Työn ohjaus, laajuus, valmistuminen ja hyväksyminen

Transkriptio

1 Helsingin yliopisto / Kreikan kieli ja kirjallisuus Ohjeet proseminaarityötä varten, 2011 Kalle Korhonen Proseminaarissa harjoitellaan konkreettisia tutkimuksen tekemisen taitoja, keskustelu- ja argumentaatiokykyä sekä tieteellistä kirjoittamista. Keskeinen seikka on tiedon hankinta ja sen osaava dokumentointi. Proseminaarissa yleisönä ja keskustelukumppaneina ovat siihen osallistuvat opiskelijat, joiden oletetun tietomäärän mukaisesti harkitaan, mitä voi pitää yleisesti tunnettuna ja mikä tieto on dokumentoitava. Proseminaarin ja yleensä tieteellisen työn metodisena periaatteena on käsitellä aihetta primäärilähteisiin perustuen. Tutkijan tulee pyrkiä välttämään toisen käden lainauksia. Sekundäärilähteistä saadut tiedot ja viitteet tulee tarkastaa alkutekstistä (jolloin alkuperäiseen lähteeseen viitataan tai se mainitaan) ja muodostaa oma käsitys sen mukaan. Jos et pysty tarkistamaan alkuperäistä lähdettä, merkitse se viitteeseen. Tieteellisessä tekstissä pyritään selkeyteen ja ymmärrettävyyteen. Tieteellinen teksti eroaa yleistajuisesta perusteellisemman argumentaation ja paremman dokumentoinnin osalta, tavallisesti lähdeviitteitä käyttäen. Kreikassa proseminaarityöhön kuuluu tavallisesti käännösosio, jossa tavoitellaan sujuvuutta ja luettavuutta siinä määrin kuin alkuteksti sen sallii. Rakenteiden tarkkaa kopioimista ei käännöksessä pidä tavoitella. Työ kirjoitetaan omalla äidinkielellä tai proseminaarin pitäjän kanssa sovittavalla kielellä. Opponentin tehtävä Opponentti perehtyy työn sisältöön ja aiheeseen ja nostaa käsittelyssä esiin sekä työn ansioita että ongelmallisia piirteitä. Puhumme opponoinnista, mutta vastustaminen ei ole opponentin ensisijainen tehtävä. Vaikka proseminaarissa opetellaankin monia muotoseikkoja, on olennaista, että opponentti kommentoi myös työn sisältöä. Sisällöstä opponentti voi kommentoida käännöksen laatua, eri kohtiin liittyvien tulkintojen ja asiatietojen paikkansapitävyyttä ja esittää lisäys- tai parannusehdotuksia. Muotoseikkojen osalta opponentti voi kommentoida esimerkiksi disposition selkeyttä, kieliasua, ulkoasua ja lähdeluetteloa. Työn ohjaus, laajuus, valmistuminen ja hyväksyminen Työtä voi tulla näyttämään proseminaarin opettajalle ja sen vaikeuksista kertomaan aina kun hän on paikalla; myös sähköposti toimii. Esitelmän sopiva laajuus on n. 10 s. Sen tulisi olla myös typografiselta asultaan siisti (kirjasimena esim. Times, riviväli 1,5, pistekoko 12; viitteet kirjoitetaan rivivälillä 1 ja pienemmällä pistekoolla). Työ jätetään viikkoa ennen käsittelypäivää. Työn saa jättää digitaalisena (DOC, DOCX, ODT tai PDF); sähköpostilla proseminaarilaisille ja opettajalle) tai paperimuodossa (Antiquitaksen proseminaarihyllyyn, opettajalle lokeroon). Jos jätät työn vain paperilla, huolehdi että opponentti saa sen helposti käsiinsä. Hyväksytyt proseminaarityöt arvostellaan asteikolla 1-5. Hyväksyttävää suoritusta varten voidaan vaatia, että esitelmä työn käsittelyn jälkeen palautetaan proseminaarin pitäjälle korjatussa muodossa.

