ULKOSOPIMUSTEN ASEMA JA OIKEUSVAIKUTUKSET EY:N OIKEUDESSA Tuomas Ojanen

Transkriptio

1 HELSINGIN YLIOPISTO ULKOSOPIMUSTEN ASEMA JA OIKEUSVAIKUTUKSET EY:N OIKEUDESSA Tuomas Ojanen Julkaisusta: Lakimies : Suomalaisen lakimiesyhdistyksen aikakauskirja. - Helsinki : Suomalainen Lakimiesyhdistys. ISSN (2001) : 5, s Verkkojulkaisu: 2001 Saanti: Tämä aineisto on julkaistu verkossa oikeudenhaltijoiden luvalla. Aineistoa ei saa kopioida, levittää tai saattaa muuten yleisön saataviin ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Aineiston verkko-osoitteeseen saa viitata vapaasti. Aineistoa saa selata verkossa, mutta sitä ei saa tallentaa pysyvästi omalle tietokoneelle. Aineistoa saa opiskelua, opettamista ja tutkimusta varten tulostaa omaan käyttöön muutamia kappaleita. Hakusanat: EY:n oikeus, kansainvälinen oikeus, ulkosopimus, voimassaolo, etusija, tulkintavaikutus, vahingonkorvausvastuu l. Johdanto 1 Euroopan yhteisö (EY) on EY:n perustamissopimuksen 281 artiklan nojalla oikeushenkilö, 2 joka voi solmia yksin tai yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kansainvälisoikeudellisia sopimuksia eli ulkosopimuksia 3 joko muiden kuin jäsenvaltioiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa. Ulkosopimusten merkitys EY:n oikeuden lähteenä kasvaa koko ajan ja samalla EY:n oikeuden ja kansainvälisen oikeuden välinen suhde on tullut yhä tärkeämmäksi. Ulkosopimuksilla on myös alati suurempi merkitys jäsenvaltioiden oikeuspiirissä olevien yksilöiden oikeusaseman sekä yhteisön ja kolmansien maiden välisen eri alojen (kauppa, kulttuuri, rikosten torjunta, ympäristönsuojelu, jne.) yhteistoiminnan ja -työn kannalta. Lisäksi moni ulkosopimus tähtää kolmansien maiden poliittisen järjestelmän ja varsinkin demokratian, perusta ihmisoikeuksien sekä oikeusvaltiollisuuden kehittämiseen sopimusosapuolten poliittisen vuoropuhelun kautta. Tarkastelen seuraavassa ulkosopimusten asemaa ja oikeusvaikutuksia EY:n oikeudessa ja lähinnä EY:n tuomioistuinten 4 näkökulmasta. Teemana ei näin ollen ole EY:n yksinomainen tai jäsenvaltioiden kanssa jaettu ulkosopimustoimivalta 5, eikä kansainvälisen tapaoikeuden 6 tai edes yleisesti kansainvälisen oikeuden voimassaolo, asema ja oikeusvaikutukset yhteisön oikeudessa. En myöskään aivan perustavimpia lähtökohtia lukuun ottamatta tarkastele ulkosopimuksia kansainvälisen oikeuden näkökulmasta. Ulkosopimusten asemasta ja oikeusvaikutuksista EY:n oikeudessa on kirjoitettu varsin paljon eri kielisessä eurooppalaisessa oikeuskirjallisuudessa, minkä lisäksi EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntökin alkaa jo olla varsin mit-

2 2 tavaa. 7 Silti nykyistä oikeustilaa voi kokonaisuutena luonnehtia varsin epämääräiseksi ja selkiytymättömäksi sekä osin yksipuoliseksikin. Yhtäältä tähänastisesta oikeuskäytännöstä ja -kirjallisuudesta piirtyy varsin sekava kuva ulkosopimusten asemasta EY:n oikeudessa sekä yleisemminkin kansainvälisen oikeuden ja yhteisön oikeuden välisestä suhteesta, mikä johtuu ainakin osin erilaisten tarkastelukulmien yhteenkietoutumisesta. Tematiikkaa voidaan ensinnäkin tarkastella sekä yhteisön oikeuden että kansainvälisen oikeuden tasolta, minkä lisäksi kuvaan tulee mukaan kunkin jäsenvaltion valtiosääntöoikeutta siltä osin kuin kysymys on ns. sekasopimusten jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvista määräyksistä. Olisi kuitenkin aina syytä muistaa, että EY:n oikeuden ja kansainvälisen oikeuden välinen suhde ei näyttäydy samanlaisena yhteisön oikeuden ja kansainvälisen oikeuden näkökulmasta, eikä kansainvälisen oikeuden tasolta voida määrätä ulkosopimusten asemasta ja oikeusvaikutuksista yhteisön oikeudessa. Lisäksi ulkosopimusten yleinen asema EY:n oikeudessa kertoo vain osin ja toisinaan harhaanjohtavastikin siitä, millaiseksi ulkosopimusten suhde EY:n oikeuteen voi muodostua yksittäisten ratkaisutilanteiden tasolla EY:n tuomioistuimissa. Toisaalta ulkosopimusten oikeusvaikutuksia EY:n oikeudessa on tarkasteltu ylikorostuneesti välittömän oikeusvaikutuksen (direct effect) kautta lopputuloksella, että vaikutustapa tuntuu toisinaan saavan eräänlaisen perusehdon aseman ulkosopimusten oikeusvaikutuksille EY:n tuomioistuinten toiminnassa. Sellaiset välittömästä oikeusvaikutuksesta riippumattomat vaikutustavat kuin tulkintavaikutus tai jäsenvaltion/ey:n vahingonkorvausvastuu on joko kuitattu vain hyvin yleisluontoisilla ja jatkoerittelyihin johtamattomilla maininnoilla 8 tai jätetty täysin mainitsematta. 9 Ulkosopimusten oikeusvaikutuksia yhteisön oikeudessa koskeva oikeustila muistuttaakin paljon sitä primitiivistä kehitystilaa, jossa EY:n oikeuden oikeusvaikutukset jäsenvaltioissa olivat välittömän oikeusvaikutuksen kultakaudella 1970-luvulla. Tuolloin EY:n oikeus melkeinpä seisoi tai kaatui jäsenvaltioiden tuomioistuimissa sen mukaan, oliko sillä välitön oikeusvaikutus vai ei Tarkastelun lähtökohtia ja perusteita 2.1 EY:n kansainvälisoikeudellisen sidonnaisuuden syntyminen EY voi tulla kansainvälisoikeudellisen sopimuksen osapuoleksi perusteiltaan kolmella tavalla: 11 Ensinnäkin EY voi solmia yksin ulkosopimuksen, jos sopimus kuuluu kokonaan sen toimivaltaan. Esimerkkinä ovat kauppapoliittiset sopimukset paitsi siltä osin kuin niissä on kysymys sellaisesta kaupasta, jota käydään pysyvistä toimipisteistä kolmansien maiden alueelta. Viimeksi mainitunlainen kaupankäynti kuuluu EY:n ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan piiriin. 12 Toiseksi EY voi solmia kansainvälisen sopimuksen yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, jos sopimus kuuluu EY:n ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Tällaisen ns. sekasopimuksen (mixed agreement) määräykset kuuluvat osin jäsen valtioiden, osin EY:n toimivaltaan. Sekasopimukset ovat ulkosopimusten yleisin ja tärkein alalaji, 13 jonka on katsottu kartuttavan ja vahvistavan positiivi sella tavalla Euroopan integraatiota. 14 Yksittäisiä esimerkkejä sekasopimuksista ovat WTO -sopimukset sekä EY:n ja jäsenvaltioiden sekä Viron tasavallan välisestä assosioinnista solmittu ns. Eurooppasopimus, jonka perustavoitteena on tasoittaa tietä Viron tasavallan jäsenyydelle Euroopan unionissa. 15 Kolmanneksi EY voi tulla kansainvälisen sopimuksen osapuoleksi sopimusseuraannon myötä, kuten se tuli aikoinaan esimerkiksi WTO -sopimuksia edeltäneeseen GATTin sopimukseen. 16 Sopimusseuraannossa EY tulee kansainvälisen sopimuksen osapuoleksi joko yksin tai yhdessä jäsenvaltioiden kanssa riippuen siitä, kuuluko sopimus EY:n yksinomaiseen vai jäsenvaltioiden kanssa jaettuun toimivaltaan. 2.2 Toimivaltakysymyksen heijastuminen ulkosopimuksen voimassaoloa, aseman ja oikeusvaikutusten oikeusperustaan Ulkosopimusten voimassaolon, aseman ja oikeusvaikutusten oikeusperusta määräytyy sen mukaan, onko kysymyksessä EY:n yksinomaiseen toimivaltaan kuuluva ulkosopimus, jäsenvaltioiden kanssa jaettuun toimivaltaan kuuluva sekasopimus vai kokonaan jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluva sopimus. EY:n yksinomaisen toimivallan piiriin kuu-

