Zumba! Elämää ilman sähköä. Katastrofeja ei tullutkaan

Transkriptio

1 S Ä H K Ö Y H T I Ö S I A S I A K A S L E H T I Zumba! Elämää ilman sähköä Katastrofeja ei tullutkaan Esse Elektro-Kraftin, Herrforsin, Pietarsaaren Energialaitoksen, Kruunupyyn Sähkölaitoksen, Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen ja Vetelin Sähkölaitoksen asiakkaille.

2 Kolme kysymystä Sisältö Uusi alku Mistä sähkökäyttöisestä tavarasta pitäisit kiinni viimeiseen saakka? n Tuula Teeri on Aaltoyliopiston rehtori. Hän varttui Espoossa, mutta on ajoittain asunut Belgiassa, USA:ssa ja viimeksi Ruotsissa, jossa hän oli Kungliga Tekniska Högskolanin vararehtori. Tuula Teeri väitteli molekyyligenetiikasta Helsingin yliopistossa ja on tutkinut mm. entsyymien avulla tuotettuja, ohuita puupohjaisia materiaaleja. Janne Lehtinen 1. Media kuvaa maailmaa usein katastrofin termein. Miten maailma oikeastaan makaa? Olen pohjimmiltani optimisti enkä usko, että kuljemme kohti tuhoa. Olemme pystyneet käsittelemään uhkakuvia aiemmin ja pystymme siihen nytkin. Todella suuria, mahdollisesti uhkaavia onnettomuuksia olisivat esimerkiksi uusi jääkausi tai suuren meteoriitin iskeytyminen maapallolle. Suomessa ajattelemme, että elämä on vakaata ja turvallista. Esimerkiksi Aasiassa ihmiset ovat paljon fatalistisempia eivät pidä mitään itsestäänselvänä ja elävät enemmän nykyhetkessä. Tulevia tapahtumia ei voi tietää, ei siis kannata murehtia liikoja. Tietenkin meidän on kannettava vastuu teoistamme tässä ja nyt, mutta katastrofi-tunnelmien lietsominen ei hyödytä mitään. 2. Miten Aalto-yliopisto voi auttaa parantamaan maailmaa? Kouluttamalla kypsiä ja kykeneviä opiskelijoita kantamaan vastuuta ja olemaan pelkäämättä vaikeita asioita. Energiaa säästävät ratkaisut ja kestävä kehitys ovat itsestään selviä tavoitteita. Meidän on myös kyettävä rekrytoimaan huippuluokan tutkijoita ja opettajia. Uskon, että tieteellinen huippuosaaminen tuo vastauksen moniin haasteisiin. Jos Suomi esimerkiksi lisää ydinvoimantuotantoaan, mikä on meidän osuutemme kehityksessä? Voimmeko kehittää puhtaampaa ydinvoimaa ja pystymmekö löytämään hyviä ratkaisuja jätteen osalta? 3. Mitä elämänlaatu sinulle merkitsee? Elän niin kuin opetan ja toimin eettisesti. Elämänlaatuun liittyy myös yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Niissä olemme edelleen tottumattomia kansainvälisissä ympäristöissä ja erilaisten ihmisten parissa. Omalta osaltani luonnonläheisyys on myös elämänlaatua ja kun voi todella kokea, että on aikaa itse haluamilleni asioille. Joskus voi tuntua siltä, että vain juoksen ympäriinsä eikä minulla ole aikaa itselleni ja syvimmille ajatuksille ja kiinnostuksen kohteille. Elämää ilman sähköverkkoa 4 Maailma on parempi kuin luuletkaan 10 Ympäristöaktivistit tutkinnassa 16 Zumba-kärpäsen puremana 20 Sähkö katosi mitä teet? 24 Biopolttoainetta Kanteleen Voimalle 29 Amazonin sademetsän sydämessä 30 Karolina Isaksson OMAA SÄHKÖÄ. Peter ja Kerstin Gref asuvat vakituisesti kesämökillä ilman yhteiskunnan sähkötai vesihuoltoa. Katternö Vastaava julkaisija Stefan Storholm, Isokatu 8, Pietarsaari, puh. (06) , faksi (06) , stefan.storholm@katterno.fi, Osoitteenmuutokset Siv Granqvist, puh. (06) , siv.granqvist@katterno.fi Tuotanto Botnia Information, Isokatu 15, Pietarsaari, puh. (06) , Projektipäällikkö Petra Nylund Toimittajat Svenolof Karlsson/ Storkamp Media, Petra Nylund, Johan Svenlin, Sonja Smedlund Layout Glenn Nylund, Annika Lillkvist, Janne Nylund Kansikuva Johanna Forsman Paino Forsberg 2010 LISSABONIN HUIPPUKOKOUKSESSA maaliskuussa 2000 EU-päämiehet sopivat unionin uusista strategisista tavoitteista ja julistivat EU:sta maailman kilpailukykyisimmän talousalueen vuoteen 2010 mennessä. Myöhemmin Lissabonin strategiaa on täsmennetty ja täydennetty muilla, esimerkiksi kestävän kehityksen strategialla. Maaliskuun 2008 huippukokouksessa julistettiin EU:n ottavan johtavan roolin myös kansainvälisessä ilmastotyössä. Tavoitteena oli varmistaa maailmanlaajuinen sopimus YK:n ilmastokokouksessa Kööpenhaminassa joulukuussa Nyt tiedämme, että Lissabonin strategia epäonnistui, ja että Kööpenhaminan ilmastokokous päättyi fiaskoon. Matkan varrella on kuitenkin ehditty päättää monista Suomen talouteen merkittävästi vaikuttavista toimista. Suomi on mm. sitoutunut lisäämään uusiutuvan energian osuuden 38 %:iin vuoteen 2020 mennessä, kun Eurooppa on kokonaisuutena asettanut tavoitteen 20 %:iin. Jymylääkkeeksi on otettu käyttöön päästöoikeusjärjestelmä. Se merkitsee Suomen osalta ylimääräistä, noin 1,5 miljardin euron verotusta vuodessa, ja summan voi ennustaa vielä kasvavan. Suomen teollisuuden kilpailijat Kiinassa ja Intiassa eivät maksa mitään. MITEN VOIMME JATKAA tästä? Ehkäpä saamme vastauksen ilmastoasiantuntijoiden ryhmältä, joka hiljattain julkaisi manifestin The Hartwell Paper: A new direction for climate policy after the crash of Julkaisijat eivät ole mitä tahansa ilmastoeksperttejä vaan merkittäviä nimiä kuten professorit Atte Korhola (Helsingin yliopisto), Mike Hulme (University of East Anglia) ja Roger Pielke Junior (University of Colorado), jotka ovat kaikki olleet edustettuina IPCC:n työssä. Nyt he käytännössä sahaavat IPCC:n juuriaan myöten poikki. Climategate-skandaalissa paljastuneet tutkijat ovat rikkoneet tieteen sääntöjä vastaan. Ilmastoasioiden parissa työskentelevien laitosten legitimiteetti ei enää ole taattu. Ryhmän mukaan on väärin luulla, että ilmastonmuutoksia voitaisiin hallita poliittisilla jättipaketeilla kuten Kööpenhaminassa yritettiin. Lisäksi ryhmä suhtautuu epäillen hiilidioksidiin keskittymiseen, jota he pitävät vain yhtenä monista tekijöistä ja poliittisten agendojen kyllästämänä. Hartwell-ryhmä haluaa uuden alun ja kolme ensisijaista tavoitetta: Ihmisten perustarpeet, erityisesti energiantarve, on ratkaistava asianmukaisesti, myös niiden 1,5 miljardin ihmisen osalta, joilta vielä sähkö puuttuu. Jotta se onnistuisi, energiakustannuksia on saatava huomattavasti alemmiksi. Kehitys ei saa heikentää maapallon tärkeitä toimintoja, ja kyse on paljon muustakin kuin hiilidioksidipitoisuuksista. Ryhmä viittaa mm. fossiilisista polttoaineista syntyvään haitalliseen nokeen. Yhteiskuntamme on varustettava kestämään ilmastonmuutoksista seuraavia riskejä, mistä ne sitten johtuvatkaan. Ryhmä korostaa, että energia- ja ilmastopolitiikka ovat eri asioita. Energiapolitiikan on keskityttävä tuottamaan luotettavaa energiaa kestävästi ja alemmin kustannuksin. EU:N TAVOITE kilpailukyvyn vahvistamiseksi ansaitsee kiitosta. Kukaan ei tarkoita, etteikö tavoitteiden tulisi olla korkealla ympäristöasioissa. Mutta miten varman diagnoosin pohjalta poliitikot työskentelevät? Mistä tiedämme, että aiottu lääke tehoaa toivotusti? Mitä tiedämme sen haittavaikutuksista? Korvautuuko Suomen puhdas teollisuus EU:n ulkopuolisella likaisella teollisuudella? Hartwell-ryhmä kuuluttaa energia- ja ilmastopolitiikkaan uutta alkua. Kuten manifestissa sanotaan: Kunnon kriisiä ei kannata tuhlata. Katternön horisontista voi helposti päätyä samaan. stefan storholm Toimitusjohtaja, Katternö Oy n Simon Holmstedt: Hmmm, ehkäpä kiertovesi pumpusta. Taloni on puu lämmitteinen, ja sähkökäyttöinen kiertovesi pumppu kierrättää lämpimän veden taloni lämmitys järjestelmässä. n Nguyen Thi Hang: Hellasta ja uunista. tv:stä, radiosta, stereoista ja tietokoneesta voi luopua, mutta ruokaa pitää aina laittaa. Monet koneet kuluttavat sähköä silloinkin, kun itse ei ole kotona. Minä suljen tarkasti kaikki, kun lähden ulos. n Margareta Stens: Hellasta. Pitäähän sitä syödä. Teen hellalla kaikenlaiset ruoat lasagnesta pihveihin. Nyt kesällä tosin grillaan usein, mutta kyllä grillikaudellakin tarvitaan hellaa. n Erik Höglund: Olipa vaikea kysymys. Jos saa valita vaan yhden tavaran kyllä se taitaa olla tv. Haluan ehdottomasti nähdä uutiset ja urheilun joka päivä, ja olisi vaikea selvitä ilman tv:tä. 2 katternö katternö 3

3 Karolina Isaksson AKUSTISTA JA LANGATONTA. Peter ottaa haitarinsa esiin muutaman kerran viikossa ja soittaa suomalaisia ja ruotsalaisia kappaleita. Juhannuksen aikoihin hän yleensä lähtee Ikaalisten harmonikka festivaaleille. Useimmat meistä käyttävät sähköä kotona kymmeniä kertoja päivässä sen kummemmin sitä ajattelematta. Peterin ja Kerstinin pitää päivittäin tasapainottaa sähkönkulutuksensa sen mukaan, mitä pihan aurinkopaneelit ja tuulimylly tuottavat. Energia omissa käsissä 4 katternö katternö 5

4 Elämäntyylimme on aika niukka, mutta emme jää kaipaamaan mitään. Karolina Isaksson Karolina Isaksson LÄMPÖÄ PUISTA. Öljykamiina pitää yllä talon peruslämpöä talvisin, ja avotakka tuo lämpöä ja kodikkuutta. Kevätaurinko paistaa ja linnut livertävät Peter ja Kerstin Grefin pihamaalla Pedersören Karbyn metsässä. Lähimpään sähkötolppaan on matkaa kilometrikaupalla, mutta kuistin akkulaatikon vaimea ujellus ilmoittaa, että aurinkopaneelit tuottavat enemmän energiaa kuin täydet autonakut pystyvät vastaanottamaan. Kesällä saamme tarvitsemamme sähkön auringosta ja tuulesta, mutta talvella meidän täytyy turvautua dieselgeneraattoriin, Peter kertoo. Hän on rakennellut talon omaa sähköjärjestelmää asteittain. Peter kärsii tinnituksesta työskenneltyään vuosikaudet laivojen konehuoneissa, ja kaupungin liikenteen melu kävi hänelle sietämättömäksi. Peter ja Kerstin myivät Pietarsaaren talonsa ja muuttivat talviasuttavalle kesämökilleen, jossa he ovat sopeutuneet arkeensa ilman sähkö- ja vesijohtoja. Olemme asuneet täällä nyt neljä vuotta ja karsineet kaiken tarpeettoman. Elämäntyylimme on aika niukka, mutta emme jää kaipaamaan mitään, Kerstin sanoo. PETER ON ITSE rakentanut talon sähköjärjestelmän asteittain ja tuntee sen kuin omat taskunsa. Viime vuonna hän asensi servomoottorin, joka kääntää aurinkopaneeleja muutaman asteen aina varttitunnin välein, jolloin ne voivat imeä mahdollisimman paljon energiaa auringonsäteistä. Järjestelmä hoitaa melkeinpä itse itsensä. Keltaisen valon vilkkuessa jännite on pudonnut liian matalaksi, ja silloin pitää käynnistää generaattori. Useimmiten vaistoan itsekin, milloin on aika kurkistaa lamppua. Nyt kolmen aurinkopaneelin ja tuulimyllyn järjestelmässä Kerstinin ei enää tarvitse sammuttaa lukulamppua kesken kirjan. Ennen Peter huusi ulkoa, että minun piti lopettaa lukeminen, koska vastus oli liian alhainen. Nykyään saan lukea rauhassa, Kerstin sanoo. Hän otti kristallikruunut muutossa mukaan ja ripusti ne uuteen kotiin varustettuna 10 watin halogeenilampuilla. Minä haluan korkeat huoneet, isot ikkunat ja paljon valoa, hän selittää. Muut mukavuudet, esimerkiksi pesukone, tiskikone ja uuni vievät liian paljon sähköä eivätkä mahdu Grefien vihreään sähköjärjestelmään. Kerstin pesee vaatteet aika lähellä asuvan siskonsa luona. GREFIT KORVAAVAT aurinko- ja tuulienergian puutteen talviaikana dieselgeneraattorilla, joka lataa akut täyteen. Generaattorin käydessä Kerstin imuroi ja silittää vaatteet. Peter laittaa kännykät, partakoneen, hammasharjan ja porakoneen lataukseen ja katsoo joskus televisiota. Tarkistamme aina lehdestä etukäteen tvohjelmat ja katsomme vain mielenkiintoisilta vaikuttavat. Television ääressä löhöämisen sijaan luemme kirjoja, Peter kertoo. Useimmat ovat kai samaa mieltä, että mennyt talvi oli kylmä, lunta oli paljon ja pakkasta monta viikkoa. Grefin pariskunta ei valita, heillä oli ihanan lämmintä sisällä öljykamiinan ja avotakan ansiosta. Työläintä oli, kun menin tapaamaan äitiäni vanhainkotiin kaksi tai kolme kertaa viikossa ja jouduin kahlaamaan lumessa ja pakkasessa runsaan tunnin aamuvarhaisella päästäkseni bussipysäkille, Kerstin muistelee. Auton käynnistäminen 20 asteen pakkasessa ei ollut varteenotettava vaihtoehto, koska generaattorin dieselöljy täytyy ottaa lämpimään pari tuntia ennen, ja vasta sitten moottorilämmittimen voi liittää generaattoriin. Viime talven pakkasviikkoina dieselgeneraattori oli käynnissä runsaan tunnin päivässä ja kulutti koko talven aikana 25 litraa dieselöljyä. Öljykamiina ja avotakka pitivät talon lämpimänä ja kuluttivat 400 litraa polttoöljyä ja 4 m 3 puuta. Lisäksi jääkaappiin ja keittolevyihin kului kolme kaasupulloa. Yksi kaasupullo on aina oltava varalla, sillä muuten takuuvarmasti kaasu loppuu sunnuntaiaamuna ennen kahvinkeittoa, Peter toteaa. johan svenlin KATTO KORKEALLA. Kerstin otti kristallikruunut mukaan muuttaessaan kaupungista. Karolina Isaksson Karolina Isaksson JÄÄKAAPPI JA PAKASTIN. Kesävuosipuoliskona Grefin pariskunta on sähkön suhteen omavarainen kolmen aurinkopaneelin ja tuulimyllyn ansiosta. SÄHKÖÄ VARASTOSSA. Energian varastointikeskus on yhteenkytketty kokonaisuus, joka sisältää autonakkuja ja muita akkuja. Vihreät sauvat valvovat vastusta ja päästävät piipittäen ylijäämäenergian ulos, etteivät akut alkaisi kiehua. 6 katternö katternö 7

