Arbetstrivsel. Työviihtyvyys LEDARE PÄÄKIRJOITUS. STADEN/KAUPUNKI Nr 1/2008

Transkriptio

1

2 LEDARE Arbetstrivsel En av hörnstenarna i stadens personalpolitik ä den stora arbetsklimatsundersökning som utförs vart tredje år bland stadens personal. Nu har vi igen ugnsfärska resultat att redovisa. Över 850 personer svarade, vilket kan anses vara en mycket hög siffra. PÄÄKIRJOITUS Työviihtyvyys Kaupungin henkilöstöpolitiikan erään kulmakiven muodostaa laaja työilmapiiritutkimus, joka tehdään joka kolmas vuosi kaupungin henkilöstön keskuudessa. Nyt saamme jälleen tutustua uunituoreisiin tietoihin. Yli 850 työntekijää vastasi kyselyyn, ja tuota lukua voi pitää hyvin suurena. Jämfört med den förra undersökningen, som gjordes 2004 syns klara förbättringar på nästan alla delområden. Hela 90,5% av de anställda säger sig trivas bra på sin arbetsplats. Här skördar vi alla frukterna av de målmedvetna personalpolitiska satsningar som staden gjort under de senaste åren på olika fronter. Mikael Jakobsson, Vi tillbringar trots allt minst en tredjedel av vår vakna tid på arbetsplatsen så det är allt annat än likgiltigt hur man trivs på jobbet. En människa som inte känner sig trygg och delaktig kan inte heller trivas på jobbet. Trivs man inte på jobbet blir den satsning man gör på arbetet blygsammare än om man har en stark inre motivation. Vuonna 2004 tehtyyn edelliseen tutkimukseen verrattuna melkein kaikilla osa-alueilla on havaittavissa selviä parannuksia. Vastanneista peräti 90,5 % kertoo viihtyvänsä työpaikallaan hyvin. Nyt korjaamme kaupungin viime vuosina eri rintamilla harjoittaman tavoitteellisen henkilöstöpolitiikan satoa. Mehän vietämme vähintään kolmasosan valveillaoloajastamme työpaikallamme, joten ei ole ollenkaan samantekevää, miten työssä viihdytään. Ihminen, joka ei tunne oloaan turvalliseksi ja osalliseksi, ei voi myöskään viihtyä työssään. Ja ellei työssä viihdy, jää työhön tehty panostus vaatimattomammaksi kuin jos sisäinen motivaatio olisi vahva. Samtidigt måste vi komma ihåg att nästan en tiondedel av personalen inte trivs på jobbet. Det är viktigt att snabbt och kraftfullt gå in där det finns problem och stöda upp verksamheten så att man har verktyg att korrigera läget. Det är viktigt att agera direkt och att skapa en verksamhetskultur där man inte sopar problemen under mattan. Den första förutsättningen att trivas på arbetsplatsen är att man vet vart ens enhet är på väg och vad ens plats är i helheten. Här spelar ledarskapet och dialogen en avgörande roll. Staden har målmedvetet satsat på ledarskapsskolning och på att ge instrument för en dialog mellan medarbetare och mellan medarbetare och förman. Arbetsplatsmöten och utvecklingssamtal är ett led i denna strävan. Alla har vi ansvar för att skapa en god arbetsplats, både du och jag. Arbetstrivseln är vad vi tillsammans gör den till. Mitt i dessa intensiva tider får vi en välförtjänt vila under den stundande sommaren. Jag tillönskar alla anställda med familjer en riktigt skön och avslappnande sommar. Passa på att ladda batterierna. Energin behövs igen på hösten. Mikael Jakobsson Stadsdirektör Samalla on muistettava, että lähes kymmenesosa henkilöstöstä ei viihdy työssään. Niinpä onkin tärkeää puuttua nopeasti ja tarmokkaasti ongelmiin ja tukea toimintaa siten, että tilanteen korjaamiseksi tarvittavat välineet löytyvät. On tärkeää toimia suoraan ja luoda toimintakulttuuri, jossa ongelmia ei lakaista maton alle. Työpaikalla viihtymisen ensimmäinen edellytys on, että tiedetään, mihin omassa hallintokunnassa pyritään ja mikä oma paikka on kokonaisuudessa. Johtajuudella ja vuorovaikutuksella on tässä asiassa ratkaiseva osuus. Kaupunki on panostanut määrätietoisesti johtajuuskoulutukseen ja välineiden antamiseen työntekijöiden keskinäiseen, ja työntekijöiden ja esimiesten väliseen vuorovaikutukseen. Työpaikkakokoukset ja kehittämiskeskustelut ovat osa tätä pyrkimystä. Kaikilla meistä on oma vastuunsa hyvän työpaikan luomisessa, niin sinulla kuin minullakin. Työviihtyvyys on juuri niin hyvä, miksi me sen itse teemme. Näinä kiivaan työtahdin aikoina saamme rentoutua hyvinansaitusti tulossa olevan kesän aikana. Toivotankin kaikille työntekijöille ja heidän perheilleen oikein ihanaa ja leppoisaa kesää! Muistakaa ladata akkujanne! Energiaa tarvitaan taas syksyllä. Mikael Jakobsson kaupunginjohtaja STADEN/KAUPUNKI Nr 1/2008 Utgivare/Julkaisija: Personalbyrån, Henkilöstötoimisto Redaktörer/Toimittajat: Ulla Linder, Marjo Luokkala Gästredaktörer/Vierailevat toimittajat: Jan-Ole Bäck, May Ahlvik, Tove Jansson, Lisa Kniivilä Foto/Kuvat: Ben Griep, Pirjo Salonen Översättningar/Käännökset: Susanna Melender, Monica Laggnäs - 2 -

3 Ett sommarparadis på stranden i Fäboda Riina Luukkonen ser längtansfullt ut mot havet. Hon tänker på de höga vågorna förra hösten och brinner av iver att få simma igen. - I höstas, när min syster och jag simmade sent en kväll, var vågorna väldiga. Mellan vågorna såg man hur solen gick ner där bakom fjärden, det var en otroligt fin naturupplevelse, berättar hon. Vi står i vårsolen på sanddynerna i Fäboda. Bakom oss ligger Wallénska villan, som stadens anställda har tillgång till. Den har redan vaknat ur sin vinterdvala, fönsterluckorna står på vid gavel och gårdsplanen är städad. - Det här är ett sommarparadis. Jag kommer inte ihåg hur många somrar vi har varit här, men nog kan det redan vara tio. Egentligen kan jag inte tänka mig en sommar utan Wallénska villan eller Miettinens villa, funderar hon. Det var via sina föräldrar som hon först lärde känna stugorna. Föräldrarna, som var lärare, brukade hyra stugorna på somrarna och tog barnen med sig. Föräldrarna gick i pension, men syskonen Riina och Miia Wiik, som båda är anställda av staden, fortsätter traditionen tillsammans med Miias barn. - Det är härligt när vi kommer hit hela gänget. Det är så roligt att se på när syskon-barnen leker och stojar på stranden, säger Riina. Vardagens mödor inom hemservicen känns långt borta, när man sitter i bastun och njuter av värmen från den vedeldade ugnen. - Vi sitter länge i bastun, simmar och går in i bastun igen, flera gånger. Det är verkligen skönt att bastun inte är så lyxig. Man får den rätta villastämningen när man tvättar håret i en balja utan dusch, säger hon uppskattande. Havet är ett levande konstverk Maarit Wik har vandrat iväg längs stranden i Fäboda för att se hur långt våren har hunnit. Hon kommer gående över dynerna mot stugan med den uråldriga, torra tallen framför. Också för Maarit innebär stadens sommarstugor ledig tid, då man inte ens kommer ihåg vardagsbestyren. Hon arbetar inom hemservicen som sin syster, men för närvarande vikarierar hon på Björkbacka. - När man ser ut över havet genom de där fönstren, är det som att beundra ett konstverk. Havet är ett spännande element, det ändras hela tiden. Därför kan man ibland sitta och titta på det hur länge som helst, säger hon. Båda syskonen säger att de trivs i stugorna, även om sommaren inte är som allra bäst. Man kan gå i bastun och simma, fastän det regnar. Och att grilla korv i den öppna spisen i stugan smakar alltid gott. Riina bor i en höghuslägenhet, så för henne hör stadens villor till det bästa sommaren har att ge, också på det sättet att hon får komma ut i naturen. Man kan vandra på klipporna och fast plocka bär, om man har lust. - Det bästa med det här stället är förstås själva naturen, alla dofter och ljud. Det är också bra att villorna är stugor, alltså inte alltför fina. Jag tycker inte att lyx hör till stuglivet, påpekar Riina. Fäboda, Foto/Kuva: M.Luokkala Marjo Luokkala Kesäparatiisi Fäbodan rannalla Riina Luukkonen katselee kaihoisana merelle. Viime syksyn tyrskyistä on jo aikaa ja mieli tekisi jo kovasti uimaan. Syksyllä kun mentiin siskon kanssa yöuinnille, aallot olivat valtavia. Ja kun aaltojen keskeltä näkyi kuinka aurinko laski tuon ulapan taakse, maisema ja kokemus oli uskomattoman hieno, hän kertoo. Seisoskelemme kevätauringossa Fäbodan hiekkadyyneillä. Takanamme sijaitseva kaupungin työntekijöiden käytössä oleva Wallenin huvila on jo herännyt kesään. Ikkunaluukut ovat auki ja pihaa siivottu. Tämä on kesäparatiisi. En muista miten monena kesänä olemme täällä viettäneet aikaa. Kyllä niitä saattaa jo kymmenen olla. Oikeastaan en osaa kuvitella kesää ilman Wallenin tai Miettisen mökkiä, hän tuumaa. Alun alkaen hän tutustui mökkeihin vanhempiensa välityksellä. Opettajavanhemmat vuokrasivat mökkejä kesäisin, ja ottivat lapset sinne mukaan. Vanhemmat jäivät eläkkeelle ja perinnettä jatkavat nyt kaupungin töissä ahertavat sisarukset Riina ja Miia Wiik lapsineen. On ihanaa, kun tänne tullaan porukassa. Siskon lasten ilakointia vedessä ja rannalla on niin mahdottoman kiva katsella, Riina sanoo. Arkinen aherrus kotipalvelussa unohtuu aivan varmasti viimeistään silloin, kun puusaunan kiuas antaa ensimmäiset löylyt. Saunassa tulee vietettyä paljon aikaa. Edestakaisin löylyyn ja uimaan, lukemattomia kertoja. Ja on todella mukavaa, kun sauna ei ole mitenkään luksusta. Tulee ihan oikea mökkitunnelma, kun hiukset saa pestä paljussa ilman suihkua, hän kehuu. Meri on elävä taideteos Maarit Wik on lähtenyt tutkailemaan kevään edistymistä Fäbodan rannoille. Hän astelee dyyneiltä kohti mökkiä ja sen edustan upeaa ikivanhaa kelopuuta. Maaritillekin kaupungin kesämökit edustavat kiiretöntä aikaa, jolloin arkisia asioita ei edes muistella. Myös hän työskentelee kotipalvelussa, vaikka onkin tällä hetkellä Koivurinteellä sijaisuutta tekemässä. Kun katselee noista ikkunoista merimaisemaa, on kuin taideteosta ihailisi. Meri on jännä elementti, se muuttuu koko ajan. Siksi sitä jaksaisi tuijotella joskus ihan loputtomiin asti, hän sanoo. Molemmat naiset sanovat viihtyvänsä mökeissä, vaikka kesä ei olisi parhaimmillaan. Sateellakin voi saunoa ja uida. Ja makkarat maistu- vat herkullisilta tuvan takassa käristettyinä. Riinan asuntona on ker- rostalon huoneisto, joten siinäkin mieles- sä kaupungin huvilat ovat kesän parasta antia. Pääsee luontoon, kallioille ja vaikka- pa marjaan, jos siltä tuntuu. Parasta täällä on luonnol- lisesti luonto itsessään. Sen äänet ja tuoksut. Ja on hyvä, että mökit ovat mökkikunnossa, eivät siis liian hienoja. Luksus ei minusta kuulu mökkielämään, Riina huomauttaa. Marjo Luokkala - 3 -