3 luvien sopimusmääräysten voimassaolo, asema ja oikeusvaikutukset määräytyvät yhteisön oikeuden mukaan. Lähtökohta koskee myös sekasopimusten EY:n toimivallan piiriin kuuluvia sopimusmääräyksiä. 17 Sen sijaan jäsenvaltioiden toimivallan piiriin kuuluvien sopimusmääräysten ja sopimusten voimassaoloa, asemaa ja oikeusvaikutuksia koskeva kysymykset ratkeavat kunkin jäsenvaltion oman - ja näin ollen esimerkiksi Suomen 18 - valtiosäännön perusteella, 19 mitä on kritisoitu ulkosopimusten mukaisen toteutumisen vaarantumisen vuoksi. 20 Ulkosopimustoimivallan jakautuminen EY:n ja jäsenvaltioiden välillä asettuu näin ollen ratkaisevana esikysymyksenä ulkosopimusten voimassaololle, asemalle ja oikeusvaikutuksille. Tämä makrotason perustava ja usein hyvin kiperä kysymyksenasettelu kiteytyy mikrotasolla varsinkin sekasopimuksissa, koska niissä saattaa olla tarpeen ottaa kantaa aina yksittäisten sopimusmääräysten tasolla, mitkä sekasopimusten määräyksistä kuuluvat EY:n, mitkä taas jäsenvaltioiden toimivaltaan. Rajankäynti jäsenvaltioiden ja yhteisön toimivaltapiirien välillä kuuluu EY:n tuomioistuinjärjestelmässä EY:n tuomioistuimelle, joka voi käytännössä ottaa asiaan kantaa ennen muuta 230 artiklan mukaisessa kumoamiskanne- tai 234 artiklan mukaisessa ennakkoratkaisumenettelyssä. 21 Tämä taas tarkoittaa jäsenvaltioiden tuomioistuinten näkökulmasta, että niillä on mahdollisuus ja tietyissä tilanteissa velvollisuuskin pyytää ennakkoratkaisua ulkosopimuksen tulkinnasta tai pätevyydestä. 22 EY:n tuomioistuimella on myös toimivalta antaa ennakkoratkaisu sekasopimusten EY:n yksinomaiseen tai yhdessä jäsenvaltioiden kanssa jaettuun toimivaltaan kuuluvista sopimusmääräyksistä. 23 Sen sijaan on avoin ja kiistanalainen kysymys, missä määrin EY:n tuomioistuimella on toimivaltaa suhteessa jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan kuuluviin sekasopimusten määräyksiin. 24 Kun rajankäynti EY:n ja jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvien määräysten välillä edellyttää tulkintaa, EY:n tuomioistuimen on ainakin tässä mielessä voitava yleisesti tulkita kaikkia sekasopimusten määräyksiä Ulkosopimusten voimassaolon oikeusperusta EY:n oikeuden perusratkaisua kansainväliseen oikeuteen on usein luonnehdittu monistiseksi. 25 Neuvoston pääsäännön mukaan määräenemmistöllä, mutta toisinaan yksimielisesti, tehty hyväksymispäätös riittää sopimuksen sitovuuden edellytykseksi yhteisön oikeudessa. 26 Erillistä ulkosopimuksen voimaansaattamista osaksi yhteisön oikeutta säädöspäätöksin, tms. ei näin ollen tarvita, kuten on tavalla tai toisella laita dualistisissa malleissa. Tosin ulkosopimuksen hyväksymiseen yhteisön oikeudessa liittyy dualismia muistuttavia piirteitä, kun neuvoston hyväksymispäätös on yleensä muodoltaan blankettipäätös, jonka liitteenä on päätöksellä hyväksytty sopimus. 27 Ulkosopimuksiin myös usein liittyy toimeen- tai täytäntöönpanotoimia asetuksin, direktiivein, tms. 28 Sen sijaan sekasopimusten jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvien määräysten voimaantulo määräytyy kunkin jäsenvaltion oman valtiosäännön perusteella. Esimerkiksi Suomessa kansainvälisen velvoitteen valtionsisäinen voimassaolo Suomen oikeudessa edellyttää, paitsi velvoitteen hyväksymistä, myös valtion sisäistä voimaan saattamista lailla tai asetuksella riippuen siitä, ovatko sopimusmääräykset ns. lainsäädännön alaan vai ei. 29 Konkreettisen esimerkin sekasopimuksen voimaan saattamisesta tarjoaa edellä mainittu Viron Eurooppa-sopimus: Yhtäältä sopimus hyväksyttiin EY:n tasolla neuvoston päätöksellä. Kun Viron Eurooppa-sopimuksen kysymys EY:n perustamissopimuksen artiklassa tarkoitetusta sopimuksesta, neuvoston päätöksen tekeminen edellytti, että Euroopan parlamentti antoi ensin puoltavan lausunnon sopimuksesta. Toisaalta Eurooppa -sopimuksen jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvat määräykset hyväksyttiin jokaisessa jäsenvaltiossa kunkin maan omien valtiosääntöisten vaatimusten mukaan. Esimerkiksi Suomessa sopimus yhtäältä hyväksyttiin ja toisaalta saatettiin valtion sisäisesti voimaan valtiosäännön dualistisen lähtökohdan mukaisesti. Kun Eurooppa -sopimuksen eräät määräykset kuuluivat ns. lainsäädännön alaan, 30 tästä johtui ensinnäkin tarve hankkia eduskunnan suostumus sopimukseen

4 sitoutumiselle. 31 Lisäksi Eurooppa -sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatettiin voimaan lailla (60/1998), kun taas muilta osin sopimus saatettiin voimaan asetuksella (63/1998), jolla määrättiin myös voimaansaattamislain voimaantulosta. 2.4 Kansainvälisen oikeuden kaksi peruslähtökohtaa EY:n ulkosopimuksia koskevat samat kaksi kansainvälisen oikeuden lähtökohtaa kuin valtioiden solmimia kansainvälisoikeudellisia sopimuksia. 32 Seuraavassa EY:stä todettava soveltuu mutatis mutandis tilanteissa, joissa on kysymys sekasopimusten jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvista määräyksistä. Yhtäältä sopijaosapuolten on huolehdittava sekä negatiivisin että positiivisin toimenpitein kansainvälisten velvoitteidensa toteuttamisesta pacta sunt servanda - maksiimin mukaisesti. EY ei voi näin ollen vedota yhteisön oikeuteen perusteena kansainvälisoikeudellisen velvoitteensa noudattamatta jättämiselle, minkä lisäksi sen on pidättäydyttävä sopimuksen tarkoituksen ja päämäärän toteutumisen vaarantavista toimenpiteistä? 33 Lisäksi sopijaosapuolilla on velvollisuus huolehtia oikeusjärjestyksensä muuttamisesta vastamaan sopimusvelvoitteitaan. 34 Toisaalta kansainvälinen oikeus ei yleensä määrää omasta asemastaan ja oikeusvaikutuksistaan sen paremmin kansallisessa oikeudessa kuin yhteisön oikeudessa. Näin ollen ulkosopimuksen asema ja oikeusvaikutukset määräytyvät yhteisön oikeuden - ja sekasopimusten jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvien määräysten osalta kunkin maan valtiosäännön - nojalla. Tosin juuri EY:n oikeus on merkittävä poikkeus tästä toisesta kansainvälisen oikeuden lähtökohdasta, koska yhteisön oikeus määrää omasta valtionsisäisestä asemastaan ja oikeusvaikutuksistaan jäsenvaltioissa. 35 Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta ulkosopimukset ovat nimenomaan EY:n tai EY:n ja jäsenvaltioiden kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa solmimia sopimuksia. 