Sarvenperän kylälehti 3/ Valoa syksyyn

Transkriptio

1 1 Sarvenperän kylälehti 3/ Valoa syksyyn

2 2 Pääkirjoitus Pyytämättä ja yllätyksenä tuli Keskisuomalaisen toimittajan soitto kesäisenä perjantai-iltana: saako tulla juttua tekemään? Ystävä oli meidät ilmiantanut, kun toimittaja oli haeskellut sanavalmista maallemuuttanutta perhettä. Mainitsin toimittajalle kyllä parempiakin vaihtoehtoja haastateltaviksi. Itse toimittajan hommia myös tekevänä tiesin, että haastateltavien löytäminen päivän varoajalla voi olla hankalaa, ja eihän meillä toisaalta mitään hävettävääkään ollut. Annoimme siis toimittajan ja kuvaajan tulla käymään, ja he saivatkin kuulla täyttä asiaa kylätoiminnasta, naapuriavusta ja kaikenmoisesta yhteistoiminnasta - vain osa mahtui lehteen. on kertonut Sarvenperän asioista jo kahdeksan vuotta. Kuulemma ihmisen pitäisi keksiä uusia kujeita elämässään aina seitsemän vuoden välein. Nyt on Perän toimituskunnasta monella sellainen tunne, että ei ole enää juuri annettavaa - lehden tekeminen on alkanut tuntua työläälle. Ensimmäisenä vaihtovuoro annettiin Kaarina Riuttaselle, joka on ollut hieno hengenluoja lehden teossa. Kiitokset kaikesta, Kaarina! Uusia toimittajia aletaan ajaa sisään: toivottavasti jo seuraavassa numerossa voimme raportoida, ketkä ovat uusia toimittajia ja kuka heistä päätoimittaja. Älä yhtään ujostele, tule mukaan tekemään lehteä! Jokainen halukas otetaan mukaan! Torvelassa elokuisena marjantuoksuisena iltana MH Ajatuksia Kylä Kelpaa! messuista Kävijäkontakteja viikon aikana oli noin Se on hyvä saavutus, kun otetaan huomioon lähtökohdat tapahtumalle. Se, että puolessa vuodessa saimme yhdessä rakennettua monipuolisen ja mielenkiintoisen ohjelman, tarvittiin viiden kylän ponnistus ja yli 4500 talkootyötuntia. Se on huikea määrä vapaaehtoistyötä. Uskon monen rakentajan olevankin väsynyt ja lisäloman tarpeessa tämän ponnistuksen jälkeen. Kiitos vielä kerran kaikille mukana olleille! Tapahtuman antia on vaikea vielä tässä vaiheessa analysoida tar- kemmin. Toivottavasti kuitenkin seuraavat lähivuodet toisivat tullessaan maukkaita hedelmiä kylillemme, joiden siemenet olisivat tämän tapahtuman aikana kylvetty hedelmälliseen maaperään. Tapahtuma lisäsi kyliemme tunnettavuutta ja toivottavasti myös tätä kautta mahdollistaa uusien asukkaiden muuton alueelle. Tietysti tavoitteena on myös, että voisimme jatkossakin turvata kylien palvelut ja löytää uusia palvelumalleja ja toimintatapoja ikääntyville kyläläisillemme kuin myös nuoremmalle väelle. Kuva: Petri Hakkarainen 3/2008 Sarvenperän kylätoimikunnan lehti Ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Paino: Jyväskylän yliopistopaino. Lehden painos 180 kpl. Seuraavaan lehteen aineistot mennessä päätoimittajalle tai toimittajille. Julkaisija: Sarvenperäset ry / puheenjohtaja Vesa Pihlajamäki p , sihteeri Seija Halinen p , rahastonhoitaja Riitta Kuusela p Päätoimittaja: Mari Hakkarainen, Päivärinteentie 30, Kuohu, p , hakkaraisenmari@gmail.com Lehden ulkoasu: Petri Hakkarainen p , pera.sarvi@kolumbus.fi Toimittajat: Seija Halinen p , seija.halinen@elisanet.fi, Oiva Lahtinen p , Paavo Vehkala p , Vesa Pihlajamäki (Sarvenperäset ry:n edustaja), p , Hanna Mäkinen ja Salla Hellevuo Kuvat: Seija Halinen, ellei muuta mainita Tilaushinnat: Sarvenperän asukkaille ilmainen, muille vuosikerta 10 euroa, irtonumerot 2,5 euroa Tilaukset: Seija Halinen, Sarvenperäntie 480, Kuohu, p Ilmoitushinnat: koko sivu 50 euroa, ½ sivu 33 euroa, ¼ sivu 20 euroa, 1/8 sivu 13 euroa; rivi-ilmoitukset kyläläisille ilmaisia max 20 sanaa. Aineistot: Kirjoitukset toimitetaan mieluiten sähköisesti. Kirjoittaa voi myös nimimerkillä, mutta nimen on oltava päätoimittajan tiedossa (ei kerro eteenpäin). Juttuja voidaan lyhentää ja oikeinkirjoitusta korjata asiasisältöön puuttumatta. Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. Kansikuva: Torvelan vanha autotalli juhannuksena Torvilammen rannassa. Kuva Salla Hellevuo. ISSN Taimi tutustumassa pupuun Ylä-Muuratjärven 4H-tilalla. Se, että kaikki viisi Korpilahden pohjoista kylää edustavat vain yhtä prosenttia Korpilahden väestöstä on varmasti seikka, jonka vuoksi joudumme pitämään tiukasti tavoitteistamme kiinni tulevaisuudessakin. Uskon, että yhteistä tahtoa tarvitaan jatkossakin asioiden eteenpäin viemiseksi. Tapahtumalla teimme onnistuneesti kyliämme tunnetuksi niin uusille mahdollisille asukkaille kuin päättäjillekin. Toivon, että tämän vuoden yhteinen ponnistuksemme antaisi meille kaikille jatkossakin eväitä rakentaa elinvoimaisia maaseutukyliämme. Hannele Mäntyjärvi KyläKelpaa! asumismessujen projektipäällikkö

3 Hevosrieha 3 Kuvat: Petri Hakkarainen Sanna Tarkiainen ja hänen Liinu-heppansa näyttivät miten yhteistyötä rakennetaan nuoren hevosen kanssa. Kylä kelpaa viikon ehkä suurin yleisötapahtuma oli Sarvenperän ja Saukkolan yhteinen hevosrieha. Pääsylipun osti yli 350 henkilöä ja talkoolaisia oli paikalla vähintäänkin kymmenittäin. Aamupäivän sadekuurot verottivat viime hetkellä kävijämäärää, vaikka itse tapahtuma säästyikin ihmeen kaupalla sateelta. Mukavan moni kuitenkin löysi tiensä keskelle ei-mitään, Isonaulajärvenpiston suoralla järjestettyyn tapahtumaan. Tunnelma alueella oli leppoisa ja yleisö hajaantui metsikköön eri toimintapisteisiin niin sopivasti, että ruuhkia ei päässyt mihinkään syntymään. Ajo- ja ratsastusponeja oli paikalla kolme, ja kaikki halukkaat pääsivätkin kokeilemaan ponin kyytiä. Toisen kerran järjestetty ja siten jo perinteeksi muodostunut hevosrieha oli kasvanut edellisvuodesta monin verroin suuremmaksi tapahtumaksi. Paikalla oli pieneläinpiha, joka oli etenkin lasten suosiossa. Hiukan vanhemmat vieraat tutkivat tarkkaan Ramirentin paikalle tuomia pienkaivureita ja muita vuokrattavia hyötykoneita. Erikoisin ja harvinaisin nähtävyys oli pärehöylä, jonka Sarvenperän miehet saivat valmiiksi sopivasti ennen tapahtumaa. Hevosten esiintymisissä esiteltiin eri mahdollisuuksia harrastaa hevosen kanssa. Oli paikalla tosin oikea työhevonenkin, joka veti puukuormia pärehöylän luo. Ratsuhevoset omistajineen näyttivät mallia luonnollisen hevostaidon pehmeistä opeista, esteratsastuksesta, nuoren ratsuhevosen koulutuksesta ja kouluratsastuksesta hienon katrillin muodossa. Ravihevonen näytti muille takakavioita, kun se päästeli menemään varalentokentän suoralla. Sivummalla sai katsella kengitystä ja hevosen hierontaa. Hevosriehaa sponsoroivat Wai Way, Pollen Potku, Agrimarket, Ramirent, MTK, Keskimaa, Purtsin Puu, Korpilahden Osuuspankki, T.mi Ritva Ahtikallio sekä useat yksityiset henkilöt. Kiitokset kaikille! MH Poniratsastus oli yksi suosituimmista kohteista mainiossa tapahtumassa.

