jä? City Folkhögskolanin dokumenttielokuva-linjalla

Transkriptio

1

2 Miltä kaupungit näyttäisivät, jos niissä ei olisi mainoksia? Millainen Helsinki olisi ilman valokylttejä, joulun ajan alusvaatejulisteita, katukuvaan viskattuja mainoslauseita ja brände- jä? City Folkhögskolanin dokumenttielokuva-linjalla opiskelevat Mikael Aaltonen ja Daniel Nikander kokeilivat ideaa. Tällä sivulla esitetyt kuvat on otettu heidän kuvaamastaan dokumenttielokuvan materiaalista ennen kuvankäsittelyä ja sen jälkeen. Halusimme kertoa, miten paljon ulkomainonta vaikuttaa Helsingin keskustan ilmeeseen, Aaltonen ja Nikander kertovat lopputyöstään. Dokumentissa sivutaan kysymystä kaupunkitilan hallinnasta. Lisäksi siinä pohditaan, miten ympäristö ja mainonta vaikuttavat ihmisiin.

3 3 Ympäristövastuun sietämätön keveys Sisällys Meidän piti tehdä lehti ympäristöongelmista mutta toisin kävi. Tulikin juttuja ihmisistä vailla asuinpaikkaa, mainoksista riisutusta kaupungista ja tietoko neista. Pääsimme lukemaan lihapullista, lentokoneista ja tupa koinnista. Eräs kirjoittaja pohti, ovatko siivet sellainen saavutettu etuus, joka pitäisi säilyttää seuraaville sukupolville. Toinen vaati, että vihreän idealismin sijaan meidän tulisi puhua työstä ja tuotannosta. Kolmas halusi laittaa kestävän kehityksen käsitteen jää hylle ja tilalle yksinkertaisesti kohtuullista elämäntapaa. Pääkirjoitusta laatiessamme oli todettava, ettei meillä ole yhtään juttua ympäristöstä. Ei ole ympäristöä, josta voisimme puhua kokonaisuutena ja kerralla. Ympäristö on ihan kaikkialla ja kaikki: se rönsyää eri kysymyksiksi ympärillemme. Niin sanotut ympäristöongelmat tarkoittavat usein sitä, että joku tai jokin jossain kärsii. Kun kärsijä kertoo tilanteestaan, ei hän puhu mistään abstraktista ympäristöongelmasta. Hän taistelee arkisia asioita, kuten veden puutetta, sairauksia tai pelkoa vastaan. Orangit, jääkarhut ja liito-oravat eivät edes kerro ongelmistaan. Niiden viimeiset edustajat kuolevat hiljaisuudessa, ellemme me puhu niiden puolesta. Lähdetään tästä: ympäristö on meidän olemassaolomme aineellinen perusta. Silti liian usein sanotaan, että ympäristöstä voidaan huolehtia vasta, kun talous on ensin saatu kuntoon. Kuulemma kyse on luksuksesta, josta vain eliitin huolettomilla kersoilla on varaa huolestua. Kuitenkin alkuperäiskansoilla on yleensä ollut varaa elää sopusoinnussa ympäristönsä kanssa. Miksei meillä ole? KUVA: TAIKA ILOLA Voisiko ongelma olla seuraava? Ympäristöongelmien ratkaisussa on liian pitkään painotettu henkilökohtaista herätystä ja tietoisuutta. Emme me ratkaise haasteita tekemällä ympäristöliikkeestä lahkoa, johon kaikkien pitää liittyä. Ei jääkarhuja ja ympäristöpakolaisia pelasteta tekemällä ympäristöongelmista henkilökohtaisen elämän valintoja. Yhteiskunta on niin monimutkainen, että maitopurkkia ostaessaan ei luonnostaan huomaa, miten se vaikuttaa entiseen uimarantaan tai ilmastoon. Vaikutukset tulee tehdä näkyviksi lainsäädännössä ja tuotteiden hinnoissa. Ympäristövastuullinen elämä saa olla helppoa. Itse asiassa sen pitäisi olla helpompaa kuin saastuttamisen, pilaamisen ja vastuuttomuuden. Ympäristösankarien kiiltokuvat joutavat mennä. Niiden sijaan kannattaa ponnistella vähän sen eteen, että saisimme helpotusta niin ympäristön tilaan kuin ympäristönsuojelun arkeenkin. HEIKKI KORPELA JA ANNUKKA BERG julkaisija: Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO päätoimittaja: Heikki Korpela p toimitussihteeri: Annukka Berg taitto: Essi Rajamäki webmaster: Markus Koljonen kirjoittajat: Markus Termonen, Leo Stranius, Antti J. Sipilä, Olli-Poika Parviainen, Emilia Numminen, Janne Länsipuro, Riikka Linna, Michael Laakasuo, Heikki Korpela, Mikko Itälahti, Juha Hytönen, Janne Helin, Annukka Berg, Eekku Aromaa kuvat: Taika Ilola, Sami Luoto, Markus Koljonen kiitokset: Daniel Mikander, Mikael Aaltonen paino: Art-Print oy/kokkola [2] Kaupunki ilman mainoksia [3] Ympäristövastuun sietämätön keveys [4] Tietoyhteiskunta hukkuu piihin ja paperiin [5] Luonnonsuojelijan haave [6] Hiilidioksidi ajaa ihmisiä kodeistaan [7] Ympäristö yhdistää riitapukareita [7] Kestävä kehitys ei kysy muutosta [8] Metsien tuhoaja, viljelytilan varastaja [8] 8 tapaa vihertää lähimmäisesi [10] Voiko ostamalla parantaa maailmaa? [11] Öljyhuippu vai huiputusta? [12] Eroon Itämeren levälautoista [13] Siivet saavutettu etu [13] Joukkoliikenne kasvuun! [14] Mikä ViNO? [14] Eroon vihreästä idealismista! [15] Minun ympäristöliikkeeni Kyllä: haluan luoda ja toteuttaa vaihtoehtoja. Pallosta ja sen asukeista on pidettävä huolta. (Katso myös ViNOn esittely sivulta 14.) Liityn Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton jäseneksi. Liityn jäseneksi verkossa osoitteessa Minun ei tarvitse postittaa tätä kirjettä. Haluan liittyä vain ViNOon. En halua liittyä Vihreän liiton jäseneksi enkä saada Vihreää lankaa. Vastaanottaja maksaa postimaksun Nimi: Katuosoite: Postinro ja -toimipaikka: Sähköpostiosoite: Vihreä liitto rp VASTAUSLÄHETYS tunnus Helsinki Puhelinnumero: Syntymävuosi: Paikallisyhdistysten jäsenmaksut vaihtelevat 0 ja 12 euron välillä. Tarkista tiedot tai puh. (09)

4 4 KUVA: MARKUS KOLJONEN, SERGEI KRASII, M. FRUGGO Puolijohteita valmistava laitos kuluttaa puhdasta vettä 6 8 miljoonaa litraa päivässä. Valmistusaineet: Naudanliha, vesi, sianliha, sipuli, korppujauho, soijaproteiini, peruna, kamara, mausteet, rypsiöljy, kasvikuitu, suola, glukoosi, maissitärkkelys, arominvahventeet, elintarvikeväri, aromi. Lihapitoisuus 47 %. Liha ja lihaan verrattavat valmistusaineet 50 %. Suolapitoisuus 1,4 %. Ympäristöjälki: Lihapullien pääraaka-aineen eli lihan tuotanto vaatii runsaasti energiaa. Yhden naudanlihakilon tuottaminen vaatii 5 20 kiloa jo sellaisenaan ihmisen ravinnoksi kelpaavaa viljaa. Myös kuljetuksiin kuluu energiaa. Vaikka kotimaisten lihapullien raaka-aineet ovat enimmäkseen kotimaisia, lihakarjan rehusta merkittävä osa on tuontisoijaa ja muita kaukaa tuotuja raaka-aineita. Rehujalostamon arvion mukaan % rehusta on ulkomaista alkuperää. Sosiaalinen jälki: Ainakin mainoksen mukaan esimerkiksi Saarioisten lihapullat ovat äitien tekemiä ja äideillehän tunnetusti voidaan maksaa hiukan isiä pienempää palkkaa. Elintarviketeollisuudessa naisten keskimääräinen palkka oli 10,63 euroa/tunti. EEKKU AROMAA Tietoyhteiskunta hukkuu piihin ja paperiin Onnistuneen markkinoinnin avulla ihmisille on myyty mielikuva tietokoneista, jotka ovat puhtaita ja saasteettomia osa ekologisesti modernisoitua yhteiskuntaa. Todellisuudessa tietokoneiden valmistaminen, kuljettaminen, käyttö ja käytöstä poistaminen tuottavat kaikki ympäristöongelmia. Tietotekniikan lisääntyminen ei ole tehnyt toimistoista paperittomia, vaan paperin kulutus on kasvanut entisestään. Internet ei toimi ajatuksen voimalla Viimeisen 25 vuoden aikana tietotekniikan kehitysvauhti on nopeutunut jatkuvasti. Yli puolitoista vuotta vanhoja koneita pidetään monissa yrityksissä ja kodeissa jo vanhentuneina. Puolitoista vuotta on myös karkeasti se aika, joka tarvitaan tietokoneiden suorittimien nopeuden kaksinkertaistumiseen. Myös uudet ohjelmistot suunnitellaan useimmiten juuri tehokkaimmille markkinoilla oleville koneille. Ja harva tulee ajatelleeksi, että esimerkiksi internet-palvelut ja tilauksenhallintajärjestelmät tarvitsevat tuekseen koneellisesti jäähdytettyjä palvelinhalleja, täynnä koneita ja reitittimiä. Elektroniikan rakentaminen vaatii paljon energiaa ja raaka-aineresursseja. Yhteen tietokoneeseen käytetään yli tuhatta eri materiaalia, joista monet ovat myrkyllisiä. Piirilevyissä käytetään lyijyä ja cadmiumia, monitorien kuvaputkissa lyijyoksideja ja litteiden TFT-näyttöjen valmistuksessa elohopeaa. Energiankulutus puolijohteita valmistavalla laitoksella on samaa luokkaa kuin asukkaan kaupungilla. Puhdasta vettä laitos kuluttaa kuudesta kahdeksaan miljoonaa litraa päivässä. Tietotekniikan nopea vanheneminen yhdistettynä sen valmistamisessa kuluviin resursseihin ja nopeaan globaaliin laajenemiseen on luonut valtavan elektroniikkajäteongelman. Euroopan unionin kansalaisen tuottaman elektronisen jätteen määrä koko eliniän aikana on arvioitu olevan noin kolme tonnia. Elektroniikkajäte on maailman nopeimmin kasvava myrkyllisen jätteen lähde. Se on kasvanut ongelmaksi etenkin kehittyvissä maissa, jonne länsimaat rahtaavat paljon käytöstä poistuneita tietokoneita. Askartele vanhasta tietokoneesta Linux-palvelin Ongelmaan on vasta viime vuosina alettu kiinnittää huomiota, ja tietoteknologisten laitteiden kierrättämiseen tähtääviä lakeja on alettu säätää. Vielä vuonna 2001 käytöstä poistetuista tietokoneista kierrätettiin alle kymmenen prosenttia, mutta tämän jälkeen monet länsimaat ovat asettaneet lakeja, joiden mukaan elektroniikkajätettä ei saa jättää kaatopaikoille. Tietotekniikan kierrättämisen tärkein muoto on koneen uudelleenkäyttö. Vanhan tietokoneen voi viedä usein maksutta tai pientä korvausta vastaan kaupungin kierrätyskeskukseen, joka myy toimivat osat eteenpäin konepaketteina. Toinen uudelleenkäytön muoto on tehdä vanhasta tietokoneesta esimerkiksi Linux-palvelin. Käytetty kannettava on ekovalinta Uuden tietokoneen ostamisessa kannattaa käyttää harkintaa. Jos

