Pasi Hujasen lähetysrengas

Transkriptio

1 Pasi Hujasen lähetysrengas Kirje 10/2013, c/o Pasi Hujanen, SLEY, PL 184, Helsinki Tämän renkaan yhdyshenkilönä toimii Pasi Hujanen, osoite: Sley, PL 184, Helsinki. Hänelle tulee ilmoittaa osoitteenmuutokset jne. Pankkisiirron viitenumero pysyy koko ajan samana, eli voit käyttää samaa pankkisiirtoa useamman kerran, jos maksat esimerkiksi automaatilla tai internetin kautta. Mikäli tarvitset viitenumeroa, ota yhteys Anna Poukkaan, puh Uudenmallisten yhteiseurooppalaisten tilinumeroiden mukaan Sleyn lahjoitustilin muoto on: IBAN: FI BIC:DABAFIHH Lähetyskannatus Pasi Hujasen työn tukemiseksi Sleyn tilille IBAN: FI tiedonannolla Pasi Hujasen lähetysrengas ja oma seurakuntasi tai - Pasi Hujasen yleisviitenumerolla tai - henkilökohtaisella viitenumerolla, jolloin kannatuksesi näkyy automaattisesti myös seurakuntasi lähetyskannatuksena. Henkilökohtaisen viitenumeron saat Sleyn toimistosta Anna Poukalta puh tai sähköpostitse anna.poukka@sley.fi Mikäli haluat renkaan jäseneksi, ota yhteys Pasi Hujaseen, tiedot yllä. Mikäli taas haluat avustaa diakoniatyötä, on vuonna 2013:kin koko vuoden kestävä keräys diakonia-avun saamiseksi Inkerin kirkon seurakuntiin. Jos haluat antaa lahjasi tähän tarkoitukseen, käytä tiliä: IBAN: FI viite Keräyslupa 2020/2010/3611 Poliisihallitus on myöntänyt keräysluvan 2020/2012/361 Suomen Luterilaiselle Evankeliumiyhdistykselle kerätä varoja koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla. Käytä viitettä, se takaa, että raha menee oikeaan kohteeseen, lisäksi se vähentää työtä ja kuluja Sleyn Keskustoimistolla. Terveisin Pasi Hujanen Edellisen kirjeen jälkeen tapahtunutta 1. Täystyöllisyys Kahdessa kylässä kuulin, että posti pitää hakea postikonttorista joita Venäjällä vielä on syrjäisilläkin seuduilla koska ei ole postinjakajaa. Yhdellä kylällä posti tuodaan kerran kuussa. Aikaisemmin maaseudulla oli pulaa töistä ja pienipalkkainenkin työ kelpasi. Nyt Pietarissa on käytännössä työvoimapula ja ihmiset menevät syrjäisistäkin kylistä sinne töihin. Monelle vanhukselle tilanne on hankala, kun ei pääse hakemaan postiaan. 2. Voltit kadoksissa Kylmien ilmojen tultua Tuutarin kirkon naapurit ovat laittaneet sähkölämmitykset päälle. Ja sen seurauksena sähkön jännite on laskenut niin alas kun mittasin, pistorasiasta löytyi 180 volttia että loisteputket eivät enää syty. Kanttori Nikolai kertoi, että asiasta oli valitettu sähkölaitokselle, joka lupasi korjata asian pikaisesti. Toivottavasti se ei ollut tyhjä lupaus. Tosin emme voi kovin suuriäänisesti valittaa asiasta, koska kirkkokin lämpiää kokonaan sähköllä.