2 2 Kreikan proseminaarin ohjeet 2011 Työn rakenne 1. Kansisivu Kansisivulle merkitään työn aihe ja oikeaan alakulmaan seuraavat tiedot: N.N. Kreikan kielen ja kirjallisuuden proseminaari Opponentti N.N. Maailman kulttuurien laitos Helsingin yliopisto päivämäärä 2. Sisällysluettelo Työn lukujen nimet (sekä kirjallisuusluettelo) sivunumeroineen. Sivunumerointi aloitetaan sisällysluettelosivulta; sen voi panna näkyviin vasta sivulla 2. Otsikot voi numeroida, esim. seuraavasti. Sisennyksiä saa käyttää. 1. Johdanto 2. Prokopios 2.1. Prokopioksen elämä 2.2. Prokopioksen teokset ja historiografia Otsikkotasojen määräksi tämänlaajuisessa työssä riittää kaksi tai korkeintaan kolme. (Ei lukuja tms.) Tasapainoisuuden vuoksi pääluvulla ei pitäisi olla vain yhtä alalukua vaan vähintään kaksi. 3. Johdantoluku sekä kirjailijan esittely Johdantoluvussa lukija johdatetaan lyhyesti (1-2 kappaletta) työn aiheeseen, esitellään kirjailija, käsiteltävän teoksen aihepiiri ja tausta sekä tekstikohdan liittyminen teoksen kokonaisuuteen. Johdannon avulla lukijan tulee saada nopeasti käsitys siitä, mihin esitelmä liittyy ja mikä siinä on keskeistä, ja sen tarkoituksena on myös herättää lukijan kiinnostus aiheeseen. Tässä kappaleessa ei yleensä ole viitteitä; asiat esitetään yleisellä tasolla, ja yksityiskohdat dokumentoidaan tarkemmin seuraavissa luvuissa. Johdantolukua seuraa kirjailijan ja hänen kirjallisen tuotantonsa esittely (käsiteltävät teemat riippuvat kirjailijasta). Hyvin tunnetun kirjailijan kohdalla voi painottaa vähemmän kirjailijan esittelyä ja sen sijaan esitellä käsiteltävää teosta. Myös valitun tekstiotteen nivoutumista teoksen kokonaisuuteen voi käsitellä tässä kohtaa. 4. Tekstitraditio Teoksen tärkeimmät käsikirjoitukset ja tekstiotteen säilymisen kannalta relevantit papyrukset. Jos käsikirjoituksista on tehty sukupuu, sen voi liittää työn kuvitukseksi.

3 3 Kreikan proseminaarin ohjeet Käsiteltävä tekstiote Teksti skannataan editiosta niin että tekstikriittinen apparaatti tulee mukaan. Esitelmän tekijä liittää sen esitelmään. Jos tämä tuottaa vaikeuksia, proseminaarin opettaja voi skannata tekstin valokopiosta. Tekstiote ei siis ole tässä työssä liite, vaan osa varsinaista työtä. 6. Käännös Käännöksen tulee olla selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Mikäli jonkin sanavalinnan selittäminen on mielestäsi tarpeellista, tee se interpretaatio-osassa, ei esimerkiksi käyttämällä sulkuja tekstissä. 7. Tekstin interpretaatio Tekstin interpretaatioon vaikuttaa tekstin sisältö ja tekijän oma kiinnostus. Interpretaatioon voit valita seuraavanlaisia asioita kommentoitaviksi: asiaselityksiä Taustatietoja ja selityksiä tekstiotteessa esiintyviin erisnimiin, käsitteisiin, historiallisiin tapahtumiin tai muihin seikkoihin, joiden käsittelyyn teksti antaa aihetta. kielellisiä selityksiä Esimerkiksi merkittäviä tai vaikeita konstruktioita, fonologian, morfologian, syntaksin tai semantiikan kannalta mielenkiintoisia ilmiöitä, harvinaisia tai omaperäisiä sanoja, sanojen etymologiaa, retorisia kuvioita ja muita tyylikeinoja, käännöstä selittäviä kielellisiä kommentteja. tekstikriittisiä selityksiä Esimerkiksi tekstikohtia, joissa käsikirjoitusten lukutavat eroavat toisistaan, joissa tekstin säilymisessä on ongelmia, tai joihin on ehdotettu muutoksia. Interpretaatio-osan tulisi mielellään koostua yhtenäisestä tekstistä, vaikka kappaleet voivat olla lyhyitäkin. On hyvä, jos voit jäsennellä selitettävät kohdat temaattisesti. 8. Yhteenveto Yhteenveto sisältää tiivistelmän interpretaatio-osan ei siis johdanto-osien sisällöstä. Tämän osan tulee olla lyhyt (1-2 kappaletta). 9. Kirjallisuusluettelo Kirjallisuusluettelossa tärkeintä on selkeys ja riittävä johdonmukaisuus. Tarkemmat ohjeet sivulla 5.

