HAAGA-HELIAN OPISKELIJAKUNTA HELGA. Flairtending. Auto vs. julkiset. Kesän reissut ja tunnelmat. Kadonnut opiskelijaelämä

Transkriptio

1 H2 HAAGA-HELIAN OPISKELIJAKUNTA HELGA Flairtending Etnoruoka Kesän reissut ja tunnelmat Auto vs. julkiset 1 Kadonnut opiskelijaelämä

2 Talven jälkeen Lumet ovat sulaneet, ulkona alkaa vihertää ja auringon säteet osuvat silmiin aamulla sen merkiksi, että on aika herätä. Sängyn pohjalta nouseminen on jo paljon helpompaa kuin muutama kuukausi sitten. Kahvilassa istuessani huomaan, että viereisen pöydän iäkkäämpi rouvashenkilö intoutuu tanssahtelemaan juotuaan kahvinsa. Ihmiset ovat pukeutuneet värikkäämpiin vaatteisiin ja hymyt ovat herkemmässä. Kaikki merkit todistavat sen, mitä ei vielä jokin aika sitten olisi uskonut: kevät on täällä! Opiskelijan vuodessa kevät voi tarkoittaa useita eri asioita. Se voi tarkoittaa viimeisiä tenttejä ja lukuvuoden loppua, työharjoittelua, valmistumista ja työelämään siirtymistä, kesälomaa ja aikaisten aamujen loppua, kesätöiden alkua tai vaikka mökkeilyä ystävien tai perheen kanssa. Monille kevät ja sen myötä kesä tarkoittavat rentoutumista ja kaivattua taukoa opiskelulle. Vielä on kuitenkin hieman matkaa kesään. Jo muutaman vuoden opiskelleena ja koulun, työn sekä muun elämän yhdistämisen stressin kokeneena kehotan kaikkia opiskelijoita muistamaan rentoutumisen. Silloin myös opiskelu sujuu huomattavasti helpommin. Pidä sopivan tilaisuuden tullen vapaapäivä. Unohda kaikki kiireet. Tee ympäristön vaihdos. Älä jää kotiin, sillä koulu- ja mahdolliset työasiat hiipivät muuten mieleesi. Lähde vaikka kävelylle vieraaseen kaupunginosaan, meren rantaan tai läheiseen metsään. Älä kiirehdi vaan katsele rauhassa ympärillesi, kuuntele ympäristön ääniä tai lempimusiikkiasi ja kulje sinne minne nenä osoittaa. On uskomatonta, mitä kaikkea uutta huomaa tutussakin ympäristössä, kun ei ryntäile kiireessä paikasta toiseen. Nauti muutama tunti rauhasta, tyhjennä mielesi ja keskity hetkeen. Raitis ulkoilma ja kevätaurinko tekevät ihmeitä! Aurinkoiset kevätpäivät ja kesän odotus jo itsessään tuovat helpotusta pitkän talven jälkeiseen väsymykseen. Myös opiskelijakunta HELGA haluaa tarjota kaikille haaga-helialaisille piristystä kevätlukukauteen. HELGAn jo perinteeksi muodostunut vappupäivän tapahtuma järjestetään tänäkin vuonna. Tuttuun paikkaan Kaivohuoneen ja meren väliin Kaivopuistoon pystytetään teltta ja paikalle tuodaan paitsi hyvää seuraa, myös grilli ja musiikkia. Teltalla tapahtuu heti aamusta alkaen. Pue siis sinäkin haalarit päälle, kaiva serpentiinit esiin, varaudu kasalla haalarimerkkejä ja liity tuhansien muiden seuraan viettämään opiskelijan vappua. On se sitten sinulle ensimmäinen, viimeinen tai jotain siltä väliltä. Kaisa Kallio HELGAn puheenjohtaja HELGAn vappu Kaivopuistossa Kaivohuoneen ja meren välissä HALUATKO TÖITÄ? KAUTTAMME PARHAIMMAT MYYNTITYÖPAIKAT! TUTUSTU Kuva Teemu Granström 2 3

3 H HAAGA-HELIAN OPISKELIJAKUNTA HELGA ISSN Forssan Kirjapaino Oy 2008 Keväästä ja vähän muustakin pääkirjoitus Päätoimittajat Jenni Jusslin Tuuti Piippo Vastaava päätoimittaja Milla Suomalainen Toimituspäällikkö Mari Kaislaniemi Toimitussihteerit Hanna Hihnala Juho Jokinen Leena Valkonen AD Tuuti Piippo Taittaja Anna Munsterhjelm Kuvatoimittaja / taittaja Teemu Granström Rakkaat opiskelijatoverit, nyt on kevät! Eikä siitä sen enempää. Sen sijaan puhutaan kesästä. Vuodenajasta, jolloin saa ihan luvan kanssa istua ulkona, nauttia lämmöstä ja ohimenevästä sateesta, polttaa varpaansa kuumalla asvaltilla, kaatua rättiväsyneenä viimeisen festarikeikan jälkeen makuupussin päälle ja kuorsata onnellisena. Ajasta, jolloin kaikki rahapulasta kärsivät opiskelijat pääsevät korjaamaan tilanteen raatamalla kesätöissä aamusta iltaan. Kesäisin myös luodaan legendaarisia tarinoita. Olli Opiskelija kertoo omansa: Olin kesätöissä kivimiehenä. Se kesä oli todellinen intiaanikesä, kuuma ja kostea. Edellisen yön oli satanut kaatamalla. Vesi haihtui lätäköistä auringonpaisteessa höyrynä suoraan ilmaan. Työpäivän jälkeen olin kuolemaisillani väsymykseen, kuumuuteen ja yleiseen vatutukseen elämästä ja sen pakoista. Raahauduin kuitenkin ulos kavereideni kanssa. Tapana oli kerääntyä porukalla johonkin puistoon, kokoonpano vaihteli päivästä riippuen. Väkeä sattui olemaan keskustassa, joten päädyimme muutamien mutkien kautta Koffariin. Paikalla oli sekalainen setti kesätöistään väsyneitä nuorukaisia, kaljuja ja pitkälettisiä elämäntaparokkareita, harrikkajätkiä, mahtui mukaan myös it-alan perusduunareita ja putkimiehiä. Väsyneiden moikkausten ja helteen kiroamisen jälkeen levittäydyimme kiviaidan juurelle. Jonkun mukanaan tuoma vesipullo kiersi kädestä toiseen. Ilma alkoi viilentyä iltaa kohti, ja oleminen muuttui koko ajan helpommaksi. Kukaan ei jaksanut liikkua minnekään. Äijäporukan vitsit olivat väsyneitä ja hiljentyivät lopulta kokonaan. Istuimme puistossa loppujen lopuksi hiljaa myöhään iltaan. Luo sinäkin legendasi tänä kesänä! Vinkkejä kesään, matkailuun ja huolettomaan opiskelijuuteen löydät lehtemme sivuilta. Opiskelijan arkea käsitellään niin leipäjonojen kuin työnarkomaaniudenkin näkökulmasta, eikä viihdettä ja vapaa-aikaakaan unohdeta. Jotta olisimme mahdollisimman paljon lukijoidemme näköisiä, toivomme palautetta kaikesta mahdollisesta. Jos suurempi vaikuttaminen kiinnostaa, pääsee lehteä myös tekemään ilmoittautumalla jommallekummalle lehdessä mainostetulle kurssille. Tervetuloa, ja loistavaa kesää! Jenni Jusslin ja Tuuti Piippo päätoimittajat Lisäksi tätä numeroa tekivät Okko Alkku Suzan van Dijk Markus Haapamäki Kaisa Kallio Hanna Karttunen Tiina Kekäläinen Marko-Oskari Lehtonen Meri Liukkonen Inka Mellais Maarit Nykänen Matti Ouvinen Jani Svensk Ulver Svensson Päivi Talja Heini Virtanen Tekijät ovat pääasiassa HAAGA-HELIAn toimittajaopiskelijoita helga tämä sivu pääkirjoitus käännöslauseita kolumni sälää tuplamuotia pakettimatkat matkusta kirjaan yök! couch surfing vierumäelle hanki elämä kolumni puutarha washington flairtending leipäjono juoksuaika niskat nurin pohjantähti kesäni gallup vastaavaa 18 Julkaisija h2@helga.fi Kannen kuva: Teemu Granström 4 5

4 käännöslauseet ik houd van holland! Demonilaama Teksti ja KUVITUS Ulver Svensson Käännökset Suzan van Dijk H2 lähetti egoistis-empiirisen ekskursiotoimittajansa Ulver Svenssonin todella pitkäksi viikonlopuksi Hollantiin. Kaiken oheistoiminnan myötä mies oppi aimo kasan hyödyllisiä fraaseja ja sen, ettei kanaalissa saa uida. PÄIVÄ 1: Lentokentällä Hei. Minun nimeni on Ulver Svensson Hallo. Mijn naam is Ulver Svensson. Tulen Suomesta, mutta alun perin olen kotoisin Australiasta. Ik kom uit Finland, maar oorspronkelijk uit Australië. Onko tämä ihan oikeasti nakulentokenttä? Is het waar dat dit eigenlijk een naaktluchthaven is? Okei, se olikin liian hyvää ollakseen totta. Ok, het was ook te mooi om waar te zijn. Tämä paikka on oikea Schiphol. Dit is echt het achterste van een schip. PÄIVÄ 2: Interaktivoituminen Tyttö, oletko hollantilainen? Ben jij Nederlands, meid? Ok, hyvin sanottu. Kuulen tuota koko ajan kotimaassani. Ok, dat was aardig gezegd. Ik hoor dat vaker in mijn land. Hei tyyppi, mistä voin paikallistaa läheisimmän coffee shopin? Hey gast, waar kan ik de dichtsbijzijnde coffeeshop vinden? Serkkuni Janne-Petteri antoi minulle rahaa ja tilasi kakkupalan. Mijn nicht Janne-Petteri gaf mij wat geld en bestelde een plak cake. Kuinka monta kakkupalaa saa 500 eurolla? Hoeveel plakken cake kan ik kopen met vijf honderd euro? Pidä loput, Hollanti on halpa. Houd het kleingeld, Nederland is toch goedkoop. Anteeksi, kuinka kauan nämä asiat säilyvät tässä pussukassa? Sorry, hoe lang zijn deze dingen goed in mijn tas? PÄIVÄ 3: Keskuspuistoelämys Miten ihastuttava puisto. Onko täällä koskaan lunta? Wat een mooi park. Heeft u ooit wel eens sneeuw hier? Onpas iso koira. Onko se teidän? Dat is een grote hond. Is die van jouw? Auttakee! Help mij! Oho. Läheltä liippasi. Rakastan Hollantia. Wow. We hebben het net gered. Ik houd van Nederland. Näen aivan liikaa pyöriä. Ik zie veel te veel fietsen. Mitäköhän kello on? Ik vraag me af hoe laat het is? PÄIVÄ 4: Uintireissu Menenpäs uimaan tähän näpsäkkään kanaaliin. Ik ga even een duik wagen in deze mooie gracht. Kylmää vettä. Toivottavasti täällä ei ole haikaloja. Koud water. Ik hoop dat er geen haaien zijn. Olen todella pahoillani. Olen suomalainen, enkä havainnut selkeää uimisen kieltävää kylttiä. O, het spijt me echt. Ik ben Fins en ik zag geen waarschuwing dat zwemmen hier verboden is. Tarvitsetko henkilöllisyystodistukseni? Heeft u mijn ID nodig? On se minun kuvani. Olin nuorempi, solakampi ja vetovoimaisempi. Ilman näitä naurettavia viiksiä. Het is mijn foto. Ik was jonger, dunner en toen nog aantrekkelijk. Zonder deze belachelijke snor. PÄIVÄ 5: Koti-ikävä Olen myöhässä. Mikä on nopein reitti junaasemalle? Ik ben laat. Wat is de snelste manier naar het treinstation? Yksi lippu minulle ja kasseilleni. Een kaartje voor mij en mijn bagage. Miksette myy juustoa lentokoneessa? Waarom verkoopt u geen kaas in het vliegtuig? Tiedättekö sen tunteen, kun elämä tuntuu luisuvan joinain hetkinä ihan yksiselitteisesti päin persettä, eikä ulospääsyä ole? Lopulta tulee se kohtaus. Hepuli, itkuraivari, tunnemyrsky. Se hetki, kun jokin pään sisällä naksahtaa ja muuttuu sinänsä ihan säyseästä tyypistä manatuksi raivopesäkkeeksi. Hyvä ystäväni keksi kutsua kohtausta demonilaamaksi. Juuri siltä riivattu laama näyttäisi: punasilmäiseltä, puhisevalta ja pörröturkkiselta. Se poukkoilisi sinne tänne. Hän sanoi entisen poikaystävänsä aina tienneen, kun kohtaus oli tulollaan, eli ehkä noin kerran puolessa vuodessa. Loppuaikoina mies tiesi jopa hankkiutua pitkälle juoksulenkille kohtauksen tullessa, pakoon myrskyn alta. Pienestä epäonnistumisesta alkaa itsesäälin lumipalloefekti. Pahat asiat kasaantuvat mielessä isoksi, ylitsepääsemättömäksi, mustaksi kököksi. On paineltava niin nopeasti kuin mahdollista kotiin itkemään silmät punaisiksi ja paha olo pois. On sanottava suorat sanat poika- tai tyttöystävälle, vaikkei oikeastaan tarkoittaisikaan mitään niin pahaa. On heitettävä Iittalan astiasto seinään, vaikka on juuri toivonut sen syntymäpäivälahjaksi. On revittävä tai poltettava muutama vanha valokuva, vaikka oikeastaan mieluummin säilyttäisi muistot. Ja kyllä, on myös soitettava puhelu äidille ja todettava, miten kaikki, ihan koko maailma, on kääntynyt jälkeläistään vastaan. Demonilaama-kohtauksen jälkeen kaikki kirkastuu, olo on jotenkin puhdistunut. Ehkä oma elämä ei sittenkään ole korjaamattomasti pilalla. Päätetään hankkia ehkä uusi harrastus, soittaa pitkästä aikaa hyvälle kaverille, varataan porukalla viikonloppulennot Eurooppaan. Pahasta olosta on jäljellä enää häpeä omasta käyttäytymisestä. On tietysti soitettava äidille uudestaan ja selitettävä, etteivät asiat nyt niin huonosti ole. On pyydettävä anteeksi poika- tai tyttöystävältä ja annettava ymmärtää, ettei hän ole niin itsekäs persläpi kuin olisi voinut edellisestä tulkita. Seuraavana aamuna mennään aamupalalle lempikappaletta hyräillen ja hymyillään tuntemattomille junassa. Usein itkuraivareita pidetään naisille ominaisina. Tiedättehän, sillä on taas se aika kuusta, sanotaan. Demonilaama kuitenkin iskee sukupuolesta tai iästä riippumatta. Pari kuukautta sitten todistin nelikymppisen salkkumiehen raivaria junan siivoojalle, kun salkun sisältä levisi asemalaiturille ja osaksi kiskoille. Miehen tukka harotti ja silmät punersivat jo pahaenteisesti. Demonilaama ei myöskään ilmene kaikilla. Onkin todettava, että se valitsee kohteekseen tunnolliset ja kiltit puurtajat. Juuri ne, jotka eivät osaa sanoa ei projekteille. Kesäisin demonilaama pysyttelee poissa näkyvistä. Silloin elämä on jotenkin kevyempää, eikä demoneita tarvita karkottamaan mustia möykkyjä tai painavaa ilmaa pois. Myös me ylisuorittajat osaamme ottaa rennommin. Onneksi kohta on jo kesä. Päivi Talja KOLuMNI 6 7