2 Leningradin oblastin sähköntuotantoa ei ole lisätty vuosiin, sen sijaan kulutus on lisääntynyt joka vuosi. Eräänä kylmänä talvena eräät suuret tehtaat saivat ilmoituksen, että niille ei toimiteta sähköä päivällä lainkaan, että koko sähköverkko ei kaadu. Sosnovyj Boriin rakennetaan kahta uutta ydinreaktoria kunhan ne saadaan käyttöön, tilanteen pitäisi parantua. 3. Toinen sähköongelma Kun olin lähdössä Suomeen, Lappeenrantaan haastattelemaan Arvo Survoa Kevätkukkia varten ja Imatralle kokoukseen, Tuutarin kirkolla ei ollut sähköä. Niinpä päätin jättää tietokonehommat tekemättä ne olisivat kyllä onnistuneet, koska kannettavan tietokoneeni akku oli täysi ja sillä olisi voinut tehdä töitä monta tuntia. Kun ajoin kohti rajaa, pääosa katuvaloista oli pimeänä ja suuret alueet olivat pimeänä. Arvo katsoi internetistä ja siellä kerrottiin, että 110 kilovoltin linja oli vaurioitunut onnettomuudessa. Myöhemmin kuulin, että oli kaksi selitystä: Kamaz-kuorma-auto oli kaatanut yhden linjan tolpan tai sitten joku työntekijä oli tehnyt virheen. Joka tapauksessa lopputulos oli vanhan sähkömiehen ohjeen mukainen: Ohmi kertaa käämi, pimeenä koko lääni. 4. Laulakaa vielä Luukkasin kylässä on kuusi Hatsinan seurakuntalaista ja yksi Puškinin seurakuntalainen. Lisäksi naapurikylässä on yksi Hatsinan seurakuntalainen. Niinpä koko päivä menee siellä. Ikävä kyllä monet inkeriläisvanhukset ovat ainoita luterilaisia kylässään. Luukkasin seurakuntalaisetkin ovat niin huonossa kunnossa, että emme enää järjestä seuroja, vaan käymme jokaisen luona kotona. Kun olimme lähdössä Elsan luota, hänen miehensä sanoi: Miksi te jo nyt lähdette? Laulakaa vielä! Mies on ortodoksi eikä osallistunut hartaushetkeen, mutta kuunteli sitä naapurihuoneessa. 5. Ovi ei aukea tarpeeksi Luukkasin ongelma on se, että lähes joka paikassa pitäisi syödä. Viisi-kuusi kertaa teetä päivässä on turhan paljon. Vanhin seurakuntalaisista on jo 97-vuotias tsaarinaikana syntynyt. Hänen talonsa on kallistunut niin, että ulko-ovi ei aukea kuin vähän: ovi aukeaa sisäänpäin ja eteinen on pahasti vinossa. Hänenkin tyttärensä haluasi aina tarjota teetä. Sanoin, että jos syön vielä enemmän, kohta en sovi ovesta sisään. Niin selvisimme ilman teetä. 6. Viro on halvempi Näin Helsingissä latvialaisia kalasäilykkeitä tarjouksessa Citymarketissa. Ostin chili-kastike-vaihtoehtoa. Hyviä olivat. Kun olin seuraavan kerran Narvassa, sanoin Vladimirille, että pitää etsiä niitä Prismasta. Siellä ei ollut, mutta illalla Vladimir löysi niitä SäästűMarketista. Suomessa purkki maksoi tarjouksessa 1.90 euroa, Narvassa vakiohinta oli 1.09 euroa. 7. Matkasuunnitelmat muuttuivat Kun lokakuussa olin lähdössä Lontoosta kohti Helsinkiä Oslon kautta, lentokoneen kapteeni ilmoitti, että lähtö myöhästyy, koska kuten huomaatte katsoessanne koneen oikealle sivustalle, polttoaine valuu ulos siivestä. Arvasin, että tuolla koneella ei lähdettäisi vähään aikaan mihinkään. Kohta tulikin ilmoitus, että matkustajien pitää siirtyä takaisin terminaaliin, koska korjaus kestää odotettua pitempään. Terminaalissa ilmoitettiin, että niiden, joilla on jatkolento Oslosta, kannattaa mennä transfer-tiskille vaihtamaan lento. Tuossa vaiheessa oli selvää, että en millään ehtisi Oslo-Helsinki-lennolle. Venäjällä jonottamaan tottuneena olin ensimmäisenä transfer-tiskillä ja sain liput saman illan lennolle Kööpenhaminaan, josta Helsinkiin lähtevä lento olisi pari tuntia alkuperäistä myöhemmin Helsingissä. Kun olin laskeutunut Helsinkiin, SAS lähetti tekstiviestin, että kohta Oslon kone on valmis lähtöön. Vähän ajan kuluttua tuli toinen tekstiviesti, jossa kerrottiin, että lähtö viivästyy vielä 10 minuuttia. Kai se sitten pääsi lähtemään. Parempi, että kone alkoi vuotaa lentokentällä kuin Pohjanmeren yläpuolella. Tapaukseen liittyi erikoinen jatko-ongelma: jos olisin päässyt alkuperäisellä lennolla Helsinkiin, olisin voinut nostaa rahaa pankkiautomaatista jo keskiviikkona ja lisää vähän ennen rajaa torstain puolella. Mutta uusi lento laskeutui vasta torstain puolella. Niin en pystynyt nostamaan koko Heinolan avustusta Puškiniin pankkikorttini päivittäinen nostoraja ei riittänyt koko summaan. Tapasin konserttikiertueella Heinolan seurakunnan talouspäällikkö Matti Halmen ja sanoin, että minulla on hyvä selitys, miksi toimitin rahat kahdessa erässä.

