Rajapinnoilta yhdyspintoihin. Kehittämisaloite kunnan ja maakunnan yhteistyöstä

Transkriptio

1 Rajapinnoilta yhdyspintoihin Kehittämisaloite kunnan ja maakunnan yhteistyöstä

2 Toimittajat: Jouko Luukkonen, Kaija Majoinen, Antti Kuopila Työryhmä: Kuntaliitto: Jarkko Huovinen, Tuula Kock, Arto Koski, Kirsi Mononen, Soile Paahtama, Kari Sjöholm, Laura Hassi, Tarja Hartikainen, Erja Horttanainen, Ulla Hurmeranta, Ritva Laine, Erja Lindberg, Jussi Niemi, Pirjo Poikonen, Vesa-Pekka Tervo, Anu Wikman-Immonen, Johanna Vilkuna ja Eevaliisa Virnes FCG: Jarmo Asikainen ja Anssi Hietaharju Kuntatoimijat: Oskari Auvinen, kunnanjohtaja, Kangasala Jouko Luukkonen, Haapaveden kaupunginjohtaja , Etelä-Savon soten muutosjohtaja Risto Kortelainen, kuntayhtymän johtaja, Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä (Essote) Mika Mannervesi, kaupunkikehityspäällikkö, Salo Hannele Mikkanen, kunnanjohtaja, Liperi Leila Savolainen, kaupunginhallituksen 1. vpj., Kuopio Merja Tepponen, kehitysjohtaja, Eksote Kirsti Ylitalo-Katajisto, hyvinvointijohtaja, Oulu Kansikuva: Heli Sorjonen ISBN (pdf) Suomen Kuntaliitto Helsinki 2016 Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14, Helsinki Puh

3 Sisältö Esipuhe 5 1 Johdanto 7 2 Kunnan ja maakunnan yhteistyön tarve eri näkökulmista 9 3 Kunnan ja maakunnan yhdyspinnat ja niiden määrittely Mitä ovat yhdyspinnat? Yhdyspinnat maakunta- ja sote-uudistuksessa 13 4 Keskeisiä yhdyspintatehtäviä Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen Liikunta-, nuoriso- ja kulttuurityö Työllisyyden hoito ja elin keinopolitiikka Opiskeluhuolto Asumispalvelut Kaavoitus, maankäyttö ja palveluverkot Tukipalvelut Maahanmuuttajien kotouttaminen Joukkoliikenne ja kuljetukset Varautuminen häiriö tilanteisiin ja poikkeusoloihin 38 5 Kunnan ja maakunnan yhteistyö Maakuntalaki yhteistyön mahdollistajana Uusi tilanne haastaa kuntien johtamisen ja asiantuntijatyön 41 6 Katse tulevaisuuteen yhteistyön uudet mahdollisuudet 45 3

4 Rajapinnoilta yhdyspintoihin 4

5 Esipuhe Tässä kehittämisaloitteessa kuvataan erityisesti kuntien ja muodostuvien maakuntien yhdyspintoja. Se on aihepiiri, joka on suuruudistuksessa jäänyt toistaiseksi varjoon. Yhdyspinnoissa on kysymys uudenlaisesta ilmiöstä, kahden itsehallinnollisen toimijan yhteydestä. Se on jotain muuta kuin esimerkiksi kunnan suhde kuntayhtymiin tai kunnan suhde valtioon. Siksikin yhdyspintanäkökulma on korkea aika ottaa vakavasti ja kiinteäksi osaksi sekä valtakunnallista että etenkin alueellista valmistelua. Kehittämisaloitteen tarkoituksena on osaltaan avata laajempaa keskustelua yhdyspintojen vaikutuksista ja samalla pyrkiä tarjoamaan näkemyksiä, kokemuksia ja käytännön työvälineitä valmistelun tueksi. Meneillään oleva uudistustyö on massiivinen niin työmäärältään kuin vaikutuksiltaankin. Jotta kokonaisuus hahmottuu paremmin ja toiminnalliset yhteydet kuntien, maakuntien ja valtion välillä muodostuvat toimiviksi, on maakuntia ja tulevaisuuden kuntia valmisteltava samanaikaisesti. Vain täten saadaan aikaan toimiva järjestelmä yhdyspintoineen ja pystytään paremmin saavuttamaan uudistuksille asetettuja tavoitteita. Erityisen tärkeää on nähdä, että kunta ja maakunta ovat rinnakkaisia, eivät päällekkäisiä tai hierarkkisessa suhteessa toisiinsa olevia kansanvaltaisia toimijoita. Niillä on isossa kuvassa yhteiset asukkaat ja alue, joista ne ovat vastuussa. Tehtävien ja työnjaon tulisi olla lähtökohtaisesti selkeä, mutta samalla sen tulisi mahdollistaa sopimiseen perustuvat tarkoituksenmukaiset ratkaisut alueellisten ja muiden erityispiirteiden huomioimiseksi. Kehittämisaloitetta on valmisteltu laajassa yhteistyössä kuntakentän osaajien ja Kuntaliiton asiantuntijoiden kesken. Lämmin kiitos teille kaikille erityisesti siitä käytännön kokemukseen perustuvasta annista, joka toi tarvittavaa syvyyttä aloitteeseemme. Myös yhdyspintojen kohdalla on edelleen paljon jatkotyöstämistä. Uudistuksen edetessä moni kysymys ratkeaa, käytännön toiminnan esteitä pysytään raivaamaan ja uusia kullekin alueelle tai sektorille soveltuvia toimintamalleja luomaan. Tärkeintä on muistaa, että viime kädessä ihmiset tekevät yhteistyötä, eivät organisaatiot. Näin se on myös kuntien ja maakuntien kohdalla. Tästä työ vasta alkaa. Timo Reina Kuntaliiton varatoimitusjohtaja 5

6 Rajapinnoilta yhdyspintoihin VALTIO Ohjaus ja resurssit Ohjaus ja resurssit Vuorovaikutus Vuorovaikutus MAAKUNNAT Roolit Yhdyspintakysymykset ja palvelut: esim. hyte, tukipalvelut, oppilashuolto, työllisyys, kaavoitus, rakentaminen, joukkoliikenne, kotouttaminen, elinvoima, asuminen, järjestöyhteistyö, osallisuus, johtaminen jne. Vuorovaikutus ja neuvottelumenettely KUNNAT Roolit Kuva 1: Maakuntauudistuksen kokonaisuus asukkaat keskiössä. 6

7 1 Johdanto Maakuntia ja tulevaisuuden kuntaa tulee valmistella samanaikaisesti. Maakunta- ja sote-uudistuksen myötä kunnan ja maakunnan välille syntyy yhdyspinta. Aiemmin vaikeatkin kysymykset pystyttiin periaatteessa ratkaisemaan yhden organisaation, eli kunnan, päätöksenteon kautta. Näin tapahtui myös aikaisemmissa kuntayhteistyön toimintamalleissa, koska sielläkin taustalla olivat omistajakuntien näkemykset. Syntyvien maakuntien johdosta tilanne kuitenkin muuttuu. Jatkossa palveluita ohjataan ja tuotetaan aidosti eri organisaatioissa, joilla saattaa olla myös erilaisia intressejä. Yhteisen näkemyksen ja toiminnan löytäminen, nimenomaan asukkaan ja asiakkaan näkökulmasta, saattaa olla haasteellisempaa kuin aiemmin. Tarvitaan erilaisia menettelytapoja ja sovittuja toimintamalleja, joilla erilaisia asukkaiden tarpeita ja eri toimijoiden intressejä yhteen sovitetaan. Uusien toimintamallien ja tapojen myötä myös asiakkaan näkemysten esiin tuominen poikkeaa aiemmasta. Uudenlainen ja muuttuva hallintoympäristö tuo myös uudenlaisen ja muuttuvan palveluiden tuottajaympäristön. Palveluintegraation turvaaminen mm. valinnanvapauden kasvaessa edellyttää jo valmisteluvaiheessa huomion kiinnittämistä myös uuden rakenteen myötä syntyviin yhdyspintoihin. Mitä aikaisemmassa valmistelun vaiheessa pystytään huomioimaan ja tunnistamaan uudenlainen tilanne, sitä nopeammin ja paremmin myös uusiin haasteisiin pystytään vastaamaan. Uudistuksessa kuntien, maakuntien ja valtion väliset toimivalta- ja vuorovaikutussuhteet muotoutuvat uudenlaisiksi. Samalla asukkaiden eli palvelun käyttäjien vaikutusmahdollisuudet kasvavat esim. valinnanvapauden kautta. Maakuntia ja tulevaisuuden kuntaa tulee valmistella samanaikaisesti. Valmistelussa tulee käydä läpi mm. toimijoiden väliset ohjaus- ja resurssisuhteet, vuorovaikutuksen ja neuvottelumenettelyn keinot ja pelisäännöt sekä erityiset palveluiden yhdyspintakysymykset. Yhdyspintoja löytyy esim. hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, tukipalveluissa, oppilashuollossa, työllisyyden hoidossa, kaavoituksessa, rakentamisessa, joukkoliikenteessä, kotouttamisessa, elinvoimatoiminnoissa, asumispalveluissa ja järjestöyhteistyössä. Myös osallisuuden ja johtamisen alueelta löytyy yhteistä. Tässä kehittämisaloitteessa nostetaan esille asioita, joissa kunnan ja tulevan maakunnan tulee erityisesti toimia tiiviissä yhteistoiminnassa. Kunnan ja maakunnan välille ei saa muodostua rajaa, vaan toimiva, tiivis yhteys. 7

8 Rajapinnoilta yhdyspintoihin Kuntien ja maakuntien välisiin yhdyspintoihin vaikuttavat monet tekijät, joista tärkeimpiä on kuvattu kuvassa 2. Yhdyspintojen muovautumisen kannalta on oleellista, millaiseksi lainsäädännön normitus tulee muodostumaan, millaista lainsäädännöllistä ohjausta tai rajoitusta yhdessä tekemiseen muotoutuu ja miten rahoitus aikanaan toimintaa ohjaa. Uudistuksen vaikutuksesta myös toimijoiden roolit ja vastuut muuttuvat ja muotoutuvat uudestaan. Eikä kyse ole pelkästään organisaatioiden muutoksesta, vaan myös luottamushenkilöiden, johtavien viranhaltijoiden ja professioiden rooleista. Perinteiset tavat eivät välttämättä uudessa ympäristössä enää toimikaan totutusti. 5. Kumppanuudet Kunnan ja maakunnan välille ei saa muodostua rajaa, vaan toimiva, tiivis yhteys. Asiakas ja asukas 1. Normit ja rahoitus Samaan aikaan myös toimintaympäristö muuttuu. Perinteisten mm. väestörakenteen muutosten rinnalla tulee esim. monitoimijuuden ja digitalisaation vaikutukset toimintaympäristöön. Myös ns. ilkeät ongelmat, esim. syrjäytyneisyys, yksinäisyys ja passiivisuus, monimutkaistuvat entisestään, jolloin tarvitaan eri toimijoiden tiivistä yhteistyötä. 4. Valinnanvapauden vaikutukset Kuntien ja muiden toimijoiden yhdyspintoihin vaikuttavat 2. Uudet muuttuvat roolit ja vastuut Muutos sisältää muitakin kuin rakenteellisia uudistuksia. Tuleva valinnanvapauden vahvistuminen muuttaa osaltaan kuntien ja muiden toimijoiden välisiä suhteita. Kyse ei ole pelkästään kunnan ja maakunnan välisestä suhteesta, vaan jatkossakin järjestöillä, kolmannella sektorilla ja kansalaisyhteiskunnalla on suuri merkitys kokonaisuudessa. Näiden toimijoiden tukeminen on jatkossa sekä kunnan että maakunnan vastuulla. Kaikessa toiminnassa tulee pystyä miettimään vaikutuksia asukkaan ja asiakkaan näkökulmasta. 3. Toimintaympäristö Kuva 2: Kuntien ja muiden toimijoiden yhdyspintoihin vaikuttavat tekijät. 8

9 2 Kunnan ja maakunnan yhteistyön tarve eri näkökulmista Suomeen ollaan perustamassa alueellista itsehallintoa. 18 maakunnan on tarkoitus aloittaa toimintansa Maakunnalla on kansanvaltainen hallinto, ja sen ylin päättävä elin, valtuusto, valitaan tammikuussa 2018 pidettävissä vaaleissa. Valtuustot aloittavat toimintansa Sitä ennen väliaikaishallinto valmistelee toiminnan, henkilöstön ja omaisuuden siirtoa maakunnille. Maakunnilla tulee olemaan lähtökohtaisesti vain lakisääteisiä tehtäviä. Ne vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, pelastustoimesta, ympäristöterveydenhuollosta sekä maakuntien liitoilta ja valtion aluehallinnolta siirtyvistä tehtävistä, kuten alueiden, elinkeinojen ja maaseudun kehittämisestä, maakunnan suunnittelusta ja maakuntakaavoituksesta sekä muista Onko välttämätöntä rajoittaa maakuntien omiin päätöksiin perustuvaa tehtävien organisointia? liikenteeseen, ympäristö- ja vesiasioihin sekä kulttuuriin ja maakunnan identiteettiin liittyvistä tehtävistä. Tehtäväalat tullaan mainitsemaan maakuntalaissa. Niiden tarkemmasta sisällöstä säädetään tehtäväalan erityislainsäädännössä. Kuvassa 3 on esitetty kuntien nykyiset tehtävät ja se, miten maakunta- ja sote-uudistus niihin vaikuttaa. Uudistus vaikuttaa kuntien tehtäviin merkittävästi. Asiakkaat, asukkaat ovat tulevaisuudessakin samat sekä kunnalle että maakunnalle. Samoin toimintoja läpileikkaavat prosessit elinvoima, osallisuus sekä hyvinvointi ja terveys ovat yhteiset. Uudistuksen toinen vahva elementti on sosiaalija terveydenhuollon peruspalvelujen valinnanvapaus. Valinnanvapauden piiriin kuuluvat palvelut tullaan määrittelemään erikseen valinnanvapauslainsäädännössä. Kaikkien maakunnan kuntien niin sopiessa maakunta voi hoitaa myös muita tehtäviä edellyttäen, että ne liittyvät sen lakisääteisiin tehtäviin. Rajaus on kankea eikä mahdollista kuntien ja maakunnan päätöksiin ja sopimuksiin perustuvaa tarkoituksenmukaista tehtävien hoitoa. 9

10 Rajapinnoilta yhdyspintoihin Kuntien nykyisten tehtävien muuttuminen maakunta- ja sote-uudistuksen johdosta Joukkoliikenne ja kuljetukset Kulttuuri ja kirjastot Liikunta ja nuoriso Koulutusja varhaiskasvatus Maahanmuutto ja kotouttaminen Sosiaali- ja terveystoimi Elinkeinopolitiikka Maankäyttö ja asuminen Ympäristö ja ympäristöterveydenhuolto Pelastustoimi Tukipalvelut ml. hankinnat Työllisyys Lapset ja nuoret Hyvinvointi ja terveys Osallisuus Elinvoima Lapset ja nuoret Työikäiset Seniorit Suuri muutos Kohtalainen muutos Ei suurta muutosta Kuva 3: Yhdyspinnat kunnan nykyisten toimintojen eri näkökulmista. Lakipakettiluonnoksessa on useita säännöksiä, jotka rajoittavat maakunnan omiin päätöksiin perustuvaa toiminnan organisointia. Maakunnat muodostavat viisi laissa mainittua yhteistyöaluetta, asetuksella säädettäviä palveluita tulee koota yhdelle tai useammalle maakunnalle. Maakunnat voivat tehdä laajaakin yhteistyötä myös omaehtoisesti. Muiden kuin valinnanvapauden piirissä olevien palveluiden tuotantoa varten maakunnan tulee perustaa palvelulaitos, joka hoitaa myös järjestämisvastuuseen liittyvät viranomaistehtävät. Lisäksi maakunnan tulee järjestää palvelut siten, että valinnanvapaus turvataan. Sekä maakunta että sen palvelulaitos muodostavat laajan konsernin. Tukipalveluita (ICT, talous- ja henkilöstöhallinto, hankinnat, kiinteistö- ja toimitilat) varten esitetään perustettavaksi neljä valtakunnallista palvelukeskusta. Voidaan perustellusti kysyä, onko välttämätöntä rajoittaa maakuntien omiin päätöksiin perustuvaa tehtävien organisontia. Kuntaliitto on lausunnossaan esittänyt, että maakunnille tulee antaa enemmän päätösvaltaa maakunnan toiminnan organisoinnissa ja tukipalveluiden järjestämisessä. 10

11 Kuntien ja maakunnan yhteistyön tarve on ilmeinen. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden liittymät esimerkiksi kunnan asukkaiden asumiseen, liikkumiseen, ympäristöön, koulunkäyntiin tai vapaa-ajan toimintaan ovat ilmeiset. Aluekehitystehtävät, elinkeinojen kehittäminen, työ-, yritys- ja elinkeinopalvelut liittyvät kunnan elinkeinopolitiikkaan. Maakunnan suunnittelu, maakuntakaavoitus ja liikennejärjestelmäsuunnittelu sekä kunnan alueiden käytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämisen edistäminen liittyvät kuntien maapolittikkaan ja kaavoitusmonopoliin. Tarvitaan siis kunnan ja maakunnan välisen rajan ylittävät suunnittelun, kehittämisen ja palvelutuotannon prosessit maakunnan kaikilla tehtäväaloilla. Näiden varmistamiseen ja niistä sopimiseen tarvitaan myös lainsäädännön tukea. Paikallisesti ja alueellisesti erilaiset ratkaisut tulee mahdollistaa lainsäädännössä. Tulevat 18 maakuntaa ovat toimintaympäristöltään, julkiselta ja yksityiseltä palvelurakenteeltaan sekä muilta olosuhteiltaan erilaisia. Maakuntauudistuksen lisäksi digitalisaatio, ikääntyminen ja muuttoliike vaikuttavat eri puolilla Suomea olevien kuntien ja maakuntien toimintaympäristöön hyvin eri tavalla. Muutos korostuu seuraavien vuosien kuluessa. Olosuhteiden erilaisuus tulee ottaa huomioon ja mahdollistaa joustavat yhteistoimintamuodot palvelujen tuottamisessa ja järjestämisessä. Myös perusoikeuksien toteutumisen kannalta on tärkeää, ettei liian jäykkä lainsäädäntö muodosta estettä asukaslähtöiselle kehittämiselle ja palvelujen toteuttamiselle. Kunnan ja maakunnan jäykkä toimivaltaraja uhkaa aiheuttaa päällekkäisyyksiä ja palveluaukkoja. Paikallisesti ja alueellisesti erilaiset ratkaisut tulee mahdollistaa lainsäädännössä. Sekä kunnan asukkaan (palvelunkäyttäjän) näkökulmasta että toiminnallisesti ja kansantaloudellisesti on tärkeää mahdollistaa sopimusjärjestelyt kuntien ja maakuntien kesken. Yhteistyöjärjestelyistä ja tehtävien siirrosta on oltava mahdollisuus sopia ottaen huomioon kuntien ja maakuntien toimintaympäristöjen erilaisuus. Kunnat ovat olleet vahvasti luomassa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää. Ne ovat tähän asti vastanneet sekä palveluiden järjestämisestä että pääosin tuotannosta. Järjestelmä on menestynyt kansainvälisissä vertailuissa sekä laadun että kustannusten osalta, ja asukkaat ovat pääosin olleet tyytyväisiä. Tämän vuoksi on vielä harkittava, voivatko kunnat jatkossakin olla mukana sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuotannossa omistamiensa yhtiöiden kautta siltä osin kuin palvelut tulevat olemaan valinnanvapauden piirissä. Kunnilla on siihen osaamista, henkilöstö, toimitilat ja välineet. 11

12 Rajapinnoilta yhdyspintoihin 3 Kunnan ja maakunnan yhdyspinnat ja niiden määrittely 3.1 Mitä ovat yhdyspinnat? Raja-/yhdyspinnalla tarkoitetaan erityisesti kahden tai useamman organisaation välistä toiminnallista raja-/yhdyspintaa. Tässä kehittämisaloitteessa käytetään käsitettä yhdyspinta, millä halutaan korostaa yhteisen toiminnan merkitystä. Yhdyspintaproblematiikkaa voi toki esiintyä myös yhden organisaation sisällä. Yhdyspinnassa korostuvat erityisesti asukaslähtöisyyden tarve, johtaminen, prosessien toimivuus ja toiminnan tuloksellisuus. Maakunta- ja sote-uudistuksen yhteydessä muodostuu uusia hallinnollisia ja toiminnallisia yhdyspintoja kuntien ja maakuntien välille. Lisäksi yhdyspintoja muodostuu kuntien välille ja maakuntien välille. Yhdyspintoja ovat toiminnat ja tehtäväkokonaisuudet, jotka kuuluvat kunnan tai maakunnan järjestämisvastuulle, mutta joiden asukas- ja asiakaslähtöinen toteuttaminen edellyttää yhteisiä tavoitteita (esim. hyvinvoinnin edistäminen). Tällöin muodostuu vaikuttavuudeltaan ja kustannustehokkuudeltaan mahdollisimman tarkoituksenmukainen kokonaisuus. Yhdyspinnassa tarvitaan kunnan ja maakunnan välillä yhteistä tahtotilaa sekä yhteisesti sovittuja menettelytapoja. Menettelytavat voivat tarkoittaa esim. keskinäisten neuvottelujen yhteydessä sovittuja pelisääntöjä, joita kukin toimija noudattaa omassa toiminnassaan, tai sopimuksin toteutettavia muutoksia keskinäisessä vastuunjaossa. Yhdyspintojen tarkastelu edellyttää tietoa siitä, mitkä ovat tulevaisuuden kunnan ja maakunnan tehtävät. Näin pystymme hahmottamaan kuntien ja maakuntien yhdyspintoja. Kuvassa 4 on esitetty kunnan ja maakunnan yhdyspinnoissa korostuvat tekijät. Yhdyspinnassa korostuu verkostojen johtaminen, palveluprosessien toimivuus ja vaikuttavuus. Yhdyspinnassa tehtävien yhteensovittamisen keinoina ovat yhteiset tavoitteet, rakenteet, vuoropuhelu ja sopiminen. Heikosti suunnitellun yhdyspinnan Tässä kehittämisaloitteessa käytetään käsitettä yhdyspinta, millä halutaan korostaa yhteisen toiminnan merkitystä. 12

13 Yhdyspinta haastaa nykyistä valtion, maakuntahallinnon ja kuntien virkamiehistöä rakentamaan uudistettavia toimintamalleja ja -rakenteita. 3. Yhdyspinnan riskejä ovat toiminnallisten aukkojen, päällekkäisyyksien syntyminen ja osaoptimointi Rajapinnan/yhdyspinnan määrittelyä 1. Yhdyspinnassa korostuu verkostojenjohtaminen, palveluprosessien toimivuus ja vaikuttavuus Yhdyspintatarkastelu Kuva 4: Yhdyspinnoilla korostuvat tekijät. 2. Yhdyspinnassa tehtävien yhteensovittamisen keinoina ovat yhteiset tavoitteet, rakenteet, vuoropuhelu ja sopiminen riskeinä ovat palveluaukkojen ja -päällekkäisyyksien syntyminen sekä osaoptimointi. Palveluaukot vaikeuttavat asiakkaiden palvelua, ja samalla voi syntyä asiakkaan pompottelua. Päällekkäiset palvelut synnyttävät resurssihukkaa. 3.2 Yhdyspinnat maakunta- ja sote-uudistuksessa Hallituksen linjaamat ratkaisut maakunta- ja sote-uudistuksen etenemisestä muuttavat myös yhdyspinta-ajattelua. Aikaisemmin yhdyspinta nähtiin muodostuvan lähinnä kahden organisaation kunnan ja maakunnan väliseksi. Hallituksen linjaukset kuitenkin muuttivat asetelmaa. Aktiivisten toimijoiden määrä lisääntyy. Yhdyspintoja pitääkin nyt tarkastella kahdella eri tasolla, joilla on vielä keskinäisiä riippuvuussuhteita. Toisaalta yhdyspinnat voidaan nähdä järjestämisen tasolla ja toisaalta tuotannon tasolla. Järjestämisen tasolla korostuu edelleen kunnan ja maakunnan välinen toiminta, kun taas tuotannon tasolla korostuu asiakkaan ja palvelun tuottajan välinen toiminta. Lisäksi valtion ohjaava rooli vahvistuu molemmilla tasoilla huomattavasti. Kuvassa 5 on esitetty eri toimijoiden roolit uudessa toimintaympäristössä. Valtion, maakunnan, maakuntien yhteistoiminta-alueiden, kuntien, palvelujen tuottajien ja asiakkaiden välille muodostuu varsin moniulotteinen yhdyspintaverkosto. Maakunnan palvelulaitos, jonka tosiasiallinen rooli on vielä avoin, muodostaisi siihen vielä yhden, Kuntaliiton mielestä tarpeettoman lisäelementin. Jääkin nähtäväksi, miten sen toiminta nivoutuu kokonaisuuteen. Keskeisten toimijoiden keskinäiset toimivalta- ja yhteistyösuhteet sekä valinnanvapauden tosiasiallinen vaikutus ovat vielä avoimia. Tähän liittyviä kysymyksiä ovat mm. millaisia neuvottelu- ja kilpailutusmekanismeja muodostuu ja miten lainsäädännöllä toimintaa ohjataan. Ratkaistava: Keskeisten toimijoiden toimivalta- ja yhteistyösuhteet. Asiakkaan valinnanvapauden toteutus. 13

14 Rajapinnoilta yhdyspintoihin Yhdyspinnat kunnan ja maakunnan uudessa toimintaympäristössä Yhteistyöalueet (5) YA V Valtio 1. Valtionohjaus on vahva 2. Maakuntien toimintamalli palveluiden järjestäjinä on vielä epäselvä Maakunnat (18) M T Tuottajat 3. Kunnan asema riippuu suhteesta maakuntaan, tuottajiin ja asukkaisiin 4. Maakunta joutuu erottamaan järjestämisen ja tuottamisen Kunnat K Järjestämisen taso A Tuottamisen taso Asiakkaat 5. Asiakkaiden ja tuottajien välisestä suhteesta voi tulla merkittävä 6. Asiakkaiden valinnanvapaus mahdollistuu erityisesti siellä, missä on toimivat markkinat Kuva 5: Yhdyspinnat kunnan ja maakunnan uudessa toimintaympäristössä. 14

15 KOKEMUSPUHEENVUORO CASE SIUN SOTE Pohjois-Karjalassa toteutetaan oma sosiaali- ja terveyspalveluiden maakunnallinen kuntayhtymämalli ennen kansalliseen maakuntahallintoon siirtymistä. Siun sote käynnistyi vuoden 2016 alusta, ja henkilökunta siirtyy Siun soteen vuoden 2017 alusta. Kunnat tunnistivat Siun sotea rakentaessaan ns. rajapinnat, joista käytetään myös nimitystä yhdyspinnat. Päätimme jo työstön alkumetreillä perustaa rajapintatyöryhmän, joka teki esityksiä toimintamalleista, työnjaosta ja roolituksista rajapinnassa olevista keskeisistä yhteisistä toimintakokonaisuuksista. Palvelutuotannossa laajoja yhdyspintoja muodostuu tukipalveluihin (kirjanpito- ja palkkahallinto, ravinto- ja siivouspalvelut), työllisyyden hoitoon, hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, asumiseen, maahanmuuttotyöhön, logistiikkaan, turvallisuuteen ja varautumiseen sekä kumppanuuksiin ja yhteistyösopimuksiin. Rajapinta haastaa nykyisiä valtion, maakuntahallinnon ja kuntien virkamiehistöä rakentamaan uudistettavia toimintamalleja ja -rakenteita. Tavoitteena on suoraviivaistaa asiakas- tai asukasprosesseja ja vähentää asioiden käsittelyn monitasoisuutta ja byrokratiaa. Rajapinnassa sovitaan yhteisesti, kuinka maakunnan kunnat toimivat ja kuinka sote toimii erikseen sovituissa asiakokonaisuuksissa. Esimerkkinä meidän kolmen viranomaistahon työnjaon uudistamisesta ja kehittämismahdollisuuksista on työllisyyden hoito. Olemme päässeet kokeilumaakunnaksi työllisyyden hoidossa. Monessa rajapinnassa on syytä asettaa yhteiset tavoitteet maakunnallisesti. Yhteisten tavoitteiden pohjalta voidaan johtaa ja sopia paikalliset tavoitteet, määritellä alueelliset ja paikalliset indikaattorit. Esimerkkinä tällaisesta on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rajapinta. Kunnan ja soten väliseen yhteistyörakenteeseen tarvitaan hyvinvointiryhmä, johon sekä kunta että sotealue nimeävät toimivaltaiset edustajansa, jotta tavoiteltavat toimenpiteet tai kehittämistoimet siirtyvät käytäntöön. Maakunnan ja kuntien välille on syytä määritellä vuoropuhelun rakenne, menettelytapa maakunnan ja kunnan välille. Kunta edustaa suhteessa väestöön lähipalvelua ja asukkaille konkreettisempaa kosketuspintaa asuinalueellaan. Me määrittelimme paikallisen neuvottelukunnan työvälineeksi peruskunnan ja Siun soten väliseen vuoropuheluun. Rajapinta-avausten myötä kuntatasolla on hyvä sauma uudistaa myös kuntien omaa toimintaa ja johtamista. Uudistus antaa siten tilaisuuden uudelleenajattelulle uudesta kunnasta, tulevaisuuden kunnasta, sen olemassaolon oikeutuksen ja mahdollisuuksien osalta. Hannele Mikkanen Liperin kunnanjohtaja Siun soten rajapintatyöryhmän pj. 15

16 Rajapinnoilta yhdyspintoihin 4 Keskeisiä yhdyspintatehtäviä 4.1 Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen Kuntalain 1 mukaan kunta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Kuntalaissa tai sen perusteluissa ei ole määritelty, mitä hyvinvoinnin edistämisellä tarkemmin tarkoitetaan. Hyvinvoinnin edistämistehtävä tulee olemaan kunnan ja maakunnan yhteinen. Kuntalain 1 säännös jää voimaan myös maakunta- ja sote-uudistuksen jälkeen. Maakuntalaissa yksi maakunnan tehtävistä tulee olemaan sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ja ehkäisevän päihdetyön asiantuntijatuki kunnille ja ehkäisevät palvelut. Kuntia ja maakuntia tullaan kannustamaan tehtävän hoitamiseen liittämällä sekä kuntien valtionosuuteen että maakunnan rahoitukseen erillinen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin. Kunnan tehtävä ja rooli hyvinvoinnin edistämisessä on laaja-alainen ja monimuotoinen. Kunta luo muun muassa hyvinvointijohtamisen keinoin kunnan asukkaille mahdollisuuksia aktiiviseen ja hyvinvoivaan elämään turvallisessa ja viihtyisässä elinympäristössä. Kuntalaiset huolehtivat omasta ja lähiyhteisönsä hyvinvoinnista ja terveydestä voimavarojensa puitteissa niin pitkään Kunnan tehtävät hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä Kunnan asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden sekä niihin vaikuttavien tekijöiden seuraaminen väestöryhmittäin (hyvinvointikertomus valtuustokausittain) Kunnan asukkaiden hyvinvoinnista ja terveydestä sekä toteutetuista toimenpiteistä raportointi valtuustolle vuosittain Paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin perustuvat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tavoitteet ja toimenpiteet koulutuspalveluissa ja varhaiskasvatuksessa, liikunta-, nuoriso- ja kulttuuripalveluissa, työllisyydenhoidossa, kaavoituksessa, liikennejärjestelyissä sekä monissa muissa kunnan tehtävissä Hyvinvointi- ja terveysvaikutusten ennakkoarviointi ja huomioon ottaminen Kunnan palveluissa toteutettujen toimenpiteiden seuraaminen Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuutahojen nimeäminen Maakunnan tehtävät hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen strateginen johtaminen maakunnan organisaatiossa Tavoitteiden asettaminen, toimenpiteiden ja vastuutahojen määrittely sekä päätösten vaikutusten ennakkoarviointi Alueellisen hyvinvointikertomuksen valmistelu yhteistyössä alueen kuntien kanssa Ehkäisevät sosiaali- ja terveyspalvelut Maakuntien tuki kunnille hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen Hyvinvointikertomustyön ja ennakkoarvioinnin tuki ja koulutus 16

17 Kunnan tehtävä ja rooli hyvinvoinnin edistämisessä on laaja-alainen ja monimuotoinen. kuin mahdollista. Hyvinvoivat ihmiset ylläpitävät ja mahdollistavat elinvoimaa alueella. Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvun hillitseminen edellyttää hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehokasta toteuttamista ihmisten arkiympäristöissä. Kunnan ylläpitämä infrastruktuuri sekä monipuoliset hyvinvointia edistävät palvelut luovat perustan asukkaiden hyvinvoinnille. Kunnan asukkaiden hyvinvointi on yhteydessä koulutukseen, liikunta-, nuoriso- ja kulttuuripalveluihin, työllisyydenhoitoon, kaavoitukseen, liikennejärjestelyihin sekä moniin muihin kunnan hoitamiin tehtäviin. Kunta kokoaa hyvinvoinnin edistämisen yhteistyöhön muun muassa vapaaehtoisten, yhteisöjen, järjestöjen, yritysten ja seurakuntien toimijoita. Kuntalain 37 mukaan valtuusto päättää kuntastrategiassa kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista. Strategiassa tulee ottaa huomioon mm. kunnan asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen. Maakunnan tehtävänä tulee olemaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen strateginen johtaminen maakuntatasolla. Kunnan ja maakunnan strategiset tavoitteet tulee kyetä yhteen sovittamaan. Kunta tuntee oman toimintaympäristönsä sekä väestön ja eri väestöryhmien tarpeet ja mahdollisuudet. Kunnat ottavat huomioon ennakkoon päätösten vaikutukset kuntalaisten hyvinvointiin, terveyteen ja turvallisuuteen. Kuntajohto vastaa hyvinvoinnin edistämisestä kunnassa. Kunnan eri toimialat sekä mahdollisuuksien mukaan muut hyvinvoinnin edistämisen toimijat kunnan alueella suunnittelevat, toimeenpanevat ja arvioivat kunnan poikkitoiminnallista hyvinvointityötä. Myös kunnan asukkaille järjestetään mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa hyvinvoinnin edistämiseen. Usean toimijan (ml. kuntalaiset) yhteistyönä tapahtuva kunnan asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen edellyttää johtamisen rinnalle myös toiminnan koordinointia, jotta kuntastrategiassa asetetut hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet toteutuvat suunnitellusti. Kunnan johtamisen ja ohjauksen työvälineenä toimii sähköinen hyvinvointikertomus. Laaja hyvinvointikertomus tehdään kerran valtuustokaudessa. Valtuustolle raportoidaan vuosittain kuntalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä väestöryhmittäin sekä toteutetuista toimenpiteistä. Maakunta tulee laatimaan alueellisen hyvinvointikertomuksen yhteistyössä alueen kuntien kanssa, ja sen tulee antaa kunnille tuki hyvinvointikertomustyöhön ja ennakkoarviointiin. Varsinaiset ehkäisevät sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat olemaan maakunnan vastuulla. Näitä ovat mm. neuvola, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto, terveysneuvonta ja -tarkastukset, ikääntyvien toimintakyvyn edistäminen ja tapaturmien ehkäisy, ympäristöterveydenhuolto sekä sosiaalihuoltolain mukainen ehkäisevä ja 17

18 Rajapinnoilta yhdyspintoihin edistävä toiminta, kuten syrjäytymisen ja työelämän ulkopuolelle joutumisen ehkäisy sekä työllisyyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen. Kunnan on kirkastettava oma tapansa tehdä hyvinvointityötä ja hyvinvointitekoja yhdessä kuntalaisten ja kunnassa toimivien yritysten ja yhteisöjen kanssa. Poikkihallinnollisen ja monialaisen yhteistyön lujittaminen, eri ammattiryhmien osaamisen vahvistaminen sekä hyvinvointia edistävän ympäristön luominen ovat seuraavina vuosina työn alla. Samaan aikaan rakennetaan kunnan ja maakunnan hyvinvointipalveluiden ammattilaisten yhteistyötä. Jatkossa kunta toimii mahdollistajana muiden toimijoiden hyvinvointitoiminnalle. Kunnassa asukkaiden omaa toimintaa ja aktiivisuutta kannattaa hyödyntää kaupunginosan, kylän ja koko kunnan hyvinvoinnin edistämisessä. Asukkaat muuttuvat hyvinvoinnin edistämisen kohteista aktiviisiksi toimijoiksi yhteisöissään. Turvallisuuden tunne, yhteisöllinen välittäminen ja ihmisten vaikuttamismahdollisuudet korostuvat tulevaisuudessa. Hyvinvoinnin edistämistehtävä tulee olemaan kunnan ja maakunnan yhteinen. Kunnat ovat laajasti kytkeneet eri järjestöt mukaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyöhön. Järjestöille myönnetyillä avustuksilla ja niiden kanssa tehdyillä kumppanuussopimuksilla on ollut tässä työssä merkittävä rooli. Uudessa tilanteessa tulee ratkaista, miten tätä järjestöyhteistyötä jatketaan ja laajennetaan sekä paikallisella että maakuntatasolla. Ratkaistava: Kunnan ja maakunnan osuus hyvinvointikertomuksen valmisteluprosessissa. Kuntien ja maakunnan välisen yhteistyön rakenteet ja työmuodot hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Kunnan ja maakunnan rooli järjestöyhteistyössä. Esimerkki: Sisäilmaongelmien hallinta osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä Ympäristöterveydenhuollon tehtävänä on ehkäistä ja vähentää ympäristötekijöiden aiheuttamaa terveyshaittaa ihmisille. Erityisesti terveydensuojelussa huolehditaan siitä, että toiminnot suunnitellaan, sijoitetaan ja ylläpidetään niin, etteivät ne aiheuta terveyshaittaa. Terveydensuojelussa valvotaan suunnitelmallisesti ja säännöllisesti kaikista riskialtteimpia kohteita. Tähän valvontaan kuuluu myös kuntien toimitilojen terveydellinen arviointi. Maakunta- ja sote-uudistuksessa sosiaali- ja terveystoimen tilat siirtyvät maakunnan hallintaan. Kunta vastaa jatkossa kouluista, päiväkodeista ja muista kunnan toimitiloista. Erityisesti koulujen sisäilmaongelmat ovat vuosien ajan aiheuttaneet paljon negatiivista julkisuutta. Tavoitteena olisi huomata vauriot 18

19 KOKEMUSPUHEENVUORO CASE KUOPIO Kuopion kaupungissa strategiamme painottaa ja vie käytäntöön ennakkoluulottomasti ennaltaehkäiseviä ja hyvinvointia edistäviä palveluita. Olimme perustamassa v TerveKuntaverkostoa kansallisella tasolla ja tuolloin laadimme ensimmäisen hyvinvointikertomuksemme. Olemme kuuluneet aktiivisena toimijana maailmanlaajuiseen WHO Healthy Cities -verkostoon v alkaen. Lisäksi meillä on v lähtien ollut Terve Kuopio -ohjelma. Kaupungissamme on myös toteutettu lukuisia hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä hankkeita luvun alussa kaupunkiimme palkattiin terveyden edistämisen suunnittelija, v tehtäväkuvaa muokattiin ja laajennettiin ja Kuopio sai ensimmäisen hyvinvointikoordinaattorinsa. Vuoden 2011 alusta toteutetussa palvelualueuudistuksessa hyvinvointia ja terveyttä ei enää mielletä pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelualueen vastuulle, vaan se käsitetään laajemmin koko kaupungin toimintoja kattavaksi. Strategiamme yksi päämäärä on Kuopiossa on omatoimisuutta ja ennaltaehkäisyä painottavat palvelut. Kuopio on edelläkävijä osallisuuden hyvinvointipalvelujen kehittämisessä. Kuopio tunnistetaan hyvänä kasvuympäristönä lapsille ja viihtyisästä asuinympäristöstään. Tehokkain ja tärkein työ hyvinvoinnin edistämisessä tapahtuu arjen tasolla kodeissa, päiväkodeissa, kouluissa, hoivakodeissa, liikuntapaikoilla, kulttuuritapahtumissa ja -laitoksissa, jopa puistoissa. Kaavoituksessa, suunnittelussa ja rakentamisessa otetaan huomioon turvallisuus- ja terveysnäkökulmat. Tavoitteena on tulevaisuuteen suunnattu, houkutteleva, tiivis, toimiva ja viihtyisä kaupunkirakenne ja -ympäristö, joka kunnioittaa ja käyttää rohkeasti luonnon suomia mahdollisuuksia. Liikunta- ja vapaa-ajanpalvelut ovat lähellä, ne ovat monipuolisia ja mahdollistavat omatoimisen liikunnan harrastamisen. Kaupunki tarjoaa ohjattuja liikuntapalveluita erityisesti ikäihmisille ja niille, joiden liikuntakyky on heikentynyt. Kulttuuria arvostetaan sen kaikissa muodoissaan. Esimerkkejä uusista toimintamalleista ovat mm. kulttuuripolku, supersyysloma ja kummitaiteilija. Kuopiossa on toteutettu useita kuntaliitoksia viimeisten vuosien aikana. Asukastupatoiminnalla meillä on jo vuosien perinteet, ja nyt olemme kehittämässä Kuopion lähidemokratiamallia ja pitäjäraatitoimintaa. Haluamme kehittää ja toteuttaa osallisuutta, kansalaistoimintaa ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Järjestöjen avustukset on Kuopiossa keskitetty Hyvinvoinnin edistämisen palvelualueelle. Painopisteenä on kaupungin strategian mukaisesti erityisesti lapsiin, nuoriin ja ikääntyviin kohdistuva hyvinvointia edistävä toiminta. Leila Savolainen Kuopion Kaupunginhallituksen I vpj. 19

20 Rajapinnoilta yhdyspintoihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin korjaaminen on edullisempaa ja myös pahemmilta terveyshaitoilta vältytään. Tavoitteena olisi myös päästä korjaamaan vauriot suunnitelmallisesti. Koulujen korjaustarve on moninkertainen verrattuna käytössä oleviin taloudellisiin resursseihin kunnat tarvitsevat taloudellisen kannusteen terveellisyyden ja turvallisuuden edistämiseen kouluympäristössä. Kunta on opetuksen järjestäjänä vastuussa terveellisestä ja turvallisesta oppimisympäristöstä. Koulutuksen järjestäminen ja terveellisestä ympäristöstä huolehtiminen nousevat jatkossa entistä merkittävämpään rooliin kuntien tehtävissä, kun vastuu terveyspalveluiden järjestämisestä siirtyy maakunnalle. Viime kädessä terveydensuojeluviranomainen tekee päätöksen siitä, aiheuttavatko olosuhteet terveyshaittaa. Koulujen olosuhdevalvonnasta vastaava terveydensuojelu siirtyy maakuntiin. Terveystarkastajat ovat viime vuosina kouluttautuneet rakennusterveysasiantuntijoiksi, ja tämä osaaminen on nyt siirtymässä kunnasta maakuntaan. Tavoitteena on pitää terveydensuojeluviranomaisen osaaminen kunnan käytössä sisäilmatyöryhmissä ja muutoinkin yhteistyön muodossa senkin jälkeen, kun henkilöstö on siirtynyt maakuntaan. Koulutilojen terveellisyyden tarkastuksiin on juuri rakennettu uusi toimintamalli. Kaikkien tahojen yhteistyön koordinointi on osoittautunut käytännössä haasteelliseksi. Terveydensuojelu tai kouluterveydenhuolto ovat olleet kouluissa tehtävien tarkastusten koollekutsujia. Oikean kuvan muodostamiseksi on tärkeää koota kaikkien tahojen tieto yhteen: kouluterveydenhuollon tieto oppilaiden terveyskyselyistä, terveydensuojelun tieto koulun terveydellisistä olosuhteista, työsuojelun tieto työterveydenhuollon kautta esille tulleista tarpeista sekä suunnitelmat kouluverkon tarpeista tulevaisuudessa eri alueilla. Tavoitteena on saada tarkastusten kautta tietoon kokonaiskuva koulun tilasta ja korjaustarpeet tiedoksi vastuullisille tahoille. Säännöllisen tarkastustoiminnan kautta seurataan toimenpiteiden toteutumista ja kouluympäristön tilaa. Tavoitteena on parantaa viranomaisten ja muiden toimijoiden yhteistyötä koulujen terveellisyyden ja turvallisuuden lisäämiseksi. Terveydensuojeluviranomaisen lisäksi kouluissa tarkastuksia tekeviä viranomaisia ovat työsuojelu- ja pelastusviranomaiset, muita toimijoita kouluterveydenhuolto, tilapalvelut ja kiinteistön ylläpito. Rehtorit pitävät yllä kokonaiskuvaa omasta koulustaan, ja opiskeluhuollon ohjausryhmä vastaa kunnan kouluverkosta sekä sen kehittämistarpeista tulevaisuuden näkymät huomioiden. Kaavoituksella vaikutetaan myös kouluverkon tarpeisiin. Koulujen korjaustarve on moninkertainen verrattuna käytössä oleviin taloudellisiin resursseihin. Valtion taholta tarvitaan taloudellista tukea kouluverkon kunnostamisen, rakennuskannan uusiutumiseen sekä muille konkreettisille toimenpiteille. Ratkaistava: Maakuntaan siirtyvän tarkastustoiminnan rooli kuntien sisäilmatyöryhmissä sekä koulujen ja päiväkotien terveellisyystarkastuksissa. Taloudellinen tuki peruskorjauksiin. 20

21 4.2 Liikunta-, nuoriso- ja kulttuurityö Uuden liikuntalain tavoitteena on edistää eri väestöryhmien mahdollisuuksia liikkua ja harrastaa liikuntaa sekä sitä kautta lisätä väestön hyvinvointia ja terveyttä. Kunnan nimenomaisena tehtävänä on lain mukaan luoda edellytyksiä kunnan asukkaiden liikunnalle järjestämällä liikuntapalveluja sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa. Tehtävien hoitaminen tulee kunnassa tapahtua eri toimialojen yhteistyönä sekä kehittämällä paikallista, kuntien välistä ja alueellista yhteistyötä. Uuden nuorisolain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2017 alussa. Hallituksen esityksessä eduskunnalle uudeksi nuorisolaiksi todetaan mm. lain tavoitteena olevan monialaisen yhteistyön kehittäminen. Monialaisen yhteistyön kehittämisen yleistä suunnittelua ja toimeenpanoa varten kunnassa on oltava ohjaus- ja palveluverkosto, joka voi myös olla kahden tai useamman kunnan yhteinen verkosto. Kuntien liikunta- ja nuorisotointa koskeva lainsäädäntö painottaa siis selkeästi monialaisen ja -ammatillisen sekä alueellisen yhteistyön kehittämistä. Laki kuntien kulttuuritoiminnasta antaa kunnan tehtäväksi edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa kunnassa. Kunnan tehtävänä on myös järjestää kunnan asukkaille mahdollisuuksia taiteen perusopetukseen sekä harrastusta tukevaan opetukseen taiteen eri aloilla. Liikunnalla, kulttuurilla ja nuorisotyöllä on merkittävä rooli ja tehtävä väestön ja erityisesti nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Liikunnalla, kulttuurilla ja nuorisotyöllä on merkittävä rooli ja tehtävä väestön ja erityisesti nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Kuntien välinen ja ylikunnallinen yhteistyö on näillä toimialaoilla aina ollut tärkeää. Uudessa tilanteessa korostuu yhteistyö maakuntien ja eri sidosryhmien välillä. Tällöin tulee kartoittaa kunnan nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatoimen sekä maakuntahallinnon yhteistyön keskeiset yhdyspinnat ja varmistaa palveluketjujen häiriötön toiminta. Yhteistyöstä ja työnjaosta liikunta-, kulttuuri- ja nuorisoasioissa on kunnan ja maakunnan välillä sovittava, jotta vältytään päällekkäisyyksiltä ja toimitaan yhdensuuntaisesti. Kunnan nuorisotyöstä löytyy helposti yhdyspintaesimerkkejä, jotka vaativat pitkälle menevää sopimista kunnan ja maakunnan välillä. Nuorten työpajoissa esimerkiksi tehdään paljon kuntouttavaa työtoimintaa, joka on suoraan sosiaalitoimen rahoittamaa ja sen alaista työtä. Tulevaisuudessa kunnat eivät enää järjestä lainkaan terveys- ja sosiaalipalveluja, vaan ne siirtyvät maakuntien tehtäviksi. Kuka silloin järjestää ja rahoittaa nuorten työpajatoiminnan? Kenen tiloissa toiminta tapahtuu? Miten turvataan sosiaalipuolen rahoituksen edelleen kohdentuminen nuorten työpajoille? Työpajojen olemassaolon ja nykyisen toiminnan jatkamisen kannalta näiden kysymysten ratkaiseminen hyvissä ajoin on oleellisen tärkeää. 21

22 Rajapinnoilta yhdyspintoihin Etsivää nuorisotyötä tehdään myös jossain määrin kunnissa sosiaalitoimen alaisuudessa. Halutaanko, että nämä etsivät nuorisotyöntekijät siirretään maakuntiin, vai olisiko järkevää jo etukäteen pohtia, mihin etsivät nuorisotyöntekijät tulee toiminnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden kannalta sijoittaa? Missä työntekijät kohtaavat nuoret ja kuinka paljon tarvitaan kuntarajat ylittävää ja jopa maakuntarajat ylittävää toimintaa? Kuntoutus ja soveltavan liikunnan (esimerkiksi erityisryhmien liikunta) hoito- ja palveluketjujen sujuvuus käytännössä vaatii myös pitkälle menevää yhteistyötä maakunnan terveys- ja sosiaalipalvelujen tuottajien, kunnan liikuntatoimen ja järjestöjen ohjatun liikuntatoiminnan välillä. Keskeinen tavoite eri toimijoiden välillä on se, että erityisliikunnan palvelut saadaan mahdollisimman joustaviksi ja palveluketjut toimiviksi. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä liikunnan moniammatillinen ja -alainen toiminta vaatii myös pitkälle menevää yhteistyötä kunnan ja maakunnan terveydenhuoltoviranomaisten välillä. Ennaltaehkäisevän toiminnan strateginen suunnittelu ja toimeenpano vaativat toimintojen yhteensovittamista. Miten terveyden ja hyvinvoinnin ennaltaehkäisyyn liittyvät alue- ja kuntatason tavoitteet asetetaan? Kuka ne asettaa, ja miten tavoitteiden saavuttamista seurataan? Kuntien liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotoimessa tulisikin mahdollisimman varhain pohtia näitä yhdyspintakysymyksiä ja tehdä vaadittavat toimenpiteet. Näin voidaan ennakoida tulevia muutoksia ja turvata liikunta- ja nuorisopalveluiden häiriötön toiminta myös tulevaisuudessa. Ratkaistava: Miten turvataan terveyttä ja hyvinvointia edistävien kuntoutus- ja palveluketjujen toimivuus käytännössä? Kuka järjestää ja rahoittaa jatkossa nuorten työpajatoiminnan? Etsivä nuorisotyö: kuntien vai maakunnan toimintaa? 4.3 Työllisyyden hoito ja elinkeinopolitiikka Työllisyyden hoidolla tarkoitetaan tässä yhteydessä vaikeasti työllistyville suunnattuja tukipalveluja työllistymisedellytysten parantamiseksi. Tällä hetkellä työllisyyden hoidon vastuu jakaantuu TE-toimistojen, kuntien ja Kelan kesken. Maakuntalakiluonnoksessa TE-toimistojen tehtävät ja vastuut työvoimapalveluista esitetään siirrettäväksi perustettaville maakuntaorganisaatioille. Kuitenkin sillä poikkeuksella, että palvelutuotantoa voidaan määrätyin ehdoin osoittaa riittävät voimavarat omaaville kunnille. Kuntien työmarkkinatukimaksuja ei luonnoksessa mainita. Käytännössä maakunta- ja sote-uudistus säilyttää työllisyyden hoidon tehtäväkokonaisuuden ja vastuut pääsääntöisesti usean eri tahon yhteisenä tehtäväalueena. Muutos ei tule vaikuttamaan kuntien rooliin työllisyyden hoidossa (ehkä suuria kaupunkeja lukuun ottamatta) eikä kuntien työmarkkinatukimaksuihin. Toimijoiden työnjakoa tulisi selkeyttää. Kunnilla on valmiutta ottaa suurempi rooli työllisyyden hoidossa. 22

23 On kuitenkin syytä huomioida, että työvoimapalveluihin liittyen on käynnissä kehittämistyötä, joka oleellisesti vaikuttaa palvelun toteuttamiseen tulevaisuudessa. Työ- ja elinkeinoministeriössä on menossa ns. kasvupalvelu-uudistus, jonka tarkoituksena on koota TEM:n hallinnonalan yrittäjyys- ja työllisyyspalvelut yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämän uudistuksen lähtökohtana on määrittää julkisen palvelun kokonaisuus sekä erottaa viranomaistehtävät ja julkisen vallan järjestämisvastuulla olevat palvelut toisistaan. Palveluiden tuottajina voisivat toimia myös kunnat, yhdistykset ja yritykset. Kilpailutus rajaa kuntien mahdollisuutta osallistua palveluiden tuotantoon. On vielä epäselvää, missä määrin kunnat ja maakunnat voisivat keskenään sopia viranomaistehtävien toteuttamisesta. Näyttäisi ilmeiseltä, että rekrytointipalvelut kuuluisivat jatkossa pääosin yritysten toimesta toteutettaviin palveluihin. Työllisyyden ja yrittäjyyden edistäminen ovat keskeinen osa kuntien elinvoimapolitiikkaa. Vuosina 2017 ja 2018 toteutetaan työllisyyden alueellisia kokeiluja, joiden avulla on tarkoitus luoda asiakaslähtöinen ja hallintorajat ylittävä toimintamalli työvoima- ja yrityspalveluille. Kokeiluissa haetaan ennen muuta kokemuksia kunnan roolin vahvistamisella saatavista vaikutuksista työllisyyden hoitoon. Kokeilu perustuu Sipilän hallitusohjelman kirjaukseen, jossa todetaan selvitystarve työvoimapalveluiden kehittämiseksi ns. Tanskan mallin suuntaan. Keskeiset elementit Tanskan mallissa ovat vastuun, resurssien ja valtuuksien keskittämisestä työllisyyspalveluissa kuntiin (yhteys kuntien elinkeino- ja koulutuspolitiikkaan) sekä varhainen puuttuminen pitkittyvään työttömyyteen. Työllisyyden ja yrittäjyyden edistäminen ovat keskeinen osa kuntien elinvoimapolitiikkaa. Varsinaisessa elinkeinopolitiikassa kunnan rooli säilyy pitkälle nykyisellään, sen sijaan maakuntatasolla elinkeinopolitiikan toimijaverkko kootaan pääosin maakuntaan. Elinvoimapolitiikan kokonaisuudessa on kunnissa mahdollisuus nivoa työllisyyden hoito osaksi kokonaisuutta, jossa ovat mukana yritystoiminnan edistämiseen liittyvät toimet (yritysneuvonta, yritysten toimitilatarjonta, elinkeinopoliittiset kehittämishankkeet, alueen markkinointi), yhdyskuntarakenteen kehittäminen (kaavoitus ja infraan liittyvät investoinnit), asuntopolitiikka ja ammatillisen koulutuksen omistajaohjaus (koulutuspaikkojen kohdentuminen toimialoittain). Edellä mainitut työllisyyden alueelliset kokeilut tarjoavat mahdollisuuden testata, millaisia tuloksia kunnat pystyisivät saavuttamaan työllisyyden hoidossa, jos niille annettaisiin työllisyyspolitiikassa nykyistä vahvempi rooli ja TE-hallinnon työllisyydenhoidon resurssit käyttöön. Edellä mainitun mukaisesti olisi tärkeää, että erityisesti kaupunkiseudun kunnilla olisi mahdollista hoitaa tulevaisuudessa maakuntien rahoittamien 23

24 Rajapinnoilta yhdyspintoihin työllisyyspalveluihin kuuluvia viranomaistehtäviä. Tämä mahdollistaisi kuntien ja valtion työllisyyden edistämisen instrumenttien tehokkaan yhdistämisen, jonka kokeilulle ensi vuoden alusta käynnistyviksi suunnitellut työllisyyskokeilut antaisivat hyvän alustan. ELY-keskusten ja TE-toimistojen resurssien supistamisen myötä kuntien elinkeinotoimesta ja kuntien omistamista kehittämisorganisaatioista on entistä vahvemmin muodostumassa se toimija, jolla on kontaktipintansa ansiosta edellytykset toimia kattavasti kaikkien julkisten yrityspalveluiden jakelukanavana. Kuntien kehittämisorganisaatioiden yritysneuvojat kohtaavat laajasti erilaisia asiakkaita, välittävät tietoa tarjolla olevista palveluista, arvioivat asiakkaiden palvelutarpeen ja vastaavat heidän ohjaamisestaan muiden palveluiden käytössä silloin, kun palvelutarvetta ei itse pystytä tyydyttämään. Kuntien kehittämisorganisaatiot ovat näin keskeisessä roolissa, kun halutaan varmistaa, että Tekesin, TE-toimistojen, Elyjen, Finnveran ja Finpron yrityspalveluja hyödyntävät juuri ne asiakkaat, joille niistä on eniten hyötyä. Maakunta- ja sote-uudistus ja sen yhteydessä toteutettava kasvupalvelu-uudistus eivät tunnista kunta maakunta-akselin yhteistyötä. Tämä yhteistyöakseli on kuitenkin kehittämisaktiivisuuden ja hankkeiden generoitumisen kannalta keskeinen. On vaikeaa nähdä yritysverkostojen sekä yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteisen kehittämisen varaan rakentuvan innovaatiotoiminnan kehittymistä ja laajenemista ilman kuntien ja niiden kehittämisyhtiöiden aktiivista roolia tämän toiminnan kokoonjuoksijoina. Maaseutukunnissa osa elinkeinopolitiikkaa on ollut myös viljelijätukihallinnon ja maatalouden lomituspalvelujen järjestäminen. Näiden palvelujen sujuvuudella on nähty merkitys maatalouteen liittyvän yritystoiminnan kehittymiselle. Monissa kunnissa tähän on liittynyt myös maatalouteen ja metsätalouteen liittyvän yritystoiminnan edistäminen. Viljelijätukihallinnon ja lomituspalvelujen siirtyessä uuteen maakuntaan kunnat joutuvat pohtimaan uudelleen tämän sektorin kehittämistoiminnan organisoinnin. Ratkaistava: Jääkö työmarkkinatukimaksu edelleen kunnille? Kuntien mahdollisuus toimia jatkossa kaupunkiseuduilla työllisyyspalveluiden viranomaistehtävissä? Kuntien ja niiden omistamien elinkeinoyhtiöiden yhteistyömuodot maakunnan kanssa elinkeinopolitiikassa? Maakunnalle mahdollisuus sopia alueen kuntien kanssa tarkoituksenmukaisesta yhteistyöstä, työnjaosta ja resurssien kohdentamisesta. Toimijoiden työnjakoa tulisi selkeyttää. Kunnilla on valmiutta ottaa suurempi rooli työllisyyden hoidossa. 24

25 CASE SALO KOKEMUSPUHEENVUORO Työvoimapalvelujen toimivuus on yksi tulevaisuuden kunnan keskeinen elinvoimatekijä. Hallituksen maakuntalakiluonnoksen perusteluissa korostetaan nykyisin valtion TEM-konsernin kautta organisoitujen työ- ja elinkeinopalvelujen kytkentää kuntien elinvoiman turvaamiseen: TE-palveluiden järjestämisessä hyödynnetään järjestäjä-tuottaja-mallia. Maakunnat sopivat TE-palvelujen tuottamisesta laissa säädetyt kriteerit täyttävien kuntien, yksityisten tai kolmannen sektorin tuottajien kanssa. Näin halutaan hyödyntää kuntien osaamista ja potentiaalia alueidensa kasvun ja työllisyyden edistäjinä. Uudistuksen yhteydessä korostetaan kuntien roolia paikallisissa elinvoimatehtävissään. Parhaimmillaan tämä tarkoittaisi Salon kannalta sitä, että työttömänä olevien henkilöiden työllistymiseen ja työnantajien työllistämistarpeen täyttämiseen tähtäävät toiminnot voitaisiin organisoida kaupunkimme tilanne huomioiden tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Tällä hetkellä tärkeimpänä tavoitteena on ollut uusien työpaikkojen synnyttäminen Invest In -toiminnalla ja yritysten kehittämistä auttaen sekä pitkittyvien työttömyysjaksojen lyhentäminen tai ainakin katkaiseminen aktiivisella työllistämistoiminnalla. Kaikkien vähintään 300 päivää työmarkkinatuella olleiden eli kaupungin rahoitusosuuden piirissä olevien työttömien työllistymisen esteet tai rajoitteet on kartoitettu ja sen mukaan on painotettu toimenpiteitä niiden poistamiseksi. Niille, joiden työllistymisellä ei ole käytännössä muuta estettä kuin työpaikan puute, on aktiivisesti etsitty piileviä työpaikkoja kaupungin yrityksistä ja esimerkiksi palkkatukityöllistettyjen edelleen sijoittamisella alennettu yritysten kynnystä rekrytoinneille. Vastaavasti TYP-toiminnan piirissä kaupungin, TE-palvelujen ja Kelan työntekijät tekevät yhdessä työtä yhteisten asiakkaidensa parhaaksi. Hyvällä henkilötason yhteistyöllä on kyetty häivyttämään organisaatioiden rajapinta monin paikoin asiakkaalle ja arkipäivän toiminnassa näkymättömäksi. Sote- ja maakuntauudistuksen myötä TE-palvelut ja yrityspalvelut kootaan julkiseksi kasvupalveluksi. TEM:n mukaan kasvupalvelun kilpailullinen monituottajamalli vastaa pitkälti sote-palvelujen vastaavaa. Tämä tarkoittanee käytännössä sitä, että kunnat voivat olla mukana kasvupalvelujen tuottamisessa vain omistamiensa tai varta vasten tähän tarkoitukseen perustamiensa yhtiöiden kautta. Kyseessä on iso muutos esimerkiksi kuntien kokonaan omistamiin elinkeinoyhtiöihin. Jos ne ovat mukana tuottamassa maakunnalle kasvupalveluja eli toimivat markkinoilla, voi syntyä tilanne, jossa ne menettävät sidosyksikköasemansa omistajakaupunkiinsa nähden eikä omistaja voikaan välttämättä samassa laajuudessa enää hankkia niiltä suoraan palveluja kuin aiemmin. Vaatii aivan uudenlaista kykyä verkostojen johtamiseen, jos halutaan saada uudessa toimintaympäristössä aikaiseksi aiemman kaltaisia tuloksia. Tätä kirjoitettaessa ei ole vielä selvää, missä määrin kunnat saavat tuottaa omien kaupunkilaistensa hyväksi esimerkiksi työllistymiseen tähtääviä palveluja vai onko se sote-palvelujen tavoin kunnilta kiellettyä, jos palvelut ovat maakunnan järjestämisvastuulla. Kuntien tavoitteet on tällöin otettava huomioon jo maakunnan suunnitellessa järjestämisvastuullaan olevien palvelujen kilpailuttamista. Vahvaa verkostoitumista ja tiivistä yhteistyötä vaaditaan, jos kunta haluaa vaikuttaa siihen, mitkä painopisteet sen alueella harjoitettavalle toiminnalle asetetaan. Entistä suurempi haaste tulee silloin, kun paikkakuntaa kohtaa Salossa koetun kaltainen rakennemuutos, johon on reagoitava nopeasti ja otettava suuri joukko työttömäksi jääviä nopeasti palvelujen piiriin. Silloin organisaatiorajat ylittävä yhteistyö on valttia ja sille on tulevissakin rakenteissa jätettävä riittävästi mahdollisuuksia. Mika Mannervesi, Salon kaupunkikehityspäällikkö 25

26 Rajapinnoilta yhdyspintoihin 4.4 Opiskeluhuolto Peruskoulu ja varhaiskasvatus pysyvät maakuntauudistuksen jälkeenkin kunnan tehtävinä. Niiden osalta syntyy kuitenkin uusia yhdyspintoja kunnan ja maakunnan välille mm. sen vuoksi, että ainakin pääosa opiskeluhuollon tehtävistä siirtyy maakunnalle. Opiskeluhuolto (oppilas- ja opiskelijahuolto) muodostaa moniammatillisen kokonaisuuden, joka toimii tiiviissä yhteistyössä koulujen kanssa. Kokonaisuuden muodostavat mm. kouluterveydenhoitajat, kuraattorit, psykologit, koululääkärit ja tarvittaessa muutkin lasten, nuorten ja perheiden sote-palvelut. Koulukuraattori- ja psykologipalvelut on eri kunnissa organisoitu eri tavoin joko osana opetustointa tai sosiaali- ja terveystointa. Kouluterveydenhoitajien ja kuraattoreiden toimipisteet ovat yleensä koulujen yhteydessä. Lainsäädännön mukaisesti opiskeluhuollossa tulee olla tarjolla sen alueella sijaitsevien oppilaitosten opiskelijoille kuraattorin, vastaavan kuraattorin sekä opiskeluhuollon psykologipalvelut. Kunnan tulee järjestää lain mukaiset palvelut kaikille sen alueen oppilaitosten opiskelijoille riippumatta oppilaitoksen ylläpitäjästä. Kuraattorin kelpoisuusehtona ovat sosiaalialalle suuntaava sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto. Laki velvoittaa myös järjestämään vastaavan kuraattorin palvelut. Häneltä edellytetään sosiaalityöntekijän kelpoisuutta. Jokaisen koulun ja oppilaitoksen käytettävissä tulee olla vastaavan kuraattorin palvelut. Opiskeluhuoltolaki tekee selkeän jaon yksilökohtaiseen ja yhteisölliseen opiskeluhuoltoon. Koulukuraattori- ja psykologipalvelut on eri kunnissa organisoitu eri tavoin joko osana opetustointa tai sosiaali- ja terveystointa. Yksilökohtaisen opiskeluhuollon palvelut ovat selvästi sosiaali- ja terveystoimen ammattihenkilöstön toteuttamia palveluja, sen sijaan yhteisöllinen opiskeluhuolto kuuluu koulutuksen järjestäjän vastuulle. Oppilashuoltopalveluiden toteuttajilla on sosiaali- ja terveystoimen organisaatiossa tukenaan koko sosiaali- ja terveystoimen ammattihenkilöstö, erikoissairaanhoito ja sen osaaminen. Kun sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut siirtyvät osaksi maakunnallista kokonaisuutta, oppilas- ja opiskelijahuollon järjestämisessä on kaksi vaihtoehtoa: osa toiminnoista, lähinnä kuraattorit ja psykologit, jää kunnan palvelukseen tai koko opiskelija- ja oppilashuolto siirtyy maakunnanvastuulle. Jos kunta toimisi järjestäjänä, on pohdittava: Miten erikokoiset, erityisesti pienet ja harvaan asutut kunnat voivat tällaisen palvelukokonaisuuden järjestää? Mistä saadaan ammattilaisia työskentelemään ilman moniammatillisen tiimin tukea? Miten yhteydet sote-palveluihin rakennetaan? Jos taas maakunta toimii järjestäjänä, on pohdittava: Miten rakennetaan toimiva yhteistyömalli, 26

27 KOKEMUSPUHEENVUORO CASE EKSOTE Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveydenhuollon ky, Eksote syntyi 2009 maakunnan kuntien vapaaehtoisella sopimuksella, ja koko palvelutuotanto siirtyi kuntayhtymälle Eksoteen kuuluu yhdeksän kuntaa: kaksi kaupunkia (asukasluku ja ) ja seitsemän maaseutumaista kuntaa (asukasluku ). Asukkaita alueella on noin Imatra siirsi koko palvelutuotantonsa Eksoten järjestettäväksi alkaen. Jokaisessa kunnassa on peruskoulu, ja lukio-opetusta järjestetään maakunnan seitsemässä kunnassa. Toisen asteen ammatillinen koulutus on järjestetty maakunnallisesti. Eksoten käynnistyessä opiskeluhuolto järjestettiin niin, että kunnat saivat valita, siirtyvätkö palvelut Eksoten järjestettäväksi vai järjestävätkö kunnat sen itse. Suurin osa (kuusi kuntaa) siirsi oppilashuollon tehtävät Eksotelle. Loput kunnat järjestivät oppilashuollon palvelut osana kasvatus- ja opetustoimea. Parin vuoden kuluttua kuitenkin kaikki kunnat halusivat siirtää oppilashuollon palvelut Eksoten järjestettäväksi. Koettiin, että maakunnallisesti järjestettynä saadaan opiskeluhuollon kokonaisuus, johon kuuluu kouluterveydenhoitajat, kuraattorit, koulupsykologit ja koululääkärit ja tarvittaessa lasten, nuorten perheiden sote-palvelut laajemminkin. Eksoten kokemukset opiskeluhuollon järjestämisestä osana maakunnallista sote-rakennetta ovat hyvin positiivisia. Rakenne mahdollistaa hyvin sellaisten työmuotojen kehittämisen, joissa erityispalvelut toimivat tiiviissä yhteistyössä varhaiskasvatuksen ja koulujen kanssa osana kasvuympäristöjen arkea. Näin varmistetaan oikea-aikainen apu niille, jotka tarvitsevat erityisosaamista edellyttäviä palveluja, ja turvataan haavoittuvassa asemassa olevien oppilaiden tuen saati ja syrjäytymisen ehkäisy. Toimintamallit ovat maakunnallisesti yhteneväiset, ja turvataan palveluiden tasavertainen saatavuus. Työntekijöiden näkökulmasta kouluissa työskentelevien soteammattilaisten yhteys omaan ammatilliseen viiteryhmään säilyy ja osaaminen kehittyy monipuolisesti. Kuntien järjestäessä palveluja oli haasteellista saada palkattua osaavaa kelpoisuusehdot täyttävää henkilöstöä ja riittävän erityisosaamisen saaminen esim. osa-aikaisesti oli vieläkin vaikeampaa. Oppilaiden näkökulmasta tämä ei ole nostanut kynnystä koulukuraattorin tai koulupsykologin luo hakeutumiseen. Pikemminkin näiden palveluiden saatavuus on parantunut koko maakunnan alueella. Maakunnallinen toimintamalli ei ole etäännyttänyt opiskeluhuollon ammattilaisia koulun arjesta ja kouluyhteisöstä tai vaikeuttanut yhteisöllisen oppilashuollon käytännön järjestämistä, pikemminkin se on lähentänyt opiskeluhuollon ammattilaisia koulun arkeen ja kouluyhteisöön ja helpottanut yhteisöllisen opiskeluhuollon käytännön järjestämistä. Toki tähän on vaikuttanut moni muukin asia, esim. kouluyksiköiden koon kasvaminen niin, että oppilashuoltohenkilöstö on kokoaikaista ja aiempaa helpommin tavoitettavissa koululla ja osallisena kouluyhteisössä. Toisaalta pelkona on, että koulukuraattorin työpanosta vähennetään pienistä kunnista. On muistettava, että kaikki lasten ja nuorten hyvinvointityötä tekevät ammattilaiset eivät voi olla koskaan samassa organisaatiossa, esim. opettajat ja erikoissairaanhoito. Kouluterveydenhoitajat ovat aina olleet sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä mutta työskennelleet koulussa. He ovat aina olleet tiiviisti mukana koulun arjessa ja mielletty tärkeäksi yhteistyökumppaniksi. Ihan samalla tavalla myös muut yksilöllistä oppilashuoltoa toteuttavat ammattiryhmien edustajat ovat tärkeitä yhteisen työn toteuttajia. Rajapintoja tulee aina jonnekin. Tärkeintä on, että on olemassa toimivat yhdessä työskentelyn käytänteet. Hyvän yhteistyömallin rakentaminen maakunnan ja koulun välille on mahdollista. Tavoitteet ovat yhteiset, ja suurimmaksi osaksi myös ihmiset, jotka tekevät oppilashuoltotyötä, ovat entiset. Osalla vain työnantaja vaihtuu, mutta toimenkuva säilyy. Maakunnan organisaatiota rakennettaessa tulee ottaa huomioon paikalliset olosuhteet. Tehtävä ei ole helppo, mutta mahdollinen. Merja Tepponen, Eksoten kehitysjohtaja 27

28 Rajapinnoilta yhdyspintoihin yhteiset tavoitteet ja yhteinen kehityksen suunta? Miten sovitetaan yhteen toiminnan tarpeet ja käytettävissä olevien resurssit? Miten luodaan toimiva palautejärjestelmä? Näiden toimintojen järjestämisessä on syytä huomioida alueelliset olosuhteet ja tarpeet. Kunnille ja maakunnille olisi hyvä antaa mahdollisuus sopia palvelujen hoitamisesta samaan tapaan kuin yhteistyö kuntien kesken on kuntalain mukaan mahdollista. Enemmistössä kuntia nämä palvelut on integroitu kuntien opetustoimeen, minkä tulisi olla mahdollista myös jatkossa. Ratkaistava: Opiskeluhuollon kokonaisuuden ja koulukuraattoreiden asema olisi jätettävä maakunnissa ratkaistavaksi paikalliset olosuhteet huomioiden. 4.5 Asumispalvelut Henkilöille, jotka erityisestä syystä tarvitsevat apua tai tukea asumisessa tai asumisensa järjestämisessä, järjestetään asumispalveluja sosiaalihuoltolain, vammaispalvelulain ja kehitysvammalain nojalla. Tässä tarkastellaan sosiaalihuoltolain tarkoittamaa tuettua asumista ja tehostettua palveluasumista. Sosiaalihuoltolain mukaista tuettua asumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat tukea itsenäiseen asumiseen tai itsenäiseen asumiseen siirryttäessä. Palveluasumisella tarkoitetaan palveluasunnossa järjestettävää asumista ja palveluja. Tehostetussa palveluasumisessa palveluja Asumispalvelujen toteuttaminen lähipalveluina onnistuu, jos kuntien asuntopolitiikka ja maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen palveluverkko sovitetaan yhteen. järjestetään ympärivuorokautisesti. Tuetun asumisen järjestämisen mallit vaihtelevat kunnittain. Niistä on harvoin sovittu kirjallisesti. Yhteistä malleille on asunto-/kiinteistö- ja sosiaalitoimen työnjako. Siinä asuntotoimi hankkii hallintaansa asunnot, jotka se osoittaa sosiaalitoimen käytettäväksi. Sosiaalitoimi osoittaa tuetun asumisen asiakkaat ja järjestää asumista tukevat palvelut. Tehostettu palveluasuminen on kokonaisuus, joka sisältää asunnon ja palvelut. Asukas tekee asunnosta vuokrasopimuksen kunnan tai muun palveluasunnon omistajan kanssa ja maksaa vuokrasopimuksen mukaisen vuokran tai hoitovastikkeen. Kunta tai muu palveluntuottaja tuottaa hänelle palvelusuunnitelman mukaiset palvelut ja perii niistä asiakasmaksut. Kunta voi järjestää tehostetun palveluasumisen muun muassa omana toimintana, ostopalveluina tai palvelusetelin avulla. Kunta voi esimerkiksi tuottaa palvelut itse kunnan omissa palveluasunnoissa, ja asukkaalla on vuokrasopimus kunnan kanssa. Kunta voi vuokrata palveluasunnot yksityisen asumisyksikön ylläpitäjältä ja vuokrata asunnot edelleen asukkaille. Asukas voi myös suoraan vuokrata asunnon. Näissä yksiköissä 28

29 Kunta Maankäyttö, kaavoitus ja yhdyskuntasuunnittelu Tontin varaaminen Tekninen infra Suunnittelu (nykyisten toimitilojen omaisuusjärjestelyt) Joukkoliikenteen suunnittelu Rakentaminen (mikä on kunnan rooli asumisyksiköiden rakentamisessa?) Tukipalvelut Kulttuuri-, liikunta- ja virkistyspalvelut Koulutus (mm. kansalaisopistot) ja varhaiskasvatus (vammaisten lasten as.palv.) kunta voi järjestää palvelut omana toimintana tai ostopalveluina. Tehostetun palveluasumisen asiakkaista suurin osa on vanhuksia. Kunnat hankkivat noin puolet tehostetusta palveluasumisen palveluista yksityisiltä palveluntuottajilta. Nykytilanteessa tehostettu palveluasuminen on osa sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuutta kunnassa. Palveluasumisen tarve, laajuus ja järjestämistavat määritellään osana kunnan hyvinvointiohjelmaa. Palveluasuntojen sijoittumista ovat ohjanneet kunnan kaavoitus, tontti- ja elinkeinopolitiikka sekä palveluverkko. Palveluasumisen järjestäminen on ollut kunnan eri toimialojen yhteistyötä. Case: Asumispalvelujen yhdyspintoja Asukkaiden osallisuus asumispalvelujen prosessin eri vaiheissa Sote (maakunta) Palveluverkko Asumistarpeiden ennakointi - asumispalvelujen tarve ja määrä Suunnittelu ja tilaratkaisut Asumispalvelujen tuotantotavat: 1. Maakunnan oma 2. Osto 3. Asiakasseteli Kuljetuspalvelujen järjestäminen Asiakasohjaus, asumispalveluihin hakeminen ja päätökset Muut sote-palvelut (muut kuin as.palv.) Tukipalvelut Kuva 6: Asumispalvelujen yhdyspintoja asukkaiden osallisuus asumispalvelujen prosessin eri vaiheissa. Maakunta- ja sote-uudistuksen myötä tehostetun palveluasumisen järjestäminen siirtyy vuoden 2019 alusta kunnilta maakunnille. Maakunnille siirtyy vastuu siitä, että palvelurakenne ja palvelut vastaavat asukkaiden tarpeita. Kuvassa 6 on pyritty avaamaan kunnan ja maakunnan välistä suhdetta asumispalveluiden prosessin eri vaiheissa. Koska kummallakin toimijalla on omat tehtävänsä, on tärkeää, että prosessi voidaan toteuttaa yhteistyössä mahdollisimman joustavasti. Kunnan täytyy tehdä vuoden 2017 loppuun mennessä maakunnalle yksityiskohtainen selvitys sosiaali- ja terveydenhuollon käytössä olevista toimitiloista, siirtyvästä irtaimesta omaisuudesta sekä sopimuksista. Kunnan omistamat asumispalveluyksiköt (kiinteistöt) siirtyvät maakuntien hallintaan kolmeksi vuodeksi + yhdeksi optiovuodeksi. Maakunta voi neuvotella kunnan kanssa vuokrasopimuksen jatkamisesta. Maakunnalle siirtyvät kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen liittyvät sopimukset, kuten erilaiset palvelujen ostoja koskevat sopimukset sekä toimitilojen vuokrasopimukset. Nämä vuokrasopimukset voivat olla toistaiseksi voimassa olevia tai määräaikaisia, ja niihin saattaa sisältyä erilaisia irtisanomisehtoja. Maakunta päättää, miten näiden sopimusten kanssa jatketaan. Maakunnan tulee päättää hallintaansa tulevien omistusten ja vuokrasopimusten siirrosta siten, että ne olisivat maakuntien yhdessä omistaman valtakunnallisen osakeyhtiön omistuksessa ja hallinnassa vuoden 2019 alusta. 29

30 Rajapinnoilta yhdyspintoihin Jatkossa asumispalvelujen toteuttaminen ja suunnittelu edellyttävät maakunnan ja kunnan kaavoittajan ja kiinteistö-/asuntotoimen välistä yhteistyötä. Yhteistyötä tarvitaan muun muassa asumistarpeiden ennakoinnissa, tontin varaamisessa ja tilojen suunnittelussa, jotta maakunnat kykenevät vastaamaan asukkaiden asumispalvelujen tarpeeseen sekä määrällisesti että laadullisesti. Yhteistyöstä sopiminen hyvissä ajoin ennen uudistusta on oleellisen tärkeää. Vaikka kiinteistöjen hallinnointiin perustetaan valtakunnallinen osakeyhtiö, asumispalvelujen toteuttaminen lähipalveluina onnistuu, jos kuntien asuntopolitiikka ja maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen palveluverkko sovitetaan yhteen. Ratkaistava: Yhteistyön rakentaminen siten, että asukkaiden, kunnan ja maakunnan tarpeet yhteensovitetaan. Kuntien ja kuntayhtymien mahdollisesti tarpeettomiksi jäävien kiinteistöjen tulevaisuus. 4.6 Kaavoitus, maankäyttö ja palveluverkot Maakuntalakiluonnoksen mukaan maakunta vastaa maakunnan suunnittelusta ja maakuntakaavoituksesta. Maakuntakaava ohjaa kuntatason kaavoitusta. Kunta vastaa alueensa yleiskaavoituksesta ja asemakaavoituksesta. Samoin tuleva maakunta vastaa liikennejärjestelmän toimivuudesta, liikenneturvallisuudesta, tieja liikenneoloista sekä alueellisesta tienpidosta. Kunta vastaa taajamien katuverkosta ja alueiden kunnallistekniikan toteuttamisesta. Maakuntakaavoitus siirtyy nykyisestä maakuntaliitto-kuntayhtymästä toiselle itsehallintotasolle maakuntaan. Toisaalta ELY-keskusten enemmän viranomaispainotteinen maankäytön ohjaus siirtyy myös maakuntaan. Nykyisissä maakuntaliitoissa ylintä päätösvaltaa käyttää maakuntavaltuusto, johon edustajat valitaan jäsenkunnista vaalikaudeksi. Sen jäseneksi on voinut päästä vain jäsenkuntien kunnanvaltuutettu. Valtuusto onkin tarjonnut kunnille luontevan vaikutuskanavan maakuntakaavan laadinnassa. Maakuntakaavoituksen siirtyminen toiselle itsehallintotasolle katkaisee tämän yhteyden ja edellyttää kunnan vaikuttamismahdollisuuksien ja yhteistyön varmistamista lainsäädännöllä. Jos maakuntakaava on jatkossa oikeusvaikutuksiltaan ja sisällöltään nykyisen lainsäädännön mukainen, siitä seuraa uudessa tilanteessa ohjaussuhteiden, palveluverkkojen ja toteuttamisvastuiden osalta seuraavaa: Maakuntakaava pukee alueen keskeiset strategiset tavoitteet maankäytön muotoon. Maakuntakaava on oikeusvaikutteinen kaava, jota kuntatasolla tulee noudattaa. Kunnat huolehtivat alueensa ja seutunsa elinvoimasta, ja niillä on vastuu yhdyskuntien toteuttamisesta. Kuntien maankäyttö-, asunto-, ympäristö-, liikenne- ja elinvoimapolitiikan linjausten välittyminen maakuntakaavaan on olennaista. Tämä asettaa suuria vaatimuksia maakuntakaavaprosessille sen tavoite- ja laadintavaiheessa. Maakuntakaavoituksen ja yhdyskuntien toteutuksen sijoittuminen eri hallinnon tasoille merkitsee ohjausvallan ja toteuttamisvastuiden jakautumista. Maakuntakaavassa tehdään kun- 30

31 Yleispiirteisen kaavoituksen ja alueiden toteuttamisvastuun sijoittuminen eri hallinnon tasoille edellyttää selkeitä pelisääntöjä suunnittelun ja toteuttamisen ohjelmoinnin koordinoinnille. tien yhdyskuntarakennetta koskevia valintoja. Tällaisia ovat mm. pääliikenneverkko taajamissa ja rakentamisalueiden, kuten merkittävät asunto- ja työpaikka-alueet, sijoittuminen suhteessa toisiinsa ja liikenneverkkoon. Maakuntatasolla valittu kaavaratkaisu vaikuttaa kaavahierarkian kautta kuntatasolla tapahtuvaan alueiden toteuttamisen ja palveluverkon järjestämisen edellytyksiin. Maakuntatasolla asetetaan samalla kehykset merkittäville kunnille tuleville kustannuksille niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. Tämä korostaa tarvetta huolehtia siitä, että kunnilla on vahva vaikuttamismahdollisuus maakuntakaavassa tehtäviin valintoihin. Kaava tuottaa toimivan ja taloudellisesti kestävän lopputuloksen vain, jos alueet toteutetaan oikeassa järjestyksessä. Epäonnistunut toteuttamisjärjestys vesittää hyvänkin rakenteellisen ratkaisun. Toteuttamisohjelma on olennainen osa maankäytön ohjausta, ja se tulee laatia samassa prosessissa kaavoituksen kanssa. Yleispiirteisen kaavoituksen ja alueiden toteuttamisvastuun sijoittuminen eri hallinnon tasoille edellyttää selkeitä pelisääntöjä suunnittelun ja toteuttamisen ohjelmoinnin koordinoinnille. Palveluverkkojen osalta maakunta tulee vastaamaan sote-palveluverkon suunnittelusta ja valtakunnallinen sote-kiinteistöpalvelukeskus tulee vastaamaan tarvittavien sote-toimitilojen hankinnasta ja sote-palvelurakentamisen toteuttamisesta. Maakunta tukeutuu toiminnassaan kuntien olemassa oleviin sote-palvelurakennuksiin vuokraamalla niitä käyttöönsä. Nyt esitetyillä vuokrasopimusten pelisäännöillä siirtymäkaudeksi esitettään kiinteää vuokrakautta (3 + 1 vuotta). Laadittavat vuokrasopimukset ja muut sopimukset on määriteltävä maakunnan kanssa yhteistyössä sellaisiksi, että ne mahdollistavat kunnissa laadukkaan ja ennakoivan kiinteistöpidon sekä investointien riskittömän toteuttamisen. Vuokrajärjestelmän rakenteen tulisi mahdollistaa kuntien sote-kiinteistöomaisuuden arvon säilyminen ja välttää korjausvelan hallitsematon kasvu. Koulu- ja päivähoitopalvelupalveluiden sekä muiden kunnan palveluiden osalta kunta vastaa jatkossakin sekä palveluverkon suunnittelusta ja toteuttamisesta. Työnjaon muutos tulee ottaa huomioon kunnan ja maakunnan välisessä yhteistoiminnassa niin, että maankäytön suunnittelussa huomioidaan riittävän ajoissa maakunnan tulevat tarpeet. Ratkaistava: Kuntien ja maakunnan välinen yhteistoiminta maakuntakaavan laadinnassa. Maakunnan ja kunnan välinen yhteistoiminta sote-palveluverkkoon liittyvien kiinteistötarpeiden huomioimiseksi kunnan maankäytön suunnittelussa. Kuntien toteuttamien sote-investointien vuokra-ajan tulee olla huomattavasti esitettyä vuotta pidempi, jotta kunnat voivat toteuttaa investointeja. 31

32 Rajapinnoilta yhdyspintoihin CASE KANGASALA KOKEMUSPUHEENVUORO Olen saanut osallistua Pirkanmaalla maakuntakaava valmisteluun ohjausryhmän jäsenenä sekä työryhmän puheenjohtajana suunniteltaessa elinkeinoelämän tulevaisuuden maankäyttöä osana maakuntakaavoitusprosessia. Työ on ollut poikkeuksellisen monipuolista ja konkretisoinut minulle kunnanjohtajana maakunnan ja kunnan tiiviin yhteistyön välttämättömyyttä. Maakuntauudistus muuttaa kuntien ja maakunnan välistä suhdetta maankäytön ja kaavoituksen osalta monin tavoin. Kun kunnat tällä hetkellä osallistuvat tiiviisti omistajan roolissa maakuntien liittojen maakuntakaavoitukseen, on kuntien rooli muuttumassa yhteistyökumppanin suuntaan. Moniportainen kaavoitusjärjestelmä on toiminut kahteen suuntaan: toisaalta maakunnallinen suunnittelu on ohjannut kuntien suuria linjauksia, toisaalta yksittäiset hankkeet ovat ohjanneet ensin kuntien kaavoitusta, sitten maakuntakaavan suunnittelua. Yhdyskuntien kehittyminen on entistä vaikeammin ennakoitavissa. Hankelähtöisyys rakentamisessa on jatkuvasti lisääntynyt. Pitkäjänteinen, aluevarauksiin perustuva suunnittelu ei ole enää mahdollista. Epävarmuus ja epätietoisuus on hyväksyttävä, ja kaupunkisuunnittelun on muututtava operatiivisesta strategiseksi. Jotta esiin tuleviin tilaisuuksiin ja mahdollisuuksiin voidaan reagoida, järjestelmää on yksinkertaistettava. Se ei silti tarkoita sitä, että maakunnan rooli olisi hävitettävä. Maakuntakaavalla on edelleen suuri merkitys maankäytön ja liikenteen strategisessa ohjaamisessa. Aluerakenteen uusiksi yksiköiksi ovat nopeasti tulleet kaupunkiseudut. Seutujen liikennettä ja maankäyttöä on välttämätöntä suunnitella yhdessä. Maakuntatason suunnittelun painopisteeksi voi muodostua kaupunkiseutujen ja niitä yhdistävien maaseutualueiden yhdyskuntarakenteen ja liikenteen hallinta. Toisaalta kun kaupunkiseutujen suunnittelun tulee olla strategista ja painottua elinvoimatekijöihin, asumiseen, liikkumiseen ja elinkeinoihin, maakunta voi ottaa vastatakseen kulttuuriympäristöistä, luonnonvaroista ja aluevarauksia edellyttävästä suunnittelusta. Maakuntakaavoituksen siirtymisestä maakunnan liitoilta maakunnille seuraa tarve tarkastella maankäyttö- ja rakennuslain kaavajärjestelmää laajemminkin. Maakuntakaavoituksen tulisi olla selvästi aiempaa yleispiirteisempää ja lähinnä strategisten valtakunnallisten tavoitteiden välittämistä kuntien kaavoitukseen. Kuntien ja kaupunkiseutujen onnistuminen elinvoimapolitiikassa edellyttää, että niillä säilyy oikeus itsenäisiin valintoihin maapolitiikassa, kaavoituksessa ja toteuttamisen ohjelmoinnissa. Sekä maakuntaliitto että alueellinen ympäristökeskus pursuavat asiantuntemusta, jota ilman muut kuin suurimmat kaupungit eivät tule toimeen. Näiden toimijoiden välillä on enemmän yhteen hiilen puhaltelua kuin ristivetoa. Riittävän ja monipuolisen asiantuntemuksen säilyminen on turvattava. Sitä ei voi korvata ostetulla konsulttiasiantuntemuksella. Pidän tärkeänä, että kuntien ja tulevan maakunnan välisen yhteistyön rakenteet määritellään ja resursoidaan osana maakuntauudistusta, niin maakunnissa kuin kunnissakin. Toimiva yhteistyö tarvitsee sitä tukevat rakenteet ja struktuurin, jotta tulevien kuntien elinvoimaisuus voidaan säilyttää. Oskari Auvinen Kangasalan kunnanjohtaja 32

33 4.7 Tukipalvelut Tällä hetkellä kunnat ja kuntayhtymät ovat järjestäneet tukipalvelunsa hyvinkin erilaisilla ratkaisuilla. Osa kunnista ja sairaanhoitopiireistä järjestää tukipalvelunsa suurelta osin omana tuotantona. Osa vastaavasti on perustanut yhteisiä alueellisia tukipalveluiden tuottajia, kun taas osa nojautuu vahvasti ostopalveluihin. Maakunta- ja sote-uudistus pakottaa kunnat ja itsehallinnolliset maakunnat pohtimaan ja kehittämään nykyisiä tukipalveluiden järjestämisen ja tuottamiseen liittyviä käytäntöjä ja rakenteita. Maakunta- ja sote-uudistuksen lakiluonnoksissa esitetään, että valtio perustaa yhdessä maakuntien kanssa valtakunnalliset palvelukeskukset. Lisäksi lakiluonnoksessa linjataan, että maakunnat voivat yhteisesti sopia, että ne perustavat muita vastaavia asiantuntija- ja tukipalveluja tuottavia valtakunnallisia palvelukeskuksia. Esitys: maakuntien valtakunnalliset palvelukeskukset: 1) yhteishankintojen palvelukeskus 2) toimitila- ja kiinteistöhallinnon palvelukeskus 3) talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus 4) tieto- ja viestintäteknisten palvelujen palvelukeskus (ICT-palvelukeskus). Mikä on muutoksen jälkeen toimivin, kustannustehokkain ja skaalaetuja hyödyntävin tapa järjestää kuntien tarvitsemat tukipalvelut? Jos sosiaali- ja terveydenhuollon tarvitsemia tukipalveluja varten perustetaan hallituksen luonnoksen mukaisesti valtion ja maakuntien yhteiset yhtiöt, nousee monta kysymystä muutoksesta ja tulevaisuudesta: Miten kunnista ja kuntien yhteisistä organisaatioista siirtyvä tukipalveluhenkilöstö valitaan ja miten se siirtyy maakuntien palvelukseen? Miten uudelleen järjestetään kuntien omat ja kuntien yhteiset tukipalveluyksiköt ja organisaatiot mukaan lukien toimitilat ja laitteet? Mikä on muutoksen jälkeen toimivin, kustannustehokkain ja skaalaetuja hyödyntävin tapa järjestää kuntien tarvitsemat tukipalvelut? Kokonaisuudessaan voidaan myös kysyä, mitkä ovat kuntien tukipalvelujen tuottavuuden parantamismahdollisuudet sekä alueellisten ja valtakunnallisten tukipalveluyhtiöiden toimintamahdollisuudet tulevaisuudessa. Valtion ja maakuntien uusien yhtiömuotoisten palvelukeskusten (hankinnat, ict, toimitila- ja kiinteistöhallinto, talous- ja henkilöstöhallinto sekä mahdolliset muut palvelut) perustaminen johtaa ylimääräisiin investointikustannuksiin ja käynnistysvaiheen lisäpanoksiin, mikä ei palvele maakunta- ja sote-uudistuksen taloudellisia tavoitteita. Lisäksi kunnilla on omat konserninsa ja vastuu mm. sivistyspalveluiden ja yhdyskuntateknisten palveluiden järjestämisestä, jotka vaativat edelleen omat tukipalvelunsa. Nyt esitetyillä linjauksilla nykyiset tukipalveluiden järjestämis- ja tuotantorakenteet joudutaan purkamaan. Tämä tarkoittaa kunnille ja kuntien yhteisille organisaatioille tukipalvelua tarjoavien toimijoiden liiketoiminnan puolittamista, joka johtaa niiden toimintakyvyn heikkenemiseen ja omistajien talousriskien huomattavaan kasvuun. 33

34 KOKEMUSPUHEENVUORO CASE ESSOTE Etelä-Savon sairaanhoitopiirin yhdeksän kuntaa perustivat vuonna 2016 Etelä- Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän (Essote), joka järjestää ja osin tuottaa kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut seitsemälle kunnalle ja lisäksi erikoissairaanhoidon palvelut kahdelle kunnalle vuoden 2017 alusta. Maakuntauudistuksessa perustetaan 18 itsehallinnollista maakuntaa, joiden hallinto- ja organisaatiorakenne on vahvasti konserni. Maakuntakonsernin päätöksenteko, ohjaus ja johtaminen vaativat konserniohjauksen ja -johtamisen osaamista. Ohjausmuotona korostuu sopimuksellisuus. Maakuntakonserneihin siirtyminen tekee välttämättömäksi myös erottaa maakuntien palvelujen ydinprosessit niitä tukevista palveluprosesseista. Tuotannollisten tukipalvelujen kokonaisuus on yksi uudella tavalla tarkasteltava kokonaisuus. Maakuntien omistukseen tuleva miljoonien neliöiden kiinteistö- ja tilakokonaisuuden ammatillinen hallinnointi vaatii korkeatasoista osaamista. Kokonaisuuteen sisältyvät mm. tilahallinta ja isännöinti, rakennuttajapalvelut, kiinteistöhuolto, puhtaanapito- ja siivouspalvelut, välinehuolto ja muut tekniset palvelut. Näistä tukipalveluista osa asemoituu maakunnan omaksi toiminnaksi esimerkiksi liikelaitoksissa hoidettavana palveluna, osa tulee olemaan maakunnan yhtiöittämiä ja myös kilpailutuksen kautta hankittuja palveluja. Tuotannollisista tukipalveluista asiakkaille tärkeimpiä ovat ateriaja ruokapalvelut. Kunnat ja kuntayhtymät ovat vuosien ajan kehittäneet ruokapalveluja. Päälinjana on ollut siirtyminen suurempiin tuotantokokonaisuuksiin ja kuntaorganisaatioiden palvelujen yhdistäminen, liikelaitostaminen/yhtiöittäminen sekä hankinnat myös alan markkinatoimijoilta. Kuntien järjestämisvastuulla nykyisin olevien lakisääteisten peruspalvelujen ruokapalvelujen vaatimukset määräytyvät paljolti niin, että sosiaali- ja terveyspalveluissa on kysymys usein asiakkaiden koko ravitsemuksesta sekä sivistyspalvelujen perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa lasten ja nuorten päiväaterioista. Kuntien ruokapalvelujen tehtäviin ovat vaihtelevasti kuuluneet myös henkilöstöruokailuun liittyvät palvelut. Maakuntien on jatkossa päätettävä siitä, kuinka paljon ne käyttävät kuntien tai kuntia lähellä olevien organisaatioiden ruokapalvelujen tuotantoa vai lähtevätkö maakunnat perustamaan ruokapalvelutoimintoja liikelaitosten tai omien yhtiöiden kautta tai hankimaan ruokapalvelut kilpailutuksella. Ilmeistä on, että samalla kun tuotantoyksiköiden koko kasvaa, palvelualueen tuotannossa vallitsee aiempaakin vahvemmin monituottajuus ja eriytyneet toimintatavat. Uudistuksen tavoitteiden mukaisesti maakuntien on otettava ratkaisuissaan huomioon alueiden palvelumarkkinat ja niillä toimivien pk-yritysten mahdollisuudet pärjätä tuottajina. Entisen Etelä-Savon sairaanhoitopiirin keittiössä on tuotettu vuosittain noin ateriayksikköä. Ruokapalvelujen liikevaihto on ollut n. 3,5 milj. euroa ja sairaalan kahvilan myynti euroa vuodessa. Vuoden 2017 alusta kahden jäsenkunnan ruokapalvelut tulevat osaksi kuntayhtymän ruokapalveluja. Mikkelin kaupunkiseudulla keskuskaupungin ruokapalveluyhtiö, Iso-Pata, valmistaa ateriat koteihin ja palvelutaloihin. Kuntayhtymä saa oman toimintansa piiriin vajaat kymmenen jakelukeittiötä. Neljän kunnan alueella ruokapalvelut ostetaan kunnilta. Vuonna 2017 ruokapalvelujen liikevaihto nousee siten vajaaseen 10 milj. euroon ja vuosittain tuotettavien ateriayksiköiden määrä kaksinkertaistuu. Etelä-Savon maakunnassa on Essote-kuntayhtymän lisäksi Itä-Savon sairaanhoitopiirin Sosteri-kuntayhtymä ja sen neljä jäsenkuntaa (pl. Heinävesi, joka siirtyy osaksi Pohjois-Karjalan maakuntaa). Maakuntauudistuksessa valmistellaan ruokapalvelujen ratkaisut maakuntakonsernin tasolla osana hallinnon, talouden ja tukipalvelujen työryhmän toimeksiantoa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi otetaan huomioon koko maakuntahallinnon tarpeet ja tilanne eri alueilla. Lähtökohtana valmistelulle on, että ratkaisut tehdään maakunnallisesti ottaen huomioon myös elinkeinotoimintaan liittyvät näkökulmat. Risto Kortelainen, kuntayhtymän johtaja Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä (Essote) 34

35 Tukipalveluita koskevia ratkaisuja mietittäessä tulisi kokonaisvaltaisesti ottaa huomioon sekä tulevien maakuntien että kuntien tarpeet. Ovat kuntien ja maakuntien ratkaisut millaisia hyvänsä, on syytä muistaa, että kuntalaisen palvelujen näkökulmasta ei ole olennaista se, missä ja minkä tahon toimesta tukipalvelut tuotetaan. Julkiseen talouteen ohjautuvien resurssien tiukentuessa on kuitenkin sekä kuntien että maakuntien tehostettava toimintaa ja keskityttävä enemmän omaan ydintoimintaansa. Näin ollen tukipalveluita koskevia ratkaisuja mietittäessä tulisi kokonaisvaltaisesti ottaa huomioon sekä tulevien maakuntien että kuntien tarpeet. Tulevan maakuntauudistuksen yhteydessä olisikin tarkoituksenmukaista, että lainsäädännössä mahdollistettaisiin myös nykyisten hyvin toimivien kuntien ja kuntaomisteisten tukipalveluorganisaatioiden toiminta. Kuntaliitto on esittänyt, että maakunnille annetaan lakiluonnoksissa esitettyä enemmän päätösvaltaa tukipalveluiden organisoinnissa. Ratkaistava: Kuntaomisteisten tukipalveluyhtiöiden tulevaisuus? Tukipalvelujen järjestäminen maakuntien päätettäväksi. 4.8 Maahanmuuttajien kotouttaminen Kuntaliiton maahanmuuttopolitiikan tavoitteena on kuntien paikallisten, alueellisten ja kansainvälisten toimintaedellytysten turvaaminen siten, että kunnat saavat täysimääräisesti käyttöönsä maahanmuuttajien osaamisen ja kykenevät osaltaan huolehtimaan Suomen humanitaaristen velvoitteiden täyttämisestä. Kunnilla on tärkeä tehtävä maahanmuuttajien osallisuuden ja yhdenvertaisuuden sekä eri väestöryhmien välisten hyvien suhteiden edistämisessä. Suomen humanitaaristen velvoitteiden täyttymisen kannalta kunnat ovat tärkeässä asemassa vastuun kantajina. Pakolaisten kuntiin sijoittamisen tulee tapahtua suunnitelmallisesti kuntien vapaaehtoisuuden pohjalta. Kotoutumista edistävät toimet tulisi aloittaa välittömästi sijoittamisen jälkeen. Pakolaispolitiikan onnistumisen kannalta on tärkeää, että kunnilla on resursseja ottaa vastaan kiintiöpakolaisia ja oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita. Työperusteinen maahanmuutto on kunnille ja tuleville maakunnille tärkeää sekä työvoiman saannin että osaamispohjan vahvistamisen kannalta. Kunta-alalla työskentelee noin henkilöä. Lähivuosina tarvitaan runsaasti ammattitaitoista työvoimaa, sillä vuoteen 2025 mennessä noin puolet kunnallisesta henkilöstöstä siirtyy eläkkeelle. Henkilöstöä tarvitaan erityisesti terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja koulutoimen ammattitehtäviin. Kasvukeskusten väestönkasvu lisää henkilöstötarvetta päivähoidossa ja opetustoimessa. Väestön ikääntyminen 35

36 Rajapinnoilta yhdyspintoihin edellyttää uutta työvoimaa myös vanhustenhuollossa. Maahanmuuton kasvu lisää tarvetta kehittää kotouttamista. TE-toimistoilla ja ELY-keskuksilla on tärkeä rooli kotoutumiskoulutuksen ja työvoimapalvelujen tarjoamisessa. Kunnilla on yleis- ja yhteensovittamisvastuu kotouttamisesta paikallistasolla. Kuntien kotouttamisohjelmat ovat tärkeä osa kuntien strategiaa. Kotoutumista edistäviä ja tukevia palveluja järjestetään kaikilla kunnan toimialoilla. Kunnat ottavat maahanmuuttajien tarpeet huomioon palveluissaan. Oman haasteensa kunnille tuovat myös väestöryhmien hyvien suhteiden edistäminen ja monikulttuurisuuden tukeminen paikallistasolla. Kotoutuminen uuteen yhteiskuntaan tarkoittaa asettumista uuteen maahan, kielen oppimista ja tutustumista kulttuuriin sekä maan toimintatapojen omaksumista. Uudet tiedot ja taidot auttavat maahanmuuttajaa osallistumaan aktiivisesti uuden kotimaansa elämään. Asettuminen vie oman aikansa. Työllistyminen, suomen tai ruotsin kielen taito ja tieto suomalaisesta yhteiskunnasta ovat kotoutumisen tärkeitä edellytyksiä. Kotouttaminen on osa monen viranomaisen tehtäviä valtionhallinnossa ja kunnissa. Järjestöillä on tärkeä tehtävä täydentää viranomaisten palveluita. Onnistuneessa kotoutumisessa Suomeen muuttanut henkilö tuntee yhteiskunnalliset oikeutensa ja velvollisuutensa ja tuntee olevansa suomalaisen yhteiskunnan tervetullut jäsen. Tulevat maakunnat hoitavat niitä tehtäviä, joita nykyisin kotoutumisen edistämisestä annetun lain mukaan hoitavat ELY-keskukset ja TE-toimistot. Kotoutumislain mukaan myös kunnilla Maahanmuuton kasvu lisää tarvetta kehittää kotouttamista. on kotoutumisen edistämiseen ja tukemiseen liittyviä tehtäviä. Tällä hetkellä kunnan kotouttamistehtäviin kuuluvat muun muassa sosiaali- ja terveydenhuolto, suomen/ruotsin kielen kurssit ja kotoutumiskoulutus työelämän ulkopuolella oleville, alkuvaiheen ohjaus ja neuvonta, asumispalvelut sekä kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntapalvelut. Sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtyessä maakunnalle myös työnjako maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvien palveluiden järjestämisessä muuttuu. Kotoutumislakia on tarpeen uudistaa. Uudessa tilanteessa tarvitaan selkeä vastuunjako kunnan ja maakunnan välillä sekä tiivistä yhteistyötä kuntien ja maakunnan välillä. Ratkaistava: Maakunnan ja kunnan vastuiden täsmentäminen maahanmuuttajien kotouttamisessa. Maakunnan ja kuntien välinen yhteistoiminta maahanmuuttajien kotouttamisessa. Työperusteinen maahanmuutto on kunnille ja tuleville maakunnille tärkeää. 36

37 4.9 Joukkoliikenne ja kuljetukset Joukkoliikenteen järjestäminen on kunnille harkinnanvaraista. Kunnilla on eräitä lakisääteisiä kuljetusten järjestämistehtäviä, kuten koulukuljetukset ja vammaispalvelulain mukaiset kuljetukset. Kaupunkiseutujen joukkoliikenne kattaa 80 prosenttia Suomen joukkoliikennematkoista. Kaupunkiseudut rahoittavat joukkoliikenteen pääosin itse. Suurimpien kaupunkiseutujen ohella myös keskisuurilla kaupunkiseuduilla on viime vuosina päästy hyvään vauhtiin joukkoliikenteen kehittämisessä joukkoliikennelain muutoksen myötä. Työn tuloksena matkustajamäärät ovat olleet reippaassa kasvussa. Joukkoliikenteellä on suuri merkitys työ- ja opiskelumatkoilla, ja sitä hyödynnetään mm. koulukuljetuksissa. Joukkoliikenteen yhteys muuhun palveluverkkoon sekä maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnitteluun ja toteutukseen on tärkeä. Markkinaehtoisen liikenteen tarjonta on viime vuosina lisääntynyt ja hinnat alentuneet erityisesti isojen keskusten välillä. Harvemmin asutuilla alueilla joukkoliikennepalvelut ovat heikentyneet. ELY-keskusten järjestämän joukkoliikenteen valtionrahoituksen ostovoima on jo vuosia alentunut. Kunnat ja ELY-keskukset järjestävät yhteistyössä linja-autoliikennettä, mutta maaseudulla kuntien järjestämää joukkoliikennettä ei pääosin ole. Tällöin koulukuljetusten järjestäminen on kunnan koulutoimen oma tehtävä. Useilla alueilla ja monessa kunnassa koulukuljetuksia ja sosiaali- ja terveyspalveluiden kuljetuksia on pyritty koordinoimaan palvelujen monipuolistamiseksi ja kustannussäästöjen saavuttamiseksi. Esim. Mikkelissä Kyytineuvo-palvelu järjestää sekä koulukuljetukset että sosiaalitoimen kuljetukset. Pohjois-Savon matkojenyhdistelykeskus järjestää palveluliikennettä viidessä kunnassa (Kuopio, Leppävirta, Nilsiä, Siilinjärvi ja Varkaus) sekä vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolain mukaisia taksikyytejä seitsemässä kunnassa (Kuopio, Leppävirta, Nilsiä, Pielavesi, Siilinjärvi, Tuusniemi ja Varkaus). Lakisääteisten henkilökuljetusten järjestämisessä on paljon säästöpotentiaalia. Erilaisten kuljetustarpeiden yhdistelyä ja kaluston käyttöä tulee edelleen tehostaa yli organisaatio- ja hallintokuntarajojen. Esteettömän joukkoliikenteen hyödyntämisen tulee olla lähtökohtana myös lakisääteisissä kuljetuksissa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtyessä maakunnan järjestämisvastuulle myös niihin liittyvien kuljetusten järjestämisvastuut siirtyvät maakunnalle. Palveluiden joustavuuden, laadun ja kustannustehokkuuden vuoksi on kuitenkin tärkeää, että kuljetukset koordinoidaan ja suunnitellaan logistisena kokonaisuutena. Tässä tarvitaan tiivis- Ratkaistava: Yhteistoiminta avoimen joukkoliikenteen, koulukuljetusten ja maa kunnalle siirtyvien kuljetusten koordinoinnissa ja järjestämisessä. Toiminnassa olevien matkojenyhdistelykeskuksien asema sekä kehittäminen ja hyödyntäminen osana uudistusta. 37

38 Rajapinnoilta yhdyspintoihin tä yhteistyötä kuntien, kuntayhtymien, maakuntien ja Kelan kesken. Avainasemassa ovat paikallisiin olosuhteisiin tarkoituksenmukaiset ratkaisumallit, sillä samat ratkaisut eivät välttämättä sovi harvaan asutuille alueille ja tiiviille alueille, joissa välimatkat ovat lyhyitä ja volyymit suuria Varautuminen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin Kunnat muodostavat tärkeän osan kansallisesta suorituskyvystä häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Kunnalla on kaikissa olosuhteissa keskeinen vastuu väestön tarvitsemien peruspalveluiden sekä muun tärkeän ja kriittiseksi arvioidun palvelu- ja hyödyketuotannon huolehtimisesta. Jotta kunta pystyy vastaamaan tähän haasteeseen, tulee sen varautua erilaisiin tilanteisiin etukäteen. Keskeinen työkalu kuntien varautumiseen on valmiussuunnitelmien tekeminen. Valmiussuunnitelmat tehdään kunnan jokaiselle toimialalle. Valmiussuunnitelmissa on aiemmin keskitytty pohtimaan keinoja poikkeusoloista selviytymiseen. Nykyisin painopiste on suuronnettomuuksissa ja häiriötilanteissa, ne ovat riskejä, joita on viime vuosina konkretisoitunut useasti. Kunnan toimintojen jatkuvuuden hallinta tarkoittaa, että turvallisuustilanteen muutoksista riippumatta kunta kykenee kriittisten toimintojen ylläpitämiseen ja kriittisten palvelujen tuottamiseen. Kunnan häiriötilanteiden hallinnan valmiudet ovat pohja kunnan suorituskyvylle poikkeusoloissa. Kuntien ja maakuntien on jatkossa sovittava menettelytavoista myös varauduttaessa sosiaali- Maakunta- ja sote-uudistuksessa maakunnan vastuulle siirtyy useita kunnan varautumisen kannalta keskeisiä toimintoja. ja terveydenhuollon toimenpiteitä edellyttäviin häiriötilanteisiin, esimerkiksi myrskyihin tai vedenjakelunhäiriöihin. Pelastuslaitokset tukevat pelastustoimen alueeseen kuuluvan kunnan valmiussuunnittelua, jos siitä on kunnan kanssa sovittu. Kuntaliitto on suositellut sopimaan valmiussuunnittelun tukemisesta pelastuslaitoksen palvelutasopäätöksen valmistelun yhteydessä. Kunnan terveydensuojeluviranomaiset ovat vastanneet talousveden saastumiseen liittyneistä erityistilanteista. Maakunta- ja sote-uudistuksessa maakunnan vastuulle siirtyy useita kunnan varautumisen kannalta keskeisiä toimintoja, mm. sosiaali- ja terveyspalvelut, pelastustoimi ja ympäristöterveydenhuolto. Tämä muuttaa ratkaisevasti myös kunnan vastuuta ja roolia varautumisessa. Uudessa tilanteessa on syytä käydä perusteellisesti läpi eri osapuolten tehtävät ja vastuut sekä sopia yhteistoiminnan muodoista ja organisoimisesta. Kuntien ja maakunnan toimintojen yhteensovittamisessa varmistetaan, että tehtävät, roolit ja yhteistoimintakäytänteet on määritetty tarkoituksenmukaisella tarkkuudella. Kuntien ja maakuntien yhteistoimintarakenteiden puitteissa voidaan ylläpitää alueellista riskiarviota, ennakoida turvallisuustilanteiden muutoksia ja niiden vaatimuksia palvelutuotannolle sekä 38

39 kouluttautua ja harjoitella toimintoja eri turvallisuustilanteissa. Yhteensovittamisessa onnistumisen mittarina on, että yhteistyö synnyttää kaikkia yhteistyöhön osallistuvia organisaatioita palvelevan kokonaisuuden. Kuntien suorituskyky häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa sekä hyvin suunniteltu yhteistoiminta muodostaa merkittävän osan maakunnan alueen suorituskyvystä. Ratkaistava: Maakunnan ja kunnan yhteistoiminta varautumisen suunnittelussa. Maakunnan edustaja kunnan poikkeusolojen johtoryhmässä. Kuntien edustus maakunnan valmiusryhmässä. Varautumisen näkökulmasta pelastustoimi on parempi organisoida 18 maakunnalle kuin 5 alueelle, jolloin sen osaaminen on paremmin kaikkien maakuntien käytettävissä. Kunnat muodostavat tärkeän osan kansallisesta suorituskyvystä häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. 39

40 Rajapinnoilta yhdyspintoihin 5 Kunnan ja maakunnan yhteistyö 5.1 Maakuntalaki yhteistyön mahdollistajana Maakuntalakiluonnoksen 15 :ssä ehdotetaan, että maakunnan ja sen alueen kuntien on neuvoteltava valtuustokausittain niiden tehtävien hoitamiseen liittyvästä yhteistyöstä, tavoitteista ja työnjaosta. Säännös on tärkeä, mutta sitä voidaan perustellusti pitää riittämättömänä. Se turvaa maakunnan ja sen alueen yhteistyön poliittisen tason tarkastelun, mutta ei mahdollista maakunnan ja kunnan sopimuksia tehtävien tarkoituksenmukaisesta työnjaosta. Valtuustokausittaisen kunnan ja maakunnan välisen neuvottelumenettelyn lisäksi tarvitaan lyhyemmän aikavälin neuvotteluja ja suunnittelua toiminnan tarpeista lähtien. Maakunta muodostuu useista toimijoista, maakunnasta, yhteistyöalueesta, palvelulaitoksesta, maakunnan ja palvelulaitoksen konserniyhtiöistä sekä tukipalveluiden palvelukeskuksista. Yhteistyöhön on löydyttävä oikeat kumppanit maakunnasta. Poliittisella tasolla luonteva yhteistyökumppani on järjestämisvastuussa olevan maakunnan luottamushenkilöt. Kunnan johto hakee yhteistyö- ja neuvottelukumppanit maakunnan eri toimijoiden verkostosta ja käsiteltävän asian mukaan ja asiantuntijat tehtävistä vastuussa olevan organisaation asiantuntijoista. Toimiva ja tuloksellinen yhteistyö julkisessa hallinnossa tarvitsee tuekseen lainsäädäntöä ja sovittuja rakenteita. Maakuntien lakisääteiset tehtävät ovat julkisen hallinnon vastuulla. Velvollisuudesta ja mahdollisuudesta yhteistyöhön lakisäteisissä tehtävissä tarvitaan selkeät säännökset. Ratkaistava: Kunnan ja maakunnan välisen neuvottelumenettelyn aikajänne tiiviimmäksi. Tarvitaanko maakuntiin kunta-asiamiehet vastaamaan yhdyspinnan toimivuudesta? Valtuustokausittaisen kunnan ja maakunnan välisen neuvottelumenettelyn lisäksi tarvitaan lyhyemmän aikavälin neuvotteluja ja suunnittelua toiminnan tarpeista lähtien. 40

41 5.2 Uusi tilanne haastaa kuntien johtamisen ja asiantuntijatyön Sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvien tehtävien siirtyminen maakuntien järjestämisvastuulle vaikuttaa monella tavoin kunnan johtamiseen ja johtamisjärjestelmään. Kysymyksessä on kuntajohtamisen kannalta huomattavasti suuremmasta muutoksesta kuin maakunnallisten kuntayhtymien perustamisen aikaan, koska nyt maakunnasta tulee oma, itsenäinen julkisoikeudellinen toimija. Tällöin kunta ei voi ohjata suoraan maakunnallista toimintaa ja valita edustajaansa maakuntavaltuustoon, vaan heidät valitaan suoralla kansanvaalilla. Tulevaisuuden kunnan roolissa korostuu oman toiminnan johtamisen ja kehittämisen lisäksi edunvalvonta pyrkimyksenä turvata maakunnan kunnan asukkaille järjestämien sote-palveluiden hyvä laatu, saatavuus ja saavutettavuus. Tämän kehittämisaloitteen idean mukaisesti lienee kuitenkin luontevampaa puhua yhteisen edun rakentamisesta, koska se terminä kutsuu yhteistyöhön sekä yhteisten intressien etsimiseen ja löytämiseen. Kunnan ja maakunnan asukkaiden hyvän elämän edellytykset syntyvät kuntien ja maakuntien yhteisin ponnisteluin. Tämän vuoksi kuntien ja maakuntien sekä niiden eri toimintojen välille on Tehtävien siirtyminen maakuntien järjestämisvastuulle vaikuttaa monella tavoin kunnan johtamiseen ja johtamisjärjestelmään. saatava rakennettua tiivis yhteistyö. Nyt uudessa tilanteessa johtamisessa korostuu verkostomainen ote. Johtamisessa ei ole silloin niinkään kysymys ylhäältä alas tapahtuvasta hierarkkisesta ohjauksesta, vaan johtamisesta, joka mahdollistaa eri organisaatioiden ja siellä työskentelevien ammattilaisten välillä tapahtuvat rajapintojen ylitykset. Tällöin rajapinnat muuttuvat yhdyspinnoiksi ja siirrytään kohti ekosysteemistä palvelu- ja innovaatiotoimintaa, jossa hyödynnetään aktiivisesti eri toimijoiden keskinäisiä vuorovaikutteisia yhteistoimintakäytäntöjä. Verkostomaisessa johtamisessa korostuvat asukas- ja asiakaskeskeisyys, yhteisten arvojen, vision ja tavoitteiden kirkastaminen sekä monitoimijaiset yhteistyösuhteet. Hyvinvoinnin ja elinvoiman edistämistä ei voida tehdä vain kunta- ja maakuntaorganisaatioiden toimijoiden kanssa, vaan tarvitaan entistä tiiviimpää yhteistyötä yritysten, järjestöjen ja kehittämisorganisaatioiden välille. Jotta yhdyspinnoille saadaan aikaan luontevaa yhteistyötä, edellyttää se yhteisesti sovittuja toimintatapoja ja sopimuksia. Asukaskeskeinen, yhdyspinnoilla tapahtuva yhteistyö on usein luonteeltaan monialaista ja ammatillista. Se asettaa johtamistyölle erityiset haasteet. Jotta eri ammattikuntien omat ammatilliset intressit eivät saisi yliotetta, on nostettava toiminnan tarkoitus ja merkityksellisyys yhteistyön suunnittelun ytimeen. Uusia toimintamalleja luotaessa on mielekästä hyödyntää kokeilevaa toimintatapaa, jonka johto omalla toiminnallaan mahdollistaa. On ilmeistä, että muutosten läpivienti on pitkäkestoinen prosessi ja vaatii paljon aikaa. Riskinä 41

42 Rajapinnoilta yhdyspintoihin KOKEMUSPUHEENVUORO CASE KUNTAJOHTAJA Sote-maakuntien muodostaminen vuoden 2019 alusta muuttaa suomalaisen kuntajärjestelmän perusteita. Puolet volyymistä siirtyy maakunnalle, mutta on huomattava, että se ei ole puolet tehtävistä. Tehtävistä enemmistö jää kunnille. Kuntien johtamista muutos selkeyttää. Sosiaali- ja terveyspalvelujen johtaminen on ollut äärimmäisen vaikea laji. Kuntajohtajan on täytynyt olla varsinainen virtuoosi. Nyt johdettavaksi jäävät tehtävät ovat selkeämpiä ja kuntajohtajan tehtävä selkeytyy ja samalla vahvistuu. Kuntien johtajien rooli tulee muuttumaan. Entistä enemmän heidän työssään tulee korostumaan elinvoiman johtaminen. Tämä tekee kuntajohtajista uudelleen pieniä pormestareita. Yhteisössä mukana oleminen, verkostojen johtaminen ja ihmissuhdetaidot korostuvat. Tutkimuskielellä siirrytään vielä palan verran New Public Managementistä kohti New Public Governancea, manageerauksesta verkostojen johtamiseen. Yksi asia on ratkaistava: miten järjestetään kunnan ja maakunnan välinen yhteistoiminta. Lakiluonnoksessa siihen tarjotaan valtuustokausittaista neuvottelumenettelyä. Se ei tule riittämään, vaan tarvitaan tiiviimpää yhteispeliä. Muodot siihen varmaan löytyvät helpoimmin pienissä maakunnissa. On löydettävä toimivat mallit yhteistyöhön terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä, varhaiskasvatuksessa ja opetuspalveluissa, elinkeinojen kehittämisessä, maankäytössä ja monissa muissa asioissa. Ja tuleehan maakunta olemaan kunnan suurin yksittäinen vuokralainen. Sotestakaan kuntajohtajat eivät tule kokonaan pääsemään. Uskon, että jatkossakin kunnat tulevat katsomaan paikallisten sote-palvelujen perään. Eivät enää järjestäjinä ja päättäjinä, vaan alueen asukkaiden edunvalvojina. Siinä tarvitaan kuntajohtajankin verkosto-osaamista. Jouko Luukkonen Haapaveden kaupunginjohtaja Etelä-Savon soten muutosjohtaja Kuntajohtajan tehtävä selkeytyy ja samalla vahvistuu. 42