Puhe Maaseudun Tulevaisuus-lehden 90-vuotisjuhlassa

Transkriptio

1 SPEECH/06/644 Olli Rehn Euroopan komission jäsen vastuualueenaan laajentuminen Puhe Maaseudun Tulevaisuus-lehden 90-vuotisjuhlassa Puhe Maaseudun Tulevaisuus-lehden 90-vuotisjuhlassa Finlandia-talo, Helsinki, klo 18

2 Arvoisat kuulijat, Lehden vakiolukijana kiitän kutsusta käyttää puheenvuoro tässä Maaseudun Tulevaisuuden juhlassa. Maaseudun Tulevaisuuden historia on tärkeä osa Suomen historiaa ja sen sananvapauteen liittyvää juonnetta. Sananvapaus ja kansanvalta kuuluvat erottamattomasti yhteen sen olen havainnut kouriintuntuvasti nykyisessä tehtävässäni Euroopan unionin laajentumisesta vastaavana komissaarina. Siellä, missä nämä oikeusvaltion keskeiset pilarit ovat heikoilla, niiden kaipuu on vahvinta. Suomalaisissa, vakiintuneissa hyvinvointivaltion oloissakaan emme saa pitää näitä oikeusvaltion perusteita itsestäänselvyytenä. Lehdistömme valtavirta syntyi historiassamme ajankohtana, jolloin suomalaisuusaate, suomalaisen kulttuurin nousu, ajatus oman valtion perustamisesta sekä vaatimus kaikille yhtäläisistä kansalaisoikeuksista ja vapauksista kietoutuivat yhteen. Suomen eduskuntauudistus sata vuotta sitten oli aikansa radikaalein. Se synnytti Suomeen ensimmäisenä maana maailmassa naisten ja miesten yleiseen ja yhtäläiseen ääni- ja vaalioikeuteen perustuvan kansanedustuslaitoksen. Tuohon samaan ajankohtaan ajoittuu myös suomalaisen lehdistön merkittävä vahvistuminen. Sananvapaus ja kansanvalta kulkivat silloin käsi kädessä. Lehdet olivat paitsi uutisten välittäjiä, myös aatteen edustajia. Keskustelu poliittisten suuntausten välillä oli vilkasta, ajoittain kiivastakin. Sananvapauden rajoja koeteltiin, olihan Suomi edelleen osa Venäjää, jossa sanomisella oli ihan erilaiset rajat kuin meillä. En tarkoita tässä ensi sijassa nyky-venäjää, vaan tsaarin Venäjää sata vuotta sitten. Maaseudun Tulevaisuuden perustaminen liittyy tuohon samaan eurooppalaiseen murrokseen, demokratian hyökyaaltoon, joka teki Suomesta kansanvaltaisen ja itsenäisen maan. Alkujaan maaseudun kulttuuri- ja talouslehdeksi perustettu lehti pääsi pian voimakkaaseen kasvuun, mitä auttoi se, että vuotta myöhemmin perustettu MTK otti lehden omakseen. Vaikka vuosisadat ja vuosikymmenet vierivät, perustotuudet eivät muutu. Sananvapautta tarvitaan tänään niin kuin sitä on tarvittu ennenkin. Meidän tarvitsee katsoa vain ympärillemme todetaksemme, että siellä missä ei ole vapaata sanaa, ei ole demokratiaa eikä oikeusvaltiotakaan. Vapaat, riippumattomat tiedotusvälineet ovat yhä demokratian tuki ja turva. Niiden tehtävä on pitää huolta siitä, että demokraattinen yhteiskunta toimii julkilausumiensa arvojensa mukaisesti. Niiden tehtävä on kaivaa esiin epäkohtia ja ongelmia, virittää yhteiskunnallista keskustelua, puolustaa kansalaisvapauksia, kansanvaltaista järjestystä ja oikeusvaltion periaatteita. Tähän kaikkeen liittyy tietenkin tiedotusvälineiden vastuu. Media on, ja siitä on entistä enemmän tullut, se kuuluisa neljäs valtiomahti. On välttämätöntä, että suomalaisessa mediamaailmassa säilyy monipuolisuus ja moniarvoisuus. Siksikin tarvitaan Maaseudun Tulevaisuuden kaltaisia lehtiä, joiden kirjoittelu usein poikkea muun median valtavirrasta. On sanottu, että Suomi on yhden totuuden maa. Välillä on tuntunutkin siltä. Mutta sen ei saa antaa pitää paikkansa. Vain monipuolinen ja yhden totuuden kyseenalaistava media takaa sen, että kansalaiset voivat luottaa kansanvaltaiseen järjestelmään ja oikeusvaltioon. 2