3 Pientä vastatuulta Svetlana Musina halusi tehdä uuden CD-levyn syksyn kiertuetta varten. Edellisestä levystä oli jo kolme vuotta ja nyt hän halusi tehdä levyn urkusäestyksellä. Puškinin kirkkoherra Fjodor Tulynin on melkoinen tietokone-ekspertti. Hän lupasi siirtää musiikin soittimelta, jolla se oli äänitetty, tietokoneelle. Hänellä on myös tulostin, jolla voi tulostaa CD:lle levyn tiedot. Tulostukset onnistuivat ongelmitta. Halusimme laittaa CD:lle myös laulujen nimet. Ikävä kyllä tietokoneen ohjelma ei tuntenut ä-kirjainta. No, laitoimme kuin mäkihyppykisoissa ä:n sijasta ae. Ensimmäisen master-cd:n teksteissä oli kirjoitusvirheitä. Toiseenkin jäi muutama virhe. Fjodor lupasi tehdä kolmannen, jossa tekstit olisivat oikein. Hain sen kirkolta seuraavana päivänä, mutta siinä laulu numero 6 oli viallinen: musiikki pätki. Ilmeisesti alkuperäinen CD oli ollut viallinen, koska aiemmissa levyissä tuollaista vikaa ei ollut. Emme siis voineet alkaa kopioida levyjä, kun ei ollut ehjää masteria. Lisäksi paljastui, että Tuutarin kirkon tietokone, jolla aikaisemmin kopioimme levyt, oli epäkunnossa. Levyihin tuli ikävä taustahumina. Minun piti lähteä Suomeen ja sovimme, että teemme uuden masterin, kun tulen ja tuon samalla yhden vanhan tietokoneen Suomesta Tuutarin kirkolle. Palattuani Venäjälle teimme Fjodorin kanssa kaiken varalta kolme masteria joku niistä olisi varmasti kunnollinen. Mutta päätimme, että ei kannata tehdä Tuutariin uutta tietokonetta, vaan yritämme siirtää vanhasta tietokoneesta ohjelmat uuteen koneeseen, niin ei tarvitse ostaa toiseen kertaan ohjelmia. Mutta tuon vaihdon voi tehdä vain liikkeessä, josta olimme ohjelmat ostaneet, ja siellä en ehtisi käydä ennen konserttikiertueelle lähtöä. Ajattelin, että uudessa työkoneessani olisi poltto-ohjelma, mutta paljastui, että siinä oli vain Windows Media Player, joka tekee levyistä MP3-versioita, jotka eivät toimi kaikissa soittimissa ja joissa äänenlaatu heikkenee. Yksi Sleyn toimiston työntekijä lupasi kopioida minulle levyt. Mutta hänelle tuli viime hetken este. Piti siis yrittää itse kopioida CD:t. Sovimme Fjodorin kanssa, että hän laittaa minulle sähköpostilla osoitteen, josta voi imuroida ilmaisen polttoohjelman. Ollessani Helsingin toimistolla, asensin ohjelman, mutta se ei toiminut. Jäi etsimään jotain tietoa eikä suostunut kopioimaan mitään. Fjodor laittoi toisen osoitteen ja sieltä löytyi jopa suomenkielinen versio. Mutta en ymmärtänyt ohjelmasta yhtään mitään. Siinä ei ollut vaihtoehtoa kopioi levy tai tee levy. Oli pakko lähteä ensimmäiseen konserttiin ilman uusia levyjä. Matkalla soitin Turkka Aaltoselle, joka tekee paljon CD-levyjä. Hän sanoi, että muuten voisi auttaa, mutta pitää lähteä Kouvolaan. Sitten sovin, että menen konsertin jälkeen Turun Lutherin kirkolle, jossa oli nuorten ehtoollinen illalla. Mukana oli yksi tietokonespesialisti, mutta silloin koneeni ei suostunut edes käynnistymään. Totesimme, että on turha edes yrittää tehdä levyjä noin epävarmalla koneella. Kun pääsimme Lohtajalle, ajoin koneessa antivirus-ohjelman ajattelin, että ehkä noiden ohjelmalatausten myötä koneeseen oli tullut virus. Mutta mitään ei löytynyt. Kaiken lisäksi koneesta jostain syystä tuli kolme kertaa aikaisempaa nopeampi. Matkalla Lohtajalle soitin Lasse Nikkarikoskelle ajattelin, että voisin käydä hänen luonaan kopioimassa levyjä, jos kerran oma koneeni ei suostu sitä tekemään. Lasse kertoi olevansa seuraavana aamuna lähdössä Jyväskylään koko viikonlopuksi. Mutta sain Lasselta Veli-Matti Erkkilän puhelinnumeron. Veli-Matti oli Lohtajan Evankeliumijuhlien musiikkitirehtööri ja toimii Kokkolan Evankelisen kuoron johtajana. Soitin hänelle lauantaina ja hän sanoi, että kokeillaan, hänellä on poltto-ohjelma koneissaan. Menin Kokkolaan. Kun kopioimme masterin tietokoneelle, huomasimme, että laulujen järjestys oli vaihtunut. Veli-Matti korjasi järjestyksen ja kopioi yhden levyn. Kun laitoimme sen hänen CD-soittimeensa, kuului vain epämääräistä rutinaa. Sanoin, että käyn kokeilemassa autossa. Siellä levy soi normaalisti. Eli Veli-Matin soitin