4 4 Retki Kallioplanetaarioon Sarvenperän vanhusten jokakeväinen virkistysretki suuntautui tänä vuonna Keski- Suomen uusimpaan nähtävyyteen, Nyrölän Kallioplanetaarioon. Retki toteutui kesäkuun 10:ntenä. Päivä on tarkoitettu 65 täyttäneille, mutta mukana oli joitakin alaikäisiäkin. Ei meitä kuitenkaan liikaa ollut, ja olihan mukana itse Sarvenperän ikäpresidenttikin, Onni Välivaara 92 vuotta. Matka tehtiin pikkuautoilla kuten tapana on. Jo astuminen ulko-ovesta sisälle sai silmät pyöristymään. Mahtavaa! No, sisällä löytyi heti luettelo yhteistyökumppaneista. Ymmärrettävää, eihän tuollainen urakka pelkän kyläseuran voimin onnistuisi. Paikallinen hommahenkilö Ilpo Kuusela kertoili meille urakan historiaa ja muutenkin Nyrölästä. Sitten kapusimme toiseen kerrokseen syömään. Ruoka oli hyvää ja erityisesti pidimme siitä että se oli suolantuntuvaa. Ymmärsivät vanhojen ihmisten maun. Tarjoilijatytöt olivat näin miesihmisen silmään sangen somia ja kun puvutkin vielä korostivat samaa, ei ihme että ruokahalu oli huipussaan. Syödessä saatoimme tarkkailla ulko-ovea ja huomasimme että paikka oli erittäin suosittu. Ulko-ovi kävi lakkaamatta ja väkeä lappoi sisään yhtenään. Syönnin jälkeen menimme varsinaiseen planetaarioon. Siellä oli pehmeät tuolit, jotka oli asennettu hyvin takakenoon, joten asento oli melkein makaava. Kattoon heijastettiin tähtitaivas ja selostajan ääni kertoi maailmankaikkeuden synnystä. Kaikki meistä eivät uskoneet tieteellistä näkemystä: Eihän silloin ollut ketään katsomassa. Me muut nielimme selostuksen sellaisenaan. Koska Nyrölä on melkein naapurikylä, tunsimme paikalliset tiet. Niinpä ajoimme pois eri tietä. Näin näimme enemmän moalimoo eikä matka muodostunut yksitoikkoiseksi. Kiitos kyläseura ja hommahenkilöt! (kiitokset Juha Oksa ja Pasi Manninen, toim.huom.) OLa Kuva: Pasi Manninen / Jyväskylän Sirius ry Tänä vuonna ei Marjomäen riihikirkossa pidettykään iltakirkkoa Jaakon päivänä kuten tavallisesti vaan tapahtuma sijoitettiin asumismessuviikolle heinäkuun 10 päivälle. Satakunta henkilöä oli saapunut kuulemaan kirkkoherra Timo Marjomäen riihikirkko Iskalan saarnaa. Seurakunnasta mukana olivat myös uusi kanttorimme Anne Laakso, kesäpastori Seppo Viljasjärvi ja suntio Tuula Liukko. Kirkonkellojen virkaa toimitti nytkin riihen seinustalla oleva kivellä lyötävä rautakanki ja kellonsoittajana toimi tällä kertaa Atri Upeassa kuvassa NGC7023 kaasusumu. Vainikainen, jonka haastattelu oli edellisessä lehdessä. Myös Jämsästä asti saapunut Marjomäen isäntäpari Lahja ja Eero Iho ilahdutti läsnäolollaan kirkkoväkeä ja pari naishenkilöä oli saapunut muistelemaan Marjomäessä käydyn rippikoulunsa aikoja. Ola

5 Postia Indonesiasta 5 Meitä ajatellaan lämmöllä aina Indonesiassa saakka. Sarvenperästen viisivuotias kummipoika Klementinus Babere lähettää meille viimeisimmässä kirjeessään hyvän onnen toivotukset ja itse värittämänsä piirroksen. Postin kulku Timorin meren saarelta Sarvenperällä on kestänyt Messuviikon tapahtumia jonkin tovin, sillä Klementinuksen kirje on päivätty jo tammikuussa. Ennen kuin kirje tai paketti saapuu vastaanottajalleen, on sen sisältö käyty läpi sekä Suomessa että Indonesiassa Plan säätiön toimistolla. Kirjeiden perille viemisestä ja vastauskirjeiden kirjoittamisesta Indonesian päässä vastaa Planin paikallinen työntekijä. Kirjeen kulku on monen pysäkin vuoksi hidasta, mutta toisaalta postin huolellinen käsittely ja tarkistus on sekä kummilapsen että kummin etu. HM Asumismessuviikon päätapahtumien saunamaratonin ja hevosriehan väliin mahtui monta pienempää mielenkiintoista tapahtumaa. Koululla pääsi tutustumaan mm. täytettyihin pieneläimiin sekä katsomaaan dvd-esityksen metsästyksestä. Teemu Lamberg Keski-Suomen riistanhoitopiiristä luennoi suurpedoista ja Mika Seppä Keski-Suomen lintutieteellisestä yhdistyksestä pöllöjen rengastuksesta. Geokätköilystä kiinnostuneet saivat oppia Minna Rajalinilta, joka oli koulun lähimaastoon laatinut harjoituskätköjä. Torvilammen rannalla nähtiin Jyväskylän sammakot ry:n sukellusnäytös. S.H.