5 Energiatehokas talo -hanke Kylmää, kylmää, kylmää, lämmintä Hiljaa hyvä tulee KAIKKIEN TUNTEMA. Ulf Häggblom kiertää yhden piirin joka toinen kuukausi ja työskentelee välissä Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen linjalla. Pensalalaisten mittarit luettiin toukokuussa. V I R T A S E T Ulf lukee mittarit n Mitä yhteistä on joulupukilla ja Ulf Häggblomilla? Molemmat koputtavat ovelle kerran vuodessa, mutta siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Ulf tulee ihan muissa asioissa kuin joulupukki hän haluaa lukea Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen asiakkaiden sähkö- ja vesimittarit. Vuodessa niitä kertyy lähes 5000 sähkömittaria ja 3000 vesimittaria. Ulfin piirit sijaitsevat Gunilackista Sandåseniin, ja siellä hän on melkein yhtä tuttu kuin joulupukki. Minä tunnen kaikki, vaikka en muista nimiä. On mukava tavata ihmisiä, Ulf Häggblom sanoo. Useimmissa taloissa hänet otetaan lämpimästi vastaan ja vakiovitsejä on monia. Jassoo, taasko olet täällä keräämässä rahaa voimalaitokselle, asiakkaat tapaavat sanoa, Ulf naurahtaa. Jotkut avaavat oven vähän äkäisinä. Joskus minä ihmisten mielestä häiritsen heitä ja he ovat happamia tullessani, mutta kun selitän Mats Sandström miksi käynti on välttämätön, he yleensä leppyvät. Hän kiertää joka toinen kuukausi jonkin Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen kuudesta piiristä ja joka toinen kuukausi työskentelee linjalla, jossa hän aloitti jo v Kotikäynnit tietävät Ulfille paljon ilta- ja viikonlopputöitä. Silloinhan useimmat ovat kotona. Käyn yleensä kaksi kertaa ja jos kukaan ei ole kotona toisellakaan kertaa, laitan heille lapun, johon he voivat itse täyttää mittarilukeman ja lähettää lapun meille. Manuaalinen mittarinluku jää muutaman vuoden kuluttua käytöstä, mutta Ulf ottaa etäluvun rauhallisesti. Laki määrää tämän muutoksen eikä siitä kannata valittaa. Minä kai siirryn linjalle kokoaikaisesti sitten, kun mittareita ei enää tarvitse lukea. PRODUCED BY AN AUTODESK EDUCATIONAL PRODUCT Fasad mot Söder, Kogränd n Haaveiletko energiapihistä talosta, mutta koet sen liian kalliiksi ja hankalaksi? Silloin saat ehkä apua Optima oppilaitoksen ja Katternön yhteishankkeesta, jossa aiotaan rakentaa tavalliselle perheelle mahdollinen energiatehokas talo. Suunnittelu alkoi viime talvena, ja Optiman rakennuslinja aloittaa perustusten teon elokuussa. Energiatehokkuus leimaa talon joka vaihetta optimaalisesta eristyksestä ja sisäilman ja jäteveden lämmön talteenotosta kaikkiin yksityis- PRODUCED BY AN AUTODESK EDUCATIONAL PRODUCT kohtiin saakka. Talo rakennetaan Pietarsaaren Oinaansaareen ja hanke kestää arviolta kaksi vuotta. Katternön tulevat numerot kertovat energiatehokkaasta talosta enemmän. Fasad mot Söder PRODUCED BY AN AUTODESK EDUCATIONAL PRODUCT Ristivuorella tuulee n Tuuliolot ovat täsmälleen odotetun hyvät Merijärven Ristivuorella, jossa Herrfors on tehnyt tuulimittauksia mahdollista pienehköä tuulivoimapuistoa varten. Merijärvi sijaitsee noin 20 kilometriä Alavieskasta pohjoiseen, ja mittauspaikka on korkea metsäinen rinne valtakunnan kantaverkon läheisyydessä. Rakentamisesta ei ole vielä päätetty, mutta valmistelut ovat käynnissä lupaprosessien ja hankintojen muodossa. Uudenkaarlepyyn Monäsissä tehtävät merenläheiset mittaukset jatkuvat suunnitellusti vuoden loppuun. Sinnekin voitaisiin rakentaa pienehkö 3 5 myllyn puisto, mikäli edellytykset ovat oikeanlaiset. RIITTÄVÄSTI? Ristivuorella tuulta riittää voimalapuistoon ja vuoden lopulla tiedetään, onko tilanne sama myös Monäsissä. Olle Domars Mats Sandström PRODUCED BY AN AUTODESK EDUCATIONAL PRODUCT n Vuosi 2010 käynnistyi Suomessa kolmella kylmällä kuukaudella, joita seurasi yksi puolilämmin. Sää oli samantyyppinen suuressa osassa Eurooppaa, jossa koettiin enemmän pakkasia, lunta ja jäätä kuin pitkiin aikoihin. Kuten näistä lämpötilakartoista näkyy, sääolot vaihtelivat kuitenkin maapallon pohjoisosassa. Suuressa osassa pohjoisnapa-aluetta talvi oli suhteellisen lämmin. Suuressa osassa Siperiaa oli pitkiä, epätavallisen kylmiä kausia. Mittaukset osoittavat, että lokakuu 2009 maaliskuu 2010 oli lumisin pohjoisella pallonpuoliskolla milloinkaan mitattu kausi (39,7 milj. km 2 lunta Rutgers University Global Snow Labin mukaan; mittaukset aloitettiin v. 1967). Beringinmerellä oli neljä kylmää kuukautta peräkkäin, minkä vuoksi jääkenttä kasvoi alueella epätavallisen laajalle. Samalla El Niño eli siis ajoittainen merivirtaus Ecuadorin ja Perun rannikon edustalla, joka nostaa voimakkaasti sekä meriveden lämpötilaa alueella että myös merkittävästi maapallon keskilämpötilaa, on talven aikana huipentunut. Tällä kertaa keskilämpötila saavutti huippunsa maaliskuussa ja alkoi taas laskea huhtikuussa. Ko. kaudella aurinkosykli 24 alkoi päästä vauhtiin, lähes kaksi vuotta myöhässä, mutta näyttää tätä kirjoitettaessa toukokuun puolivälissä taas pysähtyneen. Pallojen värit osoittavat kuukauden lämpötilapoikkeaman vuosien keskiarvosta. Lämpötilatiedot ovat peräisin NASA:lta, pallokuvat on laatinut fyysisen maantieteen professori Ole Humlum. Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Minimi ei maksimi n Katternö-lehden edelliseen numeroon pujahti virhe Carl Gustav Källmanin haastatteluun sivuilla Källmanin toteama oli sekä kuvatekstissä että haastattelussa kääntynyt päinvastaiseksi. Hän toteaa, että elämme nyt epätavallisen pitkää auringonpilkkuminimiä, ei -maksimia, kuten lehdessä luki. n Bensiinikäyttöiset ruohonleikkurit ovat puutarhan ympäristöroistoja. Ne saastuttavat ääniympäristöä moottorin säksätyksellään ja niiden pakokaasut peittävät alleen tuoreen vastaleikatun ruohon tuoksun. Lisäksi jonkun pitää jaksaa kulkea ruohonleikkurin perässä nurmikolla symmetrisin linjoin. Syitä bensiinikäyttöisten ruohonleikkureiden haitoista on monia, ja ladattavat sähkökäyttöiset robottiruohonleikkurit ovat kin sen vuoksi voittamassa alaa myös meidän seudullamme. Ne ovat yhä suositumpia, me olemme myyneet jo satoja. Suurin etu on siinä, että nurmikko on aina vastaleikattu säästä riippumatta ja vaivaa näkemättä, sanoo Hasse Dahlbacka pietarsaarelaisesta Erikssons Metsä & Puutarhasta. Robottiruohonleikkurilla on oma latausasemansa, johon se hakeutuu automaattisesti akkutehon VIISAS ENERGIA laskettua alle puoleen. Ladattuaan akkunsa se jatkaa leikkaamista hipihiljaa, niin yöllä kuin päivälläkin. Virrankulutus on alhainen, Husqvarna-valmistajan mukaan käyttökustannukset ovat euroa vuodessa nurmikon koosta riippuen. Olemme myyneet eniten m 2 :n tontille sopivaa mallia. Se maksaa noin euroa. Malleja riittää aina m 2 :n nurmikoille, Hasse Dahlbäck sanoo. Karolina Isaksson NUKKUESSASI. Ladattava ruohonleikkuri pitää nurmikot siisteinä ja voi työskennellä vuorokauden ympäri naapureita häiritsemättä. 8 katternö katternö 9

6 Maailma on parempi kuin luulemme Huolestumisella saa statusta. Asiantuntijat yrittävät tv-sohvilla lyödä laudalta toinen toisensa kuvatessaan ihmiskunnan surkeaa tilaa. Mutta totuus on, että maailma on nykyään parempi lähes joka asiassa. 10 katternö katternö 11

