Työkalupakki työurien pidentämiseen

Transkriptio

1 Työkalupakki työurien pidentämiseen 2011

2 MITEN PIDENTÄÄ TYÖURIA? SISÄLTÖ 1. Johdanto 2 2. Yhteenveto keinoista pidentää työuria 2 3. Rivakasti kiinni työuraan siirtymiä sujuvoittamalla ja syrjäytymistä ehkäisemällä Nuorten syrjäytymisen ehkäisy Siirtyminen korkea-asteelle Perus- ja toisen asteen opinto-ohjaus Opiskelijavalintojen kehittäminen Korkeakouluopiskelijoiden työelämävalmiuksien kehittäminen Ura- ja työelämäohjaus Korkeakouluharjoittelu Akateeminen yrittäjyys Elinikäinen oppiminen Neljällä O:lla opintoajat napakoiksi: opetus, ohjaus, opiskelu ja opiskelujärjestelyt kuntoon Opetuksen ja opiskelukulttuurin kehittäminen Ohjauksen ja opiskelujärjestelyjen kehittäminen Oppimisympäristöt Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (AHOT) Opintojen mitoitus ja kuormittavuus Toimivasta sosiaaliturvasta ponnistuslauta työelämään Riittävä opintotuki mahdollistaa valmistumisen tavoiteajassa Perheen ja opiskelun yhteensovittaminen Kuntoutuvan opiskelijan opiskelumahdollisuudet Kyky keskiössä, eläköitymisikä nousussa Nuoret ehjinä työelämään Työelämän laatu 17

3 1. Johdanto Valtion kestävyysvajeesta liikkeelle lähtenyt keskustelu velloo tällä hetkellä työurien molemmissa päissä. Loppupäässä puhutaan lähinnä eläkeiän nostosta ja työssä jaksamisesta. Alkupään keskustelu on keskittynyt opintoaikojen lyhentämiseen ja näin työelämään siirtymisen nopeuttamiseen. Keskustelussa on kuitenkin puhtaasti unohdettu se fakta, että suuri osa opiskelijoista käy töissä jo opintojen aikana. Opintoaikojen näennäisen lyhentämisen sijaan on tarpeen tarkastella työuran kokonaisuutta, joka suomalaisilla korkeakouluopiskelijoilla alkaa jo reilusti ennen opintojen päättymistä: Vuonna 2006 noin 63 % korkeakouluopiskelijoista kävi töissä opintojen ohella. Se tarkoittaa noin 11 % prosenttia koko työvoimasta. Työssäkäyvistä opiskelijoista pysyvässä työsuhteessa (kokoaikatyö tai osa-aikatyö) oli yliopistoopiskelijoista 62 % ja ammattikorkeakouluopiskelijoista 56 %. Yliopisto-opiskelijoista 59 % ja ammattikorkeakouluopiskelijoista 56 % oli vuonna 2006 yli 12kk kestäneessä työsuhteessa. Opiskelijoista 39 % ilmoitti käyvänsä töissä työkokemuksen ja kontaktien saannin vuoksi. Vuonna 2006 työssä käyvistä yliopisto-opiskelijoista peräti 65 % oli johto- tai asiantuntijatehtävissä. (Osaavan työvoiman saatavuus ja osaamisen kehittämisen muodot, Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan julkaisuja 6:2010) Tässä valossa voidaan myös sanoa, että opintojen aikainen työssäkäynti on opiskelijan laadukkaan työuran rakentamisen perusteella hyväksi. Kun työssäkäyvistä opiskelijoista 65% työskentelee erilaisissa johto- tai asiantuntijatehtävissä, ei voida puhua pelkästä hanttihommia tekevästä massasta, vaan aidosti omaa osaamistaan ja kokemustaan kartuttavasta joukosta. Työmarkkinoilla on tällä hetkellä vetoa, ja huomattavan suuri osa suomalaisista korkeakoulutetuista on valmistuessaan jo töissä. Varsinkin yliopistosta valmistuneet menestyvät työmarkkinoilla kansainvälisesti katsoen mainiosti 1. Korkea koulutustaso on Suomen valtti, josta on syytä pitää kiinni. Suomalaisen korkeakoulutuksen kehittämisen painopiste pitää olla jatkossakin korkealle asetettujen osaamistavoitteiden saavuttaminen eikä opintoaikojen itseisarvoinen lyhentäminen. Laadukkaat ja monipuoliset tutkinnot sekä korkeatasoinen tutkimus ovat parhaita tapoja edistää Suomen kilpailukykyä. Kaikkien etu on, että korkeakouluista valmistuu asiantuntevia, yritteliäitä, laaja-alaisia ja kansainvälisiä osaajia, joilla on hyvät valmiudet toimia työelämässä oman alansa tunnustettuina asiantuntijoina. Kirkkaana tavoitteena pitää olla Suomen kilpailukyvyn kasvattaminen ja suomalaisten korkea osaaminen, ei sen rampauttaminen. 2. Yhteenveto keinoista pidentää työuria Ei ole olemassa vain yhtä ainoaa keinoa pidentää työuria. Yhden taikatempun etsiminen kertoo kyvyttömyydestä nähdä tavoitteen koko laajuutta ja monivaiheisuutta. Työuran pituuden lisäksi on tarkasteltava myös sen laatua, ja pidettävä näin ollen mielessä erilaisten toimenpiteiden seuraukset ja vaikutukset. 1 Työ, koulutus ja osaaminen. Yliopisto ja ammattikorkeakoulu yhdeksän maan eurooppalaisessa vertailussa. Osmo Kivinen & Jouni Nurmi, Research Unit for the Sociology of Education (RUSE). Research report 72,

4 Tässä luvussa on kerrotaan lyhyesti keskeisistä keinokokonaisuuksista, joilla työuria voidaan pidentää keskittymällä pakotteiden sijaan sujuvoittamiseen ja mahdollistamiseen. Alla olevassa taulukossa on koottu yhteen koko keinovalikoima ja arvioitu niiden vaikutusta työurien pituuteen. Tämän lisäksi luvuissa 3 6 käydään läpi kokonaisuudet yksityiskohtaisemmin. Työuria voidaan pidentää sujuvoittamalla siirtymävaiheita ja ehkäisemällä syrjäytymistä. Työurien pidentämiseen liittyvässä keskustelussa on unohdettu yksi Suomen suurimmista kysymyksistä: nuorten syrjäytyminen syntyneistä noin nuoresta on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Heistä 40 %:lla on mielenterveysongelmia; sukupolvesta kokonaisuudessaan 20 % on tarvinnut hoitoa mielenterveysongelmiinsa. (Suomen Akatemian rahoittama tutkimus vuonna 1987 syntyneistä) Koulutusjärjestelmän ulkopuolelle päätyy vuosittain 3000 lasta. (Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto) Suomella ei ole varaa antaa yhdenkään nuoren syrjäytyä. On harhaanjohtavaa tarkastella jo opinnoissa kiinni olevien opintopistekertymiä suurennuslasilla ja unohtaa se yli nuoren joukko, joka on kokonaan koulutusjärjestelmän ja työelämän ulkopuolella. Tutkimuksista on selvästi havaittavissa, että yksi suurimpia syrjäytymistä ehkäiseviä keinoja on koulutus. Syrjäytyneiden nuorten saaminen koulutukseen ja tukeminen antamaan oma panoksensa yhteiskunnan hyväksi sekä syrjäytymistä ennalta ehkäisevä työ pidentävät selvästi työuria. Merkittävimpiä koulutusjärjestelmässämme olevia haasteita ovat hitaat siirtymät koulutusasteiden välillä, varsinkin toiselta asteelta korkea-asteelle. Siirtymävaiheita voidaan helpottaa panostamalla asianmukaiseen ja hyvin resursoituun ohjaukseen aina perusasteelta lähtien. Ohjauksella voidaan myös vähentää nuorten virhevalintoja niin toiselle kuin korkeaasteelle siirtymisessä ja näin lyhentää opintoaikoja. Tulevaisuuden valmistuneille korkeakouluopiskelijoille on tarjolla pätkittynyt työura. Tämän vuoksi valmistuneille tulee taata hyvät valmiudet pitää huolta omasta työllistettävyydestään ja osaamisensa kehittämisestä opintojen jälkeen. Ammatin- ja alanvaihdoissa oman osaamisen kehittäminen ja sopeutuminen ovat tärkeitä. Työuria voidaan pidentää opetusta, ohjausta, opiskelujärjestelyjä ja opiskelukulttuuria kehittämällä sekä opiskelijan sosiaaliturvaa parantamalla. Opiskelija ei tahallaan halua pidentää opintoaikaansa. Tarjoamalla laadutonta ja huonosti resursoitua ohjausta opiskelijan aikaa kuluu turhaan ja koulutusjärjestelmä kuormittuu tarpeettomasti. Opinnot ja niiden ohjaus pitää järjestää siten, että tutkinnon suorittaminen tavoiteajassa on mahdollista. Näin voi vähentää tyhjäkäyntiä ja opintojen keskeyttämistä sekä lisätä opintojen läpäisyä. Jos toimeentulo ei ole riittävä, on opintojen aikainen työssäkäynti pakko, ei mahdollisuus. Kehittämällä korkeakoulujen opetusta opiskelijalähtöisemmäksi voidaan vaikuttaa opiskelijoiden opiskelukulttuuriin sekä kykyyn ottaa entistä suurempaa vastuuta omista opinnoistaan ja oppimisestaan. Työuria voidaan pidentää huolehtimalla opiskelu- ja työkyvystä. Pelkän koulutuspolitiikan sijaan työurien pidentämisen näkökulmasta on tarkasteltava myös tulevaisuuden työvoiman työssä jaksamista. Mekaanista eläkeikää tärkeämpää onkin varsinainen eläköitymisikä, jonka nostamiseen tähtääviä toimenpiteitä tarvitaan koko elämän ajan. Huolehtimalla opiskelu- ja työkyvystä voimme saavuttaa huomattavia säästöjä, mutta ennen kaikkea tarjoamme kaikille mahdollisuuden eläköityä terveenä. 3