5 silmä, korva & suu TOIMITTAJA SALAPOLIISINA >> Annika Bengtzon pureutuu jälleen vääryyksien ytimeen. Liza Marklundin teos Elinkautinen on seitsemäs Annika Bengtzon -dekkari. Päähenkilö Annika on huipputoimittaja, joka tekee työnsä vimmaisella innolla. Poliisi ammutaan sänkyynsä ja hänen vaimonsa pidätetään. Sekavassa tilassa oleva nainen vakuuttaa syyttömyyttään. Hänen mukaansa mystinen toinen nainen ampui hänen miehensä ja vei hänen poikansa. Nopean oikeudenkäynnin jälkeen nainen kuitenkin tuomitaan itse syylliseksi. Annika kuitenkin tietää naisen vuosien takaa. Hän ei voi uskoa naisen syyllisyyttä, varsinkin kun pojan ruumista ei koskaan löydetty. Annikan oma tilanne on kirjan alussa sekava. Hän on keskellä aggressiivista avioeroa ja työpaikaltakin vähennetään ihmisiä. Oman jaksamisensa kanssa kamppaileva Annika päättää silti selvittää, mitä tapauksen takana piilee. Pojan löytymisestä tulee pakkomielle. Marklund kirjoittaa sujuvasti, mukaansa tempaavasti ja liikuttavasti. Hauska yksityiskohta on tapauksen etenemistä seuraavat uutiset, jotka rytmittävät juonen kulkua. Päähenkilön itsekeskeisyys on paikoin rasittavaa, mutta jännittävää tarinaa haluaa silti seurata. Toimittajaopiskelijat saavat lisäksi hyviä vinkkejä tiedonhakuun. Ruotsalaisen toimittajan ja kirjailijan Liza Marklundin teoksia on suomennettu 11, joista Elinkautinen on viimeisin. TUUNAA RAEJUUSTOSI Hanna Hihnala Onko jääkaapissasi vain valo ja kukkarossa matti? Tekisi mieli kuitenkin jotain hyvää? Kaupan kylmähyllyjen aarre pelastaa jokaisen herkunnälkäisen opiskelijan tuunausmahdollisuuksillaan. Raejuusto Välimeren tyyliin raejuusto kuivattu basilika kuivattu oregano suola Sekoita aineksia keskenään kunnes saat makuhermojasi miellyttävän kokonaisuuden. SOUL-TUNNELMIA SUOMEKSI >> Kevään herkullisin julkaisu on näyttelijän käsialaa. Näyttelijänä ja reggaemuusikkona paremmin tunnetun Reino Nordinin soololevy tuo kaivattua uudistusta Suomi-musiikin kartalle. Hevitunnelmiin ja synkkään pop-rockiin jumiutunut kansa saa tervettä piristystä rehdistä, suomenkielisestä soulista. Reino and the Rhinos -kokoonpanon Tähän tyyliin on tämän kevään musiikkitapaus. Reggae on levyn vahva taustatekijä. Se kuuluu kaikkialla Nordinin lyriikan juoksutuksesta soiton letkeyteen. Ainoana erona on reggaelle tyypillisen laiskuuden puuttuminen. Vaikka levy on täynnä reggaesoittajia, pysyy soitto sujuvasti kasassa eikä ylilyönteihin tai tylsyyteen sorruta. Levyn lyriikat ja laulumelodiat ovat kunniapokaalin arvoisia. Erityismaininnan ansaitsee soul-erotiikkaa tihkuva Lemmentyö, joka on kesän takuuvarma kutuhitti. Kuka ei lankeaisi seuraavaan: Tee mulle lemmentyö / valaise mun synkin yö / nyt loista kirkkaammin saat maailman haihtumaan. Kaikki yhteen ääneen awww Myös sovitukset ovat mahtavia. Kitaran, basson ja perkussioiden yhteispoljento tekevät julkaisusta täydellisen soundtrackin kesäillan autoretkeä varten. Nordinin levyn kappaleet ihmetyttävät vielä useamman kuuntelukerran jälkeen. Kappaleiden tunnelma kietoo sisäänsä ja lupaa, että tästä muusikosta kuullaan vielä. Raejuusto ananaksella raejuusto ananasmurskapurkki Sekoita purkillinen ananasta ja raejuustoa keskenään. Tunnelman lisäämiseksi syö suurella lusikalla. Raejuusto Stripped raejuusto suola ja mustapippuri Jenni Jusslin Sekoita purkilliseen raejuustoa ¼ tl suolaa ja ½ tl pippuria. Lisää pippuria tarvittaessa. Nauti saman tien NÄIN SAAT VAPPUNA VARMASTI 1. Pukeudu Beniksi ja mene ilkkumaan Hakaniemen vappumarssijoille. 2. Järjestä alkoholitarjoilulta kovasti näyttävä juomanjakelupiste Kaivopuistoon. Mutta tarjoa vain marjamehua. 3. Polta mielenosoituksenomaisesti Äpy Kolmen sepän patsaalla. Jos näillä ei tule turpaan, kokeile taksijonossa vittuilua. Lintsin säännöt eivät meidän perhettä koske top 4 Matti Ouvinen Kyllä Jesse oli viime vuonna tässä laitteessa yksin. Miksi minun pitäisi nyt tulla mukaan? Tässä laitteessa olevat pituusrajat ovat olleet samat jo viimeiset kuusi vuotta. Lapsi tarvitsee aikuisen mukaansa. No etkö voi vähän joustaa? Eihän poika ole kuin pari senttiä alle määrämitan! Niin, siis. Pituusraja on tässä, poikanne on noin kymmenen senttiä lyhyempi. Katsothan sitten, että Jeminalla on turvavyö kunnolla. Kyllä, käyn kaikki läpi ja tarkastan vyöt. Niin, mutta katsothan, että Jeminan vyö on kiinni! Hän tarvitsee aikuisen mukaan, jotta pääsee kyytiin. Eikös isoveli kelpaa? Minkäs ikäinen isoveli on? 13. Tämä lapsi tarvitsee yli 15-vuotiaan huoltajan mukaansa. No mut se on melkein tarpeeks pitkä ja isoveli on mukana. Kyllä ne pärjää. Poppareiden/hattaran/jäätelön kanssa ei pääse kyytiin. Eikä, et oo tosissas! Ostettiin nämä just sitä varten, että voidaan syödä kyydissä! Linnanmäki on avoinna Kesän 2008 uutuuslaitteena Salama (pituusraja 140cm, 120cm huoltajan seurassa). Lisätietoja osoitteesta Mari Kaislaniemi Kirjoittaja on tänä vuonna kahdeksatta kesäänsä Linnanmäen laitetyöntekijänä. Marcia Crossin täydellinen onni Kuljen joka päivä vähintään yhden matkan raitiovaunulla. Kolmannestunnin matkan aikana ehtii haaveilla niin paljon, että väkisinkin siinä maailma paranee ainakin hetkellisesti. Pää ikkunalasiin kiinni ja katse yläviistoon. Siellä asuu viisaus. Eräänä päivänä menin kuitenkin aivan takalukkoon, kun kuusimetrinen Marcia Cross myi minulle täydellistä onneaan raitiovaunupysäkin valomainoksessa. Mainoksessa oli tosin vain osa tätä kuusimetristä, infernaalisen punapäistä amerikkalaisnaista, mutta kaikki defenssit napsahtivat silti päälle. Ei näitä loisteliaasti sijoitettuja perkeleitä voi välttää, mutta kenen onnea tässä meille oikein myydään? Minä haluan tietää. Marcia Cross on näyttelijä. Hän esittää maanista kotirouva Bree Van De Kampia amerikkalaisessa laatusarjassa (ei reality) Täydelliset naiset. Kaikille sarjaan vihkiytymättömille kerrottakoon kyseessä olevan kuvaus auvoisessa lähiössä (ei Kontula) elävistä ulkoapäin täydellisistä naisista, jotka onnistuvat sössimään suurin piirtein kaiken sössimisen arvoisen. Sarjassa Crossin täydellinen onni koostuu keskimäärin rikkinäisestä ja absurdin epätasapainoisesta perheestä kieltäymyksineen. Täydellistä satiiria? Marcia Cross näytteli myös legendaarisessa Melrose Placessa vähintään yhtä legendaarista Kimberly Shawta, joka yritti tappaa vuorollaan miltei jokaisen sarjassa esiintyneen hahmon. Demonien ja äänien riivaaman naisen lempikohde oli tietenkin oma aviomies, kuten Täydellisissä naisissakin. Jos jossain en haluaisi olla, niin aviomiehenä amerikkalaisessa TV-sarjassa. En tunne Marcia Crossia henkilökohtaisesti, mutta tosielämässä hänen täytyy olla onnellisempi kuin mielikuvissa, joita meille myydään. Ja siinähän se totuuskin piilee: Kukaan ei haluaisi olla hullu kotirouva, joten on hyvä, että passivoivasta laatikosta voi katsoa, kun joku toinen on. Kunhan ei omalle kohdalle osu. Mitä meille myydään? Mielikuvat normaalia arkea elävistä näyttelijöistä kun ovat ajatuksen tasolla tasan yhtä sytyttäviä kuin marginaalisen maan ulkoministerin tekstiviestit. Kateellinen saa olla, mutta Marcia Cross maitokaupassa myy lehtiä yhtä vähän kuin kuka tahansa muu maitokaupassa. Kimberly Shaw myisi ja paljon. Henkilökohtaisen onnen myyminen on paljon haastavampaa, sillä sitä ostaa vain kateudella. Marcia Cross menetti henkilökohtaisessa onnessaan pitkäaikaisen miesystävänsä aivokasvaimelle vuonna 1993 ja tuli viimein äidiksi vuonna 2006, melkein 44-vuotiaana. Tätä ajatusta vaikeuksien voittamisesta valomainos varmasti yrittää myydä, mutta me passiiviset kansalaiset olemme sanaleikkien, piilomerkitysten ja nerokkaiden alitajuisten viestien vankeja. Ja kyllä, me katsomme aivan liikaa televisiota. Marko-Oskari Lehtonen 8 9

6 Romanssi sovitushuoneessa Naisella valkoinen Orkidea -mekko 139 e, vyö 50 e ja puuvillainen paitapusero 99 e, sekä pilkulliset avokkaat e, Tamaris trend. Kaikki vaatteet Miun Puutarhamallistoa, kengät Andiamo. Teksti Inka Mellais Kuvat Teemu Granström Kesän saapuessa pariskunta pukeutuu yhteensopiviin vaatteisiin. Kevät on ilon ja rakkauden vuodenaika. Valoisammat päivät ajavat ihmiset hämäristä asunnoista ulos kadulle. Käsi kädessä kulkevia, toisilleen leperteleviä pariskuntia ilmestyy kadunkulmiin, terasseille ja bussipysäkeille. Aurinkoisemmat säät virkistävät rakkauden lisäksi myös pukeutumista. Kevään pukukoodia ei voi olla huomaamatta: kirkasta keltaista, punaista ja sinistä ja eläinkuoseja yhdistettynä 80-luvun diskopukeutumiseen ja romanttiseen tyyliin. Kirkas päivänvalo paljastaa armottomasti talven kauhduttaman harmaan vaatekerraston. Jotain uutta on saatava päälle ja äkkiä. Monet suuntaavat juoksujalkaa Helsingin keskustan tavarataloihin ja kauppakeskuksiin. Myös Punavuoren pikkuputiikkien tarjonta kannattaa katsastaa. Parhaimmillaan ostosmaratoniin yhdistyy romanttinen kävely yhdessä sulhon tai morsiamen kanssa. Kuten rakkaus, myös pukeutuminen voi olla täynnä jakamisen iloa. Tänä keväänä ja kesänä pariskunta on erityisen tyylikäs pukeutuessaan sävy sävyyn. Kun molemmat ovat pukeutuneet samaan tyyliin, näkyy yhteenkuuluvuus päällepäin, vaikka kädestä joutuisikin välillä irrottamaan otteensa. Ostosretken voi aloittaa esimerkiksi Fredrikinkadun alkupäästä ja edetä siitä Iso Roobertinkadun kautta keskustaan saakka. Iso Roobertinkatu 17-19:stä löytyy 11:n tuotemerkin vaateliike Hundpark, joka on tarjoaa leikkisän parin vaatekaapille designtäytettä kohtuullisin hinnoin. Liikkeen omien tuotemerkkien lisäksi HundParkissa myydään myös Girls of boredomia, kaksi-två:ta sekä joitain graafisen alan julkaisuja. Fredrikinkatu 33:ssa sijaitseva vaate- ja sisustusliike Secco on tunnettu kierrätysmateriaaleista valmistetuista tuotteistaan. Asusteita on tarjolla lukuisia, eikä mielikuvitusta ole säästelty. Puhelinlaukku, jossa luuri toimii myös kahvana, vaatii huumorintajua kantajansa lisäksi myös tämän kumppanilta. Fredalta pääse kätevästi koukkaamaan Uudenmaankadulle, joka kunnostautuu katuna erityisesti naistenvaatetarjonnassa. Uudenmaankatu 14:ssä suunnittelija Ilona Hyötyläisen vaateliike Miun on oivallinen paikka tyydyttää pariskunnan toisen puoliskon romantiikannälkä. Mallistossa toistuvat kasviprintit ja hedelmäiset värit ovat syötävän herkullisia. Siinä missä Miun hempeät sävyt pukevat romantikkoa, löytää seeprahousuja karttava prinssi vaatteensa nuorison katumuotia myyvästä Carlings:ista. Liike tarjoaa rokahtavaa farkkutyyliä nahkatakkeineen ja rentoine kauluspaitoineen, eivätkä hinnat satuta opiskelijankaan kukkaroa. Miehellä vaalea paitapusero 59 e, Vailent, raidallinen hihaton 19 e, Poco loco, vaaleansiniset farkut 55 e, Dr Denim, ruskea nahkavyö e, printtihuivi 9.90 e, Saints & Mortals, cowboy-saappaat 675 e, Malboro Classics, sekä olkihattu 19 e. Kaikki vaatteet Forumin Carlingsista, kengät Kampin Malboro Classicsista. Naisella sinapinkeltainen villamekko 178 e, New Vintage, punainen nahkavyö 62 e, Vietto, harmaa kravatti, joka on tehty turvavyöstä 37 e, Secco, keltaiset avokkaat 45 e, Vagabond, sekä puhelinlaukku 92 e, AjasTaika. Kengät Andiamo, kaikki muu Seccosta. Miehellä kolmivärinen college-paita 65 e, Fernando Korpi, seepralegginsit 30 e, kaksi-två, hämisrintakoru 25 e, Miia Halmesmaa Collection, sähkönsiniset saappaat 89 e, Vagabond, sekä karvalakki 89 e, Mnemo. Kengät Andiamo, kaikki muu Hundparkista

