Tuira-Toppilan sosiaaliaseman lastensuojelun työmenetelmien kehittämishanke

Transkriptio

1 Tuira-Toppilan sosiaaliaseman lastensuojelun työmenetelmien kehittämishanke Monikulttuurinen ryhmätoiminta Jäälin perheleirin sekä jouluisen toimintapäivän palaute Annika Karvinen

2 2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO PERHEIDEN KOKEMUKSET JÄÄLIN PERHELEIRISTÄ JA JOULUISESTA TOIMINTAPÄIVÄSTÄ Perheleiri ja jouluinen toimintapäivä Suhde työntekijään Voimaantuminen Vertaistuki Tulevaisuus TYÖNTEKIJÖIDEN KOKEMUKSET JÄÄLIN PERHELEIRISTÄ JA JOULUISESTA TOIMINTAPÄIVÄSTÄ Perheleiri ja jouluinen toimintapäivä Suhde asiakkaaseen Toiminnalliset työvälineet Hyöty YHTEENVETO LÄHTEET LIITTEET

3 1 JOHDANTO 3 Oulun kaupungissa käynnistyi lastensuojelun työmenetelmien kehittämishanke, jossa kehitetään uusia työmenetelmiä sekä toimivaa palveluketjua kunta-järjestösektorille. Kehittämistyö on painottunut avohuollon työhön ja päämääränä on ollut kehittää palveluja, joiden avulla voidaan paremmin palvella lastensuojelun asiakkaita, lasta ja perhettä. Yhteistyökumppaneina hankkeessa toimivat Kempeleen kunta sekä Nuorten Ystävät Ry. Oulun lääninhallitus on mukana rahoittamassa hanketta. Hanke on toteutettu kehittämällä käytännön lastensuojelutyötä. Hanke on jakautunut erilaisiin osaprojekteihin, jossa kehittäjinä ovat toimineet alueiden sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijät/ohjaajat. Keskustan sosiaaliasema on suuntautunut verkostopainotteisen perhetyön kehittämiseen. Myllyoja-Kontinkankaan sosiaaliasema on yhteistyössä Väliportaan lastenkodin kanssa kehittänyt toimintamallia, jonka avulla parannetaan yhteistyötä sijoituksen valmistelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa sosiaalityön, laitoksen henkilökunnan sekä asiakkaan kanssa. Rajakylän sosiaaliasemalla on kehitetty ja kokeiltu lasten ja nuorten kuulemiseen liittyviä työmenetelmiä erityisesti lastensuojelun alkuarvioinnin yhteydessä. Sijaishuollon osaprojekti koskee perhehoidon sijoitusprosessia, erityisesti asiakkuuden siirtymistä avohuollosta sijaishuoltoon ja tiedonsiirtoa siinä. Kempeleen sosiaalitoimisto on hankkeen aikana yhteistyössä mielenterveysneuvolan kanssa työstänyt kriisitilanteen arviointia lastensuojelussa. Tuira-Toppilan sosiaaliasemalla on kehitetty työvälineitä, joiden avulla voidaan ottaa paremmin huomioon monikulttuuristen perheiden tarpeita ja erityispiirteitä. Maahanmuuttajat sosiaalityön asiakkaina ovat suomalaisessa yhteiskunnassa toistaiseksi vielä suhteellisen pieni ryhmä, mutta uudenlaisten, maahanmuuttajien tarpeet paremmin huomioivien työmallien kehittämiselle on yhä enemmän tarvetta. Suurimpien asutuskeskusten lähiöalueilla maahanmuuttajien osuus asukkaista on voimakkaasti lisääntymässä. (Anis 2003, 2) Myös Tuira-Toppilan sosiaaliaseman henkilökunta on työssään viime vuosina kohdannut yhä enemmän eri kulttuureista tulevia asiakkaita. Työntekijöitä on askarruttanut se, miten lastensuojelutyötä tehdään eri kulttuureista tulevien maahanmuuttajien kanssa. Hankkeen alkaessa Tuira-Toppila tiimin

4 4 asiakkuudessa oli noin 15 maahanmuuttajaperhettä. Lisäksi lastensuojelun asiakkaina oli useita suomalaisen yksinhuoltajaäidin perheitä, joissa lasten isä oli ulkomaalainen, mutta ei asu perheessä äidin ja lasten kanssa. Nykyään maahanmuuttaja-asiakkaiden määrä on kasvanut hankkeen alkuajoista. Maahanmuuttajuus ei luonnollisesti sinänsä merkitse sosiaalityön asiakkuutta. Kuitenkin esimerkiksi pakolaisista suurin osa on sosiaalityön asiakkaina työttömyydestä sekä kieli- ja kulttuurisista vaikeuksista johtuen. Maahanmuuttajuuteen ja pakolaisuuteen liittyvien kysymysten yleistymisestä seuraa muutoshaasteita sosiaalityön käytännöille, tutkimukselle sekä opetukselle. (Anis 2003, 2) Tuira-Toppila tiimi sai koulutusta ja konsultaatiota maahanmuuttaja teemaan. Konsultteina toimivat Merja Anis sekä Pirkko Tarvainen. Lisäksi tiimin jäsenet tutustuivat itsenäisesti maahanmuuttajia käsittelevään kirjallisuuteen. Tuira-Toppila tiimi päätti aloittaa toiminnan järjestämällä maahanmuuttajaasiakkailleen perheleirin. Ensimmäinen perheleiri pidettiin Jäälissä lokakuussa Tiimin henkilökunnan lisäksi leirillä oli mukana myös Oulun seudun setlementin työntekijöitä sekä Nuorten Ystävät Ry:n työntekijä. Myös tiimin konsultti Pirkko Tarvainen osallistu leirille. Toinen perheleiri järjestettiin samalle ryhmälle maalishuhtikuun taitteessa 2006 Pikku-Syötteellä. Leirien välissä perheille järjestettiin jouluinen toimintapäivä, jossa oli mukana työntekijöitä myös Setlementiltä sekä Nuorten ystäviltä. Lisäksi Tuira-Toppila tiimi järjesti Marttaliiton kanssa yhteistyössä Evästä arkeen kurssin, jossa harjoiteltiin ruuan laittoa, siivousta ja muita arkiaskareita. Tässä raportissa käydään läpi Jäälin perheleirin sekä jouluisen toimintapäivän palautetta niin asiakas- kuin työntekijänäkökulmasta. Perheleirin jälkeen kaikilta osallistujilta kerättiin palautetta palautelomakkeella ja jotta saatiin syvempi käsitys perheiden kokemuksista, osaa asiakkaista haastateltiin lisäksi erikseen perheleirin ja jouluisen toimintapäivän jälkeen. Nämä asiakkaiden ja työntekijöiden kokemukset ja näkemykset ovat osaltaan ohjanneet seuraavan perheleirin suunnittelua ja toteutusta. Sosiaalityöntekijät valitsivat toimintaan seitsemän perhettä. Nämä perheet olivat perheitä, joissa tehdään lastensuojelun perhetyötä ja heidän ajateltiin muutoinkin olevan kiinnostuneita sekä hyötyvän Tuira-Toppila tiimin järjestämästä toiminnasta. Kaikissa perheissä oli erilaisia lastenkasvatukseen liittyviä ongelmia ja leirin keskusteluryhmien

