Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti

Transkriptio

1 Nro 3/ Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti

2 Hurakka on Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti. Toimintasuunnitelmassa on sovittu, että se ilmestyy noin 4-5 kertaa vuodessa. Lehti toimii tiedotuskanavana toimikuntien, hallituksen ja jäsenten etuja vaalien. Jokaisella on mahdollisuus käyttää palstatilaa lehdessä. Lehden kuvat ovat mm.burhan Hamdonin, Liisa Pöyhösen, Matti Mäkelän ja Lauri Leppäsen ottamia. 2

3 PUHEENJOHTAJAN PALSTA Lauantaina olikin jo sitten väkeä sitäkin runsaammin paikalla siitäkin huolimatta, että sää ei ollut niin hieno kuin mitä se yleensä aikaisemmin on ollut. Onneksi sade ei kuitenkaan juhlia haitannut. Kaikki sujui taas erinomaisesti. Kiitokset kaikille, jotka olivat mukana näyttämässä, mihin seuramme pystyy! Sunnuntaina koimme vielä ikimuistoisen hetken, kun Kuusalun-Kolgan kamarikuoro lauloi meille läksiäisjuhlassa ja saattelimme heidät sitten paluumatkalle Viroon. Elojuhlat oli taas onnellisesti viety päätökseen. Hyvät kansanperinteen ystävät! Elojuhlat ovat taas takanapäin. Tällä kertaahan niitä vietettiin tavallista juhlavammin, olihan nyt kyseessä kahdeskymmenes Elojuhla. Tapahtuman järjestelytkin olivat aikaisempaa monipuolisemmat, kun saimme esiintyjiä ja osanottajia, jotka olivat kotoisin eri puolilta maailmaa. Perjantai-illan hämärässä, kun odottelimme soihtukulkueen lähtöä kirkolle, katsoin ympärilleni ja ihmettelin, että onpa meitä vähän. Enemmistö taisi olla virolaisen kamarikuorovieraamme jäseniä. Syykin oli ilmeinen. Olihan samana iltana avattu Pekingissä olympialaiset näyttävin menoin ja niitä oli jääty television ääreen ihastelemaan. 3 Lokakuun 11. päivänä kokoontuvat Elojuhlissa ahkeroineet Kekrijuhlaan Påkakseen. Siellä voimme kerrata juhlien tapahtumia ja miettiä seuraavien Elojuhlien ohjelmaa. Silloin ojennetaan myös Raimo Tanskaselle Suomen Kotiseutuliiton hänelle myöntämä Kotiseututyön ansiomitali, joka olisi luovutettu Kotiseutuliiton vuosijuhlassa Raahessa 8.8., ellei Raimolla juuri silloin olisi ollut Vantaalla vielä tärkeämpää tekemistä. Me kaikki tiedämme, että Raimo on mitalinsa todella ansainnut. Parhaat onnittelut! Muistakaa tulla Påkakseen myös Seuramme virallinen syyskokous pidetään siellä silloin.olisi tärkeää, että mahdollisimman moni seuramme jäsen olisi paikalla, kun teemme suunnitelmia ensi vuoden toiminnasta. Hyvää syksyä kaikille toivottaen Kalervo Pelkkikangas Puheenjohtaja

4 LAURIN ELOJUHLAT 2008 Oli kahdeskymmenes kerta, kun Pyhän Laurin kirkon kupeen koottiin perinteiset käsityömarkkinat. Myyntipisteitä oli yli 60 ja myytävät tuotteet tietty kotitekoisia tai niihin verrattavia. Suurin osa myyjistä oli entisiä elojuhlakävijöitä, mutta joka vuosi on aina muutama uusikin mukana, ja moni ilmaisi toiveensa päästä mukaan ensikin vuonna. Elojuhlien suojelijana oli kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tapani Mäkinen, joka Timo Petaksen soittaman elojuhlafanfaarin jälkeen aamulla avasi markkinat. Sitten vieraili tuttu kuoro Corvus Laurencij sekä hartaalla että humoristisella laulullaan ja kaupanteko alkoi perinteisesti Tikkurilan soittokunnan musiikin tahdissa. Sää oli kaikista uhkauksista huolimatta sopivan suosiollinen: ei tullut hiki, mutta ei satanutkaan ja aurinko oli mukanamme. Yleisöä kävi runsaasti, joskin Pekingin kisat saattoivat kävijöiden määrää hiukan verottaa. Lohisoppateltan edessä oli jatkuva jono ja kahviloiden tuolit ja penkit täyttyivät.lettutaikinaa kului monta ämpärillistä ja nurkan takana kivikellarin luonakin riitti asiakkaita. Yhdistyksen omassa kojussa ja Vihikojussa myytiin arpoja, elojuhlalippiksiä, onnenlehtiä ja kuulua Kirkonkylän maiseman taulua.oli nostalgista kuunnella Trullin ja Ainon kavioiden kopsetta kirkkokujalla ja lasten iloisia riemunkiljahduksia kärryajelulle päästessään. Pieniä kotieläimiä ei tällä kertaa ollut, mutta lasten onnenpyörä oli suosittu kohde ja puujalkakävelyä kokeilivat sekä aikuiset että lapset. Teeman mukaisesti oli kutsuttu tänä vuonna mukaan sekä kotimaisia heimoja että maahanmuuttajayhteisöjä esittäytymään ja tuomaan terveisensä oman kulttuurinsa antimin. Useat ryhmät noudattivatkin kutsua ja oli mielenkiintoista saada silmäys heidän tuotteisiinsa ja kulttuuriin.erikoisesti heidän musiikkinsa ja värikkäät tanssit saivat valtavat suosionosoitukset. Niitä toivoisi kuulevansa ja näkevänsä täällä useamminkin.hakunilan kansainvälisen yhdistyksen puuhamies, syyrialainen Burhan Hamdon oli toiminut ryhmien yhteyshenkilönä ja kutsun alullepanijana ja tukijana oli jäsenemme Esko Vierikko. Vieraidemme kulttuuritarjonta ei rajoittunut pelkästään markkina-alueelle, vaan heillä oli sekä kirkossa että Pakarituvassa useita konsertteja.tuttu Kolga-Kuusalu Kammerkoor 4