7 Matkaillen Suomen kummallisuuksiin H2:n matkailutoimituksesta päivää! seuraavilla sivuilla tarjotaan juuri sinulle, opiskelija, vaihtoehtoja käyttää kesäisiä vapaapäiviäsi kotimaanmatkailun parissa. lue, koe, testaa ja nauti omalla vastuulla! Äkäslompolosta länteen bilereissu Lappiin Teksti Jenni Jusslin Eikö Etelä-Suomi ole riittävän iso ilo? Puuduttavatko Sedulat, eikö festareilta saa tarpeeksi irti? Pakkaa auto täyteen kavereita ja suuntaa Lappiin! Tunturi-ilma saa kaikki nuoret tyypit sekaisin. Valtatie neljä vie suoraan Helsingistä Utsjoelle. Nelosta voi körötellä rauhassa Keminmaalle asti. Jos jäämeri ei kiinnosta, niin Keminmaalta pääsee eteenpäin myös Ylläkselle ja Leville päin. Jokamiehen oikeuksien mukaan oleskella saa suhteellisen vapaasti missä tahansa riittävän kaukana asutuksesta. Jos kulkuneuvosi takakontista löytyy teltta, riittävästi sääskisuihkeita, runsaasti ilolientä ja pari kaiutinta, voit pistää bileet pystyyn missä tahansa keskellä ikuista auringonpaistetta. Myös lappilaiset kuppilat ja ravitsemusliikkeet kannattaa kiertää perusteellisesti. Perinteiset kesäkisat kannattaa myös ottaa osaksi juhlintoja. Kilpailla voi niin sääskentapossa, kumisaappaan heitossa kuin muurahaiskasassa istumisessakin. Jos perinteinen bile-elämä alkaa kyllästyttää, kannattaa reviiriä laajentaa luontomatkailuun. Äkäslompolosta länteen, Ylläksen lähellä, sijaitsee Pakasaivo-järvi, joka tunnetaan myös nimellä Lapin Helvetti. Muinaisten lappalaisten kokoontumis- ja palvontapaikka on nähtävyys jo itsessään, sillä järveen ei laske mitään jokia. Hyvällä tuurilla voit törmätä järven rannalla shamaaniin joka vie sinut henkimatkalle. Hinta-arvio 300 Bensat 200 Itikkasuihke 2 /puteli Ruoat 20 /päivä Juomat vaihdellen HardCore [tee retkestäsi extreme] Hullu Poro Levillä on kokonaisuus, joka tekee reissustasi takuulla ikimuistoisen. Ravintola Wanha Hullu Poro tarjoaa joka ikinen ilta karaokea, siis aina ja ikuisesti. Hullu Poro Areena kerää Suomenmaan mahtiesiintyjät ja bilekansaa joka puolelta Lappia. Hullu Poro tarjoaa myös majoitus- ja hyvinvointipalveluita kompensoimaan juhlimisessa mahdollisesti syntynyttä huonovointisuutta. Riihimäki Todellisen ladyn valinta Taidekurssi, kauneushoitola ja kello viiden tee. Riihimäki on museoiden Mekka ja Etelä-Suomen Ascot très charmante! Teksti Anna Munsterhjelm Aamupäivä alkaa viehättävän esteettisissa merkeissä, kun kokoonnumme Riihimäen Taidemuseon croquis-piirustuspajaan. Taiteilijan johdolla annamme visuaalisten elämysten virrata kehomme lävitse ja taiomme paperille lumoavia luonnoksia. Jokainen kurssilainen saa myös vuorollaan toimia mallina, joten pukeuduthan tämän huomioon ottaen! Nopeimmilla on vielä mahdollisuus kiertää taidemuseon Fengsui ja elämisen ilo näyttely, minkä jälkeen siirrymme hurmaavan rustiikkisilla hevosvaunuilla Lasimuseolle. Siellä tutustumme Sula hulluus näyttelyyn. Myös lounaan ehdimme nauttia Lasimuseon ravintolassa. Savulohisalaatti valkoviinin kera hivelee makuaistia ja sopii mainiosti Atkinsin dieettiä harrastavallekin. On aika vetää ratsastushousut jalkaan ja tikkiliivi ylle, kun iltapäivällä suuntaamme Metsästysmuseoon. Burberryn trenssejä ei museon Hinta-arvio 117,3 Junalippu opiskelijalta 4,8 Taidemuseon croquis-paja 5 Lounas Lasimuseossa 11,5 Illallismenu juomineen 41 Yö Seurahuoneella + teatterilippu 55 kokoelmista valitettavasti löydy. Kello viiden teetä si laan kylänraitin pittoreskissa Kahvila Majakanvalossa. Samassa tilassa on järjestetty muun muassa kansanedustaja Johannes Koskisen (sd) vastaanottoja, mutta yrittäkäämme olla ajattelematta sitä. Kiireisen päivän jäljet on hyvä huuhtoa pumpuliin ennen illan teatteririentoja. Kauneushoitolan neitokaiset elvyttävät uupuneet jalat ja painelevat kasvoille turvotusta poistavan naamion. Hiusten kähertäminen, manikyyri ja juhlameikki valmistavat Teidät Riihimäen iltaelämään. Arvonsa tunteva lady yöpyy tietysti Seurahuoneella, jonka kabinetissa tarjoillaan myös kaupungin paras päivällismenu. Alkuun keittiömestari suosittelee etanapannua valkosipulivoilla, pääruoaksi paistettua maksaa pippurikastikkeella. Illallisen kruunaa hillalla höystetty creme brulée ja pieni lasillinen calvadosta. Hardcore Jos pitsikaulus alkaa kiristää liikaa, suuntaa tansseihin. Etelä-Suomen suosituimpiin kuuluva Riutanharjun tanssilava sijaitsee neljä kilometriä Riihimäen keskustasta länteen. 900 neliön lattialla kelpaa panna korkkarilla koreasti, kukkamekon helmat heilumaan ja isäntien viikset väpättämään. Lavatansseista morsian löytää taatusti itselleen maajussin opiskelija-alennuksella vain kaksi euroa! 12 13

8 Kesäkuntoilua Tuusulanjärvellä Teksti Jenni Jusslin Ole rohkea ja astu rajojen yli! Tuusulanjärvi liikuttaa sinua, olipa mieltymyksesi sitten golf-hetki isäpapan kanssa, pitkä ja rauhallinen polkupyörävaellus tai soutu kirkkoveneellä viehättävällä kesäjärvellä. Rakkautta raiteilla Kemijärven yöjuna Teksti Anna Munsterhjelm Pikajuna 265 on pitelemättömien poromiesten ja rempseiden rouvien suosikki. Sinisten vaunujen kiitäessä Suomen halki yön yksinäiset kohtaavat salongin hämärässä. Tuusulanjärvi sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Sekä Järvenpäällä että Tuusulalla on vesialuetta. Julkisilla Tuusulanjärven lähelle pääsee bussilla ainakin Hyrylään ja junalla Järvenpäähän. Jos oikein urheilulliseksi ryhdyt, voit myös pyöräillä perille. Järvellä on tarjota runsaasti veteen liittyviä aktiviteetteja. Veteen pääsee pulahtamaan muun muassa Järvenpään Vanhankylänniemestä. Veden päälle pääsee niin kirkkoveneellä (Gustavelund), kanootilla ( Järvenpään matkailukeskus) kuin soutuveneelläkin (Halosenniemi). Järven ympäri kiertää hyväkuntoinen pyöräilyreitti. Samaa reittiä suositellaan myös rullaluistelun, juoksun sekä sauvakävelyn harrastamiseen. Jos vesiurheilu ei kiinnosta, voit silti harrastaa liikuntaa Tuusulan maisemissa. Vähän matkan päässä järvenrannasta sijaitsee Tuusulan golfklubi. Range-, putti- ja chippiviheriölle pääsee taitamatonkin. Vieraspelaajilta tasoitusvaatimus on miehiltä 36, naisilta 45. Myös golf-opetusta on tarjolla niin yksilöille kuin ryhmillekin. Jos olet golfannut aiemmin, mutta taitosi on päässyt ruostumaan, hyödyt varmasti golf-klubin kertaustunneista. Hinta-arvio 50 Uiminen vene- tai kajakkivuokra Golf-opetus 25 min Pyöräily kävely Juna Helsinki-Järvenpää Bussi Helsinki-Tuusula 0 e e 30 e 0 e 0 e 2,70 e 5,60 e HardCore Puolustusvoimien koulutuskeskus loikoilee Tuusulanjärven rannalla. Mikä olisikaan parempi paikka kokeilla sissitaitoja! Ota kaverisi mukaan ja kisaa kuka ehtii ensin järvenrantaan vartijoiden ja valvontakameroiden huomaamatta. Monipuolinen maasto tarjoaa mahdollisuudet niin ryömimisen, konttaamisen kuin sprinttijuoksunkin harjoitteluun. (Huom! Puolustusvoimien alueella oleskelu tai kuljeskelu ilman lupaa on kiellettyä.) Hinta-arvio 74,50 Junalippu 39,50 Kirpparivaatteet 15 Lihapullat 10 Berliininmunkki 2 Omenalimonadi 2 Kondomipaketti 6 HardCore Tavallista rajumpi lemmenliekki on kanssakulkijoiden matkustusmukavuuden takia parempi pitää vakan alla. Kuolaaville lemmikeille, kynsiville misuille ja kiimassaan kituville kolleille VR onkin varannut kaksi koirankoppia. Kemijärvellä kytevä kapinahenki kutsuu seikkailijoita ja vetää viettelijöitä. Nykyajan jamesbondien kulkupeliksi kelpaa vain legendaarinen yöjuna. Ensiarvoisen tärkeää on sulautua joukkoon snobit ja dandyt lentävät pientareelle viimeistään Seinäjoella. Reissumiehen tai -naisen tyylin tuleekin olla sopivasti rähjäinen, joten vedä yllesi rikkinäiset farkut, enolta vohkittu nahkatakki ja elämää nähneet buutsit. Muista piilottaa puhelimesi yksinäisen ratsastajan perään eivät mammat soittele. Ravintolavaunu on rakkauden kasino. Astu käytävältä sisään ja astut vuosikymmenten takaiseen saluunaan. Punaiseksi sisustetun kabinetin nurkassa istuu pelimies, joka iskee haarukkansa lihapulliin ja olutvaahdot viiksistä pyyhittyään ryhtyy silmäilemään vaunun tarjontaa. Kainompi sankari tarjoaa ihastukselleen 70-luvun henkeen berliininmunkin ja omenalimonadin. Baaritiskillä keikistelee minihameissaan lurppasilmäisiä tipusia, jotka luovat sinuun kosteita katseita. Matkaa Helsingin rautatieasemalta Kemijärvelle kertyy 888 kilometriä ja 14 tuntia, joten kiirettä ei kannata pitää. Valittua kohdetta on turvallisempi lähestyä hitaasti hivuttaen kuin salamasotaan syöksyen. Villin pohjolan asukit tietävät jo, että hätiköiden ei synny kuin koukkusarvisia poroja. Yhteisen sävelen löydyttyä sopii kumppanin kanssa sujahtaa salaa kongressivaunun salonkiosastolle. Nahkasohvat palvelivat liikemiehiä jo neuvostoaikana, joten uutuudennatinaa ei tarvitse pelätä. Palaverikäyttöön tarkoitettu vaunu on myös teknisesti täydellisesti varustettu ja kopiokoneella voi vaikkapa näpätä muistoksi kuvan seuralaisen somasta takalistosta. Parasta raiderakkaudessa on sen päättyminen. Kemijärven asemalla seikkailijat vaihtavat viimeisen tulisuudelman, eroavat ja lähtevät kumpikin kohti omaa auringonnousuaan. Lemmen veturi kääntyy ja jatkaa matkaansa

