-min lehti, Iitti 2010

Transkriptio

1 Benja -min lehti, Iitti 2010

2 Arkea ja juhlaa Toriemännät Eila ja Titta joukkoineen kutsuvat Sinut aitojen makujen äärelle! Hyväntuulisesta Heilasta löydät Benjamin Lihatorin palvelevan lihatiskin Dorrit - tuotteiden kalatiskin Paikan päällä valmistettuja Viini - Heilan tilaviinejä, siidereitä ja limonadeja sekä pienpanimo-oluita Laatuherkkuja ja kädentaitoja lähes kahdeltasadalta pientuottajalta Hyvänä ruokapaikkana mainetta niittänyt Cafe Heila tarjoaa lähileivonnaisia tuoreen kahvin kera, Käynnistelimme tätä juhlavuotta varsin talvisissa merkeissä. Kaivattu kunnon talvi tuli pakkasten ja kinosten kera, sai sikalanisännän pysymään kiltisti kotosalla possujen lämmitystä hoidellen. Ehtipä isäntä lämmittämään leivinuuninkin iltaisin, laittamaan lihat suolaan yöksi ja uuniin hautumaan päiväksi. Mukaan paloiteltiin porkkanat ja palsternakat, kiehautettiin perunat ja valmista tuli. Ei mennyt emännän aika hellan edessä touhutessa, aikaa jäi tärkeämmälle: syötiin ja nautittiin yhdessä, rupateltiin päivän parhaat palat. Välillä juhlisteltiin oikein pitkän kaavan mukaan, käytiin koko väen kera Vierumäellä ja huristeltiin taksilla kotiin ruusukimppu hartiahuiviin käärittynä. Pakkanen kipristi varpaita pikkukengissä, pihatuli loimusi kinoksissa. Arkinen aherrus on sitä parasta aikaa: päivät täynnä työtä ja tapahtumia. Yrityksemme pitävät meidät melkoisessa sykkeessä, kuten isälläni on tapana sanoa. Mukavan katkoksen touhuun saa työpäivän jälkeen vaikka nappaamalla kotikylmiön ylähyllyllä viilenneen Viherhuohun, poksauttamalla korkin auki ja jakamalla juoman hohtaviin laseihin. Aperitiiviksi nautittu kuohujuoma saa pohtimaan jälkiruokajuustojen valitsemista. Olipa juhla tai arki, ruoka on päällimmäisenä mielissämme. Mikä onni onkaan tehdä työtä herkkujen äärellä. Aina on saatavilla maukasta ja aitoa, se voi olla myös yksinkertaista ja hyvää, ruisleipä ja voi. Usein tunnen suotta huonoa omaatuntoa ajanpuutteesta monimutkaiseen ruuanvalmistukseen, hyvällä suunnittelulla ja toisten tekemiä herkkuja hyödyntäen juhlakin valmistuu hetkessä ja taas on ihana viivähtää ruokapöydän ääressä pidempään. Useimmilla meistä on vara tehdä valintoja; ostaako vain tavan ja muodon vuoksi, oikeanvärisellä kortilla pisteitä tai bonuksia, isoja pusseja ja tuplapakkauksia kun halvalla saa vai ostaako aidosti hyvää, lähellä tuotettua ja maukasta. Yhä useammalle ruuan ostamisessa on kyse muustakin kuin hinnasta. Joku miettii supernopeaa ja tehokasta kauppareissua ja hätäistä ruuanvalmistusta, toinen taasen ostosten hiilijalanjälkeä, työllistävyyttä, oman maan tai alueen hyvinvoinnin kasvua. Vastuullisuus valinnoista on tullut luoksemme. Lähiruoka on noussut lähes kaikkien huulille, mutta siltikin vain harvojen ostoskoreihin. Suomalainen keskittynyt kauppa kulkee ihan omaa polkuaan, kuluttaja siinä perässä. Muutosta tapahtuu kuitenkin hiljalleen, pääkaupunkiimmekin on noussut muutama uusi ja erilaisuudellaan ihastuttava puoti. Tietoisuus vaihtoehdoista ja aitojen makujen kysyntä kasvaa, tässä meille tekijöille haastetta, pystymmekö tuottamaan tarpeeksi. Virstanpylväs, viisitoista vuotta, saa hetkeksi pysähtymään ja kertaamaan vuosia ja tekoja taaksepäin. On turha miettiä mitä olisi voinut tehdä toisin tai paremmin, aikaisemmin tai tehokkaammin. Mennyt on takana ja edessä kirjoittamattomat lehdet. Oppia ja ikää karttuu, tyhmärohkeaksikin kasvanut innostus muuttuu kenties kauaskatseisuudeksi. Tarvittiin yksi tulivuorenpurkaus ja elämäni pisimmäksi venynyt loma pysäyttämään ja rauhoittamaan tavaksi muodostunut kiire. Tänä keväänä olen kuullut enemmän linnunlaulua kuin vuosiin, kenties samoilen huhtasienten ja ketunleipien perään. Taas kerran, herkkuhetket mielessäni. Eila Eerola Benjamin Maatilatori herkkuja a la carte listalta ja arkilounaita. Tilaa riittää myös myös isommille ryhmille. Benja -min lehti on Iitin Kausalassa ja Heinolassa toimivien Benjamin Maatilatorin ja Benjamin Lihatorin asiakaslehti. Lähiruokatori Heila, E4 Heinolan pohjoinen liittymä 24 Työmiehentie 35, Heinola puh toriemanta@heilan.fi Päätoimittaja: Eila Eerola puh. (05) , Julkaisija ja ilmoitusmyynti: BMT Iitti Oy, Iitintie 6, Kausala puh. (05) Toimitus ja Taitto: Rami Toivonen, Studio Salokannel & Toivonen, Lahti Paino: Esa Print Oy, Lahti 3

3 Benjamin possut maailmalla Ravintola Atelje Finne Helsingissä osoitteessa Arkadiankatu 14 sijaitsi 20 luvulta lähtien kuvanveistäjä Gunnar Finnen Atelje. Vuodesta 1960 osoitteessa on toiminut ravintola Atelje Finne. Ravintola ateljeen omistavat tällä hetkellä nuoret ravintolayrittäjät Antto Melasniemi ja Heikki Purhonen. Ravintola tarjoilee mutkatonta, taidolla valmistettua ruokaa ja on saavuttanut mainetta ympäri Eurooppaa. Liha ja kala hankitaan parhailta suomalaisilta tuottajilta. Yksi ravintolan Klassikkoannoksista on rapeaksi paistettu Porsaankylkirulla johon Benjamin Lihatori toimittaa lihat. Myös muut possunosat kärsästä häntään ovat käytössä Atelje Finnen keittiössä. Loistavaa tavaraa Kuuluu huuto keittiöstä aina possukuorman saapuessa. Lihasta kiitollisena Antto Melasniemi ja Heikki Purhonen 5