7 Mikael Nybacka Kohti yhä parempaa Totuus maailmasta herättää toivoa Maailma on parempi kuin luulemme. Sodat ja väkivalta vähenevät, nälänhätä laantuu, hengen vaarallisia sairauksia osataan hoitaa yhä paremmin, kansan terveys ja lukutaito kohevat lähes kaikkialla, köyhät vaurastuvat eikä ympäristö heikkene vaan paranee. Nämä väittämät on helppo varmistaa: sen kun vain lukee maa pallon tilasta julkaistavia tilastoja. Lähes kaikki on jääneet toteutumatta. Monet olivat vain kuvitelmia. Joitain saatiin vältettyä ihmisen viisauden ansiosta. Näin sanoo Anders Bolling, joka on ruotsalaisen Dagens Nyheter -sanomalehden toimittaja. Hän kyllästyi toimittajien synkkyyteen niin perusteellisesti, että kirjoitti aiheesta kirjan Apokalypsens gosiga mörker (Albert Bonniers förlag, 2009). Jos vain viitsii käyttää aikaa, maailmantilanteen pessimistiset analyysit on helppo puhkoa yksi toisensa jälkeen. Kuitenkin tuomiopäivän hinku tuntuu säilyvän meissä kuin kutina iholla, hän sanoo. Hän käy kirjassaan läpi median esittämiä uhkia: ydinsota, väkivallan kasvu, väestöräjähdys, joukkonälänhätä, ilmansaasteet, raskasmetallit, otsoniaukko, jätevuoret, merten ja metsien kuolema, aavikoituminen, lajien sukupuutto, sademetsien hakkuut, pandemiat ja ilmastouhka. Lähes kaikki ovat jääneet toteutumatta. Monet olivat vain kuvitelmia. Joitain saatiin vältettyä ihmisen viisauden ansiosta. Anders Bolling pitää valppautta sekä kestävän kehityksen että hyvien ympäristöratkaisujen puolesta työskentelyä itsestään selvänä. Mutta asioiden mittasuhteet ovat meiltä hukassa ja jäämme synkistelijöiden maailmankuvan vangeiksi. Huolestumisella saa statusta. Maltillista suhtautumista pidetään vastuuttomana. Vaaroista varoittavia ei silti yleensä vaadita esittämään todisteita. Aivomme ovat marinoitu älykköjen kriisikertomuksissa, Anders Bolling kirjoittaa. kaikki nämä huolestuneet kuvaukset maailman tilanteesta, joita meille vyöryttävät uutisia kärkkyvät toimittajat, tunnustusta kaipaavat kirjailijat, valtaa janoavat poliitikot, etujärjestöjen ketut, apurahoja kärkkyvät tutkijat ja muut mielipideautomaatit, jotka tunnustelevat tuulia sormi pystyssä, kaikki nämä yrittävät lyödä laudalta toinen toisensa näkemykset ihmiskunnan surkeasta tilasta. Median logiikka Miksi näin? Anders Bolling näkee vastauksen median logiikassa. Asia ei ole uutisen arvoinen, jos se ei sisällä ristiriitaa tai dramatiikkaa. Journalistinen näytelmä vaatii vastakkainasettelua ja ongelmia ja mustavalkoisen maailmankuvan. Äärimmäiset ja äkilliset tapahtumat ohittavat aina normaalit ja hitaat. Uhkaava voittaa rauhallisen. Taustalla ei ole pahansuopaa suunnitelmaa hyvien uutisten pimittämiseksi kansalta. Kyseessä on työskentelytapa, hän sanoo. Toimittajakoulutuksessa opiskelijoihin ohjelmoidaan velvollisuus paljastaa vallanpitäjät. He oppivat hakemaan negatiivisia asioita. He harjoittelevat kirjoittamaan uhkaavista vaaroista ja varoittamaan hirveyksistä, jotka ovat vaarassa tapahtua. Se synnyttää tunteen, että hirveys on jo täällä keskuudessamme. Mutta emme tiedä artikkeleiden kirjoitushetkellä, miten tarina Syöpien määrä maailmassa kasvaa Kaksinkertainen määrä sairastuu tilanne heikoin köyhissä maissa Nykyiseen verrattuna kaksinkertainen määrä kuolee syöpään v Hälytieto tulee kansainväliseltä syöpäinstituutti IARC:lta. 70 % uusista syövistä ilmenee maailman köyhissä maissa. Näin Dagens Nyheter esitteli uutisen tässä yhtenä vuonna. Mutta mitä jutun taustalla on? Anders Bolling: No, syöpien lisääntyminen on seurausta köyhien maiden vaurastumisesta. Syöpä ilmenee yleensä suhteellisen myöhäisellä iällä, joten mitä korkeammaksi keskimääräinen elinikä maassa nousee, sitä enemmän syopätapauksia siellä esiintyy. Lisäksi yhä useampien aiemmin köyhien elintaso nousee, ja he alkavat liikkua vähemmän ja syödä epäterveellisemmin. Sen sijaan, että he kuolisivat aliravitsemukseen tai tulehduksiin nuorempina, he kuolevat hyvinvointisairauksiin vanhempina. Vanhukset kuolevat syöpään, sen sijaan että kuolisivat nuorina muista syistä. päättyy, ja silti vain poikkeustapauksissa uhkakuvien kehittymistä seurataan jatkoartikkeleissa, Anders Bolling sanoo. Olen itsekin ollut jumissa tällaiseen tunnelinäköön ja kärjistänyt asioita tyhmyyteen saakka. Yhteen aikaan minut tunnettiin lööppien tehtailusta jopa niin, että muiden piti hillitä minua. Meillä ei kumma kyllä ole sanaa, joka kuvaisi odottamatonta käännettä parempaan. Bolling viittaa kirjailija Christer Kihlmaniin, joka 1970-luvulla ehdotti tämän kielellisen aukon paikkaamista anastrofin käsitteellä. Anastrofeja on vaikka kuinka paljon, Anders Bolling sanoo: Penisilliinin keksiminen. Vihreä vallankumous. Kiinan talousihme. Katalyyttinen pakokaasujen puh- Mitä enemmän hyvinvointia, sitä vähemmän päästöjä ja sitä parempi ympäristö. Osaaminen tekniikka kehittyvät koko ajan. Kiinan ja Intian alkaessa rakentaa hyvinvointiaan sen ympäristökustannukset ovat merkittävästi vähäisemmät kuin meillä, Anders Bolling sanoo. 12 katternö katternö 13

8 Tiedämme maanosassamme kaikkein vähiten maapallon todellisesta tilasta distus ja lyijytön bensiini. Berliinin muurin murtuminen. Apartheidin luhistuminen. Matalampi kurjuuskynnys Mutta ongelmana ei ole pelkkä medialogiikka. Omassa maanosassamme kurjuuskynnys madaltuu jatkuvasti. Mitä ennen pidimme hyväksyttävänä, ei sitä enää ole. Ihmisillä on aina ollut tiettyjä oireita, mutta vasta nyt tiedämme, mikä heitä vaivaa ja voimme hoitaa heitä ja vips vaan, sitä kuvataan uutena epidemiana. Anders Bolling viittaa useasti Hans Roslingiin, joka on kansainvälisen terveyden professori Karoliinisessa instituutissa ja Lääkärit ilman rajoja -järjestön uranuurtajia. Rosling kuvaa tilastojen nojalla maailman väestönkasvua ei suinkaan katastrofina vaan todeksi käyneenä satuna. Mikael Nybacka Anders Bolling erään vallan asumuksen, ns. DN-pilvenpiirtäjän edustalla. Ruotsin suurin aamulehti Dagens Nyheter pitää itseään vakavasti otettavan journalismin linnakkeena. Muut kuvaavat DN:ää vouhotuksen ja hälyraporttien päämajana. Kun Roslingin isoäidin isoäiti syntyi v. 1830, Ruotsin hyvinvointi oli Sierra Leonen nykyisellä tasolla. Isoäidin äidin syntyessä v oltiin Mosambikin tasolla. Isoäidin syntyessä v Ruotsi oli ehtinyt nykyisen Ghanan tasolle. Roslingin äiti syntyi v Egyptin tasolle. Rosling itse syntyi v Meksikon tasolle, kun taas hänen tyttärensä syntyi v Chilen nykyiselle tasolle. Jokaisen uuden alueellisen tuotantobuu- min ympäristökustannukset ovat alemmat kuin kaikkien aiempien, Anders Bolling kirjoittaa. Vertaamme Pekingin nykypäivän saasteita meidän nykyisiin saasteisiimme, mikä on kiinalaisten kannalta erittäin epäreilua. Mutta itse asiassa kiinalaiset ovat todennäköisesti saavuttaneet ilmansaasteidensa huipun, ja se on paljon alempi kuin Tokiossa 1970-luvun alkupuolella, joka puolestaan oli vähäisempi kuin Lontoon painajaismaiset savusumut 1900-luvun vaihteessa. Olemme tietämättömiä On merkillistä, että tiedämme maanosassamme kaikkein vähiten maapallon todellisesta tilasta. Uskomme sen kautta linjan paljon pahemmaksi kuin mitä se on. Anders Bolling mainitsee YK:n kehitysjärjestö UNDP:n pohjoismaisen jaoston v toteuttaman tietotasomittauksen Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä Vietnamissa. Kysymykset liittyivät YK:n ns. vuosituhattavoitteisiin. Tutkimus osoitti, että vietnamilaisilla oli melko oikea kuva maailman tilasta, kun taas Pohjoismaiden kansat näyttivät elävän ikivanhassa henkisessä kuplassa. Luulimme esimerkiksi kehitysmaiden keskimääräisen eliniän paljon todellista alemmaksi. Todellisuudessa se on 65,2 vuotta, kun koko maailman vastaava luku on 67,3 vuotta. Aliarvioimme pahasti lukutaitoisten määrää kehitysmaissa. Oikea vastaus on 79 %, mutta Pohjoismaissa luulimme sitä huomattavasti matalammaksi. Suomi oli heikoin: meillä vain 4 % osasi sijoittaa kehitysmaiden lukutaidon oikein. Enää ei ole rikasta ja köyhää maailmaa, Anders Bolling sanoo. Ihmiskunta on yhä enemmän jakautunut 200 maahan, jotka sijoittuvat liukuvalle asteikolle hyvinvoinnin suhteen. Käsityksemme rikkaista ja köyhistä maista ovat syvään juurtuneita ja estävät meitä näkemästä maailmaa avoimin silmin. Tuomiopäivän sääntö Anders Bolling on työskennellyt Dagens Nyheterissä vuodesta Tätä nykyä hän on verkkotoimituksen yleistoimittaja ja hallitsee suunnatonta tietotulvaa. Yhä vieläkin hän saattaa kirjoittaa artikkeleita, joissa asiantuntijat varoittavat vaaroista. Mutta se tapahtuu aiempaa huomattavasti kriittisemmän arvioinnin jälkeen. Tuomiopäivänprofeettojen ensimmäinen sääntö on tehdä johtopäätöksiä nykytilanteen pohjalta, Bolling sanoo. He osoittavat jonkin trendin ja esittävät, että jos se jatkuu katkeamatta, jonkin ajan kuluttua seuraa katastrofi. Ilmastokysymys on esimerkki tästä. Nykypäivän koululaisille se on ahdituksen aiheuttajista ykkössijalla. Anders Bollingin käydessä koulua oppikirjat herättivät oppilaissa pelkoa ydinaseuhkaa, väestöräjähdystä ja joukkonälänhätää koskevilla jutuillaan. Nyt lapsia pitää lohduttaa, koska he luulevat maapallon lämpiävän rikki 20 vuodessa. Opettajien ammattijärjestö haluaa kouluttaa opettajia käsittelemään oppilaiden pelkoja ilmastomuutoksien suhteen. Hälyartikkeleiden kirjoittajien vakioväite on, että hyvät uutiset voivat jarruttaa kehitystä, koska monet voivat tulkita myönteisen viestin siten, että kaikki on kunnossa ja voimme jatkaa entiseen malliin. Väite on todella huono, Anders Bolling sanoo. Silloin hyväksytään toimintatavaksi tarkoitus pyhittää keinot. Se perustuu vääränlaiselle maailmankuvalle ja silloin resursseja käytetään vääriin asoihin. Hän kommentoi erästä yleisönosaston kirjoitusta omassa lehdessään. Kirjoituksen loppupäätelmänä oli, että meidän on laskettava elintasomme 1950-luvun tasolle pelastaaksemme maailman. Taas tämä väärä käsitys: hyvinvointi = ympäristön heikkeneminen. Kuvitelkaapa nykypäivän hyvinvoinnin merkkejä 1950-luvun tekniikalla. Kaksi autoa samassa taloudessa (kulutus 12 litraa/100 km, saastuttavat pakokaasut), 42 m 2 asumispinta-ala henkeä kohti ja sen mukaiset lämmitystarpeet (öljyja hiilikäyttöiset voimalat), kaksi tai kolme yksityiskirjettä henkeä ja päivää kohti jaettavana (ei s-postia), kaksinkertainen elintarviketuotanto siihen liittyvine jakeluineen, pakkaukset ja jätteenkäsittely (raskaat lasipullot savuttavissa kuorma-autoissa, kaatopaikat ilman valumasuojauksia, ei jätteenpolttoa, ei kierrätystä). Se olisi todellinen katastrofi. Eksistensiaalisia tekosyitä? Anders Bolling kysyy, onko katastrofeihin ja tuhoon tuijottamisella itse asiassa eksistentiaalinen syy: huolestuneisuutta tarvitaan, jotta meidän ei tarvitse kohdata perimmäisiä kysymyksiä. Ei nyt, ensin pitää ratkaista tuhat kriisiä! Huolestumisesta on tullut toinen luontomme. Olemme jopa huolestuneita siitä, että lakkaamme huolestumasta. Se on sitten filosofinen kysymys voivatko Logiikan puutetta Anders Bolling mainitsee esimerkkinä valtionomisteisen Vattenfallin, joka halusi korvata Saksassa vanhat hiilivoimalat uusilla ja sai korvilleen tiukkoja vastalauseita. On vastuutonta lisätä hiiliriippuvuutta, kun meidän täytyy leikata päästöjä, ympäristöaktivistit sanovat. Greenpeace ja ympäristöpuolue haluavat pysäyttää hiilivoiman uudisrakentamisen. Yhtiö vastaa, että koska saksalaiset ovat päättäneet luopua ydinvoimasta, he ovat riippuvaisia hiilestä vielä pitkään huolimatta panostuksista uusiutuvaan energiaan. Lisäksi yhtiö toteaa, että uudet voimalat ovat vanhoja niin paljon puhtaampia, että nettovaikutuksena päästöt vähenevät huomattavasti. Ympäristöväen reaktio tulee selkärangasta, kieltäydytään kuuntelemasta yritysjohtajahan ei voi olla uskottava, koska hänellä on aina raha mielessä. Mutta mitä yritysjohto siis sanoo? Väitteet väistämättömästä hiiliriippuvuudesta voivat ehkä tuntua liioitelluilta, mutta vaihtoehto eli antaa vanhojen voimaloiden jatkaa tupruttamista tuntuu kieltämättä todella huonolta. Ja mitä tulee rahaan: niin, millä sähköyhtiöllä on paremmat mahdollisuudet selvitä sinä päivänä, jolloin hiilidioksidivero on euroa tonnilta, mihin Vattenfallin johtaja sanoo varautuvansa, likaisten vai puhtaiden voimaloiden yhtiöllä? ihmiset subjektiivisesti aiempaa paremmin, Anders Bolling sanoo. Ehkä ihmiset olivat onnellisempia, vaikka elivät aikana, jolloin saattoivat kuolla yksinkertaisiin tulehduksiin tai joutua tappeluihin markkinoilla lähes päivittäin, tai kun heidän piti niiata johtajalle, tai kun naisille oli päivänselvää katkaista työuransa heti naimisiin mentyään? Onko Anders Bollingilla vastalääkettä? En usko, että pääsemme eroon median keskittymisestä negatiivisiin uutisiin ja katastrofeihin. Sen liikeideahan perustuu pitkälti journalistiseen näytelmään, jossa asiat ovat mustavalkoisia. Sitä vastoin meidän toimittajien pitäisi pystyä kertomaan selkeämmin omista työtavoistamme ja auttaa lukijoita näkemään totuttujen kaavojen läpi. Kriittiset lukijat, jotka ilmoittavat epäilyksistään toimitukselle, ovat aika tehokas menetelmä. svenolof karlsson 14 katternö katternö 15