4 Aspegrenin puutarha, Aspegrens trädgård, Foto/Kuva: P.Salonen Aspegrenin puutarha voimanlähde kaupungin lakimiehelle Foto/Kuva. P. Salonen Kaupungin lakimies Anne Ekstrand on ollut aina kiinnostunut puutarhanhoidosta. - Voisin hyvin olla kaupungin lakimies talvella ja työskennellä kesäisin Kou lu puis tos sa. Mutta se yhdistelmä on melko harvinainen, joten enpä usko että kaupunki suos tuisi perustamaan sellaisen viran, Anne nauraa. Hänen harrastuksensa näkyy kaikkialla hänen ympärillään, muun muassa työ huo nees sa kaupungintalon ikkunasyvennykset ovat oivallisia lepopaikkoja orkideoille. - Kun ne lopettavat kukkimisen kotona, tuon ne tänne ja ne jatkavat kukkimistaan. Anne ei ole kuitenkaan tyytynyt pelkkiin orkideoihin. Keväisin kotiolohuoneen lattia saa toimia kasvihuoneena hänen kasvattamilleen taimille. Lop pu ke vääl lä kuluu pal jon aikaa kas vien siirtelyyn te ras sin ja sisätilojen välillä niiden ka rai se miseksi. - Tänä vuonna kasvatan vain daalioita ja valkoisia miekkaliljoja, mutta aikaisempina vuo sina olen kasvattanut myös esimerkiksi laventelia, parsaa ja latva-artisokkaa, jotka ovat kasvaneet samassa tilassa. Annen keskusta-asunnon pienellä sisäpihalla on kaksi kääpiöomenapuuta sekä hieman kuk kia ja pensaita. Pirttikylässä Annella on puolestaan yhteinen omakotitalo ja puu tar ha sisarensa kanssa. - Siellä on vanha puutarha, jonka laitamme kuntoon keväällä ja joka selviytyy melko hy vin kesän yli. Vietän siellä vain noin neljä viikkoa vuodesta, ja koska pidän puu tar han kaivelusta, menin mukaan Aspegrenin toimintaan sen alkaessa ja päätin ottaa siel tä viljelypalstan, jossa voin kasvattaa kehäkukkia ja perunaa. Samoihin aikoihin Annea haastateltiin radiossa ja haastattelun kuullut entinen työ to ve ri soitti ja kysyi, miten viljelypalstan saa. Hän totesi, että palsta on melko suuri ja lo pulta naiset sopivat, että he jakaisivat Annen 50 neliömetrin palstan keskenään. Viljelykauden aikana Anne käy Aspegrenin puutarhassa useana iltana viikossa hoi ta mas sa viljelypalstan puolikastaan. - Tärkein syy viljelyyn ei ole sadon saaminen, vaikka omien uusien perunoiden saa mi nen onkin mukavaa. Ensimmäisenä vuonna puutarhassa oli paljon myyriä eikä sa toa tullut juuri lainkaan, jelle jäi pelkkiä naatteja. Mutta minusta vain on mukavaa käy dä jälsiellä, puutarhapalsta on hyvää vastapainoa toimistotyölle. Käyn kä ve lyl lä koi ran kanssa ja jään puutarhaan noin tunniksi. Koira on niin tottunut siellä käy mi seen, et tä se lähtee itsestään kohti Aspegrenia, ellei ole kiinni kytkettynä. Erityinen puutarha Koska kyse on museopuutarhasta, on viljelyssä noudatettava erityisiä sääntöjä. - On tarkkaa, että muovisia kastelukannuja ei saa käyttää, eikä muovia man sik ka maal la. Juhannukseen asti saa käyttää harsoa, sen jälkeen se on poistettava. Piirustusten mu kaan palstan reunasta on varattava tietyn levyinen alue kukille, mutta palstan kes kel lä saa viljellä mitä haluaa, kertoo Anne. Hän istuu toista vuotta säätiön hal li tuk ses sa. Pääkäytävän varrella yhdistyksellä on leveä kukkapenkki, jossa kasvaa aina päi vän hat tua, ja jokaisen palstan yhdessä kulmassa on omenapuu. Omenapuun lisäksi Annen pals talla kasvaa mustaherukkapensas, perennoja, kesäkukkia, mansikkaa, perunaa ja eril aisia eksoottisia kasveja. - Olen mieltynyt erikoisiin kasveihin. On mukavampaa nähdä mitä onnistuu kas vat ta maan kuin saada jotakin syötävää. Olenkin enemmän kiinnostunut kukista ja käyn usei n eri taimitarhoissa. Yleensä tuon mukanani jonkin epätavallisen kasvin, Anne toteaa. Sosiaalinen kanssakäyminen on monille viljelijöille eräs tärkeimmistä syistä palstan hank kimiselle nimenomaan Aspegrenin puutarhasta. - Toisin kuin kaupungin muilla viljelypalsta-alueilla, Aspegrenin puutarhassa on pal jon ulkopuolisia kävijöitä. Jo senkin vuoksi tuntuu siltä, että palstaa täytyy hoitaa hy vin. Toi saalta täällä on myös ystävällisiä palstanaapureita yhtenä keväänä kun en oikein eh ti nyt hoitaa palstaani, sain apua muilta viljelijöiltä. jatkuu sivulla

5 Anne Ekstand, Foto/Kuva: P.Salonen Aspegrens trädgård ett andningshål för stadsjuristen Anne Ekstrand Foto/Kuva. P. Salonen Stadsjurist Anne Ekstrand har alltid varit intresserad av trädgårdsskötsel. - Jag kunde tänka mig att vara stadsjurist på vintern, och jobba i skolträdgården på sommaren. Men den kombinationen är rätt ovanlig, jag är inte så säker på att staden skulle gå med på att inrätta en sådan tjänst, säger Anne och skrattar. I stället syns hennes intresse lite här och var i hennes omgivning, bland annat i hennes arbetsrum stadshusets fönsternischer är ypperliga viloplatser för orkidéer. - När de slutar blommar där hemma tar jag hit dem, och här börjar de blomma igen. Men Anne har inte bara nöjt sig med några orkidéer. På våren får vardagsrumsgolvet där hemma agera växthus för plantor som hon driver upp, och mycket av tiden på senvåren går åt att flytta dem in och ut på terrassen för att härda dem. - I år blir det bara dahlior och vita gladioler, men förr om åren har det också blivit till exempel lavendel, sparris och kronärtskockor, som samsats om utrymmet. På den lilla innergården i centrum, där Anne bor, finns två dvärgäppelträd, lite blommor och buskar, i Pörtom däremot ett egnahemshus med trädgård, som hon delar med sin syster. - Där finns en gammal trädgård, som vi putsar upp på våren och som ganska bra klarar sig över sommaren. Jag tillbringar bara ungefär fyra veckor om året där, så eftersom jag tycker om att peta i trädgården, gick jag till Aspegrens när de började sin verksamhet och bestämde mig för att jag också ville ha en lott där för att odla ringblommor och potatis. Anne blev också intervjuad för radion i samma veva, och en före detta arbetskamrat, som hörde intervjun ringde och undrade hur man får en lott. Hon påpekade också att en lott är rätt stor, och till sist kom damerna överens att dela på Annes lott på 50 kvadrat. Under odlingssäsongen går Anne till Aspegrens trädgård flera kvällar i veckan för att sköta om sin halva odlingslott. - Den främsta orsaken till att jag odlar är inte att få skörd, även om det är roligt att ha egen nypotatis. Första året fanns det mycket sorkar på Aspegrens, så då fanns nästan inget att skörda, endast blasten var kvar. Men jag gillar helt enkelt att gå dit, trädgårdslotten är bra motvikt till mitt skrivbordsarbete. Det blir en promenad med hunden och sen stannar jag ungefär en timme. Hunden är så van att gå dit, så om hon inte är fast, ger hon sig automatiskt iväg mot Aspegrens. En speciell trädgård Eftersom det är frågan om en museiträdgård, finns också vissa regler att följa när man odlar. - Det är noga att inga plastkannor får finnas, inte heller plast på jordgubbar. Till midsommar får man ha såduk, sedan ska den bort. Enligt ritningarna ska en viss bredd reserveras för blommor längs kanten av lotten, men i mitten får man odla vad man vill, berättar Anne, som nu för andra året också sitter i stiftelsens styrelse. Längs huvudgången har föreningen en bred rabatt, där det alltid växer rudbeckia, och varje lott har ett äppelträd i ena hörnet. Förutom äppelträdet växer en svartvinbärsbuske, perenner, sommarblommor, jordgubbar, potatis och diverse exotiska växter på Annes lott. - Jag har en förkärlek för kuriosa växter, det är roligare att se vad som lyckas än att få något att äta. Jag är också mera intresserad av blommor och går ofta till olika plantskolor. Oftast följer alltid någon ovanlig planta med hem, konstaterar Anne. För många av odlarna är det sociala umgänget en av huvudorsakerna till att de velat ha en lott just på Aspegrens. - I motsats till de andra av stadens områden med odlingslotter, finns många utomstående besökare i Aspegrens trädgård, vilket också gör att man känner krav på att sköta sin lott väl. Å andra sidan finns också vänliga lottgrannar en vår när jag hade svårt att hinna sköta min lott, hjälpte de andra odlarna mig. fortsätter på sid

6 ...jatkoa sivulta 4 Aspegren on erikoinen paikka myös kasviensa puolesta. - Lämpöä keräävien korkeiden muurien ansiosta täällä menestyvät sellaisetkin kasvit, jot ka eivät muuten talvehdi Pietarsaaressa. Eräs suosikeistani on laventeli, joka tal veh tii kun sen vain peittää huolellisesti lehdillä ja kuusenoksilla. Hortensiani jonka ni mi on Endless summer - kaivoin talveksi maahan ruukkuineen päivineen ja se näyt tää selviytyneen. Tuoreita vihanneksia ja henkilöihin liittyviä perennoja Annen ystävät pääsevät usein nauttimaan hänen puutarhaharrastuksestaan. - Keväisin saan muutaman parsasadon ja silloin tarjoan usein vieraille keittoa. Annen parsa on peräisin Tartosta muutama vuosi sitten tuodusta kahdesta taimesta se kä Pirttikylästä tuodusta vanhasta parsakasvista. Se on alkujaan peräisin Bergan la si teh taalta, joka paloi 1900-luvun alussa. - Parsan juuret ovat todella syvällä, mutta parsan kasvattaminen siemenestä kestää kauan, sadon saamiseen kuluu jopa viisi vuotta. Maa-artisokasta saan sadon sekä ke vääl lä että syksyllä, se kasvaa niin kuin rikkaruoho. Yhdistys jyrsi palstani yhtenä ke väänä eivätkä koneen käyttäjät olleet huomanneet artisokkaa, joka levisi sinä vuonna koko palstalle, ker too Anne. Latva-artisokalla on pitkä kasvukausi. Tähän mennessä Anne on saanut vain kaksi sa toa. - Se on esikylvettävä tammikuussa, mutta yleensä kylvän sen liian myöhään. Minulla on myös yksi tai kaksi kesäkurpitsaa, lehtikaalta, porkkanaa ja joskus erilaisia salaatteja. Tä nä vuonna kokeilen ehkä parsakaalin ja ruusukaalin kasvatusta. Muihin Annen kasvattamiin epätavallisempiin lajeihin kuuluvat esimerkiksi konnan yrt ti, jossa on liilanpunainen kukinto myöhään syksyllä, vaaleanpunainen kellopeippi ja jumaltenkukka. Monet kukista hän on saanut, esimerkiksi malvat, roosanväriset syys leimut ja vaaleanpunaisen rohtosuopayrtin, jotka ovat olleet suvussa pitkään. - Monet kasveista ovat muistoja eri henkilöistä ja paikoista, minulla on esimerkiksi mak saruoho isoäidin vanhasta talosta. Pientä poimulehteä muistuttavasta tun tu ri poi mu lehdestä olen saanut osan Norjasta, osan ystävättäreltä. Kaikkein eniten Anne pitää neilikoista ja oransseista kukista. Kovin paljon oransseja peren nalajeja ei ole hänen harmikseen olemassa ja rakkaat kehäkukat, joita Anne kas vat taa maljakkoon laitettavaksi, eivät oikein sovi yhteen viljelypalstan muiden kukki en kanssa, jotka ovat enimmäkseen sinisen ja roosan sävyisiä....fortsättning från sid 6 Också för växterna är Aspegrens ett speciellt ställe. - Tack vare de höga murarna, som drar till sig värme, kan man lyckas med plantor som annars inte övervintrar på andra ställen i Jakobstad. En av mina favoriter är lavendel, som övervintrar bara man täcker ordentligt med löv och granris. Min hortensia Endless summer- grävde jag ner med hela krukan i vinter och den verka ha överlevt. Färska grönsaker och personliga perenner Annes vänner får ofta njuta av hennes trädgårdsintresse. - Några gånger på våren får jag upp färsk sparris, då bjuder jag ofta gäster på soppa. Annes sparris härstammar från två plantor från Tartu, som hon hämtade hem för några år sedan, och en del av en gammal sparris från Pörtom. Den kom från Berga glasbruk som brann ner i början av 1900-talet. - Sparrisen har jättedjupa rötter, men det tar länge om man måste odla upp den från frö - upp till fem år innan man kan skörda. Jordärtskockor kan jag skörda både vår och höst, de växer som ogräs. Jag fick min lott fräst från föreningens sida en vår, och de hade inte märkt kockorna, som det året spred sig över hela lotten, berättar Anne. Kronärtskockor har lång växtperiod, hittills har Anne bara kunnat skörda två. - Man måste förså dem i januari, men jag brukar göra det för sent. Sen har jag en till två squash, grönkål, morötter och ibland olika sallader. I år ska jag kanske pröva på att odla broccoli och brysselkål. Andra ovanligare arter i Annes rabatt är till exempel sköldpaddsört, som blommar lilaröd sent på hösten, en ljusröd drakmynta och tolvgudablomma. Många av växterna har hon fått, till exempel malvor, rosa höstflox och en ljusröd såpnejlika, som länge funnits i släkten. - Många av växterna är minnen av olika personer och platser, till exempel har jag vit sedum från mormors gamla hus. Fjällkåpa, som påminner om en liten daggkåpa, har jag dels fått från Norge, dels av en väninna. Allra bäst tycker Anne om nejlikor och orange blommor. Lite besvärligt blir det när det inte finns så många orange perenner och hennes kära ringblommor, som hon odlar för att ha i vas där hemma, inte riktigt matchar de andra blommorna i odlingslotten, som mest går i blå och rosa toner. Ulla Linder Ulla Linder - 6 -