4 4 Kreikan proseminaarin ohjeet 2011 Lähdekirjallisuus ja viittaaminen Lähdeviitteiden tarkoituksena on osoittaa lukijalle, minkä tiedon perusteella tutkija on muodostanut esittämänsä käsityksen. Tutkimuskirjallisuutena käytetään tieteellistä kirjallisuutta, ei yleistajuista. Rajanveto on joskus hankalaa; ongelmatapauksista voidaan keskustella proseminaarissa. Esimerkiksi Antiikin käsikirjaa voi käyttää termien tai nimien suomenkielisen asun selvittämiseen, mutta ei tietolähteenä. Anonyymejä nykyajan lähteitä ei käytetä. Tämä on esimerkiksi Wikipedian ongelma, sillä siinä ei ilmaista artikkelien kirjoittajia. Asiat on tarkistettava teoksista, joiden kirjoittajat ovat tiedossa. Lähdeviitteiden on oltava selkeitä, yksinkertaisia, johdonmukaisesti merkittyjä sekä riittävän tarkkoja, jotta tieto voidaan nopeasti tarkistaa. Lähdeviitteet ovat usein lyhenteitä. Tässä proseminaarissa lähdeviitteet sijoitetaan alaviitteisiin sivun alalaitaan. 1 Alaviitteessä voi lisäksi antaa aiheeseen liittyvää lisätietoa, esittää lähdekriittisiä huomioita, viitata asiasta käytyyn keskusteluun, muuhun tutkimuskirjallisuuteen, eriäviin mielipiteisiin jne. Alaviitteet eivät kuitenkaan saisi olla laajoja, vaan keskustelu käydään tekstissä. Alaviitteet ovat virkkeen kaltaisia sikäli, että niiden alussa on iso alkukirjain ja lopussa piste. Seuraavassa esiteltävät viittausten ja kirjallisuusluettelon käytännöt ovat käytössä klassillisen filologian seminaari- ja opinnäytetöissä. Eri laitoksilla, tieteenaloilla ja kustantajilla on monenlaisia vakiintuneita käytäntöjä, joita tieteellistä tekstiä kirjoittava joutuu opettelemaan. Viittaaminen antiikin lähteisiin Antiikin auktoreihin viitattaessa on tapana käyttää lyhenteitä kirjailijoista ja teoksista. Tässä proseminaarissa käytetään kreikkalaisista kirjailijoista Der Neue Paulyn lyhenteitä painettuna: DNP III (1997) XXXVI XLIV verkossa: Liian kryptisiä lyhenteitä kannattaa välttää: tarkoitus ei ole tuottaa salakieltä. Latinalaisiin auktoreihin viitattaessa voi käyttää Thesaurus linguae Latinaen lyhenteitä, jos ne ovat tarpeeksi selkeitä. Näitä lyhenteitä ei koota kirjallisuusluetteloon eikä selitetä siinä. Viittauksissa teosten nimet kursivoidaan, ja käytetään arabialaisia numeroita (ei roomalaisia). Teoksen luku ja tarkempi tekstikohta erotetaan pilkulla. Soph. Phil Hdt. 2, Hom. Il. 5, Aristot. poet. 6, 1449b Viittaaminen tutkimuskirjallisuuteen (sekundäärilähteisiin) Tutkimuskirjallisuuteen viitataan lähdeviitteellä, johon tulevat seuraavat tiedot: tekijä vuosiluku, jota seuraa pilkku ja välilyönti sivunumero(t) Hornblower 1991, < nämä lyhenteet selitetään Forbes Wilson 1996, 81. kirjallisuusluettelossa (ks. s. 8) 1 Tämä on alaviite.

