LIITE. Energiaunionin viisi ulottuvuutta: jäsenvaltioiden ja EU:n tason toimintapoliittiset huomiot. asiakirjaan

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2017) 53 final ANNEX 2 LIITE Energiaunionin viisi ulottuvuutta: jäsenvaltioiden ja EU:n tason toimintapoliittiset huomiot asiakirjaan KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE, ALUEIDEN KOMITEALLE JA EUROOPAN INVESTOINTIPANKILLE Energiaunionin toinen tilannekatsaus FI FI

2 Näissä toimintapoliittisissa huomioissa esitetään kansallisesta kehityksestä vedettävissä olevat merkittävimmät huomiot. Ne toimivat perustana jäsenvaltioiden toimintapolitiikan tarkemmalle analyysille, jonka komissio aikoo toteuttaa vuonna Kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat Muutamat jäsenvaltiot edistyvät jo yhdennetyn vuosien kansallisen energiaja ilmastosuunnitelmansa valmistelussa. Suunnitelman tulisi sisältää energiaunionin tavoitteisiin sekä vuoteen 2030 ulottuviin energia- ja ilmastotavoitteisiin osoitetut kansalliset rahoitusosuudet. Useimmat jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ole vielä aloittaneet tätä prosessia tai niiden tulee pyrkiä etenemään siinä nopeammin. Energiaturvallisuus Nettoriippuvuus energiantuonnista laski 22 jäsenvaltiossa vuosien 2005 ja 2014 välillä, mikä on merkki energiaturvallisuuden parantumisesta. Tätä positiivista suuntausta tukivat kotimaisen uusiutuvan energian tuotannon lisääntyminen (esim. Espanjassa, Irlannissa, Italiassa, Itävallassa, Latviassa, Portugalissa ja Virossa) sekä muun muassa energiatehokkuuden parantumisesta johtuva energian kokonaiskysynnän vähentyminen. Samana aikana nettoriippuvuus energiantuonnista nousi merkittävästi muutamassa maassa kotimaisen fossiilisten polttoaineiden tuotannon vähenemisen (Puola, Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta) tai ydinvoimaloiden sulkemisen (Liettua) vuoksi. Myös suunnitteilla olevat infrastruktuurihankkeet saattavat vaikuttaa monien jäsenvaltioiden energiariippuvuuteen. Euroopan unioni kattaa edelleen yli puolet energiantarpeistaan tuontienergialla, mutta edistyy energialähteiden, -reittien ja -toimittajien monipuolistamisessa. Jotkin jäsenvaltiot, erityisesti Bulgaria, Liettua, Slovakia, Suomi, Unkari ja Viro, ovat silti edelleen täysin tai pääosin riippuvaisia jostakin yksittäisestä kolmannesta maasta tulevista toimituksista, erityisesti kaasusta mutta usein myös öljystä ja/tai hiilestä. Uudet yhteenliitännät ja nesteytetyn maakaasun terminaalit helpottivat kaasun toimitusvarmuuden parantamista viime vuosien aikana. Kaasun sisämarkkinoille tuomansa hyödyn lisäksi nämä parannukset ovat lisänneet jäsenvaltioiden mahdollisuuksia korvata pääasiallisia/perinteisiä energiareittejä häiriöiden varalta. Nykyään suurempi osuus kaasun kysynnästä voidaan kattaa vaihtoehtoisten kanavien kautta. Enää kaksi jäsenvaltiota, Bulgaria ja Portugali, ei voisi täysin korvata ensisijaisen kaasulähteensä toimitushäiriöitä. 1 Jäsenvaltioiden välisten kaasuverkkojen yhteenliitäntöjen parantaminen on edelleen tarpeen (esim. Bulgaria, Kreikka, Kroatia, Romania ja Unkari; Espanja ja Portugali Ranskan kanssa). Lisäksi tulisi varmistaa, että kaikkien jäsenvaltioiden kuluttajilla ja toimittajilla on pääsy likvideihin kaasun kauppakeskuksiin ja että ne voivat hyötyä kehitetyistä tai kehitettävissä olevista nesteytettyyn maakaasuun ja yhteenliitäntöihin liittyvistä kapasiteeteista. 1 Niin sanottu N-1-sääntö. 2

