VOIMALOIDEN 8,9 JA 10 POIKKEAMIS-

Transkriptio

1 Asiakirjatyyppi Asiakirja 1 Päivämäärä VOIMALOIDEN 8,9 JA 10 POIKKEAMIS- HAKEMUS KESKEISET VAIKUTUKSET

2 SISÄLLYS 1. JOHDANTO 1 2. MUUTOKSESTA AIHEUTUVAT KESKEISET VAIKUTUKSET LINNUSTOVAIKUTUKSET MAISEMAVAIKUTUKSET VÄLKEVAIKUTUKSET MELUVAIKUTUKSET MUUT VAIKUTUSTYYPIT 4 3. JOHTOPÄÄTÖKSET 5 4. LÄHTEET 6

3 1. JOHDANTO Parhalahden itäisen osa-alueen tuulivoimapuiston kolme itäisintä voimalaa (nrot 8-10) on suunniteltu toteutettavaksi haruksellisella, tornikorkeudeltaan 166 metrin korkuisella voimalamallilla, jonka roottorinhalkaisija on 126 metriä. Tuulivoimaloiden nrot 8-10 kokonaiskorkeus on siten 229 metriä, mikä on kolme metriä osayleiskaavavaiheessa arvioitua ja kaavassa sallittua enimmäiskorkeutta korkeampi. Osin harukset ja niiden ankkurit tai perustukset saattavat myös sijoittua kaavan tuulivoimaloiden aluerajausten ulkopuolelle riippuen haruksen sijoittumisesta. Hakemuksen liitteessä 2 on havainnollistettu tätä muutosta. Voimaloiden rakennuspaikat ovat vastaavat, kuin päivitetyissä rakennuslupahakemuksessa ja piirustuksissa, jotka on toimitettu kuntaan Tässä liitteessä on arvioitu kaavasta poikkeamisen aiheuttama muutos kaavavaiheessa arvioituihin vaikutuksiin. 2. MUUTOKSESTA AIHEUTUVAT KESKEISET VAIKUTUKSET 2.1 LINNUSTOVAIKUTUKSET Kokonaiskorkeuden nosto Parhalahden tuulipuiston voimaloiden aiheuttamasta lintujen törmäysriskistä on laadittu törmäysmallinnus (Muuttolintujen päivitetty törmäysmallinnus, Pöyry 2014). Mallinnus on tehty yhteensä 15 voimalan hankkeelle, ja mallinnus on tehty voimalatyypin Gamesa 132 mukaan. Mallinnuksen mukainen roottorin halkaisija on 132 metriä ja voimalan enimmäiskorkeus 226 metriä. Lintujen kannalta roottorien aiheuttama riskikorkeustaso on siis metriä maanpinnasta. Lintujen muutonseurannassa lintujen lentokorkeudet on arvioitu kolmiportaisesti luokkiin 0-50, ja yli 250 metriä. Törmäysmallinnus on tehty kaikille arvioiduille lajeille kahdella eri väistökertoimella (tuulivoimalat väistävien lintujen osuus), 90 % ja 98 %. Mallinnuksen perusteella alhaisemmalla 90 % väistökertoimella kurjelle ja metsähanhelle aiheutui haitallisia törmäysvaikutuksia. Korkeammalla 98 % väistökertoimella millekään lajille ei aiheutunut merkittävää haittaa. 98 % väistökertoimet antavat kokonaisuutena totuudenmukaisemman arvion, sillä lajikohtaisina väistökertoimina kurjelle käytetään yleensä arvoa 95 % ja hanhille suositellaan käytettäväksi arvoa 99 % tai jopa 99,8 % (Scottish Natural History 2010). Voimaloiden 1-7 voimalamalliksi on tulossa Vestas V126, jonka roottorin halkaisija on 126 metriä ja napakorkeus 147 metriä. Voimaloiden 8-10 voimalamalliksi on tulossa roottorin halkaisijaltaan samankokoiset V126 mallit, mutta näiden napakorkeus on 166 metriä. Toteutuva lintujen törmäysriskitaso on siis m (voimalat 1-7) ja m (voimalat 8-10). Voimaloiden 1-7 osalta törmäysriskitaso ulottuu 10 metriä matalammalle kuin laaditussa törmäysmallinnuksessa, mutta vastaavasti yläraja on 16 metriä alempana. Voimaloiden 8-10 osalta törmäysriskitason alaraja sijaitsee 9 metriä mallinnettua korkeammalla ja yläraja kolme metriä korkeammalla (Taulukko 1). Kymmenen voimalan muodostama roottoripinta-ala V126 mallissa on 8,9 % pienempi kuin mallinnetussa Gamesa 132 mallissa. Maantieteellisesti tarkasteltuna riskitaso laskee lännessä (lähempänä rannikkoa) mallinnettua alemmalle tasolle ja kohoaa idempänä hieman mallinnettua tasoa korkeammalle. Taulukko 1. Voimaloiden riskitasojen muutokset törmäysmallinnukseen nähden. Voimalat Riskitason alaraja (m) Riskitason yläraja (m) Törmäysmallinnus Toteutuva Törmäysmallinnus Toteutuva