4 ei suostunut soittamaan levyä sellaista välillä sattuu. Asensimme tuon poltto-ohjelman myös minun tietokoneelleni. Kun aloin kopioida ensimmäistä levyä, huomasin, että kappaleet 9 ja 12 olivat vaihtaneet paikkaa. Korjasimme järjestyksen ja samalla huomasimme, että sama vika oli myös niissä levyissä, jotka olimme jo kopioineet. Saimme kopioitua parikymmentä levyä, joissa järjestys on oikein. Loppuihin pitää tehdä uusi kansipaperi, jossa kappaleiden 9 ja 12 paikka on vaihdettu. Totesimme myös sen, että poltto-ohjelma ei voi polttaa laulujen nimiä joiden takia kopioinnin alku oli myöhästynyt pari viikkoa. Illalla Lohtajalla kuuntelin kaikki kolme masteria. Yhdessä järjestys oli oikein ja kahdessa 9 ja 12 olivat vaihtaneet paikkaa. Selitys oli hyvin yksinkertainen: molemmat olivat Georg Friedrich Händelin lauluja. Mutta en voi ymmärtää, miksi emme huomanneet sitä, kun Fjodorin kanssa teimme masterit. Tietysti olimme aluksi kopioineet musiikin jommalta kummalta vialliselta masterilta. Prosessiin meni yli kolme viikkoa, mutta lopulta meillä oli parikymmentä valmista levyä. Mitä tästä opimme? Joskus elämässä asiat menevät pieleen, vaikka niiden ei pitäisi mitenkään voida mennä pieleen. Murphyn valikoiva painovoimalaki kuuluu: Kappale putoaa sinne, missä se aiheuttaa suurimman vahingon. Näin joskus todella on. Siksi esirukous hengellisen työn tekijöiden puolesta on tärkeää. Joskus voi olla niin, että jokin pikkujuttu sotkee asiat. Kolari matkalla tilaisuuteen, käteen tulee haava jne. jne. Mutta pieni ongelma voi tuottaa suuria ongelmia. Myötätuultakin Keväällä autoni takapää sai sellaisen iskun, että pyörien aurauskulma meni pieleen. Se merkitsi sitä, että renkaat alkoivat kulua sisäreunasta kovaa vauhtia. Otin talvirenkaista nastat pois ja annoin niiden kulua kesärenkaat olisivat kuluneet vielä nopeammin. Tarvittavaa vara-osaa ei löytynyt Suomesta ja Ranskastakin se saatiin vasta parin viikon odottelun jälkeen. Sinä aikana renkaat kuluivat täysin loppuun. Niinpä syksyllä oli edessä kahden uuden talvirenkaan osto. Virosta renkaita saa halvemmalla kuin Suomesta hinta on suunnilleen sama kuin Suomessa, jos ostaa internetin kautta. Mutta työt Virossa ovat paljon halvempia. Kahden renkaan vaihto ja tasapainotus maksaa 10 euroa. Ongelma oli se, koska vaihtaa renkaat. Autoni rengaskoko on niin harvinainen, että ne pitää tilata. Eli piti tietää vähintään viikko etukäteen, koska vaihdan renkaat. Päätin, että vaihdan renkaat vasta konserttikiertueen jälkeen eli marraskuun toisella viikolla, kun olen toimittamassa jumalanpalvelusta Narvassa. Vladimir Batuhtin varoitteli minua, että talvi yllättää ennen sitä. Sanoin, että yleensä vaihdan talvirenkaat vasta marraskuun puolivälissä. Lähdin Narvaan Helsingistä Tallinnan kautta. Kuluneet talvirenkaat olivat niin loppu, että en halunnut ajaa niillä ensin Venäjälle ja sieltä Narvaan. Kun laitoin renkaat autoon, totesin, että toinen rengas vuotaa niin pahasti, että on pakko panna vararengas sen tilalle ei sillä olisi pystynyt ajamaan kymmentä kilometriä. Hieman ihmettelin, miten olin ajanut sillä keväällä viimeksi Pietarista Helsinkiin eli noin 450 kilometriä. Kun renkaat vaihdettiin Narvassa, asentaja sanoi, että oikea vanne on kiero: rengas tulee täristämään. Kova isku oli osunut juuri siihen renkaaseen. Sanoin hänelle, että autossa ei ole yhtään täysin pyöreää vannetta kiitos Venäjän teiden. Hyvin rengas on toiminut eikä ole täristänyt. Reilua viikkoa myöhemmin, kun tulin yöllä Tuutarin kirkolle, lähellä oleva lampi oli jäässä. Seuraavana aamuna maa oli vielä jäässä, vaikka ilma olikin jo plussan puolella. Totesin, että renkaiden vaihto oli tapahtunut juuri oikeaan aikaan. Nuijamaan tullissa Olin marraskuun lopulla saarnaamassa Vuoksenniskan rukoushuoneella ja Lappeenrannassa, Armonkalliolla. Kun lähdin kohti rajaa, mietin, kannattaisiko lähteä Vaalimaan kautta. Matka on hieman pitempi, mutta siellä raja on yleensä nopeampi. Tuumasin, että iltahan on vasta nuori, jos vähän joutuu odottamaan, on silti Tuutarissa aika aikaisin iltayöstä.