3 Energian sisämarkkinat Sähköinfrastruktuuri Jotta sähkön sisämarkkinoiden yhdentymistä voidaan jatkaa esimerkiksi Lounais- Euroopassa, Pohjois-Euroopassa ja itäisessä Keski-Euroopassa (esim. Saksassa, Puolassa ja Tšekissä) ja jotta Baltian maiden sähköverkot voidaan synkronoida Euroopan sähköjärjestelmään, tarvitaan sähköverkkojen yhteenliitäntöjä ja sisäisten siirtojohtojen vahvistamista. Yksitoista jäsenvaltiota ei ole vielä saavuttanut vuodeksi 2020 asetettua sähköverkkojen yhteenliitäntöjä koskevaa 10 prosentin tavoitetta (Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Kypros, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta), ja niiden tulee jatkaa pyrkimistä tähän tavoitteeseen. Joissakin jäsenvaltioissa viimeaikainen käytössä olevan uusiutuvan energian tuotantokapasiteetin kasvu on ollut nopeampaa kuin yhteenliitäntäkapasiteetin kasvu, minkä vuoksi nämä maat ovat alittaneet yhteenliitäntätavoitteen. Ylikuormituksen hallinta on edelleen ongelma seitsemälle jäsenvaltiolle (Itävalta, Puola, Saksa, Slovakia, Tanska, Tšekki ja Unkari). Tähän tarvitaan ratkaisu, joka helpottaa rajat ylittäviä sähkönsiirtoja Keski-Euroopassa ja koko unionissa ja varmistaa samalla järjestelmän turvallisuuden. Tukkumarkkinat Monet jäsenvaltiot ovat edistyneet hyvin tukkumarkkinoidensa avaamisessa kilpailulle, ja siitä on ollut merkittävää hyötyä. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin suuria eroja, eivätkä monet niistä ole vielä panneet täysimääräisesti täytäntöön sääntöjä, jotka ovat tarpeen kilpailukykyisten ja likvidien markkinoiden, erityisesti kaasun tukkumarkkinoiden, varmistamiseksi. Lisäksi yrityksillä on edelleen huomattava markkinavoima joissakin jäsenvaltiossa. Kilpailusääntöjen täytäntöönpano on siis edelleen keskeisessä asemassa avointen ja kilpailukykyisten markkinoiden varmistamisessa. Alueellisella tasolla suurin osa Euroopan sähkön tukkumarkkinoista oli vuoden 2015 puoliväliin mennessä kytköksissä yhteen tai useampaan naapuriinsa. Hiilen ja kaasun hintojen lasku, uusiutuvan energian asteittainen tuleminen sähköalalle sekä kysynnän heikkeneminen laskivat sähkön tukkuhintoja useimmissa jäsenvaltioissa vuosien 2013 ja 2015 välillä. Alueelliset erot pysyivät huomattavina: hinnat olivat korkeimmat Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Etelä-Euroopassa ja matalimmat Skandinavian maissa. Kaasun tukkuhinnat laskivat kaikissa jäsenmaissa vuosien 2013 ja 2015 välillä, kun heikko kysyntä, ylitarjonta tärkeimmillä alueellisilla markkinoilla, öljyn matalat hinnat ja nesteytetyn maakaasun vakaa tuonti loivat painetta kaasun hinnalle Euroopassa. Toisin kuin sähkön hinnat, kaasun kansalliset hinnat ovat lähentyneet selkeästi. Tätä kehitystä ovat tukeneet öljyn matalat hinnat, joiden ansiosta öljyindeksoidut hinnat ovat lähentyneet Luoteis-Euroopan kaasun kauppakeskushintoja. Vähittäismarkkinat ja kuluttajat Toisin kuin kaasun ja sähkön tukkuhinnat, niiden vähittäishinnat nousivat yleisesti viimeisten 5 vuoden aikana. Sähkön hintaa nostivat verojen ja muiden maksujen osuuden kasvaminen vähittäishinnassa. Sekä sähkön että kaasun vähittäismarkkinat ovat edelleen 3

4 kansallisia (tai alueellisia). Alueellisten markkinoiden yhdentyminen edellyttää lisätoimia. Joissakin tapauksissa saatetaan tarvita kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa. Yhä useampi jäsenvaltio on lopettanut loppukäyttäjähintojen sääntelyn (Irlanti, Latvia), mutta noin puolessa jäsenvaltioista kotitalouksien maksamia hintoja säännellään edelleen eriasteisesti, mikä on esteenä kysyntäpuolen osallistumiselle ja vähittäismarkkinoiden kilpailulle. Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia on parannettu tehokkaasti älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönoton avulla vain muutamassa jäsenvaltiossa (ennen kaikkea Italiassa, Maltassa, Ruotsissa ja Suomessa). Virossa, Espanjassa ja Tanskassa jo noin puolella kotitalouksista on käytössään sähkön älymittari. Vain Alankomaissa on edistytty merkittävästi kaasun älymittareiden käyttöönotossa, ja jo melkein 30 prosentilla maan kotitalouksista on käytössään älymittari. Monissa jäsenvaltioissa hallinnollinen rasitus on esteenä kuluttajille, jotka haluaisivat vaihtaa energiantoimittajaa ja saada paremmat sopimusehdot. Energiaköyhyys on ongelma monelle jäsenvaltiolle. Euroopan unionissa pienituloisten kotitalouksien kuluista keskimäärin 8,6 prosenttia liittyy energiaan, ja tämä osuus on kasvanut useimmissa jäsenvaltioissa vuodesta Lisäksi yhä suuremmalla osalla näistä kotitalouksista (23 prosenttia vuonna 2015) ei ole riittäviä taloudellisia valmiuksia lämmittää kotejaan tarpeeksi. Jotta energia- ja polttoaineköyhyyttä voidaan torjua tehokkaasti, jäsenvaltioilta tarvitaan enemmän heikossa asemassa oleviin kuluttajiin kohdennettuja toimenpiteitä. Energiatehokkuus Energiatehokkuuden suhteen on edistytty merkittävästi. Vuonna 2014 Euroopan unionin primäärienergian kulutus 2 oli vain 1,6 prosenttia korkeampi kuin vuoden 2020 primäärienergian kulutusta koskeva tavoite, ja energian loppukulutus 3 oli jo alempi kuin vuoden 2020 tavoite. Vaikka primäärienergian kulutuksen ennakoidaan nousseen vuoden 2014 tasosta 1,5 prosenttia ja energian loppukulutuksen 2 prosenttia vuonna 2015, vuoden 2020 tavoitteet voidaan saavuttaa, jos tarvittavat toimenpiteet otetaan käyttöön. Energiatehokkuutta koskeva politiikka edistää merkittävästi energian kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vähentymistä ja voi myös parantaa ilmanlaatua. Rakennuksia on pyrittävä kunnostamaan siten, että niiden kokonaisenergiankulutus ja kuluttajien energialaskut pienenevät ja Euroopan unionin rakennuskannasta tulee älykkäämpi ja kestävämpi. Tässä suhteessa energiatehokkuuteen tehtävien investointien rahoitusehtoja tulee parantaa edelleen jäsenvaltioissa, muun muassa vahvistamalla hankkeiden toteuttajien ja rahoittajien välistä synergiaa sekä edistämällä hankkeiden yhdistämistä. Uusilla taidoilla sekä tieto- ja viestintätekniikalla (TVT) on suuret mahdollisuudet parantaa energiatehokkuutta. Useimmissa jäsenvaltioissa liikennealan energiatehokkuutta tulee parantaa lisää, jotta jäljellä oleva potentiaali voidaan hyödyntää. 2 Primäärienergian kulutuksella tarkoitetaan kotimaista bruttokulutusta, lukuun ottamatta muuta kuin energiakäyttöä (energiatehokkuusdirektiivin 3 artiklan 2 kohta). 3 Energian loppukulutuksella tarkoitetaan kaikkea teollisuudelle, liikenteelle, kotitalouksille, palveluihin ja maataloudelle toimitettua energiaa, ja siihen ei kuulu energian muuntamisen alalle ja energiateollisuudelle toimitettu energia (energiatehokkuusdirektiivin 3 artiklan 3 kohta). 4

5 Hiilestä irtautuminen Vuosina 2013 ja jäsenvaltion päästöt olivat alle taakanjakopäätöksessä määritettyjen rajojen 4. Vain Maltan päästöt ylittivät näiksi kahdeksi vuodeksi asetetun rajan. Jo toteutettuihin toimiin perustuvien kansallisten ennusteiden perusteella useimpien jäsenvaltioiden odotetaan saavuttavan taakanjakopäätöksen tavoitteet vuonna Joidenkin jäsenvaltioiden tulee vielä toteuttaa lisätoimenpiteitä tai hyödyntää vuoden 2020 joustomahdollisuuksia. Tämä koskee erityisesti Irlantia, Luxemburgia ja Belgiaa. Jäsenvaltioiden päästöoikeuksien huutokaupasta päästökauppajärjestelmässä saamat tulot ovat tärkeä rahoitusosuus energiaunionin toimille Euroopan unionissa. Vuosina näistä huutokaupoista saatiin melkein 11,8 miljardia euroa. Jäsenvaltiot ovat käyttäneet tai suunnittelivat käyttävänsä noin 80 