4 Sekä törmäysmallinnuksessa käytetyn voimalamallin riskitaso että Vestaksen mallin riskitaso mahtuvat muutonseurannassa käytetyn riskitasoa kuvaavan metrin korkeusvyöhykkeen sisään. Tämän vuoksi roottorien sijainnissa maanpinnan tasoon nähden tapahtuvat pienet muutokset eivät vaikuta törmäysmallinnuksella saataviin arvoihin, mutta roottorien pinta-alan pieneneminen 8,9 % vähentää Bandin mallin mukaisesti laskettua törmäystodennäköisyyttä vastaavalla osuudella. Muutonseuranta-aineistojen perustella valtaosa metsähanhista muutti kevätmuutolla hankealueen (15 voimalaa) länsipuolelta. Myös syysmuutolla hanhien enemmistö muutti hankealueen länsipuolelta, joskin silloin muuttoa tapahtui kevättä enemmän myös itäpuolelta. Sekä syys- että kevätmuutossa valtaosa (73 82 %) hanhista muutti korkeudella metriä. Aineiston perusteella ei ole mahdollista arvioida tarkemmin voimaloiden korkeusmuutosten vaikutuksia metsähanheen. Kurkien kevätmuutto tapahtuu metsähanhea laajemmalla vyöhykkeellä ja enemmän sisämaahan painottuen. Kurjet hyödyntävät muutossaan nousevia ilmavirtauksia, jotka ovat voimakkaampia kauempana rannikosta. Parhalahden kevätmuutonseurannassa oli havaittavissa, että mitä idempänä kurjet muuttivat, sitä korkeammalta ne lensivät. Kurkien muutto tapahtuu metsähanhea korkeammalla. Kevätmuutolla havaituista kurjista 38 % lensi korkeudella metriä. Todennäköisesti suuri osa lopuista yksilöistä lensi yli 250 metrin korkeudella, vaikka riskitason ylä- ja alapuolella muuttaneiden osuutta kaavaselostuksessa ei olekaan eritelty. Syysmuutto tapahtui kurjella noin 20 km leveää kaistaa pitkin, joka kattoi koko hankealueen ja jatkui siitä itään. Syysmuutolla kurkien lentokorkeus oli kevätmuuttoa matalampi, 62,5 % lensi korkeudella m, loput sen yläpuolella. Aineistojen perusteella voimaloiden roottoritason lasku lännessä ja nousu idässä on ainakin kurjen kevätmuuton kannalta suotuisa muutos. Yhteenvetona tuulivoimaloiden korkeustasojen muutoksista voi todeta, että kolmen voimalan osalta kolmen metrin ylitys kaavan sallimasta 266 metrin korkeustasosta ei aiheuta havaittavia vaikutuksia minkään lajin kannalta. Merkityksellisempää on voimaloiden roottorialan pienentyminen törmäysmallinnuksessa käytettyyn malliin verrattuna 8,9 %. Tämä laskee vastaavalla osuudella lintujen laskennallista törmäystodennäköisyyttä voimaloihin. Lisäksi roottorien muodostaman riskitason lasku lännessä ja lievä kohoaminen idässä on kevätmuuttavien kurkien kannalta suotuisa muutos. Koska törmäysmallinnuksen mukaisilla parametreilla kurjelle ja metsähanhelle ei aiheutunut merkittävää haittaa todennäköisimmällä 98 % väistöoletuksella, ei kaavan salliman kokonaiskorkeuden nosto kolmella metrillä kolmen voimalan osalta aiheuta merkittävää haittaa. Harukset Erilaisten