Tulevaisuuden näkymiä 4/2008

Transkriptio

1 Tulevaisuuden näkymiä 4/2008 Sisältää Maaseutu tyhjenee, mutta liikkumistarpeet säilyvät Yhden aikakauden loppu - mutta minkä alku? Auton tulevaisuudesta Lyhyesti mm. nuorten arvoista

2 Tiehallinto Asiantuntijapalvelut, toimintaympäristötieto Tulevaisuuden näkymiä 4/2008 Sisältö 3 Lukijoille 5 Maaseutu tyhjenee, mutta liikkumistarpeet säilyvät 13 Yhden aikakauden loppu - mutta minkä alku? 29 Auton tulevaisuudesta 34 Lyhyesti: Puunkuljetuksista, nuorista, öljystä 41 Future Survey-poimintoja Tulevaisuuden näkymiä ilmestyy n. neljästi vuodessa. Lehden kustantaja on Tiehallinto ja julkaisija asiakkuusprosessi, vastaava toimittaja on Nils Halla. Toimituksen osoite on Tiehallinto/A, PL 33, Helsinki, p (Halla), faksi Jakelutoivomukset vastaavalle toimittajalle. - ISSN

3 2 Tulevaisuuden näkymiä 4/2008

4 Tulevaisuuden näkymiä 4/ Lukijoille Maaseudulla asuminen on muutostilassa. Väestö vähenee, vanhenee ja palvelut keskittyvät. Meneillään on paikallisten sosiaali-, sairaanhoito- ja koulutuspalvelujen tehostaminen tukeutumalla suurempaan alueelliseen väestöpohjaan mm. kuntaliitoksin. Tämä on omiaan lisäämään liikkumistarvetta, vaikka liikennemäärät eivät välttämättä lisäänny. Myöskään maaseudun elinkeinoelämälle toimivien liikenneyhteyksien merkitys ei ole vähentynyt. Ilkka Lehtola jatkaa kirjoituksessaan viime numerossa alkanutta teemaa maaseudun liikennetarpeista. Maailman talous ajautui vuonna 2008 Yhdysvalloissa alkunsa saaneeseen syvään talouskriisiin, joka mittasuhteiltaan tavoittelee jo 1930-luvun suurta talouslamaa. Varallisuusarvot ovat romahtaneet ja markkinatalouden ja erityisesti rahoitussektorin toimintaperiaatteisiin vaaditaan muutoksia. Lauri Ali-Mattila käy läpi kriisin syntyä ja lähitulevaisuuden näkymiä. Henkilöauto ei kulkuvälineenä ole keskuudestamme häviämässä, päinvastoin, jos toimituksen artikkelin kuvaamaan kehityskulkuun on uskomista. Lyhyestikirjoituksissa käsitellään energianpuukuljetuksia, nuorten asenteita ja öljyn hintaa. Lehden lopussa on tavan mukaan valikoima Future Survey -tiivistelmäaineistoa. Nils Halla S-posti: nils.halla@tiehallinto.fi Tulevaisuuden näkymiä -lehtien artikkelit ovat luettavissa myös Tiehallinnon internetpalvelussa, osoite on: Verkkoversiossa kirjoituksissa mahdollisesti olevat internet-linkit ovat suoraan avattavissa.

5 4 Tulevaisuuden näkymiä 4/2008

6 Tulevaisuuden näkymiä 4/ Ilkka Lehtola, erikoistutkija Joensuun yliopisto Maaseutu tyhjenee, mutta liikkumistarpeet säilyvät Maaseudulla väestö vähenee ja ikääntyy. Vaikka liikennemäärät ovat pienentyneet, liikkumistarpeet eivät ole välttämättä vähentyneet. Elinkeinoelämä ja maaseudun asukkaat tarvitsevat kulkukelpoisen tieverkoston ja julkisia liikenneyhteyksiä. Myös toimintaympäristön muutokset vaikuttavat mahdollisuusiin elää ja työskennellä maaseudulla. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintä sekä kunta- ja palvelurakenneuudistus vaikuttavat palvelujen tuotantomuotoihin, yhdyskuntarakenteeseen ja siten myös maaseudun asukkaiden liikkumiseen. Ihmisten on säännöllisin väliajoin päästävä kouluun, työhön, kauppaan, harrastuksiin sekä tapaamaan ystäviä ja sukulaisia. Arkielämän ja liikkumisen luonne ja rytmi vaihtelevat ihmisten kesken, ja ne muuttuvat elämänvaiheiden mukaan. Nuorilla liikkumista syntyy koulunkäyntiin, opiskeluun ja harrastuksiin liittyvistä matkoista, kun taas työikäisillä liikkuminen liittyy valtaosin työhön ja asiointimatkoihin. Ikääntymisen myötä lisääntyvät erilaiset liikkumis- ja toimintaesteet, jotka rajoittavat liikkumista. Myös alueelliset erot ovat suuret. Suurissa kaupungeissa ja kaupunkiseuduilla julkisella liikenteellä on merkittävä asema ihmisten liikkumisessa, mutta maaseudulla liikkumista vaikeuttavat vähäiset julkiset liikennepalvelut. Palveluissa tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet jo pitkään maaseudun asukkaiden liikkumiseen. Kyläkouluverkosto on harventunut voimakkaasti luvulta lähtien. Huomattava osa haja-asutusalueen peruskoululaisista on koulukuljetuksessa. Kyläkauppaverkosto on supistunut huomattavasti, ja yhä useampi tekee ostoksensa kuntakeskusten tai lähikaupunkien marketeissa. Postikonttoreita ei ole enää, vaan postipalvelut ovat saatavissa asiamiesposteista. Myös pienten kirkonkylien ja entisten kuntakeskusten palvelut ovat alkaneet yksipuolistua. Palvelujen saavutettavuus on maaseudulla heikentynyt, sillä kodin ja palvelujen välinen etäisyys on kasvanut. Maaseudun elinkeinoelämän ja asukkaiden liikkumisesta on Suomessa tehty vain harvoja tutkimuksia. Liikkumista ja tieverkkoa koskevissa suunnitelmissa ja tutkimuksissa yhteiskunnallinen näkemys on myös jäänyt varsin vähäiseksi (Lehtola 2007). Liikkumisen ja yhteiskunnallisen kehityksen välillä on kuitenkin vahva sidos. Kaikissa kehittyneissä yhteiskunnissa ihmiset, tavarat ja informaatio liikkuvat. Erityisesti alue- ja elinkeinorakenteen kehitys vaikuttavat siihen, miten ihmiset liikkuvat. Tässä artikkelissa tarkastellaan liikkumista maaseudulla sekä maaseudun toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten vaikutuksia palvelurakenteeseen ja liikkumiseen.

