Yhteys Sigurd Bratlie

Transkriptio

1 Mitä kasvaminen merkitsee? Kun uskovat ajattelevat kasvua, he yleensä ajattelevat sitä, että joku tulee yhä paremmaksi ja paremmaksi puhujaksi, organisaattoriksi, ihmisten kokoojaksi tai rahojen kerääjäksi jne. Mutta tämä on inhimillistä kasvua, joka ei johda yhteyteen, vaan sitä vastoin hajaannukseen. Esimerkiksi vanha, kokenut saarnaaja voi matkustella yhdessä nuoren saarnaajan kanssa. Näillä kahdella on näennäisesti ihanaa yhdessä. Sitten eräänä päivänä he eivät enää liikukaan yhdessä. Mitä on tapahtunut? Nuoremmastakin saarnaajasta on tullut suuri, ja kuten sananlasku sanoo: Kaksi suurta ei mahdu samaan säkkiin. Raamattu sitä vastoin puhuu jumalallisesta kasvusta, kasvusta jumaluuden koko täyteyteen, Kol.2:9. Tämä kasvu johtaa yhteyteen. On itsepetosta luulla kasvavansa saamatta yhteyttä. Jumalallinen kasvu merkitsee Kristuksen hyveiden lisääntymistä ja jumalallisesta luonnosta osalliseksi tulemista. Mitä enemmän tällaista kasvua, sitä ihanampi yhteys. Silloin elämä käy ihanaksi. Se ei merkitse, ettei enää kohtaisi vaikeuksia. Mutta jos olemme jumalaapelkääviä, niin jätämme nämä vaikeudet puhdistettuina omistaen vielä entistäkin ihanamman yhteyden. Kaikki vaikuttaa parhaaksemme. Kaikissa vaikeuksissa havaitsemme yhä enemmän omaa luontoamme. Näin yhteys käy yhä ihanammaksi - kaikilla elämämme alueilla - työpaikalla työtoverien kanssa, seurakunnassa ystävien kanssa, eikä vähiten aviopuolisoiden ja lasten ja vanhempien välillä. Vain yksi on tarpeen, Jeesus sanoo Martalle, Luuk.10: Ja tämä yksi on yhteys. Mitä Maria tavoitteli? Yhteyttä! Martalla ei ollut aikaa yhteydelle. Näin on ihmisten laita nykyisinkin. He ovat niin kiinni Jumalan palvelemisessa, että kadottavat yhteyden. Martalla oli niin paljon tekemistä Raamattu sitä vastoin puhuu jumalallisesta kasvusta, kasvusta jumaluuden koko täyteyteen. Tämä kasvu johtaa yhteyteen. Jeesuksen palvelemisessa, että hän kadotti yhteyden. Tämä virhe esiintyy melkein kaikkialla, erityisesti perheissä. On niin paljon tekemistä. Kaiken on oltava kunnossa ja siistiä. Perheenemännän kohdalla kyse on yleensä ruoasta ja vaatteista. Lapsilla on oltava hienot vaatteet, koska he käyvät koulua jne. Mitäpä ei tehtäisi oman kunnian hyväksi? On tarpeetonta olla niin valtavan kiinni kaikessa maallisessa. Yhteys on pääasia. Kaikki tämä vaivannäkö käy myös hermoille, ja syntyy paljon rauhattomuutta. Tässä rauhattomuudessa ei sisäinen ihmisemme voi rakentua, ja siksi kaikki käy vaikeaksi. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa - se merkitsee tässä yhteydessä yhteyden etsimistä. Silloin on moni maallinen asia pantava syrjään. Itsestä näyttää, että sitä ja tätä pitäisi saada tehdyksi. Niinpä hyvinkin - jos aikaa jää. Jumalan valtakunta ensin! Kun kotona syntyy ongelmia lasten kesken, ja lasten ja vanhempien välillä tai aviopuolisoiden välillä, niin syynä on yhteyden puute. Jos esim. meillä on yhteys lastemme kanssa, niin ei ole vaikea saada heitä tottelemaan. Vaikeata on yhteyden rakentaminen. Kun lapset kasvavat ja alkavat käydä tottelemattomiksi, niin joskus vanhemmat ajattelevat, että heidän olisi pitänyt kurittaa ja rangaista heitä vielä ankarammin. Mutta lapset ovat nyt jo liian suuria, niin että se on oikeastaan myöhäistä. Sillä tavoin ei voi mitenkään menetellä. On keksittävä oikea menettelytapa. Ehkäpä on itse nöyrryttävä. Siitä Paavali kirjoittaa korinttilaisille: 1 COPYRIGHT STIFTELSEN SKJULTE SKATTERS FORLAG, NORWAY brunstad.org

