1. SYRJÄYTYMISKEHITYS VOIDAAN KÄÄNTÄÄ VÄLITTÄMÄLLÄ

Transkriptio

1 Kristillisdemokraattien kuntaohjelma

2 Sisällys 1. SYRJÄYTYMISKEHITYS VOIDAAN KÄÄNTÄÄ VÄLITTÄMÄLLÄ TERVE TALOUS ON PALVELUIDEN TAE PALVELUT ON TUOTETTAVA LÄHELLÄ IHMISTÄ Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisen perustuttava lähipalveluihin Päihde- ja mielenterveyspalveluiden järjestämisessä painotus ennaltaehkäisevään työhön Lasten ja lapsiperheiden palvelut turvaavat kunnan tulevaisuuden On aika laittaa vanhuspalvelut kuntoon! Vammaisten palveluiden tavoitteena on sujuva arki Liikuntapalveluiden oltava kaikkien saavutettavissa Kirjastopalvelut säilytettävä maksuttomina TURVALLINEN LÄHIYMPÄRISTÖ ON MAHDOLLISTA SAAVUTTAA TAVOITTEENA PIDETTÄVÄ MAAHANMUUTTAJIEN NOPEAA KOTOUTUMISTA PUHTAAMPI LÄHIYMPÄRISTÖ TOIMIVA YHTEISÖ Kaavoitus ja liikenne ovat kunnan kilpailuvaltit Ympäristöä ei ole varaa pilata PAIKALLINEN YRITTÄJYYS JA KORKEA TYÖLLISYYS LUOVAT HYVINVOINTIA Yrittäjäystävällisten paikallisolosuhteiden luominen on kunnan paras investointi Alhaisempi työttömyys on koko lähiyhteisön etu LAADUKAS KOULUTUS ON KUNNAN SELKÄRANKA Esiopetuksen ja perusopetuksen on oltava laadukasta ja yhdenvertaista Laadukas toisen asteen koulutus tarjoaa hyvät edellytykset nuorelle Korkeakoulut ja tutkimus palvelevat kuntaa Vapaa sivistystyö on kuntalaisten oikeus KUNTARAKENTEEN KEHITTÄMINEN Metropolialue palvelee koko Suomea Kasvavat kaupunkiseudut luovat uutta kasvua Elinvoimainen maaseutu on koko Suomen rikkaus

3 1. SYRJÄYTYMISKEHITYS VOIDAAN KÄÄNTÄÄ VÄLITTÄMÄLLÄ Kristillisdemokraattien kuntapoliittisen ohjelman tavoitteena on rakentaa ja tukea lähimmäisyhteiskuntaa. Keskiössä on ihminen sekä hänen luontaiset lähiverkostonsa ja ympäröivä luonto. Omatoimisuutta ja luovuutta on tuettava monimuotoisilla kannustimilla, niin että kuntalainen tuntee kuntansa ja lähiympäristönsä omakseen. Hyvinvointi syntyy ihmisen luontaisissa lähiyhteisöissä, erityisesti perheissä. Aineellinen hyvinvointi ei luo kokemusta hyvinvoinnista, ellei ihmisellä ole mahdollisuutta kokea osallisuutta ja kuulumista johonkin yhteisöön. Tässä on lähtökohta myös syrjäytymistä ehkäisevässä toiminnassa. Kristillisdemokraatit korostavat ennaltaehkäisevän työn merkitystä kunnallisissa palveluissa. Yhteiskunnan tulee tukea peruspalveluiden kautta ihmisten lähiyhteisöjä sekä luoda edellytyksiä yhteisöllisyydelle. Esimerkiksi kouluissa ennaltaehkäisevän ja perheiden kasvatustehtävää tukevan työotteen tulee läpäistä koko työyhteisö. Yhteiskunnassamme on ongelmia, jotka eivät ratkea ainoastaan rahalla. Aikamme suurimpana haasteena on yhä monimuotoisempi ja syvempi yhteiskunnan kahtiajako, syrjäytymiskehitys, jonka katkaisemisessa kunnalliset peruspalvelut ovat avainasemassa. Syrjäytymiskehitys voidaan kääntää välittämällä. Tarvitsemme taloudellisten resurssien ja yhteiskunnan turvaverkon lisäksi myös arvoja ja ilmapiiriä, jotka kannustavat kantamaan vastuuta toinen toisistamme. Yhteiskunta ei ole koskaan arvoneutraali, eikä nuorten kasvaminen arvotyhjiöön kanna hyvää hedelmää. Mitä vaikeampi on aika, sitä merkittävämmiksi kestävät arvot yhteiskunnan perustana nousevat. Yhteiskunnan laadun mittarina toimii edelleen se, miten se huolehtii heikoimmistaan. Haastamme suomalaisia uuslähimmäisyyteen eli uuteen, välittävään vastuunkantoon lähimmäisestä suurissa ja pienissä kunnissa, ruuhka- Suomessa ja maaseudulla. Kristillisdemokraattien tavoitteena on lähimmäisyhteiskunta, jossa annetaan tilaa ja tukea kansalaisten omatoimisuudelle ja luovuudelle. Uuslähimmäisyydellä peräänkuulutamme myös yhteisvastuun ja yhteisöllisyyden paluuta. Jokaisen suomalaisen aktiivista panosta tarvitaan yhteisön hyvinvoinnin rakentamiseen. Kokemus osallisuudesta ja henkisestä hyvinvoinnista syntyy oman paikan ja merkityksellisyyden löytämisestä yhteisössä. 3

4 Kolmannen sektorin merkitys hyvinvoinnin luojana ja uuslähimmäisyyden edistäjänä on keskeinen. Kansalaisjärjestöt ja seurakunnat toimivat innovaatiopankkeina taistelussa syrjäytymiskehitystä vastaan. Kansalaisjärjestöjen ja seurakuntien toiminta on avainasemassa myös monikulttuuristen haasteiden kohtaamisessa ja onnistuneessa kotouttamisessa. 2. TERVE TALOUS ON PALVELUIDEN TAE Kristillisdemokraattinen kuntapolitiikka tähtää kuntien taloudellisten toimintaedellytysten vahvistamiseen. Vain taloudellisesti kestävällä pohjalla toimivat kunnat pystyvät huolehtimaan siitä, että kuntalaisen oikeus laadukkaisiin lähipalveluihin toteutuu. Huoltosuhteen radikaali heikkeneminen tulevina vuosina heijastuu väistämättä kuntiin, jotka kantavat vastuun palvelujen järjestämisestä. Suomessa on 20 vuoden kuluttua arvioiden mukaan yli 70 vanhusta ja lasta sataa työikäistä asukasta kohti. Kuntaliiton tilastojen mukaan vuoden 1997 jälkeen kuntasektorin vuosikate ei ole yhtenäkään vuonna riittänyt kunnallisten perusrakenteiden, kuten päiväkotien, koulujen, sairaaloiden ja tie- ja katuverkostojen ylläpitoon ja peruskorjausten rahoittamiseen. Alijäämäinen rahoituspohja on johtanut tilanteeseen jossa kuntien ja kuntayhtymien lainakanta on kasvanut nopeasti. Vuoden 2011 lopussa se oli jo 12,6 miljardia euroa. Velkataakka oli lisääntynyt edellisvuodesta noin 900 miljoonalla eurolla. Koko kuntasektorin velkamäärä on kasvanut vuosina noin 8,5 miljardia euroa. Ilman merkittäviä uudistuksia useat kunnat ovat pakotettuja velkaantumaan ja nostamaan kunnallisveroprosenttia huomattavasti nykytasosta. Kristillisdemokraatit edellyttävät, että kuntarakenneuudistuksen yhteydessä tarkastellaan kriittisesti kunnan ja valtion välistä tehtävänjakoa, sekä sitä, voidaanko kuntien lakisääteisiä velvollisuuksia keventää. Viime vuosina nämä velvoitteet ovat lisääntyneet. Menopuolella erityiseen tarkkailuun on otettava kunnan oman toiminnan tilatehokkuus ja kiinteistömassan ylläpidon kustannukset. Kuntien vastuiden keventämisen lisäksi kuntarakenneuudistuksen keskeisenä tavoitteena on oltava kuntien hallinnon keventyminen ja varojen siirtyminen hallinnosta peruspalveluiden käyttöön. Kuntarakennelakia tulisi muuttaa virkatyösuhteiden osalta niin, että useimmat 4

