Kyrkan och vi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä 4/2013

Transkriptio

1 Kyrkan och vi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä 4/ Kirkkoon liittynyt kirjailija Juha Ruusuvuori ei pelkää uida vastavirtaan 20 Ammuvainaankin äänellä pärjää laulutaidottomien laulukoulussa 8 Många skäl att höra till kyrkan 9 11 Emeritusylipuutarhuri Arno Kasvi tietää, että

2 2 3 Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Internet niin nopeaksi, avoimeksi ja helpoksi kuin se kansalaiskeskustelun onkin tehnyt tekee rauhallisista ihmisistä höyrypäitä, jotka syttyvät räjähdysherkiksi milloin mihinkin yleiseen keskustelunaiheeseen liittyen. Eri tavalla ajattelevia lähdetään lynkkaamaan heppoisin tiedoin ilman että asioista ehditään tai maltetaan ottaa kunnolla selvää. Tärkeämpää on usein toisen näkökulman vastustaminen kuin oman puolustaminen. Internetin ulkopuolella vuosisatoja patoutuneet sosiaalisten taitojen puutteet ryöpsähtävät netissä ulos sellaisella hallitsemattomalla paineella, että roiskeet leviävät kaupunkien ja kylien jokaiseen pieneen koloon. Usein edes omalla nimellä kommentointipakko ei lievennä purkausta. Toisinaan se yllyttää sitä entistä enemmän, sillä oman nettiegon rakentamisesta on tullut melkein oma taiteenlajinsa. Taiteen kanssa sillä lienee silti hyvin vähän tekemistä. * * * Tämä ongelma ei ole enää uusi ilmiö. Viime aikoina on kuitenkin yleisiksi keskustelun ja kiistelyn aiheiksi pullahtaneista ilmiöistä kasvanut entistäkin jättimäisempi pallo sähköisen yhteiskunnan taivaalle. Joku asia nousee aina niin isoksi, että muut unohdetaan. Susikeskustelu, lastensuojelu, hevosenliha, opettajan potkut, koulukuri, lastenkasvatus, rokotusten vaarat listaa voisi jatkaa pitkästi. * * * Myös kirkon sisällä näitä aiheita riittää, eikä keskustelukulttuuri ole netissä usein sen sivistyneempää. Kirkolla olisi hyvä paikka lähteä vetämään rekeä eri suuntaan sellaiseen suuntaan, jossa kuuntelemisella ja toisesta näkökulmasta kuin omastaan ajattelemisella sekä eri tavoin ajattelevan kunnioittamisella olisi paikkansa. Riippumatta siitä hymistelläänkö Keskustelukulttuuri kateissa asioita kahvipöydissä vai suolletaanko mielipiteitä suorin sanoin netin keskustelupalstoilla. Kirkon paikka on olla kuuntelemisen ja rakkaudellisen ilmapiirin esikuvana yhteiskunnassa. Jo pitkään on ollut helppoa todeta, että mikäli haluaa säilyttää edes jonkinlaisen uskonsa ihmiskuntaan, kannattaa esimerkiksi verkkolehtien keskustelu- ja kommenttipalstoilta pysyä poissa. Viimeistään nyt kun kuumat perunat ovat entistäkin polttavampia, on aika Eri tavalla ajattelevia lähdetään lynkkaamaan heppoisin tiedoin." muuttaa keskustelukulttuuria, ja se muutos lähtee jokaisesta ihmisestä itsestään. * * * Esseisti Antti Nylén sinkautti Twitterissä, että Ennen vanhaan kristityt käänsivät selkänsä maailmalle ja menivät erämaahan. Nyt pitäisi kääntää selkä internetille ja mennä maailmaan. Tässä ajatuksessa on jotain nurinkurista, mutta mielenkiintoista. Maailmasta tulee uusi erämaa, kun kaikki siirtyy nettiin, Nylén kirjoittaa. Nettiä ja muuta elämää ei ole enää aikoihin voinut erottaa toisistaan yhteiskunta pyörii jo internetin varassa. Siksi on hälyttävää, kun esiin nousee näkökulmia, joissa netti ja reaalimaailma aletaan nähdä taas ikään kuin erillisinä temmellyskenttinä. Jos oikein Nyléniä tulkitsin. Netissä luetun sanan tulkitseminen kun jää aina enemmän lukijasta riippuvaiseksi, mikä onkin osa koko keskustelukulttuurin kriisiä. SATTUVAT SANAT Lisää ohjeita uusille musiikintekijöille, jotka haluavat pitkän uran: pysy raittiina tai ainakin kohtuukäyttäjänä, älä usko masentavien ihmisten puheisiin, käy lenkillä, paastoa, lue Raamattua, kuuntele paljon musiikkia (uutta ja vanhaa), lue elämänkertoja ja ota niistä opiksi, älä katkeroidu, mene vain hyviin tv-ohjelmiin, älä tee aina sitä mitä sulta odotetaan mutta tee niin kuitenkin joskus, älä yritä olla nuorekas, älä vaihda tyyliä mutta muokkaa sitä tarpeen mukaan, älä mene mukaan Mestarit areenalla -tyyppisiin vanhojen pierujen nostalgiakonsertteihin äläkä esiinny jääkiekkotapahtumissa tai puolueiden vaalitilaisuuksissa, kävele luonnossa, hypi kengurupallolla, hommaa itsellesi perhe. Raamattu siksi, että on hyvä kuulua johonkin iänikuiseen perinteeseen. Raamatussa on paljon viisautta (ja tyhmyyttä myös). Vertauksia löytyy joka lähtöön. Raamattu on meille kaikille yhteinen synkeä ja syvä pohjavirta. Mitä meille jää, jos ei ole Raamattua? Aku Ankka?!! Laulaja Kauko Röyhkä Facebook-sivullaan Varsinaisena kohteenamme ei kuitenkaan ole evankelisluterilainen kirkko. Tavoitteenamme on kirkon irrottaminen valtiosta eli tunnustukseton yhteiskunta. Jostain syystä Suomessa ei saa edes keskustella asiasta. Meidän tapamme saada asia agendalle on erottaa ihmisiä kirkosta. Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja Petri Karisma, Turun Sanomat Lapsen kasvattaminen on hänen valmistamistaan ja valmentamistaan aikuisten maailmaan. Siinä maailmassa kaikki ei mene aina kuten itse haluaisi, ei vaikka äiti ja isä tulisivat sanomaan, että meidän Jere-Petterin pitää saada ajaa päin punaisia ja jättää verot maksamatta. Opettajien auktoriteetin lakisääteinen mitätöinti tukee kehitystä, jossa tärkeintä on saada toteuttaa omia mielihaluja muista välittämättä. Kuitenkin aikuisuuteen kasvaminen tarkoittaa vastuunkantoa itsestä ja muista. Vastuulliseksi ei noin vain tulla, siihen pitää oppia. Toimittaja Anna Perho blogissaan Ylen verkkosivuilla KANNEN KUVAT Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan emeritusylipuutarhuri Arno Kasvi tuntee myös kasvien kulttuurihistoriaa. Kuva Timo Jakonen KUUKAUDEN SANA Hurahtamisesta ja rauhasta vuosikerta Julkaisija Utgivare Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä Åbo och S:t Karins kyrkliga samfällighet. Ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Seuraava Kustantaja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Toimitusneuvosto Anni Itähaarla, Pasi Ahola, Mia Henriksson, Lauri Palmunen, Harri Raitis, Ann-Mari Rannikko, Aiju von Schöneman, Päätoimittaja Paula Heino, paula.heino@evl.fi Toimitussihteeri Mervi Sipilä-Koski, mervi.sipila-koski@evl.fi Toimittajat Juho Niemelä, Minna Vesanto Seurakuntien ilmoitukset turku.tiedotus@evl.fi Taitto ja kuvankäsittely Erkki Kiiski ja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Ilmoitusmarkkinointi Jaana Mehtälä, puh , , jaana.mehtala@kotimaa.fi Jakelu Itella oyj Jakeluhuomautukset puh J u s s i V i e r i m a a ALUKSI * * * Eiköhän oteta yksilöinä ohjat käsiimme ja tehdä netistä kaikille parempi yhteisö vaikuttaa ja keskustella. Sellainen, jolla on muutakin kuin provokatiivista arvoa. Sellainen, jolle ei tee mieli kääntää selkäänsä. Otetaan se kuppi kahvia ja pala suklaata, ennen kuin lähdetään tunnepitoisesti lynkkaamaan ja loukkaamaan. Juho Niemelä istutin siemenet, kertoi ystäväni ylpeänä, kun istuimme ravintolassa illallista nauttien. Hän on Aluksi alkanut kasvattaa kurkkuja, tomaatteja ja kesäkurpitsoja. Aikaa vievästä harrastuksesta kertoessaan hän samalla pohti, miten parhaiten pitäisi kasvavista taimista huolen ja minkälaisessa mullassa ne kasvaisivat parhaiten. Lähipiirissäni hurahdetaan säännöllisesti. Hurahtamisen kohteita ovat olleet ainakin luomu- ja raakaruoka, kestovaipat, Himasen ja Räsäsen vastustaminen, vietnamilaiset riisipaperikasviskääröt, ituotteet ja yhdysvaltalaiset oluet. Itse olen väsyttänyt lähipiirini ihmisiä Lähi-idän tilannetta koskevilla mielipiteilläni, höpöttämällä oikeanlaisesta kahvista ja kuunteluttamalla heillä musiikkia, josta vain minä pidän. Se kun on luonnollisesti sitä parasta. Hurahtamisen eri kohteita on nykyään helppo seurata. Ne täyttävät sosiaalisen median ja naistenlehdet. Ja kun jostain asiasta lukee tai kuulee tarpeeksi monta kertaa, käy niin kuin elämässä usein käy. Minäkin haluan! Haluan ostaa, tukea tai osallistua. Haluan jakaa ja kertoa muille, että tämä asia tai esine kuvaa minunkin elämäntyyliäni. Rauhaa ei saa, sillä uusia mahdollisia hurahtamisen kohteita ilmestyy säännöllisesti. Hurahtaminen voi toki tehdä hyvää. Hyvää omalle terveydelle, luonnolle, kärsimystä kokeville ihmisille toisella puolen maailmaa tai hyvää koko maailmalle. Ihailen ystäviäni, jotka muistuttavat meitä muita siitä, miksi lihansyöntiä pitäisi vähentää, miksi juokseminen on hyvästä, mitä yhteistyötä voisimme tehdä eteläsudanilaisten kanssa tai miksi me tarvitsemme yleismaailmallisen asekauppasopimuksen. Samalla kun kuumeisesti pohdimme uusia välttämättömiä hankintojamme ja ekologisia kauppalistojamme, jään pohtimaan. Mikä toisi sen sisäisen rauhan, joka veisi elämää ja arkea tasaisesti eteenpäin? Antaisi voimaa kestää myös tavallisen makkarakeiton ja tavallisen eteismaton, apaattiset aamukeskustelut, vierailut persoonattomissa kauppakeskuksissa ja parvekkeettoman keskustakaksion. Ystävälläni on kasvavien siementen lisäksi viisauden siemen. On kyse sitten puutarhasta, lapsista tai vaikuttamistyöstä, huolenpito jostakin tekee hyvää. Tekee hyvää nähdä jonkun kasvavan ja tuottavan hedelmää. Se antaa itselle merkityksellisyyden tunteen ja iloa hyvän syntymisestä. Sisäinen rauha. Siihen vaikuttaa moni asia. Sellainenkin, johon hurahtaminen nähdään nykyään vähän outona. Sitä piilotellaan, kuten minäkin olen ansiokkaasti tässä kirjoituksessa tehnyt. Ei hätää. Se on löydettävissä meistä, kun on sen aika. Siemen on usein istutettu jo kauan sitten. Minä jätän teille rauhan, oman rauhani minä jätän teille. En sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat älkääkä vaipuko epätoivoon, sanoo Jeesus. Hyvään on helppo hurahtaa. Laura Kajala Kaarinan seurakunnan pappi Toimitus Tiedotustoimisto, Eerikinkatu 3 PL 922, Turku puhelin (02) turku.tiedotus@evl.fi Säästöt koskevat virkoja ja kiinteistöjen korjauksia Seurakuntayhtymä säästää jättämällä virkoja täyttämättä ja vähentämällä kiinteistöjen korjauksia ja investointeja. Myös kiinteistöjen myynti on tulevaisuudessa mahdollista. Toiminta ja palvelutaso pyritään kuitenkin pitämään mahdollisimman korkeana. Nyt etsityillä säästöillä päästään kutakuinkin suunniteltuun kymmeneen prosenttiin vuoden 2013 virallisesta talousarviosta. Siinä tilikauden tulos tälle vuodelle oli 4,5 miljoonaa. Toimintakuluihin löytyi nyt säästöjä 2,8 miljoonan euron edestä. Maaliskuun 21. päivänä yhteisessä kirkkoneuvostossa käsiteltyjen säästöehdotusten jälkeen miinuskate on 2,2 miljoonaa euroa alkuperäistä talousarviota pienempi eli miinusta jää 2,3 miljoonaa euroa. Säästöjen avulla vuosikate jää hiukan plussalle eli noin euroon. Summat vielä tarkentuvat, kun uusi talousarvio käsitellään toistamiseen huhtikuun 25. päivänä eli samana päivänä, kun tämä lehti ilmestyy. Jotta seurakuntayhtymä saa käyttötaloutensa tasapainoon, kaikki seurakunnat ja yksiköt ovat etsineet säästökohteita. Lopullisesti säästöistä tämän vuoden avattuun talousarvioon päättää yhteinen kirkkovaltuusto 16. toukokuuta. Seurakunnat jättävät muun muassa virkoja täyttämättä ja käyttävät säästötavoitteeseen edellisten vuosien säästöjä. Monissa seurakunnissa ja yhtymän yksiköissä vähennetään sijaistyövoimaa, mutta ainakaan tänä vuonna henkilökuntaa koskeva yhteistoimintamenettely ei näytä todennäköiseltä. Päiväkerhot ja muskarit jatkavat Yhtymän suurimman yksikön, kasvatusasiain keskuksen, säästötavoite on euroa. Se saadaan toimintaa järkeistämällä. Seurakuntalaisille näkyvät vaikutukset pyritään minimoimaan, kerhot ja musiikkileikkikoulut eli muskarit pyörivät edelleen. Päiväkerhoja toteutetaan jatkossa 3 5-vuotiaiden lasten ryhmissä. Tämä kerhomuoto vastaa yhä enemmän perheiden kasvavaan tarpeeseen. Uusi ryhmämuoto mahdollistaa myös sisarusten osallistumisen yhdessä toimintaan. Päiväkerhoverkko laajenee ja syksyksi suunnitellaan toiminnan aloittamista ainakin kahdessa uudessa toimipisteessä. Muutamalla seurakuntatalolla toteutetaan kahta eri päiväkerhoryhmää: toista aamupäivisin ja toista iltapäivisin. Kaksi kolmipäiväistä päiväkerhoa jatkaa toimintaansa. Muskareita toteutetaan edelleen jokaisen seurakunnan alueilla. Muskareita pitävät joko Turun konservatorion opettajat tai seurakunnan lastenohjaajat. Vauvamuskarit ja perhemuskarit ovat olleet hyvin suosittuja. Muskarin yhteydessä pyritään toteuttamaan aina myös seurakunnan perhekahvilaa. Se luo mahdollisuuden sille, että aikuiset tapaavat toisiaan