2 ja että, kun tulen, Jumalani on taas nöyryyttävä minua teidän tykönänne, 2.Kor.12:21. Vanhempienkin on nöyrryttävä saadakseen yhteyden. Rauhassa kylväminen Jaak.3:18. Ei kannata puhua vaimolleen, kun tämä on kimpaantunut. Entisaikaan, kun maanviljelijä kylvi käsin, hänen oli odoteltava tuulen tyyntymistä. Muuten tuuli olisi vienyt kylvösiemenen mennessään. Näin tässäkin. Ei kannata sanoa mitään kiihtyneille ihmisille. Sen voi tehdä vasta tilanteen rauhoituttua. Muuten syntyy vain riitelyä. Miehen mielestä vaimon pitäisi ymmärtää tämä tai tuo asia. Mutta vaimon mielestä miehen pitäisi ymmärtää joku muu asia. Näin he puhuvat toisilleen kuuntelematta toisiaan. Samoin on, kun lapset ovat kiihdyksissä. Ei silloinkaan voi kylvää. Pieniä lapsia täytyy ensin kurittaa, niin että he rauhoittuvat. Kun sitten on syntynyt rauha, voi käyttää Jumalan sanaa johdantona sille, mitä haluaa sanoa. Voi alkaa keskustelun siitä ja esittää kysymyksen: Mitä tämä tarkoittaa? Lapset voivat sitten vastata kysymyksiin. Nyt istutaan kaikessa rauhassa, syödään ja juodaan jotain, ja yhteys vallitsee. Näin päästään keskustelun mittaan asiaan, joka oikeastaan haluttiin saada sanotuksi. Kun siinä sitten yhdessä keskustellaan asioista, niin saadaan asiat käsiteltyä, ja niin voi syntyä muutos. Täytyy kylvää rauhassa. Jos emme ymmärrä tätä pääasiaa, nimittäin yhteyden ylläpitämistä kaikkialla, niin jäämme köyhiksi. Sana on siemen. Niin kauan kuin lapset ovat aivan pieniä, eivätkä osaa lukea, voi ottaa Raamatun ja näyttää heille sitä ja lukea heille: Täällä lukee niin ja niin. Niin sinun tulee tehdä. Sinä tarvitset kuritusta. Täällä lukee, että valehtelijalla on Paholainen isänään, enkä minä halua, että sinusta tulee Paholaisen lapsi. Kun puhuu tällä tavalla, niin silloin rakentaa. Viisautta on etsiä ensin Jumalan valtakuntaa. Jumalan valtakunta ensiksi. Oli sitten miten paljon tekemistä hyvänsä, niin muu on pantava syrjään, jotta voisi ennen kaikkea rakentaa yhteyttä. Ellet tee niin, jäät köyhäksi. Tämän opimme Mariasta. Ensin on etsittävä Jumalan valtakuntaa. Ensin on etsittävä yhteyttä. Martalle ei jäänyt rauhaa Jeesuksen palvelemisesta. Näin on monen ihmisen kohdalla. He haluavat tehdä työtä ja palvella Jumalaa, mutta heillä on itsellään kaikkea muuta kuin rauha, jos he näkevät, että toiset eivät tee samoin. Se, että he vaativat samaa toisilta, osoittaa että he eivät elä Jumalalle. Martta palveli Jeesusta inhimillisen ymmärryksensä mukaisesti. Marian laita oli aivan toisin. Hän tarvitsi tätä yhteyttä, se oli hänelle suurinta, ja siksi hänestä on tullut esikuva kaikille sukupolville. Uskokaamme Jeesusta! Kuka uskoo häntä? Kaikki, jotka ennen kaikkea rakentavat yhteyttä - muut eivät. Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Siis yksi, yksi. Uskokaamme se! Viisaus on sitä, että kykenee toimimaan siten, että kotiin asettuu rauha. Missä tilanteissa olemmekaan, niin ennen muuta on tämän rauhan täytettävä ympäristömme. Mahdotonta, sinä sanot, nyt on niin ja niin. Siltä se voi toki näyttää, mutta viisaus luo levon aivan kaikkeen. Viisaus saa aikaan, että karsit monta asiaa, ja niin pääset rauhaan. Etsi tätä viisautta! Vain yksi on tarpeen. Maria valitsi hyvän osan. Yhteyden. 2 COPYRIGHT STIFTELSEN SKJULTE SKATTERS FORLAG, NORWAY brunstad.org

3 1.Tim.6:6-8:ssa luemme tästä levosta. Mikä valtava lepo jakeessa 8 onkaan! Mutta eikö olisi hyvä omistaa myös auto, kesämökki maalla ja meren rannalla ja venekin, eikö vain? Eikö se olisikin ihanaa? Voi vain kysyä, miten paljon levottomuutta ne tuottavat. Kaikki nämä asiat vaativat toki työtä, ja mitä enemmän omistaa, sitä enemmän työtä. Viisautta on etsiä ensin Jumalan valtakuntaa. Kaikki muu, mikä häiritsee Jumalan valtakuntaa, täytyy karsia. Ehkäpä väität vastaan, ja sanot, että täytyyhän sitä saada tehdä niitä ja näitä asioita, mutta Jeesus sanoo: Vain yksi on tarpeen. Ja Jeesus sanoo muutakin. Hän sanoo: Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. Joka siis käyttää lausetta vain yksi on tarpeen ohjenuoranaan, ei ikinä vaella pimeässä, sillä hänellä on elämän valo. Joh.8:12. Astiasta astiaan. Jer.48:11 Meillä on kaikille näkyvä ulkoinen elämä. Lihan teot ovat selvästi nähtävissä. Kääntymättömätkin ihmiset voivat nähdä, kun joku tekee tietoisesti syntiä. Kun lopetamme sellaisen, ja ulkonainen elämämme tulee hyväksi, ja kaikki ihmiset voivat todistaa meistä hyvää, niin silloin herkästi tyydymme siihen. Silloin lakkaamme kasvamasta. Vaellamme ihmisten edessä, ja kaikki tähtää vain tunnustuksen saamiseen ihmisiltä. Tämän sijasta meidän oli tarkoitus alkaa kasvaa. Useimmilla ei