5 5 todella tarvitsee uuden ja tehokkaan koneen, on hyvä miettiä, millaisista osista koneen rakentaa, sillä esimerkiksi prosessorien ja näytönohjainten virrankulutuksissa on suuria eroja. Kirjoittaminen ja internetin selailu eivät kuitenkaan yleensä edellytä uutta konetta, vaan esimerkiksi vanha kannettava on usein ekologinen ja myös edullinen vaihtoehto. Esimerkiksi tuliterä kannettava Acer Ferrari 3400 kuluttaa puolen vuorokauden aikana lähes kaksi ja puoli kertaa enemmän virtaa kuin muutaman vuoden vanhempi kannettava Mac PowerBook G4 tai HP Omnibook XE2. Pöytätietokone ja näyttö taas kuluttavat lähes järjestään enemmän kuin kannettavat tietokoneet. Energiasyöpön koneen pitäminen aina päällä ilman virran säästötilaa voi vastata yhden kotitalouden sähkökiukaan lämmittämiskuluja vuodessa. Pelkkä kuluttajatiedon lisääminen tietotekniikasta ei riitä. Esimerkiksi kunnissa on hyvät mahdollisuudet pidentää koneiden ja ohjelmistojen käyttöikää. Kuitenkin niin kauan kun ympäristön pilaaminen on halpaa tai ilmaista, tulemme tuskin näkemään yrityksiä, jotka tekevät helposti korjattavia ja kierrätettäviä laitteistoja. Samoin puuttuvat ohjelmistotalot, jotka tekevät vanhemmillakin koneilla hyvin toimivia ohjelmistoja. Tietoteknologia ei ole ainakaan vielä lunastanut siihen liitettyjä ympäristötoiveita. Yhteiskuntaa sen sijaan tarvitaan nyt tekemään IT: stä vihreämpää. Tarvitaan lakeja, veroja ja tukia, joilla uusien laitteiden hankkimisesta tehdään epähoukuttelevaa ja vanhojen käyttöiän jatkamisesta kannattavaa. Luonnonsuojelijan haave Luonnonsuojelijan todellisuus on usein kamppailua rahavarojen puutetta, luontoa jyräävää maankäyttöä ja vääriä uskomuksia vastaan. Mikä olisi luonnonsuojelijan unelma? Mitä Juho Kytömäki Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiristä suojelisi, jos muiden mielipiteistä ei tarvitsisi välittää? Suojelisin 10 prosenttia Etelä- Suomen metsistä, kaikista metsäisistä luontotyypeistä. Väitteet siitä, että kaikki arvokkaat luontokohteet Etelä-Suomessa on jo suojeltu, ovat puhtaasti harhaisia. Pohjois- Suomessa suojelisin kaikki hakkaamattomat vanhat metsät. Suojelisin myös kaikki Suomen ojittamattomat suot, ja etenkin Etelä-Suomessa aloittaisin laajan projektin, jossa ojitettuja soita ennallistettaisiin takaisin luonnontilaan. Mikä olisi paras tapa suojella näitä alueita? Nykyisiä luonnonsuojelualueita tulisi laajentaa ja yhdistää toisiinsa. Syntymättömien lajien suojelua Pienten suojelutäplien perustamista voidaan arvostella lajiutumisteorioiden perusteella. Lajiutumisella tarkoitetaan lajien syntyä. Sen edellytys on, että alkuperäinen populaatio joutuu eristyksiin muista lajitovereistaan. Esimerkiksi vuoristojen synty ja joen uoman muutos ovat pilkkoneet alueita ja johtaneet lajiutumiseen. Nykyiset alueiden sirpaloitumiset ovat useimmiten ihmisen aiheuttamia ympäristönmuutoksia. Mitä pahaa nykytilanteessa on, lajiutumisen tutkija Tiina Särkinen? Ihmisen aiheuttamat muutokset kuten metsähakkuut, asutusalueiden ja maatalousmaiden laajeneminen tapahtuvat nopeassa tahdissa. Toisin kuin useimmat Tällöin suojeluun sisältyisi myös ennallistamista eli talouskäytössä olleiden metsien palauttamista luonnontilaan. Uhanalaisten lajien tuijottamista tärkeämpää on suojella luontotyyppejä ja kokonaisuuksia. Suurien kokonaisuuksien suojeleminen on tärkeää monimuotoisuuden, muutoskestävyyden ja myös metsien virkistyskäytön kannalta. Avohakkuu ei paljon virkistä. Mikä estää toteuttamasta unelmia? Mielestäni suurin ongelma metsiensuojelussa on metsäalan ja geologiset muutokset ihmisen teot eivät jätä lajeille tarpeeksi aikaa sopeutua. Siksi ne lisäävät lajien kuolemista sukupuuttoon. Mitä hyötyä lajiutumisen tutkimisesta on luonnonsuojelulle? Aktiivisia lajiutumisen keskuksia voidaan yrittää nimetä ja ottaa suojeluun. Esimerkiksi useimmat kansainväliset järjestöt kuten WWF keskittyvät tällä hetkellä lajikeskusten säilyttämiseen. Tulevaisuudessa DNA-tutkimus avaa uusia mahdollisuuksia. Lajien lisäksi voidaan alkaa suojella itse lajiutumisprosessia, mikä olisi luonnon kannalta ensiarvoisen tärkeää. Tiina Särkinen tekee Oxfordin yliopistossa väitöskirjaa Amiciasuvun systematiikka ja kasvien lajiutuminen Neotropiikissa. viranomaisten omaksuma käänteinen varovaisuusperiaate : ei nyt vahingossakaan suojella merkittävästi lisää, jos tulevaisuus vaikka osoittaisikin, että se oli turhaa. Etelä-Suomeen luvattiin kunnollinen metsiensuojeluohjelma jo Kansallisen metsäohjelman yhteydessä Kohta kymmenen vuotta on kulunut, eikä ohjelmaa näy eikä kuulu. EMILIA NUMMINEN OPISKELEE SUOMEN KIELTÄ JA KIRJALLISUUTTA HELSINGIN YLIOPISTOSSA ANTTI J. SIPILÄ Kirjoittaja on tietojenkäsittelytieteen opiskelija Kuopion yliopistosta Lähteet: EU-direktiivit 2002/95/EC N.N. Shachitanad: The ugly face of IT-artikkeli ( The Hindu-lehdessä). Microbitti ja MBNet Anton Ertl: How much electricity does a Computer consume? Kahdeksas ydinvoimala sijoitetaan Itä-Helsinkiin Perusteollisuus ry:n tänään julkaisemassa muistiossa esitetään Suomen kahdeksannen ydinvoimalan rakentamista Vuosaareen. Ydinjätteen loppusijoituspaikaksi suunnitellaan Vuosaaren sataman yhteyteen rakennettavaa hallia. Muistion julkaisu liittyi eduskunnassa parhaillaan käsiteltävään hallituksen esitykseen Suomen ydinvoimakapasiteetin kolminkertaistamisesta. Pää ministerin mukaan ydinvoimakapasiteetin kasvattaminen ei kuitenkaan tule haittaamaan Suomen kansainvälisesti hyvin menestyvän hiiliteollisuuden toimintaedellytyksiä. Hiiliteollisuuden tukemiseksi säädetään erillinen laki, jonka avulla fossiilisen energian kokonaisverotusta pienennetään voimakkaasti. OLLI-POIKA PARVIAINEN, ENTÄ JOS -UUTISTOIMISTO Entä jos -uutistoimisto välittää sähkeitä toisenlaisesta Suomesta, jossa ympäristöliikettä ei ole. Helsinki, eju Talous 592

