2/2012 ajateltavaa kaiken maailman pomoille ja duunareille sask suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus TYÖ, TERVEYS, TURVALLISUUS.

Transkriptio

1 TYÖMAANA MAAILMA 2/2012 ajateltavaa kaiken maailman pomoille ja duunareille sask suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus TYÖ, TERVEYS, TURVALLISUUS. Vaateyritysten vastuu Bangladesh Talkoomatkat

2 JOULUKUU 2012 Toimitus Aleksi Vienonen vastaava päätoimittaja Anna Berghäll Toimitussihteeri Ulkoasu Iiro Törmä Kannen kuva Taslima Akhter, Bangladesh Kirjapaino Miktor Oy, Helsinki 2012 Painos Julkaisija Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ry, Lintulahdenkatu 10, Helsinki p fax issn Työmaana Maailma postitetaan SASKin kannatusjäsenille ja jäsenjärjestöille, jäsenjärjestöjen aktiiveille sekä lehden yksityistilaajille. Lehti on tilaajille maksuton. Lehden tuotantoon ja julkaisemiseen on saatu Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyötiedotustukea. Sisältö 2/ Pääkirjoitus: Meillä menee liian hyvin Aleksi Vienonen 6 Taitaa olla vähän korjattavaa meilläkin Kimmo Lehtonen 10 Koskemattomat George PT 12 Kyberkulit taivaan porteilla Tarun Kanti Bose 14 Katkera paluu Saila Saaristo 16 Paljon porua, vähän villoja Outi Moilala 19 YK selkeytti yritysvastuuta Outi Moilala 20 Parempaa työtä Maippi Tapanainen 22 Halpuuden hinta Anna Berghäll 24 Real korvaa euron Latinalaisessa Amerikassa Nuno Beirão Vieira 26 Silmät avoinna maailmalle Aleksi Vienonen 28 Che Olli Anna Berghäll 30 Edunvalvonta ja solidaarisuus samassa paketissa Birgitta Suorsa 31 Kun on viiniä ja toivoa, kaikki on mahdollista Jonna Söderqvist anna berghäll

3 Pääkirjoitus /// Aleksi Vienonen Meillä menee liian hyvin Syksyllä on korostettu, kuinka synkeältä Suomen talous näyttää. Äänestysaktiivisuuttakin on päivitelty. Kunnallisvaalien äänestysprosentti oli historiallisen matala. Talvivaaran kaivostakin on kauhisteltu. Moni suomalainen on joutunut talouskriisin takia irtisanotuksi se on ollut työmarkkinoiden suurin uutinen. Näistä uutisista voi tehdä vain yhden johtopäätöksen: meillä menee hiton hyvin. Suomen historiassa äänestysaktiivisuus on ollut korkeimmillaan silloin, kun maassa menee todella huonosti. Kun ihminen on vihainen ja huolissaan asemastaan, hän nousee barrikadeille tai ainakin äänestää. Kun hänellä on asiat hyvin, kaikki toimii ja lähikaupasta saa maitoa, hän on tyytyväinen. Silloin voi vaikkapa nukkua. Lähikauppa on auki, äänestää tai ei. Työttömyyskään ei aina haittaa, kun toimeentulo on turvattu. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus tulee, vaikka ei äänestäisi. Sen saadakseen ei enää tarvitse kuulua edes liittoon. Työttömyyskassan jäsenyys riittää. Talvivaaran kaivoksen aiheuttamat ympäristöongelmat ovat vakavia, mutta ne eivät ole mitään verrattuna kaivosteollisuuden ongelmiin Afrikassa tai Latinalaisessa Amerikassa. Talvivaarassa on kuitenkin piirteitä kehitysmaiden kaivosteollisuudesta: suuryritys pyrkii maksimoimaan voittonsa ihmisistä ja ympäristöstä piittaamatta. Tästä on vielä pitkä matka esimerkiksi kiinalaisten kaivosten toimintatapoihin Afrikassa. Edellisessä Työmaana maailma -lehdessä toukokuussa oli artikkeli, joka kertoi, kuinka sambialaisella kaivoksella kiinalaiset kaivospomot ovat surutta ampuneet mielenosoittajia ja lakkoilijoita. Ampujia ei koskaan asetettu syytteeseen. Uudelleen voimaa saavasta taantumasta johtuvat lomautukset, irtisanomiset ja yt-neuvottelut ovat toki ikävä asia, mutta nekin osoittavat, kuinka hyvin suomalaisella palkansaajalla asiat ovatkaan. Kun työt menevät alta, oppii huomaamaan, kuinka tehokkaita ja hienoja työttömyyden varalle rakennetut turvaverkot ovat. Meillä kenenkään tulot eivät tipu nollaan ellei sitten ole niin saamaton, ettei saa te-toimiston, Kelan ja työttömyyskassan lomakkeita täytettyä. Tiedän tämän, koska jouduin itsekin rakennemuutoksen uhriksi. Olin pienessä uutistoimistossa töissä ja menetin työpaikkani. Mediaalaa myllertää sama ilmiö kuin paperiteollisuuttakin: paperille painettu viestintä on katoamaan päin eikä nettiuutisten tekeminen vaadi yhtä suurta kirjoittavien toimittajien armeijaa kuin perinteiset sanomalehdet. En tippunut tyhjän päälle. Meillä on asiat niin hyvin, että emme tajua, miksi ne ovat hyvin. Jok ikinen hyvä asia tässä maassa ja maailmassa on tavalla tai toisella taistelemalla ansaittu. Suurin osa tavallista kansaa koskettavista hyvistä asioista ja arkea parantavista seikoista on tullut tavalla tai toisella ammattiliittojen ja palkansaajajärjestöjen vaatimuksesta. Vaatimukset ovat olleet sellaisia, että niitä varten on pitänyt nousta barrikadeille, pitänyt lakkoilla tai vähintäänkin lakon uhka on ollut olemassa. Miltä esimerkiksi tuntuisi ajaa suomalaisella maantiellä, jos ay-liike ei olisi taistellut ammattikuljettajille riittäviä lepoaikoja? Vastauksen tähän kysymykseen löytää Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton AKT:n lehden marraskuun numerosta (nro 13). Lehdessä julkaistiin hieno ja koskettava Hilkka Ahteen reportaasi Länsi-Afrikasta. Aamun sarastaessa alkanut hikinen matka Togon rajalle keskeytyy yllättäen noin tunnin ajomatkan jälkeen. Syy selviää pian: kaksi rekkaa on törmännyt toisiinsa. Maasturilla kolaripaikan ohittaminen onnistuu vaivalloisesti pellon pientareen kautta. Näky on lohduton. Autot ovat romuttuneet muodottomiksi möykyiksi. Hauta on jo kaivettu valmiiksi muiden kuljettajien toimesta. Paikallisten arvioiden mukaan onnettomuus johtui rattiin nukahtamisesta. Syynä väsymykseen on paikallisten kuljetustyönantajien ahneus. Levolle ei anneta sijaa. työmaana maailma 2/2012 3