7 6 Tulevaisuuden näkymiä 4/2008 Liikkuminen yhä enemmän yksityisautojen varassa Yhteiskunnalla on eräitä julkisen liikenteen rahoitus- ja järjestämistehtäviä. Esimerkiksi valtio ja kunnat ostavat osan julkisesta linja-autoliikenteestä. Kunnat vastaavat muun muassa vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisista kuljetuksista sekä koulukuljetuksista. Huomattava osa haja-asutusalueella ja maaseudun pienten keskusten välillä harjoitettavasta julkisesta liikenteestä on palveluiltaan vähimmäistasolla, paikoin sen alapuolella. Mikäli viime vuosien kehitys jatkuu samankaltaisena tulevaisuudessakin, saattavat maaseudun julkisen liikenteen palvelut supistua edelleen. Joudutaan tekemään ratkaisuja, missä järjestyksessä vuoroja supistetaan ja millä alueilla vielä pidetään yllä julkisen liikenteen palveluja. Kyse on sosiaalisen ja alueellisen tasa-arvon toteutumisen kannalta peruspalveluista, joiden puuttuessa maaseutu voi säilyä asuttuna ainoastaan yksityisautojen varassa. Henkilöautosta on maaseudulla muodostunut tärkein kulkuväline. Julkinen liikenne palvelee etupäässä autottomia ikäihmisiä ja koululaisia. Väestön vähetessä ja ikääntyessä maaseudun liikennemäärät eivät ole riittäviä ylläpitämään liiketaloudellisesti kannattavaa julkista liikennettä ja riittävää tienpidon tasoa. Palveluja on heikentänyt myös kustannusten nousu. Samanaikaisesti haja-asutusalueelle jäävien vanhusten liikkumistarve kuitenkin lisääntyy. Yksikin autoton ihminen voi pitää yllä julkisesti järjestettyä liikkumistarvetta. Liikkuminen töihin, kouluun, asioille ja sukulaisiin on yhä vaikeampaa ilman henkilöautoa maaseudulla. Henkilöautolla liikutaan pääasiassa tulevaisuudessakin, vaikka sen käyttö ei edistä liikenteen haitallisten päästöjen vähentämistä. Hajanaisen yhdyskuntarakenteen ja vähäisen väestönmäärän vuoksi maaseudulla on yleensä heikot mahdollisuudet kehittää palveluja ja joukkoliikennettä. Julkisen liikenteen käyttö edellyttää usein myös muita liikkumismuotoja. Etenkin ikääntyneiden ihmisten liikkumisessa sukulais- ja naapuriavulla on keskeinen asema, ja se usein täydentää julkista liikennettä. Liikkumisen rajoitteet ja mahdollisuudet Ihmisten liikkumismahdollisuudet vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten hyvin palvelut ovat saavutettavissa. Liikkumiseen liittyy erilaisia rajoituksia ja mahdollisuuksia, joita voidaan tarkastella fyysisestä, toiminnallisesta ja yhteisöllisestä näkökulmasta. Taulukossa 1 on esimerkkejä erilaisista maaseudulla liikkumiseen vaikuttavista tekijöistä (Lehtola 2008). Fyysiset tekijät liittyvät etupäässä ihmisten toimintamahdollisuuksiin, käytettävissä oleviin kulkuvälineisiin ja tieverkon kuntoon. Ikääntyminen ja henkilökohtaisen toimintakyvyn heikkeneminen rajoittavat monin tavoin liikkumista ja erityisesti julkisten liikennevälineiden käyttöä. Liikkumismahdollisuudet vaihtelevat myös vuodenaikojen mukaan. Pakkasilla, helteillä ja liukkaiden kelien aikana heikkokuntoiset vanhukset pyrkivät välttämään ulkona liikkumista. Kouluverkoston harventuminen muuttaa merkittävästi koulumatkojen luonnetta. Kun koulumatkan pituus on vähintään viisi kilometriä, koululaiset ovat oikeutettuja koulukuljetukseen. Jalkaisin tai polkupyörällä kuljettu matka muuttuu autokyytiin. On rakennettava lisää pysäkkejä koulutakseille ja koulubusseille.

8 Tulevaisuuden näkymiä 4/ Kuljetusreitit voivat olla pitkiä ja osin myös huonokuntoisia, joiden vuoksi kuljetusten turvattomuus voi lisääntyä. Syrjäisellä maaseudulla on vaikeaa taata turvallista liikkumista pelkästään tienpidollisin keinoin. Teiden kapeuden ja mutkaisuuden lisäksi ongelmana on valottomuus, johon voidaan vaikuttaa muun muassa henkilökohtaisilla apuvälineillä kuten heijastimilla ja rullakelkkojen ja polkupyörien valoilla. Talvisin liukkautta vähennetään hiekoituksella, joka olisi ulotettava koko tien leveydelle. Toisaalta hiekoitus haittaa liikkumista potkukelkalla. Vähäliikenteisen maaseudun teiden tienpidon tason nostamiseen ei ole juuri saatavissa lisäresursseja. Taulukko 1. Esimerkkejä liikkumisen rajoitteista ja mahdollisuuksista maaseudulla Fyysiset rajoitteet ja mahdollisuudet Pakkaset, helteet ja liukkaus rajoittavat ikäihmisten liikkumista Teiden huono kunto ja kapeus lisäävät onnettomuusriskiä Sairaudet ja liikuntarajoitteet vähentävät julkisten liikennevälineiden käyttöä Ikääntymisen myötä joudutaan luopumaan ajokortista, mikä heikentää itsenäistä liikkumista + Matkapuhelin tärkeä väline yhteydenpidon kannalta matkoilla + Talouksissa useita henkilöautoja, minkä vuoksi puolisot voivat liikkua itsenäisesti + Ikäihmiset liikkuvat yhä enemmän ja pidempään omalla autolla ja julkisella liikenteellä Toiminnalliset rajoitteet ja mahdollisuudet Matkaketjujen muodostuminen, kun sama matka kuljettava usealla eri kulkuvälineellä Loma-aikoina julkiset liikenneyhteydet harvenevat, mikä heikentää autottomien liikkumista Koulukuljetukset kiertävät monia reittejä, joten ajallisesti matkat saattavat venyä pitkiksi Julkisen liikenteen aikataulut eivät aina vastaa maaseudun asukkaiden asiointitarpeita + Yhteiskunta tukee taloudellisesti liikuntarajoitteisten taksilla liikkumisen kustannuksia + Kimppakyydin käyttö vähentää yksityisautojen liikennettä ja säästää polttoainekustannuksia + Liikkuvat palvelut vähentävät autottomien asiointitarvetta keskustaajamissa Yhteisölliset rajoitteet ja mahdollisuudet Työikäisten poismuutto heikentää yhteisöllisen tuen mahdollisuutta liikkumisessa Omilla pärjäämisen ihanne estää käyttämästä yhteisöllistä tukea liikkumisessa Työssäkäyvien työaikojen ja työkohteiden eriytyminen vaikeuttaa kimppakyydin käyttöä + Luontevasti toimiva yhteisöllisyys tukee autottomien liikkumista Lähde: Lehtola 2008 Ihmiset elävät yhä pidempää terveinä ja toimintakykyisinä. Ihmiset myös liikkuvat yhä pidempään omilla autoillaan. Suurin osa nuorista aikuisista ajaa ajokortin, ja heillä ajokortittomuus alkaa olla poikkeuksellista. Sen sijaan ajokortittomuus on yleisempää ikääntyneillä ihmisillä. Ikääntyvän väestön asumisen edellytykset maaseudulla perustuvat osittain siihen, että heillä on mahdollisuus liikkua autoillaan asiointimatkoille. Naiset luopuvat ajokortistaan ikääntymisen vuoksi miehiä useammin. Autosta joudutaan luopumaan myös silloin, kun autoa ajanut puoliso sairastuu vakavasti tai kuolee. Ajokortista luopumisen jälkeen ikäihmiset ovat riippuvaisia liikkumisessaan julkisista liikenneyhteyksistä sekä yhteisöllisestä tuesta. Samalla he osin luopuvat

