TEEMA:Isäntäperheet Ja Tukihenkilöt THEME:Host Families And Support Persons

Transkriptio

1 Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti numero 1/2015 Volunteers Voices Tukihenkilötoiminnasta iloa Arkeen s.22 TEEMA:Isäntäperheet Ja Tukihenkilöt THEME:Host Families And Support Persons Perheenjäsen Boliviasta: Isäntäperheen kokemuksia s.12 Volunteer s Story: Living in a Host Family p.26

2 2 PÄÄKIRJOITUS Kullanarvoisia Tekoja Omasta vapaaehtoistyöjaksostani on jo niin kauan aikaa, että voin sanoa sen olleen noin vuosikymmen sitten. Oma hieno kokemukseni on syynä siihen, että olen vieläkin mukana Maailmanvaihdon toiminnassa. Vieraaseen kulttuuriin sopeutumistani helpotti se, että minulla oli vastassa hyvä tukiverkosto tukihenkilöt, uudet tuttavat, isäntäperhe ja järjestön tuki. Ulkomailla asiat, jotka olisin hoitanut Suomessa minuuteissa, eivät kielitaidottomana onnistuneetkaan niin helposti. Postipaketin noutaminen, junalipun ostaminen, puhelinliittymän avaus mikä tahansa asioimista vaativa tuntui ylitsepääsemättömältä ja sai olon tuntumaan kömpelöltä. Onnekseni sain apua verkostoltani. Sain kysyä hölmöjä kysymyksiä ja apua käytännön asioihin. Sain näkökulmaa tavalliseen arkeen ja juhlaan ja napakkaa ohjeistusta tapakulttuuriin (esimerkiksi silloin kun tervehdin väärin tai kuorin banaanin väärästä päästä). Uusien asioiden pyörteissä oloa rauhoitti tieto siitä, että minun ei tarvitse pärjätä yksin. Ajan myötä luottamus omiin taitoihin kasvoi ja ymmärsin kulttuuria syvemmin. Mutta alkuun minulle riitti se että joku kertoi, miten saan puhelinkorttiini lisää saldoa. Kiitos teille, isäntäperheet ja tukihenkilöt! Vaikka teot ja asiat tuntuisivat pieniltä, voivat ne olla jollekin kullanarvoisia. Ehkä joku jossakin kaukana muistaa ne vielä vuosikymmenenkin päästä. Anna Anttila Maailmanvaihdon hallituksen tukihenkilövastaava 2015 Vapaaehtoistyössä Ukrainassa

3 Actions worth gold My volunteering period happened already so long ago that I can say it was about a decade ago. My wonderful experience is the reason I m still active in Maailmanvaihto. I had a good network taking care of me and helping me in adapting to a foreign culture my support persons, host family and my hosting organization. The things that would have taken few minutes in Finland were not that easy abroad without knowing the language. Buying a train ticket, getting a sim card or picking up a parcel from the post office everything felt impossible to do and I felt just clumsy. Luckily I got help from my network. I was allowed to ask silly questions and got help with practical matters. I got to see the everyday life and celebrate the holidays with them, and I was notified when I did something strange (for example when I used the wrong greeting or opened a banana from the wrong end). It made me feel easier because I knew I didn t have to cope alone. As time passed I got more confidence in my skills and began to understand the culture more deeply. But in the beginning it was enough just to understand how to get extra credit to my prepaid account. So thank you, host families and support persons. Even though your actions might feel small, they may be worth gold to somebody. Maybe somebody somewhere far away still remembers them, even after a decade. 3 EDITORIAL Anna Anttila Member of the Maailmanvaihto board, responsible for support persons 2015 Volunteer in Ukraine

4 4 SISÄLLYSLUETTEO / CONTENTS 2 Pääkirjoitus 3 Editorial 5 Kutsu kevätkokoukseen 6 Ajankohtaista 9 Kolumni: AT Home in Finland 10 Uusia tuulia ulkomaalaisten leirillä TEEMA: Isäntäperheet ja tukihenkilöt THEME: Host families and support persons 11 Isäntäperheiden tärkeä rooli 12 Yhteistuumin isäntäperheeksi bolivialaiselle vapaaehtoiselle kysymystä isäntäperhe-elämästä 20 Tukiperheen kokemuksia: kokkailupäiviä ja kielikylpyä 22 Iloa ja uusia näkökulmia tukihenkilötoiminnasta 26 The Other Side of the Door Tässä lehdessä In this Magazine 29 Home, away from home 34 Kuvareportaasi meksikosta 38 Vapaaehtoisen päivä hanoissa 40 A warm welcome to brazil 42 Kohtaamisia luokkahuoneissa 44 TULE MUKAAN TOIMINTAAN! 45 Haastattelussa kouluvierailija 46 Maailmanvaihdon toiminnan lähtökohtia 47 Tulevat tapahtumat Kannen kuva: Intialainen vapaaehtoistyöntekijä Sharon (vas.) ja hänen tukihenkilönsä Annukka. Lue Annukan kokemuksista tukihenkilönä sivulta 22.

5 Kutsu kevätkokoukseen Olet lämpimimmin tervetullut Maailmanvaihdon kevätkokoukseen. 5 AJANKOHTAISTA Aika: Keskiviikkona kello Paikka: Maailmanvaihdon toimisto, Oikokatu 3, Helsinki. Asiat: Toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen hyväksyminen vuodelta Uudistettu talousarvio vuodelle 2015 Uusien hallituksen jäsenten valinta. Hallituksen jäsenen Tim Küverin Saksaan muuton vuoksi valitaan hallitukseen yksi varsinainen jäsen ajalle Valitaan hallitukseen lisäksi 1 2 varajäsentä. Maailmanvaihdon hallituksessa on tällä hetkellä kaksi varajäsentä. Varajäseniä voi sääntöjen mukaan olla 2 4. TERVETULOA! Maailmanvaihdon hallituksen puolesta Anni Koskela pääsihteeri