4 Teksti Maija Ala-Siurua kirjoittaja toimi Maataloustoimittajat ry:n puheenjohtajana Tiedonjyviä jakamassa kuluttajaa kuunnellen Mikä yhdistää muun muassa ministeri Sirkka-Liisa Anttilaa, ohjaaja Veikko Aaltosta, ylijohtaja Jaana Husu-Kalliota sekä Eila ja Ismo Eerolaa? He kaikki ovat vuosien varrella jakaneet tietoa elintarvikeketjusta niin ansiokkaasti, että ovat saaneet Tiedonjyvä-tunnustupalkinnon. Tulevaisuudessa kuluttajat haluavat yhä enemmän ostaa lähellä tuotettua ruokaa, jonka alkuperä tunnetaan ja johon liittyy jokin tarina. Samaan aikaan elintarvikekauppa keskittyy ja kansainvälistyy kiihtyvää vauhtia. Yritys, joka osaa yhdistää nämä kaksi trendiä, menestyy. Näin toteaa muun muassa Baltfood-hankkeen tutkimus. Lähellä tuotettua ruokaa, jolla on tarina. Juuri tätä tekevät Eila ja Ismo Eerola. Yrittäjäpariskunta on vuosien ajan edistänyt keskustelua lähiruuasta. Pitkäjänteisesti ja omille arvoilleen uskollisena he ovat olleet mukana rakentamassa suomalaista ruokakulttuuria yhdessä asiakkaiden, yrittäjäkumppaneiden ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Tekemästään työstä Eerolat saivat tunnustukseksi Maataloustoimittajat ry:n Tiedonjyväpalkinnon, joka luovutettiin heille viime joulukuussa Helsingissä järjestetyssä tilaisuudessa. Palkinnon perusteluissa todetaan, että Eila ja Ismo Eerola ovat viidentoista vuoden ajan rakentaneet sikabrändiään. Eläinten hyvä ja lajinmukainen kohtelu ja monipuolinen ravinto tuottavat maukasta sianlihaa. Hyvin pidetty viljapossu on päätynyt Iso-sertifioidussa ketjussa pahnoilta palvelevaan lihatiskiin ja sieltä laadukkaan ruuan ystävien ruokapöytiin. Tekemisen lähtökohta on tukevasti ja syvällä suomalaisessa perusmaataloudessa. Eerolat asettavat työnsä tulokset asiakkaiden arvioitaviksi joka päivä. Kuin kylän torilla kohtaavat lihatiskin ääressä tuottajat asiakkaansa, yrittäjät kuvailivat joulukuun tilaisuudessa. Maataloustoimittajat ry on maa-, metsä- ja elintarviketalouden toimittajien ja tiedottajien yhdistys, johon kuuluu noin 250 jäsentä. Yhdistys on vuodesta 1976 jakanut Tiedonjyvän maatalous-, metsä- tai ruoka-alan ammattilaiselle, joka on toiminnallaan tuonut julkiseen keskusteluun uusia aineksia, osoittanut aktiivisuutta tiedottamalla alansa tapahtumista tai joka on suhtautunut myönteisesti tiedotusvälineiden tiedonhankintaan. Tiedonjyvä oli aluksi yksi ohranjyvä upotettuna läpinäkyvään kuutioon. Myöhemmin jyviä on ollut joskus jopa kolme. Palkintoon kuuluu myös OP Pohjola -ryhmän lahjoittama stipendi. Viime vuonna palkinnon sai maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila. Tiedonjyvän saajien joukkoon kuuluvat myös toiminnanjohtaja Simo Moisio, keittiömestari Markus Maulavirta, professori Harri Westermarck, meteorologi Anneli Nordlund, osastopäällikkö Jaana Husu-Kallio sekä ohjaaja Veikko Aaltonen. 7

5 Leena Karo Kirjoittaja on Kodin Kuvalehden päätoimittaja, viikonloppukokki. Lähiruokatori Heilan uskollinen asiakas. Ruokaonnea etsimässä Käyn lähes joka perjantai ruokaostoksilla Heila Lähiruokatorilla. Siinä on todellakin kauppa, joka sytyttää minussa ruokaihmisen! Kiertelen siellä ilman ostoslistaa ja ilman erityistä etukäteissuunnitelmaa ja ostan niitä tuotteita, mitkä kulloinkin minua puhuttelevat. Innostun yleensä lähistön tiloilla tuotetusta possusta tai lampaasta, ostan aina sesongin kalaa, myös vihanneksia, perunoita, tomaatteja, munia, kutunjuustoa ja vastaleivottuja pikkuleipomoiden leipiä ja paljon muuta. Pysähtyminen ruokaostoksille ei ole vain minulle, vaan koko perhekunnallemme pieni arjen luksuselämys. Palvelu on ystävällistä ja ruoka-ainekset huipputasoa. Hinnat voivat olla markettihintoja kalliimpia, mutta siitä huolimatta ostan sieltä ja säästän jossakin turhemmassa. Tuotteet ovat olleet aina viimeiseen suupalaan saakka maistuvia. Ja kun tarjoan Heilasta ostamaani ruokaa, kerron mielelläni, mistä ne ovat kotoisin. Ruuassakin saa olla tarinaa! Viime vuonna Kodin Kuvalehti palkitsi Lähiruokatori Heilan parhaaksi lähituotteita myyväksi ruokakaupaksi ja nimesi sen tuotteet vuoden huipuiksi. Teemana lehdessämme oli lähiruoka ja ruuan laatu, joten Heila sopi hyvin palkittavaksi. Työskentelen Suomen luetuimman naisten ja kodin lehden päätoimittajana. Lehti on ollut vuosikausia todellinen menestystuote ja vaikka uusia lehtiä tulee jatkuvasti lisää, on edelleen valtavasti sellaisia ihmisiä, joille meidän arvomaailmamme sopii parhaiten. Siksi vuodesta toiseen olemme ykkösiä sarjassamme ja voimme iloita, että koko Suomi Hangosta Nuorgamiin lukee lehteämme. Lehtemme sisällön kivijalkana on hyvä arki ja vahva panostus ihmisen tärkeimpään, kotiin ja perheeseen. Meillä on lähes lukijaa ympäri Suomen. Pelkästään ruokaa lehdessä on vuoden mittaan monen keittokirjan verran, 500 sivua. Ruokatiimimme takuuvarmoilla ohjeilla palvelemme sekä himokokkaajia että kokeilijoita, arkiruuan tekijöitä, tumpeloita ja huippuosaajia. Lehtemme on myös ruokaalan ammattilaisten kestosuosikki ja inspiraation lähde. Pyrimme kannustamaan lukijoitamme ruokaihmisiksi, kokkaamaan ja nauttimaan aterioita hyvässä seurassa. Suosittujen ruokasivujemme teemana on Heilan tapaan ruokaa hyvistä raaka-aineista ja läheltä. Kotona tehty ruoka on maailmanlaajuinen megatrendi. Siinä mekin lehtenä olemme luontevasti mukana. Mieslukijoitakin meillä on enemmän kuin muilla naistenlehdellä. Ja arvatkaapa, mitä he lukevat Kodin Kuvalehdestä! Tietenkin ruokajuttuja! Alle nelikymppiset ovat perheensä arkiruuan tekijöitä ja yli nelikymppisissä on paljon viikonloppukokkeja. Heilan palkinto ja lähiruokafilosofia tunkeutui kesällä 2009 hetkeksi lehtemme kautta satojentuhansien ruuasta kiinnostuneiden ihmisten tajuntaan joka puolella Suomea ja pani miettimään, mitä ruuan laatu meille merkitsee. Tunnustuksia keittiöstäni Itse olen kokkaajana puhdasverinen nautiskelija. Minulle ruuan parissa vietetty aika on ajanvietettä. En juuri hienostele, vaan pidän selkeästä ja yksinkertaisesta kotiruuasta. Pyrin kattamaan kauniisti ja viikonloppuisin syömme usein ystävien seurassa. Olen heikkona kauniisiin astioihin, seuraan ruokatrendejä, luen keittokirjoja ja suunnittelen alituisesti tulevia aterioita. Osaan olla myös tarkan euron kokki. Löydän helposti typötyhjästä jääkaapista oivat ainekset vielä yhdelle aterialle ja tiedän, miten eilisen ruokaa jalostetaan... Mieheni ei kokkaa juuri koskaan, mutta hän osaa kiittää ja arvostaa taitojani ja kekseliäisyyttäni. Hänen ihailunsa ja kannustuksensa ovat tehneet minusta kelpo ruuanlaittajan pitkän avioliittomme aikana. Ajan henkeen kuuluu pohtia, mistä saisimme lisää onnellisuutta elämäämme. Minulla on vastaus valmiina: Tehkää ruokaa ja syökää yhdessä! Kunnon kotona tehty ruoka on sitä paitsi aina taloudellista ja maittavaa ja yhdessä syöminen on mukavaa. Ja jos on uskomista amerikkalaistutkimukseen, onnellisuutta saa lisää jo sillä, että perhe syö yhdessä vaikka vain kerran viikossa. Useammasta kerrasta se hyvä olo vain lisääntyy. Kokkaamisen iloja teille kaikille! 8 9

