- Muut häiriöt (kosmiset säteet, huonosta sähköisestä eristyksestä
|
|
- Hannes Lahti
- 2 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Kuvankäsittelyä Mittausten virheet Useat virhelähteet vaikuttavat havaintoihin, kuten CCD-kuviin: - Diffraktio ja seeing levittävät kuvaa (blurring). - Kuvausjärjestelmän optiikka aiheuttaa geometrista vääristymistä. - Laitteisto itsessään aiheuttaa kohinaa (noise). Kohinan määrää kuvaa signaalin ja kohinan suhde (signal to noise ratio). Suhdetta voidaan parantaa toistamalla havainto useampaan kertaan ja laskemalla saatujen tulosten keskiarvo. - Signaalin diskretoinnista aiheutuu virhettä. Riippuu A/Dmuuntimen bittimäärästä. Kyseessä on satunnainen virhe, joka ei vaikuta monen mittauksen keskiarvoon. Satunnaisen virheen vaikutus hallittavissa tilastollisilla menetelmillä. - Eri kameroiden herkkyys eri aallonpituuksilla on erilainen. Kyseessä on systemaattinen virhe, joka selviää vasta vertaamalla tuloksia muilla laitteilla tehtyihin. Samalla kameralla tehdyt havainnot voivat olla systemaattisesti vääriä, mutta silti vertailukelpoisia keskenään. Verrattaessa eri laitteilla saatuja tuloksia jokainen laite on kalibroitava erikseen. - Kuvassa voi olla kirkkaiden kohteiden (Kuu tms.) aiheuttamia heijastuksia. Ongelmana on eri havaintojen vertailukelvottomuus, joka johtuu olosuhteiden muuttumisesta. Havaittaessa muuttuvaa tähteä eri korkeuksilla horisontista ilmakehä aiheuttaa eri havaintoihin erisuuruisia virheitä. Vertailuhavaintojen avulla tästä aiheutuva virhe voidaan poistaa ainakin osittain. - Kohde on niin kirkas, että kuva saturoituu, jolloin ei saada lainkaan mittausarvoa; tiedämme vain, että kirkkaus on jotakin rajaa
2 - Muut häiriöt (kosmiset säteet, huonosta sähköisestä eristyksestä johtuvat häiriöt). - Datassa voi esiintyä myös yksittäisiä muista poikkeavia arvoja (outliers). Ne voivat olla mittausvirheitä, mutta voivat myös johtua jostakin ulkopuolisesta häiriöstä. Tällaisten poikkeamien syy olisi pyrittävä selvittämään, ettei vahingossa tulisi poistaneeksi poikkeavia mutta todellisia havaintoja. - Moniin havaintomenetelmiin liittyy omia erityisiä toimenpiteitä, joilla alkuperäisestä raakadatasta saadaan varsinainen käsiteltävä aineisto. Tällainen on esimerkiksi kuvankäsittelyyn liittyvä kameran optiikan aiheuttamien geometristen vääristymien korjaaminen.
3 Kuvankäsittelyn tarkoitus on korjata näitä vikoja. Siihen kuuluu mm. - datan hankkiminen ja tallennus - analogisen signaalin digitointi - datan tiivistäminen - datan tallennus (kuvien eri esitystavat) - kuvan korjaaminen - geometriset muunnokset - kohinan vähentäminen - dekonvoluutio - yksityiskohtien vahvistaminen - kuvan analyysi - reunojan havaitseminen - kohteiden tunnistaminen - luokittelu
4 Esitystavat Kuva esitetään tavallisesti matriisina, jonka kukin alkio vastaa yhtä pikseliä. Toinen mahdollisuus olisi tallettaa esimerkiksi Fourier n sarjan kertoimet. Molemmat ovat erikoistapauksia yleisestä kehitelmästä. Olkoon f neliöllisesti integroituva funktio, joka on määritelty jossakin alueessa S. Haluamme esittää funktion kantafunktioiden φ mn, m, n = 0,,..., avulla. Kantafunktiot ovat ortonormaaleja, jos Haemme kehitelmää S φ mn (x,y)φ rs(x,y) dxdy = δ mr δ ns. M N m=0 n=0 a mn φ mn (x,y) siten, että virhe e 2 (sampling error) on mahdollisimman pieni: e 2 = S Tämä toteutuu, kun M f(x,y) a mn = S N m=0 n=0 a mn φ mn (x,y) f(x,y)φ mn(x,y) dxdy. 2 dxdy, Kantafunktioiden joukkoa sanotaan täydelliseksi, jos jokaiselle neliöllisesti integroituvalle funktiolle virhe e 0, kun termien määrä kasvaa.
5 Standardiesitys: Kantafunktiot ovat suorakaiteita: { MN φ mn (x,y) = AB, ma jos x [ 0 muuten. M, (m+)a M ) ja y [ nb N, (n+)b N ), Kerroin a mn on yksinkertaisesti funktion f keskiarvo suorakaiteessa, jossa φ mn 0. Fourier n esitys: Kantafunktiot ovat φ mn (x,y) = AB e 2πi(mx/A+ny/B), missä A ja B ovat kuvan leveys ja korkeus. Optimaalinen esitys: Onko olemassa kantaa, jossa virhe e 2 on mahdollisimman pieni. Virheen minimointi johtaa ominaisarvotehtävään R ff (x,x,y,y )φ m,n (x,y ) dx dy = γ mn φ mn (x,y), jonka ratkaisuna saadaan optimaaliset kantafunktiot. Ne tunnetaan Karhusen ja Loèven funktioina.
6 Kvantisointi Jatkuvat intensiteettiarvot täytyy muuntaa äärelliseksi määräksi harmaasävyjä. Olkoot eri sävyjen rajat z k, k =,2,...,K +. Jos intensiteetti on välillä [z k,z k+ ), pikseli saa arvon q k. Jos p(z) on todennäköisyys, että intensiteetti on z, kvantisointivirhe on Minimoidaan tätä: δ 2 q = K k= zk+ z k (z q k ) 2 p(z) dz. δ 2 q = (z k q k ) 2 p(z k ) (z k q k ) 2 p(z k ) = 0,k = 2,3,...,K, z k δq 2 zk+ = 2 (z q k )p(z) dz = 0,k =,2,...,K. q k z k eli z k = q k + q k, 2 zk+ z q k = k zp(z) dz zk+ p(z) dz. z k Jos p(z) on vakio, saadaan tasaväliset rajat. Käytännössä kvantisointi tapahtuu suoraan laitteistotasolla, jolloin rajat ovat yleensä tasavälisiä, vaikka se ei antaisikaan optimaalista lopputulosta.
7 Tiivistäminen Tiivistämistä (compression) tarvitaan tilantarpeen vähentämiseksi ja myös tiedonsiirron nopeuttamiseksi. Usein naapuripikselit ovat korreloituneita, joten tilaa hukataan tallettamalla tietoa, jonka informaatiosisältö on pieni. Tiivistämistä voi tehdä monella tavalla: - Transformaatiomenetelmissä kuva esitetään kombinaationa sopivista kantafunktioista. - Sävyjen koodausta voidaan muuttaa käyttämällä hyväksi jakauman ei-satunnaisuutta. - Kuvataan kuvaa jollakin fraktaaliprosessilla. Virheetön (tietoa hukkaamaton, kohinaton) menetelmä säilyttää kaiken alkuperäisen kuvan informaation, joten kuva on rekonstruoitavissa tarkasti alkuperäiseen muotoon. Tietoa hukkaava (kohinainen) menetelmä säilyttää vain oleellisimmat piirteet; yleensä menetetään pienimmät yksityiskohdat. Jos harmaatason q i todennäköisyys on p i, kuvaan sisältyvän informaation määrä on K H = p i log 2 p i. i= Tämä on alaraja sille, kuinka monta bittiä pikseliä kohti tarvitaan, jotta alkuperäinen kuva pystytään säilyttämään.