9 8 Tulevaisuuden näkymiä 4/2008 mahdollisuudesta itsenäiseen liikkumiseen, sillä julkiset liikenneyhteydet voivat olla vähäiset tai puuttua kokonaan. Julkisessa keskustelussa on usein esitetty rajoitetun ajo-oikeuden ottamista käyttöön harvaan asutuilla aluilla. Näin parannettaisiin ikääntyneiden ihmisten liikkumismahdollisuuksia lähikauppaan ja muihin välttämättömiin palveluihin. Toiminnalliset tekijät liittyvät etupäässä liikennevälineiden kykyyn vastata maaseudun asukkaiden liikkumistarpeisiin. Julkiset liikenneyhteydet ovat monilla maaseutualueilla kytkeytyneet koulukuljetuksiin. Kouluaikoina liikenneyhteydet palvelevat myös muita kuin koululaisten ja opiskelijoiden liikkumistarpeita. Lomaaikoina liikenneyhteydet harvenevat, mikä rajoittaa erityisesti ikäihmisten liikkumismahdollisuuksia. Monilla alueilla linja-auto on korvattu kutsutaksilla, joka ajaa tiettyinä päivinä tiettyjä reittejä haja-asutusalueen ja keskustaajaman välillä. Julkisten liikenneyhteyksien aikataulut eivät välttämättä vastaa aina kovin hyvin asiakkaiden liikkumistarpeita. Kauppaostoksiin, pankissa asiointiin, lääkärissä käyntiin ja sukulaisvierailuihin saattaa jäädä liian vähän aikaa. Kun käyntejä keskustaajamassa on harvoin, hoidettavia asioita on saattanut kasautua paljon. Koulumatkat ovat pidentyneet kouluverkoston harventumisen vuoksi. Ongelmana ei ole aina matkan pituus, vaan matkaan käytetyn ajan kesto. Matka-aikaa venyttävät talvella huonot keliolot. Lisäksi reitin varrella on kierrettävä monen sivutien ja umpiperän kautta. Koulumatka voi myös olla iltapäivisin pidempi kuin aamuisin, koska koulubussi ajaa iltapäivisin esimerkiksi pidemmän reitin kautta. Tämä vuoksi paluumatka saattaa kestää huomattavasti kauemmin kuin menomatka. Myymälä-, kirjasto- ja monipalveluautot ovat tärkeitä palveluja etenkin ikäihmisille. Vaikka elintarvikkeet ovat myymäläautoissa kalliimpia kuin taajamien suurmyymälöissä, myymäläautossa asioivien ei tarvitse maksaa matkakustannuksista. Liikkuvat palvelut eivät kuitenkaan poista asiointitarvetta keskustaajamassa. On lukuisia palveluja, joita ei voida viedä maaseudulle ja jotka edellyttävät asiakkaan ja palvelutarjoajan henkilökohtaista kohtaamista. Ikääntyneiden ihmisten liikkuminen koostuu osittain erilaisten liikkumismuotojen sekoituksista. Varsinkin julkisten liikenneyhteyksien käyttö edellyttää usein täydentäviä liikkumismuotoja. Olennaista liikkumisessa on koko matkaketjun onnistuminen. Ei riitä, että julkiset liikennevälineet ja palvelut ovat saatavissa. Niitä on myös kyettävä käyttämään. Matkaketjun onnistuminen koskee ennen kaikkea ikääntyneitä, liikuntarajoitteisia ja useita eri kulkuvälineitä käyttäviä ihmisiä. Matkaketjun kriittinen kohta voi olla liukas kotipiha, auraamaton jalkakäytävä, kaupan raskas ovi tai linja-auton korkea ovikynnys. Tärkeää on myös, että maaseudulla asuva pääsee kotoa linja-autopysäkille ja sieltä kotiin. Kaikki eivät asu linja-autoreittien välittömässä läheisyydessä, vaan tarvitaan kuljetus myös lähimmälle pysäkille. Yhteisöllisillä tukiverkostoilla on siten tärkeä rooli julkisen liikenteen täydentäjänä. Kyläläisten lisäksi muualla asuvat sukulaiset saattavat luoda yksilöllisiä tukijärjestelmiä (esim. matkapuhelimen hankkiminen), jotka parantavat etenkin vanhusten liikkumismahdollisuuksia ja yhteydenpitoa sekä ylläpitävät ihmisten välisiä sosiaalisia suhteita.

10 Tulevaisuuden näkymiä 4/ Syrjäisimmän maaseudun tyhjentyminen työikäisestä väestöstä on kuitenkin asettanut rajoitteita yhteisöllisille ja yksilöllisille liikkumisstrategioille. Usein lähisukulaiset asuvat hajallaan ympäri maata, ja naapuriavun mahdollisuudet ovat vähentyneet asutuksen harventuessa. Suhteet naapurustoon ovat myös voineet jäädä etäisiksi. Usein vaihtoehdoksi on jäänyt muutto taajamaan, jossa palvelut ovat lähempänä. Lisäksi omillaan pärjäämisen ihanne leimaa etenkin ikääntyneiden ihmisten asennemaailmaa, mikä rajoittaa naapuriavun mahdollisuuksia. Työssäkäynti kotikylän ulkopuolella on yleistä. Työmatkoja voidaan tehdä yhdessä naapureiden tai perheenjäsenten kanssa. Kimppakyydin järjestäminen samalta kylältä voi olla kuitenkin vaikeaa, jos kulkutarpeita ei voida sovittaa yhteen naapureiden kanssa. Työajat ja työkohteet saattavat olla jopa perheenjäsenten kesken niin erilaiset, ettei samalla autolla kulkeminen ole mahdollista. Kylien sisäisen sosiaalisen yhteisyyden löystyminen on myös johtanut siihen, ettei tieto mahdollisesta naapurikyydistä välttämättä tavoita avuntarvitsijoita. Väestön ikääntymien lisää palvelujen tarvetta Suomessa on meneillään useita muutosprosesseja, jotka vaikuttavat maaseudun toimintaympäristöön ja sitä kautta elinkeinoelämän ja asukkaiden liikkumiseen. Tärkeitä muutostekijöitä ovat globalisaatio, energian hinta, talouden kehitys, EU:n kehitys ja Suomen kilpailukyky. Toimintaympäristöä muovaavat myös kuntaliitokset, palvelujen rahoitus, maaseudun infrastruktuuri, metsien käyttö, ikä-, sukupuoli- ja elinkeinorakenteen muutos, alueiden erilaistuminen sekä tietotekniikan kehitys. (YTR 2006.) Maaseudun ikä- ja elinkeinorakenteen muutokset vaikuttavat eniten liikkumiseen. Suomessa on päättymässä pitkä ajanjakso, jolloin väestön ja erityisesti työikäisen väestön määrä on kasvanut. Lähivuosina työikäinen väestö alkaa vähentyä ja väestön ikärakenne muuttua. Muutokset kohdistuvat alueellisesti eri tavoin. Väestölaskelmien mukaan vuoteen 2030 mennessä väestönmäärä lisääntyisi edelleen pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Näitä pienemmissä kaupungeissa väestönmäärä pysyisi lähes nykytasollaan. Maaseudun kunnissa erilaistuminen syventyisi. Kaupunkien läheisellä maaseudulla väestönmäärä lisääntyisi, mutta muilla maaseutualueilla se vähenisi. Erityisesti syrjäinen ja harvaan asuttu maaseutu kärsisi voimakkaasta väestökadosta. (Lehtola 2007.) Liikkumistarpeiden ja tienpidon kannalta väestölaskelmiin tulee suhtautua varovaisesti. Väestönmuutoksia ei voida tulkita suoraviivaisesti, sillä väestön ja elinkeinoelämän liikkumis- ja kuljetustarpeet eivät muutu samassa suhteessa kuin väestönmäärä ja ikärakenne. Niillä teillä, joiden varsilla on esimerkiksi metsiä, maatiloja tai lapsiperheitä, tienpidon tarve saattaa säilyä muuttumattomana. Metsäteollisuuden yritykset ovat puunkuljetuksissa siirtyneet jatkuviin ympärivuorikautisiin kuljetuksiin. Puuta ajetaan myös yöaikaan ja viikonloppuisin. Maito kerätään tiloilta joka toinen päivä suurilla tankkiautoilla. Maidon keräilykuljetukset ajetaan aikataulun mukaisesti sää- ja tieoloista riippumatta. Yksikin peruskoulun oppilas tarvitsee kuljetuksen, mikäli koulumatka on vähintään viisi kilometriä. Lasten ja työikäisten määrän vähenemisellä sekä ikääntyneiden määrän kasvulla on suoria vaikutuksia palvelutarpeisiin. Kyläkouluverkosto harvenee edelleen, ja lakkautettujen koulujen lasten päivittäiset kuljetusmatkat kasvavat. Toisaalta pe-