36 Kansainvälinen oikeus ei kuitenkaan määrää ulkosopimusten kohdentumisesta EY:ssä, vaan asia ratkeaa EY:n oikeuden - ja sekasopimusten jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvien määräysten osalta kansallisen oikeuden 37 - perusteella. EY:n perustamissopimuksen artiklassa onkin määrätty, että siinä vahvistettujen edellytysten mukaisesti tehdyt sopi- 4 mukset sitovat yhteisön toimielimiä ja jäsenvaltioita. 38 Määräys ei kuitenkaan estä antamasta ulkosopimusten määräyksille oikeudellisia vaikutuksia yksityisten(-kin) välisissä oikeussuhteissa, kuten jäljempänä esitän (ks. jaksot ). 3. Ulkosopimusten asema yhteisön oikeudessa 3.1 Ulkosopimusten yleinen asema EY:n oikeusjärjestyksessä Ulkosopimusten yleistä (abstraktia) asemaa EY:n oikeusjärjestyksessä paikantavat seuraavat näkökohdat. On korostettava, että seuraavassa ulkosopimusten yleisestä asemasta EY:n oikeusjärjestyksessä todettava ei kerro läheskään kaikkea ulkosopimusten asemasta suhteessa EY:n oikeuteen yksittäisissä ratkaisutilanteissa, joissa myös monet muut näkökohdat määräävät niiden suhdetta EY:n oikeuteen (ks. jaksot 3.2 ja 4.1 ). (I) Asianmukaisesti solmitut ja hyväksytyt ulkosopimukset, samoin kuin ulkosopimuksella perustettujen toimielinten, kuten esimerkiksi assosiaationeuvostojen päätökset, ovat erottamaton osa yhteisön oikeutta. 39 Ne sitovat EY:n toimielimiä 40 ja jäsenvaltioita 41 suoraan EY:n perustamissopimuksen artiklan nojalla, mutta yhteisön oikeuden osana niillä on myös tärkeä merkitys jäsenvaltioiden oikeuspiirissä olevien yksityisten oikeussubjektien oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta. (II) Ulkosopimukset ovat toimielinten säädöksiä ennakkoratkaisumenettelystä määräävän perustamissopimuksen 234.2b artiklan tarkoittamalla tavalla, koska sopimuksen hyväksyminen edellyttää viime kädessä neuvoston päätöstä 300 artiklan nojalla. 42 Ulkosopimusten asema EY:n toimielinten säädöksinä taas merkitsee, että jäsenvaltion tuomioistuin voi pyytää EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua sekä ulkosopimusten tulkinnasta (ml. oikeusvaikutukset) 43 että niiden pätevyydestä esimerkiksi puuttuvan toimivaltaperusteen nojalla. 44 Kuten jo edeltä on ilmennyt, EY:n tuomioistuimella on toimivalta tulkita myös sekasopimusten määräyksiä yhteisöä sitovien velvoitteiden määrittelemiseksi, mukaan lukien sopimusmääräykset, jotka kuuluvat sekä kansallisen oikeuden että yhteisön oikeuden soveltamisalaan, jotta tulkintojen eriytyminen voitaisiin välttää.

5 5 EY:n tuomioistuimen ennakkoratkaisu ulkosopimuksista sitoo jäsenvaltioiden tuomioistuimia perusteiltaan samalla tavalla kuin mikä tahansa muu ennakkoratkaisu, 45 mutta ne eivät sido sopimusosapuolina olevia kolmansia maita tai kansainvälisiä järjestöjä, ellei toisin ole nimenomaisesti sovittu ulkosopimuksessa. (III) Vaikka ulkosopimukset ovat toimielinten säädösten kategoriassa EY:n perustamissopimuksen 234 artiklassa tarkoitetulla tavalla, ne ovat kuitenkin ainakin kolmesta syystä ylemmänasteista oikeutta EY:n toimielinten säädöksiin ja päätöksiin eli käytännössä 249 artiklassa tarkoitettuihin asetuksiin, direktiiveihin ja päätöksiin nähden: Ensinnäkin ulkosopimukset ovat tulkinnan perusteena toimielinten säädöksille ja yleisemminkin yhteisön oikeudelle (ks. tarkemmin jakso 4.1). Toiseksi ulkosopimuksilla on tietyin edellytyksin etusija ristiriitatilanteissa asetuksiin, direktiiveihin ja muihin toimielinten säädöksiin nähden (ks. tarkemmin jaksot 3.2 ja 4.1). Kolmanneksi ulkosopimukset ovat asetusten, direktiivien ja päätösten pätevyyden perusteena. 46 Käytännössä EY-säädöksen tai päätöksen pätevyys on kyseenalaistettavissa ulkosopimuksen perusteella joko EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan mukaisessa kumoamiskannemenettelyssä tai 234 artiklan mukaisessa ennakkoratkaisumenettelyssä. Lisäksi ulkosopimus voi olla perusteena EY:n perustamissopimuksen 241 artiklan mukaiselle artiklassa mainitun termin oikeus merkitysyhteys koski pitkän aikaa vain sopijaosapuolina olevien kolmansien maiden, mutta ei sen sijaan esimerkiksi sopimuksella luotuja yksilöiden oikeuksia, 50 mikä on tietenkin ollut sitä ongelmallisempaa, mitä enemmän kansainvälisissä sopimuksissa on tunnustettu oikeuksia muillekin tahoille kuin vain valtioille. 51 Parhaimman esimerkin tarjoavat ihmisoikeussopimukset, joissa sopijavaltiot tunnustavat yksilöille oikeuksia ja vastavuoroisesti luovat itselleen velvollisuuksia. EY:n tuomioistuimen viime vuonna antamien kahden ratkaisun jälkeen on kuitenkin viimeistään 52 tullut selväksi, että termin oikeus merkitysyhteys artiklassa koskee yleisesti sopimuksella luotuja oikeuksia, olipa niiden adressaattina kuka tahansa. 53 EY:n perustamissopimuksen artiklassa jäsenvaltioiden aiemmin solmimille sopimuksille tunnustettua etusijaa kvalifioi kuitenkin kaksi reunaehtoa: Ensinnäkin artikla velvoittaa jäsenvaltiot käyttämään kaikkia aiheellisia keinoja todettujen ristiriitojen poistamiseksi siltä osin kuin artiklassa tarkoitetut sopimukset eivät ole sopusoinnussa EY:n perustamissopimuksen kanssa. EY:n tuomioistuimen tuoreemman oikeuskäytännön 54 valossa jäsenvaltioiden liikkumavara on varsin kaventunut, eikä välttämättä koostu enää muusta kuin valinnasta seuraavan kahden perusvaihtoehdon välillä: joko jäsenvaltio aloittaa sopimusneuvottelut vaatimukselle asetuksen soveltamatta ristiriitojen poistamiseksi tai irtisanoo täl- jättämiselle yksittäisessä tapauksessa. 47 (IV) Jäsenvaltioiden ennen EY:n/EU:n jäsenyyttä solmimilla kansainvälisoikeudellisilla sopimuksilla on ulkosopimuksista poikkeava asema EY:n oikeudessa. 48 Kansainvälisen oikeuden lähtökohtiin kuuluu, että kansainvälisellä sopimuksella ei ole vaikutusta suhteessa sopimuksen ulkopuolisen tahon oikeusasemaan. Tähän liittyen EY:n perustamissopimuksen artiklassa on nimenomaisesti määrätty, että EY:n perustamissopimuksen määräykset eivät vaikuta sellaisiin oikeuksiin tai velvollisuuksiin, jotka johtuvat yhden tai useamman jäsenvaltion yhden tai useamman kolmannen maan kanssa ennen liittymispäivää tekemästä sopimuksesta. Artiklakohdan 1 perustarkoituksena on antaa jäsenvaltioille mahdollisuus täyttää aikaisemmista sopimuksistaan juontuvat velvollisuutensa suhteessa kolmansiin tahoihin. Sen sijaan jäsenvaltio ei voi vedota artiklaan sellaisissa yhteisön sisäisissä suhteissa, joilla ei ole lainkaan kytkentää kolmannen tahon sopimusperusteisiin oikeuksiin. 49 laisen sopimuksen. 55 Molempiin vaihtoehtoihin sisältyy ongelmia: Edellinen vaatii sopimuksen muuttamistahtoa myös muilta sopimusosapuolilta ja saattaa siten kariutua yhteisymmärryksen puutteeseen tai ainakin olla hidas tie ristiriitojen poistamiseksi. Sopimuksen irtisanomiseen taas sisältyy helposti oikeudellisia ja/tai poliittisia ongelmia. 56 Toiseksi EY:n perustamissopimuksen artikla edellyttää jäsenvaltioiden ottavan huomioon aikaisemmin solmimiensa sopimusten soveltamisessa sen, että ne edut, jotka kukin jäsenvaltio on tässä sopimuksessa [EY:n perustamissopimus - TO] myöntänyt, ovat erottamaton osa yhteisön toteuttamista ja liittyvät sen vuoksi kiinteästi yhteisten toimielinten perustamiseen ja niille annettuun toimivaltaan sekä siihen, että kaikki jäsenvaltiot myöntävät samat edut. Artiklakohta kaventaa yhdessä EY:n perustamissopimuksen 10 artiklan yleisen lojaliteettivelvoitteen kanssa entisestään jäsenvaltioiden mahdollisuuksia tukeutua artiklaan muissa kuin niissä tilanteissa, joissa

