Osaamista ja innovaatioita yritysten ja julkisen sektorin yhteistyöllä

Transkriptio

1 Osaamista ja innovaatioita yritysten ja julkisen sektorin yhteistyöllä Tutkimus Kainuun innovaatiotoiminnan alueellisesta vaikuttavuudesta seurantajaksolla Kainuun maakunta -kuntayhtymä

2

3 Jouni Ponnikas, Sirpa Korhonen, Verna Mustonen & Katri Suorsa Osaamista ja innovaatioita yritysten ja julkisen sektorin yhteistyöllä Tutkimus Kainuun innovaatiotoiminnan alueellisesta vaikuttavuudesta seurantajaksolla Kainuun maakunta -kuntayhtymä 2010 B:21

4 Julkaisija: Kainuun maakunta -kuntayhtymä PL KAINUU Puh Fax ISBN ISSN ISSN Kajaani 2010

5 Esipuhe Esipuhe Oulun yliopiston Lönnrot-instituutti toteutti Kajaanin teknologiakeskuksen tilauksesta InnoKainuu-hankkeeseen liittyvän tutkimuksen Kainuun innovaatiotoiminnan alueellisesta vaikuttavuudesta seurantajaksolla Toteutuksesta vastasivat esimies Jouni Ponnikas, tutkijat Sirpa Korhonen ja Verna Mustonen Lönnrot-instituutista sekä tohtorikoulutettava Katri Suorsa Oulun yliopiston maantieteen laitokselta. Hankkeen toteutukseen osallistuivat myös tutkijaharjoittelija Anu Koskela, korkeakouluharjoittelija Kirsi Mäkäräinen ja tutkimusapulainen Sari Pöllänen Lönnrot-instituutista, erikoistutkija Timo Tiainen Suomen Aluetutkimus FAR:sta sekä tutkija Johanna Hätälä, professori Petri Ahokangas ja kehityspäällikkö Martti Hyry Oulun yliopistosta. Haluamme kiittää tilaajaa, InnoKainuu-hankkeen ohjausryhmää ja erityisesti Jyri Kokkosta hyvästä yhteistyöstä. Kajaanissa, tammikuussa 2010 Tekijät

6

7 Sisällys Sisällys Esipuhe Yhteenveto 7 1 Teoria, tausta ja tutkimusasetelmat Johdanto Alueellisen vaikutuksen ja vaikuttavuuden määrittely Innovaatioympäristö Kainuun innovaatiopoliittiset tavoitteet Tutkimuskysymykset ja -aineistot Kainuun alueellinen kehitys innovaatiotoiminnan perustana Alueellinen kehitys Alueellinen tutkimus- ja kehittämistoiminta Kainuun alueellinen kehitys ja innovaatiopoliittisten toimien vaikutukset siihen49 3 Kainuun innovaatioympäristön julkisen sektorin keskeiset toimijat Organisaatiot Kainuulainen hanketoiminta 2000-luvulla Yhteenveto Kainuun innovaatioympäristön toimijoista Kainuun innovaatiotoiminnan kehittämisen tulokset ja kehittämishaasteet Koulutus sekä tutkimus- ja kehittämistoiminta Kainuussa Rekrytointi ja työpaikkaliikkuvuus Kainuulainen innovaatioympäristö Innovaatioympäristön kehittämishaasteet Kainuun innovaatiotoiminnan kehittämisen tulokset ja kehittämishaasteet Kainuun innovaatiotoiminnan seuranta 102 Lähteet

8

9 Yhteenveto 7 Yhteenveto T ässä tutkimuksessa on kuvattu Kainuun innovaatioympäristön keskeiset toimijat, niiden profiilit sekä alueellinen merkitys ja rooli. Edelleen tutkimuksessa on analysoitu Kainuuta yritysten toimintaympäristönä sekä innovaatioympäristön toimivuutta yritysten näkökulmasta. Yritysten ja innovaatioympäristön muiden toimijoiden välisen yhteistyön (eli toteutetun innovaatiopoliittisen toiminnan) tulokset, hyödyt ja vaikutukset yritysten toimintaan sekä Kainuun alueelliseen kehitykseen olivat myös tarkasteltavina. Innovaatioympäristöllä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa instituutioita, jotka yhdessä ja erikseen myötävaikuttavat uuden tiedon ja uusien teknologioiden kehittymiseen ja leviämiseen, ja jotka muodostavat rakenteelliset ja lainsäädännölliset puitteet innovaatiotoiminnalle. Innovaatioympäristö sisältää rakenteet, toimijat (julkisen sektorin organisaatiot ja yritykset), toimijoiden vuorovaikutuksen sekä säädöksillä luodun toimintaympäristön. Innovaatiopoliittinen toiminta on tämän innovaatioympäristön toiminnan tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden kehittämistä. Kainuun alueellinen kehitys ja innovaatiopoliittisten toimenpiteiden vaikutukset siihen Innovaatioympäristön keskeisiä toimijoita ovat luonnollisesti yritykset sekä yrityksiä tukevat julkisen sektorin toimijat. Kainuulaisen innovaatioympäristön kehittämiseen liittyvät haasteet ja erityispiirteet tulevat erityisesti maakunnan haasteellisesta alueellisesta kehityksestä. Kaikissa Kainuun kunnissa väestö on vähentynyt viime laman pohjavuodesta 1993 lähtien. Kajaanissa väheneminen on ollut pienintä, noin viisi prosenttia. Väestön väheneminen maakunnassa johtuu sekä muuttoliikkeestä että luonnollisesta väestönmuutoksesta. Kajaanissa on kuitenkin vuosina koettu luonnollista väestönlisäystä. Kainuun väestö on muuta maata ikääntyneempää. Eniten yli 65-vuotiaita oli vuonna 2007 Ristijärvellä. Sen sijaan Kajaanin väestön ikärakenne ei kovin paljon poikkea koko maan väestön ikärakenteesta. Kainuun taloudellinen huoltosuhde on maamme maakunnista heikoin, mutta on toki parantunut vuodesta 1993 lähtien. Tilastokeskuksen (2007) väestöennusteen mukaan

