä ei-perinteisiin uravalintoihin. Em. syrjäytymisuhan alaisiin kohdistuvien ESR-toimenpiteiden kohteena on Itä-Suomessa ohjelmakaudella noin henkilöä. Näihin erityisryhmiin kohdistuvia toimenpiteitä rahoitetaan luonnollisesti myös muissa ESR-toimenpiteissä, mutta tässä ne ovat toimenpiteiden ensisijaisena perusteluna. Erityistoimien kohteena olevista 80 % on pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömiä tai nuoria alle 25-vuotiaita, 20 % on yli 50-vuotiaita tai vajaakuntoisia. Toimintalinjan ESR-rahoituksesta 15 % käytetään ESR-viitekehyksen painopisteen 2 mukaisiin toimenpiteisiin. Painotukset vaihtelevat maakunnittain. 4.3 Toimintalinja 3: MAASEUDUN KEHITTÄMINEN Itä-Suomen maaseudun väkiluku on vähentynyt nopeasti, eikä muuttoliike enää pysähdy kunta- tai kaupunkikeskuksiin. Väestökehityksen seurauksena julkiset ja yksityiset palvelut maaseudulla ovat heikentyneet, ja maaseudun elinvoiman väheneminen heikentää myös taajamien ja maakuntakeskusten kasvumahdollisuuksia sekä alentuneen palvelujen kysynnän 79

80 että kaventuneen veropohjan kautta. Rakennemuutoksen valtavirran rinnalla maaseudun arvostus elinympäristönä on kuitenkin säilynyt. Uusi teknologia avaa myös uusia luonnonvarojen, tuotantopotentiaalin ja ympäristöarvojen hyväksikäyttöön sekä etätyöhön perustuvia toimeentulomahdollisuuksia. Maataloudessa tilaluku on nopeasti vähentynyt, mutta tuotannon tehokkuus on kasvanut ja tuotantomäärät ovat alueella jopa kasvaneet. Itä-Suomen maatalouden perustana on nurmirehun tuotantoon perustuva maidon ja naudanlihan tuotanto. Toisena päätuotantosuuntana on puutarhatalous, erityisesti marjojen ja avomaan vihannesten tuotanto. Alkutuotannosta on löydettävissä menestystuotteita, mm. funktionaaliset elintarvikkeet, luomutuotteet. Epäsuotuisat luonnonolot, markkinoihin nähden syrjäinen sijainti ja epäedullinen tuotanto sekä elintarvikkeiden jalostuksen voimakas keskittyminen Etelä- ja Länsi-Suomeen heikentävät Itä-Suomen perusmaatalouden kannattavuutta ja toimintaedellytyksiä ja rajoittavat vaihtoehtoisia tuotantosuuntia. Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka on merkittävästi heikentänyt ja tulee edelleen heikentämään Itä-Suomen maatalouden kannattavuutta. Maatilojen sukupolvenvaihdosten määrä on viime vuosina ollut huolestuttavan alhainen kaikissa Itä-Suomen maakunnissa - asetetusta tavoitetasosta on vuosina jääty noin puoleen. Maatilojen kehittämisinvestointejakin on toteutunut toivottua vähemmän, erityisesti Kainuussa. Maatalouden rakennekehityksen jatkuminen edellyttää voimakasta investointitoimintaa jatkavissa yrityksissä jotta tuotantopohja voidaan alueella säilyttää. Samalla ammatillisen koulutuksen merkitys korostuu. Itä-Suomen runsaiden metsävarojen hyödyntämisastetta voidaan edelleen nostaa. Alueen oma puunkäyttö on hakkuumääriä pienempi; raaka-ainetta viedään muualle jalostettavaksi. Runsaasti mahdollisuuksia on metsäenergian käytön lisäämisessä ja puun mekaanisessa jatkojalostuksessa. Metsävarojen hyödyntämisen rinnalla voidaan kehittää myös luonnontuotteiden hyödyntämistä ja matkailua sekä alan konsultointipalveluja vientituotteiksi asti. Itä- Suomessa on eurooppalaista kärkitasoa olevaa metsäosaamista, jota voidaan vahvistaa ja käyttää aluetalouden kehittämiseksi. Metsien taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävän käytön perustaksi Suomessa on metsäkeskuksittain valmisteltu alueelliset tavoiteohjelmat, joiden pohjalta on laadittu valtakunnallista metsäpolitiikkaa linjaava valtioneuvoston hyväksymä Kansallinen Metsä Ohjelman mukaan ekologista kestävyyttä edistetään vähentämällä metsätalouden toimenpiteistä luonnolle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia ja säilyttämällä metsäluonnon biologista monimuotoisuutta. Sosiaalista kestävyyttä tuetaan mm. hidastamalla työpaikkojen vähenemistä maaseudulla. Lisäksi vahvistetaan perhemetsätalouden toimintaedellytyksiä mm. metsänomistajien koulutuksella ja neuvonnalla. Tavoite 1 ohjelman metsätoimenpiteet ovat kansallisen metsäohjelman linjauksia tukevia. Maatalouden ja siihen kytkeytyvien työpaikkojen vähentyessä korvaavien työpaikkojen luominen on ollut vaikeaa. Maaseudun paikallinen aloitteellisuus ja yhteistoiminta, sen eräänä muotona järjestäytynyt kylätoiminta, on lisääntynyt viime vuosina. Seutukunnittain on luotu paikalliset toimintaryhmät, jotka kokoavat omaehtoista, paikallista aloitteellisuutta ohjelmiin kytkeytyväksi hanketoiminnaksi. Maaseudun luontoarvoja on alettu hyödyntää entistä monipuolisemmin mm. matkailussa. Itä-Suomen järvien kalavarat tarjoavat hyvät mahdollisuudet elinkeinokalatalouden ja vapaa-ajan kalastuksen monipuoliseen kehittämiseen. Alkutuotannon työpaikkojen vähentyessä maaseudulla maaseudun kehittämishankkeiden tavoitteena on luoda pohjaa ja tukea uudelle yritystoiminnalle ja olemassa olevan kehittämiselle. Tukea kohdistetaan maaseudun pienille yrityksille. Tärkeimpinä toimialoina ovat puunjalostus, elintarviketalous, maaseutumatkailu, marjanviljely ja muu erikoistuotanto, 80

81 bioenergia ja luomutuotanto. Verkostoitumisen avulla mikroyritykset voivat saavuttaa mittakaavaetuja. Elintarviketuotannossa vaaditaan erityisesti tuotekehitykseen ja markkinointiin paneutumista. On pyrittävä kehittämään koko tuotantoketjun yhteistä laatukilpailukykyä ja osaamista kaikilla sektoreilla. Asukkaiden yhteistyö ja omaehtoinen kehittäminen sekä kylätoiminta luovat pohjaa yritystoiminnalle sekä palveluiden uudelleen järjestämiselle. Suomen liityttyä Euroopan Unioniin koko maatalouden asema on voimakkaasti muuttunut. Tilakoko suurentuu edelleen ja tilat erikoistuvat. Tilat vähenevät, mutta tuotanto ei välttämättä vähene. Yhä enemmän maatalous joutuu ottamaan tuotteissaan ja tuotantoprosesseissaan huomion kuluttajien vaatimukset ja kulutustottumukset. Tuotekehittelyssä mm. terveysvaikutusten merkitys on korostunut. Toimintalinjaa rahoittavat Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston ohjausosasto ja kalatalouden rahoituksen ohjausväline (KOR), mutta maaseudun kehittämistä toteutetaan myös muilla toimintalinjoilla muiden rahastojen kautta. Siten EAKR rahoittaa yritystoiminnan kehittämistä riippumatta sen sijaintipaikasta ja vastaavasti rakenteiden parantamista myös maaseudulla. ESR-rahoituksella parannetaan koulutusjärjestelmiä, tarjotaan koulutusta maaseudun elinkeinojen kehittämiseen ja parannetaan työvoiman valmiuksia maaseudulla. Tavoitteet Tavoitteena on maaseudun taloudellisen perustan laajentaminen ja vahvistaminen monipuolistamalla maaseudun elinkeinoja, parantamalla niiden kilpailukykyä ja kehittämällä maaseutuyritysten toimintaympäristöä. Perusmaatalouden selviytyminen Itä-Suomessa edellyttää, että sitä tuetaan määrätietoisesti myös kansallisen ja EU:n maatalouspolitiikan keinoin. Omaan raaka-ainetuotantoon sekä alueen luonnonvaroihin ja luontoarvoihin perustuvia tuotantoketjuja, erityisesti niiden heikkoja lenkkejä, vahvistetaan. Teknologian kehitys on maaseudulla erityinen mahdollisuus lisätä kannattavuutta ja tuottavuutta vähenevän työvoiman varassa toimivissa yrityksissä. Tietoyhteiskunta luo uusia edellytyksiä erityisesti maaseudun elinkeinorakenteen monipuolistamiseen ja yritystoiminnan kehittämiseen. Uuden palvelutuotannon kehittäminen (yritysten väliset yhteydet, sähköinen kauppa, hyvinvointipalvelut), etätyö ja etäopetus luovat etäisyyksiä ylittäviä mahdollisuuksia maaseudun elinkeinorakenteen uudistamiselle. Maaseutu on houkutteleva, viihtyisä ja turvallinen ympäristö monimuotoisille taloudellisille ja vapaa-ajan toiminnoille. Maaseutu-kaupunki -vuorovaikutus on vilkasta ja monipuolista, ja maaseudun toimijat verkostoituvat alueellisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Itä-Suomen väestökehitystä seurataan kaksi jaolla: syrjäinen ja ydinmaaseutu kaupungit ja kaupunkien läheinen maaseutu. Ko. aluejaolla Itä-Suomen nykytilanne ja tavoiteluvut ovat seuraavat: Väkiluku 1998 Tavoite 2006 Syrjäinen ja ydinmaaseutu Kaupungit ja kaupunkien läheinen maaseutu Yhteensä

82 Strategia ja toiminta Maaseudun kehittämistoimenpiteillä tähdätään erityisesti uuden, innovatiivisen yritystoiminnan aikaansaamiseen ja olemassa olevien yritysten toimintatapojen uudistamiseen ja kannattavuuden parantamiseen. Kehittämistoimien suuntaamisessa pyritään siihen, että innovatiiviset maaseudun kehittämishankkeet ja yritysten investointi- ja muut hankkeet tukevat toisiaan ja että niillä saavutetaan pysyviä vaikutuksia. Maaseudun yritystoimintaa kehitetään klusteri-/ tuotantoketjuajattelun pohjalta. Kylien ja kyläläisten tietoyhteiskunta valmiuksien luomiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Tietoliikenne- ja viestintävalmiuksia kehitetään kansalaislähtöisesti. Työpaikkarakennetta muokataan siten, että erityisesti maaseudun naisten itsensä työllistämismahdollisuudet lisääntyvät (osa aikainen tietotyö). Maaseudun ja kaupungin vuorovaikutus mahdollistaa dynaamisen kehitystyön ja maaseutupolitiikka on tärkeä osa maaseutuvaltaisten maakuntien kehittämispolitiikkaa. Esitettävät toimenpiteet noudattavat EU:n maaseudun kehittämisestä annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1257/99 sekä sen toimeenpanosta annettavia ohjeita. Yksityiskohtaisemmat kuvaukset toimenpiteistä ja niiden toteutuksesta sekä kansallisesta lainsäädännöstä toimitetaan komissiolle liitteenä ohjelmien täydennysosien yhteydessä. Toimintalinja 3 (EMOTR-O) jakautuu maatalouden investointeja, nuorten viljelijöiden tilanpidon aloittamista, maaseudun kehittämistä ja sopeutumista, metsätaloutta ja koulutusta edistäviin toimenpidekokonaisuuksiin. Toimintalinjan rahoitus jakautuu indikatiivisesti siten, että maaseudun kehittämiseen (ml. metsätoimenpiteet ja koulutustuki) varataan 55 % ja maatilatalouden rakennetoimenpiteisiin (maatilainvestoinnit ja nuorten viljelijöiden tuki) 45 % EMOTR-kehyksestä. Maatilainvestoinnit ja nuorten viljelijöiden tuki muodostavat yhteisen itäsuomalaisen rahoitusreservin. Hankevalinnoissa syrjäiselle maaseudulle kohdennetaan erityisesti toimenpiteitä, joilla pyritään peruspalvelujen ja yhteiskunnan toimivuuden turvaamiseen. Ohjelmaan kuuluville EMOTR-O-toimenpiteille ei myönnetä lisärahoitusta valtiontukien muodossa, eikä tukea myönnetä yhteisen markkinajärjestelyn soveltamisalaan kuuluviin toimenpiteisiin. Maataloustuotteiden markkinoinnin ja jalostuksen tukea, samoin maatalousyrittäjien varhaiseläkejärjestelmä voidaan myöhemmin ottaa käyttöön kansallisena tukena ja niitä koskevat tukijärjestelmät annetaan erikseen komission hyväksyttäväksi. Toimenpiteiden rahoitussuunnitelma, tarkempi sisältö (Artiklojen 30 ja 33 osalta luetelmakohdittain), tukitasot ja -määrät määritellään tarkemmin ohjelman täydennysosassa Maaseudun ja monimuotoisten maaseutuelinkeinojen kehittäminen Maaseutualueiden sopeutuminen ja kehittäminen (Maaseudun kehittämisasetus No 1257/99 IX luku artikla 33, luetelmakohdat 3-7, 9 ja 10) Maaseudun elinvoimaisuuden turvaaminen edellyttää uusien elinkeinojen ja työmahdol- 82

83 lisuuksien kehittämistä sekä maaseudun kehittämistä fyysisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti houkuttelevana asuin-, työ- ja vapaa-ajan ympäristönä. Maaseudun taloudellisen perustan vahvistamiseen haetaan lisäarvoa alueen omiin raaka-aineisiin ja luontoarvoihin sisältyvistä tuotekehitys- ja jatkojalostusmahdollisuuksista. Maaseudun elinvoimaisuutta tuetaan myös kylien palvelujen ja maaseutukulttuurin kehittämiseen, omaehtoiseen paikalliseen toimintaan sekä ympäristönhoitoon kohdistuvilla toimenpiteillä. Olemassa olevan yritystoiminnan kannattavuutta parannetaan kannustamalla yhteistoimintaan yritystoiminnan eri osa-alueilla. Tavoitteet Tavoitteena on monipuolistaa ja kehittää yritystoimintaa maatilataloudessa ja sitä lähellä olevissa maaseutuelinkeinoissa, luoda edellytyksiä olemassa olevien maaseutuyritysten kilpailukyvyn paranemiselle, parantaa osaamista ja yhteistyötä sekä luoda edellytyksiä uudelle yritystoiminnalle mm. maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutusta lisäämällä. Kylien omaehtoinen kehitystyö parantaa niiden mahdollisuutta toimia yritysten toimintaympäristönä, maaseutuväestön asuin- ja työympäristönä ja saa aikaan pienyritystoimintaa. Samalla huolehditaan ympäristöstä ja maisemasta sekä parannetaan kylien hyvinvointi- ja kulttuuripalveluja. Kehittämistoimenpiteillä kannustetaan omaehtoiseen, paikallislähtöiseen kehittämistyöhön, yrittämismyönteisen ilmapiirin luomiseen, elinkeinorakenteen monipuolistamiseen ja palveluiden uudelleen järjestämiseen. Ohjelman toimenpiteillä luodaan uusia, alueen luontoarvoihin, luonnonvaroihin sekä väestön osaamiseen pohjautuvia yrityksiä ja työpaikkoja alueelle. Tavoitteena on uutta maaseudun pienyritystä ja työpaikkaa. Strategia ja toiminta Maaseudun taloudellisen perustan vahvistamiseen haetaan lisäarvoa alueen omien raakaaineiden ja luonnonarvojen kestävän käytön, tuotekehityksen ja jalostuksen sekä tehokkaan markkinoinnin kautta. Itäsuomalaisina painoaloina korostuvat metsät (puunjalostus, bioenergia), luonto-, maaseutu- ja kalastusmatkailu ja muut vapaa-ajanviettomahdollisuudet, käsityöelinkeinot sekä laatuelintarviketuotanto (maakuntien vahvat tuotannonalat; luomutuotanto, luonnontuoteala, kalatalous). Yritysten kilpailukykyä parannetaan mm. alentamalla kustannuksia ja lisäämällä tehokkuutta ja volyymia yhteistyöllä ja työnjaolla sekä laatuun ja osaamiseen panostamalla. Toimenpiteet maaseudun yritystoiminnan monipuolistamiseksi kohdistetaan maatilojen toiminnan uudistamiseen siten, että löydetään uusia markkinalähtöisiä toimintatapoja ja tuotantosuuntia, jolloin maatalouden kannattavuutta voidaan parantaa. Panostetaan erityisesti kestävää kehitystä ja tuotteiden koko tuotantoketjun laatua parantaviin toimenpiteisiin. Tärkeimpiä tuotantosuuntia ovat edelleen maidon ja lihan tuotanto. Myös maatilojen ja yritysten yhteistyövalmiuksia parannetaan. Tuetaan tietoyhteiskunnan mahdollisuuksien hyödyntämistä maaseudun yritystoiminnassa (mm. yritysten väliset yhteydet, etätyömahdollisuudet, markkinointi), palvelujen järjestämisessä ja koulutuksen välineenä. Myös maaseudun infrastruktuurin parantamista tuetaan silloin, kun se on tarpeen elinkeinojen tai kylien kehittämisen tai maaseudun perinteen säilyttämisen kannalta. Kehittämistoimilla edistetään erityisesti paikallista aloitteellisuutta, yrittäjyyttä, nuorten ja naisten työllistymistä, maaseudun verkostoitumista ja maaseutu kaupunki vuorovaikutusta. Tällöin on kysymys erityisesti toimenpiteistä, jotka kohdentuvat maakuntien avaintuotanto- 83

84 ketjujen alkupäähän, mm. elintarviketalous, puuala ja matkailu. Tukitoimet kohdistuvat laajasti yritys- ja järjestökenttään, julkisiin ja muihin yhteisöihin, kehittämisorganisaatioihin sekä maaseudun asukkaisiin ja yrityksiin. Tukea myönnetään kehittämishankkeisiin sekä yritysten kehittämiseen, käynnistämiseen ja investointeihin. Investointitukea myönnetään maatilayrityksille ja hankkeille, joissa on mukana useita viljelijöitä ja/tai yrityksellä on erityinen merkitys alueellisessa tuotantoketjussa. Tuettavia toimenpiteitä ovat mm. - maatilojen yhteiset hankkeet koneistuksen, hankinnan tai tilanhoitopalveluiden kehittämiseksi - maaseudun elinkeinojen ja maaseudun väestön peruspalvelut - toimintojen monipuolistaminen maataloudessa ja sitä lähellä olevilla aloilla monimuotoisuuden ja vaihtoehtoisten tulonlähteiden kehittämiseksi ja markkinalähtöisen, laadukkaan tuotannon edistämiseksi - kylien kunnostaminen ja kehittäminen sekä maaseutuperinnön suojeleminen ja säilyttäminen - matkailu- ja käsityöläiselinkeinojen kannustaminen. Maaseutuyrityksen taloudellista elinkelpoisuutta osoitettaessa otetaan erityisesti huomioon tuettavan toiminnan kannattavuus ja jatkuvuus, yrityksen taloudellinen asema ja maksuvalmius sekä tuotteiden ja palveluiden markkinointimahdollisuudet. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että yrittäjällä on tuettavaa yritystoimintaa koskeva riittävä ammattitaito. Yrityksiin kohdistuvia tukia voidaan myöntää de minimis ja valtiontukisääntöjen puitteissa. Alueellisesta päätöksenteosta vastaava viranomainen yhteistyössä alueen muiden viranomaisten kanssa vastaa siitä, että EMOTR:n kautta rahoitettaviin asetuksen No 1257/1999 art. 33 luetelmakohtien 6,7 ja 9 toimenpiteitä ei rahoiteta EAKR:n kautta. Alueellisesta päätöksenteosta vastaava viranomainen vastaa siitä, että muiden II osaston toimenpiteiden soveltamisalaan kuuluvia toimia ei rahoiteta tämän toimenpidekokonaisuuden kautta. Muiden rahastojen osallistuminen matkailu- ja käsityöelinkeinojen kannustamiseen ja uusiin rahoitusjärjestelyihin täsmennetään ohjelman täydennysosassa Metsätaloustoimenpiteet ( Asetus No 1257/99 VIII luku artikla 30- luetelmakohdat 2, 3 ja 4 sekä artikla 32) Metsä kuuluu koko ohjelma-alueella tärkeimpiin luonnonvaroihin, joiden ympärillä tapahtuva toiminta on luonut ja luo edelleen perustoimeliaisuutta paikalliseen aluetalouteen. Metsiin ja puun jalostukseen liittyvät erilaiset mahdollisuudet ovat edelleen merkittävä maaseudun kehittämisen voimavara. Itäsuomalaisina mahdollisuuksina korostuvat puunkorjuu, siihen liittyvä metsien hoito, puunjalostus, metsien moninaiskäyttö sekä luontomatkailu. Metsätalouden tukitoimenpiteitä kohdistetaan puun energiakäytön edistämiseen ja metsien hoitoon. Tavoitteet Tavoitteena on edistää puun tuotantoa ja korjuuta alueen teollisuuden raaka-aineeksi, lisätä puuraaka-aineen käyttöön pohjautuvaa yritystoimintaa maaseutualueilla, edistää maaseudun energiaomavaraisuutta ja huoltovarmuutta energian saannin turvaamiseksi sekä lisätä puun käyttöä sekä hyödyntää muutoinkin metsien luonnonvaroja kestävän kehityksen periaatteiden 84

85 mukaisesti. Strategia ja toiminta Metsätalouden toimenpiteet hidastavat työpaikkojen vähenemistä ja tukevat uusien työpaikkojen syntymistä maaseudulla. Siten toimenpiteet myös edistävät kannattavan osa- ja kokoaikaisen maatalouden harjoittamisedellytyksiä. Esimerkiksi energiapuun korjuun ja käytön lisääminen voi olla aluetaloudellisesti hyvin merkittävää. Metsät ovat tärkeä osa suomalaista maaseutumaisemaa ja merkittävä vetovoimatekijä matkailu- ja vapaa-ajanpalveluissa. Toimenpiteillä edistetään energiapuun korjuuta ja haketusta, puuraaka-aineen saantia ja hankintaa pienimuotoista mekaanista puunjalostusta maatiloilla, metsätaloustuotteiden jalostusta ja markkinointia ennen teollista käyttöä sekä puuhun ja metsään liittyvien tuotteiden markkinointia sekä metsänhoitoa ja metsänparannusta. Yrityksiin kohdistuvia tukia voidaan myöntää de minimis ja valtiontukisääntöjen puitteissa Koulutustuki (Asetus No 1257/99 III luku artikla 9) Maaseudun perinteisten elinkeinojen rakennemuutos ja julkisen sektorin supistuminen asettavat maaseudun yrittäjät suurien muutospaineiden ja haasteiden alaisiksi. Toimintaympäristön muutokseen sopeutuminen ja uusien toimintojen käynnistäminen maaseutuelinkeinojen monipuolistamiseksi edellyttävät jatkuvaa ja muutoksiin reagoivaa kouluttautumista. Kulutustottumuksien muutokset asettavat tuotteiden tuotannolle yhä kasvavia laatuvaatimuksia. Tavoitteet Tarkoituksena on aktivoida viljelijöitä sekä metsänomistajia omaehtoiseen ja jatkuvaan itsensä kehittämiseen sekä pitää ammattiosaamista ajan tasalla. Koulutustoimenpiteiden erityisenä tavoitteena on tasa-arvon edistäminen ja nuorten kannustaminen osaamistasonsa nostamiseen. Kuluttajalähtöiselle tuotannolle ja laatutyön avulla kehitettävälle toiminnan hallinnalle maatalousyrityksissä on asetettu tavoitteet kansallisessa elintarviketalouden laatustrategiassa. Vuoteen 2006 mennessä kaikki aktiivisesti tuottavat tilat ovat mukana tuotantoketjunsa laatujärjestelmissä. Metsänomistajien koulutus kohdistuu erityisesti perhemetsätalouden toimintaedellytysten parantamiseen, metsäympäristön suojeluun ja uusien ekologisesti kestävämpien toimintamenetelmien kehittämiseen. Tuki kohdistuu koulutuksen järjestämiseen ja siten varmistetaan tarvittavan koulutuksen saatavuus sellaiseen hintaan, että maatalousyrittäjillä ja metsänomistajilla on mahdollisuus osallistua koulutukseen. Tavoitteena on järjestää ohjelmakaudella 550 koulutushanketta, joihin osallistuu yhteensä koulutettavaa. Strategia ja toiminta Toimenpiteillä tuetaan lyhytkestoista ammatillista jatko- ja täydennyskoulutusta, jolla kehitetään maa- ja metsätalouteen, maaseutuyrittämiseen ja niiden uudistamiseen osallistuvien 85

86 henkilöiden ammattitaitoa, osaamista ja pätevyyttä. Koulutuksen tulee olla tavoitteellista ja kannustaa maaseudun väestöä elinikäiseen oppimiseen. Toimenpiteillä ei rahoiteta tavankoulutusjärjestelmiä ja ohjelmia. Koulutuksen avulla pyritään luomaan paremmat valmiudet mm. - tuotannon ja yrityksen toiminnan hallinnan ja laadun parantamiseen - tuotannon uudelleen suuntaamiseen esim. luomutuotantoon - työsuojelun vaatimusten huomioon ottamiseen tuotantomenetelmien kehittämisessä - hygienia- ja eläinsuojelullisten vaatimusten huomioon ottamiseen Yrittäjävalmiuksien parantamisessa tuotannollisen osaamisen lisäksi painotetaan erityisesti liikkeenjohtotaitoja, kannattavuuden parantamista, koko tuotantoketjussa tapahtuvaa laatutyötä, palvelujen kehittämistä, sekä maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan edistämistä Maatilatalouden rakenteen ja kilpailukyvyn kehittäminen Maatalouden investoinnit (Asetus No 1257/99, I luku artikla 4) Maatalouden kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää, että maatilojen rakenteellista kehittämistä nopeutetaan, tuotanto-olosuhteita parannetaan ja maatilojen toimintoja monipuolistetaan. Tärkeimpiä ovat ne tuotantosuunnat, joilla on tavoite 1 -alueella parhaat luontaiset edelly tuotantoon. Koska poronhoito on tärkeä tuotantosuunta monilla Suomen pohjoisilla alueilla, porotilat ovat myös tämän toimenpiteen kohteena. Tuettavat kohteet: - kotieläinrakennusinvestoinnit (lypsy- ja lihakarjanavetat, sikalat, lampolat) - ympäristönsuojeluinvestoinnit kuten lantalat - porotalouden kehittämisen osalta mm. poroaidat, varastosuojat ja paimentotukikohdat - elinkeinojen kehittäminen ja monipuolistaminen. Investoinnit, jotka liittyvät alkutuotannon yhteydessä harjoitettava pienimuotoiseen elintarvikkeiden jalostukseen (annex I -tuotteet) Tavoitteena on säilyttää Itä-Suomen maataloustuotannon määrä päätuotantosuuntien osalta vähintään nykyisellä tasollaan, kasvattaa luomutuotannon osuus 25%:iin tuotantoalasta sekä parantaa maatilatalouden kannattavuutta ja kilpailukykyä. Tavoitteena on tukea 1800 kotieläinrakennusinvestointia ja 750 muuta rakennusinvestointia. Toimenpiteillä uudistetaan 2400 työpaikkaa (säilytettävät työpaikat). Maaseutuyritysten taloudellista elinkelpoisuutta osoitettaessa otetaan huomioon erityisesti tuettavan toiminnan kannattavuus ja jatkuvuus, yrityksen taloudellinen asema ja maksuvalmius sekä tuotteiden ja palvelujen markkinointimahdollisuudet. Tukea saavan yrityksen tulee täyttää eläinten hyvinvointia, hygieniaa ja ympäristöä koskevat EY-säädökset. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että yrittäjillä on tuettavaa yritystoimintaa koskeva riittävä ammattitaito. Tarkemmat kuvaukset taloudellisesta elinkelpoisuudesta, riittävästä ammattitaidosta sekä ympäristöä, hygieniaa ja eläinten terveyttä koskevista säännöksistä esitetään ohjelman täydennysosassa. Tukea myönnetään vain, jos sille tuotteelle, jota tukihakemus koskee, on olemassa tavanomaiset markkinat. Tavanomaisia markkinoita tarkastellaan tällöin sekä yhteisön alueella, kansallisesti että alueellisesti. Tukea yksinomaan alueellisen markkinatilanteen perusteella voidaan myöntää vain, jos hakija osoittaa tai muutoin voidaan todeta, että tuotteella tai palvelulla on kysyntää alueella eikä tuen arvioida vaarantavan olemassa olevien kilpailu- 86

87 kykyisten yritysten toimintaedellytyksiä. Sen lisäksi, mitä neuvoston tai komission oikeudesta keskeyttää investointitukien myöntäminen yhteisön alueella säädetään, on maa- ja metsätalousministeriöllä oikeus keskeyttää investointitukien myöntäminen alueellisesti tai koko maassa määräajaksi tai toistaiseksi, jos siihen olemassa oleva tuotantokapasiteetti ja markkinatilanne huomioon ottaen on aihetta. Ennen keskeytystä asiasta on neuvoteltava asianomaisten tahojen kanssa. Keskeytyksestä on tiedotettava asianmukaisesti ja ilmoitus siitä julkaistava Virallisessa lehdessä. Kotieläintaloudessa tuetaan pääasiassa rakennetta kehittäviä investointeja, joissa tuotannosta luopuvien tilojen tuotantokapasiteettia siirtyy jatkaville tiloille. Tavanomaista tuotantoa harjoittavilla tiloilla tuotantokapasiteettia lisääviä investointeja on mahdollista tukea vain vertailuajanjakson alueellisen tuotantomäärän puitteissa. Maidontuotannossa rajoitteena on maakiintiö; tilakohtaisesti investointien suuruutta rajaa investointituen edellytyksenä oleva maitokiintiövaatimus. Lampaanlihan tuotanto ei vastaa kysyntää, joten tuotantokapasiteettia lisäävät investoinnit ovat perusteltuja. Kysyntää on nimenomaan lähellä kuluttajia tuotetusta lihasta; lampaanlihasta merkittävä osa markkinoidaan kotiteurastamojen kautta. Poronlihan tuotanto on varsin pientä eikä poronlihalla ole ollut markkinointiongelmia, joten mahdollinen tuotannon lisäyskin uskotaan saatavan markkinoitua helposti. Investointituen määrä ei ylitä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/ artiklassa säädettyjä enimmäismääriä. Tukeen oikeuttavan investoinnin kokonaismäärälle asetetaan rajoitus täydennysosassa Nuorten viljelijöiden aloitustuki (Asetus 1257/1999 II luku artikla 8) Maatalousväestö on keskimäärin vanhempaa kuin muita ammatteja harjoittava väestö. Kun tuetaan nuorten maataloutta ja poronhoitoa harjoittavien viljelijöiden toiminnan aloittamista, maatalousväestön ikärakenne paranee. Samalla syntyy parempi perusta kannattavalle elinkeinotoiminnalle, kun toiminnan aloittamisvaiheeseen usein liittyvää suurta rahantarvetta saadaan pidettyä kohtuullisella tasolla. Tavoitteena on edistää sukupolven vaihdosten tapahtumista, auttaa nuoria viljelijöitä käynnistämään toimintaa koko alueella, uudistaa alkutuotannon työpaikkoja siten, että maatilatalous ja porotaloustuotanto säilyy elinvoimaisena alueella. Tavoitteena on 1600 tilanpidon aloittamisen tukeminen Itä-Suomessa vuosina Toimenpiteillä uudistetaan 2200 työpaikkaa. Maaseutuyritysten taloudellista elinkelpoisuutta osoitettaessa otetaan erityisesti huomioon tuettavan toiminnan kannattavuus ja jatkuvuus, yrityksen taloudellinen asema ja maksuvalmius sekä tuotteiden ja palvelujen markkinointimahdollisuudet. Tukea saavan yrityksen tulee täyttää eläinten hyvinvointia, hygieniaa ja ympäristöä koskevat EY-säädökset. Lisäksi tuen saajan on noudatettava, mitä kansallisesti edellä mainituista seikoista on säädetty. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että yrittäjillä on tuettavaa toimintaa koskeva riittävä ammattitaito. Tarkemmat kuvaukset taloudellisesta elinkelpoisuudesta, riittävästä ammattitaidosta sekä ympäristöä, hygieniaa ja eläinten terveyttä koskevista säännöksistä esitetään ohjelman täydennysosassa. Nuorten viljelijöiden aloitustukea voidaan myöntää alle 40-vuotiaalle maaseutuyrittäjälle, joka on ryhtynyt tai ryhtyy omaan lukuunsa harjoittamaan yritystoimintaa vuoden kuluessa tilanpidon aloittamisesta. Aloitustukea voidaan myöntää myös tuen myöntämisen edellytykset täyttäville yhteisöille, joiden osakkaiden perusteella arvioidaan yhteisön tukikelpoisuus. 87