prosenttia näistä tuloista ilmastoon ja energiaan liittyviin tarkoituksiin. Jäsenvaltiot käyttävät suurimman osan näistä tuloista kotimaan sisällä uusiutuvaan energiaan (2,89 miljardia euroa), energiatehokkuuteen (1,96 miljardia euroa) ja kestävään liikenteeseen (730 miljoonaa euroa). Kaikilla jäsenmailla Alankomaita lukuun ottamatta uusiutuvan energian osuus oli kaudella keskimäärin vähintään yhtä suuri kuin uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin mukainen vastaava ohjeellinen kehityspolku. Arvioiden perusteella 5 25 jäsenvaltiota ylitti jo vuonna 2015 kauden ohjeellisen kehityspolun tavoitteensa. Kolmen jäsenvaltion (Ranska, Alankomaat ja Luxemburg) uusiutuvan energian arvioitu osuus oli vuonna 2015 alle niiden kauden ohjeellisen kehityspolun. Jäsenvaltioiden on silti jatkettava toimiaan, ja useiden jäsenvaltioiden on tehostettava toimiaan, jotta ne voivat saavuttaa vuoden 2020 sitovat tavoitteensa. Kehityspolku jyrkkenee lähestyttäessä vuotta Liikenteen vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuri on keskeinen tekijä, joka mahdollistaa vähäpäästöisen liikkuvuuden. Vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annetun direktiivin 6 nojalla jäsenvaltioiden tulee antaa vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskevat kansalliset toimintakehyksensä vuoden 2016 marraskuuhun mennessä. Suurin osa jäsenvaltioista ei ole vielä täyttänyt tätä velvoitetta. Tutkimus, innovointi ja kilpailukyky Euroopan teollisuudella, tutkimuslaitoksilla ja yliopistojen innovaatiotoimijoilla on yleisesti ottaen hyvä asema globaalissa energiaympäristössä. Euroopan unionin osuus maailmanlaajuisista uusiutuvaan energiaan liittyvistä patenteista on 30 prosenttia, mikä antaa sille johtoaseman keskeisen vähähiilisen teknologian innovoinnissa. Jotta nämä 4 Jäsenvaltioiden on taakanjakopäätöksen mukaisesti saavutettava kaudella sitovat vuosittaiset kasvihuonekaasujen päästörajat päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla, esimerkiksi rakennus-, kuljetus- ja jätealalla sekä maataloudessa. 5 Ks. uusiutuvaa energiaa koskeva tilannekatsaus (COM(2017) 57) ja Euroopan ympäristökeskuksen ennusteita koskeva raportti ( 6 Direktiivi 2014/94/EU vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta. 5

6 innovaatiot saadaan tuotua nopeasti ja onnistuneesti markkinoille ja muutettua kasvuksi ja työpaikoiksi, tarvitaan kuitenkin enemmän toimia sisä- ja vientimarkkinoilla. Viimeisimmät luvut vuodelta 2014 osoittavat, että EU:n 28 jäsenvaltion tutkimus- ja innovaatioinvestointien (julkiset ja yksityiset) kokonaismäärä on noussut 22 prosenttia vuoden 2010 jälkeen energiaunionin tutkimuksen ja innovoinnin painopistealoilla. Tämä nousu johtuu yksityisestä sektorista, jonka investoinneista suurin osa (43 prosenttia) kohdistuu kestävään liikenteeseen. Julkinen kansallinen rahoitus on älykkäiden energiajärjestelmien alaa lukuun ottamatta laskenut hieman tämän ajanjakson aikana, sekä absoluuttisesti että osuutena bruttokansantuotteesta (BKT). Julkisen rahoituksen osuus kaikista investoinneista on enää 15 prosenttia. Pääasiallisiin talouskumppaneihinsa verrattuna Euroopan valmistusteollisuuden reaaliset yksikköenergiakustannukset 7 mitattuna osuutena arvonlisäyksestä olivat vuonna 2014 toiseksi matalimmat heti Yhdysvaltojen jälkeen. Kiinan, Venäjän, Japanin ja Australian arvot olivat huomattavasti korkeammat kuin EU:n. Euroopan unionin menestys on selitettävissä lähinnä valmistusteollisuuden energiaintensiteetin matalilla tasoilla, jotka ovat kompensoineet korkeampia energian reaalihintoja. 7 Ks. keskeisiä indikaattoreita koskeva raportti (SWD(2017) 32). 6