LEIKKI-IKÄISEN LAPSEN TUKEMINEN JA PELKOJEN VÄHENTÄMINEN PÄIVÄKIRURGIASSA VANHEMPIEN ARVIOIMANA

Transkriptio

1 LEIKKI-IKÄISEN LAPSEN TUKEMINEN JA PELKOJEN VÄHENTÄMINEN PÄIVÄKIRURGIASSA VANHEMPIEN ARVIOIMANA Joensuu Helena & Karppi Sarita Opinnäytetyö, kevät 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK) + diakonissan virkakelpoisuus Sairaanhoitaja (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Joensuu, Helena & Karppi, Sarita. Leikki-ikäisen lapsen tukeminen ja pelkojen vähentäminen päiväkirurgiassa vanhempien arvioimana. Helsinki, kevät 2008, 77 s., 5 liitettä Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma. Sairaanhoitaja (AMK) + diakonissan virkakelpoisuus, Sairaanhoitaja (AMK) Tämän opinnäytetyön yhtenä tarkoituksena oli selvittää leikki-ikäisen lapsen pelon kohteita ja ennakkotunteita päiväkirurgiseen toimenpiteeseen tulevien lasten vanhempien kuvaamana. Toinen opinnäytetyön tarkoitus oli saada vanhemmilta tietoa miten heidän lastensa pelkoja voisi hoitohenkilökunnan toiminnalla tai toimenpiteillä vähentää. Kolmas tarkoitus oli selvittää millainen tieto auttaa vanhempaa lapsen tukemisessa. Selvitys kohdistui kurkku-, nenä- ja korvaerikoisalan päiväkirurgiseen toimenpiteeseen tuleviin lasten vanhempiin. Selvityksen aineisto kerättiin syksyllä 2007 Kanta-Hämeen keskussairaalan Hämeenlinnan päiväkirurgisessa yksikössä. Hoitajat jakoivat kyselylomakkeita toimenpiteeseen tulevien 1 6-vuotiaiden lasten vanhemmille perheen saapuessa toimenpideyksikköön. Kyselylomake koostui taustakysymysten lisäksi yhdestä monivalintakysymyksestä sekä neljästä avoimesta kysymyksestä. Vastauksia saatiin yhteensä 21. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä keväällä Selvityksessä esiin tulleet yleisimmät vanhempien nimeämät 1 6-vuotiaiden lasten pelon kohteet olivat pistäminen, outo ja vieras ympäristö sekä ero vanhemmista. Yhdeksän vastaajaa ei ollut havainnut lapsellaan pelkoja. Yleisimmäksi ennakkotunteeksi oli nimetty jännitys. Muita nimettyjä ennakkotunteita olivat pelko, epävarmuus ja turvattomuus sekä positiivinen odotus. Selvityksen tulosten mukaan hoitajat voivat vähentää lapsen kokemia pelkoja luomalla ympäristöstä turvallisen, kohtaamalla lapsi ja tiedottamalla. Vanhemmat toivat esiin myös joitakin yksikön omiin käytäntöihin liittyviä seikkoja, kuten sairaalassaoloajan ja lapsen saattamisen leikkaussaliin. Vanhemmat kokivat tärkeäksi, että annettava tieto olisi konkreettista, realistista, selkeää ja yksityiskohtaista. Vastauksissa korostui päivän kulkuun liittyvä tiedontarve. Asiasanat: leikki-ikäiset, pelko, päiväkirurgia, perhekeskeisyys

3 ABSTRACT Joensuu, Helena and Karppi, Sarita Pre-school-children s fears of day- surgery from parents point of view. 77 p., 5 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Spring Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing. Option in Diaconal Nursing, Degree: Nurse. The objectives of this thesis were to explore the parents point of view on preschool-children s fears and feelings before day-surgery. We also studied the parents requirements on nursing and nurses in order to minimize children s fears and the kind of information parents needed at the day-surgery to support their children. This thesis was qualitative. Data was collected by using a questionnaire. The questionnaire was handed to the parents with a child in day-surgery. The questionnaire consisted of one multiple-choice question and four open-ended questions. The sample consisted of 21 parents with 1-6-year-old children. Data were collected in Kanta-Häme Central Hospital in the autumn The data was analyzed using the content analysis in the spring The results indicated that from parents perspective the most common fear among children involved injections, unusual environment and being separated from their parents. Nine of the parents had not noticed any fear in their child. According to parents, the most common feeling among children before surgery was anxiety. Other named feelings were fear, uncertainty, insecurity and positive waiting. The results showed that nurses could minimize children s fears in day-surgery by facing the children in specific ways, creating as safe and secure environment as possible and giving sufficient information to the family. Parents felt that the information should be clear, realistic, concrete and specific. The need for information on the day s events was highlighted in the answers. This suggests that parents need more support and information from the nursing staff on handling children s fears. Keywords: children, fear, day-surgery, family

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO OPINNÄYTETYÖN TEHTÄVÄT JA TARKOITUS TOIMINTAYMPÄRISTÖ Hämeenlinnan päiväkirurgian yksikkö Lapsen hoitopolku Hämeenlinnan päiväkirurgisessa yksikössä Yhteistyökumppanuus OPINNÄYTETYÖN KESKEISET KÄSITTEET Leikki-ikäinen lapsi Perhe Pelko Sosiaalinen tukeminen LEIKKI-IKÄISEN LAPSEN PELOT JA NIIDEN KEHITTYMINEN Lapsen ymmärrys pelkojen näkökulmasta Lapsen mielikuvitus pelkojen näkökulmasta Lapsen ajattelutapa pelkojen näkökulmasta Lapsen pelot päiväkirurgiassa LAPSEN JA PERHEEN HOITOTYÖ PÄIVÄKIRURGIASSA Lapsen hoitotyön periaatteet Perhekeskeisyys ja perhehoitotyö lapsen hoitotyössä Turvallisuus lapsen hoitotyössä Lapsi päiväkirurgisena potilaana Perheen osallistuminen lapsen hoitoon päiväkirurgiassa DIAKONIA Diakonian määritelmä Lapsidiakonia AIKAISEMPIA TUTKIMUKSIA Pelkoihin liittyviä tutkimuksia Tiedontarpeeseen ja tukemiseen liittyviä tutkimuksia MENETELMÄN VALINNAN PERUSTEET AINEISTON HANKINTA Kohderyhmä...34

5 10.2 Kyselylomakkeen laatiminen Aineiston keruu AINEISTON ANALYSOINTI Sisällönanalyysi Analysointivaiheet TULOKSET Pelon kohteet Ennakkotunteet Hoitajien keinoja vähentää lapsen pelkoja Vanhemman tiedontarve lapsen tukemisessa Yhteenveto tuloksista LUOTETTAVUUS Kyselyn luotettavuus Sisällönanalyysin luotettavuus POHDINTA Tulosten pohdinta Eettinen pohdinta JOHTOPÄÄTÖKSET...62 LÄHTEET...64 LIITTEET Liite 1: Kyselylomake...68 Liite 2: Saatekirje vanhemmille...71 Liite 3: Hoitajien keinoja vähentää lapsen pelkoa Kaavio analysointivaiheista...72 Liite 5: Tutkimussuunnitelma...74