6 6 AJANKOHTAISTA AJANKOHTAISTA Ensi syksynä Aasiaan, Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan tai Oseaniaan? Muutamia paikkoja jäljellä Olisitko kiinnostunut lähtemään ensi syksynä vapaaehtoistyöhön Eurooppaa etäämmälle? Menivätkö haut ICYE-ohjelmaan ohi? Ei hätää, vielä ehdit hakea! Juuri päättyneen toisen hakukierroksen jälkeen paikkoja (6 tai 12 kk) on vielä muutamiin maihin! Kurkkaa kohdemaat kotisivuiltamme ja hae pian! Paikat täytetään hakujärjestyksessä. Lue lisää: maailmanvaihto.fi > Vapaaehtoistyöhön ulkomaille Vapaaehtoistyössä ulkomailla ennätysmäärä nuoria Maailmanvaihdon kautta lähti viime syksynä ICYE-vapaaehtoistyöhön Aasiaan, Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja Oseaniaan 35 nuorta. Alkuvuodesta lähtijäjoukko täydentyi vielä seitsemällä vapaaehtoisella, ja ulkomailla on parhaillaan ennätysmäärä osallistujia viime vuosiin verrattuna. Vapaaehtoisia suuntasi yhteensä 19 maahan, joista ensimmäistä kertaa mm. Togoon ja Vietnamiin. EVSvapaaehtoistyöhön osallistui yhteensä kuusi nuorta viidessä maassa. Kokonaisosallistujamäärä on nyt historiallisen suuri, 48 osallistujaa. Viimeksi Suomen ICYE on lähettänyt yli 40 osallistujaa ulkomaille 1990-luvun alkuvuosina, jolloin suuri osa osallistujista oli vaihtooppilaita, ja vain yhtenä vuonna (1990) on lähetetty enemmän osallistujia kuin tänä vuonna. Vapaaehtoismahdollisuuksia Euroopassa uudessa tietokannassa! Oletko vuotias? Etsitkö vapaaehtoistyömahdollisuuksia Euroopasta? Euroopan nuorisoportaaliin on avautunut uusi tietokanta avoimista paikoista Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun (EVS)! Avoimista paikoista on ilmoittanut vasta muutama vapaaehtoistyöpaikka, mutta tietokantaan kannattaa tutustua jo nyt. Vapaaehtoisia haetaan mm. Portugaliin ja Saksaan. europa.eu/youth/vp/opportunity_list Tukea tarvitaan! Tukihenkilöksi Seinäjoen seudulla 34-vuotias Jashuva saapui viime elokuussa Intiasta vapaaehtoistyhön Seinäjoen kupeeseen Lehtimäelle. Haemme nyt Jashuvalle kevääksi ja kesäksi paikallista tukihenkilöä tai -perhettä tutustuttamaan häntä paikalliseen arkeen ja juhlaan. Asutko Seinäjoen tai Valkeakosken seudulla? Haluaisitko ryhtyä Jashuvan tukihenkilöksi? Ota yhteyttä! Tukihenkilönä tapaat vapaaehtoista säännöllisesti hänen vapaaehtoisjaksonsa ajan. Lue lisää: maailmanvaihto.fi > Ajankohtaista

7 7 AJANKOHTAISTA Viisi ulkomaalaista vapaaehtoistyöntekijää saapui Suomeen Tammikuussa Suomeen saapui Maailmanvaihdon kautta viisi uutta vapaaehtoistyöntekijää. Kuvan Guillermo Gutierrez (kuvassa yllä oik.) tuli Brasiliasta vapaaehtoistyöhön Savonlinnan kristilliseen opistoon ja Ai Iwashita (kuvassa yllä vas.) Japanista Päivölän opistoon Valkeakoskelle. Guillermo on aiemmin työskennellyt vapaaehtoisena Saksassa ja hänen perheensä on majoittanut suomalaista vapaaehtoistyöntekijää. Guillermo halusi nyt jatkaa auttamistyötä ja yhdessä oppimista. Suomeen hän suuntasi mm. siksi, että on kiinnostunut maan kulttuurista. Aita vapaaehtoistyöhön Suomeen vetivät etenkin halu viipyä Suomessa lyhyitä lomareissuja pidempään ja oppia lisää suomea, jota hän on opiskellut kaksi vuotta kotimaassaan. Suomeen tulivat myös mosambikilainen Ladino, meksikolainen Jorge ja hondurasilainen Marcela. Ladino saapui vapaaehtoistyöhön Länsi-Suomen opistoon Huittisiin, Jorge Kirkonseudun kouluun Nakkillaan ja Marcela Savonlinnan kristilliseen opistoon. Toivotamme uudet vapaaehtoiset lämpimästi tervetulleiksi!

8 8 AJANKOHTAISTA Vuoden 2015 hallituksen jäseniä: Mirjami Ylinen (vas.), Maria Kinnunen, Kaisu Kinnunen, Hanna Rajala, Anna Anttila, Titta Tuovinen, Mikko Lipsanen ja Lily Huuhtanen Maailmanvaihdon hallitus jakoi vastuualueensa Elokuussa vapaaehtoistyöpaikaksi? Hae maaliskuun loppuun mennessä Maailmanvaihdon tämänvuotinen hallitus on jakanut vastuualueensa. Suomesta ulkomaille vapaaehtoistyöhön lähtevien ohjelmista vastaavat Kaisu Kinnunen ja Hanna Rajala, vapaaehtoistyöhön Suomeen tulevien ulkomaalaisten ohjelmista Lily Huuhtanen, Maria Kinnunen ja Anna Anttila ja järjestön tiedotuksesta Liisa Veikkolainen, Titta Tuovinen ja Mirjami Ylinen. Hallituksen puheenjohtajana toimii Mikko Lipsanen. Tutustu hallitukseen: hallitus-ja-tyontekijat Kaipaisiko työyhteisösi apua arjen askareisiin tai uusia mahdollisuuksia kulttuurien välisiin kohtaamisiin? Ryhtykää ensi syksynä vapaaehtoistyöpaikaksi nuorelle ulkomaalaiselle! Vapaaehtoiset saapuvat maahan elokuussa ja työskentelevät vapaaehtoisena 6 12 kuukautta. Heidän vapaaehtoistyöpaikakseen voi hakea maaliskuun loppuun mennessä. Vapaaehtoiset työskentelevät useimmiten sosiaali- ja koulutusalalla lasten tai vammaisten parissa, esimerkiksi päiväkodeissa ja vammaisten työpajoilla, mutta periaatteessa mikä tahansa yleishyödyllinen taho on tervetullut hakemaan vapaaehtoistyöpaikaksi. Tärkeintä on, että tarjolla on mielekkäitä tehtäviä ja tukea niiden tekemiseen. Lisätietoja: maailmanvaihto.fi > Vapaaehtoisyöpaikaksi

9 9 At Home in Finland COLUMN Text and Photo: Nana Amoah Daddy, why Nana always has to go somewhere? Hearing my host brother say this almost broke my heart. It showed me how he sees me as a part of the family and how he would like to spend more time with me. At the same time, I feel like I should go out more, do more and make the most out of my stay here. But somehow, I come home and spend time with my host family... and suddenly, it s late evening. My host family is one of the best things that s happened to me here in Finland. The moment I heard that there would be six kids (aged one to nine), I started liking them. Ok, I have to admit that I wasn t very impressed by the two naked cats, but I get along with them. The host parents are incredible, always coming up with new extraordinary ideas. So, we are ten people: the parents, the six kids, the au-pair and me. Since the dad is British, everyone speaks English and Finnish. This makes the communication with the children much easier, but demands more self-initiative of mine to learn Finnish. After all, I don t have the need to be able to speak Finnish at home. Home. This is how they managed to make me feel from the first day on. I already fear the day I will leave them honestly, I miss them even after a week! At first it was hard for me to find my role because it is none that I knew before: I m not a child and not a parent either. But now, everything feels so normal and routine has come to my life: not only at home but also in getting along in Finland. On the one hand this is comforting, but on the other it is so much more exciting when completely new things keep happening. I had a little crisis about the routine life, but now I m happy it happened. It showed me the things I needed to change and rendered me the energy to do so. And when is the pure feeling of happiness and freedom more precious than after they had gone astray for a while? One source of positive energy were my Mid-Term Camps. It is amazing to feel how they refill the batteries as Mari [Takalo, Programme Coordinator of Maailmanvaihto] so metaphorically said. The best part of the camps is always meeting all the other volunteers together. The harder one is to accept that some of the friends I made will be leaving soon. Well, in Germany we have this saying that you always see someone twice a life. This gets even truer with the travelling opportunities getting easier nowadays. Others leaving makes me think about my departure as well. I m starting to think about what to do after my EVS, making my head feel both here and in Germany. I still have lots of time here, though. It will fly like the past months have, especially with all the ideas popping into my mind all the time. Yet, it is time precious time and I will enjoy it.