5 Suomen puolella raja oli ihan tyhjä, ei ainuttakaan autoa. Mutta Venäjän puolella oli yli puolen kilometrin jono. Mietin, että ehkä syynä oli Eino-myrsky: ehkä rajalla oli ongelmia sähkön kanssa. Kerran odotin Svetogorskissa puoli tuntia sähkön palaamista. Ilman sähköä tietokoneet eivät toimi ja kukaan ei pääse rajan yli. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen pääsin tulliin. Tullissa oli kaksi työntekijää, mutta ikävä kyllä edelläni oli liettualaisrekisterissä olevan auton kuljettaja. Jostain ihmeen syystä liettualaisilla rekistereillä voi ajaa Venäjällä vapaammin kuin esimerkiksi virolaisilla ja siksi tuollaisia autoja unohtuu Venäjälle. Mukana on myös varastettuja, siksi tulli tarkastaa ne paljon muita autoja tarkemmin. Mutta varsinainen ongelma oli suomalaismies, jonka kuukausia sitten myymä auto oli tullin tietokoneen mukaan Venäjällä. Tehtiin paperia ja kutsuttiin aina vain korkeampia upseereja. Minulla ongelma oli tuttu: aikanaan, kun kuljin niin, että menin Venäjälle Ivangorodin tullin kautta ja poistuin Suomen rajan kautta, tieto siitä ei koskaan mennyt Ivangorodiin. Niinpä sain kolmen kuukauden kuluttua ilmoituksen, että autoni on ollut liian kauan Venäjällä ja on takavarikoitu. Nyt miestä uhkasi sama asia. Tosin autoahan hänellä ei ollut. Uskon, että kaikki tullimiehet ymmärsivät, mistä on kysymys, mutta kukaan ei uskaltanut tehdä päätöstä. Tietokone oli väärässä, mutta sen mukaan piti silti toimia. Mies kertoi, että asiaa on selvitelty jo kaksi tuntia. Siitä pitkä jono Venäjän puolella. Suomalainen kysyy, miksi miestä ei oteta jonosta ja hoideta muiden asioita. No, kun on jono, edetään sen mukaan Lopulta suomalaismiehen paperit tulivat jonkinlaiseen kuntoon ja pääsin tekemään omaa tulliselvitystäni. Epäilykseni osoittautuivat oikeaksi. Tullinainen kysyi, olenko aikaisemmin mennyt siitä yli. Sanoin, että vajaa kuukausi sitten viimeksi. Sitten hän kysyi auton matkamittarin lukemaa. Selvä juttu: tietokone oli kadottanut tiedot ja koneen muistista oli otettu joku vanha tietokanta, jossa ei ollut minun autoni tietoja. Mutta oli tuon edellisen miehen autosta tieto, että se oli viety Venäjälle, mutta ei vielä palautettu Suomeen. Tullinainen oli aluksi vähän pahalla päällä, mutta sitten hän kertoi, että hänellä oli ollut Citroën C4, mutta hänen piti vaihtaa se Ford Focukseen, kun auto oli liian kylmä. Tarkenetko sinä? hän kysyi. Sanoin, että minulla on diesel ja siinä on lisälämmitin, Webasto. Ilman sitä auto olisi kylmä. Kysyin, oliko sähkön kanssa ollut ongelmia. Ei, mutta tämä meidän tietokanta on todella huono. Aja varovasti, tuuli kaatoi puita (Saimaan) kanavaan). Tuon miehen tilanne oli vaikea: jokainen tiesi, että tietokoneen tiedot ovat väärin. Mutta kuka uskaltaa tehdä päätöksen? Onneksi nykyään tulli yleensä antaa ns. autopaperin itselle, kun poistuu maasta. Pitää ottaa vanhan auton paperi mukaan, kun vaihtaa autoa. Kuka tietää, jos samanlainen tilanne osuu omalle kohdalle. Vähän väliä tullin tietokanta katoaa sen huomaa siitä, kun kysytään matkamittarin kilometrilukemaa. Vaalimaalta olen mennyt niin usein yli, että vaikka olisi vanhakin tietokanta, auton tiedot siellä ovat. Ja jos olen Suomesta tulossa, on se merkki, että olen joskus mennyt Venäjältä pois. Mutta on siitäkin joskus keskusteltu onneksi silloin oli Vladimir Batuhtin kyydissä ja hän teki asian selväksi: auto ei voi olla yhtä aikaa Venäjällä ja Suomessa. Olisiko pitänyt uskoa vaistoa ja mennä Vaalimaan kautta? Ei, nyt olen yhtä kokemusta ja opetusta viisaampi. Reilu tunti ylimääräistä jonotusta rajalla on pikkujuttu. Olin Tuutarin kirkolla jo kahden aikaan yöllä ja ehdin nukkua kahdeksan tuntia ennen kylille lähtöä. Vahingonilo on