ja pääsevät kasvotusten työntekijän kanssa ja lapset saavat leikkiä yhdessä. Jokaisella seurakunnan alueella toimii entiseen tapaan perhekerhoja. Niissä työskentelevät yhdessä lastenohjaajat ja seurakunnan työntekijät. Perhekerhot on tarkoitettu alle kouluikäisille lapsille, jonne lapset tulevat yhdessä läheisen aikuisen kanssa. Eerikinkadun Nuortentalossa (Eerikinkatu 1) toimii perjantaisin avoin perhekahvila, joka kokoaa eri seurakuntien alueilla asuvia pienten lasten perheitä yhteen. Joka viikko tavataan 5000 lasta ja aikuista Seurakuntayhtymän varhaiskasvatus jatkaa yhteistyökumppaneiden kanssa toteutettavia työmuotoja. Lastenohjaajat työskentelevät jatkossakin Turun yliopistollisen keskussairaalan TYKSin lastenosastoilla, Perhetalo Heidekenillä ja ennaltaehkäisevän perhetyön Torin Kulma -toiminnassa. Päivähoitoon osallistuvia lapsia kohdataan muun muassa Kas- Kummaa! -nukketeatterin esityksissä ja päivähoidon henkilöstölle järjestetään uskontokasvatukseen liittyviä koulutustilaisuuksia. Koululaisten iltapäivätoimintaa toteutetaan sekä seurakuntataloissa että koulujen tiloissa. 13 kerhoa kokoontuu päivittäin koulupäivän jälkeen, kerhoissa tarjotaan välipala ja niissä toimii aina kaksi lastenohjaajaa. Varhaiskasvatuksen toimintaverkko säilyy sellaisena, että sen kautta kohdataan noin 5000 lasta ja aikuista viikoittain. Korjauksesta ja kunnossapidosta säästetään Rakennusten korjaus- ja kunnossapitokuluista pyritään säästämään reilut euroa. Suurimmat investointisäästöt kohdistuvat Kunstenniemen leirikeskukseen, jossa suunniteltu majoitusrakennuksen laajentaminen siirtyy. Myös Kunstenniemen ja Heinänokan leirikeskuksiin aiotut uudet laiturit jäävät nyt rakentamatta. Piikkiön urkujen peruskorjausta halutaan siirtää ja Kuusiston kirkko ei näillä näkymin ainakaan vielä saa sinne toivottua äänentoistojärjestelmää. Sen sijaan Pallivahan kirkon peruskorjaus jatkuu, siellä uusitaan vesikatto ja Martin seurakuntatalossa Huovinkadulla korjataan viemärit. Myös Varissuon asuintalojen parvekkeet korjataan, mutta tämä peruskorjaus toteutetaan lainarahoituksella. Kaikkiaan investointisäästöjä kiinteistötoimisto ynnäsi euron edestä. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kymmenen prosentin säästötavoite tuli tietoon, kun viime vuoden verotulot jäivät 1,7 miljoonaa euroa miinukselle. Seurakuntayhtymä on tehnyt tappiollisen talousarvion jo kuutena vuonna peräkkäin. Tulevia vuosia koskevia sopeuttamistoimia pohtii erillinen rakennetoimikunta, joka jättää lopullisen suunnitelmansa marraskuussa. Mirkka Torppa, Paula Heino Global Clinic avautui Turussa Katariinanseurakunnan kirkkoherra Martti Hirvonen on valittanut asiassaan hallinto-oikeuteen. Arkkihiippakunnan tuomiokapituli päätti helmikuussa erottaa Hirvosen Katariinanseurakunnan kirkkoherran virantoimituksesta yhdeksi kuukaudeksi. Tuomiokapitulille tehtyjen kanteluiden pohjalta kapituli katsoi, että kirkkoherra Martti Hirvonen oli eräissä hallinnon ja talouden hoitamiseen liittyvissä asioissa toiminut vastoin virkavelvollisuuksia tai laiminlyönyt niitä. Päätöksen taustalla oli kapitulin mukaan myös pappisvirkaan sopimaton käytös. Vapaaehtoisten terveydenhuollon ammattilaisten ylläpitämä Global Clinic on avautunut myös Turussa. Global Clinic Turku tarjoaa terveydenhuoltopalveluja ja muuta tukea niille ulkomaalaisille, joilla ei ole mahdollisuutta sosiaaliturvan takaamaan terveydenhuoltoon Suomessa. Klinikka on avoinna joka toinen viikko parin tunnin ajan. Tieto klinikasta saavuttaa avun tarvitsijat viidakkorummun avulla. Global Clinicin lääkärit, hoitajat ja muut terveydenhuollon ammattilaiset toimivat palkatta, vapaa-ajallaan ja vapaaehtoispohjalta. Toiminnassa on Turussa mukana reilut kolmekymmentä vapaaehtoista. Klinikka tarjoaa vain pienimuotoista terveydenhuoltoa. Sillä on käytettävissään lähinnä perusvälineitä kuten stetoskooppi ja verenpainemittari. Röntgen- tai laboratoriotutkimuksiin tai pitkäaikaiseen lääkehoitoon klinikalla ei ole mahdollisuutta. Ei toistaiseksi myöskään hammashuoltoon. Helsingissä on toiminut Global Clinic jo parin vuoden ajan. Myös Oulussa toimii vastaava klinikka tarvittaessa. Hirvonen valitti hallinto-oikeuteen Mikaelinkirkon tornin avautuminen yleisölle yhden päivän ajaksi innosti lähes 300 kaupunkilaista paikalle. Tornista avautuvat huimat maisemat kiinnostivat, mutta ihmeteltävää ja kuvattavaa riitti jo portaikossa. Hirvonen pyytää hallinto-oikeutta kumoamaan päätökset lainvastaisena. Valituksessa asiaa perustellaan muun muassa sillä, ettei Hirvonen ole tahallisesti rikkonut virkavelvollisuuksiaan. Sopimaton käyttäytyminen sekä fyysisen koskemattomuuden rajojen rikkominen kiistetään, vaikkakin Hirvonen myöntää, että asiaan on saattanut liittyä huonoa harkintaa. Työntekijä on kokenut Hirvosen käyttäytymisen ahdistavana, kun taas Hirvonen katsoo halunneensa osoittaa eleellään tukea. Määräaikainen virasta erottaminen ei astu voimaan ennen kuin hallinto-oikeus antaa päätöksensä asiasta. Mikaelinkirkon tornin avautuminen sai turkulaiset liikkeelle Turun Sanomat/ Mikael R ydenfelt Portaiden kipuaminen ja huimaavan korkeat näköalat eivät pelottaneet kaupunkilaisia, kun Mikaelinkirkossa järjestettiin tornikierros huhtikuun alussa. Lähes kolmesataa ihmistä jonotti päästäkseen näkemään, miltä Turku näyttää yläilmoista käsin. Koska torniin voi päästää turvallisuussyistä vain kaksikymmentä ihmistä kerrallaan, joutuivat ihmiset odottamaan omaa vuoroaan hyvän tovin. Rankimman urakan teki kuitenkin Mikaelinkirkon kanttori Marko Hakanpää, joka väkijoukkoa opastaessaan joutui kapuamaan torniin suunnitellun kahden kerran sijasta neljätoista kertaa. Kirkon tornin korkeus on perustuksista 77 metriä ja merenpinnasta 89 metriä. Ylimmät ikkunat ovat 60 metrin korkeudessa, minne saakka yleisö pääsi ihailemaan maisemaa. Kiivettävää riitti siis niin kanttorilla kuin kaikilla muillakin. Tavallisesti yleisöltä suljetussa tornissa järjestettiin kierroksia Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Tornikierrokset tuottivat lähes 1500 euroa keräykselle, jonka tuotolla annetaan tänä vuonna apua muun muassa kotimaan yksinäisille ja syrjäytyneille vanhuksille.