6 6 KUVA: MARKUS KOLJONEN Valmistusaineet: Paahdetut kahvinpavut Ympäristöjälki: Kaikki kahvi tuodaan Suomeen melko kaukaa. Kuljetukset hoidetaan joko laivoilla ja rekoilla tai pieniä eriä tuotaessa lentokoneilla. Kuljetusvälineet tuottavat kasvihuonekaasupäästöjä. Kahvin viljelyssä käytetään runsaasti myrkkyjä. Kahvin viljelyn tieltä on myös raivattu maata pelloiksi, mikä on lisännyt eroosiota. Reilun kaupan järjestelmään kuuluvilla tiloilla myrkkyjä käytetään kuitenkin vähemmän, ja viljelijöillä on vakaamman toimeentulon myötä parempi mahdollisuus huolehtia ympäristöstä. Sosiaalinen jälki Reilun kaupan järjestelmässä tuottajille maksetaan takuuhintaa, joka ei riipu maailmanmarkkinahinnasta, vaan on tasainen. Lisäksi yhteisöt saavat käyttöönsä Reilun kaupan lisän, jonka ne voivat käyttää yhdessä valitsemiinsa kohteisiin, esimerkiksi kylän koulun parannuksiin. EEKKU AROMAA Hiilidioksidi kuvituskuvajaa ihmisiä kodeistaan Tukkoisessa aamuruuhkassa bussimatka Pihlajanmäen lähiöstä Helsingin keskustaan on tuskainen kokemus. Bussi tuntuu lähinnä seisovan tai matelevan suurimman osan 40 minuuttiin venyvästä matkasta. Ehdotus pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuista muuttuu henkilökohtaiseksi kysymykseksi. Samalla autopaljous ei ole ainoastaan liikkumista hidastava mukavuushaitta. Tämäkin ruuhka on osa globaalia ympäristöongelmaa. Jos Helsingin avuttomat liikenneratkaisut ovat mukana kiihdyttämässä ilmastonmuutosta, toisaalla ihmiset joutuvat muuttamaan aavikoitumisen tai nousevan meren tieltä. Norman Myers Oxforodin yliopistosta arvioi erilaisten ympäristöongelmien pakottaneen jo 25 miljoonaa ihmistä muuttamaan pois kotiseudultaan. Sotaa tai vainoa paenneita oikeita pakolaisia arvioidaan olevan noin 22 miljoonaa. Ilmastonmuutos voi helposti moninkertaistaa ympäristöpakolaisten määrän. Monet tiheästi asutut alueet ympäri maailmaa ovat myös erityisen haavoittuvaisia ilmastonmuutoksen seurauksille. Merenpinnan nousu ja kuivuus uhkaavat ajaa miljoonia kodeistaan. Ekologinen velka kasvaa Ilmastonmuutos on ennen kaikkea rikkaiden teollisuusmaiden päästöjen aiheuttama ympäristöongelma. Teollisuusmaat ovat tähän mennessä aiheuttaneet 80 prosenttia päästöistä, vaikka niissä asuu vain noin viidesosa maailman ihmi sistä. Jos lähdetään siitä tasajakoon perustuvasta oletuksesta, että jokaisella ihmisellä on yhtäläinen oikeus saastuttaa, teollisuusmaat ovat jo pitkään eläneet yli varojensa. Rikkaiden maiden, myös Suomen, ekologinen velka köyhille maille kasvaa jatkuvasti. Ensisijaisena lääkkeenä elinympäristön pilaantumiseen tulee olla ongelmien ehkäisy. Jo mainituilla ruuhkamaksuilla vähennettäisiin houkutusta tarttua auton rattiin ja siten ehkäistäisiin ilmastonmuutosta kiihdyttäviä päästöjä. Ilmastonmuutosta torjumalla taas estettäisiin vaikkapa nigeriläisen naisen vedenkeruumatkan venyminen 40 minuutista 4 tuntiin. Vaikka ilmastonmuutoksesta kärsivät ennen kaikkea köyhät maat, hiilidioksidipäästöjä vähentävät liikenneratkaisut teollisuusmaissa ovat osa koko globaalin toimintaympäristön vakautta. Samalla on tunnustettava tosiasiat: jo aiheutetut päästöt muuttavat väistämättä ilmastoa dramaattisesti. Siksi torjumisen lisäksi köyhiä maita on autettava sopeutumaan. Velat maksuun maahanmuuttopolitiikassa Miten rikkaat maat hoitavat ekologista velkaa, kun puhutaan siirtolaisista? Euroopan unionin ja useimpien rikkaiden maiden harjoittaman tiukan maahanmuuttopolitiikan avulla hiilidioksidipäästöjen vaikutukset pysäytetään rajalle. Tiukentuvan rajakontrollin avulla tuhoutuvilta kotiseuduiltaan lähteneet ihmiset pidetään ulkopuolella tai heistä tehdään paperitonta ja oikeudetonta työvoimaa. Tällä hetkellä Euroopan unionin alueella elää arviolta kuusi miljoonaa ihmistä vailla papereita ja kansalaisuuden tuomaa suojaa. Oikeudeton työvoima tekee myös osaltaan mahdolliseksi saastuttavan elintason ylläpitämisen: se tarjoaa meille halpoja tomaatteja, rakennustyövoimaa ja kotiapua. Ympäristöpakolainen ei ole turvapaikkajärjestelmän silmissä oikea pakolainen. Tilanne kertoo koko turvapaikkajärjestelmän ja todellisen maailman välisestä ristiriidasta.

7 7 Ympäristö yhdistää riitapukareita Sodan jälkeen ihmisiä painaa huoli elinympäristöstään. Voivatko he enää edes viljellä asuinalueensa peltoja? Yhteisestä joesta huolehtiminen taas voi edistää rauhaa, kun riitaisat rajanaapurit pakotetaan saman pöydän ääreen. Miten sota, rauha ja ympäristökysymykset liittyvät toisiinsa? Sitä Pekka Haavisto on yrittänyt selvittää kuusi vuotta sodasta kärsineillä alueilla. Aidan takana ruoho on vihreämpää. Rikkaat maat haluavat pysäyttää ympäristöpakolaisia rajoille. Ihmiset liikkuvat hyvin erilaisista syistä, jotka eivät mahdu sopimusten määritelmiin. Syynä voi olla halu paeta niin kotimaan kuivuuden jäytämiä peltoja, näköalattomuutta, pakkoavioliittoa kuin sotaakin. Tässä tilanteessa on luovuttava jaosta, jossa turvapaikkaa anovat jaetaan turvapaikan ansainneisiin pakolaisiin ja järjestelmän hyväksikäyttäjiin. Rajajärjestelmä ja siirtolaisuuden hallinta on kyseenalaistettava. Siten pystymme hoitamaan myös ekologista velkaamme ja estämään sen, että päästöjen vaikutukset jäävät köyhien maiden harteille. Ihmisistä, jotka etsivät puhdasta vettä, ruokaa ja turvaa tulvilta, on huolehdittava riippumatta siitä, vaativatko he oikeuksiaan kotikylissään, pakolaislautoilla vai Helsingin kaduilla. TAPIO LAAKSO ON VIHREIDEN NUORTEN JA OPISKELIJOIDEN LIITON PUHEENJOHTAJA JA SIIRTOLAISUUSAKTIIVI Lähde: Molly Conisbee ja Andrew Simms: Environmental Refugees The Case for Recognition; New Economics Foundation, Ympäristöihmiset, tervetuloa myöhemmin takaisin Yleensä, kun saavuimme alueille, joilla oli juuri sodittu, meille sanottiin ensimmäiseksi: Me yritämme selvitä pommien jäljistä ja jälleenrakennuksesta. Jos olette ympäristöihmisiä, tulkaa myöhemmin takaisin. Kun kerroimme ihmisille, että halusimme selvittää, voiko alueen vettä juoda, asenteet muuttuivat radikaalisti. Näin Haavisto luonnehtii YKtehtäviensä vastaanottoa. Hän on johtanut sodanjälkeisiä ympäristöarviointeja entisen Jugoslavian alueella, Afganistanissa, palestiinalaisalueilla, Liberiassa ja Irakissa. Tällä hetkellä hän toimii EU:n erityisedustajana Sudanissa. Ympäristö ei ole Haaviston mukaan vain yksi sodankäynnin uhreista, vaan sen köyhtyminen ja rajallisuus on usein yksi sotien syistä. Jos maa aavikoituu, arabipaimentolaiset joutuvat ristiriitoihin Puhe kestävästä kehityksestä on johtanut tilanteeseen, jossa mikä tahansa kehitys näyttää olevan tavoittelemisen arvoista. Usein esimerkiksi Suomen kestävän kehityksen toimikunnassa kuulee sanottavan, että luonnonvarojen lisääntyvä käyttö, kasvavat hiilidioksidipäästöt, ydinvoiman lisärakentaminen, metsien hakkuut tai yksityisautoilun tukeminen edistävät kestävää kehitystä tai ainakin kestävää talouskasvua. Kestävän kehityksen puhetapa on tarjonnut hallinnolle mahdollisuuden ottaa ympäristökeskustelu haltuun. Siihen viittaamalla näytetään, että hallinto ottaa vastuun ympäristöasioita. Ympäristöliikettä, joka haastaa ja vaatii ekologista rakennemuutosta, ei enää tarvita. Kestävä kehitys poisti ympäristöliikkeen kaikkein tärkeimmän elementin, jonka mukaan ympäristökriisi on syy muuttaa yhteiskuntapolitiikan, talouspolitiikan ja tulevaisuuskäsitysten tavoitteita. Kestävä kehitys nyky muodossaan on kestävän talouskasvun takaamista, jossa ekologinen näkökulma on painunut taustalle. maanviljelijöiden kanssa etsiessään uutta laiduntilaa. Afrikassa kiistat öljystä sekä mineraali- ja metsävaroista ovat usein mukana konflikteissa. Vesi yhdistää israelilaisia ja palestiinalaisia Ympäristöstä voi löytää myös poikkipuita siltojen rakentamiseksi. Eräs palkitsevimpia asioita on ollut huomata, että konfliktin keskelläkin järkevät ihmiset pystyvät yhteistyöhön. Esimerkiksi Israelin ja palestiinalaisviranomaisten välinen yhteistyö vesiasioissa on jatkunut kaikessa hiljaisuudessa ristiriitojen aikana. Suuri osa sodankäynnin ympäristövaikutuksista johtuu muista kuin itsestään selvistä syistä. Esimerkiksi Afganistanissa aavikoita eivät ole synnyttäneet vain pommit, vaan myös laiton metsäkauppa, jolla sotatoimia on rahoitettu. Myös sodan aiheuttamalla pakolaisuudella on aina haitalliset ympäristövaikutuksensa. Kun selvitimme veden juomakelpoisuutta Makedoniassa, huomasimme, että siinä oli huomattava määrä kolibakteereita. Bakteerit olivat peräisin suojellun vesistön alueelle sijoitetun pakolaisleirin heikosti suunnitellusta sanitaatiosta. Makedonia oli itse määrännyt maahan paenneet Kosovon albaanit juuri sinne. Sotien ja ympäristöasioiden yhtymäkohtien löytäminen on johtanut oppimisprosessiin YK:n sisällä. Ihmisten pitäisi tajuta, että hyvä ympäristö ei ole marginaalinen asia. Se ehkäisee konflikteja ja toisaalta edistää jälleenrakennustoimia. Ympäristökysymyksien pitäisi leikata läpi kaikkien päätösten, sillä ne leikkaavat läpi myös ihmisten elämän. HEIKKI KORPELA ON VINON YMPÄRISTÖRYHMÄN VETÄJÄ, JOKA SAI PISTOKSEN KANSALAISTOIMINTAAN IRAKIN SODAN VASTAISILTA MARSSEILTA Kestävä kehitys ei kysy muutosta kuka kysyy? Kestävä kehitys on sana sille, että meidän ei tarvitse miettiä talouspolitiikan ja yhteiskuntakehityksen tavoitteita uudestaan, vaan voimme ajaa samoja asioita kuin aiemminkin eli maksimaalista taloudellista kasvua, hyvin voinnin lisäämistä ja talouden vapauttamista. Yksinkertaisesti voidaan siis tuudittautua siihen, että kaikki hyvä on mahdollista saada kerralla. Ympäristöliikkeen tehtävänä on kuitenkin haastaa vallitsevat rakenteet ja tuoda keskusteluun uusia käsit teitä. Ensimmäinen askel voisi olla vaihtoehtoiset puhetavat. Ehdotan, että kestävän kehityksen käsitteen käyttö lopetetaan ympäristöliikkeen puheessa. Tilalle tarvitaan jotain muuta. Uutena visiona voisi olla kohtuullinen elämäntapa, yhden pallon politiikka ja globaalisti oikeudenmukainen maailma, jossa demokratialle on vallattu se tila, jonka raha on siltä riistänyt. LEO STRANIUS TOIMII YMPÄRISTÖJÄRJESTÖJEN EDUSTAJANA UUTTA KANSAL- LISTA KESTÄVÄN KEHITYKSEN STRATEGIAA VALMISTELEVASSA TYÖRYHMÄSSÄ