6 Teksti: Eero Niinikoski Kirjoittaja on kuusankoskelainen kulttuurineuvos Kuvat: Läskisoosin ystävät ry:n arkisto Läskisoosissa pitkän iän salaisuus Yhdistyksen perustajajäsen, kauppaneuvos Ilmari Hokkanen tiedustelemassa lappeenrantalaisen Hotelli Patrian keittiömestari Juhani Elloselta onko soosissa käytetty ruisjauhoja. Vastaus oli: hivenen. Oikein, kuittasi Hokkanen. Vaikka läskisoosi, virallisemmin sianlihakastike, on yksi tunnetuimmista suomalaisten kansallisherkuista, ei yleisessä tietoisuudessa sen sijaan ole, että Kouvolassa toimii maamme ainoa rekisteröity läskisoosiyhdistys, Läskisoosin ystävät ry. Läskisoosiyhdistyksen perustaminen ei onnistunut ihan itsestään. Idean takana oli kuusi kouvolalaista herrasmiestä, jotka olivat aina silloin tällöin tavanneet syödä läskisoosia, kunnes kerran päättivät perustaa harrastuksensa tueksi oikein yhdistyksen. Niinpä tämä veljesjoukko, johon kuului heidän oman ilmoituksensa mukaan kaksi pankkimiestä, rättikauppias, metsäjätkä, sotilas ja tilanomistaja, päätti panna paperit vetämään. Kun oikeusministeriöstä ei alka- Kun paikallislehti kysyi joitakin vuosia sitten 109-vuotta täyttäneeltä mummolta hänen pitkän ikänsä salaisuutta, vastaus oli selvä: säännöllinen elämä sekä perunan ja läskisoosin syönti. nut kuulua vastausta, rupesivat veljet huolestumaan ja ottivat virastoon yhteyden. Sieltä sanottiin kylmän viileästi, ettei läskisoosin syöminen porukalla ole riittävä syy perustaa yhdistystä. Veljet pitivät tuumaustauon ja terästivät yhdistyksen tarkoitusta. Sääntöihin lisättiin maininta, että yhdistyksen tehtävänä on suomalaisen perinneruokakulttuurin ylläpitäminen ja siitä tiedottaminen sekä aihepiirin (= läskisoosikulttuurin) kaikinpuolinen vaaliminen. Tämä naula veti ja byrokraatit löivät leimat perustamispapereihin. Näin syntyi yhdistys, joka toimii edelleen ja voi hyvin kuin kuhmoislainen mummo konsanaan. Vuosien varrella jäsenkuntaan on tullut lisää perinneruuan ystäviä eri ammattipiireistä. Sen verran sisäänpäinlämpiävä veljesjoukko on, ettei naisia ole vielä mukaan tullut ja että yhdistyksen uuden jäsenen on läpäistävä tiukka testi. Kirjaamattomana sääntönä on, että jäsenehdokas nauttii läskisoosiaterian valtuutettujen veljien valvonnassa. Koeateriaan kuuluu kuoriperunoita, hyvin haudutettua läskisoosia, suolakurkkuja, punajuuria, ruisleipää ja voita sekä olutta ja snapsia. Mutta jos ehdokas erehtyy haikailemaan salaatin tai jonkin muun vihreän perään, hänet hylätään armotta. Joku järjestys se perinneruuankin syömisessä pitää olla! Läskisoosin ystävät ry on hyvin tietoinen siitä, että soossikulttuurin ystäviä on muuallakin kuin vain Kouvolan seudulla. Tiedossa on, että Helsingissä toimii kaksikin klubia, joissa harrastetaan läskisoosin syöntiä. Toisen tukikohta on Hotelli Palacessa ja toisen Suomalaisella Klubilla. Kumpikaan näistä ei ole kuitenkaan rekisteröity. Kouvolalaiset ovat käyneet perehtymässä paikallisiin läskisoosiresepteihin paitsi Helsingissä myös muualla Suomessa. Unohtu- mattomia kokemuksia on saatu mm. Mikkelin Klubilta, Lappeenrannan Patriasta, Voikkaan ja Myllykosken klubeilta, Verlan Patruunan pytingistä sekä monista muista paikoista. Läskisoosin ystäville onkin kertynyt melkoinen nippu erilaisia soossireseptejä, joita ovat antaneet niin huippukokit kuin vähemmän tunnetut pitoemännätkin. Yhteistä näille ohjeille on se, että ateria on rauhallisesti valmistettu ja yksinkertainen. Yleisimpänä virheenä veljet pitävät sitä, että läskisoosin kanssa tarjotaan perunamuussia. Se on ehdottomasti väärin: soosin kanssa pitää olla kuoriperunoita. Yksi hienoimmista ohjeista yhdistyksen reseptikirjassa on kouvolalaisen soosimestarin Raija Vainion saatesanat omalle reseptilleen: Läskisoosin teko on taidetta. Siihen on paneuduttava hartaudella ja sydämellä. Raakaaineita on käsiteltävä huolella, mutta napakasti. Läskisoosia ei voi maustaa millä tahansa tai se vihastuu. Läskisoosi palkitsee nautittajansa, mikäli se on tehty rakkaudella ja suurta kunnioitusta tuntien perinneruokaan. Läskisoosin ystävät ry on perustettu v ja sen kotipaikka on Kouvola. Yhdistykseen kuuluu nykyisin 13 jäsentä. Perinteinen läskisoosiateria lisukkeineen nautitaan jossakin päin Suomea vähintään kaksi kertaa vuodessa. Jäsenet osaavat myös itse valmistaa läskisoosia, joten he tietävät mistä puhuvat. Kun joku jäsenistä viettää tärkeää merkkipäivää, yhdistys muistaa häntä tukevalla paketilla viljapossun kylkeä. Yhdistyksen puheenjohtaja on alusta lähtien ollut Jaakko läskijaska Ekroth Kouvolasta. Mikkelin Klubilla olivat soosia nauttimassa myös vasemmalta yhdistyksen sihteeri, pankinjohtaja Risto Mäkeläinen, rehtori Seppo Valojää, kenraaliluutnantti Heikki Koskelo sekä kulttuurineuvos Eero Niinikoski. Läskisoosi-illallinen marsalkka Mannerheimin kantapaikassa Mikkelin Klubilla, pöydän takana vasemmalla kauppaneuvos Ilmari Hokkanen, rakennusneuvos Juhani Pousi, yhdistyksen puheenjohtaja, pankinjohtaja Jaakko Ekroth ja lääkäri Hannu Björkstam