5 5 teemaksi otettiinkin lastenkasvatukseen liittyvät asiat. Psykologi Pirkko Tarvainen alusti ja veti keskustelua vanhempien ryhmässä. Keskustelua käytiin siitä, miten saada lapset tottelemaan monikulttuurisessa ympäristössä sekä vanhempien voimavaroista. Vanhempien ryhmään osallistujat olivat kielitaidoltaan ja taustoiltaan hyvin erilaisia, joten mitään jäykkää kaavaa ei keskusteluryhmiin voitu suunnitella. Anis (2003, 4) kirjoittaakin, että perheneuvoloiden ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden yleisemmin kohtaamiin maahanmuuttajaperheiden ongelmiin kuuluu vanhempien ja lasten välisten suhteiden jännittyminen. Ongelmana saattaa olla myös lapsiin kohdistuva väkivalta, mikä johtuu usein vaikeudesta kasvattaa lapsia uudessa ympäristössä. Mikäli vanhemmat eivät kykene luomaan uusia vaihtoehtoisia kasvatustapoja, he ajautuvat helposti liian tiukkaan kurinpitoon tai täydelliseen avuttomuuteen ristiriitatilanteissa. Omien kasvatustapojen sovittaminen suomalaisiin tapoihin koetaan lisäksi usein hankalaksi. Eräs kriteeri Tuira-Toppila tiimin järjestämään monikulttuuriseen ryhmätoimintaan osallistumiseen oli riittävä suomen kielentaito, sillä leirille ei otettu mukaan tulkkeja. Perheiltä kysyttiin osallistumishalukkuutta henkilökohtaisesti ja kaikki mukaan pyydetyt halusivat osallistua toimintaan. Toiminnassa oli mukana neljä maahanmuuttajaperhettä ja kolme suomalaisäidin yksinhuoltajaperhettä. Suomalaisia perheitä haluttiin mukaan toimintaan, koska pidettiin tärkeänä, että maahanmuuttajaperheet saavat kontaktin ja tutustuvat myös suomalaisiin perheisiin. Lisäksi Oulun Setlementti on aiemmin järjestänyt vastaavanlaista leiritoimintaa ja heillä oli hyviä kokemuksia maahanmuuttajien ja suomalaisten yhteisistä leireistä. Ajatus maahanmuuttajista subjekteina ja toimijoina, ei passiivisina toimintojen kohteina, löytyy monikulttuurisen yhdyskuntatyön lähtökohdista jo vuosisadan vaihteen tiimoilta, jolloin Jane Addams kehitti tätä työmuotoa. Erilaisia maahanmuuttajien omia voimavaroja hyödyntäviä malleja voidaan soveltaa myös lastensuojelun tarpeita ajatellen. Uusia työmalleja sovellettaessa työntekijät oppivat uusia tietoja ja taitoja, joita voidaan kutsua monikulttuuriseksi pääomaksi. Monikulttuurisen pääoman käsite viittaa erilaisten kulttuuristen ja etnokulttuuristen tilanteiden kohtaamisesta ja niissä toimimisesta saatuun kokemukseen, joka toimii työntekijän voimavarana ja työvälineenä monikulttuurisessa työympäristössä. (Anis 2003, 8.)

6 6 Yhteisön voimavarojen hyödyntäminen lastensuojelutyössä ei poista perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojelutyön tarvetta, mutta voi pitkällä aikavälillä vähentää sitä. Yhteisökeskeinen työ voi toimia ennen kaikkea ehkäisevän ja etsivän sosiaalityön menetelmänä, mutta mahdollisesti tukea myös akuutteja lastensuojelutilanteita. Yhteisökeskeisessä sosiaalityössä pyritään tuottamaan asiakkaiden omia selviytymisvälineitä, luomaan verkostoja ja sitä kautta ehkäisemään tunteiden kärjistymistä perheissä. Sosiaalityöntekijöiden tuntemus oman alueen asiakkaiden erityispiirteistä syventyy vuoropuhelussa maahanmuuttajaryhmien kanssa ja tuloksena voi olla aitoa asiakkaiden tarpeista lähtevää toimintaa. (Anis 2003, 10.) 2 PERHEIDEN KOKEMUKSET JÄÄLIN PERHELEIRISTÄ JA JOULUISESTA TOIMINTAPÄIVÄSTÄ Monikulttuurisessa ryhmätoiminnassa oli mukana seitsemän perhettä, joista neljä oli maahanmuuttajaperhettä ja kolme suomalaisperhettä. Jäälin perheleirin loputtua kaikilta perheiltä kerättiin kirjallisesti palautetta, mutta syvemmän ymmärryksen saamiseksi perheiden kokemuksista haastateltiin leirin ja jouluisen toimintapäivän jälkeen kahta maahanmuuttaja-asiakasta, miestä ja naista sekä kahta suomalaista naispuolista asiakasta (haastattelulomake liite1). Asiakkaita haastateltiin teemahaastattelun keinoin ja maahanmuuttaja-asiakkailla oli haastattelussa mukana tulkki. Tässä työssä käsittelen haastattelujen perusteella saatua palautetta perheleiristä (perheleirin ohjelma liite 2) ja jouluisesta toimintapäivästä (jouluisen toimintapäivän ohjelma liite 3). 2.1 Perheleiri ja jouluinen toimintapäivä Kaikki haastateltavat olivat lähteneet mielellään mukaan leirille. Tiedon leiristä he olivat saaneet joko sosiaalityöntekijältä tai perhetyöntekijältä. Perheleirin kokoonpano oli kaikkien mielestä pääpiirteissään hyvä, tosin suomalaisäidin mukaan henkilökuntaa leirillä oli ehkä liikaakin, toisen suomalaisäidin mielestä osallistuja olisi puolestaan saanut olla enemmän. Myös leirin käytännön järjestelyihin oltiin tyytyväisiä. Tiedottaminen käytännön asioista oli ollut sujuvaa ja toimivaa. Myös leiripaikka sai

7 7 kiitosta. Suomalainen äiti koki leirin lahjana ja oli kiitollinen, että hänen perheelleen oli annettu mahdollisuus osallistua leirille. Leirin ohjelmaan oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä. Maahanmuuttajaäiti oli kuitenkin kokenut itsensä ulkopuoliseksi keskusteluissa ja pahoittanut mielensä, sillä hän ei ollut ymmärtänyt keskustelun aihetta eikä näin ollen voinut osallistua keskusteluun. Hän korostaa, kuinka kovasti olisi halunnut ymmärtää ja ottaa osaa keskusteluun ja toivoo, että jatkossa kielivaikeudet huomioitaisiin entistä paremmin. Suomalaisen äidin mielestä ohjelma oli monipuolinen. Hän piti hyvänä sitä, että tekemistä oli koko ajan. Lisäksi hän piti ohjatusta keskustelusta ja kertoi, että oli kiva tietää, mitä muut ihmiset ajattelevat samoista asioista. Hänen mukaansa keskusteluissa tuli ilmi yllättäviäkin mielipiteitä. Toisen suomalaisäidin mielestä ohjelma oli myös hyvä ja erityistä kiitosta sai psykologi Pirkko Tarvaisen vierailu leirillä. Hänen mielestään psykologin vetämä keskustelu oli hyvä ja erityisen mukavaa oli, että sai kysyä kysymyksiä, joihin mietittiin yhdessä vastauksia. Leirillä oli järjestetty myös erillistä toimintaa lapsille ja aikuisille. Kysyttäessä mitä mieltä haastateltavat olivat tästä, maahanmuuttajaäiti on ihmeissään, sillä hänen mukaansa tällaista erillistä toimintaa ei ole ollut. Äiti on ollut koko ajan perheensä kanssa. Äidin mielestä olisi kuitenkin ollut hyvä asia, että lapsille olisi järjestetty omaa toimintaa, sillä näin lapset ymmärtäisivät sen, että aina ei tarvitse olla aikuisen kanssa. Hänen mielestään lapset ovat myös rennompia, kun saavat olla muiden lasten kanssa. Maahanmuuttajaisä kertoo, että hän ei ajatellut asiaa sen kummemmin ja he tekevät mielellään, mitä ohjaajat sanovat. Molempien suomalaisten äitien mukaan tämä ratkaisu oli hyvä, koska sai itse levätä ja lapset saivat tehdä omia juttujaan. Kysyttäessä mistä haastateltavat erityisesti pitivät leirillä, maahanmuuttajaäiti vastasi, että ollessaan Suomessa neljä vuotta hän ei ole kertaakaan saanut nukkua aamulla eikä tulla valmiiseen ruokapöytään, joten tämä oli mahtava kokemus. Lisäksi hänen mielestään oli hienoa, että lapset saivat tutustua muihin lapsiin ja leikkiä heidän kanssaan. Äiti kertoo, että hänen tyttärensä kyselee jatkuvasti milloin seuraava perheleiri on. Suomalaisäidin mielestä leirillä mukavinta oli makkaranpaisto. Hänen mielestään se tuo mukanaan tiettyä tunnelmaa ja kotona sitä ei voi tehdä. Toisen suomalaisäidin mielestä parasta leirillä oli psykologin vierailu. Maahanmuuttajaisä ei