6 1 JOHDANTO Lasten erilaisten pelkojen huomioiminen ja ymmärtäminen on yksi hoitotyön haasteista. Päiväkirurgiseen toimenpiteeseen tuleva lapsi on yleensä perusterve eikä toimenpide liity vakavaan sairauteen. Aikuinen pystyy ymmärtämään syy-yhteyden tehtävään toimenpiteeseen ja myös sen hyötysuhteen. Leikkiikäisen lapsen ajattelutapa on kuitenkin vielä hyvin konkreettinen ja suoraviivainen (Toskala 1982, 50.) Hän ei välttämättä pysty käsittelemään hänelle tuntemattomia asioita tai käsitteitä oikein. Siksi on tärkeää osata tunnistaa lapsen pelon kohteet ja voimakkuus. On tärkeää osata kohdata lapsi lapsena. Ohjeiden antaminen ja toimenpiteestä kertominen tulee osata soveltaa lapsen kehityksen mukaisiksi. Valitsimme aiheemme siksi, että lasten pelot ovat haasteellinen alue päiväkirurgiassa. Aikaisemmissa tutkimuksissa on tutkittu lasten pelkoja lasten itsensä kuvaamana (mm. Pekkalin 2002) ja lasten kokemuksia päiväkirurgiassa (mm. Tepponen 1997) sekä lapsen valmistamista päiväkirurgiseen toimenpiteeseen vanhempien kokemana (mm. Finne & Holopainen 1991). Tutkittua tietoa kaivataan hoitohenkilökunnan ja perheiden välisestä toiminnasta sekä terveyttä että hyvinvointia edistävistä toimintatavoista (Lehto 2004, 13). Ajallisesti lyhyt päiväkirurginen hoitotapahtuma asettaa erityisvaatimuksia hoitohenkilökunnan osaamiselle kohdata lapsipotilas ja sen toiminnalle lapsen pelkojen vähentämiseksi. Lapsi saattaa pelätä mitä erilaisimpia asioita, jotka aikuiselle eivät tule mieleenkään. Pelon kohde voi olla muun muassa konkreettinen, tunnetasolla oleva tai epärealistinen, kuten pään leikkaaminen pois (Pekkalin 2002, 2). Keinot, joilla lasten pelkoja voitaisiin vähentää, ovat lähinnä hoitohenkilöstön omien kokemusten ja tuntojen varassa. Siksi haluamme tuoda hoitohenkilökunnalle tietoa lasten pelkojen minimoimiseksi päiväkirurgiassa. Vanhemmat ovat lastensa parhaita tuntijoita, ja siksi haluamme tuoda esille toimenpiteeseen tulevien lasten vanhempien näkökannan lastensa peloista ja

7 keinoista vähentää niitä. Kanta-Hämeen keskussairaalan Hämeenlinnan päiväkirurgisessa yksikössä lapsipotilas hoidetaan samassa yksikössä, kuin aikuispotilaat. Lapsipotilas aikuisten joukossa on aina hoitohenkilökunnalle haaste. Yksikössä, jossa lapsipotilaat hoidetaan aikuisten rinnalla, on haasteellista osata käyttää ja vaihtaa omaa käyttäytymismalliaan potilaiden vaihtuessa. Kanta-Hämeen keskussairaalan Hämeenlinnan päiväkirurgisessa yksikössä toteutetaan perhekeskeistä hoitotyötä osana lasten hoitotyötä, jonka he haluavat kehittyvän yhtenäisemmäksi.

8 8 2 OPINNÄYTETYÖN TEHTÄVÄT JA TARKOITUS Tehtävämme oli selvittää vanhempien käsityksiä siitä: 1. Mitä pelkoja ja ennakkotunteita toimenpiteeseen tuleva lapsi kokee ennen toimenpidettä. 2. Miten lapsen kokemaa pelkoa voisi hoitajien toiminnalla vähentää. 3. Millaisella tiedonannolla he kokevat olevan merkitystä, jotta voisivat tukea lasta. Vanhempien näkökulmasta on tärkeää saada tietoa kehitettäessä lasten hoitotyötä laadukkaammaksi päiväkirurgiassa, sillä hoitosuhde lapsiin on varsin lyhytaikainen ja vanhemmat ovat lastensa kanssa tiiviisti lähes koko prosessin ajan lukuun ottamatta leikkausta. Opinnäytetyömme tavoitteet pohjautuvat omiin kiinnostuksen kohteisiimme, Kanta-Hämeen keskussairaalan Hämeenlinnan päiväkirurgisesta yksiköstä nousseisiin tiedon tarpeisiin sekä aikaisemmista tutkimuksista esiin tuleviin lisäselvitystarpeisiin. Selvityksemme tarkoituksena on antaa etenkin päiväkirurgisen yksikön hoitohenkilökunnalle eväitä kohdata lapsipotilas. Tarkoituksena on kertoa keinoista, joilla vähentää lasten kokemaa pelkoa päiväkirurgista toimenpidettä kohtaan. Yhteistyötahomme, Kanta-Hämeen keskussairaalan päiväkirurginen yksikkö, voi halutessaan käyttää työmme tuloksia oman yksikkönsä kehitystehtävissä. Tarkoituksena on, että selvityksemme tuloksia voisi hyödyntää myös muualla päiväkirurgista hoitotyötä kehitettäessä. Lisäksi tulokset olisivat hyödynnettävissä myös hoitotyön koulutuksissa, erityisesti otettaessa huomioon lasten pelot ja niiden vähentäminen päiväkirurgisen toimenpideprosessin yhteydessä.

9 9 3 TOIMINTAYMPÄRISTÖ 3.1 Hämeenlinnan päiväkirurgian yksikkö Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin sairaala on Kanta-Hämeen keskussairaala, jolla on kaksi toimintayksikköä: Hämeenlinnan yksikkö ja Riihimäen yksikkö. Hämeenlinnan yksikkö palvelee noin asukasta. Hämeenlinnan palvelualue on koko sairaanhoitopiiri. Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymään kuuluu kaikkiaan 16 kuntaa, joita ovat Hämeenlinna, Janakkala, Hausjärvi, Riihimäki, Loppi, Renko, Lammi, Tuulos, Hauho, Hattula, Kalvola, Tammela, Forssa, Jokioinen, Humppila ja Ypäjä. Päiväkirurgisia leikkauksia tehdään Kanta- Hämeen sairaanhoitopiirin molemmissa yksikössä, Hämeenlinnassa ja Riihimäellä. (Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri.) Opinnäytetyömme selvitys tehtiin Hämeenlinnan päiväkirurgian yksikössä. Hämeenlinnan päiväkirurgian yksikössä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoisalaan kuuluvia toimenpiteitä ovat lasten kitarisaleikkaukset, korvien ilmastointiputkien asettamiset, nenän ja sivuonteloiden tähystysleikkaukset ja osa nielurisaleikkauksista. (Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri.) Vuonna 2007 korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoisalaan liittyviä toimenpiteitä 1-6-vuotiaille lapsille tehtiin yhteensä 259. Näistä yleisimmät toimenpiteet olivat tympanostomiat eli korvien putkitukset (yhteensä 155) sekä kitarisaleikkaukset (yhteensä 91). Muita erikoisalan toimenpiteitä, kuten esimerkiksi tärykalvopoistoja, ilmastointiputkien poistoja tärykalvosta tai poskiontelon punktioita tehtiin vuoden 2007 aikana yksittäisiä. (Hämeenlinnan päiväkirurgian yksikkö.) Hämeenlinnan päiväkirurgisessa yksikössä korva-, nenä-, kurkkutautien erikoisalaan kuuluvat toimenpiteet lapsilla ovat keskitetty pääsääntöisesti perjantaipäiviin.

10 Lapsen hoitopolku Hämeenlinnan päiväkirurgisessa yksikössä Päiväkirurgia eli PÄIKI on toimintaa, jossa potilas saapuu toimenpidepäivänä sairaalaan ja kotiutuu samana päivänä. Päiväkirurgia kuluu erikoissairaanhoidon piiriin, johon potilas ohjataan lähetteellä. Päiväkirurgiset leikkaukset ovat elektiivisiä eli suunniteltuja. Hämeenlinnassa yksikön henkilökunta huolehtii potilaan ajanvarauksesta, leikkaukseen kutsumisesta, haastattelusta, leikkaushoidosta, ohjauksesta ja kotiutumisesta. (Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri.) Lasten kohdalla toimenpidekutsu lähetetään vanhemmille. Kutsun mukana vanhemmille annetaan soittoaika preoperatiivista puhelinhaastattelua varten. Puhelinhaastattelussa hoitaja kysyy esitiedot lapsesta. Puhelun aikana vanhemmalla on mahdollisuus kysellä lapsen hoitoon liittyvistä asioista. Mahdollisesti tarvittavat tutkimukset kuten laboratorio-, röntgentutkimukset tehdään ennen toimenpidettä anestesia- eli nukutus- ja leikkauskelpoisuuden varmistamiseksi. On suotavaa, että aikuinen on toimenpidepäivän ajan sairaalassa lapsen mukana. Päiväkirurgian yksikössä tarkistetaan ja varmistetaan vielä ennen toimenpidettä, että kaikki on kunnossa toimenpidettä varten. (Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri.) Hämeenlinnan päiväkirurgian yksikössä lapsille on odotushuone, jossa on erilaisia leluja, pelejä, kirjoja ja mahdollisuus videoiden katseluun. Toimenpiteeseen hoitajat hakevat lapsen odotushuoneesta. Lapsen heräillessä anestesiasta hoitaja hakee vanhemman odotushuoneesta lapsen luokse heräämöön. Toimenpiteen jälkeen potilas toipuu päiväkirurgian yksikön heräämössä, jossa yksikön hoitajat valvovat potilasta. Lapsille on Hämeenlinnan yksikössä erillinen heräämö. Kotihoito-ohjeet annetaan sekä suullisesti että kirjallisesti. Mikäli potilaan vointi ei ole riittävän hyvä kotiutumiseen toimenpidepäivän aikana, siirtyy potilas sairaalan vuodeosastolle hoitoon. (Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri.)