6 6 Saunamaraton 2008 Saunamaratonille osallistui tänä vuonna 66 henkilöä ja talkooväkeä työllistyi kutakuinkin saman verran. Saunojissa oli naisia mukana 26, joista ensikertalaisia 14. Miehiä osallistui 40, joista uusia oli 19. Enemmänkin olisi tulijoita ollut, mutta päivän pituus ja varsinkin savusaunojen lämmön riittävyys määräävät omat ehtonsa tapahtumalle. Saunoja oli mukana täydet 20, uutuutena Koskenpään tynnyrisauna Torvilammen uimapaikalla. Pitkämatkaisimmat saunojat tulivat Seinäjoelta, Nurmeksesta ja Lappeenrannasta, joskaan kaikkien kotipaikat eivät tulleet esille. Kiinnostusta tuntuu riittävän, koska jo heinäkuun lopulla on tullut kyselyjä, pääsisikö mukaan ensi kesänä. Vielä ei kuitenkaan oteta ilmoittautumisia vastaan. Saunamaratonia sponsoroi Harvia. S.H. Tunnelmaa oli luomassa nuori hanuristi Eemeli Ekosaari. Kuvat: Tiina Riuttanen (ryhmä 10: Seija Halinen) Ryhmä 1, Tähtirinteen Äijät: Opas Oiva Kilpioja, Marko Riepponen, Janne Nurmi, Antti Kivelä, Marko Sorri, Risto Korhonen, Jarmo Jämsä, Kalle Turma, Jukka Harajärvi Ryhmä 2: Märkäopas Sanna Tarkiainen, Julia Virtanen, Anne Sandelin, Mirja Hiltunen, Erja Saarivaara, Paula Tuomi, Taru Heikkinen, Paula Määttä Ryhmä 3: Opas Kalevi Halinen, Arto Manninen, Antero Manninen, Kalervo Laukia, Kalevi Länsimäki, Mikko Hyvärinen, Reijo Hannula, Pekka Tiihonen Ryhmä 4, Petäjävesi: Opas Veli Minkkinen, Tapani Nislin, Juha Nokelainen, Petri Leppänen, Heikki Tyrväinen, Kaarlo Nevala, Tapani Haarala, Heikki Puhakka

7 7 Ryhmä 5: Opas Oiva Lahtinen, Timo Ukskoski, Sabrin Hietanen, Kimmo Muhonen, Ulla Tamminen, Sirpa Ilves, Eila Kilpioja Ryhmä 6, Hoivapörssi: Opas Juhani Kuusela, Merja Vartio, Jaana Lotila, Ulla Madari, Paula Rissanen, Hanna Salonen, Aino Kaikuranta Ryhmä 7, Muurame ja Jyväskylä: Opas Tarja Ahonen, Kimmo Ahonen, Jarmo Leskinen, Antti Leppänen, Eija Rantanen, Raija Nieminen Ryhmä 8: Märkäopas Marja Mustaniemi, Arja Lakkala, Sauli Veijalainen, Eija Korpela, Asta Napari, Ari Napari, Kaija Länsimäki, Pirjo Hyvärinen Ryhmä 9: Opas Matti Riuttanen, Raimo Rantanen, Jari Kovanen, Erkki Pursiainen, Marko Kivelä, Pyry Kuusela, Ari Koskenranta Ryhmä 10: Märkäopas Henri Ahonen, Pekka Pakarainen, Henri Krats, Roope Kääriäinen, Joonas Alkila

8 8 Salama taivaalta Eletään lämmintä syyskesää viisikymmentäluvun alkuvuosina, aikaa jolloin lämmin kesä on vaihtumassa syksyiseen kuulauteen. Koulut ovat jo alkaneet, marjat kypsyneet viinimarjapensaissa, luonto on saanut keskikesän täyttymyksen. Äiti on edellisenä päivänä poiminut mustia viinimarjoja varastoon ja on jo aikaisin tänä aamuna matkannut torille marjakaupalle. Olen valmiina kouluun lähtöä varten aamulla. Yllättävä sadepilvi viivyttää vielä kuitenkin lähtöä. Pilvi tuli Eerolan suunnasta, vaimea ukkosen jyrähdys edelsi sen nousua. Istun keinutuolissa vanhassa tuvassa, Isä istuu sängyssä seinän vierustalla, lukee sanomalehtiä. Piilosen Onni on ollut kesän mittaan meitä auttamassa peltotöissä, hän istuu penkillä pitkän tuvanpöydän ääressä. Sade alkaa mennä ohi, aurinkokin pilkistelee pilvien lomasta. Alan suunnitella jo kouluun lähtöä, myös miehet keskustelevat päivän töistä. Silloin tapahtuu jotain odottamatonta, minua vastapäätä