10 Yhteenveto 8 Kainuun väkiluku tulee vuoteen 2025 mennessä laskemaan noin asukkaaseen nykyisestä noin asukkaasta. Ylemmän korkeakoulu- tai tutkijankoulutustutkinnon suorittaneiden osuus väestöstä on ainoastaan Kajaanissa kutakuinkin koko maan tasolla, mutta jää muualla Kainuussa kauas koko maan tasosta ollen suhteessa vain noin puolet siitä. Kajaanin väestön koulutustasossa näkyy selkeästi innovaatioympäristön keskeisten toimintojen sijaitseminen nimenomaan siellä. Johtuen heikosta talouskasvusta Kainuun työllisyystaso on edelleen kaukana luvun korkeammasta tasosta. Työpanoksen lisääminen on jäänyt Kainuussa muuta maata vähäisemmäksi. Työn tuottavuudessa osaamisen kehittäminen ei laajassa mitassa näy. Kainuussa suhteellisesti suurimpia toimialoja ovat terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut, julkinen hallinto ja pakollinen sosiaalivakuutus sekä asuntojen omistus ja vuokraus. Vasta neljäntenä tulee ensimmäinen yksityisen sektorin tuotannon ala, metsätalous. Eniten työllisiä toimialoittain tarkasteltuna Kainuussa oli vuonna 2006 terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa sekä julkisessa hallinnossa ja pakollisessa sosiaalivakuutuksessa. Näillä sektoreilla myös alueen työvoimasta suhteellisesti suurempi on osa työllisiä kuin koko maassa keskimäärin. Vaikka koulutustasossa maakunta jääkin kauas maan keskiarvon alle, korkean teknologian toimipaikkoja maakunnassa on miltei maan keskiarvoa vastaava määrä. Informaatioalan työpaikkoja Kainuussa on hieman alle maan keskiarvomäärän. Innovaatiotoiminnan kehittämistoimenpiteet ovat kohdistuneet etupäässä Kajaanin seutukuntaan, jossa myös innovaatioympäristön toimijat suurimmaksi osaksi sijaitsevat. Kehys-Kainuun maaseutualueet ovat olleet muunlaisen kehittämistoiminnan kohteina. Kajaanin seutukunnan kehitys on ollut Kehys-Kainuuta suotuisampaa väestön koulutustasossa, korkean teknologian toimipaikkojen määrissä, sekä työllisyys- ja väestön kehityksessä. Oman yliopiston puute on heijastunut Kainuuseen ohjautuvan T&K-rahoituksen määrään. Huolimatta Kainuun innovaatioympäristön aktiivisesta toiminnasta Kainuun T&K-rahoitus jää kauas kärkimaakuntien (joissa on isoja yliopistokaupunkeja, kuten Uusimaa, Pirkanmaa, Pohjois-Pohjanmaa) rahoituksen määrästä. Tarkasteltaessa tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoja suhteessa maakuntien väkilukuun Kainuu on sijalla 15 kahdestakymmenestä maakunnasta. Bruttokansantuote (bkt) eli kansantalouden tai alueen talouden kokonaistuotanto kuvaa tavaroiden ja palvelujen tuotannon lopputuotteiden summaa rahassa. Tämä tuotos voidaan laskea myös henkeä kohden vuodessa (bkt per capita) koko kansantalouden ja alueiden tasolla. Alueellinen bkt ei ole Kainuussa juurikaan kasvanut tarkastelujaksolla , joten yritysten innovaatiotoiminnan kehittäminen ja T&K toiminnan tukeminen eivät kovin selkeästi näy aluetalouden tasolla. Kainuun alue-bkt:n kehitys on ollut vaatimatonta verrattuna esimerkiksi naapurimaakuntiin, Pohjois-Savoon ja Pohjois-Pohjanmaahan, joissa toimivat myös alueiden omien yliopistojen pääkampukset. Pohjois-Pohjanmaan alue-bkt on miltei kaksinkertaistunut vuodesta 1993 vuoteen 2006 mennessä. Tässä näkyy selkeästi Nokia-vetoisen ICT-teollisuuden kehittyminen Oulun alueella. Kainuussa vastaavanlaista kehitystä ei ole tapahtunut. Asukasta kohden lasketun bkt:n taso on Kainuussa pysynyt tarkastelujakson ajan maan keskiarvon alapuolella.

11 Yhteenveto 9 Tarkasteltaessa seutukunnittain alue-bkt:n kasvua havaitaan, että tarkastelujaksolla Kajaanin seutukunnan alue-bkt on pysytellyt suunnilleen vuoden 1993 tasolla ja Kehys-Kainuun jopa pudonnut vuoden 1993 tasosta. Kehys-Kainuun aluetaloudellinen kehitys heijastelee Kainuun aluerakenteen kehitystä: maakunnan pinta-alasta suurimman osan muodostava harvaan asuttu maaseutu on harventunut entisestään, samoin keskusten ympärille muodostuneet, harvaa asutusta tiheämmän asutuksen vyöhykkeet ovat hävinneet lähes kokonaan. Merkittävä saavutus innovaatioympäristön toimijoilta on kuitenkin se, että aikavälillä Kainuun T&K-menot ovat kasvaneet yli kaksinkertaisiksi. Erityisesti yrityssektorin osuus rahoittajana on kasvanut, mutta myös korkeakoulusektorin merkitys on vahvistunut. Julkisen sektorin osuus on pysytellyt jokseenkin samansuuruisena. Olennaista on kuitenkin havaita että tämänkaltaista kehitystä ei olisi syntynyt ilman julkisen sektorin aktiivista mukana oloa kehittämistyössä. Julkisen sektorin tutkimus- ja koulutuslaitosten, yritysten sekä kuntien välisen yhteistyön kautta alueelle on sitoutunut merkittävä määrä T&K-rahoitusta, joka olisi jäänyt muutoin tulematta ja joka näkyy myös T&K-menoja kuvaavissa tilastoissa. Voidaan sanoa että pitämällä saman rahoituksellisen tason ja säilyttämällä oman aktiivisen roolinsa julkinen sektori on kehittämistoimillaan tuonut Kainuun talouteen reilusti enemmän kehittämisrahaa, kuin se on kehittämistoimintaan itse sijoittanut. T&Ktoiminnan ja muun toimintansa kautta innovaatioympäristö on toiminnallaan myös kansainvälistänyt maakuntaa. Myös tutkimushenkilöstön määrä on kasvanut Kainuussa n. 300 henkilöstä yli 400 henkilöön tarkasteluaikana Kasvua on tapahtunut erityisesti yritysten tutkimushenkilöstön määrässä. Kainuuseen on luotu maakunnan toteutuneen kehityksen ja tulevan kehityksen kannalta merkittävät, korkeaa osaamista vaativien tehtävien ja korkeasti koulutettujen työmarkkinat. Yhteenvetona edellä kuvatusta voidaan todeta, että Kainuun talouden, työllisyyden ja väestön haasteellisiin kehitystrendeihin innovaatioympäristön kehittämisellä ei ole kyetty vaikuttamaan, eikä nostamaan maakunnan rakenteellisista ongelmista johtuvaa suhteellista asemaa muiden maakuntien joukossa. Ansiokasta on kuitenkin, että ilman omaa yliopistoa maakuntaan on kyetty luomaan korkeasti koulutettujen työmarkkinat ja monisatapäinen tutkijakunta. Sidotun T&Krahoituksen osuutta maakunnassa on onnistuttu merkittävästi kasvattamaan tarkastelujaksolla ja julkisen sektorin innovaatiotoimintaan sijoittamalle eurolle on saatu innovaatioympäristön T&K-rahoituksen kautta hyvä tuotto. Huolimatta myönteisistä tuloksista tarkastelujakson loppuvuosi 2008 oli Kainuun tulevaisuuden kannalta dramaattinen. Metsäyhtiö UPM kertoi Kajaanin paperitehtaan sulkemisesta vuoden 2008 loppuun mennessä. Toimenpide merkitsi suoraan yli 500 työpaikan menetystä Kainuussa sekä paperitehtaan ympärille muodostuneen T&Ktoiminnan uudelleen suuntaamista sekä muita voimakkaita heijastusvaikutuksia koko maakuntaan. Kainuusta tuli kerralla nopean rakennemuutoksen aluetta. Kainuun innovaatioympäristön monipuolinen kehittäminen lienee ollut kaivosteollisuuden nousun ohella vaikuttavin proaktiivinen toimi muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin. Perusteollisuudesta poistuvien työpaikkojen tilalle on innovaatioympäristön ansiosta hyvät mahdollisuudet luoda korvaavia korkean osaamisen ja T&K-toiminnan työpaikkoja. Luodut koulutusrakenteet mahdollistavat myös uusien ja olemassa olevien koulutuspalvelujen kehittämisen. Perusteollisuuden