11 11 3.3Yhteistyökumppanuus Helmikuussa 2007 saimme opinnäytetyöllemme yhteistyökumppanin Kanta- Hämeen keskussairaalan Hämeenlinnan päiväkirurgisesta yksiköstä. Koska yksikössä potilasjakauma on lapsista ikäihmisiin, hoitajille tuottaa haasteita osata kohdata eri-ikäisiä potilaita. Maaliskuussa 2007 osallistuimme yksikön osastokokoukseen, jonka aiheena olivat leikki-ikäisen lapsen pelot ja valmistaminen päiväkirurgiaan. Olimme tuottaneet tuohon tapaamiseen power point -esityksen, johon olimme koonneet teoriatietoa lasten hoitotyön periaatteista sekä lasten kokemista peloista niin yleisesti kuin tutkimuksista ilmenneiden tuloksien perusteella myös päiväkirurgisiin toimenpiteisiin liittyvistä peloista. Esityksemme pohjalta syntyi kehittävää keskustelua lasten hoitotyön haasteista. Esityksen jälkeen nousseiden keskustelujen myötä suunnittelimme ottavamme näkökulmaksemme hoitajat yksikössä, heidän näkemyksensä ja kehittämisideansa. Näkökulmamme kuitenkin yhteistyötahomme toivomuksesta muuttui, ja esille nousi tarve saada tietoa aiheesta toimenpiteisiin tulevien lasten vanhempien näkökannalta. Koska näkökulma kohdistui aivan alkuperäisiin suunnitelmiimme, oli tähän muutokseen helppo mukautua.

12 12 4 OPINNÄYTETYÖN KESKEISET KÄSITTEET 4.1 Leikki-ikäinen lapsi Leikki-ikäiseksi kutsutaan 1-6-vuotiaita lapsia. Leikki-ikä voidaan jakaa varhaiseen ja myöhäiseen leikki-ikään. Tänä aikana lapsella on psyykkisessä kehityksessä kaksi vaihetta, anaalis-uretraalinen vaihe (18-36kk) ja fallinen vaihe (3-5- vuotiaat). (Tirkkonen 2002, ) Anaalis-uretraalisessa vaiheessa lapsen itsetunto kasvaa. Tässä vaiheessa lapsi on uhmaikäinen, johon liittyy itsepäisyys, omaehtoisuus, toisinaan käskevyys ja taistelunhalu sekä joskus alistuvuus. Fallisessa vaiheessa lapsi on kiinnostunut sukupuolisuuteen liittyvistä asioista. Kiinnostuksen aiheita ovat esimerkiksi tytön ja pojan erilaisuus, lapsen syntymä sekä vanhempien välinen suhde. Tässä vaiheessa lapsi alkaa ymmärtää perheen välisiä suhteita ja, että ei voi omistaa vanhempiaan. (Tirkkonen 2002, ) Ero vanhemmista voi pelottaa lasta. Tärkeää on vanhempien kannustus ja tuki lapsen epäonnistuessa sekä turvallisen ympäristön luominen. Näin lapsen positiivinen käsitys itsestä vahvistuu ja hän oppii toimimaan yhteistyössä muiden kanssa. Sadut auttavat lasta käsittelemään tunteita. (Tirkkonen 2002, 31.) 4.2 Perhe Perheen käsitteellinen määrittely on ongelmallista, koska sitä ei ole missään yksiselitteisesti määritelty. Sen määrittely on aika-, kulttuuri- ja oikeustilasidonnaista. Esimerkiksi erilaisissa Suomen lainsäädännöissä perheen käsite on erilainen. Tarkkaa määritelmää on mahdotonta luoda myös siksi, että perheen muodostaa kulloinkin ryhmä ihmisiä, jotka itse haluavat määritellä itsensä samaan perheeseen kuuluviksi. (Kallio 2005, 6; Lehto 2004, 15.)

13 13 Tilastoidessa perheeksi määritellään yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat henkilöt ja heidän lapsensa, jommankumman vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot, joilla ei ole lapsia. Perheyhteisöön käsitetään kuuluvaksi perheenjäseniä, joita yhdistävät tunnesiteet. Tällä perusteella perhe-käsite on hyvin moniulotteinen, ja vanhemmuus on siihen vain yksi näkökulma. Perhe näyttää erilaiselta eri perheenjäsenten rooleista katsottuna ja perheen merkitys voi olla miehelle, naiselle ja lapselle hyvinkin erilainen. Perheellä on erittäin suuri merkitys lapsen ihmissuhteiden ja tunne-elämän kehittymiselle. (Kallio 2005, 6; Lehto 2004, 15.) Perheestä puhuttaessa sen perheenjäseniä voidaan pitää asiantuntijoina, sillä heidän omat kokemuksensa ja käsityksensä perheestä ovat tulleet tärkeiksi tietolähteiksi perhettä autettaessa tai ohjattaessa. Käsitys perheestä voi joissakin tilanteissa poiketa paljon virallisesta kannasta perhesiteitä koskien. Tärkeämpää kuin biologisesti määritelty sukulaisuus on yksilön oma kokemus perheestä ja sen jäsenistä. (Paunonen & Vehviläinen-Julkunen 1999, ) Opinnäytetyössämme vanhempi yhdessä lapsen kanssa muodostaa perheen, vaikka lapsella olisi kotona sisaruksia ja toinen vanhempi, jotka eivät ole mukana. 4.3 Pelko Pelko tulee erottaa ahdistuksesta ja fobiasta. Ahdistus on pitkäkestoista ja yleistä, eikä sillä ole tiettyä objektia eli kohdetta. Ahdistus ilmenee kykenemättömyytenä sekä avuttomuutena, ja se syntyy alitajunnasta. Ahdistus on hankala ja painostava tunne, joka syntyy kun ihminen ei pysty käsittelemään omia sisäisiä tai ulkoisia uhkia. Pelko voi selvittämättömänä saada seurakseen ahdistuksen. (Kyyrönen ym. 1995, 30, 32; Wolman 1979, 28.) Fobia on kyseessä silloin, kun ihminen pelkää jotakin asiaa tiedostamatta pelkonsa syytä. Fobia voi johtaa pelottavan asian karttamiseen ja elämänpiirin rajoittumiseen. (Kyyrönen ym. 1995, 32.) Pelko on ihmisen peruskokemus, oman minän perustunne. Pelko toimii varoituksena tilanteissa, joissa yksilön turvallisuus on uhattuna. Pelon avuin ihminen

