Lausunto Helsingin yleiskaavaehdotuksesta 309/05.01/2012 MHS

Transkriptio

1 Maakuntahallitus Maakuntahallitus Lausunto Helsingin yleiskaavaehdotuksesta 309/05.01/2012 MHS Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on pyytänyt Uudenmaan liitolta lausuntoa Helsingin uuden yleiskaavan, kaupunkikaavan, luonnoksesta. Yleiskaava-alue kattaa koko kaupungin lukuun ottamatta Östersundomin aluetta, jolle laaditaan parhaillaan kuntien yhteistä yleiskaavaa. Kaupunkikaava laaditaan oikeusvaikutteisena lukuun ottamatta projektialueita (Koivusaari, Jätkäsaari, Hernesaari, kantakaupungin itäranta, Kruunuvuorenranta, Kuninkaantammi, Pasila ja Meri-Rastila), joille on lähivuosina laadittu tarkemmat osayleiskaavat. Yleiskaava on luonteeltaan strateginen, siinä kuvataan tärkeimmät kehittämissuunnat ja painopistealueet. Kaavakartalla osoitetaan ainoastaan maankäytön pääkäyttötarkoitus hehtaarin tarkkuudella (100m x 100m ruuduissa ). Periaatteena on, että kaavakartalla ei esitetä mitään, mistä päätetään jossakin muualla kuin yleiskaavaprosessissa. Esimerkiksi lain nojalla osoitetut suojelualueet on esitetty liitteenä olevalla teemakartalla. Lisäinformaatiota antavat teemakartat eivät ole oikeusvaikutteisia. Nopeimman skenaarion mukainen väestönkasvu mahdollistaa yleiskaavan tavoitevuoteen 2050 mennessä uutta asukasta. Näistä arviolta kolmannes voidaan sijoittaa raideliikenteen asemanseuduille sekä muille edullisille täydennys- ja lisärakentamisen alueille, kolmannes uusien kaupunkibulevardien varteen ja kolmannes Malmin asuntorakentamiseen vapautuvalle lentokenttäalueelle sekä em. Östersundomin yleiskaava-alueelle. Kaavamääräyksissä osoitetaan asuntovaltaisten alueiden rakentamistehokkuus, eli yleiskaavalla ratkaistaan rakentamisen volyymi mutta ei vielä toteutustapaa. Työpaikkamäärien ennustetaan kasvavan tavoitevuoteen mennessä :lla. Elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä turvataan mm. osoittamalla yleiskaavaluonnoksessa keskeiset olemassa olevat toimitila-alueet yrityksille, joiden tuotannon luonne tai logistiikka eivät mahdollista sijoittumista asuinalueiden yhteyteen. Kaupan suuryksiköitä ei saa rakentaa keskustojen ulkopuolelle lukuun ottamatta alueita, joilla jo on suuria kaupan keskittymiä. Huomattavan suuri osa kaupungin alueesta kylläkin on kantakaupungin laajenemisen myötä määritelty erilaisiksi keskustoiksi (liike- ja palvelukeskusta, kantakaupunki, lähikeskusta). Yleiskaavan keskusta-alueilla päivittäistavarakaupan suuryksiköiden mitoituksen lähtökohtana tulee kaavamääräyksen mukaan olla pääasiassa paikallinen kysyntä. Uudessa yleiskaavassa halutaan varmistaa hyvä joukkoliikennesaavutettavuus kaikkialle kaupunkiin. Nykyisellään moottoritiet ulottuvat pitkälle kaupunkiin ja erottavat kaupunginosia

2 Esittelijän ehdotus lausunnoksi: toisistaan. Kehä I:n sisäpuolella moottoriväylät on kaavaluonnoksessa muutettu ns. kaupunkibulevardeiksi, joilla tavoitellaan tehokkaan pikaraitiotien varaan toteutettavaa urbaania kaupunkirakennetta. Kaupunkibulevardit mahdollistavat kantakaupungin laajentumisen kun niiden varret muutetaan asuntorakentamiseen, ajonopeuksia lasketaan, eritasojärjestelmiä muutetaan tasoliittymiksi ja joiltakin osin väyläosuuksia tunneloidaan tai katetaan. Kaavaluonnoksessa parannetaan poikittaisia joukkoliikenneyhteyksiä (pikaraitiotieyhteyksinä Jokeri 1 ja 2, Tiederaitiotie sekä lähinnä matkailumerkitystä omaava Saaristoraitiotie), sekä varaudutaan alustavasti metroverkon laajentumiseen ja Tallinnan tunneliin. Kävelyä ja pyöräilyä priorisoidaan kulkumuotoina ja niiden sujuvuutta pyritään parantamaan yleiskaavan ratkaisuilla läpileikkaavasti. Kasvava ja tiivistyvä kaupunki tarvitsee jatkossakin kattavaa virkistys- ja viheralueverkostoa. Viheralueiden reunoja on tarkistettu, mutta kaavaselostuksen mukaan virkistysalueiden kokonaisuus ei olennaisesti supistu. Virkistysalueverkoston rungon muodostavat yli kuntarajojen jatkuvat seudulliset vihersormet ja muut laajemmat viheralueet sekä poikittaiset viheryhteydet. Tiiviisti rakennetun kaupunkialueen puistot ja lähivirkistysalueet sisältyvät olennaisena osana verkostoon. Kaavakarttaan on merkitty myös koko kaupungin kattava ja kuntarajojen yli jatkuva kävelyn ja pyöräilyn rantaraitti. Hyvin saavutettavan meren merkitystä Helsingin voimavarana on korostettu osoittamalla kaavaluonnoksessa merellisen virkistyksen ja matkailun alueita. Puolustusvoimilta vapautuvat saaret (Kuninkaansaari, Vallisaari, Isosaari ja Kuivasaari) osoitetaan virkistyskäyttöön. Melkkiin, Ramsinniemeen sekä Vartiosaareen puolestaan suunnitellaan merellistä asuntorakentamista. Edellä mainittujen maankäyttömuotojen lisäksi kaavassa on osoitettu myös mm. keskeiset jo toteutuneet laajemmat yhdyskuntateknisen huollon alueet sekä satamat ja sotilasalueet. Kaikkien suunniteltujen alueiden rakentaminen ei ole yleiskaavan aikajänteellä helposti toteutettavissa, ja siksi kaavassa on maankäyttövarauksia enemmän kuin oletettu väestönkasvu vuoteen 2050 mennessä edellyttää. Kaavaehdotusvaiheessa laadittavassa toteutusohjelmassa ohjelmoidaan asemakaavoituksen järjestys. Kaavaluonnoksesta annettavan lausunnon määräaika oli Uudenmaan liitolle on myönnetty lausunnon antamiseen lisäaikaa maakuntahallituksen kokousaikataulun mukaisesti. Tiivistelmä lausunnon keskeisestä sisällöstä Esitystapa ja tulkinta Positiivista on uusi ennakkoluuloton, ratkaisuhakuinen ja strateginen ote sekä monipuolinen ja laaja selvitysaineisto Yleispiirteisyys ja väljä tulkinta voivat kuitenkin ääritapauksessa johtaa