kuitenkaan ole kiinnostusta siihen, eikä mitään kiinnostusta yhteyteen. Mikäli meillä on tämä kasvu tavoitteenamme ja mielessämme, niin avioliitossa avioparin välillä ja seurakunnassa ystävien kesken tarjoutuu runsaasti mahdollisuuksia siihen. Job 1:8-11. Jumala tunsi Jobin, Saatana ei. Hänen kolme ystäväänsäkään eivät tunteneet häntä. Saatana ei uskonut, että kukaan rakastaisi Jumalaa. Hänen mielestään ihmiset rakastivat Jumalaa siksi, että hän oli siunannut heidän omaisuuttaan! Job olikin runsaan siunauksen saanut mies. Saatana väitti, että siinä oli ainoa syy siihen, että Job rakasti Jumalaa. Tavallisesti on toki niin, että kun Jumala siunaa meitä ihmisiä ja antaa meille kaikkea mahdollista, niin silloin me rakastamme häntä. Mutta Jumalan rakastaminen merkitsee sitä, että haluaa itselleen hänen luontonsa, hänen elämänsä - mihin hintaan hyvänsä. Herra salli Saatanan viedä Jobilta kaiken. Nyt Job kaadettiin astiasta toiseen. Hänen asemansa muuttui aivan valtavasti. Mutta Saatana ei tyytynyt vielä tähänkään. Hänen annettiin sitten puuttua Jobin ruumiiseenkin, ja se vei Jobin taas uusiin olosuhteisiin. Taas hänet Mitä enemmän Kristuksen hyveiden tuoksua, sitä enemmän yhteyttä. kaadettiin astiasta toiseen. Job ei ymmärtänyt lainkaan, mitä tämä kaikki tarkoitti, mutta hän pysyi rakkaudessa Jumalaa kohtaan; hän ei kironnut Jumalaa - mitä Saatana oli odottanut. Jobin vaimo petti ja puhui miehelleen samalla tavoin kuin Saatana. Mutta Job säilytti rakkauden Jumalaa kohtaan. Minkä muutoksen tämä käsittely saikaan Jobissa aikaan! Hänen sisimmässään siis tapahtui jotain. Hän sai toisen ja ihanamman tuoksun kuin ennen. Sellaisen kehityksen käsitämme vain yhdessä kaikkien pyhien kanssa, Ef.3:18. Ihmiset luulevat pystyvänsä käsittämään sen yksin. He miettivät mielessään Jumalan sanaa ja luulevat ymmärtävänsä sen oikein. Näin he voivat rakennella opinkappaleita. Sitten eräänä päivänä he tapaavat toisen, ja haluavat esittää oppiaan hänelle. He saavat osakseen vastaväitteitä ja menettävät malttinsa. Mitä he silloin ovat käsittäneet? He eivät ole 3 COPYRIGHT STIFTELSEN SKJULTE SKATTERS FORLAG, NORWAY brunstad.org

4 käsittäneet mitään huolimatta opinkappaleistaan. He eivät ole ymmärtäneet juurtua ja perustua rakkauteen. Mikä tuoksu heistä lähtee, kun he saavat vastaväitteitä osakseen? Itsetietoisuuden, oman minän haju. Sen vuoksi kasvu ja yhteys kuuluvat yhteen. Mitä enemmän Kristuksen hyveiden tuoksua, sitä enemmän yhteyttä. Tämä ei mitenkään liity ulkoiseen vaan sisäiseen. Moni voi sanoa olevansa opista kanssamme yhtä mieltä, mutta kun he eivät ymmärrä kieltää itseään, niin he eivät suinkaan kuulu Kristuksen ruumiiseen. Jos tulemme kaadetuiksi astiasta toiseen seurakunnassa olevien ystäviemme tai toisten avustuksella, emmekä silloin ymmärrä juurtua ja perustua rakkauteen, niin emme ymmärrä mitään. Kysymys on sisäisestä ihmisestämme, siitä, mitä sydämessämme ajattelemme, Fil.4:8. Mitä näiden asioiden ajatteleminen saa aikaan sydämessämme? Hyvän tuoksun. Se saa aikaan muutoksen sisäisessä olemuksessamme, mikä puolestaan ilmenee muuttuneena tuoksuna. Ne, jotka eivät ole juurtuneita rakkauteen, näkevät ystävissä paljon ja monenlaista, minkä pitäisi heidän mielestään olla toisin. Hyvän ajattelemisen sijasta he ajattelevatkin pahaa, joka sitten muhii heissä. Luuletko, että heihin tulee hyvä tuoksu? Sisimmän ajatukset ilmenevät tuoksuna, joko hyvänä tai pahana. Se on pettämätöntä. Puhelahjoilla ja armolahjoilla voi pettää ihmisiä, mutta ei tuoksullaan vaikeuksien keskellä, 2.Kor.6:4. Uskotko voivasi ahdistuksissa tuoksua kärsivällisyydeltä Paavalin tavoin? Siinä et onnistu, ellet etukäteen ole sen valtaama. Suurella kärsivällisyydellään suurissa ahdistuksissaan Paavali osoitti olevansa Jumalan palvelija. Se paljasti, minkä valtaama hän oli sydämensä syvyydessä. Siksi hän oli kärsivällinen ahdistuksissaan - kunnioitettuna ja halveksittuna, paneteltuna ja kiiteltynä. Jos ihmiset saavat kunnioitusta osakseen, niin he korottavat itsensä. Jos heitä halveksitaan, he lannistuvat. Vaikeuksista