10 10 MAAILMANVAIHDOSSA TAPAHTUU Uusia tuulia ulkomaalaisten leirillä Kuva: Leiritiimiläinen Helena Teksti: Minna Räisänen Maailmanvaihdon tämän kauden ulkomaalaiset vapaaehtoistyöntekijät kokoontuivat tammikuun lopulla nelipäiväiselle puolivuotisleirille. Useimmilla heistä olivat tuolloin edessään ja takanaan puoli vuotta Suomessa. Ylöjärvellä pidetyllä leirillä vapaaehtoiset reflektoivat kokemuksiaan ja orientoituivat vapaaehtoisjaksonsa loppuosaan. Leiriohjelmassa oli tänä vuonna mukana myös uusia teemoja ja menetelmiä. Vapaaehtoisille esimerkiksi ohjattiin stressinhallintaa ja he pääsivät esittelemään omia erityistaitojaan. Leirille osallistui 31 vapaaehtoista, joista 26 oli saapunut Suomeen elokuussa ja viisi äskettäin. Jälkimmäisille leiri toimi tulovalmennuksena. Maailmanvaihto kiittää lämpimimmin kaikkia osallistujia sekä leirin järjestänyttä tiimiä: leiriohjaajia sekä keittiötyöntekijöitä. Toivottavasti leiri antoi energiaa kevääseen! Puolivuotisleiri on yksi Maailmanvaihdon vuosittaisista valmennusleireistä, joihin lukeutuvat myös tulovalmennus- ja loppuarviointileiri ulkomaalaisille vapaaehtoisille sekä lähtövalmennus ja paluun jälkeinen tapaaminen suomalaisille osallistujille. Leirit järjestetään pääasiassa vapaaehtoisvoimin, ja leiritiimeihin otetaan mielellään mukaan uusia jäseniä. Jos olisit kiinnostunut osallistumaan, lue lisää kotisivuiltamme!

11 Löytöretkiä arkeen: Isäntäperheiden tärkeä rooli Maailmanvaihdon kautta saapuu vuosittain Suomeen noin ulkomaalaista ICYE- ja EVS-vapaaehtoista. Noin kolmasosa heistä saa kodin isäntäperheessä ja loput asuvat työpaikkansa yhteydessä. Tällä hetkellä Suomessa on Maailmanvaihdon kautta 33 vapaaehtoista, joista 12 asuu isäntäperheessä. Isäntäperheissä asuvat vapaaehtoiset työskentelevät Suomessa yleisimmin kouluissa, päiväkodeissa ja järjestöissä. Myös ulkomaille vapaaehtoistöihin lähtevät suomalaiset nuoret majoittuvat usein paikallisissa isäntäperheissä. Paikalliset isäntäperheet Suomessa ovat Maailmanvaihdolle erittäin tärkeitä. Tarjoamalla kodin ulkomaalaiselle vapaaehtoiselle perheet mahdollistavat vapaaehtoisyhteistyön toteutumisen silloinkin, kun vapaaehtoistyöpaikalla ei ole mahdollisuutta majoitukseen. Ilman isäntäperheiden kallisarvoista panostusta toimintamme ei olisi nykyisessä laajuudessaan mahdollista. Isäntäperheet ovat kooltaan hyvin erilaisia, mukana on niin yksinasuvia eläkeläisiä kuin lapsiperheitä. Perheen koostumuksella ei olekaan väliä, vaan tärkeää on aito kiinnostus jakaa oma arki ulkomaalaisen nuoren kanssa ja tarjota hänelle koti Suomessa. Kaikissa perhemuodoissa on hyvät puolensa: lapset ovat usein parhaita kieliopettajia ja nuorisosta voi olla vapaaehtoiselle seuraa, kun toisaalta taas aikuisten perheyhteisössä on ehkä enemmän aikaa keskustella vapaaehtoisen kanssa. Suomalainen perhe-elämä on perinteisesti melko ydinperhekeskeistä ja kynnys kutsua kotiin uusi perheenjäsen maailmalta saattaa olla korkea. Onneksi löytyy kuitenkin vieraanvaraisia perheitä, jotka ovat valmiita avaamaan ovensa ulkomaalaiselle nuorelle ja lähtemään yhteiselle löytöretkelle myös suomalaisuuteen! Vapaaehtoisen kautta oma kotiseutu ja suomalainen elämänmeno voivat näyttäytyä uudessa valossa, mikä voi olla piristävä kokemus. Isäntäperheessä asuminen antaa vapaaehtoisille ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua suomalaiseen kulttuuriin arkisesta näkökulmasta. Arjen jakaminen on paras keino kulttuurienväliseen oppimiseen. Ulkomaalainen vapaaehtoinen tarjoaa myös koko perheelle mahdollisuuden vahvistaa kielitaitoa ja avartaa maailmankuvaansa. Perheet löytävät Maailmanvaihdon usein puskaradion ja tuttavaverkoston kautta, mutta myös sosiaalisella medialla on tässä kasvava merkitys. Olemme vakuuttuneita, että Suomessa on paljon ihmisiä, joita kiinnostaisi kulttuurienvälinen oppiminen omalla kotisohvalla, mutta kuinka tavoittaa nämä ihmiset? Kaikki siis mukaan välittämään sanaa tai olisiko teillä kenties mahdollisuus kutsua maailma kotiinne kylään? Mari Takalo Maailmanvaihdon järjestösihteeri 11 TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT

12 12 TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT Yhteistuumin isäntäperheeksi bolivialaiselle vapaaehtoiselle Ullamaija Luokkala epäröi aluksi ryhtyä isäntäperheeksi. Nyt hän iloitsee nuoren ulkomaalaisen vapaaehtoistyöntekijän majoittamisesta. Teksti: Minna Räisänen Kuvat: Luokkalan perheen albumi Täytyy myöntää: ajatus siitä, että kotiimme tulisi vieras ihminen, ei ensin houkuttanut, sanoo Ullamaija Luokkala, joka perheineen majoittaa Helsingissä bolivialaista vapaaehtoistyöntekijää, Carlos Villaroelia. Carlos, 22, tuli Suomeen viime elokuussa. Hän saapui tuli vuodeksi vapaaehtoistyöhön espanjankieliseen päiväkotiin. Isäntäperheeksi ryhtymistä ehdotti Ullamaijalle ja hänen miehelleen heidän tyttärensä Viola Luokkala, ensimmäisen kerran puolisentoista vuotta sitten. Viola oli tuolloin itse lähdössä Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistyöhön Boliviaan. Tilaa viiden huoneen ja keittiön kodissa olisi ollut, mutta Ullamaija vieroksui ajatusta. Kai kaikki uusi tuntuu ensin vaikealta. Kun Viola jatkoi suostuttelua, vanhempien mieli alkoi muuttua. Violan Suomeen paluun aikoihin Maailmanvaihto etsi Helsingistä isäntäperhettä bolivialaiselle nuorelle joka oli tulossa vapaaehtoistyöhön Suomeen seuraavana syksynä. Yhteistuumin perhe päätti ryhtyä isäntäperheeksi. Kesällä Maailmanvaihdon järjestösihteeri kävi tutustumassa perheeseen ja sopimassa käytännön asioista. Tuolloin kolmikon into vastaanottaa vapaaehtoinen oli jo kova. Ullamaija muistelee huvittuneena, että puhe vapaaehtoisesta kajahteli kuin neuvolatyöntekijän sanat odottavalle: Poika on tulossa. Tuntui vähän kuin perheen kolme tytärtä, joista kaksi on jo muuttanut pois kotoa, olisivat olleet saamassa veljen. Helppoa yhteiseloa Elokuussa vapaaehtoinen sitten saapui. Bolivialainen nuori mies solahti Ullamaijan mielestä helposti mukaan

13 13 Luokkalan perheen elämään. Eipä siinä sen kummempia ollut. Lähinnä yritimme tukea Carlosta paikallisiin ihmisiin tutustumisessa. Viola esimerkiksi esitteli hänelle kavereitaan. Viola on myös opettanut Carlosille suomea. Luokkalat ovat puuhanneet uuden perheenjäsenensä kanssa monenlaista. Perheen isä ja Carlos ovat esimerkiksi käyneet yhdessä sienimetsällä ja jääkiekko-ottelussa ja koko porukka keilaamassa. Pääjuonena yhteiselossa Ullamaija kuitenkin pitää sitä, että perhe on antanut Carlosin tutustua paikallisiin oloihin ja ihmisiin omaa tahtiaan. Nuoren ulkomaalaisen majoittaminen on Ullamaijan mukaan lähentänyt perheenjäseniä toisiinsa. Tämä on meidän yhteinen projektimme. Projektissa Violan roolina on toisinaan ollut toimia kääntäjänä: Viola taitaa Carlosin äidinkieltä espanjaa, ja vaikka Luokkalat ja Carlos osaavat englantia, joskus kommunikoidaan myös siten, että Viola on kääntää vanhemmilleen Carlosin puhetta espanjasta suomeksi ja päinvastoin. Yhteiselossa Ullamaijaa on yllättänyt lähinnä se, miten helppoa nuorta ulkomaalaista on ollut majoittaa. Carlosin kanssa kaikki on loksahtanut helposti paikoilleen mikä ei välttämättä olisi tapahtunut jonkun toisen vapaaehtoistyöntekijän kanssa, Ullamaija pohtii. Jakson alussa Ullamaija kävi orientoitumassa isäntäperhe-elämään Maailmanvaihdon isäntäperheille järestetyssä koulutusillassa. Oli mukavaa, että asioita piti pysähtyä miettimään. TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT Kuvassa: Ullamaija (oik.), Carlos ja Viola.

14 14 TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT Eri vinkkeleitä nuoren vapaaehtoisen majoittamiseen Aiemmin Ullamaija on tutustunut isäntäperhetoimintaan toisesta näkökulmasta: Viola majoittui vapaaehtoistyöjaksollaan Boliviassa paikallisessa isäntäperheessä, ja kun Ullamaija jakson aikana viesti Violan kanssa, äiti ja tytär pohtivat toisinaan yhdessä myös isäntäperhe-elämän kiemuroita. Omasta jaksostaan isäntäperheenä Ullamaija kokee saaneensa etenkin ihmistuntemusta. Hän sanoo seuraavansa Carlosin elämää samalla innolla, jolla hän seuraa tytärtensä kuvioita. Niitä, jotka harkitsevat isäntäperheeksi ryhtymistä Ullamaija kannustaa mukaan toimintaan. Ei kannata pelätä ottaa nuorta vapaaehtoista luokseen asumaan vaan tulla mukaan toimintaan, jos vain on tarjota vapaaehtoiselle oma tila. Lisäksi täytyy olla varautunut auttamaan vapaaehtoista aina tarvittaessa. Tärkeänä huomioida jo etukäteen Ullamaija pitää myös tätä: vapaaehtoiseen kiintyy. Ullamaija ennakoi, että Carlosin paluu Boliviaan tulee surettamaan, mutta tätä ennen on onneksi edessä vielä puoli vuotta yhteiseloa, ja ajatuksissa siintää jo vierailu vapaaehtoisen kotimaahan. Isäntäperheen väkeä ja Carlos keilaamassa.

15 15 Host family living before and after TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT Text: Minna Räisänen One of the volunteers who have lived in a host family this season is French Jocelyn Haumesser who volunteered in Helsinki in Radio Valo, a media workshop for people with disabilities. The workshop is run by Lyhty ry. Jocelyn stayed in two host families. He now tells how he felt about host family living in advance and what his feelings are towards it now, after spending nearly a year in families. Before: I was not very happy to hear that I would be living in a host family because I was very used to having my own private space. In France I was sharing an apartment with my mother, but we were not often home at the same time so it felt almost like living alone. Especially the idea of me in a host family with children scared me. After: I feel happy about the accommodation arrangements I had! I think it is definitively a plus to stay in a host family. In the family one gets a unique chance to, for instance, familiarize oneself with family traditions and take part in them. I also felt very secured living in families. In my first host family I was faced with my fears: kids! But luckily these kids were easy to get along with. My host families differed much from each other but were both very nice.

16 16 TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT Saman katon alla Ranskalainen Esther Bailleul on asunut puolisen vuotta Kirsi Lehikoisen perheessä. Nyt hän ja Kirsi kertovat elämästään samassa kodissa. 1. Hi Esther! Could you briefly introduce yourself? I am Esther Bailleul from France. I came to Finland in September to volunteer for ten months in EKOEnergy which promotes the use of renewable energy in Europe. This is my first longer period abroad. 2. What motivated you to stay in a host family? I thought that it would be a good way to see how local people live and to discover communicating with people who are different from you. On the other hand I considered staying in a host family a risky thing: it could be very stressful if things did not go well. But the positive possibilities outweighed the negative ones. 3. How did moving into a host family change your daily life? In France I was living on my own. In a host family you do not have to worry about the daily life issues in the same way, in a way you become like a child again. I had to build a relationship with each family member and get adjusted to many new things, e.g. different food and hours of daily life. 4. What has been most rewarding? The family members are nice and openminded. I have got many new ideas out of our discussions on cultural differences, politics, education... Topics have varied from Finland s upcoming elections to nuclear plants. My host family has also helped me to find free-time activities. They have made stay here in Finland a bit more interesting. 5. What about most challenging? It takes time to learn to understand each person of the family. I also had to learn again to respect rules and routines of a family and find a balance between (continues on the page 18)