8 Transformaatiotiivistys: Esitetään kuva kantafunktioiden kombinaationa ja säilytetään vain merkittävimmät termit. Järkevien kantafunktioiden valinta edellyttää kuitenkin tietoa itse kuvasta. Karhusen ja Loèven muunnos (KL-muunnos): Jos kuva esitetään KLfunktioiden kombinaationa, kertoimet ovat riippumattomia. Kantafunktioiden etsiminen on periaatteessa raskas ominaisarvotehtävä. Jos autokorrelaatiofunktio oletetaan tunnetuksi, voidaan kantafunktioille johtaa lausekkeet. Fourier n muunnos: Helppo laskea, mutta yleensä tarvitaan enemmän termejä kuin KL-muunnoksessa, jotta päästäisiin samaan kuvan laatuun. Hadamardin muunnos: Hyvin tehokas muunnos, jonka kantamatriisit koostuvat pelkästään luvuista + ja (ja normitusvakiosta). N N kuvalle, missä N on kakkosen potenssi kantamatriisit ovat missä b(u,v,m,n) = ja b k (x) on luvun x k:s bitti. φ (u,v) (m,n) = N ( )b(u,v,m,n), log 2 N k=0 (b k (u)b k (v) + b k (m)b k (n)), Jakson pituus -koodaus (Run length coding): Pikselit korvataan pareilla (v,n), missä v on pikselin arvo ja n on niiden peräkkäisten pikselien määrä, joilla on sama arvo. Säästää paljon tilaa, jos kuvassa on suuria tasaisia pintoja. Huffman-koodaus: Usein esiintyvät arvot korvataan lyhyillä koodeilla ja harvinaiset pitemmillä. Fraktaalikoodaus: Luonnossa esiintyvät kohteet ovat harvoin yksinkertaisia geometrisia objekteja, vaan niillä on itsesimilaarinen rakenne (yksityiskohta suurennettuna näyttää samantapaiselta kuin suurempi osa kohdetta). Fraktaalitiivistys perustuu iteroituihin funktiosysteemeihin (IFS, iterated function systems, ks. esim. Barnsley: Fractals everywhere, Academic Press 988.). IFS on satunnaiskulku, jonka kussakin pisteessä valitaan satunnaisesti (mutta sopivilla painoilla) jokin mahdollisista muunnoksista seuraavan pisteen laskemiseksi. Laskennallisesti erittäin raskas, mutta voi tiivistää mutkikkaan metsää, kukkia tai pilviä esittävän kuvaan muutamaan tuhanteen tavuun.
9 program ifs! Plot attractor of an iterative process! x a b x e! = +! y c d y f! There are maxn different sets for the coefficients! p(i) is the probability that set i will be used! sp is the cumulative probability distribution use plot implicit none integer, parameter:: maxn=4, npoints=30000 real, dimension(maxn) :: a,b,c,d,e,f,p real, dimension(0:maxn) :: sp real, dimension(npoints) :: xx, yy integer i a = (/ 0.00, 0.85, 0.20, -0.5 /) b = (/ 0.00, 0.04, -0.26, 0.28 /) c = (/ 0.00, -0.04, 0.23, 0.26 /) d = (/ 0.6, 0.85, 0.22, 0.24 /) e = (/ 0.00, 0.00, 0.00, 0.00 /) f = (/ 0.00,.60,.60, 0.44 /) p = (/ 0.0, 0.85, 0.07, 0.07 /) sp = 0.0 do i=, maxn sp(i) = sp(i-)+p(i) end do sp(maxn) =.0 call iterate_2(xx, yy, npoints) call init("xx.ps", 5.0, 5.0, 40.0, 40.0) call plotpoints(xx, yy, npoints) call finish() contains subroutine iterate_2(xx, yy, npoints)! random iteration algorithm integer, intent(in) :: npoints real, dimension(npoints) :: xx, yy integer i, k realx, y, xprev, yprev, r xprev=0.0 ; yprev=0.0 do i=,npoints call random_number(r) do k=,maxn if (r < sp(k)) exit end do x=a(k)*xprev+b(k)*yprev+e(k) y=c(k)*xprev+d(k)*yprev+f(k) xx(i) = x ; yy(i) = y xprev=x ; yprev=y ; end do end subroutine end program
10 Aallokkeet Aallokkeita (wavelets) voidaan käyttää lokaalina analyysimenetelmänä. Aallokkeiden voidaan ajatella hajoittavan datan samanaikaisesti eri mittaisiin aaltopaketteihin. Aallokkeita on käytetty tehokkaasti esim. kuvaprosessoinnissa, jossa aallokkein esitetty kuva on paljon kompaktimpi kuin varsinaisin mittauspistein esitetty kuva. Yleisesti datan kompressoinnissa voidaan käyttää aalokkeita. Aallokeet ovat kaksi-indeksisiä yhden muuttujan funktioita g x = ( ) x b g, a 0, a a missä g:lle pätee C = 2π ξ F(g) dξ <, missä F(g) on g:n Fourier n muunnos. Määritelmästä johtuu että F(g) on origossa arvoltaan nolla, ja aallokkeen keskiarvon on oltava g(x)dx = 0. Tästä johtuu että g:n täytyy vaihtaa merkkiä jossakin kohtaa ja että g(x) lähestyy nollaa x:n kasvaessa tai pienetessä rajatta. Aallokkeiden äitifunktiosta ψ(t) voidaan muodostan perhe aallokkeita, joita voidaan skaalata ja siirtää: ψ s,l (t) = ( ) t 2 ψ s/2 2 s l Tässä s on skaalausindeksi ja l paikkaindeksi. Aallokkeen leveys riippuu vain suureesta S = 2 s. Suuretta S voi tavallaan pitää analogisena Fourier-avaruuden taajuudelle. Paikkasuureelle l sitä vastoin ei löydy vastinetta Fourier-avaruudesta. Juuri tämä suureen olemassaolo ja se, että ψ s,l (t) voidaan valita sopivasti ortonormaaliksi funktiojoukoksi tekee aallokkeista tehokkaita analyysityökaluja. Tarkastellaan seuraavaksi vain diskreettejä
11 aallokkeita, joissa analysoitavana on tasavälinen havaintopisteistö, ja oletetaan, että havaintopisteitä X i on 2 N verran, missä N on kokonaisluku. Nyt voidaan määritellä aallokemuunnnos W x s,l = N ψ s,l (i)x i, i= Ws,l x mittaa muutoksien suuruutta skaalalla s kohdassa l. Indeksin s = 0 voidaan ajatella viittaavan suurimpaan tai pienimpään skaalaan. Jos valitsemme sen viittaavan pienimpään mitattavaan skaalaan, niin silloin kasvavia skaaloja merkitään suurenevin positiivisin indeksein. Jos valitut aallokkeet muodostavat ortonormaalin joukon, voimassa on myös käänteisoperaatio X i = s,l ψ s,l (i)w x s,l. Aallokkeiden paikallisuuden vuoksi ne ovat tehokkaita löytämään m.m. teräviä epäjatkuvuuskohtia ja singulariteettejä (Haarin allokkeet) tai lyhytkestoisia oskillaatioita (Moreletin aallokkeet). Haarin aalloke Haarin allokkeen äiti on, 0 t < 2 t 0 ψ(t) =, 2 t 0 t < t 0 0, muualla. Itse aalloke on pienimmällä mittakaavalla muotoa h n = { h0 n = h 0 n = 2 0 muualla. Kerroin h 0 = 2 on normitusvakio. Seuraavan skaalan aalloke on kaksi kertaa pidempi ja amplitudiltaan 2 -kertainen. Näin kunkin aallokkeen teho on yhtäsuuri. Haarin allokkeet muodostavat ortonormaalin joukon.
