Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenlehti Irtonumero 3 05/11

Transkriptio

1 Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenlehti Irtonumero 3 05/11

2 Sisällys 3 Toimittajalta 4 Kirkkoherralta 5 Ajankohtaista 6 Metropoliitta kallistos Hengellisistä ohjaajista 8 KIRKKOKAHVEILLA 10 NAISENA KIRKOSSA JA ARJESSA 12 СТРАНИЦЫ НА РУССКОМ ЯЗЫКЕ 14 EN IKONSKATT I STOCKHOLM 16 Kulttuuripaloja/KIRJAT 17 Piispa Aleksanterin hengellinen perintö 18 PORVOON TIISTAISEURA 30 V. 18 lintulan kynttilätehdas 20 IHMISENÄ AJASSA Ikääntyminen 22 ESIPAIMENELTA Puhe diakoniksi vihkimisessä 23 LAPSET JA NUORET 25 MUNKKI SERAFIMIN MIETTEITÄ Ilmaveivin filosofia 26 KALENTERI 30 minne mennä 32 DIAKONIA TIEDOTTAA 33 SEURAKUNNANVALTUUSTON VAALIT PERHEUUTISIA 35 meikäläisiä Työttömien ruokailun vapaaehtoiset Seurakunnan osoitteet ja puhelinnumerot sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@ort.fi asiakaspalvelu Liisankatu 29, Helsinki Avoinna ma pe 9 14 puh , faksi asiakaspalvelu.helsinki@ort.fi Kirkkoherra Markku Salminen, puh Kirkkoherran sihteeri Anne Lehto, puh Päivystävä pappi puh. (09) , arkisin 9 14 paivystaja.helsinki@ort.fi hallintopäällikkö Marjatta Viirto, puh Kiinteistöpäällikkö Jorma Rouhiainen puh TEKNINEN Isännöitsijä puh Tiedottaja Timo Mertanen, puh kasvatustoimen päällikkö Kaarina Lyhykäinen, puh Taloustoimisto puh , faksi KASVATUSTOIMI Unioninkatu 39 A 1, Helsinki puh , faksi kasvatustoimi.helsinki@ort.fi Leirikeskus Kaunisniemi Kaunisniementie 18, Läyliäinen puh Diakoniatyö Unioninkatu 39 (sisäpiha) puh. 09) diakonia.helsinki@ort.fi Auttava puhelin Puhelinpäivystys ti, pe, la klo puh. (09) Seurakuntakirjasto Liisankatu 29 A, 2. krs, puh Avoinna ti klo 10 15, ke klo ja to klo Seurakuntasali Unioninkatu 39 (sisäpiha), puh Hautausmaa Lapinlahdentie 2, Helsinki vahtimestari puh kansainvälinen yhteisö St. Isaac of Nineveh, Unioninkatu 39 A, 10. krs puh Ortodoksiviesti Liisankatu 29 A 2, Helsinki puh ortodoksiviesti@ort.fi

3 TOIMITTAJALTA Ortodoksi 05/11 viesti { } Helvi oli aina pakannut mukaansa voileipiä, joissa oli päällä kunnolla voita, lohta ja tuorekurkkua. Uudenmaan ortodoksilehti Lehti ilmestyy tänä vuonna 9 kertaa Perustettu: 1950 Julkaisija: Helsingin ortodoksinen seurakunta Vastaava toimittaja: Tiina Makkonen Toimitus: Liisankatu 29 A 2, Helsinki puh Sähköposti: ortodoksiviesti@ort.fi Lehden ulkoasu: Leena Toivola Lehden taitto: Tiina Makkonen, sivut 16, 23 ja 24 Leena Toivola Viestintätoimikunta: Kristina Sarivaara, Maria Lampinen, Max Arhippainen, Heikki Huttunen, Marja Istala-Kumpunen, Markku Salminen, Timo Mertanen ja Tiina Makkonen. Tilaushinta: 28 e / vuosi. Lehti on seurakunnan jäsenille ilmainen. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: (seurakuntalaisten ei tarvitse ilmoittaa osoitteenmuutoksia): p Painopaikka: Kirjapaino PunaMusta, Tampere. Tilaamatta lähetettyjä kuvia ja kirjoituksia ei säilytetä eikä palauteta. Seuraava lehti ilmestyy Lehteen tulevan aineiston on oltava toimituksessa viimeistään ISSN Kannen kuva: Katarina Koskivaara Kesä ilman Helviä Minulla on ollut tähän ikään mennessä todella vähän kesiä, jolloin olisin voinut viettää kunnon kesälomaa. Koska tein muutaman vuoden ajan ammatikseni myös puutarhurin töitä, olen tottunut siihen, että kesät voivat olla vuoden kiireisintä aikaa. Yksi puutarha-asiakas on jäänyt erityisesti mieleeni. Hänen nimensä oli Helvi, ja hänellä oli siirtolapuutarhapalsta kaupungin laidalla. Kävin kolmena vuonna hänen palstallaan muokkaamassa maan, kylvämässä siemenet ja istuttamassa perunat. Opin jo ensimmäisellä käyntikerralla, että Helvin luona käymiseen pitää varata koko päivä. Hän katseli, kun tein töitä, antoi pitkän elämän tuomalla kokemuksella muutaman hyvän neuvonkin. Tunti veloituskello raksutti, mutta Helvi halusi, että istuisin hänen kanssaan välillä kahvittelemaan. Kahvin lisäksi Helvi oli aina pakannut mukaansa voileipiä, joissa oli päällä kunnolla voita, lohta ja tuorekurkkua. Kun yritin olla tehokkaan tunnollinen ja palata pikaisesti työmaalle, yhden kannen alta paljastui vielä uunituoreita pullia. Helvi oli kaksi kertaa minun ikäiseni, mutta minusta tuntuu, että opimme molemmat odottamaan kesän tuloa ja yhteisiä päiviämme. Meillä oli mukavaa. Pienen salaattipenkillisen ja muu- taman perunakilollisen suuruinen sato tuli Helville todella kalliiksi ja työlääksi. Prismasta olisi saanut kaiken paljon halvemmalla ja helpommin. Mutta yhdessä tekeminen ja vaivannäkeminen olisi jäänyt kokematta. Neljäntenä talvena Helvin kunto heikkeni niin, että hän päätti myydä puutarhapalstansa. Minua ei enää tarvittu. Nyt minulla on kesäloma, muttei Helviä. Monta vuotta on kulunut viimeisestä tapaamisestamme. On aikaa pohtia ajan kulumista ja ikääntymistä, naiseutta ja naisten paikkaa kirkossa. Tai miten olisi ilmaveivin filosofia? Siitäkin puhutaan tässä Ortodoksiviestissä. Hyvää kesää! Tiina Makkonen 3