oleva seinä räjähtää ---- Korvia huumaava ääni täyttää tuvan, vastapäinen seinä on kirkkaan lieskan valaisema. Paine heittää Onnin lattialle, on savua ja pölyä, tuntuu palaneen ruudin tuoksua. Näen Isän polvillaan lattialla. Mirjam-mummo on ollut keittiössä, hän juoksee ulos ja näen hänen ampaisevan kellarin ovesta sisälle. Tupa on hävityksen vallassa, mittariseinä missä räjähdys sattui on surkean näköinen. Paneeliseinä on repeytynyt kappaleiksi ja iskeytynyt vastakkaiselle seinälle ja lentänyt sinne minun ja Isän ylitse. Tuvassa on suuri uuni rakennettu kivistä, jopa puolen kuution uunikivet ovat halkeilleet. Kaikeksi onneksi tulipaloa ei ole syttynyt, se havainto tulee välittömästi mieleen. Tilanne alkaa selvitä, Isä auttaa Onnia pihalle, asettaa hänet makuuasentoon rapulle. Tulen itsekin ulkoilmaan, korvat soivat, on paha olla, Isä oksentaa. Onni on surkean näköinen, kasvot ovat mustat paloarpiset, toinen silmäluomi roikkuu oudosti, silmästä on palanut näkö. Mummo katsoo pelokkaasti kellarin ovisyvennyksestä havaitsee kuitenkin miesten olevan hengissä ja lähtee ottamaan selvää tilanteesta. Sade on tauonnut, aurinko kurkistaa pilvien välistä Hattulan mäkeä, ukkospilvi vaeltaa jossain kaukana kaakon suunnalla. On aika kelata takaisin ja selvittää, mitä oikein on tapahtunut? Kellarin takana kasvaa kaksi suurta pihtakuusta, varmaan lähes kolmikymmenmetrisiä. Ne ovat olleet tänä aamuna erinomaisia ukkosenjohtimia. Korkealta pilvistä lähtenyt sähköpurkaus sai suunnan suoraan alas toisen kuusen latvukseen. Tapahtumien kulku eteni sananmukaisesti salaman nopeudella alas kuusesta, salama teki lähes kymmensenttistä reikää maahan kellarin sivuitse kohti Hattulan tuvan nurkkaa. Pahaksi onneksi nurkalla sijaitsi radion maadoitusjohto, sitä ylös seinällä oleviin sähköjohtoihin ja mittaritauluun se olikin sitten siinä, tapahtui luonnonvoimien näytös: näytös, johon ihminen ei pystynyt kättä eteen laittamaan. Isä lähtee tarkastamaan muita rakennuksia, tulipalon alkuja ei ole havaittavissa. Navetassa on sähköjohdoissa palamisjälkiä. Lehmät on kaikeksi onneksi laskettu aikaisin metsälaitumille. Sikolätissä on kaksi suhteellisen suurikokoista sikaa, jotka seisovat paikoillaan jäykkinä, korvat pystyssä. Ne rauhoittuvat vasta Isän puhutellessa niitä ja raaputellessa niiden kylkiä. Ihon Eero näkyy nousevan savusaunalta päin tietä pitkin, hän on menossa koululle opettajan tehtäviä hoitamaan. Eero katsoo huonovointisia miehiä Onni on edelleen pitkänään nurmikolla, hieroo käsiään ja jalkojaan Mitä ihmeellistä täällä mäellä on tapahtunut? hän kysyy. Eerolle selvitetään salaman aikaansaannoksia, katsellaan vielä paikkoja yhdessä. Opettaja jatkaa matkaansa koulun suuntaan. Alan etsiä koulureppuani ja suunnitella kaikesta huolimatta matkaa opintielle. Siihen aikaan meillä ei ollut puhelimia, yhteyksiä pidettiin muilla keinoin. Piilosen Onni alkaa pysyä jaloillaan, hän on kuitenkin tuskainen ja pahoinvoiva. Onnin silmän yli vedetään sideharsoa, vaatteita siistitään ja mies aloittaa vaelluksen kohti Kuohun pysäkkiä. Nyt nykyaikana, jälkeenpäin ajatellen tuntuu ihmeelliseltä, että mies selvisi neljän kilometrin matkan junalle kävellen siinä kunnossa. Onni selvisi