8 8 Helsinki, eju Talous 408 Itämeri virallisesti eloton Kauppa- ja teollisuusministeriön uudessa Suomen vientivaltit ja kilpailukyky -raportissa todetaan Itämeren eliöstön tuhoutuneen täysin. Tutkijoiden mukaan lopputulos ei ollut yllätys, sillä Itämeren tilan nopea rappeutuminen on ollut yleisessä tiedossa jo pitkään. Kauppa- ja teollisuusministeriön ympäristötalousosaston mukaan vahingot ovat harmillisia mutta välttämättömiä rannikkoalueiden talouskasvun kannalta. Kansainvälinen yhteisö on toistuvasti kehottanut Suomea perustamaan ympäristöministeriön koordinoimaan vesistöjen suojelua, mutta hallituksen mukaan tämä haittaisi voimakkaasti Suomen kilpailukykyä. Talouselämän keskusliiton mukaan Itämeren eliöstön tuhoutuminen voi kuitenkin jopa vahvistaa Itämeren alueen taloutta, sillä nyt laajoja merialueita voidaan vuokrata aiemmin sovittujen ehtojen mukaisesti Venäjän valtiollisen energiayhtiön keskiraskaan jätteen sijoituskohteiksi. OLLI-POIKA PARVIAINEN, ENTÄ JOS -UUTISTOIMISTO KUVA: RIIKKA LINNA Tupakka köyhdyttää maata nopeammin kuin kahvi, tee tai puuvilla. Lisäksi sen kuivattamiseen kaadetaan hehtaareittain polttopuuta. Jos haluaa säästää luontoa, luomurööki on ainakin pienempi paha. Metsä palaa Tupakka ei ainoastaan pilaa terveyttä vaan tuhoaa myös metsää. Se imee ravinteita maaperästä voimakkaammin kuin mikään ravinto- tai hyötykasvi. Kun tuuli ja sateet kuluttavat sadonkorjuun jälkeen paljasta peltomaata, sen ravinteet häviävät nopeasti. Vesivarannot vähenevät, lähteet ja kaivot kuivuvat. Eroosio kiihtyy ja pellot muuttuvat autiomaaksi. Maa on jätettävä kesannolle vuosikymmeniksi. Uuden peltotilan raivaamista suurempaa tuhoa metsille aiheuttavat polttopuuhakkuut. Tupakanlehtien kuivatuksessa poltetaan puuta, koska menetelmä on edullinen ja antaa maukkaan aromin. Polttoa suositaan etenkin kehitysmaissa, jonne sijoittuvat myös maapallomme ainoat sademetsät. Metsien raivaaminen on syynä noin viidennekseen ilmastonmuutoksesta, ja se myös hävittää maail - man rikkaimpia ekosysteemejä. Tupakantuotannon osuus metsätuhoista on vuositasolla 5 25 prosenttia. Maailman pankin ennustuksen mukaan kehitysmaiden 8 tapaa vihertää lähimmäisesi Ympäristövaikuttamisen ei tarvitse tuntua työläältä tai vaikealta. Ystävien ja tuttavien ympäristöasenteisiin on mahdollista vaikuttaa kivuttomasti, kiihkottomasti ja syyllistämättä. Ekopiperryksestä voi tehdä hyvän mielen välikappaleen vaikka heti. 1. Anna anopin löytää ekohammastahna Tärkeintä on toimia itse hyvänä esimerkkinä. Älä saarnaa, valista tai syyllistä. Paasaaminen vahvistaa kielteistä stereotypiaa fanaattisesta ekohihhulista, ja ystäväsi alkaa yhdistää negatiivisia kokemuksia vihreisiin asioihin. Kierrätä kaikessa rauhassa, osta vaatteesi kirpparilta ja hammastahnasi ekohyllystä, mutta tee se niin, että anoppikin huomaa. Käyttäydy samalla aivan kuin toiminnassasi ei olisi mitään erikoista. jäljellä olevat metsäalueet katoavat kokonaan 60 vuodessa, jos nykyinen suunta jatkuu. Kehitysmaat halpoja kasvattajia Tupakantuotanto kehitysmaissa on 30 vuodessa kaksinkertaistunut, sillä ilmasto-olosuhteet ovat suotuisat ja työvoima halpaa. Tupakanviljely houkuttaa, koska viljelijän käteen siitä jäävät tulot ovat suuremmat kuin muiden kasvien kohdalla. Todellisuudessa suurimmat rahat käärivät kuitenkin suuret tupakkayhtiöt. Ne houkuttelevat viljelijöitä perustamaan tupakkatiloja takaamalla heille lainat sekä hankkimalla tarvikkeet ja lannoitteet. Velkaa voi vähentää myyntipalkkioilla. Koska tupakka tuottaa parhaiten, viljelijällä ei ole mahdollisuutta vaihtaa kasvia. Hän on noidankehässä. Yhtiöt määräävät ostamansa tupakan hinnan, eivätkä viljelijän tulot kasva järin suuriksi. Tupakka myös riski ruuantuotannolle Tupakalle varattu peltomaa on valitettavasti pois myös ravintokasveilta. Joidenkin arvioiden mukaan tupakan sijaan kasvatetut ravintokasvit ruokkisivat miljoonaa ihmistä. Kaikki tässä kirjoituksessa mainitut vinkit on testattu ja todettu käytännössä toimiviksi. kierrättäminen on, pitää myös näyttää ja kuulostaa vilpittömiltä. Lisäksi on tärkeää korostaa hippeilyn vaivattomuutta ja sitä, miten se on lompakollekin edullisempaa. 3. Meillä on muuten ekokatastrofi Ekokatastrofiuutiset voit mainita ohimennen sivulauseessa - vaikkapa kun olette syömässä jätskiä: Luin tänään Hesarista että... Älä kohdista viestiäsi henkilökohtaisesti: tällä tavalla pääset helpommin tunteellisen suojavyöhykkeen läpi. 4. Lahjo ystäväsi vihreämpi puoli esiin Entä jos -uutistoimisto välittää sähkeitä toisenlaisesta Suomesta, jossa ympäristöliikettä ei ole. 2. Rakasta kierrätystä vilpittömästi Ihmiset tarkkailevat sanatonta viestintää enemmän kuin sanallista. Kun kerromme, miten ihanaa ja helppoa Jalan voi saada oven väliin, kun saat kutsun esimerkiksi tupareihin tai illanistujaisiin. Vie kestitsijälle lahjaksi täytettävä ekopesuainepurkki, vegaanista suklaata tai jotain muuta, mikä tuo ystäväsi ekoidentiteetin esiin. Osoita,

9 9 Tupakan kasvatus syö myös runsaasti lannoitteita ja torjunta-aineita. Kehitysmaissa alhaisen koulutustason ja puutteellisten tietojen vuoksi viljelijät eivät välttämättä osaa käyttää niitä turvallisesti. Ympäristö- ja terveysriskit kasvavat entises- tään, sillä myrkyt voivat saastuttaa vesistöt ja maaperän. Jäänteitä jää myös tupakkaan. Tupakka on ravintokasvien jälkeen maailman viljellyin kasvi ja sitä kasvatetaan yli sadassa maassa. Kiina, Intia, Brasilia, USA, Turkki, Zimbabwe ja Malawi vastaavat yhdessä yli 80 prosentista maailman tuotannosta. Kiina valmistaa kolmanneksen tupakasta ja maassa myös poltetaan eniten. Kehitysmaat ovat tupakkateollisuuden toivo, sillä niissä myös kulutuksen uskotaan kasvavan vähäisen terveysvaarojen tiedotuksen vuoksi. Tuotannon arvellaankin lisääntyvän kaikkialla muualla maailmassa paitsi Euroopan unionissa. RIIKKA LINNA ON VINOLAINEN VAPAA TOIMITTAJA Lisätietoa KUVA: MARKUS KOLJONEN, RODRIGO GALINDO että ekologisuus ei tarkoita kärsimystä. Iloisissa kotibileissä voi myös vaihtaa kaverin tietokoneen taustakuvan esteettiseksi luontomaisemaksi. 5. Huijaa kirppislöydöllä Kumppani tai kämppis, joka pitää kirpputoreilua hörhöilynä tai rahvaan juttuna, hoidellaan ostamalla hänelle hyväkuntoinen ja tyyliin sopiva vaate kirpparilta. Kun hän on käyttänyt vaatetta tyytyväisenä viikon, pari, voit paljastaa hänelle sen alkuperän. 6. Vegaanipasta on järeä ase Kasvisruokailu mielletään usein kärsimykseksi ja marttyrismiksi. Voit helposti osoittaa tämän vääräksi kutsumalla ystäväsi kylään. Tarjoa hänelle aimo annos vegaanista pastaa, ja varmista, että myös masu tulee kunnolla täyteen. Vihreän liiton varapuheenjohtaja Janne Länsipuro, miksi poltat, vaikka tupakka tuhoaa luontoa? Poltan, koska olen tämän huonon tavan hankkinut. Viime aikoina olen kuitenkin onnistunut polttamaan luonnonmukaisesti viljeltyä tupakkaa, jota olemme tilanneet porukalla Saksasta. Olen myös kasvattanut sitä omaan käyttöön. Toisaalta voi jättää jotain muuta ympäristölle haitallista tekemättä, vaikka polttaisikin. Miksi luomuröökiä ei saa Suomesta? Sitä tuottava firma pitää Suomea vielä liian pienenä markkina-alueena. Yhdysvalloissa sitä on myyty yli 10 vuotta, onneksi nyt myös joissain Euroopan maissa. Mikä tupakantuotannossa harmittaa? Euroopan unioni tukee yhä tupakantuotantoa maataloustuilla, mikä tulisi saada loppumaan, tai vähintään ohjata sitä luonnonmukaiseen suuntaan. Onko kasvattaminen hankalaa? Ei ole. Yleisimpien lajien, palturitupakan ja Virginian tupakan kasvatus onnistuu vaikka parvekkeella. Olen huomannut, että hiostamisen, kuivatusta edeltävän vaiheen, korvaa hyvin muutama hallayö. Oletko ajatellut lopettaa? Lopetan säännöllisin väliajoin. Huono tapa ja riippuvuus saa kuitenkin jatkamaan. Ehkä joskus voisin lopet taa täysin. 7. Puiston linnut, puut ja oravat kätyreiksi Kun ilma on kaunis, voit ehdottaa työ- tai opiskeluporukalle kahvihetkeä läheisessä puistossa. Kahvi piristää ja kontrasti työpaikan hälinän ja rauhallisen puiston välillä jättää voimakkaan jäljen tunne-elämään. 8. Tee se Ounasvaaran huipulla Kesällä oman rakkaan voi viedä lämpimänä päivänä luontoäidin helmaan halittavaksi ja pussailtavaksi. Räjähtävän rakkauden kokeminen keskellä Nuuksiota, Ounasvaaran huipulla tai Kolin kansallismaisemissa saa kenet tahansa tuntemaan itsensä osaksi suurempaa kokonaisuutta. MICHAEL LAAKASUO ON SOSIAALIPSYKOLOGIAN PÄÄAINEOPISKELIJA, JOKA ON KIINNOSTUNUT POLIITTISESTA AKTIVOIMISESTA KUVA: MARKUS KOLJONEN Valmistusaineet: Selluloosakuitu Ympäristöjälki: Vessapaperin suurimmat ympäristövaikutukset aiheutuvat metsien hakkuista ja paperin valmistuksessa syntyvistä päästöistä. Vessapaperia valmistetaan sekä uusiokuidusta että neitseellisestä kuituraakaainees ta. Suomessa käytettävät pehmopaperit ovat yleensä kotimaisia, mutta raaka-aineeksi rahdataan myös esimerkiksi Saksasta kierrätyspaperia. Suomalaisten pehmopaperien kulutus vuodessa henkeä kohden, keskimäärin n. 16 kiloa, on hurja verrattuna maailman keskiarvoon, joka on vajaat neljä kiloa. Yksi parinsadan gramman rulla on kuitenkin vain tuhannesosa suomalaisten koko vuosittaisesta paperinkulutuksesta. Päästöjäkin siitä syntyy suhteessa vähän. Euroopan ympäristömerkin voi saada vessapaperirulla, jonka tuottamisessa ilmakehään pääsee vajaa kilo hiilidioksidia. Yksi kilo on n. 0,05 promillea suomalaisten vuotuisista keskivertopäästöistä. Sosiaalinen jälki: Paperitehtaissa palkat ovat yleensä suhteellisen hyvät. Paperiteollisuudessa työskentelevien miesten palkka oli keskimäärin 15,25 euroa/tunti vuonna EEKKU AROMAA