14 14 suojelee itseään. Pelko voi johtua ulkoisista seikoista, kuten kulman takaa tulevasta autosta tai sisäisistä seikoista, kuten ahtaassa paikassa olemisesta. (Wolman 1979, 19.) Myös Toskalan (1982, 40) mukaan pelko on todellisen vaaran tai koetun uhkan aiheuttamaa, joka laukaisee joko pakoreaktion tai puolustautumisen. Pelko voi olla rationaalista, niin sanottua normaalia pelkoa, kuten pimeän tai kuoleman pelko. Se voi olla myös järjenvastaista, irrationaalista pelkoa, kuten muurahaisten tai wc:n huuhtomisen pelko. Irrationaaliseen pelkoon ei liity todellista uhkaa, vaan vaara on kuviteltu. (Wolman 1979, 21.) Pelko voi ilmetä ihmisellä fysiologisena reaktiona, kuten sydämen sykkeen nopeutumisena, verenpaineen nousuna tai adrenaliinin ja noradrenaliinin erityksen lisääntymisenä. Tällöin liikkeiden nopeus ja fyysinen voima kasvavat. Odottamattomat pelkotilanteet voivat aiheuttaa myös negatiivisia fysiologisia reaktioita, kuten voimakasta hikoilua, vapinaa, pahoinvointia ja häiriöitä ruumiinliikkeiden hallinnassa. (Wolman 1979, 18, 22.) 4.4 Sosiaalinen tukeminen Suomen kielen perussanakirja (1994, osa 3, 128, 342) tarkoittaa sanalla sosiaalinen yhteisöllistä, yhteiskunnallista ja yhteiskunnassa heikossa asemassa olevien auttamiseen tähtäävää. Tuki-sanalla tarkoitetaan antaa turvaa, pitää yllä, edistää, auttaa, kannustaa jotakin tai jotakuta. Käsitteenä sosiaalinen tuki on sisällöltään positiivinen, kuten terveys ja hyvinvointi (Kumpusalo 1991, 20). Casselin (1976, 108, 113, 121) mukaan sosiaalisella ympäristöllä on vaikutus siihen altistuuko ihminen erilaisille sairauksille. Varsinkin läheisimmiltä saatu sosiaalinen tuki suojaa ihmistä sairastumasta erilaisiin sairauksiin ja esimerkiksi vähentää altistumista stressaaville tekijöille. Norbeck (1988, 106) mukaan sosiaalinen tuki on sellaista vuorovaikutusta ihmisten välillä, mikä tuottaa emotionaalista tukea tai varsinaista apua ongelmissa. Tätä tukea antavat tavallisesti yksilön sosiaalisen verkoston jäsenet. Sosiaa-

15 15 lisen tuen antaminen ja vastaanottaminen verkostossa jakaantuu tasan. Sosiaalista tukea voivat antaa sekä maallikot että ammatti-auttajat. Cobb n (1979, 93 94, 102) määritelmä sosiaalisesta tuesta on tietoa siitä, että yksilöstä välitetään ja häntä arvostetaan. Sosiaalinen tuki on tietoa tärkeään sosiaaliseen verkostoon kuulumisesta. Yksilö on sosiaaliverkostossa yhtälailla tuen saaja kuin tuen antajakin. Sosiaalinen tuki voi toimia yksilölle palautteena, vahvistuksena, tietona ja tunteena siitä, että kykenee hallitsemaan erilaisia muutosvaatimuksia. House (1981, 24 25) määrittelee sosiaalisen tuen ihmisten väliseksi vuorovaikutukseksi. Sosiaalinen tuki voidaan jakaa emotionaaliseen, informatiiviseen ja instrumentaaliseen tukeen. Emotionaalinen tuki ilmenee muun muassa empatiana, rakkautena, kiintymyksenä, hyväksytyksi tulemisena, huolenpitona, kuuntelemisena ja luottamukseen osoittamisena. Informatiivinen eli tiedollinen tuki on neuvontaa, ohjaamista, opettamista, tiedottamista ja suositusten antamista. Instrumentaalinen eli aineellinen tuki voi olla esimerkiksi ajan antamista, puolesta tekemistä, aineellisen avun antamista ja auttamista, kuten ympäristön muovaamista asiakkaalle sopivaksi. Opinnäytetyömme tarkastelun kohteena on vanhemman tiedon eli informatiivisen tuen tarve.

16 16 5 LEIKKI-IKÄISEN LAPSEN PELOT JA NIIDEN KEHITTYMINEN Sen millaisia pelkoja lapsilla esiintyy, on todettu olevan yhteydessä lapsen ikään. Pelkojen muuttumisen on todettu olevan yhteydessä lapsen kognitiiviseen kehitykseen. Kuitenkin iän vaikutuksesta lasten pelkoihin on ristiriitaisia tutkimustuloksia. Useat tutkijat (Burnham ja Gullone 1997, Draber ja James 1985, Bauer 1976) ovat Kirmasen (2000) mukaan todenneet pienillä lapsilla olevan paitsi voimakkaampia pelkoja myös enemmän pelkoja verraten isompiin lapsiin. Päinvastaisiin tutkimustuloksiin päätyneet tutkijat (Savinen 1994, Bouldinin ja Bratt 1998) toteavat lasten pelkokokemusten lisääntyvän iän ja ymmärryksen myötä. (Kirmanen 2002, 41, 43; Savinen 1994, 70; Pekkalin 2002, 17.) Pelot ovat osa lapsen kasvua ja kehitystä. Wolmanin (1979, 28) mukaan lasten pelot voidaan jakaa kolmeen ryhmään, jotka ovat (1) synnynnäiset pelot, joita aiheuttavat muun muassa voimakkaat äänet, vieraat ihmiset sekä vieras ympäristö, (2) kehitykselliset pelot, jotka liittyvät lapsen eri kehitysvaiheisiin sekä (3) traumaattiset pelot, jotka juontuvat jostain lasta järkyttäneestä tilanteesta, järkyttävän tapahtuman näkemisestä tai kokemisesta. Keskeistä lapsen pyrkimyksissä hallita pelkoaan on ilmaisu näkyvän käyttäytymisen avulla ja lapsen sisäinen työskentely. Pelon hallinta käyttäytymisen avulla ilmenee äänen käyttönä, toimintana, kehollisena ilmaisuna ja turvautumisena vanhempiin tai hoitotyöntekijöihin. Sisäinen työskentely pelon hallinnassa ilmenee lapsilla vanhempien odottamisena ja miellyttävien asioiden ajattelemisena. (Ivanoff 1997, ) 5.1 Lapsen ymmärrys pelkojen näkökulmasta Samalla, kun lapsen tietoisuus omasta psyykkisestä itsestä lisääntyy, hän tulee myös entistä tietoisemmaksi fyysisestä olemuksestaan. Lapsi saattaa suuresti pelätä fyysisen koskemattomuuden rikkoutumista, johon liittyy sekä suoraa kivun pelkoa että laajempaa fyysisen tuhoutumisen uhkaa. Pieni lapsi pelkää

17 17 usein korostuneesti pientäkin haavaa. Hän saattaa käsittää oman kehonsa eräänlaiseksi säiliöksi, joka sisältää erilaisia nesteitä. Haava merkitsee kehon vuotamisen tai tyhjenemisen uhkaa. Laastari haavan päällä antaa lapselle heti tunteen siitä, että keho on eheä ja kokonainen. (Toskala 1982, 31.) Pienten lasten pelkoreaktiot sairaanhoitotilanteissa saattavat olla varsin ehdottomia. Vanhempien läsnäolo ja rauhoittava puhe ovat hyvin tärkeitä. Keskeisenä ongelmana on myös se, jos pieni lapsi ei pysty ymmärtämään hoitotoimien merkitystä tai hän ymmärtää ne väärin. Keskeistä on korostaa sitä, että vaikka jokin toimenpide tuntuu kivuliaalta, niin tarkoituksena on kuitenkin tehdä hyvää lapselle. (Toskala 1982, ) Selittämisessä voidaan käyttää apuna myös leikkiä, jossa lapselle annetaan aktiivinen toimijan rooli. Hän saa esimerkiksi pistää nallea, jolloin kuvitellaan yhdessä nallen reaktio. Lasten kohdalla on tärkeää myös miettiä hoitotoimenpiteen tarkoituksenmukaisuutta ja tarpeellisuutta sekä sitä mahdollisuutta, voidaanko ehkä jokin toimenpide suorittaa myöhemmin, jolloin lapsi voisi ymmärtää sen realistisesti. Esimerkiksi ahtaan esinahan leikkauksen merkitystä on vaikea selittää pikkupojalle. Hän saattaa esimerkiksi luulla, että häntä ehkä muutenkin paloitellaan. (Toskala 1982, ) 5.2 Lapsen mielikuvitus pelkojen näkökulmasta Leikki-ikäisellä lapsella mielikuvituksen lisääntyvä käyttö mahdollistaa mitä erilaisimpien asioiden kuvitteellisen käsittelyn. Se on tapa valloittaa ympäristöä, mutta siihen sisältyy myös mahdollisuus joutua mielikuvissa vastatusten suurta uhkaa tuottavien asioiden kanssa. Uhkaa aiheuttaa myös se, ettei lapsi aina pysty erottamaan toisistaan mielikuvia ja todellisuutta. Leikki-ikäiset lapset leikkivät paljon roolileikkejä. Samastumalla johonkin rooliin, lapsi valloittaa itselleen sellaisia ominaisuuksia, joita hän haluaisi. Roolileikit auttavat lasta myös käsittelemään pelottavia asioita. Niiden avulla hän pääsee aktiivisesti tutustumaan asioihin ja hallitsemaan sellaisiakin, joiden käsittelyyn hänellä ei ole vielä muuten reaalisia mahdollisuuksia. (Toskala 1982, )