voi haistaa, että he ovat ahdistuksessa. Jumala kyllä näkee meidät. Silloin ajattelee ja elää siten, että mieluiten soisi kaikkien näkevän sen. Ihmisistä voi haistaa, että he ovat loukkaantuneita. Syynä on, etteivät he ole olleet ajoissa kiinnostuneita hyveiden rakastamisesta. Keskuudessamme on ystäviä, jotka ymmärtävät opin, ja osaavat puhua hyvin, mutta jotka eivät silti pääse ikinä sisälle yhteyteen. Syy on salatussa. He eivät ole ajatuksissaan uskollisia Jumalaa kohtaan, 2.Kor.5:11. Jumala kyllä näkee meidät. Silloin ajattelee ja elää siten, että mieluiten soisi kaikkien näkevän sen. Jos jossakussa näkyy jotain huonoa, niin ei sitä voi tehdä tyhjäksi. Jos ajattelen jotain huonoa piirrettä toisessa ja haluan auttaa häntä, niin silloinhan olen rakkaudessa ja ajattelen hyvää. Hyvät ajatukset saavat minussa aikaan hyvän tuoksun. Jos sitä vastoin ärtyneenä ajattelen toisten huonoja piirteitä, niin on tuoksunikin toinen. Missä ei ole yhteyttä, siellä on Paholaisella valta. Jumala kyllä näkee, millaisia me olemme. Jumala halusi myös toisten näkevän, millainen Job oli. Sen hän hoitikin niin, että vielä tänään puhumme Jobista. Daavid vaelsi lammasten parissa ja oli uskollinen ja palveli Jumalaa. Jumala halusi paljastaa hänen salatun elämänsä. Kun Goljat saapui, kävi ilmi, etteivät muut välittäneet Jumalan kunniasta: Goljat oli tapettava. Jumala halusi, että toiset oppisivat tuntemaan Daavidin, koska Daavidin salattu elämä oli hyvää Jumalan edessä. Ajan mittaan Jumala tulee huolehtimaan siitä, että meidänkin elämämme tulee tunnetuksi, joko syntisenä tai jumalaapelkäävänä elämänä. 4 COPYRIGHT STIFTELSEN SKJULTE SKATTERS FORLAG, NORWAY brunstad.org

5 Aistien harjaantuminen Mutta jos me vaellamme valossa, meillä on yhteys toisiimme, 1.Joh.1:7. Mikäli täytyy pinnistellä yhteyden syntymiseksi, niin itseltä puuttuu valossa vaeltamista. Silloin ei myöskään voi olla puhdistusta. Kun me vaellamme valossa, niin silloin Jeesuksen, hänen Poikansa veri, puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Kasvaminen merkitsee jatkuvaa, yhä lisääntyvää puhdistusta. Hepr.5:14. Koko heprealaiskirje on täynnä vakavia, voisipa sanoa uhkailevia kehotuksia. Vallitsi kasvun puute. Heprealaiset olivat edelleen pikkulapsia. Sama oli korinttilaisten tilanne. Meidän on tarkoitus tulla aikuisiksi. Se merkitsee sitä, että kasvamme sellaisiksi, joiden aistit ovat harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan. Luonnollinen pikkulapsi ei ymmärrä mitään, vaikka sillä onkin viisi aistiaan. Aluksi se ei kykene kohdistamaan katsettaan mihinkään. Vähä vähältä lapsi vanhempien iloksi kasvaa, ja sen ymmärrys lisääntyy. Mikäli lapsi ei kasva, ovat vanhemmat murheellisia. Silloin lapsessa on jotain vialla. Hengellisessä mielessä lapset - ja sitä suurin piirtein useimmat uskovat ovat - eivät esimerkiksi pysty lainkaan arvostelemaan, onko joku puhuja hengellinen vai lihallinen. Olemme toistuvasti nähneet, miten sellaisilla uskovilla on ollut yhteys suurten saarnaajien kanssa, jotka ovat olleet vastustajiamme. Toisinaan nämä ovat jopa päätyneet sanomalehtien sivuille ilmi tulleiden syntiensä vuoksi. Ilman harjaantuneita aisteja tulemme petetyiksi, Ef.4: Voi toki sanoa: Minulla on rakkautta, olen kärsivällinen, olen laupias, olen antelias. Mitä kasvaminen merkitsee, kun jo elää hyveissä? Se merkitsee aistien harjaantumista erottamaan, mitä rakkaus oikeastaan on, mitä laupeus oikeastaan on jne. Sitä ei tiedetä. Siksi oma rakkaus on inhimillistä. Esimerkiksi osoitetaan laupeutta silloin, kun ei pitäisi - silloin kun tarvittaisiin kuritusta, Hepr.12:6. Kuka voi käsittää tämän rakkauden? Jumalallisen rakkauden? Se ei näytä mitenkään voivan johtaa iloon. Mutta kun aistimme ovat harjaantuneet, niin olemme iloisia kurituksesta. Tiedämme, että se tulee tuottamaan meille hedelmänään rauhan ja vanhurskauden. Tästä kokemuksesta on hyötyä myös silloin, kun kasvatamme lapsiamme Herran kurissa ja nuhteessa, Ef.6:4. Kuka voi käsittää tämän rakkauden? Pietarilla oli inhimillistä rakkautta. Hän halusi neuvoa