4 kirkkoherralta Paluun ihme U s p e n s k i n katedraalille, seurakunnalle ja koko kirkollemme on suuri ilo, että ihmeitätekevä Kozelshtshanin Jumalanäidin ikoni palaa elokuussa paikalleen. Ikoni on alun perin painettu Pultavassa vuonna 1855, ja se on silloisen hengellisen sensuurin hyväksymä. Ikoni tuli Viipuriin pyhän Johannes Kronstadtilaisen lahjana apua pyytäneelle perheelle. Ikonin välityksellä perhe sai kokea Jumalan ihmeitätekevää armoa, ja niinpä ikoni sijoitettiin kodin sijasta kirkkoon. Tämän ikonin välityksellä tapahtuneet ihmeet ovat olleet lukuisat, ja Uspenskin katedraalissa sen edessä pysähtyivät niin monet seurakun- talaiset kuin pyhiinvaeltajatkin. Nyt ikonin paluuta valmistellessa tulee toki mieleen myös se järkytys, jonka ikonivarkaus aiheutti. Varkautta seuraavana aamuna, lasisirpaleiden vielä osin ollessa lattialla, toimitimme rukouspalveluksen, jossa luettiin kuitenkin juuri tähän ikoniin liittyvä rukous. Tämä kipeä hetki johdatti kuitenkin kokemaan ja näkemään uskoa ja luottamusta ikonin paluuseen. Jos elämässä voisi valita asioita, niin äkkiä ajatellen mielelläni valitsisin pois kokemukset, jotka liittyvät katedraalissa olevien viipurilaisten ikonien varkauksiin ja niiden yrityksiin. Mutta nähtyäni mikä siunaus Kozelshtshanin Jumalan äidin ikonilla on ollut myös tämän matkansa aikana, voin vain kiitollisena odottaa ikonin paluuta. Ikoni on kunnostettu Valamon konservointilaitoksella, mutta ikonia koristanut riisa ja pääosa votiivilahjoista ovat poissa. Nyt ikonin palatessa sen päälle ei sijoiteta korvaavaa riisaa: ikonissa saa ja tulee näkyä sen historia. Sen sijaan meille paljastuvat riisan alta kauniit värit ja näkymätön ihmeellinen säteily, joka julistaa Jumalan todellisuudesta ja huolenpidosta Neitsyt Marian esirukouksien kautta. Ikoni palaa luostareidemme ja useamman seurakuntakirkon kautta omaan seura kuntaamme siten, että se tuodaan Uspenskiin ennen katedraalin vuosijuhlaa, praasniekkaa. Viettäkäämme kaikki kesän praasniekat kiitollisin mielin kuta kin juhla-aihetta sydämessämme tutkiskellen. Ja elokuussa kokoontukaamme suurella joukolla ottamaan vastaan ihmeitä tekevän Jumalanäidin ikoni takaisin omalle paikalleen Uspenskin katedraaliin. Siunauksellista kesää toivottaen Markku Salminen ОТ НАСТОЯТЕЛЯ ЧУДО ВОЗВРАЩЕНИЯ Перевод Влада Валстен Великая радость для прихожан Успенского кафедрального собора, для всего нашего прихода и церкви, что чудотворная икона Козельщанской Богородицы в августе вернется на свое место. Икона полиграфическая, напечатана в Полтаве, в 1855 году, и тогда же признана канонической. Святой Иоанн Кронштадский подарил этот образ семье, попросившей у него духовной помощи. Почувствовав через икону чудотворную милость Божию, семья передала образ церкви. Со временем большое количество чудес было явлено по молитвам у иконы Козельщанской Богородицы, и в наши дни многие прихожане и паломники останавливались перед прекрасным образом в Успенском кафедральном соборе. Сейчас, по приготовлении возвращения образа, вспоминается то потрясение, которое вызвала кража иконы. Наутро после грабежа, когда битые стекла еще не были убраны с пола, мы отслужили молебен, в котором прочитали Акафист Козельщанской. Эта трогательная минута дала нам возможность явно почувствовать веру и надежду на возвращение иконы. Если б мы могли выбирать происшествия, которым быть или не быть в нашей жизни, то мне бы хотелось прежде всего сделать невозможными покражи выборгских икон. Однако, памятуя, сколь благословляющей оставалась для нас икона Козельщанской Богородицы даже и после кражи, я с благодарностью жду ее возвращения. Икону реставрируют в Валааме. Увы, украшающая ее риза и большинство из вотивных предметов отсутствуют. Когда икона вернется на свое место, не будет наложена новая риза история должна быть открытой для всех. Из-под ризы нам будут видны красивые цвета, но невидимым будет чудотворное сияние, провозглашающее реальность Божией любви и попечения Его о нас молитвами Девы Марии. Икона вернется: ее пронесут из монастыря, через приходские церкви, в свой придел и внесут в Успенский кафедральный собор перед престольным праздником храма. Да будем справлять все летние престольные праздники благодарными, раскрывая в своем сердце образ каждого из них. И в августе да соберемся вместе принимать чудотворную икону Богородицы в ее месте - Успенском кафедральном соборе. С пожеланием благословленного лета, Маркку Салминен 4

5 ajankohtaista Uusi kasvo asiakaspalvelussa Yo-merkonomi Milja Sarlin on aloittanut työnsä seurakunnan uutena asiakaspalvelijana. Kesäkuun ensimmäisestä päivästä lukien hän on hoitanut Liisankadun asiakaspalvelupisteessä seurakuntalaisten asioita. Milja Sarlin on toiminut aiemmin useissa erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä. Seurakunnassa hän on työskennellyt aiemmin kerho-ohjaajana. - Olen oikein iloinen, että saan tehdä töitä seurakunnassa, uusi asiakaspalvelija vakuuttaa iloinen hymy kasvoillaan. Missiotiimi tarvitsee tukeasi Metropoliitta Ambrosius promovoitiin kunniatohtoriksi Metropoliitta Ambrosius sai kunniatohtorin hatun päähänsä teologisen tiedekunnan tohtoripromootiossa toukokuun lopussa. Professori Markku Heikkilä vihki yhteensä 11 kunniatohtoria. Suomalaisista kunniatohtorin arvo myönnettiin myös professori Seikko Eskolalle ja oopperalaulaja Soile Isokoskelle. Kesän 2011 missiotiimi Tansaniaan valmistautuu matkaan. Tiimin tehtävänä on opettaa Mwanzan hiippakunnan nuorille kirkollisia perustietoja ja -taitoja. Voit tukea opetustiimin työtä lahjoituksella Ortodoksisen Lähetyksen tilille OP Viite: Menot ylittivät tulot reilusti Seurakunnanvaltuusto päätti toukokuun lopun kokouksessaan hyväksyä vuoden 2010 vuosikertomuksen ja tilinpäätöksen, joka jäi yli puoli miljoonaa alijäämäiseksi. Suurimmat budjettiylitykset aiheutuivat kasautuneesta tarpeesta tehdä erilaisia kiinteistöjen huolto- ja korjaustöitä. Kesäkeräyksellä uusi sato Etiopiaan Ortaidin maaseudun kehittämishankkeen avulla tuetaan vihannesten ja hedelmien viljelyn lisäksi puiden istutusta. Pienviljelijät saavat uusia työkaluja ja koulutusta. Ortaidin keräystili: OP Viite: Keräysaika: Keräyslupa: 2020/2010/4109 Lisätietoja: projektipäällikkö Riina Nguyen, ortaid[at]ort.fi, Kokouksessa keskusteltiin vilkkaasti erilaisista vaihtoehdoista, joilla budjetin ylittyminen voidaan vastaisuudessa välttää. Keskustelun alla oli muun muassa palkkamenojen pienentäminen. 5

6 MARKKU SUNIMENTO Hengellinen ohjaaja kuvaaja Timo Mertanen on esikuva ja sielunhoitaja Ensi kertaa vuorelle kiipeävän on hyvä seurata valmiiksi viitoitettua reittiä. Vielä turvallisempaa on, jos kumppanina on opas, joka tuntee reitin ennestään ja on ollut huipulla aikaisemminkin. Sellainen opas kristityn kilvoituksessa on hengellinen isä. Metropoliitta Kallistos Ware kertoi Sofian kulttuurikeskuksen seminaarissa toukokuussa hengellisestä isyydestä idän kirkon traditiossa. Hengellinen isä kreikaksi geron ja venäjäksi starets - on usein pappi tai munkki, mutta voi olla myös maallikko. Hän voi olla myös hengellinen äiti, ei välttämättä mies. Tehtävänsä hän saa suoraan Pyhältä Hengeltä. Ensimmäisiä hengellisiä ohjaajia olivat Egyptin kristilliset erämaakilvoittelijat 300-luvulla. Luostarilaitos syntyi heidän esimerkistään, ja luostarien yhteydessä heidän hengellinen perintönsä on jatkunut ortodoksisen uskon maailmassa, voimakkaimmin Athos-vuorella ja Venäjän luostareissa. Optinan luostari oli Venäjän ortodoksisen kirkon tärkein hengellinen keskus 1800-luvulla. Metropolitta Kallistos kertoi luostarin kolmesta ohjaajavanhuksesta, joita tulivat kuuntelemaan niin hartaat uskovaiset, tavalliset ihmiset arkihuolineen kuin kirjailijat ja filosofit. Isät Leonid, Makari ja Amvrosi elävät edelleen esimerkiksi Dostojevskin kirjoissa. Erityisesti Amvrosin arvellaan olleen isä Zosiman esikuva teoksessa Karamazovin veljekset. Mikä on luostarivanhin, starets? Luostarivanhin on mies, joka ottaa teidän sielunne ja teidän tahtonne omaan sieluunsa ja tahtoonsa, Dostojevski kirjoittaa. Sanan ja hiljaisuuden voimalla Hengellisellä isällä on käytössään ihmeellinen sanan voima. - Elämme nykyisin sanojen tulvan alla, mutta starets käyttää vain vähän sanoja, joskus ei lainkaan. Kun kieli on häpeällisesti trivialisoitu, on tärkeää löytää oikeiden sanojen, mutta myös hiljaisuuden voima, metropoliitta Kallistos sanoo. Hengellinen isä osaa lukea ihmissydämen salaisuudet. - Esimerkiksi Serafim Sarovilaisella oli selvänäkemisen armolahja. Hän vastasi usein kysymyksiin jo ennen kuin ne oli 6 6