18 18 Lapsi käyttää mielikuvitustaan paitsi muuttaakseen omaa olemustaan, myös muuttaakseen ulkoista todellisuutta vastaamaan hänen omia toiveitaan. Toisaalta se liittyy myös lapsen erilaisiin pelon kohteisiin. Lapsi, joka pelkää illalla nukkumaan mennessään, saattaa kuvitella ikkunan edessä heiluvan oksan kummitukseksi. Lapsi, joka kokee olonsa yleisesti turvattomaksi, voi nähdä hyvin herkästi erilaisissa yhteyksissä uhkaavia olentoja. Lapsen sisäinen tila määrää hänen havaintonsa, ja välittäjänä on mielikuvitus. (Toskala 1982, ) 5.3 Lapsen ajattelutapa pelkojen näkökulmasta Niin sanotun kyselyiän saavutettuaan lapsi alkaa suuntautua omien pohdintojensa avulla ympäristöön. Usein lapsen kysymykset koskevat alkuperää ja tähän läheisesti liittyvää kuolemaa. Kun lapselle tulee ensimmäinen tietoisuus kuolemasta, hän saattaa järkyttyä ankarasti. Lapsi saattaa kauhistua ajatusta ja pelätä, että hän itse tai hänen vanhemmat saattavat kuolla milloin tahansa. Lapsi saattaa olettaa, että hän voi omilla toiminnoillaan ja ajatuksillaan vaikuttaa erilaisiin asioihin. Hän saattaa ajatella, että tietyt toiminnat tai ajatukset ovat pahoja ja saavat aikaan onnettomuutta. Toiset toiminnat ja ajatukset taas ovat sellaisia, että niillä voi kontrolloida uhkaavia asioita. (Toskala 1982, ) Leikki-ikäisen lapsen ajattelutapa on vielä hyvin konkreettinen ja suoraviivainen, ja monimutkaiset selitykset lapsen kysymyksiin saattavat pikemminkin hämmentää kuin auttaa lasta ymmärtämään joitakin asioita. On tärkeää koettaa ymmärtää, miten lapsen oma päättely ja ajattelu rakentuvat, eläytyä tähän eikä suoraviivaisesti tarjota lapselle aikuisen maailmasta lähteviä ja aikuisen logiikkaan perustuvia selityksiä. Lapsen tulisi omista lähtökohdistaan rakentaa aktiivista suhdetta elämän ilmiöihin. (Toskala 1982, 50.)

19 Lapsen pelot päiväkirurgiassa Lapsen mielikuvitus on leikki-iässä hyvin vilkas. Lapset pelkäävät erityisesti vieraita asioita, fyysistä vahingoittumista ja hylätyksi tulemista. Pelon kokemukset liittyvät usein tilanteisiin, joissa vanhemmat eivät ole mukana. Päiväkirurgisesti leikattavien lapsen ero vanhemmistaan jää lyhyeksi ja he kotiutuvat nopeasti toimenpiteen jälkeen, mitkä vähentävät lapsen pelkoa sairaalassaoloa kohtaan ja vanhemmista eroon joutumisen pelkoa. (Kallio 2005, 15.) Pekkalinin (2002) tutkimuksesta ilmeni, että lapset kokevat pelkoa kaikissa päiväkirurgisen hoitoprosessin vaiheissa, paitsi kotiin lähtiessä. Lapset mainitsivat 24 eri pelon kohdetta päiväkirurgisen prosessin eri vaiheissa. Pelon kohteista nukutus, toimenpide, tiedon puute, kipu, pistäminen ja nukutusmaski tulivat esiin useammassa hoitoprosessin vaiheessa. Lapset eivät aina ymmärrä leikkausten tarkoitusta ja saattavat korvata epätietoisuuttaan mielikuvituksellaan. Vieras ympäristö ja vieraat esineet saattavat aiheuttaa lapselle pelkoja. Lasten kanssa työskenneltäessä tulee huomioida puheääni ja sanavalinnat. Lapselle tulee puhua rauhallisesti ja puheessaan välttää tiettyjä lapsen mielikuvitusta ja pelkoa lisääviä sanoja, kuten pistäminen, leikkaus tai nukutus. Lisäksi kannattaa välttää vierasperäisiä sanoja, koska lapsi ei välttämättä ymmärrä niitä. (Ivanoff 1997, ) Lapselle luonnollinen pelottavien asioiden käsittelytapa on leikkiminen. Leikki ja havainnollistaminen tulee aina muistaa lapsipotilaan kanssa toimiessa. Lapset pitävät huumorista, tilannekomiikasta ja hassuttelusta, joita on hyvä käyttää lasta hoidettaessa. Lapsen ohjaaminen nauramaan ja iloitsemaan vie hänen huomionsa pois ikävistä ja pelottavista asioista. (Salanterä, Hagelberg, Kauppila & Närhi 2006, 195.)

20 20 6 LAPSEN JA PERHEEN HOITOTYÖ PÄIVÄKIRURGIASSA 6.1 Lapsen hoitotyön periaatteet Lasten hoitotyön keskeisiä periaatteita ovat yksilöllisyys, perhekeskeisyys, turvallisuus ja jatkuvuus. Lasten hoitotyön periaatteet ovat osittain päällekkäisiä. Keskeisin periaate on kuitenkin perhekeskeisyys, jonka lähtökohtana on ajatus, että lapsi on aina osana perhettä. (Finne & Holopainen 1991, ) Yksilöllisyyden lähtökohtana on lapsen ja perheen ainutlaatuisuus. Yksilöllisyys perustuu yksilöllisiin tarpeisiin ja siinä otetaan huomioon muun muassa lapsen ikä, kehitystaso, käsityskyky ja mieltymykset sekä perheen voimavarat ja tiedon vastaanottokyky. (Finne & Holopainen 1991, 18.) Jatkuvuus perustuu siihen, että lapsen hoitotyön tulee olla yhtenäistä ja jatkuvaa. Tärkeää jatkuvuuden kannalta on, että hoito on järjestelmällisesti suunniteltua, tarkka dokumentointi toteutuu ja eri ammattiryhmien ja hoitoyksiköiden yhteistyö säilyy. (Finne & Holopainen 1991, 20.) Opinnäytetyössämme lasten hoitotyön periaatteista korostuvat perhekeskeisyys ja turvallisuus. Turvallisuus -periaatteessa keskitymme erityisesti tiedon ja ohjauksen merkitykseen Perhekeskeisyys ja perhehoitotyö lapsen hoitotyössä Hoitotyössä perhekeskeisyyttä on määritelty perheen ottamisella mukaan koko hoitoprosessiin ja päätöksentekoon. Perheen osuus hoidossa voi olla eriasteista. Perhe voi olla hoidettavan yksilön taustatuki tai kokonaisuudessaan hoitotyön kohde. Perheellä on suuri vaikutus omiin jäseniinsä ja heidän paranemiseen ja terveyden edistämiseen. (Paunonen & Vehviläinen-Julkunen 1999, )