88 Nuorille viljelijöille tilanpidon aloittamiseen myönnettävä tuki koostuu sekä avustuksesta että valtionlainan korkoetuudesta. Aloittamistuen määrä noudattaa Asetuksen No 1257/1999 liitteessä ilmoitettua enimmäismäärää. Nuorille viljelijöille myönnettävää investointitukea koskeva tarkempi selvitys annetaan ohjelman täydennysosassa Elinkeinokalatalouden kehittäminen Tavoitteet Tavoitteena on kalavarojen nykyistä monipuolisempi hyödyntäminen, siihen liittyvän yritystoiminnan kehittäminen ja alan kilpailukyvyn sekä työntekijöiden työllistymisedellytysten parantaminen mm. koulutusta lisäämällä. Tätä voidaan edesauttaa myös vesistöjen ja niiden kalakantojen tilaa parantavin kansallisin toimenpitein. Strategia ja toiminta Elinkeinokalatalouden investointien painopiste on kilpailukyvyn ja työllistävyysedellytysten parantamisessa, eri kalalajien monipuolisen käytön kehittämisessä, kalan laadun parantamisessa ja jalostuksessa. Avainasemassa ovat uutta luovat toimenpiteet sekä yhteistyön kehittäminen. Kalatalouselinkeinojen kannattavuuden edellytyksenä nähdään yritysrakenteen kehittäminen, erikoistuminen ja ammattimaisuuden lisääminen. Verkostoituminen on yksi ratkaisu pienten yritysten kilpailukyvyn lisäämiseksi ja tarjonnan paranta-miseksi. Kalastusalusten nykyaikaistamisella ja uudistamisella pyritään parantamaan työoloja ja edistämään kalan laadun parantamista ja kalastuksen kannattavuutta. Erityisesti on tarkoituksena saattaa alukset voimassaolevien hygienia- ja työturvallisuusmääräysten mukaisiksi. Sisävesissä olevia vajaasti hyödynnettyjä kalavaroja pyritään saamaan tehokkaammin käyttöön - unohtamatta kuitenkaan kestävän kehityksen päämäärää ja kalavarojen välistä tasapainoa. Kalanviljelyn tuotannollisia edellytyksiä parannetaan ja ympäristövaikutuksia vähennetään. Vesiviljelyelinkeinon jatkuvuuden kannalta on tärkeää lisätä viljeltävien lajien määrää. Toisaalta erityisesti kirjolohen osalta on tarvetta keskittyä tuotannon nykyaikaistamiseen. Ympäristövaikutuksia pyritään vähentämään sekä investoimalla tuotantotilojen ja teknologian parantamiseen että kehittämällä rehuja ja ruokintamenetelmiä. Yritysten kyky huolehtia ympäristönsuojelusta otetaan huomioon tukitoimia harkittaessa. Kalatuotteiden menekin säilyttämiseksi ja lisäämiseksi on panostettava tuotekehittelyyn, mikä tarkoittaa uusien tuotteiden kehittämisen lisäksi myös tuotteiden laadun ja turvallisuuden parantamista. Tuotteiden jalostus auttaa yrityksiä saamaan tuotteistaan suuremman tuoton. Tuotannon monipuolistaminen ja kannattavuuden lisääminen ovat tärkeitä myös alan työpaikkojen turvaamisen kannalta. Elinkeinokalatalouden rakenteiden vahvistamiseksi Itä-Suomessa toimenpiteitä tullaan kohdentamaan neuvoston kalatalousalan rakenteellisista toimista antaman soveltamisasetuksen mukaisiin muihin kuin laivastoa koskeviin painopistealoihin. Rakennetukivaroja käytetään seuraaviin toimenpiteisiin: 88

89 Painopisteala N:o 3: Veden luonnonvarojen suojeleminen ja kehittäminen, vesiviljely, kalasatamien kehittäminen, jalostaminen, kaupan pitäminen sekä sisävesikalastus - Veden luonnonvarojen suojeleminen ja kehittäminen - Vesiviljely - Kalasatamien kalusto - Jalostaminen ja kaupan pitäminen. - Sisävesi- ja talvikalastus Painopisteala N:o 4: Muut toimet - Pienimuotoinen rannikkokalastus - Menekinedistäminen. - Toiminnan tilapäinen lopettaminen - Alan ammattikunnan toimet - Pilottihankkeet Painopisteala N:o 5: Tekninen tuki Itä-Suomen tavoite 1-alueella noudatetaan niitä samoja periaatteita ja ohjeita, jotka sisältyvät Suomen elinkeinokalatalouden rakenneohjelmaan, jota toteutetaan tavoite 1-alueen ulkopuolella. Kalatalouden rakenneohjelma toimii siten eräänlaisena viitekehyksenä myös Itä- Suomen 1-alueella toteutettaville kalataloudellisille toimenpiteille. Suomessa yritykset ovat pieniä ja kalatalouden pääomarakenne on heikko. Ilman julkista tukea lainsäädännön vaatimuksista johtuvat yritysten suorittamat investoinnit ympäristönsuojelussa, hygieniassa ja työoloissa johtaisivat niiden kannattavuuden olennaiseen heikkenemiseen. Julkisella tuella on myös ratkaiseva merkitys koko alaa valtakunnallisesti tai alueellisesti hyödyttävissä toimissa. Julkinen tuki on välttämätön myös laivastoa koskevissa uudistusinvestoinneissa, koska erityisesti kalan laadun ja työturvallisuuden edellyttämät investoinnit ovat niin mittavia, että ilman julkista tukea niiden toteuttaminen voi viivästyä. 4.4 Toimintalinja 4: RAKENTEIDEN JA HYVÄN YMPÄRISTÖN KEHITTÄMINEN Rakenteiden ja hyvän ympäristön kehittäminen on kokonaisvaltainen tehtävä varsinkin silloin, kun kielteisiä seurauksia omaavia rakenteellisia muutoksia on käynnissä samanaikaisesti. Huolimatta siitä, että Itä-Suomen alueella on syntynyt uusia tuotannollisia työpaikkoja ja kehitetty osaamista, ovat julkisen sektorin työpaikkojen väheneminen ja maatalouden yrittäjyyden rakenteen muuttuminen merkinneet työpaikkakehityksen kielteistä kokonaiskuvaa. Rakennerahasto ohjelmien kehittämishankkeilla ei ole pystytty pysäyttämään muuttoliikettä. Tämä tuottaa uuden rakenteellisen ongelman: väestön ikääntymisen ja nuorten lapsiperheiden suhteellisen vähenemisen, mikä puolestaan luo paineita palvelurakenteen muutokseen. Kyseessä on kolme vaikeaa rakenteiden muutosta: samanaikaisesti julkisen sektorin heikkeneminen, alkutuotannon väheneminen ja väestön ikääntyminen. Samanaikaisesti tietoyhteiskunnan hahmottuminen potentiaalisesti luo uusia mahdollisuuksia uusia palvelurakennetta, luoda uudentyyppistä tuotannollista toimintaa etäisyyksistä riippumatta sekä kehittää kansalaisten valmiuksia osallistua tietoyhteiskuntaan. Syrjäisestä sijainnista johtuvia haittavaikutuksia voidaan vähentää uusia rakenteita kehittämällä. Edellä mainitusta huolimatta syrjäinen sijainti ja 90-luvulla vahvasti kasvanut alueellinen kilpailu 89

90 vaativat myös alueen liikenneyhteyksien ja logistisen järjestelmän kehittämistä. Samoin osaamisen infrastruktuurin ja korkean teknologian kehittäminen tulevat olemaan avainkysymyksiä Itä-Suomen kehitykselle. Itä-Suomen alueellinen kehitys edellyttää kaikkien potentiaalisten voimavarojen hyödyntämistä. Yrittäjyyden edistämisen, uuden pienyritystoiminnan synnyttämisen ja työllisyyden parantamisen ohella tuetaan kaupunkien ja maaseudun paikallisia hankkeita sekä kehitetään elämisen olosuhteita ja vuorovaikutusta. Työvoiman valmiuksien ja työllisyyden parantamiseksi sekä syrjäytymisen ehkäisemiseksi toteutetaan alueellisia ja paikallisia kumppanuusja työllistämiskokeiluja ottaen erityisesti huomioon kolmannen sektorin ja kansalaistoiminnan toimintamahdollisuudet. Kaupunkien ja maaseudun rakenteiden kehittämiseksi edistetään paikallista aloitteellisuutta ja yhteistoimintaa, sekä kehitetään palveluja ja fyysistä infrastruktuuria. Lisäksi huomioidaan ohjelmaa toteutettaessa kaikkien ihmisten, erityisesti ikääntyvien, nuorten ja lasten sekä maahan muuttajien mahdollisuudet tasa arvoiseen elämään ja elinolosuhteidensa rakentamisessa tietoyhteiskunnassa. Toisaalta eläkeikään tulevat suuret ikäluokat tarvitsevat hoitoa ja hoivaa, jossa yksityisen ja kolmannen sektorin sekä omaishoidon merkitys kasvaa. Tavoitteiden saavuttamiseksi kehitetään uusien palvelujen tuottamisen ja hyvinvointipalvelujen kokeiluja sekä tehostetaan esteettömien asuinympäristöjen rakentamista ja luodaan uusia osallistumisjärjestelmiä hyödyntämällä uutta informaatioteknologiaa. Toimintalinja mahdollistaa Urban-ohjelman kokemuksiin perustuvien toimenpiteiden jatkamisen Itä-Suomen alueella. Tavoitteet Itä-Suomen maakuntien kilpailuetu suhteessa suomalaisiin ja kansainvälisiin kasvukeskuksiin ei koskaan voi perustua pelkästään kansainvälisen kilpailukyvyn omaavaan yritystoimintaan tai huippuosaamiseen. Kilpailuetu voi syntyä vain yhdistämällä korkeatasoinen yrittäminen ja osaaminen ympäristön viihtyvyyteen, arkielämän toimivuuteen ja korkeatasoiseen kulttuuriin. Fyysisiä ja sosiaalisia rakenteita kehittämällä pyritään luomaan edellytyksiä, joissa sekä tuotannolliset ja liikenteelliset ratkaisut että työelämän ja arkielämän rakenteet kohtaavat siten, että elinkeinoelämän kehittämiselle luodaan kokonaisvaltaiset puitteet. Tavoitteena on kansainvälisesti kilpailukykyiset elinkeinoelämän ja elämän laadun rakenteet, jotka edesauttavat omalta osaltaan uuden yritystoiminnan ja osaamisyhteisöjen sijoittumista alueelle. Rakenteiden kehittämisessä korostetaan tietoyhteiskunnan merkitystä ja sen antamia mahdollisuuksia etäisyyden voittamiseksi ja syrjäytymisen estämiseksi siten, että luodaan sijainnista riippumatonta kilpailuetua. Nämä tekijät eivät kuitenkaan poista tarvetta jatkuvasti kehittää liikenneinfrastruktuuria ja parantaa Itä-Suomen maakuntien liikenteellistä asemaa. Liikenneyhteyksiä ja logistista järjestelmää kehittämällä parannetaan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä sekä uusien yritysten sijoittumista alueelle. Ympäristön kokonaisvaltainen kehittäminen kuuluu olennaisena osana kilpailukykyisiin rakenteisiin. Taloudellisen toiminnan ja luonnonympäristön hoidon väliset ristiriidat voidaan 90

91 yhteen sovittaa uusia innovatiivisia rakenteita luomalla ja elämänlaatua kehittämällä. Taantuvien taajamien ja maaseutualueiden elämänlaatua tulee kehittää siten, että ne tarjoavat mahdollisuuksia tietoyhteiskunnan uusien rakenteiden hyödyntämiselle. Strategia ja toiminta Rakenteiden kehittämisellä tuetaan ohjelman muiden toimintalinjojen toteuttamista. Toimintalinjan tavoitteet nousevatkin erityisesti yritystoiminnan ja osaamisrakenteiden kehittämistarpeista. Sekä toimiva rakennettu ympäristö että monimuotoinen luonnonympäristö ovat edellytyksenä yritysten sijoittumiselle ja koulutusjärjestelmän kehittämiselle. Tulevaisuudessa ennustetaan yhä useammin ihmisten valitsevan työ- ja asuinpaikkansa toivotun elämäntavan pohjalta, mikä mahdollistaa myös uusien kohderyhmien muuton kasvukeskuksista Itä-Suomeen. Harva asutus ja väestön vähäisyys korostavat tarvetta hyödyntää tasapuolisesti sekä miesten että naisten ja ikääntyvän väestön työssäkäyntiä, mitä tulee edistää uudentyyppisiä palvelurakenteita kehittämällä ja työelämän ja arkielämän vaatimusten paremmalla yhteensovittamisella. Kun toimintalinja 2 vahvistaa yhteiskunnallista sopeutumista työelämään, vahvistaa toimintalinja 4 "Rakenteiden ja hyvän ympäristön kehittäminen" työvoiman sopeutumisen ja siihen liittyvien hyvinvoinnin edellytysten yhteensovittamista sosiaalisesti, taloudellisesti ja fyysisesti. Innovatiivisia palvelurakenteita - myös tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia hyödyntäen - on kehitettävä siellä, missä syrjäytymisen riski sukupuolesta, iästä tai muusta syystä johtuen on erityisen suuri. Tällöin ei riitä ainoastaan työmarkkinoiden ja elinkeinoelämän muutosten ennakointi, tarvitaan myös ihmisten hyvinvointiin, arvostuksiin ja elämäntapaan liittyvien kysymysten ennakointia. Maakuntien saavutettavuus on välttämätön edellytys elinkeinoelämän ja osaamisen kehittämiselle. Yhteysverkkoja kehitetään toimivuudeltaan korkeatasoiseksi eri liikennemuotojen mahdollisuudet huomioon ottaen. Erityistä huomiota kiinnitetään ilmastosta johtuviin kilpailuetua heikentäviin tekijöihin. Puhdas luonto on Itä-Suomen voimavara, jonka laatua tulee parantaa ympäristöinfrastruktuuria kehittämällä ja mahdollisia uhkatekijöitä ennakoimalla ja torjumalla. Infrastruktuurin kehittämishankkeisiin on mahdollista saada EIB:n pitkäaikaisia lainoja. Rahoitusmuotoa pyritään hyödyntämään muun muassa liikenneverkon kehittämishankkeissa Elinkeinoelämää tukevan infrastruktuurin kehittäminen Yleistä Infrastruktuurin kehittämistarpeita arvioitaessa keskeisenä lähtökohtana ovat elinkeinoelämän tarpeet. Hankkeiden tulee tukea olemassa olevaa elinkeinoelämää tai parantaa edellytyksiä uuden elinkeinotoiminnan sijoittumiselle alueelle. Infrastruktuurihankkeisiin on mahdollista saada Euroopan Investointipankista (EIB) pitkäaikaisia lainoja. Keskeiset kehittämisalueet ovat seuraavat: * Osaamiseen ja koulutukseen liittyvä infrastruktuuri * Sisäisen ja ulkoisen yhteysverkon kehittäminen 91

92 * Luonnon ja rakennetun ympäristön hoito Osaamiseen ja koulutukseen liittyvä infrastruktuuri Tavoitteet Tavoitteena on tukea investointeja, jotka parantavat yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, ammatillisten oppilaitosten ja tutkimus- ja kehittämisyksiköiden aineellisia edellytyksiä sekä syventää tutkimusta osaamisen tason kohottamiseksi ja alueen yritystoiminnan tukemiseksi. Strategia ja toiminta Osaamisen, innovaatiotoiminnan ja korkean teknologian kehittäminen on erityisen tärkeää Itä-Suomen maakunnille. Sijainnista ja elinkeinorakenteesta johtuen alueen kestävä ja kilpailukykyinen kehittäminen edellyttää korkeaa osaamista ja viimeisimmän tiedon joustavaa siirtämistä elinkeinoelämän tarpeisiin. Osaamista tukevien infrastruktuurihankkeiden tulee parantaa koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden sekä elinkeinoelämän yhteistyötä. Tavoite 1 -tukea kohdistetaan mm. hankkeisiin, jotka edistävät korkeatasoisen osaamisen/-tutkimuksen soveltamista käytäntöön. Toiminnan kehittämisessä hyödynnetään alueen yliopisto- ja oppilaitosverkkoa ja sen kansallisia ja kansainvälisiä verkostoyhteyksiä sekä soveltuvia yhteistyömalleja. Lisäksi kehitetään uusia innovatiivisia yhteistyötapoja Sisäisen ja ulkoisen yhteysverkon kehittäminen Tavoitteet: Tavoitteena on liikenneyhteyksiä kehittämällä ja kuljetustoimintaa tehostamalla parantaa tuotantotoiminnan ja palveluiden kilpailukykyä. Strategia ja toiminta Tiestön puolella tuetaan liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta sekä elinkeinoelämää palvelevan tieverkon parantamista. Rataverkkoa kehitetään niin, että matka-aikoja voidaan merkittävästi lyhentää sekä hyödyntää uuden kaluston nopeus. Vesitieverkon käytettävyyttä parannetaan toimilla, jotka mahdollistavat ympärivuotisen meriyhteyden ja parantavat liikennöintiturvallisuutta sekä laajennetaan verkostoa matkailun toimintaedellytyksiä parantavilla hankkeilla. Lentoliikenteessä tuetaan terminaalialueiden suunnittelua ja kehittämistä elinkeinoelämän solmupisteiksi. Tietoliikenneyhteyksien osalta tuetaan toimenpiteitä, joiden avulla turvataan tietoyhteiskuntakehityksen jatkuminen tasapuolisesti ja häiriöttömänä koko Itä-Suomen alueella. Ohjelma-asiakirjan kattamat liikenneverkon kehittämistoimet voivat kohdistua lähinnä sellaisiin strategisiin kohteisiin, joilla on merkitystä Itä-Suomen maakuntien saavutettavuudelle ja joita ei rahoitettaisi normaaleina kansallisina hankkeina ohjelmakauden aikana. Erityisesti liikennehankkeiden osalta noudatetaan tinkimättä EU:n lisäysperiaatetta. Yhteysverkon kehittämiskohteet tarkentuvat maakunnittaisissa ohjelmissa. Kehittämiskohteita määritel- 92

93 täessä huomioidaan EU:n pohjoisen ulottuvuuden näkökulmasta mm. TEN-verkon kehittämistarpeet. Tietoyhteiskunnan rakenteiden kehittyminen on pääsääntöisesti alkanut kaupunkikeskuksista, mutta myös maaseudulle tulee turvata tietoyhteiskunnan infrastruktuuri Luonnon- ja rakennetun ympäristön hoito Tavoitteet Tavoitteena on turvata Itä-Suomen luonnon- ja rakennetun ympäristön säilyminen puhtaana ja viihtyisänä sekä maisemat ja kulttuuriympäristöt vetovoimaisina niin alueen asukkaiden, matkailijoiden kuin myös elinkeinoelämän kannalta. Tavoitteena on parantaa alueen vesi- ja jätehuollon toimivuus ja vahvistaa Itä-Suomen omavaraisuutta energiahuollon suhteen. Strategia ja toiminta Tavoite 1 -ohjelmalla tuetaan luonnon ja rakennetun ympäristön hoitoa ja parantamista. Luonnonympäristöön kohdistuvaa rasitusta pyritään vähentämään ja käyttämään luonnonvaroja hyväksi säästeliäästi ja taloudellisesti siten, ettei luonnon kestokykyä vaaranneta. Ongelmallisten alueiden, kuten saastuneiden maa-alueiden, tilaa parannetaan. Huomiota kiinnitetään asutustihentymien eheyteen ja olemassa olevien rakenteiden säilymiseen käytössä ja toimintakuntoisina. Toiminta sopeutetaan ottamaan huomioon myös väestön vähenemismahdollisuus. Tuotannon, palvelun ja loma-asutuksen vaatimat rakenteet sijoitetaan niin, että nykyiset liikenteen ja teknisen huollon rakenteet käytetään mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi. Energiahuollossa tuetaan uusiutuviin, alueen omiin energialähteisiin perustuvia ratkaisuja tavoitteena mahdollisimman suuri omavaraisuus ja pienet päästöt. Vesihuollon kannalta tärkeät raakavesilähteet suojataan, keskitettyä vedenhankintaa tuetaan ja vesistöjen hajakuormitusta vähennetään. Jäteveden puhdistamisessa tuetaan parhaan käytettävissä olevan tekniikan käyttöä. Jätehuollossa suositaan kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja. Kierrätystä ja materiaalien uudelleen käyttöä tuetaan, jätteen käsittelypisteitä vähennetään ja keskitetään, kierrätyspisteitä lisätään ja jätteen energiakäyttöä tuetaan. Kaupunki- ja kuntamiljöitä kehitetään ja niiden suojelua edistetään. Ympäristön hoidon ja suojelun tehtävät työllistävät alueen asukkaita Arkielämän rakenteiden kehittäminen Tavoitteet Tasa-arvokehityksen, erityisesti naisten ja miesten yhtäläisen työssäkäynnin, edellytyksenä on arkielämän rakenteiden jatkuva kehittäminen. Työssäkäynnin ja perhe-elämän yhdistäminen on vaikeaa varsinkin nuorille lapsiperheille. Tästä syystä Itä-Suomessa on tarkoitus säilyttää ja edelleen kehittää julkisia ja yksityisiä palveluja, jotka edesauttavat työn ja perheelämän sopusointuista yhteensovittamista ja luovat tästä myös alueellisen kilpailutekijän. 93

94 Kehitetään palvelurakenteita ja työhön osallistumista parantavia uusia innovatiivisia toimintamuotoja, joissa käytetään hyväksi tietoteknologian mahdollisuuksia palvelujen tarjonnassa. Hankkeilla parannetaan eri väestöryhmien ja erilaisissa yhdyskunnissa asuvien yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua työelämään sekä edistetään palvelujen saatavuutta ja osallistumista asuinyhteisöjen toimintaan. Strategia ja toiminta Toimenpiteet, joita rahoitetaan tavoite 1 -ohjelmasta, liittyvät hyvinvointivaltion rakenteiden muutokseen. Hyvinvointivaltio on myös Itä-Suomessa taannut lasten- sekä vanhustenhoidon peruspalvelut, mikä puolestaan on mahdollistanut naisten - myös yksinhuoltajien - työssäkäynnin. Itä-Suomen muuttoliike, kuntien huono taloudellinen tilanne sekä valtion vetäytyminen johtavat tulevaisuudessa suureen muutokseen tässä rakenteessa. Muutosten aiheuttamat ongelmat kärjistyvät erityisesti haja-asutusalueilla väestön ikääntyessä ja väestörakenteen yksipuolistuessa. Maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutusta mm. seudullisella tasolla edistetään hyvinvointipalvelujen rakenteen kehittämisessä. Ohjelman yleisenä strategiana on tukea toimintojen uudelleenorganisointia siten, että hyvinvointipalvelut ja palvelutaso koko Itä-Suomessa säilyy. Tällöin tuetaan uusia hyvinvointiklusterin kehittämiseen liittyviä ratkaisuja, jolloin palveluja tuotetaan yhteistyössä julkisen ja yksityisen sektorin kanssa. Palvelujen tuotannossa sekä arkielämän rakenteiden muutoksessa huomioidaan varsinkin tietoyhteiskunnan antamat uudet mahdollisuudet siten, että etäisyyden merkitys vähenee ja palvelujen tuottaminen myös haja-asutusalueilla mahdollistuu. Yhdyskuntarakennetta kehitetään siten, että asuminen, hyvinvointi ja työssäkäynti yhdistyvät siten, että nuorten lapsiperheiden ajankäyttöongelmat helpottuvat. Erityistä huomiota kiinnitetään lasten ja vanhusten elinympäristön kehittämiseen haja-asutusalueiden ohella mm. kaupunkilähiöissä. Muutosprosessissa korostuu myös yhteisötalouden merkitys. Ohjelman kautta tuetaan eri toimenpiteitä, jotka vahvistavat yhteisötalouden kehittämistä julkisen ja yksityisen sektorin välimuotona ja uudentyyppisten yhteisöllisten yritysmuotojen, mm. osuuskuntien kehittämistä. Kansalaisyhteiskuntaan liittyviä toimintamuotoja kuten voimavarakeskuksia ja kansalaistaloja kehitetään eri väestöryhmien jaksamisen tueksi. Toimenpiteissä huomioidaan naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet osallistua - ei vain työelämään, vaan myös perhe-elämään ja hoivatyöhön. 4.5 TEKNINEN TUKI Tavoite 1 ohjelman valmistelu, täytäntöönpano, seuranta ja arviointi edellyttävät hallinnon ja seurantajärjestelmien kehittämistä. Ohjelman täytäntöönpanon ja seurannan tukemiseen käytetään sekä paikallisella, alueellisella että kansallisella tasolla teknistä tukea. Erityistä huomiota kiinnitetään itäsuomalaisten yhteishankkeiden valmisteluun. Kullakin maakunnalla on omat ns. klusteripohjaiset kehittämissuunnitelmat, joiden hankkeistuksessa ovat mukana klusterien keskeiset toimijat maakunnissa. Klusterityön kautta kootaan Itä- Suomen avainklustereiden yhteistyötarpeita ja luodaan hankeyhteis-työtä jäsentävä aktivointijärjestelmä. 94

95 Teknisen avun tavoitteena on varmistaa ohjelman ja siihen sisältyvien hankkeiden tehokas valmistelu ja täytäntöönpano, seurantajärjestelmien ja menetelmien kehittäminen, ohjelman evaluointi sekä mahdolliset muut ohjelman vaikuttavuutta koskevien tutkimusten ja selvitysten toteuttaminen, hankkeiden arviointimenetelmät, hankkeiden välinen koordinointi, varainhoidon valvonta sekä yleisen tietoisuuden lisääminen ohjelmasta ja ohjelmaan sitoutumisen edistäminen sekä itäsuomalaisten yhteishankkeiden edistäminen Ko. tavoitteisiin perustuen tekninen tuki kohdistetaan seuraaviin toimintoihin: - hankevalmistelun aktivointi - tiedottaminen - valvonta - seuranta - arviointi - seurannassa tarvittavat koneet ja laitteet - ohjelman toteutukseen osallistuvien kouluttaminen - erillisselvitysten tekeminen - seurantajärjestelmien ja hankkeiden arviointimenetelmien kehittäminen - ylimaakunnallisten hankkeiden valmistelu ja toteuttamisen edistäminen Ohjelman toteutus tulee tapahtumaan maakunnissa. Tähän liittyen tekninen tuki kohdistetaan ensisijaisesti alueellisesti. Hankkeiden valmisteluun käytetään pääsääntöisesti varsinaisten toimintalinjojen rahoitusta. Teknisen tuen rahoituksesta voidaan kuitenkin maksaa ennakkoa hankkeiden valmisteluun niissä tapauksissa, joissa valmisteleva taho ei pysty rahoittamaan valmistelua omilla resursseilla ja erityisesti silloin, kun valmistelu on aikaa vievä ja kallis. Teknisen avun käytöstä päättää ohjelman seurantakomitea. 95

96 5. RAHOITUSSUUNNITELMA 5.1 OHJELMAN RAHOITUSSUUNNITELMA Ohjelman rahoitussuunnitelmaa porrastettu vuosittain siten, että yritystoiminnan toimintalinjalla on suhteellisesti suurin etupainotteisuus. Toimintalinja 1:llä maakunnat etupainottavat nimenomaan yritystukia, joiden osuus koko toimintalinjan kehyksestä on noin kaksi kolmannesta. Myös osaamisen vahvistaminen -toimintalinjalla näkyy lievä etupainotteisuus. Rakenteiden kehittäminen perustuu suurehkoihin investointeihin, joiden toteuttaminen painottuu vuosille Toimintalinjojen väliset painotukset poikkeavat toisistaan eri maakunnissa. Toimintalinja 1 (yritystoiminnan vahvistaminen) painottuu muita enemmän Pohjois-Savossa ja Pohjois- Karjalassa. Toimintalinja 2 (Osaaminen ja työllisyys) korostuu puolestaan Kainuussa, Pohjois- Savossa ja Etelä-Savossa. Maaseudun kehittämistä painottavat Pohjois-Karjala ja Kainuu. Infrastruktuuri painottuu Etelä-Savossa. Maakunnat varautuvat tulevalla ohjelmakaudella ylimaakunnallisiin hankkeisiin sekä ohjelmaalueella että sen ulkopuolella. Itä-Suomen rahoituskehyksessä varaudutaan yhteishankkeiden rahoitukseen esim. viiden prosentin (5 %) suuruisella osuudella yritysten toimintaympäristön kehittämiseen, osaamisen vahvistamiseen ja työvoiman valmiuksien parantamiseen, maaseudun ja monimuotoisten maaseutuelinkeinojen sekä metsätalouden kehittämiseen sekä elinkeinoelämää tukevan infrastruktuurin kehittämiseen varatuista määrärahoista. Yhteishankkeiden rahoitus voi nousta em. lukua merkittävästi suuremmaksi maakuntien niin sopiessa. Ohjelman toteuttaminen kestää yhdeksän vuotta. Tämän vuoksi ohjelmaa tarkistetaan ohjelmakauden aikana. Rahoitussuunnitelman muutokset ovat tällöin mahdollisia. Myös rahastojen välisiä suhteita voidaan muuttaa. 96

97 ITÄ-SUOMI TAVOITE 1 VUOSILLE Kokonaisrahoitus toimintalinjoittain, rahastoittain ja vuosittain (miljoonaa euroa)* Miljoonaa euroa Julkinen rahoitus Yksityi- Toimintalinja Kokonais- Julkinen Yhteisön avustukset Kansallinen julkinen rahoitus nen EIP:n Vuosi kust. rah. yht. Yhteensä EAKR ESR EMOTR KOR* Yhteensä Valtio Kunnat Muu julk. rahoitus lainat TL 1: Yritystoiminta 1.151, , , ,944 0,000 0,000 0, , ,210 26,273 1, , ,322 81,524 40,762 40,762 40,762 35,599 4,891 0, , ,274 71,616 35,808 35,808 35,808 31,272 4,297 0, , ,879 61,196 30,598 30,598 30,598 26,722 3,672 0,204 99, ,235 60,568 30,284 30,284 30,284 26,448 3,634 0,202 98, ,581 53,854 26,927 26,927 26,927 23,516 3,231 0,180 87, ,315 53,750 26,875 26,875 26,875 23,471 3,225 0,179 87, ,593 55,380 27,690 27,690 27,690 24,182 3,323 0,185 90,213 TL 2: Osaaminen 587, , ,820 0, ,820 0,000 0, , ,526 36,630 1, , ,909 52,258 26,129 26,129 26,129 20,595 5,293 0,241 32, ,139 52,400 26,200 26,200 26,200 20,651 5,308 0,241 32, ,969 51,064 25,532 25,532 25,532 20,125 5,172 0,235 31, ,211 52,444 26,222 26,222 26,222 20,669 5,312 0,241 32, ,761 48,474 24,237 24,237 24,237 19,104 4,910 0,223 30, ,261 51,244 25,622 25,622 25,622 20,196 5,190 0,236 32, ,343 53,756 26,878 26,878 26,878 21,186 5,445 0,247 33,587 * EAKR:n, ESR:n ja EMOTR:n rahoitus on määritelty suhteessa tukikelpoisiin julkisiin kustannuksiin. KOR-rahoitus on määritelty suhteessa tukikelpoisiin kokonaiskustannuksiin 97

98 Miljoonaa euroa Julkinen rahoitus Yksityi- Toimintalinja Kokonais- Julkinen Yhteisön avustukset Kansallinen julkinen rahoitus nen EIP:n Vuosi kust. rah. yht. Yhteensä EAKR ESR EMOTR KOR* Yhteensä Valtio Kunnat Muu julk. rahoitus lainat TL 3: Maaseutu 608, , ,840 0,000 0, ,703 4, , ,540 15,450 3, , ,272 18,458 9,229 8,638 0,591 9,229 7,857 1,098 0,274 24,814 EMOTR yhteensä 41,499 17,276 8,638 8,638 8,638 7,327 1,037 0,274 24,223 KOR yhteensä 1,773 1,182 0,591 0,591 0,591 0,530 0,061 0,000 0, ,364 31,720 15,860 15,269 0,591 15,860 13,503 1,887 0,470 42,644 EMOTR yhteensä 72,591 30,538 15,269 15,269 15,269 12,973 1,826 0,470 42,053 KOR yhteensä 1,773 1,182 0,591 0,591 0,591 0,530 0,061 0,000 0, ,451 38,156 19,078 18,487 0,591 19,078 16,242 2,270 0,566 51,295 EMOTR yhteensä 87,678 36,974 18,487 18,487 18,487 15,712 2,209 0,566 50,704 KOR yhteensä 1,773 1,182 0,591 0,591 0,591 0,530 0,061 0,000 0, ,317 41,512 20,756 20,165 0,591 20,756 17,671 2,470 0,615 55,805 EMOTR yhteensä 95,544 40,330 20,165 20,165 20,165 17,141 2,409 0,615 55,214 KOR yhteensä 1,773 1,182 0,591 0,591 0,591 0,530 0,061 0,000 0, ,202 42,742 21,371 20,780 0,591 21,371 18,194 2,543 0,634 57,460 EMOTR yhteensä 98,429 41,560 20,780 20,780 20,780 17,664 2,482 0,634 56,869 KOR yhteensä 1,773 1,182 0,591 0,591 0,591 0,530 0,061 0,000 0, ,534 43,310 21,655 21,064 0,591 21,655 18,436 2,577 0,642 58,224 EMOTR yhteensä 99,761 42,128 21,064 21,064 21,064 17,906 2,516 0,642 57,633 KOR yhteensä 1,773 1,182 0,591 0,591 0,591 0,530 0,061 0,000 0, ,640 43,782 21,891 21,300 0,591 21,891 18,637 2,605 0,649 58,858 EMOTR yhteensä 100,867 42,600 21,300 21,300 21,300 18,107 2,544 0,649 58,267 KOR yhteensä 1,773 1,182 0,591 0,591 0,591 0,530 0,061 0,000 0,591 TL 4: Rakenteet 192, ,182 87,591 87,591 0,000 0,000 0,000 87,591 67,884 19,707 0,000 17, ,918 20,890 10,445 10,445 10,445 8,095 2,350 0,000 2, ,435 21,362 10,681 10,681 10,681 8,278 2,403 0,000 2, ,173 29,326 14,663 14,663 14,663 11,364 3,299 0,000 2, ,015 29,182 14,591 14,591 14,591 11,308 3,283 0,000 2, ,885 25,418 12,709 12,709 12,709 9,850 2,859 0,000 2, ,233 24,824 12,412 12,412 12,412 9,619 2,793 0,000 2, ,527 24,180 12,090 12,090 12,090 9,370 2,720 0,000 2,347 98