paras ilo Ajoin Nevan rantatietä. Kuten kaikki muutkin, pientä ylinopeutta. Takaa tuli iso-kovaa vaaleansininen Volvo S60, joka ohitti minut oikealta ja pian sen jälkeen tunki hyvin pienestä raosta edellisen auton ohi. Noin viiden kilometrin päästä auto seisoi risteyksessä hätävilkut päällä. Se oli ajanut edellä ajaneen auton perään. Siellä nuori ja kokematon autossa oli uuden kuljettajan merkkitarra naiskuljettaja soitti apua. Ikävä kyllä tuo nelikymppinen Volvo-kuski ei ole ainoa laatuaan. Kun talvi tulee, suuri osa autoilijoista ei muuta ajotapaansa lainkaan ja sitten pelti rytisee. Erään kerran ensilumen tultua Pietarissa oli yli tuhat kolaria yhdessä päivässä. Epäilen, että tuo sankari polki kaasua vanhaan tyyliin päästyään poliisin kuulustelujen jälkeen jatkamaan matkaansa. Jotkut eivät tunnu oppivan millään. Ikävin piirre Venäjän liikenteessä on takana roikkuminen. Moottoritienopeuksissakin näiden taitavien kuskien mielestä metri riittää turvaväliksi edellä ajavaan.

6 Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät Aikanaan yhdeltä Suomen rikkaimmalta mieheltä, Pentti Kourilta, kysyttiin, miten hän näkee tulevaisuuden. Vastaus oli: Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät! Äsken tehdyn tutkimuksen mukaan 110 Venäjän rikkainta ihmistä omistaa 35 prosenttia maan varallisuudesta. Sitä suurempi eriarvoisuus vallitsee vain muutamissa pienissä Karibian saarivaltioissa, joiden pääelinkeino on pankkitoiminta eli siellä rahat ovat ulkomaisten rikkaiden veronkiertomielessä maahan tuomia. Kyllä Venäjällä köyhätkin ovat rikastuneet: vuodesta 2000 vuoteen 2013 kotitalouden keskimääräiset tulot ovat kasvaneet 1650 dollarista dollariin (noin 8800 euroa). Kehittyneissä maissa miljardöörit omistavat yleensä vain 1-2 prosenttia maan koko varallisuudesta. Venäjällä on kaikkiaan noin henkilöä, joiden omaisuus ylittää miljoona dollaria ja määrän odotetaan kasvavan nopeasti niin, että vuonna 2018 heitä on jo Ruplan merkki Kerroin muutama kirje sitten erään elektroniikkakaupan käyttöönsä ottamasta ruplan merkistä. Venäjän keskuspankki on julistanut kilpailun ruplan merkistä. Ehdotuksia on viisi. Minusta tuo näkemäni on niistä ylivoimaisesti paras. Sen ongelma on se, että siinä rupla on venäläinen r eli meidän p. Muissa ehdotuksissa oli R, mutta ne olivat muuten heikompia. Saa nähdä, mikä ehdotus voittaa. Ilmestyskirjan äärellä? Suomen pääkonsulaatissa on noin kerran kuukaudessa pääkonsulin aamukahvit, joihin kutsutaan Pietarissa asuvia ja työskenteleviä suomalaisia. Lokakuussa yksi alustajista oli Nokian entinen johtaja Anssi Vanjoki. Hän kertoi, että kenenkään ei tarvitse olla huolissaan yksityisyydestään, jos käyttää tietoverkkoja. Yksityisyys on mennyt jo aikaa sitten. Kun kuunteli häntä, tuli mieleen Ilmestyskirjan näyt lopun ajoista. Hän väitti, että kymmenen vuoden kuluttua entisissä Citymarketeissa on tennishalleja, koska kaikki tavarat ostetaan internetistä. Eihän kukaan halua seisoa kassajonossa. Vaikka hän nykyään on Lappeenrannan teknisen yliopiston Käytännön professori, ei hän kyllä tunne käytännön elämää kovin hyvin. Ensinnäkin hän puhui talossa, jossa tehdään toista miljoonaa viisumia venäläisille, joista suurin osa ei mene Suomeen katsomaan kauniita maisemia vaan ostoksille. Ja rajan jonot ovat hieman toista kuin kaupan kassajono! Meinasin kysyä häneltä, onko hän koskaan ollut naisen kanssa kaupassa. Venäjällä on jopa oma sana shoping, joka tarkoittaa kaupassa vaeltelua ei suinkaan aina ostamista. Lisäksi Suomesta puuttuu siirtolaistyövoima, joka kuljettaa ostokset halvalla perille. Eikä syrjäseuduille kukaan halua niitä viedä tai jos viedään, se maksaa liian paljon. Lisäksi esimerkiksi Lontoossa on alueita, joihin