7 Teksti Viinimestari Mikko Hasu, Viini-Heila Kuva Rami Toivonen Kuohuvia Kuplajuomia! Päijät-Hämeen suven kypsyttämät herukat ja mansikat jalostuvat Viini- ja Puutarhatila Pihamaan ja Viini-Heilan kellareissa makoisiksi kuohujuomiksi. Marjojen tie kuohuviinipikariin kilisteltäväksi on pitkä ja monivaiheinen, jossa niin viljelijän kuin viinintekijänkin ammattitaito punnitaan. -ajatuksemme on tarjota asiakkaillemme raikkaita suomalaisia makuja tilaviinituotteina. Siksi kuohuviinimme valmistetaan uuden teknologian mukaisesti hiilihapottamalla, jolloin vaikkapa mansikan tuoreen raikas aromi pääsee tuotteessa parhaiten oikeuksiinsa, Hasu kertoo. Heilan Juhlakuohu punaherukka kuiva, sokeria 7 g/l kalat, juustot, seurustelu Pihamaan Viherkuohu viherherukka kuivahko, sokeria 35 g/l juustot, makeat leivonnaiset, suklaa, seurustelu Pihamaan Helmi mansikka makea, sokeria 60 g/l juustot, makeat leivonnaiset, jälkiruuat, seurustelu Viini- ja Puutarhatila Pihamaan isännän Janne Pihamaan viljelyksiltä löytyy laaja valikoima raaka-aineita pataan ja kattilaan. Ja myös pulloon: Pihamaan tilalla on tuotettu tilaviinejä vuodesta 2000 lähtien. -Tilaviini oli luonteva lisä kasvavan suoramyyntitilamme tuotevalikoimiin, Janne Pihamaa muistelee. -Asiakkaat ottivat lähijuomamme avosylin vastaan ja palaute oli lämmittävän positiivista. Tuoterepertuaari kasvoi viinitilan ensimmäisinä vuosina yli kymmeneen ja nyt, kahden tuotanto- ja myyntipisteen voimin liköörejä, viinejä, kuohuviinejä, siidereitä ja limonadeja löytyy hyllyistä jo lähes pariakymmentä sorttia, tilan emäntä Titta Pihamaa jatkaa. Mansikkatilallisella oli jo alkutaipaleella selvä visio; mansikasta tehdään myös kuohuviini, Pihamaan Helmi, jonka ensimmäiset sävelet sävellettiin vuosituhannen alkuvuosina. Sittemmin Pihamaan kuohujuomien perhe on kasvanut viherherukasta valmistetulla Pihamaan Viherkuohulla ja Viiniheilan punaherukkaisella Juhlakuohulla. Viini-Pihamaan seitsemän toimintavuoden jälkeen avautui mahdollisuus uuteen suureen harppaukseen. Lähiruokatori Heilan suojiin avattiin Viini-Heila Oy, jonka säiliöissä pulputtavat Pihamaan tutut tuotteet. Vii-Heilan myötä Pihamaan viinitiimi vahvistui Mikko Hasulla, joka siirtyi porukkaan Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan tilaviinikoulutustilalta. Puhtaista raaka-aineista laadukkaiksi juhlajuomiksi Pihamaan Helmen raaka-aineet, puhtaat mansikat, kypsyvät Pihamaan tilan vainioilla Asikkalan Kalkkisissa. Mansikanviljelyä tilalla on ollut jo 1970-luvulta alkaen. Lajikkeen merkitys mansikkaviinin aistittaviin ominaisuuksiin on merkittävä. Parhaana viinimansikkalajikkeena viljelmiä hoitava Janne Pihamaa pitää ammattiviljelystä syrjäytyvää Jonsok lajiketta. Jonsokin valttina on vahva ja kestävä väri sekä viiniin soveltuva aromi. Kesällä 2009 Pihamaan tilalla elettiin kuin keski-eurooppalaisella viinitilalla. Aiempien vuosien pakastusruljanssin sijaan mansikat mehustettiin tuoreina, suoraan pellosta. -tuoremehustuksen ajatuksena oli siirtää mansikoiden flavorit ja aromit raikkaampina mehuun ja sitä kautta tuleviin viineihin. Ja siinä onnistuttiin, Viini-Pihamaan ja Viiniheilan tilaviinimestari Mikko Hasu kertoilee. Tilaviinimestari valmistelee mansikkamehut kuukauden mittaiseen, valvottuun alkoholikäymiseen. Käymisen päätyttyä viinit selkeytetään. Kypsyvien viinien aistinvaraisia ominaisuuksia ulkonäköä, tuoksua, makua seurataan säännöllisesti ja kun viini todetaan kypsäksi, se jatkaa matkaansa kohti pullotusta

8 Teksti Riikka Salokannel Kuvat Rami Toivonen Hyvin pidetyt juhlat Benjamin Lihatorin possun kasleria, puolukka kastiketta ja savujuustoperunapaistosta oli tarjolla Eilan ja Ismon isännöimillä 15-vuotissyntymäpäivillä. Benjamin Lihatorin yhteiseen juhlaan ja juhlavuoden avaukseen oli kunniavieraiksi kutsuttu kaikkein tärkeimmät, oma henkilökunta. Harvoin on aikaa ja tilaisuus yhdessä iloita samalla puolella pöytää. Heilan lihamestari Jarmo Närhi, Elina Lahti Benjamin maatilatorilta Iitistä ja Eila jakavat hyvän hetken tunnelmia. Vierumäen Country Club ravintola oli täydellinen juhlapaikaksi. Riittävän lähellä, että koko väki sekä Heinolan lähiruokatori Heilasta, että Iitin Benjamin maatilatorilta pääsivät hyvin mukaan. Vuosien ajan yhteistyöravintolana toiminut rotissööritason ravintola on riittävän taitava valmistamaan rotissööritason raaka-aineesta juhlaillallisen. Tosin Eila ehti jo touhuta huoltaan, noinkohan osaavat possun kaslerin täsmälleen oikein laittaa. Huoleen ei ollut aihetta, mutta Benjamin Lihatori ei olisi sitä mitä se nykyään on ilman Eilan ja Ismon vaativaa, itsensä likoon panevaa, huippulaatuun tähtäävää tekemisen asennetta -ja iloa. Kun Eila ja Ismo kertoivat 15 vuotta sitten tuottavansa parasta, hyvin pidettyä possunlihaa, aikaa, työtä ja viljaa säästämättä, he tuskin tiesivät kuinka oikeassa olivat, ja kuinka vain valittu tie on johtanut tekemisen huippulaatuun. ViiniPihamaan Viherkuohumaljoja kohotettaessa ja virallisia kiitospuheita pidettäessä muistutettiin, että päivittäisessä työssä jokainen palvelukokemus, jokainen kohtaamisen hetki on ainutkertainen, ja siksi arvokas. Hyvin tehdylle työlle on helppo järjestää tekemisen arvon mukainen juhla. Kun tietää, kun on itse päässyt katsomaan ja kokemaan mitä eläinten hyvä kohtelu, purupohjalla tonkiva tyytyväisen oloinen lauma, käytännössä tarkoittaa, on helppo asiasta asiakkaille kertoa. Benjamin lihatorin palvelevien lihatiskien henkilökunta ei ole vain myynnin ammattilaisia, vaan he tuntevat niin kasvatusprosessin kuin liharuokien valmistuksen. Vaikka koko prosessi pyörii tuon viljapossun ympärillä, on työ kuitenkin ja ennen kaikkea ihmisten kohtaamista. Joskus kohtaaminen on pikainen, 200 grammaa palvilihaa, toisinaan vaihdetaan reseptejä ja valmistuskikkoja ja kokemuksia. Hyvin pidettyä arkea Vaikka punamultainen maatilatori Iitissä ja uuden ajan lähiruokatori Heinolassa ovat erilaisia paikkoja, on niissä paljon samaa: tekemisen aito henki, kokemisen vilpittömyys, reiluus. Erilaisuus korostuu asiakaskohtaamisissa. Siinä missä Kausalassa torille tullaan kuin maaseudulla naapurikyläilyyn, entuudestaan tunnetaan, juodaan kahvit ja vaihdetaan kuulumiset ja siinä sivussa hoidetaan asioitavat asiat, Heinolassa ollaan enemmän julkisella kauppapaikalla, ostokset voi tehdä omaan tahtiinsa ja virtaviivaisesti aivan kuin kaupassa käydessä yleensäkin. Paitsi että tunnelma on jotenkin erilainen, Tänään ei tekoja vaan juhlapuheita. Eilaa ja Ismoa onnittelevat ja kiittävät Sirpa Rytkönen, Irma Lautala, Elina Lahti, Katri Patjas, Antti Pusa, Pia Närhi, Liisa Hakku, Pekka Riipinen ja Jarmo Närhi