12 Yhteenveto 10 rakennemuutoksen aiheuttamiin uudelleenkoulutustarpeisiin voidaan reagoida monipuolisia koulutusorganisaatioita hyödyntämällä. Merkittävää on myös maakunnan pienuuden mukanaan tuoma ketteryys. Maakunnalliset toimijat voivat nopeasti reagoida muuttuviin tilanteisiin. Tämä on myös innovaatioympäristön rauhanomaisen kehittämisen etu, eikä auta pelkästään kriisitilanteissa toimimista. Toimintaehdotukset Kainuun väkiluku on trendinomaisessa laskussa. Työ- ja koulutuspaikkojen sekä houkuttelevien yritysympäristöjen luominen on ensiarvoisen tärkeää, jotta tämä virta saataisiin käännetyksi. Innovaatioympäristön kehittämisen kannalta se on merkityksellistä erityisesti siksi, että vähenevän väestön alueilla lähtijät ovat usein nuoria ja korkeasti koulutettuja. Väen vähentyessä yleensä myös ikärakenne vanhenee, mikä taas vaikeuttaa koulutusrakenteiden säilyttämistä kaikilla koulutuksen tasoilla. Kerran menetettyjä koulutusrakenteita on hyvin vaikea, ellei mahdoton palauttaa, erityisesti tämä koskee korkeakoulusektoria. Palvelusektoreista huomattavasti eniten supistunut sektori viimeisten 30 vuoden aikana Kainuussa on ollut koulutus, mikä on tapahtunut maakunnan väestön kehityksen seurauksena. Innovaatiotoiminnan keskeiseksi tavoitteeksi tuleekin asettaa erityisesti korkeakoulutuksen pysyvien rakenteiden ja toimintojen säilyttäminen ja kehittäminen maakunnassa. Kainuun väestö on muuta maata ikääntyneempää ja asutus harvaa. Kuitenkaan Kajaanin väestön ikärakenne ei kovin paljon poikkea koko maan väestön ikärakenteesta. Kainuussa suurin työllistäjä on julkinen sektori, jossa merkittävänä erottuvat sosiaali- ja terveyspalvelut. Innovaatiotoiminnassa julkisen sektorin suuri osuus, harva asutus sekä ikääntyneen väestön suuri määrä kannattaa toden teolla nostaa kehittämisen keskiöön. Ikääntyvä väestö kasvattaa palvelujen tarvetta, mutta vähentää samalla verotuloja, joilla palvelut rahoitetaan. Innovaatiotoiminnalla pitää pystyä luomaan ratkaisuja, joilla tuotetaan laadukkaita palveluja aiempaa vähemmillä resursseilla. Tämä haaste on edessä muillakin alueilla Euroopassa. Kainuu tarjoaa pienenä maakuntana hallittavissa olevan kokonaisuuden, jossa innovatiivisia palvelujen tuotantoratkaisuja kehitetään. Kuvatunlaiseen tuotekehitykseen alueelle voidaan houkutella olemassa olevia yrityksiä ja luoda uusia. Palvelujen tuotantoon voidaan integroida Kainuun osaamisen vahvat alat, kuten matkailu, ICT, kulttuurin tuotanto tai hyvinvointi. Kainuun innovaatioympäristön toimijat Innovaatioympäristön kehittämisellä on luotu Kainuuseen merkittävä ja kohtalaisen monipuolinen opiskeluympäristö. Nuoret voivat opiskella paikkakunnalla peruskoulusta ammattikouluun tai lukioon ja lukiosta ammattikorkeakouluun tai yliopistoon ja jatkaa opintojaan tohtorin tutkintoon asti. Kainuun innovaatioympäristössä on tarjolla useita tuhansia opiskelupaikkoja ja monilta osin koulutusjärjestelmä toteuttaa myös valtakunnallista opintojen tarjoamistehtävää. Kokonaisuutena koulutusorganisaatiot ovat suorittaneet koulutustehtävänsä kiitettävästi sekä alueellisia että valtakunnallisia koulutustarpeita palvellen. Erityinen olemassaolon merkitys koulutusorganisaatioilla on kuitenkin alueellisten koulutustarpeiden tyydyttäjinä. Lisäksi koulutus- ja tutkimusorganisaatioissa toteutetaan monipuolista T&K-toimintaa.

13 Yhteenveto 11 Kehittämisyhtiö Kainuun Etu on ollut mukana monien eri alojen hankkeissa. Mikään yksittäinen ala ei painotu erityisesti esiin heidän hankkeissaan, mutta eniten Kainuun Etu on ollut mukana metsä-, matkailu- ja elintarvikealan hankkeissa. Toinen paljon hankkeita toteuttanut organisaatio, Kajaanin yliopistokeskus on ollut myös monenlaisissa hankkeissa mukana, mutta selvästi eniten sen toiminta on kuitenkin painottunut koulutushankkeisiin. Myös Kajaanin ammattikorkeakoulun ja Kainuun ammattiopiston hankkeet ovat olleet pääasiassa koulutushankkeita. Näiden organisaatioiden kohdalla keskittyminen koulutushankkeisiin on vielä paljon selvempää kuin yliopistokeskuksella. Measurepoliksella ei hankkeita ole ollut kovin paljoa ja ne ovat jakautuneet melko tasaisesti viidelle toimialalle. Kainuun ammattiopistossa opiskelee yhteensä noin 3400 nuorta ja aikuista sekä noin 700 oppisopimusopiskelijaa. Koulutusaloja on kuusi, jotka ovat hyvinvointiala, kulttuuriala, liiketalouden ala, luonnonvara-ala, matkailu- ja ravitsemisala sekä tekniikan- ja liikenteen ala. Kainuun ammattiopisto tarjoaa myös aikuiskoulutuspalveluja monipuolisesti. Kajaanin ammattikorkeakoulussa opiskelee noin 2000 opiskelijaa ja se tarjoaa koulutusta viidellä koulutusalalla. Kajaanin ammattikorkeakoulutusta voi saada AMK-tutkinnon valmistumalla insinööriksi, liikunnanohjaajaksi, restonomiksi, sairaanhoitajaksi/terveydenhoitajaksi tai tradenomiksi. Kajaanin ammattikorkeakoulu tarjoaa myös täydennyskoulutusta. Kajaanin ammattikorkeakoulusta on valmistunut jo yli 3500 opiskelijaa ja joka vuosi koulutuksen aloittaa 400 uutta perustutkintoopiskelijaa. Aikuisopiskelijoita on 280 (ylemmän tutkinnon opiskelijoita voi aloittaa vuosittain 35). Kajaanin ammattikorkeakoulun kehittämistoimintaa on kohdennettu Kainuun kasvualoille, kuten elektroniikka- ja ohjelmistoteollisuuteen, matkailuun ja muihin palveluihin sekä terveyden edistämiseen. Oman yliopiston puuttuessa AMK:n merkitys Kainuulle on erityisen suuri. Tämä kävi selvästi ilmi myös yrityshaastatteluista: ainakin yhden merkittävän yrityksen sijoittumiseen Kainuuseen on vaikuttanut ratkaisevasti se, että Kajaanin ammattikorkeakoulu on alueella ja kouluttaa yritykselle työntekijöitä. Kajaanin yliopistokeskus on Kainuun alueen yliopistollisten toimintojen muodostama osaamiskeskittymä, jossa Joensuun, Kuopion, Jyväskylän ja Lapin yliopistot tekevät yhteistyötä Oulun yliopiston koordinoimana. Kajaanin yliopistokeskuksen erityisosaamisalueina ovat kasvatustieteen, biotekniikan, liikuntateknologian, mittaustekniikan, tietojenkäsittelytieteiden koulutus ja tutkimus sekä humanistisyhteiskunnallinen tutkimus sekä alue- ja arviointitutkimus. Vuonna 2007 Kajaanin yliopistokeskuksessa opiskeli 952 tutkinto-opiskelijaa, 1940 täydennyskoulutukseen osallistunutta opiskelijaa ja noin 580 avoimen korkeakoulun opiskelijaa. Erilaiset innovaatioympäristön välittäjäorganisaatiot ovat osallistuneet monipuolisesti ja laajasti Kainuun yritysten kehittämiseen. Snowpolis on vuonna 2005 toimintansa aloittanut osaamis- ja yrityskeskittymä Sotkamon Vuokatissa. Se on erikoistunut liikuntaan ja talveen sekä hyvinvointiteknologiaan. Toiminnallisesti teknologiapuistossa kohtaavat yritykset, tieteellinen tutkimustyö, koulutus ja kehitysorganisaatiot. Snowpoliksessa toimii kaiken kaikkiaan 27 yritystä sekä lisäksi Jyväskylän yliopiston liikuntateknologian yksikkö, Oulun yliopiston mittalaitelaboratorion liikunnan mittaamisen linja sekä Oulun yliopiston Centre for Wireless Communications (CWC). Snowpoliksessa