4 heli hirvelä/nenäpäivä SASKille uusi toimisto Latinalaiseen Amerikkaan SASK käyttää Nenätuotot liittojen vahvistamiseen Nepalissa, Bangladeshissa ja Intiassa. Nenäpäivällä ennätystulos Nepalilaisessa tiilitehtaassa työntekijöiden pitää saada päivässä aikaiseksi tuhat tiiltä. Päivät venyvät usein jopa 14-tuntisiksi, vaikka tiilentekijäperheiden lapset auttavat vanhempia koulun jälkeen. Tuhat tiiltä päivässä tarkoittaa noin 5,5 euron päiväpalkkaa perheelle. Työ on mahdollista vain kuivalla kaudella, siksi kuuden kuukauden tulojen pitää riittää koko vuodeksi. Työ on äärimmäisen raskasta. Pöly ja kuumuus tekevät työolot epäinhimillisiksi erityisesti lapsille. Yleisradion ja järjestöjen yhteisen Nenäpäivän tuella SASK vahvistaa paikallisia ammattiliittoja Nepalissa, Intiassa ja Bangladeshissa, jotta ne voivat ajaa tehokkaasti työelämän oikeuksia sekä edistää työllisyyttä ja kunnollisia työoloja rakennus- ja puualoilla. Konkreettisia tavoitteita ovat ammattiliittojen kehittäminen ja jäsenhankinta, työehtosopiminen, vaikuttamistyö päätöksentekijöihin päin sekä koulutuksen tarjoaminen lapsityöläisille. Lapsille työolosuhteiden parantuminen voi tarkoittaa myös sitä, että he saavat ilmaista peruskoulutusta ja terveystarkastuksen lapsityöläiselle tarkoitetuissa kouluissa. Nenäpäivä tuotti tänä vuonna ennätystuloksen, miljoonaa euroa. Keräystuotto jakautuu yhdeksän kehitysyhteistyöjärjestön kesken. Keräys jatkuu vuoden loppuun saakka. riitta soveri/sask SASKin hallitus on marraskuussa 2012 nimittänyt Latinalaisen Amerikan uudeksi projektikoordinaattoriksi Patricio Sambonino Riveran. Samboninon kotimaa on Ecuador, johon myös SASKin kuudes aluetoimisto perustetaan. Sambonino tulee SASKiin Hollannin ay-keskusjärjestön FNV:n kehitysyhteistyötä tekevästä Mondiaalista, jonka maakoordinaattorina hän on viimeksi työskennellyt Kolumbiassa. Hän aloittaa ensin osa-aikaisella työajalla, ja syksyllä 2013 sataprosenttisella työajalla. SASKin muut aluetoimistot ovat Filippiineillä, Mosambikissa, Panamassa, Nepalissa ja Ghanassa. SASKissa on myös uutena assistenttina aloittanut Minna Hokkanen Riikka Vasaman siirryttyä toimitsijatehtäviin Puuliittoon. Hokkanen on aiemmin työskennellyt JHL:n kansainvälisessä yksikössä. 4 työmaana maailma 2/2012

5 sask Yhteiskuntavastuusta opaskirja ay-aktiiveille Meidän yhtiöllämme on eettinen ohjeisto. Mutta mitä siinä sanotaan? Lecto veniet re lignatiorunt faceati strument. Borest quiant quis re parume doloremped enis Moni meistä on viime vuosina kysynyt itseltään ja muilta, mitä yritysten yhteiskuntavastuu on. Joitakin näkemyksiä tähän löytyy oppaasta, jonka SASK on yhteistyössä Into Kustannuksen kanssa juuri julkaissut. Teos pohjautuu keskeisiltä osin Irlannin ammatillisen keskusjärjestön ICTU:n oppaaseen Corporate Social Responsibility a Guide for Trade Unionists vuodelta 2006 ja sen on Suomen oloihin soveltaen toimittanut Suvi Sajaniemi. SASKin viestinnässä opasta on päivitetty vielä 2012 syksyn aikana. Hauskan ulkoasun on tehnyt Iiro Törmä. Kansainvälinen ammattiyhdistysliike on pitkään suhtautunut torjuvasti yhteiskuntavastuun käsitteeseen. doluptaque mos ant endae On sectotat ajateltu, erchit eum että se on vain kokoelma dernam nis pieniä sam, teculpa ja ruptas imagon nieni ium kiillotukseen facium andunt qui is eosantiis dolor aut modic tem sunt sopivia hyväntekeväisyyseleitä, aligenis dolo comnis ament. ja todellinen ongelmanratkaisu Eque aute ventior tuotannossa eperumquibus accus jää sim assum julistusten asteelle. Tämä arunto tem opas que plamus ei yritä minus antaa del mil ius helppoa nos ilitibus vastausta esittämäänsä receata tisquia evelesequia kysymykseen. quiducillaut officidunt Tarkoitus on doluptam ipsapita coriberita voluptati doluptum rem dolore et facestium rest pla doluptatur sunt audi antaa eväitä corem tiedonhankintaan: re moluptate occae voluptatur. oppaaseen on koottu tiivis taustatietopaketti yhteiskuntavastuukeskustelun lähihistoriasta ja muutamista keskeisistä hankkeista, joilla vastuullisuuden periaatteita on yritetty siirtää käytännön toiminnaksi. Kirja aloittaa kustannusyhteistyön SASKin ja Inton välillä. Opasta voi tiedustella Intosta. suvi sajaniemi (toim.) mitä on yritysten yhteiskuntavastuu? opas ay-aktiiveille suvi sajaniemi (toim.) mitä on yritysten yhteiskuntavastuu? Opas ay-aktiiveille ILO: Risuja ja ruusuja Kansainvälinen työjärjestö ILO on nimennyt viisi maata, joiden tilannetta se pitää huolestuttavimpana järjestäytymisvapauden kannalta. Maat ovat Argentiina, Kambodzha, Etiopia, Fidzi ja Peru. ILOn järjestäytymisvapauden komitea tutki 32 tapausta, joissa järjestäytymisvapaus, oikeus neuvotella kollektiivisesti sekä sosiaalidialogi olivat vaakalaudalla. Mainituissa maissa oli kysymys mm. työntekijöiden kuolemista (Argentiinassa) ja ayjohtajien murhista (Kambodzhassa ja Perussa). Etio piassa neljä vuotta sitten perustettua opettajien ammattiliittoa ei vielä ole rekisteröity, mikä käytännössä tarkoittaa, että se ei voi toimia. ILOn komitea kehotti Etiopian hallitusta pikaisesti hyväksymään liiton rekisteröimishakemuksen. Komitea myös ilmaisi tyytyväisyytensä siihen, että Kolumbiassa ja Perussa oli reagoitu sen suosituksiin ottaa takaisin töihin ay-jäsenyytensä vuoksi irtisanottuja työntekijöitä. Algeriassa oli niin ikään napakoiduttu ammattiliittojen rekisteröinnissä. Carrefourin ammattiliitto etenee Kolumbiassa Ay-oikeudet etenevät Kolumbiassa, joka on yleensä otsikoissa aktiiveihin kohdistuvan väkivallan ja ammattiliittojen polkemisen vuoksi. Carrefour-vähittäiskauppaketju ja palvelualojen kansainvälinen ammattijärjestö UNI ovat saaneet aikaan kaksivuotisen työehtosopimuksen, joka kattaa työntekijää. Satojen vierailujen aikana 72:een Carrefourin myymälään muodostui käsitys siitä, mitä työntekijät tarvitsevat. Mukana oli Carrefourin vuosi sitten perustetun ammattiliiton lisäksi SASKin pitkäaikainen kumppani Escuela Nacional Sindical. Kampanjan ansiosta myös Carrefourin ammattiliiton jäsenhankinta tehostui ja liittoon on tullut tuhansia uusia jäseniä. Sopimus tuo työntekijöille kokonaan uuden palkka-asteikon, loma-ajan palkan ja joulubonuksen. Carrefourille sopimus maksaa 5,5 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (n. 4,3 miljoonaa euroa) vuodessa. Ammattiyhdistysoikeuksiin saatiin seuraavat parannukset: luottamusmiesten aseman turvaaminen lailla, oikeus tehdä luottamustoimeen liittyviä asioita työajalla ja esimerkiksi oikeus saada luottamusmies mukaan keskusteluihin, joita voidaan joutua käymään silloin, kun kassa ei päivän päätteeksi täsmää. Carrefourin liitto on onnistunut saamaan jäsenikseen niin paljon työntekijöitä, että sillä on nyt oikeus edustaa kaikkia kaupan alan työntekijöitä. Työehtosopimus koskee tällä hetkellä vain Carrefouria. Latinalaisessa Amerikassa työntekijät ovat useimmiten järjestäytyneet yrityskohtaisesti eivätkä alakohtaisesti kuten Suomessa. Ranskalainen Carrefour on maailman toiseksi suurin vähittäiskauppaketju amerikkalaisen Wal-Martin jälkeen. Sillä on noin myymälää 30 maassa, ja se työllistää yli ihmistä. Hiljattain Carrefourin Kolumbian-hypermarketit osti chileläinen Cencosud. Kaksivuotinen työehtosopimus on katkolla tämän vuoden lopussa, ja jatkosta neuvotellaan. SASKille uudet nettisivut SASK uusii vuoden vaihteessa nettisivunsa. Tarkoituksena on, että uusilla sivuilla tulee entistä selvemmin esille järjestön ydintoiminta eli kehitysyhteistyöhankkeet. Uudet sivut palvelevat sivujen käyttäjiä entistä paremmin. Niissä on panostettu paljon visuaalisuuteen sekä siihen, että nettisivut aukeaisivat hyvin kaikilla erilaisilla nettiselaimilla ja mobiililaitteilla. Uudistus oli välttämätön. Sivut olivat vanhentuneet. Ne toimivat huonosti älypuhelimella tai tabletilla, vt. viestintäpäällikkö Aleksi Vienonen sanoo. Jatkossa myös Työmaana maailma -lehti löytyy e-lehtenä uusilta nettisivuilta. Uutena sivuille tulee myös karttatoiminto, jota voi käyttää SASKin hankkeiden selaamiseen. Kartta löytyy heti etusivulta. Sivuilla on pyritty myös jonkin verran vääntämään rautalangasta, että SASK on suomalaisen ay-liikkeen kehitysyhteistyöjärjestö. Tämä perustieto on hukassa yllättävän monella ay-liikkeen aktiivillakin, Vienonen jatkaa. työmaana maailma 2/2012 5