99 Miljoonaa euroa Julkinen rahoitus Yksityi- Toimintalinja Kokonais- Julkinen Yhteisön avustukset Kansallinen julkinen rahoitus nen EIP:n Vuosi kust. rah. yht. Yhteensä EAKR ESR EMOTR KOR* Yhteensä Valtio Kunnat Muu julk. rahoitus lainat TL 5: Tekninen tuki 18,802 18,802 9,401 4,641 2,772 1,918 0,070 9,401 9,401 0,000 0,000 0, ,686 2,686 1,343 0,663 0,396 0,274 0,010 1,343 1,343 0,000 0,000 0,000 EAKR yhteensä 1,326 1,326 0,663 0,663 0,663 0,663 0,000 0,000 0,000 ESR yhteensä 0,792 0,792 0,396 0,396 0,396 0,396 0,000 0,000 0,000 EMOTR yhteensä 0,548 0,548 0,274 0,274 0,274 0,274 0,000 0,000 0,000 KOR yhteensä 0,020 0,020 0,010 0,010 0,010 0,010 0,000 0,000 0, ,686 2,686 1,343 0,663 0,396 0,274 0,010 1,343 1,343 0,000 0,000 0,000 EAKR yhteensä 1,326 1,326 0,663 0,663 0,663 0,663 0,000 0,000 0,000 ESR yhteensä 0,792 0,792 0,396 0,396 0,396 0,396 0,000 0,000 0,000 EMOTR yhteensä 0,548 0,548 0,274 0,274 0,274 0,274 0,000 0,000 0,000 KOR yhteensä 0,020 0,020 0,010 0,010 0,010 0,010 0,000 0,000 0, ,686 2,686 1,343 0,663 0,396 0,274 0,010 1,343 1,343 0,000 0,000 0,000 EAKR yhteensä 1,326 1,326 0,663 0,663 0,663 0,663 0,000 0,000 0,000 ESR yhteensä 0,792 0,792 0,396 0,396 0,396 0,396 0,000 0,000 0,000 EMOTR yhteensä 0,548 0,548 0,274 0,274 0,274 0,274 0,000 0,000 0,000 KOR yhteensä 0,020 0,020 0,010 0,010 0,010 0,010 0,000 0,000 0, ,686 2,686 1,343 0,663 0,396 0,274 0,010 1,343 1,343 0,000 0,000 0,000 EAKR yhteensä 1,326 1,326 0,663 0,663 0,663 0,663 0,000 0,000 0,000 ESR yhteensä 0,792 0,792 0,396 0,396 0,396 0,396 0,000 0,000 0,000 EMOTR yhteensä 0,548 0,548 0,274 0,274 0,274 0,274 0,000 0,000 0,000 KOR yhteensä 0,020 0,020 0,010 0,010 0,010 0,010 0,000 0,000 0, ,686 2,686 1,343 0,663 0,396 0,274 0,010 1,343 1,343 0,000 0,000 0,000 EAKR yhteensä 1,326 1,326 0,663 0,663 0,663 0,663 0,000 0,000 0,000 ESR yhteensä 0,792 0,792 0,396 0,396 0,396 0,396 0,000 0,000 0,000 EMOTR yhteensä 0,548 0,548 0,274 0,274 0,274 0,274 0,000 0,000 0,000 KOR yhteensä 0,020 0,020 0,010 0,010 0,010 0,010 0,000 0,000 0, ,686 2,686 1,343 0,663 0,396 0,274 0,010 1,343 1,343 0,000 0,000 0,000 EAKR yhteensä 1,326 1,326 0,663 0,663 0,663 0,663 0,000 0,000 0,000 ESR yhteensä 0,792 0,792 0,396 0,396 0,396 0,396 0,000 0,000 0,000 EMOTR yhteensä 0,548 0,548 0,274 0,274 0,274 0,274 0,000 0,000 0,000 KOR yhteensä 0,020 0,020 0,010 0,010 0,010 0,010 0,000 0,000 0, ,686 2,686 1,343 0,663 0,396 0,274 0,010 1,343 1,343 0,000 0,000 0,000 EAKR yhteensä 1,326 1,326 0,663 0,663 0,663 0,663 0,000 0,000 0,000 ESR yhteensä 0,792 0,792 0,396 0,396 0,396 0,396 0,000 0,000 0,000 EMOTR yhteensä 0,548 0,548 0,274 0,274 0,274 0,274 0,000 0,000 0,000 KOR yhteensä 0,020 0,020 0,010 0,010 0,010 0,010 0,000 0,000 0,000 99

100

101 Miljoonaa euroa Julkinen rahoitus Yksityi- Toimintalinja Kokonais- Julkinen Yhteisön avustukset Kansallinen julkinen rahoitus nen EIP:n Vuosi kust. rah. yht. Yhteensä EAKR ESR EMOTR KOR* Yhteensä Valtio Kunnat Muu julk. rahoitus lainat YHTEENSÄ 2.558, , , , , ,621 4, , ,561 98,060 6, , , ,816 87,908 51,870 26,525 8,912 0,601 87,908 73,489 13,632 0, ,291 EAKR yhteensä 238, ,740 51,870 51,870 51,870 44,357 7,241 0, ,826 ESR yhteensä 85,701 53,050 26,525 26,525 26,525 20,991 5,293 0,241 32,651 EMOTR yhteensä 42,047 17,824 8,912 8,912 8,912 7,601 1,037 0,274 24,223 KOR yhteensä 1,793 1,202 0,601 0,601 0,601 0,540 0,061 0,000 0, , ,784 89,892 47,152 26,596 15,543 0,601 89,892 75,047 13,895 0, ,114 EAKR yhteensä 213,035 94,304 47,152 47,152 47,152 40,213 6,700 0, ,731 ESR yhteensä 85,931 53,192 26,596 26,596 26,596 21,047 5,308 0,241 32,739 EMOTR yhteensä 73,139 31,086 15,543 15,543 15,543 13,247 1,826 0,470 42,053 KOR yhteensä 1,793 1,202 0,601 0,601 0,601 0,540 0,061 0,000 0, , ,428 91,214 45,924 25,928 18,761 0,601 91,214 75,796 14,413 1, ,730 EAKR yhteensä 194,378 91,848 45,924 45,924 45,924 38,749 6,971 0, ,530 ESR yhteensä 83,761 51,856 25,928 25,928 25,928 20,521 5,172 0,235 31,905 EMOTR yhteensä 88,226 37,522 18,761 18,761 18,761 15,986 2,209 0,566 50,704 KOR yhteensä 1,793 1,202 0,601 0,601 0,601 0,540 0,061 0,000 0, , ,392 93,196 45,538 26,618 20,439 0,601 93,196 77,439 14,699 1, ,072 EAKR yhteensä 192,576 91,076 45,538 45,538 45,538 38,419 6,917 0, ,500 ESR yhteensä 86,003 53,236 26,618 26,618 26,618 21,065 5,312 0,241 32,767 EMOTR yhteensä 96,092 40,878 20,439 20,439 20,439 17,415 2,409 0,615 55,214 KOR yhteensä 1,793 1,202 0,601 0,601 0,601 0,540 0,061 0,000 0, , ,174 86,587 40,299 24,633 21,054 0,601 86,587 72,007 13,543 1, ,941 EAKR yhteensä 170,792 80,598 40,299 40,299 40,299 34,029 6,090 0,180 90,194 ESR yhteensä 79,553 49,266 24,633 24,633 24,633 19,500 4,910 0,223 30,287 EMOTR yhteensä 98,977 42,108 21,054 21,054 21,054 17,938 2,482 0,634 56,869 KOR yhteensä 1,793 1,202 0,601 0,601 0,601 0,540 0,061 0,000 0, , ,814 87,907 39,950 26,018 21,338 0,601 87,907 73,065 13,785 1, ,215 EAKR yhteensä 169,874 79,900 39,950 39,950 39,950 33,753 6,018 0,179 89,974 ESR yhteensä 84,053 52,036 26,018 26,018 26,018 20,592 5,190 0,236 32,017 EMOTR yhteensä 100,309 42,676 21,338 21,338 21,338 18,180 2,516 0,642 57,633 KOR yhteensä 1,793 1,202 0,601 0,601 0,601 0,540 0,061 0,000 0, , ,784 89,892 40,443 27,274 21,574 0,601 89,892 74,718 14,093 1, ,005 EAKR yhteensä 173,446 80,886 40,443 40,443 40,443 34,215 6,043 0,185 92,560 ESR yhteensä 88,135 54,548 27,274 27,274 27,274 21,582 5,445 0,247 33,587 EMOTR yhteensä 101,415 43,148 21,574 21,574 21,574 18,381 2,544 0,649 58,267 KOR yhteensä 1,793 1,202 0,601 0,601 0,601 0,540 0,061 0,000 0,

102 5.2 SUORITUSVARAUKSEN JAKAMISPERUSTEET Suoritusvaraus jaetaan ohjelmakauden puolivälissä yhtenä kokonaisuutena sille tavoite 1 ohjelmalle tai niille ohjelmille, joka/jotka on/ovat toteutunut/toteutuneet hyvin. Ohjelman hyvälle toteutumiselle määritellään erikseen saavutettavat kynnysluvut. Jos todetaan, että molemmat tavoite 1 ohjelmat ovat toteutuneet hyvin, suoritusvaraus jaetaan ohjelmien välillä huomioiden niiden hyvän toteutumisen asteen. Tällöin niin sanotusti paremmin suoriutunut ohjelma saa suhteessa suuremman osuuden suoritusvarauksesta. Hallinto 1. Vuosittaiset rahoitus- ja seurantatiedot kattavat kaikki ohjelmaan sisältyvät tpk:t. Seurantatietojen kattavuudesta voidaan poiketa vain perustelluista syistä. Hyvän toteutumisen kynnysarvo on 90 %. 2. Evaluaattori selvittää ohjelman ensimmäisen väliarvioinnin yhteydessä seuraavat asiat (kyllä - ei tyyppinen kriteeri) Onko hankkeiden valintakriteeristö hyvä Mahdollistaako järjestelmä valintakriteeristön hyödyntämisen Ovatko kaikki hankkeet kriteeristön mukaisia (muutamia hyvin perusteltuja poikkeuksia sallitaan) Rahoitus Vuoden 2003 puolivälissä raportoidaan kahden ensimmäisen vuoden ( ) aikana tehtyjen sitoumusten suhdetta toteutuneisiin maksatuksiin. Tarkasteluajankohtana on vuoden 2002 lopun tilanne. Tavoitteena on, että 80 % ensimmäisten kahden vuoden sitoumusten (kehysten) kuluista on maksettu. Hyvän toteutumisen kynnysarvo on, että 75 % tehtyjen sitoumusten maksatuksista on toteutunut. Vertailun ulkopuolelle jäävät Finnveran Oyj:n ja EMOTR:n lainoista tehdyt sitoumuspäätökset. Tehokkuus Tehokkuusindikaattorit määritellään tarkemmin tavoite 1 -ohjelmien täydennysosissa. Ohjelman tehokkuutta tullaan mittaamaan seuraavilla indikaattoreilla - uudet työpaikat (brutto) - uudet yritykset (brutto) - ESR toimenpiteen aloittaneet Näille indikaattoreille on asetettu määrällinen tavoite joihin ohjelman toteumaa voidaan verrata. Näille indikaattoreille asetetaan myöhemmin ohjelman täydennysosassa määrälliset tavoitteet (mahdollisesti tilanteen mukaiset) ohjelman ensimmäisessä tai toisessa seurantakomiteassa. Hyvän toteutumisen kynnysarvo on, että 75 % näistä erikseen asetetuista määrällisistä tavoitteista on saavutettu. Toteumatiedot ovat saatavissa seurantajärjestelmästä ilman aikaviivettä. Mittaamisen taso määritellään tarkemmin ohjelmien täydennysosissa GLOBAL GRANT -MENETTELY Itä-Suomen tavoite 1-ohjelman ESR-rahoituksesta osoitetaan enintään 0,5 % (0,9 milj. euroa) ns. yleiskattavana tukena (global grant) paikallisiin työllistämis- ja kumppanuushankkeisiin. Niissä välittäjäorganisaatiot edustavat työntekijäjärjestöjä, työttömien järjestöjä tai paikalliseen kumppanuuteen liittyviä kunnallisia ja maakunnallisia toimijoita. Välittäjä- 102

103 organisaatioiden tulee täyttää tavoite 1-ohjelman toimijoille asetetut kriteerit. Global grant-tuki sisältyy ESR-viitekehyksen painopisteen 1 mukaiseen toimintaan toimenpidekokonaisuudessa TUKIRAHOITUKSEN TÄYDENTÄVYYS Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen 11 artiklan mukaisesti rakennerahastojen varoilla ei voida korvata jäsenvaltion julkisia tai niihin rinnastettavia rakenteellisia menoja. Rakennerahastojen täydentävyyden todentamiseksi tarkastuksia suoritetaan kolmessa eri vaiheessa: ennakkotarkastus, välitarkastus ja kauden lopussa tehtävä tarkastus Ennakkotarkastus Yleisasetuksen 16 ja 17 artiklan mukaisesti ohjelma-asiakirjan on sisällettävä täydentävyyttä koskevassa ennakkotarkastuksessa tarvittavat tiedot sekä rahoitusta kuvaava taulukko. Komissio ja jäsenvaltio vahvistavat tason, jolla jäsenvaltion on pidettävä julkiset tai niihin rinnastettavat rakennemenonsa kaikilla tavoitteen 1 piiriin kuuluvilla alueillaan kyseisellä ohjelmakaudella. Kuten taulukossa sivulla 100 ilmenee, Suomen viranomaisten toimittamien tietojen pohjalta EU:n komissio ja Suomen viranomaiset ovat vahvistaneet 899 miljoonaa euroa (1999 hintoina) hyväksyttävien kansallisten julkisten menojen vuotuiseksi keskitasoksi, joka on pidettävä kaikilla tavoitteen 1 piiriin kuuluvilla alueilla ohjelmakaudella Tämä vastaa ohjelmakaudella keskimääräisiin menoihin verrattuna 0,7 %:n lisäystä. Ohjelmakaudella toteutuvien menojen keskitaso perustuu olettamukseen, että valtion ja kuntien tulot yhteensä kasvavat vuositasolla reaalisesti keskimäärin 2 %. Tämä olettamus on yhdenmukainen niiden olettamusten kanssa, jotka sisältyivät EU-komission ja neuvoston vuoden 2000 alussa arvioimaan ajantasaistettuun vakausohjelmaan. Valtionyritysten kustannuksia ei ole sisällytetty laskelmaan. ESR:n menot on sisällytetty inhimillisten voimavarojen luokkaan ja EAKR:n ja EMOTR:n menot tuottavan ympäristön luokkaan. Käytetty valuuttakurssi on 1 euro = 5,94573 FIM. Täydentävät tiedot laskentamenetelmistä ja tehdyistä oletuksista on toimitettu erikseen komission sisäiseen käyttöön. Taulukon perusteella on nähtävissä, että perusinfrastruktuurin kansalliset panostukset ovat hieman pienentymässä kaudella verrattuna kauteen Kauden Tavoite 1 -ohjelmien tuettavaan toimintaan ei kuitenkaan tule sisältymään perusinfrastruktuurin rakentamiseksi luokiteltavia toimia. Tavoite 1 -ohjelmalla saatetaan tulevaisuudessa hyvin rajallisessa määrin rahoittaa infrastruktuuriin liittyviä toimia, mutta ne ovat tällöin niin kiinteässä yhteydessä tuottavan ympäristön edistämiseen, että ne luokitellaan tähän luokkaan. Koska EU:n varoin ei tueta perusinfrastruktuurin kehittämistä Suomen tavoite 1 - alueella, eivät tämän sektorin pienentyvät kansalliset määrärahat ole ristiriidassa täydentävyysperiaatteen kanssa. Inhimillisiin voimavaroihin liittyvät kansalliset määrärahat 1-ohjelma-alueella tulevat ohjelmakaudella jonkin verran vähentymään kansantalouden suhdanteista johtuvista syistä. Tämä johtuu ennen kaikkea yleisestä työllisyystilanteen parantumisesta koko valtakunnan tasolla. Yleisestä työllisyyskehityksestä poiketen 1-alueella työttömyys tulee ohjelmakautena pysymään edelleen muuta maata korkeammalla tasolla, mistä johtuen työllisyyttä edistävien 103

104 panostusten käyttö saattaa painottua nykytilannetta enemmän näille alueille. Myös tavoite 1 -alueella on kuitenkin tapahtunut myönteistä työllisyyskehitystä ja se heijastuu väistämättä myös inhimillisten voimavarojen luokkaan kuuluvien kansallisten määrärahojen tasoon. Tuottavan ympäristön kehittämiseen käytettävät panostukset ovat kasvamassa selvästi uudella rakennerahastokaudella nykyiseen verrattuna. Tämä koskee sekä rakennerahastojen osarahoittamaa toimintaa että kansallisia toimia ja on seurausta mm. tutkimus- ja kehittämistoiminnan tukemiseen käytettävien panostuksien kasvusta. Mikäli tarkastellaan ainoastaan inhimillisten voimavarojen ja tuottavan ympäristön luokkia eli vain niitä luokkia, joihin kohdistuu myös rakennerahastojen rahoitusta, ovat vastaavat luvut 647 miljoonaa euroa vuodessa kaudella ja 677 miljoonaa euroa vuodessa kaudella Taloudellisen tilanteen odotettua nopeampi kehitys voi johtaa tilanteeseen, jossa esimerkiksi työllisyystilanteeseen sidoksissa olevat menot tulevat tavoite 1 alueella laskemaan additionaliteettilaskelmassa esitettyä arviota nopeammin. Suomen viranomaiset toimittavat asianmukaiset tiedot komissiolle ja ilmoittavat komissiolle ohjelmakauden aikana, jos kehitys kulkee sellaiseen suuntaan, etteivät ne enää kykene pitämään menoja tällä tasolla Välitarkastus Kolme vuotta ohjelma-asiakirjan hyväksymisen jälkeen, pääsääntöisesti kuitenkin viimeistään 31. joulukuuta 2003, komission pitäisi voida arvioida onko ennakkotarkastushetkellä määritettyä täydentävyysvaatimusta noudatettu. Täydentävyys katsotaan todennetuksi, jos kansallisten julkisten hyväksyttävien menojen vuotuinen keskitaso vuosina on saavuttanut vähintään ennakkotarkastushetkellä sovitun tason. Jos tietoja ei ole toimitettu tai jos tiedot ovat menetelmällisesti riittämättömät, komissio katsoo, ettei määräyksiä ole noudatettu. Sen vuoksi Suomen viranomaiset toimittavat tiedot seuraavan aikataulun mukaisesti: heinäkuuta 2003 mennessä: kokonais- ja vuosikohtaiset taulukot, joissa on vuosia 2000 ja 2001 koskevat tiedot, sekä vuoden 2002 alustavat tiedot; lokakuuta 2003 mennessä: tarvittaessa menetelmällisiä parannuksia komission huomautusten perusteella; joulukuuta 2003 mennessä: tarvittavat lisätiedot. Jos tietoja ei ole toimitettu tyydyttävällä tavalla, komissio ei tee päätöstä välitarkastuksesta. Perustelluissa poikkeustapauksissa ja viivästyksen välttämiseksi ohjelmatyössä komissio lisää välitarkastuspäätökseen lausekkeen, jonka nojalla se keskeyttää uudet sitoumukset, kunnes kaikki täydentävyyden välitarkastusta koskevat tiedot on toimitettu. Suomen viranomaiset ilmoittavat tarkastuksen tulokset seurantakomitealle. Välitarkastuksen jälkeen ja sen tulosten perusteella Suomen viranomaiset ja komissio voivat sopia loppukauden menotason tarkistamisesta, jos taloudellinen tilanne on johtanut julkisten tulojen kehittymiseen asianomaisessa jäsenvaltiossa siten, että tilanne eroaa huomattavasti ennakkotarkastushetkellä ennakoidusta tilanteesta. Tässä tapauksessa vuosia koskeva taulukko, joka sisälsi joitakin alustavia tietoja tai arvioita ennakkotarkastushetkellä, saatetaan 104

105 joutua päivittämään. Tarkistuspyyntö voidaan tehdä joko jäsenvaltion tai komission aloitteesta Kauden lopussa tehtävä tarkastus Tarkastus on tehtävä ennen 31. joulukuuta Täydentävyys katsotaan todennetuksi, jos kansallisten julkisten hyväksyttävien menojen vuotuinen keskitaso vuosina on saavuttanut vähintään ennakkotarkastushetkellä sovitun tai välitarkastuksen yhteydessä tarkistetun tason. Jos mitään tietoja ei ole toimitettu tai jos tiedot ovat menetelmällisesti riittämättömät, komissio katsoo, ettei määräyksiä ole noudatettu. Sen vuoksi Suomen viranomaisten on esitettävä tiedot seuraavan aikataulun mukaisesti: heinäkuuta 2005 mennessä: kokonais- ja vuosikohtaiset taulukot, joissa on vuosia koskevat tiedot, sekä vuoden 2004 alustavat tiedot; lokakuuta 2005 mennessä: tarvittaessa menetelmällisiä parannuksia komission huomautusten perusteella; joulukuuta 2005 mennessä: tarvittavat lisätiedot. Suomen viranomaiset ilmoittavat seurantakomitealle tarkastuksen tulokset, jotka otetaan huomioon seuraavan ohjelmakauden valmisteluissa Täydentävyysperiaatteen seurannassa käytettyjen laskelmamenettelyjen kehittäminen Hallintoviranomainen vastaa lisäysperiaatteen verifionnissa käytettävien laskentamenettelyjen kehittämisestä. Tavoitteena on parantaa menetelmää siten, että käytettävissä on mahdollisimman nopeasti ja laajasti todellisiin alueellisiin toteutumiin perustuvia lukuja väestöosuuksiin perustuvien estimaattien sijaan. Alueellisten laskelmien kehittäminen on useamman vuoden kestävä, prosessinomainen hanke, jonka tuloksia sovelletaan välittömästi käytäntöön tavoite 1 ohjelmia koskevilla laskelmilla. Hallintoviranomainen toimittaa lisäysperiaatteen rakennerahastoasetuksen mukaisten laskelmien lisäksi komissiolle myös vuosittaisen selvityksen siitä, miten talousarvion alueellista jakaumaa koskevan laskennan kehittämisessä on edistytty mukana lukien kunakin vuonna käytettävissä olevat laskelmat. 105

106 Tukirahoituksen täydentävyys: Yhteenveto julkisista tai niihin rinnastettavista rakennemenoista tavoitteen 1 piiriin kuuluvilla alueilla (Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi yhteensä, miljoonaa euroa 1999 hintoina) Kans+ EU Vuotuinen keskiarvo Vuotuinen keskiarvo Kaikki Yht YTK Ei EU:n yhteisrahoi- Yht. Kaikki Yht YTK Ei EU:n yhteisrahoi- tusta EU Kans. Kans. Kans. Kans+ EU =5+6 =2-4 Yht. tusta EU Kans. Kans. Kans =11+12 = Perusinfrastruktuuri Liikenne Televiestintä 0 0 -Energia 0 0 -Ympäristö & vesi Terveys Inhimilliset voimavarat Koulutus Ammatillinen lisäkoulutus TTK* Tuottava ympäristö Maatalous/maaseudun kehittäminen/kalatalous Teollisuus Palvelut Matkailu Yhteensä *Kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalla olevat tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot on kohdistettu otsikkoon 3. "Tuottava ympäristö". 106

107 6. OHJELMAN VAIKUTTAVUUS Ohjelman talous- ja työllisyysvaikutuksia on käsitelty ohjelman määrällisiä tavoitteita koskevassa luvussa SOSIAALISET VAIKUTUKSET Yhteiskunnan tasolla tavoite 1-ohjelma merkitsee yritystoiminnan painottumista aiempaa huomattavasti voimakkaammin kehittämisen välineenä mm. julkiseen sektoriin verrattuna. Siirtymisellä yrityspainotteisuuteen on huomattavia vaikutuksia kaikilla toimintalinjoilla; esimerkiksi osaamisen yhteydet elinkeinoelämään painottuvat. Hyvinvointipalvelujen osalta yrityspainotteisuus merkitsee onnistuessaan julkisten palvelujen täydentymistä ja uusia, kehittyneitä palvelurakenteita. Jo nyt Itä-Suomessa ovat yksityiset sosiaalipalveluyritykset lisääntyneet huomattavasti ja mm. yksityisten sosiaalipalvelujen työllistävyys on kasvanut. Terveyspalvelujen osalta kehitys on ollut hitaampaa. Hyvinvointipalvelujen tuottaminen yrityspohjaisesti saattaa toisaalta epäonnistuessaan merkitä epävarmuutta ja jossain määrin epätasa-arvoa. Uusien voimavarojen luominen tavoite 1-ohjelman bkt- ja työpaikkavaikutuksilla luo pohjaa peruspalvelujen turvaamiseen kunnissa. Tavoite 1-ohjelman hankkeilla voidaan vastata osaltaan hyvinvointipalvelujen kehitystarpeeseen, vaikka itse peruspalvelutuotanto toteutetaan pääosin kansallisin toimenpitein. Tavoite 1-ohjelman tuo voimavaroja kehitystyöhön. Tällä on vaikutusta koko yhteiskunnan ilmapiiriin ja modernisaatiokehityksen edistämiseen Itä-Suomessa. Työllisyysmahdollisuuksien kasvaessa nuorten, koulutettujen poismuuttoa Itä-Suomen alueelta voidaan ehkäistä. Sillä on vaikutuksia ikärakenteeseen, perhemuodostukseen sekä huoltosuhteeseen. Erityisesti huoltosuhteen heikentyvää kehitystä voidaan hidastaa. Työttömyydestä aiheutuvan syrjäytymisen ennaltaehkäisy ja työttömien saaminen takaisin työmarkkinoille parantaa väestön hyvinvointia ja vähentää sosiaalikustannusten kasvua. Osaamisen toimintalinjan avulla voidaan inhimillisiä voimavaroja kehittää alueella. Vaikuttavuuden voidaan arvioida olevan huomattavan erityisesti koulutuspalveluja tarjoavilla paikkakunnilla. Maaseudun kehittämisen toimintalinjan avulla voidaan syrjäytymisuhankin alaisille alueille luoda uutta toimintaa tavoite 1-ohjelman kautta. Infrastruktuurin kehittämisen toimintalinjalla sosiaaliset vaikutukset ovat melko vähäisiä. Mahdollisesti painotukset eri liikennemuotojen käytön välillä saattavat hieman muuttua. Yleensäkin voidaan arvioida, että tavoite 1-ohjelman toteutuksella on myönteisiä vaikutuksia väestön elinoloihin ja viihtyvyyteen alueella. 107

108 6.2 YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Ympäristövaikutusten tarkastelu ohjelmatyössä Ohjelmatyön prosessia kussakin maakunnassa on kuvattu liitteessä 2. Koska ohjelman laadinta on vaihdellut maakunnittain, myös YVA-tarkastelu ohjelmatyön aikana on vastaavasti vaihdellut. Pääperiaatteiltaan tarkastelu on kuitenkin ollut samanlainen. Ympäristökysymyksistä on keskusteltu työryhmissä, ympäristöviranomaiset ovat osallistuneet ohjelmatyöhön ja ohjelmasta on pyydetty ympäristöviranomaisten ja -järjestöjen lausuntoja. Ohjelmatyötä varten ei ole perustettu erillisiä YVA-työryhmiä, koska ohjelman toteuttamisvaiheen kannalta on pidetty mielekkäänä, että kukin työryhmä pohtii oman toimialansa osalta myös ympäristövaikutuksia. Työskentelyn perustan ovat muodostaneet maakuntien ympäristöntilaraportit ja muu vastaava materiaali, ja suuntaviivoja työlle ovat antaneet maakuntien ympäristöohjelmat, maakuntasuunnitelmat sekä valtioneuvoston kestävän kehityksen ohjelma ja YVAohjeet. Ohjelman laadintavaiheessa on paikallisten ympäristökeskusten lisäksi oltu yhteydessä Suomen Ympäristökeskukseen ja ympäristöministeriöön. Vaikutusten arviointia käsiteltiin tammikuussa 1999 Itä-Suomen YVA-seminaarissa, jossa laadittiin alueen ympäristön SWOT-analyysi. Itä-Suomen ympäristökeskusten yhteisen lausunnon perusteella ohjelmaluonnosta täydennettiin ja täsmennettiin. Sisäasiainministeriön ohjelmasta pyytämien lausuntojen erityisesti ympäristöministeriön lausunnon perusteella ohjelmaa edelleen täydennettiin. Ympäristöasioita on tarkasteltu ohjelmassa läpäisyperiaatteella: Ympäristön tilaa on kuvattu Itä-Suomen sosioekonomisen kuvauksen yhteydessä. Koko Itä- Suomen kannalta on keskeistä huolehtia vesien ja metsien hoidosta. Alueittain ja toimialoittain on omat erityisongelmansa, joita pohditaan maakuntien toimenpidekokonaisuuksien ja hankkeitten tarkastelun yhteydessä. Alueen vahvuuksien ja heikkouksien tarkastelussa keskeisimmäksi ympäristön vahvuudeksi on todettu luonnon puhtaus, vesistöjen runsaus ja muutamien teollisuuden haarojen ympäristöosaaminen. Luonnonvarat ja -tuotteet nähdään myös alueen mahdollisuuksina. Erityisenä heikkoutena pidetään pitkistä matkoista ja hajanaisesta yhdyskuntarakenteesta johtuva teknisen huollon järjestämisen kalleus ja suuri energiankulutus. Keskeisimmät ympäristöuhat ovat maaseudun autioituminen ja siitä johtuva rakenteiden ja ympäristön rappeutuminen, vesistöjen rehevöityminen, liian tehokkaasta luonnonvarojen käytöstä johtuva lajiston köyhtyminen ja luonnontilaisten alueiden väheneminen ja pirstoutuminen. Laadullisissa tavoitteissa kestävä kehitys tarkoittaa yritystoiminnassa erityisesti materiaalivirtojen hallintaa, säästävää teknologiaa ja elinkaariajattelua. Liikenneratkaisuissa tavoitellaan tasapainoista aluerakennetta ja ympäristöhaittojen vähentämistä. Kehittämistoiminnassa korostetaan puhdasta luontoa, hyvää elinympäristöä ja ympäristökoulutusta. Itä-Suomen kehittämisstrategiassa kestävä kehitys on tasa-arvon, vuorovaikutteisuuden ja osaamisen kanssa taustaperiaatteena maakuntien aluetalouden ja työllisyyden vahvistamiselle. Suomi varmistaa, ettei minkään alueen luontoarvoja vaaranneta neuvoston direktiivin 92/43/ETY tai neuvoston direktiivin 79/409/ETY vastaisella tavalla niissä hankkeissa, jotka rakennerahastot osarahoittavat tämän ohjelma-asiakirjan kautta siitä tehdyn hyväksymispäätöksen jälkeen. 108

109 Erityisesti Suomi varmistaa, että neuvoston direktiiviä 92/43/ETY ja neuvoston direktiiviä 79/409/ETY, erityisesti ensin mainitun direktiivin 6 artiklaa, sovelletaan tehokkaasti niillä alueilla, jotka sisältyvät komissiolle 23 joulukuuta 1998 ja 22 heinäkuuta 1999 ilmoitettuihin tai niitä täydentäviin luetteloihin. Tämä ei vaikuta komission oikeuteen kiistää luettelojen riittävyys Ohjelman ympäristövaikutukset Kehittämisstrategian toimintalinjat ovat yleisiä ja periaatteellisia. Seuraavassa tarkastellaan vastaavasti yleisesti ohjelman toimintalinjojen toteuttamisen ympäristövaikutuksia sekä niitä reunaehtoja, joita toiminnalle olisi asetettava kestävän kehityksen edistämiseksi Itä-Suomessa pitää pyrkiä maakunnallisesti tasapainoiseen aluerakenteeseen olemassa olevaa infrastruktuuria ja omia luonnonvaroja hyödyntäen kestävän kehityksen edellyttämien reunaehtojen mukaisesti. Toimintalinja 1: Yritystoiminnan kehittäminen ja yritysten toimintaympäristön parantaminen Yritystoiminnan edistäminen on ohjelman keskeinen tavoite. Itä-Suomen sijainti on epäedullinen suhteessa vientisatamiin ja kotimaan väestön painopistealueisiin. Jotta kuljetuskustannukset eivät muodosta liian suurta osuutta tuotteen hinnasta, olisi mielekästä tuottaa alueella mahdollisimman pitkälle jalostettuja tuotteita, mikä parantaisi alueen tuotteiden kilpailukykyä. Tuotannon korkea jalostustaso merkitsee valvottavien tuotanto- prosessien lisääntymistä ja monimutkaistumista ja edellyttää samalla yritystoiminnan yhtenä strategiana mainitun prosessien ympäristövaikutusten hallinnan tehostamista jätehuollossa ja vesien ja ilman suojelussa. Hyvin hoidetut ympäristöasiat parantavat myös tuotteiden kilpailukykyä, erityisesti vientimarkkinoilla. Yritysten ympäristöasioiden hyvä hoito on välttämätöntä, jos toimintalinjan tavoitteena mainittu hyvä ympäristö alueellisena vahvuustekijänä halutaan säilyttää. Ympäristö- ja biotekniikan ja ympäristöyritystoiminnan tukeminen edesauttaa uusien tekniikoiden kehittämistä ympäristöongelmien ratkaisemiseksi, millä on myönteisiä ympäristövaikutuksia. Teollisuudessa myönteistä on esimerkiksi polttotekniikan kehittäminen, joka mahdollistaa kotimaisen energian käytön lisäyksen. Toisaalta teollisuuden jätehuollossa on ongelmana raskasmetalleja sisältävien jätevesien ja lietteiden käsittely. Verkostoituminen voi myötävaikuttaa tuotantoklustereissa myös ympäristöhallinnan järjestämistä ja tietotaidon parantamista. Ympäristötiedolla on myös markkinointimahdollisuuksia esimerkiksi Venäjällä. Toimintalinja 2: Osaamisen vahvistaminen ja työvoiman valmiuksien parantaminen Koulutusjärjestelmien kehittämisen strategiana esitetään yritystoiminnan osaamistason ja kansainvälistymistason kohottamista lisäämällä suoraan yritysten tarpeisiin vastaavaa koulutusta, sekä laatu- ja ympäristöjärjestelmien kehittämistä. Tuotantoalan koko ketju alihankkijoista pääyritykseen on nähtävä yli yritysrajojen ulottuvana kokonaisuutena, jossa ympäristöhallintajärjestelmät varsinaisen tuotteiden laadun hallinnan ohella on ulotettava pääyrityksistä pieniin alihankkijoihin saakka. Yritystoiminta on näiltäkin osin kiinteässä yhteydessä alueen koulutukseen. Koulutuksen tulisi koskea oppilaitoksissa annettavaa ammattiopetusta, mutta myös yritysten ympäristöhallinnan koulutusta, joka tulisi suunnitella koko tuotantoketjua koskevaksi ja yritysten ympäristöyhteistoimintaa lisääväksi. Yritysten ja oppilaitosten verkostoituminen edistää tätä myönteisesti. 109