8 8 osannut eritellä parasta kokemustaan, sillä hän piti leiristä kokonaisuudessaan. Kukaan muu ei osannut sanoa ikävää asiaa leirillä paitsi maahanmuuttajaäiti, joka piti ikävänä puolena sitä, että ei ymmärtänyt kaikkea eikä näin ollen voinut osallistua kaikkeen toimintaan. 2.2 Suhde työntekijään Molempien maahanmuuttajien mielestä suomalaisten viranomaisten tekemä tiivis yhteistyö perheiden kanssa on pelkästään positiivinen asia. Maahanmuuttajaäidin mukaan on hienoa, että vaikka jokaisella perheellä on erilaisia vaikeita ongelmia, jaksavat suomalaiset viranomaiset hoitaa niitä ja neuvoa heitä. Myös suomalaisten äitien mielestä tiivis yhteistyö on hyvä asia, vaikka toinen äideistä kokeekin, että hänen vanhemmuuttaan kytätään ja arvioidaan välillä joka puolelta. Kaikkien haastateltavien mielestä perheleirin ja jouluisen toimintapäivän myötä suhde omaan työntekijään on parantunut ja lähentynyt. Maahanmuuttajaäiti kertoi, että leirin ja jouluisen toimintapäivän jälkeen hän kokee voivansa olla rennompi asioidessaan sosiaalitoimistossa. Maahanmuuttajaisä ajattelee asiasta niin päin, että hänen perheensä suhde työntekijöihin täytyy olla hyvä, sillä muuten työntekijät eivät järjestäisi heille tällaista toimintaa. Suomalaisäidin mukaan sosiaalitoimistossa käsitellään vain ne asiat, mitkä kulloinkin ovat ajankohtaisia, mutta leirillä tuli puhuttua muistakin asioista. Hän kertoo alkaneensa leirin jälkeen ajatella, että myös työntekijät ovat inhimillisiä ihmisiä. Myös toisen suomalaisäidin mukaan suhde työntekijään on lähentynyt ja muuttunut epävirallisemmaksi. Hän pohti kuitenkin, että ne perheet, joissa esiintyy mielenterveys-, alkoholi- tai huumeongelmaa voivat kokea tiiviin yhteistyön ahdistavaksi, sillä äidin mukaan heidän hermonsa voivat vaikka pettää. Kun suhdetta työntekijään tarkastellaan perheen näkökulmasta, törmätään usein yhteiskunnan määrittelemiin palveluiden hallinnollisiin rajoihin. Ikäläisen ym. haastattelemat maahanmuuttajavanhemmat ovat pettyneitä siihen, että sosiaalitoimistossa asioiminen rajoittuu toimeentulotukiasioihin. He toivoisivat sosiaalityöntekijältä palveluneuvontaa ja palveluohjausta sekä keskusteluja jokapäiväisten käytännön asioiden hoidosta ja lasten kasvatuksesta. Työntekijöiden näkökulmasta erilainen kulttuuri ja maahanmuuttajaperheiden vaikeus ymmärtää työntekijöiden työhön kuuluvia tehtäviä ja työtapoja ovat merkittäviä syitä työssä koettuihin vaikeuksiin. Selvityksessä tuli esille muun muassa työntekijöiden ja

9 9 maahanmuuttajien erilainen käsitys ajasta ja työn luonteesta. Työntekijöiden mukaan maahanmuuttajat odottavat työntekijöiltä henkilökohtaisempaa ja jopa perheen yksityisyyteen menevää osallistumista, kun taas työntekijät haluavat pitää virka- ja yksityisasiat erillään. (Ikäläinen ym. 2003, 92.) 2.3 Voimaantuminen Voimaantumisen (empowerment) käsitteellä on useita eri merkityksiä ja tulkintoja (Siitonen 1999, 26.) Voimaantumisessa on kyse prosessista, jossa ihmiset voivat parantaa oman elämänsä hallintaa ja kontrollia. Voimaantuminen on prosessi, jonka avulla voidaan vähentää vähemmistö- ja asiakasryhmien avuttomuutta ja vallan puutetta; vahvistaa heidän ääntään, mobilisoida ja mahdollistaa heidän omaa toimintaansa. Lisäksi voimaantumisen kautta on mahdollista auttaa ihmisiä ymmärtämään itsensä aktiivisina toimijoina, jotka saavat aikaan toivomiaan muutoksia ja vaikuttavat myös muiden ihmisten maailmaan. (Tuusa 2005) Voimaannuttamisella tarkoitetaan sitä, että toiset ihmiset, usein ammattilaiset, auttavat yksilöitä, ryhmiä, perheitä ja yhteisöjä löytämään ja hyödyntämään itsessään ja ympäristössään olevat vahvuudet ja mahdollisuudet ongelmien sijaan. (Wilska-Seemer 2005, 258.) Esimerkiksi perheen voimavarojen perusta on vanhempien omissa voimavaroissa. Voimaantumisprosessissa perheen elämäntilanne vahvistuu avuttomuuden ja riippuvuuden tunteen vähentyessä. Ketään ei voi voimaannuttaa ulkopuolelta, vaan se on jokaisen oma sisäinen prosessi. Tukeminen lähtee ajatuksesta, että jokaisessa perheestä löytyy voimavaroja ja mahdollisuuksia muutokseen. Voimaantumisessa muutokseen tarvitaan kuitenkin vuorovaikutusta, kokemuksellisuutta oman sisäisen pohdinnan tueksi. Työntekijät voivat toimia perheen oman prosessin mahdollistajina ja liikkeelle laittajina. (Sauvola 2005, 10.) Vertaisryhmien voimaannuttavina tavoitteina on yleensä joko jäsenten henkilökohtaisen tilanteen tukeminen, muuttaminen tai vahvistaminen tai pyrkimys ryhmäläisen henkilökohtaisen, sosiaalisen ja yhteiskunnallisen tilanteen muutokseen. (Wilska-Seemer 2005, 258.) Suomalainen äiti kertoo rohkaistuneensa sosiaalitoimiston järjestämän toiminnan lisäksi lähtemään mukaan myös Setlementin järjestämälle leirille. Hän kertoo, että kun sosiaalitoimiston järjestämällä leirillä oli kivaa, he uskalsivat lähteä seuraavallekin leirille. Äiti kertoo tosin epäilleensä ensin, että sosiaalitoimiston järjestämällä leirillä tarkkaillaan hirveästi hänen perhettään, mutta leirillä ei enää tullut sellaista tunnetta.

10 10 Toinen suomalainen äiti kertoi, että heillä on ohjelmaa muutenkin paljon eikä koe tarvitsevansa enää lisää tekemistä. Maahanmuuttajaäiti kertoi käyneensä suomen kielen kursseilla jo ennen leiriä, sillä hän itse halusi sinne kovasti. Maahanmuuttajaisä puolestaan kertoi, että he osallistuisivat mielellään kaikenlaiseen muuhunkin toimintaan, kunhan vain saisivat tiedon siitä, mitä on tarjolla. Ikäläisen ym. mukaan maahanmuuttajat toivovatkin lisää tietoa palveluista ja yhteiskunnan toiminnasta yleensä, harrastusmahdollisuuksista maahanmuuttajalapsille omalla alueella sekä yhteistyötä koulun ja vanhempien kanssa. Kaiken kaikkiaan vanhemmat kaipaavat osallistumisen mahdollisuuksia pystyäkseen vaikuttamaan lastensa kasvuympäristöön. Tarvitaan uusia tapoja lähestyä vanhempia ja aikaa neuvotella asioista. Huomio kiinnittyy siis peruspalvelujen kykyyn tukea lapsiperheiden hyvinvointia ja ehkäistä ennalta ongelmia. Huomio kiinnittyy ajoissa auttamiseen, sillä erityispalvelut tulevat paitsi paljon kalliimmaksi yhteiskunnalle, mutta saattavat usein olla asiakkaan kannalta jo myöhässä. (Ikäläinen ym. 2003, 95.) Kaikki haastateltavat ovat kokeneet sosiaalitoimiston järjestämän toiminnan hyväksi. Suomalaisen äidin mukaan hän ja hänen lapsensa hyötyvät aina siitä jos heillä on yhteistä tekemistä. Äidin mukaan yhteistä tekemistä on liian vähän. Toisen suomalaisäidin mukaan toiminta on tuonut lähinnä vaihtelua arkeen ja mukavaa on ollut se, että lapsi on tavannut muita lapsia ja saanut touhuta heidän kanssaan. Maahanmuuttajaäiti kertoi, että hän ei ole aiemmin tiennyt, että Suomessa on tuommoinen paikka kuin Jääli. Ennen leiriä hän kertoi tienneensä Suomesta vain kodin, kaupan, päiväkodin ja koulun. Hän kertoi ihmetelleensä, miksi ei ole mitään muuta. Heti perään hän lisää, että toisaalta on tiennyt että muutakin on, mutta he eivät vain ole koskaan nähneet sitä. Hän kertoi käyneensä entisessä kotimaassaan paljon sukulaisten ja ystävien luona, mutta täällä ei ole sukulaisia ja elämä on samaa rutiinia kodin, kaupan ja päiväkodin välillä. Suomen näkeminen laajemmin on ollut hyvä asia ja lapset pitivät erityisesti leiristä. Äiti lisäsi vielä, että hänellä ei ole myöskään varaa käydä missään, sillä hän on toimeentulotukiasiakas. Maahanmuuttajaisä toivoi, että hänen perheensä voisi osallistua leirille joka vuosi. 2.4 Vertaistuki