3 4 5 Murrosikäisen työ on kyseenalaistaa Koko kesä taskussa! Nuoren murrosikä on vanhemmalle paitsi aavistuksen rasittavaa aikaa, myös mahdollisuus tuulettaa omia luutuneita asenteitaan. Siinä se nyt jurottaa. Puheesta ei ole saanut selvää enää kuukausiin, vaikka toisaalta ei se paljon ole puhunutkaan, nyhjää vain omassa huoneessaan ovi tiukasti kiinni. Ja jos se menee jonnekin, saa olla melkoinen salapoliisi, että minne ja kenen kanssa. Vanhempien neuvoja ei ota vastaan, mutta rahat kelpaavat kyllä. Se on murrosikäinen. Lapsi, josta on tullut nuori ja josta on kovaa vauhtia tulossa aikuinen, ainakin fyysisesti. Kaikki se ponnistelu ja vaiva, jonka vanhemmat ovat edellisen rapian vuosikymmenen aikana häneen kaataneet näyttää valuneen hukkaan. Edes kiitosta ei osaa enää sanoa. Huhhuh. Nuorten ja heidän vanhempiensa kanssa Linkki-toiminnassa työskentelevät Anu Nurmi ja Kirsi Rosten kuitenkin muistuttavat, että vaikka kuinka vanhempaa nyppisi, niin juuri noin sen kuuluu mennäkin: Helposti sitä syyllistää itseään ja ajattelee, että on 12 vuotta kasvattanut ja lopputulos on tässä! Nuori käyttäytyy yhtäkkiä itsekeskeisesti, eikä hänellä tunnu olevan ollenkaan tapoja. Nuoren arvomaailma vaikuttaa oudolta ja ihmetellään, minne ne kaikki hyvät asiat ovat hävinneet. Mutta niiden kuuluukin hävitä. Ja kyllä se kasvatus siellä jäljellä on, pitää vain olla kärsivällinen, Nurmi ja Rosten lohduttavat. Samat asiat askarruttavat Linkki-toiminnassa järjestetään vanhemmille muun muassa ihan perinteisiä luentoja sekä erilaisia tilaisuuksia, joissa saa vertaistukea samassa elämäntilanteessa olevilta. Ovet ovat avoinna myös nuoria varten. Keskustelemaan ja neuvoja saamaan tullaan monenlaisista asioista: seurustelusta, kaverisuhteista, kodin jutuista. Entä mitkä asiat vanhempia mietityttävät murrosiässä? Ainakin nämä: säännöt, rajat, netin käyttö, pelaaminen, kaverit, seurustelu, rahan käyttö, vapaa-aika Mutta myös vanhempien oma jaksaminen murrosikä kun on siitä mielenkiintoinen elämänvaihe, ettei voi koskaan tietää mitä se tuo tullessaan. Vanhemmat kaipaavat vertaistukea. Vakuuttelua, että olet tehnyt pohjatyön ihan oikein ja että kyllä se lapsi siellä vielä on. Käytöstavatkin löytyvät aikanaan. Sille arvomaailmalle nuori kuitenkin rakentaa minkä on lapsena oppinut. Toisaalta nuoren työtä on juuri kyseenalaistaminen, erityisesti sen opitun arvomaailman kyseenalaistaminen. Vanhemman täytyykin muuttaa myös itseään nähdä itsensä vähän uudessa valossa ja joustaa, Anu Nurmi sanoo. Relaa mutta ei liikaa Murrosiässä kasvetaan sekä fyysisesti että henkisesti. Jälkimmäinen näkyy muun muassa kapinointina vanhempien mielipuolisia ideoita kuten kotiintuloaikoja, netin käyttörajoituksia ja sen sellaisia vastaan. Mutta vaikka nuori vastustaa rajoja, samaan aikaan hän myös kaipaa niitä. Vanhemmiltaan nuoret haluavat vanhempana oloa, vaikkeivät sitä myönnä, ja vaikka vanhemmillekin olisi usein helpompaa lähteä kaverilinjalle: Pitäisi uskaltaa olla vanhempi ja ottaa vastaan se nuoren vastustus. Tärkeää on myös olla läsnä, vaikka tuntuukin, ettei toista kiinnosta pätkääkään. Kyllä nuori kuitenkin tykkää, kun kysytään kuulumisia. On myös hyvä muistaa, että kun nuori kapinoi kotona, se kertoo siitä, että hänellä on koti jossa uskaltaa kapinoida. Se on hyvä asia. Myös on tärkeää, että koti on kyllin turvallinen paikka tulla, vaikka olisi törttöillytkin, Rosten muistuttaa. Itsenäistyminen tarkoittaa sitäkin, ettei nuori enää viihdy kotona vanhempien seurassa, vaan kavereista tulee entistä tärkeämpiä. Samalla myös vanhempien kontrollin mahdollisuus vähenee. Nuorella on uusia ystäviä, hän tulee ja menee eikä vanhemmilla ole mahdollisuutta (eikä ehkä syytäkään) tietää kaikesta: Yksi kysymys mitä monet vanhemmat pohtivat on, miten osata löysätä tarpeeksi mutta ei liikaa. Vastaus vaihtelee nuoren mukaan, joten on vain luotettava itseensä ja siihen, että tuntee oman lapsensa. Olisi tärkeää myös pystyä osoittamaan, että lähtökohtaisesti luottaa nuoreen, ei toisin päin, Anu Nurmi sanoo. Puhevälit kuntoon ajoissa Monessa mielessä murrosikä on vähän niin kuin heinäsirkat kumpaankin on hankala valmistautua. Yksi keino kuitenkin on: Valmistautuminen on sitä, että pitää keskusteluyhteyden auki ja puhevälit kunnossa ennen murrosikää. Kun itse vaihe on päällä, yhteyttä on vaikea avata, Nurmi sanoo. Murrosikäisen kanssa asiat eivät myöskään enää suju yhtä helposti kuin tavallisen alakoululaisen, koska murrosikäistä on hankala käskyttää. Sitä paitsi kun aikuistumisesta kerran on kyse, käskytys ei ehkä edes ole se paras toimintamalli. Nuoren kanssa voi ja pitää neuvotella asioista, vaikka vanhempi saisikin viimeisen sanan. Tarvitaan vähän oveluutta siihen neuvottelutaktiikkaan. Ennen äiti määräsi ja piste, mutta ei enää. osa 4 Nuoren mielipiteitä pitää oikeasti kuunnella ja hänelle pitää jäädä olo, että hänen näkemyksensä on otettu huomioon, Nurmi sanoo. Vanhemmilta vaaditaan neuvottelutaitojen lisäksi myös suhteellisuudentajua. On hyvä muistaa, että vaikka jotain ikävää sattuisikin, niin tuskin se koko maailmaa kaataa. Ja suurin osa murheista on kuitenkin sitä tasoa, että huone on siivoton. Se kieltämättä on feng shuin kannalta kurjaa, mutta ei universumin tai edes nuoren tulevaisuuden kannalta kauhean vakavaa. Murrosikä sama, aika eri Sinänsä nykynuorten teini-ikä ei eroa takavuosien teini-iästä (ikävämpi juttu, kun muistaa mitä itse on puuhaillut!). Perusjutut pysyvät: tunne-elämä on sekaisin, ruumiissa tapahtuu muutoksia, seksuaalisuus herää, kaikenlaisia kokeiluja tehdään. Päässä myrskyää, sillä ikävuosina aivot muuttuvat saman verran kuin 2-3 vuoden iässä! Jokaisella ajalla on kuitenkin myös omia haasteita: Nykyään esimerkiksi teknologia on sellaista, että olisi hyvä, jos vanhemmat vähän pysyisivät sen suhteen kärryillä. Muutos on myös nopeaa. Vielä vuosi sitten täällä meidänkin tilaisuuksissa oltiin huolissaan, kun lapset ovat koko ajan koneen ääressä ja mietittiin, että otetaanko piuhat mukaan kun lähdetään töihin. Nykyään kaikilla on älypuhelimet ja niiden kanssa mennään vessaankin, Kirsi Rosten sanoo. Ja on vielä toinenkin juttu: Yksi haaste verrattuna parinvuosikymmenen takaiseen on suuri avioerojen määrä. Kun vanhemmat asuvat eri osoitteissa eivätkä välttämättä ole maailman parhaissa väleissä, nuoret osaavat kyllä käyttää hyväksi tilannetta. Siksi olisi hyvä että vanhemmat vetäisivät yhtä köyttä nuoren asioissa huolimatta siitä asutaan eri osoitteissa, Anu Nurmi muistuttaa. Kaiken muutoksen keskellä on hyvä pitää mielessä, että murrosikä on mahdollisuus myös vanhemmalle. Sitä ei kannata ajatella kamala- Murrosikäisen perheen huoneentaulu Vanhemman tehtävä on asettaa rajoja, murrosikäisen vastustaa niitä. Sopikaa ja neuvotelkaa: nuoren mielipide pitää ottaa huomioon, vanhemmilla on kuitenkin viimeinen sana. Ole kiinnostunut nuoren asioista, kysy vaikket saisi vastaustakaan. Ole läsnä, luo turvalliset puitteet kapinoimiselle. na vaiheena, vaan mahdollisuutena tuulettaa vähän omiakin luutumia. Ja jos tuntuu että nuori on ihan mahdoton, pitää muistaa, että aivot kuitenkin kehittyvät aina 25-vuotaiaaksi saakka. Nuorella siis on mahdollisuuksia, meillä vanhemmilla ei enää! Roope Lipasti Lisätietoa murrosiän haasteista esimerkiksi Seurakuntien, Linkki-toiminnan ja RAY:n yhteisestä Vauhdilla aikuisuuteen? Selviytymisopas nuorten vanhemmille julkaisusta, joka löytyy sivulta kasvatus/julkaisuja/ Mistä ohjelmaa lapsille ja nuorille kesäksi? Mitä kivaa kaupungissa tapahtuu? Minne mennä, mitä tehdä? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin löytyy vastaus Kivakesä-esitteestä. Lasten ja varhaisnuorten kesäpuuhat samaan esitteeseen ja nettisivulle joka kevät kokoava Kivakesä on taas ilmestynyt. Kivakesä-esitteen saa mukaansa kouluista, esikouluista ja useista julkisista tiloista. Esitteestä löydät kätevästi tiedot eri tapahtumajärjestäjien, seurojen ja järjestöjen leireistä, retkistä, kerhoista, liikunnasta, kulttuuritapahtumista ja monesta muusta lasten värikkäästä kesäpuuhasta. Suurin osa Kivakesän tapahtumista on suunnattu vuotiaille, mutta tapahtumia löytyy myös nuoremmille. Esitettä on helppo selailla yhdessä vanhempien kanssa ja valikoida hauskimmat menot eri aihealueilta ja kesän kuukausilta, jotka on esitteessä jaoteltu eri osioihin. Nyt viidettä kertaa julkaistu Kivakesäesite löytyy myös netistä osoitteista www. kivakesa.fi ja Lisäksi tapahtumatiedot löytyvät Turun kaupungin nettisivujen tapahtumakalenterista, joka löytyy osoitteesta fi. Tapahtumatietoja täydennetään nettiin koko kevään ja kesän ajan. Apua alkukesään Lasten vanhemmilta saadun palautteen perusteella Kivakesä on ollut kätevä apu kesämenojen suunnittelussa. Mukavaa, että kaikki tapahtumat on koottu yksiin kansiin. Meillä tiedetään jo odottaa pakettia kun aletaan suunnitella varsinkin alkukesän menoja ennen kesälomille lähtöä. Koululaisten perheessä alkukesä aiheuttaa aina hieman päänvaivaa, että mitäs kivaa keksittäisiin, kahden alakouluikäisen äiti Laura Käsmä kertoo. Käsmän perheessä lapset ovat käyneet muun muassa Turun biologisen museon ötökkäsafareilla ja seurakunnan kesäkerhossa. Kivakesää selatessa on helppo vertailla eri vaihtoehtoja ja tehdä ehdotuksia, jotka voisivat lasta kiinnostaa. Esite on kaivettu esiin myös myöhemmin kesällä, kun on mietitty mitä voitaisiin tehdä yhdessä perheenä lomien aikana, Käsmä kertoo. Kätevästi taskuun mahtuvan Kivakesäesitteen painos on kappaletta. Esite on vuosien mittaan levinnyt yhä laajemmalle. Tuttujen kanssa jutellessa on tullut ilmi, että useimmat vanhemmat tietävät mistä on kyse, Käsmä kertoo. Esitteen saat napattua mukaasi koulujen ja esikoulujen lisäksi myös nuoriso- ja liikuntatiloista, kirjastoista sekä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän toimipisteistä. Kivakesä on jaettu myös Kaarinan ja Piikkiön kouluihin ja eskareihin. Liikuntaa ja ötökkäsafareita Seurakuntien tapahtumatarjonnassa ympäri Turkua ja Kaarinaa pidettävät lasten ja perheiden kesäkerhot ja kesäkahvilat ovat isossa osassa. Suosituissa kesäkerhoissa ja kahviloissa on luvassa muun muassa leikkiä, monipuolista liikuntaa ja ohjattua toimintaa. Tärppinä voi myös nostaa esiin myös usean eri yhteistyötahon kesken jo loppukeväällä Skanssin sisäpihalla järjestettävä imove!-ulkoliikuntatapahtuma sekä tietenkin leirit läpi kesän moneen eri lähtöön. Tarjolla on myös esimerkiksi museokeskuksen järjestämiä ötökkäsafareita vuotiaille. Kivakesän on toimittanut ja julkaissut yhteistyössä Turun kaupungin vapaa-aika- ja sivistystoimiala ja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Kivakesä on myös ympäristöystävällinen teko, sillä sen avulla vältytään useiden erillisten esitteiden painamiselta. Esite leviää ympäri kaupunkia nyt viidennen kerran peräkkäin. Katso lisää ja JN

4 6 7 Tarinoiden kieli ja mieli kumpuavat uskonnosta Kirjailija Juha Ruusuvuorelle kirkot ovat turvasatamia ja tärkeitä jo kulttuurihistoriansa vuoksi. Kiirettä, kyynisyyttä ja rahan perässä juoksemista vastaan protestoidessaan hän liittyi takaisin kirkon jäseneksi yli 30 vuoden tauon jälkeen. Ruusuvuori erosi kirkosta pian rippikoulun jälkeen. Hänen perheensä oli miehen omien sanojen mukaan tavallinen tapakristitty, mutta vuotiaana Ruusuvuori itse kiinnostui kirkosta. Elämän peruskysymyksiä pohtinut poika kävi parin talven ajan myös seurakunnan keskusteluilloissa. Seurakunnassa ei ollut sitä henkistä avaruutta, mitä olisin tarvinnut, Ruusuvuori kertoo. Hän koki seurakunnan tilaisuuksissa käymisen luontevaksi osin siksi, ettei 1970-luvun Kemissä ollut nuorille kovin monia talvi-illan harrastuksia elokuvissa tai teatterissa istumisen lisäksi. Pienessä tehdaskaupungissa vasemmistolaisuus oli uskonnollisuutta enemmän pinnalla, vaikka seurakunnassa vallitsikin lestadiolainen henki. En muista, ajattelinko että eroni olisi protesti. Silloinkin nuorten oli muotia erota kirkosta. Matkakohteena kirkot Ruusuvuori kävi kirkoissa ahkerasti silloinkin, kun ei kuulunut seurakuntaan. Ne kiinnostavat häntä sekä hiljentymispaikkoina että kulttuurihistoriallisesti. Matkoilla niin Suomessa kuin ulkomailla hän vierailee edelleen mielellään kirkoissa jos niihin pääsee sisään. Minusta kirkkojen pitäisi olla aina auki. Pettymys ovat myös ne kirkot, joihin on sisäänpääsymaksu, kuten Tallinnan Nigulisten kirkko sekä Tukholman Storkyrkan. Hänen suosikkikirkkojaan Suomessa ovat Turun tuomiokirkko sekä Mikaelinkirkko. Ruotsista hän nostaa esiin Lundin romaanisen tuomiokirkon. Espanja ja Portugali ovat täynnä barokkikirkkoja, joista ei jää mitään mieleen. Barokki on tyylillisesti liian raskasta, pidän yksinkertaisemmasta. Vanhat romaaniset kirkot ovat vaikuttavimpia, sitä samaa tyyliä on Turun tuomiokirkossakin. Vastavirtaan pyrkimistä Neljä vuotta sitten, yli 34 vuoden tauon jälkeen Ruusuvuori liittyi uudestaan kirkon jäseneksi. Yhtenä Vastavirtaan kulkeva Juha Ruusuvuori liittyi takaisin kirkkoon syynä oli hänen ruotsinkielinen kotiseurakuntansa Taalintehtaalla. Mukava kirkkoherra ja humanistinen henki saivat kirkon tuntumaan läheiseltä. Seurakunta järjesti myös hyviä konsertteja klassisesta musiikista jazziin ja gospeleihin, hän kertoo. Lisäpontimena olivat perheen lapset, jotka halusivat osallistua rippikouluun, vaikka vanhemmat eivät kuuluneet kirkkoon. Kun Ruusuvuoren vaimo liittyi takaisin seurakunnan jäseneksi, hän päätti seurata perästä. Harrastimme silloin talonpoikaispurjehdusta ja lapset kastettiin veneessä. Liittyminen vaati vain lomakkeen täyttämisen. Pienessä seurakunnassa Ruusuvuori tunnettiin jo ennestään. Vaikka kirkosta eroaminen ei ehkä ollut tietoinen protesti, uudelleen liittyminen oli selvästi ja tarkoituksella mielenilmaus ja vastavirtaan uimista nyt, kun kirkosta eroaminen on muotia kuten se oli 1970-luvullakin. Nykymaailmassa ajatellaan, että aina on kiire ja kaikella pitää olla rahallinen arvo. Tämä on sitä vastoin. Tykkään olla rahoittamassa kirkon toimintaa. Aina on kiire ja kaikella pitää olla rahallinen arvo. Tämä on sitä vastoin. J u s s i V i e r i m a a Tilaa ajatella ja toimia Kirjailija arvelee, että hänen suhteensa kirkkoon on muuttunut iän myötä läheisemmäksi. Ehkä jumalasuhteeni ei ole muuttunut, mutta kotiseurakunnan kautta suhde suomalaiseen kirkkoon on lähentynyt. Hän pohtii sitä, miksi jotkut tunnetut suomalaiset ovat vaihtaneet evankelisluterilaisen kirkon ortodoksiseen tai katoliseen. Pentti Saarikoskesta alkaen ortodoksinen usko ja Heinäveden luostari ovat olleet lähellä suomalaista älymystöä. Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Koetaanko oma kirkko arkiseksi ja muut rituaaleineen eksoottisemmiksi? Ehkä esimerkiksi ortodoksisella kirkolla on ollut heille erilaista annettavaa. Minä en ole sitä löytänyt. Ruusuvuori kertoo miettineensä myös kirkon yhteiskunnallista roolia etenkin oltuaan mukana arkkipiispan järjestämässä Arvojen Akatemiassa eli yhteiskunnan vaikuttajia yhteen kokoavassa seminaarissa. Hän iloitsee siitä, että kirkon sisällä on toleranssia erilaisille toimintatavoille. Mitä sitten voitaisiin tehdä eri tavalla? Uskon latinalaisamerikkalaisen kirkon taistelevaan asenteeseen sorrettujen puolesta. Ruumiin ja sielun hädässä olevia pitää auttaa ruohonjuuritasolla. Kirkossa on paljon vanhoja tapoja, joista osa on hyviä ja osa ajastaan jäljessä. Uudistuksia kaivataan, mutta suuret laivat kääntyvät hitaasti. Taustalla on 800 vuotta historiaa, muutosten tekeminen ei ole yksinkertaista. Kieli Raamatusta Työssään kirjailijana Ruusuvuori on pohtinut omaa suhdettaan uskontoon toistuvasti. Hän pitää eniten keskiaikaisista kirkoista, ja on sijoittanut historiallisia romaanejaan viikinkiajan lisäksi juuri keskiajalle. Hänen teoksistaan kaksi, 1993 ilmestynyt Kaniikki Lupus ja 2007 julkaistu Pyhän kalan kultti liikkuvat ajassa, jossa kristinuskon asema Suomessa oli vielä osin horjuva. Vielä 1300-luku oli Suomessa pakanauskontojen ja katolisen kirkon törmäysaikaa, kaksi maailmaa eli rinnakkain. Saumakohta kiinnosti kirjailijaa, vaikka hän ei aivan tarkkaan osaakaan sanoa, miksi on valinnut juuri keskiajan. Tapahtumien tausta valikoituu alitajuisesti. Keskiaikakirjoissani teemana on se, että Suomi on lähellä Länsi-Eurooppaa. Kirjoitin Kaniikin juuri Neuvostoliiton sortumisen aikaan. Uskonto ja yliluonnolliset asiat ovat Ruusuvuoren mukaan erottamaton osa kaunokirjallisuutta. Jo kielen käyttö eurooppalaisissa kielissä liittyy uskontoon, samoin Raamatun tarinat ja kieli palautuvat kirjallisuuteen. Raamattu on eurooppalaisen kirjallisuuden perusteos. Neuvoisin ateistikirjailijaakin lukemaan sen. Hänen oma suosikkinsa on Raamatun vuoden 1912 painos. Siinä on ylivoimaisesti kauneinta kieltä, kirjailija toteaa. Lokerointi tukahduttaa Ruusuvuori on kirjoittanut historiallisten romaanien lisäksi myös muita aiheita käsittelevää kaunokirjallisuutta sekä esimerkiksi tehnyt paikallishistorioita, kirjoittanut lastenkirjoja ja piirtänyt sarjakuvia. Koko tuotantoa ei saa mahtumaan yhteen kategoriaan. Se aiheuttaa välillä hämminkiä, kun töitäni ei voi luokitella. Turvalliset lokerot tukahduttavat laaja-alaista ajattelua. Onneksi evankelisluterilaisen kirkon sisällä ei ole tukahduttava ilmapiiri, vaan tilaa ajatella. Tänä keväänä ja kesänä kirjailijan työkuviot täyttyvät pienoisnäytelmistä, joita hän käsikirjoittaa Saaristomeren historiasta. Niitä esitetään kesällä purjelaiva Ingalla, joka tekee Söderlångvikista seitsemän tunnin mittaisia draamapurjehduksia. Vaikka Ruusuvuori oli kerännyt muun muassa Itämeren merirosvot -tietokirjaansa varten paljon materiaalia alueen historiasta monen sadan vuoden ajalta, hän keksi idean purjehduksesta vasta talvella ja alkoi kirjoittaa sitä näytelmämuotoon. - Toukokuu menee ohjaamiseen. Purjehdukset pyörivät koko kesän. Syksyllä hän palaa kirjoituspöydän ja uuden ihmissuhderomaanin raakaversion ääreen. Se sijoittuu nykyaikaan, mutta sivuaa silti uskon asioita. Minna Uusivirta Koristeelliset barokkikirkot eivät sytytä Ruusuvuorta.Hänen suosikkikirkkojaan ovat Turun tuomiokirkko ja Mikaelinkirkko, jonka penkissä voi rauhassa ihailla kirkon kauniita yksityiskohtia. Mies joka ei mahdu yhteen lokeroon Christian Kukkulaa kiehtoo maailman värikirjo Jos Christian Kukkulan käyntikorttiin pitäisi kirjoittaa titteli, siinä voisi lukea joko mainostoimiston toimitusjohtaja, kulttuurituottaja tai merimies. Hän ei kuitenkaan perusta titteleistä, vaan määrittelee itsensä ensisijaisesti seikkailijaksi. Tästä seikkailijasta on moneksi. Kukkula on mukana pyörittämässä turkulaista mainostoimisto Kansanmainosta. Lisäksi hän oli kolmesti järjestetyn Unohdettu Elämä -elokuvafestivaalin tuottajana. Kulttuurialan työt eivät kuitenkaan elätä miestä täysin. Maksan laskut työskentelemällä Cinderellalla varastomiehenä. Se ei kuitenkaan kuulosta yhtä hyvältä kuin merimehenä oleminen, Kukkula nauraa. Työ merillä on ollut hänelle väline muiden asioiden toteuttamiselle. Kun markkinointia Turun AMK:ssa opiskellut Kukkula vuonna 2005 kaipasi pois Turusta, hän pestautui laivalle ja muutti Tukholmaan. Ja kun vuotta myöhemmin Tukholman kämppä meni alta, mies päätti lähteä matkustamaan kahden viikon jaksoissa, yhtä pitkien työrupeamien välillä. Matkustelin pari vuotta ilman, että minulla oli asuntoa, hän kertoo. Välimeren ympäri Opiskelujen lomassa Kukkula oli jo reissannut eri puolilla maailmaa. Kiina, Iran, Brasilia ja Färsaaret sytyttivät kipinän nähdä lisää. Vajaan kahden vuoden aikana hän kiersi töistä vapaalla ollessaan 12 Välimeren alueen maata Marokosta Egyptiin ja Syyriasta Ranskaan. Minulla oli kontakteja Marokossa, Iranissa ja muualla Lähiidässä. Avasin lentokoneessa Lonely Planetin matkaoppaan ja etenin fiilispohjalta siitä kaupungista, johon saavuin. Kukkulan mukaan paras seikkailu syntyy juuri siitä, ettei suunnitelmia ole. Silloin asioita lähestyy avoimin mielin ja voi mennä sinne, minne tuuli vie. Hänen tarkoituksenaan ei ollut heilua matkoilla turistina, vaan nähdä erilaisia olosuhteita, oppia ymmärtämään ihmisiä ja edetä sattuman saattelemana. Mies ei silti pidä itseään myöskään kuukausia reppureissaavana travellerina. Matkallekaan eivät tittelit istu. Pyrin syvälle maahan. Marokon Tangerissa olin erään suomalaisen talonvahtina ja pääsin paikallisen talonmiehen mukana gettoon, jossa tämä asui. Siellä pääsi eroon länsimaisesta hälinästä. Yhtenä todella rauhallisena iltana koin eräänlaisen valaistumishetken, koin olevani yhtä kaiken kanssa. Matkojen välillä Kukkula palasi töihin. Hän myöntää, että kontrasti ruotsinlaivan tax free -maailman ja matkakohteiden välillä oli suuri. Töissä kuskaan ja myyn viinaa, mutta otan sen duunin kannalta. Se on tapa rahoittaa seikkailuja ja työyhteisö on hyvä. Reissut antoivat myös virtaa ja työkaverit kuuntelivat juttujani mielellään. Reissaaminen Välimeren ympäristössä oli hänen mukaansa rakentavaa. Paikallisten arkea seuraamalla ja heidän kanssaan keskustelemalla myös oppi elämästä. Ihmisten perustarpeet, haaveet, halu elää ja tarve olla rakastettu ovat aika samanlaisia joka paikassa. Se unohtuu uutiskuvia katsoessa. Piiloon jäävät kohtalot Pienen ihmisen elämä ja kohtalo kiinnostivat Kukkulaa matkan jälkeenkin. Jo 2005 hän oli järjestämässä humanitaarista konserttitapahtumaa. Sen teemaksi valittiin Uganda, jonka konfliktit eivät iltauutisissa vilahdelleet. YK:n papereissa se oli maailman unohdetuin kriisi. Jos kriisiin liittyy länsimaisia intressejä, se saa valtavasti huomiota täällä. Mutta vaikka mediaa ei kiinnostaisi, ihmisten hätä on silti suuri. Tapahtuman teema, unohdettu Haaveet, halu elää ja tarve olla rakastettu ovat aika samanlaisia joka paikassa. elämä, jatkui vuosina järjestetyillä elokuvafestivaaleilla. Kukkula muovaili konseptia ja oli toteuttamassa