Jumalan armo ja rauha lisääntyköön meille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta!

Transkriptio

1 Pääsiäispäivän saarna, Oulun tuomiokirkko Teksti: Joh. 20:1-10 Jumalan armo ja rauha lisääntyköön meille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta! Pääsiäisaamu kertoo meille sanoman, joka on mullistanut maailman. Jumala on puuttunut koko olemassaoloamme koskevaan todellisuuteen tavalla, jota emme voi ymmärtää ajatuksillamme. Pitkänperjantain tapahtumat ja Kristuksen ristinkuolema ovat ihmiselle vielä luonnollista kertomusta suuren opettajan kuolemasta. Se olikin monien mielestä ikään kuin piste, joka päätti sinänsä tärkeän ihmisen elämänkaaren. Näin todennäköisesti kokivat myös monet heistä, jotka olivat olleet Jeesusta lähellä. Kuoleman sietämättömyys ja ehdottomuus sekä katoavaisuuden väistämättömyys johtivat siihen, että haudatessaan Jeesuksen he samalla unohtivat mielestään sen Herran, joka oli puhunut Jumalan valtakunnasta ja sen tulemisesta. Kun ihminen lasketaan haudan lepoon, eikö silloin luonnollisen ihmisen mielen syvyydestä helposti pyri pintaan ajatus kaiken päättymisestä? Näissä ajatuksissa pitkäperjantai merkitsi kaiken sen sammumista, joka oli alkanut versoa ihmiskunnan keskelle. Ei siis ihme, että pääsiäisaamun sarastuksesta meille välitetään sydämen silmin kuvaa raskaista ja hitaista askelista. Niistä liikkeellä olemisen askelista kerrotaan pitkänperjantain synkkiä värejä vasten. Läsnä olivat kaipaus ja suru. Voisimme myös sanoa toisin. Läsnä oli rakkaus, joka oli jäänyt Herraan Jeesukseen. Tuo rakkaus pani liikkeelle viikon ensimmäisen päivän aamuna ani varhain, kuten kerrotaan. Mekin olemme usein liikkeellä haudoille rakkaittemme leposijojen äärelle. Rakkaus yhdistää meitä heihin, jotka ovat poistuneet luotamme. Siksi ymmärrämme häntä, josta

2 tänään puhutaan evankeliumin sanomassa. Katseemme ovat Maria Magdalenassa, jolle Jeesus oli ollut tärkeä ja rakas ihminen. Magdalan Marian liikkeellä olemista saamme tuokiokuvassa hetken seurata. Hän tulee haudalle, aluksi ikään kuin hiljaa. Mutta sitten tapahtuu jotakin yllättävää, hän näkee edessään tyhjän haudan. Varhaisen aamun sarastukseen liittyvät nyt hämmennyksen tunteet ja pelonsekainen mieli, joku on ottanut pois Herran ruumiin. Tuossa hetkessä on läsnä itkunsekainen tuska. Viimeinenkin näkyvä side Herraan on poissa, enkä tiedä, mihin hänet on pantu Näihin kokemuksiin saattelee päivän evankeliumi. 2 Maria kääntyy haudalta ja liikkeellä oleminen muuttuu juoksuksi. Hän kiiruhtaa toisten opetuslasten luokse, joista Pietarille ja toiselle Herran seuraajalle oli nopeasti vietävä sana tapahtuneesta. Näin hiljainen sapatinjälkeinen hetki muuttuu kuin kädenkäänteessä liikettä täynnä olevaksi aamuksi. Juoksuaskeleet takaisin haudalle kertovat jostain, mikä oli tapahtunut. Olisiko sittenkin totta se, mistä Herra oli puhunut ennen kuolemaansa? Hän oli luvannut, että hän kolmantena päivänä nousisi ylös. Tuona uutisten aamuna oli kaiken lisäksi kolmas päivä. Ja kun he saapuivat paikalle, he saivat nähdä käärinliinat sekä hikiliinan erikseen kokoonpantuna. Silloin tapahtui se, mikä maailmaa mullistavalla tavalla voitiin kertoa ja sanoittaa: Kristus ei ole täällä. Hän on ylösnoussut! Herra elää, niin kuin hän oli luvannut ennen pitkänperjantain synkkää päivää. Päivän evankeliumi kertoo sanoin ja sydämen kuvin siitä ilosta, joka pääsiäisaamun sarastuksessa murtautui maailmaan. Jumala ei ollut hylännyt ihmistä, vaan Herran antamat lupaukset kestivät yli kuoleman sietämättömän muurin. Liike haudalta poispäin oli tuona ainutlaatuisena aamuna elämänuskon ja toivon liikettä. Sen ensimmäinen kohde oli koolla olleet Jeesuksen opetuslapset. Sanotaanhan, että opetuslapset lähtivät majapaikkaansa. Voimme tuskin aavistaa sen uutisen vaikutuksen voimaa, jonka Maria, Pietari ja evankeliumin kolmas todistaja kertoivat toisille. Oli alkanut uusi aika, jonka lähtökohta oli liike tyhjältä haudalta koko maailmaan. Tänään me saamme iloita siitä, että olemme olleet tämän ihmiskunnan toivon sanoman vaikutuspiirissä. Viesti tyhjältä haudalta on ollut liikkeellä ja herättänyt myös meissä tahdon iloita yhdessä siitä käsittämättömästä toivosta, jonka Kristuksen kuolleista herättäminen on antanut koko maailmalle ja universumille.