3 maakuntakaavan tavoitteiden vastaiseen lopputulokseen: vaikutuksia on vaikea ennakoida Valtakunnallisten ja maakunnallisten arvojen välittyminen asemakaavoitukseen on epävarmaa, kun vain kaavakartta on sitova: laadittujen teemakarttojen tulisi olla oikeusvaikutteisia Bulevardisointi Voi edellyttää ratkaisuita Helsingin ulkopuolella: seudulliset vaikutukset liikennejärjestelmään ja joukkoliikennejärjestelmään on selvitettävä, samoin kustannukset, rahoituspohja ja vastuunjako Bulevardeja voi reunustaa asuntorivi virkistysalueellakin, mutta ei kuitenkaan usean korttelin laajuisena ilman maakuntakaavan muutosta. Muuttamiselle ei toistaiseksi ole riittäviä perusteluita Virkistysverkko ja luontoarvot Varmistettava viher- ja virkistysverkon säilyminen riittävän laajana, yhtenäisenä ja hyvin saavutettavana kasvavan väestön virkistystarpeiden ja seudullisten ekologisten yhteyksien takia Uudet asumiseen osoitetut alueet Malmin ratkaisu on maakuntakaavan mukainen Vartiosaareen ja Melkkiin esitetään niin paljon asumista, että ne tulisi osoittaa maakuntakaavassa taajamana, kuten muutkin vastaavat kohteet. Maakuntakaavan muuttamiselle tarvitaan riittävät perustelut. Muut asiat Keskusta-alueiden ja kaupan ohjauksen suhdetta sekä mitoitusta tulee selkiyttää Kulttuuriympäristöt on käsiteltävä vähintään oikeusvaikutteisella teemakartalla Yhdyskuntateknisen huollon tulevaisuuden tarpeisiin varauduttava, kaava toteaa vain nykytilan Maakuntakaava ohjeena yleiskaavan valmistelussa Uusimaa, sen metropolialue ja etenkin maan pääkaupunki kasvavat nopealla vauhdilla. Kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämiseksi maakunnan tulee kyetä vastaamaan väestön ja elinkeinoelämän kasvupaineisiin tulevaisuudessakin. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) mukaan Helsingin seudulla tulee suosia joukkoliikenteeseen, erityisesti raideliikenteeseen tukeutuvaa täydentävää ja tiivistävää rakentamista, mikä on myös lausunnolla olevan Helsingin yleiskaavaluonnoksen yksi keskeinen lähtökohta vahvistetussa Uudenmaan maakuntakaavojen kokonaisuutta täydentävässä 2. vaihemaakuntakaavassa kiinnitettiin myös erityisesti huomiota maankäytön ja liikenteen yhteensovittamiskysymyksiin ja osoitettiin kehittämisperiaatemerkinnällä tärkeimmät tiivistettävät alueet. Kaavaluonnoksena juuri nähtävillä olleessa 4. vaihemaakuntakaavassa puolestaan täydennetään ja tarkistetaan voimassa olevia maakuntakaavoja viherrakenteen, kulttuuriympäristöjen, tuulivoiman, logistiikan sekä elinkeinojen ja innovaatiotoiminnan osalta. Tämä lausunto on laadittu voimassa olevien maakuntakaavojen pohjalta mutta myös 4.

4 vaihemaakuntakaavan luonnoksen ratkaisuihin peilaten. Strateginen esitystapa innovatiivinen mutta vaikeasti tulkittava Helsingin uusi yleiskaava, kaupunkikaava, on laadittu ennakkoluulottomasti ja uudella strategisella otteella. Tehostuvan maankäytön ja joukkoliikenteen yhteensovittaminen on luonnoksen erityinen ansio. Kaavatyössä on tutkittu useita erilaisia tapoja kasvupaineiden vastaanottamiseen (täydentäminen ja tiivistäminen, kaupunkibulevardien mahdollisuudet sekä uudet asumiskäyttöön otettavat alueet). Näin varmistetaan, että rakentaminen voi edetä aina jossakin. Osoittamalla rakentamistehokkuus yleiskaavassa varmistetaan, että sijainniltaan parhaat alueet eivät jää vajaakäyttöisiksi. Tehokkaaseen rakenteeseen on mahdollista päätyä monella tavalla ja siksi on tarkoituksenmukaista, että toteutustapa valitaan vasta asemakaavoituksessa. Se mahdollistaa variaatioita kaupunkiympäristössä ja tulevaisuus voi tuoda tullessaan ratkaisutapoja, joita ei vielä osata ennakoida. Uusi ruutumaailmaan perustuva suunnitteluote on mielenkiintoinen. Kaavakartalla käsitellään vain keskeiset strategiset valinnat menemättä yksityiskohtiin. Asemakaavoitusvaiheeseen on haettu joustavuutta tulkinnalla, joka mahdollistaa kunkin ruudun muuntumisen osittain viereisen ruudun pääkäyttötarkoituksen mukaiseksi. Kaava ei myöskään vanhene nopeasti tai muiden viranomaisten päätösten myötä, kun siinä ei osoiteta muita asioita kuin kaavaprosessissa päätettävät merkinnät. Muissa prosesseissa ratkaistavat ja päätettävät asiat, kuten suojelukysymykset, esitetään liitteenä olevilla teemakartoilla. Oikeusvaikutuksettomina näitä karttoja olisi tilanteiden muuttuessa mahdollista ajantasaistaa ilman varsinaisen kaavaprosessin avaamista. Innovatiivisella otteella on kuitenkin kääntöpuolensa. Näin yleispiirteisellä esitystavalla kaava on vaikealukuinen ja sen tulkintaan sekä vaikutusten arviointiin liittyy paljon epävarmuutta: Yleiskaavan kokonaisuutta ja niin ollen myös maakuntakaavan mukaisuutta on vaikea arvioida, kun esitystapa on osin maakuntakaavaakin yleispiirteisempi. Kaavan ruutumaailman tulkintatapa on liiankin väljä. On mahdotonta ennakoida, millaisena kokonaisuus todellisuudessa toteutuu, kun jokainen ruutu voikin toteutua osittain viereisen ruudun osoittaman maankäyttömuodon mukaisena. Jos ratkaisut tehdään aikanaan pienissä postimerkkikaavoissa ja raskaimman mahdollisen rakentamisen mukaisena, kaava saattaa johtaa keskeisten maakunnallisten arvojen, kuten luonto- ja virkistysverkoston ratkaisevaan supistumiseen, jolloin yleiskaava ei ehkä enää toteutakaan maakuntakaavan tavoitteita. Oikeusvaikutteinen kaava-aineisto on vain kaavakartta määräyksineen. Jää epäselväksi, miten varmistetaan, että

5 valtakunnalliset ja maakunnalliset arvot (esim. luontoarvot) otetaan asemakaavoituksessa huomioon, kun teemakartat ovat oikeusvaikutuksettomia. Osa keskeisistä arvoista ei ole edes teemakartoilla vaan ainoastaan kaavaa varten tehdyissä selvityksissä (esim. kulttuuriympäristöt). Kaavaluonnoksen ratkaisuiden suhde maakuntakaavaan (MRA 17 ) jää näiltä osin epäselväksi. Ehdotusvaiheessa laadittava käyttöönottojärjestystä kuvaava toteutusohjelma on tärkeä etenkin kaavan vaikutusten arvioinnin kannalta. Luonnoksessa on enemmän maankäyttövarauksia kuin oletettu väestönkasvu vuoteen 2050 mennessä edellyttää, koska kaikkien suunniteltujen alueiden käyttöön saaminen yleiskaavan aikajänteellä ei ole varmaa. Jatkosuunnittelussa on tarpeen pohtia enemmän myös sitä, kenen päätöksenteon ja rahoituksen varassa kaavan toteuttaminen on. Myös kaavan toteutumisen seuranta on hyvä suunnitella jo ehdotusta valmisteltaessa. Seuraavassa avataan näitä huomioita tarkemmin maakuntakaavan tavoitteiden toteutumisen näkökulmasta sekä käsitellään keskeisten ratkaisuiden yhteensovittamistarpeita jatkosuunnittelussa. Kaupunkibulevardit hieno idea, seudulliset vaikutukset vielä epäselviä Moottoritiemäiset väylät lievealueineen vievät nykyisellään paljon maa-alaa ja erottavat kaupunginosia toisistaan. Henkilöautoliikennettä hillitsemällä voidaan saada aikaan miellyttävämpää kaupunkiympäristöä ja katujen reunat rakentamalla lisätä asumisen mahdollisuuksia joukkoliikenteen piirissä VAT:en mukaisesti. Melusuojanakin toimiva asuinrakennusrivi tai -kortteli voi rauhoittaa taakseen jäävää virkistysaluetta häiriöiltä ja siten parantaa sen käytettävyyttä. Kaupunkibulevardien tavoitteet ovat kannatettavia ja nykyinen maakuntakaavamerkintä (moottoriväylä) mahdollistaa väylän toteuttamisen myös alempiasteisena. Bulevardiratkaisuun liittyy kuitenkin useita avoimia kysymyksiä ja epävarmuustekijöitä: Bulevardisoinnin seudullisia liikenteellisiä vaikutuksia on selvitettävä lisää. Kun tarkoituksena on vähentää henkilöautoliikennettä Kehä I:n sisäpuolella, mihin moottoriteitä kaupungin suuntaan tuleva liikenne ohjautuu tai pysäköidään? Siirtyvätkö ruuhkat vain toisaalle, esim. Kehä I:n ja III:n väliin? Missä henkilöautojen liityntäpysäköinnin tilavaraukset sijaitsevat Kehä I:llä vai kauempana naapurikunnissa ja kuka niiden toteutuksesta vastaa? Bulevardien liikennejärjestelyissä ei siis ole kysymys vain Helsingin sisäisistä asioista tai vaikutuksista, sillä keskustaan suuntautuva liikenne tulee pääasiassa kauempaa seudulta. Joukkoliikennejärjestelmä on kuvattava yleiskaavatyössä mukaan lukien pitkämatkainen, seudullinen ja Helsingin sisäinen joukkoliikenne, sekä tunnistaen Helsingin valtakunnallinen rooli joukkoliikenteen risteysasemana. Matkaketjujen sujuvuus ja vaihtojen minimoiminen ovat aivan olennaisia joukkoliikenteen houkuttelevuuden kannalta: esim. jatkaako bussiliikenne