lääkäriin asti ja välittömästi siellä kaupungin sairaalaan. Tutkimuksissa todettiin voimakkaan sähköpurkauksen kulkeneen vartalon toisen puoliskon läpi. Palovammoja oli koko kehon alueella, kuvaus paljasti kallossa koko pään alueella pieniä murtumia, sisäistä verenvuotoa ei ilmeisesti ollut. Toisesta silmästä oli näkö hävinnyt, luomen toiminta palautui ajan kanssa. Onni joutui myöhemmin silmäleikkaukseen, proteesi laitettiin tuhoutuneen silmän tilalle. Vakuutusyhtiö suoritti kertakorvauksena maksun tapaturmasta. Onnista rahasumma tuntui suurelta, hän lähti matkalle pääkaupunkiseudulle. Helsingin matka sujui epäonnen merkeissä sille ei anneta sijaa tässä kertomuksessa. Tupa korjattiin entistä ehommaksi, vedettiin uusia sähköjohtoja, laastia laitettiin uunin halkeamiin, talon elämä palasi entisiin uomiinsa. Isä teroitti justeerin hyvään kuntoon ja paneutui ukkosenjohdinpuiden kimppuun. Kaksi suurta pihtakuusta kellarin takana kaatui ryskyen maahan. Hevostallin takana oli pitkä uljas siperianlehtikuusi, sen latva tuntui tavoittelevan pilviä. Sen latvaan kiivetessä sai kuvan koko Sarvenperän alueesta, sen oksistossa yöpyi useasti kanalintujakin. Aamulla aikaisin ulos mennessä siitä saattoi usein yllättää unenpöpperöisen ukkometsonkin. Lehtikuusi koki saman kohtalon pihtojen tapaan. Sen uljasta olemusta kaipaan vielä tänäkin päivänä. Siltä tosin jäi perillinen, pieni taimi sai alkunsa lähetallin takana, sen runko puskee kohti yläilmoja suorana uhmaten maailman myrskyjä. Hattulassa Paavo

9 Tuttuja ja kylänmiehiä 9 Riitta loistaa kilpaa pihansa kukkien kanssa. Kalliokylässä Lampilanpiston varrella olevan uuden hirsimökin pihassa meidät ottaa vastaan viereisestä kotitalostaan 15-vuotiaaana maailmalle lähtenyt ja juuri eläkkeelle jäänyt pirteä Riitta Vehkala. Ennen sisään astumista ihastelemme Riitan mahtavia pelakuita kuistilla ja pihapiirissä. Kahvikupposen äärellä kuulemme, että Riitta lähti kotoa ensimmäiseen työpaikkaansa liki 50 vuotta sitten Sysmään piikomaan. Riitta sai paikan lehti-ilmoitukseen vastaamalla ilman sen kummempia haastatteluja. Talossa oli paljon lehmiä ja lapsia, joten päivät olivat työntäyteisiä. Riitan työelämä pyöri myöhemmin paljolti siivoustöissä ja ravintola-alalla keittiöpuolella. Tutuksi tuli mm. Irwinin laulusssaan mainitsema valtion täysihoitola eli Seutulan lentokentän työmaa, minkä ruokala oli yksi Riitan työpaikoista. Naapurin isännän varoituksesta älä mene Uuraisille, siellä joutuu naimisiin huolimatta Riitan tie sittemmin vei kuin veikin Uuraisille, ensin Matkahuollon ja sitten Shellin baariin töihin. Ja niinhän siinä sitten kävi että sieltä se ukko löytyi ja liitosta syntyivät nyt Palokassa asuva tyttö ja Vilppulassa asuva poika.tyttären kaksivuotias tyttö ja 7 kuukauden ikäinen poika ovat mummolle tosi tärkeitä. Nyt kuuden vuoden osa-aikaeläkkeellä olon jälkeen Riitta jäi kokonaan vapaalle Mestarin Herkun tiskaajan työstä ja nauttii olostaan luonnon läheisyydessä. Mökin ympärillä lenteleviä pääskysiä on mukava seurata ja eräänä päivänä Riitta näki, kuinka korppi ajoi haukkaa takaa, liekö haukka eksynyt korpin reviirille. Syyskuun alussa Riitta kertoi lähtevänsä Jyväskylän kaupunkiseurakunnan järjestämälle patikkaretkelle Lappiin. Retkiä tehdään pari kertaa vuodessa ja Riitta on ollut mukana jo kymmenisen vuotta. Viikon kestävä patikkaretki ulottuu Kilpisjärveltä Haltille ja yöpyminen on autiomajoissa tai teltoissa. Talvikautena Riitta on mukana kerran viikossa kokoontuvassa Luonnon voimat-yhdistyksessä, jonka toimintaperiaate on edistää ja tukea ihmisen hyvinvointia luontoa tutkien ja hyödyntäen. Luontoihminen tämä Riitta! S.H. & K.R.