5 Virosta vieraili elojuhlilla neljännen kerran. Kuoro on perustettu 20 vuotta sitten yhdistyksemme toivomuksesta ensimmäisille elojuhlillemme Kuusalun kamarikuoron nimellä ja koko ajan sitä on ohjannut taitava ja hauska musiikkimies Taavi Esko. Heillä oli elojuhlien aikana yhteensä seitsemän esiintymiskertaa, sillä jo perjantai-illan tapahtumassa Kirkonkylän myllyllä ja yökirkossa he esiintyivät. Ohjelmistossa oli myös muutama laulu suomeksi. Yleisö kummasteli, miten laulutaito on voinut noin juuri Viroon asettua, mutta lienee totuus, että he ovat aina pukeneet tunteensa lauluihin ja tunteiden skaala lienee historian saatossa siellä aina ollut laaja. Elojuhlia edeltävänä sunnuntaina oli Heurekan perinteinen teemaamme liittyvä luento.tällä kertaa oli fonetiikan emeritusprofessori Kalevi Wiik kertomassa maamme omien eri heimojen puhuman suomen eroavaisuuksista ja yhtäläisyyksistä, kielen muuttumisesta ja vieraista vaikutteista. Tällaisin muisteluin kauniit kiitokset kaikille työntekijöille, kuten myös myyjille ja esiintyjille. Liisa Pöyhönen 5

6 Laurin Elojuhlien suojelijan Tapani Mäkisen Elojuhlien avauspuheen referaatti 6 Tapani Mäkisen mielestä nyt jo kahdennenkymmenennen kerran vietettävät Laurin Elojuhlat olivat aiheeltaan mitä ajankohtaisimmat, ja juhlien pitopaikkakin on monesta syystä varsin osuva, sillä kirkko on aina ollut ihmisten kulkureittien varrella ja keskeinen yhdysside koko länsimaiseen kulttuuripiiriin. Perinnemarkkinat tuovat meille tuulahduksen vuosisataisesta kaupankäynnin perinteestä. Kaikille vantaalaisille on hänen mukaansa tärkeää, että kaupunkimme juuret ovat tiedossamme, koska paikallisen historian tuntemus auttaa meitä paremmin ymmärtämään myös kulttuurista monimuotoisuutta. Suomi on Mäkisen mukaan aina ollut kansainvälisten trendien vastaanottaja, eikä mikään Pohjolan syrjäinen kolkka, joka on kaukana suuren maailman virtauksista. Lähes kaikki omanamme pitämät tavat ja perinteet ovat tulleet meille tuontitavarana. Se, mitä me ymmärrämme tänä päivänä suomalaisuudella tai vaikkapa vantaalaisuudella, on tosiasiassa loputtoman vuorovaikutuksen ja sekoittumisen tulosta. Tästä huolimatta jotkut vielä nykyaikanakin pitävät impivaaralaista eristäytymistä ja rajojen kiinni pitämistä jopa toivottavana, Mäkinen ihmetteli. Kanssakäyminen muiden kulttuurien kanssa on pitemmän päälle eduksi meille kaikille, Mäkinen tähdensi. Ne maat, kansat ja kaupungit, joissa on kansainvälinen ja monikulttuurinen, avoin ilmapiiri, näyttävät menestyvän myös kansainvälisessä kilpailussa, koska etninen monimuotoisuus tuo runsaasti henkistä pääomaa. Suomesta on aina muutettu ulkomaille, ja Suomeen on aina muutettu ulkomailta. Vantaa on kiistattomasti yksi maamme kansainvälisimmistä kaupungeista, esimerkiksi juuri lentoaseman takia, Mäkinen painotti. On siis varsin luonnollista, että moni Suomeen muuttava valitsee Vantaan asuin- ja työntekokaupungiksi. Tällä hetkellä Vantaalla on noin ulkomaalaistaustaista asukasta, jotka ovat lähtöisin yli 110:stä maasta. Mäkinen kertoi, että viime keväänä tuli kuluneeksi kymmenen vuotta Hakunilan kansainvälisen yhdistyksen perustamisesta. Tämä on hänen mielestään erinomainen esimerkki maahanmuuttajien itsensä organisoimasta yhteistoiminnasta - parhaiden suomalaisten talkooperinteiden mukaisesti. Ulkomailla syntyneitä on Suomessa suhteellisesti paljon vähemmän kuin useimmissa muissa vanhoissa teollisuusmaissa. Täällä jo olevien maahanmuuttajien muodostamien yhteisöjen, Vantaan kaupungin ja valtion keskinäinen yhteistyö on välttämätöntä, että suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuminen onnistuisi, ja että päättäjät saavat oikeaa tietoa ihmisten tarpeista. Suomen kantaväestö ikääntyy vauhdilla ja siirtyy pois työelämästä. Kaupungissamme toimivat yritykset sekä myös julkinen ja kolmas sektori tarvitsevat yhä enemmän maahanmuuttajia palvelukseensa tulevaisuudessa. Monilla toimialoilla yritysten kasvu yksinkertaisesti tyrehtyy työvoimapulaan, Mäkinen sanoi. Lisäksi uhkaa pula yrittäjistä. Maahanmuuttajien keskuudessa halukkuus ryhtyä yrittäjäksi onkin huomattavasti suurempaa kuin muulla väestöllä. Mäkisen mielestä on selvää, että ilman Suomeen muuttajia emme jatkossa tule toimeen. Meidän ei pidä Mäkisen mukaan kuitenkaan olettaa, että