6 tulevaisuudessakin keskustaan saakka vai onko siitä tarkoitus vaihtaa pikaraitiotiehen? Lisää tietoa tarvitaan myös bulevardisoinnin toteutuksen vastuunjaosta ja rahoituspohjasta. Vaikka Helsingin kaupunki omistaakin kaupunkibulevardeja ympäröiviä maita (suurelta osin virkistysalueita), tiet ovat Itäväylää lukuun ottamatta toistaiseksi valtion omaisuutta. Bulevardien toteutuminen edellyttää päätöksiä ja merkittäviä investointeja useilta valtion toimijoilta, sekä yhteistä näkemystä toteutusjärjestyksestä ja ajoituksesta. Bulevardisointi edellyttää monia muitakin suunnitelmia ja päätöksiä esimerkiksi kunnossapidon ja liikenneturvallisuuden varmistamiseksi. Yleiskaavaan liittyvä erittäin tarpeellinen toteutusohjelma ei siis ole yksin Helsingin ratkaistavissa. Kaupunkibulevardeja reunustavat asuinaluevaraukset levittäytyvät etenkin Hämeenlinnan väylän itäpuolella pitkälle Keskuspuistoon maakuntakaavan virkistysalueille. Maakuntakaavassa moottoriväylän ja virkistysalueen väliin ei kuitenkaan ole osoitettu rakentamista ja molempiin kaavamerkintöihin liittyy rakentamisrajoitus. Maakuntakaavan mittakaavassa (1: ) väylämerkintä peittää alleen noin 300 metrin levyisen alueen, joten tämän kaltaisessa erityistilanteessa on mahdollista tulkita, että meluesteen tavoin toimiva asuinrakennusrivi tai -kortteli väylän varressa voisi parantaa viereisen virkistysalueenkin käytettävyyttä. Jatkosuunnittelun kannalta keskeinen kysymys kuuluu, mikä on minimimäärä asuntorakentamista, joilla bulevardit kannattaa toteuttaa? Rakentamisen ulottaminen satoja metrejä Keskuspuiston sisälle niin kuin yleiskaavan ruutuvaraukset antavat nyt ymmärtää ei nykyisillä maakuntakaavamerkinnöillä ole mahdollista. Toistaiseksi ei ole esitetty riittäviä perusteluita maakuntakaavan muuttamiseksi taajamatoiminnoille, koska Keskuspuistosta alkavan hyvin saavutettavan luonto- ja virkistysaluekokonaisuuden turvaaminen riittävän laajana ja yhtenäisenä on seudun kasvavan väestömäärän kannalta välttämätöntä. Kaupunkibulevardien tavoitelähtöinen vaikutusten arviointi ei vielä vastaa edellä esitettyihin kysymyksiin. Siksi Uudenmaan liitto ei vielä voi ottaa kantaa siihen, toimiiko bulevardisoinnin kokonaisuus seudun näkökulmasta ja tukeeko ratkaisu maakuntakaavan tavoitteiden toteutumista tai mikä on tulkinta virkistysalueen reunan osalta. Asuntorakentamisen uusille avauksille tarvitaan lisää perusteluja Malmin lentokentän toiminnan lakkauttamisesta ja muuttamisesta asumiskäyttöön on päätetty hallituksen kehysriihessä sekä valtion ja kuntien välisessä MAL-sopimuksessa Ratkaisu on myös liikenne-ja viestintäministeriön lentoliikennestrategian 2015 mukainen. Tarkoituksena on, että lentotoiminta loppuu alueella 2016 tai viimeistään 2020, jonka jälkeen alue palaa sen omistajan, Helsingin kaupungin käyttöön.

7 Voimassa olevan maakuntakaavan merkintä Liikennealue, jonka toissijainen käyttötarkoitus on taajamatoimintojen alue, mahdollistaa jo nyt Malmin muuttamisen asumiskäyttöön. Valtakunnalliset kulttuuriympäristöarvot (terminaali, lentokonehalli ja kiitoradat) luovat alueelle identiteettiä ja voivat parhaassa tapauksessa tarjota suunnittelulle hyviä lähtökohtia. 2. vaihemaakuntakaavan joukkoliikenteen yhteysväli -kehittämisperiaatemerkintää tulkitaan joustavasti ja sen voidaan katsoa ulottuvan Malmin uudelle alueelle. Luonnoksena nähtävillä olleessa 4. vaihemaakuntakaavassa Malmin aluevaraus on muutettu taajamaksi, lentomelualuemerkintä on poistettu ja alueelle on osoitettu tiivistettävän alueen kehittämisperiaatemerkintä. Alue tulee siis rakentaa tiiviisti ja tehokkaasti Jokeri II:a sekä Malmin keskustan palveluita hyödyntäen. Malmin osalta yleiskaavaluonnoksen ratkaisu on maakuntakaavojen mukainen ja yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa edellytetään yhteensovittamista kulttuuriympäristöarvojen kanssa. Vartiosaari-Ramsinniemi on yleiskaavaluonnoksessa suunniteltu saaristoraitiotien varaan rakennettaviksi merellisiksi asuntoalueiksi. Vartiosaaren ja Ramsinniemen muodostamaan kokonaisuuteen kaavaillaan ainakin uutta asukasta. Se on kokonaisuutena enemmän, kuin aikaisemmissa suunnitteluvaiheissa on esitetty. Matkailulla, joka painottuu vain osaan vuodesta, ei vielä saatane siltaratkaisuilla toteutettavaa raitiotieyhteyttä kannattavaksi. Onkin todennäköistä, että raitiotien kannattavaksi saaminen edellyttäisi alueelle vielä huomattavasti yleiskaavaluonnoksessakin esitettyä suurempaa väestölisäystä. Matkailunäkökulmasta ratkaisulla voi olla seudullisia vaikutuksia. Voimassa olevassa maakuntakaavassa Vartiosaari on valkoista aluetta, eli sille ei ole osoitettu erityistä seudullista maankäyttöä. Vartiosaarella on valtakunnallista kulttuuriympäristöarvoa (höyrylaivareittien kesähuvila-asutus). Ramsinniemi puolestaan on virkistys- ja suojelualuetta. 4. vaihemaakuntakaavan luonnoksessa Vartiosaareen ja Ramsinniemeen on osoitettu uutena maakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön ominaisuusmerkintä. Maakuntakaavassa on ollut tapana osoittaa näin suurille väestömäärille asuntorakentamiseen tarkoitetut alueet taajamana, eikä valkoisena alueena. Saaristossa paljon vähäisemmätkin asutustihentymät, esim. pinta-alaltaan saman kokoinen (noin 80 ha) Suomenlinna (noin 800 asukasta) on merkitty taajamaksi. Kulttuuriympäristöarvot asettavat omat reunaehtonsa alueen suunnittelulle. Tilanteessa, jossa kasvava väestömäärä lisää yhtä lailla myös virkistyskäyttöpaineita, tulee erityisen tarkkaan harkita uusien vielä rakentamattomien alueiden käyttöön ottoa. Maakuntakaavan muuttamiseksi taajamatoimintoihin tarvitaan enemmän taustatietoa ja vahvempia perusteluja. Vartiosaari voisi vaihtoehtoisesti tarjota oivallisen, seudullisestikin merkittävän virkistysalueen.