12 Daubechies n aallokeet Daubechies n aalloke D 4 on missä ψ(x) on D 4 :n iti ψ s,l (x) = 2 s/2 ψ ( x 2 s l ), ψ(x) = c φ(2x) c 0 φ(2x ) c 2 φ(2x + ) c 3 φ(2x + 2), ja φ(x), D 4 aallokkeen isä, joka on määritelty φ(x) = c 0 φ(2x) + c φ(2x ) + c 2 φ(2x 2) + c 3 φ(2x 3). Kertoimet c i ovat: c 0 = 4 ( + 3), c = 4 (3 + 3), c 2 = 4 (3 3), c 3 = 4 ( 3). Moreletin aalloke ( ( ) x l ψ s,l = exp ic ( ) ) 2 x l. s 2 s Jos c on pieni, aaltopaketti on leveä, mutta vähemmän herkkä kohinalle. Kompromissina voidaan pitää c = 2π. Jos merkitään s = /ν, huomataan samankaltaisuus Fourier n muunnoksen kanssa: ψ s,l = e i2πν(t t 0) e 2 ν(t t 0) 2 Meksikolainen hattu ψ(x) = ( x 2 )e 2 x2. Meksikolaishatut eivät muodosta ortonormaalia joukkoa, eikä niillä näinollen ole varsinaista äitiaalloketta. Ne ovat kuitenkin matemaattisen yksinkertaisuutensa vuoksi olleet suosittuja.
13 Kuvaformaatteja eps (Encapsulated PostScript) Tekstiä, oikeastaan ohjelmointikieli, helppo siirtää. Sopii hyvin vektorigrafiikkaan, huonommin pikselikuviin. Kielen kehittyneiden rakenteiden avulla monimutkaisiakin kuvia voi toteuttaa hyvin lyhyesti. Esitystapa on riippumaton tulostuslaitteen resoluutiosta. Kuvan rasterointi on tulostimen tehtävä. Adoben lisenssi nostaa PS-tulostimien hintaa. tif (Tagged Image format) Pikselikuva, ei pakattu, tiedostot isoja. gif (CompuServe graphics interchange format) Pakattu kuva, ei hukaa informaatiota. jpeg (Joint Photographic Experts Group file interchange format) Informaatiota hukkaava pakattu kuva. Tarkkuus kärsii hieman, mutta tilansäästö huomattava. mpeg (Motion Picture Experts Group file interchange format) Liikkuvan kuvan pakkausmenetelmä. Tietyn pikselin väri ei yleensä muutu kahden kuvan välillä, joten koko kuvan sijasta talletetaan vain niissä tapahtuvat muutokset. pdf (Portable Document Format) Lähinnä julkaisualan uusi standardi. Tiedosto ASCII-tekstiä, joten helposti siirrettävissä. Linuxin convert muuntaa ainakin noin 75 eri kuvaformaattia toisikseen Apr 5 3:40 forest.bmp ==> Apr 5 3:42 forest.tif Apr 5 3:4 forest.eps 755 Apr 5 3:40 forest.gif 2488 Apr 5 3:43 forest.jpg 826 Dec color.ps ==> Apr 5 3:59 color.tif Apr 5 4:00 color.bmp Apr 5 4:0 color.gif 3758 Apr 5 4:7 color.eps Apr 5 3:59 color.jpg
14 Geometriset muunnokset Geometrinen muunnos kuvaa pisteen (x,y) toiselle pisteelle (x,y ). Tietokonegrafiikassa on käytännöllistä esittää pisteitä sarakevektoreilla, joissa on yksi ylimääräinen alkio. Tason piste (x,y) esitetään muodossa x = x y. Muunnokset voidaan silloin esittää 3 3-matriiseina: x y = M x y. ) translaatio 2) skaalaus 3) kierto M = 0 t x 0 t y 0 0. M = s x s y cos φ sinφ 0 M = sin φ cos φ Näitä voi käyttää viivapiirroksille, mutta EI pikselikuville.
15 Pikselikuvien geometriset muunnokset ) Suora muunnos: x y M x y = x y. Ei käy, sillä - jotkin pikselit eivät ehkä saa lainkaan arvoa - useat pikselit voivat kuvautua samalle pikselille 2) Käänteinen muunnos: kullekin (x,y ) etsitään pikseli (x,y), joka kuvautuu pisteeseen (x,y ) ja annetaan sen arvo pikselille (x,y ). Parempi, ei jätä tyhjiä pikseleitä. Edelleen jotkut alkuperäisen kuvan pikselit voivat kuvautua useammalle pikselille, jotkin eivät millekään. 3) Käänteinen interpolaatio: haetaan (x,y) kuten edellä; x eivät y yleensä ole kokonaislukuja, joten interpoloidaan pistettä (x,y) vastaava pikselin arvo. Toimii yleensä hyvin, varsinkin jos kuva on kohtuullisen jatkuva. Terävät reunat voivat muuttua epätarkoiksi. 4) Uudelleen konstruointi: esitetään alkuperäinen kuva funktiona, jonka avulla lasketaan uudet pikselien arvot. Työlästä, mutta antaa parhaan tuloksen.
16 Suotimet (filtterit) Suodin on tavallisesti lokaali muunnos f(x,y) f (x,y) = f(x x,y y )g(x,y ) dx dy, S missä S is pieni origin ympäristö. Monet suotimet ovat konvoluutiomuotoa, jolloin voidaan käsitellä joko alkuperäistä kuvaa tai sen Fourier n muunnosta. Ei-rekursiivinen suodin: kaikki uudet arvot lasketaan pelkästään alkuperäisen kuvan avulla. Rekursiivinen suodin: korvataan kukin pikseli uudella arvolla heti kun se on laskettu; muunnettu kuva voidaan tallettaa alkuperäisen päälle. Alipäästösuodin: poistetaan tiettyä rajaa korkeammat taajuudet. Helpoin toteuttaa Fourier n muunnoksen avulla. Suotimella on tasoittava vaikutus. Koska rect-funktion Fourier n muunnos on sinc-funktio, alkuperäisen kuvan tasoitus (konvoluutio rect-funktion kansa) ei poista korkeita taajuuksia kokonaan. Alipäästösuotimia: Ylipäästösuodin: poistetaan matalat taajuudet. Kuvaa terävöittävä vaikutus. Vastaa derivointia. Esim. Laplacen operaattori on ylipäästösuodin 2 f(i,j) = 2 xf(i,j) + 2 yf(i,j) = (f(i +,j) + f(i,j) + f(i,j + ) + f(i,j )) 4f(i,j). eli 4
17 Ajatellaan, että kuvaa on sumennettu lisäämällä kuhunkin pikseliin osa ǫ naapuripikselien summasta: missä p(i,j) = f(i,j) + ǫn(i,j), n(i,j) = f(i +,j) + f(i,j) + f(i,j + ) + f(i,j ). Vähennetään Laplace-operaattoriin verrannollinen lauseke: p(i,j) k 2 p(i,j) = ( + 4k)p k(p(i +,j) + p(i,j) + p(i,j + ) + p(i,j )) = ( + 4k)f(i,j) + ( + 4k)ǫn(i,j) kn(i,j) kǫ(n(i +,j) + n(i,j) + n(i,j + ) + n(i,j )). Jos k ja ǫ ovat pieniä, viimeinen termi voidaan unohtaa. Jos k = ǫ/( 4ǫ), kaksi muuta termiä katoaa, jolloin p(i,j) k 2 p(i,j) = ( + 4k)f(i,j), joten alkuperäinen kuva on rekonstruoitu vakiokerrointa vaille. Mediaanisuodin: Keskiarvo pienentää piikkejä (kuten kosmisia säteitä), mutta ei poista niitä, vaan levittää niiden energian laajemmalle alueelle. Parempi ratkaisu on korvata pikseli pienen ympäristön mediaanilla. Tämä ei sumenna reunoja eikä vaikuta monotonisesti muuttuviin alueisiin.