7 Pentti Silvennoinen & Jaana Vainiopää-Tahvanainen, Foto/Kuva: P.Salonen Silvennoinens framtidsdröm Pentti Silvennoinen & Jaana Vainionpää-Tahvanainen Tulevaisuus näyttää toteutuuko Silvennoisen unelma Framtiden får utvisa om undervisningsrådet Pentti Silvennoinens dröm om ett gemensamt arbets-, försäljnings- och utställningsutrymme för konstnärer och konst-intresserade går i uppfyllelse. Silvennoinen betraktar innergården framför finska arbetarinstitutets huvudbyggnad och tycker att det är en miljö som saknar liv. - I en byggnad kunde det finnas ett sommarcafé. Dörrarna på gårdsbyggnaden borde stå på vid gavel, och bakom varje dörr skulle det finnas en liten butik eller verkstad, där både turister och stadsbor kunde vara med om olika upplevelser. En öppen gård för konstnärer och hantverkare skulle ge gårdsplanen liv, och någon kunde t.o.m. få sitt uppehälle på det viset, säger han. - Arbetsuppvisningar skulle också passa bra på gården, tillägger Silvennoinens efterträdare Jaana Vainionpää-Tahvanainen, som intresserat följt med utläggningen. Oupptäckta turistattraktioner Det är onekligen synd att den här charmiga miljön med sina 1800-tals byggnader inte används till någonting. Byggnaderna fungerar närmast som garage för stadens fordon och maskiner. - Man kan bara hoppas att stadens ledning inte enbart är intresserad av tomtpolitik. En trivsam stad skall också rymma aktivitet och upplevelser. Jakobstad är en mysig sommarstad, men man kunde göra mycket mer för att locka turister, anser han. I många andra gamla städer har man förstått att utnyttja vackra trähusmiljöer. Som exempel kan nämnas Borgå, Nådendal och Raumo, där de gamla stadsdelarna är fulla av aktiviteter. I Skata i Jakobstad finns inte ens ett enda café. - Här saknas företagsamhet på gräsrotsnivå, funderar han. En konstskola som inspirerar till kreativitet Fastän Silvennoinen, som nu står i beråd att gå i pension, redan har uträttat storverk inom folkbildningsarbetet i Jakobstad, har han ännu en dröm till: en konstskola för barn och unga, där elever i skolåldern skulle få grundläggande undervisning i konst. Aika näyttää, toteutuuko opetusneuvos Pentti Silvennoisen vielä täyttymätön unelma taiteilijoiden ja taiteen harrastajien yhteisestä työ-, myynti- ja näyttelytilasta. Silvennoinen katselee Työväenopiston päärakennuksen sisäpihaa ja näkee sen selkeästi miljöönä, joka kaipaa elämää. Kesäkahvila yhteen rakennukseen. Piharakennuksen ovet auki ja jokaisen oven takana pieni myymälä tai työpaja, jossa matkailija ja paikkakuntalainen saisi kohdata elämyksiä. Taiteentekijöiden avoin pihapiiri toisi eloa pihaan ja joku voisi saada siitä elantonsakin, hän sanoo. Ja pihalle mahtuisi hyvin tekemään työnäytöksiä, Silvennoisen seuraaja Jaana Vainionpää-Tahvanainen huomauttaa asiasta kiinnostuneena. Matkailullinen vetovoima Kieltämättä on sääli, kun niinkin upea miljöö 1800-luvun rakennuksineen on tyhjän panttina, lähinnä rakennukset toimivat kaupungin kaluston autotalleina. Täytyy toivoa, että kaupunginjohto ei ole vain tonttipolitiikkaa. Viihtyvyys syntyy myös tekemisestä, elämyksistä. Pietarsaari on viehättävä kesäkaupunki, mutta sen matkailullista vetovoimaa ei ole hyödynnetty, hän harmittelee. Monissa muissa vanhoissa kaupungeissa upeaa puutalomiljöötä on osattu hyödyntää. Esimerkkeinä Porvoo, Naantali ja Rauma, jotka ovat täynnä elämyksiä. Pietarsaaren Skatasta sen sijaan ei löydy edes yhtä kahvilaa. - Täältä puuttuu ihmisen tason yrittäjyys. Taidekoulu vapauttamaan luovuutta Vaikka eläkkeelle jäävä Silvennoinen on jo saanut hyvin suuria aikaan kansansivistystyössään, on hänellä vielä toinenkin unelma Lasten ja nuorten taidekoulu, joka antaisi kouluikäisille taiteen perusopetusta

8 - Uttryckligen långsiktig undervisning. Det skulle vara en skola där barnen får ge utlopp för sin egen kreativitet, det kan vara inom musik, bildkonst, litteratur, teater, cirkuskonst. Silvennoinen har drivit på sin tanke om en konstskola redan länge, men ännu har visionen inte blivit verklighet. Den snart pensionerade rektorn påminner om att mänskolivet är en helhet, som består av delar. Därför borde var och en få någonting, alla kan inte vara intresserade av fotboll. Pentti Silvennoinens karriär visar alldeles tydligt att arbetet som rektor inte enbart är byråkrati. Man får också använda sin kreativitet, och när den får flöda blir det resultat. - Om viljan finns, blir det resultat; om viljan inte finns, blir det förklaringar, säger han. En furstlig början För 35 år sedan visste Silvennoinen inte så mycket om Jakobstad. Han kunde inte ana att arbetarinstitutet skulle bli hans livsverk och staden och dess utveckling hans passion. - Institutet måste byggas upp ända från början både fysiskt och administrativt. Eino Koivu, som hade skött rektorskapet som bisyssla, lämnade efter sig en brun papplåda (arkivet) och ett jalusiskåp. I källaren under det som på den tiden var socialbyrån och tekniska verket fick jag ett litet arbetsrum, ett skrangligt bord och en svart telefon, minns han. - Fastän jag i början hade ledsamt efter min familj, var mornarna på den tiden direkt furstliga. Jag bodde som underhyresgäst hos Runar och Annikki Salonen och varje morgon fick jag kaffe på säng och två franskbrödsskivor med smör, fortsätter han. Studiesedlar och filmklubb Silvennoinen har fått stora saker till stånd under sin karriär. Bl.a. studiesedlarna kan härledas till honom, likaså barnparkeringen, filmklubben, öppna högskoleundervis-ningen och sommaruniversitetet. Under vårens lopp har Silvennoinen överfört sin oskrivna kunskap till sin efterträdare Jaana Vainionpää-Tahvanainen. Tillsammans har de gått igenom alla delar, som arbetarinstitutet och dess verksamhet består av. - Man får inte glömma varför arbetarinstitutet i tiden grundades. Tiderna har visserligen förändrats, men i samhället finns alltid människor, som först i vuxen ålder inser sitt behov av studier och socialt umgänge, betonar Silvennoinen. Jaana Vainionpää-Tahvanainen tar emot sitt uppdrag med tacksamhet. Hon har en stor utmaning framför sig. - Jag är beredd att svara på utmaningen. I själva verket känns det som om jag hade kommit hem, säger Vainionpää-Tahvanainen. Nimenomaan pitkän tähtäimen opetusta. Se olisi koulu, jossa lapsi saisi toteuttaa omaa luovuuttaan. Se voi olla musiikkia, kuvataidetta, kirjallisuutta, teatteria, sirkustaidetta. Silvennoinen on ajanut taidekouluajatustaan jo kauan, mutta vielä visio ei ole toteutunut. Eläkkeelle jäävä rehtori muistuttaa, että ihmisen elämä on kokonaisuus, joka koostuu palasista. Siksi jokaiselle pitäisi olla tarjolla jotain. Eivät kaikki ole kiinnostuneita jalkapallosta. Pentti Silvennoisen urasta näkee aivan selvästi sen, että rehtorina toimiminen ei ole pelkkää byrokratiaa. Luovuuttakin saa käyttää ja kun sen annetaan virrata, tuloksia syntyy. Jos on tahtoa, on tuloksia; ellei ole tahtoa, on selityksiä, hän sanoo. Ruhtinaallinen alku 35 vuotta sitten Silvennoinen ei tiennyt vielä kovin paljon Pietarsaaresta. Hän ei osannut aavistaa, että opistosta tulee elämäntyö ja kaupungista ja sen kehittämisestä intohimo. Opisto oli koottava alusta alkaen fyysisesti ja hallinnollisesti. Aikaisemman sivutoimisen rehtorin Eino Koivun jättämä perintö oli yksi ruskea pahvilaatikko (arkisto) ja rullakaappi. Silloisen sosiaalitoimiston ja teknisen viraston kellarista sain pienen työhuoneen, huojuvan pöydän ja mustan puhelimen, hän muistelee. Vaikka aluksi oli ikävä perhettä, niin silloiset aamut olivat suorastaan ruhtinaalliset. Asuin Runar ja Annikki Salosen alivuokralaisena ja joka aamu sain sänkyyn kahvikupin ja kaksi voideltua ranskanleipäpalaa, hän jatkaa. Opintoseteliä ja elokuvakerhoa Silvennoinen on saanut urallaan aikaan isoja asioita. Mm. opintoseteli on hänen käsialaansa, samoin lapsiparkki, elokuvakerho, avoin korkeakouluopetus ja kesäyliopisto. Kevään ajan Silvennoinen on siirtänyt hiljaista tietoaan seuraajalleen Jaana Vainionpää-Tahvanaiselle. He ovat yhdessä käyneet läpi kaikkea sitä, mistä opisto ja sen elämä koostuu. Mielestä ei pidä unohtaa sitä, mitä tarkoitusta varten opisto aikanaan perustettiin. Tosin aika on muuttunut, mutta aina yhteiskunnasta löytyy ihmisiä, jotka vasta aikuisiässä ikään kuin tunnistavat tarpeensa opiskeluun ja sosiaaliseen yhdessäoloon, Silvennoinen painottaa. Jaana Vainionpää-Tahvanainen ottaa pestinsä kiitollisuudella vastaan. Edessä on suuri haaste. Haasteellisella mielellä aloitan. Itse asiassa tuntuu, kuin olisi tullut kotiin, Vainionpää-Tahvanainen sanoo. Marjo Luokkala Marjo Luokkala - 8 -