6 jäsenyysvelvoitteen noudattaminen ehdottomasti estäisi jäsenvaltiota täyttämästä aikaisempia sopimusvelvoitteitaan kolmatta osapuolta kohtaan. 3.2 Ulkosopimusten asema yhteisön oikeudessa yksittäisen ratkaisutilanteen tasolla Oikeuskirjallisuudessa ulkosopimukset on tapana sijoittaa ns. primäärisen ja sekundäärisen yhteisön oikeuden välimaastoon EY:n oikeusjärjestyksen suhteellisen yksinkertaisessa ja vielä varsin kehittymättömässä ja kiistanalaisessakin säädöshierarkiassa. 57 Tämä sijoituspaikka ei kuitenkaan kerro läheskään kaikkea ulkosopimusten asemasta yksittäisen oikeusjutun tasolla. Lisäksi ulkosopimusten ja EY:n oikeuden välillä ilmenevän ristiriidan ratkaisun perustaminen yksin omaan ulkosopimusten muodollis-hierarkkiseen asemaan EY:n oikeusjärjestyksessä johtaisi kansainvälisoikeudellisesti oikeudenvastaisiin lopputuloksiin esimerkiksi primäärisen yhteisön oikeuden ja ulkosopimuksen välisissä ristiriitatilanteissa. Ei olekaan yllättävää, että EY:n oikeuden ja kansainvälisen oikeuden välisten jännite- ja ristiriitatilanteiden ratkaisumallit EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä eivät ole muodostuneet sellaisiksi kuin ulkosopimusten abstraktista asemasta EY:n oikeusjärjestyksessä sinällään seuraisi. Samoin EY:n tuomioistuin on suhtautunut ilmeisen pidättyvästi sellaisen kaavamaisen ratkaisusäännön kuin lex posterior -säännön soveltamiseen EY:n oikeuden ja kansainvälisen oikeuden välisissä jännitetilanteissa. EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus nähdäkseni kokonaisuutena ensinnäkin osoittavat, että ensisijainen ja käytännössä oikeastaan ainoa yleispätevä ratkaisusääntö EY:n oikeuden ja kansainvälisen oikeuden välisissä prima facie konfliktitilanteissa on yritys rakentaa niin pitkälle kuin mahdollista normiharmonia EY:n oikeuden ja ulkosopimuksen välille (ks. tarkemmin jakso 4. l). Toiseksi EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännölle näyttäisi olevan ominaista eräänlainen tapauskohtainen pragmatismi: yleispätevien ja varsinkin kaavamaisten lex superior tai lex posterior-tyyppisten ratkaisusääntöjen sijasta tuomioistuin hakee kulloisenkin päätöksentekotilanteen tarpeisiin räätälöityjä ratkaisuja. Vaikka näiden ratkaisujen analysoiminen oikeuskirjallisuudessa avaakin näkökulmia ulkosopimusten asemaan EY:n oikeudessa, 58 niistä ei 6 tapauskohtaisina ole syytä tehdä kovin kauaskantoisia johtopäätöksiä EY:n oikeuden ja ulkosopimusten välisten jännitteiden ratkaisun suhteen. Lähinnä ne osaltaan»vain» osoittavat, kuinka useisiin eri keinoihin ratkaisutilanteissa voidaan tukeutua avointen ja kärjistyneiden ristiriitatilanteiden välttämiseksi - ja jopa siinä määrin, että EY:n oikeuden ja ulkosopimusten välistä suhdetta yksittäisten ratkaisutilanteiden tasolla ei ole oikeastaan ollenkaan syytä hahmottaa ääritilanteiden eli varsinaisten normiristiriitojen kautta. Tähän liittyen ratkaisutilanteissa ei myöskään tarvitse turvautua lex posterior tai lex superior -säännön kaltaisiin normiristiriitojen ratkaisusääntöihin, joiden soveltaminen johtaisi vain kärjistetyn ongelmallisiin asetelmiin joko kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden tai EY:n oikeuden toteutumisen kannalta Ulkosopimusten oikeusvaikutukset yhteisön oikeudessa 4.1 Välillinen oikeusvaikutus eli tulkintavaikutus Ulkosopimuksilla voi yleisesti olla välillinen oikeusvaikutus (indirect effect) eli kyky vaikuttaa niiden soveltamisalaan kuuluvan yhteisön oikeuden ja kansallisen oikeuden tulkintaan, mitä EY:n tuomioistuin on perustellut kansainvälisen oikeuden kunnioittamisen tarpeella ja etusijalla sekundääriseen yhteisön oikeuteen nähden. 60 EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöön tai oikeuskirjallisuuteen ei sisälly erityisemmin erittelyjä ulkosopimusten tulkintavaikutuksen edellytyksistä ja reunaehdoista. 61 Nähdäkseni ulkosopimusten tulkintavaikutukseen soveltuvat kuitenkin pitkälti oikeussäännösten tulkintavaikutusta yleisesti koskevat lähtökohdat ja perusteet. Näin ollen on yleisellä tasolla todettavissa ainakin seuraava: 62 (I) Ulkosopimuksen määräyksillä voi olla tulkintavaikutus riippumatta ulkosopimuksen asianomaisten määräysten kyvystä tuottaa välitön oikeusvaikutus. 63 Tulkintavaikutuksen myötä ulkosopimukset voivat saada välittömän oikeusvaikutuksen ohella ja sijaan myös muunlaisia oikeudellisia vaikutuksia tuomioistuinten päätöksenteossa. (II) Ulkosopimuksen tulkintavaikutuksen

7 yksi tyyppitilanne liittyy ulkosopimuksen ja yhteisön oikeuden - tai EY:n oikeuden soveltamisalaan kuuluvan kansallisen oikeuden - välisten prima facie ristiriitojen ratkaisutilanteeseen, jossa tulkinnallinen harmonisointi on ehdottomasti ensisijainen keino etusijan antamiseen nähden purkaa normijännite. 64 Käytännössä ulkosopimuksen määräyksellä on näissä tilanteissa ns. välitön oikeusvaikutus, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että vain välittömiä oikeusvaikutuksia tuottavat ulkosopimusten määräykset olisivat EY:n toimielinten säädösten ja päätösten yläpuolella olevaa ylemmänasteista oikeutta EY:n oikeusjärjestyksessä. 65 Ulkosopimukset ovat välittömästä oikeusvaikutuksesta riippumatta EY:n toimielinten säädöksiin nähden ylemmänasteista oikeutta, mutta välitön oikeusvaikutus tarjoaa oikeudellisesti tehokkaan mekanismin antaa ulkosopimuksella etusija yksittäisessä ratkaisutilanteessa, jossa se on tulkintateitse täysin sovittamattomassa ristiriidassa direktiivin tai muun EY:n toimielimen säädöksen kanssa. 