6 Taitaa olla vähän korjattavaa meilläkin Viisi vuotta sitten Nicaraguassa hyväksytty laki työterveydestä ja -turvallisuudesta toi liitot neuvottelupöytiin myös muissa kuin turvallisuutta koskevissa asioissa. teksti ja kuvat: Kimmo Lehtonen, managua ja malpaisillo Asukasmäärältään Haminan kokoisessa Malpaisillon kaupungin keskustassa puhelinasentaja aloittaa nousun tikkailla kohti hämähäkin seittiä muistuttavaa sähköpylvään päätä. Ylhäälle päästyään hän kiinnittää turvavyön tolppaan ja alkaa setviä kaapelivyyhtiä. On kuuma puolipäivä, aurinko porottaa suoraan yllä, ja keskellä yhtä kaupungin vilkkaimmista risteyksistä mopotaksit, pyöräilijät, vihannesmyyjät, jalankulkijat ja autoilijat kiirehtivät joka suuntaan viistäen kaikilta sivuilta keskellä väylää olevia asentajan tikkaita. Hetken näyttää siltä, kuin asentajan ote kirpoaisi hänen kurottaessaan käsillään kollegansa katolta viskaamaa kaapelia ja mies lentäisi johtosekamelskan seasta kaaressa selälleen tiehässäkän keskelle. Mutta ei. Tyynesti mies kiinnittelee kaapelinsa muiden sekaan ja laskeutuu tottuneesti alas tikapuita. Ei ole meikäläiselle koskaan sattunut pahempaa, sanoo teleyhtiö Claron palkkalainen hymyillen pakatessaan tikkaita neliveto-hiluxin lavalle. Hän valaisee uteliasta, että varustukseen kuuluu myös kypärä ja pyörtymisen tai tajuttomuuden varalta turvavaljaat. Kokenut ammattimies, kuten hän, ei nyt ihan kaikkea aina päällensä vedä tolppaan kiivetessään, mutta kyllä varusteet hänen mukaansa autosta löytyvät. Mies näyttääkin sitten aidosti hämmästyneeltä, kun takapenkin takaa ei löydykään muuta kuin pieni mitättömän näköinen punainen ensiapupaketti. Hetken hän näyttää huvittuneelta, mutta sitten heti perään hiukan huolestuneelta onhan vieressä toimittaja lehtiö kädessä ja kamera olalla. Mitäs jos pistän juttuun, että kypärä jäi tällä reissulla konttorille, mutta asentajalla oli sentään turvakengät jalassa tolppaan kiivetessä, kevennän hiukan vaivautunutta tunnelmaa. Asentaja nyökkää naurahtaen kompromissin merkiksi ja auton ohjaimiin hypätessään hän pyytää itseään kutsuttavan kuitenkin jutussa vain Hilarioksi, por si acaso kaiken varalta. Ajattelun muututtava ay-liikkeessä Nicaraguassa kaikilta osapuolilta puuttuu vielä paljon tietoisuutta koko aiheesta, olemme työterveys- ja -turvallisuusasioissa vasta alussa, sanoo johtava työhyvinvoinnin tutkija, tohtori Aurora Aragón UNAN-yliopiston (Universidad Nacional de Nicaragua) lääketieteen tiedekunnasta. Aragón koordinoi tällä hetkellä yliopiston alaisen tutkimuskeskuksen CISTAn ja yhden keskusjärjestön CST-JBEn yhteistä PROSSTRABhanketta (Promoción de Salud y Seguridad de los Trabajadores), jonka kautta tietoisuutta työturvallisuudesta pyritään koulutuksen ja vaikuttamistyön kautta lisäämään. Hanke saa tukea muun muassa yhdysvaltalaiselta GHETSiltä ja Maailman työjärjestön ILOn puitteissa toimivalta NETWORKiltä. Tavoitteemme hankkeessa on hyvin selvä: pyrimme vaikuttamaan kaikilla talouden ja yhteiskunnan sektoreilla koulutuksen ja valistuksen keinoin siihen, että työperäisten sairauksien ja työtapaturmien määrät saadaan tulevaisuudessa laskemaan. Ajattelutavan tulee muuttua, Aragón sanoo. Ay-liikkeen tulee nähdä työläisten etujen puolustaminen pelkän palkkataistelun sijasta työläisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja sen mukaisten etujen ajamisena, terveys- ja /////////////////////////////////////// Työterveydessä ja -turvallisuudessa ollaan Nicaraguassa vasta alussa. työministeriön tulee lisätä kapasiteettiaan ja reagointikykyään työturvallisuusasioissa ja yrittäjien tulisi nähdä työntekijöiden turvallisuus ja terveys hyvänä sijoituksena eikä kuluna. Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on Aragónin mukaan menty kuitenkin lähes nollatilanteesta jonkin verran eteenpäin, huolimatta maan köyhyystilanteesta, työttömyydestä, epävirallisen sektorin suuruudesta ja alhaisista palkoista. Tulokset näkyvät ennen kaikkea työturvallisuudesta koulutetun väen määrässä, sillä se on viisinkertaistunut kymmenessä vuodessa, hän sanoo. Tämä ei kuitenkaan ole vaikuttanut siihen, että työperäisten sairauksien tai onnettomuuksien määrä olisi vähentynyt, Aragón muistuttaa. Hänen mukaansa juuri siksi paljon on kiireellistä tehtävää varsinkin työministeriöllä, jolla on päävastuu koko työterveys- ja turvallisuustoiminnasta. Ministeriöltä puuttuu edelleen paljon resursseja, vaikka heidän työnsä on toki kehittynyt huomattavasti sen jälkeen, kun työturvallisuuslaki hyväksyttiin parlamentissa vuonna Ay-toiminnalle lisäpontta Asiat ovat siis tohtori Aragóninkin mielestä edenneet positiiviseen suuntaan. Hänen lisäkseen myös (pitkälti sandinistijohtoinen) ay-liike antaa jonkinlaista tunnustusta sandinistihallituksen asenteesta ja työministeriön pyrkimyksestä ottaa sarvista härkää työturvallisuuskysymyksissä. Lain hyväksynnän jälkeen kolmikantayhteistyö työntekijöiden, yrittäjien ja työministeriön välillä on viimeinkin ottanut tuulta, sanoo Roger Barrantes, keskusjärjestö CST-JBE:n pääsihteeri. Hän antaa tunnustuksen työministeriön viranomaisten tekemälle konkreettiselle työlle, kuten lisääntyneille tarkastuskäynneille yrityksissä. 6 työmaana maailma 2/2012