7 tänne olisi tulossa riittävästi väkeä. Päinvastoin joudumme jatkossa kilpailemaan ahkerista ja yritteliäistä ihmisistä muiden maiden kanssa. Maahanmuuttajien työttömyys, joka on ollut huomattavasti kantaväestöä korkeampi, on Mäkisen mielestä kuitenkin helpottamassa. Ongelmia työllistymisessä on erityisesti korkeasti koulutetuilla, mikä on tietysti suunnatonta henkisen pääoman tuhlaamista. Vantaan kaupungin on omassa toiminnassaan huomioitava Suomeen muuttajat yhä kasvavana asiakasryhmänä, sekä myös äänestäjinä, veronmaksajina että kaupungin omina työntekijönä, joilla on osittain omat erityistarpeensa. Ulkomaalaistaustaisten ihmisten syrjinnän ehkäisyyn on meidän kaikkien kiinnitettävä erityistä huomiota asennekasvatuksen avulla, Mäkinen painottaa.useiden järjestöjen sekä yksittäisten kansalaisten myönteinen ja avulias suhtautuminen auttaa arkielämään ja uuteen asuinpaikkaan sopeutumisessa. Siksi Mäkinen toivoikin, että maahanmuuttajat ja kantaväestö olisivat yhä ennakkoluulottomammin tekemisissä toistensa kanssa. Suomen kielen oppiminen on useaan ammattiin sijoittumisen ja sopeutumisen kannalta tärkeää, mutta monella alalla tulee ainakin alkuvaiheessa toimeen melko vähäiselläkin kielitaidolla. Mäkisen mielestä joissakin tehtävissä tulisikin kielitaitovaatimuksia keventää. Suomi tai ruotsi eivät välttämättä ole sen vaikeampia kieliä kuin mitkään muutkaan, mutta meidän on huolehdittava niiden riittävästä opetustarjonnasta. Käytännön puhekielen oppimisessa voivat auttaa hyvät naapurit ja vaikkapa työkaverit. Lasten sopeutumisen osalta tärkeä tekijä on koulu tai päiväkoti. Mäkinen pitikin tärkeänä, että Suomeen muuttaneiden lapset menestyvät kouluissamme ja saavat siten hyvät edellytykset elämälleen. Tapani Mäkisellä oli ilo onnitella Laurin Elojuhlien todellista sielua ja innostajaa Raimo Tanskasta, jolle Suomen Kotiseutuliitto oli 8.8. myöntänyt Kotiseututyön ansiomitalin mittaamattoman arvokkaasta työstä ja panoksesta. 7 Hän kertoi markkinaväelle myös, että Vantaan kaupungin vapaa-ajan ja asukaspalveluiden toimiala sekä kulttuuripalvelut olivat 8.8. päättäneet onnitella juhlivaa yhdistystä ja tätä tapahtumaa euron stipendillä. Vantaan Kansanperinteen Ystävät on katkeamattomasti viimeisen kahden vuosikymmenen ajan vaalinut sekä toiminnallaan elvyttänyt ja tehnyt tunnetuksi kansanperinnettä. Mäkinen halusi kiittää niitä lukuisia aktiiveja, jotka ovat työllään tehneet jälleen mahdolliseksi Elojuhlien järjestämisen. Vasemmalta Anita Linnamäki, Pippa-Riina Tuhkalainen, Esko Vierikko, Raimo Tanskanen, Tapani Mäkinen ja Burhan Hamdon

8 STIPENDI VANTAAN KANSANPERINTEEN YSTÄVILLE JA LAURIN ELOJUHLILLE 20-VUOTISESTA TAIPALEESTA Kulttuuripalvelut luovutti 1000 euron stipendin Vantaan Kansanperinteen Ystäville ja Laurin Elojuhlille 20-vuotisesta taipaleesta. Vantaan Kansanperinteen Ystävät ry:n järjestämät Laurin Elojuhlat vietettiin tänä vuonna 20. kerran. Myös itse järjestävä seura täyttää yhtä monta vuotta. Vuotuinen perinnetapahtuma on ollut yhdistyksen perustamisvuodesta 1988 lähtien jäsenistön innoituksen lähde ja talkoohenkisen toiminnan näkyvä tuotos. Vantaan Kansanperinteen Ystävät on katkeamattomasti viimeisen kahden vuosikymmenen ajan vaalinut kansanperinnettä sekä toiminnallaan elvyttänyt ja tehnyt tunnetuksi perinnetietoutta. Juhla on aina ammentanut voimansa kaupungin historiasta, kulttuurista ja perinteestä. Tänä vuonna Laurin Elojuhlilla annettiin ääni ja kasvot mahdollisimman monelle nykyvantaalaiselle heimolle. Juhlien monikulttuurinen teema oli Hyvä naapuri - Vantaa kulttuurien kohtauspaikkana. Sekä muualta Suomesta että ulkomailta Vantaalle tulleet ihmisryhmät saivat esittäytyä ja tehdä omaa perinnettään tunnetuksi. Kaikki tulokkaat ovat eri aikoina antaneet panoksensa Vantaan kasvulle ja kehitykselle. Jokaisen tulijan on voitava kotiutua Vantaalle identiteettiään menettämättä. Kun tullaan tutuiksi, niin todetaan että tutun naapurin kanssa on hyvä elää. Vantaan kaupungin vapaa-ajan ja asukaspalveluiden toimiala sekä kulttuuripalvelut onnittelevat juhlivaa yhdistystä ja tapahtumaa euron stipendillä. Vapaa-ajan ja asukaspalvelujen toimialan vs. toimialajohtaja Timo Juurikkala luovuttaa stipendin Vantaan kansanperinteen yhdistyksen jäsenille.sen vastaanottivat vasemmalta Raimo Tanskanen, Kaija Turtio, Liisa Tanskanen, Kalervo Pelkkikangas sekä Esko Vierikko. Vantaan Sanomat ei laittanut elojuhlista tekstiä lehteen, vaan pelkästään verkkosivuilleen, josta sen halukkaat voivat lukea.polku on: -> valitse oikeasta reunasta: Saitilla mukana paikalliset kumppanit -> Juttuja lukijoilta tai suora linkki: Juttuja-lukijoilta/Vantaan-kansanperinteen-ystavat-ry/Laurin-Elojuhliavietettiin-20.-kerran Julkaistu internetsivuilla 8