9 HYPPÄÄ Kaveri kertoi käyneensä Thaimaassa. Hän kuvaili tsunamin jälkeistä rakennustyötä, öisiä hiekkarantoja ja alueelle hiljalleen palaavia turisteja. Tiet olivat kuulemma kuoppaisia ja Sukhonin baarissa tarjoiltiin Sinisiä enkeleitä. Eikä muutaman viikon reissu Kaukoitään kustantanut kuin parikymmentä euroa, sillä lentoyhtiönä toimi Otava ja matkalippuna Juha Itkosen Kohti. Päästäkseen maailmaan ääriin tai edes Turkuun ei opiskelijankaan tarvitse paahtaa iltoja kaupan kassalla tai turvautua pikavippiin. Halpalentoyhtiöiden kuningas, aivan tavallinen kirja, vie lukijansa edullisesti aina avaruuteen asti. Pokkarin hinnalla pääsee jo pitkälle, mutta nuukimmille on jaossa myös vapaalippuja mars kirjastoon! Nojatuolireissujen valikoimakin on perinteisiä matkatoimistoja huimasti laajempi. Leena Lehtolaisen Espooseen pääsee toki bussilla ja Väinö Linnan Pentinkulmalle vaikka hevoskärryillä, mutta Janssonin Muukirjan SIIVELLE Jos rahasi eivät riitä lentolippuun, mene kirjastoon. Hyvä tarina kiidättää lukijan vaikka autiolle saarelle, suurkaupunkiin tai linnunradan laidalle. Teksti Anna Munsterhjelm Kuva Teemu Granström Matti kukkarossa maailmalle Lukemalla voi hankkia tietoa tuntemattomista maista ja niiden elinoloista. Vaikka romaanit tempaavatkin helposti mukaansa, avautuvat vieraat kulttuurit totuudenmukaisemmin matkakirjojen kautta. Niissä maailmankiertäjät maalaavat lukijan silmien eteen omia kokemuksiaan, havaintojaan ja elämyksiään. Suomalaisiin kertojiin on kokemattomankin turistin helppo samaistua, kun ulkomaiden omituisuuksia voi kummastella kirjoittajan kanssa samasta vinkkelistä. Esimerkiksi Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirjat kertovat kääntäjä-kirjailijan matkoista halki valtamerten ja mannerten. Kun taivalta taitettiin hitaasti rahtilaivalla tai junalla, jäi Villalle runsaasti aikaa tar- kastella omia ajatuksiaan. Vanha rouva Villa karsastaakin kiireistä bisneslentelyä, eikä suostu kutsumaan viikonlopun mittaista pyrähdystä edes matkaksi. Pahimmassa tai parhaassa tapauksessa kirjaan matkustaminen nostaa poltteen päästä fyysisesti tapahtumapaikalle. Ensiavuksi matkakuumeeseen kelpaa lisätieto: paneudu matkaoppaaseen tai kurkkaa uuteen lempikaupunkiisi web-kameran kautta. Tai noudata Kyllikki Villan esimerkkiä ja näytä rahapulalle kieltä: Olen matkustanut velalla ja kirjaennakoilla. Ja aina olen saanut maksettua takaisin. Jos olisin odottanut, että saan tarpeeksi rahaa kokoon, en olisi ikinä päässyt lähtemään. milaaksoon tai Tolkienin Keski-Maahan ei turistia kuljeta kuin oma mielikuvitus. Sohvaseikkailija ei saastuta Paitsi köyhien, nojatuolimatkailu on myös laiskureiden pelastus. Rauniolinnojen tuhansia portaita ei tarvitse oikeasti kiivetä eikä rinkkaa raahata ahtaissa junissa kotisohvalla seikkailija heiluttelee vain varpaitaan rivien tahtiin. Puuduttavan paikan tullen kirjan voi nakata menemään ja jättää matkan sikseen. Kengänpohjien lisäksi kirjan siivellä matkustaminen säästää ympäristöä. Hiilidioksidipäästöt ja kompensaatiomaksut voi unohtaa, eikä turismin tuhojakaan tarvitse murehtia. Sellua säästävä superekoilija tietysti kierrättää kirjansakin tai kuuntelee ne netistä. Esimerkiksi Librivox on ilmainen palvelu, josta löytyy yli tuhat opusta englanniksi luettuna. MUMMOKIRJAFANI JA MUITA KERTOMUKSIA Lapsena Viisikot olivat elämää suurempi inspiraation lähde. Pakkasin koriin järjettömät määrät ruokaa pakotin isän ostamaan kirjoissa juotavaa inkiväärioluttakin ja menin koko päiväksi lukemaan kirjoja puumajaan. Annakaisa, 20 Luennoilla ja tietokoneen ääressä vietetyn päivän jälkeen on ihanaa tulla kotiin ja avata kirja tai telkkari. Arki jää taka-alalle, kun sovittelen vaatteita Himoshoppaajan seurassa tai juhlin Sinkkuelämän porukan kanssa New Yorkissa. Mira, 22 Lässyromaaneista en jaksa innostua, mutta historia ja elämäkerrat kiinnostavat. Vietän aikaani paljon mieluummin vaikka Stalinin Neuvostoliitossa kuin 2000-luvun Pasilassa. Mikko, 24 Mulla on omituinen viehtymys mummokirjoihin. Suhtaudun intohimoisesti Laila Hirvisaaren ja Kaari Utrion romaaneihin, joissa nuoret neidit sipsuttelevat silkkimekoissaan ja flirttailevat kainosti. Voihan olla, että tämä on jonkun alitajuntaisen prinsessahaaveen purkamista. Riikka, 19 Taru Sormusten Herrasta on ehdottomasti vaikuttavin lukemani teos. Hobittien ja haltijoiden maailma on niin vahva ja hirveän tarkkaan kuvattu, että se vaikuttaa uskottavalta ja oikealta. Nuorempana olin ihastunutkin kirjan Aragorniin. Camilla, 22 Viimeksi olen uppoutunut Shanghaihin sijoittuviin salapoliisitarinoihin. Niissä kuvataan kiinalaista elämänmenoa ja yhteiskuntaa niin elävästi, että tuntuu kuin olisin mukana tapahtumissa. Hanna, 25 Mun äiti lukee meille joka ilta Harry Potteria. Mä kuvittelen että olen se tyttö ja lennän luudalla. Vaikka oikeasti olenkin vain omassa sängyssä. Elli,

10 Kaarnaa ja korvasieniä Jos sinulla on nälkä, niin eipä ole kauaa. H2 testasi etnisten ruokakauppojen erikoisimmat elintarvikkeet. Heikkovatsaiset kääntäkööt sivua. Ryppyinen ja röpelöinen mustanharmaa hippunen. Ulkonäkö tuo mieleen palaneet aivopoimut, mutta paketti väittää tuotteen olevan thaimaalaista kuivattua puunkorvasientä. Nyt sitä on tarjolla alkupalaksi. Sieni katkeaa kahteen osaan äänekkäästi räsähtäen. Hyvällä mielikuvituksella korvasienen voisi kuvitella olevan perunalastu. Haju ei kuitenkaan ole suolaisen perunainen, vaan pistävän kirpeä ja tuo mieleen kissanpissan. Kenties joku thaimaalainen leopardi on käynyt lorauttamassa sienten sekaan ennen niiden pakkaamista. Ei anneta sen häiritä, rohkeasti suuhun vaan. Laimea, happaman multainen maku erottuu kun kunnolla mässytän. Onkohan tässä jotain vikaa? Mutta kas, sienet olisikin pitänyt liottaa ennen syömistä. Kokeillaanpas. Sieni turpoaa nelinkertaiseksi, vaihtaa väriä vaaleanruskeaksi ja muuttuu sitkeän kumimaiseksi. Maku on kuitenkin edelleen pettymys. Ei pahaa, mutta ei herkkuakaan. Teksti Tiina Kekäläinen Kuvat Teemu Granström Kanaa puhtaalla sydämellä Seuraavana on vuorossa halal-menetelmällä valmistettua purkitettua kanaa, jota muslimitkin saavat syödä. Halal-teurastuksessa eläimen pää käännetään kohti Mekkaa, kaulavaltimot leikataan auki ja eläimestä valutetaan veri pois. Purkitetun kanan hyytelömäinen, punertavanruskea liha muistuttaa ulkonäöltään erehdyttävästi maksamakkaraa. Haju sen sijaan on kissanruokamainen. Liekö tämä ihmisille tarkoitettukaan? Purkin kyljessä on litania arabiankielisiä kirjaimia, mutta kieltä taitamattomana minulle ei selviä, onko kana kisulle vai omistajalle. Ei se mitään, maistan kuitenkin. Liha ei ole pahaa, mutta kanaksi sitä ei arvaisi. Ruisleivän päällä maksamakkaran korvikkeena se olisi herkkua. Kanan liha tummenee nopeasti tölkin avaamisen jälkeen. Tummeneminen ei kuitenkaan ole mikään ihme, onhan kana purkitettu jo vuonna 2004 ja parasta ennen -päiväyskin oli nelisen kuukautta sitten. Mädäntynyttä tamarindimehua Nyt tarvitaan hörppy. Olen valmistanut mehua tamarindeista, jotka ovat itäisestä Afrikasta kotoisin olevan tamarindipuun hedelmiä. Tamarindit muistuttavat herneen palkoa, mutta ruskea väri tekee niistä kakkakikkareen näköisiä. Tamarindin uloin kuori on kuiva, kova ja kevyt. Kuori suojaa sisällä olevaa tummanruskeaa, tahmeaa massaa. Tamarindimassaa on liotettu vedessä muutama tunti ja nyt se on valmista juotavaksi. Hedelmä pitäisi varmaankin siivilöidä pois nesteen joukosta, mutta toisaalta hedelmälihahan on terveellistä. Tamarindimehu on hapanta ja maistuu pilaantuneelta. Pilaantuminen on mahdollista, sillä myös tamarindit ovat nähneet parasta ennen -päivänsä viime vuoden puolella. Sen lisäksi kauppa säilytti niitä huoneenlämmössä tamarindipaketin kanteen printatusta keep refrigerated -tekstistä huolimatta. Sokerin lisäyskään ei auta, sillä sokeri vajoaa lasin pohjalle. Mehu maistuu edelleen mädäntyneeltä. Ei haju makua pahenna Kuivatun turskan pyrstö haisee. Se haisee sietämättömän pahalta. Kun kalan vie nenään kiinni ja haistaa, oksennusrefleksit muistuttavat olemassaolostaan. Turska on norjalaisten herkkua, mutta tämä yksilö on ostettu intialaisesta kaupasta. Harmaanvaalea turska on kovaa kuin kivi ja sen käyttötarkoitus on hämärän peitossa. Todennäköisesti kalaa tulisi liottaa vedessä ja liemi lisätä ruoan joukkoon. Eikös kuivattua kalaa voi syödä sellaisenaankin? Saan tehdä hartiavoimin töitä saadakseni leikattua kovasta kalasta pienen palan irti. Vien palan lähelle suutani ja teen virheen. Haistan. Haju on etova. Mutta syötävä on, joten työnnän palan suuhuni. Ensimmäinen tunne on helpotus, kala maistuu lähinnä suolalta. Suolalta ja kalalta. Toista palaa en kuitenkaan vapaaehtoisesti söisi. Bambuilla kohti kylläisyyttä Kiinalainen kasvisherkku, bambu, on isopandojen lempiruokaa. Nyt edesautan pandojen sukupuuttoa syömällä niiden eväät. Nuoria versoja syödään keitettyinä, Wikipedia tietää kertoa. Nämä bambut ovat samean keltavihreitä ja näyttävät kaikkea muuta kuin tuoreilta ja nuorilta. Keittäminen on siis turhaa. Ulkonäön lisäksi myös haju on epämiellyttävä, voimakas ja etova. Maku on kuitenkin yllättävän hyvä, tosin bambut on säilötty mausteliemeen, joten niiden kostunut rakenne hajoaa suuhun välittömästi. Silmät suljettuina ja pyykkipoika nenässä bambunversoja voisi syödäkin. Viereinen sivu: Taustalla bambua, vasemmalla Juho maistaa kuivattua turskaa, keskellä halal-kanaa, oikealla tamarindi. Tällä sivulla: korvasieni (pikkukuva) ja tamarindimehu. Jälkkäriksi puunkuorta Nyt on jälkiruoan vuoro. Suomalaisen pettuleipäperinteen kunniaksi tarjolla on kassia-puun kuorta eli kassiatikkuja. Kassiatikut tuoksuvat joululta, riisipuurolta, korvapuusteilta ja pipareilta. Kassia-puusta valmistetaan Suomessakin myytävä kaneli. Tikkujen käyttötarkoitus on epäselvä. Näitäkin tulisi varmaan liottaa. Tuskin kaarnamaistakuorta on ainakaan tarkoitus järsiä ja pureskella. Kuor e s t a l o h k e a a puraistessa pala melko helposti. Puun kuori maistuu siltä miltä puunkuoren olettaisikin maistuvan: ei miltään. Sisäkuoren pinnassa oleva kaneli taas on vahvaa ja polttelee kielen kärjessä ja huulilla. Liotettuna kassiatikut värjäävät veden vaaleankeltaiseksi ja kanelin tuoksu voimistuu entisestään. Neste on ällöttävän makeaa, mutta siitä jää suuhun miellyttävän kanelinen jälkimaku. Makuhermojen toivuttua voi henkäistä helpotuksesta, olen hengissä! Testauksen tulos jää kuitenkin hämärän peittoon. Oikein säilytettyinä ja valmistettuina napostelemamme etnoruoat voisivat olla herkkuakin. Tällä kertaa tuotteista selvisi vain niiden ominaismaku