5 5 Kreikan proseminaarin ohjeet 2011 Myös viitteet tutkimuskirjallisuuteen sijoitetaan alaviitteisiin (ei tekstin sekaan sulkuihin). Tässä proseminaarissa kaikki viitatut sekundäärilähteet, myös hakuteosten artikkelit, kootaan kirjallisuusluetteloon. Ainoa poikkeus ovat sanakirja-artikkelit (yksittäisten sanojen selitykset). Niitä ei tarvitse merkitä kirjallisuusluetteloon, eikä tekijöiden nimiä mainita viitteessä, paitsi jos niiden sisällöstä keskustellaan työssä. LSJ s.v. 'διακρίνω', 399. Siteeraaminen Tavallisesti lähteisiin ja tutkimuskirjallisuuteen vain viitataan, mutta joskus voi olla paikallaan myös antaa kirjoittajan oman äänen kuulua suoran lainauksen avulla eli siteeraamalla. Syynä saattaa olla esimerkiksi tarve säilyttää kirjoittajan harvinaisen osuva sanamuoto, tai halu kritisoida jonkun tutkijan näkemystä. Myös hyvät määritelmät voi esittää suorina sitaatteina. Sitaatti merkitään lainausmerkkien sisään alkuperäisessä muodossaan, ja lainatusta tekstistä poisjätetty kohta merkitään esim. kolmella pisteellä (...). Omat lisäykset suoraan lainaukseen merkitään hakasulkeilla []. Muutaman rivin mittainen suora sitaatti voi olla tekstin sisässä lainausmerkeissä, mutta pidempi suora lainaus sijoitetaan erilleen sisennyksellä, käyttäen esimerkiksi pienempää kirjasinkokoa ja riviväliä. Kirjallisuusluettelo Kirjallisuusluetteloon merkitään aakkosjärjestyksessä bibliografiset tiedot tekstissä mainituista julkaisuista: teoksista, kokoomateoksista ja artikkeleista. Siihen sisällytetään vain ne julkaisut, joihin tekstissä on viitattu. Tiedot merkitään sillä kielellä, millä ne ovat teoksen kansilehdellä. Kirjallisuusluettelo jaetaan lähteisiin (primäärilähteet, editiot, käännökset) ja tutkimuskirjallisuuteen (sekundäärilähteet). Lähteet Tekstiotteen kannalta tärkeät tekstieditiot luetellaan auktorin nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä (ei editoijan nimen mukaan) ottamalla julkaisutiedot teoksen nimilehdeltä. Latinankielisiä tietoja voi tarvittaessa lyhentää. Kirjoita teoksen nimi kokonaisuudessaan alaotsikoineen ja kursivoi se. Voit sisentää, jos viite jatkuu toiselle riville. Sofokles. Sophoclis fabulae. Ed. H. Lloyd-Jones N.G. Wilson. (Scriptorum classicorum bibliotheca Oxoniensis.) Oxonii Jos viittaat julkaisijan esipuheeseen, merkitse tämä tutkimuskirjallisuuteen: Lloyd-Jones, H. N.G. Wilson 'Preface'. Ks. Sofokles: Sophoclis fabulae, v-xvi. Tutkimuskirjallisuus Käytetty tutkimuskirjallisuus, monografiat, artikkelit ja hakuteokset luetellaan kirjoittajan sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.

6 6 Kreikan proseminaarin ohjeet 2011 (a) monografiat Tekijän sukunimi, etunimen alkukirjain, painovuosi, teoksen nimi kursivoituna, julkaisusarja (jos on) ja teoksen numero sulkeissa, kustantajan sijaintipaikka. Jos samalta henkilöltä on samana vuonna ilmestynyt useampia julkaisua, merkitään ne a, b jne. Saman tekijän teokset pannaan aikajärjestykseen. Jos samalta tekijältä on useita lähdeviitteitä, nimeä ei tarvitse toistaa vaan sen voi alempana korvata esim. ajatusviivalla. Dumont, J-C. 1987a. La mort de l'esclave. Paris. 1987b. Servus. Rome et l'esclavage sous la République. Rome. Pfeiffer, R History of Classical Scholarship. From the Beginnings to the End of the Hellenistic Age. Oxford. Kindermann, H Das Theater in der Antike. München. Mainitse myös, jos käytät muuta kuin ensimmäistä painosta (ja 1. painoksen vuosi): Sherwin-White, A.N The Roman Citizenship. (2 nd ed.; 1961.) Oxford. Sarjoissa ilmestyneistä mainitaan sarja ja numero sulkeissa (ei mainita sanaa vol. tms.): Matthews, P Inflectional Morphology. A Theoretical Study Based on Aspects of Latin Verb Conjugation. (Cambridge Studies in Linguistics 6.) Cambridge. (b) artikkelit aikakausjulkaisussa: tekijä, vuosi, artikkelin nimi yksinkertaisissa lainausmerkeissä, julkaisun nimi kursivoituna ja osan numero, sivunumerot. Buonocore, M 'Onomasticon Histoniense'. Epigraphica 19, Meerwaldt, J. D 'Cleanthea 1'. Mnemosyne 4, Tieteellisistä aikakauslehdistä voi käyttää lyhenteitä, jotka noudattavat L'Année Philologiquen käytäntöä, mutta jos teet näin, ilmoita asia kirjallisuusluettelossa. kokoomateoksessa: tekijä, vuosi, artikkelin nimi yksinkertaisissa lainausmerkeissä, kokoomateoksen nimi kursivoituna (ja numero, jos on), toimittajan nimi, sivunumerot ja kustantajan paikka. Franciosi, G 'Storia di "gentes" e storia di famiglie'. Ricerche sulla organizzazione gentilizia romana II, A cura di P. Forni. Napoli. Kirjan toimittaminen merkitään siis nimen yhteyteen julkaisukielen käytännön mukaan (toim., ed., a cura di, hg./hrsg.). Jos viittaat saman kokoomateoksen useampaan artikkeliin, lisää kokoomateos erikseen lähdeluetteloon, ja viittaa siihen artikkeleiden kohdalla (ks. miten Sihvolan artikkeli on tämän ohjeen lopun mallikirjallisuusluettelossa, s. 8). hakuteoksessa: tekijä, vuosi, artikkelin nimi yksinkertaisissa lainausmerkeissä, toimittajan nimi, hakuteoksen nimi tai lyhenne kursivoituna, osan numero, sivunumerot. Useimmat hakuteokset koostuvat eri kirjoittajien artikkeleista (esim. RE, OCD, DNP ja BNP), ja niissä oleviin artikkeleihin viitataan kuten kokoomateoksissa oleviin. Hakuteoksista kannattaa käyttää lyhenteitä, jotka avataan kirjallisuusluettelossa (ks. mallikirjallisuusluetteloa).

7 7 Kreikan proseminaarin ohjeet 2011 OCD:n ja DNP:n artikkeleiden loppuun on merkitty kirjoittajien nimien alkukirjaimet; ne on avattu OCD:n 3. painoksen s. xvii-xxviii ja DNP:n viimeisessä osassa, L-LII (Autoren). RE:n artikkeleiden lopussa on kirjoittajan sukunimi; etunimi löytyy viimeisen osan lopussa olevasta luettelosta (Verzeichnis der Autoren) tai teoksesta RE. Register der Nachträge und Supplemente (H. Gärtner und A. Wunsch, München 1980, ). Esimerkkejä: Groag, E 'Corellius 3'. RE IV, Montanari, F 'Apion'. DNP 1, (c) sanakirjat Sanakirjojen lyhenteet avataan aakkostettuna kirjallisuusluettelon kohdassa Muu kirjallisuus, kuten hakuteostenkin lyhenteet. Sanakirja-artikkeleita (= yksittäisten sanojen selityksiä) ei tarvitse merkitä kirjallisuusluetteloon (ks. s. 5). (d) digitaalisessa muodossa olevat julkaisut Digitaalisessa muodossa olevat julkaisut klassisen filologian alalla ovat edelleen lähinnä painettujen julkaisujen digitaalisia "jäljennöksiä", joten niihin voi viitata kuten painettuihin. Aikakauslehtien sivut ovat identtisiä painettujen versioiden kanssa. Brill's New Pauly (=BNP), englanninkielinen versio DNP:stä, on ilmestynyt molemmissa muodoissa. Verkkoversiosta käyvät ilmi artikkelien kokonaissivunumerot ja kirjoittajien nimien alkukirjaimet. Elektronisen version ja painetun teoksen (jota ei ole Antiquitas-kirjastossa) sivunumerot täsmäävät, joten ei tarvitse erikseen mainita käyttäneensä verkossa olevaa hakuteosta. Jos julkaisu ei ilmesty painettuna, on tärkeää mainita verkko-osoite eli URL; lisäksi on tapana mainita viittauspäivä: Shields, C 'Aristotle's Psychology'. Stanford Encyclopedia of Philosophy. (First published Tue Jan 11, 2000; substantive revision Mon Aug 23, 2010.) Viitattu Hyödyllistä kirjallisuutta Hakala, J.T Uusi graduopas. Melkein maisterin entistä ehompi niksikirja. Helsinki. Hirsjärvi S. P. Remes P. Sajavaara Tutki ja kirjoita. (15., uudistettu painos; 1997.) Helsinki. Kinnunen, M. O. Löytty Tieteellinen kirjoittaminen. Tampere. Lähteenmäki M. I. Teerijoki (toim.) Historianopiskelijan ABC-kiria. Opas tutkielman kirjoittamiseen. (Helsingin yliopiston Historian laitoksen julkaisuja 14.) Helsinki. Mäkinen, O Tieteellisen kirjoittamisen ABC. Helsinki.