9 ihan kuin kaupassa käynti olisikin miellyttävä kokemus, eikä arkista pakkopullaa. Hyvältä tuntuu myös asioiden hyvin tekeminen. Joka päivä on lupa tehdä asiat niin hyvin kuin osaa. Kun Nuutisen Matti, Benjamin Lihatorin ensimmäinen lihamestari aloitti tiskin myyntikuntoon laiton, ei siinäkään säästelty aikaa eikä vaivaa. Kaiken pitää olla just eikä melkein. Ja uusi henkilökunta on oppinut pian talon tavoille. Jauhelihakulhojen otinkauhat asetetaan aina takaisin samaan paikkaan ja asentoon mistä ne on otettukin, kulhot ovat vierekkäin ja kauhat yhdensuuntaisesti. Laatu syntyy yksityiskohtien laadusta. Ei asiakas huomaa, että kauhat ovat rivissä, mutta lihatiskin äärellä jokainen asiakas voi kokea, että tiski on parhaimmillaan juuri häntä varten. Kun Vierumäen Rampsin hyväntuulinen keittiömestari Lasse Walther tulee kysäisemään kaslerin onnistumisesta ja kertomaan jälkiruokaherkusta iloinen kiittely vie keskustelun tekemisen iloon. Benjamin Lihatori on työyhteisö, jossa tekemisessä on ilo, huumori ja hyväntuulisuus mukana. Vaikka välillä kiire ja paineet meinaavat hymyn hyydyttää, on porukan yhteishenki sellainen, että hyvä mieli palaa väkisinkin. Myönteisyys ruokkii hyvää mieltä ja sen arvon Benjamin väki ymmärtää. On mukavaa tehdä mukavassa porukassa töitä. Töihin menee mielellään, ja pilke silmäkulmassa on asiakkaiden kohtaaminenkin helpompaa. Elämiseen liittyy, tiskin kummallakin puolella, monenlaisia asioita, iloisia ja surullisia ja nämä asiat ovat mukana palveluhetkessäkin. Hyvällä yhteisöllisyydellä näistä kohtaamisista tulee myönteisen inhimillisiä. Ja toisaalta, grillimakkarat voi käydä ostamassa ilman sen suurempia elämänpohdintoja. Kun kahvit ja avecit on juotu, on aika päättää leppoisa ilta. Huomenna on uusi päivä ja uudet kohtaamiset. Yhteenvetona todettu etuoikeus saada tehdä tätä työtä ja Eilan ja Ismon tsemppaus: 15 vuotta on vasta hyvä alku, saattelevat väen kotimatkalle. Jos kaikki olisikin tällaista: hyvin pidettyä, hyvin herkullista, hyvin palveltuna ei elämä olisi ollenkaan hassumpaa. Benjamin Lihatori Oy on Eeroloiden vuonna 1995 perustama perheyritys. Ismon isoisä Benjam Eerola osti Heikkolan tilan luvulla ja siitä saakka Benjamin possua on tilalla tuotettu. Heikkolan sikaloissa possut kasvavat lajinmukaista elämänmuotoa noudattaen syöden omilla ja lähitilojen pelloilla viljeltyä ohraa, kauraa ja jälkiruokaheinää. Hyvin pidetyn possun saparo kiepahtaa sykkyrälle ja possu tonkii onnellisena yli puolen metrin paksuisella purupatjalla. Benjamin Lihatori Oy on osakkaana LihaREM Oy:n pienteurastamossa, joka valmistui Kausalaan vuonna On tärkeää, että kuljetusmatkat ovat lyhyitä ja että kuljetusten ajaksi eri laumojen jäseniä ei sekoiteta keskenään. Niin sikojen ei tarvitse taistella paikkaansa laumassa vaan stressittömyys säilyy elinkaaren alusta loppuun Benjamin Lihatorin ensimmäinen ja alkuperäinen palveleva lihatiski toimii Benjamin Maatilatorilla Iitin Kausalassa. Benjamin Lihatori on voittanut Suomen Paras Lihaosasto kilpailun ja hyvinpidetty Benjamin viljapossu on valittu Suomen parhaaksi raaka-aineeksi. Benjamin Lihatorin lihatiski on ansainnut oikeuden erittäin arvostettuihin, kulinaristisen maailman arvostamiin ja vaikeasti saavutettaviin Chaine des Rotisseurs järjestön rotissöörikilpiin. Iitin Kausalassa sijaitseva Benjamin maatilatori on avoinna torstaista sunnuntaihin. Talon sydän on lihatori, myynnissä pientuottajien tuotteita noin 150 yritykseltä Heila Lähiruokatorilla Benjamin Lihatorin palvelutiskissä on tarjolla myös Lasse Lukkarin possunlihaa Anjalankoskelta. Naudanlihaa ostetaan yksityisiltä lihatukuilta ja tuottajilta suoraan, mm kyyttöä Leiramolta Iitistä. Lampaan lihaa saadaan Lammastila Kollilta, Polson Lampaalta ja luomulampaanlihaa pääsiäiseksi Bovikista. Heila Lähiruokatori sijaitsee helposti saavutettavissa, Helsinki- Järvi-Suomi reitin varrella Heinolan moottoritien pohjoisessa Vuohkallion liittymässä. Heila on auki joka päivä ja siellä on lähiruokatorin lisäksi Pihamaiden Viini-Heila tilaviinimyymälä, lähes 200 yrityksen herkkuja ja kädentaitoja sekä taukokahveja ja ruokailua varten Cafe -Heila. Benjamin Lihatori Oy, avoin yhtiö vuoteen 2009 saakka. Perustettu 1995, omistajat Eila ja Ismo Eerola Liikevaihto v ,2 miljoonaa Palkkalistoilla vakituisesti 5 kokoaikaista ja 5 osa-aikaista liha- ja kaupanalan ammattilaista, kausityöntekijöitä