21 21 Perhekeskeiseen hoitotyöhön kuuluu perheiden arvokas ja kunnioittava kohtelu, oikean tiedon välittäminen, kommunikointi ja yhteistyö. Perhe on lapsen hoitamisen kannalta valtava voimavara joka tulisi osata hyödyntää. Perheen voimavaroihin vaikuttavat vanhemmilla käytettävissä oleva tieto, itsetunto vanhempana, kyky säännellä voimien riittävyyttä omassa elämässä, perheen sosiaalinen tuki ja tulevaisuutta koskevat käsitykset. Perhehoitotyön yhtenä tavoitteena voidaan pitää perheen omien voimavarojen tukemista ja omatoimisuuden periaatetta. (Lehto 2004, ) Lapsen hoitotyön laatu voidaan paremmin varmistaa, kun perhe on lapsen hoidossa mukana. Perheeltä saatu tuki lisää lapsen hyvää oloa ja parantaa tämän terveydentilaansa. (Paunonen & Vehviläinen-Julkunen 1999, 14.) Perheen kanssa työskenneltäessä edellytyksinä ovat suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus. Vuorovaikutussuhteen onnistumiseen vaikuttavat lapsen, perheen ja hoitajan toiminta. Hoitajan persoonallisuudella on suuri merkitys vuorovaikutussuhteessa perheen kanssa. (Viljanen 1999, ) Lasten hoitotyössä on tärkeää auttaa lasta sekä hänen perhettään heidän tarpeensa huomioiden. On muistettava lapsen kiinteä yhteys hänen perheeseensä. (Ivanoff 1997, 274.) Perhehoitotyötä on kuvattu yksilön ja perheen sekä terveyden ja sairauden väliseksi yhteydeksi. Tämä tulee ottaa huomioon hoitotyönsuunnitelmaa laadittaessa ja hoitotyötä tarkasteltaessa. (Hakulinen, Koponen & Paunonen 1999, 27.) Turvallisuus lapsen hoitotyössä Turvallisuuden periaatteella tarkoitetaan, että lapsella ja perheellä on mahdollisuus kokea hoito turvalliseksi niin fyysisesti, psyykkisesti, emotionaalisesti ja sosiaalisesti. Ammattitaitoinen henkilökunta kykenee antamaan rehellistä, yhdenmukaista ja asiallista tietoa sekä ohjausta, jotka edistävät hoidossa olevan perheen turvallisuuden tunnetta. Turvallisuudella tarkoitetaan myös lapsen normaalin kasvun ja kehityksen tuntemista sekä niihin vaikuttavien tekijöiden tiedostamista. (Finne & Holopainen 1991, 21.)

22 22 Ohjauksella ja tiedon saannilla on suuri merkitys lyhyen sairaalassa olon vuoksi. Vanhempien tulee saamansa ohjauksen perusteella kyetä huolehtimaan lapsen jälkihoidosta kotona. Vanhemmat ovat kokeneet tiedon puutetta niin tiedon laadussa kuin sen antotavassa. Lääketieteellisen kielen käyttöä ja tiedon epätarkoituksenmukaisuutta on kritisoitu. Sekä suullisen että kirjallisen tiedon saannin on koettu tarpeelliseksi. Lisäksi tietoa on haluttu myös puhelinkontaktin välityksellä ja yksilöllisesti sovellettuna. Riittävä tiedon saanti on koettu turvallisuuden tunnetta lisääväksi. (Kallio 2005, 18.) Vanhemmat kokevat lapsen valmistamisen tärkeäksi. Vanhemmat ovat kaivanneet enemmän tietoa sairaalasta, hoitoprosessista ja sen aiheuttamista tunteista. Lapsen valmistaminen toimenpiteeseen tulisi myös aloittaa riittävän ajoissa. (Finne & Holopainen 1997, 9.) 6.2 Lapsi päiväkirurgisena potilaana Lasten soveltuvuus päiväkirurgiaan on riippuvainen yleisten päiväkirurgiaan soveltuvuuskriteereiden lisäksi vanhempien kyvystä ottaa vastuu lapsen jälkihoidosta, kuten kivun hoidosta, infektioiden ehkäisystä ja perushoidosta. Vanhempien suostumus on myös yksi edellytys lapsen päiväkirurgiselle toimenpiteelle. Vasta-aiheita lapsen päiväkirurgiselle toimenpiteelle ovat alle vuoden ikä, synnynnäinen sydänvika, diabetes tai voimakas iho- tai hengitystieallergia. Päiväkirurgisessa lapsipotilaan hoidossa toimenpidettä edeltävä valmistautuminen ja toimenpiteen jälkeinen hoito tapahtuvat pitkälti vanhempien toimesta. Perhekeskeisyys tulee päiväkirurgisessa toiminnassa esiin erityisesti lapsipotilaiden hoidossa vanhempien vastatessa lapsensa valmistamisesta toimenpiteeseen ja sen jälkeisestä hoidosta. (Kallio 2005, 14, 18.) Yleisiä lasten päiväkirurgisia leikkauksia ovat nenä-, korva- ja kurkkutautien erikoisalaan liitettäviä toimenpiteitä, kuten korvien putkitus, jolla pyritään hoitamaan liimakorvatautia tai usein toistuvia välikorvatulehduksia sekä kitarisojen poistoleikkaus. Kooltaan suuri kitarisa saattaa ahtauttaa nenänielua ja näin häiritä pikkulapsille tärkeää nenähengitystä sekä pahentaa flunssan oireita. (Puhakka, Mäkelä ja Aho 1999.)

23 23 Päiväkirurgian toiminta asettaa haasteita tilojen käytölle ja toiminnan sujuvuudelle. Aikuis- ja lapsipotilaiden jakaminen osastolla eri tiloihin on koettu hyväksi, sillä sairaat aikuispotilaat saattavat pelottaa vanhempia tai lasta. Päiväkirurgian toimintaa on kuvattu liukuhihnamaiseksi toiminnaksi, josta yksilöllisyys on kaukana. Toisaalta toiminnan nopeutta on kiitelty, koska tällöin lapsi ei ole joutunut olemaan pitkiä aikoja ravinnotta eikä sairaalaan ole joutunut jäämään yöksi. (Kallio 2005, 16.) Hämeenlinnan päiväkirurgisessa yksikössä lapsipotilaille ja heidän vanhemmilleen ovat omat odotustilat ja heräämö. 6.3 Perheen osallistuminen lapsen hoitoon päiväkirurgiassa Perheen osallistumisen korostaminen lapsen hoidossa on selvästi lisääntynyt. Perheen mukaantulon lasten hoitotyöhön nähdään kehittäneen perheen ja hoitajan välisen suhteen avoimuutta ja tasavertaisuutta. Perhekeskeisessä hoitotyössä korostuu näkemys vanhempien asiantuntijuudesta lapsensa hoidossa ja hoitajien rooli neuvonantajina. Vanhemman mukanaolo leikki-ikäisen lapsen päiväkirurgiassa on tärkeää, koska leikki-iässä lapsi alkaa hahmottaa ympäristöään ja siihen liittyviä vaaratekijöitä, jotka voivat aiheuttaa hänelle myös monenlaisia pelkoja. (Kallio 2005, 15, 19.) Leikki-ikäinen saattaa myös tuntea syyllisyyttä sairaudestaan. Vanhempien kanssa yhdessä jaetut asiat selkiyttävät asioita ja vahvistavat lasta. Vanhemman läsnäoloa aina toimenpidetilaan siirtymiseen saakka ja heti heräämössä pidetään lapsen turvallisuuden tunnetta lisäävänä tekijänä. Vanhempien läsnäolosta lasta nukutettaessa on lasten kirurgiassa toisistaan poikkeavia tuloksia lapsen rauhoittumiselle. (Kallio 2005, 15, 19.) Varsinaisissa hoitotoimenpiteissä vanhemmat usein antavat hoitovastuun hoitajalle. Esimerkiksi puudutusvoidetta laitettaessa hoitaja selittää lapselle mitä tekee ja miksi. Toisaalta osa hoidosta tapahtuu perheiden kautta. Vaatteiden vaihdossa perheet yleensä auttavat lastaan ja hoitaja tuo vain sopivan kokoisen pyjaman. Mikäli vanhemmat kykenevät, yksi heidän tärkeä panoksensa on kiin-

24 24 nittää lapsen huomio muualle silloin kuin tapahtuu jotakin pelottavaa. (Tepponen 1997, 2.) Päiväkirurgiassa monet stressiä ja pelkoa aiheuttavat tekijät ovat vähäisempiä kuin perinteisessä elektiivisessä eli suunnitellussa kirurgiassa. Päiväkirurgian lapsipotilaat ovat lyhyen aikaa sairaalassa ja silloinkin perheidensä kanssa suurimman osan hereillä olo ajasta. Kuitenkin epätavalliset ja kivuliaat tapahtumat ja toimenpiteet saattavat olla hyvin stressaavia lapselle. Tämä korostuu etenkin pienillä lapsilla. Siksi vanhemman fyysinen läsnäolo on tärkeää. Myös sanallisella rohkaisulla, hyräilemällä, kuiskailemalla, rauhallisella puheella ja asioiden selvittämisellä lapselle tutulla tavalla on merkitystä lapselle. Vanhemmat saattavat esimerkiksi verrata tapahtumia heidän arkipäiväisiin tapahtumiinsa, jolloin lapsi kokee olonsa turvallisemmaksi. (Tepponen 1997, 2.)