5 virkatyösuhteista muuttuisivat normaaleiksi työsuhteiksi. Tämä toisi tulosvastuun myötä paineita kuntien johtaville virkamiehille pysyä laaditussa budjetissa ja kannustaisi heitä kohti suurempaa tehokkuutta ja parempaa palvelua omissa yksiköissään. Kuntien sisällä on tarkasteltava kunnan nykyistä palveluverkostoa ja etsittävä innovatiivisia toimia palveluverkon entistä tehokkaampaan ja kustannuksiltaan kevyempään toteuttamiseen. Kuntien velvollisuuksien keventämisessä on lähdettävä ei- välttämättömistä palveluista. Esimerkiksi subjektiivinen oikeus lapsen kokopäiväiseen päivähoitoon voitaisiin ilman erityistä syytä rajata puolipäiväiseksi silloin, kun vanhempi on kotona. Merkittäviä menosäästöjä pidemmällä aikavälillä voidaan saavuttaa myös panostamalla ennaltaehkäisevään toimintaan. Investointi esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevan nuoren tukitoimiin tai ennaltaehkäisevään päihde- ja terveysneuvontaan tuloutuu myöhemmin kunnalle monikertaisesti takaisin säästöinä sosiaali- ja terveystoimen palveluissa sekä verotuloina. KD uskoo ennakoivaan ja kauaskantoiseen toimintaan ihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi eikä pidä hyvänä hätiköityjä säästöjä, joiden vaikutukset yleensä kohdistuvat ensimmäiseksi kaikkein heikompiosaisiin kansalaisiin. Lähivuosien suuri haaste on kuntasektorin työvoiman riittävyys. Vuoteen 2020 mennessä kuntatyöntekijöistä jää eläkkeelle joka kolmas. Tehokkaammalla hallinnolla ja palvelurakenteella tulee varmistaa työvoiman ja sen myötä palvelujen saatavuus joka puolella Suomea. Kestävää kuntatalouden kasvua saadaan aikaan kuntien yritys- ja yrittäjäystävällisyyttä kehittämällä. 3. PALVELUT ON TUOTETTAVA LÄHELLÄ IHMISTÄ Kristillisdemokraattien mukaan ihmisarvo on aina markkina- arvoa tärkeämpi. Tämä arvolähtökohta merkitsee panostamista ennen kaikkea niihin palveluihin, jotka ovat elämän kannalta keskeisiä. Näitä ovat terveydenhuolto, toimeentulon turvaaminen, vanhustenhuolto, lasten päivähoito, sairaanhoito, sosiaalipalvelut, turvallisuuspalvelut ja koulutus. Lähipalvelut joko tuotetaan lähellä tai tuodaan lähelle. Kunnallisilla lähipalveluilla tarkoitamme perusopetusta, päivähoitoa, elinkaaritarpeiden mukaisia neuvola-, terveyskeskus- ja perheneuvontapalveluja, sosiaalipalveluja, kirjasto- ja lähiliikuntapalveluja 5

6 sekä vanhusten päivätoimintakeskuksia. Harvaan asutulla seudulla lähipalvelujen turvaaminen vaatii innovatiivisuutta. Hyväksi koettu ratkaisu ovat lähipalvelupisteet, joissa on mahdollisuus neuvolakäyntiin, terveyskeskuksen näytteenottoon tai sairaanhoitajan, lääkärin tai sosiaalityöntekijän tapaamiseen tiettyinä viikonpäivinä tai tiettyjen palvelujen tarjoaminen kouluterveydenhuollon tiloissa myös muille kuin koululaisille. Mikäli väestöpohja ei riitä lähipalvelupisteen ylläpitoon, vaihtoehtona ovat kotiin vietävät ja liikkuvat palvelut. Nykyaikaa on, että palvelut joustavat kuntalaisten tarpeiden mukaan ja tarvittaessa ne tarjotaan kotona. Näin lähipalvelut voidaan turvata yhdenvertaisina ja ympäristöystävällisesti koko maassa. Kaikissa kunnan tuottamissa palveluissa on tähdättävä tasa- arvon toteutumiseen ikään, elämäntilanteeseen ja sukupuoleen katsomatta. Kuntauudistus ei saa merkitä lähipalvelujen heikkenemistä. Palvelujen saatavuus on mitoitettava niin, että kuntalainen, jolle palvelu on tarkoitettu, voi sen saavuttaa viiveettä. Jos peruspalvelut sijaitsevat keskittämisen seurauksena kaukana, ihminen voi jopa pudota kokonaan turvaverkkojen ulkopuolelle. Esimerkiksi lastenneuvoloiden keskittäminen kauas asuinalueista ei ole ongelma niille, joilla on varaa ja mahdollisuuksia liikkua. Sen sijaan köyhimmille perheille tai liikuntarajoitteisille se voi merkitä kulkemiskustannusten vuoksi jopa ajautumista neuvolapalveluiden ulkopuolelle. Ikääntyvien palvelut tulee suunnitella niin, että asiointi on helppoa ja mahdollisimman moni asia hoituu samassa palvelupisteessä tai sen läheisyydessä. Lähipalveluiden aito turvaaminen vaatii sitä, että myös päätöksenteko on mahdollisimman lähellä kuntalaista. Näin käsitys palvelutarpeesta sekä sen laadusta pysyy ajantasaisena. KD tukee inhimillisten vaikutusten arvioinnin (IVA) käyttöä osana kunnallista päätöksentekoa. Vanhusten, muistisairaiden ja vammaisten asumispalveluissa on luotava mahdollisuuksien mukaan ihmisen kokoiset, kodinomaiset yksiköt sekä mahdollistettava omaisten osallistuminen asukkaan arkeen. Näiden haavoittuvien lähimmäisten hyvä hoito on turvattava huolehtimalla riittävästä osaavan hoitohenkilökunnan määrästä ja välttämällä tarpeetonta, laatua heikentävää kilpailutusta arjen perustarpeista. 6

7 3.1 Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisen perustuttava lähipalveluihin Kunnan järjestämistä lähipalveluista tärkeimpiä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta keskeiset peruspalvelut on Kristillisdemokraattien mukaan järjestettävä kattavasti yksilön tarpeet huomioiden lähipalveluina. Oikeus lähipalveluihin tulee turvata sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämislain uudistamisen yhteydessä. Palveluketjut on rakennettava mahdollisimman saumattomiksi huomioiden matalan kynnyksen palvelut sekä ennaltaehkäisevät toimet. Kuntien välistä yhteistyötä sosiaali- ja terveystoimen hallinnossa täytyy lisätä säilyttäen varsinaiset asiakaspisteet omissa kunnissaan. Terveydenhuollon käytäntöjä, joita on käytetty menestyksekkäästi muissa kunnissa ja muissa maissa, voidaan paremmin hyödyntää ympäri maata. Terveydenhuollon tärkeimmät tavoitteet ovat väestön sairastavuuserojen pienentäminen oikeudenmukaisuutta lisäämällä ja elintavoista aiheutuvien terveysongelmien vähentäminen. Perusterveydenhoito on laitettava kuntoon merkittävällä lisäpanostuksella terveyskeskusten toimintaan. Perusterveydenhuollon puutteet ja katkeilevat hoitoketjut aiheuttavat suuria kustannuksia myös kalliiseen erikoissairaanhoitoon. Oikeanlainen ja oikea- aikainen hoito säästäisi merkittävästi kuntien kustannuksia. Ennaltaehkäiseviä ja varhaisen puuttumisen palveluja on vahvistettava. Lääkärien kotikäynneillä tai verkkoyhteyden kautta tehtävillä konsultaatioilla helpotetaan niiden henkilöiden hoitoa, joiden on vaikeaa päästä liikkumaan. Ennaltaehkäisevässä toiminnassa tavoitteena tulee olla raskaudenkeskeytysten vähentäminen. Raskaudenkeskeytykseen hakeutuneelle tulee tarjota neuvontaa myös muista vaihtoehdoista sekä tukipalveluita. Henkilöstö on sosiaali- ja terveydenhuollon tärkein voimavara. Henkilöstön jaksaminen raskaassa sosiaali- ja hoitotyössä on ensisijaisen tärkeää. Tästä syystä sosiaali- ja terveydenhuollossa on kiinnitettävä enemmän huomiota esimiestyöhön. Esimiesten kouluttamiseen on annettava enemmän huomiota. Samalla on lisättävä henkilöstön mahdollisuuksia suunnitella ja kehittää omia työolojaan ja kasvatettava joustavuutta työelämässä. Terveyspalveluiden hallintoa pitää kehittää potilaskeskeisemmäksi yhden luukun periaatteella potilaan tarpeiden pohjalta. On panostettava suorittavaan työvoimaan 7