10 10 Kesäretki Kiteelle Maailman suuri puukirkko on totisesti hulppean näköinen! Juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna lähdimme perinteiselle kesäretkelle, tällä kertaa lähelle itärajaa Kiteelle. Ensimmäinen pakollinen pysähtyminen oli Moilas-leipomon kahvilassa Pieksämäellä. Siitä jatkoimme Rantasalmelle, jossa Linnasaaren luontokeskuksessa näimme lyhytelokuvan Torsti-kuutin elämän ensihetkistä aina mestarisukeltajaksi varttumiseen saakka. Kerimäellä vierähti parituntinen tutustuessamme mm. Kekkosen kanssa kalassa -näyttelyyn, järvikalastusmuseoon ja maailman suurimpaan puukirkkoon. Päivä olikin jo niin pitkällä että oli suunnattava kohti majapaikkaamme Kiteen Pajarinhovia. Hetken levähdettyämme tutustuimme vielä alueella toimivan eläinpuiston asukkeihin. Mielenkiintoisimpia olivat mm. Suomen ainoat jakit, villasika ja Perun Andeilta kotoisin olevat alpakat. Illalla osa porukasta jaksoi vielä laittaa jalalla koreasti Janne Tulkin ja orkesterin tahdissa. Sunnuntaiaamu alkoi 4 1/2 tunnin risteilyllä Pajarin Poikien matkassa aina Venäjän rajavyöhykkeelle asti. Päivä oli kaunis ja matkalla saimme ihailla päiväkahvin lomassa kauniiden maisemien lisäksi kalliomaalauksia. Kotimatkalla poikkesimme vielä Saiho-ateljeessa Kiteen Heinosniemessä, jossa moniosaaja Leo Karppanen esitteli puu-, rauta- ja vuolukivitaidettaan. Kaunis pihapiiri ansaitsee myös mainita. Esittelyn lomassa kuulimme tarinan Karjalan pahasta pajarista; maanviljelijästä, joka ei juuri viljelystä piitannut ollen ennemminkin erikoisia huvitteluja rakastava mies. Eräs hänen huveistaan oli mäenlasku, jota varten oli kaivettu nilateloilla teloitettu hovinmäeltä rantaan laskeva mäki. Kesäaikaan pajari laski mäkeä veneellä rantaan, josta vaimoväen piti hameet korvissa ja joskus jopa ihan alasti vetää hänet takaisin mäelle. Pyhäiltaisin pajari käski seudun rahvaan kokoontua määrättyyn paikkaan. Miehet jätettiin ulos

11 11 Ei, ei! Ylimmässä kuvassa ei ole pyllyn tunnistus vaan Karppasen tulkinta veneen mäelle kiskomisesta. Ohessa myös hänen eläinkuvaelmansa. Saatiinpahan muuten tähänkin lehteen viimenkin Kekkos-kuva ja ihan aimo ahvenen kera. Alla alpakoita. ja vaimot hän asetti tuvassa toinen toisensa viereen pyllysiinsä pää penkin alle piilotettuna, takapuoli paljaana. Sitten mies kerrallaan päästettiin tunnustelemaan omaa vaimoansa. Jos tunsi omansa, pääsi vapaaksi, mutta jos erehtyi sai selkäänsä, tiettävästi määrätyt lyömät, jonka jälkeen kokeita jatkettiin kunnes kaikki oli tunnistettu. Pajarin tarinaan olisi jatkoakin, mutta jääköön, retkellä olleet sen ovat jo kuulleetkin. Kotimatka taittui rattoisasti Pohjolan Turistiauton kyydissä Ari Paanasen toimiessa kuljettajana. Taas on vanhana kiikkustuolissa muistelemista! S.H.