7 { } Hengellinen isä ei opasta säännöillä, vaan jakamalla elämänsä. esitetty. Hengellinen ohjaaja rakastaa ihmisiä koko sydämestään ja tekee heidän kärsimyksistä omiaan. -Starets on paljon enemmän kuin opettaja ja opas. Hän on myös taakankantaja, joka jakaa ilot ja surut, jotka hänelle tuodaan, metropoliitta Kallistos korostaa. Ei säännöt, vaan ihmiset Hengellisen isän ja hengellisen lapsen välinen suhde on kaksisuuntainen. - Itse asiassa se on enemmänkin, kolmen välinen, koska mukana on aina myös Jumala. Pyhät Isät eivät yleistä, vaan kohtaavat jokaisen omana itsenään. Vastaukset ovat konkreettisia ja tarkkoja. Vastaanottajan on oltava sydämeltään täysin avoin. Häneltä vaaditaan kuuliaisuutta, mutta ei sokeaa tottelevaisuutta. - Jumalan antamaa vapaata tahtoa ei saa pakottaa, metropoliitta Kallistos korostaa ja muistuttaa Makari Optinalaisen neuvosta: Eläkää omantuntonne mukaan. Hengelliset isät auttavat oikealle tielle, mutta eivät poista ihmisen omaa vastuuta valinnoistaan. - Usein isät eivät anna suoria neuvoja, vaan kysyvät kysymyksiä, jotka auttavat kuuntelemaan Jumalan ääntä omassatunnossamme. Metropoliitta Kallistos kertoo kysyneensä omalta hengelliseltä ohjaajaltaan neuvoja tulevan elämänsä suunnasta. En voi antaa sinulle neuvoja, starets sanoi ja vaikeni. Mutta voin kertoa, mitä toivon sinun tekevän, hän lisäsi hetken hiljaisuuden jälkeen. Hengellinen isä ei opasta säännöillä, vaan jakamalla elämänsä. - Emme aina osaa itse soveltaa kirjojen neuvoja. Siihen tarvitsemme henkilökohtaista opasta, jolle voimme puhua vapaasti kaikesta, mikä meitä askarruttaa. Hengellisten isien traditio on tärkeä juuri siksi, että sen perustana on henkilökohtainen kohtaaminen. Metropoliitta Kallistos on ortodoksisen maailman tunnetuimpia teologeja. Hän on toiminut professorina Oxfordissa useiden vuosikymmenien ajan. Kirkko ei ole moraaliautomaatti Metropoliitta Ambrosius käsitteli seminaarin puheenvuorossaan nykypäivän haasteita ortodoksisuudelle. Miten kirkko omalta osaltaan voisi rakentaa parempaa ja ihmisarvoisempaa maailmaa omista arvolähtökohdistaan? - Käsitykseni mukaan ortodoksisella kirkolla on hyvät lähtökohdat myös tämän vuosituhannen ihmisten kysymyksiä ajatellen, koska meillä on korkea käsitys ihmisistä, sekä luottamus ja usko siihen, että ihminen voi Jumalan armovoiman ja omien ponnistelujensa kautta kasvaa ja kirkastua ihmisenä sekä ymmärtää elämää syvemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Esipaimen toi esiin kolme lähtökohtaa ortodoksisen kristityn suhteesta tämän päivän kysymyksiin. Ensinnäkin tarvitsemme avoimuutta ja valmiutta vuoropuheluun. Sen on lähdettävä rakkaudesta ihmisiin. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne. Sanojen lisäksi tarvitaan hyviä tekoja. Jakaminen ja uhrautuminen ovat ihmisyyden syvimpiä tunnusmerkkejä. Myös oma elämäntapamme kertoo arvoistamme. Emme saa odottaa toisilta enemmän kuin itseltämme. Esipaimen korostaa, että kirkko ei ole moraaliautomaatti, josta nappia painamalla löytyy on/off-vastaus jokaiseen kysymykseen. - Kirkolla on pyhien ihmisten kautta erinomaisia malleja myös tämän päivän hyvälle elämälle. Moraalisten sanankäänteiden sijasta tarjoamme mieluummin esimerkkejä ja ihanteita henkiselle ja hengelliselle tielle. 7

8 Isä Teokin istuu mielellään kahvittelemaan. Metropoliitta Kallistos kertoo Maria Lampiselle, että kirkkokahvien juuret ulottuvat varhaiskirkon ajalle. TEKSTI MARIA LAMPINEN KUVAT TIMO MERTANEN Jono noutopöydän luokse kiemurtelee kryptakappelin halki. Pöydät täyttyvät ja puhe sorisee. Kahvittelun lisäksi vahvistetaan ykseyttä ortodoksisen kirkkoperheen jäseninä. On kirkkokahvien aika. Yhteisöllistä kahvittelua Uspenskin kryptaan on kokoonnuttu kirkkokahville yläkerran liturgian jälkeen. Tällä kertaa mukana on myös metropoliitta Kallistos Ware, tunnettu ortodoksiteologi. Metropoliitta kertoo, että kirkkokahvit ovat lännen ortodoksien parissa yleinen käytäntö. Ne juontavat juurensa varhaiskirkon ajalle, jolloin kristityt viettivät yhdessä ehtoollista, ja sen jälkeen kokoontuivat rakkauden aterialle osoittamaan solidaarisuutta ja ykseyttä. Meille hajal- laan asuville ortodokseille kirkkokahvit nimenomaan vahvistavat ykseyttä, koska muuten emme ehkä tapaa toisiamme. Metropoliitta Kallistos haluaa toivottaa kaikki ihmiset tervetulleiksi kirkkoon - Olette lämpimästi tervetulleita! Olemme iloisia nähdessämme teidät! Kirkossa meidät kutsutaan suhteeseen Jumalan kanssa, mutta loppujen lopuksi Kirkossa kysymys on siitä, millainen on suhteemme toiseen ihmiseen. - Nykypäivänä ei ole helppoa olla todellinen, aktiivinen kristitty, mutta meidän pitää olla vahvoja uskossa, vaikkei meitä olisikaan paljon. On tärkeää säilyttää nuoret kirkon yhteydessä, ja näyttää heille, että kun Kristus on heidän elämässään, elämä on silloin todellisesti erilaista, metropoliitta jatkaa. Läheisessä pöydässä istuu hymyileviä naisia. Helli, Pirkko, Päivi, Tuula, Liisa ja Riitta ovat tutustuneet toisiinsa kirkkokahveilla. Pirkon mielestä kir- 8