10 10 Ympäristöystävällinen kulutus on harvinaisen suosittua. Vaikkapa joutsenmerkityn pesupulverin ostajaa taputellaan selkään niin ympäristöjärjestöissä kuin teollisuudenkin piirissä. Vihreistä ostoksista on pesty pois ympäristöaktivismin epäilyttävä leima: kyse on markkinavetoisesta toiminnasta, johon politiikan holhoava käsi ei ole kajonnut. Mutta muuttavatko ympäristövastuulliset kulutusvalinnat aidosti maailmaa? IRC-kanavalla kohtaavat Annukka Berg ja Heikki Korpela. <Annukka> Mua ärsyttää, että niin usein puhutaan kuluttajien vastuusta tehdä ekologisia valintoja. En tarkoita, etteikö myös yksittäisten ihmisten tulis kantaa vastuuta ympäristöstä. Mun mielestä ihmiset on vain selvästi epätasa-arvoisessa asemassa ekologisina kuluttajina. Esim. opiskelijoilla ei ole yhtä paljon pelimerkkejä kukkarossa kuin työssäkäyvillä... Ja maalla on vaikeampaa käyttää julkista liikennettä tai ostaa Reilun kaupan tuotteita kuin kaupungissa. <Heikki> Totta kaikki. Toisaalta ei pidä liioitella pelkän rahan vaikutusta päätöksenteossa. Miks ihmiset tankkaa bensaa kaupunkimaastureihin Helsingissä, vaikka se on kalliimpaa ja hankalampaa kuin bussilla ajaminen? Ilmastonmuutoksen välityksellä se pahentaa afrikkalaisten vesipulaa. Samat tankkaajat ei kuitenkaan yleensä haistattelisi afrikkalaisille heitä tavatessaan, koska pitäisivät Voiko ostamalla parantaa maailmaa? sitä typeränä ja vastuuttomana. Tavoilla ja sillä, mitä ympäristö pitää hyväksyttävänä ja yksilö vastuullisena, _on_ toisin sanoen hirveästi merkitystä. Ekologisen elämisen pitäis olla nimenomaan meidän ajatuksissa itsestäänselvyys ja kokonaisuus eikä kokoelma kaupan tiskiltä ostettavia erikoistuotteita. <Annukka> Joo, mut toisaalta viime vuosikymmeninä tapahtunut ympäristöarvojen ja -tietoisuuden nousu ei ole parantanut tilannetta. Noin 30 prosenttia suomalaisista kotitaloussähkön asiakkaista pitää vihreää sähköä erittäin kiinnostavana vaihtoehtona. Kuitenkin vain 0,2 prosenttia ostaa sähköä, jossa on Suomen luonnon suojeluliiton Norppa-merkki. Norppa on sentään Suomen yleisin vihreän sähkön sertifikaatti! Parilla promillella ei vielä tehdä ekosähkön vallankumousta:-( <Heikki> Ei Norppa-sähkö tosiaankaan yksin riitä. Ja ihmisillä pitää olla oikeus vaatia, ettei niiden tarvitse valita markkinoilla jokaista itsestään selvää nippeliä ja nappelia! :-/ Tää nykyinen tilanne syntyy mun nähdäkseni siitä, että joka päivä ihmisten huomiosta kilpailee norppien lisäksi miljoona markkinointimiestä, jotka myy mukavaa elämää. Silti ihmisten valintoihin suhtaudutaan ihan kuin ne pystyis aukottomasti laskelmoimaan valintoja samalla, kun lapset kirkuu uusia leluja ja työkaverit odottaa kunnon mieheltä siistiä pukua. Mainokset verolle ja ihmisille enemmän aikaa! <Annukka> Puhut asiaa, mut mua pelottaa, että vihreät kulutusmahdollisuudet toimii hallinnon tekosyynä pakoilla vastuuta. Musta kyse on eräänlaisesta politiikan yksityistämisestä. Hyvin useinhan ton mun mainitseman sähköesimerkin tyyppisiä tapauksia tulkitaan niin, että ihmiset ei sittenkään halua ympäristöystävällisempää yhteiskuntaa tai et ne ei ainakaan ole valmiita tekemään uhrauksia sen puolesta. Kulutusvalintoja tulkitaan tällöin eräänlaisena vaalien toisena kierroksena, jossa katsotaan, oliko ihmiset sittenkään tosissaan. Tää on huonompi juttu. Kaikilla puolueillahan on nykyään kestävän kehityksen ohjelma. Lukisivat niitä eikä myyntitilastoja! <Heikki> Ei kai ihmisille usein ees kerrota, että poliitikot lukee niiden ostoksia äänestämisenä. Toisaalta myös ihmiselle itselleen, myös mulle, ne vaalikierrokset on tärkeitä! On kivaa pitää kädessään VR: n matkalippua tai nähdä tuulivoimala. =) Se on konkretiaa, ja se on jonkin saavuttamista. Jos joutuisin oottaan vuoteen 2170 eduskunnan energiansäästölakia, saattasin turhautua aika pahasti ja antaa koko homman olla -- vaikka unohdettais mun maatumisprosessini ja se, että eduskunnasta ei yleensä koskaan tiedä. :-P <Annukka> Heh:-)) Mut mitä jos se onkin ilmaston kannalta itsekästä toimintaa, et pesee omaa huonoa omatuntoa arkisella näpertelyllä? Mitäs jos kaikki touhotus vihreän kulutuksen ympärillä suuntaa myös ympäristöliikkeen ja ylipäänsä ympäristöasioista kiinnostuneiden ihmisten huomiota tehottomaan suuntaan? Tutkimuksissa on esim. osoitettu, miten ihmiset saattaa tehä _joskus_ henkilökohtaisia ympäristöurotöitä pyöräilemällä monta kilometriä yhden luomuruisjauhopussin takia. Mut jos kyse on samasta kuin meikäläisen hiihtoharrastuksessa, et kerran vuodessa vääntäydytään ladulle lykkimään, niin eihän se muuta tasan mitään. Jos järjestötkin käyttäis kulutusvinkkien rustaamiseen kuluvan ajan hallinnon lobbaamiseen, voisiko toiminta olla tehokkaampaa? <Heikki> Viittaan vielä tohon ylempään: kun voi tehdä edes jotakin, siitä saa onnistumisen tunteita ja haluaa tehdä lisää. Saa todisteita siitä, että muutos, mitä vaaditaan, ei ole kauhean pelottava, ja asioille voi tehdä jotakin. Valinnat ei siis pelkästään vie aikaa, vaan myös lisää intoa. Meidän pitäiskin kehittää semmonen noidankehä, jossa uudet säädökset lisää ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa, ja mahdollisuudet lisää ihmisten halua vaikuttaa säädöksiin. Ihmiset, jotka voivat ostaa luomuporkkanoita ja huomaavat, että se on ihan jees, jaksavat ehkä paremmin vaatia myös luomukaavoitusta ja luomusähkövoimaloita. ;-) Helsinki, eju Teollisuus 322 MPU-Kymmenen: Sademetsien hakkuut välttämättömiä MPU-Kymmenen kiistää väitteet siitä, että aasiannorsun ja sumatrantiikerin sukupuuttokuolemat johtuisivat sen hakkuutoiminnasta Indonesiassa. Yhtiö aikookin laajentaa hakkuita ensi vuoden tammikuussa hehtaaria nykyistä suuremmiksi. Jo tähän mennessä hakkuut ovat aiheuttaneet Indonesian sade- metsissä voimakasta lajirikkauden hupenemista ja maaperän eroosiota. Indonesian hallituksen esittämän arvion mukaan myös yli ihmistä on joutunut muuttamaan pois hakkuutöiden alta. MPU:n sisäiseen viestintään tarkoitetussa muistiossa kerrotaan, että indonesialaisia viranomaisia jouduttiin harhauttamaan kaatolupien hyväksymisprosessissa. Suomessa ei muistion mukaan kuitenkaan tarvitse huolehtia maineen menemisestä, sillä maassa luottamus teollisuuteen on vahva. Ympäristöraportteja yhtiöt eivät ole tehneet sen jälkeen, kun EUkomission esitys yritysten ympäristövastuusta kaatui Euroopan parlamentissa sadan prosentin äänten enemmistöllä. OLLI-POIKA PARVIAINEN, ENTÄ JOS -UUTISTOIMISTO Entä jos -uutistoimisto välittää sähkeitä toisenlaisesta Suomesta, jossa ympäristöliikettä ei ole.