18 Dekonvoluutio Oletetaan, että psf h on translaatioinvariantti. Havaitun kuvan p ja alkuperäisen kuvan f pätee silloin p(x,y) = h(x x,y y )f(x,y ) dx dy + ν(x,y), missä ν on kohina. Laskemalla kummankin puolen Fourier n muunnos saadaan P(u,v) = H(u,v)F(u,v) + N(u,v), missä H on kuvanmuodostusjärjestelmän siirtofunktio (transfer function). Periaatteessa tästä voidaan ratkaista alkuperäinen kuva: F(u,v) = P(u,v) H(u,v) N(u,v) H(u,v). Tavallisesti h on suunnilleen Gaussin profiili, jonka Fourier n muunnos on myös Gaussin profiili, siis lähes nolla pientä aluetta lukuunottamatta. Ellei kohinaa ole, P = 0 kun H = 0, joten suhde P/H on epämääräinen. Kun mukana on kohinaa, H voi paikoitellen olla paljon pienempi kuin N, mikä aiheuttaa piikkejä. Kuvan korjaaminen suotimella M(u, v) = /H(u, v) lisää sen kohinaa. Parempi suodin on M(u,v) = { /H(u,v), if u 2 + v 2 r 2, muuten, missä r on riittävän pieni, jotta H pysyy varmasti nollasta poikkeavana. Pienimmän neliösumman mielessä optimaalinen suodin on Wienerin suodin: M(u,v) = H(u,v) 2 H(u, v) H(u,v) 2 + S νν (u,v)/s ff (u,v). Jos kohina on valkoista kohinaa, S νν on vakio ja likimain S νν (0,0) = R νν (x,y) dxdy. Käytännössä voidaan kokeilla, millä arvolla saadaan paras tulos.
19 Toinen menetelmä perustuu entropian käsitteeseen H f = m f(m,n) lnf(m,n). n Jos kokonaisenergia f tot = m f(m,n) pysyy vakiona, entropia on sitä pienempi, mitä enemmän arvot f(m, n) vaihtelevat. Kohina voi saada myös negatiivisia arvoja. Lisätään kohinaan vakio C siten, että ν(m, n) + C on aina positiivinen: n H ν = m (ν(m,n) + C) ln(ν(m,n) + C), n Maksimientropiakorjaus tehdään maksimoimalla lauseketta H = H f + αh ν, missä α on tasoituksen määrää kuvaava vakio. Lisäksi tarvitaan kaksi rajoitusta: ) Kokonaisenergian f tot täytyy säilyä vakiona. 2) Havaitun kuvan p täytyy olla alkuperäisen kuvan f ja psf:n h konvoluutio + kohina: p(q,r) = m Ratkaisuna saadaan f ja ν. h(q m,r n)f(m,n) + ν(m,n). n
Ei välttämättä, se voi olla esimerkiksi Reuleaux n kolmio:
Inversio-ongelmista Craig, Brown: Inverse problems in astronomy, Adam Hilger 1986. Havaitaan oppositiossa olevaa asteroidia. Pyörimisestä huolimatta sen kirkkaus ei muutu. Projisoitu pinta-ala pysyy ilmeisesti
Numeerinen integrointi
Numeerinen integrointi Analyyttisesti derivointi triviaalia, integrointi vaikeaa. Numeerisesti laskettaessa tilanne on päinvastainen. Integrointi on yhteenlaskua, joka on tasoittava operaatio: lähtötietojen
Tilastotieteessä aikasarja tarkoittaa yleensä sarjaa, jossa peräkkäisten havaintojen aikaväli on aina sama.
Aikasarjat Tilastotieteessä aikasarja tarkoittaa yleensä sarjaa, jossa peräkkäisten havaintojen aikaväli on aina sama. Aikasarja on laajassa mielessä stationäärinen (wide sense stationary, WSS), jos odotusarvo
Jos havaitaan päivän ylin lämpötila, mittaustuloksissa voi esiintyä seuraavantyyppisiä virheitä:
Mittausten virheet Jos havaitaan päivän ylin lämpötila, mittaustuloksissa voi esiintyä seuraavantyyppisiä virheitä: 1. Luemme lämpömittarin vain asteen tarkkuudella. Ehkä kyseessä on digitaalimittari,
Ongelma 1: Onko datassa tai informaatiossa päällekkäisyyttä?
Ongelma 1: Onko datassa tai informaatiossa päällekkäisyyttä? 2012-2013 Lasse Lensu 2 Ongelma 2: Voidaanko dataa tai informaatiota tallettaa tiiviimpään tilaan koodaamalla se uudelleen? 2012-2013 Lasse
7.4 Fotometria CCD kameralla
7.4 Fotometria CCD kameralla Yleisin CCDn käyttötapa Yleensä CCDn edessä käytetään aina jotain suodatinta, jolloin kuvasta saadaan siistimpi valosaaste UV:n ja IR:n interferenssikuviot ilmakehän dispersion
Kuvan pakkaus JPEG (Joint Photographic Experts Group)
Kuvan pakkaus JPEG (Joint Photographic Experts Group) Arne Broman Mikko Toivonen Syksy 2003 Historia 1840 1895 1920-luku 1930-luku Fotografinen filmi Louis J. M. Daguerre, Ranska Ensimmäinen julkinen elokuva
Vastausehdotukset analyysin sivuainekurssin syksyn välikokeeseen
Vastausehdotukset analyysin sivuainekurssin syksyn 015 1. välikokeeseen Heikki Korpela November 1, 015 1. Tehtävä: funktio f : R R toteuttaa ehdot ax, kun x 1 f(x) x + 1, kun x < 1 Tutki, millä vakion
f(x, y) = x 2 y 2 f(0, t) = t 2 < 0 < t 2 = f(t, 0) kaikilla t 0.
Ääriarvon laatu Jatkuvasti derivoituvan funktion f lokaali ääriarvokohta (x 0, y 0 ) on aina kriittinen piste (ts. f x (x, y) = f y (x, y) = 0, kun x = x 0 ja y = y 0 ), mutta kriittinen piste ei ole aina
Numeeriset menetelmät
Numeeriset menetelmät Luento 13 Ti 18.10.2011 Timo Männikkö Numeeriset menetelmät Syksy 2011 Luento 13 Ti 18.10.2011 p. 1/43 p. 1/43 Nopeat Fourier-muunnokset Fourier-sarja: Jaksollisen funktion esitys
Diskreetin matematiikan perusteet Laskuharjoitus 2 / vko 9
Diskreetin matematiikan perusteet Laskuharjoitus 2 / vko 9 Tuntitehtävät 9-10 lasketaan alkuviikon harjoituksissa ja tuntitehtävät 13-14 loppuviikon harjoituksissa. Kotitehtävät 11-12 tarkastetaan loppuviikon
Ilkka Mellin Todennäköisyyslaskenta. Osa 2: Satunnaismuuttujat ja todennäköisyysjakaumat. Momenttiemäfunktio ja karakteristinen funktio
Ilkka Mellin Todennäköisyyslaskenta Osa : Satunnaismuuttujat ja todennäköisyysjakaumat Momenttiemäfunktio ja karakteristinen funktio TKK (c) Ilkka Mellin (7) 1 Momenttiemäfunktio ja karakteristinen funktio
Johdatus todennäköisyyslaskentaan Satunnaismuuttujien muunnokset ja niiden jakaumat. TKK (c) Ilkka Mellin (2004) 1
Johdatus todennäköisyyslaskentaan Satunnaismuuttujien muunnokset ja niiden jakaumat TKK (c) Ilkka Mellin (2004) 1 Satunnaismuuttujien muunnokset ja niiden jakaumat Satunnaismuuttujien muunnosten jakaumat
Digitaalinen signaalinkäsittely Kuvankäsittely
Digitaalinen signaalinkäsittely Kuvankäsittely Teemu Saarelainen, teemu.saarelainen@kyamk.fi Lähteet: Ifeachor, Jervis, Digital Signal Processing: A Practical Approach H.Huttunen, Signaalinkäsittelyn menetelmät,
LIITE 1 VIRHEEN ARVIOINNISTA
1 Mihin tarvitset virheen arviointia? Mittaustuloksiin sisältyy aina virhettä, vaikka mittauslaite olisi miten uudenaikainen tai kallis tahansa ja mittaaja olisi alansa huippututkija Tästä johtuen mittaustuloksista
Johdatus todennäköisyyslaskentaan Momenttiemäfunktio ja karakteristinen funktio. TKK (c) Ilkka Mellin (2005) 1
Johdatus todennäköisyyslaskentaan Momenttiemäfunktio ja karakteristinen funktio TKK (c) Ilkka Mellin (5) 1 Momenttiemäfunktio ja karakteristinen funktio Momenttiemäfunktio Diskreettien jakaumien momenttiemäfunktioita
SGN-1200 Signaalinkäsittelyn menetelmät Välikoe
SGN-00 Signaalinkäsittelyn menetelmät Välikoe 9.3.009 Sivuilla - on. Älä vastaa siihen, jos et ollut ensimmäisessä välikokeessa. Tentin kysymykset ovat sivuilla 3-4. Vastaa vain jompaan kumpaan kokeeseen,
w + x + y + z =4, wx + wy + wz + xy + xz + yz =2, wxy + wxz + wyz + xyz = 4, wxyz = 1.