14 Yhteenveto 12 toimivat myös Kainuun ammattiopiston matkailukoulutusohjelma ja Intotalo. Snowpolis on Kainuun mielenkiintoisimpia yritys- ja tutkimustoiminnan ympäristöjä, jonka läheisyydessä toimii kannattavaa matkailun perusliiketoimintaa. Measurepolis on Kainuussa toimivien mittaustekniikan tutkimus- ja koulutuslaitosten, kehitysyhtiöiden ja yritysten muodostama konsortio, mittaustekniikan osaamiskeskus, joka mielenkiintoisella tavalla verkottaa alan huippuosaajia. Measurepoliksen tehtävänä on tarjota mittaustekniikkaa kehittäville ja sitä soveltaville yrityksille ja tutkimuslaitoksille alan parasta asiantuntemusta, kansainvälisesti arvostettua tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa, uusia innovaatioita, tuotteita ja palveluita. Measurepoliksen muodostavat Kajaanin ammattikorkeakoulu, Kajaanin Teknologiakeskus Oy, Mittatekniikan keskus MIKES, Oulun yliopiston Mittalaitelaboratorio MILA, Oulun yliopiston biotekniikan laboratorio, Oulun yliopiston CWC (Centre for Wireless Communications), Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitos TOL Kajaanin yksikkö, VTT ja lisäksi Idänkaarioptiikan ja mittaustekniikan tutkimuksen ja koulutuksen yhteistyöverkosto (Oulun yliopisto, VTT, Kuopion yliopisto, Joensuun yliopisto ja MILA). Lisäksi mukana on 17 yhteistyökumppania yritysmaailmasta. Measurepolis on kooltaan merkittävä osaamiskeskus ja keskittynyt maakunnan kehittämisen kannalta strategiselle toimialalle, mittaustekniikan kehittämiseen. Myös mittalaitelaboratorion ja muiden Kainuussa sijaitsevien mittaustekniikan osaajien olemassaolo on tutkimusaineistojen perusteella houkutellut yrityksiä Kainuuseen. Measurepoliksen avustuksella on syntynyt myös lukuisia patentteja. Lisäksi Kainuun Etu on ollut toteuttamassa yritysten tuotteistamis- ja innovaatioprosesseja. Woodpolis on Kuhmossa toimiva, vuonna 2006 perustettu osaamiskeskus, jonka keskeisenä tavoitteena on puurakentamisen kehittäminen. Paperiteollisuuden rakennemuutoksessa Woodpolis voi nousta merkittäväksi mekaanisen puunjalostuksen kehittämisen suunnannäyttäjäksi. Se tarjoaa koulutusta ja ottaa osaa tuotekehitykseen. Lisäksi se antaa yritysten käyttöön toimintaympäristön, joka on tuotantoon soveltuva ja joka koostuu nykyaikaisista puuntyöstökoneista ja ohjelmistoista. Toiminnan painopisteinä ovat erityisesti energiatehokas asuminen ja puurakentaminen. Woodpolis ja mekaanisen puunjalostuksen kehittäminen ovat keskeisiä painopisteitä myös Kuhmon kaupungin strategiassa. Seniorpolis on Ristijärvellä toimiva, yli 55-vuotiaille suunnattu osaamiskeskittymä. Seniorpoliksen tavoitteena on kehittää seniorien toimintaympäristöä, omaaloitteisuutta ja aktiivisuutta erilaisten palveluiden avulla. Se kehittää senioreille tarkoitettuja hyvinvointituotteita, kuten asumis-, koulutus-, virkistys- ja hoivapalveluja. Se myös koordinoi ja edistää muiden hankkeiden toteutusta. Lisäksi se on mukana kehittämässä liiketoimintaa hyvinvointialalla. Ristijärven kunta ja Seniorpolis tekevät tiivistä yhteistyötä. Seniorpolis on avaus, joka on herättänyt myös maailmanlaajuista kiinnostusta. Intotalo toimii Kajaanissa ja Sotkamon Vuokatissa, Snowpoliksessa. Se on yrittäjyyden valmennuskeskus, jonka toimintamallia on kehitetty Kajaanissa vuodesta Toiminnan tarkoituksena on valmentaa aloittelevia yrittäjiä heidän liiketoimintansa kehittämisessä, korkeakouluopiskelijoita yrittäjyystaidoissa ja oman idean kehittelyssä sekä toisen asteen opiskelijoita tarjoamalla heille yrittäjyyskursseja. Intotalo on toiminnallaan myötävaikuttanut innovaatioiden syntyyn, sen myötävaikutuksella on syntynyt mm patenttia.

15 Yhteenveto 13 Kainuun Etu Oy on Kainuun kuntien omistama maakunnallinen elinkeinotoiminnan kehittämisyhtiö, joka aloitti toimintansa vuonna Sen tehtävänä on tukea Kainuun elinkeinorakenteen kehitystä ja auttaa maakunnan elinkeinoelämän avaintoimialojen yrityksiä liiketoimintaosaamisen, kilpailukyvyn, kansainvälistymisen, kasvun ja yhteistyön kehittämisessä sekä kehittää avainklustereita ja niiden toimintaedellytyksiä. Kainuun Etu Oy:n avainaloja ovat elämystuotanto- ja elintarviketeollisuus, ICT-, elektroniikka- ja metalliala, kivi- ja kaivannaisteollisuus sekä metsä- ja puutuoteala. Kehittämistyö on aina yrityslähtöistä ja käytännössä se tarkoittaa asiakasyritysten tarpeiden mukaisten kehityshankkeiden ideointia, suunnittelua, rahoitusta, projektien johtamista ja asetettujen tulosten mittaamista. Yrityshaastatteluissa ja -kyselyissä yritykset kokivat Kainuun Edun merkittäväksi ja pitkäaikaiseksi yhteistyökumppaniksi, jonka tarjoamien palvelujen avulla yritykset ovat kehittäneet omaa osaamistaan ja saaneet lisää yhteistyökumppaneita. Lisäksi Kainuun Etu on ollut toteuttamassa yritysten tuotteistamis- ja innovaatioprosesseja. Innovaatioympäristön toimijat ovat vahvasti verkottuneita. Yhteistyökumppaneita, tutkimuksen toteutusaikana , oli selvästi eniten Kainuun ammattiopistolla (310 yritystä). Seuraavina tulevat Measurepolis (55 yritystä ja 42 muuta organisaatiota) sekä Intotalo (80 yritystä). Sellaisia yrityksiä, joihin on kohdistettu toimenpiteitä, löytyy Snowpolikselta (30 kpl), Intotalolta (80 kpl) sekä Woodpolikselta (17 kpl). Lisäksi Kainuun ammattiopisto on osallistunut 24 kehittämishankkeeseen. Toimintaehdotukset Varsinkin Kainuun yritykset, mutta myös julkiset organisaatiot rekrytoivat suurimman osan työvoimastaan Kainuusta. Yrityksille tehdyn kyselyn perusteella Kainuun maakunta on merkittävin Kainuussa toimivien yritysten rekrytointialue. Monet kainuulaiset yritykset ovat kohdanneet rekrytointivaikeuksia. On selvää, että osaajien rekrytoiminen vaikeutuu entisestään, mikäli kainuulaisten koulutusorganisaatioiden koulutustarjonta supistuu tai lakkaa. Innovaatiopolitiikan johtotähtenä tulee olla kainuulaisen koulutustarjonnan säilyttäminen, kehittäminen ja suunnitelmallinen monipuolistaminen. Hanketoiminnassa koulutus- ja tutkimuslaitosten sekä välittäjäorganisaatioiden hankkeet olivat erityisesti koulutushankkeita. Koulutuksen kehittäminen vastaamaan työelämän koulutustarpeita on elinkeinoelämän ja yrittäjyyden kehittämiselle erityisen tärkeää. Kuitenkin innovaatioiden syntymisen edistämiseksi tutkimushankkeiden vahvistamisessa ja ulkopuolisen rahan saamisessa alueelle tutkimushankkeiden kautta on edelleen kehitettävää. Yliopistokeskus on nuori organisaatio, joka on koonnut yhteen alueella jo pitkään toimineet yliopistolliset toiminnot. Rakennelmana yliopistokeskus tarjoaa oivan tilaisuuden keskuksen jäsenyliopistojen osaamisen välittämiseen alueelle. Erityisen tärkeää on säilyttää ja vahvistaa yliopistokeskuksen autonomiaa suhteessa Oulun yliopistoon ja muihin mukana oleviin yliopistoihin, kuitenkin niin että yliopistojen tahto näkyy yliopistokeskuksen toiminnassa. Suunnitteluun ja päätöksentekoon tulee ottaa mukaan myös alueen sidosryhmät. Näin voidaan varmistaa, että yliopistolliset toiminnot Kainuussa parhaalla mahdollisella tavalla