kaupat eivät suostu toimittamaan ostoksia: kaupan autot ryöstetään kuitenkin. Vielä kummallisemmaksi teksti kävi, kun hän puhui tietotekniikasta. Hän puhui mm. siitä, että meille kehittyy kaksi uutta aistia. Erikoisin väite oli, että me vanhat ihmiset emme tule tietotekniikan kanssa toimeen, mutta lapset ja nuoret tulevat. Eiköhän hänellä ole ketään tuttua, jolla on teini-ikäisiä lapsia? Parikin ystävääni valittaa, että heidän lapsensa roikkuisivat internetissä vaikka läpi yön, jos heitä ei estettäisi. Ilmeisesti Vanjoki tarkoitti sitä, että nuori sukupolvi osaa teknisesti paremmin hyödyntää tietoverkkoja ym. Mutta se ei tarkoita, että se olisi heille hyväksi! Kaksi esimerkkiä Englannista. Pari vuotta sitten oli uutinen, että kun aikaisemmin nuorten poikien yleisin terveysongelma oli katkennut käsi oli pudottu puusta, tapeltu, kaaduttu polkupyörällä jne. nyt yleisin vaiva oli niveltuppitulehdus hiirikädessä. Vanjoki varmaan vastaisi, että pitää kehittää uusi hiiri. Marraskuun 20. päivä oli Lontoon Metro-lehdessä uutinen: 10-vuotias seksiaddikti raiskasi 8-vuotiaan tytön. Pojan vanhemmat olivat antaneet pojan vapaasti tutkia internetin pornosivuja yhdeksänvuotiaasta lähtien. Kun hän oli alaikäinen, häntä ei voitu tuomita, vaan hänet lähetettiin kuntoutukseen kolmeksi vuodeksi.

7 Eivätkö nykyiset ja entiset Nokian-insinöörit todellakaan näe, mitä huonoja seurauksia internetillä on? Vai onko niin, että Mooses on Mooses ja bisnes on bisnes? Perustelevatko he työtään sillä, että he tekevät vain koneita, joita voi käyttää sekä hyvään että pahaan? Tuon esitelmän jälkeen olin entistä huolestuneempi tulevien sukupolvien kohtalosta. Enkä oikein ymmärtänyt Anssi Vanjoen titteliä Käytännön professori. Onneksi sali oli sen verran korkea, että jakaus ei mennyt sekaisin, kun puhuja liiteli jalat tukevasti irti maasta. Konserttikiertue meni hyvin Konsertit menivät hyvin, vaikka jouduimmekin vaihtamaan säestäjää viimeisenä päivänä. Sunnuntaiaamuna huomasimme, että Svetlanalla oli mukana yksi laulu pelkillä sanoilla, ilman nuotteja. Hän ja Jelizaveta Pantzenko, joka oli kiertueen alkupuolen säestäjä, osasivat nuotit ulkoa. Mutta Irina Vavilova, joka oli sunnuntaina säestäjänä, ei ollut koskaan edes kuullut tuota laulua. Onneksi oli mukana CD, jossa tuo laulu on. Irina kuunteli laulun yhden kerran ja säesti Svetlanaa konsertissa. Mieleeni tuli Kullervo Puumalan kertomukset Temppeliaukion kirkon kanttori Tapio Tiitun harjoittelusta. Ei ihme, että Irina vähän aikaa sitten sijoittui kolmanneksi Venäjän nuorten urkurien kilpailussa. Konsertteja seuraavana maanantaina sähköpostissani oli jo eräästä seurakunnasta kysymys: Koska tulette seuraavan kerran? Seuraava kiertue on pääsiäisen aikaan ja olemme Lahden seudulla tarkoitus on olla kutsumassa ihmisiä ensi kesän Evankeliumijuhlaan Lahdessa. Joulupakettikeräys Tänäkin vuonna järjestämme keräyksen joulupakettien saamiseksi Inkerin kirkon seurakuntiin. Keräys alkoi aikanaan Viipurista Aimo ja Raili Kymäläisen ideoimana. Aluksi paketit tehtiin Suomessa, mutta nyt rajan yli kulkee vain raha ja paketit tehdään Venäjällä. Uudenvuoden jälkeen käymme katsomassa, miksi jotkut seurakuntalaiset eivät ole käyneet hakemassa pakettiaan. Joskus vanhus on kuollut, mutta pappia ei oltu kutsuttu siunaamaan tai kerrottu seurakuntaan asiasta. Joskus paljastuu, että vanhus on niin huonossa kunnossa, että ei enää pääse kirkolle. Niin saan uuden kyläkäyntipaikan. Näin seurakunnan jäsenistö käydään kerran vuodessa läpi. Jos haluat antaa lahjasi tähän tarkoitukseen, käytä tiliä: IBAN: FI viite Keräyslupa 2020/2010/3611 Poliisihallitus on myöntänyt keräysluvan 2020/2012/361 Suomen Luterilaiselle Evankeliumiyhdistykselle kerätä varoja koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla. Käytä viitettä, se takaa, että raha menee oikeaan kohteeseen, lisäksi se vähentää työtä ja kuluja Sleyn Keskustoimistolla. Huumori on välttämätöntä Kolmentuhannen vuoden kuluttua arkeologissa kaivauksissa löydetään solarium. Tutkijat päättelevät, että meidän aikanamme paistettiin ihmisiä. Tällä hetkellä ei ole erityisiä toiveita. Tavaraa kaivataan