11 11 Vertaistuella tarkoitetaan vertaisen eli toisen samanlaisessa elämäntilanteessa elävän ihmisen antamaa sosiaalista tukea. Sosiaalinen tuki sisältää yksilön tietoisuuden siitä, että on olemassa ihmisiä, joilta hän voi saada emotionaalista, tiedollista ja arviointia sisältävää tukea sekä käytännöllistä apua. (sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2004:14, 113.) Kanadalainen Rubin Tores (1993) määrittelee vertaistuen avun saamiseksi ja antamiseksi (Miikkulainen 2000, 9). Vertaistuen avulla henkilöillä on mahdollisuus saada vaihtoehtoisia näkemyksiä esimerkiksi parisuhteeseen, lasten ja kodin hoitoon sekä arjessa selviämiseen. Kokemusten yhdessä jakamisen ja vaihtamisen merkitys korostuu tänä päivänä entisestään varsinkin jos luonnolliset verkostot uupuvat tai eivät ole käytettävissä. Vertaistuen avulla voi vahvistaa omaa itsetuntoa, stressin sietokykyä ja henkistä hyvinvointia. (Sauvola 2005, 16.) Vertaisryhmä voidaan määritellä monella tavalla. Marianne Nylund (1997) määrittelee sen tukiryhmäksi ihmisille, joilla on yhteinen ongelma tai ovat samassa elämäntilanteessa. Unkarilaisen Bela Budanin (1993) mukaan vertaisryhmät ovat yksinkertainen ja heti tapahtuva yritys ratkaista joitakin ihmiselämän kannalta vaikeita kysymyksiä. (Miikkulainen 2000, 9.) Vertaisryhmällä tarkoitetaan siis samankaltaisessa elämäntilanteessa tai yhteiskunnallisessa asemassa olevia ihmisiä, jotka haluavat jakaa ryhmässä elämänkokemuksiaan niin iloja kuin surujakin -, tuntea yhteenkuuluvuutta sekä saada toisiltaan vertaistukea ja tietoa (Wilska-Seemer2005, 256). Vertaistukitoiminnan ytimessä on pyrkimys löytää ymmärrystä, vastauksia ja visioita hyvän elämän ehtojen ja edellytysten luomiseen. Tämä edellyttää hyvinvointipalveluja tuottavien toimijoiden välistä solidaarista kumppanuutta. (Hyväri 2005, 231.) Kaikki haastateltavat kertoivat tutustuneensa leirillä uusiin ihmisiin ja kulttuureihin. Suomalaisäidit kertoivat vaihtaneensa toisen leirille osallistuneen kanssa puhelinnumeroita tarkoituksena jatkaa myöhemmin yhteydenpitoa. Maahanmuuttajaäiti kertoi, että ei varsinaisesti ole saanut uusia kavereita tai ystäviä, mutta hän kyllä tervehtii muita leirillä olleita jos näkee heitä ja vaihtaa muutaman sanan heidän kanssaan. Hänen mielestään tämä on hyvä asia. Suurin osa haastateltavista koki oppineensa uutta toisiltaan. Maahanmuuttajille tuli suomalainen kulttuuri tutummaksi ja päinvastoin. Kasvatusasiat olivat olleet leirillä vahvasti esillä ja lastenkasvatuksesta opittiin puolin ja toisin. Suomalainen äiti kertoi, että oli aina kuvitellut maahanmuuttajien olevan kasvatusasioissa melko vapaamielisiä,

12 12 mutta koki suuren yllätyksen kun maahanmuuttajaperheet näyttäytyivätkin melko tiukkoina kasvattajina. Maahanmuuttajaisän mukaan kielivaikeudet vaikeuttivat uuden oppimista, mutta piti kuitenkin tärkeänä sitä, että suomalaiset järjestävät heille tämänkaltaista ohjelmaa ja he saavat oppia tuntemaan suomalaista kulttuuria ja tapoja. Toinen suomalainen äiti ei osannut sanoa, onko varsinaisesti oppinut jotakin uutta, mutta hän kuuntelee mielellään muiden mielipiteitä esillä olleista asioista. 2.5 Tulevaisuus Omien toiveiden esittämisessä tulevan toiminnan suhteen haastateltavat olivat melko niukkasanaisia. Nykyinen toiminta koettiin pääsääntöisesti hyväksi ja onnistuneeksi. Suomalainen äiti halusi kuitenkin painottaa, että jatkossakin lapsille olisi leireillä hyvä olla koko ajan jotakin toimintaa. Hänen lapsensa menee entistä levottomammaksi, jos ei ole tarpeeksi mielekästä tekemistä. Toinen suomalainen äiti toivoi jatkossakin jonkin alan erikoisjuttuja, kuten Jäälin leirin psykologin vierailu. Älyllinen miettiminen ja pohtiminen yhdessä on hänen mielestään antoisaa. Kaikki haastateltavat haluavat olla jatkossakin mukana sosiaalitoimiston järjestämässä toiminnassa. Toimintaa toivotaan paljon ja useammin. Toinen suomalaisista äideistä on kiinnostunut myös itse järjestämään toimintaa muille. Häntä kiinnostaa järjestää vertaisryhmätoimintaa, mikäli löytyy itseä koskettava aihe. Toinen äiti haluaa olla mukana jatkossakin vain toimintaan osallistujana. Maahanmuuttajaäiti puolestaan kertoi aina halunneensa kertoa suomalaisille omasta kulttuuristaan. Hän haluaa ehdottomasti osallistua järjestämään toimintaa muille, mikäli siihen tarjoutuu mahdollisuus. Maahanmuuttajaisä tulee mukaan järjestämään toimintaa, mikäli työntekijät niin toivovat. 3 TYÖNTEKIJÖIDEN KOKEMUKSET JÄÄLIN PERHELEIRISTÄ JA JOULUISESTA TOIMINTAPÄIVÄSTÄ Leirillä oli mukana kaiken kaikkiaan 13 työntekijää, joista 5 oli tiimin sosiaalityöntekijöitä ja 3 perhetyöntekijöitä/ohjaajia. Mukana oli myös työntekijöitä