8 kuten hoitohenkilökuntaan hallintorakenteen paisuttamisen sijaan. Parantamalla työolosuhteita ja johtamista resurssit saadaan tehokkaampaan käyttöön. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kilpailuttamisessa pitää erityisesti huomioida palvelun laatu, palveluiden käyttäjien toiveet ja mahdollisimman pitkäkestoiset asiakassuhteet. Kilpailutuksen tavoitteiden toteutuminen täytyy varmistaa valvontaa tehostamalla. Kilpailutus on voitava purkaa riittävän pieniin osiin, jotta aitoa kilpailua tarjoajien kesken syntyisi. Jos kokonaisuus on erittäin suuri ja arvokas, kilpailee siitä usein vain yksi tai korkeintaan kaksi omistuksellisesti kasvotonta suuryritystä. Kotihoito, perhehoito ja ostopalvelut pieniltä hoitoyrityksiltä vähentävät julkisen palvelun henkilökunnan tarvetta ja siirtävät hoitoa suurilta keskitetyiltä yksiköiltä pienille perhe- tai perheenomaisille yksiköille Päihde- ja mielenterveyspalveluiden järjestämisessä painotus ennaltaehkäisevään työhön Ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön on panostettava. Terveyskeskuksiin on järjestettävä matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja, joissa myös nuorilla on mahdollisuus jonottamatta ja ilman lähetettä päästä terveydenhuollon ammattihenkilön vastaanotolle. Psykiatrian osalta avohoidon saatavuus ja jatkuvuus on turvattava ja laitoshoidon osalta hoitomahdollisuuksia pitää lisätä. Päihderiippuvaisia ja mielenterveysongelmista kärsiviä henkilöitä ei saa jättää heitteillä, vaan heille tulee järjestää tarkoituksenmukaiset ja toimivat palvelut. Päihdehoitopalveluiden ja matalakynnyksisten mielenterveyspalvelujen saatavuutta tulee parantaa. Varhainen puuttuminen auttaa ihmisiä pääsemään takaisin työelämään ja estää syrjäytymistä ja ajautumista ennenaikaiseen eläköitymiseen. Hoitavien ja kuntouttavien palvelujen saatavuuden on oltava tarvetta vastaavalla tasolla. Nuorten päihteiden käyttäjien ja päihdeäitien hoitoonohjausta tulee tehostaa. Jos lasten huostaanotto on seurausta vanhemman päihdeongelmasta, vanhemman on päästävä pikaisesti päihdehoitoon. Joka kunnassa pitäisi olla sovittuna, miten päihderiippuvaisten 8

9 akuuttihoito järjestetään. Ensihoidon olisi tapahduttava erityisesti siihen tarkoitetun yksikön piirissä. Myös kolmannen sektorin työ tulee huomioida entistä laaja- alaisemmin. Valistuksen lisäksi erityisen tärkeää alkoholihaittojen torjumisessa on riittävän tehokkaasti järjestetty katkaisuhoito. Kaikissa kunnissa ei vielä ole kunnollista katkaisuhoitoa, vaan päihdeongelmaiset saatetaan hoitaa vanhainkodeissa, terveyskeskuksissa tai psykiatrisen poliklinikan yhteydessä. Yhtenä ongelmana on, että katkaisuhoitoon ei usein pääse, ellei tule selvin päin sitä pyytämään. Katkaisuhoitoa ja sen jälkeistä hoitoa tulisi saada viipymättä. 3.3 Lasten ja lapsiperheiden palvelut turvaavat kunnan tulevaisuuden Kunnissa tulee kehittää vanhempien mahdollisuuksia valita omien lastensa päivähoitomuoto eri vaihtoehdoista. Laadukkaan varhaiskasvatuksen rinnalla korostamme lasten kotihoidon mahdollistamista. Perheille pitää luoda taloudelliset mahdollisuudet lastensa kotihoitoon esiopetusikään saakka. Varhaiskasvatusta koskevat käytännön ratkaisut on voitava tehdä keittiön pöydän ääressä. Lasten päivähoitoa pitää kehittää koko perheen tarpeet huomioiden. Vuorotyötä, osa- aikatyötä ja lyhytaikaista työtä tekeville on voitava tarjota nykyistä paremmin mahdollisuuksia lastensa päivähoitoon. Päivähoidon ryhmäkokojen pitää olla kohtuullisia ja henkilökuntaa on oltava riittävästi lasten turvallisen hoidon ja riittävän läheisyyden turvaamiseksi. Päivähoidon on tarjottava riittävä tuki erityistarpeisille lapsille ja varmistaa varhainen puuttuminen kouluvaikeuksien ehkäisemiseksi monialaisella yhteistyöllä. Päivähoidon maksut tulisi kesäkuukausina sitoa palvelun käyttöön, kuten nyt jo monessa kunnassa tehdään. Subjektiivinen päivähoito- oikeus rajataan puolipäiväiseksi silloin, kun jompikumpi tai molemmat lapsen vanhemmista ovat kotona, jos kokopäiväistä päivähoitotarvetta ei ole lastensuojelun avohuollossa todettu tarpeelliseksi tukitoimenpiteeksi tai jos kokopäivähoidolle ei ole muuta perusteltua tarvetta. Perhepäivähoitajien työehtoja ja palkkausta täytyy parantaa niin, että alalle saataisiin lisää tekijöitä. Perheiden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää. Kunnan on voitava tarjota joko perhetyöntekijän tai kodinhoitajan apua perheisiin, joilla on huonot tukiverkostot, vaara syrjäytyä yhteiskunnasta tai tilapäistä avun tarvetta. Perheneuvonta tarvitsee lisäpanostuksia kotikäyntien määrän lisäämiseksi. Kotihoidontuen kuntalisä olisi laajennettava tukemaan kotihoitoa niillä paikkakunnilla, joissa on pulaa päivähoitopaikoista. Kotihoito on 9

10 kustannustehokas ja lapsiystävällinen tapa järjestää pienen lapsen hoito. Kotiin jäävää vanhempaa kannustetaan hoitamaan myös vanhemmat perheen lapset kotona ja tuetaan siten, että hän voisi ottaa myös perheen ulkopuolisia lapsia hoitoonsa. Avun täytyy olla lähellä, mikäli lapsi oirehtii vaikkapa rauhattoman perhetilanteen vuoksi. Lastenneuvoloissa on kiinnitettävä huomioita perheiden jaksamiseen. Lasten kokonaisvaltaista terveyttä edistetään parantamalla neuvolatyön ja kouluterveydenhuollon resursseja, lisäämällä ehkäisevää työtä sekä ns. varhaista puuttumista. On huolestuttavaa, että maassamme on monessa kunnassa vaikea saada lapsiperheiden kotipalvelua, vaikka se on luonteva ja edullinen tapa tukea perheen kykyä suoriutua tärkeästä kasvatustehtävästään. Jokaisen kunnan on huolehdittava siitä, että kouluterveydenhuollon henkilöstömäärä on riittävä ja että lapset ja nuoret pääsevät nopeasti kouluterveydenhoitajan, - lääkärin tai psykologin vastaanotolle. Kun yhteys luontaiseen lähiyhteisöön heikkenee tai se on kokonaan rikkoutunut, tarvitaan korjaavia tukitoimia. Lastensuojelun avopalveluissa sekä huostaanotoissa lapselle on luotava yhteys turvalliseen perheyhteisöön. Sijoitus perheeseen on oltava ensisijaisena tavoitteena huostaanotoissa. Lastensuojelun avopalveluissa esimerkiksi tukiperhetoiminta tarjoaa yhteyden turvallisiin aikuisiin. 3.4 On aika laittaa vanhuspalvelut kuntoon! Hyvien vanhuspalveluiden järjestäminen on kunnia- asia jokaiselle suomalaiselle kunnalle. Vanhukset ovat kuntien kunnia- asukkaita. Ikäihmisten palvelujen järjestäjien tulee huolehtia suositusten mukaisesta henkilöstömitoituksesta vanhuspalveluissa. Tuetun palveluasumisen tarpeen lisääntyessä voimakkaasti tulisi kuntien järjestää tätä palvelua edelleen myös omana toimintana. Vanhukset tarvitsevat laitospaikkojen ohella palvelukotihoitoa ja tarpeeseen nähden riittävää hoivaa kotiin. Myös vanhusten kotona asumista tulee tukea mahdollisimman pitkään. Omaishoito on inhimillistä ja tuo yhteiskunnalle valtavia säästöjä. Omaishoidon tukea, omaishoitajien lomamahdollisuuksia ja terveydenhoitoa on kehitettävä. Yksityisten hoitokotien laatu samoin kuin asumisen ja 10

