niin samanlaisia sanoja ) eivät olleet kiusallisia virheitä, vaan enemmänkin tunnelmaa vapauttavia lausahduksia.

Transkriptio

1 DESTINATION CADIZ Linja-auto luikertelee kapeaa yhdystietä kohti Cadizin kaupunkia ja ikkunasta avartuvat maisemat saavat hymyn väsyneimpienkin matkailijoiden suunpieliin. Vatsassa lentää perhosparvi ja bussissa suoritettu espanjan pikakertauskin tuntuu valuneen hukkaan, kun bussi pysähtyy Plaza Asdrubal:ille. Vastassa ovat espanjalaiset isäntäperheemme, jotka ovat ystävällisesti lupautuneet meidät viikon ajaksi majoittamaan. Bussista ulos astuttaessa on jännitys huipussaan. Helpotus ja tunne oikean Espanjan kohtaamisesta huokuu kuitenkin päälle heti kun sulkeudumme espanjalaisten äitiemme lämpimiin halauksiin.

2 Näissä tunnelmissa alkoi neljän turkulaislukion espanjankielenopiskelijoiden jo kauan suunniteltu matka, keskelle espanjan kieltä ja kulttuuria. Matkaseurueemme muodostivat 36 oppilasta Puolalanmäen, Turun Suomalaisen Yhteiskoulun, Juhana Herttuan sekä Luostarivuoren koulun lukioista, reissussa oli mukana myös kolme opettajaamme Tiina Renvall, Eeva Knuuti sekä Sari Juvonen. Matkakohteenamme oli Cadiz, Lounaisespanjalainen pienehkö merenrantakaupunki, jonka historia ulottuu vuosituhansien päähän. Matkamme tarkoituksena oli tuoda koulunpenkillä opitut kielensalat käytäntöön ja saada mahdollisimman aito kokemus Espanjasta, niin kulttuurielämysten kuin aitojen ihmiskontaktienkin muodossa. Elämäniloiset isäntäperheemme ja kaunis Cadiz tarjosivat tähän mainiot puitteet ja matkamme oli kaikin puolin onnistunut elämys. Ystävällisten isäntäperheiden kanssa kielimuuria ei muodostunut, vaikka osalla meistä oli espanjan opiskelua takana vasta verrattain lyhyt aika. Pikku mokat, kuten allekirjoittaneen väite, että Suomeen lentää 4 vuotta ( hora ja año, ovatkin

3 niin samanlaisia sanoja ) eivät olleet kiusallisia virheitä, vaan enemmänkin tunnelmaa vapauttavia lausahduksia. Cadizin pienet kadut ja kujat huokuivat sen pitkää historiaa ja kaupungin vanhaa keskustaa hallitsi upea katolinen kirkko, jonka holveissa käydessä tunsi hyppäävänsä keskelle elävää historiankirjaa. Uudemmasta Espanjasta ja espanjalaisten nuorten elämästä saimme taas tietoa kun vierailimme paikallisessa San Felipe Nerin koulussa. Koulun oppilaat kertoivat meille koulunkäynnistään ja vapaa-ajan vietostaan. Vastaavasti me suomalaiset vierailijat esittelimme heille Suomea ja veimme tuliaisiksi musiikkiesityksen suussa sulavan suomalaisen suklaan kera. Suloisia pieniä kukkakauppoja, kenkäpuoteja ravintoloita oli Cadizissa pilvin pimein. Siestaaikaan vetäydyimmekin moneen kertaan lepuuttamaan jalkojamme ja hellimään makuhermojamme paikallisten suosimissa tapas-

4 paikoissa. Espanja tarjosi paljon makuelämyksiä ja varsinkin isäntäperheissä syöty perinteinen espanjalainen kotiruoka oli todella hyvää! Suomalaisia makuhermoja koetteli ainoastaan mustekalanimukuppikastike, joka saattaa jäädä väliin seuraavalla kerralla. Kokemus sekin tosin oli Paikallista kulttuuria saimme myös aimo annoksen kun pääsimme nauttimaan Flamencoillasta. Voimakkaat Flamencorytmit näyttivät vaativan todellista taitoa niin tanssijoilta kuin soittajiltakin. Suomalaista tönkköjalkaa jaksoikin ihmetyttää kuinka ällistyttävän nopeasti ihmisen oli mahdollista rytmittää jaloillaan maata. Traagisinkin suomalaistango alkoi näyttämää kevyeltä tämän voimakkaasti ilmaisuun keskittyvän lajin rinnalla. Cadiz tuli meille tutuksi myös kaupungintalovierailun kautta. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että osa Kuolema saa odottaa Bondelokuvasta oli kuvattu täällä. Olimme siis paitsi Kolumbuksen niin, myös Pierce Brosnanin