Jeesusta säästämään itseään. Mutta Jeesus sanoi hänelle: Väisty tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä! Kasvaminen merkitsee siis sitä, että oppii ymmärtämään, mitkä ovat Jumalan ajatuksia. Seurakunnassa voi esiintyä tilanteita, joissa on noudatettava sanaa: Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha, 1.Kor.5:13. Kyseinen paha ihminen, joka ei ota vastaan kehotuksia, on toki jo oikeastaan ulkopuolella. Mutta hän ei tiedä sitä, vaan elää itsepetoksessa. Silloin ei häntä kohtaan voi osoittaa suurempaa rakkautta, kuin että erottaa hänet yhteydestä. Silloin hänen silmänsä ehkä voivat avautua. Silloin hän näkee olevansa ulkopuolella, ja voi tulla hätään ja kääntyä, tunnustaa syntinsä ja palata taas sisäpuolelle. Mutta mitä rakkautta on niillä kaikilla ollut, jotka ovat loukkaantuneet, koska heidän mielestään tällainen kohtelu oli liian kovaa? He tarkoittivat hyvää, mutta olisivat estäneet kyseistä henkilöä näkemästä omaa todellista tilaansa. Heillä ei ollut enempää ymmärrystä. 5 COPYRIGHT STIFTELSEN SKJULTE SKATTERS FORLAG, NORWAY brunstad.org

6 Korinttilaiset olivat jopa mielestään niin hengellisiä, että riitelivät Paavalin, Apolloksen ja Keefaan vuoksi. Mutta Paavali sanoi heille, että he olivat lihallisia ja vaelsivat ihmisten tavoin. Kätketty elämä Kristuksen kanssa Jumalassa 1.Tim.4: Tämä oli henkilökohtainen kehotus Timoteukselle, hänelle, jonka Paavali kirjeittensä toisissa kohdin asettaa itsensä rinnalle. Miten voisi tällaisen Jumalan miehen - joka ei toki ollut minkään ilmeisen synnin tekijä - edistyminen tulla kaikkien nähtäväksi? Kun vasta uskoon tullut ihminen lopettaa tupakanpolton ja juomisen, eikä enää valehtele eikä loukkaannu ja suutu, vaan sen sijaan iloisena alkaa rukoilla ääneen ja todistaa kokouksissa, niin kaikki voivat nähdä hänen edistymisensä. Mitä sitten Timoteuksen piti lopettaa tai mitä alkaa tehdä? Eihän kukaan ollut nähnyt häntä suuttuneena. Hänhän huolehti vilpittömästi heidän parhaastaan. 2.Kor.2:16:ssa puhutaan tuoksusta ja hajusta: Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka tähän on kelvollinen?. Kuka ymmärtää elää sellaisella tavalla? Kukilla on tuoksunsa, mutta kauneimmat kukat eivät aina tuoksu ihanimmalta. Mistä tämä tuoksu on lähtöisin? Miksi joku kukka tuoksuu paremmalta kuin toinen? Niissä piilee jotain, mitä ei voi nähdä. Sama koskee meitä. Jos saamme hyveitä, niin alamme tuoksua niiltä. Mitä enemmän hyveitä, sen voimakkaampi tuoksu. Tuoksumme muuttuu sitä ihanammaksi kaikille hengellisille ihmisille, mitä jumalallisemmiksi muutumme - sen sijaan, että olisimme inhimillisiä. Tämä Timoteuksen saama kehotus: Tarkkaa itseäsi ja opetustasi tähtää kätkettyyn elämäämme Kristuksen kanssa Jumalassa. Kätketyssä elämässämme näemme sanan avulla oman inhimillisyytemme, ja puhdistamme itsemme siitä. Näin syntyy tuoksu. Tällä tavalla voimme kasvaa. Ei ole lainkaan harvinaista, että jostain veljestä voi sanoa: Häntä on hyvä kuulla. Jonkin aikaa myöhemmin voidaan sanoa: Häntä on entistä parempi kuulla. Mistä tämä johtuu? Hänhän oli ihana veli, ja häntä oli hyvä kuulla. Emme nähneet hänessä mitään pahaa. Miten hän oli kasvanut? Emme voi sanoa hänestä: Nyt hän ei enää suutu, nyt hän on edistynyt. Emme nähneet hänen suuttuvan aikaisemminkaan. Mutta miksi häntä on entistä ihanampi kuulla? Se johtuu hänen kätketystä elämästään Kristuksen kanssa Jumalassa. Hän elää sisäistä elämää, hän vaeltaa valossa ja on saanut puhdistusta Jeesuksen veressä. Sitä ei kukaan voinut nähdä, se oli kätkettyä. Mutta tuoksu kävi yhä ihanammaksi. Tähän kasvuun Paavali kehottaa työtoveriaan Timoteusta. Miten ihanaa! Näin on määrä käydä meidänkin keskuudessamme. Ilman yhteyttä ei voi tapahtua kasvua. Siitä, että ihmisellä on puhelahjoja, ilman että on yhteyttä - ei synny mitään ihanaa tuoksua. Kasvu ilman yhteyttä on petosta. Kaksi suurta ei mahdu samaan säkkiin. Siksi onkin aina niin, että riidat alkavat johtoportaasta. Hekin kasvavat - he kasvavat lihassa - tulevat suuriksi itsessään. Heistä tulee yhä pätevämpiä ja kyvykkäämpiä, ja he aiheuttavat riitoja. Mutta ne, jotka kasvavat jumalallista kasvua, saavat yhä syvemmän ja syvemmän, kestävän yhteyden. Kaikki muu on petosta. 6 COPYRIGHT STIFTELSEN SKJULTE SKATTERS FORLAG, NORWAY brunstad.org