8 Virkistysaluevaihtoehto on mahdollista käsitellä jo nyt vireillä olevassa 4. vaihemaakuntakaavassa. Muussa tapauksessa liitto esittää, että Vartiosaaren ja Ramsinniemen käyttöön ottoa harkitaan vielä ja ratkaisut siirretään seuraaville kaavakierroksille, koska 4. vaihemaakuntakaavassa ei erityisesti käsitellä taajamatoimintojen ratkaisuja. Jatkosuunnittelusta tulee jatkaa keskustelua Uudenmaan liiton kanssa. Melkkiin on myös suunniteltu merellistä asumista sekä virkistyskäyttöä saaren vapautuessa puolustusvoimien käytöstä. Ympärivuotiseen lauttaliikenteeseen perustuvalle alueelle kaavaillaan asuntoja arviolta asukkaalle. Kohtuullisen joukkoliikenteen vuorovälin toteutuminen edellyttää väistämättä suurta väestöpohjaa. Maakuntakaavassa Melkki on osoitettu puolustusvoimilta virkistykseen, matkailuun ja/tai koulutustoimintaan vapautuvaksi alueeksi. 4. vaihemaakuntakaavan luonnoksessa alueelle on lisäksi osoitettu uutena maakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön ominaisuusmerkintä. Esitetyllä asukasmäärällä myös Melkki edellyttäisi toteutuakseen taajamatoimintojen merkintää maakuntakaavaan. Kulttuuriympäristöarvoiltaan Melkki lienee kuitenkin helpommin yhteensovitettavissa asumisen kanssa kuin Vartiosaari. Alueen suunnitellaan toteutuvan autottomana, mikä edellyttää paitsi hyviä joukkoliikenneyhteyksiä mantereen puoleiseen lauttarantaan (Lauttasaaren Vattunokka tai Jätkäsaari/Ruoholahti), myös henkilöautoliikenteelle pysäköintimahdollisuuksien järjestämistä mantereen puolella. Kaava-asiakirjoista ei käy ilmi, miten tähän on tarkoitus varautua. Maakuntakaavan muuttamiseksi tarvitaan enemmän tietoa ja vahvempia perusteluja. Jatkosuunnittelusta tulee jatkaa keskustelua Uudenmaan liiton kanssa. Tuomarinkylässä on rakentamispaineita Tuusulanväylää reunustavalla aukealla Kehä I:n pohjoispuolella. Tuusulanväylän kaupunkibulevardi ei suunnitelmissa ulotu näin kauas pohjoiseen, mutta alueelle on osoitettu tulevaisuuden raideliikenteen yhteystarve. Voimassa olevassa maakuntakaavassa alue on osoitettu virkistysalueeksi ja valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (Tuomarinkylän kartano). Lisäksi se on osa Vantaanjokilaakson valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. 4. vaihemaakuntakaavan luonnoksessa tämä rakentamispainealue on otettu julkiseen keskusteluun mahdollisena uutena taajamatoimintojen alueena. Asutuksen yhteensovittaminen Tuomarinkylän kartanoon liittyvien elinkeinojen kuten hevosharrastustoiminnan kanssa voi olla haastavaa, sillä suunnittelussa tulee varmistaa tarvittavat suojaetäisyydet mm. ratsastustoiminnasta aiheutuvien hajuhaittojen ja allergisoivan pölyn vuoksi. Uudenmaan liiton näkemyksen mukaan tarvitaan lisää

9 perusteluita, että em. valtakunnalliset arvot voitaisiin ohittaa ja muuttaa alue kokonaan asumiskäyttöön. Ratkaisusta tulee jatkaa keskustelua Uudenmaan liiton kanssa. Viher- ja virkistysverkko sekä luontoarvot turvattava riittävän laajoina ja yhtenäisinä kokonaisuuksina Helsingin alueella kasvava asukasmäärä paitsi paikoin pienentää virkistysalueita, myös lisää jäljelle jäävien virkistysalueiden merkitystä ja käyttöpaineita entisestään. Pääkaupunkina Helsinki ei vastaa pelkästään oman alueensa nykyisten ja tulevien asukkaiden virkistäytymisestä vaan myös kotimaisten vierailijoiden ja ulkomaisten matkailijoiden virkistystarpeista. Pienetkin kaupunginosapuistot ja historialliset puistot palvelevat lähivirkistysalueina, mutta seudun kannalta keskeistä on rannikolta alkavien yli kuntarajojen ulottuvien seudullisten vihersormien säilyminen riittävän leveinä ja yhtenäisinä virkistysaluekokonaisuuksina niin että ne palvelevat asukkaiden ohella myös ekologista verkostoa ja lajien liikkumista. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan tällaisia kokonaisuuksia ei saa tarpeettomasti pirstoa. Yleiskaavan ruutujen joustava tulkinta voi todellisuudessa mahdollistaa virkistysalueiden merkittävän supistamisen. Ruutujen muuntuminen voi johtaa Keskuspuiston kaventumiseen paikoin 200 metrin levyiseksi. Esimerkiksi läntinen vihersormi (nyt yhden ruudun levyisenä) voisi väljän tulkinnan takia katketa kokonaan. Uudenmaan liitto esittää huolensa seudun virkistys- ja viherverkon toteutumisesta ja merkittävien luontoarvojen säilymisestä. Metsät ja kaupunkivihreä itsessään parantavat elämän laatua toimimalla kaupungin keuhkoina sekä vähentämällä liikenteen haittoja (kuten sitomalla melua ja pölyä) sekä imeyttämällä hulevesiä. Kerran rakentamiseen otettua maata ei saada takaisin kasvulliseksi ympäristöksi ja siksi yleiskaavalla pitää varmistaa kokonaisuus, jonka laajuisena virkistys- ja viherverkon tulisi vähintään toteutua. Yleiskaavakartan joustavaa tulkintaa tulisi tarkistaa esimerkiksi siten, että yksittäinen virkistys- ja viheralueeksi osoitettu ruutu ei voi ottaa ominaisuuksia naapuriruudusta. Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaavassa käsitellään viherrakennetta kokonaisuutena. Helsingin osalta keskeisiä ratkaisuja ei juurikaan olla muuttamassa. Voimassa olevien maakuntakaavojen viher- ja virkistysverkon toteutumisen kannalta riskikohtia ovat ainakin Keskuspuisto, sen turvaaminen riittävän laajana ja yhtenäisenä kokonaisuutena on epävarmaa VT3:n (Hämeenlinnanväylä) bulevardisointi (käsitelty tarkemmin kohdassa kaupunkibulevardit) Läntinen vihersormi, joka kaventuu ruututarkastelussa paikoin olemattomiin Lauttasaari sekä muut vastaavat merelliset ympäristöt, joissa rantaan ulottuva rakentaminen voi vaikeuttaa maakuntakaavan rannikon suuntaisen viheryhteystarpeen toteutumista. Sillä on virkistysarvojen lisäksi myös ekologisia tarpeita, jotka eivät toteudu pelkästään kävelyn ja pyöräilyn rantaraitin varassa.