9 TAPAHTUMAKALENTERI Kekrijuhla Påkaksessa klo Ilmoittautuminen Liisa Tanskaselle 8.10.mennessä puh.no Tarkoitettu Elojuhlien talkootyössä mukanaolleille. * * * * * * * * Peukaloiset kokoontuvat Violassa Tikkurilassa, Orvokkirinne 4, klo torstaisin 2.10., ja 6.11.sekä lauantaina klo * * * * * * * * Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n syyskokous pidetään Påkaksessa tiistaina klo Kokouksessa käsitellään sääntöjen syyskokoukselle määräämät asiat.tervetuloa toivoohallitus! * * * * * * * * Vapaa-ajan toimintakeskus Violassa, os. Orvokkirinne 4, jatkuvat senioritanssit tilapäisesti syksyn ajan sunnuntaisin klo , joulun jälkeen palataan taas tiistai-illan ajankohtaan. Ohjaajina Hannele Tuovinen puh ja Liisa Vuoristo Kansantanssit jatkuvat keskiviikkoisin Peltolan koululla. Lapsiryhmän toimintaa yritetään saada jälleen jatkumaan. * * * * * * * * Perinteiset joulumyyjäiset Påkaksessa lauantaina klo Myyntipöydän varaukset Liisa Pöyhöseltä puh * * * * * * * * Sotungin Vanhan Ajan Jouluun liittyviä tapahtumia: jouluvalokulkue n. klo 17, tarkista alkamisaika lähempänä tapahtumaa! Konsertti sunnuntaina klo Sotungin Nuorisoseuran talo Fagerlundissa. Lisätietoja Eila Vuorelalta puh * * * * * * * * 20 vuotta sitten perustetun yhdistyksemme erääksi toimintamuodoksi määriteltiin sukututkimus. Vantaan Seudun Sukututkijat ry järjestää kymmenennen Kuulutko Sukuuni tapahtuman klo (su klo 16) Vantaan ammattiopisto Varian Tennistien toimipisteessä, Tennistie 1. Lisätietoja Vapaa sisäänpääsy tapahtumaan ja luennoille. Löytyisikö tästä tapahtumasta taas innoitusta käynnistää uudestaan sukututkimus yhdistyksessämme? * * * * * * * * 9

10 SEUTULASSA SUHISIVAT SIRPIT JA KOLISIVAT RUISVAKAT Vantaan kaupungin ja Vantaan kansanperinteen ystävien toimesta järjestettiin jo yhdennentoista kerran perjantaina elokuun 15. päivänä perinteiset rukiin leikkuu- ja vakkakylvötalkoot. Talkoot tapahtuivat Katrinebergin tilan pellolla. Alkuvalmistelut oli tehty tilan toimesta kaupungin tilanhoitaja Tuomas Vaherlehdon johdolla. Tarjoilua varten oli hankittu tarvittavat leivät, makkarat, voit, pullat, keksit, sokerit ja kermat, joiden valmistamisesta tarjolle huolehtivat Eila, Seija ja Helvi tilan poikien avustamana. Makkaragrillistä huolehti perinteisellä kokemuksellaan Veini. Ei käynyt tarjoilun kanssa niin kuin laihialaisille, että hyvin piisasi kun kesken loppui. Melkein tasan kello Lauri soitti vanhaa lehmänkelloa merkkinä talkoiden alkamiseksi ja toivotti talkooväen tervetulleeksi Katrinebergin kartanon ruispellolle. uksesta on tullut jo perinne, sillä Jaakko Simojoki on siunannut kaikki talkoiden kylvöt ja leikkuut, ensimmäisen kerran vuonna Joka vuosi on ruiskylvö lähtenyt itämään ja hyvin kasvamaan. Ensimmäiset ruistalkoot olivat pelkät leikkuutalkoot, jotka pidettiin Petikon pellolla vuonna Syksy oli silloin niin sateinen, että ruista ei voitu kylvää ollenkaan. Talkoiden alussa Lauri piti talkooväelle pienen esityksen sirpistä, kuhilaista, lyhteiden sitomisesta, kuhilaiden kokoamisesta ja itse rukiista. Ruis on silloin kypsää leikattavaksi, kun sen jyvä katkeaa sormissa. Muussa tapauksessa se tietäisi sirppihallaa. Nyt kylvetty ruis on lajinimeltään Walet-merkkistä puolalaista jalostetta, vahva- ja lyhytkortista. Avauksessa todettiin, että ruistalkoot Helsingin pitäjässä vielä 1900-luvun alkupuolella olivat yleisiä. Pitäjässä oli tapana leikata kylän ruispellot talkoilla siirtyen vuoropäivinä aina seuraavaan taloon. Talkooväki kestittiin illalla tarjoamalla mm. limppisoppaa, kalaa, lihaa, uutispuuroa ja marjakiisseliä. Juomana pöydässä oli olutta ja ryyppyjäkin talo tarjosi vanhemmalle väelle. Lopuksi oli talkootanssit, joihin etupäässä nuoret osallistuivat. Näin nuoret voivat tavata ihastuksiaan ja solmia jopa ikuisia liittoja. Sen jälkeen kirkkoherra Jaakko Simojoki suoritti leikkuun ja kylvön siunauksen. Siuna- 10 Leikkuut ovat päässeet hyvään alkuun Avaustapahtumien jälkeen siirryttiin pellon laidalle, toisilla sirpit, toiset oheisina seuraa-