5 Taulukkoyhteenveto työurien pidentämisen keinoista sekä keinojen arvioidusta vaikutuksista työurien pituuteen Keinovalikoiman arvioitu vaikutus työurien pituuteen SIIRTYMÄVAIHEIDEN SUJUVOITTAMINEN JA SYRJÄYTYMISEN EHKÄISY ARVIOITU VAIKUTUS TYÖURIEN PITUUTEEN NOIN 12 KK OPETUKSEN, OHJAUKSEN OPISKELUJÄRJESTELYJEN JA OPISKELUKULTTUURIN KEHITTÄMINEN ARVIOITU VAIKUTUS TYÖURIEN PITUUTEEN 6 12 KK Keinovalikoima työurien pidentämiseen Ehkäistään nuorten syrjäytymistä takaamalla jokaiselle nuorelle opiskelu-, työ- tai harjoittelupaikka. Panostetaan maahanmuuttajataustaisten nuorten kielten opetukseen sekä muuhun valmistavaan opetukseen. Katkaistaan huono-osaisuuden ylisukupolvisuus muun muassa vähentämällä lapsiperheköyhyyttä ja lisäämällä perheiden tukipalveluja. Koulutuksen tukitoimia vahvistetaan kaikilla koulutusasteilla. Varmistetaan nuorten pääsy koulukuraattorille ja erityisopetukseen. Moniammatillista viranomaisyhteistyötä (koulutus, sosiaali-, terveys- ja nuorisotyö sekä poliisi) ja etsivää nuorisotyötä vahvistetaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Perusasteen, toisen asteen ja korkea-asteen opintoohjausta kehitetään tulevaisuusorientoituneeksi kokonaisuudeksi. Ohjauksen kehittämisessä tehdään yhteistyötä työelämän ja työvoimaviranomaisten kanssa. Varusmies- ja siviilipalveluksessa olevien ohjausta ja mahdollisuuksia hakeutua opintoihin helpotetaan. Toisen asteen opinto-ohjaajien määrää ja ohjaajien täydennyskoulutusta lisätään. Lukiolakiin lisätään kirjaus oppilaan oikeudesta saada henkilökohtaista opinto-ohjausta. Korkea-asteen opiskelijavalintajärjestelmää sekä hakukohteita kehitetään suunnittelemattomien välivuosien välttämiseksi. Selvitetään mahdollisuus luopua ns. pakkohakujärjestelmästä. Opiskelijoille mahdollistetaan joustavat mahdollisuudet siirtyä korkeakoulujen sisällä ja niiden välillä. Edistetään opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa monipuolinen tutkinto. Työelämässä tarvittavia taitoja edistetään opetus- ja opiskelumenetelmiä kehittämällä. Korkea-asteen ura- ja työelämäohjauksen resursseja sekä opinto-ohjaajien täydennyskoulutusta lisätään. Lisätään opiskelijoiden tasapuolisia mahdollisuuksia osallistua laadukkaaseen korkeakouluharjoitteluun. Laadukkaita korkeakouluharjoittelupaikkoja lisätään. Edistetään akateemista yrittäjyyttä kehittämällä opetusmenetelmiä, opetuksen sisältöjä, harjoittelukäytäntöjä sekä innovaatio- ja yrityshautomotoimintaa. Kehitetään joustavia elinikäisen oppimisen malleja. Oman osaamisen tunnistaminen ja sen kehittäminen otetaan osaksi opetusta ja henkilökohtaista ohjausta kaikilla koulutusasteilla. Korkeakoulujen opetusta kehitetään opiskelijalähtöisesti yhteistyössä opiskelijajärjestöjen kanssa. Korkeakouluopiskelijoille tarjotaan opiskelutaitojen koulutusta. Opetushenkilökunnalle tarjotaan mahdollisuuksia osallistua monipuoliseen pedagogiseen koulutukseen. Korkeakoulujen opintoprosesseja ja opinto-ohjausta kehitetään niin, että opiskelijan on mahdollista suorittaa opintonsa tavoiteajassa. Vaalikauden aikana arvioidaan minkälaisia vaikutuksia 4

6 OPISKELIJAN SOSIAALITURVAN PARANTAMINEN ARVIOITU VAIKUTUS TYÖURIEN PITUUTEEN NOIN 6 KK OPISKELU- JA TYÖKYVYSTÄ HUOLEHTIMINEN ARVIOITU VAIKUTUS TYÖURIEN PITUUTEEN 6 12 KK yliopisto-opiskelijoiden opintoaikojen rajauksilla on opintoaikoihin, osaamisen laatuun sekä opiskelijoiden opiskelukykyyn ja sitä kautta työkyvyn ylläpitämiseen. Korkea-asteen ohjauksen resursseja lisätään. HOPS- ja kehityskeskusteluja kehitetään tukemaan opiskelijan osaamisen kehittymistä. Varusmies- ja siviilipalveluksessa olevien opintomahdollisuuksia kehitetään. Ajanmukaiset opiskeluvälineet ja tietotekniset ratkaisut otetaan osaksi jokapäiväistä opetusta. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytäntöjä kehitetään osaamislähtöisten opetussuunnitelmien ja olemassa olevan tutkimustiedon pohjalta sekä hyviä käytäntöjä levittämällä. Tavoitteena käytäntöjen ala- ja korkeakoulukohtaisten käytäntöjen kehittämisessä on opiskelijoiden mahdollisimman yhdenvertainen kohtelu. Korkeakouluja kannustetaan arvioimaan tarjoamansa koulutuksen kuormittavuutta sekä mitoitusta suhteessa tutkinnon laajuuteen sekä tavoitteelliseen suoritusaikaan. Havaitut mitoitusvirheet korjataan. Korkeakouluja kannustetaan arvioimaan tarjoamansa koulutuksen kuormittavuutta sekä mitoitusta suhteessa tutkinnon laajuuteen sekä tavoitteelliseen suoritusaikaan. Havaitut mitoitusvirheet korjataan. Opintotuki sidotaan kansaneläkeindeksiin opiskelijoiden toimeentulon turvaamiseksi. Varmistetaan, että korkeakoulut järjestävät opinnot niin, että tutkinnot on mahdollista suorittaa opintotuen ehtojen ja opintoaikojen rajauksen vaatimalla tavalla. Opintorahaan palautetaan 145 euron huoltajakorotus. Luodaan joustavia päivähoitopalveluita, jotka ottavat huomioon perheen ja opiskelun yhteensovittamisen. Mahdollistetaan opiskelu sairauspäivärahakauden aikana. Korkeakoulujen rahoitusmallin laadullisissa kriteereissä huomioidaan opiskelukyvyn edistäminen. Edistetään opiskelukyvyn tukemista suunnitelmallisesti kaikilla koulutusasteilla yhteistyössä opiskelu- tai oppilasterveydenhuollon sekä opiskelijajärjestöjen kanssa. Opiskelukyvyn tukeminen sisällytetään osaksi opiskelijoiden ohjausta. Panostetaan yhteisöllisyyden lisäämiseen korkeakouluissa. Turvataan kunnallisen opiskeluterveydenhuollon resurssit ja siirretään ammattikorkeakouluopiskelijat Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palvelujen piiriin. Opiskelukykyä ja sen yhteyttä työkykyyn tutkitaan. Mahdollistetaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien paluu työelämään. Parannetaan määräaikaisessa työsuhteessa olevien oikeuksia. Parannetaan työelämän joustoja, kuten vapaaehtoisesti lyhyempää työpäivää ja vuorotteluvapaita. Helpotetaan maahanmuuttajien työllistymistä Suomessa muun muassa työntekijän ja työnhakijan oleskelulupakäytäntöjä yksinkertaistamalla. Tuetaan maahanmuuttajien työllistymistä sekä julkiselle että yksityiselle sektorille hyödyntäen heidän jo olemassa olevaa osaamistaan ja kielitaitoa sekä poistetaan työelämän kohtuuttomia ja ylimitoitettuja kielitaitovaatimuksia. 5

