TEEMA. Ajankohtaista korkeakoulupolitiikkaa

Transkriptio

1 TEEMA Ajankohtaista korkeakoulupolitiikkaa 3/2005

2 KORKEAKOULUTIETO vuosikerta/årserie Julkaisija/Utgivare: Opetusministeriö Undervisningsministeriet Osoite/Adress: Meritullinkatu 10, Sjötullsgatan HELSINKI FINLAND PL 29, Valtioneuvosto Toimitus/Reduktion Päätoimittaja/Chefredaktör: Sirkka-Leena Hörkkö Toimituksen sihteeri: Pirkko Muurinen Toimituskunta/Redaktionsråd: Arvo Jäppinen Sakari Karjalainen Markku Mattila Juha Arhinmäki Marita Savola Taitto/Layout: procreate inc. Vammalan Kirjapaino Oy Kansikuva: Lehtikuva Korkeakoulutieto ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Levikki Artikkelien viitetiedot tallennetaan kotimaisten aikakauslehtiartikkelien tietokantaan (KATI). ISSN Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Vammala

3 Pääkirjoitus marraskuu 2005 Korkeakoulujen megahaaste Korkeakouluilta ei puutu haasteita. Niitä on aina ollut ja tuleeaina olemaan. Tämä on osoitus korkeakoulujen tärkeydestä yhteiskuntaa eteenpäin vievinä moottoreina. Suurista odotuksista syntyy suuria haasteita. Suomalaisen korkeakoululaitoksen valtava laajeneminen tapahtui varsinaisesti ja 70 luvuilla. Silloin rakennettiin korkeakouluverkko perustamalla uusia korkeakouluja ja lisäämällä opiskelijamääriä. Lapin yliopiston perustaminen 1979 oli päätepiste itsenäisten yliopistotyyppisten korkeakoulujen perustamisessa. Ammattikorkeakouluverkko rakennettiin viimeisten 15 vuoden aikana. Korkeakouluverkon rakentaminen on ollut suuri kansallinen projekti. Lahjakkuusreservit on haluttu ja saatu koulutukseen. Kansakunnan osaamistaso on noussut huikeasti. Koulutuspainotteisesta korkeakoulupolitiikasta siirryttiin 1980-luvulta alkaen vähitellen painottamaan myös tutkimustehtävää.tämäsuuntaonviime aikoina edelleen merkittävästi vahvistunut. Yliopistot yhdessä ammattikorkeakoulujen kanssa muodostavat nyt hyvätasoinen, kahden pilarin varaan rakentuvan korkeakoululaitoksen, jossa tutkimus ja koulutus ovat molemmat saaneet ansaitsemansa roolin. Tältä pohjalta on hyvä jatkaa. Mutta nyt on jälleen edessä uusi suuri kansallinen haaste. Korkeakouluverkkomme on täyttänyt hyvin kansakunnan sille omana aikanaan asettamat tehtävät. Tulevaisuutta ajatellen korkeakoululaitos on kuitenkin mitoitettu tulevaan väestökehitykseen verrattuna suurempien ikäluokkien koulutustarpeita varten. Lisäksi koulutuksen, ja aivan erityisesti tutkimuksen, laatuhaaste on tulevaisuudessa kovempi kuin koskaan. Nyt kysytään; miten valmistaudumme vuosien tilanteeseen? Rakenteellinen haaste vuoden 2010 jälkeiseen aikaan on niin suuri, että kehittämisessä tarvitaan myös ratkaisuja, joita aiemmin olisi pidetty epäpyhinä. Tässä työssä aivan erityinen paine kohdistuu korkeakoulujen johtamiseen. Korkeakoulujen koko johtamis- ja sisäinen hallintojärjestelmä joudutaan ajattelemaan uudelleen. Heikoilla johtamismahdollisuuksilla, yhdistettynä jyrkkiin raja-aitoihin, ei tästä haasteesta selvitä. Uudessa tilanteessa kaikki rajat on voitava ylittää, oli sitten kysymys laitoksista, tiedekunnista, korkeakouluista tai elinkeinoelämästä. On muodostettava uusia alliansseja ja yhdistettävä yksikköjä. Myös epäpyhiä alliansseja on voitava solmia, jos niillä saavutetaan laadun ja taloudellisuuden kannalta etuja. Kysymys on siitä, että tutkimuksen laadun on oltava kansainvälistä huippua, yhteyksien elinkeinoelämään on toimittava ja koulutuksen laadun on oltava korkeatasoista. Haasteet eivät tietenkään kohdistu yksin korkeakouluihin. Myös elinkeinoelämän on t ehtävä enemmän ja satsattava korkeakouluihin. Pelkät muille esitettävät vaatimukset ja kärjekkäät kommentit eivät riitä. Vaatimukset ovat uskottavampia silloin, jos itselläkin on konkreettista näyttöä ja halua sitoutua yhteisiin projekteihin. Haaste on vaativa myös opetusministeriölle ja poliittiselle päätöksenteolle. Korkeakouluilla on oltava edellytykset suoriutua tästä tehtävästä. Rakenteiden kehittämisestä vapautuvat voimavarat on voitava ohjata vahvuuksien edelleen kehittämiseen. Ilman tätä insentiiviä uudistuksiin motivointi korkeakouluissa ei onnistu. Korkeakoulut tarvitsevat uudistustyönsä tueksi myös joustavat lainsäädännölliset, hallinnolliset ja taloudelliset puitteet. Tästä vastuu lankeaa kansalliselle päätöksenteolle. pääkirjoitus On selvää, että rakenteita on kehitettävä ja korkeakouluverkon mitoitusta tarkistettava sekä tutkimuksen laadun parantamiseksi että koulutustarjonnan määrän sopeuttamiseksi pieneneviin ikäluokkiin. Tulevan verkon olemassaolon oikeutta on voitava perustella myös rahoittajille, veronmaksajille. Rakenteiden kehittämisessä ei päästä eteenpäin vanhoilla keinoilla eikä ilman ennakkoluulottomia ratkaisuja. Ylijohtaja Arvo Jäppinen