Kotitehtävät, tammikuu 2011 Vaikeampi sarja 1. Ratkaise yhtälöryhmä w + x + y + z =4, wx + wy + wz + xy + xz + yz =2, wxy + wxz + wyz + xyz = 4, wxyz = 1. Ratkaisu. Yhtälöryhmän ratkaisut (w, x, y, z)
z muunnos ja sen soveltaminen LTI järjestelmien analysointiin
z muunnos ja sen soveltaminen LTI järjestelmien analysointiin muunnoksella (eng. transform) on vastaava asema diskreettiaikaisten signaalien ja LTI järjestelmien analyysissä kuin Laplace muunnoksella jatkuvaaikaisten
Satunnaismuuttujien muunnokset ja niiden jakaumat
Ilkka Mellin Todennäköisyyslaskenta Osa 2: Satunnaismuuttujat ja todennäköisyysjakaumat Satunnaismuuttujien muunnokset ja niiden jakaumat TKK (c) Ilkka Mellin (2007) 1 Satunnaismuuttujien muunnokset ja
1 Rajoittamaton optimointi
Taloustieteen matemaattiset menetelmät 7 materiaali 5 Rajoittamaton optimointi Yhden muuttujan tapaus f R! R Muistutetaan mieleen maksimin määritelmä. Funktiolla f on maksimi pisteessä x jos kaikille y
Spektri- ja signaalianalysaattorit
Spektri- ja signaalianalysaattorit Pyyhkäisevät spektrianalysaattorit Suora pyyhkäisevä Superheterodyne Reaaliaika-analysaattorit Suora analoginen analysaattori FFT-spektrianalysaattori DFT FFT Analysaattoreiden
Kompleksianalyysi, viikko 6
Kompleksianalyysi, viikko 6 Jukka Kemppainen Mathematics Division Funktion erikoispisteet Määr. 1 Jos f on analyyttinen pisteen z 0 aidossa ympäristössä 0 < z z 0 < r jollakin r > 0, niin sanotaan, että
4 Yleinen potenssifunktio ja polynomifunktio
4 Yleinen potenssifunktio ja polynomifunktio ENNAKKOTEHTÄVÄT 1. a) Tutkitaan yhtälöiden ratkaisuja piirtämällä funktioiden f(x) = x, f(x) = x 3, f(x) = x 4 ja f(x) = x 5 kuvaajat. Näin nähdään, monessako
H7 Malliratkaisut - Tehtävä 1
H7 Malliratkaisut - Tehtävä Eelis Mielonen 7. lokakuuta 07 a) Palautellaan muistiin Maclaurin sarjan määritelmä (Taylorin sarja origon ympäristössä): f n (0) f(x) = (x) n Nyt jos f(x) = ln( + x) saadaan
Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I. Datan käsittely. Jyri Lehtinen. kevät Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos
Datan käsittely Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos kevät 2013 3. Datan käsittely Luennon sisältö: Havaintovirheet tähtitieteessä Korrelaatio Funktion sovitus Aikasarja-analyysi 3.1 Havaintovirheet Satunnaiset
y x1 σ t 1 = c y x 1 σ t 1 = y x 2 σ t 2 y x 2 x 1 y = σ(t 2 t 1 ) x 2 x 1 y t 2 t 1
1. Tarkastellaan funktiota missä σ C ja y (y 1,..., y n ) R n. u : R n R C, u(x, t) e i(y x σt), (a) Miksi funktiota u(x, t) voidaan kutsua tasoaalloksi, jonka aaltorintama on kohtisuorassa vektorin y
Kompleksiluvut signaalin taajuusjakauman arvioinnissa
Kompleksiluvut signaalin taajuusjakauman arvioinnissa Vierailuluento IMA-kurssilla Heikki Huttunen Lehtori, TkT Signaalinkäsittely, TTY heikki.huttunen@tut.fi Department of Signal Processing Fourier-muunnos
Kompleksianalyysi, viikko 5
Kompleksianalyysi, viikko 5 Jukka Kemppainen Mathematics Division Kompleksiset jonot Aloitetaan jonon suppenemisesta. Määr. 1 Kompleksiluvuista z 1,z 2,...,z n,... koostuva jono suppenee kohti raja-arvoa
Matematiikan tukikurssi
Matematiikan tukikurssi Kurssikerta 4 Jatkuvuus Jatkuvan funktion määritelmä Tarkastellaan funktiota f x) jossakin tietyssä pisteessä x 0. Tämä funktio on tässä pisteessä joko jatkuva tai epäjatkuva. Jatkuvuuden
Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 6. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
Numeeriset menetelmät TIEA381 Luento 6 Kirsi Valjus Jyväskylän yliopisto Luento 6 () Numeeriset menetelmät 4.4.2013 1 / 33 Luennon 6 sisältö Interpolointi ja approksimointi Polynomi-interpolaatio: Vandermonden
Lineaarinen optimointitehtävä
Lineaarinen optimointitehtävä Minimointitehtävä yhtälörajoittein: min kun n j=1 n j=1 c j x j a ij x j = b i x j 0 j = 1,..., n i = 1,..., m Merkitään: z = alkuperäisen objektifunktion arvo käsiteltävänä
infoa Viikon aiheet Potenssisarja a n = c n (x x 0 ) n < 1
infoa Viikon aiheet Tentti ensi viikolla ma 23.0. klo 9.00-3.00 Huomaa, alkaa tasalta! D0 (Sukunimet A-) E204 (Sukunimet S-Ö) Mukaan kynä ja kumi. Ei muuta materiaalia. Tentissä kaavakokoelma valmiina.