11 Couch surfing MAAILMAN YMPÄRI SOHVALLA Vieraskoreus ja couch surfing eivät mahdu samaan lauseeseen. Sohvasurffarit majoittavat ennakkoluulottomasti koteihinsa ulkomaalaisia reppureissaajia, jotka eivät halua tuhlata rahojaan hotelleihin. Ilmainen majapaikka on etenkin köyhälle opiskelijalle hieno asia, mutta couch surfing -ilmiössä on kyse muustakin. Couch surfing on kansainvälistä tiedonvaihtoa. Tuntuu oikeasti siltä, että siinä luodaan jotain, helsinkiläinen opiskelija Mihail Aronson, 23, luonnehtii. Aronson on kuulunut couch surfing -yhteisöön vajaan vuoden. Hän on ehtinyt jo majoittaa suuren joukon ulkomaalaisia matkailijoita. Aronsonin sohva Vallilassa on kantanut kansallisuuksia ja tapoja laidasta laitaan. Hän majoittaa surffareita aina, kun se käytännössä on mahdollista. Paljon jengiä on käynyt Saksasta. Myös Itävallasta, Venäjältä, Norjasta ja Baltian maista on tullut reissaajia. Aronson on toistaiseksi keskittynyt isännöintipuoleen, mutta aikoo tulevaisuudessa olla enemmän vieraan roolissa. Couch surfingin lisäksi hän kuuluu Hospitality Clubiin, joka on sekin vieraanvaraisuusjärjestö. Parasta couch surfingissa on se, että saa tutustua uusiin kulttuureihin, eikä aina tarvitse lähteä edes kodista ulos, hän intoilee. Aronson osaa venäjää, joten huonosti englantia taitavat itänaapurimme majoittuvat mielellään Vallilaan. Myös Baltian maista tulevat arvostavat venäjän kielen taitoa, jota ei osata läheskään jokaisessa hotellissa. Luottamus avainasemassa Couch surfing perustuu pitkälti ihmisten väliseen luottamukseen, koska yhteisön jäsenet eivät tee kirjallisia sopimuksia. Matkailijan on vain toivottava, että lupaus majapaikasta pätee vieraassa maassa. Skeptisesti ajateltuna voisi luulla, että sohvasurffaus vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä ja perverssejä. Aronson ja hänen luonaan majoittunut itävaltalainen Barbara Maria Fasching, 25, kumoavat kuitenkin epäilyt uhreja vaanivista raiskaajista ja kannibaaleista. Ainakin tähän asti olen saanut pelkästään todella hyviä kokemuksia couch surfingista. Tarkastankin aina ihmisten taustat järjestön sivuilta, Fasching kertoo. Mihail Aronsonkaan ei ole kohdannut ongelmia, mutta tietää, että joiltakin matkailijoilta on esimerkiksi yritetty vaatia väkisin seksiä. Etenkin naispuoliset surffarit saattavat saada vihjailevia tai asiattomia yhteydenottoja couch surfing -verkkoyhteisön kautta. Jos väärinkäytöksiä tapahtuu, sohvasurffaajat informoivat toisiaan järjestön internetsivuilla, ja hölmöilijältä poistetaan tunnukset verkkoyhteisöön. Pitää pystyä luottamaan ja uskomaan ihmiseen. Ensitapaamiset tehdään kuitenkin aina julkisella paikalla, Aronson valaisee. Avarakatseisuutta, ei ennakkoluuloja! Teksti Juho Jokinen Kuva Teemu Granström Inhoatko ryhmämatkailua hotellikomplekseihin? Jos olet kyllästynyt LOmailemaaN hotellin allasalueella ja haluat oikeasti tutustua vieraisiin kulttuureihin, couch surfing on juuri sitä, mitä tarvitset. Couch surfing edellyttää normaalista turistimatkailusta eroavaa matkailumentaliteettia. Sohvasurffarille ominaisia luonteenpiirteitä ovat muun muassa avoin ja rohkea asenne sekä aito halu saada matkailusta irti muutakin kuin rusketusta. Sohvasurffaus-ideologian mukaan yösijan järjestämisen lisäksi majoittaja esittelee oman maansa kulttuuria, tapoja ja kieltä. Usein esitellään myös yöelämää. Aronsonin mukaan hienointa on ottaa vieraista kulttuureista tulevat matkailijat mukaan omaan arkeensa, raottaa heille omaa elämäänsä, ja tehdä heidän kanssaan samoja asioita kuin suomalaisten ystävien kanssa. Majoittava osapuoli kierrättää usein vieraitaan kotikaupunkinsa museoissa, klubeilla ja muissa käymisen arvoisissa paikoissa. Turistiloukkujen sijaan ulkomaisille matkailijoille kannattaa näyttää erikoisempia nähtävyyksiä. Aronson on vienyt vieraansa muun muassa puotilalaiseen olutravintolaan, jonne reppureissaajat eivät takuulla olisi itse löytäneet. On hienoa tarkkailla ihmisten reagointia, kun he tapaavat tyyppejä muista kulttuureista, Aronson toteaa. Barbara Maria Fasching on huomannut eroja kulttuurien välillä, mutta ei halua kuitenkaan tehdä stereotypioita vahvistavia yleistyksiä eri kansallisuuksien ominaispiirteistä. Sohvasurffareita ei voi niputtaa yksiselitteiseksi ryhmäksi. Noin jäsenen joukkoon mahtuu matkailijoita opiskelijoista eläkeläispariskuntiin asti. Sekä Fasching että Aronson ovat välttyneet vakavilta kulttuurien yhteentörmäyksiltä. Ruoka on tosin asia, joka herättää tunteita puolin ja toisin. Suomalainen keittiö mämmeineen ja muine mielenkiintoisine ruokalajeineen ei saa aina lämmintä vastaanottoa ulkomaaneläviltä. Couch surfing kääntää selän markkinavoimille Couch surfing -järjestö pyrkii virallisen linjanvetonsa mukaan parantamaan maailmaa sohva sohvalta. Kauniin ajatuksen mukaan toiminnassa mukana olevat avaavat kotioviensa lisäksi myös sydämensä eri kulttuureille. TIESITKÖ? CouchSurfing on vuonna 2004 perustettu internetissä toimiva maailmanlaajuinen vieraanvaraisuusjärjestö. Mukaan toimintaan pääsee luomalla profiilin couchsurfing.com -internetsivuille. Vastavuoroisuuteen perustuvan toiminnan ideana on tarjota maksutonta majoitusta internet-yhteisön kautta. Yhtiö ei tavoittele voittoa, ja sen toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön. Suomessa yli 3100 ihmistä kuuluu couch surfing -verkostoon. Lähes puolet sohvasurffareista on iältään vuotiaita. Kirjoittamattoman säännön mukaan on soveliasta majoittua korkeintaan kolmeksi vuorokaudeksi kerrallaan samaan paikkaan. Majoittumisen kesto on kuitenkin aina sohvasurffareiden välinen neuvottelukysymys. Lähde: Vaikka couch surfing pohjautuu ilmaiseen majoitukseen, on yleensä korrektia antaa jotain vastineeksi saadusta yösijasta. Lahja, joka harvemmin menee pieleen, on pullo tai pari viinaa vieraan kotimaasta. Myös pyyteetön siivous tai vaikka muutama tunti kitaransoitto-opetusta nostattavat majoittajan suupieliä entisestään. Rahan ei aina tarvitse olla maksutapa, myös tieto on arvokasta, Aronson korostaa. Aronsonin mukaan raha ei ylipäätänsä merkitse couch surfing -piireissä kovinkaan paljon. Opiskelijan vähät varat kannattaa hänen mielestään sijoittaa suoraan paikallisille yrityksille ja ihmisille. Myös suvaitsevaisuus ja ekologinen valveutuneisuus kuuluvat läheisesti sohvasurffareiden ajatusmaailmaan. Majoittautuminen toisen kotiin, osaksi hänen arkeaan, ei ole yhtä mutkatonta kuin asuminen hotellissa. Majoittujan täytyy huomioida isännän tai emännän menot. Toisaalta myös vieraille on uhrattava aikaa. Yleensä vieraat kunnioittavat isännän kotiympäristöä ja neuvoja, Aronson toteaa. Luottavaisimmat majoittajat saattavat antaa vierailleen jopa avaimen. Se luo kaikille osapuolille enemmän mahdollisuuksia omavaltaiseen liikkumiseen ja ajankäyttöön. Mikäli sohvasurffarit eivät saa avainta, heidän kannattaa olla valmiita yllättäviinkin suunnitelmanmuutoksiin. Olin lähdössä Tammisaareen, kun vieraaksi tuli yksi norjalainen mies. Hän lähti sitten mukaani ja piti paikkaa loistavana. Liftattiin vielä takaisin Helsinkiin, Aronson muistelee erästä värikästä reissua. Faschingin mukaan couch surfingista saa parhaiten irti tyytymällä vähään ja olemalla ystävällinen. Aronson taas painottaa avoimuuden ja avarakatseisuuden merkitystä. Ennakkoluulot kannattaa ehdottomasti unohtaa, mikäli harkitsee sohvasurffauksen aloittamista. Ulkomaiden turistiloukuissa raikaavan suomen kielen voi välttää omilla valinnoilla, jos vain on valmis sosialisoimaan sohvansa ja avaamaan sydämensä

12 vierumäelle KEINOLlA JA TOISELLA onko väliä, matkustaako yhdestä haaga-helian yksiköstä toiseen julkisilla vai henkilöautolla? H2 lähti ottamaan selvää Haagasta Vierumäelle. teksti Matti Ouvinen (auto), Jani Svensk (julkiset) Kuvat Teemu Granström, Tuuti Piippo YKSITYISAUTOILIJA Työskentelen toimittajana eräässä maamme suurimmista autolehdistä ja siten luonnollisesti uskon, että nopein, miellyttävin ja itsenäisin kulkupeli paikasta toiseen liikkumiseen on henkilöauto. Toki silloin, kun halutaan vain matkustaa kahden kaupungin ydinkeskustan välillä, on juna mukava ja käytännöllinen vaihtoehto. Näin ei kuitenkaan yleensä ole, ja joukkoliikennettä käyttävä joutuu turvautumaan kömpelöihin vaihtoyhteyksiin. Siksi lähdemmekin kuvaajan kanssa Vierumäelle autolla. On sunnuntaiaamupäivä. Tapaamme toisen joukkueen, tai siis toisen joukkueen kuvaajan, kanssa Haaga-Helian Haagan yksikön pihalla. Julkisjoukkueen toimittaja on luvannut liittyä mukaan Pasilassa. Lähtöajaksi kirjataan 11.04, ja 1,5 toimittaja-kuvaaja-joukkuetta singahtaa matkaan. Me vuoden 1987 Citroën Visalla. Mainittakoon, että sympaattisen ja rättisitikkamaisen pikkuauton hinta oli 500 euroa. Huoltoasemalla vierailemisen jälkeen tankki on täynnä bensaa ja kilpajuoksu sportonomien yksikköön on alkanut. Suunnistamme Haagasta moottoritielle, joka vie meidät suoraan kohti Suomen Chicagoa, Lahtea, jonka takana Heinolassa Vierumäki sijaitsee. Kilpaileva joukkue lienee vielä kahdessa eri paikassa, joten bensafasisti ei voi kuin myhäillä ja kääntää vuoteen 1987 sopivaa Europen Final Countdownia kovemmalle kasettisoittimesta. Ratin takana on aikaa filosofoida matkaan liittyviä kysymyksiä kuvaajan kanssa. Puhe kääntyy ympäristövaikutuksiin. Juuri siihen, mistä meitä yksityisautoilijoita moititaan. Sanat hiilidioksidi, kulutus ja ekologinen jalanjälki vilahtelevat pohdiskelussa. Samaan keskusteluun liitetään mukavuus, itsenäisyys ja vapaus. Matka taittuu, mutta on aika soittaa toiselle joukkueelle ja kysyä missä mennään. Puhelu kertoo kaksikon olevan juuri Pasilassa junaa odottamassa. Me jatkamme matkaa rekkojen ja muiden tienkäyttäjien seassa halki eteläsuomalaisen maaseudun. Keli on harmaa kuin Heinäluoma. Rekat nostavat ilmaan paksun suihkun likavettä, ja tuulilasia saa olla alati pyyhkimässä puhtaaksi. Tämä tuo autoilevalle joukkueellemme ensimmäisen vastoinkäymisen. Lasinpesuneste alkaa osoittaa loppumisen merkkejä. Olemme kuitenkin selkeästi kilpailijoitamme edellä, kuten odottaa saattaa, joten päätämme pysähtyä huoltoasemalle putsaamaan tuulilasia ja juomaan mukilliset kofeiinijuomaa. Huoltiksen kahviosta lähetämme tekstarin kilpailevalle joukkueelle kello Kaksikko kertoo olevansa junassa, Mäntsälän kohdalla. Mäntsälän kohdalla? Me olemme Orivedellä, etumatkamme siis kutistuu pelottavalla tahdilla. Talvinopeusrajoitusten vuoksi marssivauhtimme rajoittuu sataseen, siinä missä junassa istuvat kollegamme pyyhältävät yli 160km/h vauhdilla etumatkaa kiinni. Sinänsä yhdentekevää, sillä 50-hevosvoimainen ranskalainen talonpoikaiskulkuneuvomme meinaa hyytyä satasenkin vauhdissa ylämäkiin. Uskomme kuitenkin vakaasti, että Lahdessa jätkät saavat tuhlattua aikaa linja-autoaseman etsimiseen ja todennäköisesti siitä oikeasta bussista myöhästymiseen. keli on harmaa kuin heinäluoma. Kahvitauon jälkeen kiihdytämme tuulilasi puhtaana takaisin daada-daadalle. Ohitamme pian Lahden, jota kuvaaja ei edes huomaa. Enää parikymmentä kilometriä Heinolaan, jossa Vierumäen urheiluopisto sijaitsee. Kello hopeanuoli kaartaa Vierumäen urheiluopiston pihaan. Ainakin nopeudessa bensafasisti on siis ykkönen. Otan puhelun etanakaksikolle. Julkistiimi odottaa Lahdessa bussia, ja on perillä puolen tunnin päästä. Puoli tuntia on pitkä aika, joten ajaudumme urheiluopiston vastaanottoon lukemaan päivän Hesaria. Kello kaksikko Svensk/Granström marssii ovesta sisään joutuen myöntämään tappi 22 23