10 Vastaavia kohtia on myös muualla yleiskaava-alueella. Yleiskaavaluonnoksen liitteenä olevilla havainnollisilla teemakartoilla on esitetty sellaisia keskeisiä ratkaisuja, joiden tulisi näkyä nimenomaan varsinaisella kaavakartalla, jotta keskeisten arvojen turvaaminen varmistetaan. Kaupunkiluonnon teemakartalla on esitetty mm. Natura- ja luonnonsuojelualueet, tavoitteellinen metsä-, niitty- ja siniverkosto sekä laajat viheralueet ja kaupunkiluonnon ydinalueet ja ekologiset yhteydet. Virkistys- ja viherverkoston teemakartalla puolestaan on osoitettu laajat viheraluekokonaisuudet ja seudulliset yhteydet sekä merellinen virkistysvyöhyke virkistyssaarineen. Jos kaavan esitystapa ei salli näiden (etenkin suojelualueiden) esittämistä kaavakartalla, pitäisi nämä erinomaiset teemakartat määritellä oikeusvaikutteisiksi. Merellisen virkistyksen ja matkailuelinkeinojen kehittämistä liitto pitää tärkeänä. Rantojen saavutettavuus ja säilyminen vapaassa käytössä ovat myös maakuntakaavan taajamatoimintojen kaavamääräyksen tavoitteita. Tätä tavoitetta voisi yleiskaavassa vielä paikoin terävöittää. 4. vaihemaakuntakaavan luonnoksessa pääkaupunkiseudun rannikko- ja saaristovyöhykerajauksen määräystä ollaan tarkistamassa siten, että se tukisi paremmin matkailuelinkeinoja. Koko kaupungin kattava ja kuntarajojen yli jatkuva kävelyn ja pyöräilyn rantaraitti on yleiskaavassa hieno tahtotilan osoitus. Kulttuuriympäristöt osoitettava vähintään teemakartalla Kulttuuriympäristöt eri aikakausina syntyneine kerroksineen on yleiskaavan valmistelussa ymmärretty voimavaraksi ja otettu osaksi muuttuvan kaupungin identiteettiä. Myös valmisteilla olevan 4. vaihemaakuntakaavan tavoitteena on entistä paremmin tunnistaa kulttuuriympäristöjen kehittämispotentiaali ja mahdollistaa uudet kulttuurikerrokset. Yleiskaavatyön tueksi on tehty ansiokas ja monipuolinen kooste kulttuuriarvoista ( Kaupungin muutos ja kulttuuriympäristöt ). Selvitykseen sisältyy muutoksensietokykyä käsittelevä herkkyystarkastelu, jota on hyödynnetty ainakin täydennysrakentamisen potentiaaleja määriteltäessä ja otettu huomioon yleiskaavan asuntovaltaisten alueiden mitoituksessa. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit (valtakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt ja maisema-alueet sekä muinaisjäännökset) on otettava huomioon alueiden suunnittelun lähtökohtana. Kulttuuriympäristöjä ei kuitenkaan käsitellä varsinaisessa kaava-aineistoissa, eikä selvityksen roolia asemakaavan laatimisen ohjeena ole avattu. Koko kaava-aluetta koskevan määräyksen mukaan kulttuurihistorialliset, rakennustaiteelliset ja maisemakulttuurin arvot tulee ottaa huomioon alueiden kehittämisessä mutta tulkinta jää asemakaavan varaan. On epäselvää, miten valtakunnalliset tai varsinkaan 4. vaihemaakuntakaavassa osoitettavat maakunnalliset kulttuuriympäristöarvot välittyvät asemakaavoitukseen ja turvataan, kun maakuntakaava ei ole voimassa yleiskaavan saatua lainvoiman, eikä maakunnan liitolla ole välttämättä lausunnonantajanakaan roolia

11 asemakaavavaiheessa. Yleiskaavaa tulee täydentää kulttuuriympäristöjen oikeusvaikutteisella teemakartalla, jossa osoitetaan valtakunnalliset, maakunnalliset ja paikalliset arvot, Suomenlinnan Unescon maailmanperintökohde sekä selvityksessä hienosti tunnistetut eri tyyppisten alueiden kehityssuunnat.tietopohja sinänsä on riittävä. Kaupan ohjausvaikutus epäselvä laajoilla keskusta-alueilla Kantakaupungin uudella rajauksella ja bulevardisoinnilla on tavoiteltu urbaania ja elävää kaupunkitilaa nykyistä laajemmalle alueelle. Yleiskaavaluonnoksessa on kolme erilaista tehokkaaseen rakentamiseen tähtäävää keskustamerkintää (liike- ja palvelukeskusta, kantakaupunki sekä palvelukeskusta). Yhdessä ne kattavat huomattavan suuren osan kaavan pinta-alasta. Keskusta-alueiden keskinäiset erot vaikuttavat liittyvän lähinnä rakentamisen tehokkuuteen sekä asumisen, palveluiden ja elinkeinotoiminnan välisiin painotuksiin. Maankäyttöä on tehostettu maakuntakaavan tiivistämiseen tähtäävän kehittämisperiaatemerkinnän mukaisesti. Kaikilla keskustatoimintojen merkinnöillä on yleiskaavaluonnoksessa kaupan osalta yhteinen kaavamääräys ja kaupan mitoitus on esitetty ainoastaan päivittäistavarakaupalle seuraavasti: lähtökohtana tulee olla pääosin paikallinen kysyntä. Toimitila-alueen kaavamääräys puolestaan mahdollistaa Roihupelto-Herttoniemessä, Konalassa ja Suutarilassa sellaisia merkitykseltään seudullisia vähittäiskaupan suuryksiköitä, jotka kaupan laatu huomioon ottaen voivat perustellusta syystä sijoittua myös keskusta-alueen ulkopuolelle. Uudenmaan vahvistetuissa maakuntakaavoissa on Helsingin alueelle osoitettu aluevarausmerkinnällä valtakunnan keskus ja kohdemerkinnöillä neljä pääkaupunkiseudun aluekeskusta (Kannelmäki, Malmi, Herttoniemi ja Itäkeskus). Näiden lisäksi maakuntakaava mahdollistaa paikallisten keskusten osoittamisen. Kohdemerkinnällä osoitettujen keskustatoimintojen alueiden sijainti ja laajuus on määriteltävä yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa siten, että alueet muodostavat toiminnallisesti yhtenäisen keskustahakuisiin toimintoihin painottuvan kokonaisuuden. Yleiskaavan keskustavaraukset ovat merkittävästi maakuntakaavan keskustoja laajemmat. Kaupan tulee sijoittua ensi sijassa keskusta-alueille. Maakuntakaavassa ei esitetä pääkaupunkiseudun kunnille keskustatoimintojen alueiden kaupan enimmäismitoitusta. Muilta osin Helsinkiä koskevat seuraavat seudullisuuden rajat: tilaa vaativa kauppa k-m2, muu erikoistavarakauppa k-m2 ja päivittäistavarakauppa 5000 k-m2, ellei selvitysten perusteella muuta osoiteta. Keskusta-alueiden lisäksi maakuntakaavassa on osoitettu vähittäiskaupan suuryksiköitä enimmäismitoituksineen seuraavat kolme: Konala ja Roihupelto k-m2 sekä Suutarila k-m2. Tähän enimmäismitoitukseen sisältyy jo toteutunut sekä suunniteltu uusi liiketila. Yleiskaavan ja maakuntakaavan keskustaratkaisuilla on varsin erilaiset rajaukset mutta myös melko erilaiset tavoitteet, joten kaavojen keskinäistä suhdetta ja maakuntakaavan mukaisuutta on hyvin vaikea arvioida. Maakuntakaava ohjaa suunnittelua, joten siinä osoitettujen kaupan

12 mitoituslukujen tulee välittyä myös yleiskaavaan ja edelleen asemakaavoitukseen. Keskusta-alueiden määrittelyssä ei ole erityisesti tunnistettu Helsingin roolia valtakunnallisena hallinnollisena keskuksena. Yhdyskuntateknisellä huollolla tulee myös varautua kasvuun Yhdyskuntateknisen huollon kuten energiantuotannon sekä vesi- ja jätehuollon toteuttaminen edellyttää suunnitelmallisuutta ja tilavarauksia. Kaavaluonnoksessa on kuitenkin osoitettu vain muutamia aluevarauksia yhdyskuntatekniselle huollolle ja teemakartalla todetaan ainoastaan merkittävimmät nykyiset aluevaraukset, eli tämänhetkinen tilanne. Vaikuttaa, että varsinaista suunnittelua tässä teemassa ei ole tehty. Yleiskaavalla tulee varautua tulevaisuuden tarpeisiin, sillä merkittävä väestön ja työpaikkojen lisäys väistämättä vaikuttaa teknisen verkoston kapasiteettiin: tarvitaanko jossakin lisää verkostoa tai tuotantolaitoksia, linjataanko kaapelit maan päälle vai alle, hoidetaanko jätehuollon tarpeet Helsingin alueella vai muualla seudulla ja niin edelleen? Tekninen huolto sekä jätteen, biopolttoaineiden ja vaarallisten aineiden kuljetustarpeet voivat aiheuttaa seudullisia vaikutuksia. Uudenmaan liitto pitää yleiskaavaa puutteellisena yhdyskuntateknisen huollon suunnittelun osalta. Helsingin tavoitteena on hiilineutraalius samoin kuin Uudenmaan maakunnankin. 4. vaihemaakuntakaavan luonnoksessa ei monista reunaehdoista johtuen voitu osoittaa maakunnallisesti merkittävää tuulivoimalaa Helsingin alueelle, mutta paikallista tuulivoimaa (alle 10 voimalaa) Helsinkiin on mahdollista sijoittaa. Paikallisesti merkittävän tuulivoiman sijoittuminen olisi hyvä ratkaista yleiskaavatyössä. Väylä- ja raideverkko täsmentyy yleiskaavassa Liitto katsoo tarpeelliseksi todeta liikenteen ratkaisuiden osalta keskeiset, osin tulkinnalliset kohdat, joissa yleiskaava selkeästi tarkentaa maakuntakaavan ratkaisuja: Tallinnan tunneli on osoitettu raideliikenteen yhteystarpeena. Voimassa olevassa maakuntakaavassa on osoitettu yhteystarve ja 4. vaihemaakuntakaavan luonnoksessa ohjeellinen linjaus. Ratkaisut ovat linjassa keskenään. Hakamäentien ja Koskelantien tunneliosuudet on osoitettu maakuntakaavassa lyhyempinä kuin yleiskaavassa, mutta maakuntakaavan merkintä ei estä toteuttamasta tunneleita pitempinä. Kehä II, joka on maakuntakaavassa osoitettu moottoriväylänä, voidaan merkitä yleiskaavassa pääkatuna. Maakuntakaavan merkintä ei estä väylän toteuttamista alempiasteisena. Raideliikenteen yhteystarvemerkintä eli ns. Töölön metron jatkeet pohjoiseen Lahdenväylän ja Tuusulanväylän suuntiin sekä etelässä Länsisatamaan ja Katajanokalle ovat maakuntakaavan näkökulmasta pitkän aikavälin suunnitelmina mahdollisia, kun ne osoitetaan tässä vaiheessa raideliikenteen yhteystarpeena. Jos myöhemmässä suunnittelussa osoittautuu että raideliikenneratkaisu on metro, merkintä tulee saada myös maakuntakaavaan.