7 3. Rivakasti kiinni työuraan siirtymiä sujuvoittamalla ja syrjäytymistä ehkäisemällä 3.1 Nuorten syrjäytymisen ehkäisy Vuonna 2008 työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella oli kaikkiaan noin nuorta, joista noin puolella oli vain peruskoulututkinto 2 Arvioiden mukaan syrjäytymisvaarassa olevien nuorten määrä lisääntyy tuhannella joka vuosi. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa Suomelle noin miljoona euroa. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton mukaan koulutusjärjestelmän ulkopuolelle päätyy vuosittain 3000 lasta. Tilastokeskuksen mukaan peruskoulun lopettaneista noin 9 % jää jatkoopintojen ulkopuolelle, kun taas vuotiaista noin 12 % on koulutuksen ulkopuolella. Lisäksi kolmannes ammatillisen koulutuksen aloittaneista nuorista lopettaa opinnot ensimmäisen vuoden aikana 3. Näiden lasten ja nuorten syrjäytymisriski on erittäin suuri. Tätä taustaa vasten on tärkeää panostaa nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen varsinkin perusasteella. Peruskoulun jälkeisellä koulutuksella on keskeinen merkitys syrjäytymisen ehkäisyssä. Syrjäytymisen ehkäiseminen siirtymävaiheissa on erittäin tärkeää, sillä silloin riski koulutuksen ulkopuolelle putoamiselle on suuri. Syrjäytymistä voidaan ehkäistä panostamalla ohjaukseen, nuorten työpajatoimintaan sekä etsivään nuorisotyöhön. On tärkeää mahdollistaa nuorelle edes yksi peruskoulun jälkeinen tutkinto ennemmin kuin antaa nuoren pudota kokonaan koulutuksen ulkopuolelle. Näin ollen myös siirtymien mahdollistaminen koulujen kesken on tärkeää. Maahanmuuttajataustaiset nuoret jäävät selvästi muuta väestöä useammin peruskoulun jälkeen sekä koulutuksen että työelämän ulkopuolelle. Maahanmuuttajanuorten riski syrjäytyä on lähes kuusinkertainen muihin suomalaisnuoriin verrattuna. Vieraskielisten osuus työn ja koulutuksen ulkopuolelle jäävistä vuonna 2008 oli 23 %, kun heidän osuutensa väestöryhmästä oli 5,2 % 2. Työvoimapoliittisilla toimenpiteillä, kuten työharjoittelujaksoilla, on voitu vaikuttaa myönteisesti maahanmuuttajanuorten työllistymiseen. Tukitoimilla etenkin opintojen nivelvaiheissa, siirryttäessä koulutusasteelta seuraavalle, voidaan ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Suomen Akatemian rahoittama tuore tutkimus vuonna 1987 syntyneistä kertoo selvästi, kuinka huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle. Vuonna 1987 syntyneistä noin nuoresta on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Heistä 40 %:lla on mielenterveysongelmia; sukupolvesta kokonaisuudessaan 20 % on tarvinnut hoitoa mielenterveysongelmiinsa. Tutkimus näyttää, kuinka vanhempien huono-osaisuus altistaa nuoria pahoinvoinnille ja vahvistaa syrjäytymisen riskiä. Kouluttamattomuus on selvästi yleisempää huono-osaisten vanhempien lasten keskuudessa kuin muilla. Vuoden 1987 lapset ovat kärsineet viime laman leikkauksista. Tutkimustulokset osoittavat, kuinka tärkeää julkisen vallan panostukset niin koulutukseen, tukipalveluihin kuin sosiaali- ja nuorisotyöhön ovat. On myös tärkeää puuttua lapsiperheköyhyyteen ja tukea perheitä. Ehkäistään nuorten syrjäytymistä takaamalla jokaiselle nuorelle opiskelu-, työ- tai harjoittelupaikka. Panostetaan maahanmuuttajataustaisten nuorten kielten opetukseen sekä muuhun valmistavaan opetukseen. Katkaistaan huono-osaisuuden ylisukupolvisuus muun muassa vähentämällä lapsiperheköyhyyttä ja lisäämällä perheiden tukipalveluja. 2 Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella, TEM julkaisuja 12: Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman raportti, Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta

8 Koulutuksen tukitoimia vahvistetaan kaikilla koulutusasteilla. Varmistetaan nuorten pääsy koulukuraattorille ja erityisopetukseen. Moniammatillista viranomaisyhteistyötä (koulutus, sosiaali-, terveys- ja nuorisotyö sekä poliisi) ja etsivää nuorisotyötä vahvistetaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi. 3.2 Siirtyminen korkea-asteelle Perus- ja toisen asteen opinto-ohjaus Parhaimmillaan perusasteen opinto-ohjaus on henkilökohtaista, säännöllistä ja oppilaan vahvuudet tunnistavaa. Perusasteen ohjauksen tulee luoda realistinen kuva koko opintopolusta ja työelämästä. Hyvällä ohjauksella voidaan parhaimmillaan purkaa koulutuksen periytyvyyttä ja ehkäistä myös koulupudokkuutta. Opintopolulle saatettu nuori ymmärtää miksi on valinnut oman polkunsa ja motivoituu näin opinnoissaan. Opintojen ohjauksen jatkuvuuteen tulisi koulutusasteelta toiselle siirryttäessä kiinnittää erityistä huomiota. Tulevaisuusorientoitunut ja konkreettista tietoa eri ammattialoista sisältävä ohjaus voi motivoida myös peruskouluopintojen parempaan suorittamiseen. Toisella asteella jokaisella oppilaalla tulee olla mahdollisuus saada henkilökohtaista ja jatkuvaa opinto-ohjausta. Tavoitteen saavuttamiseksi yhtä opinto-ohjaajaa kohden tulee olla korkeintaan 250 opiskelijaa nykyisen, paikoin yli 500 opiskelijan sijaan. Vaikka lukioissa on kiinnitetty huomiota opintojen ohjaukseen, ei jatko-opinto- ja työelämätuntemus edelleenkään ole kaikilla riittävää oikean ja realistisen jatkokoulutusalan löytämiseen. Opiskelualan valitseminen ilman riittävää tietoa lisää opintojen kestoa esimerkiksi oppiaineen vaihtojen muodossa korkea-asteella sekä opiskelumotivaation mataluutena. Tiedon puute tai sen vaikea löydettävyys voi johtaa päätöksenteon lykkääntymiseen, eli turhiin välivuosiin. Nykyinen koulutusjärjestelmä ei myöskään kunnolla huomioi sitä, että korkeaasteen opinnot alkavat osin jo toisella asteella jatko-opintopaikan valinnalla. Koulutus ja työelämä ovat tällä hetkellä myös sukupuolittuneita, minkä lisäksi koulutus periytyy vahvasti. Opinto-ohjauksessa on tärkeää ohjata oppilaita taustasta riippumatta heitä kiinnostavaan jatkokoulutukseen ja kannustaa nuoria tekemään myös niin sanottuja epätyypillisiä valintoja. Toisen asteen ammatillisessa ohjauksessa tulee antaa realistinen kuva työelämästä. Kaiken ohjauksen tulee olla ajanmukaista ja perustua uusimpaan tietoon. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen vetovoiman lisääntymisen myötä tarve asiantuntevalle opinto-ohjaukselle on lisääntynyt. Hakija- ja opiskelijamäärien lisääntyessä on tärkeää, että kaikki saavat tietoa tulevasta työelämästä ja osaavat jo opintojensa aikana kehittää valmiuksiaan siirtyä työelämään. Valtaosa 18 vuotta täyttäneistä miehistä suorittaa varusmies- tai siviilipalveluksen toisen asteen jälkeen. On fakta, että tämä hidastaa jatko-opintoihin siirtymistä. Toisaalta varusmiesja siviilipalveluksen aikana ajatus jatko-opinnoista voi kirkastua. Tänä aikana onkin taattava asianmukaiset resurssit jatko-opintosuunnitelman tekemiseen sekä hakeutumiseen jatkoopintoihin. Esimerkkeinä mahdollisuuksista valmistautua jatko-opintoihin ovat itsenäisen opiskelun tukeminen, mahdollisuus saada opinto-ohjausta sekä pääsy opiskelua tukeviin materiaaleihin. Perusasteen, toisen asteen ja korkea-asteen opinto-ohjausta kehitetään tulevaisuusorientoituneeksi kokonaisuudeksi. Ohjauksen kehittämisessä tehdään yhteistyötä työelämän ja työvoimaviranomaisten kanssa. Varusmies- ja siviilipalveluksessa olevien ohjausta ja mahdollisuuksia hakeutua opintoihin helpotetaan. 7