sitä. Vuosittain eri teemojen ympärille kasattu festivaali esitti joka kerta useita pitkiä elokuvia, joista pari kolme olivat ensiesityksiä Suomessa. Festivaalit syntyivät ensin yhteistyössä muun muassa Suomen Punaisen Ristin ja sittemmin Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kanssa. Järjestelyt olivat tiivis urakka, joka lopulta jäi vain parin ihmisen harteille. Nyt edessä on ainakin välivuosi. Samanlaista tapahtumaa ei varmaan enää järjestetä. Se pitäisi tehdä säästeliäämmin. Järjestämisen pitää olla hauskaa ja siinä on oltava hyvä henki, Kukkula pohtii. Nyt Kukkulalla on muutenkin tarvetta hiljentää tahtia ja karsia tekemisiä. Vaikka mies ei omien sanojensa mukaan ole opiskelijatyyppiä, vaan enemmän fyysisen työn tekijä, hän on palannut opiskelemaan ja hankkinut Turusta asunnon. Edessä on solmukohta. Nyt jotain asioita on pudotettava pois. Minulla on ollut monta rautaa tulessa. Tietyissä asioissa olen intohimoinen ja keskityn vain yhteen asiaan kerrallaan. Silloin en tunne rajojani. Tämän takia olen joskus palanut loppuun. Nyt on tarve hiljentää. Christian Kukkulalle duuni on duunia, unelmat ovat toteuttamista varten. Parempi maailma pienin teoin Vaikka Kukkula on järjestänyt humanitaarisia tapahtumia ja auttanut matkoillaan ihmisiä, hän ei halua tulla kutsutuksi maailmanparantajaksi tämäkään titteli ei toimi. Moni muu tekee kehitysyhteistyötä tai muuta konkreettista. Minä olen omalla paikallani, kun voin olla läsnä ja tehdä pieniä asioita lähellä, nekin ovat merkityksellisiä. Hän pyrkii toimimaan epäitsekkäästi ja toisaalta häivyttämään omaa egoaan. Kukkula ei halua tulla nähdyksi. Häneen vetoaa itämaisten toimintaelokuvasankarien voima: Kun länsimaisissa actionfilmeissä päähenkilö kontrolloi voimallaan ympäristöään, aasialaisurhon vahvuus perustuu siihen, että hän hallitsee omaa sisintään. Sama ajattelu näkyy muuallakin, esimerkiksi bisneselämässä luonnonvarojen ja toisaalta oman itsen hallintana. Tätä filosofiaa noudattaen Kukkula ei halua ajatella, että ulkoiset puitteet olisivat missään asiassa ratkaisevia. Vaikka elokuva tai esimerkiksi viini olisi fiini tai palkittu, niistä voi nauttia ilman hienostelua ja ulkokultaisuutta. Asiat ovat opittavissa, niistä ei tarvitse tehdä vaikeita. Tästä ennakkoluulottomuudesta Kukkulalle oli apua Unohdettu Elämä -festivaalin järjestämisessäkin. Aiemmin hän ei ollut vastaavaa tehnyt, mutta se ei haitannut. Ajattelin, että voin järjestää leffafestarit, vaikka en tunne kaikkia klassikkoelokuvia. Kohtaamiset ja läsnäolo Parikymppisenä Kukkula oli mukana helluntaiseurakunnan ja sen sisällä syntyneen Kotikirkon toiminnassa. Hän on lukenut Raamattua ja pitää omia arvojaan edelleen vahvasti kristillisinä, mutta ei määritä itseään enää uskovaksi. Haluan nähdä kaikki samalla viivalla ja toisaalta katsoa asioita ulkopuolelta. Omassa toiminnassani haluan olla uskonnon ulkopuolella, ilman raja-aitoja. Kukkula haluaa tutkia eri kulttuureja ja kertoo, että häntä kiinnostavat eri uskonnot sekä se miten ihmiset kokevat Jumalan tai jumaluuden. Se vaikuttaa ihmisten ajatteluun. Alitajuisten asioiden ymmärtäminen auttaa kohtaamaan ihmisiä. Juuri ihmisten kohtaaminen ja sillanrakentajana toimiminen ovat Kukkulalle ominta. Hän haluaa avata ovia maailmaan, tarjota kosketusta erilaisuuteen. Haluan olla läsnä. En katso ulkonäköä tai taustaa, vaan haluan kohdata ihmisen ihmisenä. Kukkula katsoo, että esimerkiksi Buddhan ja Jeesuksen opetuksissa ja toiminnassa on samaa pyyteettömyyttä ja rakkautta. Matkoilla ennakkoluulot esimerkiksi islamilaisesta maailmasta ovat karisseet. Meillä olisi siitä yhteisöllisyydestä ja välittämisestä paljon opittavaa. Minna Uusivirta J u s s i V i e r i m a a

5 8 9 Gemenskap och närvaro Nalle Öhman påminner om att kyrkan är en organisation som inte vänder bort blicken från de som behöver hjälp. Detta är en av många orsaker att höra till kyrkan. Barnens födelse, dop, födelsedagar, konfirmation och examensfester. Helgdagar och högtider. Glädjefester, bröllop. Sorg och begravning. Livet kantas av stora och små händelser samt vändpunkter, varav många har en sak gemensamt. Nämligen att de traditionellt firas inom ramen för kyrkan. De kyrkliga förrättningarna är händelser som sätter guldkant på många kyrkomedlemmars liv och som även lockar nya medlemmar till den kyrkliga gemenskapen. En medlem i kyrkan har bl.a. rätt att döpa sitt barn i kyrkan, kan få den stora äran att bli fadder och kan vigas i kyrkan. Gudstjänster, mångsidig verksamhet för barn och unga, stöd för samhällets marginaliserade och utlandshjälp är några exempel på det som kyrkan erbjuder utöver förrättningarna. Åbo svenska församlings kyrkoherde Björn Nalle Öhman påminner om att det finns en större dimension i att höra till kyrkan. Kyrkan erbjuder fina utrymmen för dop, vigsel och begravning och det finns anställda som tar hand om dessa förrättningar. Till medlemskapet i kyrkan hör även idén om höra till en större gemenskap och familj. Gemenskap bland fyra miljoner Den stora gemenskap som kyrkan innebär rymmer drygt 4 miljoner finländare, för att inte tala om den världsvida kristna gemenskapen som man blir del av genom dopet. Till Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland hörde vid årsskiftet 76,4 % av vårt lands befolkning. Antalet inskrivningar under förra året slog rekord kyrkan tog emot hela nya medlemmar och de personer som utträdde ur kyrkan var färre än under tidigare år. Medan det går enkelt att träda ur kyrkan t.ex. via tjänsten eroakirkosta.fi, kan man lika enkelt skriva in sig i kyrkan på nätet eller t.o.m. på den sociala tjänsten Facebook, varefter man blir kontaktad av sin församling. I den stora gemenskapen som vår folkkyrka utgör ryms många olika människor med. Många medlemmar leds av sin starka tro och kärlek till Gud, för andra är frågorna och letandet det viktigaste. För någon är kyrkan nära och central, för någon annan mer avlägsen. För många är det en långtgående tradition att höra till kyrkan. Öhman tror ändå inte att traditionen är den enda orsaken till att en så stor del av finländarna hör till kyrkan. Enligt honom tecknar en sådan tanke en för enkel bild av verkligheten. Jag vill tro att människor hör till kyrkan för at de anar sig till att det finns en andlig verklighet som de vill ställa sig bakom. Bortom den egna nyttan Frågan som många i dagens samhälle grubblar över är Varför höra till kyrkan?. För många blir frågan egentligen Varför vill jag höra till kyrkan?. För Nalle Öhman är hela frågeställningen främmande. Enligt honom vittnar sättet att ställa den frågan på om en individualistisk attityd som nödvändigtvis inte borde vara den centralaste i medlemskapet. Man tänker vilken nytta man personligen har av att höra till kyrkan, men varför skall allt utgå från den egna nyttan? Öhman vill påminna om andra aspekter av att höra till kyrkan utöver den egna nyttan. Det behövs en organisation som värnar om det kollektiva även om man personligen inte har direkt nytta av den. Kyrkan är en organisation som tar hand om de utsatta och tar emot och talar med dem som befinner sig i en återvändsgränd. Diakoni och mycket mera Diakoniarbetet som Öhman lyfter fram är för många en viktig orsak Tankar om framtiden