66 Normiharmonian syntymistä saattavat myös edistää erilaiset olettamat, jotka voidaan yleisesti johtaa EY:n tuomioistuimen niistä lausumista, jotka korostavat EY:n oikeuden kansainvälisen oikeuden mukaista tulkintaa ja tarvetta yli päätään kunnioittaa kansainvälistä oikeutta EY:n toiminnassa. Esimerkiksi ulkosopimuksen ja myöhemmin voimaan tulleen EY:n oikeuden välisissä prima facie jännitetilanteissa olisi tilanteesta riippuen mahdollista operoida olettamalla joko siitä, että EY-säädöksellä ei ole ollut tarkoitus loukata ulkosopimusta tai siitä, että EY-säädöksellä on nimenomaan tarkoitettu toimeentai täytäntöönpanna ulkosopimukseen sisältyvä velvoite. Tilanteessa, jossa ulkosopimus on lex posterior suhteessa EY:n oikeuteen, sopusointuolettamaa voitaisiin taas perustella esimerkiksi sillä, että EY-lainsäätäjä ei ole ryhtynyt EY-säädösten muuttamistoimiin sopimuksen voimaan tulon vuoksi. Tämän tyyppisten tulkintaolettamien lopputuloksena voi tapauksesta riippuen olla yhteisön oikeussäännöksen joko supistava tai laajentava taikka jopa sanamuodon ohittava tulkinta verrattuna siihen, millaiseksi säännöksen sisältö olisi muodostunut ulkosopimuksen soveltamisalaan kuulumattomassa ratkaisutilanteessa. Edellä mainittujen eliminointitapojen ohella avoin ristiriita ja siten potentiaalinen sopimusloukkaus voidaan välttää myös esimerkiksi seuraavin keinoin, joiden hyväksyttävyys ulkosopimusvelvoitteiden tehokkaan toteutumisen kan-nalta saattaa olla jo kyseenalaisempi: 7 (i) tuomioistuin jättää koko ulkosopimuksen huomiotta ratkaisussa; (ii) tuomioistuin antaa ulkosopimuksen määräykselle tulkinnan, joka tekee sen merkityksettömäksi jutun ratkaisun kannalta; (iii) tuomioistuin katsoo, että EYsäännös on siirtänyt kansainvälisoikeudellisen normin osaksi EY:n oikeutta toistamalla sen sisällön sellaisenaan tai ainakin olennaisesti sellaisenaan tai että EY:n oikeus ja kansainvälinen oikeus muutoin määräävät asiallisesti samasta asiasta olennaisesti samalla tavalla lopputuloksella, että tuomioistuimelle riittää soveltaa vain EY:n oikeutta. EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännöstä näyttäisi löytyvän esimerkkejä ainakin kohdassa (iii) mainituista tavoista hoitaa kansainvälisen oikeuden ja EY:n oikeuden välinen potentiaalinen jännite pois päiväjärjestyksestä. 67 Lopuksi on huomattava, että myös välittömän oikeusvaikutuksen tunnustamatta jättäminen ulkosopimuksen määräyksille voi osaltaan estää ratkaisutilanteen pelkistymistä avoimeksi ulkosopimuksen ja EY:n oikeuden väliseksi konfliktitilanteeksi. Tämä huomio saattaa samalla myös osaltaan selittää EY:n tuomioistuimen varsin tiukahkoa linjaa tunnustaa välitön oikeusvaikutus ulkosopimuksille tilanteissa, joissa yksilö on koettanut vedota ulkosopimuksen määräykseen EY:n oikeutta vastaan (ks. jakso 4.2). (III) Ulkosopimusmääräyksen tulkintavaikutuksen edellytyksenä ei ole sen yksityiskohtaisuus tai täsmällisyys, vaan se voi aivan hyvin liittyä myös kieliasunsa valossa hyvin yleisluontoisiin ja epätäsmällisiin sopimusmääräyksiin. Esimerkin tarjoaa EY:n tuomioistuimen tuore ratkaisu tapauksessa Preussen Elektra AG 68 jossa tuomioistuin viittasi muun muassa ilmaston muutosta koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimukseen (ns. Rion sopimus) perusteena ympäristönsuojelun painoarvon lisääntymiselle yhteisön oikeuden nykytilassa. Tässä sopimuksessa on kysymys hyvin yleiseen muotoon laaditusta tietyn alan puitesopimuksesta, jonka tarkempi sisältö on jätetty vahvistettavaksi ja täsmennettäväksi myöhemmin hyväksyttävillä pöytäkirjoilla ja jonka on sanottu asettavan sopimusosapuolille tiettyjä ehdottomampia institutionaalisia määräyksiä lukuun ottamatta vain tavoitteellis-ohjelmallisia velvoitteita. 69 Toiselta puolen tulkintavaikutus ei koske vain yleisluontoisia ja avoimia yhteisön oikeuden säännöksiä, vaan ulkosopimuksen määräykset voivat myös vaikuttaa täsmällisten ja

8 8 yksityiskohtaisten EY-säännösten tulkintaan. säännöksen valossa. Vastaavasti tulkintavaikutus Ylipäätään tulkintavaikutuksen edellytyksiä ja tyypillisesti heikentyy tai jopa estyy, jos tulkintavaikutus johtaa yksilöiden oikeuksien ja etujen reunaehtoja ei voida arvioida yksinomaan säännösten kieliasuun palautuvien näkökohtien valossa jo yksistään siitä syystä, että oikeusmassa. Lainalaisuus- ja oikeusvarmuus- heikentymiseen yksilö-jäsenvaltio/ey -asetelsäännökset näyttäytyvät yksityiskohtaisina/ periaatteet sekä varsinkin rikosoikeudellinen yleisinä ja täsmällisinä/epätäsmällisinä vain tuomioistuimessa kulloinkin vireillä olevan oikeus- tulkintaperiaatteineen (esim. laajentavan tulkin- legaliteettiperiaate siitä johdettavine erityisine jutun tosiseikkojen ja niihin soveltuvien oikeusnormien kokonaisuuden valossa. Niinpä muissa asettamasta tulkintavaikututuksen kautta yksinan kielto syytetyn vahingoksi) estävät yhteyksissä yksityiskohtaiselta ja täsmälliseltä tyisille sellaisia velvollisuuksia ja vastuita, joita näyttävä EY-säännös saattaa hyvin osoittautua ei ole lainkaan luettavissa tulkintavaikutuksen epätäsmälliseksi ja tulkinnanvaraiseksi juuri kohteena olevasta oikeussäännöksestä. ulkosopimuksen soveltamisalaan kuuluvassa Horisontaalinen välillinen oikeusvaikutus voi ratkaisutilanteessa. taas muodostua vahvaksi, jos ulkosopimuksen (IV) Ulkosopimuksen määräyksillä voi olla määräys jo sanamuotonsa mukaan kohdistuu sekä ns. vertikaalinen että horisontaalinen yksityiseksi luonnehdittaviin tahoihin tai jos asianomaisen sopimusmääräyksen perustavoit- välillinen oikeusvaikutus: Yhtäältä ulkosopimukset voivat vaikuttaa yhteisön oikeuden ja sen teisiin yleisesti kuuluu esimerkiksi työntekijöiden soveltamisalaan kuuluvan kansallisen oikeuden suojelu. Tulkintavaikutusta rajoittavat kuitenkin tulkintaan yksityisten ja yhteisön toimielinten/ horisontaalisuhteissakin etenkin lainalaisuus- ja jäsenvaltioiden välisissä oikeussuhteissa ja siten välillisesti vaikuttaa yksilöiden oikeuksien ja sille ei voida asettaa tulkintateitse täysin tulkinta- oikeusvarmuusperiaatteet, mistä syystä yksityi- velvollisuuksien määräytymiseen yksilö-ey/ vaikutuksen kohteena olevasta säännöksestä jäsenvaltio -asetelmassa (vertikaalinen välillinen ilmenemättömiä velvollisuuksia ja vastuita. oikeusvaikutus). (V) Myös tiukan oikeudellisesti velvoittamattomilla kansainvälisoikeudellisilla sopimuksilla Toisaalta ulkosopimusten määräykset voivat vaikuttaa yhteisön oikeuden ja sen ja asiakirjoilla (julistukset, suositukset, yms.) soveltamisalaan kuuluvan kansallisen oikeuden saattaa olla tulkintavaikutus, jonka kautta ne tulkintaan myös yksityisten oikeussubjektien voivat vaikuttaa yksittäistapauksessa sovellettavan oikeusnormin muodostumiseen ja siten välisissä oikeuskiistoissa ja siten välillisesti tarjota oikeusperusteen esimerkiksi yrityksen saada välillisesti oikeudellisia vaikutuksia tuomioistuinten päätöksenteossa sekä yksilöiden oike- vaateille toista yritystä vastaan tai työntekijän