110 Ympäristökasvatukseen liittyvän koulutuksen tukemisella lisätään kansalaisten ympäristötietoisuutta ja voidaan vaikuttaa myönteisesti asenteisiin ja kehitykseen. Alan osaamisen lisääntyessä voidaan lisätä myös ympäristöyritystoiminnan tarvitsemaa tietotaitoa alueella. Työllisyyden parantaminen ja koulutustason nostaminen sekä syrjäytyneisyyden ehkäiseminen lisäävät alueen ihmisten hyvinvointia ja viihtymistä alueella. Tällä on merkittäviä myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia. Toimintalinja 3: Maaseudun kehittäminen Maaseutuelinkeinojen strategiassa painotetaan erityisesti laatuelintarviketuotantoa, metsätaloutta ja matkailua. Näillä toimialoilla on laaja-alaiset vaikutukset pitkällä aikavälillä koko Itä- Suomen ympäristöön. Toimialat ovat vuorovaikutuksissa toisiinsa sekä toimialatasolla että usein myös yksityisissä yrityksissä. Erityisesti maa- ja metsätalouden toimintatavat luovat tai vähentävät matkailun fyysisiä edellytyksiä. Elintarviketalous perustuu paikallisiin luonnonvaroihin. Elintarviketalouden edistäminen pitää maaseudun asuttuna, infrastruktuurin käytössä ja viljelykset hoidettuina, marjantuotannon osalta erityisesti pientilavaltaisilla alueilla. LUOMU-tuotannon edistäminen vähentää ravinnepäästöjä ja torjunta-aineiden käyttöä. Maidontuotanto perustuu nurmiviljelyyn, jonka ravinnepäästöt ovat vähäisiä Maatalouden viljelytavoista ja ravinteiden käytöstä aiheutuvia haitallisia ympäristövaikutuksia kuten esimerkiksi vesistöjen hajakuormitusta pyritään vähentämään maatalouden ympäristötoimenpitein. Nämä toimenpiteet ovat osa horisontaalista maaseudun kehittämissuunnitelmaa, jonka kautta viljelijät voivat sitoutua toimintaan maiseman, ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja ylläpitämiseksi. Maatilojen määrän väheneminen ja väestön muutto maaseudulta kasvukeskuksiin on heikentänyt maiseman ja ympäristön hoidon kannalta tärkeitä luontaisia sekä taloudellisia että fyysisiä resursseja. Maanviljelyn jatkuvuuden ylläpitämistä tukeva LFA-järjestelmä edistää samalla myös maaseutuympäristön säilymistä. Maatalouden ympäristötoimenpiteiden lisäksi ympäristönsuojeluun on mahdollista sitoutua ympäristölainsäädännön keinoin ja erityisiä ympäristövaatimuksia määrittelemällä. Kalavesien hoito edistää kalaston kestävää käyttöä ja parantaa alueen matkailullisia edellytyksiä ja työllisyyttä. Vähäarvoisen kalan jalostuksella on myönteisiä vesistövaikutuksia. Vesiviljelylaitosten teknisillä parannuksilla vähennetään kalanviljelyn vesistöhaittoja. Puun jalostuksen ja puun energiakäytön edistäminen on Itä-Suomessa luonnollinen ratkaisu. Puuvarojen hyödyntäminen sijaintimaakunnassa pitää kuljetusmatkat kohtuullisina. Harvennettujen metsien kasvu säilyy voimakkaana ja hiilidioksidin sitoutuminen hyvänä. Puun käyttö vähentää uusiutumattomien raaka-aineiden käyttöä. Puun ja muiden biopolttoaineiden energiakäytön lisääminen vähentää rikki- ja kasvihuonepäästöjä, kun fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee. Alueen ympäristöön on tämä on vaikuttanut heikentäen alueen vesistön laatua ja luonnon monimuotoisuutta. Metsätalouden kannalta keskeistä toimintaa on vanhojen kuivatusalueiden kunnostaminen metsiä ojittamalla. Metsätalouden tehostaminen hakkuiden lisäämisellä ja kunnostusojituksilla lisää vesistöjen hajakuormitusta. Metsätalouden vesiensuojelutoimiakin on siksi tehostettava. Metsäautotieverkoston tihentyminen helpottaa jokamiehen liikkumista, mutta pirstoo yhtenäisiä metsäalueita ja hävittää vanhoja metsäkuvioita yhä pienemmiksi. Lisääntyvän puunkorjuun ja metsien virkistys- ja suojelutavoitteiden välillä voi ilmetä ristiriitoja, 110

111 varsinkin kun uudistunut metsälainsäädäntö painottaa entistä enemmän metsien monikäyttöä ja luonnon arvojen ja monimuotoisuuden huomioonottamista. Kansallisen metsäohjelman 2010 tavoitteena on eliölajien ja elinympäristöjen suotuisan suojelutason saavuttaminen ja ylläpitäminen. Ohjelma toteutetaan metsä- ja luonnonsuojelulakeja noudattaen ja metsätalouden ympäristöohjelman mukaisesti. Turpeen käyttö parantaa alueen energiaomavaraisuutta. Turvetuotanto lisää alapuolisten vesistöjen pilaantumisriskiä. Hanketasolla kuormitusta voidaan vähentää kuivatuksen suunnittelulla, tehokkaalla kiintoaineen pidätyksellä ja pitämällä käytössä kohtuullisia tuotantoaloja. Aluetasolla tuotantoalueiden toimintaa pitäisi yhteensovittaa valuma-alueisiin perustuvalla yleissuunnittelulla. Itä-Suomen matkailu perustuu maakunnan omiin luonnonvaroihin, vaihtelevaan metsäiseen ja runsasvesistöiseen luontoon ja maaseutumaisemiin. Ympäristön yleinen hoito parantaa matkailun kehittämismahdollisuuksia. Vesistöjen laadun ja vesimaisemien parantamiseen tähtäävät toimet edistävät samalla matkailun mahdollisuuksia. Metsien monikäytön painottaminen matkailualueiden metsätaloudessa on myös ensiarvoista. Maaseutumaiseman hoidolla on itseisarvonsa lisäksi suora vaikutus matkailun edellytysten parantamiseen. Matkailun lisääntyminen voi parantaa olemassa olevan rakennuskannan hyödyntämismahdollisuuksia. Matkailijamäärien kasvu lisää liikennettä ja liikkumista. Tämä lisää tiestön ja veneily- ja ulkoilureittien suunnittelun ja pidon tarvetta. Reittien avulla veneily ja etenkin moottorikelkkailu voidaan ohjata luontoa vähiten häiritseville alueille. Jätehuollon järjestämisen tarve kasvaa niin jätteiden keräyksen ja käsittelyn kuin jätevesien käsittelynkin osalta. Itä-Suomen kesämatkailuaktiviteetit lomakylistä yksittäisiin vuokramökkeihin perustuvat pitkälti vesistöihin. Matkailun toiminnallisella suunnittelulla ja kaavoituksella matkailupalvelujen alueet, omarantainen loma-asutus, satamat ja ulkoilureitit voidaan ohjata parhaiten alueen luontoa ja sen vetovoimaa pilaamatta ja vahvistamaan vakinaisen asutuksen säilymisedellytyksiä. Toimintalinja 4: Rakenteiden ja hyvän ympäristön kehittäminen Suomen kansallisvarallisuudesta yhdyskuntarakenteen osuudeksi on arvioitu lähes kolme neljäsosaa. Yhdyskuntarakenteen ylläpito mahdollistaa tasapainoisen alueellisen kehittämisen ja toisaalta edellyttää sitä. Tästä näkökulmasta tasapainoisen aluerakenteen tavoite on olemassa olevan yhdyskuntarakenteen käyttämisen kannalta kestävän kehityksen mukainen Olemassa oleva perusrakenne säilyy käytössä ja sen ylläpito on perusteltua. Itä- Suomessa maakuntakeskukset ovat kuitenkin vahvistuneet osittain muun maakunnan taantumisen kustannuksella. Tässä tilanteessa joudutaan pohtimaan ja päättämään, kuinka paljon Itä-Suomessa on varaa jättää heitteille yhteiskunnan ja yksityisten rakentamia ja ylläpitämiä perusrakenteita. Tällaisten päätösten teko edellyttää kaupunki- ja maaseutualueiden yhteistä kehittämispolitiikkaa ja sitä tukevaa maakunta- ja kuntakaavoitusta Elinkeinoelämää tukevan infrastruktuurin kehittäminen Tie- ja raideliikenteen yleiset ympäristövaikutuksia säädellään pääasiassa valtakunnallisella liikennepolitiikalla. Tämän perusteella tapahtuu rakentamisen ja kunnossapidon rahoituksen suuntaaminen eri liikennemuodoille sekä kulkuvälineiden käyttäjien verotus. 111

112 Itä-Suomessa tieliikenteen väylät tullaan parantamaan suurimmaksi osaksi nykyisissä käytävissä, mikä säästää luonnonvaroja ja maa-alaa. Teiden parantamisen seurauksena teiden geometria paranee ja ruuhkat vähenevät, mikä vähentää myös päästöjä. Lisäksi parannustöiden yhteydessä tehtävät luiskien suojaukset vähentävät pohjaveden pilaantumisriskejä. Lisääntyvät liikennemäärät lisäävät päästöjä ja melua. Alueen sisäisen alemman asteisen tieverkon kehittäminen vastaa maakuntien tasapainoisen aluerakenteen kehittämisen vaatimuksia. Maaseutualueella sekä henkilö- että tavaraliikenne perustuu lähes yksinomaan tieliikenteeseen. Myös tavaraliikenteen optimointi logistiikkamenetelmällä vähentää energian tarvetta kuljetettavaa tavarayksikköä kohden. Savonradan oikaisemisella ja parantamisella on ympäristöhaittoja lähinnä maankäytön vuoksi. Radalla on myös merkittäviä positiivisia ympäristövaikutuksia, etenkin jos maantiekuljetuksia ja henkilöliikennettä saadaan merkittävässä määrin siirtymään rautateille. Proomuliikenteen yleistyminen on myönteinen kehityssuunta ja myös kuorma-autoliikennettä korvaava liikennemuoto. Näillä toimilla edistetään EU:n yhteistä liikennemuotojen parempaan integrointiin ja ympäristöhaittojen vähentämiseen tähtäävää politiikkaa. Tietoliikenteessä yritysten toisistaan riippumatta tapahtuva yhteysverkon rakentaminen ei ole ollut kestävän kehityksen mukaista. Toiminnan harjoittajien olisi sovittava yhteistyöstä ainakin mastojen rakentamisessa, koska niitä toteutetaan lähivuosina maakunnissa vielä kymmenittäin ja mastot pyritään rakentamaan ympäristöään korkeammille maastokohteille. Rakennusvalvonnalla voidaan hienosäätää mastojen paikkaa, mutta ei määrää. Luonnon ja rakennetun ympäristön hoito Toiminnan myönteiset vaikutukset on todettu luonnon ja rakennetun ympäristön hoidon tavoitteiden, strategian ja toiminnan kuvauksessa (luku ). Hoitotoimenpiteissä on paneuduttava erityisesti itäsuomalaisen ympäristön omaleimaisuuden säilyttämiseen ja hoitoon: järvi- ja metsäluontoon, kaskeamisperäisiin pienmaisemiin ja ranta- ja mäkikyläkulttuuriin. Monilla ympäristön parantamishankkeilla on itseisarvonsa lisäksi myönteinen vaikutus myös alueen taloudelliseen ja sosiaaliseen kehittymiseen. Tällaisia toimia ovat erityisesti kulttuuriympäristöjen kunnostus, vesiensuojelu ja vesihuolto. Hyvälaatuisen pohjaveden saatavuus on elinehto maatiloille ja niiden tuotteita jalostavalle teollisuudelle. Arkielämän rakenteiden kehittäminen Yhä suurempi osuus uusista työpaikoista on palvelualoilla ja Itä-Suomessa ilmeisestikin sosiaalialalla. Näiden alojen kehittäminen parantaa työllisyyttä, mutta myös lisää hyvinvointia ja viihtyisyyttä. Myönteisten sosiaalisten vaikutusten kautta voidaan hillitä etenkin nuorten ja naisten poismuuttoa. Etätyön edistäminen parantaa osa-aikatyön mahdollisuuksia, asumista haja-asutusalueella ja vähentää liikennettä. Tällä on sekä ympäristöllisesti että sosiaalisesti myönteisiä vaikutuksia Ohjelman hankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettely ja seuranta Rakennushankkeiden varsinaisessa toteuttamisvaiheessa suunniteltavaa toimintaa arvioidaan hankkeen ympäristölakien edellyttämässä laajuudessa. Yva-menettelyssä vaikutusten arviointi kuuluu hankkeesta vastaavalle. Kehittämis- ja koulutushankkeiden, joita pääosa hankkeista on, vaikutukset ovat välillisiä ja hankkeiden vaikutusten arviointi on rakentamishankkeita tulkinnanvaraisempaa. 112

113 Ohjelmakaudella hankkeiden systemaattista vaikutusten arviointia ei ole suoritettu. Suurin osa rahoitettavista hankkeista on ollut koulutus- ja kehittämishankkeita, joiden ympäristövaikutusten arviointia ei ole pidetty tarpeellisena, koska on oletettu vähäisiksi. Rakentamishankkeet ovat olleet pääosin ympäristöhallinnon ympäristön parantamishankkeita, joiden vaikutusten arviointia ei ole rahoitusvaiheessa pidetty tarpeellisena, koska hankkeiden vaikutukset ovat tarkoituksensa mukaisesti myönteisiä. Muutamien hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi on järjestetty suoraan yva-lain edellyttämänä hanke-yvana tai kaavoitukseen liittyvänä rakennuslain edellyttämänä erityisenä selvityksenä. Näiden hankkeiden tutkitut vaikutukset eivät muodosta estettä hankkeiden toteuttamiselle. Ohjelmakaudella hankkeiden toteuttamisen ympäristövaikutusten arvioinnin on tarkoitus perustua yva-lain periaatteelle, jonka mukaan hakija itse eli hankkeesta vastaava arvioi toimintansa ympäristövaikutukset. Varsinaisen rahoitushakemuksen lisäksi hakijan tulisi erilliselle lomakkeelle arvioida hankkeensa toteuttamisen ympäristövaikutuksia. Maakunnan yhteistyöryhmän sihteeristö ja mahdollisesti erillinen yva-ryhmä arvioi rahoitushakemuksia tarkastellessaan myös hakemusten ympäristövaikutusten arvioinnit. Rahoituspäätöksen jälkeen mahdolliset lisäselvitykset hakija hoitaa rahoituksen vastuuviranomaisen ja ympäristökeskuksen kanssa. Hankkeen ympäristövaikutuksia seuraa hankkeen käsittelijä ja ohjausryhmä. Liitto seuraa ohjelman ympäristövaikutuksia hankerekisterin (valtakunnallinen FIMOS-rekisteri) avulla sekä hankkeista täytettyjen yva-lomakkeiden perusteella. Ympäristökeskus seuraa omalta osaltaan vaikutuksia oman ympäristöohjelmansa seurannan yhteydessä. Hankkeiden arviointiin, päätöksentekoon ja seurantaan osallistuville henkilöille järjestetään ympäristöosaamisen koulutusta. 6.3 TASA-ARVOVAIKUTUKSET Itä-Suomen vision v mukaan Itä-Suomi on alue, jossa toteutuu tasa-arvo. Osaltaan tavoite 1-ohjelma pyrkii toteuttamaan tasa-arvopäämäärää. Tasa-arvonäkökohdista Itä-Suomen keskeisempiä ongelmia ovat naisten miehiä korkeampi työttömyys (työttömyysaste: naiset 15,8 %, miehet 14,2 %), koulutettujen nuorten naisten työpaikkojen puute, mikä vaikuttaa alueelta poismuuttoon, naisten korkea osuus ikääntyneestä väestöstä, alkutuotannon ja palvelusektorin työpaikkojen vähentyminen, vähenevä väestöpohja ja vinoutuva ikä- ja sukupuolirakenne, vähäinen yrityspohja ja yritystoiminnan ja palvelujen toimintaedellytysten heikkeneminen sekä maaseudun voimakas rakennemuutos. Toimintalinja 1: Yritystoiminnan kehittäminen ja yritysten toimintaympäristön parantaminen Kehittämistoimenpiteet kohdennetaan koko Itä-Suomen nykyisiin vahvoihin tuotantoketjuihin ja maakunnittain yksilöityihin, maakunnan erityisvahvuuksiin perustuviin kehittämisaloihin. Kohteena ovat sekä aloittavat että jo toimivat pk-yritykset, alueella jo toimivat ja alueelle sijoittuvat suuret yritykset tai niiden Afiliaalit" sekä mikroyritykset. Mikroyritykset ovat myös kädentaitojen ja palvelualoille sijoittuvia. 113

114 Toimintalinjan vaikuttavuutta tasa-arvotavoitteiden kannalta voitaisiin arvioida sen perusteella, mikä on naisten osuuden kasvu yrittäjistä, miten naiset ovat hyödyntäneet uusia yrittämisen muotoja kuten yhteisöyrittäjyyttä ja verkostoitumista, miten elinkeinorakenne on monipuolistunut näiden toimenpiteiden avulla sekä minkälaisia naisten toteuttamien palveluyrittäjyyden muotoja on syntynyt. Vaikuttavuutta voitaisiin lisäksi arvioida naisten työpaikkojen sekä naisyrittäjyyden erityistoimenpiteisiin (naisten resurssikeskukset, yrittäjäneuvonta jne.) kuuluvien toimintojen määrällisellä kasvulla ja monimuotoisuudella. Indikaattoreina ovat esim. naisten perustamien yritysten määrä, naisyrittäjyyttä edistävien hankkeiden määrä (erityistoimenpiteet), syntyneiden työpaikkojen määrä (naiset/miehet), naisten osuus edunsaajista projekteissa, sekä nais/tasa-arvohankkeiden saama osuus taloudellisista resursseista (rahoituksesta). Toimintalinja 2: Osaamisen vahvistaminen ja työvoiman valmiuksien parantaminen Tasa-arvoa edistävänä voidaan pitää mainintaa, jossa painopisteeksi asetetaan etäopetuksen ja siinä tarvittavien opetussisältöjen kehittämistä. Muutoin koulutusjärjestelmien kehittämisessä korostetaan teknisen ja kaupallisen koulutuksen kehittämistä sekä tietotekniikan mahdollisuuksia. Nämä kaikki ovat aloja, joihin hakeutuu pääasiassa poikia. Tavoite 1-ohjelman ja kansallisia toimenpiteitä tarvitaan, jotta hakeutuminen edellä mainituille aloille olisi myös tyttöjen suosiossa. Tytöt ovat jo nyt usein koulutetumpia kuin pojat, joten toimenpiteiden tulee olla eriytyneempiä, jotta osaamisen tason kohottaminen voi kohdistua tasapuolisesti molempiin sukupuoliin. Työpaikkarakenne Itä-Suomessa on ollut alkutuotannosta ja julkisesta sektorista riippuvainen. Kummatkin ovat taanneet työpaikkoja myös naisille. Rakenneuudistus, jossa työpaikat perustuvat yrittäjyyteen ja uuteen teknologiaan, saattaa vaikuttaa naisten työmahdollisuuksiin heikentävästi. Tasa-arvon kannalta ovat tärkeitä paikalliset kumppanuus- ja työllistämiskokeilut. Myös perinteisistä sukupuolirooleista poikkeavien toimintamallien tuottaminen ja toteuttaminen tukevat tasa-arvotavoitetta. Indikaattoreina voivat olla naisten johtamien projektien osuus kaikista projekteista tai projektien osuus, joissa edunsaajina ovat pääasiassa naiset. Toimintalinja 3: Maaseudun kehittäminen Kehittämistoimilla edistetään erityisesti paikallista aloitteellisuutta, yrittäjyyttä, nuorten ja naisten työllistymistä, verkostoitumista ja maaseutu-kaupunki -vuorovaikutusta. Ohjelman vaikuttavuutta tasa-arvon edistämiseen voidaan mitata syntyneiden naistyöpaikkojen osuudella kaikista syntyneistä maaseudun työpaikoista. Tavoitteena on Itä-Suomen maataloustuotannon määrän säilyttäminen päätuotantosuuntien osalta vähintään nykyisellä tasolla. Maataloustuotteiden jalostusta alueella edistetään. Yrittäjävalmiuksien parantamisessa painotetaan liikkeenjohtotaitoja sekä tuotannollista osaamista. Toimintalinja 4: Rakenteiden ja hyvän ympäristön kehittäminen Kaikki alatoimintalinjat edistävät myös tasa-arvoa. Harva asutus ja väestön vähäisyys korostavat tarvetta hyödyntää tasapuolisesti sekä miesten että naisten ja ikääntyvän väestön työssäkäyntiä, mitä tulee edistää uudentyyppisiä palvelurakenteita kehittämällä ja työelämän ja arkielämän vaatimusten paremmalla yhteensovittamisella. 114

115 Arkielämän rakenteiden kehittäminen vahvistaa työvoiman sopeutumisen ja siihen liittyvien hyvinvoinnin edellytysten yhteensovittamista sosiaalisesti, taloudellisesti ja fyysisesti. Innovatiivisia palvelurakenteita - myös tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia hyödyntäen on kehitettävä siellä, missä syrjäytymisen riski sukupuolesta, iästä tai muusta syystä on erityisen suuri. Tällöin ei riitä ainoastaan työmarkkinoiden ja elinkeinoelämän muutosten ennakointi, tarvitaan myös ihmisten hyvinvoinnin, arvostuksiin ja elämäntapaan liittyvien kysymysten ennakointia. Toimenpiteet, kuten uudentyyppisten palvelurakenteiden kehittäminen ja työ- ja arkielämän parempi yhteensovittaminen mahdollistavat sukupuolten välisen yhtäläisen mahdollisuuden osallistua yhteiskunnan kehittämiseen edellyttäen, että ohjelmassa tähän kuuluvat toimenpiteet resursoidaan riittävästi. 115

116 7. OHJELMAN TOTEUTTAMISJÄRJESTELYT, HALLINTO, PÄÄTÖKSENTEKO JA SEURANTA 7.1 KOKEMUKSET KAUDELTA Kuluvan rakennerahastokauden ohjelmien toteuttamiseksi kansallinen hallintojärjestelmä sopeutettiin ohjelma-asiakirjoissa sovittuihin menettelytapoihin. Tämä sopeutuminen on edellyttänyt yhteistyötä ohjelmia toteuttavien viranomaisten kesken, muuttanut päätöksenteon käytäntöjä, varainkäyttöä, lisännyt valvonnan tarvetta ja korostanut ohjelmien seurantaa. Ohjelmakauden kuluessa ohjelmien toteuttamisen hallintoa on arvioitu monipuolisesti. Hallintoa on käsitelty ohjelmien väliarviointiraporteissa, valtiontalouden tarkastusvirasto on tehnyt raportin sekä tavoite 6-ohjelman toteuttamisesta että ohjelmien seurantajärjestelmästä, valtiontilintarkastajat ovat vuosittaisissa raporteissaan kiinnittäneet huomiota ohjelmien etenemiseen, yliopistoissa on tehty aiheesta tutkimuksia ja eri osapuolet, mm. maakuntien liitot ovat teettäneet selvityksiä. Myös EU:n komission eri pääosastot ovat tehneet havaintoja hankkeiden toteuttamisesta. Näissä eri tahoilla tehdyissä raporteissa on todettu, että eri hallinnonalojen yhteistyö on ohjelmakauden aikana parantunut ja ohjelmia toteuttavat käytännöt ovat muuttuneet joustavammiksi. Hankkeiden käsittely maakuntien yhteistyöryhmissä on nopeutunut, kun eri viranomaistahot ovat voineet sopia asioiden valmistelusta. Tähän on osaltaan vaikuttanut valtion alueellisen elinkeinohallinnon kokoaminen TE-keskuksiin ja opetusministeriön osallistuminen alueelliseen ohjelmatyöhön lääninhallitusten kautta. Lisäksi alueellisessa valmistelussa on pyritty lisäämään maakuntien yhteishankkeita ja suurentamaan hankkeiden kokoa. Rakennerahastokaudella käytetään hyväksi näitä kokemuksia ja kootaan hankkeita teemoittaisiksi kokonaisuuksiksi, jotka ovat yhteisiä eri maakunnille ja joiden avulla hankkeiden kilpailuttaminen on mahdollista 7.2 OHJELMAN TOTEUTTAMISEN HALLINTOJÄRJESTELMÄ Laki ja sitä täydentävä asetus (1353/99 ja 1354/99) rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista astui voimaan Laki koskee rakennerahasto-ohjelmien toimeenpanoa sekä rakennerahastovarojen ja vastaavan kansallisen rahoitusosuuden hallinnointia, valvontaa ja tarkastusta. Ohjelman hallintoviranomainen ja sen tehtävät Tavoite 1-ohjelman hallintoviranomaisena toimii rakennerahastojen kansallisesta hallinnoinnista annetun lain 9 :n mukaan sisäasiainministeriö. Hallintoviranomaisen postiosoite on: Sisäasiainministeriö PL Helsinki, vastuuhenkilö osastopäällikkö Paavo Pirttimäki. Sisäasiainministeriö hoitaa rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun neuvoston asetuksen (EY 1260/1999) 34 artiklassa hallintoviranomaiselle säädetyt tehtävät. 1. Hallinnon ja täytäntöönpanon tehokkuudesta vastaaminen. Tämän velvoitteen 116

117 täyttämiseksi sisäasiainministeriö: - Perustaa tarvittavan järjestelmän täytäntöönpanoa koskevien luotettavien tietojen rahoitus- ja tilastotietojen keräämistä varten. Tämä järjestelmä sisältää yleisasetuksen 36 artiklassa vaaditut seurantaindikaattorit ja yleisasetuksen 42 ja 43 artiklassa tarkoitetut arvioinnissa tarvittavat tiedot. Järjestelmä on kuvattu jäljempänä kohdassa Lisäksi järjestelmä mahdollistaa tietojen vaihdon komission kanssa yleisasetuksen 18 artiklan 3 kohdan (e) alakohdan mukaisesti. Tietojen vaihdon sisällöstä ja järjestelyistä sovitaan yksityiskohtaisesti EU-komission kanssa ja asia kuvataan ohjelma-asiakirjan täydennyksessä. Vaihdettavat tiedot ja niiden vaihdon ajoitus ja ao. käytännöt mainitaan viitteellisesti jäljempänä kohdassa Huolehtii ohjelma-asiakirjan täydennyksen täytäntöönpanosta yleisasetuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti yhteistyössä ohjelman toimeenpanoa varten perustettavien maakuntien yhteistyöryhmien ja seurantakomitean (kts. kohta 7.3) kanssa: hallintoviranomainen kokoaa seurantakomitean sihteeristön. - Laatii vuosittaisen ohjelman täytäntöönpanokertomuksen ja toimittaa sen komissiolle sen jälkeen kun seurantakomitea on sen hyväksynyt. - Järjestää yleisasetuksen 42 artiklassa tarkoitetun ohjelman väliarvioinnin yhteistyössä komission kanssa - Varmistaa, että ohjelman hallintoon ja täytäntöönpanoon osallistuvat viranomaiset ml.maksuviranomaiset tai muut tahot käyttävät joko erillistä kirjanpitojärjestelmää tai riittävää vakiomuotoista kirjanpitoa kaikista ohjelmaan kuuluvista rahansiirroista. - Tekee yhteistyössä maksuviranomaisten ja muiden täytäntöönpanoon osallistuvien tahojen kanssa sisäisiä tarkastuksia moitteettoman varainhoidon varmistamiseksi sekä vastaa yleisasetuksen 38 artiklan 4 kohdan 1 alakohdan mukaisiin huomautuksiin tai oikaisuvaatimuksiin tai muutossuosituksiin. - Varmistaa yhteisön muiden politiikkojen noudattamisen, kuten esimerkiksi julkisista hankinnoista annettujen säännösten täyttäminen yleisasetuksen 12 artiklan mukaisesti - Noudattaa yleisasetuksen 46 artiklassa esitettyjä velvoitteita ohjelman tiedottamisessa ja julkistamisessa. Tämä toiminta on jäljempänä kohdassa 7.6 kuvattu EU:n rakennerahastovarojen rahasiirrot ja varojen käytön valvonta on kuvattu jäljempänä kohdassa Tulosten tarkastelu yhdessä komission kanssa - Komissio ja sisäasiainministeriö tarkastelevat kerran vuodessa ohjelman pääasiallisia tuloksia vuotuisen toimeenpanoraportin pohjalta. - Komissio voi tehdä tämän tarkastelun perusteella huomautuksia ohjelman toimeenpanosta. Sisäasiainministeriö ilmoittaa mihin toimiin se on ryhtynyt huomautusten perusteella. - Komissio voi katsoa, etteivät tehdyt toimet ole olleet riittäviä ja antaa tämän johdosta suosituksia ohjelman toteuttamisen tai hallinnon tehostamiseksi. Sisäasiainministeriö ilmoittaa millaisiin toimiin se on suositusten perusteella ryhtynyt tai miksi se ei ole ryhtynyt toimiin. 3. Ohjelma-asiakirjan täydennyksen tarkistukset - Sisäasiainministeriö voi tarkistaa ohjelman täydennysosaa joko seurantakomitean pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Nämä tarkistukset eivät kuitenkaan saa muuttaa toimintalinjaa toteuttavan rahaston osuuden kokonaismäärää tai toimintalinjan erityistavoitteita 117

118 - Sisäasiainministeriö ilmoittaa ohjelman muutoksesta komissiolle kuukauden kuluttua siitä kun seurantakomitea on hyväksynyt tätä koskevan esityksen. Mikäli yllä mainittujen tehtävien hoitaminen sitä edellyttää voi sisäasiainministeriö antaa rakennerahastolain 8 :n mukaan maksuviranomaisille ja muille rakennerahastovaroja käyttäville ministeriöille ohjelman hallinnointia, valvontaa ja tarkastusta koskevia ohjeita. Tällaisia ohjeita voidaan antaa myös muille ohjelman toimeenpanoon osallistuville tahoille, kuten maakuntien yhteistyöryhmille työmarkkina- tai muille järjestöille ja hankkeiden toteuttajille. Maksuviranomaiset Yleisasetuksen 9 artiklan o- kohdassa tarkoitettuina maksuviranomaisina toimivat: Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) osalta sisäasiainministeriö Euroopan sosiaalirahaston (ESR)osalta työministeriö Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston ohjausosaston (EMOTR) osalta maaja metsätalousministeriö Kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen (KOR) osalta maa- ja metsätalousministeriö (Laki rakennerahastojen kansallisesta hallinnoinnista 10 ) Maksuviranomainen hoitaa yleisasetuksen 32 artiklassa säädetyt tehtävät. Ne voidaan ryhmitellä seuraavasti: 1) Rakennerahastovarojen vastaanottaminen: Komissio suorittaa rahastoista maksettavan osuuden asiaa koskevan talousarviositoumuksen mukaisesti maksuviranomaiselle. 2) Rakennerahastovarojen välittäminen: Maksuviranomainen huolehtii siitä, että lopulliset edunsaajat saavat rahastoista maksettavan osuuden mahdollisimman nopeasti ja kokonaisuudessaan ilman vähennyksiä pidätyksiä tai lisäkustannuksia. 3) Maksupyyntöjen laadinta ja toimittaminen komissiolle. Yleisasetuksen 32 artiklassa on erikseen esitetty maksuviranomaisen ennakon saamiseksi tarvittavat tehtävät, välimaksuihin liittyvät tehtävät ja loppumaksuun liittyvät tehtävät. Välimaksupyynnöt on toimitettava komissiolle mahdollisuuksien mukaan kolme kertaa vuodessa. 4) Loppumaksun oikaisuhakemus 5) Maksatushakemuksia koskevat ennusteet: Jäsenvaltion on toimitettava viimeistään kunkin vuoden huhtikuun 30. päivänä komissiolle ajantasaistetut maksatushakemuksia koskevat ennusteet kuluvalle ja seuraavalle varainhoitovuodelle. Maksuviranomainen vastaa valtion talousarvioon pääluokkaansa otettujen rakennerahastovarojen osoittamisesta niiden ministeriöiden käytettäväksi tai edelleen jaettavaksi, joiden pääluokkaan vastaava valtion rahoitusosuus on otettu valtion talousarviossa. Sellaisten toimenpiteiden rahoitukseen, joiden kansallinen julkinen rahoitusosuus tulee osaksi tai kokonaan muista kuin valtion talousarvion määrärahoista maksuviranomainen osoittaa rakennerahastovaroja niiden ministeriöiden myönnettäväksi tai edelleen jaettavaksi, joiden toimialan toimenpiteisiin määräraha on tarkoitettu. Maksuviranomainen vastaa myös yleisasetuksen 9 artiklan i kohdassa ja Euroopan sosiaalirahastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) 1784/ artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen rakennerahaston varojen ( yleiskattava tuki ) jakamisesta suoraan artikloissa tarkoitetuille välittäjille. Maksuviranomaisen tulee viipymättä antaa tieto hallintoviranomaiselle edellä kuvatuista varojen osoittamista ja maksamista koskevista päätöksistään. 118