Jatkuvat satunnaismuuttujat
Jatkuvat satunnaismuuttujat Satunnaismuuttuja on jatkuva jos se voi ainakin periaatteessa saada kaikkia mahdollisia reaalilukuarvoja ainakin tietyltä väliltä. Täytyy ymmärtää, että tällä ei ole mitään
Tehtävänanto oli ratkaista seuraavat määrätyt integraalit: b) 0 e x + 1
Tehtävä : Tehtävänanto oli ratkaista seuraavat määrätyt integraalit: a) a) x b) e x + Integraali voisi ratketa muuttujanvaihdolla. Integroitava on muotoa (a x ) n joten sopiva muuttujanvaihto voisi olla
Matematiikka B1 - avoin yliopisto
28. elokuuta 2012 Opetusjärjestelyt Luennot 9:15-11:30 Harjoitukset 12:30-15:00 Tentti Nettitehtävät Kurssin sisältö 1/2 Osittaisderivointi Usean muuttujan funktiot Raja-arvot Osittaisderivaatta Pinnan
Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 8. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 8 () Numeeriset menetelmät / 35
Numeeriset menetelmät TIEA381 Luento 8 Kirsi Valjus Jyväskylän yliopisto Luento 8 () Numeeriset menetelmät 11.4.2013 1 / 35 Luennon 8 sisältö Interpolointi ja approksimointi Funktion approksimointi Tasainen
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 1: Moniulotteiset integraalit
MS-A35 ifferentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento : Moniulotteiset integraalit Antti Rasila Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto Syksy 26 Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A35 Syksy
Funktioiden approksimointi ja interpolointi
Funktioiden approksimointi ja interpolointi Keijo Ruotsalainen Division of Mathematics interpolaatio-ongelma 8 Eksponenttifunktion exp(x) interpolointi 3.5 Funktion e^{0.25x} \sin(x) interpolointi 7 3
MS-C1420 Fourier-analyysi Esimerkkejä, perusteluja, osa I
MS-C140 Fourier-analyysi Esimerkkejä, perusteluja, osa I G. Gripenberg Aalto-yliopisto 3. tammikuuta 014 G. Gripenberg (Aalto-yliopisto MS-C140 Fourier-analyysiEsimerkkejä, perusteluja, osa3. I tammikuuta
MS-C1420 Fourier-analyysi Esimerkkejä, perusteluja, osa I
MS-C14 Fourier-analyysi Esimerkkejä, perusteluja, osa I G. Gripenberg Aalto-yliopisto 3. tammikuuta 14 G. Gripenberg (Aalto-yliopisto MS-C14 Fourier-analyysiEsimerkkejä, perusteluja, osa3. I tammikuuta
Insinöörimatematiikka D
Insinöörimatematiikka D M. Hirvensalo mikhirve@utu.fi V. Junnila viljun@utu.fi A. Lepistö alepisto@utu.fi Matematiikan ja tilastotieteen laitos Turun yliopisto 2016 M. Hirvensalo V. Junnila A. Lepistö
Pienimmän neliösumman menetelmä
Pienimmän neliösumman menetelmä Keijo Ruotsalainen Division of Mathematics Funktion sovitus Datapisteet (x 1,...,x n ) Annettu data y i = f(x i )+η i, missä f(x) on tuntematon funktio ja η i mittaukseen
SGN-1200 Signaalinkäsittelyn menetelmät, Tentti
SG-1200 Signaalinkäsittelyn menetelmät, Tentti 24.4.2006 Kirjoita nimesi ja opiskelijanumerosi jokaiseen paperiin. Vastauspaperit tullaan irrottamaan toisistaan. Jos tila ei riitä, jatka kääntöpuolelle
x j x k Tällöin L j (x k ) = 0, kun k j, ja L j (x j ) = 1. Alkuperäiselle interpolaatio-ongelmalle saadaan nyt ratkaisu
2 Interpolointi Olkoon annettuna n+1 eri pistettä x 0, x 1, x n R ja n+1 lukua y 0, y 1,, y n Interpoloinnissa etsitään funktiota P, joka annetuissa pisteissä x 0,, x n saa annetut arvot y 0,, y n, (21)
5. Z-muunnos ja lineaariset diskreetit systeemit. z n = z
5. Z-muunnos ja lineaariset diskreetit systeemit Jono: (x(n)) n=0 = (x(0), x(1), x(2),..., x(n),...) Z-muunnos: X(z) = n=0 x(n)z n, jos sarja suppenee jossain kompleksitason osassa. Esim. 4. Ykkösjonon
Matematiikan tukikurssi
Matematiikan tukikurssi Kurssikerta 6 Sarjojen suppeneminen Kiinnostuksen kohteena on edelleen sarja a k = a + a 2 + a 3 + a 4 +... k= Tämä summa on mahdollisesti äärellisenä olemassa, jolloin sanotaan
2) Aliohjelma, jonka toiminta perustuu sivuvaikutuksiin: aliohjelma muuttaa parametrejaan tai globaaleja muuttujia, tulostaa jotakin jne.
Proseduurit Proseduuri voi olla 1) Funktio, joka palauttaa jonkin arvon: real function sinc(x) real x sinc = sin(x)/x... y = sinc(1.5) 2) Aliohjelma, jonka toiminta perustuu sivuvaikutuksiin: aliohjelma
Matematiikan tukikurssi, kurssikerta 3
Matematiikan tukikurssi, kurssikerta 3 1 Epäyhtälöitä Aivan aluksi lienee syytä esittää luvun itseisarvon määritelmä: { x kun x 0 x = x kun x < 0 Siispä esimerkiksi 10 = 10 ja 10 = 10. Seuraavaksi listaus
Tilavuus puolestaan voidaan esittää funktiona V : (0, ) (0, ) R,
Vektorianalyysi Harjoitus 9, Ratkaisuehdotuksia Anssi Mirka Tehtävä 1. ([Martio, 3.4:1]) Millä suoralla sylinterillä, jonka tilavuus on V > on pienin vaipan ja pohjan yhteenlaskettu pinta-ala? Ratkaisu
Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu Matematiikan ja systeemianalyysin laitos
Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Malinen/Vesanen MS-A0205/6 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2, kevät 2017 Laskuharjoitus 4A (Vastaukset) alkuviikolla
Signaalit ja järjestelmät aika- ja taajuusalueissa
Signaalit ja järjestelmät aika- ja taajuusalueissa Signaalit aika ja taajuusalueissa Muunnokset aika ja taajuusalueiden välillä Fourier sarja (jaksollinen signaali) Fourier muunnos (jaksoton signaali)
MS-A0003/A0005 Matriisilaskenta Laskuharjoitus 2 / vko 45
MS-A0003/A0005 Matriisilaskenta Laskuharjoitus / vko 5 Tehtävä 1 (L): Hahmottele kompleksitasoon ne pisteet, jotka toteuttavat a) z 3 =, b) z + 3 i < 3, c) 1/z >. Yleisesti: ehto z = R, z C muodostaa kompleksitasoon
1 Määrittelyjä ja aputuloksia
1 Määrittelyjä ja aputuloksia 1.1 Supremum ja infimum Aluksi kerrataan pienimmän ylärajan (supremum) ja suurimman alarajan (infimum) perusominaisuuksia ja esitetään muutamia myöhemmissä todistuksissa tarvittavia
F {f(t)} ˆf(ω) = 1. F { f (n)} = (iω) n F {f}. (11) BM20A5700 - INTEGRAALIMUUNNOKSET Harjoitus 10, viikko 46/2015. Fourier-integraali:
BMA57 - INTEGRAALIMUUNNOKSET Harjoitus, viikko 46/5 Fourier-integraali: f(x) A() π B() π [A() cos x + B() sin x]d, () Fourier-muunnos ja käänteismuunnos: f(t) cos tdt, () f(t) sin tdt. (3) F {f(t)} ˆf()
Matematiikan tukikurssi
Matematiikan tukikurssi Kurssikerta 9 1 Implisiittinen derivointi Tarkastellaan nyt yhtälöä F(x, y) = c, jossa x ja y ovat muuttujia ja c on vakio Esimerkki tällaisesta yhtälöstä on x 2 y 5 + 5xy = 14
Kvanttifysiikan perusteet 2017
Kvanttifysiikan perusteet 7 Harjoitus 3: ratkaisut Tehtävä Tarkastellaan äärettömän syvässä laatikossa (väli [, L) olevaa hiukkasta. Kirjoita energiatiloja E n vastaavat aaltofunktiot muodossa ψ n (x,
13. Taylorin polynomi; funktioiden approksimoinnista. Muodosta viidennen asteen Taylorin polynomi kehityskeskuksena origo funktiolle
13. Taylorin polynomi; funktioiden approksimoinnista 13.1. Taylorin polynomi 552. Muodosta funktion f (x) = x 4 + 3x 3 + x 2 + 2x + 8 kaikki Taylorin polynomit T k (x, 2), k = 0,1,2,... (jolloin siis potenssien
(b) = x cos x 1 ( cos x)dx. = x cos x + cos xdx. = sin x x cos x + C, C R.