oikeusvaateille työnantajaansa vastaan, yksityiset työnantajat mukaan lukien (horisontaalinen täytäntöönpanossa suhteessa julkiseen valtaan uksien ja velvollisuuksien määrittelyssä ja välillinen oikeusvaikutus). ja toisiin yksityisiin tahoihin. Yhden parhaimmista Vertikaalisen välillisen oikeusvaikutuksen esimerkeistä tarjoaa EY:n tuomioistuimen Euroopan ihmisoikeussopimusta koskeva oikeus- voimakkuuden aste riippuu ennen muuta tulkintavaikutuksen vaikutuksista yksilön oikeusaseman kannalta sekä sellaisista yleisistä oikeus- keskeisenä EY:n perusoikeuksien suuntaviivakäytäntö, johon EY:n tuomioistuin on viitannut periaatteista kuin lainalaisuus- ja oikeusvarmuusperiaate. Vaikka tulkintavaikutuksen rajojen en. 70 EY ei kuitenkaan ole tänä päivänäkään na aina tapauksesta Rutili vuodesta 1975 alka- määrittäminen on viime kädessä tapauskohtaista, yleisesti voidaan sanoa, että tulkinta- nykyinen ihmisoikeussopimuksen merkitystä Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuoli, eikä vaikutus saattaa muodostua tyypillisesti vahvaksi EU:n toiminnassa korostava EU:n perustamissopimuksen 6 artikla ole ollut EY:n tuomioistui- tilanteessa, jossa ulkosopimus parantaa tai vahvistaa yksityisen etuja tai oikeuksia suhteessa men toimivallan piirissä kuin vasta Amsterdamin sopimuksen voimaantulosta alka- EY:n toimielimiin/jäsenvaltioihin verrattuna siihen, millaisena nämä edut ja oikeudet näyttäytyvät yksinomaan yhteisön/kansallisen en. 71 oikeuden

9 4.2 Välitön oikeusvaikutus Vertikaalinen välitön oikeusvaikutus EY:n tuomioistuin on useaan otteeseen vahvistanut, että ulkosopimuksilla voi tietyin edellytyksin olla vertikaalinen välitön oikeusvaikutus (vertical direct effect) eli yksityinen taho on voinut tukeutua suoraan ulkosopimuksen määräykseen oikeusperusteena jäsenvaltiota/ yhteisöä vastaan esitettäville oikeusvaateille. 72 EY:n tuomioistuin on myös tunnustanut assosiointineuvoston tms. ulkosopimuksella perustetun toimielimen päätökselle välittömän oikeusvaikutuksen yksilö-jäsenvaltio/ey -asetelmassa. 73 Välittömän oikeusvaikutuksen tunnustaville EY:n tuomioistuimen ratkaisuille on ollut yhdistävänä tekijänä, että niissä välitön oikeusvaikutus on edistänyt yksilöiden sopimusperäisten oikeuksien toteutumista yksilö-jäsenvaltio -asetelmassa. Sen sijaan EY:n tuomioistuin on yleensä kieltänyt välittömän oikeusvaikutuksen, kun ulkosopimukseen on vedottu yhteisön säädöksen, esimerkiksi direktiivin, pätemättömyyden perusteena. 74 Kuten jo edellä on todettu, tuomioistuimen penseyttä viimeksi mainituissa asetelmissa saattaa osaltaan selittää, että välittömän oikeusvaikutuksen kieltäminen eliminoi ratkaisutilanteen pelkistymistä EY:n oikeuden ja kansainvälisen oikeuden väliseksi ristiriidaksi, joka olisi ratkaistava jomman kumman vahingoksi Horisontaalinen välitön oikeusvaikutus 9 Toistaiseksi EY:n tuomioistuin ei ole kertaakaan vahvistanut ulkosopimuksen määräyksille horisontaalista välitöntä oikeusvaikutusta (horizontal direct effect) eli sitä, että yksityinen voi tukeutua suoraan ulkosopimuksen määräyksiin oikeusperusteena toista yksityistä oikeussubjektia vastaan esitettäville oikeusvaateille, kuten esimerkiksi yrityssopimuksen tai sen yksittäisen ehdon pätemättömyydelle. Oikeuskäytännön puuttuminen ei kuitenkaan oikeuta johtopäätökseen, jonka mukaan ulkosopimusten horisontaalinen välitön oikeusvaikutus olisi ehdottomasti suljettu pois. Perustan kantani erityisesti seuraavaan: Ensinnäkään EY:n tuomioistuin ei ole vielä oikeastaan edes saanut käsiteltäväkseen ennakkoratkaisupyyntöä, jossa kysymys horisontaalisesta välittömästä oikeusvaikutuksesta olisi todella tullut aidosti ja vääjäämättömästi esiin. Horisontaalisuhde oli sinänsä esillä tapauksessa Polydor, mutta EY:n tuomioistuin ei ottanut mitään ratkaisevaa kantaa tähän erityiskysymykseen. 75 Toiseksi oikeuskirjallisuudessa on tunnustettu mahdollisuus antaa edellytysten täyttyessä ulkosopimuksen määräyksille myös horisontaalinen välitön oikeusvaikutus. 76 Ainakaan tätä vaikutustapaa ei ole niiltä havaitakseni missään kategorisesti kielletty, ellei tästä pidetä osoituksena koko asian jättämistä käsittelemättä. 77 Sitä paitsi esimerkiksi EY:n tuomioistuimen perustamissopimuksen 141 samapalkka-artiklaa koskeva oikeuskäytäntö on itsessään konkreettinen käytännön esimerkki siitä, kuinka jopa sanamuotonsa mukaan vain (jäsen)valtioihin kohdistuva kansainvälisen sopimuksen määräys voi suoraan kohdistua myös yksityisiin tahoihin oikeuksia ja velvollisuuksia luovalla tavalla. 78 Lisäksi kansainvälisiä sopimuksia ja varsinkin ihmisoikeussopimuksia koskevassa nykyaikaisessa oikeuskirjallisuudessa on painotettu horisontaalivaikutusta. 79 Kolmanneksi ulkosopimukset hyväksytään yleensä neuvoston päätöksellä, joka voidaan ymmärtää toimena, jonka välityksellä ulkosopimus voi kohdistua myös yksityisiin tahoihin välittömäksi oikeusvaikutukseksi luonnehdittavalla tavalla. Lisäksi ulkosopimukset usein johtavat toimeenpanotoimiin yhteisön oikeudessa asetuksin tai päätöksin, joilla voi olla sekä horisontaalinen että vertikaalinen välitön oikeusvaikutus, jos vain ne täyttävät välittömän oikeusvaikutuksen testin. 80 Tosin horisontaalisen välittömän oikeusvaikutuksen perusta ei näissä tilanteissa tarkkaan ottaen ole ulkosopimuksessa, vaan sen hyväksymistä tai toimeenpanoa tarkoittavassa päätöksessä tai asetuksessa. Käytännössä välitön horisontaalivaikutus voisi liittyä ainakin sellaisiin sopimusmääräyksiin, jotka jo sanamuotonsa mukaan kohdistuvat yksityisiin tahoihin ja jotka muutoinkin täyttävät jäljempänä tarkasteltavat välittömän oikeusvaikutuksen yleiset edellytykset. Esimerkiksi Viron Eurooppa -sopimuksen 63 artiklaan sisältyy seuraava yrityksiä koskeva määräys, joka on perusteiltaan pitkälti samanlainen kuin EY:n perustamissopimuksen 81 artikla, jolle EY:n tuomioistuin on vakiintuneesti tunnustanut horisontaalisen välittömän oikeusvaikutuksen: Seuraavat toimenpiteet ovat tämän sopimuksen moitteettomaan toimintaan soveltumattomia, jos ne voivat vaikuttaa yhteisön ja Viron väliseen kauppaan: (i) kaikki yri-