16 Yhteenveto 14 tukevat alueellisen innovaatiotoiminnan kehittämistä. Yliopistokeskuksen ja ammattikorkeakoulun välisen yhteistyön tiivistäminen on pienessä maakunnassa järkevä tapa toimia. Innovaatiotoiminnassa pitää edelleen vahvistaa yliopistokeskuksen, ammattikorkeakoulun, välittäjäorganisaatioiden ja yritysten välistä yhteistyötä. Yhteistyössä ei tule pitäytyä oman sektorin sisäisessä substanssiyhteistyössä, vaan laajentaa rohkeasti yhteistyötä yli toimialarajojen. Toiminnan lähtökohtana pitää olla käyttäjien ja alueiden tarpeiden mukaan kehitettävät tuotteet ja palvelut, joiden kehittämiseksi väistämättä tarvitaan eri alojen kehittämistoimia ja yhteistyötä. Kainuun innovaatiotoiminnan kehittämisen tulokset ja kehittämishaasteet Kainuun avainklustereiden liikevaihdon ja henkilöstömäärän kehityksestä on tunnistettavissa innovaatiopoliittisten toimenpiteiden vaikutuksia. Kainuun ICTsektorin liikevaihdon kehityksessä näkyvät selkeästi alaan kohdistuneet panostukset. Liikevaihto on yli kaksinkertaistunut vuodesta 1997 vuoteen 2008 mennessä. Alan henkilöstömäärä ei ole kehittynyt yhtä suotuisasti tarkastelujaksolla, vaikka sekin on selkeästi kasvanut. Metsä- ja puualan henkilöstömäärä ja liikevaihto eivät ole kovin voimakkaasti kasvaneet tarkastelujaksolla Henkilöstömäärän trendikehitys on paljon puhuva: työntekijöiden määrä alalla on ollut koko ajan laskussa. Liikevaihto on kuitenkin pysynyt samalla tasolla, esimerkiksi 2000-luvun alun taso on sama kuin vuoden 2007 taso. Vuodesta 2005 lähtien alan henkilöstömäärän ja liikevaihdon kehitys ovat selkeästi eriytyneet: liikevaihto on kasvanut mutta henkilöstömäärä laskenut. Elämystuotannon (ml. matkailu) liikevaihto ja henkilöstömäärä ovat olleet Kainuussa selkeässä trendinomaisessa kasvussa tarkastelujaksolla. Matkailualan kehittämistoimet ovat nähtävissä. Erityisesti alan liikevaihto on kasvanut vuodesta 1997 vuoteen Henkilöstömäärän kehitys on ollut maltillisempaa, mutta henkilöstöä oli vuonna 2008 enemmän kuin tarkastelujakson alussa. Eri aineistojen kautta hahmottuva tutkimuksen viesti on selkeä: yritykset ovat hyötyneet innovaatioympäristön julkisen sektorin toimijoiden kanssa tekemästään yhteistyöstä. Haastattelujen perusteella erityisen merkittäviä yritysten innovaatiotoiminnan kehittämisen yhteistyökumppaneita ovat Kajaanin ammattikorkeakoulu ja Kainuun Etu mutta myös Kajaanin yliopistokeskus. Mainitut organisaatiot ovat vakiintuneita yhteistyökumppaneita ja niiden kanssa on tehty yhteistyötä pitkään, jopa kymmenen vuotta. Rahoittajaviranomaisena keskeisimpiä ovat TE-keskus ja Tekes. Yhteistyöllä on ollut konkreettisia tuloksia, yritykset ovat saaneet harjoittelijoita ja ammattitaitoisia työntekijöitä, sertifikaatteja, työntekijöiden koulutusta ja sen myötä tiedon ja taidon lisääntymistä yrityksissä, samoin laboratorioissa tehdyn tutkimustoiminnan avulla on yritysten tuotteita pystytty kehittämään. Selvästi suurin merkitys yrityksille on ollut työntekijöiden osaamisen kasvamisella yhteistyön myötä. Toinen esille nouseva tekijä on yhteistyön merkittävä vaikutus yritysten tuotekehitykseen. Lisäksi yhteistyö on nostanut kilpailukykyä miltei kaikissa yrityksissä. Niin ikään esimerkiksi Kajaanin ammattikorkeakoulu oli eräälle

17 Yhteenveto 15 yritykselle edellytys toimimiseen Kainuussa. Kainuun Edun EU-osaamista pidettiin selkeänä resurssina yrityksille ja Kainuun Etu on auttanut myös löytämään uusia yhteistyökumppaneita. Kysyttäessä yrityksiltä, mikä on niiden toiminnan kannalta tärkein viranomainen tai yritystoimintaa tukeva organisaatio, tärkeimpänä nousi esille työ- ja elinkeinokeskus (ml. Tekes). Vastaajat painottivat kommenteissaan TE-keskuksen ja Tekesin asiantuntijuutta, mikä kattaa sekä tietämyksen, kanavat että välineet tutkimus- ja kehittämistoiminnan tukemiseen yrityksissä. Myös Kainuun Etu, Finnvera ja Kainuun kunnat mainittiin. Kainuun Edun tekevyyttä ja Finnveran yritystoiminnan aitoa tuntemusta kiiteltiin. Tekesin panostusta innovatiivisten yritysten aloitusvaiheen tukemiseen kehuttiin. Innovaatioympäristön julkisen sektorin toimijat ovat onnistuneet houkuttelemaan osaajia ja yrityksiä Kainuuseen. Julkisen sektorin organisaatioista on myös siirtynyt työntekijöitä yrityksiin. Voidaan sanoa, että osaaminen on kerryttänyt osaamista. Maakuntaan on onnistuttu luomaan houkuttelevia yritys- / tutkimusympäristöjä, esim. Snowpolis ja Measurepolis; ja kehitteillä on uusia esim. ajoneuvotestausympäristö. Näin yritysten ja julkisen sektorin yhteistyö on toiminut innovaatioympäristön kehittämisessä ja osaamisen kerryttämisessä alueelle sekä alueen sisäisinä korkean osaamisen työmarkkinoina. Työmarkkinat eivät kuitenkaan täysin toimi sillä Kainuussa yrityksillä on ollut vaikeuksia saada korkean osaamisen työpaikat täytettyä. Merkittävä osaamisreservi on ollut kuitenkin Kajaanin AMK. Yritykset, jotka tarvitsevat toiminnassaan insinöörikoulutuksen saaneita osaajia, ovat voineet rekrytoida työntekijöitä AMK:sta valmistuneista opiskelijoista. Kajaanin AMK on myös ollut joidenkin yritysten Kajaaniin sijoittumisen edellytys samoin kuin Kajaanin korkean tason mittaustekniikan osaaminen. Paikallinen ammatillinen koulutus on tärkeää useimmille kainuulaisille yrityksille. Yliopistotason koulutus- ja tutkimustoiminnan harvemmat yritykset kokevat toimintansa kannalta sisällöllisesti tarpeelliseksi. Sidosryhmien näkemysten mukaan koko koulutuskenttä on tärkeä, jokaisella tasolla on merkityksensä. Useimmat yritykset kokevat yhteistyön Kainuun alueella toimivan varsin hyvin esimerkiksi viranomaisten ja oppilaitosten kanssa. Verkostoitumisessa on edelleen kehitettävää. Yritysten mukaan palvelujen toimivuudessa on kehittämistä, kuten myös tiedotustoiminnassa, palvelujen saatavuudessa ja asenteissa yrityksiä kohtaan.. Innovaatioympäristön koulutusorganisaatiot ovat kouluttaneet osaajia yritysten tarpeisiin, erityisesti AMK ja KAO. Myös yliopisto on pienemmässä määrin kouluttanut osaajia yrityksiin erilaisten maisteri- ja DI-ohjelmien kautta. Pysyvä yliopistokoulutus on suuntautunut peruskoulun opettajien koulutukseen sekä pienemmässä määrin vasta-alkaneena tietojenkäsittelyn opetus myös suoremmin yritysten tarpeisiin. Innovaatioympäristön luomisessa onnistumista kuvastaa se, että vaikka väestön koulutustaso korkeakoulutettujen osuudella mitattuna on Kainuussa maan keskiarvon alapuolella, korkean teknologian toimipaikkoja Kainuussa on vuoden 2008 tilanteen perusteella varsin lähellä maan keskiarvoa oleva määrä. Toimipaikkoja on Kainuussa erityisesti Kajaanin seutukunnan alueella. Informaatioalan työpaikkoja oli vuonna 2008 koko Suomessa 9,3 % kaikista työpaikoista, kun Kainuussa osuus oli kuusi prosenttia. Kajaanin seutukunnan alueella informaatioalan osuus kaikista työpaikoista oli suurempi kuin Kehys-Kainuun seutukunnassa