119 Maksuviranomaisena toimivalla ministeriöllä on mahdollisuus antaa rakennevarojen käyttöä koskevia ehtoja, ohjeita ja määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä jäsenvaltiolle Euroopan yhteisön oikeudessa asetettujen vaatimusten täyttämiseksi ja varojen asianmukaisen hallinnoinnin, valvonnan ja tarkastuksen varmistamiseksi. Asiasta on säädetty rakennerahastolain 13 ja 14 :ssä. Maksuviranomaisena toimiva ministeriö on velvollinen huolehtimaan siitä, että varoja käytetään ja hallinnoidaan asianmukaisesti ja todetut virheellisyydet oikaistaan. Maksuviranomaisten toimenpiteistä tämän varmistamiseksi on säädetty rakennerahastolain 15 :ssä. Ohjelma-asiakijan laatimisvaiheessa olemassa tai suunnitteilla oleva järjestelmä näiden velvollisuuksien täyttämiseksi on kuvattu jäljempänä kohdassa 7.4, joiden yksityiskohtia voidaan täydentää ja täsmentää myöhemmin EU-komission kanssa sovittavalla tavalla. Tässä luvussa lakia ja asetusta soveltavia järjestelyjä ja määräyksiä voidaan täydentää ja täsmentää myöhemmin EU-komission kanssa sovittavalla tavalla HJELMAN TOIMEENPANO Maakunnan yhteistyöryhmä Ohjelman toimeenpanon ja alueen kehittämiseen vaikuttavien toimenpiteiden yhteensovittamiseksi jokaisessa ohjelma-alueen maakunnassa on maakunnan liiton hallituksen asettama maakunnan yhteistyöryhmä. Yhteistyöryhmässä tasapuolisina osapuolina ovat maakunnan liitto ja sen jäsenkunnat sekä Lapin maakunnassa lisäksi saamelaiskäräjät, ohjelmaa rahoittavat valtion viranomaiset ja muut valtionhallintoon kuuluvat organisaatiot sekä alueen kehittämisen kannalta tärkeimmät työmarkkina- ja elinkeinojärjestöt. Maakunnan yhteistyöryhmä huolehtii ohjelman toteuttamisesta esitetyn strategian mukaisesti. Maakunnan yhteistyöryhmän tehtäviin kuuluvat seuraavan varainhoitovuoden rakennerahastovarojen ja vastaavan kansallisen rahoitusosuuden yhteensovittaminen ja kohdentaminen maakunnassa ohjelmaa rahoittaville valtion viranomaisille, maakunnan liitolle ja muille ohjelman rahoitukseen osallistuville. Näitä asioita varten hyväksytään asiakirja, jonka kaikki ohjelmaa rahoittavat toimijat allekirjoittavat (maakunnan yhteistyöasiakirja). Maakunnan yhteistyöasiakirjan laatimisen tarkistamisvaiheessa maakunnan yhteistyöryhmälle annetaan tiedoksi raportit maaseutusuunnitelman Euroopan maatalouden tuki- ja ohjausrahaston tukiosaston rahoituksesta ja tavoite 3-ohjelman Euroopan sosiaalirahaston rahoituksesta. Tämän jälkeen maakunnan yhteistyöryhmä varmistaa eri toimenpiteiden yhteensovituksen ja eri rahastojen osallistumisen laajojen ja aluekehittämisen kannalta merkittävien hankkeiden toteuttamiseen Maakunnan yhteistyöryhmä voi laatimassaan yhteistyöasiakirjassa päättää rakennerahastoohjelmassa olevien hankkeiden valintakriteerien alueellisesta soveltamisesta. Lisäksi maakunnan yhteistyöryhmässä voidaan käsitellä suuret maakunnalliset tai ylimaakunnalliset taikka muuten aluekehityksen kannalta merkittävät hankkeet. Poikkeuksen muodostavat liikesalaisuuden piiriin kuuluvat yrityshankkeet. 119

120 Edellisten tehtävien lisäksi maakunnan yhteistyöryhmä valmistelee ja esittää ohjelman muutostarpeita seurantakomitealle ja hallintoviranomaiselle sekä raportoi niille ohjelman mukaisesti. Tehtäviin kuuluu myös ohjelman toimeenpanosta tiedottaminen. Maakunnan yhteistyöryhmä tekee ehdotuksen tukivarojen osoittamiseksi maaseudun kehittämisasetuksen 4-8 ja artiklassa tarkoitetuista tukitoimenpiteistä sekä ilmoittaa toiminnan laajuuden arvioimiseksi tarvittavat tiedot. Maakunnan yhteistyöryhmän tehtäviin kuuluu myös huolehtia menettelytavoista hankkeiden mahdollisten ympäristövaikutusten selvittämiseksi ennen rahoituspäätöksen tekoa. Alueellisten ympäristökeskusten edustajat osallistuvat ohjelman toteutukseen maakunnan yhteistyöryhmän jäseninä. On myös mahdollista, että maakunnan yhteistyöryhmälle annetaan muita tarpeellisia ohjelman toimeenpanon ja alueen kehittämiseen vaikuttavien toimenpiteiden yhteensovittamistehtäviä. Seurantakomitea Valtioneuvosto asettaa ohjelmalle yleisasetuksen 35 artiklassa tarkoitetun seurantakomitean, jonka päätökset ovat keskeisessä asemassa ohjelman toteuttamisen kannalta. Seurantakomitean on pyrittävä päätöksessään yksimielisyyteen, mutta jos päätöstä ei voida tehdä yksimielisesti, päätökseksi tulee se kanta, jota kaksi kolmannesta äänestäneistä on kannattanut. Seurantakomiteoiden perustamisessa noudatetaan uudessa rakennerahastolaissa esitettyä kolmikantaperiaatetta, jonka mukaan seurantakomiteoiden jäsenet koostuvat valtion keskushallinnon edustajista, aluetason edustajista sekä keskeisten järjestöjen edustajista. Yleisasetuksen 35 artiklan mukaan seurantakomitea huolehtii ohjelman täytäntöönpanon tehokkuudesta ja laadusta. Seurantakomitean tehtävät: 1. Hyväksyy ohjelma-asiakirjan täydennyksen ja tekee siihen muutoksia 2. Hyväksyy hankkeiden valintaperusteet 3. Tarkastelee ohjelman erityistavoitteiden toteutumista 4. Tarkastelee ohjelman täytäntöönpanon tuloksia ja eri toimenpidekokonaisuuksille asetettujen tavoitteiden toteutumista ja ohjelman väliarvioinnin tuloksia 5. Hyväksyy vuosittaisen toimeenpanokertomuksen ja ohjelman loppukertomuksen ennen niiden toimittamista komissiolle. 6. Käsittelee ehdotukset ohjelman muuttamiseksi ja hyväksyy ne 7. Tekee hallintoviranomaiselle ehdotuksia ohjelman muuttamiseksi tai tarkistamiseksi, jos sillä edistetään yleisasetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamista tai parannetaan ohjelman hallinnointia. Seurantakomitealle varataan mahdollisuus keskustella eri ministeriöiden kanssa alueellisille viranomaisille annettavista ohjelman toteutusta koskevista ohjeista. Rahoituksen myöntämiseen liittyvät tehtävät Rakennerahastovaroja käyttävien ministeriöiden, sen hallinnonalaan kuuluvien viranomaisten ja muiden rakennerahastovaroja käyttävien tahojen tehtävinä on: 1) valmistella hankkeiden rahoituspäätökset virkavastuulla 120

121 2) myöntää kansallisen lainsäädännön, Euroopan yhteisön lainsäädännön, rakennerahasto-ohjelman ja maakunnan yhteistyöasiakirjan mukaisesti hankkeeseen sekä rakenne-rahaston että vastaava kansallinen julkinen rahoitusosuus 3) vastata hankkeiden seurannasta ja niihin liittyvien tietojen toimittamisesta FIMOSseurantajärjestelmään jäljempänä kohdassa 7.5. kuvattujen määräysten mukaisesti 4) raportoida maakunnan yhteistyöryhmälle varojen käytöstä 5) vastata hankkeiden valvonnasta ja tarkastuksesta sekä varojen takaisinperinnästä yhteistyössä maksuviranomaisten ja hallintoviranomaisten kanssa Lisäksi Euroopan sosiaalirahaston osalta sovelletaan hallinnoinnissa ja toimeenpanossa soveltuvin osin samoja menettelytapoja kuin tavoite 3-ohjelma-asiakirjassa ja sen täydennyksessä on määritelty. Yksityiskohtaiset säännökset on esitetty rakennerahastolain 22 :ssä, joita voidaan täydentää ja täsmentää myöhemmin EU-komission kanssa sovittavalla tavalla. Hankkeissa sovelletaan jatkuvan haun periaatetta tai niitä erikseen kilpailutetaan. Kilpailuttaminen voi tapahtua siten, että hankepäätökset tehdään vain tiettyyn määräaikaan saapuneista hankkeista, jolloin samalla kerralla on runsaasti hankkeita päätettävänä ja kilpailemassa rahoitusmahdollisuudesta. Toinen kilpailuttamisen muoto on julistaa etukäteen valmisteltu hanke/hankesuunnitelmat toteutettavaksi, jolloin parhaiten ohjelman edellytyksiä täyttävä tarjous valitaan. Hankkeiden valinta - ja arviointijärjestelmiä tullaan myös kehittämään mm. vaikuttavuuden mittareita kehittämällä. 7.4 RAKENNERAHASTOVAROJEN KÄYTÖN VALVONTA Maksuviranomaiset, rakennerahastovaroja käyttävät ministeriöt ja niiden alaiset tahot Sisäasiainministeriö toimii paitsi tavoite 1 ja 2 ohjelmien hallintoviranomaisena (kt. kohta 7.2), jona se vastaa yleisasetuksen No: 1260/99 34 ja 38 artiklojen mukaisesti hallinnon ja täytäntöönpanon tehokkuudesta ja säännönmukaisuudesta, myös yleisasetuksen 9 artiklan o kohdassa tarkoitettuna maksuviranomaisena aluekehitysrahaston osalta. Muut Euroopan aluekehitysrahaston varoja käyttävät ministeriöt ovat opetusministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työministeriö, ympäristöministeriö, liikenneministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö. Lisäksi Euroopan aluekehitysrahaston varoja sisäasiainministeriön tehtäväalueella käyttävät maakuntien liitot ja Ahvenanmaan maakunta. Ministeriöt jakavat varat eteenpäin TE-keskuksille, läänihallituksille, ympäristökeskuksille, tielaitokselle, ratahallintokeskukselle ja ilmailulaitokselle. ESR:n osalta maksuviranomaisena toimii työministeriö. EMOTR:n ja KOR:n osalta maksuviranomaisena toimii maa- ja metsätalousministeriö. Muita rakennerahastovaroja käyttäviä ministeriöitä voivat olla opetusministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, sisäasiainministeriö, maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö, jotka myös jakavat varoja edelleen omille aluehallintoviranomaisilleen käytettäväksi tai edelleen jaettavaksi Rahavirrat EU-komissiolta lopullisille edunsaajille Rakennerahastovarojen tultua komissiosta kunkin maksuviranomaisen tilille, maksuviran- 121

122 omainen tulouttaa ne valtion talousarvion pääluokkaansa. Se osoittaa budjetoitujen rahaston varojen käyttöoikeutta niille ministeriöille, joiden pääluokkaan vastaava kansallinen rahoitusosuus on budjetoitu. Ministeriöt jakavat näin budjetoidut varat edelleen alaiselleen hallinnolle käytettäväksi tai jaettavaksi valtion talousarviomenettelyn ja kansallisen rakennerahastojen hallintolain mukaisesti Menoilmoitukset ja loppulausuma Yleisasetuksen 1260/1999 artiklan 38 kohdan 1 alakohdan d mukaisesti jäsenvaltio todistaa, että komissiolle esitetyt ilmoitukset menoista ovat asianmukaisia, ja huolehtii, että ne on laadittu todennettavissa oleviin tositteisiin perustuvan kirjanpitojärjestelmän mukaan. Kunkin rahaston maksuviranomainen kerää kaikilta ko. rahaston varoja käyttävä ministeriöiltä hallinnonalansa menoilmoitukset, jotka ko. ministeriö vakuuttaa kirjallisesti asianmukaisten tarkastusten jälkeen vahvistaen ne oikeiksi. Menoilmoitusten laadintaa varten kukin maksuviranomainen ylläpitää omaa atk-järjestelmää, jonka tiedot ovat perustana komissiolle lähetettävälle menotodistukselle (sertifikaatti). Jäljitysketjua seurataan ATK järjestelmillä ja tilityksillä; tämä kuvataan tarkemmin komission esittämillä audit-trail kuvausmalleilla. Hallintoviranomaisena toimivan sisäasiainministeriön aluekehitysosastolla ylläpidetään internet-pohjaisella käyttöliittymällä varustettua FIMOS-seurantajärjestelmää, johon kaikki maksuviranomaiset ja rakennerahastovaroja käyttävät muut ministeriöt syöttävät tai siirtävät omasta järjestelmästään siirtotiedostona omat seurantatietonsa EAKR:n osalta. Työministeriö kerää Euroopan sosiaalirahaston osalta kaikkien ministeriöiden tiedot omaan atk-seurantajärjestelmäänsä (ESRA, jota kehitetään ESR projektinhallintajärjestelmän jatkoksi). Tarvittavat yhteydet järjestetään sisäasiainministeriön ylläpitämään FIMOS järjestelmään. Yleisasetuksen 1260/1999 artiklan 38 kohdan 1 alakohdan f mukaisesti ohjelman sulkemisvaiheessa annettavan valvonta-asetuksen 2064/97 8 artiklan mukaisen loppulausuman aluekehitysrahaston osalta tulee todennäköisesti antamaan sisäasiainministeriön sisäisen tarkastuksen yksikön päällikkö. ESR:n osalta sen esittää työministeriön sisäinen tarkastus asiasta tehtävän erillisen päätöksen perusteella. Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) ja Kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen (KOR) osalta loppulausuman antaa ja siihen liittyvän tarkastustutkimuksen tekee maa- ja metsätalousministeriön sisäinen tarkastus Tarkastukset, väärinkäytösten käsittely ja takaisinperintä Rakennerahastojen tarkastuksesta ja valvonnasta säädetään kansallisessa hallintolaissa ellei kansallisesta lainsäädännöstä tai Euroopan yhteisön säädöksestä tai sen nojalla tehdystä Euroopan yhteisön toimielimen päätöksestä muuta johdu. Laissa säädetään hallinto- ja maksuviranomaisten ohjauksesta Euroopan yhteisöjen oikeuteen perustuvien velvoitteiden täyttämiseksi rakennerahastovarojen hallinnoinnissa, valvonnassa ja tarkastuksessa. Seuraavassa kuvataan nykyiset kaikille rahastoille yhteiset ja eri rahastojen erityiset valvontajärjestelyt ja käytännöt. Niihin voi tulla muutoksia yleisasetuksen ja sen nojalla annettujen ja annettavien asetusten perusteella. Maksuviranomaiset ja viime kädessä hallintoviranomainen vastaavat komissiolle rakennerahastojen varojen käytöstä. Maksuviranomaiset kuitenkin delegoivat kullekin rakennerahas- 122

123 toja käyttävälle ministeriölle vastuun jakamiensa tai myöntämiensä rakennerahastovarojen käyttöä koskevasta valvonnasta ja tarkastuksesta. Maksuviranomaisen osoitettua rakennerahaston varoja edelleen toisen viranomaisen käytettäväksi tai jaettavaksi, on kyseinen viranomainen velvollinen huolehtimaan, että varoja käytetään ja hallinnoidaan asianmukaisesti ja todetut virheellisyydet oikaistaan. Tarkastustoiminnan kattavuuden, tarkastusmenetelmien yhtenäistämisen ja toteutettujen toimenpiteiden jälkiseurannan turvaamiseksi maksuviranomaiset tekevät yhteistyötä rakennerahastovarojen käyttöä valvovien ja tarkastavien Euroopan yhteisöjen komission pääosastojen sekä kansallisten viranomaistahojen kanssa (kt. jäljempänä 5). Tarkastusten laajuus: asetuksen 2064/97 vaatimukset täyttäen vähintään 5 % kaikista tukeen oikeuttavista kustannuksista tarkastetaan. Tarkempi laskentaperuste 5 %:n minimitavoitteen täyttämiseksi täsmennettiin komission neuvotteluissa ja asetuksen tulkinnasta saavutettiin selkeä yksimielisyys. Seurantajärjestelmien yksityiskohtaisempi suunnittelu toteutetaan tämän mukaan. Valvonta-asetuksen 7 artiklan mukaan kansallisissa ja yhteisön tarkastuksissa havaitut ilmeiset sääntöjenvastaisuudet on käsiteltävä tyydyttävällä tavalla. Tämä edellyttää, että komission ja jäsenvaltion tarkastusviranomaisten tarkastuskertomuksissa ja muuten ilmi tulleet sääntöjenvastaisuudet käsitellään ao. toimeenpanosta vastuussa olevan viranomaisen toimesta ja korjaustoimista ilmoitetaan maksuviranomaiselle ja että hallinto- tai maksuviranomaisen ratkaisua vaativat asiat lähetetään maksuviranomaisen käsiteltäväksi. Käsiteltyään asian maksuviranomainen antaa vastauksen komission vuotuisen tarkastelun ja arvioinnin pohjalta tekemiin huomautuksiin. Mahdollisesti tapahtuvat väärinkäytökset ilmoitetaan yleisasetuksen artiklan 38 kohdan 1 alakohdan e mukaisesti säädetyin määräajoin keskitetysti maksuviranomaisen kautta komissiolle. Takaisinperinnästä yleisasetuksen artiklan 38 kohdan 1 alakohdan h mukaisesti vastaa rahoituksen myöntänyt viranomainen. Jollei asiasta päästä yhteisymmärrykseen rahoittajan ja toteuttajan välillä, niin kumpikin osapuoli voi saattaa asian hallintoriita-asiana paikalliseen hallinto-oikeuteen. Takaisin perityt varat ohjataan uudelleen ohjelman mukaiseen käyttöön, jos se on ohjelman toteuttamisaikataulu huomioon ottaen on mahdollista. Muussa tapauksessa takaisin perityt varat tilitetään valtion sekalaisiin tuloihin, ja palautetaan komissiolle. Toimeenpanosta vastaavien viranomaisten tulee tiedottaa loppuun suoritetuista korjaustoimista ko. rahaston tarkastustoiminnasta vastaaville viranomaisille. Jos ilmennyttä sääntöjenvastaisuutta ei ole käsitelty tyydyttävästi kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun se on ilmoitettu asianomaiselle täytäntöönpanosta vastaavalle viranomaiselle, jäsenvaltion on ilmoitettava tästä komissiolle, jos se ei ole jo tehnyt niin asetuksen (EY) N:o 1681/94 mukaisesti. Sisäisen tarkastuksen yhdyshenkilön tai muun ministeriön sisäisen työnjaon mukaisesti tehtävään määrätyn yksikön tehtäviin kuuluu seurata sääntöjenvastaisuuksien käsittelyä määräaikana ja korjaustoimien loppuun saattamista. Jos tyydyttävää käsittelyä ei ole määräaikana tapahtunut, on sisäisen tarkastuksen yhdyshenkilön huolehdittava komissiolle tehtävän ilmoituksen laatimisesta. Ilmoitus toimitetaan maksuviranomaiselle edelleen komissiolle toimitettavaksi. Mikäli kyseessä vaikuttaisi olevan rikollinen menettely asia menee poliisitutkintaan, ja sitten asian niin edellyttäessä edelleen syyttäjälle ja yleiseen alioikeuteen. (a) EAKR 123

124 Valvonta-asetuksen 2064/97 tarkastusvelvoitteiden täyttämiseksi sisäasiainministeriössä on oma kansliapäällikön alainen sisäinen tarkastusyksikkö, jolla on nyt kyseessä olevissa tehtävissä neljä tarkastajaa, joista kaksi on ministeriössä ja kaksi alueilla, toinen Vaasassa, toinen Jyväskylässä. Lisäksi sisäasiainministeriö on ostanut vuosittain tarkastuspalveluita 40 tarkastuspäivän edestä auktorisoidulta tilintarkastusyhteisöltä. Siltä osin kuin Euroopan aluekehitysrahaston varoja käytetään muilla hallinnonaloilla, kunkin varoja käyttävän viranomaisen sisäinen tarkastus vastaa toimivaltansa puitteissa varojen käytön valvonnasta omalla hallinnonalallaan ja raportoi tarkastushavainnoistaan sisäasiainministeriölle. Valvontatoimien riittävyyden, luotettavuuden ja audit trail-periaatteen turvaamiseksi on laadittu suositukset valvonta-asetuksen velvoitteet täyttäviksi hallinnonaloille yhtenäisiksi tarkastusperiaatteiksi. Valvontatoimiin sisältyy sekä järjestelmätarkastuksia että satunnaisotantaan perustuvia yksittäisten hankkeiden tarkastuksia. Paikan päällä tehtävien valvonta-asetuksen mukaisten tarkastuskohteiden valinnassa on huomioitu ennen muuta seuraavat näkökohdat: 1) eri tyyppisten ja kokoisten hankkeiden tarkastamisen tarve 2) kansallisten ja EU:n tarkastuselinten tarkastuksissa havaitut riskitekijät (kuten organisaatioon liittyvät riskit, tukimuotoon liittyvät riskit, hankkeiden toteuttajiin liittyvät riskit, seuranta- ja raportointijärjestelmään liittyvät riskit) 3) hankkeiden suhteellisen tasainen jakautuminen osuuttansa vastaavasti ohjelmittain ja alueittain. Yhteistyötä tehostetaan aluekehitysrahaston varoja käyttävien ministeriöiden sisäisten tarkastajien säännöllisillä kuukausikokouksilla. (b) ESR ESR:n osalta maksuviranomaisena toimiva työministeriö vastaa tarkastustoiminnasta kansallisen lainsäädännön antamien toimivaltuuksien puitteissa. Työministeriö hoitaa ESR tarkastustoimintaa käyttämällä apuna ulkopuolisia tilintarkastuspalveluita sekä toimimalla yhteistyössä muiden hallinnonalojen tarkastusviranomaisten kanssa, jotka huolehtivat valvonta-asetuksen velvoitteiden noudattamisesta omalla hallinnonalallaan. Työministeriö voi hallinto- ja maksuviranomaisena saada muulta sosiaalirahastovaroja myöntävältä, välittävältä tai käyttävältä viranomaiselta hallinto- ja maksuviranomaistehtävän hoitamisessa tarpeellisia tietoja ja selvityksiä varojen käytöstä ja ohjelman tai projektin toteutuksesta kansallisen lainsäädännön asettamien toimivaltuuksien puitteissa. Työministeriön sisäinen tarkastus koordinoi ESR tarkastuksia: Yhteistyötä tehdään kansallisten tarkastajien ja komission tarkastajien kanssa toimivaltuuksien puitteissa. Sisäisten tarkastajien yhdyshenkilöverkko kattaa ESR varoja käyttävät ministeriöt, Ahvenanmaan maakunnan ja TE-keskusten työvoimaosastot. Yhteistyö sisältää mm. suunnittelua, tarkastusyhteistyötä, informaation vaihtoa sekä koulutusta. Ensisijainen vastuu tarkastuksista, määrästä, laadusta ja takaisinperinnästä on kullakin ministeriöllä ja Ahvenanmaan maakunnalla itsellään. 124

125 Työministeriöllä on ESR toiminnan kannalta välttämättömien yleisten ohjeiden, ehtojen ja määräysten antovalta kuten kansallisessa hallintolaissa säädetään. Työministeriön tarkastusoikeudet toiselle ministeriölle osoitettuihin ESR varoihin rajataan painavaan syyhyn, tarkastuksen vakavaan laiminlyöntiin ja komission tekemään tarkastuspyyntöön. Valvonta-asetuksen 8 artiklan mukaisen lausuman esittää työministeriö kansallisen hallintolain mukaisesti. Kansallisella tasolla käytännön yhteistyötä hoidetaan varoja käyttöönsä saaneiden ministeriöiden (ja Ahvenanmaan maakunnan) nimeämien sisäisen tarkastuksen yhdyshenkilöiden kanssa. Työministeriön hallinnonalalla TE-keskusten työvoimaosastoilla nimetty sisäisen tarkastuksen yhdyshenkilö seuraa paikallistasolla tapahtuvaa valvonta- ja tarkastustoimintaa, avustaa paikallistarkastusten järjestelyissä sekä vastaa tarkastustulosten tiedottamisesta ja toteutettujen toimenpiteiden jälkiseurannasta. (c) EMOTR/KOR Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan toimeenpanemien tavoite 1 ohjelmaan sisältyvien maaseudun ja elinkeinokalatalouden kehittämistoimenpiteiden valvonnasta vastaa maa- ja metsätalousministeriö. Maa- ja metsätalousministeriön valvontayksikkö suorittaa paikalla tehtäviä tuensaajaan ja maaseutuosastoon kohdistuvia asetuksen (EY) N:o 2064/97 tarkoittamia ns. 5%:n tarkastuksia. Sisäisen tarkastuksen yksikkö tarkastaa tukien toimeenpanoa sekä hallinnollisten tarkastusten ja valvontojen toteutumista sen selvittämiseksi, vastaako tuen toimeenpano ja valvonta varainhoidon yleisiä ja EU:n asetusten vaatimuksia. Tarkastuksissaan sisäinen tarkastus ottaa huomioon, mitä on säädetty komission asetuksen (EY) N:o 2064/97 4 ja 6 artiklassa. Osa valvontatehtävistä on annettu työvoima- ja elinkeinokeskusten maaseutuosastoille (ja niiden kalatalousyksiköille), metsäkeskuksille ja Metsätalouden kehittämiskeskus TAPIO:lle. Valvonnan toteuttamiseen liittyviä tehtäviä voidaan kansallisen lainsäädännön sallimissa puitteissa antaa myös muiden tahojen suoritettaviksi. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tältä osin tarpeellisen ohjeistuksen valvonnan toteuttamiseksi. Tavoite 1 ohjelmassa EMOTR:n ja KOR:n osalta maksuviranomaisena toimiva maa- ja metsätalousministeriö voi saada mahdollisesta muulta mainittujen rahastojen varoja käyttävältä viranomaiselta hallinto- ja maksuviranomaistehtävän hoitamisessa tarpeellisia tietoja ja selvityksiä varojen käytöstä ja ohjelman tai projektin toteutuksesta kansallisen lainsäädännön puitteissa. Hallinnolliset tarkastukset käsittävät jokaisen tukihakemuksen ja maksatushakemuksen käsittelyn yhteydessä suoritettavat tarkistukset ja tarvittaessa tähän liittyvät paikalla tapahtuvat katselmukset tuen myöntämisen edellytysten täyttymisen todentamiseksi. Paikalla tehtävät komission asetuksen (EY) N:o 2064/97 tarkoittamat ns. 5%:n tarkastukset tehdään vuosittaisen tarkastussuunnitelman mukaan. Paikalla tehtävät tarkastukset voidaan suorittaa: - riskianalyysiin perustuvan satunnaisotannan perusteella tai; - lisävalvontana harkinnan mukaan muun erityisen syyn perusteella. Paikalla tehtävillä tarkastuksilla todennetaan toiminnassa olevien hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkuutta sekä tuensaajan ja maaseutuosaston osalta tehtyjen menoilmoitusten oikeellisuutta. Tuensaajan luona tehtävissä tarkastuksissa tarkastus kohdistuu hankkeen toimintaan, tuloksiin, hankkeen kirjanpitoon ja raportointiin sekä kustannusten tuki- 125

126 kelpoisuuteen. Lisäksi tarkastetaan tarvittaessa työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolla hankkeeseen liittyvää päätöksentekoa ja päätösten rekisteröintiä tietojärjestelmiin. Valvonta tehdään hyväksytyn tarkistuslistan mukaan. Tarkastuksissa havaituista puutteista raportoidaan tarkastuksen kohteelle ja sille tuen myöntäneelle ja maksatuspäätöksen tehneelle viranomaiselle, jolla on toimivalta ryhtyä säännöksissä edellytettyihin korjaaviin toimenpiteisiin. Mikäli paikalla tehtävät tarkastukset suorittaa työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosasto, metsäkeskus tai TAPIO, suorittaa ministeriö tätä valvontaa koskevaa laadun tarkkailua. Maa- ja metsätalousministeriö valitsee otannan perusteella tarkastettavat kohteet keskitetysti riskianalyysin perusteella. Riskianalyysissä huomioidaan mm. maksetun tuen määrä, aiemmat tarkastushavainnot ja tuetun toimenpiteen edistyminen Komission kanssa tehtävä yhteistyö Komission ja jäsenmaan viranomaisten yhteistyön päämääränä asetuksen (EY) N:o 2064/97 10 artiklan mukaan on varmistaa komission valvonta-asetuksen tavoitteiden saavuttaminen jäsenvaltion toteuttamien hallinnollisten järjestelyjen avulla. Yhteistyöstä on tarkemmin sovittu kaikkien rakennerahastojen osalta komission varainhoidon valvojan ja sisäasianministeriön, työministeriön, ja maa- ja metsätalousministeriön välisellä allekirjoitetulla yhteistyöpöytäkirjalla. Yhteistyöhön kuuluu rakennerahaston toimintaan kohdistuvan tarkastuksen vuosisuunnitelman yhteensovittaminen, tarkastusten tuloksista tiedottaminen ja toteutettujen toimenpiteiden jälkiseuranta. Valvonta-asetuksen 6 artiklan mukaisesti hallintoviranomainen neuvottelee vuosittain komission kanssa kyseistä rahastoa koskevien tarkastusten 5%:n tarkastustavoitteen sisältymisestä vuosisuunnitelmaan. Komissio lähettää Suomessa suorittamistaan rakennerahastojen tarkastuksista tarkastuskertomuksensa maksuviranomaisille, jotka toimittaa kertomuksen edelleen tiedoksi ja toimenpiteitä varten tarkastuskohteena olleelle ministeriölle tai (Ahvenanmaan maakunnalle) ja edelleen toimeenpanosta vastaavien tietoon saatettavaksi. Toimeen-panosta vastaavan tahon tulee ryhtyä toimenpiteisiin hankkeiden täytäntöönpanossa todettujen puutteiden, riskien tai sääntöjenvastaisuuksien poistamiseksi ja korjaavien toimenpiteiden toteuttamiseksi. Asetus 1681/94 on kaikilta osin velvoittava ja sitä on sovellettava sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, joten kaikki ministeriöt noudattavat sen mukaista menettelyä. Yli 4000 euron määrän ylittävistä epäsäännönmukaisuuksista on laadittava yksityiskohtainen tiedonanto komission lomakkeelle. Asetuksen (EY) N:o 1681/94 mukaisten väärinkäytösilmoitusten kokoamisesta kukin määrärahoja käyttävä ministeriö huolehtii myöntä ja jakamiensa varojen osalta itse ja laatii ilmoituksen neljännesvuosittain vastuuministeriölle, joka välittää näin saadut tiedot edelleen komissiolle. 7.5 OHJELMIEN SEURANTAJÄRJESTELMÄ JA TIETOJEN SIIRTO EU-KOMISSIOLLE 126

127 Ohjelmassa rahoitettavien hankkeiden seurannan tietojärjestelmästä on säädetty rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista annetun lain 36 :ssä ja lain johdosta annetun asetuksen 6 :ssä. Tietojärjestelmän yksityiskohdista on sovittu sisäasiainministeriön ja keskeisten toteuttajaministeriöiden kesken asiaa käsitelleessä työryhmässä. Ohjelman varoja käyttävät ministeriöt ylläpitävät hallinnonalallaan rahoitettavia hankkeita koskevia rekistereitä. Kukin hallinnonala vastaa siitä, että ohjelman hankevalmistelua, päätöksen, rahoituksen seurantaa ja indikaattoreita koskevat seurantatiedot toimitetaan maksuviranomaisen seurantajärjestelmään, josta ne toimitetaan edelleen sovitulla tavalla hallintoviranomaisen ylläpitämään seurantajärjestelmään. Sisäasiainministeriö ylläpitää yhteistä tietojärjestelmää (FIMOS2000), johon ohjelman rahoitukseen osallistuvat viranomaiset toimittavat seurantatiedot: varaus-, sitoumus- ja maksatusja seurantaindikaattoritiedot kaikista ohjelmalla toteutettavista yksittäisistä hankkeista. Myös sitoumus- ja maksatustiedot yksittäisille yrityksille kohdentuvista valtion-avuista sisältyvät järjestelmään huomioiden kuitenkin liikesalaisuuden vaatima tietosuoja. Tietojärjestelmässä on erikseen julkinen osa ja erikseen ns. käyttäjäosa. Julkinen osa on kaikkien vapaasti käytettävissä ja se sisältää mm. yhteenvetotaulukot ohjelman rahoituksesta ja tuloksista, ohjelman rahoituksen vertailu ohjelmakehykseen toimenpidekokonaisuuksittain. Julkisesta osasta voidaan saada käyttöön kuvauksia hyväksytyistä hankkeista ja sen avulla voidaan myös täyttää ja palauttaa lomakkeita. Käyttäjäosa edellyttää tunnuksen ja salasanan käyttöä, jotka sisäasiainministeriö antaa. Tiedot saadaan ohjelmittain eri luokituksilla niin, että ne ovat myös alueellisten viranomaisten hyödynnettävissä ( mm. TE-keskukset, maakuntien liitot, ympäristökeskukset, lääninhallitukset). Viranomaiset toimittavat rahoittamiensa hankkeiden seurantatiedot FIMOS2000 järjestelmään joko tallentamalla ne suoraan tai siirtotiedostojen kautta. Siirtotiedoston lähettävä viiranomainen vastaa tiedoston automaattisesta siirrosta sisäasiainministeriön palvelimelle. Sisäasiainministeriö vastaa tiedostojen automaattisesta siirrosta FIMOS2000 tietokantaan. Sisäasiainministeriö toimittaa tiedostoja koskevat määrittelyt ja ohjeet viranomaisille. Jokaisesta hankkeesta kerätään hakemus-, päätös-, maksatus- ja indikaattoritiedot. Yksityiskohtaisesti hankkeiden tietosisältö on määritelty ministeriöiden kanssa yritystukitietojen ja muiden hankkeiden osalta erikseen. Paitsi velvoitteesta raportoida säännöllisesti maakunnan yhteistyöryhmille varojen käytöstä (kt.kohta 7.3.) rahoittajaviranomaiset raportoivat seurantakomitealle ja maakuntien yhteistyöryhmille ohjelman toteutumisesta viimeistään toteutusvuotta seuraavan vuoden heinäkuun loppuun mennessä. Vuosiraportissa esitetään maakunnan yhteistyöasiakirjojen toteutuminen ja vaikutukset. Erityistä huomiota kiinnitetään esim. alkavien yritysten määrään, naisten ja nuorten yrittäjyyteen ja palvelutoimialaan. Keskushallintoviranomaiset raportoivat seurantakomitealle ja maakuntien yhteistyöryhmille julkisen rahoituksen kohdentumisesta viimeistään toteutusvuotta seuraavan vuoden heinäkuun loppuun mennessä. Julkisen rahoituksen alueellinen jakautuminen esitetään NUTS IItasolla tai alemmalla tasolla. Raportti sisältää sekä ko. alueelle kohdentuneen tavoite 1-ohjelmaan liittyvän julkisen että kaiken muun julkisen rahoituksen mukaan lukien paikallisviranomaisille siirretyt varat. Raportointia kehitetään tavoitteena parantaa menetelmää siten, että käytettävissä on mahdollisimman nopeasti ja laajasti todellisiin alueellisiin toteutumiin perustuvia lukuja väestönosuuksiin perustuvien estimaattien sijaan. FIMOS-järjestelmän tulee täyttää seuraavat standardit: 127