4 EK:n seminaarin yleisöä etualalla mm. opetusministeri Antti Kalliomäki ja EK:n hallituksen puheenjohtaja Christoffer Taxell. Lisätietoja seminaarista ja seminaariaineisto s. 10 Yliopistojen rehtorien neuvosto julkaisi marraskuun alussa Manifestin, joka sisältää yhteisen näkemyksen tulevista kehitys- ja uudistumistarpeista. Lisätietoja: Sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen kanssa käytävissä tulosneuvotteluissa ensi keväänä kaudelle sovelletaan uusia rahoitusperiaatteita s

5 Korkeakoulutieto SISÄLTÖ MARRASKUU 2005 Yliopistojohdon neuvottelupäivät Tapahtumapaikka: Turun yliopisto, Educarium, Assistentinkatu 5 Alkamisaika: Opetusministeriön järjestämät yliopistojohdon neuvottelupäivät pidettiin Turussa yhteistyössä Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Turun kauppakorkeakoulun kanssa. Lisätietoja ja aineisto: Tuottavuushanke ja yliopisto s.19 yliopistoyksikön johtaja Markku Mattila Yliopistojen s. 22 tulosohjausta ja rahoitusmallia uudistetaan - TUKE III ehdotuksia sovelletaan kaudella Ammattikorkeakoulujen uusi rahoitusmalli s. 26 hallitusneuvos Marjatta Lindqvist KOTA ja AMKOTA - uudistukset s Ammattikorkeakouluihin s. 34 opiskelijakunnat puheenjohtaja Petra Nysten Pääkirjoitus s. 3 ylijohtaja Arvo Jäppinen Päätoimittajalta s. 6 päätoimittaja Sirkka-Leena Hörkkö Ammattikorkeakoulujen tavoitesopimusseminaari s. 8-9 Tunnelmia Tampereella pidetystä TASO-seminaarista Menestyksen eväitä etsimässä s. 10 Elinkeinoelämän keskusliitto EK oli kutsunut koolle korkean tason seminaarin Helsinkiin Tulevaisuuden korkeakoulujärjestelmä s. 14 Opetusministeri Antti Kalliomäki Korkeakouluverkko maakunnittain s. 18 Yliopistojen yhtiöt ja valtion omistajapolitiikka s. 36 opetusneuvos Erja Heikkinen Ammattikorkeakoulutus ja ylemmän AMK-tutkinnon kehittäminen s. 38 rehtori Veijo Hintsanen projektipäällikkö Eila Okkonen Yliopistojen opiskelijavalinnat s. 44 uudistuvat ylitarkastaja Iiris Patosalmi TietoPlus-palstat s. 46 Palstoilta löytyy ajankohtaista tietoa mm. opetusministeriön työryhmistä sekä kannanotoista ja päätöksistä, jotka koskevat yliopistoja ja ammattikorkeakouluja.