10 Joken Kalajuttu Teksti Eila Eerola Kuvat Rami Toivonen Benjamin Maatilatorilla kalapuodin tiskin takaa löytyy aina hyväntuulinen kalakauppias. Jokke, eli Kivelän Jouko Kotkasta, seuraa työssään vanhempiensa jalanjälkiä. Joukon vanhemmat Anna- Liisa ja Kalevi Kivelä möivät kalaa Maatilatorin pihassa jo reilut viisitoista vuotta sitten. Kalamyynti on jatkunut tauotta vuosien ajan, kehittynyt ja laajentunut. Nykyisin Kalatori on avoinna torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin. Joukon Kalatori on toiminut jo vuoden verran laajemmissa tiloissa piharakennuksessa. Muutos toi tullessaan kalan savustusuunin paikan päälle ja niinpä aamun ensi kulkijat näkevät piipusta kiemurtelevan savun ja tuntevat veden kielelle tuovat herkulliset tuoksut. Voisiko kesäpäivän ruuanlaitto paljon helpompaa olla kuin hakea lämmin, juuri uunista tullut savulohi ja kiehauttaa seuraksi uudet perunat? Joukon Kalatorin varsinaiset tuotantotilat sijaitsevat Kotkassa, Karhulan Jumalniemessä. Rannassa on sana, joka vilahtaa Joken puheissa kuulumisia vaihdettaessa. Vuosikymmenten takaa tutuiksi tulleet paikalliset kalastajat tuovat saaliinsa Jokelle aamuisin ja iltaisin. Jouko on vastaanottamassa saaliita, jotka on saatu verkkoja, rysiä, trooleja ja paunetteja käyttäen. Jouko ostaa kalaa perattuna ja pyöreänä, jäittää saman tien ja tekee suunnitelmat kalan myynnistä tuoreena tai jatkojalostamisesta. Alkuviikosta Joukolla riittää kiirettä Jumalniemen tuotantotiloista tapahtuvan laitosmyynnin ansioista. Asiakkaina on suurkeittiöitä ja ravintoloita laidasta laitaan. Yhteistyö on tiivistä myös kalayrittäjien kesken, erityisesti Lauri-veljen kanssa, joka myy kalaa Kotkan torilla. Loppuviikon päiville kertyy pituutta, aamuvarhaisella on vilkkain aika kalasatamassa, sitten kalakuorman pakkaaminen autoon ja nokka kohti Iittiä, missä asiakkaita ja touhua riittää. Iitistäkin löytyy paikallisia ammattikalastajia, jotka tuovat esimerkiksi Kymijoen muikkuja myyntiin todella pyyntituoreena. Joukon Kalatorilla myytävästä kalasta tuoretta on kaksi kolmasosaa ja jalostettua kolmannes. Valikoimasta löytyy ahventa, kuhaa, haukea, siikaa, muikkua, silakkaa, kirjolohta, merilohta, jopa kampelaa, madetta, nahkiaisia ja ankeriasta, kutakin ajankohdasta riippuen. Savustettuna on tarjolla lohta monessa muodossa: valkosipulin, juustojen, ja pippureiden maustamana sekä tietysti ainoastaan suolalla maustettuna. Erikoisempia herkkuja ovat aurajuustoiset lohiruusukkeet, Joukon kalatahna ja suosituimpia kenties silakkapihvit, joita kerran ostettuaan tulee aina hakemaan uudestaan. Tuotekehittely on haastavaa puuhaa ja joskus puolivahingossa tehty tuote jääkin valikoimaan pysyvästi, kuten kävi silakkapihveille. Kalakauppiaan oma kalastaminen on vuosien mittaan jäänyt, mutta valtaisa määrä kalamuistoja on ehtinyt karttua. Onkimista pikkupoikana rantakiviltä, rysien kokemista pimenevällä merellä tai tyrskyjen nautintoa troolin päällä. Lähes jokainen meistä on ainakin ongen vapaan tarttunut ja odotellut saaliin nappaamista. Joukon Kalatori on kuitenkin varma kalapaikka, aina löytyy herkkuja. Kuinka mukava onkaan ostaa kala, kun samalla saadaan rupateltua viimekertaisista ostoksista valmistuneet ruokalajit, uudet kalavinkit ja kuullaan joka kerta joku mukava toivotus, herkutelkaa, nauttikaa. Joukon Kalatori Jouko Kivelä puh

11 Benjamin Hyvinpidetyistä possuista - hyvää moneen Lihamestari Pekka Riipinen kasler lapa selkäosat kylki paisti kinkku potka sorkka Benjamin hyvinpidetyt porsaat tulevat lihatiskiimme omalta tilaltamme, jossa ne ovat saanet elää rikasta elämää lajilleen tyypillisissä olosuhteissa laajassa purupohjasikalassa nauttien koti- ja lähipeltojen viljaa ja heinää sekä hyvää huolenpitoa väljissä oloissa. Lähipeltojen viljalla kasvatettu liha sisältää monipuolisesti ravintoaineita, mm. proteiinia, B-ryhmän vitamiineja, A-vitamiinia, rautaa, magnesiumia ja kaliumia. Vaikka porsaanliha mielletään rasvaiseksi, totuus on kuitenkin hivenen toinen. Lihassa oleva rasva on pääosin näkyvää lihasten pinnalla olevaa rasvaa, joka on helppo poistaa ja näin Kuvat Rami Toivonen jäljelle jää lihasta, jossa on rasvaa vain 0 4%. Rasva kannatta poistaa kylläkin vasta kypsennyksen jälkeen, koska se pitää lihan kysyessä mehukkaana, ja antaa myös paistokseen hyvää makua. Benjamin hyvinpidetty viljapossu kypsyy nopeasti, eikä vaadi pitkää raakakysytystä. Lihas on rakenteeltaan pehmeää ja perus- potka maultaan mietoa lihaa, joka on myös helppo maustaa vaikka vähän tulisemmaksikin. Myös hyvänmakuinen rasva kypsyy herkulliseksi syötäväksi. Käyttötapoja on lähes rajattomasti alkaen kyljyksistä, joulukinkusta ja läskisoosita päätyen maittaviin erikoisherkkuihin ravintolamaailman huipulta kuten esim. hyytelöityihin possunposkiin. Hyvinpidetyn viljapossun paistijauheliha on todella mahtava lihapullien raaka-aine, tai nahallinen luuton possunniska mitä mainioin rosvopaistiliha. Käyttövinkkejä tälle mainiolle tuotteelle löytyy paljon eri ruokaohjeista ja myös kyselemällä osaavalta henkilökunnaltamme. Kasler ja etuselkkä sopii hyvin erilaisiin haudutettaviin ruokiin, mainio grillipihvin raaka-aine Lapa haudutettaviin ruokiin, kokonaisena paistettavaksi tai luuttomiksi grillipihveiksi Potka Hernekeittoon ja lihahyytelöön, pataruokiin, myös eurooppalaisittain kokonaisena paistettavaksi Sorkka Lihahyytelöön, kokonaisena keitettäväksi Selkä Kokonaisena uunissa paistetavaksi, kyljyksiin ja fileinä pihveihin Sisäelimiä Nautakuutiot Possukuutiot Possun paisti Lampaan jauheliha Sika-nauta Naudapaisti Possunpaisti Possunsoppaluut Kylki Luullisena grillikyljeksi, luuttomana kastikkeisiin, pataruokiin ja laatikoihin Paisti Suikaleiksi tai kuutioiksi pataruokiin, viipaleina pihveiksi, kokonaisena paistettavaksi Kinkku Kokonaisena paistettavaksi, paloina pataruokiin, viipaleina pihveiksi Jauheliha Valmistetaan possun paistista, kinkusta jaa lavan isoista lihaksista. Sisältää rasvaa alle 8% eikä ollenkaan sidekudosta. Soveltuu esim. lihapulliin, laatikoihin, kastikkeisiin jne. Naudan ydinluut Naudan sisäpaisti Leivitetty leike Naudan sisäfile Lapapaisti Porsaan ulkofile Porsaan sisäfile Porsaan kasler Kylkisiivut Fileselkä Lapa Kylkipala Selkäsilava Potkakiekko Suolalapa Naudan osso bucco Lampaan kyljys Lampaan potka Porsaan kyljys Pennan kyljys Grillikyljys Grilliluut Etuselkä Possun sorkat