7 Luotettavat tilastot kaiken A ja O Työministeriön lisäksi Nicaraguan kansallinen sosiaaliturvalaitos INSS tekee tilastoja sairauksista, työtapaturmista ja onnettomuuksista, mutta molemmat ovat työhyvinvoinnin tutkija, tohtori Aurora Aragónin mukaan puutteellisia eikä niitä ole tehty TTT-näkökohdista käsin. INSSin tilastot suunnitellaan tulevaa eläkkeenmaksua silmällä pitäen. Nicaraguassa tilastoihin täytyy suhtautua varauksella, sillä ne eri lähteissä heittävät usein pahastikin häränpyllyä. Hallituksen ja sen ministeriöiden tilastoja leimaa usein vahva propagandan maku ja poliittinen tarkoitushakuisuus. Usein jo pikaluennalla niistä näkee, että ne ovat keskenään hyvinkin ristiriitaisia ja luvut eivät täsmää. Jotain osviittaa kuitenkin pääjutussa esitettyjen lukujen tueksi: Työministeriön uusimman tilaston mukaan vuoden 2012 ensimmäisellä puolivuotisjaksolla tapahtui työperäistä onnettomuutta (joista johti kuolemaan) yhteensä yrityksessä. Työturvallisuuteen liittyviä tarkastuskäyntejä tehtiin kaiken kaikkiaan Ne koskettivat :tä työntekijää, joista 37 prosenttia oli naisia. Nicaraguan keskuspankin laskelmien mukaan aktiivinen työikäinen väki muodostaa noin 42 prosenttia väestöstä eli työikäisiä on noin 2,5 miljoonaa. Eri lähteiden mukaan työikäisistä noin prosenttia työskentelee epävirallisella sektorilla ja vain noin joka viidennes, vajaat , kuuluu sosiaali- ja eläketurvan piiriin. Johtopäätöksenä tästä voi nopeasti vetää, että valtaosa TTT-peräisistä sairauksista ja onnettomuuksista menee normaalien sairaustapausten tiliin, päätyy sairaaloiden ylläpitämiin potilastiedostoihin eikä siten kirjaudu sen koommin sosiaaliturvaviranomaisen kuin työministeriönkään tilastoihin. Bluefieldsin sataman ahtaajat kantavat hiilisäkkejä. He ovat noin 2 miljoonan muun epävirallisella sektorilla työskentelevän lailla täysin ilman mitään sosiaali- ja eläketurvaa. työmaana maailma 2/2012 7

8 Ay-johtaja Barrantes antaa tunnustuksen hallituksen TTT-työlle. Barrantes myöntää auliisti sen, että ay-liikkeen visio ei aiemmin ollut selkeä työturvallisuuden suhteen. Työläisten terveyttä ei juuri aiemmin ajateltu, keskityimme vain palkkoihin. Järjestökettuna Barrantes ymmärtää myös, että uusi laki antaa ammattiliitoille uusia mahdollisuuksia voimistaa läsnäoloaan työpaikoilla ja samalla omaa organisaatiotaan. Vapaatuotantovyöhykkeillä, tehtaissa, valtion ja kuntien instituutioissa, siis kaikissa yrityksissä tulee valita työterveys- ja turvallisuuslautakuntaan yksi työntekijöiden ja yksi työnantajan edustaja per 50 työpaikkaa. Jos työpaikalla ei ole minkään ammattiliiton edustusta, työntekijöiden edustaja tulee valita työntekijöiden äänestyksellä. Tämä lieneekin käytäntö valtaosassa yrityksiä, sillä järjestäytymisprosentti Nicaraguassa on 1 4:n luokkaa, lähteestä riippuen. Työterveys- ja -turvallisuuslautakunnan jäse ninä ja lain suomin oikeuksin ay-aktiivit joka tapauksessa voivat toimia työläisten etuja puolustavana etujoukkona. Yrityksen tai tehtaan koko toiminta voidaan pysäyttää, jos sen turval- /////////////////////////////////////// Yrityksen tai tehtaan koko toiminta voidaan pysäyttää, jos sen turvallisuudessa on havaittavissa vakavia puutteita. lisuudessa on havaittavissa vakavia puutteita. Tämä uusi suuntautuminen vaatii nyt liittoja voimistamaan läsnäoloaan työpaikoilla sekä myös työministeriön johtamassa laajapohjaisessa kansallisessa työturvallisuuskomiteassa. Komitean toimintaan osallistuu valtion muita instituutioita, yritysmaailman keskusjärjestön ja sen eri organisaatioiden edustajia sekä muun muassa yliopistojen asiantuntijoita. Siinä elimessä meidän täytyy kyetä luomaan viiden vuoden kansallinen toimintasuunnitelma, jonka onnettomuuksia saadaan todella vähennettyä, Barrantes sanoo. Ongelmana ulkomaiset yritykset Tunnustukset eteenpäinmenosta otetaan työministeriön pääkallopaikalla Managuassa vain muutaman sadan metrin päässä keskusjärjestön toimitalosta vastaan hillityn kiitollisena. Ennen lakia työterveyttä ja -turvallisuutta yritettiin toteuttaa noin 30 erilaisen säädöksen ja määräyksen avulla. Ne oli johdettu kansallisesta työlainsäädännöstä ja ILOn sopimuksista. Se ei ollut oikein hyvä pohja kehittää turvallisuuskulttuuria, selvittää työministeriön TTT-asioiden päällikkö Jorge Luís Hernández. Ja kun meillä ei ole ollut onnettomuuksien tai sairauksien ehkäisyyn tähtäävää kulttuuria ylipäätään, hän huudahtaa. Monet yrittäjät ovat Hernándezilta tiedustelleet kyllästymiseen saakka, että mitä he tästä kaikesta oikein hyötyvät. Mutta hän näkee, että aivan viime aikoina yrittäjien asenne on muuttunut myönteisempään suuntaan. Monilla yrityksillä on jo käytössä omat työturvallisuustilastot ja kontrollimenetelmät. Ongelmallisina tapauksina Hernández mainitsee erityisesti ulkomaiset yritykset, jotka eivät halua toimia Nicaraguan lakien mukaan. Siihen joukkoon hän sandinistihallinnon virkamiehenä laittaa tanskalaisen tuulienergiayhtiön ohella myös venezuelalaisen yrityskulttuurin, joka on valloillaan valtiollisen yhteistyön eri hankkeissa. Tulosta on hänen mukaansa kuitenkin saatu aikaan sandinistipresidentti Daniel Ortegan ensimmäisellä (uudella) hallintokaudella Viidessä vuodessa ministeriöstä käsin tehtiin TTT-tarkastuskäyntiä. Edeltäneet uusliberalistiset hallitukset tekivät kymmenessä vuodessa 6000 käyntiä. Avullamme on muodostettu myös ennätysmääriä työsuojelulautakuntia työpaikoilla, neuvonta on lisääntynyt ja melkein työn- Yritykset: Työterveys ja -turvallisuustoiminnaksi katsotaan Nicaraguan laissa yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaan kaikki työntekijöiden, yrittäjien ja viranomaisten yhteinen toiminta, joka pyrkii pienentämään sellaista riskiä, joka voisi johtaa kuolemaan, terveyshaittoihin, loukkaantumiseen, vahinkoon tai muuhun menetykseen. Ja tätäkö vastustettaisiin yrityksissä? hämmästelee Nicaraguan Teollisuuskauppakamarin neuvonantaja, asianajaja Kenya Sánchez. Yrityksillä ei ole mitään TTTlakia ja sen täytäntöönpanoa vastaan, hän vakuuttaa. Sánchez edustaa kamaria työturvallisuusasioita käsittelevissä yhteistyöelimissä. Kansallisessa TTT-komiteassa Nicaraguan yrittäjien edustus on niin ikään annettu kauppakamarille. Tämähän on tärkeä asia yrityksille myös siksi, että kun ne vievät tuotteita ulkomaille tai toimivat siellä, niiden pitää saada sertifikaatit myös työturvallisuusasioissa kansainvälisten standardien mukaisesti, Sánchez painottaa. Sánchez esittää vakuudeksi listan asioista, joita kauppakamari tukee parhaillaan. Erityisesti siellä ollaan kiinnostuneita työministeriön kehittelemästä tapaturmia raportoivasta sähköisestä järjestelmästä, jonka avulla yritykset pääsisivät ilmoittamaan onnettomuuksista verkossa. Olemme olleet lisäksi aktiivisesti mukana kouluttamassa kauppakamarin jäsenyrityksiä yhdessä Nicaraguan katolisen yliopiston UNICAn kanssa. Varsin innokkaasti Hernández puhuu tunnustuksista, joita jaetaan uuden lain noudattamisessa kunnostautuneille yrityksille. Palkinnoista päättää vuosittain kansallinen työturvallisuus- ja -terveyskomitea keväällä palkinnon sai Gru- 8 työmaana maailma 2/2012