7 Ruumiin rakentuminen Ef.4:12. Meillä on oltava kaksi päämäärää mielessämme: Oma päämäärämme sekä se päämäärä, joka meillä on työssämme toisten suhteen. Oma päämäärämme on saada jumalallinen luonto, Jumalan täyteys. Toisten suhteen päämääränä on ruumiin rakentaminen. Ruumiin ilmaantuminen näkyviin on suurinta, mitä voimme tässä maailmassa saada aikaan. Mitä Jeesuksen ruumis on saanut aikaa? Hänellähän oli ruumis. Kun hän on nyt mennyt pois, on meidän määrä rakentaa tämä ruumis. Häntä kutsutaan ruumiin pääksi. Mitä Jeesuksen ruumiin kautta tapahtui? Hän teki Jumalan tahdon maan päällä, niin kuin se tapahtuu taivaassa. Sehän oli valtavan suurta. Taivaassa ei ole mitään vastarintaa lihan eikä toisten taholta. Mutta Jeesus joutui sanomaan: Älköön toteutuko minun tahtoni vaan sinun Kun meidät on kastettu yhdellä hengellä yhdeksi ruumiiksi, niin silloin meidän on mahdollista rakentua jäseneksi tähän ruumiiseen. Kasvaa siihen, että teemme kaikissa tilanteissa Jumalan tahdon maan päällä, niin kuin se tapahtuu taivaassa. Voimmeko tehdä tässä maailmassa mitään suurempaa kuin rakentaa toisiamme tähän? Jokainen meistä voi antaa jonkin panoksen tähän, mutta panoksemme määrä riippuu omasta kasvustamme. Mitä enemmän kasvamme, sitä enemmän voimme saada aikaan, olimmepa sitten yksin tai yhdessä toisten kanssa. Kasvakaamme - noudattaen totuutta ja rakkautta - kiinni häneen, joka on pää, joka liittää yhteen koko ruumiin, Ef.4: Syynä yhteyden puuttumiseen on puute yhteydestä pään kanssa. Silloin on haettava syvällisempää yhteyttä pään kanssa. Jos mielestämme vika on toisessa, niin silloin tehtävämme on auttaa häntä saamaan yhteys pään kanssa. Silloin pää voi liittää meidät yhteen. Kukaan meistä ei elä itseään varten. Me elämme toisia varten. Päällä on kaikki valta meihin, aivan kuten luonnollisessa ruumiissamme on asian laita. Eiväthän käteni ole mitenkään kytketyt toisiinsa. Pääni vaikuttaa oikeassa kädessäni, mitä sen tulee tehdä. Jos vasen käteni on heikko, niin pääni panee oikean käteni auttamaan sitä. Mitä heikommaksi vasen käteni käy, sitä avuliaammaksi muuttuu oikea käteni. Tästä vertauskuvasta voimme oppia sen, että voimme olla hyödyksi toisille ihmisille - niin että onnistumme Kristuksen ruumiin rakentamisessa. Sana ruumis on paras kuva yhteyden käsitteestä. Näin - tällä tavalla - me rakennumme, kukin toisen avulla. Kaikki, jotka keskuudessamme antavat panoksensa tähän rakentumiseen, ovat ihania. Näillä keskuudessamme olevilla ihanilla ihmisillä on vain yksi tarkoitus: Johtaa toiset samaan - ja jos mahdollista suurempaan - ihanuuteen. Jeesuksen ruumis riisti vallan Saatanalta, jolla oli kuolema vallassaan. Hepr.2: Tässä näemme lisää sitä valtavaa työtä, jonka Jeesuksen ruumis teki. Jeesuksen ruumis riisti vallan Saatanalta. Ihmiset ovat Saatanan vallassa lihan vuoksi - olivatpa nämä ihmiset sitten uskovia tai eivät. Yhden veljen ruumiin kautta Saatana voi saada vallan seurakunnassa. Perheessä, jossa kaikki paitsi yksi ovat uskovia, voi todeta, miten Saatanalla tämän yhden ruumiin kautta on valta tuottaa häiriötä kotiin. Mutta Jeesuksen ruumis riisti vallan Saatanalta, jolla oli kuolema vallassaan. Siellä, missä ihmiset eroavat toisistaan, siellä Saatana ja kuolema hallitsevat. Sitä vastoin siellä, missä liha joutuu kuolemaan, Saatanalla ei ole mitään valtaa, koska silloin ei ole ketään, joka etsisi omaa 7 COPYRIGHT STIFTELSEN SKJULTE SKATTERS FORLAG, NORWAY brunstad.org