17 17 Teksti: Minna Räisänen, kuvat: Kirsi Lehikoisen albumista 1. Hei Kirsi! Kertoisitko hieman kodistasi? Asun mieheni, kahden nuorimman lapsemme ja koiramme kanssa Helsingin Oulunkylässä vanhassa puutalossa. Myös jo kotoa muuttaneet aikuiset lapsemme ja mieheni tytär vierailevat meillä ja ovat osa arkeamme. 2. Mikä motivoi ryhtymään Estherin isäntäperheeksi? Meillä oli huoneita tyhjillään, joten ajattelimme, että miksei. Kuulimme mahdollisuudesta tyttäremme Alinan lukion kautta. Ajattelimme, että ranskaa opiskellut Alina pääsisi puhumaan kieltä kotonakin. Pari vuotta sitten majoitimme vaihto-oppilasta, mikä oli avartavaa. Olen aina tykännyt kuunnella nuorten ajatuksia. kiinnostuu suomalaisesta kulttuurista ja ottaa sitä haltuunsa. 5. Entä haasteellisinta? Yhteistä aikaa on aika vähän. Olin etukäteen huolissani siitä, ettei Esther vain jäisi yksin, mutta hän on etsinyt harrastuksia ja tehnyt reissuja ystäviensä kanssa. Esther on käyttäytynyt todella kypsästi. Vapaaehtoistyöntekijää on siinä mielessä helppoa majoittaa, että tämä on aikuisena vastuussa itsestään. (jatkuu sivulla 19) TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT 3. Miten arkenne muuttui vapaaehtoisen saapumisen myötä? Esther humpsahti helposti osaksi perhettämme. Toisaalta hän on myös elänyt itsenäisen nuoren naisen elämää omine menoineen. Heti aluksi sovimme sellaisista asioista kuin pyykinpesusta ja siivoamisesta, joskin aika vähän meillä on tiukkoja sääntöjä. Esther on tuonut uusia ajatuksia keskusteluihin, ja puhumme kotona nyt myös englantia. 4. Mikä on ollut antoisinta? Esther on tosi kiva tyyppi! Hän on antanut arkeemme oman mausteensa. On ollut kiva nähdä, miten nuori ulkomaalainen

18 18 TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT (continuing from the page 16) spending time with family members and having time for myself. In my point of view the family also at times needs some time just for themselves. 6. What have you learned? I have learned about the Finnish way of life. Not just about the present living but also about the life of older generations. We have been talking much, and I have got to see how this one family lives. 7. Which kind language training has living in a host family offered for you? In the autumn I took a Finnish course to learn the basics, but it is still hard to express myself in Finnish. We use English at my voluntary workplace, which, I think, has affected to the fact I mostly use English with my host family, too. So, I have been able to train my English skills. 8. Which of your activities together are especially memorable? Christmas time was very nice. The cozy Christmas atmosphere at the house got me through the winter dark and cold winter time. I have also enjoyed watching movies together and going to Vanhojen tanssit event of daughter Alina. Alina studies French and it has been nice to talk French with her. In the evenings we gather together for some tea and coffee. This is also nice. 9. Has anything surprised you? I have been surprised by how well it is going. I was expecting difficulties but we have not had any big troubles. In the beginning I was very careful so that we would not face troubles. I have had a lot of freedom in the family and I have felt lucky to live in a family with many people in it. 10. Your greetings for those thinking staying in a host family abroad? The most important is to know who you are. By this I mean to know whether you are able to live with a host family. You must really think about it in advance. While being in a host family it is good to communicate about the rules and experiences starting from the beginning. At best living in a host family can be an amazing experience! It is a nice way to discover a country. In the photo: French volunteer Esther Bailleul (second from left) lives together with her host family in Helsinki. In the photo there are with Esther host dad Matti Penttilä, host mum Kirsi Lehikoinen and host sister Alina Lehikoinen.

19 19 (jatkoa sivulle 17) 6. Mitä olet oppinut? Eshter on esimerkki siitä, että toisessa kulttuurissa voi pärjätä omalla asenteella ja aktiivisuudella. Olen oppinut häneltä etenkin pieniä uusia tietoja ja näkökulmia, joiden kautta olen alkanut ajatella joistain asioista toisella tapaa. Yhteisessä arjessa oppii suvaitsevaisuutta ja joustavuutta vaivihkaisesti. 7. Millaista kielitreeniä jakso on tarjonnut? Esther puhuu todella hyvin englantia, mikä oli minulle yllätys. On ollut hyödyksi viestiä hänen kanssaan päivittäin englanniksi. Aluksi Esther opiskeli suomea kielikurssilla, mutta on vaikeaa saavuttaa kielitaito, jolla pystyisi keskustelemaan. Suomen puhuminen onkin jäänyt vähemmälle. Mitä tulee ranskaan, Alina järjesti yhdessä Estherin kanssa ystävilleen ranskankielisen lautapeli-illan. 8. Mitkä yhteisistä puuhistanne ovat erityisesti jääneet mieleen? Lautapeli-ilta vaikutti kauhean kivalta! Mukavaa on ollut myös esimerkiksi katsoa yhdessä leffoja. Esther on myös kokannut meille ranskalaista ruokaa ja ollut mukana katsomassa Alinan Vanhojen tansseja. 9. Onko jokin yllättänyt? Tutut ovat olleet kauhean kiinnostuneita isäntäperhejaksostamme. Nuorten aikuisten vapaaehtoistyövaihto on ollut mukava löytö, ja Maailmanvaihdon toiminta on yllättänyt iloisesti: olemme saaneet kattavasti tietoa, yhteydenpito on ollut sopivan aktiivista ja kaikesta on sovittu yhdessä. TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT 10. Terveisesi isäntäperheeksi ryhtymistä harkitseville? Isäntäperhejakso tuo paljon iloa ja väriä arkeen! Suuria odotuksia ei kannata olla, koska ihmiset ovat erilaisia, ja asioista on hyvä keskustella avoimesti. On tärkeää, että koko perheelle sopii ryhtyä isäntäperheeksi. Aikaisemmin mietin, pystyykö perheemme tarjoamaan ulkomaalaiselle huippukohtia suomalaisuudesta, mutta olen oivaltanut, ettei se ei ole se pointti. Olemme eläneet tavallista elämää, ja se on tuntunut riittävän. Kuvassa: Kirsi Lehikoinen (toinen oik.) perheineen majoittaa ranskalaista vapaaehtoistyöntekijää, Esther Bailleulia (toinen vas.) Helsingissä. Kuvassa ovat myös perheen isä Matti Penttilä ja tytär Alina Lehikoinen.