6 Päätoimittajalta Ohjausta, tavoitteita,tuloksia ja rahoitusta Opetusministeriön ja korkeakoulujen välisen ohjausjärjestelmän keskeiset osat ovat määräraha-, säädös- ja informaatio-ohjaus. Toimeenpanon kannalta tärkeitä ovat opetusministeriön ja korkeakoulujen väliset tulossopimukset ja seurantajärjestelmät. Tulossopimusmenettelyn valmisteluprosessi on käynnissä ensi kevään neuvotteluja varten, jolloin tulossopimukset yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa tehdään kolmivuotiskaudeksi , mutta myös välivuosina sovitaan tavoitteista, tavoit - teiden saavuttamiseen osoitettavista voimavaroista, tavoitteiden toteutumisen seurannasta ja arvioinnista sekä toiminnan edelleen kehittämisestä. Opetusministeriön tulosohjauksella ja tavoitteiden asettamisella pyritään edistämään niitä keskeisiä tavoitteita, joita koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiselle on asetettu hallitusohjelmassa, koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa, opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmassa sekä muissa strategisissa erillisohjelmissa. Tällä kertaa näyttää rakenteiden ja toiminnan muutokseen liittyviä merkittäviä haasteita olevan useita. Tavoitteenasettelussa tulee kiinnittää huomiota siihen, että toiminnalliset ja määrälliset tavoitteet tukevat toisaalta koko yliopistolaitoksen ja ammattikorkeakoululaitoksen -sekä koko korkeakoululaitoksen - strategista kehittämistä ja toisaalta korkeakoulujen yksilöllisiä strategisia kehittämistarpeita. Tilastollinen seuranta-aineisto yhdessä valtioneuvoston strategisten painotusten kanssa toimivat pohjana seuraavan tulossopimuskauden tavoitteita asetettaessa. Tulosohjauksen ydin on tavoitteiden ja määrärahojen välinen yhteys sekä toiminnan tulosten arviointi. Tulostavoitteiden asettamisessa tulisi tukeutua tunnuslukuihin, jotka perustuvat mittaamiseen tai systemaattiseen arviointiin. Talousarviosäädöksissä tuloksellisuuden peruskäsitteissä on erotettu selkeästi laaja-alainen yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja toiminnallinen tuloksellisuus, johon viraston tai laitoksen johtamisella voidaan välittömästi vaikuttaa. Asetettujen tavoitteiden ja niihin liittyvien mittareiden olisi oltava riittävän monipuolisia ja kattavia, jotta ne voisivat antaa oikean ja riittävän kuvan korkeakoulun toiminnasta ja tuloksista. On haastavaa löytää keskeiset tunnusluvut kuvaamaan korkeakoulujen toiminnalle asetettuja tavoitteita siten, että katetaan keskeiset tavoitealueet ja ne kuvaavat oikeita asioita. Erityisesti vaikuttavuustavoitteiden asettamisessa tunnuslukujen käyttöä tulisi kehittää ja ne tulisi vah vemmin yhdistää taloudellisuutta ja tuottavuutta koskeviin tarkasteluihin. Taloudellisuus ja tuottavuustavoitteiden asettaminen on erityisen ongelmallista, sillä yliopistojen toiminnassa korostuu taloudellisuuden ja tehokkuuden rinnalla toiminnan laatu. Tulosohjausprosessi on ympärivuotista ja edellyttää molemmin puolista luottamusta ja avoimuutta. Useimmat tulosneuvotteluissa esille tulevat asiat on valmisteltu vuoden aikana pidetyissä erillisessä valmistelevissa kokouksissa tai muissa tapaamisissa. Tässä Korkeakoulutiedon numerossa on kummankin korkeakoulusektorin ohjausprosessin tarpeisiin esitelty rahoitusmalliuudistukset, joita sovelletaan tulevalla tulossopimuskaudella. Korkeakoulujen sisäinen toiminnan ja talouden suunnittelu on meneillään seuraavaa kautta varten. Omien strategioiden valinnat osoittavat miten tulevaisuuden haasteisiin varaudutaan.tässä lehdessä raportoidussa EK:n seminaarissa niitä kutsuttiin menestyksen eväiksi. Päätoimittaja Sirkka-Leena Hörkkö