13 13 Setlementiltä sekä Nuorten Ystäviltä. Lisäksi Tuira-Toppila tiimin konsultti Pirkko Tarvainen osallistui leirille. Osa työntekijöistä oli leirillä koko ajan, osa kävi paikanpäällä päiväseltään. Toiminnan onnistumisen ja kehittämistarpeiden arvioimisen vuoksi haastateltiin myös kahta työntekijää (haastattelulomake liite 4). Toinen haastateltavista oli Tuira-Toppila tiimin sosiaalityöntekijä, toinen perhetyöntekijä. 3.1 Perheleiri ja jouluinen toimintapäivä Tuira-Toppila tiimissä hankkeen kohderyhmäksi otettiin maahanmuuttajaperheet, sillä heitä on yhä lisääntyvissä määrin asiakkaana ja työntekijät kokivat tarvetta kehittää juuri maahanmuuttajien kanssa tehtävää lastensuojelutyötä. Työvälineitä päätettiin alkaa kehittää toiminnan kautta. Tiimi oli ennenkin järjestänyt perheleirejä, mutta vain suomalaisille perheille ja leiri on ollut hyväksi havaittu työmuoto. Perhetyöntekijä kertoi, että aihe (maahanmuuttajat) oli vieras monille ja leirin avulla sai konkreettisen kosketuksen maahanmuuttajaperheisiin. Myös sellainen huoli hänen mukaansa oli olemassa, että useimmat näistä perheistä ovat yksin suurimman osan ajasta. Muutama käy maahanmuuttaja-kurssilla, vielä harvempi töissä ja etenkin äidit ovat yksin kotona lasten kanssa. Tärkeä ajatus leirissä oli myös suomen kielitaidon harjaannuttaminen. Vaikka monet käyvätkin kielikursseilla, kielitaito ei työntekijän mielestä harjaannu muuten kuin suomalaisten kanssa keskustelemalla. Muun muassa tämän takia he halusivat ottaa mukaan myös suomalaisia perheitä. Perheet valittiin mukaan leirille sosiaalityöntekijöiden tiimipalaverissa. Kaikille asiakkaille ei siis tarjottu leiriä, vaan valittiin asiakaskunnasta ydinjoukko, joita pyydettiin mukaan. Kaikki perheet, joille tarjottiin mahdollisuus osallistua toimintaan, osallistuivat siihen. Eräänä kriteerinä leirille pääsyyn oli riittävä suomen kielen taito, sillä leirille ei haluttu ottaa mukaan tulkkeja. Yksi henkilö ei tosin osannut suomea lainkaan, mutta hänen aviomiehensä osasi. Kielitaitovaatimus karsi pois joukosta muutamia perheitä. Kaikki suomalaiset perheet olivat perheitä, joissa tehdään lastensuojelun perhetyötä, ja he olivat olleet ennenkin mukana sosiaalitoimiston järjestämillä leireillä. Perhetyöntekijän mukaan tämänkaltaiset työmuodot lyhentävät ja syventävät perhetyötä. Kaikilla leirille kutsutuilla perheillä oli myös huolia lasten kasvatuksen suhteen ja leirin keskusteluteemaksi nousi näin lasten kasvatukseen liittyvät asiat.

14 14 Perheleirin kokoonpanoa on työntekijöiden mukaan seuraavalla leirillä mietittävä tarkemmin. Sekä sosiaalityöntekijän että perhetyöntekijän mielestä pienten lasten ryhmässä olisi saanut olla enemmän työntekijöitä. Osa lapsista oli vilkkaita ja vaativat näin kokonaan yhden työntekijän huomion. Lisäksi perhetyöntekijä olisi kaivannut leirille ryhmän myös ala-asteikäisille lapsille, jossa olisi esimerkiksi korttien avulla käyty asioita läpi. Jäälin leirissä ala-asteikäiset lapset olivat samassa ryhmässä pikkulasten kanssa ja ryhmä ei toiminut, koska se oli liian levoton. Lisäksi vuotiaille tytöille oli oma ryhmänsä. Hankaluuksia leirillä aiheutti myös se, että osa työntekijöistä oli leirillä vain päivän ja lähti klo 16 kotiin ja illaksi paikalle jäi minimimäärä työntekijöitä. Illalla kaikki seitsemän perhettä olivat vain muutaman työntekijän vastuulla ja tämä huoletti perhetyöntekijää, sillä joukossa oli muun muassa tytär, joka oli päivällä jo kerran ehtinyt karata leiriltä. Kaikki työntekijät eivät myöskään olleet leirillä lauantaita ja sunnuntaita, vaan sunnuntaina tuli vielä uusia työntekijöitä, jotka jäivät täysin irralleen toiminnasta. Työntekijöiden mielestä olisi parempi jos samat työntekijät olisivat paikalla leirin alusta loppuun. Perheleirin käytännön järjestelyihin työntekijät olivat tyytyväisiä. Kaikille perheille laadittiin infokirje kotiin ja perhetyöntekijät muistuttivat leiristä niitä perheitä, joissa tehtiin perhetyötä. Työntekijät olivat myös varautuneet siihen, että joillakin perheillä lähtö voi mennä kaaokseksi ja he soittavat viime hetkillä, että eivät pääse tulemaan, koska esimerkiksi kyyti lähtöpaikalle ei järjesty. Työntekijät kävivät hakemassa osan perheistä kotoa. Perhetyöntekijä mietti, onko se jo liikaa palvelemista, mutta toisaalta hänen mielestä parempi näin, sillä toinen vaihtoehto on se, että kaikki eivät lähde mukaan. Kyyditykset toimivat siis hyvin ja leiripaikkakin oli ennestään työntekijöille tuttu. Leiripaikan valintaan vaikutti se, että työntekijät pääsivät siitä kätevästi kotiin. Paikka ei tosin tilojensa puolesta ollut työntekijöiden mielestä paras mahdollinen, sillä leirin ohjelma olisi vaatinut enemmän erillisiä ryhmätiloja. Yksi iso tila ei ollut toimiva tähän. Työntekijöiden mukaan sunnuntaille oli varattu liian paljon luppoaikaa pakkaamiseen ja palautekeskusteluun. Lapset villiintyivät ja vanhemmatkin olivat ymmällään, kun ei ollut mitään tekemistä. Jatkoa ajatellen työntekijöiden mukaan leiriltä voisi lähteä joko aiemmin pois tai keksiä vielä jotakin tekemistä iltapäivälle. Leirin ohjelma oli työntekijöiden mielestä pääpiirteissään onnistunut. Sosiaalityöntekijä kertoi, että vanhempien ryhmissä puheenaiheet nousivat vanhempien intresseistä. Hänen

15 15 mielestään ryhmä oli vanhempien näköinen ja oma vaikuttamisen mahdollisuus teki osallistumisen mielekkääksi. Perhetyöntekijää askarrutti eri kulttuurit ja se, että kaikilla ei ollut sama suomen kielen taito. Hänen mielestään perheet olivat kuitenkin kaiken kaikkiaan kiinnostuneita puolin ja toisin toisten mielipiteistä ja näkemyksistä. Hän kertoo, että keskustelu oli melko vilkasta ja kiinnostusta herättivät vanhempien omissa ja toisten kulttuureissa hyviksi kokemat kasvatuskeinot ja yhteisön tuki. Erotilanteet ja lasten hoito - ja kasvatustilanteet eri kulttuureissa mietityttivät. Myös maahanmuuttajien Suomessa kokevat kasvatusvaikeudet ja erilaiset uhkat lasten kasvulle puhututtivat. Lisäksi nuorten kohtaama erilainen nuorisokulttuuri (alkoholi, huumeet, kodin ja ulkomaailman yhteensovittaminen, arvot jne.) mietityttivät vanhempainryhmiin osallistuneita. Perhetyöntekijän näkemys on, että Suomessa puuttuu yhteisön vastuu kasvatuksessa ja tarvittaessa tilalle astuu viranomaisverkosto. Molempien työntekijöiden mielestä oli hyvä asia, että vanhemmille ja lapsille oli järjestetty erillistä toimintaa. Tällä tavalla vanhemmat pystyivät keskittymään omiin juttuihinsa ja lapsille oli mielekästä tekemistä. Lasten ollessa omissa askareissa vanhemmat saivat myös pienen hengähdystauon itselleen. Lisäksi leirillä huolehdittiin siitä, että perheillä oli myös perheenä yhteistä tekemistä. 3.2 Suhde asiakkaaseen Sosiaalityöntekijän mukaan asiakkaan taustojen perusteellinen tutkiminen korostuu juuri maahanmuuttajaperheiden kautta. Hänen mielestään on tärkeä hahmottaa kokonaisuus; mistä perhe on lähtöisin, minkälainen heidän reittinsä Suomeen on ollut ja mitä he ovat joutuneet kokemaan. Oireilua on helpompi ymmärtää, kun tietää taustoja. Kaikki ei ole välttämättä kasvuun ja kehitykseen liittyvää oireilua, vaan kyse on jostakin muusta. Tähän taustojen tutkimiseen pitäisi hänen mukaansa panostaa enemmän. Perhetyöntekijä puolestaan pohti, että siitä ollaan montaa mieltä, että pitääkö lähteä puhtaalta pöydältä luomaan oma käsitys asiakkaasta vai onko taustatiedot saatu jostakin muualta. Hänen mielestään on kuitenkin käytännössä tärkeä tietää aikaisemmat asiakkuudet ja mitä on tehty, ettei tehdä moneen kertaan samaa. Tällöin tulisi miettiä uusia keinoja auttaa perhettä. Asiakkaan kannalta on tietenkin hyvä tapa, että asioita käydään läpi heidän näkökulmastaan. Perhetyöntekijän mukaan perhetyössä sitä tehdään