18 Yhteenveto 16 Toimintaehdotukset Metsä- ja puualan rakennemuutos asettaa Kainuun innovaatiotoiminnan kovien haasteiden eteen, mutta tarjoaa samalla uusia mahdollisuuksia paperiteollisuuden poistuessa Kainuusta. Luonnonvara-alaan liittyvän innovaatiotoiminnan keskeisenä tavoitteena tulee olla puun käytön monipuolistaminen. Uusia mahdollisuuksia tarjoavat Kainuussa mekaaninen puunjalostus ja bioenergian kehittäminen. Merkittävä resurssi yritysten kehittämisessä ja samalla oppilaitosten ja yritysten välisen yhteistyön muoto ovat opiskelijoiden yrityksiin tekemät opinnäytetyöt. AMK opiskelijoiden opinnäytetyöt yrityksiin sekä ammattikouluopiskelijoiden yhteistyö yritysten kanssa ovat Kainuussa toimivia instrumentteja. Sen sijaan yliopistoopiskelijoiden opinnäytetarjonta on yritysten kannalta Kainuussa suppea. Osana uutta korkeakoulukonsortiota Kainuuseen tulisikin luoda opinnäytepankki, jossa tarjottaisiin sekä yliopiston että ammattikorkeakoulun opinnäytetöitä yrityksille. Myös yliopistokeskuksen kaikki jäsenyliopistot tulisi saada tähän yhteistyöhön mukaan. Näin Kainuulaisille yrityksille saataisiin luotua todella laaja opinnäytetyötarjonta eri aloilta ja tasoilta. Tutkimusaineiston perusteella yritykset toivovat yritysten tarpeiden huomioimista entistä selkeämmin kehittämistoiminnassa. Samoin toivotaan julkisen ja yksityisen sektorin välisen yhteistyön edelleen kehittämistä. Koulutusorganisaatioilta toivotaan joustavuutta ja reagointinopeutta, jotta ne pystyisivät vastaamaan entistä tehokkaammin yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin. Merkittävä osa tutkimukseen osallistuneista yrityksistä oli myös harkinnut muuttoa Kainuusta. Innovaatiotoimintaa kehitettäessä yritysten toimintaympäristöä kohtaan esittämä kritiikki pitää huomioida tarkoin ja mielellään kerätä yritysten palautetta säännöllisin väliajoin. Alueiden kilpailu yrityksistä ja osaajista tulee esimerkiksi ikäluokkien pienentyessä ja väestön ikääntyessä entisestään voimistumaan. Hyvistä ponnisteluista ja tuloksista huolimatta maakunnassa on toimijoita ja kriittistä massaa kohtalaisen vähän. Innovaatioympäristön toimijoiden verkottuminen keskenään ja maakunnan ulkopuolelle onkin välttämätöntä erityisesti, kun tavoitellaan kansainvälisesti merkittävää asemaa ja osaamista. Ongelmana on edelleen innovaatioympäristön organisaatioiden (erityisesti tutkimusja oppilaitokset) epävakaa rahoitus, joka näyttäytyy työntekijöille lyhyinä ulkopuolisen rahoituksen varassa olevina työmääräyksinä. Edelleen ongelmina ovat organisaatioiden vaatimattomat mahdollisuudet houkutteleviin palkkoihin sekä verkostojen ohuus huolimatta luoduista korkean osaamisen työmarkkinoista. Nämä tekijät yhdessä heikentävät alueen kilpailukykyä osaavasta työvoimasta. Kainuun on haasteellista rekrytoida todellisia huippuosaajia alueelle. Innovaatioympäristöä kehitettäessä tulee keskittyä mahdollisiin toimenpiteisiin. Kainuusta tuskin kutoutuu korkeasti palkattujen huippuosaajien metropolia, mutta väljää ja luonnonläheistä asumista ja monipuolisia vapaa-ajan viettomahdollisuuksia maakunnalla on tarjota. Näitä vahvuuksia tulee edelleen tuoda esille alueen markkinoinnissa.

19 Teoria 17 1 Teoria, tausta ja tutkimusasetelmat 1.1 Johdanto I nnovatiivisuus, osaaminen ja verkostoituminen ovat jo lähes muotisanoja taloudellisessa kielenkäytössä. Etenkin teknologiayritysten suurimpana kilpailukykyä edistävänä tekijänä pidetään uuden tiedon omaksumista, käyttöönottamista ja soveltamista (esim. Acs, 2002). Varsinkin niin sanotuissa korkeiden tuotantokustannusten maissa, joihin Suomikin kuuluu, panostetaan osaamiseen, uuden kehittämiseen ja innovatiivisuuteen, jotta yritykset ja samalla alueet voisivat kilpailla matalampien tuotantokustannusten maiden kanssa. Myös valtiot pyrkivät omalla toiminnallaan edistämään alueiden ja yritysten kilpailukykyä (Pelkonen, ). Suomi on valinnut tiekseen tietoon ja osaamisen perustuvan strategian, jonka avulla yritysten innovaatiotoimintaa pyritään edistämään muun muassa erilaisten teknologiatukien ja -ohjelmien avulla. Strategia tuntuu tehoavan onhan Suomi kansainvälisesti mitattuna yksi kilpailukykyisimmistä maista. Suomi ei kuitenkaan ole homogeeninen valtio. Taloudellinen menestys sijoittuu tietyille alueille, kun taas osa alueista, kuten Lappi ja Kainuu, ovat suurten haasteiden edessä. Näillä alueilla uhkana on etenkin väestön vanheneminen ja negatiivinen muuttoliike, joiden vaikutuksesta alueiden palvelujen ylläpitäminen vaikeutuu. Suomi on hyvinvointiyhteiskuntana uusien haasteiden edessä. Miten turvata alueellinen tasapainoinen ja tasa-arvoinen kehitys, kun samaan aikaan on kilpailtava maailman markkinoiden johtavasta asemasta? Yhtenä keinona tähän on nähty innovaatiopolitiikka, jonka avulla alueiden ja etenkin niiden yritysten kasvua ja innovaatiokyvykkyyttä pyritään edistämään. Tavoitteena on myös kehittää asukkaiden osaamista, koulutusta sekä tietotekniikan käyttövalmiuksia. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella Kainuun innovaatioympäristöä ja sen kehitystä. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti 1) arvioimaan niitä tuloksia ja vaikutuksia, joita Kainuun koulutusrakenteiden, tutkimuspanostusten sekä innovaatiotoiminnan kehittämisellä on ollut aluekehityksen seurantajaksolla ; 2) tuottamaan konkreettinen esitys osaamispainotteisen aluekehittämisotteen alueellisen vaikuttavuuden kehittämismahdollisuuksista; sekä 3) asemoimaan esitykset Kainuun innovaatioympäristön kehittämiseen siten, että aihealueen kehitystä voidaan seurata ja vertailla tulevaisuudessa loppuraportissa kuvatun pohjalta.