3 Usein voimme kuitenkin havaita, että siellä, missä Jumalan luova tahto tapahtuu, on läsnä myös sen vastavoima. Tämän tosiasian tunteminen on monille ihmisille myös tuttua. Olisiko toisin silloin, kun Jumala ilmaisi rakkautensa koko maailmaa kohtaan ja tahtoi pelastaa sen ja antaa iankaikkisen elämän toivon? Tästä vastavoimasta kertoo jo ensimmäisen pääsiäisen historia. Ne, joiden etuna oli saattaa Kristus kuolemaan ja vaientaa hänet lopullisesti, eivät luonnollisestikaan voineet vastaanottaa uutista Herran ylösnousemuksesta. Se oli torjuttava vaarallisena viestinä. Oli lähdettävä liikkeelle uudenlaisen selityksen kanssa. Tähän liikkeellelähtöön tarvittiin rahaa, lahjuksia, epätosia kertomuksia ja vääriä todistuksia siitä, mitä todellisuudessa oli tapahtunut. Uuden liikkeellelähdön kaikupohjana oli vetoaminen järkeen. Ylösnousemusta ei sen mukaan ole voinut tapahtua. Väite oli valjastettava sepitelmällä, että oppilaat varastivat Jeesuksen ruumiin vartijoiden nukkuessa. Siinä selitys, joka annettiin lahjusten voimin ja joka tavan takaa muuntunein muodoin löytää tiensä ihmisten mieliin. Elämme näin jatkuvasti siinä maailman suurimman uutisen virrassa, jossa liikkeellä ovat toisaalta tyhjän haudan vaikuttamiksi tulleet ja elämässään muuttuneet oppilaat sekä toisaalta epäuskon viestiä juoksujalkaa vievät selittäjät. 3 Kristinuskon sanoman maailmaa muuttaneesta merkityksestä kertoo olennaista kieltään juuri se, että Jumalan suurimman työn kyseenalaistaminen on jatkuva haaste. Myös omana aikanamme ja usein juuri pääsiäisen alla kuten tuoreeltaan kiirastorstain iltana - olemme saneet tutustua väitteisiin, jotka arvotaustaltaan liittyvät syvin ja haarautuvin juurin jo Jeesuksen aikalaisten kohtaamiin asenteisiin. Milloin väitetään Jeesuksen tullen haudatuksi joukkohautaan, joka estäisi hänen tyhjästä haudasta kertovan todistusarvon näkemisen, milloin kerrotaan uusista kirjoituksista, jotka sumentaisivat pääsiäisuskon ydinsanoman. Kukapa ei muistaisi maailmanlaajuisen televisioyhtiön parin vuoden takaista uutista väitetystä Jeesuksen haudan löytymisestä, jossa olisi hänen mukanaan tullut haudatuiksi hänen veljensä ja äitinsä ja myös Magdalan Maria. Näitä väsyksiin asti löytyviä samannimisiä lippaita ovat arkeologit tuoneet esiin tavalla, joka jo heidän keskuudessaankin on saanut käsitteen lipasväsymys. Uusimpina ilmiöinä ajassamme lienee väite, ettei Jeesus koskaan olisi väittänyt olevansa Jumalan Poika. Tällaiset viestit ovat tulleet tutuiksi läpi kristinuskon historian. Totta on toisaalta myös se, että tyhjän haudan sanoman viejät mielellään tarttuvat todistuksiin, jotka vahvistaisivat