11 10 Tulevaisuuden näkymiä 4/2008 ruskoululaisten ikäluokat pienenevät erityisesti ydinmaaseudulla ja harvaan asutulla maaseudulla. Tämän seurauksena myös koulukuljetuksissa olevien lasten määrät vähenevät. Toisaalta viime vuosina on ryhdytty yhdistelemään peruskoulun yläluokkia, mikä lisää taajamien välisiä koulukuljetuksia (Lehtola 2008). Ikääntyneiden määrät kasvavat kaikkialla. Hoidon ja palvelujen tarve ajoittuu viimeisille elinvuosille. Vanhuspolitiikan ja palvelujärjestelmän tavoitteena on ollut tukea ikääntyneiden ihmisten toimintakykyä siten, että ihmiset voisivat asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Tämä tavoite onnistuu ainoastaan kulkukelpoisen tieverkon avulla. Maaseudulla asuminen on mahdollista vain siten, että ikäihmiset saavat kotiinsa tarvitsemansa palvelut ja että he pääsevät palvelujen luokse. Vanhusten kotihoidon ja kotisairaanhoidon yleistyessä hoitoon liittyvä huoltoliikenne kasvaa. Paras-hanke vaikuttaa liikkumiseen Väestörakenteen muutokset vaikuttavat kuntien mahdollisuuksiin tuottaa palveluja. Veronmaksajia menettäneet muuttotappiokunnat ovat taloudellisissa vaikeuksissa, eivätkä ne aina kykene tuottamaan ikääntyvälle väestölle riittävästi palveluja. Yhtenä ratkaisuna ongelmiin on pidetty kuntaliitoksia, joiden määrä on viime vuosina lisääntynyt voimakkaasti. Myös kuntien välinen yhteistyö on tiivistynyt palvelujen tuottamisessa. Uusin vaihe muutosprosessissa on kunta- ja palvelurakenneuudistus. Uudistusta suuntaa vuonna 2005 aloitettu Paras-hanke, ja toteutusta ohjaa helmikuussa 2007 voimaan tullut laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (Laki 169/2007). Sen tarkoituksena on vahvistaa muun muassa kunta- ja palvelurakennetta sekä kehittää palvelujen tuotantotapoja ja organisointia. Tavoitteena on parantaa tuottavuutta ja hillitä kuntien menojen kasvua. Lain mukaan kuntarakennetta vahvistetaan yhdistämällä kuntia ja liittämällä osia kunnista toisiin kuntiin. Lisäksi kunnat voivat perustaa vähintään asukkaan yhteistoiminta-alueita, jotka huolehtivat perusterveydenhuollosta ja siihen liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä sekä ammatillisesta peruskoulutuksesta. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteena on turvata palvelujen taso tuottamalla palveluja kustannustehokkaasti. Uudistukseen liittyvässä keskustelussa ei ole kovin paljon tuotu esiin sitä, että onko yksikkökoon kasvattaminen ja palvelutuotannon tehostaminen mahdollista heikentämättä palvelujen saatavuutta ja laatua kuntien reuna-alueilla (Lehtola 2007). Tehostamisen kääntöpuolena voi olla eräiden palvelujen keskittyminen ja saavutettavuuden heikkeneminen. Kun maaseudun palveluverkosto entisestäänkin harvenee, asukkaiden on yhä useammin tultava palvelun luokse taajamiin. Myös asiointimatkat voivat paikoin suuntautua uudelleen. Liikennejärjestelmän kehittämisen haasteita maaseudulla Liikennejärjestelmän kehittämiseen kohdistuu globaaleja, kansallisia ja alueellisia muutostekijöitä. Ilmastonmuutoksen hillintä ja energian hinnan nousu ovat tulevaisuuden liikennejärjestelmän suuria haasteita. Liikenteen määrää ja haitallisia päästöjä tullaan mahdollisesti rajoittamaan esimerkiksi erilaisilla liikenteen haittaveroilla tai pyrkimällä entistä voimakkaammin tiivistämään asutusrakennetta. Muita kei-

12 Tulevaisuuden näkymiä 4/ noja ovat autokannan ja käyttömaksujen uudistaminen (ks. liikenne- ja viestintäministeriö 2007). Käyttöä ohjaavassa hinnoittelussa maksuperusteina olisivat auton käytön määrä, paikka, ajankohta ja auton ominaisuudet. Kaupunkiseuduilla ruuhka-aikoina hinta saattaisi olla keskimääräistä korkeampi, mutta vähäliikenteisellä maaseudulla keskimääräistä alhaisempi. Henkilöauton hinnoittelujärjestelmää uudistamalla voitaisiin tukea liikkumista erityisesti sellaisilla maaseutualueilla, joissa julkisten liikenteen palvelutaso on alhainen tai palvelua ei ole lainkaan. Varsinkin harvaan asutuilla alueilla liikkuminen on kallista pitkien välimatkojen vuoksi. Liikkuminen perustuu valtaosin henkilöautoon, jota myös autottomat käyttävät monin eri tavoin. Kansallisella ja alueellisella tasolla merkittävä muutostekijä on kunta- ja palvelurakenneuudistus. Perinteiset kuntaliitokset saavat lähivuosina rinnalleen uudenlaisia liitosmuotoja, mikäli Paras-hankkeen tavoitteet kuntaliitoksista toteutuvat. Liikennejärjestelmän kehittämisessä olisi otettava entistä enemmän huomioon se, että kunta- ja palvelurakenteen uudistuminen asettaa uudenlaisia haasteita julkisen liikenteen palvelutasolle ja liikkumiselle (ks. Karppi 2008). Kunnat ja niiden palvelurakenteet tulevat erilaistumaan, ja yhdyskuntarakenteellisesti kunnat ja yhteistoiminta-alueet ovat entistä moninapaisempia (Lehtola 2008). Paras-hankkeen tavoitteena on kasvattaa kuntien kokoa. Samalla kuntien sisäiset etäisyydet kasvavat. Kuntaliitosten vuoksi erityisesti hallintotehtäviä keskitetään uusiin kuntakeskuksiin, mikä lisää kunnan palveluksessa olevien liikkumista. Kaikki eivät ole halukkaita muuttamaan työpaikan siirtymisen vuoksi uuteen kuntakeskukseen. Kodin ja työpaikan välinen matka pitenee. Kuntaliitokset ja kuntayhteistyön syventyminen lisäävät myös työtehtäviin liittyvää liikennettä (Lehtola 2008). Entisissä kuntakeskuksissa työskentelee kuntien palveluksessa henkilöitä, joiden työn luonne muuttuu entistä liikkuvaisemmaksi. Kokouksia, palavereja ja tapaamisia on yhä enemmän uudessa kuntakeskuksessa. Työyhteisö on entistä suurempi, ja sen jäsenet ovat hajallaan eri puolilla laajaa kuntaan. Liikenteen päästöjen vähenemistä ei edistä se, että matkat tehdään usein yksin henkilöautolla. Virka- ja työmatkoilla tulisi suosia enemmän kimppakyytejä, mutta lisäksi olisi kehitettävä myös julkisia liikennemuotoja kuntien eri osien välillä. Nykyisin julkisen liikenteen järjestäminen kuntarajojen sisällä on yleensä kuntien vastuulla. Kuntaliitosten myötä kuntien pinta-alat kasvavat, ja aiemmin kuntarajat ylittävästä liikenteestä tulee paikoin kuntien sisäistä liikennettä. Palvelujen tuottaminen kustannustehokkaasti saattaa tarkoittaa kunnallisten palvelujen keskittämistä ja karsimista. Syrjäisellä maaseudulla tämä voi merkitä asiointimatkojen pidentymistä. Palvelujen keskittäminen ei kuitenkaan vähennä taajamien ulkopuolella asuvien liikkumisen tarvetta. Etenkin kuntien reuna-alueilla asuvat kuntalaiset voivat joutua joissakin tapauksissa hakemaan palvelunsa aiempaa kauempaa. Mahdollisuus saada palveluja liittyy kiinteästi mahdollisuuteen liikkua. Kaikilla ei ole mahdollista kulkea asiointimatkoilla henkilöautolla. Jos mahdollisuudet liikkua ovat puutteelliset, tämä heikentää myös palvelujen saavutettavuutta.