128 - Rahoitustiedot ovat 95%:sti kunnossa vuoden 2001 loppuun mennessä. Tiedot ovat yhtäpitävät kansallisella ja alueellisella tasolla sekä pohjautuvat viimeisimpään rahoitussuunnitelmaan. - Myös EMOTR:n ja ESR:n liittyvät vaatimukset täytetään. - Kaikkien hankkeiden rahoitustiedot ja ydinindikaattorit syötetään järjestelmään kuukauden kuluessa rahoituspäätöksestä. - Muut seurantaindikaattorit päivitetään kuuden kuukauden välein. - Käytettävä nomenklatuuri on yhteen sopiva EU-terminologian kanssa. - Elektroninen tiedonsiirto FIMOS-järjestelmän ja EU-tietojärjestelmien kesken turvataan. Yllä mainittujen vaatimusten täyttämättä jättäminen voi merkitä artikla 39 (1260/1999) tarkoittamaa systemaattista virhettä ja johtaa asianmukaisiin toimenpiteisiin. Sähköinen tiedonsiirto komissiolle Raporttien toimittaminen tapahtuu Vademecumissa esitettyjen rahoitusta koskevien taulukkomallien perusteella. Raportit lähetetään sähköisessä muodossa komissiolle jäsenneltyinä tiedostoina niiden yksityiskohtaisten ohjeiden mukaisesti, jotka komissio antaa jäsenvaltioille. Seurantaviranomainen laatii toiminnallista sähköistä tietojenvaihtoa koskevan suunnitelman, johon sisältyy sekä valmistelujakso että lyhyt kokeiluvaihe. Säännöt ja käytännöt Sähköistä tietojenvaihtoa koskevien vaatimusten täyttäminen varmistetaan seuraavasti: - Rahoitussuunnitelmat jäsennellään useaan toiminnan tasoon jakaantuvan hierarkiapuun mukaisesti (taso 1 ohjelma; taso 2 toimintalinja; taso 3 toimenpiteet). Ohjelma muodostuu toimintalinjoista 1, 2, 3 jne., jotka jakaantuvat edelleen toimenpiteisiin 1.1, 1.2, 2.1, 2.2 jne. - Kunkin toiminnan tason viitekoodeilla on numeeriset arvot ja ne kuvaavat ohjelmaasiakirjan hierarkkista rakennetta. - Viitekoodeja ja esityksiä, jotka kuvaavat avun alkuperäistä rakennetta, ei muuteta rahoitussuunnitelmaa tarkistettaessa. Jos jokin toimintalinja tai toimenpide poistetaan tai korvataan jollakin toisella, tätä tasoa koskevien rahoitustietojen olisi näin ollen oltava samat kuin tarkistushetkellä. - Raportoinnissa summat esitetään euroina ilman desimaalipilkkuja. Ohjelman täydennys sisältää yksityiskohdat EU-komission kanssa sovittavasta sähköisestä tietojen siirroista. 7.6 TIEDOTTAMINEN Ohjelmiin liittyvästä viestinnästä tullaan säätämään komission asetuksella jäsenvaltioiden toteuttamasta rakennerahastojen tukitoimiin liittyvästä tiedotus- ja julkistamistoiminnasta, jonka luonnoksen komissio julkisti Yksityiskohtaiset säännökset määritellään sen liitteessä Rakennerahastojen tukitoimiin liittyvät tiedotusta ja julkisuutta koskevat yksityiskohtaiset säännökset. Tavoitteena on edesauttaa ohjelman tehokasta toteutusta jakamalla tietoa ohjelman tarjoamista mahdollisuuksista hankkeiden toteuttajille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille, 128

129 sidosryhmille, tiedotusvälineille ja suurelle yleisölle. Samalla varmistetaan toiminnan avoimuus ja julkisuus ja lisätään ohjelman tunnettuutta ja tuodaan esiin unionin osuus ohjelman rahoituksessa. Tiedotuksessa ohjelma tuodaan esille osana EU:n rakennerahastojen tavoiteohjelmia Suomessa sekä integroituna alueellisen kehittämisen välineenä sekä esitellään hankerahoituksen mahdollisuuksia maakuntien toimijoille. Tiedotusta vahvistetaan edelliseen kauteen nähden. Yleistiedotuksessa painotetaan ohjelman ja sen tarjoamien rahoitusmahdollisuuksien tunnettuuden lisäämistä sekä sisällön, tulosten ja vaikutusten julkistamista. Sidosryhmiin ja asiakkaisiin kohdennetussa tiedotuksessa pyritään aktivoimaan ohjelman toteutusta ja vaikuttamaan hankkeiden laatuun. Tiedotuksen vastuut ja rahoitus Ohjelman yleistiedotuksesta vastaa sisäasiainministeriö, jonka johdolla laaditaan ohjelman täydennysosaan liitettävä viestintäsuunnitelma. Viestintäsuunnitelmassa määritellään viestinnän tavoitteet, strategia, kohderyhmät ja kanavat sekä kiteytetään tärkeimmät käytettävät yhteiset viestit. Viestintäsuunnitelma käsitellään ohjelman seurantakomiteassa, joka myös hyväksyy sitä täydentävät vuosittaiset toteuttamissuunnitelmat. Maakuntien yhteistyöryhmät ja aluekehitysviranomaisina toimivat maakuntien liitot tiedottavat ohjelman toimeenpanosta alueillaan. Koko ohjelma-aluetta koskevasta yleisestä tiedottamisesta sekä yhteishankkeisiin liittyvästä tiedottamisesta vastaavat maakuntien liitot vakiintuneen yhteistyönsä puitteissa. Rahoittavat viranomaiset tiedottavat omista rahoitusmahdollisuuksistaan ja rahoituspäätöksistään maakuntien yhteistyöryhmissä sovittavalla tavalla. Hankkeiden toteuttajat velvoitetaan hankkeesta tiedottaessaan esittämään hankkeen kytkentä Itä-Suomen tavoite 1-ohjelmaan maakunnan yhteistyöryhmässä sovittavalla tavalla. Rahoitus yhtenäiseen ja koordinoituun tiedottamiseen varataan ohjelman teknisestä tuesta. Viestinnän pääasialliset kohderyhmät - ohjelmaa toteuttavat keskus- ja aluehallinnon viranomaiset - kunnat ja seutukunnat - yritykset, yrittäjät ja yrittäjäjärjestöt - yliopistoyksiköt, ammattikorkeakoulut, muut oppilaitokset, osaamiskeskukset ja keskittymät sekä kehittämisorganisaatiot - työmarkkinaosapuolten edustajat - muut maakunnissa toimivat yhteisöt ja järjestöt - tiedotusvälineet - kansalaiset Tiedotustoimien sisältö Ohjelmasta tiedotetaan yhtenäisesti ja koordinoidusti viestintäsuunnitelman ja vuosittaisen toimenpidesuunnitelman mukaisesti. Kaikessa tiedotuksessa tulee näkyä, että kyseessä on Itä-Suomen tavoite 1-ohjelma. Ohjelma-asiakirja liitteineen on helposti kaikkien saatavilla, ja asiakirjoista tuotetaan esittelymateriaalia sidosryhmille ja kansalaisille jaettavaksi. Maakuntien toteuttamisohjelmista tehdään kansanpainokset, jotka toimivat myös rahoituksen hakijoille oppaana, sekä tarvit- 129

130 taessa muuta esittelymateriaalia. Ohjelman sisällöstä ja toteuttamisjärjestelyistä sekä toteutumisen etenemisestä järjestetään sidosryhmille informaatio- ja koulutustilaisuuksia ja asioita esitellään sidosryhmien järjestämissä tilaisuuksissa. Hakumenettelystä ja kilpailuttamisesta voidaan tiedottaa lisäksi erillisillä ilmoituksilla ja/tai tiedotteilla. Ohjelman etenemisestä tiedotetaan tiedotusvälineiden kautta. Ohjelman toteuttamiseen liittyvistä tukipäätöksistä tiedotetaan välittömästi hakijalle. Hankkeista tiedotetaan sidosryhmille sekä tiedotusvälineiden kautta suurelle yleisölle. Tiedotuksessa suositaan sähköistä viestintää ja erityisesti hyödynnetään internetin tarjoamia mahdollisuuksia. 130

131 LIITE 1 OHJELMATYÖN PROSESSOINTI MAAKUNNISSA Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelman valmistelun keskeisenä lähtökohtana on ollut ohjelman käytännön toteuttaminen, yhteistyökumppanien ja rahoittajien näkemysten huomioon ottaminen koko prosessin ajan. Ohjelmatyössä on haluttu varmistaa, että mahdollisimman laajat piirit pääsevät osallistumaan linjausten määrittämiseen. Näin päädyttiin ensisijaisesti maakunnittaiseen valmisteluun, jotta syvällisen partnership-periaatteen toteutuminen mahdollistuu. Itä-Suomen (4 maakuntaa) tasolla järjestettiin teemoittaisia tilaisuuksia. Näin ollen valmistelua yhdisti maakuntarajat ylittävä suuralueellisuus ja maakuntakohtainen syvällinen asiantuntemus ja sitoutuneisuus. Etelä-Savo Tavoite 1 -ohjelman valmisteluvastuu on Etelä-Savon maakuntaliitolla. Ohjelmatyön pohjana on Etelä-Savon aluekehittämisohjelma, joka valmisteltiin laajassa yhteistyössä maakunnallisten toimijoiden ja seutukuntien kanssa. Maakuntahallitus on pitänyt kaksi ohjelmavalmistelua koskevaa seminaaria sekä käsitellyt tavoite 1 -ohjelma-asioita useissa kokouksissa syksyn 1998 ja kevään 1999 kuluessa. Maakuntahallitus on nimennyt keskuudestaan ohjelmatyön ohjausryhmän, joka käsittelee ohjelman sisältö- ja rahoituskysymyksiä maakuntahallituksen kokousten välillä. Maakuntavaltuusto keskustelee tavoite 1 -ohjelmasta Maakunnan yhteistyöryhmää ja sen maaseutujaostoa on informoitu ohjelmavalmistelun etenemisestä syksyn ja kevään kokouksissa. Etelä-Savon tavoite 1 -ohjelman sisältökysymysten valmistelua varten perustettiin vuoden 1998 lopulla neljä maakuntaliiton vetämää asiantuntijaryhmää, joissa ovat edustettuina keskeiset sidosryhmät: viranomaiset, työmarkkinaosapuolet, muut järjestöt, oppilaitokset. Työryhmät ovat järjestäneet kuulemistilaisuuksia tai pitäneet muutoin yhteyttä toimialansa muihin toimijoihin. Ohjelman sisältökysymyksiä on valmisteltu myös suppeammissa toimialatai asiakohtaisissa työryhmissä. Maakuntaliitto on keskustellut ohjelma-asioista kahdessa kaksipäiväisessä työseminaarissa TE-keskuksen ja muiden aluehallintoviranomaisten kanssa. Viranomaiskontaktit ja muut sidosryhmäyhteydet ohjelma-asioissa maakunnan sisällä, Itä-Suomessa ja keskushallinnon suuntaan ovat kiinteät. Seutukunnat ovat osallistuneet ohjelmaprosessiin varsin perusteellisesti aluekehittämisohjelman valmistelun yhteydessä, ja tavoite 1 -ohjelmavalmistelua maakunnassa on yhteen sovitettu seutukuntien ohjelmavalmistelun kanssa. Maakuntaliitto on järjestänyt ohjelma-asioihin liittyviä keskustelutilaisuuksia, ja liiton edustajat ovat käyneet eri sidosryhmien järjestämissä tilaisuuksissa esittelemässä ohjelmatyötä. Kainuu Kainuussa ohjelmavalmistelu on kytketty mahdollisimman pitkälle jo olemassa olevien päätöksenteko- ja yhteistyöelinten työhön. Ohjelmavalmistelua on tehty maakunnan liiton johdolla. Kainuun maakuntavaltuusto on 131

132 käsitellyt ohjelman työsuunnitelmaa joulukuussa 1998 ja ohjelmaluonnosta huhtikuussa Kainuun maakuntahallitus on käsitellyt ohjelman laatimistilannetta kaikissa kokouksissaan loppuvuoden 1998 ja kevätkauden 1999 aikana. Maakuntahallitus hyväksyi Itä-Suomen yhteisen strategiaesityksen helmikuussa Kainuussa toteutetaan parhaillaan EU:n tavoite 6-ohjelmaa, jota varten nimetyt elimet, maakunnan yhteistyöryhmä ja sen työvaliokunta ovat olleet luontevia tavoite 1 -ohjelman valmisteluelimiä. Maakunnan yhteistyöryhmä on käsitellyt ohjelman laatimistilannetta seminaarissaan huhtikuussa Maakunnan yhteistyöryhmä on käsitellyt ohjelman laatimistilannetta lähes kaikissa kevätkauden 1999 kokouksissaan. Ohjelmavalmistelua varten asetettiin erityinen koordinaatiotyöryhmä, jossa ovat maakunnan liiton virkamiesten lisäksi mukana TE-keskuksen johtaja ja osastopäälliköt, ympäristökeskuksen johtaja sekä kolme kunnanjohtajaa. Koordinaatiotyöryhmä on kokoontunut 9 kertaa. Koordinaatiotyöryhmä on valmistellut asioita päätöksentekoelimille. Yhteistyö TEkeskuksen ja ympäristökeskuksen kanssa on ollut jatkuvaa. Itä-Suomen strategialuonnoksesta pyydettiin lausunto hyvin laajalta lausunnonantajajoukolta. Kainuun liitto yhdessä TE-keskuksen ja ympäristökeskuksen kanssa teki kuntakierroksen huhtikuussa 1999, jossa kuultiin kaikkien Kainuun kuntien kommentteja ja ehdotuksia ohjelmatyöhön. Erityisiä yhteisiä neuvottelutilaisuuksia järjestettiin mm. työmarkkinaosapuolten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden edustajien, maaseudun kehittäjätahojen, maakunnan tiedottajien sekä poliittisten puolueiden edustajien kanssa. Maakunnaninfrastruktuurin kehittämiskysymyksiä pohdittiin erityisessä seminaarissa. Kainuun kehittämisen avaintoimialoja (mm. matkailu, puuala, metalli, elintarvike) edustavat kehittämisyksiköt ja työryhmät ovat osallistuneet valmistelutyöhön ja valmistelleet ohjelmaehdotuksia. Kainuun liiton edustajat ovat olleet mukana hyvin lukuisissa tilaisuuksissa esittelemässä ohjelmaluonnoksia. Pohjois-Karjala Vastuu ohjelmatyöstä maakunnan alueella on ollut Pohjois-Karjalan liitolla. Tavoite 1 -ohjelma perustuu Pohjois-Karjalan osalta paljolti Pohjois-Karjalan kehittämisohjelman POKAT 2006 kehittämisstrategiaan. Strategian laadinnan valmistelua toteutti noin 30 eri toimijaryhmää, joihin osallistui eri puolilta maakuntaa noin 500 henkilöä. Kokousten määrä oli noin 100. Maakunnan yhteistyöryhmä ja työjaosto käsittelivät POKAT-ohjelmaa 2-3 kertaa. Maakuntahallitus ja valtuusto käsittelivät ohjelmaluonnosta ennen lopullista hyväksymistä useita kertoja. Itä-Suomen tavoite 1-ohjelmaa on Pohjois-Karjalan osalta valmisteltu myös laajalti. Kehittämisohjelman seurantaa varten kehittämisen painopistealueille maakuntahallituksen perustamat työryhmät (9 työryhmää) ovat käsitelleen tavoite 1-ohjelmaa ja tehneet ehdotuksiansa toimenpiteiksi lähes 40 kokouksessa ja valmisteluseminaareissa. Seutukuntien kuntaperusteiset yhteistyöelimet ja kunnat ovat laatineet ehdotuksiansa kehittämistoimenpiteiksi alueiden eri toimijatahojen kanssa. Ehdotukset ovat olleet maakunnan liiton käytettävissä vuoden 1998 lopussa. Maakunnan kaikki koulutusyksiköt ovat käsitelleet ja valmistelleet oman strategiatyönsä yhteydessä tavoite 1 -ohjelman ehdotuksia. Maakunnan yhteistyöryhmä ja sen työjaosto ovat käsitelleet ja valmistelleet ohjelmaluonnosta 132

133 useita kertoja. Samoin ohjelmaluonnosta on käsitelty maakuntahallituksessa ja maakuntavaltuustossa. Elinkeinoelämän, maatalouden ja ammattiyhdistysjärjestöt ovat saaneet informaatiota tavoite 1 -ohjelman valmistelusta ja laatineet alaansa koskevia toimenpide-ehdotuksia. Huhtitoukokuussa ohjelmaluonnosta esitellään seutukunnissa järjestettävissä kansalaistilaisuuksissa. Liiton toimesta on laadittu tavoite 1-ohjelmaa käsittelevä tiedotuslehti ja annettu tietoa tiedotusvälineiden kautta. Pohjois-Savo Pohjois-Savossa maakuntahallitus käynnisti Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmavalmistelun virallisesti lokakuussa 1998, jolloin hyväksyttiin organisointi, prosessin alustava aikataulu ja päätettiin valmistelevista työryhmistä, joita ovat yritys-, osaamis-, maaseutu-, infra- ja seuturyhmät. Työryhmät koostuvat eri alojen ja alueiden asiantuntijoista; koordinaatiovastuu on liitolla. Yritysryhmän puheenjohtaja on Kuopion kauppakamarin toimitusjohtaja Matti Niiranen, osaamisryhmän Kuopion yliopiston rehtori Petteri Paronen, maaseuturyhmän Pohjois-Savon maaseutukeskuksen johtaja Viljo Pakarinen, infraryhmän maakuntavaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Kari Rajamäki ja seuturyhmän puheenjohtaja Kuopion kaupungin suunnittelupäällikkö Riitta Koskinen. Jo tätä aiemminkin oli valmistelevaa työtä tehty laatimalla Pohjois-Savon kehittämisohjelma vuosille , pitkän aikatähtäimen Pohjois-Savon maakuntasuunnitelma 2020 sekä Pohjois-Savon tavoite 5 b- ja 6-ohjelmat. Työryhmät aloittivat välittömästi valmistelutyön. Prosessin aikana työryhmät ovat pitäneet noin 50 kokousta (kesäkuun loppuun), ja työ jatkuu edelleen. Ministeriöiden kommenteista ja rahoitusjakaumasta työryhmät pitivät myös yhteiskokouksen. Työryhmien puheenjohtajat ja sihteerit sekä kehittämisjohtaja ja TE-keskuksen, lääninhallituksen, ympäristökeskuksen ja keskeisten järjestöjen edustajat muodostavat ohjelmatyön johtoryhmän, joka on kokoontunut työn eri vaiheissa. Johtoryhmän puheenjohtajana toimii maakuntahallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Jorma Huuhtanen ja varapuheenjohtajana maakuntajohtaja. Maakuntahallitus ja maakunnan yhteistyöryhmä ovat koko prosessin ajan osallistuneet tiiviisti päätöksentekoon ja informaation kulkuun. Mm. kaikissa maakuntahallituksen kokouksissa loppuvuoden 1998 ja alkuvuoden 1999 aikana on käsitelty ohjelmaa. Strategiaosuus hyväksyttiin lähetettäväksi sisäasiainministeriölle kokouksessa 22. helmikuuta Maakuntavaltuusto on käsitellyt tavoite 1 -ohjelmaa kokouksissaan , , jolloin oli myös seminaariosuus sekä Marraskuussa 1998 mm. käytiin lähetekeskustelu jatkovalmistelua varten. Maaliskuussa 1999 hyväksyttiin Itä-Suomen yhteinen strategiaosio. Lopullisesti ohjelma-asiakirja hyväksyttiin kesäkuun 1999 kokouksessa. Pohjois-Savon liitto on huolehtinut Itä-Suomen yhteistilaisuuksista koollekutsujana (Itä- Suomen neuvottelukunta, liittojen yhteistyöneuvottelut, yhteiset seminaarit). Ohjelman ympäristökysymyksistä on neuvoteltu Pohjois-Savon ympäristökeskuksen kanssa useaan otteeseen. Maakunnallisia järjestöjä oli tasa-arvoasioista koolla yhteisneuvottelussa Muita partnereita kuultiin mm. sisäasiainministeriön järjestämässä seminaarissa

134 Strategiaosuudesta liitto järjesti laajan kommenttikierroksen tammi-helmikuussa Ohjelma-asiakirjaluonnosta on esitelty kaikissa Pohjois-Savon kunnissa kuntakierroksella huhti-toukokuussa. Liiton edustajat ovat informoineet eri foorumeilla ohjelmatyöstä. Tiedotusvälineet ovat aktiivisesti seuranneet tavoite 1 -ohjelmatyötä. 134

135 LIITE 2 ERI TAHOJEN OSALLISTUMINEN OHJELMAPROSESSIIN Tavoite 1 ohjelman valmisteluprosessi on selostettu molemmissa ohjelma-asiakirjoissa. Komission pyynnöstä sisäasiainministeriö toimittaa lisätietoa järjestöjen antamasta palautteesta kiinnittäen erityistä huomiota keskeisiin suosituksiin sekä esiintyneisiin erimielisyyksiin. Seuraavassa on kuvattu järjestöjen osallistumista ohjelmien valmisteluun sisäasiainministeriön koordinoivasta näkökulmasta. Tämän lisäksi ovat ohjelmia eri ministeriöissä valmistelleet virkamiehet neuvotelleet ja informoineet valmistelusta omien alojensa järjestöjen kautta. Ohjelma-alueen toimijat ovat myös järjestäneet erillisiä tilaisuuksia, joissa järjestöjen ovat tuoneet esille omia mielipiteitään ja keskeisiä tavoitteitaan. Järjestöjen osallistuminen ja esitetyt kommentit Järjestöt kytkettiin monella tavoin mukaan tavoite 1 ohjelman valmisteluun. Joulukuussa 1998 sisäasiainministeriö informoi keskeisiä palkansaaja-, työnantaja-, yrittäjä-, maataloustuottaja-, tasa-arvo- ja ympäristöalan keskusjärjestöjä ohjelmatyön käynnistymisestä. Tämän jälkeen annetussa kirjallisessa palautteessaan järjestöt painottivat toiminnan sekä hallinnoinnin joustavuutta, yritysten ja muiden tahojen osallistumista ja yhteistyötä. Merkittäväksi nähtiin myös myönnettävän tuen kannattavuus, tasa-arvon valtavirtaistaminen, palveluelinkeinojen tasa-arvoinen huomioiminen tukipäätöksissä ja sektorikohtainen hankevalmistelu. Sisäasiainministeriössä on toiminut 1 ja 2 ohjelmien valmistelua koordinoiva työryhmä, jossa ovat olleet edustettuina alueet ja valtion keskushallinto. Tämä työryhmä on järjestänyt teemakohtaisia kokouksia kumppanuudesta, tasa-arvosta ja ympäristökysymyksistä. Tammikuussa 1999 pidetyn työryhmän kokouksen pääteemana oli kumppanuus, jolloin mukana oli edustajia keskeisistä työmarkkinajärjestöistä sekä tasa-arvokysymyksiä edustavilta tahoilta. Kokouksen osanottajilla oli mahdollisuus kommentoida ja esittää kysymyksiä ohjelmatyöstä. Ohessa eri tahojen edustajien esittämät näkemykset tiivistettynä. Elinkeinoelämän kehittämistä ja osallistumista koskevat näkökohdat - paikallistason omaehtoisuutta tulee myös tukea yritysten ja järjestöjen osallistuminen tärkeää, onko se ollut riittävää? - onko ohjelmatyössä saavutettu vain ne yritykset, jotka muutoinkin kehittävät osaamistaan ja toimintaansa? - osallistumisen laajuus vaihtelee alueittain - tiedottamisen rooli osallistumisen aktivoijana keskeinen - asiakaslähtöisyyden tulee olla keskeinen lähtökohta toimenpiteitä kohdennettaessa - aitojen työpaikkojen luominen tärkein tavoite - kiinnitettävä huomiota elinkeinojen muuttuviin rakenteisiin - hankkeiden kokoonjuoksijat tärkeitä - olemassa olevien yritysten toimintaedellytysten parantaminen erityisen tärkeää - rakennerahastovaroja ei tulisi sitoa etukäteen tiettyihin infrahankkeisiin - palvelusektori liian vähän esillä, tämä sektori työllisyyden kannalta tärkeä, palvelujen saatavuus on myös teollisuuden kehittämisen kannalta tärkeää - käytännön esteitä yritysten osallistumiselle pitäisi poistaa (matkakulujen ja ansionmenetysten korvaus) - pk-yritysten sukupolven vaihdosten helpottaminen tulisi ottaa huomioon - erilaiset rahoitusmuodot huomioon, myös välilliset tuet 135

136 Muut teemat - eri alueiden ohjelmilta kaivattiin erilaista profiloitumista - suuret >< pienet hankkeet vastakkainasettelu on turhaa, laatu on tärkein, pelkästään suuriin hankkeisiin ei tulisi keskittyä, pienet hankkeet voivat olla hyvin innovatiivisia ja vaikuttavia, pienet hankkeet voivat olla myös tasa-arvonäkökulmasta ratkaisevan tärkeitä - olisi tärkeää määritellä selkeästi se, mitä asioita hoidetaan EU:n rakennerahastopolitiikalla ja mitä kansallisesti, tämä tulisi selkiyttää myös ohjelma-asiakirjassa - kiinnitettävä huomiota 7-vuoden ohjelmatyön käytännön toteutuksen toimivuuteen - osaaminen ja koulutus tärkeitä teemoja sekä tasa-arvon kannalta että yleensäkin aluekehityksen näkökulmasta - hankkeen ei tarvitsisi olla aina uusi ja innovatiivinen, hyviksi havaittuja malleja tulee voida jatkaa, alkuvaiheen projektien jälkeen pitää voida viedä ideat loppuun - myös sosiaali- ja terveyssektorin mahdollisuudet hanketyössä tulee huomioida - isojen ja pienten hankkeiden suhteen oltiin yksimielisiä; myös pienet hankkeet ovat tärkeitä. Käytännön toteutuksen kannalta voisi olla kuitenkin hyvä, jos pienet hankkeet voisivat olla osia isommista kokonaisuuksista, joista yhteistyöryhmien päätökset tehdään. Järjestöille lähetettiin tammikuussa valmistunut ohjelman strategian ja alueen nykytilan kuvaus kommentoitavaksi. Ympäristöjärjestöt (Suomen Luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto ja Suomen WWF) kutsuttiin helmikuussa pidetyn tavoite 1 ja 2 ohjelmien työryhmän kokoukseen. Ympäristöjärjestön näkökulmasta olennaisia kysymyksiä olivat ympäristöpoliittisen keskustelun virittäminen ja paikallisen tason identiteettikysymys, jonka rakentamisessa ympäristöjärjestöillä oli heidän mielestänsä merkittävä rooli. Järjestöjen mielestä ohjelmissa tuli painottaa rakennemuutosta ja lisätä ohjeistukseen ympäristönäkökulma. Uudella kaudella ympäristöjärjestöjen mielestä lisähuomiota kaipasivat kestävä kehitys ja kumppanuuden laajentaminen. Kestävän kehityksen kannalta yhtä tärkeiksi järjestöt näkivät ympäristönsuojeluhankkeiden rahoituksen ja muiden hankkeiden haitallisten ympäristövaikutusten minimoinnin. Järjestöt esittivät myös, että ympäristöviranomaisten ja järjestöjen rooli ohjelman toteutuksessa selkeytettäisiin, ohjelmien tekemisen ja toteuttamisen julkisuutta lisättäisiin sekä tiedottamista sekä maakuntatason viranomaisten tunnettavuutta parannettaisiin. Toisen kerran ohjelmatyön kannalta tärkeille järjestöille annettiin mahdollisuus kommentoida ohjelmaluonnosta maaliskuussa Lausunnon antoivat tasa-arvotoimisto, Suomen kuntaliitto, maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK ry, Akava sekä Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ry. Palautteessaan järjestöt olivat pääasiassa tyytyväisiä ohjelmaluonnoksiin. Järjestöt esittivät lisäpanostusta maaseudun perus- ja liitännäiselinkeinoihin, metsätalouteen (erityisesti Itä-Suomessa) ja palveluelinkeinoihin. Tasa-arvon toteutuminen läpäisyperiaatteena oli järjestöjen mukaan vielä puutteellista. Ohjelmaa koskevien johtopäätösten teossa tuli huomioida paremmin nykyisen ohjelmakauden vaikuttavuusanalyysit. Saapunutta palautetta käytiin läpi sisäasiainministeriön huhtikuussa järjestämissä alueellisissa seminaareissa, joissa järjestöille annettiin mahdollisuus kommentoida valmistuneita ensimmäisiä ohjelma-asiakirjaversioita. Ohessa järjestöjen esittämät kannanotot tiivistettynä. 136

137 - Työllisyys ja työllisyysvaikutuksien ensisijaisuus - Kehittämistyössä tulisi ottaa huomioon myös ikääntyvät työntekijät - Myös kädentaitoihin voi liittyä huippuosaamista - Itä-Suomen ohjelmatyössä pitäisi keskittyä vanhojen rakenteiden kehittämiseen ja muuttamiseen. Tavoitteena on saada Itä-Suomen maakunnat kilpailukykyisiksi. - Suurten hankkeiden tärkeys - Ohjelman joustavuuden tärkeys, jotta se mahdollistaa seitsemänvuotisen ohjelmatyön tuloksellisen toteuttamisen - Yrittäjyyden ja yritystoiminnan ensisijaisuus ohjelmatyössä. - Yrittäjä- ja asiakaslähtöisyyden ensisijaisuus - Metsien merkitys ei tule riittävästi esiin Itä-Suomen ohjelmassa - Hakumenettelyjen selkeyttämisen tarve, tiedon levitys tukijärjestelmistä ja koko ohjelmatyöstä tärkeää - Palvelujen merkitys alueellisessa kehittämisessä huomioitava, myös palvelusektoria tulee kohdella tasapuolisesti muiden elinkeinojen kanssa - Tuet eivät saa vääristää kilpailua - Naisten asema korreloi suoraan alueen kehitystasoon. Tästä syystä naisten olosuhteisiin ja naisten aseman parantamiseen tulee kiinnittää huomiota. Keskeisiä kysymyksiä muuttoliike, koulutuksen ja työmarkkinoiden sukupuolen mukaisen jaon purkaminen, naisten yrittäjätoiminta ja sen rahoitusmuodot sekä koulutus. - Yrittäjien ja tavallisten ihmisien mukaan saaminen tärkeää Seuraavan kerran järjestöt kommentoivat kirjallisesti ohjelmaluonnosta kesäkuun 1999 lopulla. Järjestöistä kommentteja antoivat Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry, Suomen Yrittäjät sekä Palvelutyönantajat. Järjestöt olivat tyytyväisiä osallistumismahdollisuuksiin. Lisäpanostusta kaivattiin palvelusektorin rakennemuutokseen vahvistamalla yksityisten palvelujen roolia. Itä-Suomen ohjelmaluonnokseen toivottiin metsätalouden merkityksen korostamista. Syyskuussa 1999 pidettyyn tavoite 1 ja tavoite 2 ohjelmien valmistelutyöryhmän kokoukseen pyydettiin järjestöjen edustajia keskustelemaan tavoite 1 ohjelmaesityksistä. Yleisesti ottaen järjestöjen edustajat pitivät esitettyjä strategioita hyvinä ja totesivat osallistumismahdollisuuksiensa ohjelmaprosessiin olleen tyydyttäviä. Palvelutyönantajien edustaja kritisoi sitä, että ohjelmissa ei esitetä riittävästi strategioita modernin palveluyhteiskunnan kehittämiseksi ja julkinen sektori jäi vähälle huomiolle. Naisjärjestöjen Keskusliiton edustaja korosti mm. naisten työllistymismahdollisuuksia parantavien hankkeiden tärkeyttä ja tasa-arvonäkökulman aitoa sisäistämistä. Järjestöjen edustajat kiinnittivät runsaasti huomiota myös ohjelmien tehokkaaseen hallinnointiin ja toteuttamiseen. Järjestöt kiinnittivät huomiota myös yritysten mukaan saamisen tärkeyteen ohjelmien toteutuksessa, mihin myös hallintojärjestelmällä on suuri vaikutus. Järjestöjen näkökantojen huomioiminen Järjestöjen edustajat ovat tuoneet esille omia mielipiteitään ja keskeisiä tavoitteitaan edellä kuvatun mukaisesti ohjelmaprosessin eri vaiheissa. Järjestöjen edustajien esittämiä näkökulmia on yhteen sovitettu ja huomioitu ohjelman valmistelussa sekä alueilla että keskushallinnossa niiltä osin kuin se on ollut ohjelmalle esitettyjen tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaista. Käytyjen keskustelujen pohjalta voi todeta palvelusektoria, metsätaloutta (erityisesti Itä-Suomessa) ja tasa-arvoa koskeneiden näkökantojen olleen esillä kaikissa ohjelmasta käydyistä neuvotteluista. Suuria ristiriitoja ohjelman valmistelijoiden ja järjestöjen välillä ei kuitenkaan ole esiintynyt. 137