mastojen ja tornien tukiharusten vaikutukset linnustoon aiheutuvat lintujen törmäämisistä niihin. Lintujen törmäämisiä mastojen haruksiin on tutkittu runsaasti. Tutkimusten perusteella haruksilla varustettuihin linkkimastoihin törmää moninkertaisesti lintuja haruksettomiin mastoihin verrattuna (esim. Gehring ym. 2011). Törmäämistodennäköisyyttä nostaa maston varustaminen lentoestevaloilla, etenkin yhtenäisesti palavilla valoilla, sillä yöllä muuttavilla linnuilla on tunnetusti taipumus ohjautua valolähteitä kohti. Haruksiin törmäämistä lisää samat tekijät mitkä lisäävät esimerkiksi voimajohtoihin törmäämistä. Mitä ohuempi harus, sitä vaikeampi linnun on sitä havaita. Samoin metsää tai muuta tummaa taustaa vasten oleva johto tai harus on vaikeammin havaittavissa kuin taivasta vasten näkyvä johto tai harus. Yhdysvaltalaisten tutkimusten perusteella haruksellisiin mastoihin törmää suunnilleen sama määrä lintuja kuin kaksi kertaa korkeampiin haruksettomiin tuulivoimaloihin. Kerlinger ym. (2012) tutkivat Kaliforniassa Altamont Passin tuulivoima-alueen läheisyydessä sijaitsevia 18 haruksellisia metriä korkeita säähavaintomastoja, ja totesivat niihin törmäävän 4,9 9,0 lintuyksilöä/masto vuodessa. Suurin osa törmänneistä linnuista oli yöllä muuttavia varpuslintuja. Altamont Passin metriä korkeisiin haruksettomiin tuulivoimaloihin on todettu törmäävän 2,5 10,4 lintuyksilöä vuodessa (Kerlinger ym. 2012). Koska suurin osa voimalan törmäyksistä johtuu roottoriin törmäämisestä ja haruksellisiin mastoihin tapahtuvien törmäysten enemmistö johtuu törmäyksistä haruksiin, voidaan luvuista karkeasti päätellä haruksellisiin voimaloihin tapahtuvan noin kaksinkertainen määrä törmäyksiä haruksettomiin voimaloihin verrattuna. 2

5 Harukselliseen voimalaan tapahtuvien todellisten törmäysten määrä on riippuvainen voimalan sijainnista muihin voimaloihin nähden. Lintujen väistö tuulivoimaloihin tapahtuu kolmella tavalla. Ensinnäkin linnut pyrkivät kiertämään tuulivoimapuistot kokonaan. Toiseksi, tuulivoimapuiston läpilentävät linnut pyrkivät luovimaan voimaloiden välistä vapaita vyöhykkeitä hyödyntäen. Kolmas väistötaso on aivan voimalan lähietäisyydellä tapahtuva äkillinen väistöliike, jolla väistetään yllättäen kohti liikkuvaa lapaa tai väistetään törmäys torniin tai harukseen. Uusimpien tutkimusten mukaan linnut pyrkivät väistämään suurelta osin tuulivoimapuistot kokonaan ja välttävät niiden lävitse lentämistä. Tämän ensimmäisen vaiheen väistön osuus voi olla lajiryhmästä riippuen jopa 95 % yksilöistä (lähde). Esimerkiksi lyhytnokkahanhella (ja luultavasti myös muilla hanhilla) on todettu 95 % väistävän tuulivoimapuistot kokonaan (Plonczkier & Simms 2012). Ruotsissa merituulipuiston läpi lentäneiden lintujen määrä oli 4,5 kertaa alhaisempi verrattuna ennen puiston rakentamista vallinneeseen tilanteeseen (Desholm 2006). Parhalahden tuulivoimahankkeessa kolme itäisintä voimalaa, voimalat 8-10 rakennetaan haruksellisina. Verrattuna törmäysmallinnuksen mukaiseen tilanteeseen, kymmenen voimalan roottoriala pienenee 8,9 % ja näistä kolmen törmäysriski kasvaa harusten vuoksi. Mikäli linnut lentäisivät tasaisena virtana hankealueen lävitse ja harukset kaksinkertaistaisivat