11 11 Öljyhuippu vai huiputusta? Öljy loppuu huomenna, herätkää! Maailman öljyntuotannon huippu on lähellä ja sen alamäki ajaa yhteis kuntajärjestelmämme suuriin vaikeuksiin. Maailman talous on riippuvainen loputtomasta kasvusta ja öljystä. Kovimmin öljyn loppuminen kolahtaa liikenteeseen, mutta vaikutukset ulottuvat jokaiselle elämän saralle. Suomessa ensimmäisenä mieleen tulee lämmitys tai liikenne, mutta halvasta energiasta hyötyy niin teollisuus kuin maa ta louskin. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että öljyä käytetään muovituotteiden ja vaatteiden valmistukseen merkittävissä määrin. Öljyn loppuminen on varmaa, sillä sitä on vain rajallinen määrä, joka ehtyy jatkuvasti. Mitä nopeammin öljyä kulutetaan, sitä nopeammin se loppuu. Öljyn kulutus on ollut kasvussa vuosikymmeniä, samalla kun uusia esiintymiä on löydetty yhä vähemmän. Association for the Study of Peak Oil and Gas -järjestön mukaan maailman öljyvarannoista on käytetty jo yli 900 miljardia tynnyriä ja jäljellä on enää noin 700. Öljyn loppuminen on tieteellisesti todistettu, ja sen kulutuksen käännekohdan ennakoidaan tapahtuvan viimeistään parinkymmenen vuoden sisällä, kenties jo tänä vuonna. Seuraukset saattavat olla katastrofaaliset: syntyy sotia, joissa suuret ydinasevaltiot pyrkivät turvaamaan maailman keskittyneet öljyvarat ja niiden avulla asevoimiensa mobilisaatiokyvyn. Köyhien maiden elintarvikehuolto ja -tuotanto kaatuvat öljyn puutteeseen: seuraa nälänhätää, kulkutautiepidemioita ja sissisotia. Millä keinoilla sivilisaatiota uhkaava kriisi voidaan torjua, ja onko se edes mahdollista? Voidaanko uusi kestävä järjestelmä rakentaa paikallistasolla kaiken kaaoksen keskelle? Öljyvarat jatkavat kasvuaan Maailman öljyntuotanto ja kysyntä jatkavat kasvuaan käsi-kädessä. Hyödyntämättömiä reservejä löytyy vielä, ja teknologian kehitys mahdollistaa myös öljyhiekan ja palavan kiven hyödyntämisen. Öljyn kokonaisvarannot kasvoivat välisenä aikana 236 miljardia tynnyriä. Vuosi 2006 vaikuttaa edellistä paremmalta. Tuotanto jatkaa kasvuaan, sillä vuoden 2005 tarjontashokit tulevat tuskin toistumaan. Lisäksi uusia öljykenttähankkeita ja vanhojen laajennuksia on käynnissä monissa maissa. Öljynviejämaat (OPEC) sijoittavat nyt vuosittain jopa kymmenen prosenttia enemmän rahaa öljyn alkutuotantoon. Nykyinen tuotannon pullonkaula on jalostuskapasiteetti, jonka kasvattaminen vähentäisi hintapiikkejä. Öljyn loppumista on veikkailtu jo pitkään, mutta ennustukset ovat olleet naiiveja ja perustuneet vääriin oletuksiin. Öljy ei tule loppumaan maailmasta, ja kun sen tuotanto kääntyy vähitellen laskuun, uudet energiaratkaisut kuten metaanihydraatti tarjoavat vakaan pohjan maailman talouden kasvulle. Kun öljy hyytyy, ydinvoima jatkaa? Kun puhutaan maailman öljyvarojen kehityksestä, eri lähteet antavat hyvinkin erilaisen kuvan tilanteesta. Asiaan omistautuneilla verkkosivuilla voi törmätä niin maailmanloppua povaaviin energiaprofeettoihin, salaliittoteorioihin kuin ylioptimistisiin öljyalan kasvuennusteisiin. Riippumattoman ja luotettavan tiedon saanti tuntuu lähes mahdottomalta. Minnesotan yliopiston geologian professori Richard Ojakangas on perehtynyt öljyntuotannon historiaan. Hän kertoo Geologian tutkimuskeskuksen ja Suomen Geologisen Seuran seminaarissa, kuinka öljyntuotanto alkoi öljylampuista ja suurten valaiden pyytämisestä. Kun valaat olivat sukupuuton partaalla, pyydettiin aina vain pienempiä lajeja. Lopulta pohdittiin jo pingviinien keittämistä öljyksi. Valaiden ja pingviinien onneksi maasta löydettiin raakaöljyä moninkertaisesti enemmän kuin lampuissa saatiin poltettua. Syntyi autoteollisuus. Nyt maailmassa on satoja miljoonia autoja, ja öljyä kulutetaan jo enemmän kuin uutta löydetään. Uusia, vaikeammin hyödynnettäviä öljyvaroja kyllä on, mutta ilmastonmuutoksen vuoksi niiden käyttäminen ei vaikuta mielekkäältä. Suomen primäärienergian kulutuksesta noin 25 % on peräisin öljystä. Kauppa- ja teollisuusministeriön edustaja Erkki Eskola ei näytä huolestuneelta. Ehkä liikennepolttoaineiden kohtalosta vastaa ministeriössä joku muu tai asiaa pohtiva työryhmä ei ole vain saanut vielä raporttiaan valmiiksi? Erkkilä esittelee Suomen energia- ja ilmastostrategiaa. Esitelmän mukaan öljyn osuus Suomen energiankulutuksesta tulee laskemaan parilla prosentilla vuoteen 2025 mennessä. Ydinvoiman osuus taas hieman nousee. Ydinvoimasta jatketaankin sitten kolmen seuraavan esityksen voimin. Professori Ojakankaan toisen esitelmän voi tiivistää sen viimeiseen kalvoon, jossa sanotaan: Vain ydinvoima voi tyydyttää ihmiskunnan pitkän aikavälin energiantarpeen ja säilyttää ympäristön. Sali puhkeaa aplodeihin. Maankamaran energiavarat -seminaarin todellinen teema alkaa vähitellen selvitä myös minulle. Professori Ojakangas on luonut uransa uraanin parissa, kuten monista hänen näyttämistään kuvista käy ilmi. Kun uraanin hinta nousee, sitä voidaan louhia pienemmän pitoisuuden lähteistä, kuten ilmeisesti Suomesta. Cogeman Tim Glitzelin kalvot pursuavat viittauksia kestävään kehitykseen ja sosiaaliseen vastuuseen. Kun Teollisuuden Voiman vanhempi asiantuntija Martti Kätkä vielä vakuuttaa ydinvoiman olevan päästötöntä, voi öljyn loppumiseen suhtautua suorastaan positiivisesti. Saastuttava tuontiöljy voidaan korvata puhtaalla kotimaisella ydinvoimalla. Ai eikö? Kenties analogia valaiden, raakaöljyn ja ydinvoiman välillä ei heti avaudu kaikille, mutta halvan öljyn aika on ohi. JANNE HELIN TOIMII TUTKIJANA MTT:LLÄ JA ON YMPÄRISTÖTALOUS- TIETEEN JATKO-OPISKELIJA HELSINGIN YLIOPISTOLLA

12 12 Ravinteita kierrättävä maatalous poistaa Itämeren levälautat Länsipuron ravinne päästöt. sivuilta? Maatalous tuottaa perustarpeita. Olisi täysin mahdollista elää lähes pelkästään maatalouden ja siihen liittyvän metsätalouden varassa. Ruoan lisäksi pellot ja metsät tuottavat muun muassa energiaa, tekstiilejä ja rakennusmateriaaleja. Kasviöljyistä voi periaatteessa valmistaa samoja tuotteita, joita saadaan maan kuoresta pumpattavasta mineraaliöljystä. Nykyisessä muodossaan tehomaatalous aiheuttaa kuitenkin ympäristöongelmia. Suomessa maatalouden suurimpia ongelmia ovat vesistöjä rehevöittävät Pommitehtaista tuli lannoitevalmistajia Ennen maatalouden kemikalisoitumista vallinneessa perinteisessä viljelyssä ravinteet tulivat kasvien käyttöön luonnollisten prosessien kautta. Samaa periaatetta noudatetaan nyt luomuviljelyssä. Kemiallis-teknologisessa maataloudessa ravinteita tuodaan viljelmille runsaasti helppoliukoisessa muodossa keinolannoitteissa. Lisäksi suurten kotieläinyksiköiden lanta ja virtsa ajetaan pelloille kompostoimatta. Keinolannoitteiden käyttö räjähti käsiin toisen maailmansodan jälkeen, kun pommitehtaat rupesivat valmistamaan typpilannoitteita. Ihmisiä ei voinut enää pommittaa, mutta kastematoja ja vesistöjä voi. Vuodesta 1900 typpipäästöt Itämereen ovat nelinkertaistuneet ja fosforipäästöt kahdeksankertaistuneet. Tällä hetkellä Itämeren ravinnepäästöistä lähes 60 prosenttia on peräisin maataloudesta. Suurin ravinnepäästöjen lähde on Puola, mutta asukasta kohden eniten päästöjä tulee Suomesta. toim. huom: Miksi saastuttajaa tuetaan? Levälauttoja, happikatoa ja kalakuolemia Itämeri voi huonosti. Itämeren ongelmat on tiedetty jo pitkään, mutta maatalouden päästöjä ei ole vähennetty asetettujen tavoitteiden mukaan. Tulevaisuuskaan ei näytä valoisammalta. Yleisesti hyväksytyn periaatteen mukaan saastuttajan tulee maksaa päästöjen vähentämisen kustannukset. Maataloudessa tämä periaate ei toteudu. Yhteiskunta päinvastoin tukee saastuttajaa maataloustukiaisilla. Keskimäärin suomalaiset veronmaksajat tukevat jokaista viljelijää noin eurolla vuodessa. Olisikohan aika vaatia alkajaisiksi, että viljelijät toteuttaisivat nykyiset ympäristönormit vastineeksi tästä tuesta? Ravinteiden aikaansaama rehevöityminen kasvattaa valtavia levälauttoja, jotka kuollessaan ja meren pohjaan vajotessaan muodostavat laajoja hapettomia aavikkoalueita. Itämeren ravinnekuormitus puoliksi kierrättävällä maataloudella Väkilannoitteiden käyttö ei yksistään ole ongelma, vaan vyyhdin ytimenä on koko nykymuotoisen tehomaatalouden tuhlaileva ravinteiden käsittely. Tilanteen taustalla on erikoistuminen: toiset tilat ja maatalousalueet ovat keskittyneet yksipuoliseen kemialliseen viljanviljelyyn ja toiset eläintuotantoon. Suomalaisten viljatilojen tuotannosta 80 prosenttia käytetään eläintilojen rehuina. Tehoeläintilojen lanta ei kuitenkaan palaudu viljatilojen ravinnekiertoon vaan levitetään lähipelloille, jotka ikään kuin varmuuden vuoksi lannoitetaan vielä väkilannoitteillakin. HEIKKI KORPELA Tehokkaan kotieläintuotannon alueilla syntyy valtavaa pistekuormitusta, kun viljanviljelyalueilta ravinteet rahdataan rekkakuormissa rehutehtaiden kautta liha- ja maitotiloille. Ongelmallisen tilanteen ratkaisu on ravinteita kierrättävä maatalous. Kotieläintuotannon tulee perustua omalla tai lähitilalla tuotettuun rehuun joka lannoitetaan oman tai lähitilan kompostoidulla lannalla sekä apilanurmien biologisella typensidonnalla. Tuoreen Itämeren aluetta käsittelevän tutkimusraportin mukaan kierrättävään maatalouteen siirtymällä Itämeren ravinnekuormitus voitaisiin puolittaa. Luomua, fiksua kouluruokaa ja ruokapiirejä Luomupellonkin ravinteita huuhtoutuu vesistöihin muokkausten yhteydessä. Monivuotisten rehu- tai energiakasvinurmien viljely kuitenkin vähentää huuhtoumaa. Ruokohelpi on energiantuotannossa käytettävä monivuotinen heinäkasvi, joka antaa yhdestä kylvöstä satoa jopa kymmenen vuotta ilman muokkauksia. Kasvustoa voi lannoittaa aluskasvina viljeltävällä apilalla ja karjanlannalla. Ravinteita kierrättävä maatalous ei synny itsestään. Se on asetettava Euroopan unionin maatalouspolitiikan ykköstavoitteeksi. Kierrättävä maatalous edellyttää myös toimivaa paikallista elintarviketuotantoa, jota voidaan tukea julkisissa hankinnoissa kuten päätettäessä koulujen ja päiväkotien elintarvikehankinnoista. Nykyään EU:n kilpailutussäännöt mahdollistavat toimittajan valinnan ympäristökriteerien perusteella. Myös yksittäinen kuluttaja tai ruokapiiriksi järjestäytynyt ryhmä voi tukea kierrättävää viljelyä ostamalla ruokansa lähialueen luomutiloilta. JANNE LÄNSIPURO ON PERNAJAN ISNÄSISSÄ TYÖSKENTELEVÄ LUOMUVILJELIJÄ JA VIHREÄ LIITTO RP:N VARAPUHEENJOHTAJA Lähteet:

13 13 KUVA: JUHA HYTÖNEN KUVA: ESSI RAJAMÄKI Siivet saavutettu etu Keskustelin lentämisestä kuudennella kuulla raskaana olevan kaverini kanssa. Olin ajatellut, että seuraavaa sukupolvea mahassaan kantava ihminen kannattaisi helpommin pallon elinkelpoisuuteen tähtääviä suunnitelmia. Yllättäen tämä totesi, ettei voi kannattaa mitään lentolippujen hintaa korottavaa ehdotusta. Lentäminen kuuluu hänen elintasoonsa, ja sen tulee kuulua myös tulevan kansalaisen elintasoon. Siiville nouseminen on nykyihmiselle saavutettu etu, joka käy ympäristölle raskaaksi. Jo yksi lentomatka Thaimaahan ja takaisin sylkee taivaalle omakotitalon vuosittaiset lämmityspäästöt jokaista matkustajaa kohden. Silti lentoliikenne on vapautettu kokonaan esimerkiksi polttoaineverosta, ja se saa monessa maassa tukea valtiolta. Halvoilla hinnoilla suorastaan kannustetaan ihmisiä pilaamaan ympäristöä. Maata pitkin kulkeminen, lähialuematkailu vaikkapa loistavaan Pietariin ja harvemmin matkustaminen ovat yksilön vaikuttamiskeinoja. Se, kokeeko lentämistä välttäessään menettävänsä jotakin merkittävää, on oman pään sisäinen asia. JUHA HYTÖNEN Joukkoliikenne kasvuun! Lentoliikenne ja yksityisautoilu ovat ilmastotuholaisia. Niiden tilalle Suomi tarvitsee kipeästi raidejoukkoliikennettä ja linja-autoja. Mitä pitäisi tehdä, jotta lento- ja henkilöautoliikenteen nousukäyrät taittuisivat? (1) Suomeen tarvitaan tahoja, jotka huolehtivat joukkoliikenteen asemasta kokonaisvaltaisesti. Alueellisten joukkoliikenneviranomaisten vastuulla olisivat esimerkiksi seutulippujärjestelmät sekä joukkoliikenteen tuki, suunnittelu ja tiedotus. (2) Joukkoliikenteen vähimmäistaso on turvattava lailla. Tason pitäisi olla sellainen, että se olisi taajamissa ja niiden välillä kilpailukykyinen vaihtoehto yksityisauton käyttämiselle. Liikennemuotojen ympäristöhaitat tulee sisällyttää niiden hintoihin. (3) Päävastuu paikallis- ja kaukoliikenteen järjestämisestä on siirrettävä bussiliikennöitsijöiltä ja VR Oy:ltä viranomaisille. Heidän tulee voida joko kilpailuttaa liikenne tai toteuttaa se itse. (4) Rataverkon ylläpitoon tarvitaan riittävästi määrärahoja. Ratoja ei kuitenkaan tule kehittää pelkästään nopean liikenteen ehdoilla. Myös hidas yöjuna ja moderni paikallisjuna ovat houkuttelevia lentämisen ja autoilun vaihtoehtoja. MIKKO ITÄLAHTI

14 14 Mikä ViNO? Kun Vihreä liitto vaatii kaksirunkoisia öljytankkereita Suomenlahdelle, ViNO toimii öljykuljetusten ja öljyn kuluttamisen lopettamiseksi. ViNOssa haluamme pelastaa jääkarhut ja itsemme ilmastonmuutokselta ja tehdä yhteistyötä senegalilaisten kanssa sen estämiseksi. Elintilaa tulee suojella niin harvinaisille heinäsirkoille kuin varpusille, ja Itämeren elämä pitää varjella ravinnepäästöiltämme. Palvelujen on löydyttävä läheltä ja liikenne hoidettava lihaksilla, busseilla ja raiteilla. Energian ja luonnonvarojen liika kulutus on tehtävä kalliiksi verotuksella. Meidät löytää kaduilta lentolehtisiä jakamassa, satiirisista kulutusperformansseista, marsseilta, yleisönosastoilta, pyöräkulkueista, keskustelutilaisuuksista ja näyttelyistä. Jotkut meistä valtaavat katuja ja makaavat tiellä, jos tarve vaatii. Samoja asioita toki vaativat ja tekevät monet suomalaiset ympäristöjärjestötkin. Miten ViNO on erilainen? ViNO on vihreä poliittinen nuorisojärjestö ja Vihreän liiton jäsen. Meillä voi olla ehdokkaita vaaleissa, vaikutusvaltaa puolueessa ja kytköksiä poliittisiin edustajiin, jotka päättävät suoraan verotuksesta tai kuntien suunnittelusta. Toisekseen ViNOlla on unelma ja tavoite siitä, millainen koko yhteiskunnan pitäisi olla. Kun vaadimme luonnonvaroja verolle, haluamme huolehtia myös oikeudenmukaisuudesta ja köyhimpien perustarpeista, ja kun puhumme koulutuspolitiikasta, emme unohda ympäristöä. ViNOon voi tulla mukaan oman asuinalueensa paikallisyhdistyksen kautta (tai perustamalla oman) tai suoraan vaikkapa valtakunnalliseen ympäristötyöryhmäämme. Älä murehdi asioita yksin, vaan tartu toimeen osoitteessa HEIKKI KORPELA Eroon vihreästä idealismista! Äänestäisin kyllä vihreitä, mutta ne ovat liian idealistisia. Kuulostaako tutulta? Mutta mikä todella on idealismia ja mikä realismia? Onko realistista ajatella, ettei länsimaisen väestön tarvitse muuttaa kulutus tottumuksiaan? Kykeneekö suhdanne vaihteluiden perässä tempoileva talous huomioimaan ympäristöongelmien kustannukset? Materialismi syntipukkina Idealismi ei ole vastakohtaista ainoastaan realismille vaan myös materialismille. Materialismi-sanalla on yleensä negatiivinen kaiku. Se tuntuu viittaavan itsekkyyteen, Materialismi ja idealismi ovat kääntyneet kummallisesti ylösalaisin: realistisia materialisteja ovat ne, jotka ajattelevat ikuisen kasvun jatkuvan materian itseisarvoiseen haalimiseen ja henkisten arvojen hyljeksimiseen. Materialismi on helppo syntipukki: sitä voidaan syyttää niin ympäristöongelmista kuin yhteisöllisyyden rapautumisesta. Samalla materialisteiksi julistautujat ovat harvassa. Kun suuret ideologiat ovat kuolleet, keskustelussa vaihtoehdoista näyttää olevan vain kaksi asemaa. Ensimmäinen vaihtoehto on nykyaikaisen aineellisen kulutuksen ja markkinavapauksien ylistys. Sen paremmuudesta esitetään todisteeksi reaalisosialismin painajaiset. Toinen vaihtoehto on moraalinen närkästys materialististen arvojen painottumisesta. Tällöin korostuksena on idealismi, aitojen henkisten arvojen tavoittelu. Materialismi ja idealismi ovat siis kääntyneet kummallisesti ylösalaisin: realistisia materialisteja ovat ne, jotka ajattelevat ikuisen kasvun jatkuvan. Epärealistiset idealistit taas sanovat, että maapallon resurssit eivät riitä. Lisäksi soppaa hämmentävät ne, jotka näyttäytyvät yhteisen hyvän lähettiläinä. He kertovat, että emme voi suoda kiinalaisille samaa elintasoa kuin meille. Sehän merkitsisi kaikkien tuhoa! Rajattakoon vauraus siis meille. Materialismin puolustus Materialismi on vastakkainen idealismille myös yhteiskuntafilosofiassa. Materialistisessa perinteessä yhteiskunnalliset valtasuhteet sekä yhteisöjen ja yksilöiden toiminta määräävät tietoisuuden. Idealistinen perinne taas korostaa tietoisuuden ja alkuperäisen yhteyden merkitystä ja tekee mystiseksi vallan aineellisen alkuperän. Esimerkiksi idealistinen ympäristöajattelu painottaa ihmisen ja luonnon yhteyttä. Idealistisessa marxismissa yhteys muodostuu ihmisen ja tuotantovälineiden välille, ja idealistisessa liberalismissa on kyse ihmisen KUVA: ESSI RAJAMÄKI yhteydestä itseensä itseriittoisena olentona. Materialistinen näkökulma sen sijaan korostaa jatkuvaa muutosta. Mitä olennaista tässä kaikessa on vihreän ajattelun kannalta? Tärkeää on, että materialismissa piilee mahdollisuus lisätä vihreän ajattelutavan käyttökelpoisuutta sekä sen uskottavuutta idealismisyytösten edessä. Siinä näyttäytyvät idealistisina niin jatkuvan kasvun käyrät kuin virtuaalikapitalismi, jossa arvo syntyy tyhjästä, spekulaatioista ja odotuksista. Toisaalta jälkiteollisen yhteiskunnan tuotannon kommunikaation, tunnetilojen ja ihmisten välisten suhteiden arvo ei synny myöskään siihen käytetystä työajasta. Näitä tuotteita tuotetaan yhteisöllisesti, ja työväestön tulee ymmärtää koostuvan niistä ihmisistä, jotka jotenkin osallistuvat niiden tuottamiseen. Työvälineitä ovat toisaalta yhä aineelliset aivot ja ruumiit, ja tietokapitalisminkin arkipäivää on taistelu nälkää, väsymystä ja kiirettä vastaan. Toinen olennainen asia materialismin ja vihreän ajattelun kannalta onkin se, että politiikan on lähdettävä jälkiteollisessa yhteiskunnassa tämän uuden työväestön tarpeista. Vihreä materialismi on maapallon ja ihmiskehojen aineellisuuden puolustamista. MARKUS TERMONEN ON JYVÄSKYLÄLÄINEN YHTEISKUNTATIETEIDEN MAISTERI