9 Suvi Kullström & Maarit Ylitalo Lappu-Liisojen asiakkaat pääsääntöisesti mukavia. Pysäköinnintarkastajilla on työssään ruumiillinen koskemattomuus, joten kaikkiin väkivaltaisuuksiin tartutaan ja ne viedään poliisille, tarvittaessa oikeuteen. Pietarsaaren pysäköinnintarkastajat Suvi Kullström ja Maarit Ylitalo sanovat että tähän ei heidän työmaallaan, Pietarsaaren kaduilla, ole kuitenkaan ollut aihetta, sillä asiakkaat ovat pääsääntöisesti mukavia, vaikka sakko tuulilasissa harmittaakin. Usein puhe auttaa. - Harmistuneisiin asiakkaisiin pitää suhtautua rauhallisesti eikä väittelyihin pidä ryhtyä lainkaan, Ylitalo sanoo. Hankaliin tilanteisiin on vain suhtauduttava oikealla tavalla. Sakkoihin tyytymättömät voivat ottaa yhteyttä Pysäköinninvalvontaan ja tehdä vastalauseen, jonka pysäköinninvalvoja käsittelee. Useimmiten ihmiset kuitenkin hyväksyvät sakkonsa, kun huomaavat itsekin tehneensä virheen. Säännöt ovat sääntöjä eikä niitä voi kiertää. Useimmiten sakko rapsahtaa kiekon ylittäneestä ajasta tai siihen merkitystä väärästä kellonajasta. Kiekon tilalle ei hyväksytä itse kirjoitettua lappua eikä autossa saa olla kahta eri aikaan merkittyä kiekkoa. Päivittäin sakotetaan myös jonkin verran liian lähellä suojatietä olevia sekä myös INVA-paikalla ja risteyksessä olevia autoja. Joutokäynnistä harvemmin tulee mitään huomauttamista. Tyypillisiä sakkopaikkoja on Kanavapuistikko tai Tori. - Kaupungin ulkopuolella Prisman Koulukadun puoleinen pysäköintialue on myös aina väärässä käytössä. Tien varteen ei saa pysäköidä. Jos olemme paikalla, rapsut tulee aivan varmasti, he vakuuttavat. Bilisterna för det mesta trevliga mot lapplisorna När parkeringskontrollörerna utövar sitt arbete har de kroppslig integritet, vilket betyder att allt slags våld polisanmäls, vid behov blir det rättssak. Parkeringskontrollörerna i Jakobstad, Suvi Kullström och Maarit Ylitalo, säger att sådana åtgärder likväl inte varit nödvändiga på deras arbetsplats, gatorna i Jakobstad. Kunderna är i huvudsak trevliga, fastän det alltid är retfullt med en böteslapp på vindrutan. Ofta hjälper det att prata med kunderna. - Man måste hålla sig lugn och inte överhuvudtaget börja debattera med irriterade kunder, säger Ylitalo. I besvärliga situationer gäller det bara att ha rätt inställning. De som är missnöjda med sina böter kan ta kontakt med Parkeringsövervakningen och inlämna en protest, som behandlas av parkeringsövervakaren. För det mesta accepterar folk i alla fall sina böter och inser själva att de har handlat fel. Regler är regler och de kan inte kringgås. De vanligaste orsakerna till böter är att parkeringstiden har överskridits eller att parkeringsbrickan är inställd på fel klockslag. En handskriven lapp godkänns inte som parkeringsbricka, inte heller att det i bilen finns två parkeringsbrickor som är inställda på olika tid. Dagligen bötfäller man också bilister som parkerat alltför nära ett övergångsställe eller på INVA-platser och i korsningar. Tomgång är det mera sällan orsak att anmärka på. Kanalesplanaden och torget är typiska platser där bilister ofta bötfälls. - Utanför den egentliga stadskärnan används parkeringsplatsen på Skolgatans sida av Prisma också alltid fel. Man får inte parkera på gatsidan av parkeringen. Om vi är på plats, blir det alldeles säkert böter, intygar kontrollörerna

10 Kesä parasta työaikaa. Työpäivä alkaa useimmiten aamukahdeksalta, mutta liukumaakin käytetään, sillä aikarajoitteisia pysäköintipaikkoja on iltakuuteen asti. - Osa päivästä menee sisällä toimistotehtävissä. Sisätöiden määrää lisättiin kolmisen vuotta sitten ja sen olemme kokeneet hyvänä asiana, naiset sanovat. Parasta työssä on sen monipuolisuus. Saa tavata ihmisiä ja olla ulkona sekä samalla tulee myös liikuntaa. Kesät ovat työn kannalta kaikkein parasta aikaa. Naiset huomauttavat, että heidän työnsä ei ole vain sakkolappujen kirjoittamista tai toimistossa olemista. - Kaupungilla liikkuu paljon turisteja ja heidän kanssaan tulee oltua useaan otteeseen puheissa, välillä tämä on kuin kaupunkioppaan puuhaa, paljon kysytään osoitteita ja udellaan, mitä kaupungista löytyy ja missä kannattaa käydä. Ruotsin ja suomenkielen lisäksi myös englanninkielen taito on suureksi hyödyksi, he sanovat. - Työmme on sen puoleen mielenkiintoista, että kaikenlaisia tilanteita on vuosien varrella ollut. Kuullaan ja nähdään kaikenlaista mukavaakin, tarkastajat jatkavat. Maarit Ylitalo on toiminut virassaan pian 20 vuotta. Suvi Kullström on tehnyt määräaikaisuuksia, kuten sairasloman ja äitiysloman sijaisuuksia reilut 5 vuotta, ensimmäinen sijaisuus alkoi lähes 9 vuotta sitten. - Pysäköinninvalvonta aloitettiin Pietarsaaressa vuonna Pysäköintivirhemaksun on 20 euroa. - Vuonna 2007 sakkoja rapsahti 4002 kappaletta Marjo Luokkala Useimmiten ihmiset kuitenkin hyväksyvät sakkonsa, kun huomaavat itsekin tehneensä virheen. Säännöt ovat sääntöjä eikä niitä voi kiertää. För det mesta accepterar folk i alla fall sina böter och inser själva att de har handlat fel. Regler är regler och de kan inte kringgås. Sommaren - den bästa arbetstiden Arbetsdagen börjar oftast klockan åtta på morgonen, men flextiden utnyttjas nog, för det finns parkeringsplatser som är tidsbegränsade ända till klockan sex på kvällen. - En del av dagen används för kontorsarbete inomhus. Mängden inomhusarbete ökade för ca tre år sedan, och det har vi upplevt som en bra sak, säger kvinnorna. Det bästa med arbetet är att det är så mångsidigt. Man får träffa människor, vara ute och samtidigt får man också motion. Sommaren är den allra bästa tiden i det här arbetet. Suvi och Maarit påpekar att deras arbete inte enbart går ut på att skriva ut böteslappar och sitta på kontoret. - Det rör sig mycket turister på stan och dem kommer vi ofta till tals med. Ibland känns det som om vi var något slags stadsguider. Många vill ha hjälp att hitta till olika adresser och undrar vad som finns i stan och vart det lönar sig att gå. Förutom svenska och finska har man också mycket nytta av engelska, säger de. - Vårt arbete är intressant på det viset att vi har hamnat i alla möjliga situationer under årens lopp, fortsätter kontrollörerna. Maarit Ylitalo har varit i tjänst i snart 20 år. Suvi Kullström har varit anställd för en viss tid, t.ex. sjukledighets- och moderskapsledighetsvikariat, i drygt 5 år. Det första vikariatet började för nästan 9 år sedan. - Parkeringsövervakningen inleddes i Jakobstad år Parkeringsboten är År 2007 skrevs det ut 4002 böteslappar i Jakobstad Marjo Luokkala

11 Gröna året 2008 Vihervuosi 2008 Mera kraft av det gröna Trivsammare grönområden och gårdstomter för alla. Miljöfostran med i vardagen. Motion för hälsa ute i det gröna. Vireyttä vihreästä Viheralueet ja pihat viihtyisiksi kaikille Ympäristökasvatus elävään käytäntöön Liiku terveemmäksi ja ulkoile Gröna året har firats i Finland åren, 1985, 1995 och Nu har vi det gröna året Mera kraft av det gröna året Gröna året Vi firar i år det nationella Gröna Året för fjärde gången. Tema årets beskyddare är republikens president Tarja Halonen Ändamålet med tema året är att påminna om betydelsen av den gröna omgivningen och grönområdenas alldagliga inverkan på vårt välbefinnande samt att uppmuntra till att förbättra miljön. Stadsträdgården har följande program under tema året: Maj Juni Juli Vilka fåglar har vi i stadsparkerna Leo Saarijärvi är som dragare. Konst i Runebergsparken. Jan-Ole Bäck och Jakarte. Guidning i skolträdgården Päivi Olli Jan-Ole Bäck Augusti Stadsorientering Med någon förening September Beskärning av gamla fruktträd vid stadsträdgården Jan-Ole Bäck Benita Fagernäs Leo Saarijärvi Öppet hus med maskinutställning vid stadsträdgården Personalen vid stadsträdgården Dag och tid meddelas senare för de olika arrangemangen under året. Personalen på stadsträdgården önskar er alla en riktig skön sommar. Jan-Ole Bäck Suomessa on vietetty Vihervuotta vuosina 1985, 1995 ja Nyt on meneillään Vihervuosi Vireyttä vihreästä Vihervuosi Valtakunnallista vihervuotta vietetään nyt neljättä kertaa. Teemavuoden suojelija on tasavallan presidentti Tarja Halonen. Teemavuoden tarkoituksena on muis tuttaa vihreän ympäristön vaikutuksesta hyvinvointiin sekä kannustaa työhön paremman ym pä ris tön puolesta. Kaupunginpuutarha järjestää seuraavaa ohjelmaa teemavuoden aikana: Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Kaupungin puistojen linnut vetäjänä Leo Saarijärvi Taidetta Runeberginpuistossa Jan-Ole Bäck ja Jakarte Opastus Koulupuistossa Päivi Olli Jan-Ole Bäck Kaupunkisuunnistus Yhteistyössä jonkin seuran kanssa Vanhojen hedelmäpuiden leikkaaminen kaupunginpuutarhassa Jan-Ole Bäck Benita Fagernäs Leo Saarijärvi Avoimet ovet ja konenäyttely kaupunginpuutarhassa Kaupunginpuutarhan henkilökunta Eri tapahtumien ajankohdat ilmoitetaan myöhemmin. Kaupunginpuutarhan henkilökunta toivottaa kaikille oikein mukavaa kesää. Jan-Ole Bäck