11 hoivan lääketieteellinen laatu on varmistettava. Palvelusetelitoimintaa on kehitettävä ja kolmannen sektorin mahdollisuuksia toimia vanhustenpalveluissa edistettävä. Omaisille on annettava mahdollisuus olla osallisia ikääntyneen rakkaansa hyvinvoinnin toteutumisessa eri hoitomuodoissa. Toimintakykyisille vanhuksille on järjestettävä mahdollisuus osallistua arjen askareisiin hoitopaikassaan. Ikääntyneiden avioparien mahdollisuus yhdessä asumiseen terveydentilasta riippumatta tulisi järjestää heidän niin toivoessaan. Kristillisdemokraatit ehdottavat, että omaishoidon tukien maksaminen siirretään kunnilta valtion vastuulle Kelan alaisuuteen, koska nykyisin kaikilla kunnilla ei ole varaa järjestää omaishoitoa ja siihen liittyviä velvoitteita (mm vapaapäivät), jolloin omaishoitajat ja - hoidettavat ovat eri asemassa asuinpaikasta riippuen. Samalla omaishoidolle on luotava yhtenäiset kriteerit koko maahan. 3.5 Vammaisten palveluiden tavoitteena on sujuva arki Vammaisten arki on järjestettävä mahdollisimman turvalliseksi. Vammaisten taitoja on ylläpidettävä ja mahdollisuuksien mukaan kehitettävä riittävällä terapialla ja toiminnalla. Laitoksessa asuminen väärin toteutettuna heikentää aloitteellisuutta ja omia elämänhallintakykyjä. Vaikeasti kehitysvammaisille lapsille ja aikuisille on turvattava pysyvä ja joustava hoitosuhde kehitysvammaisuuden ja neurologian erikoisosaamista tarjoaviin yksiköihin. Toimintakeskusten työtoimintaa on kehitettävä monipuoliseksi ja mielekkääksi. Lähiympäristön yrityksien tulisi työllistää rohkeasti myös vammaisia henkilöitä. Näistä syistä on kehitettävä ja lisättävä vammaisten työ- ja asumismahdollisuuksia. Myös vammaisten avustajajärjestelmää on kehitettävä, näin edistäen heidän mahdollisuuksiaan omaehtoiseen elämään työssä ja vapaa- aikana. Kehitysvammaisten lasten perheille on tarjottava riittävästi tietoa, tukea ja apua kuntoutuksen hakemiseen. Kunnilla on oltava mahdollisuus palkata riittävästi osaavia sosiaalityöntekijöitä, jotta kiireestä tai ammattitaidon puutteesta johtuvilta virheiltä ja laiminlyönneiltä vältyttäisiin. Vanhempien aktiivinen ohjaaminen omaishoitajuuden piiriin tuo turvaverkon, mahdollisuuden ammattimaiseen tukeen viiveettä ja voi mahdollistaa vaikeavammaisen perheenjäsenen asumisen kotonaan. Vammaisen lapsen kuntoutus ei saa 11

12 viivästyä sen vuoksi, etteivät vanhemmat osaa tai jaksa hakea palveluita. Kuntoutuksen päätavoitteena on tukea vammaisen lapsen terveen itsetunnon kehittymistä sopeutustaitojen kehittymisen kautta, jotta hänen elämänsä tulisi mahdollisimman laadukkaaksi ja onnelliseksi. Vammaisella lapsella tulee olla oikeus tarvittaessa erityispäiväkotiryhmiin, - kouluun tai luokkaan, jos se on hänen etunsa mukaista. Erityislasten iltapäivähoidon saatavuus ja avustajien saatavuus erityislasten harrastustoimintaan on järjestettävä toimivaksi jokaisessa kunnassa. Vammaisten nuorten peruskoulun jälkeiseen koulutukseen pääsyn on toteuduttava yhdenvertaisesti ikätoverien kanssa. 3.6 Liikuntapalveluiden oltava kaikkien saavutettavissa Liikunta on ennaltaehkäisevää työtä mielen ja ruumiin terveyden hyväksi. Monipuolisia liikuntapalveluja tarvitaan lisää ja niiden tuottamiseen ammattitaitoista henkilökuntaa. Kuntien latuverkkoja, pururatoja, patikkareittejä ja uimarantoja on kehitettävä ja ylläpidettävä. Jokaisessa kunnassa on oltava peruskuntoilupaikat. Niiden ylläpitoa voidaan ulkoistaa urheiluseuroille. Lasten ja nuorten sekä vähävaraisten mahdollisuuksia liikkumiseen on tuettava alhaisemmilla pääsymaksuilla. Vähävaraisten lasten liikunta- avustus urheiluseurojen maksuihin on hyvä tapa saada myös vähävaraisten perheiden lapsia mukaan harrastustoimintaan. Kuntien liikuntatiloja kuten kouluja on voitava avata kuntalaisten käyttöön joko maksuttomana tai pientä maksua vastaan. Ulkoilureittien ja kevyenliikenteenväylien tulee kannustaa arkiliikuntaan ja liikuntapaikkojen tulee olla sijainnin ja käyttömaksujen suhteen jokaisen kuntalaisen saavutettavissa. 3.7 Kirjastopalvelut säilytettävä maksuttomina Maksuttomien ja kaikille avoimien kirjastojen avulla varmistetaan kansalaisten sivistykselliset perusoikeudet. Kirjastoissa panostetaan osaamistason nostamiseen ja palvelujen laatuun, sähköisten palvelujen kehittämiseen ja sähköisten kirjojen valikoiman laajentamiseen. Pienille paikkakunnille pitäisi myöntää erivapaus korkeasti koulutetusta kirjastotoimenjohtajasta. Pienten kuntien kirjastoista voisi muodostaa maakuntakirjastojen satelliittikirjastoja, jotka toimisivat niiden johdon alla. 12