13 Jatkosuunnittelussa tulee varmistua siitä, ettei raideliikenteellä estetä maakuntakaavan virkistysyhteyksien toteutumista. Vuosaaren sataman metron linjausta tarkennetaan yleiskaavassa maakuntakaavassa osoitetusta. Jos matkustajaterminaalin rakentaminen Vuosaareen tulee jossakin vaiheessa tarpeelliseksi, on joukkoliikennetarvetta ensisijaisesti matkustajaliikenteellä. Jatkosuunnittelua yhteistyössä Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaavaa ja Helsingin yleiskaavaa laaditaan rinnakkain samassa aikataulussa. Liitto kiittää hyvästä ja aktiivisesta yhteistyöstä kaavavalmistelussa tähän asti. Vielä on kuitenkin joitakin ristiriitoja, joihin täytyy molempien kaavojen ehdotusvaiheeseen mennessä löytää ratkaisuja puolin ja toisin. Esimerkiksi bulevardisoinnin ja uusien käyttöön otettavien asuntoalueiden osalta edellytetään lisää selvityksiä ja perusteluita, kuten edellä on todettu. Jos joltakin osin päädytään tarkistamaan maakuntakaavaratkaisua, yleiskaavan on odotettava maakuntakaavan voimaan tuloa. Helsingin uusi yleiskaava on koko maakunnan kannalta erittäin tärkeä kaava ja on vaatinut huolellista paneutumista ja tiivistä yhteistyötä niin laatijoiltaan kuin sidosryhmiltä ja yhteistyökumppaneiltakin. Uudenmaan liitto kiittää lausunnolle myönnetystä lisäajasta. Maakuntajohtajan ehdotus: Maakuntahallitus päättää antaa edellä esitetyn ehdotuksen mukaisen lausunnon tarkastaa pöytäkirjan tämän pykälän osalta kokouksessa. Valmistelija: Käsittely: Maakuntajohtajan muutettu ehdotus: Päätös: Rinkinen Kristiina Maakuntajohtaja täydensi kokouksessa ehdotustaan. Lausunnon alkuun lisätään lause "Uudenmaan liitto laatii neljättä vaihemaakuntakaavaa yhtäaikaisesti Helsingin yleiskaavan kanssa. Yhteistyö kaavoittajien kesken on ollut hedelmällistä. Uudenmaan liitto toivoo, että molempien kaavojen ehdotusvaiheeseen mennessä löydetään ratkaisuja vielä avoinna oleviin kysymyksiin." Maakuntahallitus hyväksyi kokouksessa muutetun ehdotuksen. Pöytäkirja tarkastettiin tämän pykälän osalta kokouksessa. Täytäntöönpano: MHS Helsingin kaupunki

14 Tiivistelmä Helsinki on valtakunnan keskus, jonka liikennejärjestelmän sekä joukkoliikenteen toimivuus on turvattava yleiskaavassa. Kaava-asiakirjoja tulee täydentää lausunnossa esitetyllä tavalla mm. satamiin johtavien henkilö- ja tavaraliikenteen yhteyksien sekä joukkoliikenteen merkittävimpien väylien ja vaihtopaikkojen osalta. Bulevardisoinnin vaikutukset tulee tutkia myös tilanteissa, joissa vain osa bulevardeista on toteutettu, koska tällaiset vaiheet voivat kestää kymmeniäkin vuosia. Yleiskaavan toteuttamisohjelma olisi ollut vaikutusten arvioinnin kannalta tarpeellinen jo ehdotusvaiheessa. Kaupunkibulevardien toteutus tulee sitoa tiemaksujen käyttöönottoon ja raideliikenteen parantamiseen, sillä bulevardisointi tulee siirtämään autoliikenteen ruuhkia naapurikuntiin, ellei liikenteen määrää saada vähennettyä huomattavasti nykyisestä. Uudet asumiseen osoitettavat alueet eivät noudata maakuntakaavan ratkaisua mm. Ramsinniemessä ja Melkissä. Yleiskaavalla tulee varmistaa, että bulevardisoinnin varaan perustuvia uusia asuinalueita ei toteuteta ilman että bulevarditkin toteutetaan. Ehdotusvaiheessa lisätty yleismääräys, jonka mukaan Vihersormien ja muiden seudullisten viheralueiden sekä paikallisen viherverkoston jatkuvuus tulee turvata, on erittäin tärkeä. Kaupan lainsäädännön mukaan maakuntakaavassa osoitettujen mitoituslukujen tulee välittyä kuntakaavoihin. Kaupan kaavamääräyksiä tulee vielä tarkistaa. Asian vireilletulo Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on pyytänyt lausuntoa kaupunkisuunnittelulautakunnan esityksestä Helsingin uudeksi yleiskaavaksi. Lausuntopyyntö on saapunut Uudenmaan liittoon ja lausunnon määräaika on Asian taustat Maakuntahallitus antoi lausuntonsa Helsingin uuden yleiskaavan luonnoksesta (MHS 43). Ehdotusta valmisteltaessa kaavakartan ruutuihin on tehty jonkin verran muutoksia ja Suomenlinnan saaret on osoitettu uudella merkinnällä (Suomenlinnan aluekokonaisuus). Väylien linjauksia ja tunnelimerkintöjä on muutettu, pyöräliikenteen ohjeellinen runkoverkko on lisätty pääkartalle ja viheryhteyksiä on täydennetty. Liitekarttoja on lisätty ja muutettu joiltakin osin oikeusvaikutteisiksi. Kaavamääräyksiä on tarkistettu ja niiden tulkintaa on avattu kaavaselostuksessa. Selostusta on muiltakin osin täydennetty. Ehdotusta valmisteltaessa on laadittu lisäselvityksiä muun muassa liikenneverkkoon, kaupunkibulevardien seudullisiin vaikutuksiin, teknistaloudelliseen suunnitteluun, kaavan taloudellisiin vaikutuksiin sekä Natura-arviointiin liittyen (tarkempi aineistoluettelo Lausunto Tässä yleiskaavaehdotuksesta annettavasta lausunnossa käydään läpi