9 Toisen asteen opinto-ohjaajien määrää ja ohjaajien täydennyskoulutusta lisätään. Lukiolakiin lisätään kirjaus oppilaan oikeudesta saada henkilökohtaista opinto-ohjausta Opiskelijavalintojen kehittäminen Opiskelijavalintajärjestelmää sekä korkeakoulujen hakukohteita pitää kehittää niin, että voidaan välttää turhia ja suunnittelemattomia välivuosia toisen asteen ja korkea-asteen välillä. Korkeakoulusektoreiden yhteinen sähköinen hakujärjestelmä selkeyttää tilannetta omalta osaltaan, mutta tavoitteena pitää olla myös hakukohteiden sirpaleisuuden vähentäminen. Vuonna 2009 ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa oli yhteensä noin tuhat eri hakukohdetta. Euroopan maiden ja OECD-maiden vertailussa nousee Suomen osalta erityisesti esille alle 20- vuotiaiden uusien korkeakouluopiskelijoiden poikkeuksellisen pieni määrä. Suomalaiset aloittavat korkeakouluopinnot keskimäärin vanhempana kuin muissa maissa. Uusista opiskelijoista puolet on alle 21,4-vuotiaita ja viidennes on yli 26-vuotiaita. (Ei paikoillanne valmiina, vaan hep! Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:11) Tällä hetkellä käytössä oleva niin sanottu pakkohakujärjestelmä vääristää hakijatilastoja sekä johtaa opiskelijoiden virhevalintoihin. Opiskelijoiksi valikoituu henkilöitä, jotka eivät ole motivoituneita valmistumaan aloittamastaan koulutuksesta. Samalla motivoituneempia opiskelijoita voi jäädä ilman haluamaansa opiskelupaikkaa. Pakkohaulle on löydettävä vaihtoehtoja. Lisäksi nuorille on tarjottava mahdollisuuksia saada mielikuvamainonnan sijaan todenmukaista ja helposti löydettävää tietoa eri opiskelupaikkojen opetuksesta ja opintomahdollisuuksista. Opiskelijatutkimus 2010 mukaan kaikista opiskelijoista 26 prosentilla eli henkilöllä oli tai on ollut myös muu kuin nykyinen tutkinto-oikeus jossain korkeakoulussa. Alalta toiselle vaihtavien opiskelijoiden määrä on siis suhteellisen suuri. Osasyy vaihtoihin on puutteellinen ohjaus toisella asteella sekä korkeakoulutuksen alkuvaiheessa. Kaikkia siirtymiä ei voida ennakoida edes ohjauksella eikä valintauudistuksella pidä aiheuttaa sellaista tilannetta, jossa virhevalinnan tehneen opiskelijan siirtyminen hänelle paremmin sopivalle alalle vaikeutuu. Opintoaikojen lyhentämisen ja työurien pidentämisen kannalta onkin tärkeää mahdollistaa sujuvat siirtymät korkeakoulujen alojen välillä. Tämä lisää sitoutumista opintoihin ja opiskelumotivaatiota sekä vähentää keskeyttämisiä. Esimerkiksi kandidaatin tutkinnon jälkeisiä siirtymiä voidaan helpottaa hyvällä ohjauksella ja sujuvilla aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen (AHOT) käytännöillä. Korkea-asteen opiskelijavalintajärjestelmää sekä hakukohteita kehitetään suunnittelemattomien välivuosien välttämiseksi. Selvitetään mahdollisuus luopua ns. pakkohakujärjestelmästä. Opiskelijoille mahdollistetaan joustavat mahdollisuudet siirtyä korkeakoulujen sisällä ja niiden välillä. 3.3 Korkeakouluopiskelijoiden työelämävalmiuksien kehittäminen Opiskelumahdollisuudet ja opiskelutavat Osaavan työvoiman kriteerit ovat nousseet ja tarpeet muuttuneet. Työmarkkinoille astuvalta odotetaan laajaa ja syvällistä osaamista omalta kentältään, mutta myös yleisesti työssä käytettäviä taitoja kuten projektien hallintaa, ryhmätyö- ja viestintätaitoja sekä valmiuksia tietojen hakemiseen ja analysointiin sekä ongelmanratkaisuun. Elinkeinoelämän keskusliiton osaamis- ja työvoimatarpeiden ennakointiin keskittyvän Oivallus-hankkeen väliraportissa (2010) todetaan: 8

10 Vanha sanonta siitä, että tieto on valtaa, on vääntynyt uuteen muotoon: tiedon hyödyntäminen on valtaa. Tiedon välittämisen rinnalla koulutuksen pitäisikin tarjota nykyistä paremmin valmiuksia tietojen soveltamiseen ja hyödyntämiseen. Tiedon soveltamisen ja hyödyntämisen lisäksi yritykset peräänkuuluttavat osaamistarpeissaan asennetta. Viime kädessä juuri asenne ratkaisee. Rohkeille ajattelijoille ja toimeen tarttujille on kysyntää. Asenne linkittyy myös uudistumisosaamiseen. Erilaiset tutkimukset ovat hahmottaneet sitä, millaisia taitoja uutta aikaansaavalla ihmisellä on. Lähes yksituumaisesti kuvaukseen kuuluu sellaisia ominaisuuksia kuten havainnointi, kyseleminen, assosiointi, kokeileminen ja verkostoituminen. Työelämässä tarvittavia taitoja voidaan edistää esimerkiksi sivuainemahdollisuuksia sekä kehittämällä monipuolisia opiskelijalähtöisiä opetus- ja opiskelutapoja. Edistetään opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa monipuolinen tutkinto. Työelämässä tarvittavia taitoja edistetään opetus- ja opiskelumenetelmiä kehittämällä Ura- ja työelämäohjaus Tällä hetkellä korkea-asteen ura- ja työelämäohjausta leimaa epätasa-arvoisuus ja huono resursointi. Professioihin valmistavilla aloilla on selkeästi enemmän työelämään valmistavaa ohjausta ja opintoja kuin niin sanotuilla generalistialoilla. Tämä näkyy opiskelijoiden osin suppeana mielikuvana oman alansa työllistymismahdollisuuksista. Ohjauksessa tulee käyttää ajanmukaista tietoa ja sen tulee olla hyvin resursoitua. Työelämäohjausta tulee sisällyttää myös suoraan opetukseen, sillä erilliset työelämäohjauksen kurssit eivät aina takaa parasta hyötyä opiskelijoille. Ohjausta kehitettäessä tulee myös tarkastella erilaisia tapoja antaa ohjausta pelkän luennoimisen lisäksi. Ohjauksessa tulee varmistaa tasavertainen mahdollisuus henkilökohtaiseen ohjaukseen. Toisella ja korkeaasteella tulee taata riittävästi täydennyskoulutusta opinto-ohjaajille. Korkea-asteen ura- ja työelämäohjauksen resursseja sekä opinto-ohjaajien täydennyskoulutusta lisätään Korkeakouluharjoittelu Korkeakouluharjoittelu on yksi tärkeimmistä väylistä omaksua käytännön työelämätaitoja. Laadukkaan harjoittelun aikana opiskelijan oppii alalla tarvittavia perustaitoja sekä oppii työkokemuksensa avulla soveltamaan yliopistossa oppimaansa. Lisäksi hän oppii kehittämään työtaitojansa, yhdistämään teoriaa ja käytäntöjä ja ymmärtämään omaa työtänsä osana työpaikan kokonaistoimintaa. Nuorille koituu hankaluuksia siitä, jos opiskeluun kuuluvaa harjoittelupaikkaa ei löydykään tai ensimmäisiä kesätyökokemuksia ei järjestykään. Nuorille jo lyhytkin aika ilman työtä tai näköalaa siitä, mihin ryhtyisi, voi tuntua kovin pitkältä. Työvoima- ja koulutuspolitiikan keinoin tulisi varmistaa se, ettei kokonaisia nuorten ikäkohortteja jää työmarkkinoilla vaille harjoittelu- ja työkokemusta, kun koulutetut nuoret taas kysynnän voimistuessa etsitään työmarkkinoille. Silloin vähäinenkin työkokemus on arvokasta. (Työpoliittinen aikakauskirja 2/2009, TEM) Tällä hetkellä kaikilla aloilla ei ole tasavertaisia mahdollisuuksia päästä harjoitteluun. Harjoittelukohteet voivat olla myös epätarkoituksenmukaisia: mikäli ainoa opintojen aikainen työkokemus on osoittautunut puutteelliseksi oman osaamisen kehittämisen kannalta ja työtehtävien vaativuuden osalta, on vaarana että harjoittelujakso on ollut vain ajan hukkaa. 9