3 Maaseudun Tulevaisuus on nimensä velvoittamana käsitellyt ansiokkaasti suomalaisen maatalouden ja maaseudun nykytilaa ja tulevaisuutta myös sinä aikana, kun Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen. Kun Suomen EU-jäsenyyttä valmisteltiin, koettiin maatalouden sopeutuminen unionin yhteiseen politiikkaan suurena haasteena. Tuottajahintojen voimakas lasku, uudenlainen markkinoiden säätely ja unionin tukijärjestelmien käyttöönotto aiheuttivat epävarmuutta viljelijöiden keskuudessa ja elintarviketeollisuudessa. Muutosten pelättiin vaikuttavan yleisemminkin maaseudun elinvoimaan ja kehittymisedellytyksiin. Siksi oli ymmärrettävää, että kriittisyys EU-jäsenyyttä kohtaan oli maaseudulla varsin voimakasta. Maatalous olikin Suomen EU-neuvottelujen tärkeimpiä ja vaikeimpia kysymyksiä. Suomen neuvottelijat silloisen ulkoministerin Heikki Haaviston johdolla tekivät hankalissa oloissa työn, joka oli vaikuttava Suomen maatalouden ja maaseudun kehitykseen vuosikymmeniksi eteenpäin. Jäsenyyden vaikutuksia voidaan arvioida nyt runsaan kymmenen vuoden kehityksen perusteella. Toteutuneen kehityksen perusteella voi myös karkeasti arvioida sitä, miten hyvin jäsenyysneuvotteluissa onnistuttiin. Yleiskuva on parempi kuin mitä liittymisvaiheessa oletettiin ja pelättiin. Maataloustuotannon kehitys on yksi mittari sille, miten Suomen maatalous on jäsenyydestä selviytynyt. Sen pelättiin tuottajahintojen laskun seurauksena supistuvan nopeasti. Toisin kuitenkin on käynyt, sillä tuotanto on pysynyt suunnilleen ennallaan. Muutokset kotieläintuotteiden tuotantomäärissä ovat vähäisiä. Viljan tuotanto ja muu kasvintuotanto on myös pysynyt suunnilleen entisellä tasolla. Peltoala on lievästi kasvanut ja tuotannon intensiteetti on hintojen laskun seurauksena alentunut. Elintarviketeollisuuden raaka-ainetarpeet on kyetty tyydyttämään hyvin. Suomen maatalous on sittenkin sopeutunut joustavasti toimimaan osana EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa. Jäsenyysneuvotteluissa sovitut ja sittemmin neuvotellut kansalliset järjestelyt ovat luoneet yhdessä unionin politiikan kanssa olosuhteet, joissa maatalouselinkeinon harjoittaminen on voitu kokea mielekkääksi. Samalla uudenlaisia haasteita on ilmassa. Tuen irrottaminen asteittain tuotannosta vaikuttaa monin eri tavoin. Merkittävin muutostekijä on se, että markkinat ohjaavat aiempaa vahvemmin myös viljelijöiden valintoja. Suomen maatalouden rakennekehitys on ollut verrattain voimakasta. Kehitys alkoi jo paljon ennen EU-jäsenyyttä ja se on kulkenut melko lailla noudattaen Maatilahallituksen silloisen nuoren ylijohtajan Kalevi Hemilän ennustuksia luvun puolivälissä. Suhteellisen voimakas rakennekehitys on ollut perusteltu, jotta suomalainen maatalous voi vastakin tuottaa pääosan