I Anna Pusa Varför hör du till kyrkan? Linda Karvonen: Jag tänkte länge på detta, eftersom de flesta av mina vänner inte hör till kyrkan eller så hör de endast av sedvana. Jag har blivit kristligt uppfostrad och jag funderade i tonåren om vill jag höra till kyrkan eller ej och jag bestämde mig för att jag vill. Marja-Liisa Lahtinen: Kyrkan ger mig trygghet. Ett tag gick jag dock ur kyrkan, men så ville jag ändå skriva in mig på nytt i en livssituation då jag behövde stöd och trygghet. Topi Saavalainen: Jag hör till kyrkan för traditionens skull. Jag har egentligen inte någon speciell orsak att höra till kyrkan, men inte någon orsak att utträda heller. tiden efter påsk får vi vara med om en förändring hos lärjungarna. De hade följt med sin mästare och herre. De hade lyssnat till hans undervisning om ett Gudsrike som bryter in. De fick följa med mästarens död och sedan då framtiden verkade vara minst sagt osäker fick de vara med om vändningen. Uppståndelsen och de delade brödet och fisk med sin mästare. Den splittring och rädsla som hade tagit ett grepp om deras liv förbyttes i mod och ett byggande av gemenskap. Så fortsatte rörelsen och den kristna berättelsen präglade samhälle efter samhälle. I vår tid, är det åter den stora förändringens tid. Verkligheten börjar allt mer likna en berättelse om människan som konsument och producent. De ekonomiska begreppen och tankarna påverkar snart sagt alla delar av våra liv. Nyheterna handlar om uppgångar och nedgångar i den ekonomiska aktiviteten. Besluten handlar om ekonomi mera sällan om vad man vill åstadkomma med resurserna. Folkkyrkan är inte opåverkad av detta. När vi går upp strategier och effektiverar verksamheten så är det utgående från föreställningar inom handel och ekonomi. Då man talar om att binda folk till sig med att erbjuda fem kontakter per år så är detta utgående från ett tänkande där en producent får en trogen kundkrets bara man kan bemöta kunden med service eller varor fem gånger per år. Det olyckliga i tänkandet är att det som bygger upp församling och folkkyrka inte är ett konsument- och producent mönster. Visserligen ingår där element av att utbyta tjänster som när någon anlitar församlingens anställda för ett samtal, ett dop eller en begravning. Men skillnaden är att det sker inom familjen. Då vi är medlemmar i kyrkan är vi inte producenter och konsumenter. Utan vi är medlemmar, bröder och systrar i en rörelse som startar från förändringen i påsken. En producent är lätt att byta ut. Det finns andra som kan producera mer bättre och billigare. Vad som bekymrar mig är att en sådan föreställning nu får oss att tro att det är möjligt att byta ut familjen. Den som är trogen sin familj vet att det inte alltid är lätt med familjen och de närmaste. Man blir tvungen att kompromissa och hitta lösningar som alla kan leva med. Så också i folkkyrkans familj. Den nu aktuella frågan om könsneutrala äktenskap är i detta sammanhang en fråga om hur en bättre förståelse för olikheterna inom familjen vilket får konsekvenser för lagstiftningen som har att värna om rättvisa. I folkkyrkan har vi att minna den stora visionen om Gudsriket som en kropp med många lemmar. I den kroppen behöver det finnas plats, rum för alla i Guds familj. Olikheterna, mångfalden och öppenheten är nödvändig och behövs i familjekroppen. Björn Nalle Öhman Kyrkoherde Domkyrkan är den svenska församlingens huvudkyrka. att höra till och stöda kyrkan. Att kyrkan hjälper människor i svårigheter; marginaliserade, mindre bemedlade, äldre och ensamma och de som kämpar med sin sorg, upplevs som värdefullt. Kyrkan spelar även många andra roller i dagens samhälle; kyrkan erbjuder bl.a. lägerverksamhet, körverksamhet och konserter samt hjälp vid katastrofer och olyckor. Till kyrkans uppgifter hör underhåll av begravningsplatser och kulturhistoriskt värdefulla byggnader. Kyrkan erbjuder närvaro, stöd och möjlighet till aktivitet. För Nalle Öhman är kyrkan en institution som uppehåller viktiga värden i samhället och ger möjlighet till hållbar livsstil på alla plan inte minst andligt och psykiskt. Kyrkan erbjuder chans till reflektion och eftertanke och väcker frågor om människans värde. Är man värd mera än man presterar? Kyrkan påminner om att se förbi prestationerna och erbjuder insikter om frågan om förlåtelse och frågan om att leva solidariskt i samhället, som handlar om att älska andra och även sig själv. Anna Pusa Aila och Eero Rusi: Vi har hört till kyrkan hela livet och vi har ingen orsak att träda ur kyrkan. Vi har gift oss i kyrkan, döpt barnen i kyrkan och vi sjunger båda i kyrkokör. AP Välgörenhetskonsert Åbo Damkör ger en välgörenhetskonsert till förmån för Gemensamt ansvar i Aurelia, Auragatan 18, söndagen den 5 maj kl Inträdet är fritt. Program á 10 euro fås vid ingången. T imo Jakonen M a r t t i P u h a k k a Kukkien kirkko Maarian pappilan puutarha on vain muisto entisestä. Tasaisen nurmikon alla uinuvat niin Pehr Kalmin kuin Tallgrenienkin puutarhanhoidon saavutukset. Mikael Agricola ehdotti aikanaan hautausmaiden nimeksi luutarhaa, mutta ehdotus ei ottanut tuulta alleen. Sinänsä se olisi ollut monellakin tavalla kuvaava: myös siksi, että siitä tulee mieleen puutarha, ja puutarhanhoidossa kirkko on ollut edelläkävijä.kirkkomaat olivat eräänlaisia puistojen prototyyppejä, kun taas pappilat toivat puutarha-aatteen tavallisenkin rahvaan tietoisuuteen. Kun matkamies kulki Tampereentietä kohti Turkua 1700-luvun puolivälissä, Maarian pappilan kohdalla hän saattoi nähdä herrasmiehen kyynärpäitään myöten kasvimaassa. Se oli Maarian kirkkoherra Pehr Kalm, joka kirkkoherrailunsa ohessa toimi yliopiston taloustieteen professorina ja ennen kaikkea jätti varsin merkittävän jälkensä Suomen kasvien kulttuurihistoriaan. Kalm oli Carl von Linnén oppilas ja kierteli paljon muun muassa Pohjois-Amerikassa ja toi matkoiltaan monenlaisia kasveja. Emeritusylipuutarhuri Arno Kasvi tuntee kasvien lisäksi myös niihin liittyvää kulttuurihistoriaa. Maarian lisäksi Kalm toimi hetken myös Piikkiön kirkkoherrana, joten luultavasti molemmista löytyy edelleen Kalmin aikanaan istuttamia kasveja. Esimerkiksi Maarian omenapuut ovat tavallaan peruja siltä ajalta. Niin ikään keltainen kiurunkannus on Kalmin ajalta. Kalm toi Pohjois-Amerikasta villiviiniä, jota löytyy pappilan alueelta, joten on luultavaa, että sen alkuperä on Atlantin takaa. Maarian pihalta löytyy myös mulperipuu, joka sekin liittyy Kalmiin, mutta mutkan kautta. Sen on sinne jokunen vuosi sitten istuttanut kasvitieteellisen puutarhan emeritusylipuutarhuri Arno Kasvi. Kalm oli Linnén pyynnöstä Amerikassa keräämässä kasveja ja tarkoituksena oli tuoda sieltä mulperipuita siellä kun kasvoi lajike, joka kesti kovaakin pakkasta. Idea oli tuoda puut silkkitoukkien ravinnoksi, jotta täällä olisi voitu kehrätä silkkiä se kun oli niin kauhean kallista. Tuodut mulperit olivat kuitenkin väärää lajiketta eivätkä menestyneet. Nyt siellä sitten kasvaa oikea lajike, Kasvi kertoo. Ruustinnan kukkien perässä Kalmin kädenjälki näkyi myös kaupungin keskustassa, nykyisen Sibelius-museon kohdalla. Siinä hänellä oli puutarha ja sinne museon alle sen rippeet jäivätkin. Kasvi muistaa olleensa mukana kun 60-luvulla T imo Jakonen