9 Ei vain ikävä kulu "Mitä terveempinä työntekijäni ovat työpaikalla, sitä paremmin he työtään tekevät", sanoo autonvuokrausyrityksen omistava Silvio Alvarado Lugo. po Pellasin työntekijän sokeriruokotehdas San Antonio, joka oli vuosia negatiivisessa julkisuudessa. Tehdas käytti vielä 80-luvulla tuholaismyrkky Nemagonia. Se aiheutti sairauksia, jotka ovat ulottuneet aina jälkipolviin asti. Edelleenkin Managuan keskustassa pitää telttaleiriä satakunta perhettä, jotka vaativat korvauksia Pellasilta. Tämä asia kuuluu jo historiaan, Sanchez toteaa kuivasti. Palkinnon perusteluissa todettiin, että Pellasissa ei ole pitkään aikaan tapahtunut onnettomuuksia, ja että yritys on hoitanut esimerkillisesti työterveydenhuollon ja turvallisuuden lisäksi myös työsopimukset ja TTT-koulutukset. Yrityksen palkitseminen on Sánchezille mieleen, sillä se tukee hänen visiotaan vientiä harjoittavien yritysten kansainvälisistä laatukriteereistä myös työturvallisuusasioissa. Pellasin tehtaan tuotteisiin kuuluu paitsi raakasokeri, myös maailmalla hyvin myyvä rommi Flor de Caña. Työhyvinvointi kaikkien huoli Yrityksissä TTT:tä voidaan siis pitää, vaikka tohtori Aragonin vetämään hankkeeseen kirjattujen luonnehdintojen mukaisesti, yrityksen johdon tehokkaana työkaluna, jonka avulla voidaan minimoida kustannuksia ja lisätä yrityksen kannattavuutta. Tämä näkökulma miellyttää ainakin keskisuurta autonvuokrausbisnestä pyörittävää Silvio Alvarado Lugoa, jonka yrityksellä on miljoonan dollarin liikevaihto ja palveluksessaan 32 vakituista työntekijää. Tämä on ehdottomasti totta; mitä terveempinä työntekijäni ovat työpaikalla, sitä paremmin he työtään tekevät. Työturvallisuuden ja asiallisten työolosuhteiden ylläpitoa Lugo ei näe vain ikävänä kuluna yritykselle, mutta korostaa samalla, että yrityksen harteilla on vain osa kansalaisten hyvinvoinnin vastuusta. Työhyvinvoinnin saavuttaminen vaatii kaikkien yhteistyötä. Jos työntekijällä on kotona lapset sairaana ja ongelmia heidän hoitoonsaamisessaan, ei hän tule työpaikalle valmistautuneena. Kodin hyvinvointi täytyy ottaa myös laskuihin mukaan, hän sanoo. Lugo haluaa näyttää autojensa huoltoverstaan ja sen työolosuhteet. Kolme asentajaa huhkii avoimessa, mutta nicaragualaisittain asiallisessa verstaassa kuuman peltikaton alla. Miehet valittavat kuumuutta, mutta niin tekevät toki kaikki Nicaraguassa. Miehet sanovat ymmärtävänsä sen, että polttavalle auringolle ei toki yrittäjäkään mitään voi. Vaikka sinkkikatto on suhteellisen ylhäällä, tilaan astuessa tuntuu kuin menisi saunaan. Johtaja Lugo etsii verstaan seiniltä palosammuttimia, mutta ei niitä löydä. Ei ole näkynyt enää aikoihin, taisivat mennä vanhaksi, yksi asentajista sanoo ja pyyhkii hikeä otsaltaan. Niinkö? hämmästelee johtaja. Taitaa olla vähän korjattavaa meilläkin, hän sitten mumisee tuskin kuuluvasti ja kääntää askeleensa kohti ilmastoitua toimistoaan. työmaana maailma 2/2012 9

10 Koskemattomat Intian kastittomilla on perinteisesti ollut mahdollisuus hankkia toimeentulonsa vain siivoamalla vessoja, lakaisemalla ja penkomalla jätteitä. Teksti: George pt Kuvat: Joe Thomas Intiassa noin 1,3 miljoonaa dalitia eli kastitonta siivoaa vessoja paljain käsin. He puhdistavat avovessoja ja kuivakäymälöitä ja käsittelevät ihmisten ulosteita ilman suojavarusteita. Kaupungeissa dalitit työskentelevät pääosin viemäriverkoston manuaalisen ylläpidon parissa sekä kadunlakaisijoina ja jätteenkerääjinä. He siivoavat sekä yksittäisten kotitalouksien vessoja että julkisia kuivakäymälöitä, avoimia tienvarsivessoja, rautatieasemia, julkisia sairaaloita ja muita julkisia tiloja. Lainsäädäntö ottaa voimakkaasti kantaa työmuotoa vastaan. Esimerkiksi vuonna 1993 astui voimaan laki, joka kielsi manuaalisen käymälöiden tyhjentämisen kokonaan. Kiellolla ei ole kuitenkaan onnistuttu lopettamaan toimintaa, vaan se on edelleen yleistä eri puolilla Intiaa. Mainospuheissa Gujarat on elinvoimainen osavaltio, jossa teollisuus kehittyy, talous kasvaa huimaa vauhtia ja jossa edistykselliset ajattelumallit saavat jalansijaa. Osavaltio on kuitenkin epäonnistunut käymälöiden käsintyhjennyksen lopettamisessa eikä se ole muutoinkaan onnistunut parantamaan kastittomien työntekijöiden työoloja. Alihankkijat siivoavat öisin Balmikit ovat eräs kastittomien yhteisö, joita kutsutaan halventavasti myös bhangeiksi eli vessanpesijöiksi heidän tekemänsä likaisen työn vuoksi. He ovat olleet jo vuosisatojen ajan eräs Gujaratin eristetyimmistä, sorretuimmista ja syrjäytetyimmistä ihmisryhmistä. Lujassa istuvan hindulaisen kastijärjestelmän pohjalla olevat balmikit ovat joutuneet sekä ylempien kastien että valtionvirastojen uhreiksi. Kolmenkymmenen viime vuoden aikana pelkästään Ahmedabadin kaupungissa useita satoja viemäreissä työskenteleviä ihmisiä on kuollut kaasumyrkytykseen. Viemärien työntekijöiden kohtaloksi koituvat usein myrkylliset kaasut, hukkuminen, lihasten ja luuston sairaudet, vakavat ihotulehdukset, hengitystieoireet ja sydän- ja verisuonitaudit. Ahmedabadissa monet ammattijärjestöt ovat vetäneet kampanjoita käymälöiden tyhjentäjien, viemärityöntekijöiden ja muiden puhtaanapitotyöntekijöiden oikeuksien ja ihmisarvon puolesta. Eräs aktiivisimmin työntekijöiden oikeuksia ja suojelua sekä parempia palkkoja ajava järjestö on Ahmedabadissa toimiva Kamdar Swasthya Suraksha Mandal (KSSM). Järjestö muun muassa tukee useita viemärityöntekijöiden, puhtaanapitotyöntekijöiden ja käymälöiden tyhjentäjien ammattiliittoja. Järjestö on nostanut useita syytteitä Gujaratin korkeimmassa oikeudessa viemärityöntekijöiden surkeista oloista, alhaisista palkoista sekä työtapaturmia ja ammattitauteja aiheuttaneista työsuojelun laiminlyönneistä. KSSM:n johtaja H.P. Mishra kertoo, että dalitien oikeuksien puolesta on taisteltu jo pitkään, ja järjestö on ottanut toistuvasti yhteen valtionvirastojen ja tuomioistuinten kanssa. 10 työmaana maailma 2/2012