kotimaassa kulutettavista elintarvikkeista. Suomen maatalouden kehitys tuskin olisi ollut tähänastista parempi, jos Suomi ei olisi liittynyt unionin jäseneksi. On ilmeistä, että maatalouden näkymät olisivat heikommat, jos olisi valittu Norjan tie ja jääty unionin ulkopuolelle. Sopeutuminen kansainvälisen kaupan haasteisiin olisi tulevina vuosina vielä haasteellisempaa kuin tänä päivänä. Jokin vuosi sitten unionin maatalouspolitiikkaa uudistettiin merkittävästi tilatuen käyttöönoton myötä. Maaseudun kehittämisasetuksen mukaiset toimet ja niiden rahoitus on nyt päätetty vuoteen 2013 saakka. Lähivuosina arvioidaan tehtyjen ratkaisujen tuloksia. Tarvittaessa tehdään hienosäätöä. Maatalouspolitiikan runko on silti selkeä vuoteen

4 Pidettäköön tämä runko nyt paikallaan. Ennustettavuus ei ole ollut EU:n maatalouspolitiikan parhaita ominaisuuksia, mikä on koetellut viljelijöiden kärsivällisyyttä. Yhteinen maatalouspolitiikka jatkuu myös vuoden 2013 jälkeen, muodossa tai toisessa. Pidän selvänä, että sen rahoitusta joudutaan tuolloin uudistamaan. Keskustelu siitä käynnistyy budjetin välitarkistuksen yhteydessä vielä ennen kuluvan vuosikymmenen vaihdetta. Kansainväliset kauppaneuvottelut WTO:ssa vaikuttavat jatkossakin EU:n maatalouteen. EU on vapaan kaupan lipunkantaja, mutta se pitää huolta myös eurooppalaisen maatalousmallin tulevaisuudesta. Tämä tarkoittaa luonnonvarojen kestävää käyttöä, elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta sekä maatalouden harjoittamista myös epäsuotuisammilla alueilla. Lisäksi eurooppalaisten ruokapöytä koostuu jatkossakin pääosin eurooppalaisista elintarvikkeista, joita täydentävät jonkin verran kasvava kehitysmaatuonti sekä tietyt erikoistuotteet vahvoista Euroopan ulkopuolisista tuottajamaista. Suomessa lähivuosien haasteena on maatalouspolitiikan kansallisten toimien jatkosta sopiminen. Etelä-Suomen kansallisen tuen eli ns. vakavien vaikeuksien tuen jatkosta on päästävä ratkaisuun ensi vuoden aikana. Uskon siihen, että komission ja Suomen neuvottelujen tuloksena löydetään toimivat ja eri alueiden tarpeisiin sopivat ratkaisut, jotka täydentävät yhteistä maatalouspolitiikkaa ja vahvistavat tuotannon edellytyksiä pidemmälläkin aikavälillä. On syytä pyrkiä pitkäaikaiseen ratkaisuun tässä asiassa, joka on Suomen liittymissopimuksen kulmakiviä. Päävastuu 141-neuvotteluissa kuuluu Suomen hallitukselle ja EU:n maatalouskomissaarille. Omalta osaltani edistän ratkaisun syntymistä komission suomalaisena jäsenenä. Kun Suomen maatalouden ratkaisuja tehdään, täällä Suomessa samoin kuin Brysselin pöydissä, kannustan laajaan yhteistyöhön jatkossakin. Siihen kuuluu Suomen hallituksen ja Euroopan komission yhteistyö, kuten myös tuottajajärjestöjen panos niin suomalaisella kuin eurooppalaisellakin tasolla. MTK:n nykyinen puheenjohtaja Michael Hornborg toimi kanssani samaan aikaan komissaari Erkki Liikasen kabinetissa, joten yhteistyökanavat toimivat. Kuten ne toimivat myös maatalousministeri Juha Korkeaojan suuntaan. EU-jäsenyyden aikana ehkä lopulta merkittävin saavutus on ollut se, että suomalaisten kuluttajien luottamus kotimaisiin elintarvikkeisiin on