8 Venäläisiä erikoisuuksia Venäjällä on kova kapitalismi. Se näkyy mm. paikallisradioiden mainoksissa. Kerran ohjelmassa haastateltiin kuuluisaa laulajaa ja häneltä kysyttiin, mitä hän katsoo televisiosta. Vastauksen jälkeen juontaja alkoi mainostaa paikallista satelliittitelevisioyhtiötä tyyliin: Jos haluat katsoa hyvää ohjelmaa, osta Tuo yhtiö sponsoroi tuota lähetystä. Ainakin aikaisemmin Suomessa oli kiellettyä olla mukana mainoksissa, jos oli esimerkiksi uutistenlukijana televisiossa tai radiossa. Haluttiin pitää toimitetut ohjelmat ja mainokset erillään. Venäjällä on välillä vaikea tietää, onko kyse ohjelmasta vain mainoksesta. Pieni opetuksen sana Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan, mutta Jumala kyllä meidät tuntee; ja minä toivon, että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette. Emme nyt taas suosittele itseämme teille, vaan tahdomme antaa teille aihetta kerskata meistä, että teillä olisi mitä vastata niille, jotka kerskaavat siitä, mikä silmään näkyy, eikä siitä, mikä sydämessä on. Sillä jos me olemme olleet suunniltamme, niin olemme olleet Jumalan tähden; jos taas maltamme mielemme, teemme sen teidän tähtenne. Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (2 Kor 5:11-21, KR-1938) Otin tällä kertaa Raamatun tekstin edellisen Kirkkoraamatun mukaan, koska KR-1992 kääntää jakeessa 11 me koetamme saavuttaa ihmisten luottamuksen, joka minusta on huono käännös: ei kyse ole siitä, että Paavali haluaisi saada uusia ystäviä, vaan siitä, että Paavali haluaa saada kuulijansa uskomaan Jeesukseen. Kohta tuli mieleeni, kun olin saarnaamassa Lappeenrannassa, Armonkalliolla, valvomisen sunnuntaina. Olemme sopineet, että otan vastuun Vuoksenniskan rukoushuoneen ja Lappeenrannan Armonkallion jumalanpalveluksista, koska Pekka Jauhiainen ja Manu Ryösö ovat Inkerin kirkon pappeja eikä heillä ole pappisoikeuksia Suomen kirkossa. Niinpä käyn saarnaamassa silloin tällöin molemmissa paikoissa. Joskus saarnaaja ei ole tyytyväinen lopputulokseen. Tuntuu, että ei osannut sanoa, mitä halusi. Huomaan, että saarnani eivät yleensä ole lähelläkään sitä, mitä paperilla on, vaan muuttuvat vielä saarnatuolissa melkoisesti. Toivottavasti parempaan suuntaan. Lappeenrannassa jäi tuntu, että ei mennyt hyvin. Mutta jumalanpalveluksen jälkeen yksi kuulijoista tuli ihan kädestä pitäen kiittämään hyvästä saarnasta. Nuorena pappina oli samanlainen tapaus: olin jo edesmenneen piirisihteeri Aulis Anttilan kanssa jollain Vetelin kylällä. Tuntui, että nyt ei saanut mitään sanotuksi. Mutta tilaisuuden lopuksi useampi ihminen tuli kiittämään. Nyt olen jo kokeneempi, enkä murehdi kovasti, millaisen vastaanoton puhe sai. Voi olla, että vain yksi kuulija sai siitä jotain, mutta se oli juuri se, mitä nyt tarvittiin. Emme me useinkaan näe Pyhän Hengen työtä. Jakeeseen 16 liittyy kysymys: Näkikö Paavali Jeesuksen jo hänen julkisen toimintansa aikana? Jos näki, ei hän ainakaan lähtenyt Jeesusta seuraamaan. Ei Jeesuskaan saanut kaikkia vakuutetuksi. Eikä Paavalikaan. Rukousaiheita: - Turvallisuus liikenteessä. Talven liukkaat ovat tulossa. - Auton pysyminen kunnossa - Kirkkojen pysymistä Jumalan ilmoituksen perustuksella niin Suomessa kuin Venäjällä - Jouluaika: että uudet ihmiset tulisivat kirkkoon vaikka vain uteliaisuudesta