9 kossa käyminen jatkuu kirkkokahveilla yhteisen rukouksen lisäksi. Päivi lisää, että kuulumisten vaihtaminen on todella tärkeää. Liisa kertoo, että kahvien nauttiminen yhdessä tekee pyhäpäivästä pyhän tuntuisen, niin kuin ennen, kun sai viettää pyhää nyt jo edesmenneitten rakkaittensa kanssa. Kotoinen ja kiva olo jatkuu. Helli kuuntelee mielellään puheensorinaa ja nauttii siitä. Riitta on katekumeeni, ja löysi itselleen kummitkin kahvilta. Kirkkokahvit ovat Riitan mielestä hyvä poikkileikkaus jumalanpalveluksen ja maallisen elämän välissä. Mirja, pieni Tuiti, Antti, tytär Larissa ja ystävä Jarmo istuvat yhdessä. Isotäti Mirja syöttää Tuitia. Antti kokee kirkkokahvit tärkeiksi. Larissan mielestä ne ovat lisäaikaa jumalanpalvelukselle ja sen tunnelmalle. Mirja voi keskustella vaikka saarnasta tai evankeliumista, ja vaihtaa kuulumisia. - Parasta on tavata ystäviä: kirkkokahvit vahvistavat ystävyyttä ja seurakuntaystäviin voi tutustuva paremmin, Jarmo kertoo. Iira, Rita, Eini ja Liisa ovat vakiokasvoja kahveilla ja niiden laittajina. Eini toteaakin, että keittäminen ja laittaminen on ihan oma ohjelmanumeronsa. - Kahvit yhdistävät seurakuntaa, kahveilla saa ystäviä, ja niitä todella kaivataan. Moni, jolla ei ole kontakteja seurakunnassa, voi saada niitä kahveilla. Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia kirkkokahveilla ja se on mukavaa, Eini kertoo. Isä Teon mielestä parasta kirkkokahvilla on tavata seurakuntalaisia ja hengähtää hetki kahvikupin äärellä. Papit rientävät usein tilaisuudesta toiseen, mutta kirkkokahvilla papin voi tavata ja hänen kanssaan voi keskustella. Pitkiä teologisia keskusteluja ei siellä tosin voi käydä, jotta ehtisi puhua mahdollisimman monien kanssa. Kahveja järjestämään on jokainen tervetullut, sillä tekemistä riittää. Isä Teo painottaa, että ei tarvita mitään erityisosaamista, vain intoa ja halua olla mukana. Parasta on olla yhteydessä muihin kahvien järjestäjiin tai kirkon isännöitsijään. Mukaan pääsee vaikka tulemalla vapaaehtoisesti ennen liturgiaa alas kryptaan tai kahvien jälkeen tarjoutumalla auttamaan siistimisessä. Kirkkokahvitoiminta on seurakuntalaisten omasta aktiivisuudesta riippuvaista. Joinakin juhlina seurakunta järjestää kahvit. Mitä enemmän vapaaehtoisia on, sitä helpompaa ja mukavampaa toiminta on. Uspenskissa ollaan käynnistämässä pyhäkkövapaaehtoistoimintaa. Tehtäviä on monia, alkaen kirkon kaunistamisesta ja siistimisestä. Tästä toiminnasta ilmoitetaan tarkemmin lähiaikoina. Oma aktiivisuus on tärkeintä. Rakkaus kirkkoa kohtaan on ortodoksiselle ajattelulle ominaista. Vapaaehtoistoiminta on paras tapa kanavoida omaa rakkautta kirkkoaan kohtaan, sanoo isä Teo. Menu á la Asikainen TIINA MAKKONEN Mellunmäen toimintakeskukseen on meiltä matkaa vain reilu kilometri. Ensin alamäkeä ja sitten vähän ylämäkeä, kertoo Kontulassa asuva Risto Asikainen. - Yleensä kuljemme kylläkin autolla. Meillä on niin paljon tavaraa mukana, Tytti-vaimo tarkentaa. Asikaisten perhe lastaa kerran kuukaudessa kylmälaukut täyteen ruokaa tarjotakseen kirkkokahvilounaan Mellunmäessä. - Minä hoidan etukäteen leipomiset. Liturgian aikana Risto valmistaa ruuan, minä osallistun palvelukseen. Myös perheen lapset ovat tottuneet olemaan touhuissa mukana. Nelivuotias Hennikin auttaa tiskien kantamisessa ja muussa semmoisessa, Tytti kertoo. Maksu ruuasta on vapaaehtoinen. Tytti ja Risto ovat kiitollisia jokaiselle maksajalle, sillä kirkkokahvien tuotto menee kokonaan Karula Pärast ry:n kautta leirikeskuksen toiminnan tukemiseen Virossa. Tytti ja Risto Asikainen ovat yhdistyksen perustajajäseniä. - Viime vuonna saimme kasaan vähän yli tuhat euroa. Ei sillä rahalla paljon saa, mutta pienistä puroista kasvaa vähitellen iso joki, leirikeskuksen lämmitysuuniremontista haaveileva Risto uskoo. - Meistä on tärkeää ottaa vastuuta yhteisistä asioista. Minusta tämä ei ole yhtään huono harrastus. - Minä olen pienestä tytöstä saakka kasvanut kirkossa toimimiseen. Jos sitä ei olisi, elämä tuntuisi aika tyhjältä, Tytti vakuuttaa. Kirkkokahvien järjestäminen on Asikaisille vain yksi tapa toimia kirkossa. Esimerkiksi kesällä Viron leirikeskuksessa järjestetään kaksi kriparia. Niissä molemmissa muonituksesta vastaavat Tytti ja Risto. 9

10 TEKSTI JA KUVA MARI VAINIO MoniNAINEN On hienoa olla nainen, sanoo Aino Nenola. Hän on teologi ja lähetysjärjestön toiminnanjohtaja ja pohtinut paljon naisena olemista ja naiseutta Kirkon triadition kautta. 10

11 Naisena tunnen olevani ennen kaikkea äiti, puoliso, tytär, sisar ja ystävätär. Ne ovat tärkeimpiä asioita elämässäni. - Äitiyden, mutta ennen kaikkea koko ihmisyyden esikuvana voimme pitää Jumalansynnyttäjää. Hän on kaikille naisille ja miehille esimerkki hyvästä ihmisyydestä, siitä kuinka hän otti Jumalan kutsun vastaan ja toteutti sitä omassa elämässään. Samalla tavoin meitä kaikkia kutsutaan antamaan kädet hyvälle työlle. - Äitiys on omassa elämässäni koko ajan läsnä oleva asia. Olen kahden pienen, 2- ja 4-vuotiaiden tyttöjen äiti. Se on mullistanut koko elämäni. - Pelkästään biologinen äitiys ei ole kuitenkaan naiseuden keskeisin muoto. Nainen ei ole epätäydellinen, vaikkei olekaan äiti. Kirkon kannalta voi ajatella äitiyden olevan tärkeä asia sen vuoksi, että yhteyteemme syntyy näin uusia sukupolvia ja pyhittymisen ketju jatkuu. Eihän lapsettomuus vähennä esimerkiksi munkkien tai nunnienkaan sukupuolen syvyyttä. He ovat hengellisiä äitejä ja isiä. Jokainen on tärkeä ja riittävä omana itsenään. Naisasianaiset mielletään usein kärkkäiksi miesten vastavoimiksi. Suomessa on saavutettu lukuisia naisten asemaa parantavia seikkoja, mutta muualla tilanne ei aina ole yhtä hyvä. Miten näet tämän asian naisena ja lähetystyön toimijana? Oletko feministi? - Kyllä minulle feminismi on myönteinen sana ja kutsun itseäni feministiksi. Se tarkoittaa tasa-arvon vaatimusta sukupuolten välillä. Niin kauan kuin naiset ovat esimerkiksi palkkatasossa miesten alapuolella, on asialle tehtävä jotain. Haluan ajatella asioita ensi kädessä ihmisyyden kautta. - Myös arkisessa elämässä tuntuu, että naisilta vaaditaan enemmän selityksiä. Oletpa sitten töissä tai kotona lasten kanssa, joku on valmis kyseenalaistamaan ratkaisusi. - Kirkon ihanteet koskettavat kaikkia ihmisiä. Kulttuuriset asiat vaikuttavat Kirkossa monesti paljon enemmän kuin ajatellaan. - Jossain kehittyvässä maassa Afrikassa 15-vuotias tyttö on ehkä käynyt pari vuotta koulua, on menossa naimisiin ja viljelee maatilkkua. Täällä Suomessa elämän mahdollisuutemme naisina ovat monin tavoin laajemmat. - Meitä yhdistää kuitenkin yhteinen Kirkko, joka on samaan aikaan ihan samanlainen ja aivan erilainen eri maissa. Kirkkoa yhdistää myös se, että niin meillä kuin muuallakin naiset paljolti pyörittävät seurakuntien arkea. He ovat yhteisen Kirkkomme voimavara. - On myös tärkeää, että seurakunnallisissa töissä on niin miehiä kuin naisiakin esimerkiksi opettajina. diakoniatyöntekijöinä ja kanttoreina. - Jokainen voi löytää Kirkosta itselleen sopivan tehtävän. Toivon, että seurakuntalaiset tuntevat ovien olevan aina avoinna kaikille. Kirkossamme kaikilla on oma esirukoilijansa. Heidän kauttaan voimme katsoa Kirkkomme historiaan, peilata menneitä aikoja tähän päivään. Mitä naisina voisimme oppia näiltä vuosisatojakin sitten eläneiltä Pyhiltä? - Kun ajattelen omia pikku tyttöjäni, Makriinaa ja Teklaa, niin halusin löytää heille nimet, joihin liittyy historia, josta lapset kasvettuaan voivat saada sisältöä omaan elämäänsä, yhteyden tähän omaan Pyhäänsä. - Syystä tai toisesta pyhien luetteloista löytyy huomattavasti enemmän miehiä kuin naisia. Kuitenkin monet naispyhistämme ovat tehneet tärkeää työtä ja pyhittäneet elämänsä Kirkolle. Ehkä monen naisen pyhyys on ollut kodin hiljaisuudessa toteutuvaa hiljaista pyhyyttä, joka on jäänyt vähän salaan. Jokaisen kannattaa tutustua esirukoilijansa elämään ja löytää sieltä yhtymäkohtia tähän päivään. Olet tehnyt gradusi naisten ja sakramentaalisen pappeuden yhteydestä. Olet itse teologi, mutta et voi olla pappi. Miten tämän koet elämässäsi? Entä miten johdatat pienet tyttäresi, tulevat naiset Kirkon yhteyteen? - Minulla on aina ollut vahva kutsumus kirkon työhön. Liturginen pappeus ei kuitenkaan ole kirkon ydin. Kirkko on paljon muutakin. Näen, että ainoa peruste sakramentaalisen pappeuden miehisyydelle on traditio, siis perinne, ettei naisia ole koskaan vihitty papeiksi tai piispoiksi. En tiedä, onko se sitten syy vai seuraus - Kirkon historia tosin tuntee naisdiakonit ja toivottavasti kirkko löytää tämän vanhan oman perinteensä uudelleen. - Maallikkoteologin täytyy hyväksyä kirkollinen sekatyöläisyys, ymmärtää kutsumuksensa ja löytää omasta tehtävästään sen olennainen ydin. Vaikka yhteiskunnassa naiset ja miehet ovat kamppailleet tasa-arvosta, on heidät teologisesti nähty aina samanarvoisiksi. - Olen onnellinen, että olen löytänyt kirkosta itselleni sekä antoisan työn että tavan toimia omassa seurakunnassani vapaaehtoisena. - Omat tyttäreni tutustuvat Kirkkoon vähitellen, jumalanpalvelusten, iltalaulujen ja juhlapyhien tapojen kautta. - Pienten tyttöjen äitinä tiedostan kuitenkin sen, kuinka liturgiassa pienet pojat löytävät helpommin paikkansa ja tehtävänsä. - En ymmärrä, miksi tytöt eivät voi toimia esimerkiksi ponomareina kuten pojat. Syyksi sanotaan se, ettei heistä ei voi tulla pappeja, mutta harvasta pojastakaan tulee. Eihän kaikilta aikuisiltakaan alttaripalvelijoilta odoteta, että he täyttäisivät pappeuden vaatimukset. - Toivon, että tytöt eivät koe sen kautta Kirkkoa negatiivisesti, vaan saavat syvän kokemuksen Kirkon jäsenyydestä, sen yhteisestä jaetusta rakkaudesta. - Kirkko on yhteisö, jossa tulee tuntea olevansa hyväksytty omana itsenään. Sen pitäisi näkyä kristittynä kaikessa. Kirkko kuuluu kaikille ja Jumalan pyhittävä voima ulottuu tasavertaisesti kaikkiin, niin miehiin kuin naisiinkin. 11