16 16 aika paljon varhaisen vuorovaikutuksen haastattelun 1 kautta ja kun koko tausta on käyty läpi, niin hänen mukaansa sekin on jo yksi leiri. Molempien työntekijöiden mielestä leiriin liittyi se tärkeä seikka, että siellä oltiin tavallaan eri roolissa. Asiakkaan kanssa jää etäiseksi toimistossa pöydän takana, mutta kun mennään saman ruokapöydän ääreen, on tilanne eri. Sosiaalityöntekijä korostaa sitä, että toimisto on virallinen paikka tavata ja siellä syntyy helposti työntekijäasiakasasetelma. Toimiston ulkopuolella tapahtuu helpommin lähentymistä työntekijän ja asiakkaan välillä. Perhetyöntekijän mukaan leirin anti oli myös se, että siellä näki miten perheet toimivat. Perhetyössä esimerkiksi käydään perheen kotona vain muutama tunti eikä siinä näy kaikki, kuten suhtautuminen vanhempiin, eri tilanteisiin ja kieltoihin. Nämä tilanteet näkyivät tuolla leirillä, koska siellä ollaan niin kauan. Myös sosiaalityöntekijä pohti, että kotikäynnit ovat vain pieni ote perheen vuorokaudesta. Syömistilanteet, ulkoilut ja rytmitykset sekä kasvatukselliset seikat ovat kuitenkin hyvin valaisevia ja leiri kertoi näistä paljon enemmän. Perhetyöntekijän mukaan tämänkaltaisen toiminnan avulla luottamus työntekijän ja asiakkaan välillä kasvaa ja perheet puhuvat avoimemmin asioistaan. Myös työntekijänä uskaltaa mennä suoremmin asioihin, kun tuntee asiakkaansa paremmin. 3.3 Toiminnalliset työvälineet Molempien työntekijöiden mielestä sosiaalityöhön sopivat toiminnalliset työvälineet. Perhetyöntekijän mukaan niitä käytetäänkin perhetyössä erittäin paljon. Molemmilla työntekijöillä on myös jatkossa halukkuutta tämänkaltaiseen toimintaan asiakkaiden kanssa. Sosiaalityöntekijä kertoo, että tiimipalavereissa on suunniteltu toiminnan jäävän vakiintuneeksi toiminnaksi. Sellaistakin on pohdittu, että yksi perhe voisi tästä 1 Hilton Davis on kehittänyt varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen-työmenetelmän, josta käytetään yleisesti lyhennettä VAVU-työmenetelmä. Hilton Davisin lähestymistapa perustuu voimavaralähtöiseen ajattelutapaan auttajan ja autettavan välisessä suhteessa. Menetelmän avulla työntekijät pystyvät kehittämään vuorovaikutustaitojaan erilaisten perheiden kohtaamiseen ja tukemiseen. Menetelmä on lisännyt valmiuksia haastatella vanhempia siten, että se edistää koko perheen psykososiaalista hyvinvointia. VAVU-menetelmän avulla työntekijöillä on mahdollista luoda luottamuksellinen kumppanuussuhde vanhempien kanssa. Yhteistyösuhteessa vanhempien vahvuudet tunnistetaan sekä niitä arvostetaan ja tuetaan tietoisesti. VAVU-menetelmän avulla myös työntekijöillä on mahdollista saada lisää varmuutta oman huolen ilmaisemiseen ja hankalien asioiden puheeksi ottamiseen. (Sauvola 2005, 12.)

17 17 seitsemän hengen joukosta olla niin sanottu tutor-perhe, joka olisi mukana seuraavilla perheleireillä opastamassa muita perheitä yhdessä työntekijöiden kanssa. Perhetyöntekijän mukaan Setlementti on hyvä yhteistyökumppani, koska heillä on ystävyystalo 2 ja sekä suomalaisille että maahanmuuttajille kaikenlaista toimintaa. Tavoite olisi, että asiakkaat hakeutuisivat sinne omaehtoisesti. Hänen mukaansa toiminnallisten työvälineiden suhteen esiintyy erilaisia virtoja; milloin muuttuu organisaatio, milloin esimies, milloin saa tehdä toiminnallista työtä ja milloin ei. Mikäli toiminnallisen työn tekeminen kuitenkin on mahdollista, sitä kannattaa hänen mukaansa tehdä, koska se auttaa perheitä ja perhetyötä niin paljon. Perhetyöntekijä haluaisi järjestää seuraavaksi leirin ADHD- lapsille ja heidän vanhemmilleen. Hän näkee suuren aukon tässä asiassa. Heille ei ole mitään ohjelmaa. Perhetyöntekijä kuitenkin muistuttaa, että hän toivoo tämmöistä, joku muu taas toivoo jotakin muuta. Työntekijöitä mietityttivät resurssiasiat toiminnallisten työvälineiden käytössä. Perhetyöntekijän mukaan yhteistyökumppaneita on syytä miettiä yhä enemmän jatkossa. Martat ja Setlementti ovat olleet mukana arvokkaalla työpanoksella. Myös seurakunta voisi hänen mukaansa olla hyvä yhteistyökumppani ja Ray:n rahoitustakin voisi kysellä. Myös ADHD-liitossa on asiantuntemusta ja työntekijöitä, jotka voivat pitää alustuksia ja olla ryhmissä mukana. Rahoitus on oma asiansa, toinen on se millaisia tiloja saadaan käyttöön ja kuinka monta työntekijää. Perhetyöntekijä muistutti, että tämänkaltaisen toiminnan järjestämiseen menee hirveästi aikaa ja vaivaa ja sitten jos ei olekaan rahaa, niistä tulee puolinaisia juttuja. 3.4 Hyöty Perhetyöntekijä näki leirin tärkeimmäksi anniksi vertaistuen. Asiakkaat pystyivät keskustelemaan asioista ja huomasivat, että eivät ole ainoita, jotka saman ongelman kanssa kamppailevat. Sosiaalityöntekijä kertoi, että asiakkailta on tullut leiristä paljon positiivista palautetta ja he toivovat jatkossa pidempiä, viikon tai kahden viikon leirejä. 2 Oulun Seudun Setlementti toteuttaa Raha-automaattiyhdistyksen rahoituksella monikulttuurista Ystävyystalo -toimintaa, jonka päämääränä on maahanmuuttajien kotiutumisen edistäminen. Ystävyystalon ryhmiä järjestetään Oulussa Kaarretiellä Monikulttuurisessa Ystävyyskulmassa, mutta myös muissa paikoissa, lähellä ihmisiä. Säännöllisesti kokoontuvien kerhojen ja ryhmien lisäksi järjestetään juhlia, tapahtumia ja retkiä. Toiminnassa on mukana paljon maahanmuuttajia, mutta myös suomalaisia. Nimensä mukaisesti Ystävyystalo toiminnassa pyritään siihen, että ihmiset löytävät ystäviä toisistaan. (