säilynyt hyvin korkealla tasolla. Saavutetun luottamuksen säilyttäminen on ykkösasia jatkossakin. Kuluttajan valinnanvara on EU-jäsenyyden myötä lisääntynyt. Roquefort-juuston eri versiot ovat löytäneet paikkansa Aura-juuston rinnalla. Tämä ei ole haitaksi, kunhan suomalainen ruoka pysyy valtavirtana. Ruisleivän suosio onkin vankka. Jos Jacques Chirac ei sitä ymmärrä, se on hänen ongelmansa. Suomen EU-puheenjohtajuuden myötä käsitykset ovat kylläkin korjautuneet, ja maukas suomalainen ruoka ei enää ole Euroopan parhaiten varjeltu salaisuus, niin kuin se oli vielä Berlusconin aikana. Hyvät ystävät, Tässä juhlassa on perusteltua tarkastella maataloutta ja maaseutua myös laajemmasta ja pidemmästäkin historian vinkkelistä. Viime vuosikymmenien murros, jota ovat leimanneet Suomessa maan sisäinen muuttoliike ja hyvinvointivaltion rakentaminen ja maailmalla Suomeen suoraan ja tiiviisti vaikuttaen kylmän sodan päättyminen ja talouden globalisaatio, ovat haastaneet kansalliset yhteisöt pohtimaan rooliaan. Urbaani elämäntapa on ottanut selkävoiton. 4

5 Yksilöllisyys, yrittäjyys, monikulttuurisuus, kaupallisuus ja kuluttajuus ohjaavat yhteiskunnallista keskustelua myös Suomessa. Viime vuosikymmenten nopea rakennemuutos on ohentanut kansallisen, maaseutupohjaisen yhtenäiskulttuurin kaikupohjaa. Miten suomalaisuus selviytyy ja kohtaa nämä uudet haasteet? Useimmat meistä suomalaisista ovat yhä matkalla maalta kaupunkiin. Siksi me kaipaamme molempiin. Omakuvassamme yhdistyy yhä monta tasoa yhtä kertomusta suomalaisuudesta ei ole. Monet meistä, ainakin minä, löydämme itsemme pohjoiskarjalaisen shamaanin Ismo Alangon kappaleesta, joka juontaa melkein parin vuosikymmenen takaa ja soi meillä usein: Suo, kuokka ja Jussi, Martti Luther ja muovipussi, Saksa ja Ruotsi ja Venäjä huokas, kuin yhdestä suusta, kun Suomi putos puusta. Valtaosa meistä suomalaista elää sellaista arkea, jossa yhdistyy työ ja vapaa-aika, maaseutu ja kaupunki. Sadat tuhannet suomalaiset omistavat maata ja metsää, osallistuvat mökkipaikkakuntansa asioiden hoitoon ja kantavat vapaaehtoisesti rahansa kirkonkylien, saaristopaikkakuntien, Järvi-Suomen, Etelän saariston ja Lapin kauppoihin. Eurooppalaisittain katsottuna elämme harvinaisen luontevasti ja vahvasti kahden kulttuurin risteyksessä. Alueiden Euroopassa, myös Suomessa, kaupunkiseutujen voimantunto on kasvanut. Siksi on haettava ratkaisuja, jotka mahdollistavat uudenlaisen yrittäjyyden maaseudun ja kaupungin välillä. Maaseutu on kaikissa mielipideluotauksissa herättänyt myönteisiä tuntemuksia. Tässä muutoksen ja jatkuvuuden vuorovedossa muotoutuu suomalaisen maaseudun ja kaupungin suhde. Tunnesiteiden voimaa ei pidä väheksyä. Siksi on ymmärrettävää, että maakuntien kehittämisohjelmissa uskotaan tänään vahvasti matkailuun, elämysteollisuuteen ja vapaa-ajan asumisen kerrannaisvaikutuksiin. Näen suomalaisen maatalouden ja maaseudun tulevaisuuden valoisana, kunhan tulevaisuuden mahdollisuuksiin tartutaan. Tätä myönteistä näkymää ilmentää nyt juhlan kohteena olevan lehden nimikin, Maaseudun Tulevaisuus. Toivotan sille jatkuvaa menestystä suomalaisen maaseudun puolustajana. 5