11 jina ja sitojina. Sää oli oikea elokuisen kaunis, oikea talkooilma, sillä sateella ruista ei voi leikata. Talkooväkeä oli useita kymmeniä, heidän joukossaan varmasti ensikertalaisina kaupungin työpajojen nuoria. Jostakin syystä tänä vuonna puuttuivat lähikoulujen oppilaat. Edellisinä vuosina heitä oli ollut runsaat sata koululaista. Mutta oli mukana ja aivan alussa vielä, puolisen tusinaa perhepäivähoidossa olleita lapsia. Talkooväkeä kokoontuu navetalle. Toinen vas. Liisa Pöyhönen, neljäs Seija Leppänen. Ensimm.oik. Kalervo Ojanperä, toinen Jaakko Simojoki Talkoot sujuivat leppoisasti ja vanhoja työtapoja muisteltiin, silloin kun oltiin lapsia tai nuoria. Todettiin, että talkoot on todellinen sosiaalitapahtuma. Vanhoja työtapoja kerrattiin ja osaksi myös uusiakin opittiin. Joku muisteli aikoja, kun ohra ja kaurakin leikattiin sirpillä. Silloin piti lyhteiden sitomista varten tehdä ennakkoon siteet oljista. side ja sitten sitoa lyhde. Vapaana olevat kokosivat aina uuden kuhilaan, kun lyhteitä syntyi kuhilaan verran. Helpointa oli tehdä lättähattu kuhilaan päälle. Tätä tapaa noudatettiin ehkä enemmän itäosissa maatamme. Saihan muutama kuhilas myös komean pystyhatun päälleen. Näin tehtiin ainakin aina Etelä-Pohjanmaalla. Kuhilaita kertyikin riihellisen verran. Nyt kuitenkaan ei voitu puida vanhaan tapaan ruisriihessä, sillä Westerkullan riihi ei ole enää käytössämme. Puolenpäivän aikaan osa talkoolaisista siirtyi muokatun pellon reunalle, johon oli varattu siemenet. Kylvöpelto oli tällä kerralla verraten pieni, mutta opetusta siinäkin annettiin. Kylvö suoritettiin vuorotellen kumpaakin kättä käyttäen. Toinen kylvötapa on käyttää vain toista kättä siementen viskaamisessa peltoon, mutta siinä tarvitaankin toisenlainen vakka kuin kaksinkäsin kylvössä. Kylväjä vuodelta 2007, Raimo Tanskanen ja tämän vuoden kylväjiä Viimeisen kuhilaan kokoaminen. Vas. puistopäällikkö Aino Leino Aloittelijasta oli vaikea korren katkaiseminen, kun se tahtoi irrota maasta ennen kuin sen ehti leikata poikki. Sitominen vaati taitoa, vaikka se on hyvin yksinkertaista. Täytyy ensin kiertää Ruis jouduttiin puimaan tänä vuonna puimuria käyttäen, koska riihi meiltä nyt puuttuu. Sen sijaan ehkä käydään kuitenkin myllyssä jauhamassa tarvittava määrä uutispuuroja varten. Lauri Leppänen 11

12 VIRO-KUUSALU REISI KESÄKUUSSA ANNO DOMINI 2008 Teimme Kansanperinteen ystävien kera matkan Kuusaluun. Tuo paikka löytyy n. 35 km Tallinnasta itään. Olimme Kolga-Kuusalu kammerkoorin vieraana ja täytyy sanoa, että vastaanotto oli erittäin ystävällinen ja lämmin. Saavuimme perjantaina 6.6 Tallinnan satamaan, jossa meitä odotti bussi ja kuoronjohtaja Taavi Esko. Ensimmäiseksi saavuttuamme kävimme majoittumassa Esko Vierikon varaamaan majoituspaikkaan Hotell G9:ään. Majoittumisen jälkeen jokainen sai pari tuntia omaa aikaa, jonka kukin käytti joko shoppailuun tai ruokailuun. Vikkelimmät saivat molemmat aikaiseksi, ainakin me naiset ; ) Seuraavaksi ohjelmassa oli tutustuminen Kumu - elava kunsti muuseumiin. Tuo museo on meille suomalaisille merkittävä käyntikohde sen vuoksi, että museon rakennuksesta järjestettiin suunnittelukilpailu, jonka voitti suomalainen arkkitehti Pekka Vapaavuori. Nimi KUMU taas tulee sanoista kunsti muuseum. Rakennuksen työnimi oli Circulos. ( ) Perusnäyttelyissä on esillä virolaista taidetta 1700-luvulta lähtien, sekä nykytaidetta. Vaihtuvat näyttelyt koostuvat sekä ulkomaisesta, 12 että virolaisesta modernista ja nykytaiteesta. Museo oli mielenkiintoinen käyntikohde, jossa voi myös piipahtaa viihtyisään kahvilaan lepuuttamaan jalkojaan, sillä nähtävää halutessaan museossa riittää useammaksikin tunniksi. Museokierroksen jälkeen oli aika jatkaa matkaa Tallinnan keskustaan, jossa oli myös kiertokävely. Sen jälkeen olikin jo useimmilla toive päästä illalliselle ja sen kautta lepäämään. Me Ollin kanssa lähdimme jo Kumun jälkeen kohti Kuusalua ystäviemme vieraaksi. Sovimme lauantaiaamuksi treffit Kuusalun Pyhän Laurin kirkon parkkipaikalle klo 10. Mutta kuinkas kävikään. Taavi oli tapansa mukaan juuri kertomassa elävästi muille matkalaisille, kun bussi huristeli tyylikkäästi ohi tuon sovitun paikan. Onneksi elämme kännykkäkulttuurin aikaan, jolla saimme muut matkalaiset kiinni ja pääsimme mukaan. Nyt suuntasimme kohti Pohja-Korvemaan luonnonsuojelualuetta. Siellä meitä odotti opas nimeltään Tönu Reinvald, joka on erikoistunut juuri luontomatkailuun. Näin mekin pääsimme vaeltamaan pitkin pitkospuita, suon ylitse auringon mukavasti lämmittäessä. Luontovaelluksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Leppoja Talun majapaikkaa, jossa söimme herkullista soppaa ja vaihdoimme