138 Muun muassa järjestöjen kritisoimaa, nykyisellä ohjelmakaudella raskaaksi koetun byrokratian karsimiseksi sekä ohjelman toteuttamisen nopeuttamiseksi on sisäasiainministeriön johdolla valmisteltu uutta hallintomallilakia. Lakia on valmisteltu yhtäaikaisesti tavoite 1 ohjelmien kanssa ja sen valmisteluun ovat myös järjestöt osallistuneet. Lakiesitys on jätetty eduskunnan käsiteltäväksi. Uusi hallintomallilaki tulee vaikuttamaan ratkaisevasti ohjelman toteuttamiseen alueilla ja korostamaan järjestöjen asemaa. Järjestöille on turvattu vahva asema yhtenä kolmesta osapuolesta. Lain mukaan maakunnan yhteistyöryhmän kokoonpano tulee seuraavalla ohjelmakaudella koostumaan kunnan luottamusmiehistä, valtion virkamiehistä sekä järjestöistä. Järjestöjen keskeisimmät esiin nostamat asiat - Hankeaktivaattoritoiminta; hyvät kokemukset Hankeaktivaattoritoiminta on laajentanut ja nostanut alueiden yritysten yhteistyöverkkoa. Olemassa olevista tarpeista syntyneet hankeideat ovat muotoutuneet hankkeiksi, joiden toteuttamiseen ollaan sitoutuneita ja joille asetetut tulokset saavutetaan. Hankeaktivaattorit ovat omissa raporteissaan todenneet työn sisältäneen alueiden hankekohtaisten rahoitusneuvontatarpeiden täyttämistä sekä ylimaakunnallisen toiminnan aloittamisen helpottamista. - Oikeiden työpaikkojen luominen Nykyisillä ohjelmilla on järjestöjen mukaan luotu jossain määrin ns. keinotekoisia työpaikkoja joiden vaikutukset itse työllisyyteen ovat jääneet vähäisiksi. Kritiikki on kohdistunut erityisesti ESR-toimenpiteillä aikaansaatuihin työpaikkoihin. Järjestöt ovat esittäneet toiveita säilyvämpien työpaikkojen luomiseksi, jotka vähentäisivät alueen työttömyyttä pitkällä aikavälillä. Järjestöjen edustajat ovat korostaneet uusien työpaikkojen synnyttämistä palvelemaan alueen yritysten jo olemassa olevia tarpeita. Järjestöjen mukaan yritysten tulevien tarpeiden ennakoiminen ja niihin varautuminen on tärkeää. Tarpeisiin voidaan järjestöjen mukaan varautua ylläpitämällä yritysten henkilöstön ammattitaitoa ja osaamista, kehittämällä tuotannollista toimintaa ja rakentamalla toiminnan kannalta tarpeellista infrastruktuuria. - Palvelusektorin riittämätön kohtelu Järjestöjen mukaan ei palvelusektoria nykyisellä ohjelmakaudella ole nähty tasapuolisena elinkeinona muiden rinnalla tukia myönnettäessä ja sen merkitys alueellisessa kehityksessä on jäänyt liian vähälle huomiolle. Alan järjestöjen edustajat ovat todenneet ohjelma-asiakirjoista puuttuvan melkein kokonaan strategiat modernin palveluyhteiskunnan kehittämiseksi. Ohjelma-asiakirjoissa on myös julkisen sektorin huomioiminen jäänyt liian vähäiseksi. Kehittämistyöhön tulee järjestöjen mukaan kytkeä mukaan yksityinen palveluala ja tavoitteeksi asettaa myös kokonaisia palvelukokonaisuuksia koskevat hankkeet (esim. kauppakeskukset). - Hyöty hinta analyysi tuesta Järjestöjen edustajien mukaan ohjelmatyössä tulee muistaa toiminnan tarvelähtöisyys. Tukea tulisi ensisijaisesti myöntää hankkeisiin jotka parantavat toimijoiden kilpailukykyä. Järjestöjen edustajat ovat huomauttaneet isojen ja pienten hankkeiden tuomista hyödyistä ja haitoista. Hankkeen hakijan sitoumusaste kasvaa jos myös hänen vastikkeellisuus toiminnan toteutumisesta lisääntyy. 138

139 - Olemassa olevien yritysten toimintaympäristön parantaminen ärjestöjen edustajien mukaan ensisijaisesti tulisi panostaa jo toimiviin yrityksiin ja kehittää niiden kilpailukykyä, jolloin toiminnalla on positiivinen ja pysyvä vaikutus myös työllisyyteen. Yritysten toimintaympäristöä tulisi pyrkiä parantamaan hankkeilla, jotka turvaavat ammattitaitoisen työvoiman saannin erityisesti teknologia- ja teollisuustoimialoilla. Toiminnassa tulee huomioida myös elinikäisen oppimisen vaatimus. Järjestöt näkivät olennaiseksi myös yrityksiä palvelevan infrastruktuurin kehittämisen, erityisesti tietoliikenteen kehittäminen. Ohjelmaasiakirjassa tulee järjestöjen edustajien mukaan ehkäistä varojen sitominen etukäteen esim. johonkin tiettyyn infrahankkeeseen. Toimintaympäristön kehittämisen kannalta tärkeäksi koettiin myös ns. valkoisten alueiden sekä veturiyrityksien kytkeminen mukaan toimintaan. Olemassa olevien yritysten verkottumista ja yhteistyötä eri alojen välillä tulee järjestöjen mukaan edistää. Tärkeinä toimialoina korostuivat uusien investointien sekä tutkimuksen ja tuotekehityksen kehittäminen. - Yritysten matkustus ja toimeentulon tukeminen teknisestä avusta Osa järjestöjen edustajista kritisoi ohjelman teknisellä avulla toteutettua tiedottamista. Julkaistut tiedotteet eivät ole aina vastanneet esim. alueen yritysten tarpeita jolloin hyödyllisempää olisi ollut mm. yritysten ja niiden henkilöstön matkakulujen tukeminen. - Muut rahoituskeinot ärjestöjen edustajat uskovat erilaisten rahoituskeinojen (kuten Finvera Oyj) täydentävän toisiaan ja lisäävän ohjelman toteuttamisen monipuolisuutta pk-yrityksissä ja naisten omistamissa yrityksissä. Lainojen todettiin varmistavan hankkeiden korkean laadun koska niissä on mukana myös oma rahaa. - Toimialakohtainen hankevalmistelu / sectoral project preparation Tavoite 6 ohjelmassa käytössä ollut hankeaktivaattorityö on järjestöjen piirissä koettu hyväksi toiminnaksi. Toimialakohtainen hankevalmistelu on nostanut hankkeiden tasoa ja vähentänyt ohjelmien virkamiesvetoisuutta. Järjestöt näkivät erityisen tärkeänä toimialakohtainen hankevalmistelun puu- ja metallialalla sekä palveluyritys- tai klusterikohtaisena. 139

140 BKT toimialoittain milj. mk Etelä-Savo Maa- ja Teollinen Rakennus- Kauppa ja Muut Julkinen TOIMIALAT Välilliset BKT metsätalous toiminta toiminta liikenne palvelut toiminta yhteensä rahoituspalv. yhteensä ,324 2,274 1,326 2,219 2,047 2,742 12, , ,974 1,794 1,149 2,162 2,156 3,020 12, , ,951 1, ,043 2,101 2,981 11, , ,846 2, ,859 2,294 2,807 11, , ,150 2, ,800 2,347 2,788 12, , ,384 2, ,891 2,338 2,915 12, , ,171 2, ,878 2,449 2,947 12, ,535 Pohjois-Savo Maa- ja Teollinen Rakennus- Kauppa ja Muut Julkinen TOIMIALAT Välilliset BKT metsätalous toiminta toiminta liikenne palvelut toiminta yhteensä rahoituspalv. yhteensä ,565 4,685 2,029 3,651 3,485 4,357 20, , ,140 4,028 2,085 3,364 3,411 4,742 19, , ,975 4,154 1,246 3,257 3,329 4,780 18, , ,952 4,285 1,036 3,134 3,620 4,514 18, , ,357 4,860 1,061 3,315 3,715 4,576 19, , ,301 5,604 1,248 3,477 3,855 4,803 21, , ,277 5,324 1,287 3,609 4,097 5,010 21, ,053 Pohjois-Karjala Maa- ja Teollinen Rakennus- Kauppa ja Muut Julkinen TOIMIALAT Välilliset BKT metsätalous toiminta toiminta liikenne palvelut toiminta yhteensä rahoituspalv. yhteensä ,041 2,263 1,559 2,175 2,018 3,012 13, , ,732 1,990 1,330 2,028 2,137 3,372 12, , ,645 2, ,924 2,108 3,332 12, , ,596 2, ,796 2,245 3,162 11, , ,730 3, ,751 2,317 3,119 12, , ,669 3, ,895 2,391 3,243 13, , ,641 3, ,847 2,577 3,353 13, ,024 Kainuu Maa- ja Teollinen Rakennus- Kauppa ja Muut Julkinen TOIMIALAT Välilliset BKT metsätalous toiminta toiminta liikenne palvelut toiminta yhteensä rahoituspalv. yhteensä ,005 1, , ,803 7, , , ,110 1,041 1,943 6, , , ,050 1,844 6, , , ,144 1,701 6, , , ,150 1,701 6, , , ,180 1,773 7, , , ,281 1,831 6, ,617 ITÄ-SUOMI Maa- ja Teollinen Rakennus- Kauppa ja Muut Julkinen TOIMIALAT Välilliset BKT metsätalous toiminta toiminta liikenne palvelut toiminta yhteensä rahoituspalv. yhteensä ,935 10,718 5,680 9,195 8,530 11,914 53,972-1,955 52, ,765 9,015 5,226 8,664 8,745 13,077 51,492-1,760 49, ,450 9,373 3,651 8,176 8,588 12,937 49,175-1,196 47, ,187 10,375 2,798 7,693 9,303 12,184 48,540-1,561 46, ,165 11,931 3,138 7,806 9,529 12,184 51,753-1,595 50, ,217 13,537 3,417 8,231 9,764 12,734 54,900-1,535 53, ,941 12,762 3,105 8,273 10,404 13,141 54,626-1,400 53,226 KOKO MAA Maa- ja Teollinen Rakennus- Kauppa ja Muut Julkinen TOIMIALAT Välilliset BKT metsätalous toiminta toiminta liikenne palvelut toiminta yhteensä rahoituspalv. yhteensä , ,234 43,348 93,867 99,434 82, ,161-17, , , ,242 36,840 87, ,719 90, ,641-15, , , ,266 25,943 84,815 97,962 90, ,676-10, , , ,343 20,935 84, ,495 86, ,422-14, , , ,004 23,243 89, ,384 87, ,044-14, , , ,837 28,274 94, ,073 91, ,504-14, , , ,749 29,160 99, ,231 96, ,806-13, ,

141 LIITE 4 BKT/asukas, markkaa Vuosi Etelä-Savo Pohjois-Savo ohjois-karja Kainuu Koko maa ,772 78,025 71,275 71,565 90, ,248 74,211 68,639 68,620 86, ,706 70,809 66,198 65,968 83, ,481 69,353 64,870 65,672 84, ,869 74,464 70,117 69,602 88, ,362 80,033 75,289 71,655 96, ,202 81,592 73,690 69,804 99,025 Arvonlisäys yhteensä seutukunnittain Itä-Suomessa 1996 (käyvin hinnoin, milj. mk)

142 142 LIITE 5

143 LIITE 5 *) Ennakkotieto 143

144 Ammatillisen tutkinnon suorittaneiden henkilöiden osuudet ikäryhmittäin 1998 (Tilastokeskus). LIITE 6 Ikäryhmä Koko maa Itä-Suomen tavoite 1 -alue Henkilön korkein tutkinto Miehet Naiset Kaikki Miehet Naiset Kaikki (%) (%) (%) (%) (%) (%) vuotiaat Ammatillinen tutkinto Ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinto vuotiaat Ammatillinen tutkinto Ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinto vuotiaat Ammatillinen tutkinto Ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinto Yhteensä vuotiaat Ammatillinen tutkinto Ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinto Sisältää opistoasteen ja ammatillisen korkea-asteen tutkinnot, joista ammattikorkeakoulututkinnot on tasoa kohottamalla kehitetty. Ammatillisen koulutuksen aloituspaikat suhteessa keskimääräiseen nuorten rekrytointi-ikäluokkaan vuonna 1999 (Opetusministeriö; Opetushallitus). Koulutus Koko maa Itä-Suomen tavoite 1 -alue 1 (%) (%) Toisen asteen ammatillisen koulutuksen aloituspaikat suhteessa vuotiaiden keskimääräiseen ikäluokkaan Korkeakoulujen aloituspaikat suhteessa vuotiaiden keskimääräiseen ikäluokkaan Sisältää sellaiset maakunnat, jotka kuuluvat osittain tai kokonaan alueeseen. 144

145 Yritykset toimialoittain Itä-Suomessa v Toimiala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu ITÄ-SUOMI KOKO MAA Itä-Suomen osuus koko maasta A Maa-,riista- ja metsätalous ,534 6, B Kalatalous C Mineraalien kaivu , CA Energiamineraalien kaivu CB Malmien ja mineraalien kaivu D Teollisuus 978 1, ,479 29, DA Elintarvikkeiden, juomien ja tupakan valm , DB Tekstiilien ja vaatteiden valmistus , DC Nahan ja nahkatuotteiden valmistus DD Puutavaran ja puutuotteiden valmistus , DE Massan jne. valmistus; kust. ja painaminen , DG Kemikaalien,kemiall.tuott. ja tekokuitujen valm DH Kumi- ja muovituotteiden valmistus DI Ei- metallisten mineraalituotteiden valmistus , DJ Perusmetallien ja metallituotteiden valmistus , DK Koneiden ja laitteiden valmistus , DL Sähköteknisten tuotteiden ja optisten laitteiden valmistus , DM Kulkuneuvojen valmistus DN Muu valmistus , E Sähkö-,kaasu- ja vesihuolto F Rakentaminen 938 1, ,343 30, G Tukku-ja vähittäiskauppa 1,636 2,411 1, ,323 58, H Majoitus- ja ravitsemistoiminta ,410 10, I Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 951 1, ,613 24, J Rahoitustoiminta , K Kiinteistö-,vuokraus-ja tutkimuspalvelut; liike-elämän palvelut 1,186 1,743 1, ,538 53, L Julkinenhallinto, maanpuolustus jne M Koulutus , N Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut , O Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut 675 1, ,702 21, P Työnantajakotitaloudet YHTEENSÄ 7,632 10,438 7,224 3,376 28, , LIITE 7 LÄHDE: Tilastokeskus 145

146 LIITE 8 Itä-Suomen maakuntien maakuntaohjelmien painopisteet ja niille sijoittuvat hankkeet rahoitustietoineen (sidottu EU-rahoitus tähän mennessä). Kainuu Etelä-Savo Koo di Maak.ohjelman painopiste Kpl Mmk Koo di Maak.ohjelman painopiste Kpl Mm k 1 Metsät ja A1 Metsät ja puunjalostus 33 2 Elintarvikeala A3 Elintarviketalous 55 3 Matkailu A4 Matkailu ja lomailu 65 4 Elektroniikka A2 Ympäristöyritystoimint 18 5 Metalli Kulttuuri Avainalojen keskinäiset Avainalat yhteensä Avainalat yhteensä 17 Elinkeinoelämän tukitoiminnot yht. Kainuulaisen hyvinvoinnin Maakunnan sidokset ja Pk-yritystoiminnan edell., Osaaminen ja C3 Työllisyyden hoito B4 Maakunnan sidokset Kaikki yhteensä Kaikki yhteensä

147 Pohjois-Karjala Pohjois-Savo (5b) Koo di Maak.ohjelman painopiste Kpl Mmk Koo di Maak.ohjelman painopiste Kpl Mm k 3,21 Metsävarojen käyttö Metsä, sen jalost., energia (ei metalli) ,23 Elintarvikeketjun kehittäminen Elintarviketalous, maito ja marjat ,25 Matkailun ja vapaaaikapalvelujen kehittäminen 3,22 Muovi-, metalli- ja kiviteollisuus Matkailu ja vapaa-aika ,27 Energia Metalliteollisuuden kehittäminen Avainalat yhteensä Avainalat yhteensä Asuminen ympäristö, alueellisen osaamisen vahvistaminen ja Osaaminen, pkyritysten keh., maaseudun palvelut ja ympäristöhuolto Inhimillisten voimavarojen kehittäminen Maakunnan sisäisen ja ulkoisen yhteysverkon kehittäminen Kaikki yhteensä Kaikki yhteensä * Etelä-Savon osalta sidottu tieto = EU-rahoitusvaraukset yhteensä ** Tietojen ajankohta: Kainuu , Pohjois-Karjala , Etelä-Savo , Pohjois-Savo

148 LIITE 9 Yritystuet (EU + kansall.) Itä-Suomessa (Kainuusta mukana vain vuodet ). Toimialat on lajiteltu yritystuen markkamäärän mukaan. Kärkitoimialat on lihavoitu ja menestystoimialat lisäksi kehystetty. Toimiala Rah.päät. Kpl Yritystuki 1000 mk Päätös % Tuki % Osuus arvonlis. Perusmetalli ,3 15,7 2,4 Puutavara ,5 14,9 2,8 Elintarvikkeet ,1 6,4 2,0 Kumi, muovi ,9 6,0 0,8 Sähkötekn ,1 5,9 1,2 Yrityspalvelut ,0 5,3 2,0 Koneet ,2 4,8 2,3 Sähkö, lämpö ,1 4,5 2,3 Savi, lasi ,8 4,0 0,7 Kiinteistöpalvelut ,1 3,7 1,1 Valtio ,2 3,6 5,3 Muu valmistus ,5 3,3 0,5 Tekstiilit ,0 3,2 0,9 Asuntojen hall ,5 3,2 9,2 Graahall. Graafinen ,7 2,7 1,4 Rahoitus, ,3 2,6 3,0 vakuutus Massa, paperi ,6 2,2 3,3 Kemikaali ,6 1,7 1,1 Järjestöt ,2 1,1 2,0 Majoitus, ravits ,1 1,1 1,7 Yksityiset palv ,2 0,8 1,8 Tuntematon ,8 0,4 0 Mineraalit ,9 0,4 0,8 Kauppa, korjaus ,6 0,4 6,3 Kulkuneuvo ,1 0,4 0,6 Talonrakent ,4 0,4 4,0 Liikenteen palv ,8 0,3 0,3 Maatalous ,3 0,3 4,8 Kunnat ,3 0,2 18,4 Posti, teleliikenne ,2 0,1 2,1 Nahka ,3 0,1 0,0 Metsätalous ,3 0,1 7,9 Vesiliikenne ,1 0,0 0,0 Maantieliikenne ,1 0,0 3,9 YHTEENSÄ ,0 100,0 100,0 148

149 149 LIITE 10

150 150 LIITE 11

151 151 LIITE 12

152 152 LIITE 13

153 153 LIITE 14

154 154 LIITE 15

155 155 LIITE 16

Uusi SeutUra -hanke. Uusi SeutUra hanke edistää osaavan työvoiman ja Pielisen Karjalan työpaikkojen kohtaamista

Uusi SeutUra -hanke. Uusi SeutUra hanke edistää osaavan työvoiman ja Pielisen Karjalan työpaikkojen kohtaamista Uusi SeutUra -hanke Uusi SeutUra hanke edistää osaavan työvoiman ja Pielisen Karjalan työpaikkojen kohtaamista Pielisen Karjalan vahvat klusterit Tässä aineistossa on tarkasteltu Pielisen Karjalan eli

Lisätiedot

Iisalmi tilastoina. Aineisto koottu Pohjois-Savon liitossa 24.6.2015

Iisalmi tilastoina. Aineisto koottu Pohjois-Savon liitossa 24.6.2015 Iisalmi tilastoina Aineisto koottu Pohjois-Savon liitossa 24.6.2015 Yleistä Iisalmesta Väkiluku 22 115 henkilöä (31.12.2014) Pinta-ala yhteensä 872,18 km 2, josta maata 762,97 km 2 ja makeaa vettä 109,21

Lisätiedot

VATT:n ennusteet Toimiala Online -tietopalvelussa. Toimiala Onlinen syysseminaari 12.10.2011. Jussi Ahokas

VATT:n ennusteet Toimiala Online -tietopalvelussa. Toimiala Onlinen syysseminaari 12.10.2011. Jussi Ahokas VATT:n ennusteet Toimiala Online -tietopalvelussa Toimiala Onlinen syysseminaari... Jussi Ahokas VATT:n ennakointityö ja Toimiala Online VATT:n ennakointityön taustaa Ennakoinnin tulokset laadulliset skenaariot

Lisätiedot

Jyväskylän seudun elinkeinorakenteen muutos 2000 2014 ja kehitysmahdollisuudet

Jyväskylän seudun elinkeinorakenteen muutos 2000 2014 ja kehitysmahdollisuudet Jyväskylän seudun elinkeinorakenteen muutos 2000 2014 ja kehitysmahdollisuudet Selvityksen tavoitteet ja toteutus Taustaa Keski- Suomen ja erityisesti Jyväskylän seudun elinkeinorakenne osoittautui laman

Lisätiedot

LIITE 3. Lähteet. Lähteenä käytetyt tilastoaineistot:

LIITE 3. Lähteet. Lähteenä käytetyt tilastoaineistot: Lohjan kaupungin elinkeinopoliittinen ohjelma vuosille 26-213 Lähteet LIITE 3 Lähteenä käytetyt tilastoaineistot: Kaavio 1. Lohjan väkiluku vuosina 1995-25 Kaavio 2. Väkiluvun muutos Lohjalla vuodesta

Lisätiedot

Aviapolis-tilastoja lokakuu 2007

Aviapolis-tilastoja lokakuu 2007 -tilastoja lokakuu 2007 Väestö ikäryhmittäin -alueella ja koko Vantaalla 1.1.2007 ja ennuste 1.1.2015 väestöosuus, % 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 2007 2015 2007 2015 Vantaa 75+ -vuotiaat 65-74 -vuotiaat

Lisätiedot

Tilastotietoja Kymenlaaksosta. 29.1.2016 päivitetty

Tilastotietoja Kymenlaaksosta. 29.1.2016 päivitetty Tilastotietoja Kymenlaaksosta päivitetty Kymenlaakson väkiluku kunnittain 2015 Väkiluku yhteensä 179 861 ennakko (1.1.2015) 2 Lähde: Tilastokeskus ennakko Kymenlaakson väkiluku kunnittain 2015 Väkiluku

Lisätiedot

Aviapolis-tilastot. Kesäkuu 2008

Aviapolis-tilastot. Kesäkuu 2008 -tilastot Kesäkuu 2008 Väestö ikäryhmittäin Aviapoliksen suuralueella ja koko Vantaalla 1.1.2008 ja ennuste 1.1.2018 100 90 väestöosuus, % 80 70 60 50 40 30 20 10 75+ -vuotiaat 65-74 -vuotiaat 25-64 -vuotiaat

Lisätiedot

LIITE 2. Tilastoliite: Kuva Kainuusta ja sen kunnista

LIITE 2. Tilastoliite: Kuva Kainuusta ja sen kunnista LIITE 2. Tilastoliite: Kuva Kainuusta ja sen kunnista Sisältö 1. Kehitys 2000-luvulla... 1 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. Väestön kehitys 2000-2014 (2000=100).... 1 Ikärakenne 2000 ja 2014... 1 Työpaikkojen

Lisätiedot

YHDISTYMISSELVITYS TUUSNIEMI KUOPIO TOIMINTAYMPÄRISTÖ

YHDISTYMISSELVITYS TUUSNIEMI KUOPIO TOIMINTAYMPÄRISTÖ YHDISTYMISSELVITYS TUUSNIEMI KUOPIO TOIMINTAYMPÄRISTÖ 1 Tuusniemen kunnan ja Kuopion kaupungin toimintaympäristökuvaus Toimintaympäristön muutoshaasteet Tuusniemen kunnan ja Kuopion kaupungin toimintaympäristön

Lisätiedot

SIUNTION KUNTA SJUNDEÅ KOMMUN. Elinkeinopoliittisen ohjelman liite 3. Toimintaympäristö. Väestö- ja elinkeinorakenne

SIUNTION KUNTA SJUNDEÅ KOMMUN. Elinkeinopoliittisen ohjelman liite 3. Toimintaympäristö. Väestö- ja elinkeinorakenne Elinkeinopoliittisen ohjelman liite 3 Toimintaympäristö Tavoitteiden, päämäärien ja toimenpiteiden muodostamiseksi on tunnettava kunnan nykyinen toimintaympäristö. Toimintaympäristössä elinkeinojen kannalta

Lisätiedot

Tilastotietoja Kymenlaaksosta. 18.8.2015 päivitetty

Tilastotietoja Kymenlaaksosta. 18.8.2015 päivitetty Tilastotietoja Kymenlaaksosta 18.8.215 päivitetty Kymenlaakson väkiluku kunnittain 215 Väkiluku yhteensä 179 861 ennakko (1.1.215) 2 Lähde: Tilastokeskus ennakko Kymenlaakson väkiluku kunnittain 215 Väkiluku

Lisätiedot

Väestön määrä Aviapoliksen suuralueella 1991-2009 ja ennuste vuosille 2010-2019

Väestön määrä Aviapoliksen suuralueella 1991-2009 ja ennuste vuosille 2010-2019 Väestön määrä Aviapoliksen suuralueella 1991-2009 ja ennuste vuosille 2010-2019 25 000 22 500 20 000 Ennuste 19 016 väestön määrä 17 500 15 000 12 500 10 000 15 042 7 500 5 000 2 500 0 1991 1993 1995 1997

Lisätiedot

Botniastrategia. Arvostettu aikuiskoulutus. Korkea teknologia. Nuorekas. Vahva pedagoginen osaaminen. Mikro- ja pk-yrittäjyys. Tutkimus ja innovaatiot

Botniastrategia. Arvostettu aikuiskoulutus. Korkea teknologia. Nuorekas. Vahva pedagoginen osaaminen. Mikro- ja pk-yrittäjyys. Tutkimus ja innovaatiot 2015 Botniastrategia Kansainvälinen Nuorekas Vahva pedagoginen osaaminen Korkea teknologia Toiminnallinen yhteistyö Mikro- ja pk-yrittäjyys Vaikuttavuus Arvostettu aikuiskoulutus Tutkimus ja innovaatiot

Lisätiedot

Muuttajien taustatiedot 2005

Muuttajien taustatiedot 2005 TILASTOTIEDOTE Sivu 1 / 1 2008:9 30.5.2008 Muuttajien taustatiedot 2005 Tilastokeskus julkaisi muuttajien taustatiedot vuodelta 2005 poikkeuksellisen myöhään eli huhtikuun lopussa 2008. Tampereelle muutti

Lisätiedot

Toimintaympäristö. Muuttajien taustatiedot. 12.5.2014 Jukka Tapio

Toimintaympäristö. Muuttajien taustatiedot. 12.5.2014 Jukka Tapio Toimintaympäristö Muuttajien taustatiedot Dialuettelo Dia 3 Kuntien välinen nettomuutto Tampereella iän mukaan 2013 Dia 4 Kuntien välinen nettomuutto kehyskunnissa iän mukaan 2013 Dia 4 Tampereen maahan-

Lisätiedot

NÄKEMYKSIÄ ENSI VUOSIKYMMENEN TYÖVOIMA- JA KOULUTUSTARPEISTA

NÄKEMYKSIÄ ENSI VUOSIKYMMENEN TYÖVOIMA- JA KOULUTUSTARPEISTA NÄKEMYKSIÄ ENSI VUOSIKYMMENEN TYÖVOIMA- JA KOULUTUSTARPEISTA Opetushallinnon koulutustarjontaprojektien tavoitteita ja tuloksia Tulevaisuusluotain seminaari 9.2. 2005 Ilpo Hanhijoki Osaamisen ja sivistyksen

Lisätiedot

TIEDOTE 4/2014 TYÖSSÄKÄYNTI KUOPIOSSA

TIEDOTE 4/2014 TYÖSSÄKÄYNTI KUOPIOSSA KUOPION KAUPUNKI Konsernipalvelu Talous- ja strategiapalvelu Elokuu 213 TIEDOTE 4/214 TYÖSSÄKÄYNTI KUOPIOSSA Väestö pääasiallisen toiminnan mukaan Kuopiossa 31.12.212 Tilastokeskuksen keväällä 214 julkaisemien

Lisätiedot

Näkökulmia Helsingin seudun ja Espoon työmarkkinoihin ja talousnäkymiin

Näkökulmia Helsingin seudun ja Espoon työmarkkinoihin ja talousnäkymiin Espoo Valtuuston seminaari 22.4.2015 Seppo Laakso, Näkökulmia Helsingin seudun ja Espoon työmarkkinoihin ja talousnäkymiin Helsingin seudun kasvu 2000-luvulla Bruttokansantuote v. 2010 hinnoin, Ind.2000=100

Lisätiedot

Muuttajien taloudellinen tausta tietoja Vantaalle ja Vantaalta muuttaneista vuosilta 1996-98

Muuttajien taloudellinen tausta tietoja Vantaalle ja Vantaalta muuttaneista vuosilta 1996-98 Tilastokatsaus 21:4 Vantaan kaupunki Tilasto ja tutkimus 29.3.21 Katsauksen laatija: Hannu Kyttälä, puh. 8392 2716 sähköposti: hannu.kyttala@vantaa.fi B6 : 21 ISSN 786-7832, ISSN 786-7476 Muuttajien taloudellinen

Lisätiedot

Tiedoston välilehdet. sekä Mitenna-toimialaluokitus.

Tiedoston välilehdet. sekä Mitenna-toimialaluokitus. Tiedoston välilehdet 1. Toimialan työlliset maakunnittain VOSE-hankkeessa määritellyllä vähittäiskaupan alalla (poikkeaa siis hieman Tilastokeskuksen pelkästä vähittäiskauppa-luokasta, koska sisältää ajoneuvojen

Lisätiedot

Pirkanmaa. Maakunnan yleisesittely Pirkanmaan liitto 2014

Pirkanmaa. Maakunnan yleisesittely Pirkanmaan liitto 2014 Pirkanmaa Maakunnan yleisesittely Pirkanmaan liitto 2014 Toiseksi suurin Suomessa on 19 maakuntaa, joista Pirkanmaa on asukasluvultaan toiseksi suurin. Puolen miljoonan asukkaan raja ylittyi marraskuussa

Lisätiedot

Rakennerahastokausi 2014-2020 Ohjelman valmistelu. Pohjois-Savon maakuntavaltuuston seminaari 8.10.2012, Varkaus Satu Vehreävesa, aluekehitysjohtaja

Rakennerahastokausi 2014-2020 Ohjelman valmistelu. Pohjois-Savon maakuntavaltuuston seminaari 8.10.2012, Varkaus Satu Vehreävesa, aluekehitysjohtaja Rakennerahastokausi 2014-2020 Ohjelman valmistelu Pohjois-Savon maakuntavaltuuston seminaari 8.10.2012, Varkaus Satu Vehreävesa, aluekehitysjohtaja Komission esitykset tulevan rakennerahastokauden osalta

Lisätiedot

Pohjanmaan ennakoidun rakennemuutoksen suunnitelma. Irina Nori, Pohjanmaan liitto, versio 181215

Pohjanmaan ennakoidun rakennemuutoksen suunnitelma. Irina Nori, Pohjanmaan liitto, versio 181215 Tilastoaineisto Pohjanmaan ennakoidun rakennemuutoksen suunnitelma Irina Nori, Pohjanmaan liitto, versio 181215 Elinkeinorakenne Muutosjoustavuus Riskitoimialojen tunnistaminen Teollisuus on edelleen suurin

Lisätiedot

TAMPEREEEN TYÖLLISYYS TAMMI KESÄKUUSSA 2008

TAMPEREEEN TYÖLLISYYS TAMMI KESÄKUUSSA 2008 TILASTOTIEDOTE Sivu 1 / 6 TAMPEREEEN TYÖLLISYYS TAMMI KESÄKUUSSA 2008 Tampereen työllisyyden kehitys jatkoi hidastumistaan Työnvälitysrekisteritietojen mukaan Tampereella oli tämän vuoden puolivälissä

Lisätiedot

METSÄSEKTORI TUOTTAA JA TYÖLLISTÄÄ

METSÄSEKTORI TUOTTAA JA TYÖLLISTÄÄ METSÄSEKTORI TUOTTAA JA TYÖLLISTÄÄ Tämä kalvoesitys pohjautuu Pellervon taloustutkimuksen (PTT) Metsäsektorin merkitys aluetalouksissa tutkimukseen Esitys on päivitetty versio vuonna 27 ilmestyneestä kalvosarjasta

Lisätiedot

Kainuu tilastoina 2013. Kuva: Samu Puuronen

Kainuu tilastoina 2013. Kuva: Samu Puuronen Kainuu tilastoina 2013 Kuva: Samu Puuronen KAINUUN OSUUS KOKO MAASTA Kainuun maakuntaprofiili Metsämaata Pinta-ala Teitä Alkutuotanto Kesämökit Työttömät Yli 64-vuotiaat Tilojen lukumäärä Väkiluku Tutkinnon

Lisätiedot

Mäntsälän maankäytön visio 2040 23.3.2010 Seppo Laakso, Kaupunkitutkimus TA Oy Kilpailukyky ja yritystoiminnan muutos

Mäntsälän maankäytön visio 2040 23.3.2010 Seppo Laakso, Kaupunkitutkimus TA Oy Kilpailukyky ja yritystoiminnan muutos Mäntsälän maankäytön visio 2040 23.3.2010 Seppo Laakso, Kaupunkitutkimus TA Oy Kilpailukyky ja yritystoiminnan muutos Mäntsälän muutos maaseutupitäjästä osaksi Helsingin seutua Mäntsälän yritystoiminta

Lisätiedot

Tilastotietoja suuralue- ja maakuntajaolla (NUTS2 ja NUTS3)

Tilastotietoja suuralue- ja maakuntajaolla (NUTS2 ja NUTS3) Tilastotietoja suuralue- ja maakuntajaolla (NUTS2 ja NUTS3) 18.12.2012 Maakunnat (NUTS3) 1.1.2012 Yhteensä 18 (+1) maakuntaa 01 Uusimaa 02 Varsinais-Suomi 04 Satakunta 05 Kanta-Häme 06 Pirkanmaa 07 Päijät-Häme

Lisätiedot

Väestömäärän kehitys, ikärakenne ja kielijakauma 31.12.2013 Hyvinkään kaupunki Talousosasto 13.1.2015

Väestömäärän kehitys, ikärakenne ja kielijakauma 31.12.2013 Hyvinkään kaupunki Talousosasto 13.1.2015 Väestömäärän kehitys, ikärakenne ja kielijakauma 31.12.2013 Hyvinkään kaupunki Talousosasto 13.1.2015 Väestötilastot 2013 Väestötilastojen avulla seurataan Hyvinkään väestömäärän kehitystä ja väestörakennetta.