11 /////////////////////////////////////// Demirillä oli silikoosi, perinteinen kaivosmiesten sairaus. /////////////////////////////////////// Ay-liike työskentelee sen hyväksi, että näissäkin oloissa tunnistettaisiin työntekijöiden ihmisarvo ja työsuojelun tarve. Kesti yli kymmenen vuotta, ennen kuin oikeuslaitos puuttui tilanteeseen ja huomioi viemäri- ja käymälätyöntekijöiden surkeat työolot. Lopulta taistelu kantoi kuitenkin hedelmää ja tärkeä virstanpylväs saavutettiin, kun Gujaratin korkein oikeus ratkaisi vuonna 2006 jutun viemäri- ja käymälätyöntekijöiden hyväksi. Ratkaisussa julkisilta laitoksilta edellytettiin erilaisia toimia viemärien ylläpidon koneellistamiseksi, viemäri- ja käymälätyöntekijöiden ihmisarvon tunnustamiseksi ja työsuojelun parantamiseksi. H.P. Mishra huomauttaa, että vain pieni osa balmikeista työskentelee järjestäytyneellä sektorilla. Suurin osa heistä työskentelee Ahmedebadin kunnallisen yhtiön (Ahmedabad Municipal Corporation, AMC) alihankkijayrityksille. Alihankkijayritykset maksavat työntekijöille liian pientä palkkaa. Jotkut dalit-taustaiset työntekijät saavat ainoastaan rupiaa (0,7 1,4 euroa) päivässä viemärien siivoamisesta, teiden lakaisemisesta ja roskienkeruusta. Mishra kertoo, että Gujaratin korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen AMC ei enää palkannut työntekijöitä puhdistamaan viemäreitä. Ongelma ei kuitenkaan poistunut, sillä nykyään työn tekevät alihankkijayritysten salaa palkkaamat työntekijät, jotka työskentelevät öisin kaupunkilaisten nukkuessa. Ammattiliittoon kuuluvat työntekijät ovat kuitenkin rikkomuksia havaitessaan alkaneet tehdä niistä ilmoituksia liittoon, ja sääntöjä rikkovia yrityksiä on saatu kiinni itse teossa. Sosiaalinen paine estää koulunkäynnin Noin 57 euroa kuussa ansaitsevalla 45-vuotiaalla Ratilal Jivabhai Parmalilla on vaikeuksia saada tulot riittämään elämiseen. Hän kertoo, että työ on psyykkisesti raskasta eikä yhteiskunta tunnu välittävän balmikeista. Ratilal kertoo alueensa balmikien ruuankerjuuperinteestä (hak). Ruuanpyytäjiin suhtaudutaan ylimielisesti ja heidän lautasilleen viskotaan milloin mitäkin, myös vanhaa ja pilaantunutta ruokaa. Koska vaihtoehtoja ei ole, he syövät vastahakoisesti kaiken annetun ruuan. Moni on sairastunut pilaantuneesta ruuasta ja joutunut hankkimaan kalliita lääkkeitä ja maksamaan korkeita lääkärimaksuja. Ashish Mishra toimii vapaaehtoisena KSSM:ssä. Hän kertoo havainneensa, että balmikien kouluttautumisaste on ollut erittäin alhainen jo pitkään. Heidän työhönsä liittyvän sosiaalisen stigman vuoksi opettajat ja muista kasteista olevat oppilaat välttelevät heitä. Sosiaalisen paineen vuoksi useimmat dalit-taustaiset oppilaat jättävät jo peruskoulun kesken. 35-vuotias Harishbhai Guria on työskennellyt puhtaanapitotyöntekijänä AMC:llä viisi vuotta. Joka aamu hän siivoaa ulosteet ja roskat tiheään asutun slummialueen avoimesta tienvarsivessasta vain pitkä luuta apunaan. Guria kertoo, ettei hän ole saanut kunnallisyhtiöltä minkäänlaisia suojavarusteita, ei edes kumisaappaita tai hanskoja. Ilman suojavarusteita ja kunnon työkaluja työskentelevät työntekijät altistuvat erilaisille tulehduksille, ja Guriakin on sairaana tämän tästä. Gurian työnantajaa hänen terveytensä ei kiinnosta. Hän käy lääkärissä kahden viikon välein ja käyttää suuren summan rahaa lääkkeisiin. Balmikiyhteisöön kuuluva ay-johtaja Nanjibhai Makhwana on työskennellyt viemäreissä vuodesta Hän on ollut eturintamassa monissa taisteluissa viemärityöntekijöiden oikeuksien puolesta. Makhwana kertoo, että viemärityöntekijöiden asema on parantunut Ahmedabadissa huimasti KSSM:n aloitettua kaupungissa toimintansa. Makhwanan liitto, Manhole Kamdar Union, on hyötynyt suunnattomasti KSSM:n tuesta, ja Makhwana katsoo, että hänen liittonsa on onnistunut saamaan monille viemärityöntekijöille useita uusia oikeuksia, etuja ja korvauksia. Hänen liittonsa on perustanut toimistoja Gujaratissa levittääkseen tietoutta viemärityöntekijöiden oikeuksista. Viemärityöntekijät ja käymälöiden tyhjentäjät ovat hyötyneet järjestäytyneestä taistelusta parempien palkkojen ja työolojen, ihmisarvon ja paremman yhteiskunnallisen aseman puolesta yhteiskunnassa, jonka kastijärjestelmä on syvään juurtunut. Alihankkijayritykset, joille puhtaanapitotyöt on ulkoistettu, on kuitenkin saatava mukaan työlainsäädännön piiriin. Kirjoittaja johtaa Delhissä toimivaa Intercultural Resources järjestöä. Järjestö on erikoistunut kehitykseen, syrjäytymiseen ja yhteiskunnallisiin liikkeisiin liittyvään tutkimustyöhön. Käännös Minna Hjort työmaana maailma 2/

12 Käsitykset asiakaspalvelukeskusten työoloista jakautuvat kahtia: toisten mielestä työolot loukkaavat työntekijöiden ihmisoikeuksia, toisten mielestä ne ovat kuin taivaassa. Kyberkulit taivaan porteilla Yritykset ulkoistavat prosessejaan vauhdilla. Intian asiakaspalvelukeskukset hyödyntävät erästä sen parhaista kilpailueduista halpaa, englantia puhuvaa työvoimaa. Ulkoistaminen avaa työmahdollisuuksia noin kahdelle miljoonalle intialaiselle. Mutta millaisia työmahdollisuuksia? Käsityksiä on ainakin kaksi. Tarun Kanti Bose Kuvat: chakravarthi suchindran Intiasta on muodostunut kehittyneiden maiden tärkein ulkoistusalue, jossa hoidetaan eri alojen monenlaisia tukitoimintoja. Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Australian kaltaiset maat ostavat Intiasta muun muassa asiakaspalvelua, tiedonsyöttöpalveluja, lääketieteellisten sanelujen puhtaaksikirjoitusta sekä myynti- ja markkinointipalveluja. BPO-alan (Business Process Outsourcing) katsotaan luovan kansainväliset vaatimukset täyttäviä uuden sukupolven työpaikkoja Intian koulutetuille englantia puhuville nuorille. Intialainen työelämän tutkimuslaitos VV Giri National Labour Institute vertaa ulkoistamista koskevassa raportissaan alihankintayrityksille työskentelevien työoloja antiikin Rooman orjien tilanteeseen. Monet tunnetut intialaiset kirjailijat ja journalistit kuten Praful Bidwai ja Chetan Bhagat ovat kritisoineet liiketoimintaprosesseja ulkoistavia aloja intialaisten työntekijöiden sortamisesta ja käyttämisestä kyberkuleina (kuli on aasialaisista työläisistä käytetty halventava nimitys). Valtio, teollisuus ja niiden ajatushautomot ovat kampanjoineet jatkuvasti alan ammattiliittojen perustamista vastaan, koska niiden mukaan alihankintayritysten työolot ovat taivaalliset ja palkat huippuluokkaa, ja alan järjestäytyminen veisi Intialta kilpailuedun ja vaikuttaisi haitallisesti maan talouteen, jonka veturi BPO-ala nyt on. Moni Intian osavaltio on jo julistanut tietotekniikan mahdollistamat ulkoistetut palvelut yleishyödylliseksi yritystoiminnaksi vuonna 1947 voimaan astuneen työtaistelulain mukaisesti, mikä tekee lakkoilusta käytännössä mahdotonta, ja siten vaikeuttaa järjestäytymistä huomattavasti. Kuka on työläinen? Liiketoimintaprosessien ulkoistaminen Intiaan alkoi yleistyä vähitellen vuosituhannen vaihteessa. Samaan aikaan alkoi myös alan työntekijöiden järjestäytyminen, mutta se ei ole toistaiseksi ollut kovinkaan suosittua. Alan järjestäytymisen ongelmista on kirjoittanut entinen toimittaja, nykyinen Genascis-alihankintayrityksen teknologiajohtaja Chakravarthi Suchindran. Alan organisointi ulkopuolelta käsin epäonnistui, koska sitä yrittäneiden käsitykset alasta olivat kovin kaukana todellisuudesta. Niinpä heitä pidettiin ulkopuolisina. Suchindran sanoo. Ammattiliittoja ei perustettu alan sisällä, koska työntekijät eivät ole työläisiä sanan perinteisessä merkityksessä, vaan valkokaulusväkeä, joiden maailmankatsomus ja ajattelutapa ovat uudenlaisia. He ovat korkeasti koulutettuja kaupunkilaisnuoria, joilla on käytössään paljon rahaa, jotka ansaitsevat hyvin ja joiden edut ovat jopa samalla tasolla kuin muiden alojen johtajilla. Tutkija ja työelämäaktivisti Pratyush Chandra on ajanut alihankintayritysten työntekijöiden järjestäytymistä Delhin lähellä sijaitsevissa Gurgaonin ja Noidan kaupungeissa. Hän on sitä mieltä, että alihankintayrityksissä on ymmärretty työläisen asema väärin. Yrityksille työskennellään yleensä nimikkeellä asiakaspalveluneuvoja (engl. agent). Yritysten omistajat ovat sitkeästi yrittäneet iskostaa työntekijöiden mieleen ajatusta, että he ovat itse asiassa päälliköitä tai johtajia ja osa johtokuntaa. Yritykset 12 työmaana maailma 2/2012