20 20 TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT Tukiperheen kokemuksia: kokkailupäiviä ja kielikylpyä En tiennyt, mihin ryhdyin, kun kerran tukiperheeksi lupauduin, toteaa tukiperheen äiti Minna Kekkonen. Perhe innostui toiminnasta ja on ollut vapaaehtoisten tukena jo useamman vuoden ajan. Aika tukiperheenä on antanut mukavia yhdessäolon hetkiä ja kansainvälisiä ystäviä. Teksti: Minna Kekkonen Ehkä vuonna 2011 tutustuin mahdollisuuteen toimia Maailmanvaihdon tukiperheenä, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Tukiperhetoiminnan kautta perheemme on saanut tutustua erilaisiin, mielenkiintoisiin kulttuureihin ja ihmisiin. Monien kanssa yhteydenpitoa on jatkettu myös vapaaehtoisjakson jälkeen. Olen kertonut monille, että toiminta antaa paljon ja ottaa hyvin vähän. Me olemme mahdollistaneet nuorille vapaaehtoisille viikonlopun viettopaikan poissa työpaikalta: kaikki tukemamme nuoret ovat siis asuneet vapaaehtoistyöpaikoillaan. Halutessaan nuoret ovat voineet osallistua perheemme aktiviteetteihin. Suurin osa vapaaehtoisista onkin nauttinut muun muassa saunomisesta suomalaista saunaahan ei voi verrata muiden maiden saunoihin! Lisäksi olen ollut puuhaamassa Lahden seudulla työskenteleville Vapaaehtoisia laittamassa ruokaa. Ana (vas.) paistaa hellan levyllä munakoisoja ja Levon valmistaa karjalanpiirakkataikinaa. vapaaehtoisille kansainvälisiä kokkailutapahtumia. Olemme kokoontuneet nyt kolme kertaa kotiimme kokkailemaan useamman vapaaehtoisen ja tukihenkilön voimin. Nämä ovat olleet todella lämminhenkisiä tapahtumia. Ensimmäistä kokkailuviikonloppua olivat viettämässä itävaltalainen ja unkarilainen vapaaehtoinen sekä vaihtarit Saksasta ja Sveitsistä. Silloin teimme ja söimme mm. omenapiirakkaa, suklaakakkua ja tietenkin karjalanpiirakoita. Seuraavalla kerralla osallistujat olivat Saksasta, Ecuadorista, Slovakiasta, Ranskasta ja Keniasta. Nautimme mm. kylmää kalakeittoa, jota varten sain ohjeeksi hankkia vaaleaa kalaa ja paljon sitruunoita. Oli haastavaa tietää, montako sitruunaa on paljon, ja jouduimmekin lopulta lähtemään sunnuntaiaamuna ostamaan lisää sitruunoita. Sitruunoiden avulla vapaaehtoinen kypsensi kalan,

21 21 joksi päätyi pakastesei. Toinen haastava tuote hankintalistalla oli laardi eli sianihra. Sitä en kuitenkaan pyynnöstä huolimatta ostanut vaan tyydyin margariiniin. Suomalaisesta keittiöstä teimme ja söimme tietenkin taas karjalanpiirakoita. Tänä talvena kokoonnuimme taas laittamaan ruokaa yhdessä. Mukana olivat vapaaehtoiset Makedoniasta, Armeniasta, Ranskasta ja Kanadasta. Tällä kertaa hirvitystä aiheutti makedonialainen tapa laittaa munakoisot suoraan hellan levylle, jotta kuoret irtosivat niistä helpommin, mutta siitäkin selvittiin pienen hajun kera. Jokainen vapaaehtoinen oli valinnut ohjeen, jota ei ollut toteuttanut koskaan aiemmin, mutta päivä sujui hienosti ja karjalanpiirakoitakin tuli rypytettyä. Yhdessä tekeminen ja oppiminen on ollut tukiperheenä toimimisen suola. Yhdessä on opeteltu erilaisia suomalaisille tuttuja tapoja kuten luistelua, hiihtämistä, neulomista, virkkaamista, pilkkimistä ja kalojen perkaamista. Useat Suomessa asuneet vapaaehtoiset taitavat tätä nykyä suomen kielen, joten voimme viestitellä heidän kanssaan suomeksi. Heidän Suomessa ollessaan käytimme kommunikointikielenä kuitenkin pääsääntöisesti englantia. Melkoista kielikylpyäkin olemme siis harrastaneet. TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT Aurelie valmistaa alkupaloja.

22 22 TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT Iloa ja uusia näkökulmia tukihenkilötoiminnasta Tukihenkilöt auttavat Suomeen vapaaehtoistyöhön tulevia nuoria ulkomaalaisia tutustumaan uuteen ympäristöön ja nauttimaan siinä elämisestä. Millaista puuhaa tämä on? Tukihenkilöt Annukka ja Helena kertovat kokemuksistaan. Koonnut: Minna Räisänen Kuvat: Annukka Helanderin albumista Kirppislöytöjä ja kikatusta Maailmanvaihdosta kysyttiin kiinnostustani ryhtyä tukihenkilöksi nuorelle intialaiselle naiselle, Sharonille, joka oli ollut Suomessa jo yli puoli vuotta, mutta vaihtanut nyt työpaikkaa ja tullut lähelle kotiseutuani. Ryhdyin hänen tukihenkilökseen, koska olin itse ollut Aasiassa vapaaehtoisena. Koin, että minulla voisi olla annettavaa, koska tunnen aasialaista kulttuuriympäristöä. Minulla oli myös mukavasti aikaa tälle vapaaehtoistoiminnalle. En ole osallistunut tukihenkilöiden koulutukseen, mutta koin, että minulla on työelämän kautta hyvät valmiudet toimintaan. Tulimme heti hyvin juttuun. Vapaaehtoiseni oli yllättävän avoin ja otti minut hyvin vastaan. Kutsuin hänet kotiini viikonlopuksi, sillä surin vähän hänen askeettista asuinympäristöään. Teimme intialaista ruokaa, jonka laittamista hän opetti mielellään minulle ja avopuolisolleni. Kysyin myös ennalta, onko jotakin Annukan avopuoliso Simo (vas.) ja Sharon kokkaamassa.