9 Totuutta etsimässä Martti Backman haluaa myös aktivistit suurennuslasin alle Mikael Nybacka Martti Backman ei ole kaikkien suosiossa. Hänen työnään on paljastaa vilpit ja petokset. Ne voivat koskea kieroilevia yrityksiä, epärehellisiä poliitikkoja, huiputtavia tutkijoita ja harhaanjohtavia ympäristöihmisiä. Toimittajat päästävät ympäristöaktivistit usein helpolla, mutta aktivistien on kestettävä sama kriittinen tarkastelu kuin muidenkin ryhmien, Martti Backman sanoo. Martti Backman editointipöydän äärellä. Hän on paljastanut petoksia liki sadassa MOT-ohjelmassa. Luonnonfilosofi Pentti Linkola sai hänet tajuamaan, että ympäristöväen sanomisia on tutkittava kriittisesti. Martti Backman on raskaan sarjan tekijä journalistimaailmassa. Hän oli Iltalehden päätoimittaja 1980-luvulla, Suomen Kuvalehden 1990-luvulla. Siinä välissä hän työskenteli mm. sisäasiainministeriön poliisiasioiden yksikön tiedotuspäällikkönä ja Helsingin Sanomien rikos- ja oikeustoimittajana. Vuonna 1996 hän siirtyi Ylen MOT-ohjelman toimitukseen, joka silloin perustettiin Ruotsin television Uppdrag granskning -ohjelman mallin mukaan. Nyt pian 15 vuoden aikana Martti Backman on tehnyt lähes 100 MOT-ohjelmaa. Martti Backman eroaa toimittajien valtavirrasta siinä, että hän tarkastelee kriittisesti myös ympäristöasioissa nostettua hälyä. Hänen epäilynsä ympäristöasioiden suhteen heräsi vastareaktiona Pentti Linkolan toimille. Olin hyvin huolissani ympäristöongelmista ja ihailin Linkolan tapaa kuvata niitä. Niinpä tilasin häneltä Suomen Kuvalehden aikanani artikkelisarjan metsien tilasta. Metsientutkijat kritisoivat artikkeleita voimakkaasti, ja jouduin kentälle puolustamaan Linkolaa. Siinä yhteydessä näin, että hänen faktapohjansa oli liian heikko, ja jouduin tunnustamaan häviöni keskustelussa tutkijoiden kanssa. Muutamaa vuotta myöhemmin Martti Backman kiinnitti huomiota erääseen Linkolan kirjoittamaan kolumniin Helsingin Sanomissa. Linkola väitti, että lajien häviämisvauhti oli maapallolla yksi laji joka 30. sekunti. 16 katternö katternö 17

10 Miten Seveso muuttui myrkkykatastrofin jälkeen? I MOT-ohjelma Sammuuko ihmissuku ympäristömyrkkyihin? esitettiin marraskuussa Ohjelma osoittaa, miten suunnattomasti tutkijat ja aktivistit liioittelivat varoitellessaan dioksiinista ja DDT:stä. Martti Backman vierailee ohjelmassa Sevesossa eli Italian paikkakunnalla, joka kemikaalitehtaan räjähdyksessä v altistui suunnattomille määrille dioksiinia (jota kuvataan kaikkien aikojen supermyrkkynä ). 18 km 2 :n alueelle levisi tuhat kertaa enemmän dioksiinia kuin koko Suomeen leviää keskimäärin vuoden aikana. Backman haastattelee lääkäri Paolo Mocarellia, joka onnettomuuden jälkeen otti näytteitä :sta myrkylle mahdollisesti altistuneesta henkilöstä. Mocarelli on sen jälkeen omistautunut tutkimaan katastrofin seurauksia ja Seveson väestöstä tehtyjä lukuisia muita tutkimuksia. Tässä totuus: 193 ihmistä sai parin kuukauden jälkeen onnettomuudesta klooriaknen eli vaikeita iho-oireita rakkuloineen ja arpimuodostumineen kasvoilla. Ukrainan tuleva presidentti Viktor Jus ts enko altistui v samalle asialle dioksiiniattentaatin jälkeen. Seveson onnettomuuden jälkeen alueen sanottiin olevan ikuisesti asumakelvoton. Nykyään alue on aikoja sitten kunnostettu ja sitä markkinoidaan Italian puhtaimpana. Onnettomuuspaikalla on nyt lastentarha. Pysyvistä vahingoista ympäristölle tai ihmisille ei ole mitään todisteita. Dioksiinia kuvataan toistuvasti supermyrkkynä. Se perustuu rottakokeisiin. Seveson kokemukset osoittavat, etteivät ihmiset reagoi samoin kuin rotat. Seveso aiheutti silti yhden kuolonuhrin. Vihreä aktivisti ampui kemiantehtaan teknisen johtajan kuoliaaksi. DDT:n loppupäätelmät ovat samankaltaisia. Se on kuolettavan vaarallista kärpäsille ja hyttysille mutta vaaratonta ihmisille. Hälyraporttien seuraukset ovat sitä vastoin olleet tuhoisia. Malaria oli onnistuttu hävittämään laajoilta alueilta hyttysten DDT-ruiskutusten ansiosta. Kun DDT sittemmin kiellettiin, malaria kiihtyi uuteen vauhtiin ja on sen jälkeen surmannut noin 2 milj. ihmistä vuosittain. Laskiessani tarkistuksen vuoksi huomasin, että siinä tapauksessa maapallon kaikki lajit kuolisivat sukupuuttoon v Linkolan väite oli hirvittävä ja oikeastaan helppo paljastaa vääräksi. Mutta esimerkiksi tiedekeskus Heureka käytti siihen aikaan samaa lukua eräässä maapallon tilaa kuvaavassa mittarissa. Avasi silmät Linkolan suurpiirteinen suhtautuminen tosiasioihin avasi Martti Backmanin silmät ja sai hänet tekemään järjestelmällisen kartoituksen ympäristöuhista. Havaitsin saman kaavan toistuvan jatkuvasti: huikeaa liioittelua ja valtavaa välinpitämättömyyttä faktojen suhteen. Martti Backman sanoo, että lehtimiehen ammatissa on helppo lähteä nostamaan asioista hälyä. Toimittaja haluaa herättää lukijat, pelästyttää heitä, saada heidät reagoimaan tai ainakin lukemaan artikkelin. Ja juuri ympäristöasioissa monet toimitukset tuntuvat ajattelevan, että rima voidaan asettaa aivan erityisen alhaalle. Kriittiseen lukutapaan tottuneella soi hälytyskellot, kun hän näkee tekstissä esimerkiksi tutkijoiden mukaan tai tutkijat katsovat että. Tutkijoita on monenlaisia, vakavasti ja vähemmän vakavasti otettavia, päteviä ja epäpäteviä. Aika usein näissä sanonnoissa tarkoitetut tutkijat osoittautuvat aktivistijärjestöjen, esimerkiksi Greenpeacen tai Maailman luonnonsäätiön työntekijöiksi. Ilmastokysymys on jo pitkään yritetty esittää asiana, josta koko tutkijakunta on yksimielinen, mutta tiedän aivan varmasti, että sadat merkittävät ja vakavasti otettavat tutkijat eivät ole ollenkaan samaa mieltä uhkakuvia esittävistä väittämistä. Olen itse haastatellut aika monta heistä. Kuitenkin joka päivä näkee, että toimittajat esittelevät haastatteluissa Greenpeacen ja muiden aktivistijärjestöjen edustajat asiantuntijoina. Miksi niin? Minä en ymmärrä sitä. Se on erittäin kummallista ja sotii kaikkia niitä sääntöjä vastaan, joiden mukaan toimittajien pitää suhtautua lähteisiinsä kriittisesti. En näe muuta selitystä kuin että monet toimittajat eläytyvät ympäristöasioihin niin voimakkaasti ja kokevat katastrofin uhkaavan niin vahvasti, että he uhraavat ammatin periaatteet yrittäessään pelastaa maailmaa. Martti Backman reagoi myös siihen, että esimerkiksi Greenpeace kuvataan kansalaisjärjestöksi. Sitähän Greenpeace nimenomaan ei ole. Se ei ole avoin järjestö, johon voi ilmoittautua jäseneksi. Se on avoin ainoastaan rahalahjoitusten suhteen. Liioittelua Eivät toimittajat kuitenkaan tietoisesti valehtele, ainakaan normaalisti. Mutta kun oma sitoutuminen asiaan ottaa ohjat, seuraa helposti liioittelua. Hyvikset maalataan miellyttävämmin värein kuin pahikset. Tärkeä rajalinja erottaa yhtäältä pessimismin ja antihumanismin ja toisaalta optimismin ja humanismin. Itse olen aivan selvästi optimisti ja luotan ihmisiin ja heidän kykyynsä, Martti Backman sanoo. Kohdatessaan nykypäivän ympäristöaktivisteja hän sanoo tuntevansa kaikuja ja 80-lukujen tunnelmasta. Heillä on sama syyttävä asenne ja kielteinen maailmankuva kuin silloin taistolaisilla. Mistä tämä pessimismi on lähtöisin? Martti Backman uskoo sen liittyvän kristinuskoon ja ennen kaikkea sen protestanttiseen muotoon. Ei tällaista näkemystä ole muissa uskonnoissa, ei edes Välimeren katolisissa maissa. Minusta kaava on selvä: mitä protestanttisempi on, sitä suurempaa syyllisyyttä itse kantaa ja siirtää muillekin. Näkökantana on, että mitä ihminen ikinä tekeekin, hän on tuhoaja. Luonto kuvataan hauraaksi ja haavoittuvaksi. Mutta oikeastihan luonto on äärettömän voimakas, ja ihminen jää loppukädessä aina toiseksi, Martti Backman sanoo. Paljastaa vääristelyjä Mistä sinä saat käyttövoimasi? MOTin ideana on paljastaa valheita, vääristelyjä ja epämoraalista toimintaa. Edelleen odotan, että saisin kiinni tosi suuren rötösherran Tämä työ on parhaimmilllaan, kun löydän todella hyvän jutun ja huomaan, että aineistopohja kestää sen kertomisen. Ilmastokysymys on muutaman vuoden ajan ollut ehkä kaikkein pyhin aihe. Mutta Martti Backman uskoo, että se on nyt Climategate-paljastusten myötä muuttunut. Sekä toimittajien että poliitikkojen joukossa on alettu ymmärtää, että ilmastoväittämät olivat liian kärjistettyjä. Mediassa on nyt perusongelmana oman asiantuntemuksen puute. Toimittajat ovat tottuneet viittaamaan asiantuntijoihin, mutta nyt on alettu oivaltaa, ettei asiantuntijoihin voi miten tahansa luottaa. svenolof karlsson Itämeren väärä diagnoosi MOT-ohjelma Itämeren väärä diagnoosi lähetettiin toukokuussa Ohjelma esittää täysin päinvastaisen näkemyksen kuin väitteet, joiden mukaan ihmisen on tuhoamassa Itämerta. Varmasti ihmisen toimilla on tietty vaikutus mereen, mutta se ei ole hallitseva vaikutus eikä voi olla pääasiallisena syynä esimerkiksi sinilevän esiintymiselle. Sinileviä on nimittäin esiintynyt runsain määrin jo aiemmin. Gotlantilainen Gustaf Lindström ( ) kirjoitti Itämerestä näin v raportissaan Bidrag till kännedomen om Östersjöns inverte bratfauna, jonka julkaisi Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia: joka kesä toistuva ilmiö, jota kutsutaan meren kukinnaksi. Yleensä juhannuksen aikaan, mutta myös myöhemmin kesällä tämä diatomi [sinilevä] lisääntyy aivan uskomattomiin määriin. Kalastajat vakuuttavat, en tiedä vielä miten totuudenmukaista heidän väitteensä on, että merenpinnalle muodostuva matto on niin tiheä ja syvä, että veneet ajoittain tuskin pääsevät eteenpäin. Varmaa on, että viime kesänä elokuun alussa ajautui Visbyn rannoille niin käsittämätön määrä tätä kuollutta pikkukasvia, että se ulottui paksuna, harmaankeltaisena peitteenä kauaksi merelle, kasautui rantaveteen ja levitti mädäntyessään löyhkäänsä. Gustaf Lindström nimitettiin myöhemmin paleontologian professoriksi Ruotsin luonnonhistorian museoon. Kuten edellä käy ilmi, Lindström kuvasi leväesiintymiä joka kesä toistuvana ilmiönä. Havainnon vahvisti 30 vuotta myöhemmin sen ajan merkittävin merientutkija, nimittäin Monacon prinssi Albert I ( ). Hän purjehti Itämerellä v ja kirjoitti silloin muistiin, että leväkasvillisuus peitti koko merenpinnan Gotlannista Preussiin ja Suomenlahden suulle. Levä värjäsi Itämeren ja sen rannikon vedet sille luonteenomaisen oliivinvihreäksi. MOT-ohjelman loppupäätelmänä oli, että Itämeren ongelmana on meren suuri fostorimäärä. Suurin osa siitä on luonnon itsensä aiheuttamaa, ihmisen tuoma lisä on alle viidesosa, ehkä kymmenesosa. Itämeri tarvitsisi säännöllisesti Tanskan Juutinrauman kautta tuoretta suolavettä hapensaannin vuoksi. Ruotsalainen valtameritieteen professori Anders Stigebrandt esitti MOT-ohjelmalle konkreettisen ehdotuksen, nimittäin happipitoisen veden pumppaamisen Itämereen. Se ei olisi teknisesti kovin vaikeaa ja maksaisi suhteellisen vähän. MOT-ohjelma oli yksi kolmesta voittajaehdokkaasta (valittu alunperin yli sadan ehdotuksen joukosta) Suomen Suuren Journalistipalkinnon saajaksi v ja lisäksi se edusti Suomea suuressa vuosittaisessa Prix Europa -kilpailussa tvdokumenttien sarjassa. 18 katternö katternö 19