13 Intialaisliittojen on ollut vaikea tavoittaa uuden ajan työläisiä, joilla on MBA-tutkinnot ja uudenlainen maailmankatsomus. jakavat auliisti ryhmänjohtajan ja tiiminvetäjän kaltaisia titteleitä, mutta eivät niihin kuuluvaa vaikutusvaltaa. Näennäinen johtava asema saa työntekijät uskomaan, että he kuuluvat johtoon. MBA-tutkintoon tähtäävä tai sen suorittanut työntekijä ei pidä itseään työläisenä. Alihankintayrityksissä toimivat ammattiliitot ovat epäonnistuneet raja-aitojen kaatamisessa, Chandra lisää. Ne eivät ole ymmärtäneet uusliberalismin synnyttämän uuden työskentelykulttuurin henkeä. Ammattiliittojen on mukauduttava alihankinta-alan toimintaympäristöön ja juurrutettava siihen työvoiman järjestäytymisen perusoikeudet. Alihankintayritysten työntekijät ovat varsin huolestuneita siitä, että työpaikoilla valvotaan heidän jokaista liikettään riippumatta siitä, kuinka ahkerasti he työskentelevät. Jossakin vaiheessa mitta täyttyy ja kuristusotteesta halutaan pyristellä irti. Kun autoin työntekijöitä järjestäytymään Gurgaonissa ja Noidassa lähellä Delhiä, sain selville, että jotkut turhautuneet työntekijät olivat osoittaneet mieltä korruptoimalla palvelimella olevia tiedostoja tahallisesti. Kyseessä ei ollut yksittäisten ihmisten päähänpisto vaan yhteistuumin tehty protesti, Chandra kertoo. Riittääkö mielipiteenvapaus? New Trade Union Initiative (NTUI) -keskusjärjestö on tukenut voimakkaasti BPO-alan työntekijäjärjestön perustamista. Palkansaajien keskusjärjestöt kuten Centre of Indian Trade Unions (CITU) ja All India Trade Union Congress (AITUC) eivät ole onnistuneet organisoimaan /////////////////////////////////////// Jossakin vaiheessa mitta täyttyy ja kuristusotteesta halutaan pyristellä irti. alihankintayritysten työntekijöitä. Uusia järjestäytymismenetelmiä ei ole kokeiltu. Indian National Trade Union Congressin (INTUC) tukema UNITES Professionals on onnistunut saamaan jonkin verran jalansijaa alihankintasektorilla. Se on CITUn ja Intian marxilaisen kommunistisen puolueen tukema, maan suurimpiin kuuluva ammattiliitto, joka on onnistunut perustamaan pienen ammattiliiton alihankintayritysten työntekijöille Kalkutassa ja käynnistänyt IT-alan työntekijöiden järjestäytymistoimintaa myös Bangaloressa, Chandigarhissa, Chennaissa ja Hyderabadissa. Noidassa Horizon-alihankintayritykselle työskentelevä Vijayalakshmi Tyagrajan, 37, kuitenkin toteaa: Ammattiliittojen tehtävänä on taistella johdon valheellisten lupausten uhreiksi joutuneiden työntekijöiden puolesta. Alihankintaalalla työntekijät ovat kuitenkin erittäin tietoisia alan työkulttuurista ja työskentelytavoista, ja ovat valmiita hyväksymään ne. Työpaikallani saa vapaasti esittää mielipiteitään, joten en näe järjestäytymiselle tarvetta. Chakravarthi Suchindran on samaa mieltä. Hyvin järjestäytyneillä tietotalouden aloilla kuten tietoprosessien ulkoistuksessa ja tietotekniikan mahdollistamissa palveluissa mahdollisuudet henkilöstön sopeuttamiseen ja sovitteluun ovat paremmat kuin ammattiliittojen tarjoamat. Työympäristö on usein reilu ja työtä ohjaavat tiimin suoritukset yksilöllisten pyrkimysten sijaan. Tässä kollektiivisuus jo näkyy. Tiimi huolehtii jäsenistään ja älyllisten ponnistelujen hedelmät jaetaan ryhmän kesken. Vaikka alalla on paljon ongelmia, monet työntekijät ajattelevat hallintokoneiston ja teollisuuden tapaan, että alihankintayrityksissä ei ole järjestäytymiselle tarvetta. Vastakkaisia näkemyksiäkin kuitenkin on. Manipurista kotoisin oleva 24-vuotias Nianghauching Manlun työskentelee Noidassa PMG-nimiselle alihankintayritykselle. Olen kotoisin Intian koillisosasta, ja alan yövuoroja tekevistä työntekijöistä suurin osa on kotoisin samalta alueelta. On tapauksia, joissa työntekijät ovat ahkeroineet pienissä alihankintayrityksissä parinkymmenen päivän ajan, ja kun palkanmaksun aika on tullut, yritys on yllättäen lopettanut toimintansa ja yrityksen omistaja kadonnut kuin tuhka tuuleen, ja työntekijät ovat menettäneet palkkionsa. Ongelmat, tyytymättömyys ja toivottomuus ovat lisääntymässä, siksi ammattiliittoja ja järjestäytymistä tarvitaan kipeästi. Käännös Minna Hjort SASKilla, UNITESilla ja yksityisten palvelujen liittojen kattojärjestöllä UNIlla on vuodesta 2009 ollut hanke, jolla on tuettu call center -työntekijöiden järjestäytymistä. työmaana maailma 2/