13 onsa. Siirrymme ravintolan puolelle vertailemaan kokemuksiamme ennen paluumatkaa koko jengi autolla. Tankkaus paluumatkan jälkeen paljastaa matkaan, kaikkine harhailuineen yhteensä 290 km, käytetyn kaksikymmentä litraa 98-oktaanista. Yhdensuuntaisen matkan polttoainekuluiksi muodostuu suoraan laskemalla 14 euroa. Todellinen kulutus lienee pari litraa vähemmän, sillä paluumatkalla litrainen moottori sai taistella kaksinkertaisen hyötykuorman kuljettamisessa voimiensa äärirajoilla, etenkin ylämäissä. Näin laskettuna menomatkan polttoainekuluiksi tulee 12 euroa. Kahden hengen kuormalla matkasta lunastettaviksi kilometrikorvauksiksi muodostuisi 57 euroa, johon on laskettu mukaan autoilun kokonaiskustannukset vakuutuksineen ja auton arvon alenemisineen. Voiko yksityisautoilua perustella järkisyillä? Ovatko joustavuus, nopeus ja mukavuus järkisyitä? Puolueellisen ja täysin paatuneen automiehen mielestä kyllä. Mikäli pääoma- ja vakuutuskulut huomioidaan, on yksityisautoilu jossain määrin kallista. Kyseessä on se kuuluisa vapauden hinta, jonka joko maksaa, tai istuu julkisissa. Toisaalta reilun parintuhannen kilometrin autoilu työnantajan kilometrikorvauksia vastaan riittää kuolettamaan pääoma- ja vakuutusmenot. Omassa tapauksessani tämä skenaario toteutuu ja voin siis hyvin mielin tuprutella ilmakehään hiilidioksidia, typen oksideja ja palamattomia hiilivetyjä katalysaattorittomasta bensakrematoriostani. Se on minun oikeuteni vapaana kansalaisena ainakin vielä toistaiseksi. HYVÄÄ JA PAHAA AUTO JULKISET VAPAUS AIKATAULUISTA + + EDULLISUUS NOPEUS + + EI TARVITSE KESKITTYÄ AJAMISEEN HINTA; JOS LASKEE VAIN POLTTOAINEKULUT + + EKOLOGISUUS HINTA PÄÄOMA- JA VAKUUTUSKULUINEEN - - AIKATAULUJEN ORJUUS AJAESSA EI VOI TEHDÄ MUUTA - - HAISEVAT KANSSAMATKUSTAJAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET - JA MULKOILEVAT VANHAT TÄDIT HINTA JA YMPÄRISTÖKUORMITUS Lähde: Motiva AUTO JULKISET HINTA HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖT AIKA ENERGIA 3,9 8,2 KG 1 H 43 MIN 114 MJ 19 2 H 2 MIN 2,5 KG 50 MJ JULKISILLA KULKIJA Vannoutuneena joukkoliikenteen käyttäjänä valmistaudun pienimuotoiseen Amazing Race -kisaan heräämällä tunnin myöhässä. Kenen idea on ollut jättää kellojen siirto kesäaikaan pois pöytäkalenterista? En ehdi starttipaikalle ajoissa, joten jään Pasilan asemalle keräämään kilpailuhenkeä. Tiimini toinen puolikas kokee omat ongelmansa. Etsiessään reittiä Haagan toimipisteelle hän kysyy opastusta viideltä vastaantulijalta. Kukaan ei tiedä, missä ammattikorkeakoulu sijaitsee. Aisaparini ehtii kuitenkin lähtöpisteelle ajoissa, joten kilpailu voi käynnistyä sovitusti. Sekuntikello starttaa kello 11.04, kun Teemu ampaisee koululta takaisin kohti Pohjois-Haagan juna-asemaa. Kilpaileva joukkue hyppää autonräppänäänsä ja lähtee kuluttamaan valtateitä. Suunnitelmamme on selvä: käytämme kahta junaa ja yhtä linja-autoa päästäksemme perille sujuvammin kuin autoileva kaksikko. Tiimimme yhdistyy kello 11.20, kun M-juna saapuu Pasilaan. Lippuautomaatti Kello tappiomieliala iskee julkisilla liikkujiin. sylkee meille piljetit Lahteen. Junalipun opiskelijahinta 6 euroa ja 60 senttiä ei hetkauta liki neljän euron seutulippuun verratessa. Matkanteko tyssää heti liput saatuamme. Seuraavaa Lahden junaa joutuu odottamaan lähes puoli tuntia. Annamme autoileville keikareille liikaa etumatkaa. Veikkaamme, että autopariskunta on perillä ainakin puoli tuntia ennen meitä. Pasilassa on utuinen ilma. Taivas on harmaa ja minuutit matelevat. Juna-aseman kuuluttajakin kuulostaa tavallista uneliaammalta. Iltapäivälehtien viikonloppulööpit lupaavat edelleen Kanervan puheenvuoroa. Z-junamme lähtee viimein liikkeelle kello Junan lämmitys pelaa ja takki lentää istuimelle. Autoiluun verrattuna meno on tasaista, vauhdikasta ja sunnuntaiaamulle sopivan melutonta. Ennen puoltapäivää kilpaileva joukkue ilmoittaa olevansa Mäntsälässä. Itse olemme edenneet vasta Tikkurilaan. Tiedolla on energiaa kuluttava vaikutus, ja joudumme korkkaamaan matkaevääksi hankitut Tuplat. Onneksemme junassa ei ole ruuhkaa ja jalkatilaa riittää siksi ylen määrin. Tunnelma on leppoisa, eikä lähijunaksi suunniteltu matalalattiajuna pääse häiritsemään matkantekoa. Emme kaipaa kaukojunien kallistuvia penkkejä tai auton hienosäätöjä. Kauhuskenaariossa lähijunassa reissaaminen Lahteen asti voisi osoittautua ylivoimaiseksi. Tunnin matka täpötäysillä penkkiriveillä, ilman jalkatilaa, ilman hajurakoa, kuunnellen kuinka äidin kullannuput testaavat äänijänteitään. Onneksi tällaisia reissuja kohtaa vain yksityisautoilijoiden painajaisunissa. Kello tappiomieliala iskee julkiskaksikkoon. Matkaa on yhä runsaasti jäljellä, kun kilpaileva tiimi ottaa yhteyttä ja kertoo istuvansa kahvilla. He eivät myöskään unohda hehkuttaa autoilun mukavuutta. Kisamme alkaa saada lastensatumaisia fiiliksiä. Nukkuuko jänis onnensa ohi, kun kilpikonna köntystää maaliviivan yli? Mäntsälän ja Lahden välillä saavutamme matkan huippunopeuden 167 kilometriä tunnissa. Junavaunun näytöltä näkyvä vauhtimittari saa kilpailuhalun taas nousemaan. Jokaisella minuutilla, jonka autoileva kaksikko istuu kahvilla, otamme heitä kiinni lähes kolme kilometriä! Vauhdilla on myös seurauksensa. Lähijunaksi suunniteltu vaunumalli alkaa heilua holtittomasti sivuttain. Poikkiliikettä on jatkunut koko matkan, mutta Mäntsälän ja Lahden välillä se muuttuu häiritseväksi. Kello on 12.40, kun saavumme aika ankealta näyttävään kaupunkiin nimeltä Lahti. Talot ovat vanhoja, mutta eivät tarpeeksi vanhoja ollakseen kauniita. Lahdesta olisi tarkoitus päästä Vierumäelle linja-autolla. Paikallisen VRlipunmyynnin kiltti rouva neuvoo meidät kohti linja-autoasemaa, joka kiusaksemme on rakennettu yli kilometrin päähän Lahden keskustan suuntaan. Saamme turistikartan käteen ja lähdemme taittamaan mäkistä taivalta. Autoilijoilta jää infrastruktuuri näkemättä ja kokematta. Siis kaikki nämä mäet, lähikaupat ja paikalliset Amarillot. Löydämme linjureiden luo kymmenen minuuttia ennen opistolle vievän linjan lähtöä. Bussilippuja myydään kioskissa. Myyjä arvaa heti, että olemme menossa urheiluopistolle - liekö syynä spartalaiset häpeään alistava atleettisuutemme. Hinta jättää toivomisen varaa. Tiesinhän minä, että paikallisbussit ovat maaseudulla kalliita, mutta vain euron hintaero juna- ja bussilipun välillä tuntuu hullulta. Lähtöön on kolme minuuttia, kun automies Ouvinen soittaa kuolonkellojen kalketta. Sitikka on perillä Vierumäellä kellomme näyttäessä Bussi starttaa ja kohtalo tuuttaa meille radiosta Eppu Normaalin Tahroja paperilla. Autossa olisi sentään voinut kuunnella jotain mieltä ylentävää musiikkia tappionkin hetkellä. Kanssamatkustajat painavat summeria, kun haluavat bussin pysähtyvän. Pelko hiipii iholle, pitäisikö sitä itsekin osata painaa merkkivaloa oikealla hetkellä. Ulos astuva vanha rouva näyttää mallia käytöstavoista ja toivottaa kuskille paljon enkeleitä työpäivään. Varttia vaille kaksi linja-auto kaartaa Vierumäen urheiluopiston pihaan. Astumme urheilutalon aulaan, josta löydämme autokaksikon istumassa kuin omistaisivat paikan. Autoilijat porhalsivat paikalle kaikkine taukoineen kahdessa tunnissa. Julkisilla liikkuessa emme ehtineet varsinaisia taukoja pitämään. Joukkovälineen pysähtyessä oli liikuttava rivakasti seuraavalle etapille. Kolikon toiselta puolelta löytyy kuitenkin koko julkisissa vietetty matka-aika, jonka vietimme eväsruokailun, kännyköinnin ja työnteon parissa. Liikennevälineistä yksikään ei ollut aikataulustaan jäljessä

14 kadonnutta opiskelijaelämää etsimässä Kreisejä haalaribileitä keskellä arkea, öisiä tenttiinlukumaratoneja ja ruokaa sieltä, missä se on halvinta. Paljon hengailua ja kaikenlaista aktivismia. Opiskelijaelämästä kannattaa nauttia nyt, sillä muutaman vuoden päästä sitä ei enää ole. Teksti Päivi Talja Kuvat Teemu Granström, Tuuti Piippo 26 27

15 En muista milloin olisin ollut yhtä onnellinen ja helpottunut kuin kuukausi sitten keskiviikkoaamuna vähän ennen puolta yhtätoista. Silloin palautin HAAGA-HELIAn opiskelu-urani viimeisen tenttipaperin. Enää opinnäytetyö ja muutama hassu valinnainen kurssi, ja tasapainottelut kummallisesti järjestettyjen lukujärjestysten ja työvuorolistojen kanssa olisivat minun osaltani historiaa. Hassua, mutta oloni oli jotenkin haikea. Kotimatkalla tein mielessäni tilinpäätöstä kuluneista kolmesta vuodesta. Muistin kyllä hämärästi muutamia läpi sorvattuja kursseja sekä pieniä onnistumisen tunteita, kun sai hyvän arvosanan jutusta tai pääsi matikan tentistä läpi ilman lukemista. Kirkkaimpina mieleen tulivat kuitenkin vartit oppituntien välissä. Ne, joiden aikana pohdimme opiskelukavereiden kanssa Matti Nykäsen avioliittoja, HKL:n ryöstöhintoja ja opettajien yksityiselämää. Ruodimme Bulgakovin teosta, kuinka monta kuppia kahvia voi juoda oksentamatta sekä sitä, tuleeko meistä sittenkään isona yhtään mitään. Tutustumisilta Ruskeasuolla. Ne harvat kerrat, kun juhlimme isolla porukalla kesän alkamista Alppipuistossa. Kotimatkani loppu kului nopeasti pohtiessa, missä meidän vuosikurssilaiset olisivat kymmenen vuoden kuluttua. Jatkuva jaksamisen kamppailu työ- ja koulutehtävien puristuksessa puolestaan toi muistikuviin tummempia sävyjä. Huomasin, että en sittenkään kadu eniten sitä, etten lukenut vähän enemmän kansantalouden kurssia varten vaan sitä, etten ottanut opiskeluajastani kaikkea irti. Sen sijaan, että hiihdin hiki hatussa työpaikan, koulun ja kodin väliä, miksen viettänyt muutamaa vuotta vähän rauhallisemmin, ennen kuin aloitan työelämän toden teolla? Myönnän, että olen hakeutunut töihin opiskeluajaksi omasta, suhteellisen vakaasta tahdostani, ja olen tehnyt valinnan kotisohvan ja keskiviikkobileiden välillä ihan itse. Mutta silti. Harmittaa, että päällimmäisinä ovat olleet pakko ja kiire. Enkä usko olevani mikään poikkeus: vuonna 2008 opiskelijoiden suosikkipuheenaiheita tuntuvat olevan väsymys, masennus ja turhautuminen. Harmittaa, että opiskeluaikana päällimmäisinä ovat olleet pakko ja kiire. itse ajatella samalla tavalla näistä kuluneista kolmesta opiskeluvuodesta eläkeiän kynnyksellä? Tuskin, mikäli työelämän tutkijoiden tämänhetkiset ajatukset pitävät paikkansa. Seitsemänkymppisenä (eläkeikä on silloin noussut kymmenellä vuodella) muistelen mieluummin lukioaikoja ja lapsuutta, jolloin ei ollut kiire kuin kasvaa aikuiseksi. Silloin todennäköisesti hymähdän parikymppiselle itselleni, joka kerran luuli, että kiire ja pakko loppuvat samalla kuin opiskelutkin. Meille nuorille aikuisille tulee nimittäin kiire pitää Suomea pystyssä, kun suuret ikäluokat jäävät lopullisesti pois työelämästä kymmenen, viidentoista vuoden kuluttua. Koulutuspolitiikan kulisseissa pohditaan jatkuvasti, miten opiskelijat saataisiin työelämän palvelukseen entistä tehokkaammin ja nopeammin. Etenkin yliopistoissa uudistukset ovat vain ajan kysymys, sanoo opiskelijatyötä tutkinut Matti Lindberg Turun yliopistosta. Monilla aloilla on puutetta työvoimasta. Koulutuksen kehittämistä ohjaa työmarkkinoiden puoli, joka haluaa työvoimaa etenkin palvelualoille ja toisaalta koulutusorganisaatioiden puoli, jotka haluavat, että opiskeluaika käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Koulutusjärjestelmän näkökulmasta on sitä parempi, mitä nopeammin opiskelija valmistuu. Onhan harmillista, että joidenkin opiskeluja venyttää opiskelijan tekemä työ. Siksi tutkinnon suorittamiseen asetetaan aikarajoja ja vaatimuksia tehostetaan välittämättä siitä, että harva pystyy elämään Helsingin seudulla pelkällä opintotuella. HAAGA-HELIAkaan ei kannusta päiväopiskelijoita työntekoon opintojen ohella. Viime vuosina ammattikorkeakoulut eivät kuitenkaan ole olleet ainoita tehokkuuteen pyrkiviä: myös yliopistot ovat tehneet uudistuksen, joka mahdollistaa pelkän kanditutkinnon suorittamisen perinteisen maisteripaketin sijaan. Lindberg myöntää, että tietyssä mielessä uudistuksilla tavoitellaan opiskeluun tehokkuutta. Ainakaan ei olla menossa suuntaan, jossa opiskelijoille olisi tarjolla lisää aikaa opiskeluun. Nyt voisi siis olla opiskelijoiden hetki tehdä asialle jotain. Perinteisen käsityksen mukaan opiskelijaelämään kuuluvat tietysti haalaribileet ja muut tempaukset opiskelijakavereiden kanssa. Rakastumiset, itsensä etsiminen, kärkkäät mielipiteet, huono ruoka, alituinen rahapula ja kuivat vitsit tavataan yhdistää opiskelijoihin. Aika usein siihen yhdistetään myös humala. Johdon assistenteiksi Pasilassa puoli vuotta opiskelleet Niina Ikola, Laura Åhman, Riikka Viinanen ja Jenni Sköpman toteavat yhteen ääneen nykytodellisuuden olevan jotain ihan muuta. Olen aika pettynyt. Kauhean vähän on mitään yhteisiä juttuja baareissa järjestettävien bileiden lisäksi. Jo rinnakkaisryhmässä saattaa olla ihmisiä, joita ei tunne, Åhman tilittää. Mihin superkreisi opiskelijaelämä sitten katosi? Todistettavasti sitä on ainakin joskus ollut, vanhempien ihmisten haikailuista päätellen. Ollessani ysiluokalla äidinkielen opettajani herkistyi kesken tunnin muistelemaan opiskeluaikaansa ja totesi, että se taisi kuitenkin olla hänen elämänsä parasta aikaa. Aikaa ennen uraputkea, lapsia ja ehdotonta pakkoa suorittaa. Erilaista kuin mikään muu. Mahdanko Voisiko se jokin olla järjestötoimintaa? Se vie aikaa, ja juuri sitä opiskelijoilla ei tunnu olevan. Muutamat kuitenkin onnistuvat ajan järjestämisessä. HAAGA-HELIAn opiskelijakunta HELGAn puheenjohtaja Kaisa Kallio ei lukioikäisenä olisi arvannut, että on kerran opiskelijan järjestön puheenjohtaja. Olen sellainen ihminen, joka on helppo ylipuhua mukaan juttuihin. Mutta en ole katunut, opiskelijajärjestöjen kautta olen tutustunut muihin ihmisiin, saanut kontakteja ja oppinut ymmärtämään sitä, miten paljon asioihin voi vaikuttaa ihan itse. Kallio ei ole joutunut omistamaan elämäänsä kokonaan järjestötoiminnalle, vaikka rankkaa on joskus ollut. Hän tekee tällä hetkellä lisäksi työharjoitteluaan. HELGAn kokoukset pidetään suurimmaksi osaksi iltaisin. Puheenjohtajapestinsä alkutaipaleella Kallio on joutunut pohtimaan opiskelijaelämän katoamista, erityisesti vaisua järjestötoimintaa. Maaliskuussa opiskelijoiden asioita ajavaan Helgan edustajistoon ei ohjeet täyteen opiskelijaelämään Mene rohkeasti mukaan bileisiin, urheilutempauksiin, järjestötoimintaan heti ensimmäisenä opiskeluvuotena. Näin tapaat uusia ihmisiä heti kättelyssä ja varmistat, ettet valmistu ainakaan etuajassa. Älä seurustele. Sinkkuna opiskeluelämä on paljon kivempaa ja potentiaali poika- tai tyttöystävän löytymiselle on valtava. Asu Helsingissä. Järvenpäästä tai Espoosta on vaikea lähteä rientoihin, ja matka viimeisellä junalla kotiin kestää tolkuttoman kauan. Älä tee töitä. Jos teet töitä, tee sellaista duunia, jonka olet valmis jättämään hyvien bileiden takia