13 vaatteita, sillä seuraavana kohteenamme oli konsertti Kuusalussa. Paikan päällä meille selvisi, että kyseessä olikin Kolga-Kuusalu kamarikuoron 20-vuotis juhlakonsertti. Kuuntelimme kaikki liikuttuneina, kuinka upeasti he lauloivat. No, olimmehan me Virossa, jossa taito kuorolauluun saadaan varmaan jo äidinmaidossa. joukosta, jossa kerrotaan eräästä nähtävyydestä Pohjois-Virossa Muinainen Tüliveren uhritammi kasvaa Kuusalun kunnassa Allikan kylässä Tülivere-nimisen tilan mailla virtaavan puron varrella. Puuvanhuksen kerrotaan toimineen ennen vanhaan sovittelijana riitautuneiden nuortenparien välillä riitaantuneet oli lähetetty yöksi onton tammen sisälle, jossa heidän piti seistä aamuun saakka. Tammen rungossa oleva kolo on niin ahdas, että sinne mahtuu kahdestaan vain seisomaan. Aamun mennessä riidat olikin yleensä sovittu. Sanotaan, että koloon on sulloutunut peräti seitsemän ihmistä. Konsertin jälkeen kuorolaiset tulivat meidän kanssamme Leppoja Talulle jossa söimme yhdessä illallista ja tietysti ilakoimme niin hyvin kuin vain osasimme.ja osasimmehan me, kun oli niin hyvää seuraakin. Sunnuntaiaamun valjettua oli aika jatkaa matkaa. Nyt kohteenamme oli Kolga ja sen lähiseudut. Kuusalussa saimme oppaaksemme Anu Karjatsen. Hän käytti meitä ensin Kuusalussa olevan Pyhän Laurentiuksen kirkossa ja sieltä menimme Kolgan kartanoon. Valitettavasti kellään ei sattunut olemaan mukanaan ylimääräistä rahaa, sillä tuo kartano olisi ollut myynnissä. Kartanon museossa Anu kertoi myös, että lompakossa kuului pitää pientä tuppoa lampaan villaa, näin voi varmistaa, että raha ei pääsisi loppumaan. Voi, arvatkaapa kuka laittoi välittömästi kotona lampaanvillatupon lompakon pohjalle, kun kotiin pääsimme. Siitäköhän se johtui????? Jakelin sitä sitten muillekin. Siitä auttaako se, ei kukaan tiedä, mutta eipä tuo siellä paljon painakaan. Jos joltakin puuttuu niin minulta voit kysäistä.siis sitä villaa. Virossa kulkiessa voi kuulla mitä hauskimpia tarinoita. Ohessa mukana yksi tarina monien 13 Nähtävyyksien jälkeen olikin jo aika lähteä matkaan kotia kohti. Koko matkan ajan sää onneksi suosi meitä, joten emme tarvinneet sateessa talsia vaikkakin sunnuntai olikin hiukan viileämpi. Eikä laivamatkalla kalat olleet vihaisia. Tuon kuulimme kerran kun menimme kylään Viroon. Ystävämme kysyivät oliko kalat olleet vihaisia. Ihmettelimme tuota, jolloin he tarkensivat, oliko meri rauhallinen. Siis pääsimme turvallisesti takaisin kotiin mukana paljon mukavia muistoja. Matkassa mukana Annukka

14 Kadriorgin puistosta Opas Anu Karjatse Leppoja Talun naispatsas Lisää matkakuvia Virosta Illanvietto Hirsirakennus Leppoja Talulta Gustav Ernesaksin patsas Tallinnan laululavan edessä 14

15 RUOKANURKKAUS Ajankohtainen ohje Puolukkahillo 1 litra puolukoita 1 dl vettä näitä keitetään noin 7 minuuttia. Otetaan kattila liedeltä ja lisätään 4 dl sokeria, sotketaan välillä, että sokeri liukenee hyvin. Kokeile, tulee hyvää hilloa. Perinteinen syysresepti lapsuudesta: Omenaviipaleita ja korppujauhoja tai pullapalasia kerroksittain voideltuun vuokaan. Väliin sokeria ja kanelia. Päälle pari ruokalusikallista hunajaa ja kermamaitoa.sitten uuniin 175 asteeseen. On tosi hyvää sekä lämpimänä että jäähtyneenä vaniljakastikkeen, vispikerman tai pelkän maidonkin kanssa. Muistakaa herättää nauriiden syönti henkiin! Lapsuudessa isä pani niitä illan suussa perunoiden kanssa nuotioon perunanvarsia poltettaessa ja voi, miten olivatkaan hyviä pellon pientareen heinikossa herkutellessamme. Tuoksu houkutteli naapureidenkin lapsia paikalle ja kaikille herkkua riitti. Isä siinä samalla kertoi tarinoita omista vastaavanlaisista muistoistaan viime vuosisadan alusta. Äiti tietysti moitti nokisia vaatteitamme, mutta isä vain vinkkasi meille lapsille silmää. Nykyään meillä harvalla on naurismaata tai edes syysnuotiota, mutta voi niitä nauriita kaupastakin hankkia ja laittaa vaikkapa uunissa entisajan herkkuja. Ja raakana niitä on tosi kiva rouskutella. tietää Liisa Pihlajanmarjahyytelö kuuluu syksyn töihin ja on mainio keino säilöä marjat. Teet sen näillä ohjeilla helposti: Noin 1 kg pihlajanmarjoja, puoli litraa vettä, 800 g sokeria Parasta pihlajanmarjahyytelöä saat, jos poimit marjat aikaisin syksyllä. Voit säilyttää niitä vuorokauden ajan pakastimessa, niin hyytelöstä tulee parempaa.keitä marjat pehmeiksi vedessä, lisää vettä tarvittaessa.valuta menu siivilävaatteen läpi - tai keitä pihlajanmarjat mehumaijassa.lisää mehuun sokeri ja keitä noin puoli tuntia hämmentämättä. Hyytelö on valmista, jos tilkka mehua hyytyy lautasella kylmässä vedessä. Tölkitä pihlajanmarjahyytelö tiiviisiin pieniin purkkeihin ilman vaahtoa. Jos et halua hyydykkeestä niin kirpeää, lisää mehustus vaiheessa mukaan hapan omena. Hyytelö säilyy jääkaapissa tiiviissä purkeissa kuukausia. 15