12 Teksti Riikka Salokannel Kuvat Rami Toivonen Mooseksen Vilja, luomua, spelttiä ja valmiita tuotteita Vuoden luomuyrittäjien, Pirjo Vesimäen ja Heikki Vainion ei tarvitse olla huolissaan, vaikka Töölön torilla millainen komissaari kyselisi tuotteidensa alkuperästä ja laadusta. Ei kommervenkkejä, eikä ujuttamista vaan aitoa luomua, sataprosenttisesti sitä mitä luvataan, on heidän speltti- ja maatiaisviljatuotteidensa sisältö. Spelttimyslipakkauksen kyljestä voi Mooseksen Viljan tarinan lukea. Miten pohjoisessa Kymenlaaksossa, Pyhäjärven rannalla oli 1700-luvulla Sambon ratsutila. Tilalla oli riuskaotteinen renki Mooses. Vähän Pohjantähti-trilogian tavoin, hänen tarvitsi vain raivata Kimolanlahden toisella puolen sijaitsevat takamaat pelloksi, niin torpan oikeudet olisivat saatavissa: talvista raadantaa kirveellä ja sahalla, kesällä kuokalla ja lapiolla. Kylällä torppaa alettiin kutsua Mooseksenmaaksi luvun alussa alueelta lohkottiin ensimmäiset itsenäiset tilat joista yhden nimeksi tuli Mooses. Tuon työteliään Mooseksen raivaamilla pelloilla kasvaa nyt luomuna vanha, arvokas viljalaji speltti. Heikki ja Pirjo joutuivat vuorollaan miettimään, miten 48 hehtaarin tilalta elanto irtoaisi. Pelkkä viljely ei elättäisi kahta. Erikoisviljojen viljelyyn erikoistuminenkaan ei riittäisi. Viljelymaata pitäisi olla parisataa hehtaaria, jotta se olisi kannattavaa. Luomuviljelyyn vaaditaan vuorottelua. Vain 1/3 pelloista voi kerrallaan olla yhden viljalajin viljelysmaana. Vuosittain reilu 15 ha on speltillä. Uutena lajina maatiaisohra on toisena lajikkeena ja kolmantena kysynnän mukaan jotain muuta. Oma jatkojalostus, luomutuotanto, erikoisviljat ja lähiruokaketju olivat ratkaisuna haasteeseen. Pariskunnan lisäksi suoran toimeentulon tuotannosta saa yksi osa-aikainen työntekijä, välillisiä toimijoita työllistyy kymmeniä myllyltä, viljan, vihannesten ja hedelmien sopimustuottajiin, maatilatoreilta ja kaupan henkilökunnasta Itellaan. Postikin saa näin omansa hoitaessaan jakelun etäisimpiin kohteisiin. Vain viidennes tarvittavasta speltistä pystytään tuottamaan itse. Lähiruoan määritelmä saa uuden vivahteen Heikin kertoessa oman kriteerinsä. Muilta tiloilta tulevan viljan ajavat isännät itse traktoreillaan. Mysliin tarvittavat omenat tulevat kauempaa Paraisilta, vihannekset luomupuutarhoista Sipoosta, myllytyspalvelut Vääksyn Myllystä ja Multahovin Myllystä Valkealasta. Oman tuotannon ja jatkojalostuksen kehittäminen ei olisi ollut mahdollista, ellei Kymenlaaksossa olisi ollut hyviä maatilatoreja. Nykyisin jälleenmyyjiä on nelisenkymmentä, kaukaisimmat Turku, Oulu, Nurmes, Hamina kehällä, suurimmat Helsingissä ja Heinolassa. Heila ja Helsingin Ruohonjuuri ovat myymälöitä, joista Mooseksen viljan tuotteita myydään eniten. Asiakkaat osaavat todella arvostaa laatua, luomua ja raaka-aineiden puhtautta. Tuotteiden kemikaalittomuus johtuu paitsi luomu-tuotannosta myös siitä, että suomalaisen luonnon omaa tuholaistorjuntamenetelmää, pakkasta käytetään hyväksi. Varmasti kuorintakoneen käyttäjän tai ryynien ja hiutaleiden pakkaajan olisi mukavampaa työskennellä sisälämpöisessä hallissa, mutta tuottajat sietävät pakkasen työmaallaan, koska tietävät siten välttyvän tuholaistorjunta-aineiden käytöstä myös jatkojalostusvaiheessa. Itsenäisyys on ilo Vaikka Mooseksen tavoin Mooseksen viljan väeltä edellytetään riuskaotteisuutta ja ahkeruutta, on tekemisen vastapainona itsenäisyyden ilo ja sosiaaliset kohtaamiset. Heikki nauttii paitsi tuotteiden jakelusta, myös niiden esittelystä. Opettelin keittämään esittelypuurot, jotta voin esittelyt kunnialla hoitaa. Minulla on tarve olla ihmisten kanssa tekemisissä. Maistattaessa pääsee juttuun niin monenlaisten, mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Myös maatilatorien ja muiden myymälöiden henkilökunnasta on tullut tärkeä yhteisö, en haluaisi vain kuljeskella itsekseni pellon laitaa, kuvailee Heikki työnsä parhaita puolia. Pirjo puolestaan taitaa sielultaan olla tuotekehittäjä. Ongelmatilanteetkin on osattu käyttää eteenpäin menemisen vauhdittajaksi. Olemme olleet onnekkaita. Aina kompastuessa on tullut kompastuttua nokka menosuuntaan päin kuvailee Pirjo asennettaan. Koko ajan asioiden eteenpäin vienti, uuden kehittäminen on mielessä. Jos 9000 vuotta vanhasta speltistä on kehittynyt nykyaikainen tuoteperhe, on uutena kehityskohteena 3500 vuotiaan kuorettoman maatiaisohran kasvattaminen ja jatkojalostaminen tämän päivän tuotteiksi. Hiutaleet ovat nyt kauppojen hyl- lyillä. Tuote oli MTT:llä testattavana. Kuituprosentti oli 19,9% valkuaisainetaso 16-17%. Tuotteiden kriteereiksi ei riitä pelkästään se, että ne ovat läheltä, ei edes se, että ne ovat luomua. Niiden on oltava myös parempia. Vaikka luomuyrittäjä pariskunnan arki ja kohtaamiset liittyvät usein työhön, aamukahvilla keskustellaan myllyaikojen varauksesta ja jakelupäivistä, osaavat Pirjo ja Heikki myös irrottautua arjestaan. Matkoilla tutustaan mieluusti toisiin maataloustuottajiin, tanskalaisen luomutuottajan arjessa on yhtäläisyyksiä joskin myös eroja meikäläiseen. Teatterissa tai oopperassa unohtuvat jyvät ja akanat. Siellä unohtuu arki ympäriltä ja voi uppoutua tarinoiden ja musiikin vietäväksi. Ja kun paluu arkeen koittaa, on hyvä summata tehtyä: Kertaakaan ei ole tullut mieleen lyödä rukkasia naulaan ja jos nyt oltaisi tilanteessa, jossa mietittäisi lähdettäisikö tähän touhuun, niin lähdettäisiin ja tehtäisiin juuri niin kuin on tehty. Väinö Linnan Pentinkulma-tarina ei tainnutkaan loppua kolmanteen osaansa, vaan se jatkuu kymenlaaksolaisella luomutilalla, Mooseksenmaalla