12 Erityisopetus Lagmanin koulussa Catharina Lunabba-Domars laati vuonna 2007 selvityksen erityisopetuksesta ja muista tu kitoimenpiteistä Pietarsaaren peruskoulutoimessa. Selvityksessä todettiin, että re surs sit ovat vähäiset kaikkialla, mutta tavoitteena on, että kaikilla asteilla olisi yksi eri - tyisopettaja sataa oppilasta kohden. - Lagmanin koulussa on nykyään yksi kokoaikainen erityisopettaja ja kaksi opet ta jaa, jot ka huolehtivat esikoulun ja kahden ensimmäisen vuosikurssin eri tyis ope tuk ses ta muu tamana tuntina viikossa, kertoo Annika Envik, joka on työskennellyt Lagmanin kou lun eri tyis opettajana 14 vuotta ja vastaa kolmas-viidesluokkalaisista eli yli sadasta op pilaasta. Yhteiskunnan tila heijastuu oppilaisiin. Nopea elämänrytmi on havaittavissa myös ala-as teel la. Lapset ovat entistä levottomampia ja heillä on ilmeisempiä kes kit ty mis vai keuksia. - Mitä aikaisemmin voidaan ryhtyä tukitoimiin, sitä parempi, huomauttaa Annika ja li sää: - Erityisoppilaiden määrä on lisääntynyt Pietarsaaressa viimeksi kuluneen kymmenen vuo den aikana. Käsittääkseni se johtuu siitä, että osaamme huomata erityistä tu kea tar vitsevat oppilaat paljon paremmin kuin aikaisemmin. On esimerkiksi diag nooseja, joi ta ei tunnettu kaksikymmentä vuotta sitten. Tarvitaan kuitenkin li sä resurs se ja, jotta eri tyisopetusta voitaisiin parantaa entisestään. Koulupsykologi selvittää, onko oppilas syytä siirtää erityisopetukseen. - Selvitys on tärkeä väline työskentelyssä sen avulla saadaan selville oppilaan op pi mis edellytykset ja kognitiiviset ongelmat sekä oppilaan vahvuudet ja opetuksen ta voit teet, se littää Annika, joka laatii selvityksen jälkeen oppilaan yksilöllisen ope tus suunnitelman yhdessä luokanopettajan kanssa. - Mielestäni osaamme nähdä ja kohdata eri oppilaiden tarpeet aikaisempaa paremmin myös luokanopettajat. Ennen oppilaat puristettiin enemmän yhteen muottiin, mutta sii hen on tul lut muutos. Nykyään kaiken a ja o on terve itsetunto on vah vistettava las ten minuutta ja saatava heidät uskomaan, että he osaavat. Se on tärkeintä. Aikaisemmin päätös erityisluokkaan siirtämisestä oli pitkä prosessi. - Nykyään lasten ei tarvitse vaihtaa koulua, kaikille on mukavaa että he saavat jatkaa sa massa koulussa, mutta saavat kuitenkin tarvitsemansa avun. Kohtaamme oppilaiden tar peet heidän omassa koulussaan. Käytännössä se merkitsee sitä, että erityisopetukseen siirretty oppilas voi olla esi mer kik si kaikilla matematiikan ja äidinkielen tunneilla pienessä resurssiryhmässä An ni kan luo na. - Silloin minulla on hyvät mahdollisuudet työskennellä jäsennellysti ja kohdata op pi las oikealla tasolla. Aikaisemmin saatoin tavata oppilaan vain kerran tai kahdesti vii kos sa ja ehdin vain raapaista pintaa. Kun vastaan täysin koko oppiaineesta, näen koko naisuuden ja voin räätälöidä yksittäisen oppilaan opetuksen. Edellytyksenä sen on nis tumiselle on tie t enkin se, että ryhmä ei ole liian suuri. Annikan ryhmissä on keskimäärin kolme oppilasta. Hän tuottaa paljon omaa ai neis toa, esimerkiksi pieniä kirjoja, joita oppilaat voivat tehdä itse tietokoneen avulla. Osa ope tuksesta järjestetään ulkosalla Lagmanilla on meneillään kaupungin paras kou lu pi - ha -hanke eli ute är inne, jossa lähes kaikkien aineiden opetusta pidetään osittain ul kona. Yhteistyö niin luokanopettajien kuin muidenkin erityisopetuksen parissa työs ken televien opettajien kanssa on tiivistä. Annika Envik - Voimme vaihtaa ajatuksia ja miettiä asioita yhdessä. Lisäksi vahvuutena on, että esi kou lu toimii samassa talossa, se antaa jatkuvuutta toimintaan, Annika toteaa. Koulussa työskentelee terveydenhoitaja kolmena päivänä viikossa ja kaupungin kai kil la ala-asteilla on yhteinen kuraattori. - Teemme tiivistä yhteistyötä kuraattorin ja terveydenhuollon kanssa. Pidämme pa la ve rin joka maanantai ja pyrimme saamaan kokonaiskäsityksen oppilaista. Myös kodit osallistuvat yhteistyöhön. - Vanhemmat ovat yleensä valppaita ja tietoisia siitä, mitä on tehtävissä. Vanhemmat ovat nykyään myös aktiivisempia ja ovat usein erittäin kiitollisia siitä, että lasta au te taan ja ottavat itse yhteyttä kouluun, mikä on mielestäni pelkästään positiivista. He myös ymmärtävät, että aina ei ole resursseja auttaa toivotulla tavalla. Syksyllä 2008 Lagmanin koulu liittyy kolmivuotiseen pilottihankkeeseen Oxhamnin, Itä län ja Etelänummen koulujen kanssa. Koulut saavat käyttöönsä resurssiopettajan, jol la on erityisopettajan koulutus. - Toiveeni on, että hankkeen ansiosta koulu kykenee vastaamaan eri t yisopetuksen tar pee seen entistäkin paremmin. Nykyään näemme tarpeet, mutta emme läheskään aina ky k ene täyttämään niitä, toteaa erityisopettaja Annika Envik. Ulla Linder

13 Erityisopettaja eduksi yläasteen oppilaille Oxhamnin koulussa työskentelevällä Tua Walleniuksella on kolmenkymmenen vuo den kokemus erityisopetuksesta, mutta oli sattumaa, että hänestä tuli erityisopettaja. - Alun perin olen kieltenopettaja, mutta valmistuessani ei ollut vakinaisia virkoja. Sain aluksi vuoden viran Rådmanin koulun erityisopettajana. Viihdyin työssä huo ma tes sani, että erityisopettajaa todella tarvittiin, ja opiskelin Vaasassa vielä vuoden saa dakseni kelpoisuuden. Koulumaailma on muuttunut vuosien saatossa samoin kuin lapset ja Tuan työkin. - Alkuaikoina oli hankalaa kun en voinut puhua työasioista kenenkään kanssa, koska olin ainoa erityisopettaja. Nykyään paperityö on lisääntynyt ja on paljon kokouksia ja työ ryhmien tapaamisia. Myös vanhemmat asettavat koululle entistä suuremmat vaa ti muk set ja heillä on mielipiteitä monista asioista, mikä on sekä hyvä että huono seikka. En nen ajateltiin enemmän, että koulu tiesi mitä tekee. Nykyään kahdeksannen ja yhdeksännen luokan 300 oppilaan parissa työskentelee kak si erityisopettajaa ja yksi kuraattori. - Minä olen opettaja, tai ehkä jotakin opettajan ja kuraattorin väliltä, Tua pohtii. Pie tar saaren erityiskoulu Båtsmansskolan lakkautettiin 90-luvulla. Sinne lähetettiin op pi lai ta myös muun muassa Uudestakaarlepyystä ja Oravaisista. Koulussa oli op pi lasta. - Nykyään ei enää haluta sellaista, se on aikansa elänyt opetusmuoto. Ennen eri tyis kou lun oppilaita syrjittiin ja he leimautuivat. Nykyään erityisoppilaat integroidaan yleis opetukseen ja käsitys erityisopetuksesta on myös muuttunut. Oppilaat kysyvät Mil loin saan tulla? kertoo Tua Wallenius, joka opettaa lähinnä suomea, ma te ma tiik kaa, äidinkieltä ja englantia. pidettävä. He huomaavat välittömästi ellei heistä pidä op pi laat eivät ole tyhmiä. Oxhamnin koulussa on ollut vuoden ajan käytössä kolmas erityisopetuksen muoto, jo po-luokka (joustava perusopetus). Se on tarkoitettu oppilaille, jotka eivät oikein jaksa is tua luokassa ja ovat alisuoriutujia ja syrjäytymisvaarassa. Heillä on mahdollisuus pääs tä jopo-luokalle seitsemännestä luokasta alkaen ja he käyvät kahdeksannen ja yh dek sännen luokan suorittamalla käytäntöön painottuvaa työtä työ paik ka op pi mis jak so jen aikana. Kaksi opettajaa, nuoriso-ohjaaja ja muutama aineenopettaja huolehtivat luo kan opetuksesta. Ensimmäisenä vuonna luokalla on ollut yhdeksän oppilasta. - Ryhmän on sovittava yhteen, joten sen kokoonpano suunnitellaan huolellisesti. Sen täy tyy hioutua yhteen toimiakseen hyvin. Koulua käyvät nyt tietokoneajan lapset, joilla alkaa olla pulaa aikuiskontakteista. - On ylellisyyttä saada olla kahdestaan aikuisen kanssa ja saada kaikki huomio it sel leen. Lapsilla on nykyään myös erilaisia tarpeita kuin ennen. He tarvitsevat rauhallista ym päristöä ja paikkaa, jossa voi keskittyä ilman liiallisia ärsykkeitä, huomauttaa Tua ja lisää: - Elämä on nykyään itsekeskeisempää, mutta lasta kasvattaessa on luovuttava osittain jos takin omastaan. Erityisopetuksen tarve yläasteella kulkee aaltoina, huippukausia ovat koeaikojen lä hes tymiset. Ryhmän enimmäismäärä on neljä oppilasta, mutta on oppilaita, jotka eivät mah du erityisopetukseen, vaikka ovatkin sen tarpeessa. - Jos ryhmässä on viisi oppilasta, ei kyse ole enää erityisopetuksesta. Erityisopetus pe rus tuu yksilöllisyyteen, sen vuoksi oppilaat ovat täällä. Laatu menee määrän edelle, muu ten opetus muuttuu oppilaiden säilyttämiseksi, huomauttaa erityisopettaja Tua Wal - lenius. Ulla Linder Syksyisin erityisopettaja laatii yksilölliset opetussuunnitelmat ja teettää kaikilla kah dek sas luokkalaisilla kirjoituskokeen, laskee kirjoitusvirheet ja analysoi ne sekä tar kas taa lukutaidon. Kevätlukukaudella menetellään samoin yhdeksäsluokkalaisten kans sa. - Noin kymmenen prosenttia tarvitsee erityisopettajan apua toisinaan, pysyvää apua tar vitsevilla on vaikeita luku- ja kirjoitusvaikeuksia. Niistä pääsee kuitenkin eroon. Pa himmista luku- ja kirjoitusvaikeuksista kärsinyt oppilaani on nykyään diplomi-insi nöö ri, kertoo Tua. Erityisopetuksessa on eri luokituksia. Oppilailla joiden oppimisvaikeudet on kar toi tet tu, on psykologin tai psykiatrin lausunto ja avunpyytäjinä ovat vanhemmat. Oppilailla on yk si löl linen opetussuunnitelma, kun taas tilapäisistä vaikeuksista kärsivät oppilaat voivat käy dä erityisopettajalla jonkin aikaa. - Joku saattaa tarvita enemmän aikaa tai harjoitusta ymmärtääkseen opetusta ja käy eri tyis opettajalla ehkä yhdestä kahteen tuntiin viikossa, jolloin selvitämme senhetkiset on gel mat. Myös vaikeat kotiolot hämmentävät monia lapsia ja he tarvitsevat enem män apua. Tuan mielestä oppimisvaikeuksia on nykyään yhtä paljon kuin ennenkin. - Nykyiset eri kirjainyhdistelmät mahdutettiin 70-luvulla MBDnimityksen alle. Op pi laan mahdollinen diagnoosi on vain selitys, tiedot erityistarpeista on hankittava itse, se littää Tua, joka katsoo, että hänen työnsä perustuu keskinäiseen kunnioitukseen. - Tärkeintä on nähdä oppilas. Ei ole kahta samanlaista persoonaa, jokainen oppilas on ai nutlaatuinen ja hänellä on ainutlaatuiset tarpeet. On tärkeää olla nöyrä oppilaan edes sä ja oppilaista on