12 Страницы на русском языке Фото Эльмира Федотова а- К святыням Санкт-Петербурга В мае группа прихожан Свято-Троицкой церкви отправилась в паломническую поездку в Санкт- Петербург, город, названный в честь Святого Апостола Петра. Паломники у ограды храма вознесения Христова Времена меняются, но традиция паломничества живет. В душах людей живет желание прикоснуться к святыням, хоть на несколько дней вырваться из повседневной суеты и посвятить это время только Богу и молитве. В Петербурге и его окрестностях находится около 200 храмов и часовень и 10 действующих монастырей. А у нас всего три дня. Приезжаем в Петербург и сразу идем с отцом Алексеем знакомиться с Александро-Невской Лаврой, а затем в Свято-Троицкий собор на службу. Прикладываемся к усыпальнице св. благоверного князя Александра Невского, к ковчегу и мощевику с частицами мощей многих святых. Сколько в соборе икон, у которых хочется постоять и помолиться подольше! Останавливаемся у чудотворной иконы Пресвятой Богородицы «Скоропослушница». Ее живой, светлый взгляд и немного грустная улыбка не отпускают, утишают, наполняют душу покоем и радостью. На другой день утром едем в Иоанновский монастырь. Церковь монастыря отремонтирована, светлая, в ней множество цветов. Хор поет тихо, молитвенно. После службы в усыпальнице св. праведного Иоанна Кронштадского служится короткий молебен. Затем наш путь лежит на Смоленское кладбище к часовне блаженной Ксении Петербургской. 12

13 Помолившись здесь, едем в Казанский собор, чтобы помолиться у Казанской иконы Божией Матери. Многие стоят у иконы Богоматери подолгу и отходят от нее со слезами. Вечером едем в часовню в честь иконы Божией матери «Всех Скорбящих Радость» (с грошиками) по приглашению ее настоятеля отца Пахомия. Часовня полна цветов, в ней очень красивый иконостас. Во дворе часовни молимся у могилы старицы Матрёнушки- Босонижки. После этого нас приглашают в трапезную на чай. В гостях также прихожане часовни. Атмосфера теплая и не хочется расставаться. День третий. Едем в Тихвин. Гид Тамара рассказывает об основании Успенского монастыря и чудотворной Тихвинской иконе Божией Матери Одигитрии, вернувшейся из Америки в Россию в 2004 году. В монастыре в Успенском храме идет служба. Становимся в очередь, чтобы приложиться к Тихвинской иконе Богоматери. То, о чем каждый из нас давно мечтал, наконец становится явью. Чувства, которые испытываешь, стоя у иконы нельзя передать словами. Конечно же, у каждого это переживание очень личное, особенное. Надо видеть людей лица, когда они отходят от иконы! После службы экскурсия по монастырю, обед в трапезной и возвращение в Петербург. Последний день поездки. Утром посещаем Храм Вознесения Христова (Спас-на-крови), который поражает нас своим великолепием. Потом едем на службу в Исаакиевский собор. После чего направляемся в Никольский морской собор, где тоже успеваем постоять на службе и приложиться к иконе святителя Николая Чудотворца с частицей его мощей. И вот пора возвращаться домой. Пересекаем Неву по Троицкому мосту. Нас благословляет в дорогу ангел на шпиле Петропавловского собора. И еще по пути в Финляндию наши паломники спрашивают, когда и куда поедем в следующий раз? Это значит, что поездка удалась, и это главным образом, благодаря самим паломникам, доброжелательной, душевной атмосфере, которая царила группе. Новое представительство избирается Два полноправных члена Хельсинского православного прихода могут выдвинуть и предложить кандидатуру представителя на голосование в своем регионе. Заявку нужно сделать письменно и доставить в канцелярию настоятеля, по адресу Liisankatu 29, не позднее 14 часов 20 сентября. Кандидатур может быть предложено столько же, сколько в этом регионе избирается представителей. Выборная комиссия составит список кандидатов и объявит о местах и времени голосования не позднее среды, Полное объявление вы можете прочитать по-фински, на странице 33. Вечная память 28 апреля 2011 года безболезненно и непостыдно, на 97 году, отошла ко Господу наша дорогая Татьяна Фёдоровна Орлова. Долгая, богатая событиями жизнь её была трудной, но интересной. Она родилась в Москве, в 1915 году, в православной семье. Пережила послереволюционный голод и лишения, трудные годы коллективизации. Во время войны, в числе других защитников столицы, принимала участие в сооружении оборонительных заграждений, за что была награждена медалью «За оборону Москвы». Отмечена также другими награ- Ольга Экстрём Организатор поездки - Общество друзей Гельсинфорсской Свято-Троицкой церкви р.о. Тихвинский Богородичный Успенский мужской монастырь Прихожане Свято-Троицкой церкви дами.татьяна Фёдоровна живо интересовалась культурой, политикой. Любила театр, поэзию, музыку. Помнила много стихов и прекрасно пела. Она была приятным собеседником и охотно делилась своим богатым жизненным опытом. Её любовь, искренность, жизнелюбие поддерживали других людей. С первых дней пребывания в Финляндии стала прихожанкой Свято-Троицкой церкви и активно посещала богослужения, вплоть до последней ночной Пасхальной литургии. Татьяна Фёдоровна ушла от нас на Светлой седмице. Вечная ей память! 13