11 Johanna Forsman Zumba-kuume on riehunut alueellamme nyt puoli vuotta. Tauti näyttää iskevän vain naisiin, joten tutkiva journalistimme Jonas Svenlin päätti altistua tunniksi zumballe ottaakseen selvää asiasta. Hänen tavoitteenaan oli tunkeutua syvälle Zumbalandiin, johon äärimmäisen harvat miehet ovat astuneet kömpelöillä jaloillaan ja vielä palanneet kertomaan kokemuksistaan. ENERGIAA ZUMBASTA Zumba teki suuren läpimurtonsa seudullamme Pietarsaaren Fitness Clubilla. Sen omistaja Camilla Jungell ja hänen tyttärensä Ida-Marie Jungell olivat kuulleet zumbasta, mutta tutustuivat siihen lähemmin matkallaan Etelä-Amerikassa ja Karibialla. Se näytti hauskalta ja tehokkaalta ja tarjosi myös liikunnan nautintoa ilman koreografian vaatimuksia. Kotiin tultuaan Camilla lähetti jumppaohjaajansa Jessica Lindholmin ja Ida-Marie Jungellin viralliselle Zumba-Fitness-kurssille, osti zumba-lisenssin ja viime marraskuussa polkaisi toiminnan käyntiin. Ensimmäisellä tunnilla kaikki olivat uusia enkä tiennyt, miten osallistujat ottaisivat zumban vastaan. He vaikuttivat ensin hämmentyneiltä, mutta tunnin loputtua he jo jonottivat ilmoittautuakseen seuraavalle zumba-tunnille, Jessica Lindholm kertoo. Sen jälkeen joka tunti on ollut täynnä, 50 naista salissa ja joskus yhtä monta jonossa. Talvella paine helpotti vähän, kun muutkin kuntosalit alkoivat tarjota zumba-tunteja, mutta koko talven ja kevään Fitness Clubilla on ollut täpötäyttä kolme kertaa viikossa. Mistä tämä valtava suosio? Perinteisessä jumpassa noudatetaan aika tiukkoja liikekuvioita, mutta zumbassa voi irrotella ja pitää hauskaa, Jessica Lindholm selittää. LISÄKSI ZUMBAN JA tavallisen jumpan, esimerkiksi Les Millsin erona on, että zumbaohjaaja suunnittelee itse musiikin ja koreografian. Sen vuoksi zumbassa voi olla aika suurta paikallista vaihtelua. Jessica Lindholm haluaa pitäytyä mahdollisimman lähellä alkuperäistä: Jotkut käyttävät vain paria eri tanssityyliä, mutta minä kokoan ohjelman monista latinotansseista merenguesta, sambasta, mambosta, salsasta, reggaesta. Olemme valinneet eri-ikäisille sopivan tyylin, äiti ja tytär voivat tulla samalle tunnille ja saada siitä yhtä paljon irti, Camilla Jungell lisää. Mutta miksi vain naisia? Miksei isiä ja poikia? Zumbanhan kehitti kolumbialaisen macho-kulttuurin mies. Miehet eivät ole vielä uskaltaneet kokeilla zumbaa, mutta he ovat todella tervetulleita, Camilla Jungell korostaa. Ok, nyt se aika on tullut. Tutkin salaa Johanna Forsman OMIA MOKIA. Tunnelma oli kannustava, ja vaikka tein lukemattomia virheitä, kukaan ei ryhtynyt haukkumaan. Youtube-otoksia edellisenä päivänä ja nyt olen valmis kohtaamaan vaarat oudot lantionliikkeet ja monimutkaiset tanssiaskeleet, jotka vaativat 100 % keskittymistä. Lisäksi pitäisi olla vielä kivaakin, mutta se saa tulla sitten myöhemmin. Ensin pitää yrittää roikkua mukana. Tälle pohjalaismiehelle, joka ei ikinä ole edes kulkenut salsakurssin ohi ja tanssii häissä erittäin vastahakoisesti, edessä oleva haaste on benjihypyn luokkaa. JESSICA JA IDA-MARIE aloittavat tunnin helpoilla latinorytmeillä ja mahdollisuuksien rajoissa pysyvillä askelilla. Keskityn täysillä rytmiin ja ylävartalon ja jalkojen liikkeisiin. Apua, lisää askelia ja pidempiä sarjoja! Tunti sujuu kuitenkin aika hyvin, kunnes vilkaisen peiliin ja näen köntystävän karhun oranssissa jalkapallopaidassa seisomassa väärällä jalalla ja pari askelta jäljessä 49 naisen näköjään täysin synkronisoiduista zumba-liikkeistä. Miesten joukkuelajeissa olen saanut haukkuja noloista virheistäni, mutta täällä kaikki ovat iloisia ja ystävällisiä. Ehkä he tietävät, että paitsiolinjan pitäminen on helpompaa kuin muistaa, mihin suuntaan sitä pitikään kääntyä vasemman kaksoisaskeleen jälkeen. Pidämme 20 minuutin jälkeen pikaisen juomatauon ja vaihdan muutaman sanan naapurin kanssa. Olen ollut joka tunnilla paitsi pari kertaa talvella, kun olin vilustunut. Tämä on niin hauskaa, ettei sen rankkuutta edes huomaa, zumbaan hurahtanut Ann-Louise Haga kertoo. Hän osti viime syksynä zumba-dvd:n, mutta totesi, että toisten kanssa ryhmässä zumbaaminen on paljon hauskempaa. Täyttä vauhtia taas ja 40 minuutin jälkeen tuntuu kuin alkaisin jo vähän tajuta zumbaa. Uusi juomatauko ja nyt voisi jo miettiä sitä hauskuuttakin. Ohjaajapari pitää huolen siitä, että tunnelma säilyy huipussaan, vaikka voimat käyvät ajoittain vähiin. Musiikkisekoituksen ansiosta kaikki jaksavat tsempata koko tunnin, ja lopun 5 minuuttia vauhti hiljenee Dirty Dancing -teemalla. Tunnin jälkeen minulla on paljon uutta sulateltavana ja huuhdottavana alas muutamalla vesilitralla. Oivallan, että kaikki voivat tosiaan voittaa eikä kenenkään tarvitse hävitä. Pelkoni outojen paikkojen lihaskivuista joutuvat myös häpeänurkkaan. Zumba-tunnin jälkeen olo tuntuu samalta kuin tavallisen salibandy- tai sulkapallopelin tai uinnin jäljiltä. No, viekö maastamuuttoaalto minutkin Zumbalandiaan? Tuskinpa, mutta voin hyvin käydä siellä turistina taas joskus. Zumba-tarina johan svenlin Albert Beto Perez, lukemattomien julkkisten henkilökohtainen ohjaaja, sai idean tanssipohjaisesta harjoittelusta latinalaismusiikin tahtiin kotimaassaan Kolumbiassa 1990-luvun puolivälissä. Eräänä päivänä tullessaan kuntosalille Beto tajusi unohtaneensa ottaa mukaan musiikkia pian alkavalle aerobics-tunnilleen. Ei auttanut muu kuin kaapia kokoon mitä levyjä autossa sattui lojumaan: perinteistä latinalaista salsaa ja merengueta musiikkia jonka parissa hän oli varttunut ja jota hän edelleen rakastaa. Aivan uuden aerobics-tunnin improvisointi lennossa oli suuri haaste, ja vielä aivan erityyppisen musiikin tahtiin. Beto kuitenkin onnistui ja tästä viime tipan improvisaatiosta syntyi mullistava liikuntaohjelma Zumba Fitness! Siitä kehittyi nopeasti kuntosalin suosituin liikuntamuoto. Menestyttyään niin hyvin kotimaassaan Kolumbiassa Beto esitteli zumba-konseptinsa USA:ssa vuonna 1999 ja asetti samaan aikaan tavoitteekseen zumban tarjoamisen kaikkialle maailmaan. Nykyään Beto koordinoi yli sertifioitua zumba-ohjaajaa koko maailmassa. 20 katternö katternö 21

12 Toimittaja: Johan Svenlin Kuvitus: Annika Lillkvist Johanna Forsman Metsän energiaa Kaukana pistorasiasta n n Kotona on monia asioita, jotka toimivat ilman, että sitä tulee edes ajatelleeksi. On sopivan lämmintä, lamppu syttyy ja sammuu katkaisijaa painamalla ja jääkaappi pitää ruoan kylmänä ja tuoreena. Useimmat kodinkoneet toimivat seinän pistorasiasta saatavalla sähköllä. Metsässä ei ole pistorasioita, joten siellä on pärjättävä muilla keinoin. Miten saa ruokansa lämmitettyä ilman hellaa ja mikroa? Valmistamme ruoan avotulella tai kaasukeittimellä, kertoo Tilda Kalliokoski, joka on 9 10-vuotiaiden tyttöjen partiojohtaja. Nuotion sytyttämiseen tarvitaan nopeasti palavaa kuivaa ruohoa tai sanomalehtipaperia ja hitaasti palavaa kuivaa puuta. Ja tulitikkuja. Tuli pitää suojata, jotta tuuli ei pääse sammuttamaan sitä heti alkuun. Täytyy myös olla tarkkana, ettei tuli pääse leviämään nuotiosta. Kun Pietarsaaren partiotytöt lähtevät metsään, he ottavat mukaan vain kaikkein välttämättömintä. Tv, tietokone ja kännykkä saavat jäädä kotiin. Mikä on vaikeinta jättää kotiin? Kännykkä! tytöt huutavat yhteen ääneen. Ensimmäinen yöretki opetti tytöille, mitä tarvitaan eniten ja mitä voi jättää kotiin. Toiselle retkelle ainakin jotkut tytöt pakkaavat vähän eri tavaroita. Otan tällä kertaa mukaan kirjan. Sitä voi hyvin lukea taskulampun valossa, kertoo viime syksynä partion aloittanut Nea. Pimeys ei tyttöjä pelota, vaan luo hyvää tunnelmaa. Onko hyvä, ettei metsässä ole samanlaista kuin kotona? Oonnn! ULOS SYÖMÄÄN. Partiolaiset selviävät metsässä myrskylyhdyn ja kaasukeittiön avulla. Vasemmalta Annemo Sundström, Elinor Karls, Emma Järndahl, Cassandra Löfbacka, Amanda Olin, Nea Penttala ja Hanna Mustonen. Vaikeaa saada tuulivoimaa puista n Kovalla tuulella puut huojuvat edestakaisin. Tuulessa on paljon energiaa, joka voidaan muuttaa sähköksi erilaisten koneiden käyttöön. Merellä tuulisilla paikoilla on monia tuulivoimaloita. Metsässäkin tuulee, vaikkakin puut jarruttavat tuulta. Nykyisissä tuulivoimaloissa on hyrrä, joka lataa generaattoria, mutta nyt keksijät ovat alkaneet miettiä, miten puiden huojuessa niistä voitaisiin saada vangittua tuulienergiaa. Katternö seuraa asiaa ja ilmoittaa heti, kun joku on keksinyt puutuulivoimalan. Sopivan lämmintä pesässä Mehiläispesässä on monenlaisia töitä. Joidenkin mehiläisten tehtävänä on säilyttää pesässä tasainen asteen lämpötila. Se on tärkeää, jotta toukista kehittyisi mehiläisiä. Kun ulkona on kylmä, tietyt mehiläiset kerääntyvät pesässä parveksi ja hierovat lentolihaksiaan tuottaakseen lämpöä. Jos pesään tulee kesäpäivänä liian kuuma, tuulettajamehiläiset asettuvat sen sisäänkäynnin kohdalle ja tuulettavat siivillään. Näin ne jäähdyttävät vahakennoja, joissa toukat sijaitsevat. Muut mehiläiset voivat noutaa vesipisaroita ja levittää niitä jäähdyttämään pesän ilmaa. AINA VALMIINA Johanna Forsman Aina metsässä mukana yöretkellä: Lämmön ylläpitämiseen: makuupussi, makuualusta, varavaatteita Ruoanlaittoon ja tuulensuojan rakentamiseen: tulitikkuja, spriikeitin, puukko, kirves ja saha Oikean paikan löytämiseen: kompassi ja kartta Tylsyyden välttämiseen: kirjoja, radio, karkkia ja valtavasti leikki- ja pelivinkkejä Miksi puuklapi lämmittää? n Kuivasta puuklapista voi saada lämpöenergiaa perunoiden keittämiseen tai makkaran grillaamiseen. Puu varastoi aurinkoenergiaa, joka vapautuu puuta poltettaessa. Puussa oleva energia on siis varastoitunutta aurinkoenergiaa. Mutta ympäristön puutkin voivat helposti syttyä palamaan, joten muista, että avotulta sytyttäessäsi täytyy aina olla aikuinen mukana. Energiaa ruoasta ja auringosta n Linnut pystyvät syömällä säilyttämään ruumiinlämpönsä. Ruoka sisältää energiaa, joka palaa ja pitää kehon lämpimänä. Lintu voi päivän aikana syödä oman painonsa verran ruokaa. Liskot ja käärmeet tarvitsevat ulkoa tulevaa lämpöä voidakseen liikkua nopeasti. Siksi matelijat makaavat usein liikkumatta lämpimässä auringonpaisteessa. Aurinkopaneelien tapaan liskot ja käärmeet ovat usein mustia pystyäkseen imemään mahdollisimman paljon aurinkoenergiaa. Kylmällä niiden lihakset jäykistyvät, ja syksyllä ne ryömivät koloihin, joissa ne makaavat kevään lämpimille ilmoille saakka. z z z z 22 katternö katternö 23

13 Kalevi Tamm Pitkä sähkökatkos pysäyttää koko yhteiskunnan Oletko miettinyt, mitä tapahtuisi, jos sähköt katkeaisivat moneksi päiväksi peräkkäin? Vaikka pitkän sähkökatkon vaara on minimaalinen yhä paremman tekniikan ansiosta, se ei kuitenkaan ole mahdoton. 24 katternö katternö 25