yksittäisen voimalan aiheuttaman törmäysriskin, muutos nostaisi laskennallisesti tuulivoimapuiston kokonaisuutena aiheuttamaa törmäystodennäköisyyttä noin 18 %. Parhalahden tuulivoimahankkeen linnustovaikutusten arvioinnissa suurimmassa törmäysvaarassa oleviksi lajeiksi arvioitiin metsähanhi ja kurki. Molemmat lajit muuttavat pääasiassa päivällä ja väistävät todennäköisesti suurelta osin tuulivoimapuiston, eivätkä harukset sen vuoksi vaikuta niihin juurikaan. Harukset lisäävät todennäköisesti yömuuttavien varpuslintujen törmäyksiä. Yksitäisen voimalan kohdalla vaikutus voi olla törmäysten määrän kaksinkertaistuminen ja koko hankkeen osalta edellä kuvatun mukaisesti noin 18 %. Alueen lävitse yöllä muuttavista lajeista enemmistö on Suomessa runsaslukuisia ja elinvoimaisia lajeja, kuten esimerkiksi rastaita, punarintoja ja pajulintuja, ja siten myös kasvava törmäysriski kohdistuu ensisijaisesti näihin lajeihin. Koska vaikutukset kohdistuvat enimmäkseen runsaslukuisiin varpuslintuihin, lisääntyvästä törmäysriskistä huolimatta millekään lajille ei arvioida aiheutuvan populaatiotason vaikutuksia. 2.2 MAISEMAVAIKUTUKSET Itäisellä kaava-alueella sijaitsee luonnon ja maisemasuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokas kallioalue Kettukaaret-Mörönkalliot (KAO110018), joka on myös maakuntakaavaan ma merkinnällä merkitty maakunnallisesti arvokas maisemakohde. Maakunnallisista arvokohteista noin viiden kilometrin etäisyydellä sijaitsee Parhalahden maakunnallisesti arvokas maisema-alue (ma). Parhalahden poikki kulkeva Pohjanmaan rantatie on valtakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY 2009). Osayleiskaavoituksen yhteydessä tehdyn maisemavaikutusten arvioinnin mukaan hankkeen keskeisimmät maisemaan kohdistuvat visuaaliset vaikutukset liittyvät Parhalahden kulttuurimaiseman maisematilaa rajaavan metsäalueen luonteen muuttumiseen, maisemakuvan eheyteen ja pienipiirteisten maisemaelementtien havaitsemiseen suhteessa suurimittakaavaisiin voimaloihin. Osayleiskaavoituksen yhteydessä arvioitiin, että merkittävimmät näkymäsuunnat kohti tuulivoimaloita avautuvat valtatieltä 8 Parhalahden maisema-alueen avoimia peltomaisemia pitkin. Osayleiskaavoituksen vaikutusarvioinnissa hankkeen maisemavaikutusten ei arvioitu olevan maisematilaa tai maisemakuvaa dominoivia. Kokonaiskorkeuden nosto Poikkeamislupamenettelyn vaikutusten arvioimiseksi havainnekuvat on päivitetty tuulivoimaloiden uusilla dimensioilla. Havainnekuviin on päivitetty myös voimaloiden sijoittuminen päivitetynsijoitussuunnitelman mukaiseksi. Tuulivoimaloiden näkyvyyden arviointi perustuu edelleen osayleiskaavoitusvaiheen tavoin YVA-menettelyn aikana tehtyyn näkyvyysanalyysiin. Päivitettyjen havainnekuvien perusteella ja niitä osayleiskaavoituksen aikana tehtyihin havainnekuviin vertaamalla voidaan arvioida, että kolmen itäisimmän tuulivoimalan kokonaiskorkeuden kasvu, roottorin halkaisijan pieneneminen tai sijoittumisen muutokset eivät muuta visuaalisten maisemavaikutusten luonnetta, laajuutta tai merkittävyyttä ja arvio visuaalisista maisemavaikutuksista on edelleen osayleiskaavavaiheen arvion mukainen. 3