13 12 Tulevaisuuden näkymiä 4/2008 Liikkuvat palvelut ovat vastatrendejä keskittävälle toiminnalle. Palvelukokeilut ovat osoittaneet, että liikkuvilla palveluilla voidaan vähentää liikkumisen tarvetta paikallisella tasolla. Esimerkiksi kyläpalveluautot ja kauppaostosten kotiin kuljetukset ovat kirjasto- ja myymäläautojen ohella tärkeitä palveluja erityisesti autottomille ikäihmisille. Liikkuvat palvelut eivät kuitenkaan korvaa kuljetuspalveluja. Monet autottomat käyttävät ensisijaisesti koululaiskuljetukseen tarkoitettuja liikennevälineitä. Nämä kulkumuodot ovat käytettävissä kouluaikoina, mutta loma-aikoina autottomien mahdollisuudet kulkea julkisilla liikennevälineillä kaventuvat. Haja-asutusalueiden julkisen liikenteen turvaamista pohtinut selvityshenkilö Olli Riikonen on ehdottanut, että jokaisella olisi oltava vähintään peruspalvelutasoiset joukkoliikennemahdollisuudet asuinpaikasta riippumatta. Hän on esittänyt kyytitakuuta, jolla turvattaisiin joukkoliikenteen ulottumattomissa oleville vähintään kaksi viikoittaista käyntikertaa taajamassa kutsutaksiliikenteenä julkisen liikenteen taksoilla (Riikonen 2008). Naapuriapu ja kimppakyydit helpottavat varsinkin maaseudun ikääntyneen väestön arkea silloin, kun julkisen liikenteen palveluja ei ole riittävästi tarjolla. Naapuriavun ja kimppakyydin käytön ongelmana on kuitenkin se, ettei ole olemassa sääntöjä kyytien korvaamisesta. Näiden liikkumismuotojen virallistaminen voisi aiheuttaa jännitteitä maaseudun asukkaiden ja liikennepalveluja tuottavien yrittäjien kesken. Laajamittainen naapuriapuun tukeutuminen saattaisi johtaa siihen, että se alkaisi kilpailla ammattimaisten taksipalvelujen asiakkaista. Selvityshenkilö Olli Riikonen on ehdottanut, että muu kuin ammattimaisen liikennöitsijän tarjoama kyyti on perustelua sellaisilla alueilla, joissa ei ole riittävästi liikenneluvan hakijoita (Riikonen 2008). Tällaisia alueita voivat olla esimerkiksi kuntaliitosten seurauksena syntyvät reuna-alueet. Lähteet: Karppi, Kristiina (2008). Kunta- ja palvelurakenneuudistus PARAS: Kuntalaisen ja tienpitäjän toiseksi paras? Tulevaisuuden näkymiä 3/2008. Laki 169/2007. Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (puitelaki). Lehtola, Ilkka (2007). Maaseudun toimintaympäristön muutos ja liikkuminen kirjallisuuskatsaus. Tiehallinnon selvityksiä 18/2007. Lehtola, Ilkka (2008). Matka maalta markettiin. Liikkuminen ja palvelujen muutos itäsuomalaisella maaseudulla. Tiehallinnon selvityksiä 25/2008. Liikenne- ja viestintäministeriö (2007). Liikenne Suuret haasteet, uudet linjat. Liikenne- ja viestintäministeriö, Ohjelmia ja strategioita 1/2007. Riikonen, Olli (2008). Julkisen liikenteen palveluiden turvaaminen hajaasutusalueilla. Selvityshenkilö Olli Riikosen raportti , Liikenne- ja viestintäministeriö. > Julkisen liikenteen palveluiden turvaaminen haja-asutusalueilla YTR = Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (2006). Suomen maaseutu Maaseudun kehittämistyön toimintaympäristön tulevaisuus. > Julkaisut > Muut julkaisut. Kirjoittajan yhteystiedot: Ilkka Lehtola, erikoistutkija Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia Joensuun yliopisto ilkka.lehtola(at)joensuu.fi p

14 Tulevaisuuden näkymiä 4/ Lauri Ali-Mattila Tiehallinto Yhden aikakauden loppu mutta minkä alku? Maailman rahoitusmarkkinoilla koko 2000-luku on ollut täynnä yllätyksiä. Ongelmia on paljastunut milloin mistäkin paikasta eri puolelta maailmaa. Ongelmien suuruus kuitenkin jäi pitkään vain perusteellisesti asioihin vihkiytyneiden tiedoksi. Levottomuus rahoitusmarkkinoilla oli yleinen ilmiö, mutta vain harvat osasivat nähdä siinä suurempaa vaaraa. Turbulenteiksi kutsutuista ilmiöistä huolimatta rahoitusalan ns. asiantuntijat olivat pääosin optimistisia kehityksen suhteen. Viime vuosien aikana rahoitusmarkkinoiden taustalla olevat ongelmat ovat kiihtyneet ja kumuloituneet. Viimeiset pari vuotta onkin nyt jälkikäteen mahdollista nähdä selvänä ja väistämättömänä tapahtumaketjuna, jossa kärjistyivät markkinoilla jo vuosikausia vallinneet epäterveet ilmiöt ja menettelytavat. Alkuvuodesta 2007 suuria asuntoluotottajia oli tehnyt konkurssin USA:ssa ja maan keskuspankki FED oli viimein suostunut myöntämään, että asuntomarkkinoilla oli olemassa hintakupla ja tehnyt sen mukaisia korjaustoimenpiteitä, jopa hartiavoimin. Rahoitusmarkkinoiden ongelmien laukeamisen aiheutti se, että FED oli alkanut puolustaa dollarin heikkenevää arvoa nostamalla ohjauskorkoa. Hidas mutta säännöllinen koron nostaminen alkoi vuoden 2004 puolivälistä lähtien pitkään vallinneesta 1 %:n tasosta. Ohjauskoron nosto (ks. kuva 1) välittyi kaikkiin muihin rahamarkkinoiden korkoihin ja se laukaisi ongelmat. Vuoden 2007 aikana, mihin mennessä korko oli jo nostettu 5,25 %:iin, ongelmat kuitenkin onnistuttiin vielä pitämään hallinnassa. Reagoimalla nopeasti pieniin palopesäkkeisiin suuremman roihun syttyminen pystyttiin estämään. Kuitenkin jo elokuussa 2007 institutionaaliset sijoittajat olivat päättäneet, etteivät ne enää osta markkinoilta asuntolainakantaan sidottuja arvopapereita. Pesäkkeet jäivät siis kytemään ja pitivät markkinoilla yllä levottomuutta. Helmikuussa 2008 G7-maiden kokouksessa esitettiin kahden taloustieteilijän ja kahden sijoituspankkiirin yhdessä tekemä arvio, että rahoitusmarkkinoiden luottotappiot saattaisivat nousta maailmanlaajuisesti jopa 400 mrd:iin dollariin, ja että Yhdysvaltojen BKT:n kasvu saattaisi pudota 1,25 %-yksikköä. Viranomaisten reagointi oli nopea ja voimakas. Esitetty selvitys yhdessä kaikkialta muualtakin tuleviin arvioihin tilanteen kriisiytymisestä pakotti toimenpiteisiin. Presidentin ja kongressin voimin markkinoille annettiin 150 mrd. dollaria ja muutamaa päivää myöhemmin maaliskuun 11. päivänä eri maiden keskuspankkien yhteistuumin vielä 200 mrd. dollaria. Välittömänä syynä kriisin taustalla oli Yhdysvaltojen suurimpiin kuuluvan investointipankin Bear Stearnsin ilmoitus, että kaksi sen suurta hedge-rahastoa oli romahtamassa varojen puutteeseen. Keskuspankki pelasti pankin kuiville antamalla sen lainojen vakuudeksi 29 mrd. dollaria. Tuen ansiosta Bear Stearns välttyi konkurssilta, mutta silti sen elinkaari päättyi. Yhdysvaltojen keskuspankki FED suostutteli JP Morganin ostamaan pankin 249 mil-