23 23 TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT Annukka (oik.) toimi intialaisen vapaaehtoisen Sharonin tukihenkilönä. suomalaista ruokaa, jota hän haluaisi oppia tekemään. Täytekakku oli sellainen, joten leivoimme porukalla kakun. Kirpputorit ovat varmaankin hintatasonsa vuoksi vapaaehtoistyöntekijöille mieluisia ostospaikkoja Suomessa. Tuttavuutemme aikana kiersimme monet kirppikset ja teimme hyviä löytöjä. Autoin myös ompelemalla joitakin vaatteita sopivammaksi. Onneksi itselleni ei ole mitenkään vastenmielistä koluta kirppiksiä vaan tykkään käydä niissä muutenkin. ;) Toisinaan tapasimme myös kaupungilla, kävimme syömässä ja juu kirppiksillä. Oikeastaan oli hauska kikatella tyttöjen juttuja ja hypistellä ja miettiä ostoksia. Menin myös kouluvierailulle mukaan saattajana. Sharon tuli hyvin juttuun myös avopuolisoni kanssa, jolla ei aasialaisia ystäviä tainnut entuudestaan ollakaan. Emme varmaan kumpikaan osanneet arvata, miten antoisaa olisi avata kotinsa toisen kulttuurin eläjälle. Kaiken kaikkiaan tukihenkilökautemme kesti noin neljä kuukautta. Se oli mukava aika. Tulimme tutuiksi, mutta homma ei alkanut kiertää liiaksi samaa rataa tai väsyttää kumpaakaan. Toivon, että tapaamme vielä. Uskon, että saan vierailla hänen kotonaan jos menen Intiaan. Ja jos hän palaa Suomeen, haluamme olla ystäviä täällä. Kun juna lähti Turusta kolkuttamaan Helsinkiä ja Delhiä kohti, heitimme pitkät hyvästit silmäkulmia pyyhkien. Varmaa oli silti tunne, että tapaamme vielä. Annukka Helander

24 24 TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT Nähtävyyksien ja postikorttien äärellä Tukihenkilötoiminnassa minua on auttanut varmasti se, että olin etukäteen kiinnostunut vapaaehtoiseni kotimaasta ja sen kulttuureista. Olen tavallinen Suomessa yksin asuva ja kohta eläkkeellä oleva sairaanhoitaja. Tutustuin Maailmanvaihdon toimintaan viime toukokuussa Maailma kylässä -festivaalilla ja toimin nyt tukihenkilönä japanilaiselle vapaaehtoiselle, joka saapui Suomeen elokuussa. Kouluttauduin tehtäviini tukihenkilöiden koulutuksessa, joka pidettiin ulkomaalaisten vapaaehtoisten tulovalmennusleirin yhteydessä. Olen käynyt vapaaehtoiseni kanssa museoissa ja näyttänyt hänelle nähtävyyksiä. Käyntikohteita miettiessäni olen tutustunut uusiin paikkoihin sekä löytänyt uudestaan tuttuja kohteita. Olen myös ajatellut näyttää vapaaehtoiselleni lumikenkäilyä, mutta talvi ei suostu tulemaan kunnolla. Tukihenkilötoiminnassa minua on varmasti auttanut se, että olin etukäteen kiinnostunut vapaaehtoiseni kotimaasta ja sen kulttuureista. Toisinaan meidän on vaikeaa kommunikoida, sillä vapaaehtoiseni ei puhu paljoa suomea eikä englantia. Silti yritämme. Oma poikani kavereineen puhuu hieman japania ja tietää melko paljon japanilaisista ja heidän kulttuuristaan. He ovat antaneet minulle vinkkejä, jotka ovat auttaneet paljon. Japanilaiset ovat usein vähäpuheisia eivätkä eleile paljon. Vaikka tiesin asian etukäteen, tämä on ollut minulle haasteellista, sillä puhun ja elehdin itse enemmän. Sattumalta vapaaehtoiseni ja minä olemme molemmat sairaanhoitajia. Emme ole paljoa keskustelleet ammatistamme, mutta sen verran olen oppinut, että Japanissa ei ole juurikaan vanhusten- tai vammaistenkoteja kuten Suomessa, koska perhe hoitaa heitä kotonaan. Sairaanhoitajan työ on Japanissa huomattavasti vaativampaa kun Suomessa. Eräs perheeni jäsen muuten matkusteli Japanissa vuosina Minulla on postikortteja silta ajalta. Katselimme vapaaehtoiseni kanssa internetistä, miltä korttien paikat näyttävät nykyään. Helena

25 25 Volunteer s point of view: A support person makes a difference Why should a Finnish person become a support person for a foreign volunteer? What can a support person bring into a volunteer s life? This is something foreign volunteers are experts to tell about. We asked Jorge Lara Pino, a young Mexican who arrived in Finland in January to volunteer for half a year in a school called Kirkonseudun koulu in Nakkila. He has known his support person for about a month now. For a volunteer having a support person is very important. He or she is the one who is going to try to introduce you new things and will always help and assist when you need. When I arrived in my voluntary workplace, my support person who also works there himself showed me the classrooms, made me feel welcome and showed me the way I can teach the kids. In the school I assist and support the kids who need extra help. My support person has also helped me in my daily life in Nakkila. He has given me tips for activities to try and on places to visit, for instance. He always tries to chat and introduce me new things, such as cross country skiing and snowboarding, so that I would not get bored in this small town. He lend me his skates and showed me how to skate. I have had a great time with him. A support person is somebody that will make your volunteering life way different. THEME: HOST FAMILIES AND SUPPORT PERSONS Volunteer Jorge Lara Pino arrived in Finland in January.

26 26 THEME: HOST FAMILIES AND SUPPORT PERSONS The Other Side of the Door Volunteering is a culture of its own and those who are currently a part of a volunteer program or have had a volunteer experience in the past have their own success story to tell. Here we have an inspirational story about Merve Şanlıdağ, originally from Aydin Turkey, who decided to spend a full year as a volunteer in Finland and explore the unique culture on her own. Text: Zarrin Fatima Photo from the album of Merve Sanlıdag Helsinki. A cosmopolitan city of 1,25 million inhabitants is bustling with activities and whether we talk about spending a week in the capital or a year, there is something here for everyone. As we busy ourselves with the everyday schedules, it is also worth noticing and appreciating the small things happening around us. Sitting in one the lively cafes downtown in Hakaniemi, Merve began to tell about her experiences. She is volunteering through the EVS program and works at Lyhty Ry, an organization that offers activities and services for people with disabilities. She arrived in August 2014 and plans to stay until next summer. Upon asking her how she decided to come volunteer in Finland, she replied that she had been volunteering from an early age and feels the need to be useful to people. In her opinion, volunteering is the best option. The family has been extremely supportive and helps Merve feel at home as much as they can. Interestingly, this is the first time she is volunteering for people with certain disabilities, and while it is natural to encounter some challenges, Merve found it extremely easy to adjust to the new work environment.