20 Teoria 18 Suomen innovaatiopolitiikan ja -järjestelmän lähtökohtana on, että kansallinen innovaatiojärjestelmä muodostuu alueellisesti kattavasta innovaatioverkostosta (Huippuosaamista 2003, 38). Siksi alueellisten innovaatioympäristöjen kehittäminen koetaan tärkeäksi kansallisella tasolla. Alueilla on luotava kilpailukykyisiä innovaatioympäristöjä, joiden avulla alueiden kilpailukyky ja osaamistaso nousee. Keinoina ovat alueiden omien vahvuuksien ja alueiden välisen yhteistyön vahvistaminen alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Verkostoitumisessa kansallisella innovaatiopalveluverkostolla (esim. tutkimus- ja kehitysrahoitusjärjestelmä) on suuri merkitys, mutta myös alueiden yhteistyö ja erikoistuminen on olennaista. Innovaatiopolitiikassa aluekehitystä ohjataan niin että kansallisen ja alueellisen tason toimenpiteet vahvistavat ja tukevat toisiaan. (Valtion tiede- ja teknologianeuvosto 2003, ) Tässä kansallisen ja alueellisen tason innovaatiopolitiikkojen yhteistyö on merkittävä. Kansallinen innovaatiopolitiikka tukee alueita, joissa on vahvat taloudellisen kasvun ja innovaatiotoiminnan edellytykset (vrt. esim. osaamiskeskusohjelma). Siksi se saattaa aiheuttaa epätasa-arvoista taloudellista kehitystä, jota ehkäistään esimerkiksi alue-, sosiaali- ja työllisyyspolitiikan keinoin. (Lievonen & Lemola 2004, 55.) Alueellinen innovaatiopolitiikka puolestaan varmistaa, että alueellisia innovaatiotoiminnan mahdollisuuksia ei jätetä hyödyntämättä. Tavoitteena on muuttaa alueen epäsuotuisa taloudellinen kehitys. Politiikan painopiste on siirtynyt suorista tuista taloudellisten rakenteiden ja etenkin infrastruktuurin tukemiseen. Usein tuen kohteeksi valitaan teollisuus, jolla on suuri markkina-arvo. Ongelmia saattaa syntyä, mikäli kyseisellä alalla on kova kilpailu eikä alueen omia vahvuuksia huomioida. Aluepoliittiset toimet eivät ole tehokkaita, mikäli niillä yritetään luoda alueelle täysin uusia toimialoja. (Lambooy & Boschma 2001, ; Lievonen & Lemola 2004, 57.) Käytännössä alueellinen innovaatiopolitiikka edistää uusien tuotteiden, yritysten ja toimialojen syntymistä ja kehittymistä määrätyllä alueella. Keinoina ovat vaikuttaminen alueen työvoiman ammattitaitoon, koulutuksen sisältöön, tutkimustoiminnan toteuttamiseen, uuden teknologian hyödyntämiseen ja yritysten perustamis- ja toimintaedellytyksiin sekä alueen sisäisten ja ulkoisten yhteistyöverkostojen kehittäminen. (Lievonen & Lemola 2004, 15.) Olennaista on luovuuden ja uusien, innovatiivisten ideoiden mahdollistaminen, jotta alueen talous ja teollisuus voisivat uudistua (Lambooy & Boschma 2001, 116). Suomen liittyminen Euroopan unioniin (EU) lisäsi alueiden merkitystä innovaatiopolitiikassa. Alueiden innovaatiopolitiikkaa organisoimaan perustettiin TEkeskuksia ja maakuntien liittojen asemaa vahvistettiin. Taustalla vaikuttivat EU:n aluepolitiikka ja etenkin tarve rakennerahastojen varojen organisointiin. Osaamiskeskusohjelma on alueellisen innovaatiopolitiikan ja rakennerahastojen varojen ohjaamisen keskeinen väline. (Lemola 2001, 27.) Osaamiskeskusohjelman tavoitteena on hyödyntää korkeatasoista tietoa ja osaamista yritystoiminnassa, työpaikkojen luomisessa ja alueellisessa kehittämisessä. Keinona on yhteistyö osaamiskeskusten, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten välillä. Käytännön alueellisesta työstä vastaavat yleensä paikalliset teknologiakeskukset. 1.2 Alueellisen vaikutuksen ja vaikuttavuuden määrittely Korkeakoulun vaikuttavuutta koskeva käsiteviidakko on rönsyävä, riippuen esittäjän taustasta ja määrittelyn käyttötarkoituksesta. Eila Linna (1999, 8) nimeää korkeakoulujen vaikuttavuuden ulottuvuudet seuraavasti: koulutuksen, tutkimuksen,

21 Teoria 19 taloudellinen, kulttuurinen ja alueellinen vaikuttavuus. Mistä alueellisessa vaikuttavuudessa sitten on kysymys? Tämän tutkimuksen kannalta mielenkiintoisin tapa hahmottaa korkeakoulujen alueellista vaikuttavuutta on tarkastella sitä korostamalla korkeakoulujen (tässä tutkimuksessa laajemmin myös alueen toisen asteen oppilaitosten ja aikuiskoulutusta antavien organisaatioiden) sekä alueen vuorovaikutusta (kuva 1). Kussakin tilanteessa on määriteltävä, ketkä/mitkä tahot ovat arvioitavan innovaatioympäristön keskeisimmät toimijat (viranomaiset, yritykset, aluekehitysorganisaatiot, rahoittajat), kilpailijat ja yhteistyökumppanit. Lisäksi on määriteltävä, millaiset toimintarakenteet em. tahojen väliselle yhteistyölle on muodostettu (organisoituminen, pysyvät/ad-hoc rakenteet), onko toimintapolitiikka sopeutuvaa vai tulevaisuussuuntautunutta, ovatko alueen ja korkeakoulun yhteiset tavoitteet ja strategia avoimia ja julkilausuttuja vai implisiittisiä (yhteistoiminnan tavoitteiden selkeys, konkreettisuus), millainen on yhteistyön kattavuus, läpäisevyys/kapeus, keskitytäänkö vain avainaloille ja millaisia kannustejärjestelmiä sovelletaan (Goddard 1999, The Response of Higher Education 1999, vander Sijde & Schutte 2000). Kuva 1. Korkeakoulun ja lähialueen vuorovaikutus. Oppi- ja tutkimuslaitosten alueelliseen vaikuttavuuteen ja alueelliseen innovaatiotoimintaan liittyy Triple Helix -yhteistyö, jolla tarkoitetaan korkeakoulujen, yritysten ja julkisen hallinnon yhteistyötä (Zheng, ym. 2007, ). Yhteisesti laadittuja ohjelmia toteuttavat hankkeet tuovat yhteisen tekemisen piiriin koulutus- ja tutkimusorganisaatiot, kunnat hallinnollisena ja palveluja tuottavina organisaatioina sekä yritykset hankkeiden osapuolina. Triple Helix -yhteistyön on nähty tukevan korkeaan osaamiseen perustuvaa taloudellista kehitystä, synnyttävän uusia innovaatioita sekä tukevan yrittäjyyttä ja yrityksiä. Toisaalta tämä yhteistyö myös vahvistaa korkeakoulujen ja yliopistojen alueellista vaikuttavuutta. (Zheng, ym. 2007, 257.) 1.3 Innovaatioympäristö Innovaatioympäristöllä tarkoitetaan niitä instituutioita, jotka yhdessä ja erikseen myötävaikuttavat uuden tiedon ja uusien teknologioiden kehittymiseen ja leviämiseen, ja jotka muodostavat rakenteelliset ja lainsäädännölliset puitteet innovaatiotoiminnalle. Innovaatioympäristö sisältää rakenteet, toimijat, vuorovaikutussuhteet ja säädöksillä luodun toimintaympäristön. Niiden lisäksi keskeisiä elementtejä ovat innovaatiokulttuuri, monet yksilöitä ja organisaatioita