Calculus Kurssikoe..7. Laske (a) x sin x, (b) x x + x. (a) Merkitään u(x) = x ja v (x) = sin x, jolloin u (x) =, v(x) = cos x ja osittaisintegroimalla saadaan x sin x = u(x)v (x) = u(x)v(x) u (x)v(x) =
Matematiikan peruskurssi 2
Matematiikan peruskurssi Tentti, 9..06 Tentin kesto: h. Sallitut apuvälineet: kaavakokoelma ja laskin, joka ei kykene graaseen/symboliseen laskentaan Vastaa seuraavista viidestä tehtävästä neljään. Saat
Kojemeteorologia. Sami Haapanala syksy 2013. Fysiikan laitos, Ilmakehätieteiden osasto
Kojemeteorologia Sami Haapanala syksy 2013 Fysiikan laitos, Ilmakehätieteiden osasto Mittalaitteiden staattiset ominaisuudet Mittalaitteita kuvaavat tunnusluvut voidaan jakaa kahteen luokkaan Staattisiin
F dr = F NdS. VEKTORIANALYYSI Luento Stokesin lause
91 VEKTORIANALYYI Luento 13 9. tokesin lause A 16.5 tokesin lause on kuin Gaussin lause, mutta yhtä dimensiota alempana: se liittää toisiinsa kentän derivaatasta pinnan yli otetun integraalin ja pinnan
Mittaustekniikka (3 op)
530143 (3 op) Yleistä Luennoitsija: Ilkka Lassila Ilkka.lassila@helsinki.fi, huone C319 Assistentti: Ville Kananen Ville.kananen@helsinki.fi Luennot: ti 9-10, pe 12-14 sali E207 30.10.-14.12.2006 (21 tuntia)
Funktion raja-arvo ja jatkuvuus Reaali- ja kompleksifunktiot
3. Funktion raja-arvo ja jatkuvuus 3.1. Reaali- ja kompleksifunktiot 43. Olkoon f monotoninen ja rajoitettu välillä ]a,b[. Todista, että raja-arvot lim + f (x) ja lim x b f (x) ovat olemassa. Todista myös,
811120P Diskreetit rakenteet
811120P Diskreetit rakenteet 2016-2017 4. Joukot, relaatiot ja funktiot Osa 3: Funktiot 4.3 Funktiot Olkoot A ja B joukkoja. Funktio joukosta A joukkoon B on sääntö, joka liittää yksikäsitteisesti määrätyn
Derivaatan sovellukset (ääriarvotehtävät ym.)
Derivaatan sovellukset (ääriarvotehtävät ym.) Tehtävät: 1. Tutki derivaatan avulla funktion f kulkua. a) f(x) = x 4x b) f(x) = x + 6x + 11 c) f(x) = x4 4 x3 + 4 d) f(x) = x 3 6x + 1x + 3. Määritä rationaalifunktion
k=0 saanto jokaisen kolmannen asteen polynomin. Tukipisteet on talloin valittu
LIS AYKSI A kirjaan Reaalimuuttujan analyysi 1.6. Numeerinen integrointi: Gaussin kaavat Edella kasitellyt numeerisen integroinnin kaavat eli kvadratuurikaavat Riemannin summa, puolisuunnikassaanto ja
Johdatus f90/95 ohjelmointiin. H, R & R luvut 1-3
Johdatus f90/95 ohjelmointiin H, R & R luvut 1-3 Fortran-kieli ( 3.1-3) IBM 1954, FORmula TRANslator ISO/ANSI standardit f90, f95, f2003 tieteellinen & teknillinen laskenta rinnakkaislaskenta (HPF, openmp)
MAY1 Tehtävien ratkaisut Kustannusosakeyhtiö Otava päivitetty 12.4.2016 Julkaiseminen sallittu vain koulun suljetussa verkossa.
KERTAUS Lukujono KERTAUSTEHTÄVIÄ K1. Ratkaisussa annetaan esimerkit mahdollisista säännöistä. a) Jatketaan lukujonoa: 2, 4, 6, 8, 10, 12, 14, 16, Rekursiivinen sääntö on, että lukujonon ensimmäinen jäsen
Analyysi III. Jari Taskinen. 28. syyskuuta Luku 1
Analyysi III Jari Taskinen 28. syyskuuta 2002 Luku Sisältö Sarjat 2. Lukujonoista........................... 2.2 Rekursiivisesti määritellyt lukujonot.............. 8.3 Sarja ja sen suppenminen....................
peitteestä voidaan valita äärellinen osapeite). Äärellisen monen nollajoukon yhdiste on nollajoukko.
Esimerkki 4.3.9. a) Piste on nollajoukko. Suoran rajoitetut osajoukot ovat avaruuden R m, m 2, nollajoukkoja. Samoin suorakaiteiden reunat koostuvat suoran kompakteista osajoukoista. b) Joukko = Q m [0,
Numeerinen integrointi
Numeerinen integrointi Analyyttisesti derivointi triviaalia, integrointi vaikeaa. Numeerisesti laskettaessa tilanne on päinvastainen. Integrointi on yhteenlaskua, joka on tasoittava operaatio: lähtötietojen
Mitä on konvoluutio? Tutustu kuvankäsittelyyn
Mitä on konvoluutio? Tutustu kuvankäsittelyyn Tieteenpäivät 2015, Työohje Sami Varjo Johdanto Digitaalinen signaalienkäsittely on tullut osaksi arkipäiväämme niin, ettemme yleensä edes huomaa sen olemassa
Signaalien generointi
Signaalinkäsittelyssä joudutaan usein generoimaan erilaisia signaaleja keinotekoisesti. Tyypillisimpiä generoitavia aaltomuotoja ovat eritaajuiset sinimuotoiset signaalit (modulointi) sekä normaalijakautunut
, c) x = 0 tai x = 2. = x 3. 9 = 2 3, = eli kun x = 5 tai x = 1. Näistä
Pitkä matematiikka 8.9.0, ratkaisut:. a) ( x + x ) = ( + x + x ) 6x + 6x = + 6x + 6x x = x =. b) Jos x > 0, on x = + x x = + x. Tällä ei ole ratkaisua. Jos x 0, on x = + x x = + x x =. c) x = x ( x) =
Puheenkoodaus. Olivatpa kerran iloiset serkukset. PCM, DPCM ja ADPCM
Puheenkoodaus Olivatpa kerran iloiset serkukset PCM, DPCM ja ADPCM PCM eli pulssikoodimodulaatio Koodaa jokaisen signaalinäytteen binääriseksi (eli vain ykkösiä ja nollia sisältäväksi) luvuksi kvantisointitasolle,
Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Ratkaisut 2. viikolle /
MS-A008 Differentiaali- ja integraalilaskenta, V/207 Differentiaali- ja integraalilaskenta Ratkaisut 2. viikolle / 8. 2.4. Jatkuvuus ja raja-arvo Tehtävä : Määritä raja-arvot a) 3 + x, x Vihje: c)-kohdassa
SGN-1200 Signaalinkäsittelyn menetelmät Välikoe
SGN-100 Signaalinkäsittelyn menetelmät Välikoe 6.4.010 Sivuilla 1- on. Älä vastaa siihen, jos et ollut ensimmäisessä välikokeessa. Tentin kysymykset ovat sivuilla 3-4. Vastaa vain jompaan kumpaan kokeeseen,
SGN-1200 Signaalinkäsittelyn menetelmät, Tentti
SG-1200 Signaalinkäsittelyn menetelmät, Tentti 21.3.2006 Kirjoita nimesi ja opiskelijanumerosi jokaiseen paperiin. Vastauspaperit tullaan irrottamaan toisistaan. Jos tila ei riitä, jatka kääntöpuolelle
Ratkaisuehdotukset LH 7 / vko 47
MS-C34 Lineaarialgebra, II/7 Ratkaisuehdotukset LH 7 / vko 47 Tehtävä : Olkoot M R symmetrinen ja positiividefiniitti matriisi (i) Näytä, että m > ja m > (ii) Etsi Eliminaatiomatriisi E R siten, että [
Outoja funktioita. 0 < x x 0 < δ ε f(x) a < ε.