16 EILA JA VEINI VUORELA Kaupungin kasvo esittelee mukavia ja mielenkiintoisia Vantaan kaupungin työntekijöitä. Juttu on julkaistu Vantaan kaupungin intranetin sivuilla elokuussa Kesän kunniaksi viikon kasvoja on tällä kertaa peräti kaksi. Poikkeuksellista on myös se, että molemmat työskentelevät Vantaan kaupungilla vain ruokapalkalla. Monien vantaalaisten tuntemat Eila ja Veini Vuorela ovat toimineet tänä kesänä mummuna ja vaarina kesäleirillä Kukonnotkossa. Viime vuonna Eila ja Veini huomasivat Vantaan Sanomissa ilmoituksen, jossa etsittiin leirille mummua ja vaaria. Leiri oli hieno kokemus, joten he päättivät osallistua leiritoimintaan myös tänä kesänä. - Vietimme leirillä kuusi päivää lasten ilona ennen juhannusta. Lapsia oli yhteensä 90 ja he olivat kotoisin ympäri Vantaata, Veini kertoo. Koti-ikävän torjuntaa ja vanhoja perinteitä Leirimummun ja -vaarin ensisijaisena tehtävänä on lievittää leiriläisten koti-ikävää Kaikki lapset eivät ole tottuneet olemaan yötä poissa kotoa tai vieraiden lasten kanssa. Moni saattaa aluksi kokea olonsa yksinäiseksi rohkeampien lasten joukossa, Eila toteaa. Mummut ja vaarit ovat lapsille turvana ja tukena leirin ajan. -Olemme paikalla ja kuljemme lasten mukana, mutta emme varsinaisesti osallistu järjestettyyn toimintaan, Eila valaisee. Juttelu leirimummun ja -vaarin kanssa on lapsille tärkeää. - Viime leirillä lapset olivat 7-10-vuotiaita, joten he tulivat monesti myös paijattaviksi. Tänä vuonna leiriläiset olivat vuotiaita eli jo sen verran isoja, että he juttelevat mieluummin kuin ovat halattavana, Eila hymyilee. Toisena tärkeänä tehtävänä on kertoa nykylapsille vanhoista perinteistä, jotka muuten uhkaisivat täysin unohtua. Tämä tehtävä sopii hyvin Eilalle ja Veinille, joilla on kotonaan museoesinettä. - Opetamme lapsille vanhan ajan leikkejä ja kerromme, miten ennen vanhaan elettiin ja tehtiin työtä. Tarkoituksena on rakentaa silta sukupolvien välille, Eila kertoo. Haluamme osoittaa lapsille, että asioihin voi itse vaikuttaa. Omien aivojen käyttö on sallittua, Eila vakuuttaa. Hyvänä esimerkkinä omatoimisuudesta on eräiden poikien liikuntavirastolle lähettämä kirjelmä, jossa vaadittiin lisää vessoja leiripaikalle. Eila ja Veini olivat apuna kirjelmän laatimisessa. Vaareista kova pula - Mummuja olisi tulossa leirille vaikka kuinka, mutta vaareja on aina vain yksi, Veini ihmettelee. - Naisille pienten lasten kanssa touhuaminen on tutumpaa ja luontevampaa. Lapsilla on ihan omat juttunsa, jotka saattavat tuntua oudoilta, jos ei ole pitkään aikaan viettänyt aikaa lasten kanssa, Eila arvelee vaarikadon syyksi. Eila on ammatiltaan peruskoulunopettaja, joten hän on tottunut puuhaamaan lasten kanssa. Lisäksi hän on ollut mukana partiotoiminnassa. Lasten kanssa touhuaminen sujuu kuitenkin myös entiseltä invataksiyrittäjältä. - Veini tulee lasten kanssa hyvin toimeen. Hänellä on tuollainen iso parta ja tuikkivat silmät, joista lapset

17 tykkäävät, Eila kehuu. - Lapset huutelivat aina joulupukkia, kun kuljin ohi, Veini nauraa. Vaareilla olisi paljon opetettavaa nykyajan lapsille. - Opetin leiriläisille pajupillin tekoa. Lisäksi tein itse leirin aikana yli 100 tärinäväkkärää, jotka jaoin lapsille leirin päätyttyä, Veini kertoo.- Näytin lapsille myös, miten sytytetään nuotio tervaksien avulla. Puu tuntui ihan märältä, mutta niin vain syttyi yhdellä tikulla, Veini kehaisee. Kesäisiä puuhia luonnon helmassa Vantaan kaupungin omistama Kukonnotkon leirikeskus sijaitsee järven rannalla Heinolassa. Ympäröivä luonto tarjoaa hyvät mahdollisuudet monipuoliseen harrastamiseen. - Uiminen, soutaminen ja onkiminen olivat lapsille leirin parasta antia, Veini arvelee. - Minäkin sain melkoisen ahvenen! Se painoi 510 grammaa, Veini hämmästelee. Valokuva todistaa, että jättiahven ei ole mikään pelkkä kalajuttu. Leiripaikka saa paljon kehuja leirimummulta ja -vaarilta. - Kukonnotko on ihana paikka, Veini huokaisee. - Siellä on niin vehreää ja kaunista. Kerrassaan ihanteellinen paikka monipuoliseen luonnontieteelliseen harrastamiseen, Eila jatkaa. Ulkoilun lisäksi leirillä ehdittiin puuhata monenmoista. Eräs leikki naurattaa Eilaa ja Veiniä vieläkin. Jokaiselle leiriläiselle annettiin leirin alussa neljä keuroa eli euroa, jotka kukin sai käyttää haluamallaan tavalla. - Me emme saaneet rahaa lainkaan, joten teimme itsellemme luottokortit, Eila hymyilee. Lapset keksivät itse, mitä voisivat myydä tai tehdä rahaa vastaan. Kavala sheriffi varasti rahat silloin tällöin, mutta onneksi leirillä kuljeskeli myös Robin Hood, jonka avulla liiketoiminta saattoi jatkua. - Veinille tehtiin esimerkiksi hieno lettikampaus. Minä puolestani kävin ennustajalla. Hän arveli, että minulla taitaa olla aika kiva mies, Eila nauraa. - Nautimme lasten kanssa puuhaamisesta. He hauskuuttavat meitä, Eila ja Veini iloitsevat. He aikovat jatkaa mummuna ja vaarina tulevillakin kesäleireillä. 17 Kaupungin kasvo -kysymykset: Asuvat: Sotungissa, vuoden 1998 uusmaalaisessa kylässä. Iät: Eila 71, Veini 73 Perhe: Muodostavat perheen kahdestaan. Koulutus: Eila on peruskoulunopettaja, Veini puolestaan konemestari. Työhistoria Vantaalla: Eila on työskennellyt Vantaan eri peruskouluissa opettajana 36 vuoden ajan aina eläkeikäänsä asti. Tällä hetkellä molemmat työskentelevät Vantaan kaupungilla ruokapalkalla lasten ja nuorten leirien mummuna ja vaarina. Harrastukset ja vapaa-aika: Eila ja Veini käyvät kouluilla esittelemässä vanhoja esineitä sekä kertomassa vanhoista perinteistä ja tavoista. He tekevät vierailuja myös vanhustentaloille. Kansanperinteen vaaliminen on pariskunnalle tärkeää. He kuuluvat Kansanperinteen ystäviin ja ovat perustaneet Orkolan museoyhdistyksen. Aika kuluu myös monissa muissa yhdistyksissä ja etenkin kansainvälisyys on sydäntä lähellä. Eila ja Veini ovat jäseninä muun muassa Suomi-Unkari Seurassa ja Hakunilan kansainvälisessä yhdistyksessä. Yhdistystoiminnan lisäksi pariskunta harrastaa puutarhanhoitoa. Lempiruoka ja -juoma: Eilan suosikit ovat lohikeitto ja vesi. Veiniä miellyttävät paistetut ahvenet ja perunavoi valkoviinin tai koti-tekoisen sahdin kera. Tv ja elokuvat: - Emme juuri katsele televisiota, vaan käymme paljon teatterissa. Hyviä luonto-ohjelmia tulee kuitenkin katsottua. Ikivanhat suomalaiset elokuvat ovat suosikkejamme, Eila kertoo. - Niin, esimerkiksi Särkelä itte, Veini lisää. Matka: - Färsaaret on kaikista matkoistamme ikimuistoisin. Haluaisin matkustaa vielä Tasmanian saarelle, niin kaikki nuoruuden matkatoiveeni olisivat täyttyneet, Eila paljastaa. - Olen kiertänyt Afrikan jo 15 vuotiaana, kun lähdin merille. Paras tekemäni matka oli kuitenkin kahden viikon reissu Islantiin Eilan kanssa, Veini tuumii. Mikä on parasta kesässä? - Se hetki, kun istumme verannalla, jonne on katettu kaikki ihanat herkkumme. Minnekään ei ole kiire, vaan saamme syödä kaikessa rauhassa. On ilo katsella ja kuunnella lintuja. Maljakossa tuoksuu puutarhasta taitettu kukkiva oksa, ja kaiken kruunaa omasta maasta poimitut mansikat, Eila tunnelmoi. - Kesä itsessään, etenkin kun jasmiinit kukkivat, Veini toteaa. Emmi Yli-Houhala Viestintäalan harjoittelija