16 Kukaan ei tee näitä asioita opiskelijoiden puolesta. -HELGAn puheenjohtaja Kaisa Kallio pyrkinyt kuin yhdeksän opiskelijaa, vaikka paikkoja olisi ollut kolmekymmentä. Vaaleja ei tarvinnut järjestää. Ymmärrän hyvin, että opiskelijat joutuvat täyttämään päivänsä työllä ja koululla, eikä energiaa sitten enää riitä mihinkään muuhun. Se on kuitenkin kurjaa, sillä uusia kasvoja tarvitaan ajamaan haaga-helialaisen asiaa. Onko järjestötoiminta sitten jotenkin vierasta, en tiedä. Kukaan ei kuitenkaan tee näitä asioita opiskelijoiden puolesta. Kallion innostunutta puhetta kuunnellessani tunnen pienen piston omassatunnossani. Missään vaiheessa opintojani en edes harkinnut järjestöaktiiviksi lähtemistä. En kai olisi ehtinyt lojua tarpeeksi sohvalla siinä tapauksessa. Johdon assistenteiksi opiskelevat Niina Ikola (vas), Laura Åhman, Riikka Viinanen ja Jenni Sköpman kaipaisivat opiskelijaelämältä muutakin kuin baari-iltoja. Mutta sitten on bileet. Päätän lähteä toimittajaopiskelijoiden Skuupin, tietojenkäsittelijöiden Atkinsin ja johdon assistenttien HSOY:n järjestämiin Sillibileisiin. Aion katsastaa, josko villillä opiskelijaelämällä olisi minulle sittenkin vielä jotain annettavaa. Turha toivo. Iltakymmeneltä Baarikärpäsessä on hiljaista. Paikalle vaivautuneet opiskelijat istuvat kiltisti tuoleilla ikkunan vieressä, muutamat kävelevät ympäriinsä ikään kuin etsien, missäs ne bileet nyt olikaan. Yksi tyttö oksentaa baaritiskin viereen, muuten näkymä on kuin yläasteen limudiskosta. Tietysti sillä erotuksella, että juodaan vain vähän alkoholia. Baarissa on, luojan kiitos, kuitenkin liuta tuttuja toimittajaopiskelijoita, joten ilta sujuu ihan leppoisissa merkeissä. Viereisessä pöydässä kuitenkin näyttää tapahtuvan. Iso porukka opiskelijoita pitää hiton hauskaa keskenään. Pakko käydä kysymässä, mitä ne oikein meinaavat. Tuomas Carrasco ja Denise Hilwerling kertovat seurueensa koostuvan suurimmaksi osaksi vaihtareista. Sama porukka koluaa tunnollisesti joka ikiset HAAGA-HELIAn pippalot. Kumpikin sanoo kaikkien opiskelijaelämää koskevien kliseiden pitävän heidän kohdallaan paikkansa. Bileissä käydään ja opintotuella kituutetaan. Why is it so empty here? Usually these parties are full of people, Hilwerling vakuuttelee. Vaihto-opiskelijaksi lähdetään sen vuoksi, että saadaan uusia kokemuksia, mutta myös pakoon arkea. Tunnen monia suomalaisopiskelijoita, jotka ovat vasta vaihtariaikanaan kokeneet opiskelijaelämän riemut. Yksi ei halunnut enää Suomeen palatakaan. Toisaalta perulais-suomalainen Carrasco muistuttaa, että Suomessa opiskelijoiden asiat on järjestetty todella hyvin. Perussa mennään korkeakouluun stipendin voimin tai vanhempien rahoituksella. Hyvin ovat meidän asiat siis, ihan noin kansainvälisestikin verrattuna. Meillä Suomessa opiskelijaelämä katoaa pian sinne, minne muutkin meidän sukupolvemme rahat tulevat menemään. Meidän täytyy kuluttaa paljon ja tehdä ahkerasti töitä muiden ikäryhmien hyvinvoinnin vuoksi. Meillä on kiire ja pakko tuottaa tulosta. Denise Hilwerling ja Tuomas Carrasco ihmettelevät tyhjiä bileitä, mutta pitävät silti hauskaa. En ehkä tekisi mitään toisin, jos joutuisin aloittamaan opintoni uudestaan. Kävisin mahdollisuuksien mukaan töissä, jotta saisin rahaa, jotta voisin rahoittaa elämäni, johon ei kuulu kovin paljon tonnikala-makaroni herkkua ja kirppisvaatteita. Olisinko sittenkin voinut jättää muutamat farkut tai kengät ostamatta, ja nauttia vapaudesta vielä kun voin? Olisinko voinut jättää väliin lennot toiselle mantereelle, jos olisin saanut muutaman lisähetken huolettomana, niin kuin opiskelija voi vain olla? Opiskelijatöiden täyskielto olisi ainut mahdollisuus säilyttää opiskelijaelämä sellaisena kuin se on totuttu näkemään. Ja se on tietysti täysi mahdottomuus. Mutta onneksi on vielä tämä hetki, kun opiskelijaelämä on edes jotenkin mahdollista järjestää. kolumni Vastoinkäymisiä vessassa HERRANJESTAS!, huutaa koulun vessaan astuva tyttö. Pesen käsiäni ja katselen ihmeissäni, kun tyttö ryntää saman tien ulos. Menee hetki, ja hän tulee kaverinsa kanssa takaisin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tällainen tapahtuma on minulle arkea. Olen vuosien aikana tottunut kuulemaan jonossa anteeksi-tämä-on-naisten-vessa- ja muita kommentteja. Hesessä minulle avataan miesten vessan ovi. Kirjakaupassa nainen menee miesten vessaan, kun minä tulen ulos toisesta. Turpaan saaminen on ollut lähellä baarin vessassa, kun humalaiset kauniimman sukupuolen edustajat ovat luulleet minua mieheksi. Ilmeisesti ei kovin komeaksi sellaiseksi kuitenkaan. Kun selostan kokemuksiani kavereille, he ihmettelevät, miten joku on taas luullut minua pojaksi. Itseäni se ei kauheasti kummastuta - onhan minulla lyhyt tukka, joka on usein pystyssä. Vaatteenikin ostan miesten tai poikien osastolta ja olen kuullut miksi-sinun-täytyypukeutua-kuin-pojat-valitusta äidiltäni kohta jo viisitoista vuotta. Silti en täysin ymmärrä näitä tyttöjä ja naisia, joilta kuulen erilaisia kommentteja. Olen kysynyt veljiltäni ja miespuolisilta ystäviltäni mitä he tekisivät, jos menisivät vahingossa naisten vessaan. Jokainen on sanonut, että lähtisi pois vessasta mahdollisimman nopeasti. Itsekin olen joskus vahingossa kävellyt sisään miesten vessaan ja saman tien kääntynyt ympäri etsimään naisten vessan. En enää pitkään aikaan ole ihmetellyt baarissa kuulemiani kommentteja. Humalainen ei aina edes näe niin tarkkaan, siitä puhumattakaan, että ajattelisi ennen kuin puhuu. Muissakaan julkisissa vessoissa en kyllä vähään aikaan ole saanut ihmetteleviä katseita. Ehkä maailma on vihdoin muuttunut. Miten sitten voi olla, että vuonna 2008 HAAGA-HELIAn ammattikorkeakoulussa törmään räikeisiin ennakkoluuloihin? Tuhansia nuoria opiskelijoita, avoimin mielin ja kaikki (toivottavasti) selvin päin. Silti viimeisen vuoden aikana olen koulun vessassa yhä useammin kokenut olevani väärässä paikassa. Tytöt tulevat Pasilan talossa vessaan ja näkevät minut. Sitten he peruuttavat katsomaan ulkopuolelta ovatko kävelleet väärästä ovesta sisään. Harvoin kumpikaan sanoo mitään; tyttö katsoo minua vähän oudosti ja minä yritän olla nauramatta. Mieti siis kahdesti, kanssaopiskelija. Me emme kaikki noudata sukupuolten ulkonäköstereotypioita 1950-luvulta. Kyllä jokainen tietää itse kuka on, ja jokaiselle on pienestä pitäen opetettu, missä vessassa kuuluu käydä. Seuraavalla vessareissulla on uusi mahdollisuus olla sanomatta mitään ohi suunsa. Mari Kaislaniemi 30 31

17 KEVÄTTÄ RINNASSA MULTAA SORMISSA PARVEKEIstutukset tekevät iloiseksi ja kannustavat omavaraisuuteen. Kukkarokin kiittää, kun tuoreet mausteet löytyvät omasta ruukusta. teksti Hanna Hihnala kuvat Okko Alkku Kevät on oiva aika päivittää vanhat ruukkuvarastot hyötykäyttöön. Pienellä vaivalla parvekkeella tai keittiön ikkunalla kukkii ruukkupuutarha. Raikkaat vihannekset ja tuoksuvat yrtit värikkäiden kukkien rinnalla tekevät keitaasta hyödyllisen. Erilaisia kasveja yhdistelemällä ruukuista voi syntyä asetelmia, jotka piristävät ympäristöä. Yhteen astiaan voi laittaa useita lajeja, mikä synnyttää vaihtelua paitsi ulkonäköön, myös valikoimaan. Viljelykasvien kirjoa Kokemattomalle multasormelle puutarhuri Hanne Viikilä suosittelee harrastuksen aloittamista yrteistä. Ne ovat helppohoitoisia, koristeellisia ja jopa tuoksuvat hyvälle. Erilaiset yrtit ovat suosittuja asiakkaiden keskuudessa, tietää Plantagenin työntekijä. Yrtit voi unohtaa parvekkeelle jopa kahdeksi viikoksi ilman, että ne kuolevat käsiin, Viikilä paljastaa. Esimerkiksi persilja, rosmariini ja laventeli eivät ole kovin vaativia ja ne kestävät jopa kuivahtelua. Monet kasvattavat myös vaativaa basilikaa sen tuoksun ja hyvä maun takia. Vihanneksista erityisesti tomaatin viljely on Viikilän mukaan yleistynyt. Syyksi hän veikkaa uusien lajikkeiden kehittämistä. Tomaatti on siitä palkitseva kasvatettava, että kukoistaessaan se tuottaa suuhun pantavaa joka viikko. Vaihtoehtoja vihanneksissa on tietenkin vaikka kuinka salaatista chilipippuriin. Marjoista suosittuja ovat kuukausimansikka ja amppelimansikka. Aina ei tarvitse käydä torilla saadakseen suun makeaksi. Oma maa mansikka, sanotaan. Mistä aloittaa? Istutuspuuhiin tarvitaan joko valmis taimi tai siemenpussi. Taimi helpottaa kasvatusprosessia, mutta toisaalta siemenet ovat halvempia. Siemenpussien hinnat liikkuvat 0,50-5 euron välillä. Taimien hinta vaihtelee lajin mukaan. Ruukun valinta on monelle tärkeä tehtävä, koska kaunis ruukku käy myös koristeesta. Halvimmat saviruukut irtoavat muutamalla eurolla, mutta koristelusta täytyy maksaa enemmän. Ruukkujen lisäksi saatavana on myös erilaisia laatikoita, koreja ja amppeleita. Vanhoille ruukuille voi antaa kasvojenkotuksen maalilla ja pensselillä. Helpoimmalla pääsee, mitä suurempi astia on käytössä, Viikilä vinkkaa. Astia pysyy pidempään kosteana ja antaa anteeksi, jos kastelu pääsee unohtumaan. Puutarhuri suosittelee käytettäväksi kesäkukkamultaa sen rakenteen takia. Kastelulannoitetta on hyvä antaa kerran viikossa. Hoidon lisäksi muuta ei alkuun tarvitakaan. Kasveista oppii paljon kun niitä seuraa, esimerkiksi ennakoimaan vedentarpeen, muistuttaa Viikilä. Kasvaako kaupan yrtti? Yrttejä voi alan liikkeiden lisäksi ostaa myös ruokakaupoista. Hanne Viikilä kertoo itse hankkivansa yrttinsä suoraan kaupan hyllyltä. Kannattaa kuitenkin ostaa yrtti pelkästään kasvatusta varten. Käytettyjen selviämismahdollisuudet ovat pienemmät. Jotkut yrtit, kuten basilika ja rosmariini, ovat niin masokistisia tapauksia, että latvominen edistää niiden kasvua, puutarhuri tietää. Latvominen tarkoittaa ensimmäisen latvan nyppäisemistä pois, jotta varsi voi jakautua. Tällöin yrtistä tulee tuuheampi ja paremman näköinen. puutarhurin vinkit Perehdy hoito-ohjeisiin Kokeile rohkeasti uutta Kuivahtaminen vaikuttaa yrttien makuun Yrtit kukoistavat läpi vuoden Kuuntele kasvejasi, laulaa ei tarvitse Nimeä asetelmat, et unohda hoitoa Haluaisitko kokeilla toimittajan töitä? Kirjoittaa, valokuvata tai kuvittaa? Tule mukaan Lehtijutun toteuttaminen - opintojaksolle (INS8KJ001-6), joka alkaa elokuussa Osallistujat tuottavat aineistoa H2-lehteen, jota HAAGA-HELIAn opiskelijakunta Helga julkaisee. KurssiLLE toivotaan opiskelijoita eri koulutusohjelmista ja eri toimipisteistä. Aikaisempaa kokemusta lehtityöstä ei tarvita. Opintojaksolla tutustutaan ensin toimitustyön periaatteisiin. Ideointivaiheen jälkeen työskentely jatkuu itsenäisesti H2-lehden ydintoimituksen ja opettajien ohjauksessa. H2Tule tekemään elämäsi juttu! Ilmoittaudu jo nyt.