13 4. TURVALLINEN LÄHIYMPÄRISTÖ ON MAHDOLLISTA SAAVUTTAA Kuntien näkökulmasta keskeisin turvallisuuden haaste on syrjäytymisen ehkäiseminen. Yksi suurimpia syrjäytymisen aiheuttaja on alkoholi. Näin ollen kuntien oma alkoholipolitiikka ja päihdehoitojärjestelyt ovat merkittävässä asemassa myös turvallisuusnäkökulmasta. Alkoholilla on osuutta joka neljännessä kuolemaan johtaneessa liikenneonnettomuudessa. Nuorten hukkumiskuolemissa 70 % aiheutuu päihtyneestä tilasta. Vain 15 % henkirikoksista Suomessa tehdään selvin päin. Päihdeongelmien torjunta on merkittävin yksittäinen tekijä pyrittäessä kohti turvallisempaa lähiympäristöä. Suomalaisen väkivallan erityispiirre on se, että se liittyy vahvasti syrjäytyneisyyteen. Riski kohdata väkivaltaa ja jopa väkivaltainen kuolema on huomattavasti suurempi syrjäytyneiden keskuudessa. Lähisuhde- ja perheväkivallan taustalla ovat samat syyt kuin muissakin väkivallan riskiryhmissä. Viime vuosien traagisten perhesurmien yhteydessä on havaittu, ettei yhtä yhteistä nimittäjää näille teoille löydy, mutta varoittavien merkkien huomaaminen, avunpyyntöön vastaaminen ja hoitoon pääseminen korostuvat. Tästä syystä olisi kunnan sosiaalityössä ja perhetyössä sekä kouluissa ja päiväkodeissa tärkeää, että entistä tarkemmin seurattaisiin tapauksia, joissa vaaran merkit näkyvät. Riskitapausten tulisi ajoissa saada vähintään keskusteluapua. Vaaratilanteissa perheet on saatava nopeasti avun piiriin, ja tarvittaessa kunnan olisi järjestettävä turvakotipaikka. Tässä yhteistyö kolmannen sektorin järjestöjen ja toimijoiden kanssa on tärkeässä asemassa. Väkivallan kokemisen riski on suurempi niiden nuorten keskuudessa, jotka eivät vietä vapaa- aikaansa perheensä kanssa. Perheitä tukeva toiminta vähentää myös nuorten väkivallan kokemisen uhkaa ja edistää turvallisuutta. Mielekäs urheilu- ja vapaa- ajan toiminta, johon koko perhe voi osallistua, parantaa osaltaan kuntalaisten elämänlaatua ja turvallisuutta. Kristillisdemokraattien mielestä kunnissa tulisi ottaa tavoitteeksi tarjota jokaiselle lapselle, sosiaalisesta taustasta riippumatta, mahdollisuus osallistua ohjattuun harrastustoimintaan. 13

14 Rikolliskierteeseen joutuneita nuoria pitää auttaa pois käyttäytymistavasta ja katkaista rikoskierre ajoissa. Mm. Väestöliiton hankkeiden kautta on kerätty paljon tietoa, miten nuoria tässä asiassa voidaan auttaa. On todettu, että pieni osa nuorista syyllistyy valtaosaan nuorten kesken tapahtuvasta rikollisuudesta. Nämä nuoret ovat samalla riskiryhmässä syrjäytyä lopullisesti. Puuttuminen rikolliseen käyttäytymiseen voi syrjäytymisen välttämisen lisäksi ennaltaehkäistä myös yhteiskunnan kuluja ja ongelmia, jotka myöhemmin syntyisivät syrjäytymisen aiheuttamina. Yhdessä viranomaisten kanssa olisi toteutettava erilaisia tukihankkeita, jotta nuori voitaisiin ohjata takaisin oikealle polulle. Iäkkäiden kuntalaisten kotiympäristön turvallisuus korostuu. Kaatumiset sekä muut tapaturmat ja paloturvallisuus ovat riskitekijöitä, joihin voi vaikuttaa. Kotikäynnin yhteydessä voidaan kartoittaa mahdolliset riskit, pohtia kodin hälytysjärjestelmiä ja käyttäytymistä paloturvallisuuden lisäämiseksi. Kortteliturvallisuuden edistämisessä voidaan kunnissa toteuttaa naapuriapu- kokeilua, jossa asukkaat yhdessä valvovat naapuruston turvallisuustilannetta hälyttäen tarvittaessa avuksi poliisin. Katuturvallisuuden lisääminen kunnissa voidaan hoitaa yhteistyössä paikallisen poliisin kanssa. Riittävä valaistus ja yleinen siisteys lisäävät turvallisuuden tunnetta. Myös liikennejärjestelyjen tulee tähdätä turvallisuuden lisäämiseen kylä- ja kaupunkikeskustoissa. Oppilaitoksien turvallisuutta voidaan edistää kunnallisella toiminnalla. On luotava yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta kouluissa. Kivakoulu- hankkeen tapaiset kiusaamista ehkäisevät toiminnot ovat kannustettavia. Niitä on jatkettava. On arvioitu, että joka kymmenes lapsi kokee olevansa kiusattu koulussa. Kouluissa on syytä keskustella asiasta vakavasti, koska kiusaaminen saattaa myös täyttää rikoksen tunnusmerkit, ja silloin myös kiusaajan mukana toimivat lapset tai nuoret saattavat syyllistyä rikokseen. Myös seksuaalinen häirintä on yleistynyt kouluissa ja siihen on puututtava opettamalla kouluissa, mikä on häirintää ja missä kiusaamisen ja häirinnän raja kulkee. Netissä tapahtuvaa laitonta uhkaamista ja kiusaamista aina seksuaaliseen häirintään asti olisi ehdottomasti torjuttava. Kouluissa tulisi panostaa mediakasvatukseen ja opastaa nuoria turvalliseen ja vastuulliseen Internetin käyttöön. 14

15 Kiusaamisen lisäksi toinen vakava asia on nuorten koululaisten syrjäytyminen ja väkivallan uhan läsnäolo kouluissa. Kouluissa olisi puututtava lasten häiriökäyttäytymiseen, jotta myöhemmin vältyttäisiin vakavilta ongelmilta. Koulujen ja lastensuojelun yhteistyötä tulisi vahvistaa ja varmistaa resurssien riittävyys varhaiseen puuttumiseen. Ammatillisten oppilaitosten asuntoloissa on erityisesti kiinnitettävä huomiota turvalliseen asumiseen ja ohjattava nuoria ottamaan vastuuta omasta asumisesta ja elämästä. Turvalliseen, päihteettömään ja mielekkääseen vapaa- aikatoimintaan ohjaamisen tärkeys korostuu näissä ympäristöissä. Kuntien ja koulujen tulisi yhdessä tehdä töitä mukavan ja kasvua aikuisuuteen tukevan ympäristön luomiseen. Päihdevalistustyö ja terveellisen elämäntavan tukeminen on erityisen tärkeää. Kouluissa on edelleen huolehdittava siitä, että turvallisuussuunnittelu ja harjoittelu niin paloturvallisuuden kannalta kuin myös väkivaltatilanteiden kannalta olisi säännöllistä ja riittävää. Koulujen on jatkossakin tehtävä yhteistyötä poliisin kanssa omapoliisi- järjestelyn kautta, jossa jokaiselle koululle on nimetty oma vastuupoliisimies. Kunnan omassa organisaatiossa on oltava käsitys siitä, miten väkivallan uhkaa työntekijöitä kohtaan torjutaan ja vähennetään. Kuntien väestön- ja ympäristösuojelusuunnitelmista, valmiussuunnitelmista, kriisisuunnitelmista ja paloturvallisuussuunnitelmista on huolehdittava yhteistyössä asianomaisen viranomaisen kanssa. Lakisääteisten varautumisten lisäksi on otettava huomioon uudentyyppiset uhat, joihin voidaan lukea väkivaltauhan torjumisen lisäksi äärimmäiset sääilmiöt, kuten vuoden 2011 myrskyt, tulvat, kylmyys, kuumuus tai ympäristökatastrofin aiheuttamat vahingot. Pelastustoiminta on kuntien vastuulla, ja kuntien strategiatyön kautta on huolehdittava siitä, että pelastuslautakunnassa istuvat edustajat ovat riittävän perillä asioista. 15