8 8 Kreikan proseminaarin ohjeet 2011 Lähteet Esimerkki kirjallisuusluettelosta Aristoteles. Teokset IX. Retoriikka. Runousoppi. Suom. P. Hohti ja P. Myllykoski, selitykset laatinut J. Sihvola. Helsinki Caesar. C. Iulii Caesaris Commentarii rerum gestarum 1: Bellum Gallicum. Ed. O. Seel. (Bibliotheca scriptorum Graecorum et Romanorum Teubneriana.) Leipzig Sofokles. Sophoclis fabulae. Rec. H. Lloyd-Jones N.G. Wilson. (Scriptorum classicorum bibliotheca Oxoniensis.) Oxonii Suetonius I. With an English translation by J.C. Rolfe. (The Loeb Classical Library.) (2 nd ed.; 1913.) London SVF = Stoicorum veterum fragmenta I-III. Ed. I. von Arnim. Lipsiae Tutkimuskirjallisuus Buonocore, M 'Onomasticon Histoniense'. Epigraphica 19, DNP = Der Neue Pauly. Enzyklopädie der Antike. H. Cancik H. Schneider M. Landfester (hrsg.). Stuttgart Dumont, J-C. 1987a. La mort de l'esclave. Paris. 1987b. Servus. Rome et l'esclavage sous la République. Rome. Forbes, P.B.R. N.G. Wilson 'Apion.' OCD 3, 81. Groag, E 'Corellius 3'. RE IV, Hornblower, S A Commentary on Thucydides I. Books I-III. Oxford. Kaimio, M. J. Aronen J. Sihvola (toim.) Väkivalta antiikin kulttuurissa. Tampere. Lloyd-Jones, H. N.G. Wilson 'Preface'. Ks. Sophoclis fabulae, v-xvi. LSJ = A Greek-English Lexicon. Compiled by H. G. Liddell R. Scott; revised by H. S. Jones. 9 th edition, with a revised Supplement. Oxford Matthews, P Inflectional Morphology. A Theoretical Study Based on Aspects of Latin Verb Conjugation. (Cambridge Studies in Linguistics 6.) Cambridge. Meerwaldt, J.D 'Cleanthea 1'. Mnemosyne 4, Metcalfe, M Arvostelu teoksesta K. Ferla (ed.), Priene, Athens Bryn Mawr Classical Review Viitattu Minas (Μήνας), K Η γλώσσα των δημοσιευμένων μεσαιωνικών Ελληνικών εγγράφων της Κάτω Ιταλίας και της Σικελίας. Αθήνα. Montanari, F 'Apion'. DNP 1, Nussbaum, M.C The Fragility of Goodness. Luck and Ethics in Greek Tragedy and Philosophy. (Revised ed.; 1986.) Cambridge. OCD 3 = The Oxford Classical Dictionary. Ed. S. Hornblower A. Spawforth. (3 rd ed.; 1949.) Oxford RE = Paulys Realencyclopädie der classischen Altertumswissenschaft. A.F. Pauly G. Wissova (hrsg.). Stuttgart Sherwin-White, A.N The Roman Citizenship. (2 nd ed.; 1961). Oxford. Shields, C 'Aristotle's Psychology'. Stanford Encyclopedia of Philosophy. (First published Tue Jan 11, 2000; substantive revision Mon Aug 23, 2010.) Viitattu Sihvola, J 'Antiikin filosofit ja itsemurha'. M. Kaimio J. Aronen J. Sihvola (toim.),