Lisätiedot

YHDISTYMISSELVITYS JUANKOSKI- KUOPIO TOIMINTAYMPÄRISTÖ

YHDISTYMISSELVITYS JUANKOSKI- KUOPIO TOIMINTAYMPÄRISTÖ YHDISTYMISSELVITYS JUANKOSKI- KUOPIO TOIMINTAYMPÄRISTÖ 1 Juankosken ja n kaupungin toimintaympäristöselvitys (213) Toimintaympäristön muutoshaasteet Juankosken ja n kaupunkien toimintaympäristön muutokseen

Lisätiedot

PORIN SEUDUN KUUDEN KUNNAN ELINVOIMA-ANALYYSI ALUEELLISESTA, VÄESTÖLLISESTÄ JA TALOUDELLISESTA NÄKÖKULMASTA

PORIN SEUDUN KUUDEN KUNNAN ELINVOIMA-ANALYYSI ALUEELLISESTA, VÄESTÖLLISESTÄ JA TALOUDELLISESTA NÄKÖKULMASTA 2014 PORIN SEUDUN KUUDEN KUNNAN ELINVOIMA-ANALYYSI ALUEELLISESTA, VÄESTÖLLISESTÄ JA TALOUDELLISESTA NÄKÖKULMASTA Kehittämispäällikkö Timo Aro Porin kaupunki 20.11.2014 1 PORIN SELVITYSALUEEN KUUDEN KUNNAN

Lisätiedot

Toimialoittaisten suhdannetietojen ja tilastojen hyödyntäminen ja käyttö Satakunnassa

Toimialoittaisten suhdannetietojen ja tilastojen hyödyntäminen ja käyttö Satakunnassa Toimialoittaisten suhdannetietojen ja tilastojen hyödyntäminen ja käyttö Satakunnassa!Satakunnan talous -katsaus (painettu ja pdf) kaksi kertaa vuodessa, kesä- ja marraskuussa, sis. mm. toimialoittaisen

Lisätiedot

Toimintaympäristön muutokset

Toimintaympäristön muutokset Toimintaympäristön muutokset Kyyjärvi Kinnula Kivijärvi Pihtipudas Viitasaari Kannonkoski Karstula Saarijärven-Viitasaaren seutukunta 21.10.2014 Heikki Miettinen Saarijärvi Pohjakartta MML, 2012 Selvitysalue

Lisätiedot

LAUKAAN TILASTOKATSAUS TYÖVOIMA JA TYÖPAIKAT

LAUKAAN TILASTOKATSAUS TYÖVOIMA JA TYÖPAIKAT LAUKAAN TILASTOKATSAUS TYÖVOIMA JA TYÖPAIKAT 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 TYÖVOIMA LAUKAASSA 1990-2011 9000 8000 7000 6000 5000

Lisätiedot

Vuoden 2004 työpaikkatiedot (ennakko) on julkaistu 8.3.2006

Vuoden 2004 työpaikkatiedot (ennakko) on julkaistu 8.3.2006 Vuoden 2004 työpaikkatiedot (ennakko) on julkaistu 8.3.2006 Työpaikkojen määrän kehitys Tampereen seutukunnassa 2002 2003 2004* Muutos, 03-04 lkm Kangasala (1 8 017 8 134 8 240 106 1,3 Lempäälä 4 748 4

Lisätiedot

Väestönmuutokset 2011

Väestönmuutokset 2011 Tekninen ja ympäristötoimiala I Irja Henriksson 17.6.2012 Väestönmuutokset 2011 Suomen kahdeksanneksi suurimman kaupungin Lahden väkiluku oli vuoden 2011 lopussa 102 308. Vuodessa väestömäärä lisääntyi

Lisätiedot

Pohjanmaan talouden tila ja lähivuosien näkymät

Pohjanmaan talouden tila ja lähivuosien näkymät Pohjanmaan talouden tila ja lähivuosien näkymät Lähteet: Tilastokeskus (TK) Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA) Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) Yritysharavahaastattelut Pohjanmaan työllisten päätoimialarakenne

Lisätiedot

Aikuiskoulutustutkimus2006

Aikuiskoulutustutkimus2006 2007 Aikuiskoulutustutkimus2006 Ennakkotietoja Helsinki 21.5.2007 Tietoja lainattaessa lähteenä mainittava Tilastokeskus. Aikuiskoulutuksessa 1,7 miljoonaa henkilöä Aikuiskoulutukseen eli erityisesti aikuisia

Lisätiedot

- kaupunkialueen tuotanto voidaan jakaa paikalliseen käyttöön jäävään ja alueen ulkopuolelle menevään vientiin

- kaupunkialueen tuotanto voidaan jakaa paikalliseen käyttöön jäävään ja alueen ulkopuolelle menevään vientiin 76 9. Kaupunkialueiden kasvu - talouskasvu: kaupunkialueen työllisyyden (ja tuotannon) kasvu, jonka taustalla on - kaupungin tuottamien hyödykkeiden kysynnän kasvu ---> työvoiman kysynnän kasvu - työvoiman

Lisätiedot

Alue-ennuste Juha Honkatukia, VATT. Toimiala Online syysseminaari 21.11.2014

Alue-ennuste Juha Honkatukia, VATT. Toimiala Online syysseminaari 21.11.2014 Alue-ennuste Juha Honkatukia, VATT Toimiala Online syysseminaari.. Kotitalouksien reaalitulot (Household income, constant prices) 7 6 5 3 - - -3 Y Y5 3 Y6 PohjSavo Julkisen sektorin investoinnit, perushintaan

Lisätiedot

Mitkä tekijät leimaavat työelämän lähitulevaisuutta Kainuussa? Miksi Menesty koulutus ja valmennusohjelmaa tarvitaan?

Mitkä tekijät leimaavat työelämän lähitulevaisuutta Kainuussa? Miksi Menesty koulutus ja valmennusohjelmaa tarvitaan? Mitkä tekijät leimaavat työelämän lähitulevaisuutta Kainuussa? Miksi Menesty koulutus ja valmennusohjelmaa tarvitaan? Menesty-hankkeen Orientaatiopäivä Ke 29.8.2012 Kaukametsän auditorio, Kajaani Markku

Lisätiedot

Elinkeinorakenne ja suurimmat työllistäjät Hyvinkään kaupunki Talousosasto 11.12.2013

Elinkeinorakenne ja suurimmat työllistäjät Hyvinkään kaupunki Talousosasto 11.12.2013 Elinkeinorakenne ja suurimmat työllistäjät Hyvinkään kaupunki Talousosasto 11.12.2013 Hyvinkään elinkeinorakenne Tähän diasarjaan on koottu muutamia keskeisiä Hyvinkään kaupungin elinkeinorakennetta koskevia

Lisätiedot

Toimialojen kehitysennusteet Pirkanmaalla

Toimialojen kehitysennusteet Pirkanmaalla Toimialojen kehitysennusteet Pirkanmaalla Maakuntakorkeakoulufoorumi 23.2.2010 Mikael Andolin Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Viestintä Neuvottelukunta Strategia- ja aluekehitysyksikkö

Lisätiedot

Pirkanmaan työllisyyskatsaus Tammikuu 2014

Pirkanmaan työllisyyskatsaus Tammikuu 2014 NÄKYMIÄ HELMIKUU 2014 PIRKANMAAN ELY-KESKUS Pirkanmaan työllisyyskatsaus Tammikuu 2014 Julkaisuvapaa tiistaina 25.2.2014 klo 9.00 Pirkanmaan tilanne ennallaan Työttömien työnhakijoiden määrä oli lähes

Lisätiedot

Väestökatsaus. Kesäkuu 2015

Väestökatsaus. Kesäkuu 2015 Väestökatsaus Kesäkuu 2015 Mikäli väestö kehittyy loppuvuodesta samoin kuin vuosina 2012-2014 keskimäärin, kaupungin väkiluku on vuoden lopussa noin 185 600. 185 000 184 000 183 790 183 824 183 000 182

Lisätiedot

Työvoima- ja koulutustarve 2025 Markku Aholainen maakunta-asiamies Etelä-Savon maakuntaliitto

Työvoima- ja koulutustarve 2025 Markku Aholainen maakunta-asiamies Etelä-Savon maakuntaliitto Työvoima- ja koulutustarve 2025 maakunta-asiamies Etelä-Savon maakuntaliitto Maakunnan suunnittelun kokonaisuus UUSIUTUVA ETELÄ-SAVO -STRATEGIA MAAKUNTAOHJELMA MAAKUNTAKAAVA Budj. rahoitus EU-ohj.rahoitus

Lisätiedot

Toimialojen kehitysennusteet Pirkanmaalla

Toimialojen kehitysennusteet Pirkanmaalla Toimialojen kehitysennusteet Pirkanmaalla Maakuntakorkeakoulufoorumi 18.2.2010 Jenni Ruokonen Viestintä Neuvottelukunta Strategia- ja aluekehitysyksikkö Strategia ja kumppanuudet ELY-YLIJOHTAJA Johtoryhmä

Lisätiedot

Aluetypologia -hanke. Satu Tolonen Alueiden ennakointiseminaari 30.3.2012, Pori

Aluetypologia -hanke. Satu Tolonen Alueiden ennakointiseminaari 30.3.2012, Pori Aluetypologia -hanke Satu Tolonen Alueiden ennakointiseminaari 30.3.2012, Pori Aluetypologiahankkeen taustaa Tehtävä: Alueiden luokittelu kaupunki- ja maaseututyyppeihin Miksi: Tarvitaan tietoa erityyppisten

Lisätiedot

TOIMIALAKATSAUS 2010

TOIMIALAKATSAUS 2010 TOIMIALAKATSAUS 2010 Toimialakatsaus Tämä talouskatsaus tarkastelee tilannetta Pohjanmaan kauppakamarin alueella. Alue on sama kuin Pojanmaan TEkeskuksen alue ja käsittää Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan

Lisätiedot

Manner-Suomen ESR ohjelma

Manner-Suomen ESR ohjelma Manner-Suomen ESR ohjelma Toimintalinja 1: Työorganisaatioiden, työssä olevan työvoiman ja yritysten kehittäminen sekä yrittäjyyden lisääminen (ESR) Kehittää pk-yritysten valmiuksia ennakoida ja hallita

Lisätiedot

MUUTOKSEN SUUNNAT PORISSA

MUUTOKSEN SUUNNAT PORISSA Kuva: Antero Saari Kuva: Toni Mailanen Kuva: Toni Mailanen MUUTOKSEN SUUNNAT PORISSA IV neljännes (loka-marraskuu) 2014 Kuva: Marianne Ståhl 23.2.2015 KONSERNIHALLINTO Timo Aro ja Timo Widbom Kuva: Toni

Lisätiedot

Suhdanteet vaihtelevat - Miten pärjäävät pienet yritykset

Suhdanteet vaihtelevat - Miten pärjäävät pienet yritykset Suhdanteet vaihtelevat - Miten pärjäävät pienet yritykset Tiina Herttuainen 09 1734 3619 palvelut.suhdanne@tilastokeskus.fi Joensuu 24.11.2011 24.11.2011 A 1 Suhdannetilastoista Suhdannetilastot kuvaavat

Lisätiedot

Suhdanteet vaihtelevat - Miten pärjäävät pienet yritykset

Suhdanteet vaihtelevat - Miten pärjäävät pienet yritykset Suhdanteet vaihtelevat - Miten pärjäävät pienet yritykset Hanna Heikinheimo (09) 1734 2978 palvelut.suhdanne@tilastokeskus.fi Lahti 11.5.2011 11.5.2011 A 1 Suhdannetilastoista Suhdannetilastot kuvaavat

Lisätiedot

Väestön määrä Aviapoliksen suuralueella (1.1.) 1990-2012 ja ennuste vuosille 2013-2020

Väestön määrä Aviapoliksen suuralueella (1.1.) 1990-2012 ja ennuste vuosille 2013-2020 Väestön määrä Aviapoliksen suuralueella (1.1.) 1990-2012 ja ennuste vuosille 2013-2020 25 000 22 500 20 000 Ennuste 17 500 väestön määrä 15 000 12 500 10 000 7 500 5 000 2 500 0 1990 1992 1994 1996 1998

Lisätiedot

Työttömyysasteen kehitys (12 kk liukuva keskiarvo) suurimmissa maakunnissa ajalla 2007 2013 (heinä)

Työttömyysasteen kehitys (12 kk liukuva keskiarvo) suurimmissa maakunnissa ajalla 2007 2013 (heinä) Maakunnan tila 1 Työttömyysasteen kehitys (12 kk liukuva keskiarvo) suurimmissa maakunnissa ajalla 27 213 (heinä) 14,5 14, 13,5 13, 12,5 12, 11,5 11, 1,5 1, 9,5 9, 8,5 8, 7,5 7, 6,5 6, 5,5 5, Luku alueen

Lisätiedot

Sisällys. Tekijän esipuhe 7. Luku I: Taustatietoa 11. Luku II: Suppea kuvaus Suomen koulutusjärjestelmästä ja sen kehityksestä 31

Sisällys. Tekijän esipuhe 7. Luku I: Taustatietoa 11. Luku II: Suppea kuvaus Suomen koulutusjärjestelmästä ja sen kehityksestä 31 Sisällys Tekijän esipuhe 7 5 Luku I: Taustatietoa 11 1.1 Poliittiset ja hallinnolliset rakenteet 11 1.2 Väestö 13 1.2.1 Ikä- ja sukupuolirakenne 13 1.2.4 Kieliryhmät 15 1.2.5 Maantieteelliset erot 15 1.2.6

Lisätiedot

Keski-Savon selvitysalue 12.6.2014 Heikki Miettinen

Keski-Savon selvitysalue 12.6.2014 Heikki Miettinen Leppävirta Heinävesi Varkaus Joroinen Toimintaympäristön muutokset Keski-Savon selvitysalue 12.6.2014 Heikki Miettinen Pohjakartta MML, 2012 Kunnan elinvoimaisuuden indikaattorit Pidemmän aikavälin väestökehitys

Lisätiedot

Ammatillinen aikuiskoulutus muutoksessa

Ammatillinen aikuiskoulutus muutoksessa Ammatillinen aikuiskoulutus muutoksessa Markku Koponen Elinkeinoelämän keskusliitto EK Yksityisen Opetusalan Liiton keskustelutilaisuus Helsinki 9.4.2008 Muutosvoimat pakottavat jatkuvaan osaamisen kehittämiseen

Lisätiedot

DEMOGRAFINEN ELI VÄESTÖLLINEN HUOLTOSUHDE

DEMOGRAFINEN ELI VÄESTÖLLINEN HUOLTOSUHDE /Jaana Halonen 29.8.2012 DEMOGRAFINEN ELI VÄESTÖLLINEN HUOLTOSUHDE Demografinen huoltosuhde on suhdeluku, joka kertoo kuinka monta ei-työikäistä eli huollettavaa on yhtä työikäistä kohden. Vuoden 2011

Lisätiedot

LAUKAAN TILASTOKATSAUS VÄESTÖ

LAUKAAN TILASTOKATSAUS VÄESTÖ LAUKAAN TILASTOKATSAUS VÄESTÖ 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 VÄESTÖN

Lisätiedot

Toimintaympäristön muutokset

Toimintaympäristön muutokset Merikarvia Siikainen Pomarkku Lavia Pori Ulvila Luvia Nakkila Harjavalta Kokemäki Toimintaympäristön muutokset Porin selvitysalue 28.2.2014 Heikki Miettinen Pohjakartta MML, 2012 Harjavalta Kokemäki Lavia

Lisätiedot

SEKTORITUTKIMUS / Alue ja yhdyskuntarakenne ja infrastuktuurit jaosto Tutkimusteema Monikeskuksinen aluerakenne ja alueiden toimivuus

SEKTORITUTKIMUS / Alue ja yhdyskuntarakenne ja infrastuktuurit jaosto Tutkimusteema Monikeskuksinen aluerakenne ja alueiden toimivuus SEKTORITUTKIMUS / Alue ja yhdyskuntarakenne ja infrastuktuurit jaosto Tutkimusteema Monikeskuksinen aluerakenne ja alueiden toimivuus Seppo Laakso (Kaupunkitutkimus TA) & Paavo Moilanen (Strafica) Yritystoiminnan

Lisätiedot

Vipuvoimaa EU:lta hanketietoisku

Vipuvoimaa EU:lta hanketietoisku Vipuvoimaa EU:lta hanketietoisku RR-hakuinfo 14.4.2010 Muotoiluakatemia Kuopio Itä-Suomen kehittämisstrategia Visio Vaikuttavuus-/ makrotavoitteet Ohjelmatavoitteet Kehittämisstrategian ydin Toimintalinjat

Lisätiedot

Toimialojen kehitysennusteet Pirkanmaalla

Toimialojen kehitysennusteet Pirkanmaalla Toimialojen kehitysennusteet Pirkanmaalla Maakuntakorkeakoulufoorumi 25.2.2010 Emmi Karjalainen Uudet viranomaiset Lääninhallitukset (6) Työsuojelupiirit (8) Ympäristölupavirastot (3) TE-keskukset (15)

Lisätiedot

Järjestökenttä väestön terveys- ja hyvinvointitietojen hyödyntäjänä

Järjestökenttä väestön terveys- ja hyvinvointitietojen hyödyntäjänä Järjestökenttä väestön terveys- ja hyvinvointitietojen hyödyntäjänä Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen päivän esitys RAY-kiertueella Satakunnassa 25.2.2015 Janne Jalava, RAY, seurantapäällikkö, dosentti

Lisätiedot

Alueelliset kehitysnäkymät Pohjois-Karjalassa Syksyllä 2014

Alueelliset kehitysnäkymät Pohjois-Karjalassa Syksyllä 2014 Alueelliset kehitysnäkymät Pohjois-Karjalassa Syksyllä 2014 Strategiapäällikkö Pekka Myllynen AVIn auditorio, Joensuu Pohjois-Karjalan ELY-keskus 18.9.2014 Pohjois-Karjalan vahvuudet ja tulevaisuuden haasteet

Lisätiedot

Ideasta suunnitelmaksi

Ideasta suunnitelmaksi Ideasta suunnitelmaksi Lainsäädäntö ja ohjelma-asiakirja Laki eräiden työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan ohjelmien ja hankkeiden rahoittamisesta 1652/2009 Valtioneuvoston asetus eräiden työ- ja

Lisätiedot

Oppiainevalinnat yleissivistävässä opetuksessa ja segregaatio. Opetusneuvos Liisa Jääskeläinen

Oppiainevalinnat yleissivistävässä opetuksessa ja segregaatio. Opetusneuvos Liisa Jääskeläinen Oppiainevalinnat yleissivistävässä opetuksessa ja segregaatio Opetusneuvos Liisa Jääskeläinen Opetusministeriön asettama työryhmä segregaation purkamiseksi Kokous 18.12.2009 Matematiikan valinnaiset kurssit

Lisätiedot

VÄESTÖ JA ALUEKEHITYS

VÄESTÖ JA ALUEKEHITYS Osa 1 KAAKKOIS-PIRKANMAAN VÄESTÖ Marja Mönkkönen Pomoottori ry & Kaakkois-Pirkanmaan seutukunta 2008 Kuva: Leo Koppana 2005 VÄESTÖ JA ALUEKEHITYS Alueiden kehittämisen aluekehityksen tarkoituksena on hallita

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. 18.9.2012 Työperäisten sairauksien rekisteri/lea Palo. Työterveyslaitos www.ttl.fi

Hyvinvointia työstä. 18.9.2012 Työperäisten sairauksien rekisteri/lea Palo. Työterveyslaitos www.ttl.fi Hyvinvointia työstä Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 2010 Työperäisten sairauksien rekisteriin vakuutusyhtiöiden ilmoituksista kirjatut uudet tapaukset Tämän esityksen tietoja saa käyttää lähde mainiten.

Lisätiedot

Omaehtoisen koulutuksen työttömyysturvalla aloittaneita Etelä- Savossa tänä vuonna jo lähes 700. Työllisyyskatsaus, syyskuu 2012 23.10.2012 klo 9.

Omaehtoisen koulutuksen työttömyysturvalla aloittaneita Etelä- Savossa tänä vuonna jo lähes 700. Työllisyyskatsaus, syyskuu 2012 23.10.2012 klo 9. NÄKYMIÄ LOKAKUU 2012 ETELÄ-SAVON ELY-KESKUS Omaehtoisen koulutuksen työttömyysturvalla aloittaneita Etelä- Savossa tänä vuonna jo lähes 700 Työllisyyskatsaus, syyskuu 2012 23.10.2012 klo 9.00 Omaehtoisen

Lisätiedot

Väestökatsaus. Heinäkuu 2015

Väestökatsaus. Heinäkuu 2015 Väestökatsaus Heinäkuu 2015 Turun ennakkoväkiluku oli heinäkuun lopussa 183975, jossa kasvua vuodenvaihteesta 151 henkeä. Elävänä syntyneet 1 159 Kuolleet 1 038 Syntyneiden enemmyys 121 Kuntien välinen

Lisätiedot

Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä maakunnan voimavarana

Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä maakunnan voimavarana Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä maakunnan voimavarana 1 Taustatietoja Laaja-alainen kuntayhtymä toiminut 12 vuotta Omistuspohja: 14 jäsenkuntaa ja 3 sopimusperusteista kuntaa 2007 budjetti 37 m Yksikköhintaopiskelijoita

Lisätiedot

Tilastokatsaus 6:2014

Tilastokatsaus 6:2014 Tilastokatsaus 6:2014 Vantaa 1 7.4.2014 Tietopalvelu B7:2014 Ulkomaalaistaustaisen väestön pääasiallinen toiminta Vantaalla vuonna 2011 Ulkomaalaistaustaiseen väestöön kuuluvaksi lasketaan henkilöt, jotka

Lisätiedot

ALUENÄKÖKULMA SATAKUNNAN ASEMAAN JA OSAAMISPERUSTAAN 2000-LUVULLA

ALUENÄKÖKULMA SATAKUNNAN ASEMAAN JA OSAAMISPERUSTAAN 2000-LUVULLA ALUENÄKÖKULMA SATAKUNNAN ASEMAAN JA OSAAMISPERUSTAAN 2000-LUVULLA Kehittämispäällikkö Timo Aro Porin kaupunki 14.10.2014 Ei riitä, että osaa nousta hevosen selkään, on osattava myös pudota - Argentiinalainen

Lisätiedot

ITÄRAJAN KASVUMAAKUNTA

ITÄRAJAN KASVUMAAKUNTA Etelä-Karjalan maakuntaohjelmaseminaari ITÄRAJAN KASVUMAAKUNTA maakuntajohtaja Matti Viialainen Ruokolahti 23.1.2014 Maakuntaliiton tehtävät (aluekehityslaki) - aluekehittämisen strategisesta kokonaisuudesta

Lisätiedot

OSAAMISTA JA UUSIA MAHDOLLISUUKSIA. myös uudella ohjelmakaudella?

OSAAMISTA JA UUSIA MAHDOLLISUUKSIA. myös uudella ohjelmakaudella? OSAAMISTA JA UUSIA MAHDOLLISUUKSIA myös uudella ohjelmakaudella? Etelä-Suomen työllisyys llisyys- ja kilpailukyky tavoite Etelä-Suomen EAKR - toimenpideohjelma 2007 2013 EK 5.3.2007 Ohjelman määrälliset

Lisätiedot

Koulutus. Konsultit 2HPO 17.4.2013 2HPO.FI

Koulutus. Konsultit 2HPO 17.4.2013 2HPO.FI Koulutus Konsultit 2HPO 1 Tutkintotavoitteisen koulutuksen opiskelijat 2 Peruskoulun päättäneiden ja ylioppilaiden välitön sijoittuminen jatko-opintoihin Valmistumisvuosi 2011 2010 2009 2008 2007 2006

Lisätiedot

Maapinta-ala 340 km². Merialueita 356 km² Kunnan pinta-ala 699 km² Asukastiheys 56 asukasta/maa-km² Taajama-aste 82 %

Maapinta-ala 340 km². Merialueita 356 km² Kunnan pinta-ala 699 km² Asukastiheys 56 asukasta/maa-km² Taajama-aste 82 % Maapinta-ala 340 km² Järviä 3 km² Merialueita 356 km² Kunnan pinta-ala 699 km² Asukastiheys 56 asukasta/maa-km² Taajama-aste 82 % Sipoo on kasvava, itäuusmaalainen kunta, joka sijaitsee Helsingistä itään.

Lisätiedot

Tallamaria Maunu, erikoissuunnittelija työ- ja elinkeinoministeriö puh. 050 433 1011 Liittyy: HE 51/2015 vp

Tallamaria Maunu, erikoissuunnittelija työ- ja elinkeinoministeriö puh. 050 433 1011 Liittyy: HE 51/2015 vp Eduskunnan työelämä- ja tasaarvovaliokunnan kuuleminen 19.11.2015 klo 12.15 Tallamaria Maunu, erikoissuunnittelija työ- ja elinkeinoministeriö puh. 050 433 1011 Liittyy: HE 51/2015 vp Vuorotteluvapaasijaisena

Lisätiedot

Väestökatsaus. Toukokuu 2015

Väestökatsaus. Toukokuu 2015 Väestökatsaus Toukokuu 2015 Väestönmuutokset tammi-toukokuussa 2015 Elävänä syntyneet 810 Kuolleet 767 Syntyneiden enemmyys 43 Kuntien välinen tulomuutto 3 580 Kuntien välinen lähtömuutto 3 757 Kuntien

Lisätiedot

Toimintaympäristön muutokset

Toimintaympäristön muutokset Merikarvia Siikainen Pomarkku Lavia Pori Ulvila Luvia Nakkila Harjavalta Kokemäki Toimintaympäristön muutokset Porin selvitysalue 23.2.2014 Heikki Miettinen Pohjakartta MML, 2012 Harjavalta Kokemäki Lavia

Lisätiedot

PORIN SELVITYSALUEEN KUNTIEN ELINVOIMA ALUEELLISESTA, VÄESTÖLLISESTÄ JA TALOUDELLISESTA NÄKÖKULMASTA

PORIN SELVITYSALUEEN KUNTIEN ELINVOIMA ALUEELLISESTA, VÄESTÖLLISESTÄ JA TALOUDELLISESTA NÄKÖKULMASTA 2014 PORIN SELVITYSALUEEN KUNTIEN ELINVOIMA ALUEELLISESTA, VÄESTÖLLISESTÄ JA TALOUDELLISESTA NÄKÖKULMASTA Kehittämispäällikkö Timo Aro Porin kaupunki 29.9.2014 PORIN SELVITYSALUEEN KUNTIEN ALUEELLINEN,

Lisätiedot

Maaseuturahaston ja vähän muidenkin rahoitusmahdollisuuksista hanketreffit kulttuuri+ hyvinvointi 27.5.2014

Maaseuturahaston ja vähän muidenkin rahoitusmahdollisuuksista hanketreffit kulttuuri+ hyvinvointi 27.5.2014 Maaseuturahaston ja vähän muidenkin rahoitusmahdollisuuksista hanketreffit kulttuuri+ hyvinvointi 27.5.2014 Kukka Kukkonen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Sivu 1 28.5.2014 Pohjois-Pohjanmaan maaseutustrategian

Lisätiedot

Toimintaympäristö: Työllisyys

Toimintaympäristö: Työllisyys Toimintaympäristö: Työllisyys Tampere 24.3.2009 Jenni Kallio Prosenttia 31.12. 14,0-19,4 (13) 11,0-13,9 (25) 8,0-10,9 (32) 6,0-7,9 (20) 3,6-5,9 (13) Työllisyys 2008 % 25,0 22,5 Työttömyys kääntyi nousuun

Lisätiedot

MUUTTUVAT TYÖELÄMÄN KOULUTUS- JA OSAAMISTARPEET. Olli Poropudas. Tulevaisuuden työelämän osaamistarpeet, Tampere 14.2.2006

MUUTTUVAT TYÖELÄMÄN KOULUTUS- JA OSAAMISTARPEET. Olli Poropudas. Tulevaisuuden työelämän osaamistarpeet, Tampere 14.2.2006 MUUTTUVAT TYÖELÄMÄN KOULUTUS- JA OSAAMISTARPEET Olli Poropudas Tulevaisuuden työelämän osaamistarpeet, Tampere 14.2.26 Työpaikka-avaukset ammattiryhmittäin 2-15 1 HOITOTYÖ 2 TEOLLINEN TYÖ 9 TAL.-HALL.

Lisätiedot

Suomi postinumeroalueittain 2014 -palvelun taulukko- ja tietoluettelo

Suomi postinumeroalueittain 2014 -palvelun taulukko- ja tietoluettelo 1(23) Suomi 2014 -palvelun taulukko- ja tietoluettelo Tietosuojasyistä kaikki alle 100 asukkaan postinumeroalueet on poistettu. Jako on tehty 31.12.2012 asukasmäärän perusteella. Tästä syystä postinumeroalueita

Lisätiedot

Lappeenrannan toimialakatsaus 2013

Lappeenrannan toimialakatsaus 2013 Lappeenrannan toimialakatsaus 2013 14.10.2013 Tilaaja: Lappeenrannan kaupunki Toimittaja: Kaupunkitutkimus TA Oy Tietolähde: Tilastokeskus, asiakaskohtainen suhdannepalvelu Kuvaajat: Yhteyshenkilöt: Yritysten

Lisätiedot

Työpaikat, työlliset ja pendelöinti 2011

Työpaikat, työlliset ja pendelöinti 2011 Tekninen ja ympäristötoimiala I Irja Henriksson 18.3.2014 Työpaikat, työlliset ja pendelöinti 2011 Vuoden 2011 lopussa Lahdessa oli 47 210 työpaikkaa ja työllisiä 42 548. Vuodessa työpaikkalisäys oli 748,

Lisätiedot

Kainuun osaamistason nostaminen ja koulutusrakenteiden kehittäminen

Kainuun osaamistason nostaminen ja koulutusrakenteiden kehittäminen Kainuun osaamistason nostaminen ja koulutusrakenteiden kehittäminen Kainuun maakunta kuntayhtymä, koulutustoimiala Esa Toivonen Kajaani 13.10.2008 1 Pääkohdat Aluksi Kainuun koulutus ja sen ohjaus Opiskelijan

Lisätiedot

Kaupunki- ja seutuindikaattorit -palvelun tietosisältö 2015

Kaupunki- ja seutuindikaattorit -palvelun tietosisältö 2015 1(7) Kaupunki- ja seutuindikaattorit -palvelun tietosisältö 2015 (Palvelua päivitetään jatkuvasti uusimmilla tilastovuoden tiedoilla) Aihealueet vuoden 2011 alueluokituksilla (sama kuin tilastovuoden alueluokitus)

Lisätiedot

KESKI-POHJANMAAN TILASTOKATSAUS 2001

KESKI-POHJANMAAN TILASTOKATSAUS 2001 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO CHYDENIUS-INSTITUUTTI KESKI-POHJANMAAN TILASTOKATSAUS 2001 SELOSTEITA JA KATSAUKSIA Nro 37 Keski-Pohjanmaan tilastokatsaus 2001 Kokkola 2001 Selosteita ja katsauksia nro 37 Verkkojulkaisu

Lisätiedot

Lappeenrannan toimialakatsaus 2015

Lappeenrannan toimialakatsaus 2015 Lappeenrannan toimialakatsaus 2015 26.10.2015 Tilaaja: Lappeenrannan kaupunki Toimittaja: Kaupunkitutkimus TA Oy Tietolähde: Tilastokeskus, asiakaskohtainen suhdannepalvelu Kuvaajat: Yhteyshenkilöt: Yritysten

Lisätiedot

Hyvinvointialan yritystoiminnan kehittäminen Satakunnassa - strategioista toimenpiteisiin

Hyvinvointialan yritystoiminnan kehittäminen Satakunnassa - strategioista toimenpiteisiin Hyvinvointialan yritystoiminnan kehittäminen Satakunnassa - strategioista toimenpiteisiin Palvelujohtaja Jari-Pekka Niemi jari-pekka.niemi@posek.fi Porin Seudun Kehittämiskeskus Oy POSEK TEM 11.6.2009

Lisätiedot

Suhdanteet vaihtelevat - Miten pärjäävät pienet yritykset?

Suhdanteet vaihtelevat - Miten pärjäävät pienet yritykset? Suhdanteet vaihtelevat - Miten pärjäävät pienet yritykset? Rovaniemi 17.11.2010 Tiina Yleisesti Suhdannetilastoista Suhdannetilastot kuvaavat talouden eri osatekijöiden tai alueiden kehitystä lyhyellä

Lisätiedot

Uudenmaan työvoima- ja koulutustarve AMKESU aluetilaisuus Helsingissä 22.11.2013. Olli Pekka Hatanpää, suunnittelupäällikkö, Uudenmaan liitto

Uudenmaan työvoima- ja koulutustarve AMKESU aluetilaisuus Helsingissä 22.11.2013. Olli Pekka Hatanpää, suunnittelupäällikkö, Uudenmaan liitto Uudenmaan työvoima- ja koulutustarve AMKESU aluetilaisuus Helsingissä 22.11.2013 Olli Pekka Hatanpää, suunnittelupäällikkö, Uudenmaan liitto Työllisyys ja työvoimatarve nyt Alustava arvio työvoimatarpeen

Lisätiedot

Kainuun liitto KAINUU-OHJELMA

Kainuun liitto KAINUU-OHJELMA Kainuun liitto KAINUU-OHJELMA Maakuntasuunnitelma ja -ohjelma Heimo Keränen 26.5.2014 26.5.2014 Kainuun liitto Iso taustakuva 23.5.2014 Kainuun liitto 2000-luvulla paradigman muutos: hajautetun hyvinvointivaltion

Lisätiedot

Suomen korkeakoulutetut työttömät koulutusaloittain ja asteittain 2005 2010

Suomen korkeakoulutetut työttömät koulutusaloittain ja asteittain 2005 2010 Suomen korkeakoulutetut työttömät koulutusaloittain ja asteittain 2005 2010 Pekka Neittaanmäki ja Johanna Ärje Jyväskylän yliopisto Tietotekniikan laitos 13.07.2010 1. Johdanto Tässä raportissa tarkastellaan

Lisätiedot