15 Juho Kytömäki, Tampere, ympäristönhoitaja, Suomen Luonnonsuojeluliitto Joskus aiemmin ajattelin, ettei järjestöistä ole mihinkään. Lähdin mukaan Suomen luonnonsuojeluliittoon, koska halusin tutustua ihmisiin ja nähdä, voiko liitossa saada mitään aikaan. SLL on vastannut haasteeseen hyvin. Kesäisin olen paljon maastossa kartoittamassa suojelemattomia metsiä. Lisäksi kirjoitan muun muassa lausuntoja ja aloitteita sekä teen nettisivuja. Olen kokenut paljon sellaista, mitä muuten en ikinä olisi: tapahtumarikkaita inventointiretkiä Suomessa ja hieman Venäjälläkin, neuvotteluja isokenkäisten kanssa sekä jännittäviä mielenosoituksia. Luonnonsuojeluliitolla on laajat tavoitteet ja jäsenillä tilaa toimia. Tällä hetkellä toiminnassa erityisen tärkeitä ovat kuitenkin metsien- ja vesiensuojelu, maaseutu ja perinnemaisemat sekä muu luonnon monimuotoisuus. Carita Elko, Tampere, audiovisuaalisen viestinnän opiskelija, Maan ystävät Book- Crossing-piste, kierrätystaiteen näyttely, videoesitykset sekä kulutuskriittinen laulukulkue ovat esimerkkejä Maan ystävien toiminnasta viime vuoden Älä osta mitään -päivänä. Eri järjestöjen yhteisen toimintapäivän teemana oli kuluta kulttuuria. Tarkoituksena oli saada ihmiset hillitsemään materialistista kulutustaan edes yhden päivän ajaksi. Maan ystävissä riittää tekemistä boikottien, mielenosoitusten ja muiden tempausten parissa. Asiapitoisten ohjelmien lisäksi järjestetään jäsenille myös virkistystä kuten hengailuiltoja ja mökkiviikonloppuja. Mukana on monenlaisia ihmisiä, joista jokainen antaa oman panoksensa ja luo parempaa maailmaa omalla tavallaan. Järjestöissä on tärkeää olla oma-aloitteinen. Minna Sumelius, Helsinki, kansalaistoiminnan ja nuorisotyön opiskelija, Greenpeace Kun on ollut paikan päällä toimimassa, on huomannut, että hiukan epämääräinen sana ympäristö tarkoittaa käsin kosketeltavia asioita. Se voi näyttäytyä kuukkelina, jonka on juuri nähnyt kannon päällä tai kuukkelin asuinmetsänä, joka on pian pelkkää hakkuuaukeaa. Aloitin Greenpeacella katukerääjänä ja jatkoin sen jälkeen toimintaani vapaaehtoisena. GP tarjoaa konkreettisia tekoja ja saavutuksia: tulokset voi usein nähdä suoraan. Hienoa on myös, että toiminnassa voi oppia partiotaitoja ja veneilyä sekä nähdä arvokasta luontoa. Aktivistikauteni aikana on ollut pakko myös punnita syyni toimia. GP:n erottaa muista järjestöistä se, että se painottaa suoraa, väki- ja ilki vallatonta toimintaa. On laitettava itsensä likoon. Olen luonteeltani aika eloisa ja spontaani tyyppi. Se, että GP:ssä haluan toimia keskittyneesti ja hillitysti, kertoo kai jotain siitä, että metsillä, Itämerellä ja ilmastolla on väliä. Vivi Bolin, Helsingfors, daghemsbiträde, Natur och Miljö Genom Natur och Miljö kan man komma i närkontakt med miljötillståndet speciellt i svensk Finland. När NoM:s ungdomsverksamhet kom igång för ett par år sedan var jag en av de första som kom med. Östersjön är enligt mig ett evighetsprojekt som borde beaktas ytterligare. Andra teman som NoM jobbar med är bl.a. skogsskyddet, miljöhänsyn i vardagen, ren energi och hållbar konsumtion, miljöfostran samt ungdomsarbete. Till NoM är välkomna alla svenskspråkiga och modiga finskspråkiga människor som vill förbättra världen på svenska i Finland. Minun ympäristöliikkeeni Vielä joitain vuosia sitten ihmettelin, miksi Suomessa tarvitaan useita ympäristöjärjestöjä. Eikö yksi tai kaksi riittäisi? Miten valita omansa? Järjestötoiminnassa huomaa, että toiminnan kirjo on hyvä asia: joku haluaa puhua ihmisille kadulla, joku tavata päättäjiä henkilökohtaisesti ja joku roikkua savupiipussa estääkseen akuutin ympäristötuhon. Järjestöjen moninaisuudessa onkin kyse ennen kaikkea tästä keinojen erilaisuudesta tavoitteet niillä ovat yleensä samat ja yhteistyö pelaa. Tässä jutussa ympäristöjärjestöjen aktiivit esittelevät oman yhdistyksensä ja kertovat, mitä ovat päässeet niissä tekemään. HEIKKI KORPELA Jaakko Kuurne, Vantaa, lukiolainen, Luonto-Liitto Tea Tönnov, Turku, prosessitekniikan opiskelija, Dodo 15 Myönteisten luontokokemusten luominen on tehokkainta ruohonjuuritason asennevaikuttamista. Olen ollut mukana ympäristötoiminnassa ala-asteikäisestä saakka. Vantaan Luonnonystävien toiminnassa aloitin, kun oma vaikuttamisen haluni kasvoi. Luonto-Liitossa voi järjestää retkiä, leirejä ja toimintailtoja ja siten tuottaa positiivisia kokemuksia sekä itselle että muille. Parhaimmillaan tämä lisää ihmisten arvostusta luontoa kohtaan. Toisaalta Luonto-Liitto pyrkii myös ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen, ja erityisesti keskusjärjestö osallistuu myös valtakunnan politiikkaan. Paikallistasolla pyrimme vaikuttamaan ennen kaikkea ihmisten ympäristöasenteisiin. Tällä hetkellä painopisteemme on nuorten toiminnan kehittämisessä ja uusien toimijoiden houkuttelemisessa. Totutut tavat ja ajatukset istuvat ihmisten takaraivoissa usein melko tiukasti - myös ympäristökysymyksissä. Haastavaa on sekä löytää uusia näkökulmia että viestiä niistä. Vaikka keskustelevuus ja avoimuus eivät ehkä ole ensimmäisiä mielikuvia ympäristöjärjestöistä, minusta nämä määritelmät kuvaavat järjestöjä hyvin. Dodossa saa hyviä oivalluksia maailmasta ja ihmisistä ja sitä kautta uusia, raikkaita tapoja lähestyä ongelmia. Toisaalta Dodon toiminta rajoittuu vain globaaleihin ympäristöongelmiin; paikallisiin emme juuri puutu. Onneksi on olemassa muita järjestöjä, jotka toimivat sillä saralla. Mietimme ja pohdimme paljon tiedotusvälineiden toimintaa, vaikuttamista, viestintää, politiikkaa ja markkinoita. Tarjoamme virikkeellisiä keskusteluympäristöjä ja -tilanteita. Ajattelu kehittyy ajattelemalla, puhuminen kehittyy puhumalla ja näitä asioita Dodossa on tilaa tehdä.

16 Äijät vaahtoavat saavutetuista 16 eduista. Kertoisiko joku niille, että maailma on muuttunut. Eduskuntavaalit Kiinnostaako köyhyys, hyönteiset ja taidepolitiikka? Kiinnostaako sosiaalinen oikeudenmukaisuus, kaupunkikulttuuri ja maahanmuuttajat? Kiinnostaako vaalityö? Kampanja on täynnä politiikkaa, raakaa fyysistä työtä ja filosofisia pohdintoja! Tule siis mukaan tekemään Annin ja muiden kanssa! Annin kampanjapäällikkönä toimii ympäristöaktiivi Tuuli Kaskinen, joka on tällä hetkellä Suomen luonnonsuojeluliiton EU-koordinaattori. Tukiryhmän toiminnasta vastaa Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksen jäsenenä toimiva biologi ja oik. yo Liisa Selvenius. Ilmoittaudu tukiryhmään lähettämällä sähköpostia Liisalle TERVETULOA MUKAAN! kutsu LABBY.fi LUOMUA JOLLA ON LUONNETTA yrtit, taimet, kokoustilat, catering LABBYN PUUTARHA majoitusta BED & BREAKFAST KAARNARANTA viljatuotteet, liha, tilakierrokset LABBYN KARTANO Johanna Sumuvuori Kansanedustaja Helsingistä Tähän ei ehditty kehitellä vaalilauseita, kun Johannalla on niin kiire eduskunnassa. T: vaalipäällikkö Lähetä sähköpostia ja liity tukiryhmään: Oletko valtalehden varassa? Tilaa uudistunut Vihreä Lanka! Vihreä Lanka uudistui. Viikkolehti terävöittää yhteiskunnallista profiiliaan tuoreesti ja pintaa syvemmältä. Levikki on kasvanut syksyllä yli 500:llä. Testaa itse ja tilaa joko itsellesi tai lahjaksi. > Tutustumistarjous 3 kk / 10! Vuosikerta (46 numeroa) kestotilauksena 40 /1. vuosikerta. Opiskelijoille 33. Lisää vaihtoehtoja netissä. Vuosikerran tilaajalle Oras Tynkkysen painotuore pamfletti, Finnkinon leffalippu tai Liken pokkari kaupan päälle. Katso koko kirjalista netistä. > Tilaa oheisella kortilla, nettilomakkeella ( sähköpostilla (toimisto@vihrealanka.fi) tai puhelimitse (09) Tilaa ajatuksille. Joka perjantai. > Kyllä kiitos! Tilaan Vihreän Langan. Kesto/40 euroa/1. vsk tutustumistarjous 10 euroa/3 kk /12 numeroa opiskelija/työtön/eläkeläinen vsk 33 euroa opiskelija/työtön puolivuosi 18 euroa maksuton näytenumero Tilaajan tiedot NIMI OSOITE POSTITOIMIPAIKKA PUHELIN/SÄHKÖPOSTI ALLEKIRJOITUS Vihreä Lanka maksaa postimaksun Vihreä Lanka Vihreä Lanka Oy Tunnus Helsinki >