14 Kesän matkavinkki: Ikoniaarre Tukholmassa Yksi hienoimmista vanhojen venäläisten ikonien kokoelmista löytyy läheltä, Kansallismuseosta Tukholmasta. Hieman yllättävä selitys kokoelman sijainnille piilee sen lahjoittajissa: värikäs punainen pankkiiri Olof Aschberg, joka järjesti Neuvostohallitukselle ulkomaisia lainoja vallankumouksen jälkeen, ja Ruotsin sodanaikainen Moskovan suurlähettiläs Vilhelm Assarsson. Jos haluaa tutustua tämänhetkiseen valikoimaan nykyisessä kauniissa sivugalleriassa, täytyy hieman kiirehtiä. Museota aletaan remontoida vuonna Kokoelmien johtaja vakuuttaa kuitenkin Ortodoksiviestille, että kokoelmalle haetaan vähintään yhtä näkyvä paikka uudessa museossa. En ikonskatt i Stockholm Utanför Ryssland finns det få stora samlingar av äldre ryska ikoner. Ett tips inför kommande resor: en av de finaste finns på Nationalmuseum i Stockholm! Varför Stockholm? Bakgrunden är den färgstarka svenska affärsmannen Olof Aschberg (farfar till journalisterna Robert och Richard Aschberg). Denna röda bankir verkade i Sovjet efter revolutionen och hjälpte den kommunistiska regeringen med dess internationella lån. Det gav honom kontakterna som behövdes för att få köpa och exportera gamla ikoner. Aschberg donerade sin stora samling till Nationalmuseum, som kompletterades av en fin donation av Sveriges krigstida Moskva-ambassadör Vilhelm Assarsson. Många av ikonerna är medeltida, den äldsta från talens skifte. En finländsk besökare i det lilla vackra sidogalleriet lägger märke till den imponerande, i kraftigt rött skiftande Gudamoderns insomnande från början av 1500-talet Uspenie på ryska, som i vår församlings huvudkyrka! Värda att notera är också de starka kontrasterna i Kristus Nedstigande i dödsriket från tidigt 1400-tal, Herrens intåg i Jerusalem från medlet av 1500-talet, det ovanliga motivet Deesis, Den Heliga Nicholaus Undergöraren och en okänd helig från 1300 eller 1400-talet, samt den häpnadsväckande detaljrika Yttersta Domen från 1500-talet. * Tyvärr visas bara 25 av de mer än 300 ikonerna. Hösten 2008 skrev jag om samlingen i Aamun Koitto (denna ar- En av ikonsamlingens pärlor, Yttersta domen, av en mästare av Moskvaskolan på 1500-talet (NMI 0271). Fotograf: Erik Cornelius/Nationalmuseum tikel bygger delvis på det). Jag frågade då om det övervägts att ge ikonerna mera utrymme. Samlingars dåvarande chef Torsten Gunnarsson svarade lite bryskt att man bara kan visa en bråkdel av samlingarnas föremål. Många har varit oroliga över ikonernas ställning i muséet. Samlingens numera pensionerade kurator Ulf Abel är en av Nordens ledande ikonexperter och författare till flera böcker i ämnet, bland annat den förnämliga samlingskatalogen från I AK 2008 sörjde Abel över att ingen i muséet intresserat sig för samlingen efter att han pensionerats. * Frågan om framtiden aktualiseras av att Nationalmuseum skall totalrenoveras börjande från Jag frågar nu åter ledningen hur det skall gå för ikonerna. Magnus Olausson, den nuvarande chefen för samlingarna, ger mer uppmuntrande besked än föregångaren. Han försäkrar att Nationalmuseum är väl medvetet om den betydelse som ikonsamlingen har. - Ikonerna kommer att vara tillgängliga på samma plats som hittills fram till stängningen. Under evakueringsperioden ingår ikonerna som ett separat utställningstema. Gällande ikonernas roll i det framtida museet lovar han: - De kommer att få en minst lika framträdande plats, och visas med en karaktär som tar hänsyn till att detta även är kultföremål med ett intresse för många människor. Vill man se det nuvarande urvalet på sin nuvarande plats gäller det ändå att passa på under detta och nästa år! Då jag åter är i kontakt med Ulf Abel påminner han dessutom om att muséets stora utställning från september 2011 till januari 2012 är ett samarbete med Ryska museet och Tretiakov omfattande Vandrarmålarna. - Den kommer ju, på skilda sätt, också att sätta fokus på ikonerna, gläder sin ikonexperten. Max Arhippainen 14

15 Kulttuuripaloja KIRJA Seurakunnan kirjasto Liisankatu 29 A 2.krs. Puhelin Aukioloajat ti 10 15, ke ja to Kirjasto on kiinni Församlingsbiblioteket Elisabetsgatan 29 A, II vån. Tel Öppet ti 10 15, on 15 19, to Biblioteket är stängt Parish Library Liisankatu 29 A, tel Open Tue 10 15, Wed 15 19, Thu Library is closed Библиотека прихода открыта по вторникам в ч, по средам в ч. и по четвергам в ч. Liisankatu 29 a, 2-й этаж. Библиотека закрыта с 28 июня до 25 июля. KIRJALLISUUSPIIRI KOKOONTUU SEURAAVAN KERRAN SYYSKUUSSA. Raamatuntulkintaa äidin näkökulmasta Outi Lehtipuu Raamatun äidit Sivustakatsojista päähenkilöiksi Kirjapaja 2011 Outi Lehtipuu toimii tutkijatohtorina Helsingin yliopiston eksegetiikan laitoksella ja on julkaissut mielenkiintoisen kirjan Raamatun äideistä. Kyseessä on kirjallisuustieteellisesti määriteltynä Raamatun vastakarvaan lukeminen ja dekonstruktio, jossa juoni on kirjoitettu uudelleen Raamatun äitien näkökulmasta. Ensimmäinen luku esimerkiksi on Eevasta, toinen Saarasta. Kirjan ensimmäinen osa kertoo Vanhan Testamentin ja jälkimmäinen osa Uuden Testamentin äideistä. Millainen äiti Eeva siis oli? Millainen oli tämän äidin elämä? Eevan tehtävä joka tapauksessa oli selkeä: äitiys. Eikä miten tahansa: Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Ja niin Eeva synnytti ainakin Kainin, Abelin ja Setin, kolme poikaa. Eevan elämä oli todella traaginen, sillä Kain tappaa Abelin. Eeva oli siis sekä murhaajan että uhrin äiti, hän sekä menettää lapsensa että joutuu kantamaan lapsen tekojen aiheuttamaa tuskaa. Mitä Eevalle luvattu lapsen synnyttämiseen liittyvä kipu oikeastaan on? Lehtipuu tekee mielenkiintoisen tulkinnan lapsen saamiseen liittyvistä vaivoista ja Raamatun sanomasta: kyseessä ei suinkaan ole pelkkä synnytyskipu, vaan kipu kestää koko elämän, huolena lapsesta. Kun lasta sattuu, sattuu äitiäkin. Äitiys tekee kipeää, ei vain synnyttäminen. Eeva ei tosin ollut pelkästään äiti, vaan hän oli luonnollisesti myös viettelijätär, jonka tähden mies lankesi. Ja eikö näin ole kautta historian ajateltu laajalti: nainen viettelee seksuaalisuudellaan, ja sen seuraus on synti. Synti taas on saastaisuutta, joten äitiyden projekti on oikeastaan ollut uskonnollisessa mielessä eettisesti mahdoton: sitä ei ilman syn- nin saastuttavaa vaikutusta ole olemassa. Poikkeus tähän sääntöön luonnollisesti on, Maria. Mutta Maria olikin madonna, Eeva taas seksuaalinen olento. Entä mikä paikka Eevan ensimmäinen asuinpaikka, paratiisi oikein oli? Ihana seutu, jossa ruoka kasvaa puussa ja on ikuinen kesä? Moni on varmaankin sitä mieltä, ettei sitä maan päällä ole, mutta onpas kuitenkin. Se on äidin kohtu! Tässä Lehtipuu esittää hienon allegorian. Paratiisi on kuin äidin kohtu, josta on lähdettäväkin pois. Jokaista ihmistä kohtaa siis paratiisista karkottaminen elämän alkuvaiheissa. Todellinen maailma on kaukana paratiisista, eikä paratiisiin pääse kukaan takaisin. Lehtipuun kirja päättyy ajatuksia herättävään epilogiin, jossa kysytään, voisiko Jumala ollakin äiti. Kysymys on mielenkiintoinen, sillä teologisessa mielessä Jumalahan on kaiken synnyttäjä. Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä, kirjoittaa Jesajakin (66: 13). Lehtipuun loppupäätelmä on, että puhe Jumalasta vain miehisin kuvin vääristää sitä, että Jumala kaikkivaltiaana on sukupuolen tuolla puolen. Perinteinen jumalapuhe kaipaa sen tähden rinnalleen myös naisellisia ja äidillisiä kuvia Jumalasta. Raamatun äidit -kirja nousee eksegetiikasta ja raamatuntutkimuksesta. Se tarjoaa erilaisen näkökulman Raamattuun ja sen sanomaan, muttei silti yritä kumota sitä. Samalla tapaa mielenkiintoisia kysymyksiä olisivat esimerkiksi miten Raamatussa kuvataan lapsia, miten siinä kohdellaan luontoa tai millaista rakkautta Raamattuun sisältyy. Kaikki hyviä syitä tarttua itse alkuteokseen! Arto Vaahtokari 15