6 Lisäksi voidaan todeta, että kokonaiskorkeuden kasvaminen kolmella metrillä on siinä määrin maltillista, että myöskään erikorkuisten tuulivoimaloiden, (voimalat 1-7 ja 8-10) keskinäisten kokoerojen ei arvioida olevan lähi- tai kaukoympäristössä havaittavissa. Harukset Harukset lisäävät tuulivoimaloiden visuaalisia vaikutuksia, sillä niiden yläosat sijoittuvat selvästi puuston latvuston yläpuolelle, lähelle roottorin alinta pyörähtämiskohtaa. Harukset saattavat siten olla näkyvissä niillä alueilla, joissa myös tuulivoimalan roottorin pyörähtämiskohdan alapuoleiset tornin osat ovat näkyvissä. Sen sijaan alueille, jonne näkyy pelkästään tuulivoimaloiden lavat tai niiden osia haruksilla ei ole visuaalisia maisemavaikutuksia muuttavia vaikutuksia. Haruksien arvioidaan näkyvän paljain silmin noin yhden kilometrin etäisyydelle, joten niiden vaikutusalueen laajuus jää suhteellisen suppeaksi. Arvio näkyvyydestä perustuu käytännön havaintoihin toteutuneiden korkeiden mastorakenteiden haruksien näkyvyydestä. Osayleiskaavan yhteydessä tehdyn maisemavaikutusten arvioinnin mukaan suoria, hankealueen maa- ja kallioperään tai kasvillisuuteen kohdistuvia maisemavaikutuksia seuraa muun muassa tiestön rakentamisesta ja perusparantamisesta sekä puuston kaatamisesta tuulivoimalan pystytysalueella. Tuulivoimalat nrot 8-10 tuetaan kukin kolmella haruksella, jotka kiinnitetään maapohjaan perustuksin tai ankkurein. Haruksien perustukset ulottuvat hieman roottoreiden pyörähdysaluetta etäämmälle, minkä vuoksi rakentaminen saattaa edellyttää puuston poistoa ja maapohjan tasaamista osayleiskaavavaiheessa arvioitua laajemmalla alueella. Tuulivoimalan nro 8 tv-alueen reunaa on haruksien vaatiman tilan vuoksi siirretty noin 50 metriä idemmäksi, jolloin tv-alue risteää pieneltä osin kallioalueen ge-merkinnän reunan kanssa. Mikäli haruksien perustuksien sijoittamisessa huomioidaan kallioalueen rajaus, pystytään tuulivoimala rakentamaan siten, että rakentamisesta ei aiheudu suoria vaikutuksia kallioalueeseen. 2.3 VÄLKEVAIKUTUKSET Saksassa annettua maksimisuositusta kahdeksan tunnin vuotuisesta varjon välkkeestä asunnoille ei ylitetä. Muutkaan suositukset (30 min/pv ja 30 h/v teoreettisessa maksimitilanteessa) eivät ylity. Päivitetty välkemallinnus on osoitettu kokonaisuudessaan hakemuksen asiakirjassa MELUVAIKUTUKSET Melumallinnusten perusteella valtioneuvoston asetuksen ohjearvoja asunnoille ja vapaa-ajan asunnoille ei ylitetä. Myöskään STM:n antamia sisätilojen pienitaajuisen melun ohjearvoja ei ylitetä. Päivitetty melumallinnus on osoitettu kokonaisuudessaan hakemuksen asiakirjassa MUUT VAIKUTUSTYYPIT Lepakoille ei arvioida aiheutuvan metalliharuksista haitallisia vaikutuksia, koska voimakkaan kaikuluotausäänen avulla lepakot kykenevät väistämään paikallaan olevia esteitä. Kaavasta poikkeamisella ei arvioida olevan lainvoimaisessa kaavassa arvioituihin muihin vaikutustyyppeihin tai laadittuihin arviointeihin merkittäviä muutoksia. 4