16 5. TAVOITTEENA PIDETTÄVÄ MAAHANMUUTTAJIEN NOPEAA KOTOUTUMISTA Maahanmuuttajien hyvä kotoutuminen lisää kunnan hyvinvointia ja vaurautta. Tämän vuoksi kunnan kotouttamisen tulee olla aktiivista yhteistyötä maahanmuuttajien, kansalaisjärjestöjen, työelämän osapuolten ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Kuntien paikallisissa kotouttamisohjelmissa tulee kiinnittää erityistä huomiota nuorten maahanmuuttajien opiskelun ja työllistymisen tukemiseen sekä harrastustoiminnan mahdollisuuksiin mm. tiloja tarjoamalla. Kotouttaminen on hoidettava hyvin, jotta maahanmuuttajien joukkoon ei synny syrjäytyneiden ryhmiä. Työikäisten maahanmuuttajien kohdalla tavoitteena on, että he pääsevät työelämään ja heidän osaamisensa ja koulutuksensa saadaan suomalaisen yhteiskunnan käyttöön. Kunnan maahanmuuttajatoiminnasta tulee tiedottaa vuorovaikutuksen lisäämiseksi maahanmuuttajien ja paikallisen väestön kesken. Kunnan tulee olla esimerkkinä monikulttuurisesta työyhteisöstä. Kaikenlaiseen rasismiin tulee suhtautua kunnassa torjuvasti. Maahanmuuttajien yhdenvertaisuus oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta on tärkeä tavoite. Hyvät etniset suhteet ovat turvallisuuden kannalta keskeisessä asemassa. Syrjinnän kokemukset voivat jättää pysyviä jälkiä, jotka vaikeuttavat kotoutumista ja osallisuuden kokemista pitkänkin aikaa. Riittävän suomen tai ruotsin kielen oppiminen on maahanmuuttajalle tärkeimpiä edellytyksiä koulumenestykseen, jatko- opintomahdollisuuksien avautumiseen ja työllistymiseen. Vahva kotimaisen kielen taito ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä. Erityisesti yläluokille Suomeen saapuvat maahanmuuttajanuoret tarvitsevat lisätukea. Kotimaisen kielen oppiminen on asetettava selkeäksi tavoitteeksi jokaisen maahanmuuttajan kohdalla. Syrjäytyneistä nuorista lähes joka neljännellä on maahanmuuttajatausta, ja joka kolmas kouluttamaton vieraskielinen nuori on syrjäytynyt. Tutkimustiedon valossa on selvää, ettei kotouttamisessa ole täysin onnistuttu. Maahanmuuttajanuorten syrjäytyminen koulutuksesta on selvästi keskimääräistä yleisempää. Perusopetuksessa on kannustettava nuoria ammatilliseen tai muuhun jatkokoulutukseen ja heidän perheitään tukemaan nuoren kouluttautumista. Maahanmuuttajaopiskelijoiden opintojen ohjaukseen tulee kiinnittää 16

17 erityistä huomiota, jotta heitä autetaan löytämään toimivat koulutuspolut ammatillisiin tai korkeakouluopintoihin ja työelämään. Maahanmuuttajille tulee antaa mahdollisuus lukioon valmentavaan koulutukseen. Koulutukselle on selkeä tarve, ja se voidaan hyvin organisoida kansanopistojen yhteyteen. 6. PUHTAAMPI LÄHIYMPÄRISTÖ TOIMIVA YHTEISÖ Viihtyisä ja puhdas ympäristö luo parhaimmillaan myönteisen ilmapiirin, jossa alueen asukkaat ottavat omaehtoisesti ja yhteisöllisesti vastuuta alueen viihtyvyydestä. Keskeistä on lisätä kuntalaisten mahdollisuutta vaikuttaa viihtyvyyttä lisääviin ratkaisuihin, jotta myönteinen ilmapiiri voi syntyä. Erilaisia luontokohteita tulisi olla tarjolla asutuksen välittömässä läheisyydessä. Etenkin lasten ja vanhusten mahdollisuuksia päästä säännöllisesti luontoon virkistymään tulisi tukea. 6.1 Kaavoitus ja liikenne ovat kunnan kilpailuvaltit Kuntien kehityksen ja elinvoimaisuuden kannalta maankäyttö ja kaavoitus ovat keskeisessä asemassa. Kristillisdemokraattien mielestä kaavoituskäytäntöjä ja byrokratiaa on kevennettävä koko maassa. Erityisen tärkeää se on niillä alueilla, joilla asumisen kustannukset ovat kohonneet tavallisen palkansaajan näkökulmasta liian korkeiksi. Joukkoliikennettä on kehitettävä houkuttelevammaksi hinnoittelulla ja aikatauluilla sekä niin, että se paremmin vastaa kuntalaisten tarpeita ja mahdollisuuksia sen käyttöön. Tätä ei kuitenkin pidä tehdä rankaisemalla henkilöautoilua, josta etenkin monet lapsiperheet ja kaupunkikeskuksien ulkopuolella asuvat ovat riippuvaisia. Taloudelle välttämättömän yritystoiminnan edellytyksiä ei myöskään pidä rasittaa esimerkiksi tietulleilla. Kristillisdemokraatit korostavat kaavoitusratkaisujen merkitystä joukkoliikenteen toimivuudelle. Raideliikennettä on edelleen kehitettävä joukkoliikenneverkoston kokonaisuus huomioiden. Raideliikenteen linjat täytyy suunnitella hyvissä ajoin uusia asutuskeskuksia kaavoitettaessa. Jälkeenpäin niiden lisääminen olemassa olevaan katuverkostoon on vaikeaa. Kaupunkien keskustat on pidettävä elinvoimaisena. 17

18 Kaupunkialueiden kaavoitus on nähtävä osana kunnan syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä asuinalueiden väestöpohjien eriytymisen eli segregaation ehkäisemiseen. Yhteisöllisyyden edellytykset tulee huomioida jo kaavoituksessa luomalla alueen asukkaille luontaisia kohtaamispaikkoja sekä edellytyksiä heidän omatoimisuudelleen. Asukas- ja kyläyhdistykset ovat tässä keskeisiä yhteistyökumppaneita. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia kaavoitukseen lisäisi, jos kaavat ja kaavamuutosehdotukset olisivat joka kunnassa saatavilla Internetissä karttapohjaan tai paikkatietojärjestelmään merkittyinä ja tähän sivustoon olisi liitetty helppokäyttöinen palautemahdollisuus. Kaavoituksessa lähtökohtana on oltava asuinalueiden pitkäjänteinen kehittäminen niin kaupunkitaajamissa kuin kylissäkin. Uusien alueiden kaavoitusta tulee monipuolistaa, jolloin myös rakentajilla olisi enemmän mahdollisuuksia monipuolistaa rakennuksia ja tehdä niistä omanlaisiaan. Uusia rakennusoikeuksia luovuttaessaan tulee kunnan kilpailuttaa urakat mahdollisimman pienissä osissa. Kaavoituksessa pitää ottaa huomioon seuraavien vuosikymmenien kehitys ja kasvu. Samalla tulee huomioida ekologisuus ja yleinen virkistystoiminta. Täydennysrakentamisella voidaan hyödyntää olemassa olevaa kunnallistekniikkaa ja liikenneyhteyksiä sekä turvata palvelujen säilyminen myös vanhemmilla asuinalueilla. Samalla on huolehdittava lähivirkistysalueiden riittävyydestä sekä kattavasta kevyen liikenteen väylien verkostosta. Ahdas ja kallis asuminen heikentävät asumisviihtyvyyttä kasvukeskuksissa. Moni valitseekin mieluummin asumisen kaukana työpaikasta, mikä taas lisää liikenteen päästöjä ja ruuhkautumista. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjontaa kasvukeskuksissa on lisättävä. Tämä edellyttää sitä, että rakentamattoman tonttimaan saantia rakennuskäyttöön helpotetaan ja kaavoitusprosessia tehostetaan. Rakentamattoman tonttimaan kiinteistöveron nostaminen on perusteltua kasvukeskuksissa. Kristillisdemokraatit edellyttävät julkisen rakentamisen valvonnan tehostamista niin, että sisäilmaongelmia ei aiheuteta lisää. Isojen kaupunkien rakennusvalvonnan toimintaa tulee tehostaa, jotta rakennuslupien saaminen nopeutuu. Julkisten tilojen käyttöastetta on nostettava ja monikäyttöisyyttä lisättävä, jotta kunnilla riittää resursseja laadun parantamiseen. Sisäilmaongelmista kärsivät koulut ja päiväkodit tulee korjata viipymättä tai siirtää niiden toiminnot terveisiin tiloihin. 18