11 Lisätään opiskelijoiden tasapuolisia mahdollisuuksia osallistua laadukkaaseen korkeakouluharjoitteluun. Laadukkaita korkeakouluharjoittelupaikkoja lisätään Akateeminen yrittäjyys Työ- ja elinkeinoministeriön vuoden 2008 yrittäjyyskatsauksen mukaan uusista työpaikoista noin 80 % on syntynyt pk-yrityksiin vuoden 1995 jälkeen. Vuonna 2009 kuitenkin vain noin 11 % korkeakoulusta valmistuneista ilmoitti aikovansa perustaa yrityksen seuraavan kolmen vuoden aikana 4. Yrittäjyyden houkuttelevuus ei jakaudu aloittain tasaisesti. Kuitenkin on selkeää, että Suomessa halutaan panostaa innovaatiokehitykseen yliopistoissa ja saada tätä kautta uusia akateemisia työpaikkoja. Tutkimusten mukaan eniten patenttihakemuksia ja yritysinnovaatioita syntyy, kun tutkimus ja kehitys työssä on mukana osaajia monelta akateemiselta alalta. Tällä hetkellä yrittäjyys- ja innovaatiotoiminta on keskittynyt lähinnä lääketieteen, matemaattisen ja luonnontieteen aloille. Jotta Suomi voidaan nostaa yhdeksi maailman parhaista akateemisia innovaatioita tukevaksi maaksi, tulee akateemisen yrittäjyyden kehittämiseen panostaa kehittämällä opetus- ja opiskelumenetelmiä, opetuksen sisältöjä, harjoittelukäytäntöjä sekä innovaatio- ja yrityshautomotoimintaa akateemisessa ympäristössä. Edistetään akateemista yrittäjyyttä kehittämällä opetusmenetelmiä, opetuksen sisältöjä, harjoittelukäytäntöjä sekä innovaatio- ja yrityshautomotoimintaa. 3.4 Elinikäinen oppiminen Tämän hetken työmarkkinoita leimaa pätkittyneisyys. Oman osaamisen kehittäminen valmistumisen jälkeen on tärkeässä asemassa. Korkeakoulutettujen työuria on tutkittu muun muassa Antero Puhakan ja Visa Tuomisen toimittamassa tutkimuksessa Kunhan kuluu viisi vuotta ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työurat: Vastaushetkellä töissä olleista (n = 5622) hieman yli kolmanneksella (34 %) oli ollut vain yksi työnantaja. Kahdella kolmasosalla oli ollut vähintään kaksi työnantajaa, ja joka seitsemännellä (14 %) oli ollut vähintään neljä eri työnantajaa. Ainoastaan joka viides (19 %) oli onnistunut työllistymään vain yhden palvelussuhteen turvin, kun taas joka kolmannella (30 %) oli ollut vähintään viisi erillistä palvelussuhdetta. Perinteiset vakiintuneet työurat eivät siis ole todellisuutta suurimmalle osalle valmistuneista. Valmistuneilla on kuitenkin ollut riittävästi tietoja ja taitoja työpaikan vaihdosten suorittamiseksi. Työurien vakiintumattomuutta tai vaihtoehtoisesti myös kykyä siirtyä toisiin tehtäviin osoittaa se, että viisi vuotta valmistumisestaan joka neljäs (25 %) ei enää ollut saman työnantajasektorin palveluksessa kuin työuran aloittaessaan. Siirtymiä tapahtuu myös suhteessa työtehtäviin (ks. taulukko 1). Viisi vuotta valmistumisen jälkeen kaksi kolmesta (64 %) työskentelee samankaltaisissa tehtävissä kuin valmistumisen jälkeisessä ensimmäisessä työpaikassaan. Joka kolmannella tehtävät ovat vaihtuneet. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voimme sanoa, että myös elinikäisen oppimisen muotoja tulee kehittää entistä enemmän, sillä varsinkin työnantajasektorilta toiselle siirryttäessä on usein syytä päivittää ammattitaitoa. 4 Global entrepreneurship monitor, GEM 2009 Finland National Report 10

12 Kehitetään joustavia elinikäisen oppimisen malleja. Oman osaamisen tunnistaminen ja sen kehittäminen otetaan osaksi opetusta ja henkilökohtaista ohjausta kaikilla koulutusasteilla. 4. Neljällä O:lla opintoajat napakoiksi: opetus, ohjaus, opiskelu ja opiskelujärjestelyt kuntoon 4.1 Opetuksen ja opiskelukulttuurin kehittäminen Korkeakouluopiskelijoiden opiskelukulttuuria on tarpeen kehittää sekä yliopiston tarjoamien opetuksen ja opiskeluedellytysten että opiskelijoiden vastuun näkökulmasta. Opettajien ja opiskelijoiden suhdelukua pienentämällä voidaan luoda molemmille osapuolille mahdollisuus aitoon vuorovaikutukseen. Myöskään opettaja opiskelija-suhteen laadullista näkökulmaa ei pidä unohtaa, sillä myös suuremmissa opetusryhmissä voidaan hyödyntää opiskelijakeskeisiä opiskelumenetelmiä 5. Opettajan roolin kehittyminen edellyttää, että opetushenkilökunnalle tarjotaan mahdollisuuksia täydentää osaamistaan osallistumalla pedagogiseen koulutukseen. Opiskelijan hyvät opiskelutaidot taas mahdollistavat sujuvan opiskelun. Opiskelutaidot ovat myös pitkälti niitä työelämätaitoja, joita työelämässä tarvitaan. Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet heitä koskevissa asioissa sekä opiskelijalähtöisten opetus- ja opiskelumenetelmien hyödyntäminen tukevat opiskelijoiden motivoitumista ja kykyä ottaa vastuuta omista opinnoistaan ja osaamisestaan. Korkeakoulujen opetusta kehitetään opiskelijalähtöisesti yhteistyössä opiskelijajärjestöjen kanssa. Korkeakouluopiskelijoille tarjotaan opiskelutaitojen koulutusta. Opetushenkilökunnalle tarjotaan mahdollisuuksia osallistua monipuoliseen pedagogiseen koulutukseen. 4.2 Ohjauksen ja opiskelujärjestelyjen kehittäminen Suomalaisen korkeakouluopiskelijan opintojen mediaanialoittamisiän ja -valmistumisiän välinen erotus on 5,2 vuotta. Usein kuultu hokema on, että suomalaiset korkeakouluopiskelijoiden opiskeluajat venyvät liian pitkiksi. Keskusteltaessa helposti unohtuu, että opiskelijoiden opintoaikaan vaikutetaan jo sekä taloudellisesti että koulutusjärjestelmän sisäisin seikoin: opintotuki on vastikkeellinen tukimuoto ja lisäksi sekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen opiskelijoiden opintoaikaa on laissa rajattu. Yliopistolain kirjaukset opintoaikojen rajauksesta astuivat voimaan vuonna 2005, ja sen vaikutuksia opintoajoissa on nähtävissä alkaen vuodesta Sekä alempaa että ylempää korkeakoulututkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkinnot viimeistään kahta vuotta niiden yhteenlaskettua 40 :n mukaista tavoitteellista suorittamisaikaa pitemmässä ajassa. Pelkästään alempaa korkeakoulututkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkinto viimeistään yhtä vuotta sen tavoitteellista suorittamisaikaa pitemmässä ajassa. Pelkästään ylempää korkeakoulututkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkinto viimeistään kahta vuotta sen tavoitteellista suorittamisaikaa pitemmässä ajassa. (Yliopistolaki 558/2009, 41, 2. mom.) 5 Student-centred learning - Toolkit for students, staff and higher education institutions, T4SCL-projekti 11