15 maakuntahallituksen luonnosvaiheen lausunnossa esiin nostamat seikat (teksti kursiivilla) ja arvioidaan, kuinka ne on ehdotusta valmisteltaessa huomioitu. Esitystapa ja tulkinta Positiivista on uusi ennakkoluuloton, ratkaisuhakuinen ja strateginen ote sekä monipuolinen ja laaja selvitysaineisto. Yleispiirteisyys ja väljä tulkinta voivat kuitenkin ääritapauksessa johtaa maakuntakaavan tavoitteiden vastaiseen lopputulokseen: vaikutuksia on vaikea ennakoida. Kaavan esitystapa on ennallaan. Kaavaan suunniteltu toteuttamisohjelma laaditaan luonnosvaiheen arviosta poiketen vasta ehdotuksen jälkeen. Toteuttamisohjelman puuttuminen vaikeuttaa kaavan vaikutusten arviointia. Varsinkin kaupunkibulevardien toteuttamisjärjestyksellä voi olla ratkaiseva merkitys sen kannalta, millaisia naapurikuntiin ja muualle seudulle kohdistuvat vaikutukset ovat. Uudenmaan liitto pitää valitettavana, että toteuttamisohjelma ei ole lausunnonantajien käytettävissä vielä ehdotusvaiheessa. Valtakunnallisten ja maakunnallisten arvojen välittyminen asemakaavoitukseen on epävarmaa, kun vain kaavakartta on sitova: laadittujen teemakarttojen tulisi olla oikeusvaikutteisia Ehdotusvaiheessa kaupunkiluonto- ja kulttuuriympäristöteemakartat on muutettu tietyiltä osin oikeusvaikutteisiksi. Uudenmaan liitto pitää tehtyä muutosta hyvänä. Bulevardisointi Voi edellyttää ratkaisuita Helsingin ulkopuolella: seudulliset vaikutukset liikennejärjestelmään ja joukkoliikennejärjestelmään on selvitettävä, samoin kustannukset, rahoituspohja ja vastuunjako Siirtyminen autoliikennettä painottavasta liikennesuunnittelusta kestävämpiä kulkutapoja edistävään suunnitteluun on edistyksellistä ja kannatettavaa. Uudessakin ajattelussa tulee kuitenkin olla realistinen. Maanteiden muuttaminen kaupunkibulevardeiksi Kehä I:n sisäpuolella siirtää autoliikenteen ruuhkia naapurikuntiin, ellei autoliikenteen määrää saada vähennettyä huomattavasti nykyisestä. Liikennettä tulee siirtymään myös alemman tason katuverkolle, jota ei ole suunniteltu kestämään lisäkuormaa. Tämä voi heikentää liikenneturvallisuutta, melutilannetta ja ilmanlaatua, mitä ei nykytiedon valossa ole mahdollista ratkaista tarkemmassa suunnittelussa. Kaupunkibulevardien toteutus tulee näistä syistä sitoa vähintään tiemaksujen käyttöönottoon ja raideliikenteen parantamiseen. Bulevardien vaikutuksia on arvioitu pääasiassa tilanteessa, jossa kaikki säteittäisväylät on bulevardisoitu. Tässäkin mielessä toteuttamisohjelman valmistelu kaavaehdotuksen rinnalla olisi ollut tarpeen. Vaikutukset tulee tutkia myös tilanteissa, joissa vain osa bulevardeista on toteutettu, koska tällaiset tilanteet voivat kestää kymmeniäkin vuosia.

16 Valtakunnan keskuksen liikennejärjestelmän toimivuus on turvattava yleiskaavassa. Yleiskaavaehdotuksessa ei ole vielä riittävästi otettu huomioon valtakunnallisen ja seudullisen linja-autoliikenteen toimintaedellytyksiä. Uudenmaan joukkoliikennejärjestelmän merkittävimmät väylät ovat raideyhteyksien ohella Turunväylä Lohjan suunnasta, Hämeenlinnanväylä Keski-Uudenmaan suunnasta sekä Porvoon moottoritie ja mt110 Porvoon suunnasta, sekä niiden jatkeet Helsingin katuverkolla. Väylät palvelevat myös valtakunnallista linja-autoliikennettä. Nämä valtatiet ja niiden liittyminen Helsingin alueen joukkoliikenteen runkoverkkoon tulee osoittaa myös yleiskaava-asiakirjoissa. Joukkoliikenteen reittien tulee jatkua sujuvina aina Helsingin keskustaan asti ja lisäksi liittyminen Helsingin poikittaisiin runkolinjoihin tulee varmistaa käsittelemällä yleiskaavassa Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa osoitetut joukkoliikenteen vaihtopaikat. Helsingin liikennejärjestelmän toimivuuden edellytys on, että Helsingin ulkopuoliselta laajalta työssäkäyntialueelta saapuva henkilöliikenne tukeutuu mahdollisimman paljon joukkoliikenteeseen. Seudun kilpailukyvyn kannalta myös muun pidempimatkaisen liikenteen yhteydet Helsingissä sijaitseviin valtakunnan pääsatamiin on turvattava. Kaavassa on tarpeen osoittaa henkilöliikenteen ja tavaraliikenteen yhteydet Länsisatamaan, Katajanokalle sekä Olympiaterminaaliin vastaavasti kuin Vuosaaren satamaan. Bulevardeja voi reunustaa asuntorivi virkistysalueellakin, mutta ei kuitenkaan usean korttelin laajuisena ilman maakuntakaavan muutosta. Muuttamiselle ei toistaiseksi ole riittäviä perusteluita Yleiskaavaratkaisulla on turvattava maakuntakaavan keskeiset viher- ja virkistysverkkoa koskevat tavoitteet, miltä osin Uudenmaan liitto toistaa luonnosvaiheessa lausumansa. Helsingin alueella kasvava asukasmäärä paitsi paikoin pienentää virkistysalueita, myös lisää jäljelle jäävien virkistysalueiden merkitystä ja käyttöpaineita entisestään. Pääkaupunkina Helsinki ei vastaa pelkästään oman alueensa nykyisten ja tulevien asukkaiden virkistäytymisestä, vaan myös kotimaisten vierailijoiden ja ulkomaisten matkailijoiden virkistystarpeista. Seudun kannalta keskeistä on rannikolta alkavien yli kuntarajojen ulottuvien seudullisten vihersormien säilyminen riittävän leveinä ja yhtenäisinä virkistysaluekokonaisuuksina niin että ne palvelevat asukkaiden ohella myös ekologista verkostoa ja lajien liikkumista. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan tällaisia kokonaisuuksia ei saa tarpeettomasti pirstoa. Yleiskaavaratkaisu mahdollistaa Keskuspuiston kaventamisen Hämeenlinnan väylän varrella merkittävästi, mikä voi vaarantaa maakuntakaavan tavoitteiden toteutumisen. Keskuspuistosta alkavan hyvin saavutettavan luonto- ja virkistysaluekokonaisuuden turvaaminen riittävän laajana ja yhtenäisenä on seudun kasvavan väestömäärän kannalta välttämätöntä. Virkistysverkko ja luontoarvot

17 Varmistettava viher- ja virkistysverkon säilyminen riittävän laajana, yhtenäisenä ja hyvin saavutettavana kasvavan väestön virkistystarpeiden ja seudullisten ekologisten yhteyksien takia Kaavaehdotusta on täydennetty yleismääräyksellä, jonka mukaan Vihersormien ja muiden seudullisten viheralueiden sekä paikallisen viherverkoston jatkuvuus tulee turvata. Tulkintaosassa täsmennetään, että Vihersormien ja muiden seudullisten viheralueiden osalla viheralue ei saa kuroutua umpeen, eli yksittäinen virkistys- ja viheralueeksi osoitettu ruutu ei voi ottaa ominaisuuksia naapuriruudusta ja muuttua kokonaan rakennetuksi alueeksi. Liitto pitää yleismääräyksen lisäämistä tärkeänä ratkaisuna ja suosittaa, että myös tulkintaosan täsmennys sisällytetään varsinaiseen määräykseen. Uudet asumiseen osoitetut alueet Malmin ratkaisu on maakuntakaavan mukainen Vartiosaareen ja Melkkiin esitetään niin paljon asumista, että ne tulisi osoittaa maakuntakaavassa taajamana, kuten muutkin vastaavat kohteet. Maakuntakaavan muuttamiselle tarvitaan riittävät perustelut. Yleiskaavassa tulisi olla yleismääräys siitä, että bulevardisoinnin varaan perustuvia uusia asuinalueita ei voi toteuttaa ilman, että kaupunkibulevarditkin toteutetaan. Vartiosaaren osalta Uudenmaan liitto viittaa osayleiskaavasta annettavaan erilliseen lausuntoon. Kaavaratkaisu poikkeaa maakuntakaavasta, koska siinä osoitetaan merkittävää rakentamista maakuntakaavan valkoiselle alueelle. Maakuntakaavasta poikkeamista ja uuden alueen rakentamiskäyttöön ottamista on mahdollista perustella VAT:en mukaan raideyhteydellä, mutta silloin uudisrakentaminen on yksiselitteisesti sidottava päätökseen raiteiden toteutuksesta. Sitova päätös tulee määritellä kunnan rahoituspäätökseksi. Ramsinniemen ja Melkin osalta yleiskaavan ratkaisua ei ole ehdotusvaiheessa muutettu ja ne poikkeavat maakuntakaavasta. Ramsinniemi on maakuntakaavassa osoitettu virkistys- ja suojelualueeksi. Melkki puolestaan on osoitettu puolustusvoimien alueeksi, jonka toissijainen käyttötarkoitus on virkistys- matkailu ja/tai koulutustoiminta. Puolustusvoimat ei liiton saamien tietojen mukaan ole vielä luopumassa Melkistä. Parhaillaan ehdotusvaiheessa olevassa Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaavassa ei käsitellä taajamarakenteen kysymyksiä, vaan niihin on tarkoitus palata seuraavan maakuntakaavan valmistelussa. Muut asiat (kauppa, kultturiympäristöt, yhdyskuntatekninen huolto) Keskusta-alueiden ja kaupan ohjauksen suhdetta sekä mitoitusta tulee selkiyttää Yleiskaavan ja maakuntakaavan keskustaratkaisuilla on varsin erilaiset