15 14 Tulevaisuuden näkymiä 4/2008 joonalla dollarilla, mikä merkitsi 2 dollarin hintaa per osake. Vuotta aikaisemmin Bear Stearnsin 1 osakkeita myytiin 170 dollarin hinnalla 2. Kuva 1: Yhdysvaltain ja Euroopan keskuspankkien ohjauskorkojen muutos ajalla (Lähde: Kansainvälinen valuuttarahasto IMF selvitti myös tilannetta ja raportoi vuosittaisessa Global Financial Stability Reportissaan oman käsityksensä. Sen arviossa aikaisemmat luvut kaksinkertaistuivat. IMF:n arvio rahoitusmarkkinoilla kytevästä riskistä oli 945 mrd. dollaria. Kriisi levisi myös Euroopan puolelle. Ranskalaisen suurpankin BNP Paribasin hedge-rahasto oli ajautunut kestämättömään tilanteeseen. Myös englantilaiset rahoituslaitokset alkoivat kirjata alas saataviaan taseittensa puhdistamiseksi. Kriisi levisi nopeasti myös Aasian puolelle ja kaikkialle muuallekin maailmaan. Voimakkaiden shokkihoitotoimenpiteiden jälkeen useimmat uskoivat suurimpien ongelmien olevan jo takanapäin. Mitään kovin hälyttäviä merkkejä ei ilmassa ollut ja vuoden 2009 alkua odotettiin jo jokseenkin turvallisella mielellä. Vielä syyskuun alussa kaikki näytti kohtuullisen hyvältä. Talouden kehityksen odotettiin kaikilla tärkeillä talousalueilla, Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa, olevan suhteellisen vakaata. Kasvuennusteet olivat hieman alhaisempia kuin kuluvana vuonna, mutta vain hieman. Vanhoja ongelmia oli mutta pahimpien toivottiin jo jääneen taakse. Yhdysvaltojen taloudessa oli rakenteellisena ongelmana vaihtotaseen ja budjetin alijäämäisyyden muodostama kaksoisvaje, mutta hallinto oli muuttumassa ja sen uskottiin parantavan tilannetta. Lähes ainoalta taloudellisen kehityksen ongelmalta näytti orastava inflaatiokehitys, jonka nopeutumiseen va- 1 Vuosina Bear Stearns valittiin Fortune-lehden listauksessa rahoitusmaailman yritysten ykköseksi tunnustuksella Most Admired. 2 Pari Fortune-lehden juttua money.cnn.comin sivuilta kuvaa Wall Streetin tilannetta:

16 Tulevaisuuden näkymiä 4/ rovaisesti varauduttiin. Elokuussa Euroopan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet vakuutti, että vuoden 2008 aikana hidastuneesta kasvusta huolimatta ajat ovat paranemassa. Vielä syyskuun 5. päivänä hän korosti, että Eurooppa ei ole ajautumassa taantumaan eikä mitään paineita ohjauskoron laskemiseen ole. EKP ennusti talouskasvun olevan kuluvana vuonna noin 1,1-1,7 % ja vuodeksi 2009 ei ollut odotettavissa suurempia muutoksia, joskin kasvun arvioitiin olevan hieman heikompaa. Tämä kaikki osoittautui kuitenkin täydelliseksi väärinarvioksi, vieläpä massiivisessa mittaluokassa. Neljässä viikossa muuttui kaikki. Lokakuun puolivälin jälkeen ei enää mikään aikaisemmin annettu taloutta koskeva ennuste tai lausuma pitänyt paikkansa. Kaikki on arvioitava uudestaan aivan toisista lähtökohdista ja uusin perustein. Vakaiden kasvuodotusten sijalle on tullut laman uhka eikä minkä tahansa laman vaan suurimman sitten 30-luvun. Pelätyn inflaation uhan sijasta suurimmaksi pelon aiheeksi onkin aivan yhtäkkiä muodostumassa massiivinen deflaatio. Sen torjumiseksi on ennennäkemättömällä ripeydellä otettu käyttöön kaikkein massiivisimmat ja kaiken lisäksi keynesiläisen talouspolitiikan aseet. Esimakua tulevalle oli antanut syyskuun 7. päivänä annettu Yhdysvaltojen hallituksen ilmoitus, että maan suurimmat asuntoluotottajat, puolivirallisen aseman omaavat Fanny Mae ja Freddie Mac otetaan valtion huostaan. Yhdessä näillä laitoksilla oli vastuullaan puolet kaikista Yhdysvaltojen asuntolainoista. Viimeinen naula lyötiin arkkuun yhden viikonlopun aikana syyskuun päivinä, kun Yhdysvaltojen suurimpiin pankkeihin kuuluneen Lehman Brothersin annettiin mennä konkurssiin. Sen jälkeen tapahtumat ovat edenneet vyörynä, joka ei näytä loppumisen elkeitä. Pikemminkin hiljaisuus eräiden asioiden ympärillä lisää pelkoja siitä, että niiden osalta romahdus on vielä edessä. Tämä koskee ennen kaikkea maailman valtavia johdannaismarkkinoita. Rahoitusmarkkinat ovat globalisoituneen maailman kaikkein kansainvälisin osa-alue, eikä sen häiriöiltä ole yksikään maa eikä maapallon kolkka suojassa. Se, mitä tapahtuu Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinoilla, heijastuu välittömästi ympäri maailman muiden maiden rahoitusjärjestelmiin ja maiden reaalitalouteen, ja lopulta niiden kykyyn ylläpitää työpaikkoja. Työpaikkojen ylläpitokyky viime kädessä vaikuttaa siihen minkälaisista asioista muodostuu näiden maiden yhteiskunnat ja kansalaisten elämänpiirit. Kyse ei voisi olla suuremmasta asiasta. Kuinka tämä on yleensä mahdollista? Mistä tässä kaikessa on oikein kyse! Tuliko tilanne eteen talouspolitiikan asiantuntijoille yhtä yllättävästi kuin se tuli tavalliselle kadunmiehelle? Varmaa on vain se, että edessä on valtavia ongelmia mittasuhteissa, joita ei ole koskaan ennen koettu. Aikaisemmat kriisit ovat olleet paikallisia niin maantieteellisesti kuin markkinoiden osien suhteet. Nyt kriisi iskee kaikkialle, kaikkiin maihin, kaikille markkinoille niin rahoitus-, kiinteistö- kuin tuotantosektorille. Kriisin selvittämisessä on kova työsarka talouspolitiikasta vastuussa oleville viranomaisille, lainsäätäjille sekä talouden kansainvälisistä pelisäännöistä vastaaville tahoille. Miten tämän mittaluokan kriisi on voinut ylipäänsä syntyä? Onko kyse rakenteellisista tekijöistä, ymmärryksen puutteesta vai väärästä politiikasta. Kriisin syistä ja