18 TYÖHARJOITTELUSSA Teksti Maarit Nykänen Kuva Teemu Granström tradenomin työharjoittelu piti sisällään niin kirjanpitoa kuin diplomaattikekkereitäkin. Harjoittelu Suomen suurlähetystössä Washingtonissa kartutti maiju hämäläisen kielitaitoa ja kasvatti LUONNETTA. Vuosi sitten haagahelialainen liiketalouden opiskelija Maiju Hämäläinen pohti työharjoittelupaikkaa. Toimiston kahvinkeittäjäksi Maiju ei suostuisi, vaan hän kaipasi harjoittelulta haasteita. Sopivaa paikkaa ei kuitenkaan löytynyt kotikulmilta. Kun opiskelukaveri oli palannut työharjoittelusta Tšekistä, alkoi Maijuakin kutkuttaa ajatus harjoittelupaikasta ulkomailla. Pian hän tulitti kymmeniä sähköposteja suurlähetystöille ympäri maailmaa. Sähköpostissa kerroin, että olisin kiinnostunut työharjoittelusta. Mikäli kiinnostuitte, niin liitteestä löytyy cv ja työhakemus. Maiju sai myönteisen vastauksen Ottawasta ja Washingtonista. suurlähettilään luona Maiju aloitti harjoittelun Suomen suurlähetystössä Washington DC:ssa kesäkuussa Ennen viiden kuukauden harjoittelujaksoa piti kuitenkin huolehtia tukihakemuksista ja vakuutuksesta. Viisumi järjestyi helposti suurlähetystön kautta. Koska työharjoittelu oli palkatonta, Maijulla oli oikeus opintotukeen. Lisäksi hän sai harjoitteluun koulun myöntämää kansainvälisen harjoittelun tukea sekä avustusta matkakuluihin. Tukien lisäksi Maiju nosti opintolainaa. Asunnon hän löysi internetin asuntopalstan kautta. Sain kimppa-asunnon Washingtonista helposti, koska olen vaalea, skandinaavi ja tyttö. Asuinalueen valinta ilman kaupunkituntemusta oli kuitenkin vaikeaa. Washingtonissa kahdeksantuntiset työpäivät koostuivat shekkien ja laskujen kirjoittamisesta. Toisinaan Maiju kartoitti hotellitilannetta suurlähetystön vieraita varten ja huolehti talon sisäisestä viestinnästä. Kirjanpito ja arkistointi olivat myös osa hänen työtään. Vaikka työ oli perustoimistohommaa, pääsin myös inventoimaan suurlähettilään residenssiä ja osallistumaan lähetystön järjestämiin kekkereihin. Muista suurlähetystön suomalaisista harjoittelijoista tuli nopeasti ystäviä, joilta sai neuvoja käytännön asioihin. Maiju sopeutui amerikkalaiseen elämäntyyliin helposti. Kielitaidon kartuttamisen lisäksi harjoittelu kasvatti henkisesti. Mieleenpainuvin kokemus oli vierailu Yhdysvaltojen kongressin päämajassa Capitolissa. Maijun harjoittelukaveri suurlähetystöltä oli tutustunut presidenttiehdokas John McCainin harjoittelijaan, joka kierrätti heitä kupolikattoisessa kongressitalossa. Satatuhatpäinen yleisö itsenäisyyspäivänä Washingtonin keskustassa oli myös vaikuttava näky. Väki evakuoitiin juhlien aikana tornadovaaran takia. Ihmettelen vieläkin minne. koulusta maailmalle Viime vuonna noin 150 HAAGA-HELIAn opiskelijaa suoritti työharjoittelun ulkomailla. Suosituimpia harjoittelumaita olivat USA, Britannia, Saksa, Ranska ja Espanja. Yhteensä opiskelijoita lähti noin 35 maahan. Suhteutettuna opiskelijamäärään Assin ja Mubban koulutusohjelmista lähdettiin innokkaimmin harjoittelemaan ulkomaille. HAAGA-HELIAn opiskelija voi hakea koululta tukea pienipalkkaiseen tai palkattomaan, ulkomailla suoritettavaan työharjoitteluun. Rahoitusta voi hakea joko Erasmukselta tai Opetusministeriöltä. Lisätietoa kansainvälisestä työharjoittelusta saa opiskelijan extranetistä ja kansainvälisiltä työharjoittelukoordinaattoreilta. Lähde: Anne-Mari Fagerström, Assistant International Services IN ENGLISH STUDY ABROAD! Maiju Hämäläinen, a Bachelor of Business Administration student did her work placement in Washington. She worked for the Finnish Embassy. She financed her work placement with the Finnish student aid and student loan. Because her work placement was unpaid, she also got a HAAGA-HELIA international work placement grant. In Washington Maiju worked mostly with basic office tasks, such as archive work and accounting. She also completed an inventory in the ambassador s residence and attended an embassy party. Doing her work placement abroad improved Maiju s language skills. Last year about 150 HAAGA-HELIA students did their work placement abroad. The most popular countries were Germany, France, Spain, Great Britain and the USA. The most eager students to do their work placement abroad were Assi and Mubba pupils. HAAGA-HELIA students can apply for grants to do their work placement abroad. For example, HAAGA-HELIA helps with grant applications for Erasmus and the Ministry of Education. More information about international work placement can be found on the student extranet and from the international services coordinators. Source: Anne-Mari Fagerström, Assistant International Services. Maiju poseeraa Capitolin edustalla. Kuva kotialbumista TOIMITTAJAOPISKELIJA - TULE TEKEMÄÄN H2-LEHDESTÄ ENTISTÄKIN PAREMPI! OPINTOJAKSO H2-LEHDEN TOIMITUS (JOU9KJ026-2) ON TARKOITETTU ENSISIJAISESTI HAAGA-HELIAN TOIMITTA- JAOPISKELIJOILLE. KURSSIN OSALLISTUJAT MUODOSTAVAT YDINTOIMITUKSEN, JOKA VASTAA SYYSLUKUKAUDELLA ILMESTYVIEN NUMEROIDEN TEKEMISESTÄ. TOIMITUKSEN TYÖNJAOSTA SOVITAAN ELOKUUSSA KURSSIN OSALLISTUJILLA ON MAHDOLLISUUS SAADA KOKEMUSTA TYÖSKENTELYSTÄ TOIMITUKSEN ERI ROOLEISSA JA TEHTÄVISSÄ. TOIMITUKSELLISEN TYÖN LISÄKSI KURSSIOHJELMAAN SISÄLTYY TEEMATAPAAMISIA, JOITA VETÄVÄT KOULUN OMAT H2OPETTAJAT SEKÄ VIERAILEVAT JOURNALISTIT.

19 pallottelua Pulloilla pallottelua Pulloilla Pullo heittää katonrajassa voltin. Samalla lasi etenee baarimikon kädestä toiseen. Flairtending eli pullojonglööraus on täydessä vauhdissa. Teksti Hanna Karttunen Kuvat Teemu Granström Erno Vainasen kollega Pasi Nissinen antaa näytteen flairtending-baarimikon taidoista. Shaker on yksi Helsingin harvoista flairtending-baareista. Flairtendingissä baarimikot valmistavat juomia mahdollisimman viihdyttävällä ja näyttävällä tavalla. Pulloja heitellään ilmaan ja muilla drinkkivälineillä kikkaillaan niin, että asiakkaalla pyörivät silmät päässä muunkin kuin hyvän juoman vuoksi. Maailmalla flairtending on jo vuosikymmeniä vanha ilmiö, joka tuli suurelle yleisölle tutuksi Tom Cruisen tähdittämässä elokuvassa Cocktail. Suomessa flööraus on vasta nyt tekemässä lopullista läpimurtoaan baarikulttuuriin. Siihen erikoistuneita baareja on Helsingin lisäksi myös Jyväskylässä ja Oulussa. Shakerin tiskin takana pulloja heittelevä Erno Vainanen on jonglöörannut janoisille drinkkejä puolisen vuotta. Pitkään eri ravintoloissa työskennellyttä nuorta miestä alkoi tavanomainen juomien sekoittelu puuduttaa, joten flööraus oli luonnollinen jatkumo tiskin takana työskentelyssä. - Flairaus tuo duuniin mukavan lisähaasteen ja se parantaa ehdot 36 37

20 tomasti asiakasviihtyvyyttä. Kun baarissa on hauskaa katsottavaa, asiakkaat viipyvät useamman drinkin ajan. Vainasen flööratessa asiakas ei ehdi edes huomata mitkä kaikki tarvikkeet lentelevät ilmassa. Touhu kuitenkin näyttää hienolta sekä yllättävän helpolta. Vainasen mukaan helppous on kuitenkin kaukana silloin, kun kokeneella flööraajalla on samaan aikaan jopa neljä tarviketta ilmassa ja käsissä. - Motoriikan tulee olla kunnossa ja pullojen lentoradat pitää ottaa huomioon. Se kuinka paljon pulloissa on nestettä, vaikuttaa niiden painoon ja siten myös siihen, miten ne lentävät, Vainanen kertoo. Kun flöörauksen aloittaa, ei aluksi välttämättä tarvitse edes heittää mitään ilmaan. Pulloja voi pyöritellä esimerkiksi olkapäätä alas kämmenelle tai lasin voi kiepauttaa näyttävästi sormissa. Vainasen mukaan on tärkeää muistaa, että kukaan ei ole täydellinen. Virheitä sattuu ja niiden jälkeen täytyy kokeilla uudestaan. Shakerissakin pulloja tippuu välillä lattialle, mutta ihme kyllä sirpaleita ei tule. Tiskin takana on kuminen matto, joka vaimentaa iskut. Drinkkibaarien listoilta voi olla vaikeaa löytää itselleen mieluisaa vaihtoehtoa, etenkin kun juomien nimet ovat mitä mielikuvituksellisimpia. Jos asiakas ei halua ostaa sikaa säkissä, baarimikko joutuu usein luettelemaan monen drinkin sisällöt. Flööraukselle ei jää aikaa, kun jono muodostuu vauhdilla. samasta metsästä tulevat marjat sopivat yhteen. Myös Shakerissa on pohdittu, miten asiakkaiden olisi helpompi lähestyä drinkkien maailmaa. - Haaveena olisi saada tänne näyttöpääte, josta jokainen voisi rauhassa tutkia drinkkien sisältöjä, ettei koko iltaa tarvitsisi käydä drinkkilistaa läpi, Vainanen nauraa. Kaikkia juomia voidaan kuitenkin muuttaa asiakkaan mieltymysten tai allergioiden mukaan. Esimerkiksi alkoholi voidaan vaihtaa toiseen, tai juoma tehdä kokonaan alkoholittomana. Alkoholittomat drinkit, eli mocktailsit, ovatkin kasvattaneet suosiotaan, kun alkoholivalistus on purrut baarikansaan. Drinkkien valmistuksessa vain mielikuvitus on rajana, mutta maailmanlaajuiset trendit vaikuttavat juomien valmistustapoihin ja makuun Suomessa asti. Erno Vainasen mukaan tällä hetkellä suosituimpia ovat raikkaan ja kirpeän makuiset juomat sekä jäätelöpohjaiset drinkit. Raaka-aineiden tuoreus ja puhtaus on ensisijaisen tärkeää hienostuneita drinkkejä valmistettaessa. Cocktailien perusalkoholeina varmoja valintoja ovat tutut vodkat, viinat ja rommit. Myös erilaiset makuviinat, kuten marjoilla tai vaniljalla maustetut, ovat suosittuja. Maustettuja alkoholeja käytettäessä ylilyöntejä ei tapahdu, kun viinan aromilla korostetaan muiden raaka-aineiden makua. Alkoholia ei tarvitse aina haistaa tai edes maistaa juomaa nautittaessa. Shakerin drinkkivinkit klassikko Dry Martini 3cl giniä 2cl kuivaa vermuttia koristeeksi oliiveja kirpeä Karpaloinen 3cl Skyy Berry 1cl Bols Peach Puolukkasiirappi Sitruunamehu Appelsiini Karpalo Karpalomehu KOTIBAARIKAAPPI Jos kotona haluaa tehdä vaihtelevia drinkkejä, muutamilla perushankinnoilla voi koota kattavan baarikaapin. Flairtemppuja tosin kannattaa harjoitella aluksi muovipulloilla ja -laseilla vahinkojen välttämiseksi. - Perusohjeena kannattaa pitää se, että ne marjat, jotka tulevat samasta metsästä sopivat yhteen. Toisin sanoen suomalaiset hedelmät ja marjat sopivat keskenään, ja eksoottiset hedelmät taas täydentävät toinen toisiaan, Vainanen selventää. Drinkkejä kotona säveltävän tulisi rauhassa maistella juomaa, jotta mittasuhteet osuvat kohdalleen. Juomien tekeminen kotona on suhteellisen vaivatonta, kun käytettävissä on tehokas sähkökäyttöinen sekoitin eli blenderi. Makua drinkkeihin saa hillojen ja hedelmäsoseiden avulla. Jäätelöjuomiin sopii keksirouhe. Makeiden juomien ystävä voi siirapin tai tavallisen sokerin sijasta käyttää esimerkiksi hunajaa makeuttajana. Cocktaileja ei enää koristella päivänvarjoin ja säihkepillein. Juomien koristelun suuntana on pikemminkin yksinkertaisuus ja hillitty tyylikkyys. Baarimikko Erno Vainanen koristelee valmistamansa juomat usein hedelmäpaloilla tai marjoilla, jotka korostavat juoman väriä tai makua. Myös syötävät kukat ovat yleistyneet. Sitrushedelmistä saadaan upeita koristeita leikkaamalla kuoresta hyvin ohuita siivuja tai spiraaleita, jotka laitetaan juoman sekaan. Myös yrttien käyttö drinkkien koristamisessa ja maustamisessa on yleistynyt. Tutuimmat drinkkiyrtit, kuten minttu ja basilika, tuovat juomiin sekä makua että väriä. Yrttien käyttö heijastelee vallalla olevaa terveystrendiä, sillä ne tuovat alkoholipitoisiin juomiin tuoreen ja raikkaan tuulahduksen. Jos kotoa ei löydy yrttejä tai hedelmiä, helpon koristuksen saa tekemällä lasin reunaan sokeri- tai suolakuorrutuksen. Valmiin juoman pinnalle voi myös sirotella kanelia tai kaakaota. Esimerkiksi piparkakkumuottien avulla juoman pintaan voi tehdä hienoja kuvioita. Alkuun pääsee, kun baarikaapista löytyy seuraavat tarvikkeet: cocktailravistin eli shakeri sekoituslasi hedelmämehun puristin cocktailsiivilä pitkävartinen lusikka lyhyt ja terävä hedelmäveitsi pillejä jääpihdit kirkasta viinaa rommia giniä tequilaa likööriä kivennäisvettä erilaisia miksereitä (mehuja ja virvoitusjuomia) hedelmiä ja marjoja (koristeluun ja maustamiseen) Kun perustarvikkeet ovat kasassa, baarikaappia voi helposti täydentää erikoisuuksilla. Yrttien ja hedelmäsoseiden avulla voi edullisesti muokata uudenlaisia juomia. Aluksi kannattaa mitata erikokoisten lasien tilavuutta jäiden kanssa, ettei drinkkiä lopulta tarvitse juoda tuopista. Halvimmat aineosat kannattaa aina sekoittaa ensin keskenään, jottei alkoholia mene hukkaan esimerkiksi erehdyksen vuoksi. Pienellä harjoituksella drinkkien sekoittamisesta voi kehittää taidon, jolla viihdyttää sekä itseään että ystäviään iloisissa illanistujaisissa