18 rajaukset mutta myös varsin erilaiset ohjaustavoitteet, joten kaavojen keskinäistä suhdetta on vaikea arvioida. Kaavaehdotuksessa keskusta-alueiden kaavamääräyksiä ja kaavaselostuksen tulkintaosaa on hiukan tarkistettu. Maakuntakaava ohjaa suunnittelua, ja siinä osoitettujen kaupan mitoituslukujen tulee kauppaa koskevan lainsäädännön mukaan välittyä yleiskaavaan sekä edelleen asemakaavoitukseen. Toimitila-alueiden kaavamääräyksen tulkintataulukkoon (selostuksen s.96) on lisätty maakuntakaavan mukaiset vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitukset Roihupelto-Herttoniemessä, Konalassa ja Suutarilassa. Lisäys on hyvä, mutta mitoitusluvut tulee esittää tulkintaosan sijaan kaavamääräyksessä. Kaavamääräyksestä tai tulkintaosasta tulee myös käydä ilmi, että tähän enimmäismitoitukseen sisältyy jo toteutunut sekä suunniteltu uusi liiketila. Toimitila-alueiden kaavamääräystä ja tulkintaosaa tulee täydentää. Yleiskaavaehdotuksen Liike- ja palvelukeskustojen (C1) kaavamääräyksen tulkintaosan mukaan alueelle voidaan sijoittaa merkitykseltään seudullisiksi määriteltyjä vähittäiskaupan suuryksiköitä integroituna muihin toimintoihin. Maakuntakaava mahdollistaa seudullisesti merkittävän vähittäiskaupan vain Malmin, Kannelmäen, Herttoniemen ja Itäkeskuksen keskusta-alueilla sekä maakuntakaavassa aluevarausmerkinnällä osoitetussa valtakunnan keskuksessa (Helsingin ydinkeskusta ja Pasila), ellei selvityksin muuta osoiteta. Yleiskaavan liike- ja palvelukeskusta kattaa kuitenkin huomattavan paljon laajempia alueita. Muita, kuin näitä maakuntakaavassa mainittuja keskustoja, koskevat seuraavat seudullisuuden rajat: tilaa vaativa kauppa k-m2, muu erikoistavarakauppa k-m2 ja päivittäistavarakauppa k-m2. Muita kuin maakuntakaavassa mainittuja keskustoja (Malmi, Kannelmäki, Herttoniemi, Itäkeskus, Helsingin ydinkeskusta, Pasila) koskeva C1-alueen enimmäismitoitus tulee osoittaa liike- ja palvelukeskustojen kaavamääräyksessä. Lähikeskusta-merkinnän (C3) kaavamääräystä on ehdotusvaiheessa tarkistettu. Määräyksen mukaan Lähikeskustan alueelle ei saa sijoittaa yksittäisiä seudullisesti merkittäviä vähittäiskaupan suuryksiköitä. Esitetyssä muodossa määräys mahdollistaisi usean vähittäiskaupan suuryksikön sijoittamisen. Lähikeskustan alueelle ei saa sijoittaa seudullisesti merkittävää vähittäiskaupan suuryksikköä eikä kaupan keskittymää. Lähikeskusta-alueen kaavamääräystä tulee tältä osin tarkistaa. Kulttuuriympäristöt on käsiteltävä vähintään oikeusvaikutteisella teemakartalla Ehdotusvaiheessa kulttuuriympäristöjen teemakartta on muutettu tietyiltä osin oikeusvaikutteiseksi. Uudenmaan liitto pitää tehtyä muutosta hyvänä. Yhdyskuntateknisen huollon tulevaisuuden tarpeisiin varauduttava, kaava toteaa vain nykytilan Yhdyskuntateknisen huollon nykytilaa on ehdotusvaiheessa tarkasteltu Teknistaloudellinen suunnittelu -raportissa. Varsinaista suunnittelua

19 aihepiiristä ei kuitenkaan ole tehty. Liitto toi esiin jo luonnosvaiheessa, että merkittävä väestön ja työpaikkojen lisäys väistämättä vaikuttaa teknisen verkoston kapasiteettiin, ja tekninen huolto sekä mm. jätteen, biopolttoaineiden ja vaarallisten aineiden kuljetustarpeet voivat aiheuttaa seudullisia vaikutuksia. Näitä kysymyksiä olisi tarkoituksenmukaista tarkastella yleiskaavatasolla eikä jättää asemakaavoilla ratkaistavaksi. Uudenmaan liitto pitää yleiskaavaa puutteellisena yhdyskuntateknisen huollon suunnittelun osalta. Yleiskaavaan on ehdotusvaiheessa lisätty yleismääräys, jonka mukaan Kaikille alueille saa sijoittaa yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevia tiloja ja laitteita. Liitto muistuttaa, että kaavaan on nyt sisällytetty kaupunkiluontoja kulttuuriympäristöjen liitekartoilta oikeusvaikutteisena muun muassa Natura2000-alueet, joille yhdyskuntateknisen huollon tilojen ja laitteiden sijoittaminen tuskin on mahdollista. Yleismääräyksen piiristä on syytä rajata pois sellaiset kaavamerkinnät, joille yhdyskuntatekninen huolto ei lähtökohtaisesti sovi (mm. Naturat). Muita näkökohtia kaavaehdotuksesta Kaavaselostusta on täydennetty ehdotusvaiheessa muun muassa arvioinnilla siitä, kuinka yleiskaava noudattaa maakuntakaavaa. Selostuksessa (s.192) todetaan ohjausvaikutuksesta, että Voimassa oleva 2. vaihemaakuntakaava on kuitenkin sisällöltään joltain osin hyvin yksityiskohtainen. Maakuntakaavan ohjausvaikutus on katsottava heikommaksi silloin kun maakuntakaavassa käsitellään pelkästään paikallista maankäyttökysymystä tai maankäytön liian yksityiskohtaista järjestämistä. Uudenmaan liitto huomauttaa, ettei esitetylle tulkinnalle ole oikeudellista perustaa eikä tulkinta vastaa liiton käsitystä maakuntakaavan ohjausvaikutuksesta. Voimassa olevat, ympäristöministeriön vahvistamat maakuntakaavat ovat ohjeena yleiskaavaa laadittaessa ja muutettaessa maankäyttö- ja rakennuslain 32 :n mukaisesti. Liitto on hyvin perillä haasteista, joita nykyisen kaltainen verraten tarkkoja aluevarauksia käsittävä maakuntakaava voi kuntakaavoitukselle aiheuttaa. Niitä on tarkoitus ratkaista yhteistyössä kuntien kanssa seuraavassa, aivan uudella tavalla laadittavassa paljon yleispiirteisemmässä, strategisiin valintoihin keskittyvässä maakuntakaavassa. Parhaillaan ehdotusvaiheessa olevassa Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaavassa ei käsitellä taajamarakenteen kysymyksiä. Maakuntajohtajan ehdotus: Maakuntahallitus päättää antaa selostusosan mukaisen lausunnon Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolle tarkastaa pöytäkirjan tämän pykälän osalta kokouksessa. Valmistelija: Käsittely: Merja Vikman-Kanerva Kristiina Rinkinen Maakuntajohtaja muutti kokouksessa päätösehdotustaan seuraavasti: tiivistelmän 3. kohdan teksti muutetaan kuulumaan: