SUNNY CAR CENTER OY Kirstulan asemakaavan muutos, Hämeenlinna Luontoselvitys

Transkriptio

1 RAPORTTI 16WWE SUNNY CAR CENTER OY Kirstulan asemakaavan muutos, Hämeenlinna Luontoselvitys

2 Sisältö 1 1 JOHDANTO 1 2 ALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET 1 3 MENETELMÄT Lähtötiedot Maastokartoitukset Raportointi 2 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET Geologia ja vesistöt Kasvillisuus Eläimistö 4 5 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET 5 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 5 7 LÄHTEET 9 Liitteet Linnustoselvitys

3 1 1 JOHDANTO Tämä luontoselvitys on laadittu Hämeenlinnan kaupungin Kirstulan alueen asemakaavamuutosta varten (Dnro: YHLA, työnumero: 2461, Kirstula 13. kaupunginosa, korttelit 1-10, muinaismuistoalue sekä suojaviher- ja katualueet). Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa lähtötietojen ja maastokäyntien avulla alueen luonnonympäristön yleispiirteet ja luontoarvoiltaan merkittävät kohteet. Kasvillisuus- ja liito-oravaselvityksen teki FM biologi Ismo Yli-Tuomi Pöyry Finland Oy:stä ja linnuston kartoitti FM biologi Tommi Lievonen (liite 1). Asemakaavan muutos tehdään Sunny Car Center Hämeenlinna Oy:n auto- ja autotarvikekaupan keskusta varten. 2 ALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET Suunnittelualue sijaitsee Hämeenlinnan kaupungin Kirstulan kaupunginosassa noin neljä kilometriä keskustasta luoteeseen. Suunnittelualuetta rajaa idässä rautatie, pohjoisessa Kommilantien varren pientaloalue ja etelässä Pikku-Parolantie. Länsipuolella on Tampere-Helsinki moottoritie E12. Suunnittelualueen sijainti on esitetty kartassa 1. Alueen kokonaispinta-ala on noin 32 ha, josta viljeltyä tai kesannolla olevaa peltoa 24 ha ja loput 8 ha entisellä pellolla olevaa puustoista aluetta tai puoliavointa joutomaata. Peltoaukean ja pohjoisemman metsikön läpi kulkee noin 3 m leveä Rautamonoja. Selvitysalueen poikki kulkeva soratie yhdistää Kommilantien varressa sijaitsevan pientaloalueen eteläreunassa sijaitsevaan Pikku-Parolantiehen. Suunnittelualueen pinnanmuodot ovat hyvin tasaisia. Korkeus vaihtelee välillä 82,5 86,4 m mpy. Kartta 1. Selvitysalueen sijainti.

4 3 MENETELMÄT Lähtötiedot Selvitysalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole Natura verkostoon kuuluvia alueita tai valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita. Ympäristöhallinnon Hertta Eliölajit -tietojärjestelmässä tai Hämeenlinnan kaupungin Maankäyttö ja ympäristö -osastolla ei ole tietoja uhanalaisista lajeista, eikä luontodirektiivin liitteen IVa mukaisista lajeista (tarkistettu ). 3.2 Maastokartoitukset 3.3 Raportointi Maastokartoitukset tehtiin toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa 2011 (kasvillisuuden yleispiirteiden kartoitus sekä linnustoselvityskäynnit ja 1.6.). Kasvillisuuskartoituksen yhteydessä alue kierrettiin kertaalleen kokonaisuudessaan ja tarkasteltiin kasvillisuuden lisäksi eläimistöä (erityisesti mahdollisia liito-oravalle soveltuvia alueita) ja luontotyyppejä. Maastossa pyrittiin löytämään ja rajaamaan seuraavat maankäytön suunnittelussa huomioon otettavat luontokohteet: luonnonsuojelulain 29 :n suojellut luontotyypit vesilain 15a :n ja 17a :n luonnontilaisina säilytettävät purot, lammet ja lähteet metsälain 10 :n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt uhanalaisille lajeille (luonnonsuojeluasetuksen liite 4) ja luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeille soveltuvat elinympäristöt muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset kohteet Luvussa 4 on kuvattu alueen luonnonympäristön yleispiirteet sekä kasvillisuus kuvioittain. Raportin lopussa on esitetty mahdolliset rajoitukset alueen maankäytölle. Liitteessä 1 on esitetty linnustoselvityksen tulokset. Uhanalaistarkastelussa viitataan vuoden 2010 uhanalaisarviointiin (Rassi ym. 2010). 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET 4.1 Geologia ja vesistöt Alueen maaperä on kokonaisuudessaan savea ja silttiä ja joko viljelykäytössä olevaa tai entistä peltoa. Suunnittelualueen poikki kulkeva luode-kaakkosuuntainen Rautamonoja laskee Pikku- Parolantie alitse virraten edelleen Vanajaveden Hattulanselkään. Rautamonojaan kertyy vesiä myös junaradan koillispuolelta rummulla varustettua ojaa pitkin. Länsipuolella sijaitsevan moottoritien reunaojassa vedet virtaavat etelän suuntaan kohti Pikku- Partolantietä. Selvitysalue ei sijaitse pohjavesialueella. Alueella ei ole vesilain 15a :n ja 17a :n mukaisia luonnontilaisena säilyneitä puroja, lampia tai lähteitä.

5 4.2 Kasvillisuus Luontoselvitys Kirstulan asemakaavan muutosta varten Selvitysalue kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen ja kasvimaantieteellisessä aluejaossa lounaismaahan (OIVA ympäristö- ja paikkatietopavelu). Eliömaakunta on Etelä-Häme. Osa-alueiden yhteydessä olevia lajilistoja ei ole pyritty tekemään kattaviksi, vaan antamaan yleiskuva alueen kasvillisuudesta. Osa-alueiden sijainti on esitetty kartassa 2. 3 Osa-alue 1, Käytöstä poistetut pellot Selvitysalueen eteläosassa on kaistale käytöstä poistetta peltoa. Alueelta havaittiin mm. seuraavat kasvit: hiirenvirna, pujo, niittynätkelmä, voikukat (hyvin runsas), peltosaunio (hyvin runsas), paimenmatara (runsas), poimulehtiä, puna-apila, valkoapila, puna-ailakki, hevonhierakka, karvaskallioinen, peltolemmikki, lutukka, kannusruoho, pietaryrtti, pelto-ohdake, huopaohdake, jauhosavikka, amerikanhorsma, koiranputki, vuohenputki, nurmilauha, juolavehnä, niittynurmikka, kylänurmikka, peltotaskuruoho, lutukka, peltoorvokki Osa-alue 2, Radanvarsi Osa-alue kattaa radanvarren, ojan ja radan vieressä olevan ajouran. Radan piennar on vain noin kaksi metriä leveä ja metrin korkea. Pientareelle on kasattu kookasta murskekiveä ja kuivaa radanvarsikasveille sopivaa hiekka- tai sorapaljastumaa on varsin vähän. Radanvarresta löydettiin mm. seuraavat kasvilajit: pietaryrtti, hiirenvirna, keltamaite, niittynätkelmä, leskenlehti, päivänkakkara, peltokorte, vadelma, harmaaleppä, kiiltopaju, paimenmatara, koiranputki, kannusruoho, rönsyleinikki, aholeinikki, vuohenputki, koiranputki, peltokanankaali, ahomansikka, maitohorsma, siankärsämö, pujo, takiainen, mesiangervo, vadelma, ukontulikukka, kevättaskuruoho Osa-alue 3 Viljelykäytössä olevaa peltoa. Osa-alue 4, Rautamonoja ja sivuoja Selvitysalueen poikki kulkeva Rautamonoja on noin 1-2 metriä leveä ja selvitysajankohtana virtaus oli voimakas. Penger on pääosin loiva ja vain noin 2-3 metriä leveä. Ojaa reunustaa lähes yhtenäinen pensaikko, joka koostuu lähinnä kiiltopajusta, harmaalepästä, haavasta ja pieneltä osin hieskoivusta. Rautamonojasta ja ojan ympäristöstä havaittiin mm. seuraavat kasvit: Rentukka (hyvin runsas), mesiangervo (hyvin runsas), ranta-alpi, vuohenputki (hyvin runsas), leskenlehti, karhunputki, rönsyleinikki, järvikorte, vesitatar, huopaohdake, aholeinikki, mätässara, korpikaisla, leveäosmankäämi Osa-alue 5, eteläreunassa sijaitseva puoliavoin joutomaa

6 4 Osa-alue on puoliavoin ja avoin joutomaa, jossa kasvaa keskittyminä noin 10 metristä hieskoivua sekä haapaa, kiiltopajua ja harmaaleppää pohjoisreunan ojanvarressa. Alueen keskiosaan ja moottoritien läheisyyteen on istutettu kuusta ja noin 20 lehtikuusta sekä eteläpuolisen tien varteen lehmusta. Nykyisellään alue on moottoripyöräilijöiden käytössä ja sen poikki risteilee noin 2 metriä leveitä ajouria. Maata on paikoin muokattu motocross-ajajien tarpeisiin ja alueelle on ilmeisesti myös läjitetty muualta tuotua maata. Osa-alueella 5 havaittiin mm. seuraavat kasvit: nokkonen, puna-ailakki, metsäkurjenpolvi, ketosilmäruoho, maitohorsma (hyvin runsas), voikukat (hyvin runsas) särmäkuisma, hiirenvirna, aitovirna, karvaskallioinen, peltokorte, metsäorvokki, koiranputki, siankärsämö, paimenmatara, puna-apila, metsäapila, pelto-ohdake, vuohenputki, lutukka, nurmihärkki, rönsyleinikki, poimulehti, hevonhierakka, piharatamo, peltosaunio, rentohaarikko, pihatatar, pujo, ketohanhikki, leskenlehti, vadelma, orvontädyke, nurmitähkiö, nurmipuntarpää, rantapuntarpää, kylänurmikka, hietakastikka, niittynurmikka, nurmilauha, maahumala, peltokanankaali, huopaohdake, lupiini, kiiltopaju, harmaaleppä, hieskoivu, kuusi, lehtikuusi, tuomi Osa-alue 6, pohjoisreunassa sijaitseva puustoinen kaistale Alueen eteläreunaan on istutettu tervaleppiä ja keskiosassa on noin 7 metrinen tiheä kuusikko, jonka joukossa on samankokoista lehtikuusta. Suurin osa alueesta on kuitenkin 10 metriä korkeaa hieskoivikkoa. Entisen pellon viljavassa maassa kasvaa mm. seuraavat kasvit: vuohenputki (hyvin runsas, osassa aluetta yhtenäinen peittävä kasvusto), mesiangervo (hyvin runsas), nokkonen (hyvin runsas, muodostaa peittäviä kasvustoja), vadelma (hyvin runsas), karhunputki, rönsyleinikki, maitohorsma, rohtovirmajuuri, huopaohdake, poimulehti 4.3 Eläimistö Selvitysalueella ei ole varttunutta puustoa, eikä täten liito-oravan pesimiseen sopivia alueita. Selvitysalueen nuoret puustot eivät todennäköisesti voi eristyneisyydestään johtuen toimia myöskään liito-oravan kulkureitteinä. Tästä huolimatta kasvillisuusselvityksen yhteydessä etsittiin liito-oravan jätöksiä osa-alueen 5 nuoresta kuusikossa ja muutamien suurimpien lehtipuiden tyviltä. Jälkeä liito-oravasta ei löydetty. Tehdyn linnustoselvityksen mukaan (liitteessä 1) selvitysalueen lajisto on hyvin tyypillinen melko pienialaisille ja suhteellisen kuiville puoliavoimille ja avoimille peltoja joutomaa-alueille. Alueelta ei tavattu Eteläboreaaliselle vyöhykkeelle alueellisesti uhanalaisia lajeja tai lintudirektiivin liitteen I mukaisia lajeja.

7 Kartta 2. Selvitysalueen osa-alueet. 5 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET Alueella ei ole luonnonsuojelulain (29 ) kriteerit täyttäviä suojeltuja luontotyyppejä, eikä metsälain 10 :n mukaisia erityisen arvokkaita elinympäristöjä tai muuten luontoarvoiltaan merkittäviä kohteita. Myöskään uhanalaisille lajeille tai luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeille soveltuvat elinympäristöjä ei löydetty. 6 JOHTOPÄÄTÖKSET Toukokuun loppu on liian aikainen ajankohta kasvillisuusselvityksen tekemiseen, jotta täysin luotettava ja kattava kuva selvitysalueen koko lajistosta voitaisiin muodostaa. Tätä selvitystä tehtäessä ei ole havaittu tai tunnistettu kaikkia alueella esiintyviä kasveja ja on mahdollista, että havaitsematta on jäänyt myös uhanalaisia tai muuten huomionarvoisia lajeja. Elinympäristön yleispiirteet huomioiden tätä riskiä voitaneen kuitenkin pitää hyvin pienenä. Tehtyjen lajihavaintojen ja elinympäristön tulkinnan perusteella selvitysalueen lajistosta ja luontoarvoista voidaan muodostaa maankäytön suunnittelun kannalta riittävän hyvä kuva. Tämän luontoselvityksen perusteella Kirstulan asemakaavan muutosalueella ei ole sellaisia luontoarvoja, jotka asettaisivat rajoitteita maankäytölle. Aluetta ei voida pitää kasvillisuuden tai linnuston kannalta valtakunnallisesti tai alueellisesti tärkeänä kokonaisuutena. Vastaavan kaltaista elinympäristöä ja lajistoa on runsaasti Etelä- Hämeessä ja koko lounaismaan kasvimaantieteellisellä alueella.

8 6 Kuva 1. Osa-alue 1, käytöstä poistettua peltoa. Kuva 2. Osa-alue 2, radanvarsi.

9 7 Kuva 3. Osa-alue 3, selvitysalueen pohjoisosan käytössä olevaa peltoa. Kuva 4. Osa-alue 3, selvitysalueen eteläosan käytössä olevaa peltoa.

10 8 Kuva 5. Osa-alue 4, Rautamonoja. Kuva 6. Osa-alue 5, selvitysalueen eteläosan puoliavointa joutomaata.

11 9 Kuva 7. Osa-alue 6, entisellä pellolla kasvavaa koivikkoa. 7 LÄHTEET Geologian tutkimuskeskus 2007: Geokartta-palvelu, Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja s. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Suomen ympäristökeskus 2011: Hertta-järjestelmän tiedot uhanalaisista lajeista (Maritta Liedenpohja-Ruuhijärvi ) Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus Valtion ympäristöhallinnon virastojen OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelun tiedot luontokohteista, pohjavesialueista ja kasvillisuusvyöhykkeistä (Ismo Yli-Tuomi ) Yhteydenotot: Hämeenlinnan kaupunki, Ympäristöasiantuntija FT Heli Jutila

12 10 Hämeen ELY-keskus, Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue, Maritta Liedenpohja- Ruuhijärvi

13 Liite 1: Lievonen, T.: Linnustoselvitys 1 1 JOHDANTO Tämä linnustoselvitys on tehty Hämeenlinnan Kirstulan asemakaava-alueelle (Asemakaavan muutos, Dnro: YHLA -, Työnumero: 2461, Kirstula, 13. kaupunginosa, Korttelit 1-10, muinaismuistoalue sekä suojaviher- ja katualueet) asemakaavan muutoksen laatimista varten. Alue on esitetty kuvissa 1 ja 2. alueen koko on noin 31 hehtaaria. Selvityksen tarkoituksena on ollut tehtyjen laji- ja elinympäristöhavaintojen perusteella muodostaa kuva alueiden linnustollisesta arvosta ja merkityksestä. Tämän selvityksen tavoitteena on, että sen perusteella voidaan asemakaavassa rakennuspaikkojen sijoittamista koskevat ratkaisut tehdä siten, että alueen linnustolliset arvot voidaan tarvittavassa laajuudessa ja kaavan muut tavoitteet huomioiden ottaa huomioon. Kuvat 1 ja 2. Selvitysalueen rajaus. Lähde: Hämeenlinnan kaupunki, OAS. 2 MENETELMÄT Linnustoselvitys tehtiin kahdella maastokäynnillä, ja Kaavasuunnittelun aikataulusta johtuen maastossa ei käyty kesäkuussa eikä alueella tehty erikseen yölaulajakäyntejä. Selvityksessä kuljettiin alueen läpi useita kertoja havaintoja tehden ja merkiten ylös havaitut lintulajit. Selvitys tehtiin molemmilla kerroilla 05:00 7:00 välisenä aikana maa- ja kosteikkolinnuston kartoituslaskentaohjeiden mukaisesti (Koskimies 1994: Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa., Vesi- ja Ympäristöhallitus) ja jotta moottoritien meluvaikutus olisi haitannut selvitystä mahdollisimman vähän. Selvitysaikana sääolosuhteet olivat linnustoselvityksen kannalta hyvät lämpötila oli molemmilla kerroilla 5-10 c, pilvisyys vaihteli 020 % ollen pääasiassa 0-10 %. Tuuli oli selvitysajankohtana heikkoa (arvio 2-5 m/s). Selvityksen tekemisestä ja raportoinnista vastasi FM biologi Tommi Lievonen. 3 LÄHTÖTIEDOT Tämä selvitys ja tehdyt johtopäätökset perustuvat esisijaisesti maastotarkistuksilla tehtyihin havaintoihin sekä elinympäristöjen soveltuvuuksien tulkintoihin. Varsinaista kirjallista taustamateriaalia ei selvitystä varten koottu, mutta toimeksiantajalta (Pöyry Finland Oy) saadun tiedon mukaan paikallisen lintutieteellisen yhdistyksen sähköposti-ilmoituksen mukaan alue ei ole linnustollisesti erityisen arvokasta.

14 4 TULOKSET Liite 1: Lievonen, T.: Linnustoselvitys Alue on miltei kokonaisuudessaan avointa ympäristöä, jossa vaihtelevat joutomaat, kesannoivat pellot sekä heinäpellot. Ruderaattimaisuutta vahvistanee se, että osaa aluetta on ilmeisesti käytetty lumenkaatopaikkana. Avoimia pelto- ja joutomaa-alueita halkovat pensaikkoiset ja matalapuustoiset ojanvarret. Vain alueen pohjoiskärjessä ja lounaiskulmassa on varsinaista puustoista aluetta, joka kuitenkin on nuorta tai nuorehkoa istutusmetsää (pohjoisessa) tai joutomaan keskellä kasvavaa harvaa puustoa (lounaassa), joista kumpaakaan ei voi lukea varsinaisesti todelliseksi metsäelinympäristöksi. Koko alue on voimakkaasti ihmistoiminnan vaikutuksen piirissä, eikä varsinaista luonnontilaista aluetta esiinny. Alueella tai alueelta käsin lähistöllä havaittiin yhteensä 33 lajia. Havaitut lajit on esitetty taulukossa 1. 2 Taulukko 1. Selvitysalueella ja selvitysalueelta käsin lähistöllä havaitut lajit. Alueen ulkopuolelle kuuluvat havainnot on merkitty symbolilla U. Mahdollinen uhanalaisuusstatus merkitty IUCN koodilla (CR=äärimäisen uhanalainen, EN=Erittäin uhanalainen, VU=Vaarantunut, NT=Silmälläidetävä, LC=Elinvoimainen, NE=ei arvioitu, DD=Puutteellisesti tunnettu). Alueellinen uhanalaisuus on merkitty symbolilla A. Kommenttisarakkeessa on esitetty lyhyt arvio siitä, miten lajin oletetaan käyttävän aluetta. Laji Lyhenne Kommentti sinisorsa Ana pla x U voi pesiä fasaani Pha col x x tn. pesii, arvio 1-2 kuovi, A Num arq x x pesinee lähellä, ylilentäviä naurulokki, NT Lar rid x x ruokailee kalalokki Lar can x x ruokailee sepelkyyhky Col pal U ruokailee käki Cuc can U ei käytä tervapääsky Apu apu x ruokailee ilmatilassa käpytikka Den maj U ei käyttäne kiuru Ala arv x x pesii, arvio 1-2 niittykirvinen, NT Ant pra x x tn. pesii, arvio 1 västäräkki Mot alb x x tn. pesii, arvio 1 punarinta Eri rub x pesii, arvio 1 satakieli Lus lus U pesii lähellä pensastasku Sax rub x x pesii, useita arvio 2-3 räkättirastas Tur pil x x pesinee, useampi pari laulurastas Tur phi U ei käytä pensaskerttu Syl com x x pesii, useita, arvio 5-6 lehtokerttu Syl bor x pesinee, arvio 1 pajulintu Phy lus x x pesii, arvio 1-2 kirjosieppo Fic hyp U U pesii alueen vieresssä sinitiainen Par cae x pesinee, arvio 1 talitiainen Par maj U U pesii alueen vieressä harakka Pic pic x x voi pesiä naakka Cor mon x x ruokailee varis Cor nix x x ruokailee varpunen Pas dom x x pesii alueen vieressä pikkuvarpunen Pas mon x pesii, 1 peippo Fri coe U pesii, 1 viherpeippo Car chl x x voi pesiä, useampi pari tikli Car car x x voi pesiä, useampi pari vihervarpunen Car spi x ruokailee keltasirkku Emb cit x x voi pesiä, arvio 1

15 Liite 1: Lievonen, T.: Linnustoselvitys 3 5 TULOSTEN TULKINTA Tulosten tulkinnalla tässä yhteydessä tarkoitetaan lintulajeista ja elinympäristöstä tehtyjen havaintojen avulla tehtyä arviota siitä, mitä linnustollisia arvoja kohteen alueella on ja kuinka arvokkaana linnustokohteena aluetta on syytä selvityksen tekijän näkemyksen mukaan pitää. Jokainen selvitys sisältää aina epävarmuustekijöitä, mikä johtuu tavallisimmin siitä, että rajatulla määrällä selvityskäyntejä ei yleensä pystytä selvittämään koko alueen lajistoa täydellisesti. Nyt tehtyä selvitystä ei voi eikä tule tuloksiensa osalta verrata varsinaiseen tieteellisellä tarkkuudella ja metodeilla tehtyyn linnustotutkimukseen, jossa sovelletaan esimerkiksi sellaisia tutkimusmenetelmiä kuin linjalaskenta, kartoituslaskenta tai pistelaskenta vesilintujen osalta. Mainituilla tutkimusmenetelmillä on mahdollista saada mm. varsin tarkkoja arvioita eri lajien parimääristä. Tämä johtuu mm. siitä, että alueella käydään useita kertoja, jopa kymmenen, ja laskennat toistetaan vakioituja menetelmiä käyttäen. Edellä mainitusta johtuen on selvää, ettei tässä selvityksessä ole todennäköisesti havaittu kaikkia alueella esiintyviä tai edes pesiviä lajeja. Esimerkiksi pöllöjen esiintymisen kartoittaminen on kesäaikaan vaikeaa ja vaatisi käytännössä joko ainakin yksilön tai pesän havaitsemista. Sama pätee myös päiväpetolintuihin (selvitysaluetta voisivat elinympäristön perusteella tyypillisesti käyttää esimerkiksi tuulihaukka ja hiirihaukka). Nyt kyseessä olevan alueen osalta alueelta saattaa jäädä havaitsematta esimerkiksi joitakin öiseen aikaa äänteleviä lajeja (esimerkiksi ruisrääkkä ja viitakerttunen, joille biotooppi voisi sopia). Myös joitakin alueella pesiviä tai aluetta käyttäviä tavallisia lajeja ei kahden käyntikerran perusteella välttämättä ole mahdollista havaita ja niiden löytäminen vaatisi useita käyntikertoja, myös eri vuorokaudenaikoina ja eri vuodenaikoina. Luonnollisesti aluetta voi käyttää eri määrä lajeja eri vuosina, mm. kannanvaihteluista johtuen Tulee kuitenkin huomioida, että tämä selvitys on tehty asemakaavan laatimista varten ja siinä on eri menetelmiä soveltaen sekä elinympäristön ominaispiirteitä ja sijaintia tulkiten pyritty saavuttamaan maankäytön suunnittelun kanalta tarkoituksenmukainen tarkkuus. Linnustollisesti merkittäviä alueita tai elinympäristöjä on mahdollista tunnistaa paitsi lajien havainnoinnin, myös elinympäristöjen soveltuvuutta tulkitsemalla. Tässä selvityksessä on tehty maastohavainnot soveltaen sitä, mitä esimerkiksi kartoituslaskennan kellonajasta, vuodenajasta ja sääolosuhteista on suositeltu. Tehtyjen lajihavaintojen ja elinympäristöjen tulkinnan perusteella voidaan katsoa, että kohteesta voidaan muodostaa maankäytön suunnittelun kannalta riittävä kuva alueen linnustosta ja linnustollisesti tärkeimmistä arvoista. Maankäytön suunnittelun suhteen ei ole esimerkiksi kovin oleellista jokaisen tavanomaisen lajin tarkkojen parimäärien tai esiintymisen selvittäminen. Selvitysalueen linnustoa voidaan pitää hyvin tyypillisenä melko pienialaisille ja suhteellisen kuiville puoliavoimille ja avoimille pelto- ja niittymaille sekä joutomaa-alueille. Kosteiden ja laajempien rehevien alueiden puutteen vuoksi lajisto on hyvän puoliavoimen pensasmaaston lajistoa köyhempää. Alueelta ei tavattu Eteläboreaaliselle vyöhykkeelle (Lounaismaa ja Pohjanmaan rannikko) alueellisesti uhanalaisia lajeja tai lintudirektiivin liitteen I mukaisia lajeja. Alueella havaittiin Hemiboreaaliselle vyöhykkeelle (Lounainen rannikkomaa) alueellisesti uhanalaiseksi luokiteltu kuovi, mutta tehtyjen havaintojen perusteella (suoria ylilentoja) laji ei kuitenkaan pesine selvitysalueella, vaan sen läheisyydessä sijaitsevilla suuremmilla peltoalueilla (ympäristö kuitenkin voisi sopia lajin pesimäympäristöksi). Laji on vähentynyt eteläisessä Suomessa viime aikoina selvästi. Alueellisesti uhanalaiseksi on arvioitu vain valtakunnallisessa uhanalaisuustarkastelussa elinvoimaisiksi tai silmälläpidettäväksi arvioituja lajeja. Lajiston uhanalaisuutta arvioitiin Suomessa viimeksi vuonna 2010 kansainvälisesti vertailukelpoisella Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteeristöllä (Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010, Pertti Rassi, Esko Hyvärinen, Aino Juslén & Ilpo Mannerkoski (toim.), 2010). Tämän tuoreimman uhanalaisuusluokituksen i mukaisia lajeja havaittiin kaksi, molemmat silmälläpidettäviä naurulokki ja niittykirvinen. Näistä niittykirvinen pesinee alueella, naurulokit käyttävät aluetta (ja muita lähipeltoja) ruokailuun. Alue ei muodosta kummankaan lajin osalta sellaista aluetta, jota vastaavaa ympäristöä ei riittävällä tavalla olisi tarjolla lähialueilla. Alueen linnustollista merkitystä ja arvoa laskevat alueen länsirajalla kulkeva moottoritie, lounaiskulmassa oleva motocross-rata (tai vastaava) sekä itäreunalla kulkeva rautatie, joilla on oleellista meluvaikutusta -

16 Liite 1: Lievonen, T.: Linnustoselvitys 4 erityisesti moottoritiellä. Lisäksi tulee huomioida, että alue on pääosin peltoaluetta (peltoa) ja vastaavaa (ja laajempaa, yhtenäisempää ja siten parempaa) biotooppia on lähiympäristössä runsaasti. Todennäköisesti selvitysaluetta linnustollisessa mielessä arvokkaampaa ja monipuolisempaa puolipensaikkoista, rehevää aluetta on ainakin eteläpuolella puhdistamon yhteydessä. On todennäköistä, että aluetta käyttää muutonaikaiseen levähtämiseen esimerkiksi vesilintuja ja kahlaajia, mutta alue ei vaikuta erityisen arvokkaalta muutollalevähtämispaikalta ja levähtäjämäärien oletetaan olevan suhteellisen vähäisiä vastaavaa ja parempaa suuremmille yksilömäärille soveltuvaa levähtämisympäristöä löytyy esimerkiksi alueen koillispuolelta. Selvitysalue on myös suhteellisen pienialainen ollakseen erityisen merkittävä suurelle määrälle avoimissa kuivanmaan ympäristöissä muutolla levähtäviä lajeja. 6 YHTEENVETO Huolimatta alueen puoliavoimista mosaiikkimaisista ja ruderaattisista osista aluetta ei ole tässä arviossa katsottu voitavan pitää linnustollisesti poikkeuksellisen tärkeänä tai arvokkaana aluekokonaisuutena. Aluetta vastaavaa biotooppia on lähimaastossa tarjolla suhteellisen runsaasti, eikä alueen lajisto ole erityisen arvokasta tai muutoin erityistä verrattuna vastaaviin hyviin puoliavoimiin tai avoimiin ympäristöihin. Alueen avoimet, viljelemättömät osuudet tarjoavat niitä suosiville lajeille hyvät elinolosuhteet, mutta avoimien alueiden osalta parempia ja laajempia kokonaisuuksia on esimerkiksi alueen koillispuolella. Puoliavoimet ympäristöt (pellonreunat, lounaisosan motocrossradan alue, pensoittuvat joutomaat) lienevät alueen arvokkaimpia osia, joskaan niitäkään ei voida pitää erityisen hyvinä tai omassa luokassaan kovin edustavina ja erityisinä ympäristöinä, johtuen mm. alueiden pienialaisuudesta ja häiriötekijöistä (moottoritie, motocrossrata, rautatie).

17 Liite 1: Lievonen, T.: Linnustoselvitys 5 i Alla on selkeyden vuoksi lyhyesti esitetty, millaisia suojeluun ja säilyttämiseen liittyviä velvoitteita liittyy erilaisiin uhanalaisuus- ja suojelustatuksiin. Uhanalaisuusluokitusjärjestelmä on kattava luokitusjärjestelmä, johon kaikki lajit voidaan sijoittaa, myös eiuhanalaiset lajit. Kaikille lajeille on luotu erikseen määriteltyjen kriteerien mukaan uhanalaisuusluokat, jotka on ryhmitelty vastaamaan myös kansainvälistä IUCN (International Union for Conservation of Nature)-luokitusta. IUCN luokituksen mukaan jako on seuraavanlainen: CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = Erittäin uhanalainen, VU = Vaarantunut, NT = Silmälläpidettävä, LC = Elinvoimainen, NE = ei arvioitu, DD = puutteellisesti tunnetut. Varsinaisesti uhanalaisia lajeja ovat ainoastaan uhanalaisuusluokituksen CR, EN ja VU luokkiin kuuluvat lajit. Uhanalaiseksi lajiksi voidaan luonnonsuojelulain 46 mukaan asetuksella säätää sellainen luonnonvarainen laji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Uhanalaisten lajien yksilöiminen ei luonnonsuojelulain mukaan aiheuta muita toimenpiteitä, eikä sillä ole kansalaisiin kohdistuvia oikeusvaikutuksia. Huomattavan suurta osaa uhanalaisista lajeista ei ole rauhoitettu. Luonnonsuojeluasetuksen 2 mukaan ympäristöministeriön on luonnonvaraisten eliölajien ja luontotyyppien seurannassa otettava erityisesti huomioon (varsinaisesti) uhanalaiset lajit. Vaarantuneet lajit (VU) ovat uhanalaisia lajeja, jotka eivät täytä äärimmäisen uhanalaisen (CR) tai erittäin uhanalaisen (EN) kriteerejä, mutta lajiin kohdistuu suuri uhka hävitä keskipitkällä aikavälillä luonnosta erikseen määriteltyjen kriteerien perusteella. Sellainen uhanalainen laji, jonka häviämisuhka on ilmeinen, voidaan säätää asetuksella erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Erityisesti suojellun lajin statuksella on oikeudellisia vaikutuksia, koska sen elinympäristö voidaan suojella luonnonsuojelulain 47 :n 2 momentin nojalla. Elinympäristön heikentämis- ja hävittämiskielto edellyttää, että alueellinen ympäristökeskus määrittelee päätöksellään esiintymispaikan rajat ja antaa päätöksensä tiedoksi. Tällä päätöksellä ei päätetä kuitenkaan alueen suojelemisesta, vaan todetaan esiintymispaikan olevan suojeltu ja saatetaan hävittämis- ja heikentämiskielto voimaan. Lintudirektiivin (2009/147/EC) I-liite sisältää yhteisön tärkeinä pitämät lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (Natura verkosto). Vastaava velvoite koskee Suomessa säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja erityisesti kosteikkojen osalta. Rahoitetut eläinlajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksessa /160. Kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden 1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen; 2) pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen; ja 3) tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. Silmälläpidettävät lajit (uhanalaisuusluokituksen luokka NT) eivät ole valtakunnallisesti uhanalaisia, joskin ne voivat olla alueellisesti uhanalaisia ja kannan tarkkailu on aiheellista joko kannan kehityksen tai koon perusteella. Puutteellisesti tunnettuja (DD) ovat lajit, joiden tiedot niiden runsaudesta, levinneisyydestä tai populaation tilasta eivät riitä häviämisriskin arviointiin. Lajista tarvitaan lisää tietoa sen sijoittamiseksi oikeaan luokkaan. Jos lajin levinneisyysalueen epäillään olevan suhteellisen rajoittunut, viimeisestä havainnosta on kulunut huomattava aika tai lajiin kohdistuu selvä uhka, luokittelu uhanalaiseksi voi olla perusteltu.