18 Oikaisu: Edellisessä numerossa oli virheellisesti mainittu 20-vuotisjuhlan ohjelmassa, että runoryhmä esitti runot Kantelettaresta: Äiti ja tytär sekä Lintujen käräjät. Pitää olla: Äiti ja tyttö, kooste Kantelettaresta, tehnyt ja ohjannut Aune Tarvainen, sekä Lintujen keräjät, ohjannut Aune Tarvainen. Lisäksi mainittakoon, että viime lehdessä ollut kuva, jossa runoryhmäläiset ojentavat lahjan Aunelle, on otettu 20-vuotis juhlamatineassa Karjalan Liiton ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton adresseja saatavana iloon ja suruun. Adressi maksaa 12 euroa, tekstattuna (3-5 riviä) Vantaan kansanperinteen ystävien jäsenille 17 euroa, muille 20 euroa. Muu tekstaus, lyhyt rivi, max 10 cm 1,50 euroa pitkä rivi, max 19 cm 2,50 euroa Koristeellinen käsintekstaus antaa lisäarvoa muistamiselle! Kalligrafian peruskurssille ehtii vielä mukaan. yhteydenotot: Tekstaus- ja adressipalvelu Mirja Antila T:mi puh tai , Viime lehdessä peräänkuulutettiin itse kutakin laittamaan muistiin kivat kesäkokemukset, hauskat muistot, yllätykset ja kommelluksetkin ja lähettämään ne Hurakan toimitukselle. Tässä satoa. Ylimmäisenä kuva kesämökkimatkalta Ruokolahdelta Pohja-Lankilan tien varrelta, jonne kylän asukas oli rakentanut kokonaisen heinäntekoporukan pellolleen. Etualalla piikatyttö lukee veljensä lähettämää kirjettä rintamalta. Vasemmalla kukkaloistoa As Oy Unikkokedon pihalta, mikä kuuluu Kukkakedon taloryhmään. Eläkkeellä oleva puutarhuri on loihtinut asfaltin kupeeseen todellisen kukkameren. Joulun lähestyessä tulevat mieleen yhdistyksemme jouluseimen nuket, jotka ovat maanneet taas monta vuotta käyttämättöminä Påkaksen vintillä, mikä on sääli, sillä hahmot ovat todella hyviä. Tietääkö kukaan mitään paikkaa, minne ne voitaisiin tänä adventtina näytteille asettaa? Ne pitää sijoittaa valvottuun tilaan, vaikkapa näyteikkunaan. Kohteita on monia, kun ne vain löydettäisiin. Pankin ikkunassa ne olivat viimeksi muutama vuosi sitten.vinkatkaa asiasta Pöyhösen Liisalle! 18

19 Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n HALLITUKSEN YHTEYSTIEDOT Kalervo Pelkkikangas puheenjohtaja Hilkka Peltonen Peukaloiset Pirjo Pietikäinen puvusto Taina Sarivaara sihteeri Liisa Tanskanen juhlavastaava Raimo Tanskanen varapuheenjohtaja Anna-Liisa Uusi-Eskola Hurakan toimittaja Muut toimihenkilöt Mirja Antila Hurakan päätoimittaja Liisa Pöyhönen rahastonhoitaja Kaija Turtio jäsenrekisteri Jani Leskelä internet-vastaava Vantaan kansanperinteen ystävien internet-sivut löytyvät osoitteesta materiaalia sivuille voi lähettää sähköpostilla: 19

20 1