13 Erikoistutkija Satu Merenluoto on tutkimuksissaan analysoinut opintoaikojen lyhentämiseen tähtääviä keinoja sekä niillä saavutettuja suhteellisen vähäisiä näyttöjä. Huomioitavaa on, että nopeavaikutteisia keinoja ei ole, eikä mikään yksittäinen kokeilu ole tuottanut toivottuja tuloksia. Opiskeluajat eivät lyhene sormia napsauttamalla. Merenluodon johtopäätös on, että heterogeeninen opiskelija-aines vaatii useita keinoja ja erilaisia vaihtoehtoja. Merenluoto on tutkimuksissaan käsitellyt myös opintoaikojen lyhenemistavoitteiden mahdollisia negatiivisia seurauksia työkokemuksen karttumiseen ja kansainvälistymiseen: On myös mahdollista, että tehostamisen pyrkimykset vaikuttavat korkeakoulupolitiikassa korostettuun kansainvälisyyden tärkeyteen. Vaikka nopeiden valmistujien joukossa oli niitä, jotka olivat käyneet ulkomailla vaihdossa, oli heidän määränsä vähäisempi kuin muiden saman ikäryhmän valmistuneiden joukossa. (Merenluoto,S. Opintoaikojen pituus korkeakoulupoliittisena ongelmana, Tiedepolitiikka 1/2011, s. 7 16) Ohjauksen ja opiskelujärjestelyjen pitää tukea sujuvaa ja laadukasta opiskelua sekä kasvattaa opintojen läpäisyä. Korkeakouluja tulee kannustaa kehittämään opintoprosesseja niin, että opiskelijan on mahdollista suorittaa opintonsa mahdollisimman sujuvasti sekä tavoiteajassa. Opintoja voidaan jäntevöittää ja valmistumista nopeuttaa selkeällä tutkintorakenteen sekä lukukausien ja opiskeluviikkojen mahdollisimman tasaisella ja kattavalla käytöllä. Opintojen suorittamista tukee opiskelijan sitoutuminen opintoihin ja kiinnittyminen opiskeluyhteisöönsä. Tiedetään, että integroituminen ensimmäisen opiskeluvuoden aikana määrittää koko loppuajan opintojen kestoa ja sujuvuutta. Kiinnittymistä tulisikin tukea koko ensimmäisen vuoden ajan. Erityisen tärkeää on tarjota opiskelijoille heidän erilaisia ominaisuuksiaan ja elämäntilanteitansa huomioon ottavat esteettömät ja joustavat opiskelumahdollisuudet. Niistä opiskelijoista, joiden opinnot eivät ole edenneet toivotulla nopeudella, 25 % mainitsee hitaan etenemisen syyksi puutteellisen ohjauksen. (Opiskelijatutkimus 2010) Opiskelijoille pitää tarjota henkilökohtaista ohjausta opintojen ja uran suunnitteluun. HOPSohjaus eli henkilökohtaisen opintosuunnitelman ohjaus ei toteudu tarkoituksenmukaisella tavalla monessakaan paikassa. Lisäksi pelkästään opintojen suunnittelemiseen keskittyminen on liian kapea näkökulma opiskelun ja työelämään siirtymisen tukemisessa. Tämän vuoksi HOPS-ohjausta tulisi kehittää kehityskeskustelevampaan suuntaan, jossa huomioitaisiin opiskeluun ja opiskelijaan liittyviä tekijöitä nykyistä laajemmin. Opintopsykologeilla on keskeinen rooli. Heitä tulee olla riittävästi kaikissa korkeakouluissa tukemassa opiskelijoiden opiskelukykyä ja opintojen sujumista. Varusmies- ja siviilipalvelusaika voi pahimmillaan pidentää opintoja jopa vuoden. Palveluksen suorittaminen viivästyttää opintoja huomattavasti, vaikka osassa korkeakouluja siitä voidaan myöntää opintosuorituksia. Korkeakoulujen on yhdessä puolustusvoimien kanssa kehitettävä käytäntöjä suorittaa opintoja joustavasti palveluksen aikana. Korkeakoulujen opintoprosesseja ja opinto-ohjausta kehitetään niin, että opiskelijan on mahdollista suorittaa opintonsa tavoiteajassa. Vaalikauden aikana arvioidaan minkälaisia vaikutuksia yliopisto-opiskelijoiden opintoaikojen rajauksilla on opintoaikoihin, osaamisen laatuun sekä opiskelijoiden opiskelukykyyn ja sitä kautta työkyvyn ylläpitämiseen. Korkea-asteen ohjauksen resursseja lisätään. HOPS- ja kehityskeskusteluja kehitetään tukemaan opiskelijan osaamisen kehittymistä. Varusmies- ja siviilipalveluksessa olevien opintomahdollisuuksia kehitetään. 12

14 4.3 Oppimisympäristöt Jokaisella koulutusasteella on huolehdittava, että opetuskäytössä olevat tietotekniset välineet ovat ajanmukaiset. Opetuskäytössä olevien tietoteknisten välineiden on oltava kunnossa, sillä tieto- ja viestintätekninen osaaminen on tänä päivänä yksi edellytys pärjäämiselle työmarkkinoilla. Ajanmukaiset opiskeluvälineet ja tietotekniset ratkaisut otetaan osaksi jokapäiväistä opetusta. 4.4 Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (AHOT) Opintoaikojen nopeuttamiseksi koulutuksessa hankittua osaamista tulisi tehdä näkyvämmäksi ja myös muualla kuin muodollisessa koulutuksessa hankittua osaamista tulisi tunnustaa osaksi opintoja. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytännöt vaihtelevat hyvin paljon sekä korkeakoulujen sisällä että korkeakoulujen välillä. Opiskelijoiden yhdenvertainen kohtelu ei nykyisellä toimintatavalla toteudu eivätkä AHOT-menettelyt tarjoa tällä hetkellä riittävästi välineitä päällekkäisen koulutuksen välttämiseen tai opiskelijan opintoaikojen lyhentämiseen. Hyväksilukukäytäntöjen kehittäminen on tärkeää myös korkeakoulujen sisäisen ja välisen liikkuvuuden kannalta. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö (OTUS) tutki AHOTia korkeakouluopiskelijoiden näkökulmasta vuonna Tutkimuksen mukaan opintojaan hyväksiluettua saaneista opiskelijoista noin puolet arvioi opiskeluaikansa lyhentyneen. Hyväksiluettelujen opintojen määrä vaikuttaa selkeästi arvioituun opiskeluaikaan. Esimerkiksi opintopistettä hyväksiluettua saaneista 40 prosenttia on sitä mieltä, että opiskeluaika on lyhentynyt noin vuodella tai yli vuodella. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisen on järkevää olla keskeinen osa henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) ohjausta. Työ vaatii nykyistä osaamislähtöisempää ja opiskelijakeskeisempää lähestymistapaa. Tutkintojen ja niiden osien osaamistavoitteet pitää määritellä ja kuvauksia hyödyntää myös opiskelijan osaamista arvioitaessa. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytäntöjä kehitetään osaamislähtöisten opetussuunnitelmien ja olemassa olevan tutkimustiedon pohjalta sekä hyviä käytäntöjä levittämällä. Tavoitteena käytäntöjen ala- ja korkeakoulukohtaisten käytäntöjen kehittämisessä on opiskelijoiden mahdollisimman yhdenvertainen kohtelu. 4.5 Opintojen mitoitus ja kuormittavuus Opiskelijan voi olla käytännössä mahdotonta suorittaa liian kuormittavat opinnot asetetussa tavoiteajassa, vaikka hän niin haluaisikin. Opintojen liian suuri kuormittavuus ja epäonnistunut mitoitus näkyvätkin usealla alalla opiskelijoiden kohtuuttomana kuormittumisena, opintoaikojen venymisenä sekä opiskelijoiden uupumuksena ja opiskelukyvyn heikkenemisenä. Tutkintorakenneuudistuksen onnistumista arvioinut työryhmä toteaa arvioinnissaan, että 6 Joku liitäntälogiikka täytyy olla, ettei aina mennä ja putsata pöytää AHOT korkeakouluopiskelijoiden näkökulmasta,

15 tutkinnonuudistuksen yhteydessä ei ole kyetty riittävästi hyödyntämään ydinainesanalyysia ja opiskelijoiden kuormittavuuden arviointeja 7. Esimerkiksi lähes puolet vastanneista yliopistoista oli arvioinnissa todennut muuntaneensa opintoviikot opintopisteiksi painokertoimilla arvioimatta kurssisisältöjen mitoitusta riittävästi. Ydinainesanalyysi on arvioinnin mukaan koettu korkeakouluissa haasteelliseksi tehtäväksi ja sen vaikutus mitoitukseen on tästä syystä jäänyt usein pieneksi. Opintojen kuormittavuuden ja opiskelijoiden ajankäytön arviointi on sekin työllistävää, sillä oikeansuuntaista tietoa saadaan vain mikäli opiskelija arvioi kerralla riittävän pienten kokonaisuuksien kuormittavuutta. Opiskeluun kuuluu läsnäoloa vaativien opetustilanteiden lisäksi itsenäistä työtä, jolle pitää olla opintojaksojen mitoituksessa riittävästi tilaa. Mitoitus- ja opetussuunnitelmatyötä on tehtävä yhteistyössä opiskelijoiden kanssa, ja annettu palaute liian kuormittavista opintokokonaisuuksista on otettava vakavasti. Korkeakouluja kannustetaan arvioimaan tarjoamansa koulutuksen kuormittavuutta sekä mitoitusta suhteessa tutkinnon laajuuteen sekä tavoitteelliseen suoritusaikaan. Havaitut mitoitusvirheet korjataan. 5 Toimivasta sosiaaliturvasta ponnistuslauta työelämään 5.1 Riittävä opintotuki mahdollistaa valmistumisen tavoiteajassa Opintoihin suoraan liittyvien seikkojen lisäksi opintoaikoja pidentää niukka toimeentulo. Opintotuen riittämättömyys ajaa nousevien elinkustannusten vuoksi suuren osan opiskelijoita työskentelemään. Vaikka moni opiskelijoista kokee työssäkäynnin kartuttavan työkokemusta ja vaikuttavan positiivisesti esimerkiksi verkostoitumisen kautta, kokee moni työnteon myös haittaavan opiskelua. 63 % työssäkäyvistä opiskelijoista ilmoitti käyvänsä töissä toimeentulon vuoksi, siis siksi että olisi varaa kattaa ruoka ja asuminen. 44 % työssäkäyvistä opiskelijoista kertoi työssäkäynnin myös haitanneen opiskelua. Pelkistä yliopisto-opiskelijoista työssäkäynnin kertoi haitanneen opiskeluita 50 %. (Osaavan työvoiman saatavuus ja osaamisen kehittämisen muodot, Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan julkaisuja 6:2010) Työurien pidentämisen kannalta on tärkeää mahdollistaa opiskelijalle sellainen toimeentulo, jolla hän voi valmistua voimassa olevien opintoaikojen rajausten ja opintotukikuukausien määrän puitteissa. Työnteko voi olla vaihtoehto, ei pakko. Jotta täysipäiväinen opiskelu olisi mahdollista, tulee opintotuen tason olla riittävä. Ensimmäinen keino turvata riittävä opintotuen taso on sitoa opintoraha kansaneläkeindeksiin. Opintotuki sidotaan kansaneläkeindeksiin opiskelijoiden toimeentulon turvaamiseksi. Varmistetaan, että korkeakoulut järjestävät opinnot niin, että tutkinnot on mahdollista suorittaa opintotuen ehtojen ja opintoaikojen rajauksen vaatimalla tavalla. 7 Tutkinnonuudistuksen arviointi 2010, Korkeakoulujen arviointineuvosto 14