14 Luonnonilmiöt eli myrskyt, lumimyräkät ja ukkonen ovat suurimpia uhkia. Älä päästä lämpöä karkuun Lämpö, vesi, luottokortti, sähköinen viestintä. Valaistus, ilmastointi ja hissit mikään niistä ei toimi ilman sähköä, ja luetteloa voisi jatkaa miten pitkälle tahansa. Käytännössä koko yhteiskuntamme toimii sähköllä. Siitä seuraa tietenkin, ettei mikään toimi, kun sähkönsaanti syystä tai toisesta estyy. Luonnonilmiöt eli myrskyt, lumimyräkät ja ukkonen ovat suurimpia uhkia. Myrskyt kaatavat puita, jotka voivat puolestaan kaatua sähköjohdoille. Haittavaikutus kohdistuu silloin useimmiten suppealle alueelle. Verkon saaminen jälleen toimintakuntoon vaatii sitä vastoin paljon korjaustöitä, ja se voi olla vaikeaa ja vaarallista, sanoo Herrfors Nät-Verkko jakeluyhtiön toimitusjohtaja Ralf Bertula. Jos sähköä ei riitä Jos sähkönsaanti ei vastaa kysyntää, sähköstä syntyy vajetta. Sitä voi tietyissä tilanteissa syntyä, jos iso voimala putoaa pois tuotannosta tai jos sähköntuontia rajoitetaan. Ralf Bertula sanoo, etteivät teknisten ongelmien aiheuttamat seisokit ole yksittäisissä voimaloissa harvinaisia. Voimalan hiilimyllyssä syttynyt palo laski hiljattain tuotantotehoa muutaman päivän ajaksi. Tällaisissa tapauksissa sähkön poisjäänti korvataan muilla voimanlähteillä tuotetulla sähköllä. Silloin ympäröivien voimaloiden on välittömästi lisättävä tuotantoaan vastaavassa määrin korvatakseen poisjääneen energian. Jos ne eivät voi sitä tehdä, sähkönkulutusta on rajoitettava. Suomi ei selviä omassa maassa tuotetulla sähköllä. Noin 14 % sähköstä on tuotava maahan, suurin osa Venäjältä. Sähköntuonti on nykyään poliittinen asia ja se tapahtuu kaupallisen yhteiskäytön kautta, eikä kuten aiemmin, etukäteiskiintiön mukaan. Mikäli Venäjällä ei kylmänä talvipäivänä ole ylimääräistä sähköä myytävänä, Suomi jää ilman tuontisähköä ja silloin seurauksena on sähkövaje. Kolmas uhkakuva, jota Ralf Bertula pitää hyvin epätodennäköisenä, mutta joka on kuitenkin otettava huomioon, on sähköverkkoon kohdistuva vahingonteko, terrorismi. Sähköverkkomme on rakennettu kestämään monia, lähinnä rauhanajan rasitteita. Johtoja ei ole piilotettu maahan, vaan suurin osa on ilmajohtoja ja siksi haavoittuvia ilkiteoille. Tiesitkö että isojen tuotantolaitosten eläimet, esimerkiksi siat ja siipikarja, voivat kuolla jo parissa tunnissa, jos ilmastointi ei toimi? Siksi yhä useammat maatalousyrittäjät hankkivat omia energiaa tuottavia generaattoreita hätätilanteita varten. vesihana lakkaa toimimasta sähkökatkon sattuessa parissa tunnissa puolessa vuorokaudessa paikkakunnissa, joissa on vesitorni? Jos vesitornia ei ole eikä vesihuoltoon varakäyttövoimaa, hanat ehtyvät välittömästi. Kun vedensaanti lakkaa, vessan voi vetää vain kerran. matkapuhelimesi toimii sähkön keskeytyksen jälkeen pari tuntia ennen kuin tukiasemien varakäyttövoima on käytetty, vaikka oma puhelimesi olisikin ladattu täyteen? Mutta takaisin myrskyihin. Useimmat meistä muistavat Gudrun-myrskyn lähinnä Etelä-Ruotsissa aiheuttamat tuhot. Tammikuussa 2005 lähes kotitaloutta jäi ilman sähköä. Niistä noin oli sähköttä vielä neljä vuorokautta myrskyn jälkeen. Voimala on rakennettu siten, että se pystyy tuottamaan energiaa itsenäisesti Katternön koko alueelle. Ralf Bertula muistaa Janika- ja Pyry-syysmyrskyt, jotka marraskuussa 2001 pyyhkäisivät alueemme yli: Katternön alueen eteläosiin tuli silloin pidempiä sähkökatkoja, joista muutamat kestivät jopa 20 tuntia. Puita oli kaatunut joukoittain johdoille. Silloin ei onneksi ollut kovia pakkasia, lämpötila oli nollan tienoilla ja tiet olivat lumettomia. Saarekekäyttö suojaverkkona? Sähkönjakelu yhtiöt ovat laatineet valmiit suunnitelmat suurhäiriön varalta. Priorisointijärjestyksenä on elämää ja turvallisuutta uhkaavat toiminnot, yhteiskunnan kannalta elintärkeät toiminnot ja viimeisenä muut sähkönkuluttajat. Paperille on kirjattu, kuka tekee mitäkin Katternössä ja mihin apuvoimiin sähköurakoitsijoihin, kaivinkoneenkuljettajiin ja metsureihin otetaan yhteyttä. Jos maan kantaverkon häiriö katkaisee sähkönsaannin alueellemme, voimme olla Alholmin Kraftin kautta omavaraisia ns. saarekekäytön avulla. Sillä tarkoitetaan, että voimalassa tuotettava sähkö ajetaan pelkästään omalle sähköhuoltoalueellemme Katternön alueellisen sähköverkon kautta, täysin erillään valtakunnan kantaverkosta. Voimala on rakennettu siten, että se pystyy tuottamaan energiaa itsenäisesti Katternön koko alueelle. Noin 2/3 alueesta voitaisiin hoitaa 110 kv sähköverkkomme kautta, mutta tätä ei ole voitu kokeilla ja siksi saarekekäytön toiminnasta käytännössä ei ole takeita, Ralf Bertula sanoo. Sähkönjakelu on sodan jälkeisinä vuosikymmeninä kehittynyt asteittain yhä varmemmaksi. Sähkönkuluttajat eivät sen vuoksi ole tottuneet ajattelemaan katastrofeja. Herrfors Nät-Verkon asiakkaat ovat kokeneet keskimäärin kolme yhteensä tunnin mittaista katkosta vuodessa. Samoin kuin on hyvä käydä ensiapukurssilla, on hyvä miettiä omaa tilannetta pitkän sähkökatkon sattuessa, vaikkakin me pyrimmekin parantamaan toimitusvarmuuttamme, Ralf Bertula sanoo. sonja smedlund n Kylmä sää on pitkissä sähkökatkoissa suurin kuluttajia haittaava uhka. Omakotitalojen lämmitysjärjestelmät lakkaavat toimimasta ja sisälämpötila alkaa heti laskea. Puutalossa kestää pakkasella noin vuorokauden ennen kuin lämpötila on laskenut +10 :een. Vesijohtojen jäätyminen on vaarana jo 12 tunnin kuluttua. Pattereiden tai lattialämpöjärjestelmän jäätymisen estämiseksi voi rakennusvaiheessa lisätä kiertoveteen jäähdytinnestettä jäätymispisteen alentamiseksi. Jos talossa on puulämmitteisiä lämmönlähteitä, niitä on käytettävä säännöllisesti. Sulje pellit hiilloksen sammuttua lämmön säilyttämiseksi savupiipussa ja kakluunissa. Muista myös, ettet availe ulko-ovia turhaan. Sulje tai tiivistä raitisilmaventtiilit. Jos lämpötila laskee alle 15 :een, pidä vain yksi huone lämpimänä, sulje ja eristä ovet, ikkunat ja lattia matoilla ja pyyhkeillä. Sähkökatkon sattuessa on viisasta katkaista virta lamppuihin ja sähkökäyttöisiin kodinkoneisiin. Jätä vain yksi lamppu päälle, jotta huomaat, kun sähkövirta taas palaa. Erityisen tärkeää on katkaista hellan, silitysraudan, kahvinkeittimen, kiukaan ja pesukoneen virta. Ne voivat aiheuttaa tulipalon tai rikkoa sulakkeita, jos ne ovat päällä virran palatessa. Viranomaiset tiedottavat tapahtumista paikallisradion kautta ja kertovat, miten kannattaa toimia katkoksen pitkittyessä. Sähkönjakelija voi myös tiedottaa korjaustöiden etenemisestä radion kautta. Siksi jokaisen kotitalouden kannattaa huolehtia, että talossa on ainakin yksi toimiva, paristokäyttöinen radio. Vältä hätänumeron turhaa kuormittamista kyselemällä, mitä on tapahtunut. Joka kotitalouden asukkaiden pitäisi miettiä, miten he selviävät pidemmästä sähkökatkosta. Onko kotona taskulamppuja, ylimääräisiä paristoja, tulitikkuja, kynttilöitä ja uusia sulakkeita? Onko sellaista ruokaa, joka ei heti mene pilalle, kun jääkaappi ja pakastin eivät enää toimi? Onko puuhellaan tai takkaan polttopuita varastossa? Onko kotona tarpeeksi käteistä rahaa? Pidemmän sähkökatkon aikana täytyy varautua siihen, että avoimet kaupat voivat ottaa vastaan vain seteleitä ja kolikoita. 26 katternö katternö 27

15 Älykkäillä sähköjohdoilla kohti tulevaisuutta Herrfors regionnät Herrforsin alueverkko Herrfors regionnät, förnyat 2010 Herrforsin alueverkko, uusittu 2010 Herrfors regionnät, förnyas till 2015 Herrforsin alueverkko, uusitaan 2015 mennessä Fingrids stamnät Fingridin kantaverkko Annan kraftledning Muu voimajohto Fingrids elstation Fingridin sähköasema Transformatorstation Muuntoasema Värmekraftverk Lämpövoimalaitos Vattenkraftverk Vesivoimalaitos Vindkraftverk Tuulivoimalaitos Kokkola Karleby Ventusneva Mesilä Larsmo Luoto Alholmens Kraft Kronoby Jakobstad Kruunupyy Pietarsaari Katternö Esse Ähtävä Alaviirre Kaitfors Emet Himanka Kannus Ohenneva Kälviä Kelviå Kaustinen Kaustby Kalajoki Tynkä Ullava Rieskaneva Polvikoski Alavieska Olmala Sievi Toholampi Ristivuori (projekt Korsdrag/ Risti-Veto hanke) Ylivieska Teikkoperä Kanteleen Voima Oy Nivala Herrfors Nät-Verkko Oy Ab on Herrforsin täysin omistama tytäryhtiö, joka harjoittaa sähkönsiirtotoimintaa eli hoitaa sähköenergian kuljettamisen 110 kv, 20 kv ja 0,4 kv sähköverkkojen kautta. siirtää sähköenergiaa Alholmens Kraftin biovoimalasta ja Fingridin valtakunnallisesta kantaverkosta jakeluverkon sekä alueellisen 110 kv verkon kautta seutumme kotitalouksiin. itse 110 kv:n verkko on yhteensä 300 kilometriä pitkä, ja siitä runsas neljäsosa eli noin 80 kilometriä uusitaan 5 7 vuoden kuluessa. siirtää sähköä jakeluverkossa toimialueensa asiakkaalle Haapa-Puu polttaa tehokkaasti n Kanteleen Voiman Haapaveden voimalaitos alkoi marraskuussa polttaa puuta turpeen täydennyksenä. Vuodenvaihteessa metsähakkeen ja muun puun osuus voimalaitoksen polttoaineesta oli 5 %, mutta jo keväällä puun osuus on ollut lähes 10 % kaikista polttoaineista. Olemme päässeet hyvään vauhtiin ja jo maaliskuussa puun osuus oli lähes 10 %, sanoo Kanteleen Voiman voimalaitospäällikkö Mauno Ainasoja. Uusi laitos, Haapa-Puu, jossa kuori, oksista ja hakkuutähteistä tehty hake jauhetaan pölypolttoon sopivaksi polttoaineeksi, annostellaan ja sekoitetaan turpeeseen, maksoi 3 milj. euroa. Olemme luoneet myös oman polttoaineiden hankintaorganisaatiomme, ja meillä on syksystä alkaen palveluksessamme hankintapäällikkö, joka huolehtii polttoaineen hankinnasta. Puupohjaisen polttoaineen saatavuus on ollut hyvä, Mauno Ainasoja toteaa. Voimalaitos on ainutlaatuinen pölypolttokattila tehokkuutensa ja biopolttoaineen turve, puu ja ruokohelpi monipuolisen hyödyntämisensä ansiosta. Investointi sai tukea työ- ja elinkeinoministeriöltä, ja ministeri Mauri Pekkarinen vihki Haapa- Puun käyttöönsä marraskuussa. Tavoitteena on tuottaa vuosittain runsaat 200 GWh sähköä puupohjaisilla polttoaineilla, mikä vastaa sähkölämmitteisen omakotitalon vuositarvetta. johan svenlin Nykarleby Tegelbacken eräänlaisen älykkään suojatekniikan. Tek- Uusikaarlepyy Terjärv niikan avulla pystyy laskemaan ongelman sijaintikohdan esimerkiksi äkillisen sähkökat- Teerijärvi Pedersöre Munsala Lestijärvi koksen sattuessa. Kun vika on paikallistettu, Kiitola Veteli Halsua Jeppo ongelmaan pystytään tarttumaan nopeammin ja helpommin. Jepua Evijärvi Oravais Oravainen n Pisin yhtäjaksoinen uusittava 110 kv ver- Maxmo Kimo Kojola Kortesjärvi Maksamaa aa kon linjaus kulkee Kokkolasta Veteliin, noin Kaitsor Voltti 56 kilometriä. Sen ensimmäinen etappi eli Emetin ja Teerijärven välinen osuus valmistui tämän vuoden huhtikuussa. Seuraavan etapin Vörå Vöyri eli Teerijärven, Kaustisen ja Vetelin välinen osuus on jo täydessä vauhdissa. Uudet johdot sijoitetaan nykyiselle johtokadulle peltojen, metsän ja maiden poikki. UUTTA SYNTYY. 110 kv verkon uudistustyöt saatiin Emetin ja Teerijärven välillä valmiiksi huhtikuussa. Tämän jälkeen vuorossa ovat Teerijärven, Kaustisen ja Vaasa Vetelin väliset johdot, samoin Retulampi Toholampi, Uusikaarlepyy Sorvist, Emet Kokkola Sänkiaho sekä Kruunupyyn haarajohto. Uudet rakenteet vaativat kuitenkin johtokadun Alajärvi leventämistä kolmella metrillä uusien Käsi sydämelle miten usein muistat, siirtokapasiteettiin kuin mihin silloin tuliterä pylväiden molemmin puolin. Yhteenlasket- Lapua ettet maksa pelkästään sähköstä vaan verkko pystyi. Mutta yhteiskunta on muuttunut ja sähkönkulutus ampaissut pilviin. Vanmetreistä järjestettiin viime syksynä yleiset tu leveys on silloin 46 metriä. Näistä lisä- myös sähköverkon kunnossapidosta ja rakentamisesta. Kunnossapidon puuttuessa sähköjohtoja kannattelevat puurakenteet saattavat heikentyä. Tuuli, sade ja jopa tikat tekevät tehtävänsä vuosien mittaan. Keskeisimpänä tulee kuitenkin esiin tekniikan uudistuminen Herrfors Nät-Verkko Oy Ab:n toimitusjohtaja Ralf Bertulan selittäessä, miksi alueellisen 110 kv verkon uusiminen hat johdot eivät enää vastaa nykyajan laatu- ja siirtokykyvaatimuksia. Siksi lähdimme nyt uudistamaan 110 kv:n alueverkkomme vanhimpia osuuksia. Meidän velvollisuutemme asiakkaita kohtaan on huolehtia verkkoosuuksien vähittäisestä uudistamisesta, jotta voimme toimittaa heille sähköä laadukkaasti ja varmasti. tiedotustilaisuudet ao. maanomistajille Kokkolassa, Kruunupyyssä, Kaustisella ja Vetelissä. Yhtiö pyrkii solmimaan vapaaehtoiset sopimukset maanomistajien kanssa, ja tällä hetkellä käydään seuraavaan etappiin liittyviä neuvotteluja. Maanomistajat ovat tähän saakka olleet todella myötämielisiä. Olemme solmineet päätettiin aloittaa v. 2009: Uudet johdot rakennetaan betoniperustuksille ja varustetaan ukkosenjohdattimil- Ralf Bertula sanoo. kaikkien kanssa vapaaehtoiset sopimukset, Oulu Alueellista sähköverkkoamme 1970-luvulla rakennettaessa tuskin uskottiin, että la, joilla estetään salamaniskun aiheuttamat sonja smedlund METSÄN ENERGIAA. Kanteleen Voiman tavoite on tuottaa vuosittain 200 GWh sähköä puupohjaisilla Jakobstad milloinkaan Pietarsaari syntyisi tarvetta suurempaan sähkökatkokset. Ukkosköydet mahdollistavat polttoaineilla, mikä vastaa sähkölämmitteisen omakotitalon vuositarvetta. Vasa Vaasa 28 katternö katternö 29 Mats Sandström