14 Siirtotyöläiset kokevat maksaneensa työllään Mosambikin valtionvelkaa Itä-Saksalle. Katkera paluu Saila Saaristo, Maputo Joka keskiviikkoaamupäivä Maputon pääkatuja kiertää äänekäs, joskus yli tuhatpäinen kulkue, jota rummut säestävät. Huomio kansa! Vaara vapaana! Tappaminen ei ole ratkaisu! huutavat mielenosoittajat. Tämä jo rituaaliksi muodostunut mielenosoitus on jatkunut kaksikymmentäkaksi vuotta. Mielenosoittajien joukkoa kutsutaan Maputossa Madgermaneiksi, tarkoittaen Saksasta palanneita. Mosambikin itsenäistyttyä vuonna 1975 maata hallinneet portugalilaiset pakenivat sankoin joukoin. Afrikkalaissyntyisten kouluttautumista ei ollut siirtomaassa tuettu, joten yliopistokoulutuksen saaneita oli itsenäistyneessä maassa vain kourallinen. Vastauksena koulutuspulaan vasemmistolainen presidentti Samora Machel solmi 1970-luvun lopulla Itä-Saksan kanssa sopimuksen. Mosambikilaisia miehiä ja naisia lähetettiin opiskelemaan, harjoittelemaan ja työskentelemään Itä-Saksan valtion tehtaissa. Takaisin palatessaan he toisivat Mosambikiin ammattitaitonsa. Toiverikas lähtö Arnaldo Mendes on yksi noin mosambikilaisesta, jotka lähtivät Itä-Saksaan 1980-luvulla. Mosambikissa oli edelleen käynnissä sisällissota, joten työpaikkoja oli vähän. Ihmiset myös pakenivat armeijan pakkorekrytointeja ja toisaalta yksinkertaisesti halusivat syödä, Mendes kertoo. Mendes haki Mosambikin työministeriön kautta koulutusohjelmaan ja päätyi työskentelemään metallialan tehtaassa. Berliinin muurin kaaduttua Itä-Saksan hallituksen kanssa solmitut sopimukset lakkasivat olemasta voimassa, ja työläisille annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko hallitus maksaisi heille lentoliput takaisin Mosambikiin, tai he voisivat jäädä Saksaan omine neuvoineen. Monet jäivät. Mosambikin hallitus kuitenkin lupaili palailijoille, että heistä tulisi Mosambikissa rikkaita: he avaisivat uusia yrityksiä. He voisivat jokainen saada Yhdysvaltain dollaria osakkeina uusien projektien kehittämiseen. Kun he olivat työskennelleet Saksassa, heille oli maksettu vain 40 prosenttia palkasta, ja lopun oli luvattu odottavan heitä pankkitilillä Mosambikiin palatessa. Rahaa oli myös paluutukia, perheavustuksia, lapsilisiä ja sosiaalivakuutuksia varten. Paluu takaisin osoittautui kuitenkin rankaksi. Ensin perheemme ottivat meidät vastaan ilolla, ajatellen, että Saksassa työskenneltyämme asiamme olisivat hyvin. Kävi kuitenkin ilmi, ettei hallitus aikonut maksaa rahojamme, Erfurtissa autotehtaassa työskennellyt Alselmo Macuiana harmittelee. Hallitus piti meitä typerinä ja luuli, ettemme edes ymmärtäisi, minkälainen rahasumma meille kuuluu. Me olimme kuitenkin kouluttau- 14 työmaana maailma 2/2012

15 tuneet Euroopassa ja osasimme laskea. Mendes yhtyy mielipiteeseen lisäten, että yhtä paljon he pettyivät, kun he huomasivat, ettei heidän koulutukselleen löydetty kotimaassa mitään käyttöä. Mosambikissa ei edes ollut autoja, joten automekaanikoille ei ollut käyttöä. Hallitus ei myöskään kaivannut meitä, koska olimme vaativia ja olimme oppineet työskentelemään täsmällisesti. Olimme Mosambikin uusi toivo, mutta emme siinä mielessä kuin hallitus halusi. He olisivat halunneet lammasmaisia, kaikkeen tyytyviä työläisiä. Rahojen vaatiminen on tullut kalliiksi Mendes on nyt ATMAn, Saksan paluumuuttajien järjestön varapuheenjohtaja ja sanomalehti Zambezen kolumnisti. Hän oli mukana jo ensimmäisessä mielenosoituksessa, joka järjestettiin joulukuussa Hänen mukaansa mosambikilaiset siirtotyöläiset päätyivät työllään maksamaan velkaa, joka Mosambikilla oli Itä-Saksalle sieltä tuotujen tuotteiden johdosta. Meitä käytettiin orjatyövoimana, työskentelemään puoli-ilmaiseksi valtion velkojen maksamiseksi. Madgermanet selvittivät asiaa Saksan viranomaisten kanssa vuonna Saksan valtiovarainministeriö kokosi asiakirjan, jossa ilmenee, että Saksasta lähetettiin Mosambikiin 74,4 miljoonaa dollaria palkkoina ja 18,6 miljoonaa dollaria sosiaaliturvamaksuina, eli noin 5000 dollaria siirtotyöläistä kohden. Saksan mukaan he eivät kuitenkaan enää voi tehdä mitään, koska rahat on jo lähetetty Mosambikin hallitukselle. Asiaa on yritetty hoitaa pois päiväjärjestyksestä myös väkivalloin. ATMAn hallituksen puheenjohtajan Ade Tamimon mukaan poliisi on tappanut jo kolme madgermanea. Vuoden 1991 mielenosoituksessa poliisi pidätti 19 madgermanea, joiden olinpaikasta ei ole sen jälkeen saatu selvyyttä. Tuorein uhri on tämän vuoden heinäkuussa tapettu Carlos Chivimbo. Kaksi nuorta juoksi poliiseja pakoon madgermanejen toimistolle, kadunpätkälle, johon he ovat pystyttäneet muistoja Saksasta ja myyvät hotdogeja ohikulkijoille. Chivambo pysäytti poliisit sanoen, että tämä on madgermanien aluetta. Tämän johdosta hän sai luodin suoraan rintaansa. Ampunut poliisi pakeni paikalta, ja poliisien mukaan häntä ei ole onnistuttu löytämään. Mendes on tapahtuneesta järkyttynyt ja vihainen. - Me olemme yhtä. Poliisin ei auta tappaa eikä pelotella meitä. Ainoa ratkaisu ongelmaan on maksaa meille kuuluvat rahat ja pyytää anteeksi. Kolumni /// Anna Berghäll Jo muinaiset mesopotamialaiset Lokakuussa näin Cinemaissí-elokuvafestivaalilla dokumentin, joka pani taas kysymään, onko työntekijöiden kohtelussa ollut enää pitkään aikaan mitään rotia. Luis Arguetan elokuva AbUSed The Postville Raid kertoi Yhdysvaltain massiivisimmasta siirtotyöntekijöihin kohdistuneesta ratsiasta vuonna Uneliaalla maaseudulla Iowan Postvillessa työskenteli lihanjalostamossa paperittomia siirtotyöläisiä tekemässä töitä, joihin amerikkalaisia ei enää saada sen jälkeen, kun jalostamot ovat siirtyneet kalliista kaupungeista Amerikan sydänmaille. Eli alueille, joilla ei enää asu ketään, kuten eräs dokumentissa haastateltu professori sanoi. Siispä tuodaan sinne köyhiä guatemalalaisia, jotka innolla lähtevät näköalattomista kotikylistään toteuttamaan amerikkalaista unelmaa. Mutta sitten toisaalta on myös maahanmuuttovirasto, jolla on omat tuottavuuspaineensa. On siirtolaispoliisi, 900 siirtolaispoliisia pidättämässä neljääsataa lihanleikkaajaa. Helikoptereita, poliisikoiria ja busseja, joilla guatemalalaiset kyyditään vankilaan odottamaan karkotusta. Mielivaltaisen oikeusprosessin jälkeen osa pidätetyistä sai viiden kuukauden vankeustuomion, osa karkotettiin heti. Kun taas osa kotiin halunneista pakotettiin jäämään Yhdysvaltoihin, kunhan he eivät vuosiin poista nilkkaansa kiinnitettyä seurantalaitetta. Kun nykykeskustelua seuraa, saattaa joutua harhan valtaan, että siirtotyöläisyys olisi jotenkin uusi ilmiö. Artikkeli Mosambikin onnettomista paluumuuttajista muistuttaa, että näin ei ole asia. Se myös muistuttaa siitä, miten valitettavan samanlaisina työn perässä muuttajien olot toistuvat ja miten samanlaisia ongelmia he joutuvat kohtaamaan. Liekö Afrikasta Atlantin yli vuosina suuntautunut muuttoliike ensimmäinen siirtotyöläisyyden muoto? Ei sentään. Historiallisesti orjuuden on arveltu syntyneen siinä vaiheessa, kun maanviljelyksen kehittymisen myötä tuli kannattavammaksi pakottaa sotavangit työhön kuin tappaa heidät." Eli noin 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Lähde: Wikipedia. työmaana maailma 2/