25 25 7 DIAKONIA 7.1 Diakonian määritelmä Kristilliseen kielenkäyttöön sana diakonia on tullut Uuden testamentin kreikankielisestä sanasta palvella (Sollamo 1991, 25). Diakonia sisältyy koko Uuden testamentin sanomaan: Jeesuksen elämä, teot, puheet ja vertaukset olivat todistus diakoniasta. Jeesus on Vapahtaja ja Lunastaja, ristiinnaulittu ja ylösnoussut Herra. Jeesuksessa ilmestynyt pelastava rakkaus on diakonian motiivi. (Kansanaho & Hissa 1979, ) Diakonian sisältöä voidaan lyhyimmillään kuvata kultaisen säännön konkretisoitumiseksi; kristitty suostuu vapaaehtoisesti asettumaan lähimmäisensä asemaan ja tekemään hänelle sen, minkä toivoisi itselleen tehtävän vastaavassa tilanteessa. Diakonian lähtökohta on Jumalan kutsun kuulemisessa ja vapaaehtoisesti vastaanotetussa lähimmäisen rakastamisen käskyssä. Parhaimmillaan diakonia on luovaa, hallinnollisesti kevyt rakenteista toimintaa, jossa kysytään aina uudelleen: mikä on tällä hetkellä lähimmäisen tarve. (Laulaja 2002, 61, ) Diakonian perustehtävä on löytää, kuulla ja huomata sellainen hätä, johon muu apu ei ulotu (Tahvanainen 1988, 34). Diakonian ymmärretään kiteytyvän kristillisen ihmiskäsityksen ja arvomaailman mukaiseksi sekä professionaaliseksi että vapaaehtoistyöhön liittyväksi niin aineettoman kuin aineellisen avun ja palvelun tuottamiseksi. Tavoitteena kohdata toinen ihminen tasavertaisena Jumalan kuvana ja auttaa häntä sielullisena, hengellisenä, fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena sekä iankaikkisena yksilönä. Diakonia ei vaadi autettavalta uskonnollista tai kristillistä vakaumusta. Diakonian auttamismenetelmiksi kuvataan vierellä kulkemista, sielunhoitoa, jumalanpalvelusta, rukousta ja rippiä (Myllylä 2004, 36)

26 Lapsidiakonia Lapsidiakoniassa on kyse yhdestä diakonian perustehtävästä: hädän etsiminen ja niiden auttaminen, jotka eivät tule muulla tavalla autetuiksi. Lapsidiakonian perusperiaatteita ovat lapsilähtöisyys, ennakoiminen, varhainen asioihin puuttuminen, turvallisen arjen keskeisyys ja matala kynnys. Lapsen hätään ja turvattomuuteen ei useinkaan reagoida ennen kuin se häiritsee aikuisia tai uhkaa yhteiskunnallista järjestystä. (Mattila 2003, 7,10 15.) Lapsidiakonia on ennaltaehkäisevää työtä. Lapsidiakonian tavoitteena on lievittää lapsen hätää näkemällä lapsi, vähentämällä turvattomuutta, lisäämällä huolenpitoa ja puolustamalla sekä vahvistamalla lapsen persoonaa. Lapsidiakoniassa on kysymys erityisesti seurakunnan toiminnasta, mutta myös muilla toimijoilla on samanlaiset mahdollisuudet omaksua lapsidiakonian näkökulmia ja periaatteita sekä toteuttaa lapsidiakoniaa työaloillaan. (Mattila 2003, 7,10.) Lapsidiakoniassa on kyse lapsen nähdyksi tulemisesta (Mattila 2003, 16). Lapsi on oman elämänsä asiantuntija. Hänellä on paljon sanottavaa elämästä, jos hän vain pystyy ja haluaa. Lapsella voi myös olla erilaista sanottavaa elämästään kuin hänen vanhemmillaan. (Sinko 2001, 139.) Lapsen pelot ovat todellisia ja voivat vaikuttaa lapsen elämään ja kehitykseen. Leikkaus voi aiheuttaa lapselle traumaattisia pelkoja. (Flinkman & Salanterä 2004, 122.) Lapsella sairaalassa esiintyvä tietämättömyys hoidosta ja sairaalassaolon kestosta sekä hylätyksi tulemisen tunteet aiheuttavat lapsessa toivottomuutta. Sairaalassa oleminen saattaa aiheuttaa lapselle kuolemanpelkoa, johon liittyy läheisesti miksi-kysymykset. (Ivanoff 1997, 278.) Lapsella esiintyy kuoleman- ja hylätyksi tulemisen pelkoa liittyen päiväkirurgiseen toimenpiteeseen (Flinkman & Salanterä 2004, 123). Flinkman ja Salanterä (2004, 123) ovat todenneet lapsen joutuessa eroon vanhemmista, hänen kokevan tulleensa hylätyksi. Lindqvist (1999) on todennut hylätyksi tulemisessa olevan kysymys eräänlaisesta kuolemasta. Se onnistuu vain, jos ihminen on valmis luopumaan jostakin itseensä liittyvistä käsityksistä ja

27 27 uskomuksista. Jotakin kuolee, jotta uusi voi syntyä ja suru on tuon tapahtumasarjan kätilö. Lapsen piilotettu suru voi sulkeutua omaan koteloonsa vuosikymmeniksi ja purkautua vasta aikuisuudessa yllättävän vahvana ja vaativana. (Lindqvist 1999, 15 16, 135.) Menetyksen ja surun kohtaaminen sekä kuoleman teeman käsittely herättää lapsessa erilaisia kysymyksiä. Toisinaan kysymykset ovat konkreettisia, jolloin niihin vastaaminen on helpompaa. Lapsen kysymykset voivat myös olla hankalia ja liittyä lapsen mielikuviin asiasta, jolloin aikuisesta voi tuntua lähes mahdottomalta tavoittaa lapsen ajatusten johtolankaa. Tällöin on tärkeää, ettei lapsen kysymyksiä ohiteta, vaan pysähdytään hänen kanssaan miettimään asiaa. Kuitenkin on suostuttava siihen, ettei kaikkiin lapsen kysymyksiin ole vastauksia, jolloin on oltava rehellinen ja myönnettävä ettei vastausta ole. Lisäksi lapsen kanssa voidaan käsitellä kuolemaa ja surua lukemalla aihetta käsitteleviä kirjoja. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko) Lapset haluavat keskustelua, aitoa dialogia niin, että heitä kuunnellaan. Lapsia tulee sekä kuunnella että kuulla. (Bardy 1992, 203.) Lapsen tärkeimmät ihmiset ovat lapsen omat vanhemmat ja ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista kuuluu heille. Lapseen kohdistuvan suoran avun tehtävänä on lapsen hädän näkeminen, lapsen persoonan vahvistaminen ja turvallisen aikuisen löytyminen lapsen lähelle, mikäli vanhemmalla ei ole voimavaroja tähän tehtävään. (Mattila 2003, 6, 12.)