16 Patrick L. Roherty AMAZONIAN SYDÄMESSÄ Amazonia käsittämättömän laaja ja käsittämätön määrä elämää: kasvilajia, 800 nisäkäslajia, kalalajia ja lintulajia. 26 asteen vuorokauden keskilämpötila vuoden ympäri. Täällä asuessa elämä ja kuolema ovat lähellä. Teksti ja kuvat: Svenolof Karlsson 30 katternö katternö 31

17 Helposti alkaa puhua joen kauneudesta ja lajien moninaisuudesta. Mutta Amazonin intiaanit eivät ymmärrä, mitä niillä tarkoitetaan. Boca do Jumassa, aivan Amazonin sademetsän sydämessä, on höyryävän kuumaa vuoden ympäri. Joka paikka kuhisee elämää. Eläinten ääniä kuuluu kaikkina vuorokauden aikoina tuhansia lintuja, sammakoita, moskiittoja, vedessä hyppiviä kaloja, sukeltavia kilpikonnia, säksättäviä apinoita, hyökkääviä alligaattoreita, lehdenleikkaajamuurahaisia, jotka suorina jonoina kantavat lehtiään ja kaskaita. Jotkut kaskaat kuulostavat yöaikaan ihan auton varashälyttimeltä ja niiden meteli voisi herättää kuolleetkin. Amazonia eli Amazonin sademetsä on Euroopan kokoinen. Manaukseen pääsee Brasilian puolelta vain lentäen kilometriä Rio de Janeirosta tai veneellä Amazonjokea pitkin. Belémistä Atlantin rannikolta on matkaa kilometriä, 5 päivän venematka. Boca do Jumaan pääsee Manauksesta helpoiten näin: Liftaa veneellä tai autolla kohtaan, jossa Rio Negro kohtaa Amazonjoen. Ylitä 14 kilometriä leveä joki lossilla Careiroon. Sitten linja-autolla etelään noin 40 kilometriä BR319-tietä Rio Aracan ylittävälle sillalle. Sen jälkeen veneellä vastavirtaan Rio Mamori -joelle, käänny siinä itään. Jatka jokea pitkin Juma-järven suustolle. Ennen tällainen matka olisi kestänyt päiviä. Intiaanit olisivat seuranneet joka aironvetoa rannalta ja sillä tuulella ollessaan ampuneet meitä kurareen kastetuilla myrkkynuolilla. Mutta nykypäivän perämoottoreilla vauhti on helposti 30 solmua, joten matka-aika on pari tuntia, jollei mitään yllättävää satu. Ja tapaamamme ihmiset ovat kohteliaita eivätkä kanna jousia selässään. He valittavat korkeaa bensiinin hintaa eikä kukaan enää kulje veneellä ilman kunnon syytä. Ääretöntä tasamaata On valtavaa tuntea anakondan voimat. Ehkä tämä oli tarpeeton kuva, mutta huolehdimme tarkasti, ettei käärmelle aiheutunut vahinkoa. Juma on Amazonian lukemattomia järviä, 11 kilometriä pitkä. Boca do Jumassa ( Juman suussa ) jokitörmä on korkea, ehkä 20 metriä. Se on paljon alueella, joka on niin tasaista, että Pohjanmaakin vaikuttaa vertailussa alppimaisemalta. Ja se selittää, miksi asutus sijaitsee juuri täällä. Joenpinnan noustessa suunnattomat alueet joutuvat veden alle. Mutta Boca do Juman korkeuksiin vesi ei yllä. Sinne voi pystyttää rakennuksia ja luottaa niiden myös säilyvän. Vedenpinnan korkeus vaihtelee enimmillään 14 metriä. Vesi on korkealla varsinkin parin tuhannen kilometrin päässä Andien korkeille vuorille lankeavien talvisateiden (meidän kesällä) seurauksena. Sateet virtaavat äärettömän monia mutkittelevia vesistöjä pitkin kerääntyäkseen lopuksi Amazonjokeen, jonka laajuutta on vaikea tajuta. Viidakkoa on tämän vuoksi kahdenlaista: sitä joka joutuu tulvan alle ja sitä joka ei joudu. Kasviston osalta ero on suuri. Molemmille kasvillisuustyypeille on yhteistä, ettei niissä muodostu varsinaista multaa. Valo ja rehevyys ovat ylhäällä puiden latvoissa. Maantasalla on pimeää ja niukkaa. Sade huuhtoo pois alas putoavat kuolleet organismit tai ne joutuvat muiden ravinnoksi. Kohta kun puunrunko on kaatunut, siinä kiemurtaa tuhansia pieniä juuria imemässä ahnaasti sen ravintoa. Viljelysmaan perustaminen viidakkoon ei siis ole helppoa. Toisaalta intiaanit ovat eläneet täällä vuosituhansia ilman maataloustuotteita. He ovat eläneet äärettömästä kalaja riistatarjonnasta eikä heillä ole ollut mitään syytä varastoida ruokaa. Tilapäisesti alueella vierailevana eurooppalaisena alkaa helposti puhua joen kauneudesta ja lajien moninaisuudesta. Mutta Amazonin intiaanit eivät ymmärrä, mitä niillä tarkoitetaan. Täällä viidakkoa kuvataan sen perusteella, mihin sitä voi käyttää. Tuosta puunoksasta voi tehdä jousia. Tuo puunrunko sopii hyvin kanootiksi kaiverrettavaksi. Tuota kaarnaa voi käyttää lievittämään kipua. Eläimet tapaavat piileksiä tuossa puun latvassa. Hylätty äidinkieli Uuteen aikaan kuuluu, että lähes kaikki tämän alueen intiaanit, mura-intiaanit, ovat hylänneet vanhan kielensä; sitä puhuu enää vain ihmistä. Useimpien äidinkieli on portugali. Tosin se sisältää niin paljon intiaanikielisiä ilmaisuja, että on epävarmaa, ymmärrettäisiinkö sitä Brasilian eteläosissa. Gerry Hardyn tarina on kuin vanhanajan poikien seikkailukirjasta. Hänen isänsä on manchesteriläinen engelsmanni, joka lähti sodan jälkeen katkerana sotaveteraanina etsimään kultaa Brittiläisestä Guayanasta. Kultaa hän ei löytänyt, mutta kylläkin intiaaninaisen vuorilta. Puolen vuosisadan jälkeen he asuvat edelleen guayanalaisessa intiaanikylässä. Heidän neljä lastaan ovat hajaantuneet maailmalle: USA:han, Englantiin, Venezuelaan ja Brasiliaan. Gerry lähetettiin kouluun Rio de Janeiroon, mutta hän hakeutui ylioppilastutkinnon jälkeen Amazoniaan ja löysi Cleiden, tulevan vaimonsa, Boca do Jumasta. Britti-isänsä vuoksi Gerry on EU:n kansalainen, vaikka ei ole koskaan käynyt Euroopassa, ja intiaaniäitinsä vuoksi hän laskee itsensä mura-kansan jäseneksi. Yritteliäisyydellä ja klassisella brittiläisellä suunnittelulla Gerry on muuttanut Boca do Jumaa. Siellä asuu nykyään 18 ihmistä, ja yhden asuntolaivan yhdistetty kauppa ja baari toimii laajan alueen kokoontumispaikkana. Joentörmältä löytyy mm. maniokkitehdas, sikafarmi, tanssipaikka ja ulkovessa. Asuntolaivoja on kolme ja ne on ankkuroitu joelle riviin suunnattomiin tuk- 32 katternö katternö 33

18 Gerry Hardy näyttää, miten viidakon kasveista punotaan köyttä. Viidakko on samalla kertaa antelias ja säälimätön. Joidenkin kasvien myrkyt voisivat tappaa kokonaisen armeijan ja samassa metsässä kasvaa lukuisia lääkekasveja. Yksi Amazonin 1100 sivujoesta. Vesistöt ovat samaan aikaan kulkuväyliä ja asuinpaikkoja. Alligaattorit vaanivat kaikkialla, näennäisen laiskoina ja lähes elottomina, kunnes ne ampaisten iskevät saaliiseensa. Onnekkaat voivat nähdä vaaleanpunaisen delfiinin uivan ohitse. keihin, jotka säilyvät vedessä lahoamatta sata vuotta. ( Maissa ne lahoaisivat 5 vuodessa. ) Tämä on järkevin ratkaisu, sillä nyt asunnot voivat laskea ja nousta vedenpinnan tahtiin. Lisäksi veden päällä asuminen suojaa pikkuötököiltä, Gerry sanoo. Boca do Juman klaanin keskushahmo on Eladie, Gerryn anoppi. Eladiella on 14 lasta, 11 elossa. 7 asuu lähistöllä, 4 Manauksessa. Kaksi lapsista kuoli jäykkäkouristukseen, yksi todettiin syntyessä epänormaaliksi ja jätettiin kuolemaan. Se olisi voinut olla myös Eladien toisen lapsen, Neiden, kohtalo, sillä Neide on henkisesti jälkeenjäänyt eikä puhu normaalisti. Mutta hänessä ei näkynyt vastasyntyneenä vikaa ja siksi hän sai elää, Gerry kommentoi. Neidellä oli onnea syntyessään juuri tähän perheeseen. Monissa muissa hänet olisi karkotettu. Täällä hänellä on oma paikkansa ja hän saa hoitaa helppoja askareita. Neide on välitön ja vilpitön, rakastaa lapsia, nauraa usein ja viettää olosuhteisiin nähden hyvää elämää. Neide asuu keskimmäisessä asuntolaivassa yhdessä äitinsä ja kahden naimattoman siskonsa, Simonen ja Cleuman kanssa. Neljä sisarusta asuu perheineen naapuriveneissä tai lähiympäristössä. Eladiella on kuusi lastenlasta: Brenda, Erica, Diego, Jacqueline, Andreza ja Altemar, iältään 1 10 vuotta. Gerry ja Cleide ja heidän lapsensa Natasha (6v) ja Gerry Junior (4v) pitävät pääasuntonaan isoa vuokrataloa Manauksessa, jossa Cleidella on naapurikiinteistössä ompelimo. Mutta he käyvät usein Boca do Jumassa ja Gerry on käytännössä suvun päämies, vaikka onkin tullut sukuun naimakaupan kautta. Mukavaa ja käytännöllistä Elämä asuntolaivoilla on mukavaa ja käytännöllistä. Laivat ovat tilavia: keittiö, olohuone ja makuuhuone. Seinien koukkuihin voi ripustaa monet riippumatot, joissa vieraat viihtyvät. Keittiössä on kaasuhella ja ruokakomerossa mm. suolaa, mausteita ja kuivattua kalaa. Kaupassa/baarissa on jopa jäälaatikko, jossa säilytetään varsinkin oluttölkkejä. Vesi otetaan suoraan joesta, jossa myös astiat pestään. Kaikki juomavesi kulkee Gerryn hankkiman hiilisuodattimen läpi. Mutta hän on päättänyt, ettemme me tilapäiset kävijät saa juoda jokivettä ja hän kuljettaa meille lähdevettä 25 litran kanistereissa. Perusravinto saadaan joesta. Muutamassa minuutissa saaliiksi nousee vaihteleva kalamenyy. Joessa on 22 piraijalajia, ja ne nappaavat aina parissa sekunnissa. Niitä on kuitenkin hankala saada ylös, sillä ne osaavat ilmiömäisesti napata syötin tarttumatta koukkuun. Amazonin jokiverkostossa on noin kalalajia. Paljain silmin näkee pitkien mustien varjojen liukuvan vedessä ja uidessa tuntee, kuinka kalat käyvät uteliaasti nuuhkimassa jalkoja. Aivan erityinen asema on prarucunilla, maailman suurimmalla makeanveden kalalla, joka voi kasvaa 3-metriseksi ja painaa yli 100 kg. Suuria prarucunin kimpaleita riippuu kuivumassa talon päädyssä. Joen toisella puolella laiduntaa 12 lehmää. Kuusi antaa maitoa ja ne lypsetään joka ilta. Vasikat saavat juoda aamumaidon. Gerry on tuonut lehmät uutuutena alueelle ne ovat viidakossa harvinaisia saadakseen täydennystä normaaliin kala- ja maniokkiruokavalioon. Mutta lehmienpito ei kannata ja Gerry suunnittelee myyvänsä ne piakkoin. Uhka Amazonin sademetsiä kohtaan Gerry on kymmenkunta vuotta ollut vahvasti kiinnostunut ekologiasta. Hän on mm. hankkinut kokoelman Amazonin sademetsien uhkakuvista kertovia kirjoja. Mutta hän tuhahtaa monille niistä. Niiden kirjoittajat eivät tiedä, mistä puhuvat. Monet heistä työskentelevät eri järjestöissä Lontoossa tai New Yorkissa eivätkä aina ole edes käyneet Amazoniassa. He tuntuvat kirjoittavan teoksiaan saadakseen rahastot ja laitokset myöntämään heille avustuksia, kuuluu Gerryn railakas yhteenveto. Toki tuho on viidakossa ollut melkoista monin paikoin, varsinkin ja 1980-luvuilla, kun Brasilialle myönnettiin miljardeja kansainvälistä pääomaa Amazonin rikkausten hyödyntämiseen. Mutta lainananto keskeytettiin, kun maa kulki kohti vararikkoa samalla kun kritiikki sademetsien tuhoa kohtaan voimistui USA:ssa. Ja viidakko alkoi nopeasti vallata menettämiään alueita takaisin. 7 8 vuoden kuluttua hakkuualueen kasvillisuus on yhtä rehevää kuin ennen hakkuita, ja 25 vuoden kuluttua biologinen tasapaino on palautunut, Gerry toteaa. Hän mainitsee BR319 eli Manauksen ja Porte Velhon välille v avatun valtatien, suoraan viidakon läpi, jonka silloinen sotilashallitus rakensi suunnattomin kustannuksin. Nykyään vain 100 kaikkiaan 900 kilometriä:stä on ajettavassa kunnossa. Sillat ovat ajelehtineet matkoihinsa, kasvillisuus on murtanut asfaltin. Niin kauan kun Brasilian talous on heikko, Amazonin sademetsillä ei ole mitään hätää, kuuluu Gerryn loppupäätelmä. Hän esittelee meille Boca do Jumon ympäristöä. Kaskiviljelyä harjoitetaan yleisesti mutta tarkkojen sääntöjen mukaan. Vain pieniä alueita kasketaan. Kannot ja juuret jätetään paikoilleen sitomaan maata. Suuret puut jätetään rauhaan. Tuhkasta saa yhden, ehkä kaksi hyvää satoa. Myöhemmin alueella voi kasvattaa esimerkiksi banaaneja. Apinat syövät niistä puolet. Mutta ei se haittaa, sillä banaaneja riittää kuitenkin kaikille, Gerry toteaa. Maniokki on joka tapauksessa tärkein. Se on juurimukula (kuin pitkulainen peruna), äärimmäisen ravintorikas, mutta samalla äärimmäisen myrkyllinen. Se tihkuu syanidia, ainetta, jolla Agatha Christie yleensä nitisti uhrinsa. Kokeilemme Boca do Juman maniokkitehtaalla myrkyn poistamista juurista ja havaitsemme pian olevamme keskellä moni- 34 katternö katternö 35