18 18 Työntekijät itse kokivat olevansa kokemusta rikkaampia ja saaneensa paremman käsityksen maahanmuuttajien arvoista, käsityksistä, moraalista jne. Molemmat kokevat maahanmuuttaja-asiakkaat rikkautena. Lisäksi he ovat saaneet hankkeen kautta uusia välineitä työhönsä. Myös pelko maahanmuuttaja-asiakkaita kohtaan on hälventynyt, sillä he ovat päässeet käsiksi siihen, mitä kaikkea maahanmuuttajaperheiden parissa tehtävä lastensuojelutyö vaatii. Perhetyöntekijän mukaan nykyään tulee myös herkemmin otettua selvää asioista, haettua esimerkiksi netistä tietoa asiakkaan kotimaasta. Greenin ym. (1996, 173) mukaan työntekijän varmuus työskennellä erilaisten etnisten ryhmien kanssa lisääntyykin, kun hänen tietonsa asiakkaan kulttuurista laajenee. Sosiaalityöntekijän ja perhetyöntekijän työparius herätti ajatuksia laidasta laitaan. Toisaalta tämä ei heidän mukaansa ole täysin vieras työmuoto, sillä sosiaalityöntekijä ja perhetyöntekijä tekevät jonkin verran työtä yhdessä. Perhetyöntekijän mukaan perhetyö vie paljon aikaa ja käyntejä on kerran viikossa kotiin. Sosiaalityöntekijällä ei puolestaan ole aikaa näin intensiivisiin tapaamisiin, sillä hänellä on paljon muitakin perheitä, jotka eivät ole perhetyön piirissä. Perhetyöntekijän mukaan avunpyyntö sosiaalityöntekijälle tulee kyllä tarvittaessa. Jos tällä tavalla työskenneltäisiin aina siinä voisi hänen mukaansa käydä niin, että perhetyötä joutuisi tekemään yksin ja sosiaalityöntekijä olisi yksin. 4 YHTEENVETO Vaikka järjestöpuolella on jonkin verran erilaista toimintaa ja leirejä maahanmuuttajille, on Oulun kaupungin sosiaalitoimen piirissä Tuira-Toppilan sosiaaliaseman toteuttama monikulttuurinen ryhmätoiminta uutta. Haastattelemieni toimintaan osallistuneiden asiakkaiden perusteella Tuira-Toppila tiimin toteuttamalle toiminnalle on kaupungissamme tilaus. Monissa maahanmuuttajaperheissä korostuu yksinäisyys, koska ystävät ja sukulaiset ovat kaukana kotimaassa ja suomalaiset tuntuvat kaukaisilta ja etäisiltä. Juurtumista uuteen kotimaahan ei ehkä vielä ole tapahtunut. Lisäksi monilla maahanmuuttajilla voi olla korkea kynnys lähteä mukaan erilaiseen toimintaan esimerkiksi kielivaikeuksien vuoksi.

19 19 Pakolaisten kotuttamisessa korostetaan maahanmuuttajien osallistumista ja heidän suhteitaan ympäröivään yhteiskuntaan, mutta pyritään samalla myös ymmärtämään heidän oman etnokulttuurisen identiteettinsä ja tärkeiden piirteiden säilyttämisen tärkeyttä. (Anis 2003, 4.) Valtosen (1999,43) tutkimuksen mukaan kotoutumisprosessi helpottuu, mikäli maahanmuuttajilla on mahdollista tuoda uuteen yhteiskuntaan omia keskeisiä elämäntavoitteitaan. Sosiaalityössä on hyödyllistä jatkuvasti ikään kuin peilata asiakkaiden suhtautumista sekä vanhan että uuden asuinmaan asioihin. Työskentelyprosessissa on mahdollista tunnistaa entisen ja nykyisen kotimaan erilaisuudesta aiheutuvia ristiriitoja, käydä niitä läpi ja etsiä ratkaisuja niihin. Palautteen perusteella sekä maahanmuuttaja- että suomalaisperheet kokivat Tuira- Toppila tiimin järjestämän toiminnan mielekkäänä. Maahanmuuttajaperheet pitivät erityisen tärkeänä sitä, että heidän suomikuvansa laajeni leirin myötä. Haastattelemilleni maahanmuuttajille suomi käsitti lähinnä kodin, kaupan ja päiväkodin eikä kukaan ollut nähnyt Suomea kotiympyröiden ulkopuolella. Asiakkaille toiminnan tärkeä anti oli myös muista osallistujista tuleva vertaistuki, sillä perheillä oli mahdollisuus tavata muita samanlaisessa elämäntilanteessa olevia perheitä. Sekä maahanmuuttajaperheet että suomalaisperheet kokivat mielenkiintoisena toisten näkökulmat lastenkasvatukseen ja toisilta opittiin puolin ja toisin. Tuira-Toppila tiimin järjestämä toiminta on tuonut myös helpotusta moniin arkisiin pulmiin, kuten vanhemmuuteen tai lasten kasvatukseen liittyviin ongelmiin. Lisäksi Marttaliiton kanssa yhteistyössä toteutettu Evästä Arkeen kurssi opetti monelle tärkeitä käytännön asioita, kuten ruuan laittoa ja siivousta. Haastateltavissa ilmeni innokkuutta osallistua vastaavanlaiseen toimintaan ja toimintaa toivottiinkin enemmän ja useammin. Tätä intoa voisi mahdollisuuksien mukaan käyttää hyväksi esimerkiksi tutor-perhe ajatuksessa, jota Tuira-Toppilan sosiaaliaseman tiimipalaverissa oli mietitty. Valtonen (1999, 35) kuvaa tutkimuksessaan sitä, kuinka pienissä yhteisöissä yksilöiden syrjäytymisriski on suurempi kuin suurissa yhteisöissä, jos suhteita muihin etnisiin ryhmiin ei saada luotua. Kaikkia ongelmia ei toki pystytä suvun tai yhteisön piirissä käsittelemään eikä kaikilla myöskään ole mahdollisuutta kääntyä verkostojen puoleen. Sosiaalityön näkökulmasta näistä johtopäätöksistä seuraa ainakin kaksi vaatimusta. Ensinnäkin on muistettava, että aina on niitä asiakkaita, joiden kohdalla yksilö- ja perhekeskeinen sosiaalityö on paras työmuoto. Toisaalta taas erilaisten yhteisöllisten

20 20 työmuotojen kehittäminen voi auttaa perheitä ja yksilöitä luomaan verkostoja ja hyödyntämään niitä. Työntekijöiden näkökulmasta merkittävää on ollut nähdä omia asiakkaita epävirallisessa, erilaisessa ympäristössä. Heillä on ollut mahdollisuus tutustua omiin asiakkaisiin perusteellisemmin ja seurata heidän elämäänsä lähempää. Luottamus puolin ja toisin on kasvanut, kun ollaan tultu tutummiksi. Ennen kehittämishankkeen myötä alkanutta toimintaa monille maahanmuuttaja-asiakas oli vieras ja hieman pelottavakin asia. Työntekijät eivät tienneet, miten heidän kanssaan tulisi toimia ja miten maahanmuuttaja-asiakkaiden kanssa tehdään lastensuojelutyötä. Toiminnalliset työvälineet ovat hyväksi havaittu keino ja työntekijöillä on innokkuutta hyödyntää niitä myös jatkossa työskennellessä maahanmuuttajaperheiden kanssa. Hankkeen myötä työntekijöillä on ollut mahdollisuus syventää omaa tietoisuuttaan asiakkaiden taustoista, lähtökohdista ja kulttuurista. Erityisesti maahanmuuttajaasiakkaan kohdalla hänen taustoihinsa perehtyminen koetaan ensiarvoisen tärkeänä. On helpompaa ymmärtää ihmistä ja tehdä hänen kanssaan työtä, kun ymmärtää hänen juurensa ja taustansa. Kuten haastattelemani perhetyöntekijä sanoi: Ymmärsin, että hetkinen, tuo ihminen on oikeasti tehnyt paljon töitä ja tullut monen esteen läpi. Itsellä tuli paljon positiivisempi kuva, että moni ei olisi noin tehnyt. Ei olisi jaksanut. Ymmärrys maahanmuuttajia kohtaan on kasvanut ja pelko heidän kanssaan työskentelystä on hälvennyt. Sosiaalityössä tulisikin Aniksen (2003, 6) mukaan huomioida maahanmuuttajien tilanteita kokonaisvaltaisesti ja käydä hankalista tilanteista vuoropuhelua ennemmin kuin yksipuolisesti tarjota tietopaketteja suomalaisen yhteiskunnan toimintatavoista. Tällaisen työotteen omaksuminen vaatii perehtymistä, suunnitelmallisuutta ja joustavuutta, jota on vaikea toteuttaa tavanomaisten työkiireiden keskellä. Nykyään Tuira-Toppila tiimissä maahanmuuttajaasiakas nähdään rikkautena. Asiakkaiden kohtaaminen epävirallisissa ympäristöissä on auttanut rakentamaan syvempää ja luottamuksellista suhdetta omiin asiakkaisiin. Myös asiakkaiden näkökulmasta työntekijä inhimillistyi epävirallisessa ympäristössä. Tosiasia on, että Tuira-Toppila tiimin toteuttama monikulttuurinen ryhmätoiminta vaatii hektisen lastensuojelutyön ohella paneutumista, aikaa, rahaa ja motivaatiota. Kuvatunlainen toiminta ei synny yhdessä yössä ja jatkossa resurssiasioihin on syytä