16 5.2 Perheen ja opiskelun yhteensovittaminen Perheen ja opiskelun yhteensovittaminen on helpompaa ja joustavampaa kuin perheen ja työelämän yhteensovittaminen. Opiskelijaperheitä tukemalla mahdollistetaan perheen perustaminen jo opiskeluaikana, jonka seurauksena myös ensisynnyttäjien keski-ikä laskee. Alle 29-vuotiaista opiskelijoista 9 %:lla on lapsia, kun vastaava luku samassa ikäluokassa eiopiskelijoiden keskuudessa on 38 %. (YTHS, Terveystutkimus 2009) Usein nuorten naisten työuran alku on rikkonainen määräaikaisten työsuhteiden ja perhevapaiden takia. Jos perhe perustettaisiin entistä useammin jo opiskeluaika, naisten osallistuminen työelämään helpottuisi valmistumisen jälkeen, kun perhevapaajaksot eivät enää katkoisi työuraa. Puolet opiskelijoista kokee, että perheellistyminen hidastaa opintoja. Samaan aikaan kuitenkin 9 % vastasi, että perheellistyminen pikemminkin nopeuttaa opintoja. Perheellisistä opiskelijoista 41 % kokee, että perheellistymisellä ei ole vaikutusta opintojen etenemiseen. (Opiskelijatutkimus 2010) Opiskelijaperheiden toimeentulo on tiukka. Opiskelijaperheistä noin 60 prosenttia elää lapsiköyhyysrajan alapuolella. Tämä tarkoittaa yli lasta. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan teettämän toimeentulotutkimuksen perusteella perheelliset opiskelijat käyttävät muita opiskelijoita enemmän opintolainaa, koska muu sosiaaliturva ei kata perheestä koituvia kustannuksia. Toimeentulon lisäksi perheelliset opiskelijat tarvitsevat toimivia päivähoitopalveluja. Kaikilla opiskelijoilla ei ole opiskelupaikkakunnalla sukulaisia tai muita sosiaalisia verkostoja, jotka voisivat auttaa lasten hoidossa esimerkiksi tentin aikana. Siksi kunnallisessa päivähoidossa tulee luoda malleja, jossa lasten tilapäinen hoitaminen on mahdollista ja taloudellisesti järkevää myös niille, jotka pääasiallisesti hoitavat lapsensa kotona. Opintorahaan palautetaan 145 euron huoltajakorotus. Luodaan joustavia päivähoitopalveluita, jotka ottavat huomioon perheen ja opiskelun yhteensovittamisen. 5.3 Kuntoutuvan opiskelijan opiskelumahdollisuudet Sairastuessaan opiskelija hakeutuu sairauspäivärahan piiriin ja opintotuen maksu lakkautetaan. Sairauspäivärahakauden aikana opiskelija luokitellaan työkyvyttömäksi, mikä tarkoittaa, että opiskelija ei myöskään voi opiskella. Monissa tapauksissa terveydenhoitohenkilökunnan näkemyksen mukaan opiskelijan mahdollisuus opiskella edes osa-aikaisesti sairauspäivärahakauden aikana edistäisi kuntoutumista. Esimerkiksi mielenterveyskuntoutujan kannalta osa-aikainen opiskelu sairauspäivärahalla edistäisi kuntoutumista ja paluuta normaaliin elämän rytmiin. Mahdollisuus opiskella sairauspäivärahakauden aikana edistää opintojen etenemistä epätoivotusta elämäntilanteesta huolimatta. 15

17 Mahdollistetaan opiskelu sairauspäivärahakauden aikana. 6. Kyky keskiössä, eläköitymisikä nousussa 6.1 Nuoret ehjinä työelämään Työkyvyn käsitemäärittelyä mukaillen opiskelukykyä voidaan pitää kokonaisuutena, joka syntyy opiskelijan ja opiskelun vuorovaikutuksesta. Opiskelukyky on opiskelijan terveyden ja voimavarojen, opiskelutaitojen, opiskeluympäristön sekä opetus- ja ohjaustoiminnan muodostama kokonaisuus, johon myös opetus ja oppimisprosessi vaikuttavat. Voimavarat sisältävät muun muassa opiskelumotivaation ja -asenteet, mutta myös yksilön sosiaalisen pääoman. Kuvio: Opiskelukyky muodostuu monista osatekijöistä (Kristiina Kunttu 2005). (Opiskeluterveydenhuollon opas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 12, 2006.) Opiskelukyvyltään hyvä opiskelija on tulevaisuudessa hyvä ja osaava työntekijä. Opiskelukyvyn avulla voidaan parantaa työkykyä ja työssä jaksamista esimerkiksi siten, että koulutus tarjoaa opiskelijalle työkaluja ja osaamista omasta opiskelu- ja työkyvystään huolehtimiseksi. Näiden taitojen kehittämiseen tulee antaa mahdollisuuksia ja tietoa koko opintouran ajan tutkintoihin sisäänrakennettuna. Esimerkiksi ammattikorkeakouluopiskelijoilla, jotka kokivat opiskelutaitonsa huonoiksi, etenivät opinnot vuodessa yhdeksän opintopistettä hitaammin kuin opiskelutaitonsa hyviksi kokeneilla opiskelijoilla 8. Myös opiskelijoiden voimavaroissa on parannettavaa, sillä 8 Opiskelijan ammattikorkeakoulu 2010, Otus