16 TEKSTI NIKKE KARPIN Piispa Aleksanterin hengellinen perintö Isoisäni veli piispa Aleksanteri oli kirkkokuntamme ensimmäinen omassa maassamme syntynyt esipaimen, ja hänen suonissaan virtasi Suomen heimon verta. Hänen isänsä, pastori Pietari Karpin, oli syntyperältään inkeriläinen ja hänen äitinsä, rovastin tytär Aleksandra o.s. Loginevski, aunuksenkarjalaisia. Piispa Aleksanteri syntyi 1883 Suojärvellä. Yksityiskeskusteluissa hän usein toisti psalmin sanoja: Arpa lankesi minulle ihanasta maasta. Tällä hän tahtoi korostaa synnyinseutunsa merkitystä henkilökuvansa muotoutumisprosessille, erikoisesti hänen uskonnolliselle ja kirkolliselle kehitykselleen. Suojärvi oli minun paras yliopistoni. Hänen kasvu- ja kehitysvuosinaan Suojärvi oli kirkollisessa mielessä todella hurskauden ja jumalanpelon tyyssija. Piispa Aleksanteri suoritti teologiset opintonsa Pietarin pappisseminaarissa ja hengellisessä akatemiassa. Hänen työpanoksensa Suomen ortodoksisen kirkkokunnan palveluksessa oli mittava ja monitahoinen. Hän toimi elämänsä aikana Suojärven Annantehtaan kirkkoherrana, piirinvalvojana, kirkolliskokouksen edustajana, kirkollishallituksen jäsenenä, kirkollisen ylioikeuden jäsenenä, pappisseminaarin dogmatiikan ja sielutieteen opettajana, Viipurin, sittemmin Helsingin hiippakunnan piispana ja kautta elämän hengellisenä kirjailijana. Peruskatsomukseltaan Aleksanteri Karpin oli ilmeinen mystikko, siis ihminen, jolle oli selvänä tosiasiana kirkastunut se, että kaiken olevaisen oikeaa luonnetta ei saattanut tajuta pelkän järjen, vaan välittömän sisäisen näkemyksen ja tuntemisen avulla. Tästä hänen vakaumuksestaan on seesteisenä ja vakuuttavan todisteena myös hänen syvällinen mietekirjansa Uskon portilla. Teoksen nimikin jo ilmentää kirjoittajansa vaatimatonta asennetta hänen omien kilvoittelusaavutustensa arvioinnissa. Hänen toinen kirjansa oli Ikkuna iäisyyteen. Vuonna 1969 Helsingin ortodoksisen hiippakunnan piispan Aleksanterin käsi heltisi paimensauvasta. Hänelle avautui Ikkuna iäisyyteen, hän sai astua Uskon portin sisäpuolelle. Muistelkaa johtajianne, jotka ovat teille puhuneet Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa. Hebr Näihin pyhiin sanoihin sisältyy selvästi velvoitus meille kirkkokunnan jäsenille kunnioittaa esipaimeniamme, isiämme ja heidän opetuksiaan. On sääli, ettei näitä esipaimenen syvällisiä miete- ja hartauskirjoja ole enää saatavissa. Olen saanut haltuuni piispa Aleksanterin muistiinpanot ja päiväkirjat, jotka toimitan myöhemmin tänä vuonna Valamon luostariin. Löytyisikö henkilöä, joka voisi ryhtyä tekemään aineistosta kirjaa? LÄHTEET: Mikael Ritamo: KS Esipaimenen, Helsingin hiippakunnan piispan Aleksanterin muistolle Lauri Pelkonen: Suojärvi Alvi Houtsonen: Kristuksen omille, kristinoppikoulumuistio Hehkuva Hiillos N: Älä luulottele olevasi Jumalan edessä kelvollinen sydämesi heltyessä rukoillessasi. Ajattele niin tapahtuvan armon vaikutuksesta. Se kosketti sisäisiä silmiäsi ja sinä tulit näkeväksi. Lahjana se sinulle annettiin. Samoin kuin rukoillaan, että ruumiin vioittunut jäsen parantuisi eikä tuottaisi kipua, on rukoiltava toistenkin puolesta eikä asetuttava heitä vastaan. Sekä fyysisten että henkisten kärsimysten näissä oloissa lakkautuminen tietäisi Kristuksen viitoittaman pelastuksen tien päättymistä. Mikä tarkoitus oli lapsen syntymisellä, joka eli täällä vain muutaman päivän? Hänelle annettiin mahdollisuus kehittyä haudan takana. Eräs pyhiinvaeltaja valitti luostarin vanhukselle, että hänen elämässään toistuu rauhattomia hetkiä, jolloin sydämen täyttää tuska, ajatukset liitelevät kenties missä ja epäilyksen varjo peittää uskalluksen ja toivon valon. Vanhus vastasi: Käy levolle ja odota, että sydän rauhoittuu. Sen jälkeen syvenny ajattelemaan, mitä olit kokenut ja etsi syytä siihen. Rauha on suuri Jumalan ihmisille antama lahja. Itse Jumala on rauhan Herra. Otteita piispa Aleksanterin yksityisestä päiväkirjasta 16