14 Specialundervisningen på Lagmans skola År 2007 gjorde Catharina Lunabba-Domars en kartläggning över specialundervisningen och andra stödåtgärder inom grundutbildningen i Jakobstad. I den konstaterades att resurserna är knappa överallt, men målsättningen är att det ska finnas en speciallärare på hundra elever på alla stadier. - På Lagmans skola finns i detta nu en speciallärare på heltid och två lärare som några timmar per vecka handhar specialundervisningen i förskolan och i årskurs ett till två, säger Annika Envik, som arbetat fjorton år som speciallärare på Lagmans skola och har ansvar för trean till femman, eller drygt hundra elever. Skolan speglar hur samhället mår. Den snabba takten märks också i lågstadiet, barnen är oroligare och har tydligare koncentrationssvårigheter. - Ju tidigare man kan sätta in stödåtgärder, desto bättre, påpekar Annika, och tillägger: - Antalet specialelever i Jakobstad har ökat under de tio senaste åren. Min uppfattning är att det beror på att vi har blivit mycket bättre på att upptäcka och ta tag i elever med behov av särskilt stöd. Det finns till exempel diagnoser som man inte kände till för tjugo år sedan. Men för att vi ska bli ännu bättre krävs mera resurser. Skolpsykologen gör utredningen för om en elev ska bli överförd till specialundervisningen. - Utredningen är ett viktigt instrument då man jobbar - att få reda på elevens inlärningsförutsättningar, vilka kognitiva problem finns, vad är elever stark på, vilken målsättning man har, förklarar Annika, som sedan tillsammans med klassläraren gör elevens IP, individuella undervisningsplan. - Jag tycker att vi blivit duktigare på att se olika elevers behov och möta dem - detta gäller också klasslärarna. Förr stöptes eleverna mera enligt en form, men det har förändrats. I dag är en sund självkänsla a och o - att stärka barnen i självet och få dem att tro att de kan, det är det viktigaste. Tidigare då det fanns specialklasser var det ofta en lång process innan beslut om överföring till specialklassen kunde tas. - Nu behöver barnen inte byta skola, det är skönt för alla att de får gå kvar, men får ändå den hjälp de behöver. Vi möter elevernas behov i deras egen skola. I praktiken betyder det att en överförd elev kan ha till exempel all matematik och modersmål i liten resursgrupp hos Annika. - Då har jag bra möjlighet att jobba strukturerat och möta eleven på rätt nivå. Tidigare kunde jag träffa en elev bara en till två gånger i veckan och hann bara skrapa på ytan. Då jag helt och hållet ansvarar för ett ämne ser jag helheten och kan skräddarsy den enskilda elevens undervisning. Förutsättningen för att det ska lyckas bra är förstås att gruppen inte blir för stor. Annika har i medeltal tre elever per grupp. Hon producerar mycket eget material, till exempel små böcker som barnen kan göra själva på datorn. En del av undervisningen sker också utomhus - Lagmans har stans bästa skolgård -projektet på gång, eller ute är inne, där undervisning i så gott som alla ämnen i något skede sker utomhus. Samarbetet med klasslärarna är intensivt, liksom med de andra lärarna med specialundervisning. - Vi kan byta idéer och ha varandra som bollplank. En styrka är också att förskolan finns i samma hus, det blir en kontinuitet i verksamheten, konstaterar Annika. Hälsovårdaren finns också i skolan tre dagar i veckan och en kurator är gemensam för alla lågstadier i staden. - Vi arbetar tätt tillsammans med kurator och hälsovården, har palaver varje måndag och strävar till en helhetssyn på eleverna. I samarbetet ingår också hemmen. - Föräldrarna är ofta alerta och medvetna om vad man kan göra. De har också blivit aktivare, är ofta väldigt tacksamma över att barnen får hjälp och tar själva kontakt med skolan, vilket jag tycker är enbart positivt. De visar också förståelse för att det inte alltid finns resurser att hjälpa på det sätt som önskas. Lagmans skola ingår från och med hösten 2008 också i ett treårigt pilotprojekt med Oxhams, Itälä och Etelänummi, då man får tillgång till en resurslärare med speciallärarutbildning. - Min förhoppning är att detta ska leda till att vi i skolan ännu bättre kan möta det behov som finns av specialundervisning. Som läget är i dag ser vi behoven, men kan lång ifrån alltid tillmötesgå dem, konstaterar speciallärare Annika Envik. Ulla Linder

15 På hösten gör specialläraren upp de individuella läroplanerna och utför skrivprov med alla åttor - räknar felskrivningar och analyserar dem samt kontrollerar läsningen. Under vårterminen sker samma sak med niorna. - Cirka tio procent behöver speciallärarhjälp då och då, de som permanent behöver hjälpen har grava läs- och skrivsvårigheter. Men de är också överkomliga, eleven med de gravaste läs- och skrivsvårigheter jag haft, är i dag diplomingenjör, berättar Tua. Det finns olika kategorier av specialundervisning. Elever med kartlagda inlärningsproblem har ett utlåtande av en psykolog eller psykiater och föräldrarna begär hjälpen. Eleverna har en individuell läroplan (IP), medan elever med tillfälliga svårigheter kan gå en viss tid hos specialläraren. - Någon kan behöva mera tid, eller övning för att förstå och kommer kanske en till två timmar per vecka och vi reder ut problemen för stunden. Trassliga hemförhållanden gör också många barn vilsna och i behov av mera hjälp. Tua Wallenius Specialläraren en förmån för eleven i högstadiet Tua Wallenius på Oxhamns skola har trettio års erfarenhet av specialundervisning, men det var av en slump som hon blev speciallärare. - Jag är språklärare i botten, men det fanns inga ordinarie tjänster när jag blev klar. Jag fick då först en tjänst i specialundervisning på ett år på Rådmans och trivdes bra med det - att se att man faktiskt behövs - och studerade ett år till i Vasa för att få kompetensen. Skolan har ändrats under årens lopp, liksom barnen och Tuas eget arbete. - Det negativa då i början var att jag inte hade någon att prata av mig med, eftersom jag var den enda specialläraren. I dag har pappersarbetet ökat - det blir också många möten och arbetsgrupper att sitta med i. Också föräldrarna ställer större krav på skolan överlag och har åsikter om många saker, vilket kan vara både bra och dåligt. Förr sågs det mera som att skolan visste vad den gjorde. I dag finns bland 300 elever på åttan och nian två speciallärare och en kurator - Jag är läraren, eller kanske ett mellanting mellan lärare och kurator, funderar Tua. På 90-talet upphörde Båtsmansskolan i Jakobstad, som var en specialskola dit elever skickades också från bland annat Nykarleby och Oravais. Skolan hade elever. - I dag vill vi inte ha sådant, det är en förlegad form av undervisning. Förr blev man segregerad och fick direkt en stämpel på sig. I dag integrerar vi, och synen på specialundervisningen har också ändrats, när får jag komma, frågar eleverna, berättar Tua Wallenius, som främst undervisar i finska, matematik, modersmål och också engelska. Inlärningssvårigheter förekommer lika mycket nu som förr, anser Tua. - Olika bokstavskombinationer, som nu finns, rymdes under 70-talet under MBD-beteckningen. Har en elev en diagnos är det bara en förklaring, man måste själv skaffa uppgifterna om de specifika behoven, förklarar Tua och anser att hennes arbete bygger på ömsesidig respekt. - Det viktigaste är att se eleven. Det finns inte två likadana personer, varje elev är unik och har unika behov. Ödmjukhet inför eleven är viktigt och man måste tycka om sina elever, de känner med detsamma om man inte gör det - elever är inte dumma. Sedan ett år tillbaka har Oxhamns en tredje kategori av specialundervisning - en Fixklass (jopo på finska joustava perusopetus). Det är för elever som inte riktigt klarar av att sitta i klass och underpresterar, med risk för att bli utslagna. De har möjlighet att söka till klassen från och med sjuan, och går åttan och nian med mera praktiskt arbete ute i samhället på schemat. Två lärare, en ungdomsledare och några ämneslärare sköter undervisningen för klassen, som första året har bestått av nio elever. - Gruppen ska passa ihop, så man planerar gruppen noga, den ska bli sammansvetsad för att fungera bra. Det är dataålderns barn som nu finns i skolan, å andra sidan börjar vuxenkontakt vara en bristvara för dem. - Att få vara ensam med en vuxen och få all uppmärksamhet är lyxigt. Barnen har också andra behov i dag än tidigare, de behöver lugn och ro, någonstans att kunna koncentrera sig där det inte finns för mycket stimuli, påpekar Tua och tillägger: - Livet är mera egocentrerat nu, men om man ska fostra ett barn måste man i viss mån avstå från något eget. Behovet av specialundervisning i högstadiet går i vågor, toppar är när provtider närmar sig. Fyra elever är maximum i en grupp, men det finns elever som inte ryms med i specialundervisningen, fastän de skulle ha behov av det. - Om det blir fem elever är det inte mera specialundervisning. Den bygger på att det är individuellt, därför är de här. Kvalitet går framför kvantitet, annars blir det bara förvaring, påpekar speciallärare Tua Wallenius. Ulla Linder

16 Piplärkorna bästa arbetsteam 2007 För andra året i rad ordnade staden tävlingen Stadens bästa arbetsteam. Första året var det A-kliniken som övertygade juryn, i år var det det superenergiska gänget Piplärkorna på Kyrkostrands daghem som vann. Proceduren om hur ansökningen kom till och såg ut, säger mycket om teamet och hur de fem damerna i Piplärkorna är vana att arbeta - snabbt, effektivt och gemensamt. - Klockan ett hittade jag pappret och samlade gänget. Vi skrev ihop ansökan som en tanketavla på tjugo minuter. Sen renskrev vi den och klockan tre förde jag in den till kontoret den skulle vara inne till fyra, så vi skulle inte ha hunnit med den vanliga posten, berättar barnträdgårdslärare Ann-Sofi Grönhage. Postningen skulle också ha blivit lite besvärlig eftersom ansökningen inte riktigt hade standardutseende - den var stor och färggrann. Centralt för teamet är samarbetsförmågan, som understryks av det faktum att teamet är rätt löst sammansatt och dessutom har en åldersskillnad på över trettio år mellan den yngsta och äldsta. Man märker snabbt personlighetsskillnaderna, men en förenande länk är definitivt humorn och det positiva synsättet. - Vi respekterar olikheter, men har samma tankegångar vad gäller barnen, förklarar barnträdgårdslärare Monica Edfelt och tillägger: - Vi är händigt folk, men bra på olika saker, vi kompletterar varandra. Och vi brinner alla för vårt jobb. - Det var roligt att få utmärkelsen då vi inte jobbat så länge tillsammans, påpekar Ann-Sofi Grönhage, som började i januari 07. Assistent Sinikka Sjöblad är den nyaste Piplärkan. - Jag började hösten 07, men kom direkt in i gemenskapen. - Man får vara sig själv här, säger Lisa Råbacka, som arbetar som gruppassistent och är mobil, som de andra skrattande uttrycker det. Hon har delvis jobbat på Kyrkostrands daghem sedan hösten Den som funnits längst på plats är barnskötare Hedvig Sandberg, som också kan se utmärkelsen som en fin avslutning på sitt yrkesverksamma liv i höst går hon i pension. Å andra sidan har många av personerna stött på varandra tidigare i olika sammanhang, till exempel gick Ann-Sofi Grönhage själv som barn i Kyrkostrands daghem. - Heddi och Monica var mina tanter och när jag var här på praktik från skolan, hittade man ännu en av mina kvarglömda teckningar, säger Ann-Sofi och håller med om att den positiva dagisupplevelsen säkert påverkat hennes yrkesval. Hon har dessutom tidigare jobbat tillsammans med Sinikka, liksom också Monica har. - Kyrkostrands daghem är en pärla bland dagisar, anser Monica, som först arbetade 18 år på Kyrkostrands, sedan flyttade till Norge och efter åtta år där och i Danmark, är tillbaka igen. - Vi är lyhörda för alla möjligheter och varandras olika tankar - det är lätt att arbeta när personalen funkar. Vi lyssnar också till barnen på lika villkor, förklarar Monica. Damerna själv gillar inte riktigt stämplar, men går med på att plocka fram det typiska hos var och en: Hedvig är den händiga, som verkställer idéer. Lisa är allt i allon, medan Sinikka hjälper till med alla barnen. Hon ser helheten och är positivt konsekvent. Ann-Sofi är idésprutan. - Hon har den unga energin, inflikar Monica. - Och hon är bra på datorer, påpekar Hedvig. Monica är den som för in sången och musiken, glädjen och avslappningen till Piplärkorna. Men det blir stopp vid försöket att få framluskat vem som är chefen i gänget. Det blir klart att gruppen verkligen inte fungerar så var och en har sin roll, men besluten fattas gemensamt. Många karameller att suga på Utmärkelsen Stadens bästa arbetsteam delades inte lättvindigt ut. Av 17 team som ansökte, intervjuades tre, som förärades med en brosch med texten Bästa arbetsteam-finalist. - De grillade oss verkligen, konstaterar Ann-Sofi om den en timme långa intervjun med fem personer. - Redan det att vi kom till finalen var roligt, tycker Hedvig. Teamet visste inte att de vunnit förrän på själva festen den Vi hade bara fått veta att vi ska förbereda oss, till exempel med ett programinslag. Vi sjöng och hade en liten koreografi i både takt och otakt, berättar Monica. - Det bjuder vi på, säger Sinikka och skrattar. Förutom ett diplom fick Piplärkorna 500 euro per person, vilket inte är fy skam, även om hälften gick i skatt. - Priset var bra för hela dagvården, påpekar Sinikka. - Kolleger var glada, hela dagvården fick ett lyft. Vi suger länge på denna karamell, konstaterar Monica glatt. - Egentligen blev det storslam för oss, tillägger Sinikka Sjöblad, och tänker på första priset i Citygruppens skyltfönstertävling, som vanns av Piplärkornas barngrupp bestående av 22 barn. Om möjligt tycker Piplärkorna att gemenskapen blivit ännu bättre efter utmärkelsen. - Vi fick reflektera över vad vi gör bra och vad som funkar, konstaterar Ann-Sofi Grönhage. - Den röda tråden är nog hur vi jobbar, vilket kanske inte alltid är på traditionellt vis, säger Piplärkorna och skrattar gott igen en gång. Ulla Linder