12 12 SARVILASTUJA Kesän riennoissa mukana olleet talkoolaiset on kutsuttu lauantaiksi Metsärantaan. Talkooväkeä on niin paljon, että syömävuorot on jaettu kahteen kattaukseen. Pohjoisten kylien yhteinen leiripäivä on Mutasella torstaina Virtapiiri aloittaa syyskauden kokoontumiset perjantaina 19.9 Sarvenperän koululla. Koulun kuulumisia Sarvenperän ala-asteella aloitti tänä syksynä koulunkäynnin ainoastaan 7 oppilasta, 3 poikaa ja 4 tyttöä. Ensimmäiselle luokalle ei tullut yhtään oppilasta. Esikoulun aloitti 9 lasta. Eskareiden kanssa häärii pääsääntöisesti Päivi-ope ja Markku opettaa luokkia 2-6, joskin tarvittaessa osat voivat vaihtuakin. Myös jälkkäritoiminta aloitti ja siihen ilmoittautui 5 lasta. Teatteriretki Savonlinnaan la musiikkinäytelmään: Sinun silmiesi tähden. Se kertoo laulajalegenda Olavi Virran värikkäistä elämänvaiheista. Retken hinta ruokailuineen n e. lähtijämäärästä riippuen. Ilmoittaudu Seijalle viim Sarvenperäset ry:n yleinen vuosikokous on koululla maanantaina klo Hallitus kokoontuu klo Vuosikokouksessa on aiheena mm. sääntömuutosehdotus ja tulevan vuoden suunnittelu. Tervetuloa mukaan! Onneksi olkoon Maiju, Sami ja Veeti! Tönölään syntyi poikavauva Postiosoite Perhekerho yritti käydä retkellä Viherlaaksossa. Iloisin mielin aloitettu retki päättyi kuitenkin alkuunsa, kun yhtä äitiä puri kyykäärme. Seurauksena oli sairaalareissu. Uusien metsäaukkojen myötä kyitä näkyy Sarvenperälläkin entistä enemmän. Muistakaa katsoa jalkoihinne ja pitää tuoreet kyypakkaukset aina saatavilla. Tule mukaan tekemään ä! Kaipaamme joukkoomme sekä uusia toimittajia että satunnaisia juttujen kirjoittajia! Myös lehden taittamisesta kiinnostuneita pyydetään ilmoittautumaan! Hommia saa tehdä sen verran kuin itselle sopii. Ota yhteyttä Mariin, Petriin, Seijaan, Paavoon tai Oivaan, yhteystiedot löydät sivulta 2. Missä luuta luuraa? Onkohan kyläluuta ihastunut johonkin perheeseen niin että on jäänyt asumaan pidemmäksikin aikaa? Lahjoittajan toiveen mukaan luudan tarkoitus on ylläpitää kyläilyperinnettä ja ennen kaikkea edistää uusien ja vanhojen asukkaiden toisiinsa tutustumista välityksellään iloisesti ja huumorimielellä. Toivottavasti luuta nyt lukee tämän ja toimii vyötäisillään roikkuvan ohjeen mukaisesti. Kylän yhteinen omenamehupuristin on Hattulassa, josta sen voi hakea omaan käyttöönsä. Suurajoja ei tänäkään vuonna ratkottu Sarvenperällä, joten kyläläiset pitivät myyntipistettä Vellipohjan erikoiskokeen varrella. Kauppa kävi mukavasti. Muutama kyläläinen oli myös tämän eekoon järjestysmiehinä. Mitähän Riuttasen Matti on suunnitellut tämän kiven varalle? Lue ä ja saat tietää ensimmäisten joukossa!