22 Teoria 20 inspiroivat, uutta luovat prosessit, globaalit tietokanavat sekä yhteinen innovaatiotietoisuus ja jaetut tulkinnalliset viitekehykset. (Hautamäki & Kuusi 2005.) Innovaatiot edellyttävät innovaatiojärjestelmää, joka tarjoaa osaamisen ja rahoituksen infrastruktuurin, sekä innovaatioympäristöä, joka tarjoaa innovaatiotoiminnalle suotuisan fyysisen ja henkisen toimintaympäristön (Tekes 2005) sekä varsinaista innovaatiotoimintaa, joka on uusia oivalluksia tuottava prosessi. Innovaatiot syntyvät pääosin yritysten verkostoissa, alihankinta- ja horisontaalisissa suhteissa. Innovaatiotoiminta tuottaa innovaatioiden ituja, joista osa jää elämään, osa karsiutuu, riippuen itse innovaation laadusta tai ulkoisista tekijöistä, jotka mahdollistavat tai estävät innovaatioiden tuotteistamisen. Innovoiva yritys on riippuvainen osaavista ihmisistä, erityisesti erikois- ja huippuosaajien saannista (vrt. Malinen 2005). Innovaatioiden syntyä edistää dynaaminen järjestelmä ja suotuisa innovaatiokulttuuri, jonka piirteinä voidaan tunnistaa esim. osaaminen, luottamus, avoimuus, vuorovaikutus, suvaitsevaisuus. Innovaatiotoiminta on Lievosen ja Lemolan (2004, 32) mukaan tavoitteellista työtä innovaatioiden kehittämiseksi tai innovaatioiden syntyä edistävän ympäristön rakentamiseksi. Se voi perustua yksittäisen hankkeen toteuttamiseen, mutta yleensä toimintaa pyritään jatkamaan, sillä innovaatiotoiminnan voidaan ajatella olevan jatkuvaa oppimista ja kehitystä. Suurin osa innovaatiotoiminnan taloudellisista hyödyistä syntyy innovaatioiden käyttöönoton ja käytön tuloksena. Tutkimuksessa ja politiikassa innovaatiotoiminnan alueellisessa tarkastelussa käytetään usein apuna innovaatiojärjestelmän käsitettä. Tutkimuksessa innovaatiojärjestelmä on käsitteellinen viitekehys. Viitekehyksen tarkoituksena on määritellä järjestelmän toimijoiden yhteyksiä ja auttaa tutkijoita, innovaatiopolitiikan suunnittelijoita ja päättäjiä tunnistamaan innovaatiotoimintaan liittyvät tekijät ja toimijat (Edquist, 1996, Kautosen ym., 2000, 3 mukaan). Lähtökohtana innovaatiojärjestelmän lähestymistavassa on edellä mainittu käsitys innovaatioprosessin vuorovaikutuksellisuudesta. Yritykset eivät innovoi yksin, vaan innovaatio syntyy vuorovaikutuksessa yritysten, asiakkaiden sekä erilaisten organisaatioiden ja instituutioiden, erityisesti tutkimus- ja oppilaitosten, kanssa (esim. Lundvall ym., 2002, ). Ståhlen ym. (2004) mukaan innovaatiotoimintaa pitäisi tarkastella innovaatioympäristöjen näkökulmasta, jolloin perspektiivi on laajempi ja syvempi kuin innovaatiojärjestelmien tutkimuksessa. Heidän mukaansa innovaatiojärjestelmä muodostaa innovaatioympäristön institutionaalisen rungon, ja on siten kuin elävän organismin luuranko (emt. s. 15). Innovaatioympäristöjen tarkastelussa otetaan huomioon alueen historia, kulttuuri, tavat organisoitua sekä ajan myötä muotoutuneet käyttäytymismallit. Innovaatioympäristöjä tarkasteltaessa keskitytään usein yksittäisen yrityksen ja alueen vuorovaikutukseen. Siksi alueellinen innovaatioympäristö on usein hyvin erilainen saman alueen eri yrityksille: kaikki yritykset eivät löydä alueelta tarvittavaa osaamista tai resursseja. Innovaatiopolitiikalla tarkoitetaan lyhyesti niitä poliittisia toimenpiteitä, joilla innovaatiotoimintaa pyritään edistämään. Innovaatiopolitiikkaan voidaan katsoa kuuluvaksi koulutus- ja tutkimuspolitiikka (erityisesti korkeakouluihin ja

23 Teoria 21 tutkimuslaitoksiin liittyvät asiat) sekä talouspolitiikka (Lievonen & Lemola 2004). Lundvallin & Borràsin (1997) mukaan innovaatiopolitiikan tarkoituksena on myös estää alueiden eriarvoistumista. Suomessa innovaatiopolitiikassa painotetaan toisaalta alueiden ja ihmisten tasa-arvon edistämistä, mutta toisaalta korostetaan taloudellisesti menestyviä alueita. Toimenpiteet myös suunnataan niille (Suorsa 2007). Oughton ym. (2002) puhuvat alueellisesta innovaatioparadoksista alueellisen innovaatiopolitiikan kohdalla. Tämä tarkoittaa sitä, että etenkin epäsuotuisien alueiden innovaatiotoimintaa pyritään edistämään lisäämällä alueelle kohdistuvia julkisia innovaatioiden kehittämiseen kohdistuvia investointeja. Usein ei kuitenkaan huomioida sitä, mitä alue tarvitsee. Esimerkiksi alueilla olevat yritykset eivät välttämättä pysty hyödyntämään tukia (osaamisen puute, resurssien puute) tai investoinnit kohdistuvat aloihin, jotka eivät edistä alueen yritystoimintaa. 1.4 Kainuun innovaatiopoliittiset tavoitteet Yksi Kainuun maakuntaohjelman strategisista toimintalinjoista on osaamisen vahvistaminen ja innovaatioympäristön kehittäminen. Innovaatiotoiminta kuuluu hyvin vahvasti osaamisen ja innovaatioiden sisältöihin koulutuksen ja tietoyhteiskunnan ohella (kuva 2) (Kainuun maakunta -kuntayhtymä 2008). Kuva 2. Toimintalinjan 1 sisältö (Kainuun maakunta -kuntayhtymä 2006). Maakuntaohjelmassa innovaatiotoiminnan edellytysten parantamiseen tähdätään seuraavilla toimenpiteillä: Vahvistetaan ja kehitetään maakunnan avainklustereita tukevia osaamiskeskittymiä, joilla on mahdollisimman aukottomat innovaatiopalvelut ja joissa yhdistyvät teknologia- ja markkinalähtöiset innovaatioprosessit. Luodaan kehittäjäorganisaatioista kattava kehittäjäverkosto ja vahvistetaan innovaatioverkostoja koulutuksen, tutkimuksen, kehitystoiminnan ja osaamisintensiivisen palvelutoiminnan ja yritysten välille.

24 Teoria 22 Vahvistetaan alueella olevia osaamis- ja innovaatiorakenteita ja lisätään yhteistyötä ja verkottumista johtaviin kansallisiin ja kansainvälisiin osaamiskeskittymiin. Kehitetään asiakaslähtöisiä toimintatapoja tavoitteena innovaatioiden tehokkaampi kaupallistaminen. Maakuntaohjelmassa linjatut Kainuun strategiset osaamiskärjet innovaatiotoiminnassa ovat tieto- ja viestintäteknologia, matkailu sekä hyvinvointi (kuva 3). Kuva 3. Kainuun strategiset osaamiskärjet innovaatiotoiminnassa. (Kainuun maakunta -kuntayhtymä 2006). 1.5 Tutkimuskysymykset ja -aineistot Tutkimuskysymykset ja toimenpiteet olivat seuraavat: 1. Arvioitiin tuloksia ja vaikutuksia, joita Kainuun koulutusrakenteiden, tutkimuspanostusten sekä innovaatiotoiminnan kehittämisellä on ollut aluekehitykseen seurantajaksolla Tehtiin konkreettisia esityksiä osaamispainotteisen aluekehittämisotteen, innovaatiotoiminnan, alueellisen vaikuttavuuden kehittämiseksi. 3. Laadittiin suunnitelma innovaatiotoiminnan tuotosten, tulosten, vaikutusten sekä alueellisen vaikuttavuuden seurantaan.