17 Monet tiimin jäsenistä ovat kuitenkin törmänneet toisiinsa jo aikaisemmin eri yh teyk sis sä, esi mer kiksi Ann-Sofi Grönhage kävi itse Kirkkorannan päiväkotia lapsena. - Heddi ja Monica olivat tarhatätejäni ja kun olin kouluaikana täällä har joit te le mas sa, löy tyi täältä vielä yksi piirustukseni, sanoo Ann-Sofi ja myön tää, että omat myönteiset päi väkotikokemukset ovat varmaankin vaikuttaneet hä nen ammatinvalintaansa. Li säksi hän on työskennellyt aikaisemmin Sinikan kans sa samoin kuin Monicakin. - Kirkkorannan päiväkoti on päiväkotien helmi, katsoo Monica, joka työs ken te li ensin 18 vuotta Kirkkorannan päiväkodissa, muutti sitten Norjaan ja ka h dek san vuoden ku lut tua Tanskaan ja on nyt siis palannut. - Olemme vastaanottavaisia eri mahdollisuuksille ja toistemme ajatuksille työn teko on helppoa kun henkilöstön välit ovat kunnossa. Samaan tapaan kuun telemme myös lap sia, selittää Monica. Piplärkorna on vuoden 2007 paras työtiimi Kaupunki järjesti toisena peräkkäisenä vuotena kilpailun nimeltä Kaupungin paras työ tiimi. Ensimmäisenä vuonna tuomariston vakuutti A-klinikka ja tänä vuon na voit ta ja on Kirkkorannan päiväkodin superenerginen tiimi nimeltä Piplärkorna. Hakemuksen synty ja ulkoasu kertovat paljon tiimistä ja viiden naisen tavasta työs ken nellä nopeasti, tehokkaasti ja yhteistyössä. - Kello yksi löysin paperin ja kokosin porukan. Kirjoitimme hakemuksen ideakartan muo toon kahdessakymmenessä minuutissa. Sen jälkeen kirjoitimme sen puh taak si ja kel lo kolme vein sen toimistoon se piti palauttaa neljään mennessä, joten se ei olisi eh tinyt perille tavallisen postin mukana, kertoo lastentarhanopettaja Ann-Sofi Grön hage. Postitus olisikin ollut hieman hankalaa, koska hakemuksen ulkoasu ei ol lut ai van tavanomainen se oli suuri ja värikäs. Keskeistä tiimille on yhteistyökyky, jota korostaa se, että tiimin jäsenet ovat varsin eri laisia ja lisäksi van himman ja nuorimman välillä on yli kolmenkymmenen vuo den ikä ero. Luonne-erot huomaa nopeasti, mutta yhdistävinä tekijöinä ovat eh dot to masti huu mori ja myön tei nen elämänasenne. - Kunnioitamme eroavaisuuksia, mutta lasten suhteen meillä on samanlainen ajat te lu ta pa, se lit tää lastentarhanopettaja Monica Edfelt ja lisää: - Olemme näppärää sakkia, mutta hyviä eri asioissa, joten täydennämme toisiamme. Ja kaikki suhtautuvat työhönsä intohimoisesti. - Huomionosoituksen saaminen tuntui mukavalta, koska emme ole työskennelleet yh des sä kovin kauan, huomauttaa Ann-Sofi Grönhage, joka aloitti työnsä tammikuussa Avustaja Sinikka Sjöblad on uusin Piplärkan. - Aloitin työt syksyllä 07, mutta pääsin heti hyvin mukaan työyhteisöön. - Täällä saa olla oma itsensä, sanoo Lisa Råbacka, joka työskentelee ryhmäavustajana ja on ryhmän väkkärä, kuten muut asian nauraen ilmaisevat. Hän on työskennellyt Kirk korannan päiväkodissa osittain syksystä 1997 saakka. Kau im min työpaikassa on ol lut lastenhoitaja Hedvig Sandberg, joka voi pitää huo mion osoitusta myös hienona pää töksenä työuralleen hän jää syksyllä eläkkeelle. Naiset itse eivät oikein perusta muiden luokittelusta, mutta suostuvat kuitenkin ku vaa maan toistensa tyy pillisimpiä luoteenpiirteitä: Hedvig on kätevä ideoiden toteuttaja. Lisa on jo ka paikan höylä, kun taas Sinikka auttaa kaikkien lasten hoidossa. Hän näkee ko konaisuuden ja on myönteisen johdonmukainen. Ann- Sofi on ideanikkari. - Hänellä on nuorta energiaa, lisää Monica. - Ja hän hallitsee tietokoneen käytön, huomauttaa Hedvig. Monica huolehtii laulusta ja musiikista sekä ilosta ja rentoutuksesta Piplärkorna-ryh mäs sä. Yritys onkia selville porukan johtaja ei kuitenkaan onnistu. Käy selväksi, että ryh mä ei todellakaan toi mi sillä tavoin jokaisella on oma roolinsa, mutta päätökset teh dään yhdessä. Monenlaista hyvää Kaupungin paras työtiimi -nimitystä ei myönnetty heppoisin perustein. Seit se mäs tä tois ta hakeneesta tiimistä haastateltiin kolmea, joille lahjoitettiin rintamerkit joissa luki teksti Paras työ - tiimi -finalisti. - Meitä hiillostettiin todella, toteaa Ann-Sofi tunnin mittaisesta haastattelusta vii den hen kilön kanssa. - Jo loppukisaan pääsy oli mukavaa, toteaa Hedvig. Tii mi ei tiennyt voitostaan ennen varsinaista juhlaa, joka pidettiin Olimme saaneet tietää vain, että meidän pitäisi valmistautua juhlaan esimerkiksi oh jel ma nu merolla. - Lauloimme ja meillä oli pieni koreografiakin, joka meni vähän niin ja näin, kertoo Mo nica. - Olipahan ainakin yleisölle hupia, nau raa Sinikka. Diplomin lisäksi Piplärkorna-tiimi sai 500 euroa henkeä kohden. Se on varsin mukava sum ma, joskin puolet meni veroihin. - Palkinto oli hyväksi koko päivähoidolle, huomauttaa Sinikka. - Kollegat olivat iloisia, koko päivähoito sai nostetta. Tästä riittää ammennettavaa pit kään, toteaa Monica iloisena. - Meillä oli oikeastaan suurmenestys, lisää Sinikka Sjöblad. Hän tarkoittaa City ryh män järjestämän näyteikkunakilpailun ensimmäistä palkintoa, jonka Piplärkorna-ryh män 22 lasta voittivat. Tiimin mielestä yhteishenki on, jos mahdollista, parantunut entisestään nimityksen jäl keen. - Saimme pohtia missä olemme hyviä ja mikä toimii, toteaa Ann- Sofi Grönhage. - Punaisena lankana on kyllä työskentelytapamme, joka ei ehkä aina ole ihan per in tei nen, toteavat Piplärkorna-tiimin jäsenet ja nauravat jälleen makeasti. Ulla Linder

18 Jubileumsår inom barndagvården Inom barndagvården finns många jubilarer i år. Flera av barnhemmen fyller år - Barnabo 100 år, Bambi blir 50, Viktoria på Storgatan fyller 40 år. Familjedagvården blir 40 år och hela barndagvården i Jakobstad blir ungefär 100 år. - Riktigt exakt datum för när man ska räkna att dagvården startat i Jakobstad finns inte, men vi vet att Marthaföreningen grundade en folkbarnträdgård år 1907, säger dagvårdschef Tom Enbacka. Redan före 1907 fanns möjlighet till barndagvård i Jakobstad en privat småskola öppnades år 1898 och i samband med den fanns en lekskolegrupp för 4-6 åringar. Den upphörde grundade Jakobstads Marthaföreningen ett barnhem eller barnkrubba för spädbarn, främst avsedd för de barns vars mödrar arbetade vid Strengbergs tobaksfabrik. - Det var starka kvinnor som startade det hela, bland annat fruarna Schauman och Serlachius. Deras män satt i stadsfullmäktige och fick order hemifrån, säger Tom Enbacka och skrattar. Marthaföreningen erhöll understöd av staden både för barnhemmet och barnträdgården, som i början fungerade i festsalen vid Strengbergs matkök, tills de kunde flytta in i nya utrymmen, när Barnabofastigheten blev färdig hösten Den finska barnträdgården inledde också sin verksamhet 1907, med tre kvällar i veckan. Till hösten 1907 flyttade de till den dåvarande finska folkskolan (nuvarande Tomtebo), och 1928 till Maria folkskola, nuvarande Maria Marjala i Skata blev barndagvården kommunal. Något för alla Tom Enbacka har suttit med i en kommitté med sex personer, som planerat hur jubileumsåret ska genomföras. - Rättesnöret har varit att alla ska få något. Festligheterna startade i maj i fjol med huvudrollsinnehavarna barnen. Alla barnen i dagvården deltog i en parad från parentesen till skolparken. Efter paraden har varje barnhem skött sina festligheter skilt, men också till exempel teaterbesök har funnits på programmet för alla pågick en utställning: Törnrosa var ett vackert barn, på tobaksmagasinet, där varje barnhem fanns representerat med en monter från det årtionde när man börjat verksamheten. Jubileet har också bidragit till att svetsa samman den spridda verksamheten på många plan - skolning har ordnats för personalen, inom arbis och työväenopisto har gratis föreläsningar om till exempel barnuppfostran ordnats till föräldrarna. En logo för året skapades också viceföreståndaren Taina Heikkinen på Kyrkostrands daghem gjorde den vinnande skissen och förärades med en tårta, liksom alla som bidrog med förslag till logon. Den 7 april i år hölls huvudfesten med cirka 200 inbjudna gäster i gymnasiet. - Det råkade sig så att museichefen märkte att ritningarna för Barnabo hade daterats 7-9 april 1908, så vår fest kom exakt hundra år senare. Dessutom fick vi en väldigt stor gåva meddelandet om att ett nytt daghem ska byggas bredvid Vestersundsby skola. Bambi flyttar dit, troligen under vårvintern 2009, berättar Tom Enbacka. Bambi grundades för att få praktikplatser till barnträdgårdsutbildningen, som Jakobstad fick efter en dragkamp med andra städer. Följaktligen firar också barnträdgårdsutbildningen 50 år i år. På festen gav museichef Guy Björklund en historisk tillbakablick av stadens dagvård, och programdirektör Georg Henrik Wrede från undervisningsministeriet talade om barns välfärd nu och i framtiden. - Vi ville att det mera skulle bli en framtidsfest - historia är bra att veta och vi hade en kort tillbakablick, men annars tog talarna fasta på framtiden, poängterar Enbacka. fortsätter på sid