10 tysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy. Viron Eurooppa -sopimuksen 63.1, i kohta eroaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklasta siinä, että siihen ei sisälly 81 artiklan kaltaista esimerkkiluetteloa kielletyistä sopimuksista ja päätöksistä ja että sen kieltämät sopimukset tai päätökset eivät ole 81.2 artiklan mukaisesti mitättömiä vaan sopimuksen moitteettomaan toimintaan soveltumattomia. Eurooppa-sopimuksen 63 artiklan 2 kohdassa on kuitenkin nimenomaisesti todettu, että tämän artiklan vastaisia käytäntöjä arvioidaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 85 [nykyinen 81], 86 [nykyinen 82] ja 92 artiklan määräysten soveltamisesta johtuvien arviointiperusteiden mukaisesti. Määräys on luettavissa niin, että se tarkoittaa 81 artiklaan sisältyviä esimerkkejä yhteismarkkinoille soveltumattomista sopimuksista, päätöksistä ja menettelytavoista, artiklaa täsmentävä EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö mukaan lukien. EY:n tuomioistuin on taas vakiintuneesti katsonut jo 1960-luvulta alkaen, että EY:n perustamissopimuksen kilpailusäännöillä on kyky tuottaa horisontaalinen välitön oikeusvaikutus eli yrityksillä on ollut mahdollisuus vedota kansallisissa tuomioistuimissa suoraan EY:n perustamissopimuksen kilpailumääräyksiin oikeusperusteena sopimuksen tai sen ehdon pätemättömyyden vahvistamiseksi. Eurooppa -sopimuksen 63 artiklan horisontaalivaikutusta ei myöskään välttämättä estä 63.3 artiklan määräys, jonka mukaan assosiointineuvosto antaa tarvittavat määräykset 1 ja 2 kohdan täytäntöönpanemiseksi 31 päivään joulukuuta 1997 mennessä. Artiklakohta sinänsä merkitsee, että 63 artiklan 1 ja 2 kohdat ovat riippuvaisia täytäntöönpanoehdoista (ks. jäljempänä välittömän oikeusvaikutuksen kriteereistä sanottua). Assosiointineuvosto on kuitenkin antanut päätöksen N:o 1/1999 Eurooppa -sopimuksen 63 artiklan 1 kohdan i ja ii alakohdan sekä 2 kohdan täytäntöönpanoa koskevista säännöistä. EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä assosiointineuvostojen yms. toimielinten päätöksille on taas usein tunnustettu välitön oikeusvaikutus, mistä syystä Eurooppa -sopimuksenkin assosiointineuvoston päätös on mahdollista ymmärtää toimena, joka osaltaan tasoittaa tietä 63 artiklan horisontaalivaikutukselle. Silti edes yhteisön/valtion oleminen sopimusmääräysten normiadressaattina ei a priori ehdottomasti estä horisontaalista välitöntä oikeusvaikutusta, kuten EY:n tuomioistuimen 10 perustamissopimuksen 141 artiklaa koskevalla oikeuskäytännöllä voidaan havainnollistaa. 83 Kun sopimusmääräysten kohdentuminen määräytyy nimenomaan yhteisön oikeuden, eikä kansainvälisen oikeuden mukaan, erityisesti ulkosopimusta koskevat hyväksymis- ja toimeenpanoratkaisut yhteisön oikeudessa saattavat tasoittaa tietä jopa sanamuotonsa mukaan vain yhteisöä/jäsenvaltioita koskevien sopimusmääräysten horisontaalivaikutukselle. 4.3 Ulkosopimusten välittömän oikeusvaikutuksen edellytykset Perusehtona ulkosopimuksen välittömälle oikeusvaikutukselle on sen sitovuus. Tämä ehto täyttyy yhteisön oikeudessa, jos ulkosopimus on vahvistettu 300 artiklassa vahvistettujen edellytysten mukaan ja jos sen solmimiselle on ollut asianmukainen oikeusperusta. Ulkosopimusten välittömän oikeusvaikutuksen testi on osin - mutta toisaalta vain osin - omalakinen muun yhteisön oikeuden välittömän oikeusvaikutukseen testiin verrattuna: EY:n tuomioistuin on ainakin joissakin tapauksissa painottanut ulkosopimusten välittömien oikeusvaikutusten arvioinnissa sopimusmääräyksen sanamuotoa sekä sopimuksen tarkoitusta ja luonnetta perinteisen kriteeristön rinnalla. 84 Ulkosopimusten tulkinta voi muutenkin olla erilaista kuin vastaavien ja jopa sanamuodoltaan täysin identtisten määräysten tulkinta EY:n oikeudessa. 85 Muutoin ulkosopimuksen kykyä tuottaa välitön oikeusvaikutus on arvioitava samoilla kriteereillä kuin muunkin yhteisön oikeuden. 86 Ulkosopimuksen määräyksen on näin ollen oltava: (i) riittävän selvä ja täsmällinen; (ii) ehdoton; ja (iii) riippumaton toimeen- tai täytäntöönpanoehdoista. 87 Viime kädessä välittömästä oikeusvaikutuksesta päättäminen on aina tapauskohtaista päätöksentekoa, jonka lopputulokseen vaikuttavat sopimuksen tarkoitus, tavoite ja henki säännöksen kieliasuun palautuvien näkökohtien ohella ja sijaankin. 88 Tähän liittyen yhdessä ratkaisutilanteessa välitöntä oikeusvaikutusta tuottamaton ulkosopimuksen määräys voi tuottaa toisessa ratkaisutilanteessa välittömän oikeusvaikutuksen - tai päinvastoin. Samoin ulkosopimuksen oikeuskehitys, esimerkiksi sopimusjärjestelmän»oikeudellistuminen» institutionaalisten järjestelyjen ja sopimusmääräysten tulkintojen lisääntymisen, rikastu-

11 misen ja vakiintumisen kautta saattaa parantaa sopimuksen välittömän oikeusvaikutuksen edellytyksiä. Niinpä esimerkiksi oikeuskehitys GATTista WTOoon sekä WTOn yleinen oikeudellistuminen riidanratkaisumekanismien yms. kehityksen myötä on ollut perusteena niille oikeuskirjallisuudessa esitetyille näkemyksille, joiden mukaan EY:n tuomioistuimen pitäisi omaksua myönteinen kanta WTO-sopimuksen kykyyn tuottaa välitön oikeusvaikutus, vaikka se aikoinaan kielsi tällaisen vaikutustavan WTOn edeltäneeltä GATT-sopimukselta. 89 Toinen asia kuitenkin on, että EY:n tuomioistuin on edelleen torjunut WTO-sopimusten välittömän oikeusvaikutuksen yhteisön oikeudessa. 90 Lisäksi WTOsopimukseteivät luonteensa ja rakenteensa vuoksi periaatteessa kuulu niihin normeihin joiden valossa tuomioistuin valvoo EY:n toimielinten toimenpiteiden lainmukaisuutta EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan mukaisessa kumoamiskannemenettelyssä. 91 On korostettava, että ulkosopimuksen välitöntä oikeusvaikutusta ei estä täytäntöönpanon jääminen assosiointineuvoston tai muun sopimuksella perustetun toimielimen määräysten varaan, koska tällaisen toimielimen päätös tuottaa välittömän oikeusvaikutuksen. Esteeksi ei myöskään muodostu sopimusosapuolten mahdollisuus poiketa sopimuksesta, jos vain poikkeusedellytykset on riittävän tarkasti määritelty sopimuksessa. 92 Lisäksi välittömän oikeusvaikutuksen puuttuminen ulkosopimuksen eräiltä määräyksillä ei estä saman sopimuksen toisten määräysten välitöntä oikeusvaikutusta. 93 Lopuksi ulkosopimuksella voi olla välitön oikeusvaikutus EY:n oikeudessa, vaikka sopimusmääräykselle ei tunnustettaisi tällaista oikeudellista vaikutusta sopimusosapuolena olevan maan oikeudessa. 94 Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan itsessään ja yksinään merkitse sitä, että vastavuoroisuus puuttuisi sopimuksen täytäntöönpanosta. 95 Kun lisäksi kysymys on ulkosopimuksen välittömästä oikeusvaikutuksesta yhteisön oikeudessa ja siten yhteisön oikeuden valossa arvioitavasta asiasta, on lopuksi korostettava, että yritykset argumentoida välittömän oikeusvaikutuksen puolesta tai vastaan kansainvälisen oikeuden tasolta eivät ole oikeudellisesti erityisen kestäviä tai ainakaan ratkaisevia Ulkosopimusten rikkomiseen liittyvä vahingonkorvausvastuu EY:n oikeuden mukaan Ulkosopimukset ja niillä perustettujen toimielinten päätökset ovat osa sitoo yhteisön oikeutta. Näin ollen ne eivät ole mitenkään eri asemassa muuhun yhteisön oikeuteen verrattuna myöskään vahingonkorvausvastuun kannalta, vaan EY:lle ja/tai jäsenvaltioille saattaa syntyä velvollisuus korvata ulkosopimusten rikkomisesta yksityisille syntyneet vahingot yhteisön/jäsenvaltion vahingonkorvausvastuuta yhteisön oikeudessa koskevien lähtökohtien ja perusteiden mukaan. 