Outoja funktioita Differentiaalilaskentaa harjoitettiin miltei 200 vuotta ennen kuin sen perustana olevat reaaliluvut sekä funktio ja sen raja-arvo määriteltiin täsmällisesti turvautumatta geometriseen
MS-A0003/A0005 Matriisilaskenta Laskuharjoitus 1 / vko 44
MS-A0003/A0005 Matriisilaskenta Laskuharjoitus / vko Tehtävä (L): Käynnistä Matlab-ohjelma ja kokeile laskea sillä muutama peruslaskutoimitus: laske jokin yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolasku. Laske
Virhearviointi. Fysiikassa on tärkeää tietää tulosten tarkkuus.
Virhearviointi Fysiikassa on tärkeää tietää tulosten tarkkuus. Virhelajit A. Tilastolliset virheet= satunnaisvirheet, joita voi arvioida tilastollisin menetelmin B. Systemaattiset virheet = virheet, joita
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 3: Vektorikentät
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 3: Vektorikentät Antti Rasila Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto Syksy 2016 Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A0305 Syksy 2016
KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY exp z., k = 1, 2,... Eksponenttifunktion z exp(z) Laurent-sarjan avulla
KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY 2012 RITVA HURRI-SYRJÄNEN 11. Integrointi erillisen erikoispisteen ympäri Olkoot f analyyttinen punkteeratussa kiekossa D(z 0.r\{z 0 }. Funktiolla f on erikoispiste z 0.
Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 14. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 14 () Numeeriset menetelmät / 55
Numeeriset menetelmät TIEA381 Luento 14 Kirsi Valjus Jyväskylän yliopisto Luento 14 () Numeeriset menetelmät 15.5.2013 1 / 55 Luennon 14 sisältö Nopeat Fourier-muunnokset (FFT) Yleinen algoritmi 2-kantainen
e int) dt = 1 ( 2π 1 ) (0 ein0 ein2π
Matematiikan ja tilastotieteen laitos Funktionaalianalyysin peruskurssi Kevät 9) Harjoitus 7 Ratkaisuja Jussi Martin). E Hilbert avaruus L [, π]) ja gt) := t, t [, π]. Määrää funktion g Fourier kertoimet
Matematiikan johdantokurssi, syksy 2016 Harjoitus 11, ratkaisuista
Matematiikan johdantokurssi, syksy 06 Harjoitus, ratkaisuista. Valitse seuraaville säännöille mahdollisimman laajat lähtöjoukot ja sopivat maalijoukot niin, että syntyy kahden muuttujan funktiot (ks. monisteen
Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu Matematiikan ja systeemianalyysin laitos
Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Malinen/Ojalammi MS-A0203 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2, kevät 2016 Laskuharjoitus 4A (Vastaukset) alkuviikolla
Dynaamisten systeemien identifiointi 1/2
Dynaamisten systeemien identifiointi 1/2 Mallin rakentaminen mittausten avulla Epäparametriset menetelmät: tuloksena malli, joka ei perustu parametreille impulssi-, askel- tai taajusvaste siirtofunktion
SGN-1200 Signaalinkäsittelyn menetelmät, Tentti
SGN-1200 Signaalinkäsittelyn menetelmät, Tentti 5.5.2008 Kirjoita nimesi ja opiskelijanumerosi jokaiseen paperiin. Vastauspaperit tullaan irrottamaan toisistaan. Jos tila ei riitä, jatka kääntöpuolelle
min x x2 2 x 1 + x 2 1 = 0 (1) 2x1 1, h = f = 4x 2 2x1 + v = 0 4x 2 + v = 0 min x x3 2 x1 = ± v/3 = ±a x 2 = ± v/3 = ±a, a > 0 0 6x 2
TEKNILLINEN KORKEAKOULU Systeemianalyysin laboratorio Mat-39 Optimointioppi Kimmo Berg 6 harjoitus - ratkaisut min x + x x + x = () x f = 4x, h = x 4x + v = { { x + v = 4x + v = x = v/ x = v/4 () v/ v/4
2 Osittaisderivaattojen sovelluksia
2 Osittaisderivaattojen sovelluksia 2.1 Ääriarvot Yhden muuttujan funktiolla f(x) on lokaali maksimiarvo (lokaali minimiarvo) pisteessä a, jos f(x) f(a) (f(x) f(a)) kaikilla x:n arvoilla riittävän lähellä
Tenttiin valmentavia harjoituksia
Tenttiin valmentavia harjoituksia Alla olevissa harjoituksissa suluissa oleva sivunumero viittaa Juha Partasen kurssimonisteen siihen sivuun, jolta löytyy apua tehtävän ratkaisuun. Funktiot Harjoitus.
Tällaisessa tapauksessa on usein luontevaa samaistaa (u,v)-taso (x,y)-tason kanssa, jolloin tason parametriesitys on *** VEKTORIANALYYSI.
39 VEKTORIANALYYI Luento 6 5. Pinnat ja pintaintegraalit Pintojen parametriesitys. Aikaisemmin käsittelimme käyrän esittämistä parametrimuodossa. iihen riitti yksi reaalinen parametri (t), joka sai aroja
2 Toisen asteen polynomifunktio
Juuri Tehtävien ratkaisut Kustannusosakeyhtiö Otava päivitetty 4.5.017 Toisen asteen polynomifunktio ENNAKKOTEHTÄVÄT 1. a) Merkitään taulukon pisteet koordinaatistoon ja hahmotellaan niiden kautta kulkeva
Reaalilukuvälit, leikkaus ja unioni (1/2)
Luvut Luonnolliset luvut N = {0, 1, 2, 3,... } Kokonaisluvut Z = {..., 2, 1, 0, 1, 2,... } Rationaaliluvut (jaksolliset desimaaliluvut) Q = {m/n m, n Z, n 0} Irrationaaliluvut eli jaksottomat desimaaliluvut
A-osa. Ratkaise kaikki tämän osan tehtävät. Tehtävät arvostellaan pistein 0-6. Taulukkokirjaa saa käyttää apuna, laskinta ei.
PITKÄ MATEMATIIKKA PRELIMINÄÄRIKOE 7..07 NIMI: A-osa. Ratkaise kaikki tämän osan tehtävät. Tehtävät arvostellaan pistein 0-. Taulukkokirjaa saa käyttää apuna, laskinta ei.. Valitse oikea vaihtoehto ja
Kuvanlaadunparantaminen. Mikko Nuutinen 21.3.2013
Kuvanlaadunparantaminen Mikko Nuutinen 21.3.2013 Luennon sisältö Termistöä Kuvanentisöinti Terävyys unsharp masking Kohina non-local means Linssivääristymän korjaus Kuvanlaadunehostaminen Kontrasti Auto-levels
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 1: Moniulotteiset integraalit
MS-A35 ifferentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 1: Moniulotteiset integraalit Antti Rasila Aalto-yliopisto Syksy 215 Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A35 Syksy 215 1 / 24 Skalaarikenttä Olkoon R