4 ylösnousemuksen todellisuuden. Näistä kenties tunnetuin on päivän evankeliumistakin tuttu hikiliina, jonka väitetään olevan olemassa ja jossa erottuisivat selittämättömällä tavalla ylösnousseen kasvot. Liikkeellä olevien ja vastakkaisten viestien maailmassa on selvää, että tällaisilla todisteilla on ymmärrettävä merkityksensä. Ylösnousemususkon ja tyhjältä haudalta lähteneen viestin merkityksen kannalta näillä todisteilla ei kuitenkaan ratkea kysymys uskon maailmasta, siihen tarvitaan kolmas taho, joka sekin on liikkeellä. Tämä todellisuus on sittenkin ratkaisevin. 4 Pääsiäisen ilosanomassa erottuukin keskeiseksi Ylösnoussut Herra Jeesus, liikkeellä oleva Vapahtajamme. Hän tulee omiensa luokse ja rakkaudessaan lähestyy seurassaan olleita, joskus aivan henkilökohtaisella tasolla ilmestyen ikään kuin yhtä ihmistä varten. Syvä huolenpito ja välittäminen ovatkin niitä kokemuksia, jotka hän ylösnousseena tahtoo antaa omilleen. Ylösnousemuksen voima ja uuden alkamisen toivo välittyvät sinne, missä on kaipausta ja surua, kuten Magdalan Marian kohdalla, anteeksiantamus ja häpeän voittaminen astuvat kuvaan Jeesuksen ja Pietarin suhteessa, Tuomas kohdataan epäilijänä, hänelle annetaan tilaa eikä häntä karkoteta pois. Masentuneet ja murheelliset kohtaavat rinnalla kulkijan Emmauksen tiellä ja perillä määränpäässä heidät siunataan anteeksiantamuksen uudistavalla aterialla. Siellä, missä joukko seuraajia istui majapaikassaan piilossa, siellä, missä oli pelkoa ja tulevaisuuden kohtaamisen ahdistusta, juuri sinne Herra Jeesus tulee lukkojenkin lävitse. Hänen sanomansa on lyhyt ja yliaikainen: Älkää pelätkö, rauha teille! Näissä välähdyksissä pääsiäisen sanomasta ei meidän kannaltamme puhuta vain jostakin, joka on tapahtunut kauan sitten Jeesuksen seuraajille. Olennaista on nähdä pääsiäisen yliaikaisen todellisuuden koskettavuus meitä jokaista ajatellen. Tällainen viesti ei voi perustua todisteluihin. Se perustuu siihen, että tyhjän haudan liikkeellä olevaan sanomaan liittyy Kristus itse elävänä Vapahtajana. Hän on liikkeellä, ja hän etsii jokaista, joka sydämensä syvyyksissä kamppailee elämänsä tarkoituksen, syyllisyyden, häpeän, voimattomuuden ja epäonnistumisten sekä rikkimenneen elämän kanssa. Se, mitä Kristus sanoi ensimmäiseksi tullessaan kerran lukkojen taakse, merkitsi rauhan tuomista. Sitä seurasi sana, ettei kenenkään tarvitse pelätä, ei silloin eikä koskaan. Jumala on jo muuttanut kaiken. Kuolema, kaikki elämää ja Jumalan työtä vastaan suuntautunut todellisuus ja kaikki kyyneleet on jo syvimmältään pyyhitty pois. Näin Kristuksen

5 seurassa, hänen armonsa ja rakkautensa varassa, elämä voi uudistua ja saada uuden suunnan. 5 Pääsiäisuskon kenties merkittävimpiin viesteihin liittyykin uskomme historiassa juuri se, että ihmisten elämä on voinut muuttua ja eheytyä, mahdottomastakin. On saatu kokea, että elämän käsittämättömät solmut ovat voineet avautua tai niiden kanssa on voitu elää. Oma pääsiäinen on voinut olla viesti siitä Kristuksen liikkeellä olemisesta, joka voi antaa uskottavan toivon. Tällaisesta toivosta julistaa tänään sama Kristus sanassaan, kuin kaksi vuosituhatta sitten. Hän lupaa tulla myös meidän lukittujen oviemme sisälle ja uudistaa elämän. Mikään solmu ei ole mahdoton avattavaksi. Näin viesti kulkee eteenpäin. Kristus nousi kuolleista! Hän voi antaa meidänkin sydämeemme ja suuhumme ei sen vähempää kuin toisen maailman laulun.