17 16 Tulevaisuuden näkymiä 4/2008 taustalla vaikuttaneista tekijöistä käydään kovaa kädenvääntöä tulevina vuosina, kun tämän aikakauden taloushistorioita aletaan kirjoittaa. Tehtävä ei ole helppo, ja se tulee herättämään kiihkeitä poliittisia kiistoja. Kuten kaikessa talousongelmissa syitä on monia ja ne ovat perusteellisesti toisiinsa kietoutuneita eivätkä vastaukset eivät ole täysin yksiselitteisiä. Taloudessa eivät myöskään syyt ja seuraukset aina noudata arkijärkeä. Asiat ovat aidosti komplisoituneita. Lisävaikeus on kaiken talousajattelun myös akateemisen talousteorian - jakautuminen keskenään kiisteleviin koulukuntiin, joilla on hyvin erilaiset käsitykset talouden toimintaperiaatteista ja siksi myös ongelmien syistä ja niiden ratkaisukeinoista. Eroavuudet ovat aivan perustavaa laatua. Koulukunnat muodostuvat pääosin kahdesta täysin erilaisesta perusnäkemyksestä ja erilaisista variaatioista näiden välillä. Toisen näkemyksen mukaan taloutta ohjaavat markkinaperiaatteet, jotka koko ajan etsivät kilpailumekanismin kautta tasapainoa. Tämän uskotaan löytyvän - ainakin pidemmällä aikavälillä, eikä sen saavuttamiseen voida oikeastaan vaikuttaa. Tätä näkemystä edustaa ns. chicagolainen koulukunta, jonka mukaan talouden toiminnan pitää olla täysin esteetöntä ilman mitään rajoituksia. Käsitys tiivistyy sanontaan: markkinat eivät voi olla väärässä. Chicagolaisen käsityksen mukaan kaikki julkisen vallan toimenpiteet ovat haitallisia ja vain pahentavat mahdollisesti joskus tilapäisesti esiintyviä häiriötilanteita. Häiriötilanteiden uskotaan aiheutuvan ulkoisista tekijöistä, jotka ovat estäneet markkinoiden toimintaa. Talous kyllä korjaa itse itsensä, kunhan sille vain annetaan aikaa ja mahdollisuuksia. Näkemystä kutsutaan hyvin perustein markkinafundamentalistiseksi. Sen tiivisti ansiokkaasti presidentti Ronald Reagan virkaanastujaispuheessaan: hallitus ei ole ratkaisu ongelmiimme, hallitus on ongelmamme. Vielä chicagolaisiakin äärimmäisempää markkinafundamentalismia edustavat Friedrich Hayekin ja Ludwig von Misesin nimiin vannovat itävaltalaisen pääomakoulukunnan edustajat, jotka ovat erittäin näkyviä eräiden uuskonservatiivisten säätiöiden rahoittamien ajatushautomoiden vaikutusvallan ansiosta. Näiden näkemysten valtiokäsitys tiivistyy ns. yövartijavaltioon, jonka mukaan valtion rooli rajoittuu vain yksityisen omistusoikeuden turvaamiseen. Vastapuolena näille näkemyksille on toisen pääsuuntaus, keynesiläinen koulukunta, jonka käsityksen mukaan kapitalistisessa taloudessa on sisäänrakennettuna mekanismeja, jotka vievät vapaasti toimivan talouden toistuviin häiriötiloihin, taantumiin ja pahimmillaan täyteen talouslamaan. Keynesin oppien mukaan häiriöiden torjumiseksi tarvitaan vahvaa julkista valtaa, joka pystyy ohjaamaan talouden kehitystä, tekemään tarvittavia korjaustoimenpiteitä sekä säätämään lainsäädäntöä ja antamaan ohjeistusta tasaisen talouskehityksen varmistamiseksi. Keynesiläisyys on aina ollut vahvan talouspolitiikan harjoittamisen ja vahvan valtiokäsityksen henkinen koti. Koko sodanjälkeinen talouspolitiikka 1970-luvulle asti oli enemmän tai vähemmän keynesiläisyyden leimaamaa ja sen soveltamisella onnistuttiin luomaan poikkeuksellisen pitkä ja kohtuullisen tasainen taloudellisen kasvun aikakausi. Keynesiläisyyden valtakausi päättyi tilanteeseen, jossa esiintyi yhtä aikaa inflaatiota että talouden laskusuuntausta. Se ei mahtunut perinteisen keynesiläisyyden puitteisiin, koska taantuman, korkean työttömyyden ja nopean inflaation samanaikaisen tapahtuminen ei mahtunut sen ajatusmalliin. Tilanteen seurauksena chicagolainen koulukunta ja heidän monetaristinen näkemyksensä nousi vahvempaan asemaan varsinkin Yhdysvalloissa. Monetaristisen käsityksen mukaan kaikki riippuu vain markkinoilla olevasta rahanmäärästä. Julkisella vallal-

18 Tulevaisuuden näkymiä 4/ la ei ole mitään muuta tehtävää kuin huolehtia, että rahanmäärä taloudessa on sopivassa suhteessa taloudelliseen kehitykseen. Mitään muuta ja eteenkään finanssipoliittista roolia ei julkisella vallalla saa olla. Keynesiläisyys ei kuitenkaan ole mikään homogeeninen ryhmittymä, vaan tällä nimellä itseään kutsuvien talousteoreetikoiden joukossa on erilaisia näkemyksiä ja painotuksia siitä, kuinka väistämättömänä tällaista kapitalismin kriisiytyvä kehitys on. Erilaisilla talousteoreettisilla näkemyksillä on luonnollisesti vahvat siteet myös itse politiikkaan ja politiikan tekemiseen. Pahimmillaan taloutta koskevat käsitykset ovat vahvasti ideologisoituneita ja niihin liittyy voimakkaita, tunnepitoisia käsityksiä siitä, mikä on oikein ja väärin, mitä yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa ja miten sitä toteutetaan, onko talous jollakin tavoin kaiken muun yhteiskunnallisen toiminnan yläpuolella oleva yleispätevä mekanismi, vai onko se vain työkalu yhteisesti sovittujen päämäärien toteuttamiseksi. Eri koulukuntia edustavien talousteoreetikkojen mahdollisuus päästä yhteisymmärrykseen asioista ei ole kovin hyvä, siinä määrin erilaiset ovat niiden lähtökohdat ja näkemykset. Tässä suhteessa tilanne Euroopassa ei ole niin kärjistynyt kuin Yhdysvalloissa. Siellä tämä keskustelukuilu onkin eräs nykyisen tilanteen kaikkein vaikeimpia alueita. Se on näkynyt selvästi kongressissa ja lehdistössä yritettäessä pelastaa Yhdysvaltojen autoteollisuus. Kun tilanteen syistä ei olla samaa mieltä, on turha toivoa, että mitään yhteistä näkemystä voisi löytyä parantavista keinoista. Korjaavia toimenpiteitä on vaikeata saada kongressissa läpi, kun osapuolet ovat valmiiksi kaivautuneita taisteluhautoihin. Talousteoreettisten koulukuntien välisistä eroista ja niiden mukaisen politiikan noudattamisesta etsitään varmasti - ja hyvin perustein - tulevaisuudessa myös kriisin aiheuttajia ja sen syntymekanismeja. Mutta kiusallista taloudenpidosta vastuussa oleville on se, että näitä kriisin historioita on jo kirjoitettu muutaman vuoden ajan. Kirjoittajina on myös arvostettuja tahoja, ei vain alan populisteja tai tuhon profeettoja. Vuoden 2008 talousnobelisti Paul Krugman kertoo olleensa taloustieteilijöiden ja rahoitusasiantuntijoiden yhteisessä kongressissa, jossa puhuttiin mistäpä muusta kuin kriisistä. Siellä esitelmöitsijä kysyi: Kuinka on mahdollista, että me emme osanneet nähdä sen tuloa. Krugman kertoi, ettei voinut välttää kiusausta kysyä pienen hiljaisuuden jälkeen puhujalta: Ketä tarkoitatte sanoessanne me? Krugmanilla ja eräillä muilla on täysi oikeus kysyä sitä. He ovat kirjoittaneet tulevan kriisin merkeistä jo lähes viiden vuoden ajan. Taloustieteilijöiden kentän näkemysten äärimmäisen kärjekäs jakaantuminen eriseuraisiin ryhmiin saa railakkaita muotoja. Tämä kehitys alkoi voimakkaana luvun vaihteesta lähtien. Talousajattelun jakautuneisuuden astetta Yhdysvalloissa kuvaa hyvin se, että keväällä 2005 eräs konservatiivinen amerikkalainen ajatushautomo 3 kysyi lähipiiriltään, mitkä ovat heidän mielestään vaaralli- 3 Syytä huomauttaa, että tässä käytetyssä mielessä amerikkalaisella konservatismilla ei ole oikeastaan vastinetta edes Euroopassa saati sitten Suomessa. Tässä mielessä konservatiivit suhtautuvat kapitalismiin suunnilleen samalla moraalisella paatoksella kuin Yhdysvaltojen ulkopolitiikan perusteiksi muodostuneissa käsityksissä jotkin maat ovat pahoja. Heille kapitalismi ei ole vain talousjärjestelmä vaan moraalinen toimintatapa, jossa vapaa, säätelemätön taloudellisen toiminta on moraalisessa mielessä oikein. Vastaavasti kaikenlainen julkisen vallan puuttuminen talouden mekanismeihin ei ole vain väärää politiikkaa vaan se on moraalisesti väärin.