96 EY:n vahingonkorvausvastuun oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 288 artiklassa, 97 kun taas jäsenvaltion vahingonkorvausvastuuta koskevat lähtökohdat ja perusteet ovat kehittyneet EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Läpimurtona oli tapaus Francovich vuonna 1991, 98 minkä jälkeen jäsenvaltion vahingonkorvausvastuun edellytykset ja ulottuvuus täsmentyivät merkittävästi varsinkin Brasserie du Pecheur ja Factortame III -tapauksissa 99 annettujen ratkaisujen myötä vuonna Jäsenvaltion vahingonkorvausvastuun edellytykset yhteisön oikeudessa ovat vakiintuneet perusteiltaan kolmenlaiseksi. Kun jäsenvaltion ja EY:n perustamissopimuksen 288 artiklaan perustuvan vahingonkorvausvastuun edellytykset ovat varsin samanlaisia, 100 seuraavassa jäsenvaltion vahingonkorvausvastuun edellytyksistä todettava soveltuu osin myös EY:n toimielinten vahingonkorvausvastuuseen. (i) Jäsenvaltion lukuun laskettava taho on rikkonut yhteisön oikeutta riittävän ilmeisesti; (ii) rikotun yhteisön oikeuden normin tarkoituksena on ollut luoda oikeuksia yksityisille; ja (iii) yksityiselle aiheutuneiden vahinkojen ja jäsenvaltion lukuun laskettavan rikkomuksen välillä on välitön syy-yhteys. 101 Tässä yhteydessä ei ole mahdollista volyymisyistä eritellä yksityiskohtaisemmin näiden kolmen kriteerin erityisiä arviointiperusteita, 102 mistä syystä tyydyn painottamaan yleisellä tasolla seuraavaa kolmea seikkaa. Ensinnäkin edellytysten täyttymistä on aina arvioitava kulloisessakin yksittäistapauksessa erikseen. 103 Päätösvalta on viime kädessä kansallisilla tuomioistuimilla, joiden on kuitenkin

12 12 arvioitava kriteerien täyttymistä EY:n tuo mioistuimen oikeuskäytännössä kehittyneiden suuntaviivojen mukaisesti. Edellytysten täyttyminen riippuu muun muassa siitä, millaisesta yhteisön oikeuden rikkomisesta vahinkoa on aiheutunut 104 Esimerkiksi yhteisön oikeuden riittävän ilmeisen rikkomisen arviointiin vaikuttaa ratkaisevasti se, onko jäsenvaltion harkintavalta ollut tietyssä tilanteessa laaja vai suppea, jopa olematon. Viimeksi mainitusta tilanteesta on tyyppiesimerkki tilanne, jossa jäsenvaltio ei ole lainkaan pannut toimeen direktiiviä. Toiseksi jäsenvaltion vahingonkorvausvastuu voi syntyä riippumatta yhteisön oikeuden kyvystä tuottaa välitön oikeusvaikutus, 105 mikä osaltaan havainnollistaa, että ulkosopimus voi tuottaa välittömän oikeusvaikutuksen ohella tai sijaan muitakin oikeudellisia vaikutuksia tuomioistuinten toiminnassa. Kolmanneksi vaatimus, jonka mukaan rikotun oikeusnormin tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille, typistää käytännössä EY:n/ jäsenvaltion vahingonkorvausvastuun mahdollisuuden lähinnä sellaisiin ulkosopimusten määräyksiin, jotka on kirjoitettu suoraan yksilöllisen oikeuden ilmaisemaan muotoon tai jotka asettavat jäsenvaltioille ehdottomia velvollisuuksia tavalla, josta voidaan vastavuoroisesti johtaa yksityisen oikeussubjetin oikeus. Edellä sanotun tarkoituksena oli havainnollistaa yleisellä tasolla ulkosopimuksen rikkomiseen liittyvän EY:n/jäsenvaltion vahingonkorvausvastuun mahdollisuutta yhteisön oikeudessa ja tällä tavoin lähinnä osoittaa, että ulkosopimuksiin saattaa liittyä oikeudellisia vaikutuksia silloinkin, kun se ei kykene tuottamaan välitöntä oikeusvaikutusta. Sen sijaan tarkastelulla ei ollut tarkoitus ottaa yksityiskohtaisesti kantaa vahingonkorvausvastuun edellytyksiä ja ulottuvuutta koskeviin kysymyksiin. Vielä vähemmän tarkastelu koski vahingonkorvauskysymyksiä kansainvälisen oikeuden tai kansallisen oikeuden näkökulmasta. Lisäksi tarkastelu jätti avoimeksi viime vuosina varsin vilkasta mielipiteiden vaihtoa herättäneen kysymyksen yksityisten vahingonkorvausvastuusta EY:n oikeudessa. Viimeksi mainitusta asiasta riittää tässä yhteydessä yhtäältä todeta, että yksityisten vahingonkorvausvastuuta yhteisön oikeuden rikkomisesta on varsin voimakkaastikin puolettu eräissä julkisasiamiesten ratkaisuehdotuksissa ja oikeuskirjallisuudessa. 106 Toisaalta EY:n tuomioistuin ei ole kuitenkaan ainakaan toistaiseksi vahvistanut tällaista vaikutustapaa, 107 mistä syystä yksityisten vahingonkorvausvastuuta EY:n oikeuden rikkomisesta voidaan arvioida lähinnä kansallisen oikeuden tasolta. EY:n oikeus saattaa kuitenkin merkittävästikin kvalifioida kansallisen vahingonkorvausnormiston soveltamista niillä vaatimuksilla, joita se yleensäkin asettaa kansallisen menettely-, sanktio- ja seuraamusnormiston soveltamiselle yhteisön oikeuden alaan kuuluvissa ratkaisutilanteissa kansallisissa tuomioistuimissa Lopuksi Ulkosopimusten asemaan ja oikeusvaikutuksiin yhteisön oikeudessa liittyvät kysymykset ovat vielä yllättävänkin selkiytymättömässä kehitystilassa. Erityisesti ulkosopimusten tulkintavaikutuksen tai niiden rikkomiseen liittyvän vahingonkorvausvastuun edellytykset ja reunaehdot ovat jääneet pahasti katveeseen ja taustalle, kun huomion kohteena ovat lähinnä olleet ulkosopimusten välitöntä oikeusvaikutusta koskevat kysymykset. Viimeksi mainituistakin avoimena edelleen on kysymys ulkosopimusten horisontaalisesta välittömästä oikeusvaikutuksesta. Lisäksi oikeuskirjallisuudessa ei ole useinkaan riittävän hyvin tiedostettu, että ulkosopimusten yleinen (abstrakti) asema EY:n oikeusjärjestyksessä ei vielä kerro kovin paljoa EY:n oikeuden ja kansainvälisen oikeuden välisen suhteen määräytymisestä konkreettisissa ratkaisutilanteissa, joissa ulkosopimusten oikeuslähdeopillista asemaa ja merkitystä määrää kaikkein voimakkaimmin pyrkimys tavalla tai toisella ja niin pitkälle kuin mahdollista välttää avoimia normikonfliktitilanteita. Ulkosopimusten määrän ja merkityksen jatkuva kasvaminen EY:n oikeudessa merkitsee jatkossakin suuria haasteita myös EY:n tuomioistuimille. Vaikka avainasema ulkosopimusten aseman ja oikeusvaikutusten määrittelyssä yhteisön oikeudessa on EY:n tuomioistuimella, osa haasteista koskee myös jäsenvaltioiden tuomioistuimia, jotka voivat ennen muuta ennakkoratkaisupyynnöillään osallistua ja vaikuttaa oikeuskehitykseen. Kun ajatellaankin sellaisia EY:n oikeuden aloja, joissa esille tulevien erilaisten oikeuskysymysten ratkaisu ei ole vielä kovinkaan selvä sen paremmin EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa kuin muutoinkaan, ulkosopimuksia tavalla tai toisella koskevat oikeuskysymykset tulevat mieleen aivan ensimmäisten joukossa.