18 Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan useampi kuin joka kymmenes kärsii opiskelu-uupumuksesta. Lisäksi esimerkiksi väsymys, univaikeudet ja jännittäminen ovat lisääntyneet opiskelijoiden keskuudessa 2000-luvulla. Opiskelukykyä voidaan edistää vaikuttamalla opiskelijan terveyteen ja voimavaroihin, opiskelutaitoihin, opetus- ja ohjaustoimintaan sekä opiskeluympäristöön. Tärkeää on, että jokaisessa oppilaitoksessa edistetään opiskelukykyä suunnitelmallisesti ja edistämistyötä tehdään yhteistyössä opiskelu- tai oppilasterveydenhuollon sekä opiskelijajärjestöjen kanssa. Lisäksi opiskelukyky tulisi liittää osaksi ohjausta esimerkiksi opiskelijoiden kehityskeskusteluun tai HOPS-ohjaukseen. Näin voidaan tukea jokaisen opiskelijan opiskelukykyä yksilöllisen tilanteen ja tarpeiden mukaisesti. Opiskelukykyyn liittyvistä seikoista myös sosiaalinen hyvinvointi vaikuttaa opiskeluun ja valmistumisen jälkeiseen työhön siirtymiseen positiivisesti. Korkeakoulut voivat lisätä opiskelijoiden sosiaalisia kykyjä ja positiivista suhtautumista sosiaalisiin tilanteisiin muun muassa opetusjärjestelyin ja yhteisöllisyyttä lisäämällä. Tutkimuksen mukaan opiskelijan sosiaalinen hyvinvointi kantaa parempana työssä jaksamisena vielä vuotta valmistumisen jälkeen 9. Vuonna 2010 toteutetun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyn mukaan kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaista 16 % kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi ja samoin 16 % kokee väsymystä päivittäin. 13 % on vaikeasti tai keskivaikeasti masentuneita. Opiskelijatutkimus 2010 taas osoitti, että korkeakouluopiskelijoista 53 % kärsii sellaisista terveydellisistä ongelmista, joista on haittaa opinnoissa etenemiselle. 34 % opiskelijoista kokee stressiä opintojen etenemisestä, ja tutkimuksen mukaan opiskelijoiden selvä toive korkeakouluille ja yhteiskunnalle on, että opiskelijoiden jaksamiseen kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Hyvällä terveydenhuollolla on siis merkittävä vaikutus nuorten ja opiskelijoiden voimavaroihin ja myöhemmin työkykyyn. Kuitenkin kouluterveyskyselyn mukaan peruskoulun kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaista 40 % kokee, että koululääkärin vastaanotolle on vaikea päästä. Toisella asteella ja ammattikorkeakouluissa opiskelevien opiskeluterveydenhuollon riittävyys on vaihtelevaa ja opiskelijoiden pääsy terveydenhuoltoon vaihtelee kunnasta toiseen. Opiskeluterveydenhuollon riittävyys kaikilla asteilla on turvattava, jotta opiskelijat voisivat paremmin ja olisivat tulevaisuudessa terveempiä työntekijöitä. Korkeakoulujen rahoitusmallin laadullisissa kriteereissä huomioidaan opiskelukyvyn edistäminen. Edistetään opiskelukyvyn tukemista suunnitelmallisesti kaikilla koulutusasteilla yhteistyössä opiskelu- tai oppilasterveydenhuollon sekä opiskelijajärjestöjen kanssa. Opiskelukyvyn tukeminen sisällytetään osaksi opiskelijoiden ohjausta. Panostetaan yhteisöllisyyden lisäämiseen korkeakouluissa. Turvataan kunnallisen opiskeluterveydenhuollon resurssit ja siirretään ammattikorkeakouluopiskelijat Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palvelujen piiriin. 6.2 Työelämän laatu Työurien pidentämisen näkökulmasta on olennaista opiskelukyvyn ylläpitäminen ja työkyvystä huolehtiminen opiskeluiden jälkeen. Pitkäjänteinen kykyisyyteen panostaminen näkyy tulevaisuudessa parempana työssäjaksamisena. 9 Salmela-Aro, Katariina. Social strategies during university studies predict early career work burnout and engagement: 18 year longitudinal study, julk. Journal of Vocational Behavior

19 Jaksaminen niin opiskelussa kuin työssäkin on noussut viime vuosina julkiseen keskusteluun erityisesti masennuksen takia myönnettyjen nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden määrän lisäännyttyä. Mielenterveysongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeelle jää nykyään vuosittain lähes 8000 suomalaista (YLE ). Kahdeksan prosenttia työssäkäyvistä vuotiaista nuorista ei usko olevansa työkykyisiä enää kahden vuoden kuluttua. (Työeläkeyhtiö Varman teettämä laajan suomalaisen työntekijän hyvinvoinnin selvitys 2009) Eläketurvakeskuksen tutkimuksessa 2:2010 (Työolot ja työssäjaksaminen) selvitettyjen eläkeaikomuksien mukaan keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä on noussut vuodesta 2003 vuoteen 2008 mennessä 0,8 vuotta. Syynä tähän ovat eritoten työssäjaksaminen ja työolot. Alojen kesken löytyy toki vaihteluja. Vuonna 2009 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi 6331 alle 45-vuotiasta. Kaikista eläkkeelle siirtyneistä alle 45-vuotiaita oli 6400, eli noin saman verran kuin alle 45-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneitä. Vuonna 2009 kaikkien eläkkeelle siirtyneiden keskiarvoikä oli 58,8 vuotta. Kun vähennetään kaikki alle 45-vuotiaana eläkkeelle jääneet pois kaikista eläkkeelle siirtyneistä, nousee keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä melko tarkkaan kaksi vuotta, 60,78 vuoteen. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneillä on työurien pituuden lisäksi vaikutusta kansantalouteen: tämän kustannus on noin kolme miljardia euroa. Tulokset ovat laskettavissa Eläketurvakeskuksen Tilasto Suomen eläkkeensaajista julkaisusta. Toisaalta Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton mukaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa osatyökykyistä haluaisi takaisin työelämään. Heidän paluutaan työelämään on helpotettava. Suomessa työelämän ulkopuolelle jää myös merkittävä määrä maahanmuuttajia. Vuoden 2008 lopussa Suomessa asui pysyvästi ulkomaalaista, mikä on 2,7 % koko väestöstä. Näistä vain vajaat puolet, noin oli työelämässä 10. Tällä hetkellä reilulla kolmanneksella OECD-maissa asuvista työikäisistä maahanmuuttajista on korkeakoulututkinto. Korkeasti koulutetut kuitenkin harvoin työllistyvät koulutustaan vastaavasti. Lisäksi Suomessa kouluttautuvat kansainväliset opiskelijat kokevat työllistymisen maassamme erittäin hankalaksi. Tarkkoja lukuja maahan jäävistä opiskelijoista ei ole, mutta valtaosa suunnittelee jäämistä opiskelumaahan 11. Suomeen työllistymistä tulee helpottaa muun muassa yksinkertaistamalla työntekijän ja työnhakijan oleskelulupakäytäntöjä. Sekä täällä korkeasti koulutetut opiskelijat että täällä syntyneet maahanmuuttajataustaiset nuoret muuttavat maasta muuta väestöä herkemmin, jos kouluttautumis- ja työllistymismahdollisuuksiin sekä asenneilmapiiriin ei kiinnitetä huomiota. Huomio tulisi kääntää pelkästään maahanmuuttajiin kohdistetuista toimenpiteistä myös työmarkkinoihin ja asenneilmapiiriin. Muun muassa julkisen sektorin työpaikkojen kielitaitovaatimukset ovat maahanmuuttajille kohtuuttomia ja ylimitoitettuja suhteessa tarjottuihin työtehtäviin. Työterveyshuollossa tulee suorittaa entistä enemmän ehkäiseviä toimenpiteitä ja panostaa työterveyshuollon laatuun. Esimerkiksi tihentämällä työterveyskyselyiden määrää ja panostamalla työterveysliikuntaan voidaan ehkäistä ennenaikaista eläköitymistä 12. Olisikin syytä tutkia mikä on työterveyshuoltoon tarvittavien panostusten määrä ja kohdentaminen suhteessa työurien pidentämiseen. Nuorten työuraa katkovat jatkuvat määräaikaisuudet sekä erilaiset projekti- ja silpputyöt. Esimerkiksi Akavan työmarkkinatutkimuksen mukaan korkeasti koulutetuista alle 30-vuotiaista naisista puolet on määräaikaisessa työsuhteessa. Työuria saataisiin pidemmäksi vähentämällä 10 OECD Recent changes in migration movements and policies Niemelä 2008, International Student Barometer Työssäolot ja työssä jatkaminen, Eila Tuominen, Mervi Takala ja Pauli Forma (toim.) Työolot ja työssä jatkaminen, Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 2010:2 18

20 pätkien väliin jäävää aikaa ja karsimalla turhia määräaikaisuuksia. Työelämän epävarmuuden luoma stressi heikentää työkykyä. Merkittävä ongelma pätkätyöläisillä on lisäksi se, ettei minkäänlaista vuosilomaa kerry pahimmillaan useiden vuosien ajan. Mahdollistamalla lomat myös pätkätöissä oleville parannettaisiin heidän hyvinvointiaan ja työssäjaksamistaan. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi lomapankkijärjestelyin tai takaamalla 2,5 päivää lomaa työkuukautta kohti myös ensimmäiseltä työvuodelta. Työelämän laatua ja joustavuutta parantamalla voidaan pidentää työuria. Työelämän joustoja pitää kehittää, esimerkiksi lyhyempinä työpäivinä pienten lasten vanhemmilla tai eläköitymisvaiheessa. Myös esimerkiksi vuorotteluvapaista on apua työuran pidentämisessä: vuorotteluvapaa lisää työntekijän jaksamista ja toisaalta taas työtön saa työpaikan, joka mahdollisesti auttaa tämän pysyvästi kiinni työelämään 13. Opiskelukykyä ja sen yhteyttä työkykyyn tutkitaan. Mahdollistetaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien paluu työelämään. Parannetaan määräaikaisessa työsuhteessa olevien oikeuksia. Parannetaan työelämän joustoja, kuten vapaaehtoisesti lyhyempää työpäivää ja vuorotteluvapaita. Helpotetaan maahanmuuttajien työllistymistä Suomessa muun muassa työntekijän ja työnhakijan oleskelulupakäytäntöjä yksinkertaistamalla. Tuetaan maahanmuuttajien työllistymistä sekä julkiselle että yksityiselle sektorille hyödyntäen heidän jo olemassa olevaa osaamistaan ja kielitaitoa sekä poistetaan työelämän kohtuuttomia ja ylimitoitettuja kielitaitovaatimuksia. 13 Nätti, J. ym. Vuorotellen virkeäksi. Vuorotteluvapaan seurantatutkimus Työpoliittinen tutkimus Nro