7 3. JOHTOPÄÄTÖKSET Kokonaisuudessa Parhalahden itäisen osa-alueen vaikutukset ovat kaavavaiheessa arvioituja vaikutuksia lievemmät, koska vielä kaavoitusvaiheessa vaikutukset arvioitiin viranomaisten edellyttämänä yhteisesti Parhalahden läntisen osa-alueen kanssa, jolloin voimaloiden kokonaismäärä oli viisi voimalayksikköä suurempi ja samalla tuulivoimaloiden painopiste sijoittui herkemmälle läntiselle osa-alueelle. Kolmen voimalan kokonaiskorkeuden nostosta ei arvioida aiheutuvan merkittäviä linnustovaikutuksia. Kokonaiskorkeuden noston ohella voimalatyypin vaihtuminen ja roottorin halkaisijan pienentyminen pienentää lintujen törmäystodennäköisyyttä voimaloihin. Kolmen voimalan varustamisen haruksilla ei arvioida aiheuttavan merkittäviä vaikutuksia metsähanheen, kurkeen tai muihin Parhalahden tuulivoimahankkeen alueella esiintyvään huomionarvoiseen lajiin. Kolmen voimalan varustaminen haruksilla lisää kuitenkin todennäköisesti yömuuttavien varpuslintujen törmäysriskiä niihin. Kohonnut törmäysriski kohdistuu ensisijaisesti kaikkein runsaimpiin alueen kautta läpimuuttaviin lajeihin, eikä sillä ole populaatiotason vaikutuksia lintukantoihin. Kokonaiskorkeuden nosto, roottorin halkaisijan pienentyminen ja sijoittumisen muutokset eivät muuta visuaalisten maisemavaikutusten luonnetta, laajuutta tai merkittävyyttä ja arvio visuaalisista maisemavaikutuksista on edelleen osayleiskaavavaiheen arvion mukainen. Harukselliset voimalat edellyttävät rakenteiden sijoittamista myös roottoreiden pyörähtämisalueen ulkopuolelle, minkä vuoksi rakentamistoimenpiteistä seuraavat suorat maisemavaikutukset saattavat hieman lisääntyä. Suorien vaikutusten merkittävyyden kannalta oleellisinta on harusten perustusten sijoittuminen suhteessa arvokkaaseen kallioalueeseen. Mikäli perustukset sijoitetaan siten, että rakentamistoimenpiteet eivät kohdistu kallioalueelle, jäävät haruksista johtuvat suorat maisemavaikutukset vähäisiksi. Parhalahden tuulipuiston läntisen osa-alueen toteuttamisesta luopuminen lieventää erityisesti Parhalahden maakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle ja Pohjanmaan rantatiehelle (RKY 2009) kohdistuvia visuaalisia maisemavaikutuksia. Tuulipuiston läntinen osa-alue käsitti Parhalahtea lähimpänä sijainneet viisi tuulivoimalaa, joista luopumisen myötä lähimpien tuulivoimaloiden etäisyys Parhalahden maisema-alueen reunasta ja kyläasutuksesta kasvaa noin kahdesta kilometristä noin viiteen kilometriin. Etäisyyden kasvu lieventää merkittävästi Parhalahden maisematilan mittakaavaan, maisemakuvaan ja maisematilaa rajaavan metsäalueen luonteeseen kohdistuvia vaikutuksia. Vaikutusten lieveneminen on selkeästi havaittavissa poikkeamislupamenettelyn aikana päivitetyistä havainnekuvista, joissa ovat mukana vain itäisen osa-alueen tuulivoimalat. Kuvista näkyy Parhalahden suunnasta tarkasteltuna lähimpien voimaloiden poistumisen vaikutus sekä tuulivoimaloiden muodostaman sektorin kaventuminen. Lisäksi kuvat havainnollistavat, että etäisyyden kasvaminen lisää myös todennäköisyyttä, että tuulivoimalat jäävät metsäalueen puuston katveeseen. Melumallinnuksen voimalatyyppi sekä Parhalahden että Sarvankankaan osalta poikkeaa kaavavaiheessa käytetystä voimalatyypistä, koska hankekehittäjät ovat varmistaneet voimalavalintaansa. Sarvankankaan osalta on tiedossa ainoastaan arvioitu käytettävä voimala, joten siellä on käytetty kyseisen mallin voimakasäänisintä versiota. Parhalahden osalta on tiedossa yksityiskohtaisesti voimaloiden tiedot, joten tässä mallinnuksessa