17 Porvoon Tiistaiseurassa kohtaavat monet kultturit TEKSTI Heikki Korhonen KUVAT RONJA LARSSON Suomalainen, venäläinen, kreikkalainen ja vietnamilainenkin kulttuuri kohtaavat onnistuneesti 30-vuotisjuhliaan viettäneessä Porvoon Tiistaiseurassa. Porvoon Tiistaiseuran perustaminen vuonna 1981 oli osa sitä jälkiaaltoa, joka seurasi edellisten vuosikymmenten seurakunnallisen ja kirkollisen valistustyön kukoistusta. Ilmeisesti tiistaiseuralaisten määrä oli kyseisenä vuonna Suomessa korkeimmillaan, kun uusia seuroja syntyi kyliin ja kaupunkeihin. Porvoossa toimeenpanevana moottorina toimi aktiivisten seurakuntalaisten tarpeen lisäksi myös isä Viktor Porokara. Porvoolaisilla ei ollut vielä seuran perustamisaikoihin omaa kirkkorakennusta, mutta senkin suunnittelusta ja toteutuksesta tiistaiseuralaiset kantoivat pääosan vastuusta. Porvoon Kristuksen kirkastumisen kirkko valmistui vuonna 1989, jolloin myös tiistaiseura sai omat vakiintuneet tilansa. Vielä luvun alussa ja pitkälle vuosikymmenen lopulle asti Porvoon ortodoksien kirkollinen elämä pyöri paljon juuri tiistaiseuran ja oman pyhäkön rakentamisen ympärillä. Nyt juhliva tiistaiseura onkin koonnut Porvoon Kristuksen kirkastumisen kirkkoon mainion näyttelyn sekä seuran alkuajoista että kirkon rakentamisen vaiheista. Moni myöhemmin kirkkoon tullut varmasti mykistyy ja vaikuttuu siitä työstä, jonka tiistaiseuralaiset tekivät alussa. Me myöhemmin liittyneet voimme olla tänään vain kiitollisia siitä työstä, jonka meidänkin siunaukseksemme on tehty. Alkuaikojen kuvista tai pöytäkirjoista löytyvät tutut kasvot ja nimet: isä Viktor, Juhani Sorsa, kanttorimme Elena Nemlander, isä Yrjö Saranpää, Annukka Lyijynen, Leena Saranpää, Pekka ja Leena Huovinen ja monet, monet muut. Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana Porvoon Tiistaiseura on muodostunut entistä enemmän erilaisten kulttuurien eläväksi kohtauspaikaksi. Porvoo on aina ollut kansainvälinen kaupunki, johon on muutettu Ruotsin ja Venäjän lisäksi monista muistakin maista. Nytkin saamme nauttia tiistaiseuran toiminnassa vaikkapa Kyproksen kreikkalaisista tuulahduksia tai vietnamilaisesta ilosta pitkään palvelleen ponomarimme Tuanin tuomana. Kuten niin moni muukin tiistaiseura on myös Porvoon Tiistaiseura kehittynyt sitä vetäneiden naisten voimin. Porvoon seurakuntalaisista osallistuu tiistaiseuran työhön kuitenkin vain murto-osa, joten kaikilla mukana olevilla, hallintoon kuuluvilla on ollut valtava työ ja vastuu. Tiistaiseura on ottanut nykyisen puheenjohtajan Anne Pylvänäisen vetämänä sydämen asiakseen mm. erilaisten pyhiinvaellusmatkojen järjestämisen. Mutta tietenkään ei unohdeta koskaan perusajatusta. Tiistaiseurankin päätarkoitus on se, että jäsenet tulevat Herran Temppeliin ja osallistuvat katumuksen ja ehtoollisen sakramenttiin. Monia armorikkaita vuosia Porvoon Tiistaiseuran perustajille, aktiiveille, nykyisille vastuunkantajille ja kaikille jäsenille. 17

18 Kesällä Lintulan luostarissa on niin paljon muuta puuhaa, että tuohusten tekoon ei jää aikaa. Sitä vastoin talvella tehtaan kynttiläkoneet käyvät ahkerasti. Varastot täyttyvät ja myytävää riittää koko vuodeksi. Lähes kaikki Suomen kirkoissa palavat tuohukset tehdään Lintulassa. TEKSTI JA KUVAT TIINA MAKKONEN Sisaret sorvin ääressä Ortodoksisen kirkon kynttilätehdas aloitti toimintansa Lintulan luostarissa 1960-luvun lopussa. Nykyiseen tehdasrakennukseen kynttilätuotanto siirtyi yli 20 vuotta sitten. Sisarten kynttilänteko on luostarin keskeinen tulonlähde. Puolet tuloista tulee kynttilöistä, puolet matkailusta. Tuohusten Käytetyt kynttilänpätkät päätyvät uusiokäyttöön. menekki on kasvusuunnassa. - Tilausten määrä on lisääntynyt. Yhä enemmän meiltä tilataan tuohuksia myös luterilaisiin seurakuntiin, tehtaanjohtaja, igumenia Marina kertoo tyytyväisenä. Tehdas tuottaa kiloa kynttilöitä vuodessa. Varastossa on hyllyittäin siististi paperiin käärittyjä erikokoisia kynttilänippuja odottamassa lähtöä käyttäjilleen. Kynttilöissä käytettävä mehiläisvaha tilataan Englannista, sydänlanka on täyttä puuvillaa ja tulee Pohjanmaalta. Tuohustehdas on oikea ekologisuuden esimerkki. Äiti igumenia on tarkka siitä, ettei ympäristöä liata, materiaalit ovat puhtaita luonnontuotteita ja että kaikki mahdollinen kierrätetään. Uudessa kynttilässä on aina osa vanhaa. - Kaikki käytetään hyödyksi. Seurakunnat toimittavat käytetyt kynttilänpätkät tänne takaisin. Erottelemme niistä nokiset langanpätkät pois ja laitamme vahan takaisin kiertoon uuteen kynttilämassaan. Kuiva ei rätise Talviaikaan kynttiläkoneet käyvät Lintulassa seitsemän tuntia neljänä päivänä viikossa. Yön aikana termostaatti on lämmittänyt vahan 90 asteeseen, jotta se on valmiiksi sulaa ja työt pääsevät heti aamulla käyntiin. Kun kone on käynyt puolitoista tuntia, 18

19 ensimmäinen satsi on valmis. Sinä aikana sydänlangan ympärille on syntynyt sopivan paksu vahapeite. Jokaisen kynttiläkoneessa tehdyn kierroksen jälkeen kynttilä saa lisää vahaa ympärilleen. Ensin kone upottaa kynttilänalut kuumaan vahaan, sitten ne jäähdytetään vedessä ja kuivataan huolellisesti, minkä jälkeen kierros alkaa alusta. Venäjällä tehdyt tuohukset ovat kovia räiskymään. Lintulan tuohuksissa ei ole tällaista ominaisuutta. - Kuivatusvaihe on tärkeä. Jos vettä jää vahakerrosten väleihin, kynttilät rätisevät palaessaan, äiti Marina kertoo. Kynttilöiden tekoon tarvitaan koneen käyttäjiä, pakkaajia sekä laadunvalvoja, joka ennen pakkaamista poistaa epäonnistuneet tuohukset joukosta. Jotta tuotanto pyörii, täytyy paikalla olla yhtaikaa viisi sisarta. - Vaativin vaihe on sorvaus. Siinä kynttilästä otetaan sytytyspää esille, äiti Marina selittää vuosien sorvauskokemuksella. Kynttilöitä valmistetaan monia eri kokoja. Tavallinen kirkossakävijä laittaa ikonin eteen kirkossa kakkos- tai kolmoskoon tuohuksen. Näitä kokoja myydään kaikissa ortodoksisissa kirkoissa sekä kirkollisia tarvikkeita myyvissä kaupoissa. Paksuin kynttilä on diakonin kynttilä. Se painaa kokonaisen kilon. Igumenia Marina kertoo, että Lintulan luostari pyörii pitkälti kynttilöiden myynnistä saaduilla tuloilla. METROPOLIITTAKUNNAN SÄÄTIÖ JAKOI APURAHOJA Helsingin metropoliittakunnan säätiö myönsi toukokuussa lähes euroa apurahoja ortodoksiseen kulttuurityöhön. Tukea saivat Psalloo-kuoro, monikulttuurista työtä tekevä Filoksenia ry, nuorisotyötoimikunta Lahdesta, Ikonipaja Rantasalmelta, riihimäkeläinen Meri-Helga Mantere neljän näyttelyn järjestämiseen Riihimäellä, jyväskyläläinen Mosaiikki ry suomalais-venäläisten lastenkirjojen julkaisuun sekä helsinkiläinen Saila Keskitalo ortodoksisuutta käsittelevän selkokielisen tietokirjan tekemiseen. Saila Keskitalo toivoo, että kirja päätyy kustantajalle ensi vuonna. - Kirjan tekeminen on tärkeää. Varsinkin maahanmuuttajat tarvitsevat selkokielistä suomea ymmärtääkseen lukemaansa, toimittajan työtä tekevä Saila kertoo. - Minä voin saamallani avustuksella muun muassa kehystää kuvia ja laittaa ilmoituksia lehteen, kertoo näyttelysuunnitelmistaan taideterapeutti ja kuvataideopettaja Meri- Helga Mantere. Metropoliittakunnan säätiö jakoi apurahoja yhden välivuoden jälkeen. Toissavuonna yleinen taantuma verotti säätiön tulosta. Viime vuonna säätiö sai taas tuottoa sen verran, että pystyi nyt jakamaan apurahoja ortodoksisen kulttuurityön tekijöille. TIINA MAKKONEN Kuvassa vasemmalta apurahojen jakotilaisuuteen osallistuneet Satu Timonen, Markku Hietalo, Meri-Helga Mantere ja Saila Keskitalo. 19

20 Ihmisenä ajassa TEKSTI TARJA LEHMUSKOSKI KUVA KATARINA KOSKIVAARA IKÄÄNTYMINEN 20