19 mutkaista ja vaikeaakin prosessia. Jauhamme, pesemme ja puristamme juurimukulat ja kuivaamme ne lopuksi tulen yllä pannulla. Siinä vaiheessa maniokki on rapeaa ja hyvää, kuin mysliä. Ravitsevampaa ruokaa ei ole. Mutta voi kyllä miettiä, miten monta uhria maniokki vaati ennen kuin intiaanit oppivat syanidin poiston, Gerry sanoo. MANIOKIN KUORINTAA. Maniokkia viljellään monessa osassa maailmaa. Se tunnetaan usein kassavan nimellä, mutta se on peräisin täältä Amazoniasta. Mukulat ovat hyvin ravintorikkaita, mutta tihkuvat syanidia (sinihappoa), joka täytyy poistaa ennen ruoanlaittoa. Vaarallista elämää Suomen terveysviranomaiset eivät hyväksyisi Amazonin sademetsää ihmisen elinympäristöksi. Turvallisuus elämän ehtoossa on tuntematon käsite. Kukaan ei usko elävänsä erityisen vanhaksi. Gerrykin, vaikka on 37v, ei pidä itseään enää ihan sopivana turistien viidakko-oppaana. Joudumme miettimään tätä erään aamupäivän viidakkoretkellä. Yhtäkkiä Gerryn kaksi koiraa alkaa haukkua jonkin matkan päässä. Hän jäykistyy, kuulee koirien haukusta niiden pelkäävän ja on varma, että ne ovat jäljittäneet jaguaarin. Meillä on aseena vain yksi viidakkoveitsi ja huomaamme, että Gerry toivoisi meidän olevan kaukana sieltä. Vaikka olemme jo tottuneet kaimaaneihin, korallikäärmeisiin ja myrkkyhämähäkkeihin ja meitä ovat purreet mm. ampiaisparvet, verijuotikkaat, muurahaisarmeijat, parantumatonta ja kuolettavaa hermosairautta eli Chagasin tautia levittävät kovakuoriaiset ja kaikkein inhottavimmat hiekkakirput, pelästymme nyt ensimmäistä kertaa tosissamme, koska näemme Gerryn säikähtävän. Hän komentaa meidät jäämään paikallemme ja ryntää koirien haukuntaa kohti. Olemme aiemmin yrittäneet olla mahdollisimman hiljaa, mutta nyt hän lähti juoksemaan ryskyen puskien läpi. Vähitellen koirat vaikenevat ja Gerry palaa näkemättä jaguaaria. Mutta nyt hän kertoo tappaneensa niitä teini-ikäisenä monta. Hän halusi moottoripyörän, mutta hänen isänsä kieltäytyi maksamasta sitä. Gerry otti yhteyttä mieheen, joka lainasi hänelle kiväärin ja maksoi 100 US dollaria jokaisesta toimitetusta jaguaarin nahasta. Jaguaarit olivat jo silloin rauhoitettuja. Mutta Gerry ampui kahdessa kuukaudessa 19 eläintä ja osti ison tuliterän moottoripyörän. Hän ajoi kolarin heti ensimmäisellä matkalla ja selvisi nipin napin hengissä. Sen jälkeen en ole ampunut jaguaareja, hän sanoo. Luonnonapteekki Jacqueline, 5v, on tottunut liikkumaan vapaasti joella. Amazonia on kuin jättimäinen luonnonapteekki, sen saimme oppia Boca do Juman metsissä ja muualla viidakossa. Ehkä tunnetuimpia puita ovat amapá ( maitopuu ) ja carapanaubá ( kiniinipuu ). Ensimmäisestä valmistetaan antibioottia, jälkimmäisestä saadaan kiniiniä. Mutta täällä on kasveja, joiden kaarnaa, mehua tai puuta voidaan käyttää kaikkeen mahdolliseen aina ripulista syöpään. Täällä on esimerkiksi kurarepuu. Jos sen kuoreen hakkaa vaon, sieltä pursuaa valkoista nestettä. Muutama tippa sitä suuhun ja kuolema seuraa. Kirurgit tuntevat aineen hyvin; sitä käytetään leikkauksissa pieninä annoksina lihasten turruttamiseen. Täällä on cipó tabuti -niminen köynnöskasvi, voimakas hallusinogeeni. Täällä on benguépuu, josta saadaan mentolia. Ja täällä on liaani, cipó d agua. Jos sen puunkaltaisen rungon katkaisee, siitä valuu vettä kuin hanasta. Puhdasta ja hyvää. Juon kaksimetrisestä liaanista litran, ehkä. Se vastaan suunnilleen tunnissa hikoamaani määrää. KUMIPUU. Intiaanien kautsu -sana tarkoittaa kuulemma itkevää puuta. Tämä puu on saanut olla rauhassa kauan. Jos kaarnaan leikkaa vakoja, puusta valuu maitiaisnestettä, joka saostuu raakakumiksi. 36 katternö katternö 37

20 Maniokista saadaan poistettua myrkky monipolvisen prosessin avulla. Jauhamme, pesemme ja puristamme juurimukulat ja kuivaamme ne lopuksi tulen yllä pannulla. Sen jälkeen maniokki on raemaista, rapeaa ja hyvää. BANAANIVILJELMÄ. Maa on kaskettu tässä jokunen vuosi sitten. Maaperä on köyhää ja tuottaa vain yhden tai kaksi satoa. Sen jälkeen se sopii hyvin esimerkiksi banaanien viljelyyn. Apinat syövät suuren osan, mutta niiltä jääneet banaanit yleensä riittävät bocalaisille. Tämä on kumipuun kotiseutua; Manaus kasvoi kumiparonien toiminnan kautta 1800-luvulla ja sai maailmankuulun oopperatalonsa, kuljetettuna sinne pieninä osina Euroopasta, länsimaisen kulttuuriperinnön ilmentymänä. Etelä-Amerikasta ovat peräisin myös esimerkiksi kahvi, kaakao, sokeri, peruna ja maissi. Ja cashewpähkinät, jotka ovat paahdettuna verratonta muonaa. Amazoniassa on paljon myös jalopuita. Näemme monia korkeita mahonki- ja almendrillopuita (brasilialainen teak), satoja vuosia vanhoja. Yksi mahonkipuu voi olla dollarin arvoinen markkinoilla. Mutta eivätkö ne ole uhanalaisia? Ei, Gerry sanoo. Ne kasvavat harvassa ja niitä ei saa täältä kuljetettua muuten kuin uittamalla. Kustannukset nousevat liian suuriksi. Viidakon kaikista mahonkipuista 90 % on tallella, hän väittää. Nopea äkillinen kuolema Kun tv:ssä näytetään Brasilian jalkapalloliigan tärkeitä otteluita, Boca do Juman asuntolaivat keinuvat pallon liikkeiden tahtiin. Kaikki miehet ovat paikalla seudun ainoan tv:n äärellä, jäävarastosta nostetaan kasa oluttölkkejä, kommentit kentän tapahtumiin ovat kovaäänisiä ja perusteellisia. Eräänä iltana seuraamme mestaruusottelua Grêmion ja Portuguesan välillä. Grêmion on voitettava 2 0 noustakseen Brasilian mestariksi ja sen se tekee! Ratkaiseva maali tulee vain kuusi minuuttia ennen ottelun loppua. Kaikki täällä kannattavat Portuguesaa, mutta kukaan ei protestoi oikeudenmukaisena pidettyä tulosta. Kesken ottelun todistamme meidän mielestämme huomattavasti suurempaa draamaa. Paikalle saapuu kovaa vauhtia vene ja vaikeasti loukkaantunut mies nostetaan naapuritaloon. Hän vuotaa runsaasti verta ja haavoja on joka puolella. Gerryn käly Simone ryhtyy toimiin. Hoitona on haavojen pesu sitruunalla ja jäähdyttäminen jäällä. Sen jälkeen Simone ompelee muutaman haavan karkealla langalla miehen valittaessa kovaan ääneen. Kukaan tv:n ääressä kököttävistä miehistä ei keskeytä katsomista ottaakseen selvää mitä on tapahtunut, mutta puoliajalla he lähettävät matkaan tiedustelijan, joka pian kertoo, että mies oli ajanut yksin veneellään hyvin kovaa, vene oli keikahtanut ympäri, potkuri leikannut häntä pahasti päähän ja kylkeen ja ruhjonut käden. Liian monta olutta, miehet päättelevät syyksi. Mutta luultavasti hän selviää, tiedustelija ennusti. Miehet kohauttavat olkapäitään. Sellaista sattuu. Naiset päättävät, että loukkaantunut on vietävä Manauksen sairaalaan. Niinpä ottelun jälkeen loukkaantunut nostetaan veneeseen ja Simone ja veneenkuljettaja lähtevät matkaan Manausta kohti. Meitä hirvittää matka, joka heillä on edessään. Pimeässä. Saamme myöhemmin tietää, että Gerry oli hyvin energisesti patistanut sukulaisiaan hankkimaan ammattikoulutuksen. Simonen hän oli ylipuhunut käymään sairaanhoitajakurssin. Niinpä Simonen talolle kulki nyt tasainen virta sairaita ja loukkaantuneita. Toivoo kriisiä Miltä Boca do Juman tulevaisuus sitten näyttää? Kunpa Jumala antaisi Brasilian talouskriisin jatkua. Se on paras tae sille, ettei viidakkoa raiskata ja tuhota, Gerry Hardy sanoo. Viittaus Jumalaan on ironinen. Hän ei pahemmin arvosta kristinuskon edustajia. Papit inhoavat tänne tuloa. He saapuvat vain kolmessa tapauksessa: kastamaan, vihkimään avioliittoon ja vaatimaan rahaa. Mutta lähetystyöntekijät ovat ahneimpia, hän lisää. Lähdemme viimeisenä päivänä katsomaan hautausmaata. Gerry käskee meitä kävellessämme tömistelemään maata käärmeiden ajamiseksi pois, sillä hautausmaa on niiden lempipaikka. Ristit ovat hyvin yksinkertaisia. Perheet saavat nykyään hoitaa hautaukset itse. Monet risteistä ovat pieniä, ne ovat lasten hautojen merkkeinä. Nimiä tai muita tunnistetietoja emme näe. Villikukat ovat juurtuneet kauniisti osaan aluetta, muuten haudat ovat paljaita. Pyhäinpäivänä siellä sytytetään kynttilät, mutta muuten haudoilla ei käydä. Emme me tarvitse näitä ristejä kuolleillemme. Muistamme heidät kuitenkin. Ja tiedämme, että he kuten esi-isänsäkin ovat aina mukanamme, Gerry Hardy sanoo. Alaviite: Tämä artikkeli kirjoitettiin vuonna 1997 ja kuvaa silloisia oloja. Nykyään Boca do Jumassa on uutta asutusta, ja Gerry Hardy ottaa järjestelmällisemmin vastaan matkailijoita. Hänellä on myös omat kotisivut: 38 katternö katternö 39