19 Asumisympäristön suunnittelussa esteettömyys ja turvallisuus palvelevat kaikenikäisiä asukkaita ja erityisryhmiä. Elinkaariajattelun tulee olla lähtökohtana kaavoituksessa. Erityisryhmien asumisen monipuolisten mahdollisuuksien turvaaminen nousee tulevina vuosina yhä tärkeämmäksi. Kristillisdemokraattien arvolähtökohtia erityisryhmien asumiselle ovat osallisuuden lisääminen sekä asukkaan ihmisarvon ja päätösvallan kunnioittaminen. 6.2 Ympäristöä ei ole varaa pilata Puhdas ympäristö ja luonto ovat lahja menneiltä polvilta tuleville polville. Meillä se on vain lainassa, ja sellaisena meidän on ympäristö ymmärrettävä. Kristillisdemokraatit näkevät ympäristön merkityksen niin asuinviihtyvyyden kannalta kuin kestävän kehityksenkin kautta. Jätteiden ja jätevesien käsittely ja kierrätys tulee järjestää tehokkaasti. Jätekäsittelyn yhteydessä on huolehdittava kilpailutuksesta ja siitä, että pienyrittäjätkin saavat mahdollisuuden osallistua kilpailuun. Monopolisoitumista tulee välttää kaikin keinoin. Jätehuollosta ei myöskään saa kehittää piiloverojärjestelmää kuntien talouden tueksi. Jätevesien käsittelyssä on ratkaistava miten ravinteet, varsinkin fosfori, saadaan tehokkaasti talteen ja takaisin pelloille. Energiatehokkuus rakentamisessa ja kuntien näyttämä esimerkki julkisten rakennusten ja tilojen lämmittämisessä ja valaisemisessa ovat tärkeitä osasia kestävän kehityksen ja ekologisen huomisen kannalta. Kuntien omassa energiatuotannossa uusiutuvan energian käytön kehittämisen olisi oltava keskiössä. Aurinko-, tuuli- ja vesivoima sekä maa- ja ilmalämpöjärjestelmät ovat viisautta. Yksityisten kuntalaisten omaa, hajautettua aurinko- ja tuulivoiman tuottamista tulee tukea. Fossiilisia polttoaineita käyttävien voimaloiden hiilidioksidipäästöjen talteenottoa ja hyödyntämistä sekä vaihtoehtoisten energiantuotantomuotojen käyttöönottoa on lisättävä. Kunnat ovat sekä energian käyttäjinä että tuottajina keskeisessä asemassa ympäristöystävällisen energiapolitiikan edistämisessä ja ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä. Energiatehokkuus säästää sekä luontoa että verovaroja. Kristillisdemokraattien näkemyksen mukaan tulevaisuuden energiantuotannon tulee nojata lisääntyvässä määrin 19

20 ympäristöystävällisiin innovaatioihin, joiden edistämisessä ja käyttöönotossa kunnilla ja kuntien energialaitoksilla on keskeinen asema. Tavoitteena on merkittävä vähennys uusiutumattoman energian käyttämisessä. Esimerkiksi jätteenpoltto sekä sähköenergian ja lämmön talteen ottaminen jätevedestä vähentävät yhdyskunnan ympäristökuormitusta niin tuotannon kuin päästöjenkin osalta. Haja- asutusalueilla tulee tukea kuntalaisten sekä heidän perustamiensa osuuskuntien mahdollisuutta omaan, ympäristöystävälliseen energiantuotantoon. Satama- alueiden tarkoituksenmukainen määrittäminen ja jatkuvaa kysyntää tyydyttävien satamalaitteiden rakentaminen on tarpeen, riittävä vesireittien rakentaminen ja merkintä samoin. Laituripaikkoja on pidettävä tarjolla, ellei sopivaa yksityistä tarjontaa ole. Kuntien on lisättävä pienveneiden septitankkien tyhjennyslaitteiden asentamista venesatamiin, ja laitteiden toimivuutta on valvottava yhteistyössä veneseurojen kanssa. 7. PAIKALLINEN YRITTÄJYYS JA KORKEA TYÖLLISYYS LUOVAT HYVINVOINTIA Kunta on elinvoimainen, kun alueen yritykset menestyvät ja voivat hyvin. Kunnalliset palvelut, viihtyisä elinympäristö ja asuinolot sekä eheä yhdyskuntarakenne luovat puitteet alueen vetovoimaisuudelle, joka puolestaan luo pohjan yritystoiminnan toimintaedellytyksille. Kristillisdemokraatit painottavat paikallisen yrittäjyyden tukemista keskeisenä keinona säilyttää koko Suomi elinkelpoisena. Kristillisdemokraattisen elinkeinopolitiikan tavoitteena on luoda kuntaan yrittäjämyönteinen ilmapiiri, joka vahvistaa alueen paikallisidentiteettiä. Valtaosa suomalaisista yrityksistä on pieniä, keskisuuria tai mikroyrityksiä (ns. pk- yrityksiä). Pk- yritysten merkitys kasvaa vaikeina taloudellisina aikoina. Kunta, jonka elinkeinorakenne nojaa pk- yrityksiin, kestää paremmin suhdannevaihtelut kuin kunta, jonka työllisyys perustuu muutamaan suureen työnantajaan. Pk-yrityksissä on myös suurin työllistämispotentiaali, mikäli olosuhteet kasvukehitykselle luodaan suotuisiksi. Erityisesti pk- yritysten osalta korostuu kuntien rooli seudullisen yhteistyön ja yritysten toimintaympäristön kehittäjänä. Mitä enemmän saamme yrityksiä kasvamaan ja kansainvälistymään sekä uusia yrityksiä 20

21 syntymään, sitä vähemmän joudumme sopeuttamaan kuntien taloutta vastaamaan talouden haasteisiin. 7.1 Yrittäjäystävällisten paikallisolosuhteiden luominen on kunnan paras investointi Kuntien elinvoimaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeää on elinkeinotoiminnalle suotuisien olosuhteiden luominen. Perusteiltaan kestävä kuntatalous ei voi nojata pelkästään valtion avustuksiin, vaan sen on pohjauduttava vahvaan elinkeinoelämän läsnäoloon kunnassa. Kunnilta löytyy välineitä elinkeinoelämälle suotuisien olosuhteiden rakentamiseen. Valtaosa uusista työpaikoista syntyy pk- yrityksissä. Ellei omassa kunnassa löydy työpaikkaa on vaarana, että työvoima siirtyy muualle. Kuntien kehittämisyhtiöistä on saatava kaikki hyöty irti. Tästä syystä kuntapäättäjien on erityisesti kiinnitettävä huomiota oman kunnan kehittämistoimintaan ja luotava elinkeinopoliittinen strategia, joka takaa sen, että oman kunnan ääni kuuluu seudullisessa elinkeinoyhteistyössä. Maaseudulla on erityisesti tuettava paikallisia yhdistyksiä, jotka tekevät kehittämistyötä esimerkiksi EU- ohjelmien ja kansallisten kehittämisohjelmien puitteissa. Kunnallisen hankintaosaamisen rooli korostuu jatkossa. Sen lisäämiseen on panostettava nykyistä enemmän. Kuntien hankinnoissa tulee huomioida ekologisuus ja sitä tukeva paikallisuus. Esimerkiksi kouluruokailun kilpailutuksissa tulee voida suosia lähiruoan tuottajia. Kolmannen sektorin ja pienten yritysten mahdollisuuksia osallistua kuntien tarjouskilpailuihin on parannettava hankintalakia uudistamalla, pilkkomalla kilpailutettavia urakoita ja palveluja pienempiin osiin sekä ottamalla huomioon osa- ja yhteistyötarjoukset. Kun ostoja ei tehdä liian suurina kokonaisuuksina, pienet paikalliset yritykset voivat menestyä tarjouskilpailuissa, ja kasvattavat siten alueen elinvoimaa. Kristillisdemokraatit suhtautuvat myönteisesti yksityisen sekä kolmannen sektorin toimijoiden osallistumiseen kunnalliseen palveluntuotantoon sitä täydentävänä osana. Myös palvelusetelijärjestelmä tukee palveluntuotantoa silloin, kun se on kokonaistaloudellisesti perusteltua, ja kun palveluohjaus sekä pienituloisten asiakkaiden asema voidaan samalla turvata. Keskeisintä on löytää palvelutuotannossa kokonaistaloudellisesti parhaat käytännöt. 21