8 etuaan. Jos ymmärrämme rakentaa Jeesuksen ruumista, niin Saatana on meidän parissamme voimaton. Hän tietysti pyrkii saamaan jotakin aikaan yhden ja toisen välityksellä, mutta se ei onnistu, koska jokainen elää rakentaakseen toisia. Tutki omaa työtäsi! Mikä on panoksesi Kristuksen ruumiin rakentamiseksi, niin että Saatanan valta tulee riistetyksi? Valo loistaa seurakunnassa, ja valossa Saatana on voimaton. Saatanan valta kukistetaan, ja Jumalan tahto tapahtuu maan päällä niin kuin taivaassa. Tämä valtava työ tapahtuu täällä maan päällä, perheissä ja seurakunnassa. Olkaamme uhrina ja tehkäämme kaikkemme osallistuaksemme kaikella ahkeruudella tähän työhön. Silloin kirkkautemme Jeesuksen kanssa muodostuu suureksi ja ikuiseksi tehtäväksi. Kaikki on armoa Hepr.12. Kuritus ei sitä vastaan otettaessa tunnu iloiselta asialta. Siksi emme koe sitä armoksi. Kuritus tulee aina muodossa, jota emme olleet odottaneet. Siksi meitä uhkaa jatkuvasti se vaara, että hukkaamme armon ja lyömme laimin tilaisuuden, jonka Jumala on lähettänyt lisätäkseen autuuttamme ja kirkkauttamme. Kaikki vaikuttaa parhaaksemme - siis pelastukseksemme. Siis kaikki on armoa. Olosuhteiden muodostuminen sellaisiksi, että Daavid saattoi osoittautua Jumalan palvelijaksi, oli toki armoa. Se edisti hänen kirkastumistaan. Olihan myös armoa, että Joosef joutui kaikkiin kärsimyksiinsä. Niissä hänestä tuli niin ihana, että luemme ja kerromme hänestä erityisen mielellämme lapsillemme. Ellei Joosef olisi joutunut kärsimään, niin olisiko silloin ollut yhtään ihanaa lukea hänestä? Ei, silloin hän olisi jäänyt osattomaksi Jumalan armosta, kuten luemme jakeesta 15. Samassa jakeessa luemme myös, miten Lihan himot kiusaavat meitä, mutta silloin meidän täytyy säilyttää sydämemme puhtaana. katkeroitunut ihminen tartuttaa monet ja tuottaa häiriötä. Toiset siis kuuntelevat häntä. Miksi he eivät pysty haistamaan, että hän on katkera? Heidän aistinsa eivät ole harjaantuneet. Jos joku tulee luoksesi ja puhuu epäsuotuisasti toisesta, niin etkö pysty huomaamaan, että siitä puuttuu rakkauden tuoksu? Sano hänelle: Oletpa sinä loukkaantunut, tai: Oletpa sinä suuttunut. Silloin hän lähtee. Silloin hän huomaa, ettei ole tullut syytöksineen oikean henkilön luo. Ilman harjaantuneita aisteja saastumme helposti, ja silloin koituu häiriötä. Mark.7:20-23 (ks. norj. käännös) Näissä jakeissa tuntuu erikoiselta, että suurten syntien joukossa mainitaan ymmärtämättömyys. Toiset synnit olivat niin räikeitä. Mutta ymmärtämättömyyttä ei pidetä niin pahana. Sehän on sitä, että ei ymmärtänyt menetellä paremmin. Mutta: jos itsellä olisi ollut rakkautta, niin olisi ymmärtänyt menetellä paremmin. Silloin ei olisi ollut niin ymmärtämätön. Mutta miten nyt kaikki nämä asiat ovat päässeet sydämeen Mistä ne ovat tulleet sinne? Ne ovat lähtöisin lihan himoista. Lihan himot kiusaavat meitä, mutta silloin meidän täytyy säilyttää sydämemme puhtaana. Emme saa antaa itsemme likaantua. Siisteyskasvatus on varhaisinta lastenkasvatusta. Jos lapsi on 2-3 -vuotias, eikä ole oppinut pysyttelemään puhtaana, niin vanhemmat ovat lapsesta huolissaan. Mitä sitten on sanottava uskovasta, joka on ollut uskossa jo 50 vuotta, eikä vieläkään ole oppinut pitämään sydäntään puhtaana? 8 COPYRIGHT STIFTELSEN SKJULTE SKATTERS FORLAG, NORWAY brunstad.org

9 Jumalanpelko sydämessämme opettaa meidät pitämään sydämemme puhtaana. Kiusauksessa käy ilmi, elämmekö Jumalan vai ihmisten edessä. Jumala sanoo Jesajan välityksellä juutalaisista: Herra sanoi: - Koska tämä kansa lähestyy minua vain suullaan ja kunnioittaa minua vain huulillaan, koska sen sydän on vetäytynyt minusta kauas ja koska sen kuuliaisuus minua kohtaan on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista, Jes.29:13. Sitä, että Jumala sanoi: Minä olen Herra, he eivät siis olleet tunnustaneet Jumalan käskyksi. Heille se oli ihmiskäsky, ja he suhtautuivat siihen valtavan pinnallisesti. Näin ei opi pitämään itseään puhtaana. Vain jumalanpelko voi opettaa pitämään itsensä puhtaana kaikenlaisissa kiusauksissa ja vaikeuksissa. Jumalan valakunnan etsiminen Matt.6: Pakanan eksymys ja tuntomerkki on, että hän tavoittelee maallisia asioita. Hän ei pidä sisäistä ihmistä tärkeimpänä. Jos talo palaa, niin on toki paljon tärkeämpää pelastaa asukkaat kuin itse talo. Siksi meidän on kaikissa asioissamme ajateltava ensiksi sisäistä ihmistämme. Maallisista tarpeistamme sanoo usko Jumalan sanaan, että Jumala