21 21 kiinnittää entistä enemmän huomiota. Leirien toteuttaminen ja ryhmien vetäminen vaatii tarpeeksi henkilökuntaa ja henkilökunnalla pitää olla aikaa suunnittelutyöhön, jotta toiminnasta tulee tarkoituksenmukaista. Myös yhteistyökumppaneita on syytä jatkossa miettiä yhä tarkemmin. Kenen kanssa tavoitteet ja kohderyhmät ovat yhtenevät, mistä saa rahallista avustusta, mistä työntekijäpanoksen ja mistä taas asiantuntemusta alustuksien pitämiseen ja ryhmien vetämiseen? Kukaan asiakkaista ei kieltäytynyt tarjotusta monikulttuurisesta ryhmätoiminnasta. Lisäksi asiakkaat toivoivat enemmän ja useammin vastaavanlaista toimintaa. Moni asiakas on innokas osallistumaan myös muuhun kuin sosiaalitoimiston järjestämään toimintaan, mutta heillä ei ole tietoa tarjolla olevista toimintamuodoista. Tämä kävi ilmi myös haastatellessani maahanmuuttaja-asiakasta. Kenties juuri tämän takia monet lastensuojelun asiakasperheistä eivät osaa itsenäisesti hakeutua mukaan kolmannen sektorin tarjoamiin mahdollisuuksiin. Tähän asiakkaiden informoimiseen ja erilaisista mahdollisuuksista kertomiseen täytyisi panostaa nykyistä enemmän. Joillakin maahanmuuttajilla kielimuuri oli esteenä toimintaan osallistumiselle. Onkin syytä miettiä, voiko se jatkossa olla este. Useimmiten kielitaidottomat maahanmuuttajat ovat juuri heikoimmassa asemassa ja jo valmiiksi eristettynä suomalaisista ja suomalaisesta kulttuurista. Kielimuurin vuoksi osa mahdollisista lastensuojelun asiakasperheistä jouduttiin jättämään pois Tuira-Toppila tiimin järjestämästä monikulttuurisesta ryhmätoiminnasta ja näin he tulivat kenties estetyiksi siitä vähäisimmästäkin kontaktista kodin ulkopuoliseen elämään. Onko jatkossa mahdollista hankkia tulkkia leirille esimerkiksi maahanmuuttajien tuttavapiiristä tai panostaa muuten vain enemmän siihen, että asiakas varmasti ymmärtää keskustelun aiheen ja voi osallistua siihen jossakin muodossa? Aniksen (2003, 6) mukaan maahanmuuttajataustaiset työntekijät, joilla on kielitaitoa, kulttuurien tuntemusta ja oma kokemus maahanmuuttajuudesta, ovat tärkeässä roolissa vuoropuhelun toteuttamiseksi. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on hänen mukaansa hyviä kokemuksia maahanmuuttajataustaisten henkilöiden toimimisesta perhetyöntekijöinä ja kulttuuritulkkeina. Tästä on tosin vielä matkaa siihen, että sosiaalityöntekijät edustaisivat erilaisia kulttuuritaustoja.

22 22 Kaiken kaikkiaan Tuira-Toppila tiimin järjestämä monikulttuurinen ryhmätoiminta on osaltaan vastannut niihin ajankohtaisiin kehityshaasteisiin, joita maahanmuuttajaasiakkaiden kohdalla on Oulun kaupungissa ollut havaittavissa. Maahanmuuttajien määrän selkeästi lisääntyessä Tuira-Toppila tiimin toteuttamalle toiminnalle ja sen edelleen kehittämiselle löytyy tulevaisuudessa tarvetta yhä enenevissä määrin. Ryhmämuotoinen työskentely on tehokas toimintamuoto, sillä se tavoittaa kerralla suuren määrän asiakkaita ja mahdollistaa monipuolisen asioiden käsittelyn tuomalla siihen myös vertaistuen tarjoaman lisän. Tehokkaalla etukäteissuunnittelulla ja paneutumisella voidaan ryhmämuotoisella työmuodolla lisäksi säästää niin aikaa kuin henkilökuntaresurssejakin. Ikäläisen ym. (2003, 100) mukaan Suomalaisessa yhteiskunnassa maahanmuuttajiin liittyviin kysymyksiin on alettu etsiä vastauksia vasta viime aikoina. Rajankäynti palvelujen eriyttämisen ja yhtenäistämisen välillä tulee jatkumaan. Sosiaalialan työntekijät tulevat tasapainoilemaan ristiriidan kanssa omassa työssään ruuhkautuneissa sosiaalitoimistoissa. Osa maahanmuuttajista sijoittuu asumaan sellaisille alueille, joissa työttömyys ja huono-osaisuus ovat kasautuneet. Maahanmuuttajien tuomat haasteet asettavat palveluiden toimivuuden koetukselle. Integraatiokeskustelun kautta voidaan yhteiskunnan ja sen palveluiden toimintamekanismeja ja periaatteita yleisemminkin. Maahanmuuttajien ääni ei kuitenkaan vielä kuulu näissä keskusteluissa. Niin kauan, kuin täysivaltainen osallistuminen ja vaikuttaminen ovat maahanmuuttajien ulottumattomissa, voi vaatimus oman kulttuurin vaalimisesta johtaa maahanmuuttajien karsinoimiseen yhteiskunnan marginaaliin.

23 23 LÄHTEET Anis, Merja 2003: Lastensuojelu ja maahanmuuttajat yhteisökeskeisen sosiaalityön ja käytännön opetuksen malli. Teoksessa Anis, Merja & Keskinen, Suvi & Karvinen- Niinikoski, Synnöve. Käytännön opetus sosiaalityötä kehittämässä. Vuoropuhelua käytännön sosiaalityön, opetuksen ja kehittämisen tiimoilta. Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen julkaisuja B: 27/2003. Painosalama Oy. Turku, Anis, Merja 2006: Maahanmuuttajalapset ja - nuoret lastensuojelun asiakkaina. Teoksessa Forsberg, Hannele & Ritala-Koskinen, Aino & Törrönen, Maritta. Lapset ja sosiaalityö. Kohtaamisia, menetelmiä ja tiedon uudelleenarviointia. WB Bookwell Oy. Juva, Greene, Gilbert. J. & Jensen, Carla & Jones, Dorothy Harper 2006: A construtivist perspective on clinical social work practise with ethnically diverse clients. Social Work, Volume 41, Number 2. March, Hyväri, Susanna 2005: Vertaistuen ja ammattiauttamisen muuttuvat suhteet. Teoksessa Nylynd, Marianne & Yeung, Anne Birgitta (toim.): Vapaaehtoistoiminta. Anti, arvot ja osallisuus. Gummerus kirjapaino Oy. Jyväskylä, Ikäläinen, Sinikka & Martiskainen, Taina & Törrönen, Maritta 2003: Mangopuun juurelta kuusen katveeseen asiakkaana maahanmuuttajaperhe. Lastensuojelun keskusliitto. Vantaa. Miikkulainen, Pirjo 2000: Oma-apuryhmät ja niiden toiminta. Teoksessa Auvinen, Anja (toim.): Omin ehdoin. Naisten oma-apuryhmien opas. Vammalan kirjapaino Oy. Vammala, Sauvola, Maritta. 2005: Perheen rinnalla kohti laaja-alaista tukea oikeaan aikaan. Teoksessa Hokkanen, Liisa & Lassila, Marika & Saarinen, Arttu (toim.): Yhdessä uusiin aloituksiin. Katsauksia Ankkuri-perheprojektiin. Oulun kaupungin painatuskeskus. Oulu, Siitonen, Juha 1999: Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Oulun yliopisto. Oulu. Tuusa, Matti 2005: Empowerment valtaistuminen. Lapin yliopisto. Sosiaalityön laitos. Luentomateriaali SSOS1312 Sosiaalityön teoria-opintojakso. Valtonen, Kathleen 1999: Pakolaisten kotouttaminen Suomeen 1990-luvulla. Työhallinnon julkaisu Nro 228, Työministeriö. Helsinki.