5 jalanjäljillä kävellessämme Cadizin lämpimiä kujia. Torre Taviran vartiotornista käsin saimme kuvan koko kaupungista niin sanotusti lintuperpektiivistä. Toinen tornin hienouksista oli Camera Obscura, joka tuo peilien ja linssien avulla pimiöhuoneen keskellä olevalle valkokankaalle reaaliaikaista panoraamakuvaa kaupungin tapahtumista. Oli häkellyttävää nähdä todellakin reaaliajassa liikkuvat kohteet, kuten kadulla ajavat autot, meressä vyöryvät aallot tai lentävä lintu heijastettuna jättimäiselle kankaalle. Yksi niin Torre Taviraa, kuin Cadizia yleensäkin kuvaava sana on yllättävä. Yllättävyys tuli meitäkin vastaan niin pikkukujien katutaiteilijoiden kuin lautaselle ilmestyneiden mustekalan imukuppien muodossa. Tässä lieneekin kaupungin viehätys. Cadizin kaupungin lisäksi pääsimme vierailemaan moniin eri kohteisiin muunmuassa Jerez de la Fronteraan, Sevillaan ja Sanlúcar de Barramedaan.

6 Jerezin alue on maailmanlaajuisesti tunnettu korkealaatuisesta sherrystä, jota siellä valmistetaan. Pääsimme Sanlúcar de Barramedassa tutustumaan sherrynvalmistukseen, ja oppaamme selosti meille kuinka pitkä ja tarkka prosessi tämän kallisarvoisen juoman valmistus on. Iltapäivän kansallispuiston. Varsinaisessa Jerezin kaupungissa taas, vierailimme maailmankuulussa ratsastuskoulussa, Royal School of Equestrian Art:issa. Pääsimme tutustumaan koulun historiaan ja ratsastustaiteen pitkiin perinteisiin. Pääsimme myös seuraamaan show:ssa esiintyvien hevosten ja ratsastajien harjoittelua. Ei tarvinnut omistaa, heppatytön taustaa pitääkseen näkemästään, niin taidokasta esiintyminen oli. Sevillassa tutustuimme Reales Alcázares:in kuninkaalliseen palatsiin, jonka koristeluissa näkyi selvästi muslimien valtakauden

7 merkitys espanjalaisen kulttuuriin kehitykselle. Oma lukunsa oli Sevillan katedraali, joka on luokassaan maailmaan suurin. Sen kellotorniin kiipeäminen oli väsyneille jaloille hankala rasti, mutta jälleen kerran vaiva palkittiin kun ylätasanteen näkymä avasi aivan uuden ulottuvuuden Sevillaan. Hengähdyksen paikka oli myös, kun löysimme Kristoffer Kolumbuksen haudan, sillä niin lähellä maailmanhistorian merkkihenkilöä pääsee harvoin seisomaan. Sevilla tarjosi meille kuitenkin muutakin kuin pelkkää kulttuurillista silmänruokaa. Oman mainintansa ansaitsee myös se herkullinen mereneläväpaella, jota ystävällinen tarjoilija pöytäseurueellemme tarjoili. Toivottavasti ylipainoiset matkalaukkumme pursuivat tämän matkan jälkeen paitsi tuliaisia, niin myös paikallisilta opittua positiivista elämänasennetta.

8 Ehkäpä myös se espanjankieli oli saanut kaipaamansa virkistyksen. Yksi asia on varma, tämä ei ollut ainakaan omalta osaltani viimeinen kerta kun astun Espanjan kamaralle. Teksti: Karoliina Kariluoma, Luostarivuoren lukio Kuvat: Vili Niemi, Juhana Herttuan lukio