tietää meidän tarvitsevan tätä kaikkea. Meidän ei siis tarvitse kertoa hänelle sitä, ja vielä vähemmän etsiä sitä. Yllämainittua sanaa ei pidä lukea, ikään kuin siinä sanottaisiin, että meidän tulee ensin etsiä Jumalan valtakuntaa, ja sitten maallisia. Ei, meidän ei tarvitse etsiä maallisia lainkaan, koska ne annetaan meille. Joka uskoo tämän, on turvattu ajaksi ja ikuisuudeksi, ja siten päässyt lepoon. Tähän uskoon on hyvä tulla jo lapsesta. Siksi meidän on nähtävä, että tehtävämme on johtaa lapsemme tähän uskoon. Silloin he voivat elää murehtimatta. Miten kauhea maailma onkin, niin aina pätee tämä sana: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa. Ihmiset ovat täynnä raadantaa ja huolehtimista. Kysy joltakulta, joka on joutunut yhteen tai toiseen ikävään olosuhteeseen, onko se seurausta siitä, että hän ovat etsinyt ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa. Hän joutuu tietysti aina tunnustamaan, että hän on itse halunnut sitä tai tätä - etsimättä ensin Jumalan johdatusta. Kukaan ei voi sanoa, ettei hänellä ole aikaa päästä tähän lepoon. Käytäntö osoittaa, että aikamme riittää siihen, mitä haluamme. Ajatellaan nyt vain perheitä, joilla on televisio kotonaan. Heillä on tuntikausia aikaa television ääressä istumiseen. He hankkivat termoskannunkin, jotta kahvi pysyisi kuumana eikä kahvinkeitto häiritsisi katselua. Mutta tässä lepäämisessä heidän sisäinen ihmisensä tuhoutuu yhä enemmän. Jeesuksen kehotus etsiä ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa, on valtava ilmestys, jonka avulla Jumala rakkaudessaan haluaa pelastaa meidät kaikesta murehtimisesta ja kurjuudesta. Jos olemme tulleet uskoon ja uuteen elämään sisäisen ihmisemme osalta, - olemme oppineet arvostamaan sitä, mikä vaikuttaa sisäisen ihmisemme parhaaksi - niin pitäkäämme huoli siitä, että tulemme sekä sydämessämme että kodissamme tähän lepoon. Se on välttämätöntä, jotta sisäinen ihmisemme voisi rakentua, ja jotta saavuttaisimme jumalallisen yhteyden. 9 COPYRIGHT STIFTELSEN SKJULTE SKATTERS FORLAG, NORWAY brunstad.org

10 Jumalan valtakunnan palveleminen Jos Jeesus olisi ristillä joutunut pois rakkaudesta, niin hän olisi palvellut Paholaista ja hänen valtakuntaansa. Mutta hän pysyi rakkaudessa ja rukoili: Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät. Niin hän palveli Jumalan valtakuntaa. Jumalan sana kehottaa meitä maksamaan pahan hyvällä. Jos joku on tehnyt meille jotain pahaa, niin meidän pitäisi tehdä hänelle hyvää. Emme soisi sitä hänelle, koska hän on niin paha, eikä suinkaan ole ansainnut mitään hyvää. Mutta siitä ei ole kysymys, vaan siitä, palvelemmeko itse Jumalan valtakuntaa vai Paholaisen valtakuntaa. Olisiko se perusta sille, että mekin palvelisimme Paholaisen valtakuntaa? Niin tyhmiä emme saa olla. Meidän tulee toki palvella Jumalan valtakuntaa, ja siksi pysyä rakkaudessa ja osoittaa rakkautta. Tämä meillä on oltava selvänä mielessämme. Jos Kristuksen hyveet pysyvät ja kasvavat meissä, niin palvelemme Jumalan valtakuntaa. Jos joudumme pois hyveistä ja toimimme sen mukaisesti, niin palvelemme Saatanan valtakuntaa. Jos Kristuksen hyveet pysyvät ja kasvavat meissä, niin palvelemme Jumalan valtakuntaa. Kysymys ei ole lainkaan ihmisistä, vaan siitä, että Saatana menettää valtansa. Jos joku on menetellyt valtavan pahasti meitä kohtaan, niin se ei riitä, että annamme hänelle anteeksi, ja sitten kerromme toisille asiasta ja siitä, että olemme antaneet hänelle anteeksi. Mustaamme hänen mainettaan, ja Saatana säilyttää valtansa. Tällaisesta tapauksesta voi puhua vain todella hengelliselle ihmiselle, joka on rakkauden palveluksessa - jos itse tarvitsee neuvoa tai apua. Muuten ei! Puhumme asiasta toisille vain pakottavassa tilanteessa, ja silloinkin niin, että teemme parhaamme esittääksemme meille pahaa tehneen henkilön hyvässä valossa, oikeuttaaksemme hänen tekonsa ja kirkastaaksemme häntä. Silloin palvelemme rakkaudessa - Kristuksen valtakunnassa - ja silloin Saatanalta riistetään valta. 10 COPYRIGHT STIFTELSEN SKJULTE SKATTERS FORLAG, NORWAY brunstad.org