on käytetty kyseisten voimaloiden viimeisimpiä äänitasotietoja. Kaavavaiheen melumallinnukseen verrattuna Parhalahden alueen meluvaikutukset ovat päivitetyssä mallinnuksessa vähäisemmät, koska voimalatyyppi on varmentunut ja vaihtunut pienempi ääniseen voimalaan. Lisäksi voimaloiden tornikorkeuden nostaminen vaikuttaa hieman alueen melutasoon. Harusten käyttö voimaloissa ei vaikuta melumallinnuksen tulokseen, koska voimalatoimittaja ilmoittaa samat lähtömelutasot myös haruksilla varustetuille voimaloille. Melumallinnusten perusteella valtioneuvoston asetuksen ohjearvoja asunnoille ja vapaa-ajan asunnoille ei ylitetä. Myöskään STM:n antamia sisätilojen pienitaajuisen melun ohjearvoja ei ylitetä. Tulosten perusteella todetaan, että Parhalahden tuulivoimapuiston meluvaikutukset ovat normaalin toiminnan aikana vähäiset. Välkemallinnuksen voimalatyyppi sekä Parhalahden että Sarvankankaan osalta poikkeaa kaavavaiheessa käytetystä voimalatyypistä, koska hankekehittäjät ovat varmistaneet voimalavalin- 5

8 taansa. Tässä mallinnuksessa on käytetty hankekehittäjien viimeisimpiä voimalatietoja. Kaavavaiheen välkemallinnukseen verrattuna Parhalahden alueen välkevaikutukset ovat päivitetyssä mallinnuksessa vähäisemmät, koska voimalatyyppi on varmentunut ja vaihtunut sekä napakorkeudeltaan, että roottorinhalkaisijaltaan pienempään voimalaan voimaloiden 1-7 osalta. Voimaloiden 8-10 osalta voimalakokoa on kasvatettu hankekehittäjän ilmoituksen mukaisesti, mikä nostaa hieman välkkeen määrää näiden voimaloiden vaikutusalueella. Saksassa annettua maksimisuositusta kahdeksan tunnin vuotuisesta varjon välkkeestä asunnoille ei ylitetä. Muutkaan suositukset (30 min/pv ja 30 h/v teoreettisessa maksimitilanteessa) eivät ylity. Sarvankankaan tuulivoimapuisto ei vaikuta merkittävästi Parhalahden tuulivoimapuiston välkevaikutusalueeseen. Yleisesti käytetyt suositusarvot eivät ylity tässäkään tilanteessa. Yhteenveto Poikkeaminen kaavasta ei aiheuta haittaa: - kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle - vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista; eikä - vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Poikkeaminen ei johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muutoin aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. 4. LÄHTEET Desholm, M. 2006: Wind farm related mortality among avian migrants a remote sensing study and model analysis. PhD thesis. Center for Macroecology, Institute of Biology, University of Copenhagen. 128 s. Gehring, J., Kerlinger, P., Manville A.M. 2011: The Role of Tower Height and Guy Wires on Avian Collisions with Communication Towers. The Journal of Wildlife Management 75(4): Kerlinger, P., Guarnaccia, J., Hasch, A. Culver, R. E. C., Curry, R. C., Tran, L., Stewart, J. & Riser-Espinoza, D. 2012: Avian mortality at 50- and 60-m guyed towers in Central California. The Condor 114(3): Plonczkier, P. & Simms, I.C. 2012: Radar monitoring of migrating pink-footed geese: behavioural responses to offshore wind farm development. Journal of Applied Ecology 49: Scottish Natural History 2010: Use of Avoidance Rates in the SNH Wind Farm Collision Risk Model. SNH Avoidance Rate Information & Guidance Note. 6