13 Pekka Väisänen Kirjoittaja on Maa- ja Metsätalousministeriön viestintäjohtaja, jonka harrastuksiin kuuluu majakoiden ja luontokuvaksen ohella suomalainenruoka. Kuva Iitinseudun arkistosta, Johanna Seppälä Lähiruoka on edullinen ja maukas tapa parantaa maailmaa Ruokaan voi suhtautua monella tavalla. Monelle se on vain välttämätön rahanmeno ja pakollista polttoainetta keholle. Monelle se on intohimo. Kuulun itse jälkimmäiseen ryhmään. Olen nyt viisikymppisenä rajummin koukussa ruokaan kuin koskaan aiemmin. Se näkyy siten, että haluan tietää ruuan alkuperän ja tarinan, mieluiten myös kasvot ruuan takana. Mutta tietysti haluan myös tuntea ruuan hyvän maun. Korostettakoon, että juuri ison asuntolainan ottaneena joudun pitämään kukkaronnyörit tiukalla. Se ei kuitenkaan estä minua nauttimasta mainiosta lähiruuasta. Ruokaa kun ei tarvitse ahtaa kurkusta alas kohtuuttomasti. Sorrun kyllä kohtuuttomuuksiinkin. Jos saan hyvää, aitoa suomalaista käsityönä leivottua ruisleipää, kokonainen leipä menee kyllä vartissa hyvän luomumaidon ja täysrasvaisen edamin kera. Toki lähiruoka on tavallista kalliimpaa. Tuotantokustannukset ovat pienemmissä yksiköissä suuremmat, ja ruuan tuottamiseen käytetään parempia tuotantopanoksia. Mutta jos tällaisista raaka-aineista valmistaa itse ruokaa, ei lopputulos ole todellakaan kallis. Lähiruuan hintaa miettiessä kannattaa muistaa muutama tärkeä asia. Ensiksikin lähiruuan hinnassa maksetaan eläinten hyvinvoinnnista. Esimerkiksi Benjamin possutila Kausalassa on kuuluisa siitä, miten hyvin isäntä Ismo possujaan kohtelee. Rapsuttelee, jutustelee, taitaa vähän leikkiäkin possujen kanssa. Tulos tästä näkyy, ja maistuu myöhemmin possun lihassa. Väitän, että ihminen voi kaupassa vaikuttaa enemmän maailman tulevaisuuteen kuin vaaliuurnilla. Eläinten hyvinvoinnissa tämä näkyy erityisen hyvin. Lähiruokaa ostamalla voit varsin helposti tarkistaa, mitä eläin on syönyt tai elänyt. Sen kun kilautat tuottajalle, jonka nimi tuotteen kyljessä on. Hyvässä lykyssä voit ostaa ruokaa suoraan tilalta, kuten olen itse hankkinut luomunautaa kärköläiseltä tilalta. Toinen tärkeä tekijä on ruuan alkuperä. Käytännössä vain ostamalla lähiruokaa voit tietää, mistä ruoka tulee. Sen sijaan kun siirrytään vaikkapa vain kansalliselle tasolle, et voi tietää edes maakunnan tarkkuudella mistä ruoka tulee. Minulle alkuperän tuntemisella on suuri merkitys. Kun olen käynyt Ari Puurin kanalassa Kouvolassa ja nähnyt, miten hienosti Ari kanojaan kohtelee, ja miten hyvin ne viihtyvät, on itsestään selvää että suosin Puurin tilan munia verrattuna kasvottomiin bulkkimuniin. On hassua, että usein ihmiset haluavat pihistää esimerkiksi 5-10 senttiä maidon litrahinnassa tai perunan kilohinnassa, mutta eivät tule ajatelleeksi että pelkästään lehtihyllystä ostetun kuuden euron aikakauslehden tai kissan valmiin gourmet-aterian hinnalla syöt ehkä viikon parempaa lähiruokaa. Tällaisia arvovalintoja on ilo tehdä ja lähteä kaupasta edes hieman keveämmin mielin kuin muuten tekisin tässä alavireisessä maailmassa jossa huonot uutiset elinympäristömme tilasta seuraavat toisiaan. Mutta palataanpa makuun. Useimmiten lähiruokaa varastoidaan lyhyemmän aikaa kuin teollisia tuotteita. Ketju pellolta tai vedestä pöytään on lyhyempi. Esimerkiksi tuoreessa kalassa, lihassa ja vihanneksissa on juuri näin, ja sen kyllä maistaa. Sem lisäksi on ilo jutella esimerkiksi Heilassa ja Benjamin tilatorilla asiantuntevien myyjien kanssa makkaroiden ominaisuuksista tai miettiä yhdessä, mistä sunnuntaiaterian valmistaisi. Kotimarketissa sellaista mahdollisuutta ei ole. Myös leipomotuotteissa tuoreus on valttia. Mieliharrastuksiini kuuluu poikkeaminen Heinolan Myllyojalla Kaijan Kotileipomossa aina kun ohi ajan. Soitan yleensä etukäteen kysyäkseni päivän tarjonnasta. Kaijalta saan uunituoreet ruisleivät ja vaaleat leivät suoraan hyllystä, pakkaamattomina ja siten rapeina. Onpa vastaava liike, Kanniston Leipomon myymälä, työmatkani varrella Helsingissäkin. Toivon hartaasti, että tuore, paikallisella reseptillä leivottu lähileipä nousee kunnolla taas arvoonsa. Kuten lukija varmaan edeltä huomasi, ruoka on minulle iloinen asia, ja soisin se olevan sitä yhä useammalle. Rohkeasti vain kokeilemaan ruuanlaittoa ja uusia makuja. Lähiruuasta valmistamalla ateriasta tulee varmasti nautinto! Iitin Hevosystäväinseura ry Vuonna 2009 Iitin Kunnanhallitus muutti Elämysiittiläisen valintasääntöä niin, että yksittäisen henkilön sijasta voidaan kunniamaininta antaa myös iittiläisille yhdistyksille. Iitin Hevosystäväinseura on tarjonnut elämyksiä Iitissä jo reilut sata vuotta. Seuran perustamisvuodeksi on merkitty 1906, silti jääraveja Iitissä on tiettävästi ajettu aina vuodesta 1870 alkaen. Kausalan Ravilinna valmistui vuonna 1923 ja ensimmäiset viralliset ravit Kausalassa ajettiin uudella raviradalla vuonna Vuodesta 1941 lähtien Helluntairavit ajettiin 30 vuoden ajan kaksipäiväisinä, jolloin hevosväkeä saapui runsaasti Kausalaan ja Iittiin seuraamaan kilvanajoa. Kuusikymmentäluku oli Iitissä ravien kulta-aikaa, koska ravipäiviä Kausalassa oli vuodessa neljä: kaksipäiväiset Helluntairavit ja samoin kaksipäiväiset ravit heinäelokuussa. Vuonna 1971 siirryttiin yksipäiväisiin Helluntairaveihin ja 1976 lähtien aina tähän päivään asti ovat Helluntairavit olleet vuoden ainoa ravipäivä Kausalan raviradalla. Kausalan Helluntairaveilla on vankka kannattajakunta. Raveihin tullaan ja on aina tultu seuraamaan hienoa hevosurheilua, nauttimaan alkukesän paisteesta tai sateesta ja ennen kaikkea seurustelemaan ja tapaamaan tuttuja samanhenkisiä iittiläisiä, kesäiittiläisiä ja ulkopaikkakuntalaisia. Kausalassa tapaa vielä tänäkin päivänä aitoa, jäljittelemätöntä hevosmiestunnelmaa, jota ei enää löydy suurista ravikeskuksista. Pääosan esittäjät eli hevoset ovat lähellä yleisöä kaikkien ihailtavina. Kausalan Ravit on suosittu tapahtuma myös ravialan ammattilaisten keskuudessa. Valinta vuoden Elämysiittiläiseksi on ennen kaikkea tunnustus kaikelle sille talkootyölle, jota Kausalan Ravien hyväksi on vuosikymmenien aikana tehty. Näin mittavien tapahtumien järjestämiseksi on tarvittu suunnaton määrä innostunutta asiaan vihkiytynyttä talkooväkeä. Kiitos Kausalan ravielämyksestä kuuluu niin nykyisille, entisille ja vuosien saatossa poisnukkuneille hevosyhdistysihmisille! Talkootyö on kaikilla yhdistyksillä hiipumassa - toivottavasti väliaikaisesti -, mutta Hevosystäväinseura järjestää tänä vuonna ja pyrkii järjestämään ensi vuonna ja siitä eteenpäin ainutlaatuisen raviurheilutapahtuman jälleen helluntaina iittiläisen yleisön nautittavaksi! Tuija Pesonen 24

14 Hyvän ruuan ystävät onnittelevat 15-vuotiasta Lihatoria Palviliha Oy Koria Lihakonttori Oy Helsinki hyvin pidettyä brandin hallintaa 26

15 Kehittynyt keskustaajama Kausala Uusia tontteja ja vuokra-asuntoja Hyvätasoiset peruspalvelut Vauvaraha jokaiselle Iittiin syntyvälle lapselle Monipuoliset mahdollisuudet harrastamiseen Musiikkijuhlat kesäkuussa Toritapahtumat jne. ( Tapahtumat) Tonttien ja vuokra-asuntojen esittely ww.oikotie.fi -palvelussa OmaKylä Vuolenkoski Omakotitontteja kehittyvän kylän ranta-alueella Ota yhteyttä! Iitin kunta Menestyvää yhteistyökumppaniamme Benjamin Lihatoria onnitellen!