19 18 Tulevaisuuden näkymiä 4/2008 simmat viimeisen 200 vuoden aikana julkaistut kirjat. Hyvin korkealle tällä listalla nousi John Maynard Keynesin vuonna 1936 ilmestynyt teos The General Theory of Employment, Interest and Money 4. Se nousi kyseisellä listalla mm. ohi Leninin Valtio ja vallankumous -kirjan. Se kuvannee hyvin erilaisten talouspoliittisten näkemysten kärjistyneisyyttä. Keynesin keskeisin sanoma on, että julkisilla toimilla on talouden tasapainottamisessa luonnollinen rooli ja se ei ole vain poikkeusaikojen ilmiö, vaan talouden sisäisistä rakenteellisista ilmiöistä johtuen välttämätöntä, väistämätöntä ja normaalia toimintaa. Normaaleilla talousmekanismeilla on tendenssi johtaa kansantalouden kokonaiskysynnän ja kokonaistarjonnan väliseen epätasapainoon ja julkisen vallan tehtävä on joko finanssipoliittisin tai rahapoliittisin keinoin huolehtia siitä, että talouden kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa. Yleisen lausuman mukaan Keynesin päätavoite oli pelastaa kapitalismi siltä itseltään. Tämä kommentti on viimeisten viikkojen aikana ilmestynyt uudestaan lehtiotsikoihin. Taloudellisten näkemysten jakautuneisuus vaikeuttaa lähivuosina talouden vakautumista ja jättänee pahoja jälkiä ainakin Yhdysvalloissa myös poliittiselle rintamalle. Eurooppa on tässä suhteessa säilynyt hieman ulkopuolisena talousoppien ideologisen puhtauden osalta ja täällä on myös useimmiten osattu olla pragmaattisempia ja ongelmakeskeisimpiä talouden suhteen. Tämä helpottaa huomattavasti Euroopan taloudellista elpymistä. Mutta Eurooppa ei ole yksin maailmassa ja rahoitusmaailmassa ei ole valtioiden eikä maanosien rajoja. Niin Euroopan kuin koko maailman taloudelliset ongelmat ovat vahvasti kiinni Yhdysvaltojen talouden ongelmissa. Kriisin tausta ja synty Nykyisen tilanteen taustalla on lähinnä neljä tekijää. Ensinnä maailman rahavarantojen valtava kasvu, joka on johtanut korkojen yleiseen laskuun. Matalaan korkotasoon on vaikuttanut myös FED:n edellisen pääjohtajan Alan Greenspanin tapa käyttää vahvaa korkoasetta ongelmien ratkaisukeinona. Eräs syy haluun pitää korkotaso alhaisena oli tehty terrori-isku. Korko haluttiin poliittisista syistä pitää alhaalla, jotta iskulla ei olisi mitään taloudellisia vaikutuksia. Toiseksi, korkojen matala taso on johtanut sijoitustoiminnassa riskinottohalun valtavaan kasvuun. Kolmanneksi, rahoitusmarkkinoille pääsi muodostumaan villejä toimintatapoja, jotka johtivat markkinoiden romahtamiseen. Lopuksi rahoitusmarkkinat eivät pystyneet muuttamaan toimintatapojaan kun dollarin arvon puolustamiseksi käynnistynyt koron vähittäinen nostaminen tapahtui vuosien aikana. Korkotaso nousi hitaasti 0,25 %:n korotuksina mutta rahoitusmarkkinat joko eivät ymmärtäneet tai pystyneet enää muuttamaan toimintatapojaan. Nouseva korko lisäsi lainoitusten kustannuksia ja se loi markkinoille yleisen epävarmuuden ilmapiirin, jota voimistivat vuoden 2007 aikana tapahtuneet asuntorahoituslaitosten kaatumiset. Fanny Maen ja Freddie Macin ottaminen Yhdysvaltojen valtion haltuun aiheuttivat paniikkireaktion rahoitusmarkkinoilla ja Lehman Brothersin joutuminen konkurssiin vei tilanteen tuhon partaalle. Seuraus oli 4 Se ilmestyi suomeksi vuonna 1951 nimellä Työllisyys, korko ja raha suomentajanaan Ahti Karjalainen.

20 Tulevaisuuden näkymiä 4/ täydellinen paniikkireaktio rahamarkkinoilla ja rahoituslaitosten välisen luottamuksen täydellinen luhistuminen. Rahoitusmarkkinoiden normaali rahoituslaitosten välinen lainananto tyrehtyi muutamassa päivässä ja vaikutukset alkoivat nopeasti levitä ensin rahoitussektorin sisällä ja nopeasti myös talouden reaalisektorille. Tämä kehityskulku on vasta alussa. Kriisistä elpymisen ennustetaan lyhyimmilläänkin kestävän kaksi vuotta. Taloustieteen tuore nobelisti Paul Krugman epäilee, että toipumiseen saattaa mennä vuosikausia. Samansuuntaisia näkemyksiä ovat esittäneet aivan lähiaikoina monet muutkin. Useimmat viralliset tahot ovat kokonaan lakanneet esittämästä tulevaisuutta koskevia täsmällisempiä käsityksiä. Mistään tavallisesta suhdannenotkahduksesta ei nyt todellakaan ole kyse. Rahavarantojen valtava kasvu Keskeisin tekijä ongelmien taustalla on hieman oudolta tuntuva tosiseikka: maailmalla on rahaa yllin kyllin ja vuosi vuodelta aina enemmän. Suuria rahavarantoja kertyy eri syistä. Tärkeimmät syyt ovat ylijäämäiset kansantaloudet, joiden vienti aivan ratkaisevasti ylittää tuonnin arvon. Tällaista kehitystä on läpikäynyt vuoteen 2003 asti mm. Japani. Vuodesta 2004 lähtien öljynviejämaiden talouksien ylijäämä alkoi kasvaa massiivisesti ja samoin Saksan. Vuodesta 2005 lähtien suurimmat ylijäämät ovat kertyneet Kiinalle sen valtavassa nousussa olevan teollisen tuotantonsa ansiosta ja jo vuonna 2007 se oli rahavarannoiltaan suurin. Vuonna 2007 Kiinan osuus maailman rahoitusylijäämästä oli 21,4 %, öljynviejämaiden 19,7 %, Japanin 12,6 % ja Saksan 11 %. Nämä valtavat rahamäärät eivät suinkaan lojuneet holveissa, vaan ne heitettiin maailman sijoitusmarkkinoille. Investointipankkien ja muiden markkinoilla toimivien rahoituslaitosten tehtävänä oli etsiä näille varoille mahdollisimman korkeita tuottoja. Koko 2000-luvun tilanne vain kiihtyi: sijoittamiskohteita etsiviä varoja oli valtavasti ja joka vuosi määrä paisui, mutta hyviä sijoituskohteita oli entistä vähemmän. Suurin osa varoista etsiytyi luonnollisesti Yhdysvaltoihin, koska se on maailman talouksista ylivoimaisesti suurin ja sen sijoitusmarkkinat monipuolisimmat. Se yksinään kattaa maailman taloudesta noin 30 %. Maahan hakeutuva raha aiheutti lainojen tarjonnan valtavan kasvun sekä samalla luottomarkkinoiden rakenteissa merkittäviä muutoksia. Samaan aikaan keskuspankki piti ohjauskorkonsa hyvin alhaisella tasolla. Lainaa tarjottiin kaikissa muodoissa. Erityisesti luottokorttiyhtiöt iskivät markkinoille ja onnistuivat kasvattamaan osuuttaan kansalaisten elämässä. Niiden toimintamalli on hyvin yksinkertainen. Ne saavat markkinoilta rahaa noin 4 %:n korolla ja perivät käyttäjiltä noin 20 %:n korkoa. Luotottaminen kulutuksen perustana levisi nopeasti ja rahoitusalan ylivalta sai kummallisia muotoja. Muun muassa jättiyhtiöt General Electric ja General Motors perustivat tuottamiensa tuotteiden kysynnän varmentamiseksi ja vauhdittamiseksi omat luottoyhtiönsä ja niiden menestys oli loistava. GE:llä luototustoiminnan osuus oli vuonna 2000 puolet kaikista konsernin voitoista ja GM:lla luototustoiminta tuotti lähes koko konsernin voiton. Kansalaisten kulutusluotot kasvoivat nopeasti ja asuntomarkkinat räjähdysmäisesti. Kotitalouksien säästämisaste putosi lähes nollaan ja samaan aikaan maan kauppatase oli alijäämäinen. Koko maa alkoi elää luotolla. Joka viides Yhdysvalloissa kulutettu dollari oli ulkomaista lainarahaa. Maan kauppataseen alijäämä kasvoi muutamassa vuodessa valtavaksi ja päävelkojaksi muodostui Kiina. Syntyi