19 Päivähoidossa juhlavuosi Lasten päivähoidossa vietetään tänä vuonna useita merkkipäiviä. Moni päiväkoti täyt tää vuosia Barnabo 100 vuotta, Bambi 50 vuotta ja Isollakadulla sijaitseva Viktorian päi vä ko ti 40 vuotta. Perhepäivähoito täyttää 40 vuotta ja Pietarsaaren koko päi vä hoito noin 100 vuotta. - Aivan tarkkaa päivämäärää päivähoidon alkamiselle Pietarsaaressa ei ole, mutta tie de tään, että marttayhdistys perusti kansanlastentarhan vuonna 1907, kertoo päi vä hoi don johtaja Tom Enbacka. Pietarsaaressa oli kuitenkin mahdollisuus päivähoitoon jo ennen vuotta Vuonna 1898 avattiin yksityinen alakoulu, jonka yhteydessä oli 4-6 -vuotiaiden leik ki kou lu ryh mä. Sen toiminta lakkasi vuonna Vuonna 1902 perusti Pietarsaaren mart tayh distys lastenkodin eli lastenseimen. Se oli tarkoitettu lähinnä lapsille, joiden äidit työs kentelivät Strengbergin tupakkatehtaassa. - Päivähoidon alullepanijoina oli vahvoja naisia, muun muassa rouvat Schauman ja Ser lachius. Heidän miehensä olivat kaupunginvaltuustossa ja saivat käskyjä kotoa, nau raa Tom Enbacka. Marttayhdistys sai kaupungilta avustusta sekä lastenkotia että lastentarhaa varten. Ne toi mivat aluksi Strengbergin ruokalan juhlasalissa kunnes pääsivät muuttamaan uu siin tiloihin Barnabon kiinteistön valmistuessa syksyllä Myös suomenkielinen las tentarha aloitti toimintansa vuonna 1907 ja oli auki kolmena iltana viikossa. Syk syl lä 1907 se muutti silloiseen suomalaiseen kansakouluun (nykyinen Tomtebo) ja vuon na 1928 Marian kansakouluun, nykyiseen Marjalaan Skatassa. Lasten päivähoito kun nallistettiin vuonna Jokaiselle jotakin Tom Enbacka on ollut jäsenenä kuuden hengen toimikunnassa, joka on suunnitellut juh lavuoden viettoa. - Ohjenuorana on ollut, että jokaiselle on oltava jotakin. Juhlallisuudet aloitettiin viime vuoden toukokuussa päähenkilöiden eli lasten kanssa. Kaik ki päivähoidossa olevat lapset osallistuivat paraatiin, joka kulki Parenteesista Kou lupuistoon. Paraatin jälkeen kullakin päiväkodilla on ollut omat juhlallisuutensa, mut ta yhteistäkin ohjelmaa on ollut, esimerkiksi teatterikäynti. Tupakkamakasiinilla jär jestettiin näyttely nimeltä Prinsessa ruusulinnassa. Jokainen päiväkoti oli edustettuna toimintansa alkamisvuosikymmeneen liittyvällä näyttelyosastolla. Juhlavuosi on auttanut sitomaan hajanaista toimintaa yhteen monella tasolla hen ki lös tölle on järjestetty koulutusta ja työväenopisto ja arbis ovat tarjonneet vanhemmille il maisia luentoja muun muassa lastenkasvatuksesta. Vuotta varten luotiin myös logo. Kirk korannan päiväkodin varajohtaja Taina Heikkinen laati voittaneen luonnostelman ja hänet samoin kuin kaikki muutkin logoehdotuksen laatijat palkittiin kakulla. Tämän vuoden huhtikuun 7. päivänä pidettiin ruotsinkielisessä lukiossa pääjuhla, jos sa oli noin 200 kutsuvierasta. - Museonjohtaja huomasi sattumalta, että Barnabon piirustukset oli päivätty huh ti kuuta 1908, joten juhlamme pidettiin täsmälleen sata vuotta myöhemmin. Lisäksi saim me valtavan lahjan tiedon siitä, että Vestersundinkylän koulun viereen ra ken netaan uusi päiväkoti. Bambi muuttaa sinne luultavasti kevättalvella 2009, kertoo Tom En backa. Bambi perustettiin, koska tarvittiin harjoittelupaikkoja lastentarhan opettaja koulu tuk seen, joka saatiin Pietarsaareen muiden kaupunkien kanssa käydyn köydenvedon jäl keen. Niinpä myös lastentarhanopettajakoulutus täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Museonjohtaja Guy Björklund loi juhlassa historiallisen katsauksen kaupungin päivä hoi toon ja ohjelmajohtaja Georg Henrik Wrede opetusministeriöstä puhui lasten hy vin voinnista nyt ja tulevaisuudessa. - Halusimme juhlasta enemmänkin tulevaisuuden juhlan historia on hyvä tuntea ja sii tä saatiin lyhyt katsaus, mutta muutoin puheissa keskityttiin tulevaisuuteen, En backa tähdentää. jatkuu sivulla

20 ...fortsättning från sid 18...jatkoa sivulta 19 Mycket på gång Antalet småbarn har klart ökat i staden och sedan hösten 2007 har redan 50 nya platser kommit till. - De senaste två åren har många barn fötts och det syns också i behovet av dagvårdsplatser och vårdare. Hittills har vi lyckats ordna platser, ibland bättre och ibland sämre. Problemet är att vi måste hitta långsiktiga lösningar. Ett barn kan inte kastas fram och tillbaka, utan dess bästa måste stå i fokus, påpekar dagvårdschefen. Ett försök att fördröja dagvårdsstarten är Jakobstadstillägget på 150 euro för dem som stannar hemma med barn under två år. Tillägget betalades ut till 195 barn för första gången i mars i år och försöket pågår till Andra åtgärder är bland annat satsningar i den öppna dagvården - i Tomtebo daghem finns sedan cirka fem år tillbaka permanent en finsk och svensk barnträdgårdslärare på deltidsanställning, vilket är mycket uppskattat bland barn och föräldrar. Sedan finns också Folkhälsans parkverksamhet, som staden understöder, där det finns saker och ting som ännu kunde förbättras, enligt Enbacka. Det största fysiska problemet i många av daghemmen är för tillfället ventilationen, som är väldigt dyr att åtgärda. Kyrkostrands daghem står i år i tur att få ny sådan, medan Barnabo får nytt kök i höst. Dagvårdschefen har själv flyttat både fysiskt och administrativt till utbildningsverket. - Vi har mycket gemensamt med utbildningen, bland annat en gemensam budget och därför är det också viktigt att vi finns på samma plats, anser dagvårdschefen, och tillägger: - Det är viktigt hur barndagvården sköts av kommun och de beslutande - vi behandlas inte styvmoderligt. Dagvården måste hela tiden utvecklas och mycket har också hänt de senaste åren. - Vi har kanske inte riktigt hunnit ta vara på allt det goda det fört med sig ännu, säger Tom Enbacka och tänker till exempel på förskolan. - Det är inte negativt med förskola i skolan, tvärtom erbjuder den framtida möjligheter till mera samarbete med ettan och tvåan. Förskolan i skolan är ju fortsättningsvis ett daghem, inte en skola, och barnen behöver dagvård på eftermiddagen. Men gränserna skulle inte behöva vara så strikta till de lägsta klasserna - barn som redan kan läsa och behöver stimulans, kunde delta i läsning med ettor och tvåor, medan de ettor och tvåor som behöver leka mera, kunde göra det i förskolan. Synen på barnen har också utvecklats och förändrats. - Verksamheten har blivit än mer barncentrerad och för att ge en gemensam bas för personalen, ska vi tillsammans med grannkommunerna genomföra ett projekt som går ut på vidareutbildning av personalen, berättar dagvårdschef Tom Enbacka och tillägger energiskt: - Vi är på gång, vi är taggade! Ulla Linder Monenlaista tekeillä Kaupungin pikkulasten määrä on lisääntynyt selvästi ja syksyn 2007 jälkeen on pe rus tet tu jo 50 uutta päivähoitopaikkaa. - Kahtena viime vuotena on syntynyt paljon lapsia, mikä näkyy myös päivä hoi to paik ko jen ja hoitajien tarpeessa. Tähän saakka olemme onnistuneet järjestämään paikat vaih televalla menestyksellä. Ongelmana on, että on löydettävä kauaskantoisia rat kai suja. Lasta ei voi heitellä edestakaisin, vaan lähtökohtana on oltava hänen parhaansa, huo mauttaa päivähoidon johtaja. Päivähoidon aloittamista pyritään viivästyttämään 150 euron Pietarsaari-lisällä, joka mak setaan niille, jotka hoitavat lastaan kotona kahden vuoden ajan. Lisä maksettiin 195 lapsesta ensi kertaa tämän vuoden maaliskuussa ja kokeilu jatkuu saak ka. Muihin toimenpiteisiin kuuluu muun muassa panostus avoimeen päivähoitoon. Tomte bon päiväkodissa on ollut jo noin viiden vuoden ajan vakinainen suo men kie li nen ja ruotsinkielinen osa-aikainen lastentarhanopettaja, mitä lapset ja vanhemmat ar vos ta vat paljon. Lisäksi on Folkhälsanin leikkipuistotoimintaa, jota kaupunki tukee ja jos sa on Enbackan mukaan vielä parannettavaa. Monien päiväkotien suurin fyysinen ongelma on nykyään ilmanvaihto, jonka kor jaa mi nen on erittäin kallista. Kirkkorannan päiväkodin vuoro on saada uusi il man vaih to jär jestelmä, kun taas Barnabo saa syksyllä uuden keittiön. Päivähoidon johtaja itse on muuttanut koulutusvirastoon sekä fyysisesti että hal lin nol li sesti. - Meillä on paljon yhteistä koulutoimen kanssa, muun muassa yhteinen talousarvio. Sen vuoksi on tärkeää, että olemme samassa paikassa, katsoo päivähoidon johtaja ja li sää: - On tärkeää, miten kunta ja päättäjät huolehtivat päivähoitoasioista meitä ei koh del la epäoikeudenmukaisesti. Päivähoitoa on kehitettävä jatkuvasti ja paljon on tapahtunutkin viime vuosina. - Émme ole ehkä oikein ehtineet vielä hyödyntää kaikkea hyvää, mitä se on tuonut mu kanaan, sanoo Tom Enbacka ja tarkoittaa esimerkiksi esikoulua. - Ei ole haitaksi, että koulussa toimii esikoulu. Päinvastoin se tarjoaa tule vai suu des sa mahdollisuuksia yhteistyön lisäämiseen ykkös- ja kakkosluokkien kanssa. Kou luss a toimiva esikouluhan on edelleenkin päiväkoti eikä koulu, ja lapset tarvitsevat päi vähoi toa iltapäivisin. Rajojen alimpiin koululuokkiin ei kuitenkaan tarvitsisi olla niin tiu kat. Lapset jotka osaavat jo lukea ja kaipaavat virikkeitä, voisivat osallistua lu ke mi seen ykkös- ja kakkosluokkalaisten kanssa, kun taas ykkös- ja kakkosluokkalaiset, jot ka kaipaavat enemmän leikkimistä, saisivat toteuttaa leikin tarpeensa esikoulussa. Myös käsitys lapsista on kehittynyt ja muuttunut. - Toiminta on muuttunut entistä enemmän lapsikeskeiseksi ja luodaksemme hen ki lös tön työlle yhteisen perustan toteutamme yhdessä naapurikuntien kanssa hankkeen, jon ka läh tökohtana on henkilöstön täydennyskoulutus, kertoo päivähoidon johtaja Tom Enbacka ja lisää energisesti: - Olemme vauhdissa ja valmiina toimimaan! Ulla Linder