28 28 8 AIKAISEMPIA TUTKIMUKSIA 8.1 Pelkoihin liittyviä tutkimuksia Laitinen (2003) selvitti hoitajien kokemuksia potilaiden leikkauspeloista ja preoperatiivisesta ahdistuksesta sekä leikkauspelkojen ja preoperatiivisen ahdistuksen tunnistamisesta ja lievittämisestä ennen leikkausta. Hoitajien mukaan potilailla esiintyi vähän anestesiaan eli nukutukseen liittyviä pelkoja. Hoitajat arvelivat myös hoitohenkilökunnan ja leikkaussaliympäristön olevan potilaalle vähän pelkoa aiheuttavia tekijöitä. Epävarmuus sairaudesta ja elämä leikkauksen jälkeen olivat hoitajien mukaan potilaille eniten ahdistusta tuovia seikkoja ennen leikkausta. Hoitajat pyrkivät lievittämään potilaan pelkoja ja ahdistusta antamalla useimmin tietoa toimenpiteestä, kuuntelemalla potilasta ja keskustelemalla pelon syistä. (Laitinen 2003, ) Ivanoffin (1997) mukaan leikki-ikäisen sairaalahoidon aikaisista pelon kokemuksista erottuvat pelon kohteet ja pyrkimykset pelon hallintaan. Leikki-ikäisille pelon kohteita sairaalassa ovat lapselle vieraat asiat kuten tutkimus-, hoito- ja valvontalaitteet sekä hoito- ja tutkimusvälineet. Lisäksi lapset pelkäsivät myös fyysistä vahingoittumista ja hylätyksi tulemista. Enemmistö lapsen pelon kokemuksista liittyi tilanteisiin, joissa vanhemmat eivät olleet mukana. Vanhempien ollessa poissa lapset turvautuivat hoitohenkilökuntaan. Lapset pyrkivät hallitsemaan pelkoaan näkyvän käyttäytymisen avulla sekä sisäisellä työskentelyllä. (Ivanoff, 1997, ) Flinkmanin ja Salanterän mukaan (2004) mukaan lapset kokevat pelkoa leikkausten kaikissa hoitovaiheissa. Kotiin lähtiessä pelko ei ole yleistä, koska kotiin lähteminen on lapsista mukavaa ja vastassa on tuttu ympäristö. Muita lasten pelon kokemiseen vaikuttavia tekijöitä ovat epätietoisuus, ikä, sukupuoli, asuinympäristö ja kulttuuri. Lapsilla todettuja pelon aiheita olivat pistäminen, kipu, ompeleiden laitto, outo ympäristö, lääkkeen ottaminen, nukutusmaski, ero vanhemmista sekä pahoinvointiin liittyvät seikat, uudelleen leikkaukseen joutumisen

29 29 pelkoa ja oman kontrollin tunteen menettämisen pelkoa. (Flikman & Salanterä 2004, , 130.) Gröhn-Rissanen (1999) on tutkimuksessaan käsitellyt paljon samoja asioita kuin Ivanoff (1997), mutta on tuonut enemmän esille pelkoja vanhempien näkökulmasta. Gröhn-Rissanen toteaa lapsen pelkojen liittyvän lapsen tietämättömyyteen ja rajalliseen kykyyn ymmärtää mitä sairaalassa tehdään ja aiheutuuko toimenpiteistä kipua. Tutkimuksessa käsiteltiin lisäksi lapsen sopeutumista sairaalamaailmaan. Vanhempien mukaan lapset sopeutuivat hyvin uusien ihmisten läsnäoloon (76 %) sekä vieraaseen ympäristöön (74 %). Lasten oli myös helppo sopeutua tilanteiden yllätyksellisyyteen (53 %) ja ystävistä erossa olemiseen (50 %). Vaikeinta lasten oli sopeutua vanhemmista erossa olemiseen (32 %). (Gröhn-Rissanen 1999, ) Lisäksi Gröhn-Rissanen (1999) on tutkimuksessaan nostanut esille vanhempien näkökulmasta sairaalahoidon kehittämistarpeita. Vanhempien mukaan lapsen iän ja kehitystason huomiointi on erittäin tärkeää sairaalahoidon aikana. Hoitohenkilökunnalta vanhemmat odottavat ammattitaitoa ja henkilökunnan riittävyyttä, jotta voivat jättää lapsensa hoitoon. Vanhemmat toivoivat myös, että samat ihmiset hoitaisivat lasta mahdollisimman paljon, jolloin lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Lasten pelkoa lievitetään myös sallimalla vanhempien hoitoon osallistuminen ja heidän antaman tuen arvostaminen. Toimenpiteiden aiheuttaman kivun ennaltaehkäisy ja lievittäminen ennaltaehkäisevät pelkoa, jolloin saman toimenpiteen uudelleen suorittaminen on helpompaa. (Gröhn-Rissanen 1999, ) Kirmanen (2000) on tutkimuksessaan nostanut lasten peloista esille televisioohjelmiin liittyvät pelot, mutta pääosin pelot kuitenkin liittyivät pimeään ja öiseen aikaan, jolloin pimeys herätti lapsen omien mielikuvitusten tuottamat pelot kuvitelmiksi. Kirmasen mukaan 5 6-vuotiaan lapsen mielikuvitusmaailma on rikas, jonka avulla hän käsittelee ja jäsentää kokemuksiaan, joita hänen ympäristöstään välittyy. Lapset kertoivat pelkäävänsä kummituksia, mörköjä, hirviöitä ja muita mielikuvitusolioita. (Kirmanen 2000, )

30 30 Tutkimuksen mukaan lapset pelkäsivät myös erilaisia potentiaalisia onnettomuuksia ja vaaratilanteita. Tällaisia olivat tulipalot, vahingon sattuminen leikissä, haavan leikkaaminen sormeen sekä auto-onnettomuudet ja ukkonen. Joillain lapsilla oli saattanut olla todellinen elämänkokemus jostain vaaratilanteesta, johon he olivat lisänneet vielä mielikuvitusta. (Kirmanen 2000, ) Tutkimuksen mukaan lapsilla oli myös toisiin ihmisiin liittyviä pelkoja. Lapset pelkäsivät aikuisten sekä toisten lasten käyttäytymistä, jonka he tulkitsivat uhkaavaksi. Tällaisia oli esimerkiksi toverin kiusaaminen, vanhempien keskinäiset riidat, vanhempien antamat rangaistukset sekä poikkeuksellisesti käyttäytyvät ihmiset, kuten humalaiset ihmiset. Ihmissuhteet olivat myös lapsille pelon lähde. Lapset pelkäsivät läheisten menettämistä, läheisistä eroon joutumista ja yksin olemista. Lasten pelko kohdistui uuteen ja outoon asiaan tai tilanteeseen. Tutkimuksessa käsiteltiin kivun, uuden ja ennalta tuntemattoman tilanteen sekä vieraiden ihmisten pelkojen yhdistymistä. Tutkimuksen mukaan sairaalassa olemisen pelkoon voitiin myös olettaa liittyvän vanhemmista erossa olemisen ja hylätyksi tulemisen pelkoa. (Kirmanen 2000, ) Lehtonen ja Nybacka (1997) ovat käsitelleet tutkimuksessaan leikin merkitystä pelon lievityksessä. Tutkimuksen mukaan leikillä on parantava vaikutus, joka luo mielihyvää sekä rentouttaa ja laukaisee jännitystiloja. Leikki saa aikaan fyysisen hyvänolon, jolloin lapsen voimavarat kokonaisuudessaan lisääntyvät. Lehtonen ja Nybacka nostavat esille tutkimuksessaan roolileikkien merkityksen pelon hallinnan yhtenä keinona. Roolileikin avulla lapsi käy läpi tilanteita, jotka ovat uusia, ennen kokemattomia ja usein pelottaviakin. Sairaalaleikki asiaan kuuluvine välineineen on lasten keskuudessa suosittu ja yleinen roolileikki. Leikkiä on käytetty hoitoon valmistavana ja rohkaisevana tekijänä. Leikin myötä lapsi saa tietoa miksi on sairaalassa ja mitä siellä tehdään. Hyvänä havaintovälineenä voidaan käyttää esimerkiksi nukkea, jolloin nukke kokee toimenpiteet ennen lasta. Näin lapsi kykenee hallitsemaan toimenpiteen aiheuttamaa ennakkoluuloa pelosta.