Yliopisto ja opiskelijaohjaus: Yhteen sovittamaton pari Yliopistonlehtori Päivi Harinen, Yhteiskuntatieteiden laitos ISY

Transkriptio

1 Yliopisto ja opiskelijaohjaus: Yhteen sovittamaton pari Yliopistonlehtori Päivi Harinen, Yhteiskuntatieteiden laitos ISY OHJAUSTYÖN DILEMMAT JA ELÄMÄNKULKUJEN JÄNNITTEET Toimijuuden tuki-hankkeen käytäntö-tutkimustapaaminen

2 Missä mennään ja mihin on oikein tultu? Ideaali ja opetettu yksilöön katsova ajanhenki: Identiteetti = oikeastaan itsemarkkinointia Solidaarisuus = oikeastaan sitä, että kukin huolehtii itsestään Yksilöllisyys = usein yksinäisyyttä Ujous = ratkaisua vaativa ongelma Osaaminen, työelämätaidot = esillä oloa, tekemisistään puhumista, itsensä sopivaksi muokkaamista Täsmäelämä, työllistyminen, tuhannet tulevaisuudet, järkevät valinnat Osaamisen tunnustaminen täsmäelämän elämänpolitiikkana Opiskelija asiakkaana, joka on aina oikeassa

3 Yksi todellisuus, neuvottoman opettajan arki Millä tään voi korvata? Mitä tää korvaa? En pääse seminaariin, oon pari viikkoa Lapissa hiihtelemässä. Miten vois korvata? Hauskaa seminaaria teille. Meen opiskelemaan monikulttuurisuutta Intiaan ja Thaimaahan, vaimon kanssa lähetään. Voinko tehdä matkaesseen ja korvata seminaarin? Kävin monikulttuurisuuskurssin Mikkelin opistolla vuonna yks ja kaks, voisko sillä korvata tään? Kuulin että olit kysellyt mitä mulle kuuluu. Oisit kysynyt suoraan minulta. Olisin tarvinnut tiukkaa päähän potkimista opintojen suhteen, oot liian kiltti ja siks miun gradu ei oo edennyt.

4 Se todempi todellisuus, neuvottoman opettajan arki En pääse seminaariin, olen suljetulla osastolla. Miten korvaan osallistumattomuuden? Saatan päästä tenttiin, jos lääkäri antaa luvan lähteä käymään kaupungissa. Voinko esittää työni seminaarissa kello kymmenen, jolloin lääkkeen vaikutus on vahvimmillaan. Miten teen tentin kun saan paniikkikohtauksen istuessani salissa muiden keskellä? En ole saanut mitään aikaiseksi, sain masennusdiagnoosin ja vaikka kuinka yritän, mikään ei onnistu. Ei jaksa. Ja enemmän vaan masentaa kun ei saa mitään aikaiseksi.

5 Neuvottoman yhteiskuntatieteiden opettajan tausta, odotukset ja osaamisalueet kriittinen katse yhteiskunnan repressoiviin rakenteisiin, maailmanparantamisen visiot sitä kautta mission impossible jääkö muuta keinoa kuin sen onnettoman tukeminen? (kenties ei) mutta jos sinulla on vain tutkimuksen tekemisen taidot siinä kaikki? jos sinulle ominaista on akateeminen kyynisyys elämänasenteena, jos tiedät, että aikamme ajanhengessä vain vahvat kestävät (kuinka paljon tuhoa saa aikaan omalla asennoitumisellaan?) Sosiologia on aikuisen ihmisen tiede (maininta Karjalaisen kolumnissa ) opiskelijamme periaatteessa aikuisia, mutta nyt sekä iältään että mieleltään nuorempia kuin aiemmin He ovat pitkälti: myös kuka ei kuulu joukkoon porukkaa nuoria elämänongelmaisia

6 Neuvottoman yhteiskuntatieteiden opettajan tausta, odotukset ja osaamisalueet yksilön elämän parantamisen näkökulma vieras monesti myös pedagogisen koulutuksen puute yksilön kohtaamisen taitojen vaje Aikapula, järkyttävät työmäärät, pitkin vuotta ylivuotavat työsuunnitelmat Yhdistymisissä tuplaantuneet ryhmäkoot tunnenko enää edes omia opiskelijoitani? keskittyminen joihinkin samoja intressejä ja arvoja jakaviin sisäpiirien muodostuminen ( Harisen talli pitäisikö huolestua?) Ratkaisuksi ei riitä epäemotionaalisuus emotionaalisten ongelmien edessä

7 Miten kohtaan opiskelijan, joka selittää ongelmiaan mm. näin: sain aiemmassa työpaikassani burn outin, sairastuin masennukseen, en kestänyt sitä, miten yritysmaailmassa kaikki pyöri rahan ympärillä ja miten ihmisistä revittiin kaikki irti. Nyt ei meinaa jaksaa millään toipua siitä. Luentotentti jäi taas tekemättä vaikka kävin kaikilla luennoilla. Joskus tuntuu ihan hyvältä mutta sitten muistaa kaiken tään maailman paskamaisuuden ja sodat ja nälän ja ihmisten kurjuuden. Sitten ei kerta kaikkiaan vaan voi innostua tai olla hyvällä mielellä mistään. Kun tietää miten maailma on paha. Kouluvuosina mie olin se koulukiusattu. Oli se yhtä helvettiä. Koulutie oli Raatteen tie, ruumiilla reunustettu. Tuntuu aina että mie yhä vaan oon se erilainen, kummajainen.

8 Miten kohtaan opiskelijan, joka selittää ongelmiaan mm. näin: Kävin pari vuotta sitten proffan luona graduohjauksessa ja sen jälkeen olin puoli vuotta masennuksen takia sairaslomalla. Hirvittävä kokemus. Opiskeluvuosilta Joensuussa jäi mieleen kandiseminaarin vetäjän ivallinen suhtautuminen. Sain tuomion, kolme vuotta. Haluan silti tehdä tutkinnon valmiiksi ja nyt on siihen aikaa. Seminaariin en pääse. Enkä nettiin. Enkä saa käyttää tietokonetta. Voisko kurssin x ja x tehdä esseinä? Annatko ohjeet. Täällä ei ole tosin kurssikirjoja enkä pääse e-kirjastoonkaan. Miten vois edetä näissä oloissa? On täällä opo. Voisitko kopioida ja lähettää kaikki vaadittavat kirjat?

9 Avoimia kysymyksiä: Miten pitkälle venymme yksilöllisyyttä korostaen, aikuisuutta ja aikuisen elämäntilanteiden (+ joskus rankankin elämänhistorian) jarrumaisuuden ymmärtämisessä? Missä määrin ongelmiensa kanssa kamppailevaa opiskelijaa on syytä velvoittaa kiinnittymään yhteisiin sääntöihin, aikatauluihin, etikettiin, sopimuksiin? Kuinka paljon opettajan pitää/on hyvä tietää opiskelijan elämään liittyvistä ongelmista? Miten rytmittää opiskelijoiden mielen järkkymiset, kuntoutumiset, opinnot aikana, jolloin kaikkea rajoitetaan? Miten olla opettaja sille, joka ei pääse sängystään ylös sille, joka on Paiholassa sille, joka on vankilassa? Kaikki he ovat osa opiskelijakuntaamme ja ansaitsevat kaiken mahdollisen tuen, mutta