22 Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä, että elinkeinopolitiikan keskeisimmät kehittämisalueet tunnistetaan jokaisessa kunnassa yksilöllisesti. Tuemme yritysvaikutusten arvioinnin ottamista luonnolliseksi osaksi kuntien päätöksenteon valmistelua mm. koulutuksen, markkinoinnin, asumisen, kaavoituksen, tienpidon ja muun infrastruktuurin suunnittelussa. Paikallisen elinkeinoelämän vahvuuksien tunnistamisesta tulee edetä alueellisten klustereiden synnyttämiseen muun muassa yrityshautomoissa. Yrityslainojen tarjoaminen paikallisille yrittäjille ja yhteisen markkinointiorganisaation rakentaminen kyseisten yritysten tuotteille ja palveluille edistäisi yrittäjien mahdollisuuksia onnistua. Se myös madaltaisi kynnystä lähteä yrittäjäksi. Kuntien kannattaa panostaa sellaisiin yrityspalveluihin, joissa huomioidaan verkostoituminen, kansainvälistymiseen liittyvät tarpeet ja paikallisen asiantuntemuksen käyttö. Nuoret yrittäjät on huomioitava entistä paremmin. Matalan kynnyksen yrityspalvelut, jossa uusi yrittäjä voi saada tukea yritystoiminnan aloittamiseksi ja josta voi saada neuvoja rahoituksen saamiseksi, ovat tässä tärkeä palanen. Yrittäjyys ei saa tukehtua byrokratiaan. Tarvitaan nopeampaa ja joustavampaa lupakäytäntöä yritysten investointihankkeiden vauhdittamiseksi. Parantamalla kunnan tietoliikenneinfrastruktuuria ja kehittämällä älykästä logistiikkaa kaikille kunnan alueella toimiville yrityksille luodaan edellytykset kehittyville ja elinvoimaisille yrityksille. Investointeja vauhdittaisivat myös teollisuustonttien ja liiketilojen kohtuullinen hintataso. 7.2 Alhaisempi työttömyys on koko lähiyhteisön etu Työnteko kaikessa moninaisuudessaan ylläpitää yhteiskunnan rakenteita ja kantokykyä. Työllisyys on paitsi yhteiskunnalle myös yksilölle välttämätöntä. Lähimmäisyyden periaatteisiin kuuluu se, että pidetään huolta heistä, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Pitkäaikaistyöttömyys on suurin syrjäytymistä aiheuttava yksittäinen tekijä. Kristillisdemokraatit kantavat erityistä huolta nuorista, jotka eivät ole päässeet kiinni työelämään. Kunnilla on monia mahdollisuuksia edistää työllistymistä. Työn tekemisen tulee olla kannattavaa kaikissa olosuhteissa. Samalla muistutamme siitä, että kaikki työ on arvokasta, 22

23 ja työn tekemistä tulisi kunnioittaa. Kristillisdemokraatit panostaisivat entistä enemmän voimavaroja ennaltaehkäisevään toimintaan myös työttömyyttä torjuttaessa. On työttömän kannalta parempi tehdä töitä ja näin ylläpitää työkykyä, kuin jäädä kannustinloukun pakottamana kotiin. Ennaltaehkäisevää työttömyyden ja syrjäytymisen hoitoa on esimerkiksi aktiivisen nuorten etsivän nuorisotyön kehittäminen, jossa jokainen koulupudokas poimitaan neuvonnan ja jatkokoulutuksen piiriin. Myös työpajatoimintaa ja oppisopimuskoulutusta on kehitettävä. Työpajat tarjoavat erityisesti syrjäytymisvaarassa oleville välttämättömiä työelämän taitoja ja eväitä pysyä aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä. Työpajatoimintaa voidaan kehittää myös useamman kunnan kanssa yhteistyössä. Työpajojen yhteyksiä paikallisiin yrittäjiin ja paikalliseen elinkeinoelämään tulee tiivistää. Työllistämistoimissa tulee yksilön tarpeet huomioida. Tätä tehdään panostamalla henkilökohtaisiin työelämän neuvontapalveluihin. Kuntien on näytettävä esimerkkiä vastuullisena työnantajana palkkaamalla kunnan tehtäviin myös maahanmuuttajia, nuoria ja vammaisia. Pitkäaikaistyöttömiä, osa- aikaeläkeläisiä ja työttömiä nuoria voidaan aktivoida samalla, kun heidän työpanoksensa tulee yhteisen hyvän eduksi. Tämänkaltaisia tehtäviä voitaisiin kehittää yhteistyössä kunnan ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Työttömyyden ja syrjäytymisen ehkäisy vaatii koordinaatioita eri toimijoiden välillä. Tätä edistetään rakentamalla entistä parempia kumppanuusverkostoja paikallisten yrittäjien ja kolmannen sektorin ja seurakuntien välillä. Jokaisen kunnan alueella voidaan edistää pitkäaikaistyöttömien työllistymistä myöntämällä kannustuspalkkioita tai verohelpotuksia yrityksille, jotka työllistävät pitkäaikaistyöttömiä. 8. LAADUKAS KOULUTUS ON KUNNAN SELKÄRANKA Kristillisdemokraatit korostavat koulutuksen merkitystä yhteiskunnan ja yksilön hyvinvoinnin perustana. Mahdollisuus laadukkaaseen ja tasavertaiseen koulutukseen on parasta syrjäytymisen ehkäisyä ja yksi oleellisimpia tekijöitä pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakentamisessa. Kuntien velvollisuus on järjestää jokaiselle lapselle ja 23

24 nuorelle laadukas ja yhdenvertainen peruskoulutus ja tarjota kaikille hyvät valmiudet jatko- opintoihin toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa tai lukiossa. OECD- maiden koulutukseen käyttämien panostusten vertailussa Suomi jää keskitason alapuolelle. Vertailun perusteella meillä olisi varaa panostaa koulutukseen nykyistä enemmän. Taloudellinen tilanne luo painetta kulujen karsimisen suuntaan, mutta ellei lasten ja nuorten hyvinvointiin ja koulutukseen sijoiteta, olemme tulevaisuudessa vielä suuremmissa vaikeuksissa. Liiallisen säästämisen sijaan on rohjettava tehdä viisaita sijoituksia tulevaisuuteen: koulutukseen panostaminen on yhteiskunnalta sijoitus niin henkiseen kuin taloudelliseenkin hyvinvointiin. Koulujen homeongelmat on ensi tilassa hoidettava kuntoon, jotta lasten ja opetushenkilökunnan terveys ei vaarannu. Koulutuksen järjestäjien valtionosuudet tulee tarkistaa kattamaan myös todelliset investointitarpeet. Oppilaitosten kasvava korjausvelka syö tulevaisuuden koulutuksen järjestämismahdollisuuksia. Kiinteistöjä ei saa päästää rappeutumaan, vaan niiden kunnosta ja ajanmukaisuudesta on huolehdittava riittävillä investoinneilla. 8.1 Esiopetuksen ja perusopetuksen on oltava laadukasta ja yhdenvertaista Esiopetuksella luodaan edellytykset koulunkäymiselle. Esiopetuksen pitää olla laadukasta, ryhmäkokojen on oltava riittävän pieniä, ja se on toteutettava lapsen tarpeista lähtien. Kuntien on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että myös maahanmuuttaja- ja romanilapset osallistuvat esiopetukseen. Kuntien on turvattava myös erityislasten iltapäivähoito lapsen tarpeen mukaisesti. Pienten koululaisten iltapäivätoimintaa on edistettävä. Kolmannen sektorin ja seurakuntien mahdollisuuksia järjestää lasten aamu- ja iltapäivätoimintaa on vahvistettava. Kuntien on huolehdittava koulutuksellisen tasa- arvon toteutumisesta. Perusopetus on väärä säästökohde. Sama vuosiviikkotuntimäärä kuuluu kaikille lapsille kunnan taloudellisesta tilasta riippumatta. Riittävän laajojen kielivalintamahdollisuuksien myötä luodaan menestymisen edellytyksiä niin kunnalle kuin yksittäiselle kuntalaisellekin. Tasokkaan opetuksen lisäksi riittävän pienet ryhmäkoot, tehokas koulukiusaamiseen puuttuminen sekä 24