27 27 THEME: HOST FAMILIES AND SUPPORT PERSONS Merve (left) and her host family. But it is her host family Merve is most grateful for. The family has been extremely supportive and helps Merve feel at home as much as they can. Merve recalled that when she first arrived, the host mother helped her with all the practicalities such as the Local Register Office (Maistraatti) and important places around town. Later on, Merve also took a trip to Seurasaari with the host family and it was a great way for them to get acquainted with one another. She also had the chance to celebrate the name day of one of the host family s grandkids! I moved away from my home town six years ago and have been by myself in Istanbul, Merve explained. She had been slightly nervous about adjusting to living with a new family in Helsinki, but everything went smoothly for her. Wine Nights and Other Highlights Asking Merve how she spends time at home, she replied enthusiastically that the host family always waits for her to come home for dinner and that they have set aside Friday or Saturday nights as Wine Nights. It is something we always do together, Merve said. She has different working days, but usually works seven hours for five days a week, and for her coming home and having dinner prepared is absolutely wonderful. And the Wine Nights are not the only highlights of Merve s experience. The host parents also took care of buying some presents for Merve s family when she went back to visit Turkey for a few days. She also received chocolates from the host family s trip to Sweden and also

28 28 THEME: HOST FAMILIES AND SUPPORT PERSONS some Christmas presents! She also recalled the time when she was looking to buy a bike in the summer, and her host mother s sister was kind enough to borrow her own bike to Merve for the time being. Do you think your time here as a volunteer will change something when you go back home? I asked. Thinking quietly for a while, Merve replied that she feels she will now be able to handle critical situations better and is more patient now. She also felt that she has more time for herself living in Finland, something that she feels different about as she compares her life in Turkey. But that is mostly because Finland is a beautiful, quiet and a peaceful country, says Merve. Life is very fast paced in Turkey and in Finland everything is in order, but I am used to the Turkish way of life. Working at Lyhty also gave Merve a chance to get to know more about disabled people and when she goes back to Turkey she hopes she will be able to contribute to the society more and inspire others to do the same. Through Different Eyes What do you think about your work here at Lyhty? I asked further and the reply I got will probably stay in mind forever. Merve does have a huge responsibility. She has to take care of the daily tasks such as helping around the house, taking the people out for a walk, communicating with them in Finnish as best she can, and most importantly always being there as a support person and giving the people a chance to integrate into the society the best way possible. Some people are very fond of Merve and ask about her when she is not at work. One person she takes care of always hugs her and happily calls her Kulta which translates to gold or sweetheart in English. As I conclude this article, I cannot help but think that volunteering to work Do you think your time here as a volunteer will change something when you go back home? I asked. Thinking quietly for a while, Merve replied that she feels she will now be able to handle critical situations better and is more patient now. with people with disabilities is the most challenging task and not everyone will be able to do it as perfectly. However, it is no doubt one of the most real, eyeopening and life changing experiences you are ever able to get and most importantly, you see the world through different eyes. Merve s story is definitely fascinating and her time here until next summer is likely to unravel more stories that not only Merve, but also those who worked and lived with her will always cherish and remember.

29 29 Home, Away from Home VOLUNTEERS IN FINLAND Having lived in Finland for nearly six months now, it has been a second home to me, says ICYE volunteer Albert Marreddy Gali, who has been working in South Ostrobothnia Folk High School in Ilmajoki since autumn Read what he writes about his impressions on Finland and the Finnish people. Text: Albert Marreddy Gali Photos: Tuija Palomäki and Pedro Valerio Having lived in Finland for nearly six months now, it has been a second home to me. It is a wonderful country to be in but I feel it is not properly marketed around the globe. Being in Finland has been super awesome. I am growing up here. It s funny when you look back and still feel the same Yet I feel I m growing in myself and cannot explain it. Well, in time I guess my people will see that my knowledge base and personality have been enhanced positively. I personally think that Finns are well educated, well informed and knowledgeable. When I say I am Indian, unlike many of their European counterparts, they never confuse me for being an Indian. Finns are generally known to be quiet and like to remain low profile. This is true to some extent, but once mingled, Finns have a great sense of humor and hospitality. Nevertheless, they are always ready for some friendly banter and tongue-in-cheek replies. Finland maintains one of the best living standards in the world. Finns are very pragmatic and the simplest of issues are taken care of, which is not always the case even in many of the developed countries. For example, it is very easy to clean windows in Finland, as all the windows open inwards. Even in developed countries many windowcleaning companies earn their livelihood just because windows open outwards. Finland is a country with high moral values and honesty. Also, the obedience of values is a high priority as seen in a recent test where Helsinki residents returned 11 of the 12 wallets that were purposely dropped the best result in the world. Adherence to law is so high

30 30 VOLUNTEERS IN FINLAND Albert and Satu Korpela from South Ostrobothnia Folk High School. that people do not cross the street on a red light even if no vehicles are seen on the horizon. Every hill has a valley, so everything is not rosy in Finland. First and foremost is the language. There are many jokes about difficulties of Finnish language like: Which is the most heavenly language? Finnish, because it takes an eternity to learn. The second important issue would be the weather. Also, social life in Finnish is what makes it a difficult place to live in. Even people living in the same apartment hardly talk to each other and young ones live away from their parents. Unlike in most Eastern countries, you will find most of the students living in student apartments despite their parents beautiful house being located nearby. Having said that, every rose has a thorn and Finland has been a wonderful second home to me. When I first got to Finland, Helsinki, it was in the middle of August and the capital city was vacant No one! Shoo that was a horrible time for Mr. Joshuva and me! We would walk in town and barely see anyone interesting. The journey to the destination was great but did not improve the situation much. The accommodation was in a host hamily: Mr. Mathews and Mrs. Vilma were happy to welcome us from the Vantaa International Airport. They were so happy with us! The next day I went for sightseeing with another Indian volunteer and a Nepali volunteer and we had lots of fun in the city centre.

31 31 Few days later we had delightfulness in our hearts: the orientation program brought a stream of international cultural youth ambassadors from all over the world and it got richer and richer in Tampere. There we stayed together for two weeks on a preparation camp about the ICYE program and about our roles and responsibilities. It was an accurately systematized preparation in which we got enough information and useful tips for the voluntary work period. It was a sensitive moment for every one of us when the training camp came to an end as we had become good friends. After the camp we all headed to our voluntary work places with many expectations and hopes for a unique experience. Slowly my pain of being away from home got better. I was leaving my family members way back home. I was sad, too But my heart was aching for the future I love, that s my main driving force in life. I reached the Seinäjoki railway station at late in the afternoon. I had been waiting to see my mentor, and all my friends had been departed along with their support persons, mentors and host family members. There came a big car, a women with pure smile on her face and so enthusiastic in her walk. She welcomed me with joy and happiness. We finally reached the long awaited destination after a few minutes journey. They gave me a double bed room and I got all the stuff necessary for my stay at the workplace. I lived in the house next It was a sensitive moment for every one of us when the training camp came to an end as we had become good friends. to the school. Wednesday the 27 of August was a memorable day in my life because I joined the students who were having snacks at the pond. I felt one among them and happy to be with them. I had local support persons from whom I learned a bit more about the town, and they were really friendly and supportive. The most challenging thing about being in Finland was trying to make peace with how much I missed my home; it was terrible at times. We skyped of course, but at times it made things worse... Especially when we had to hit that hang up button. We had our challenges of sulking and misunderstandings due to the loneliness, but I appreciate that through the Lord we proved that we are stronger than three months apart. Not easily broken. Living in Finland is a mixture of joy and happiness. I was super exited to go back to classes with international students, and sad to be leaving my friends way back home. The looks on their faces will haunt me forever. My college mates and my professors, my students, I miss all of them very badly. I am also grateful for my parents Gali Prathap Reddy and Florence Gali, and my soulmate Shruthi Geethika Gali. I am here with the help of my uncle Gali Kaspareddy and Penta Reddy Jaya Prakash Reddy to mention a few back home. I am also grateful to my motherly mentors Katariina and VOLUNTEERS IN FINLAND