7 Bolognan vanavedessä -seminaari : Korkeakoulututkinnot ja työelämäyhteydet Opetusministeriö järjestää yhdessä Bolognan prosessin promootioryhmän kanssa seminaarin korkeakoulututkintojen työmarkkinarelevanssista ja tutkintojen viitekehyksestä torstaina klo Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa, os. Bulevardi 31. Seminaarin tavoitteena on arvioida, voidaanko komission tutkintojen viitekehyksestä (EQF) antamaa esitystä hyödyntää korkeakoulututkintojen työmarkkinarelevanssia pohdittaessa ja arvioida eroavatko nykyiset korkeakoulututkinnot työmarkkinoiden tarpeiden kannalta riittävästi toisistaan. Seminaariin pyydetään ilmoittautumiset mennessä sähköpostiosoitteella Osallistujat vastaavat itse matkakuluistaan. Muista Bolognan vanavedessä -seminaarisarjan tilaisuuksista löydät tietoja osoitteesta BOLOGNAN VANAVEDESSÄ -SEMINAARI: KORKEAKOULUTUTKINNOT JA TYÖELÄMÄYHTEYDET Paikka: Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian Auditorio, Bulevardi 31 OHJELMA: Seminaarin avaus Suomalainen korkeakoulututkintojen viitekehys Korkeakouluneuvos Anita Lehikoinen, Opetusministeriö Eurooppalainen tutkintojen viitekehys ja suomalaiset korkeakoulututkinnot Koulutuspoliittinen asiamies Petri Lempinen, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK Työelämän osaamistarpeet ja korkeakoulututkintojen viitekehys Asiantuntija Mervi Karikorpi, Teknologiateollisuus ry Ura- ja rekrytointipalvelut osana työelämäyhteistyötä Suunnittelija Päivi Jyry, Helsingin yliopiston Ura- ja rekrytointipalvelut Lounas Kiltakellarissa Korkeakoulujen työelämäyhteistyö uudistuu Asiantuntija Maija Airas, CIMO Tutkija Irma Garam, CIMO Tulosalueen päällikkö Juha Ketolainen, CIMO Mistä on ylemmät korkeakoulututkinnot tehty? Liiketalouden ylempi ammattikorkeakoulututkinto Kauppatieteiden maisteritutkinto Toimistopäällikkö Margareta Soismaa, Helsingin kauppakorkeakoulu, opintotoimisto Yliopettaja, tutkimuspäällikkö Erno Tornikoski, Seinäjoen ammattikorkeakoulu Seminaarin päätös Seminaarin taustamateriaalia löytyy osoitteesta

8 Ammattikorkeakoulujen tavoitesopimusseminaarin tunnelmia Opetusministeriönjaammattikorkeakoulujenvuotuinen tavoitesopimusseminaaripidettiintänävuonna Tampereen ammattikorkeakoulussa. Laajaosanottajajoukkoammattikorkeakouluista,ylläpitäjäorganisaatioistajaopetusministeriöstäoli kokoontunut Tampereelle keskustelemaan ajankohtaisista ammattikorkeakoulupoliittisista kysymyksistä ja pohjustamaan kauden tulos- ja tavoitesopimus-kauden sopimuksiin sisällytettäviä asiakokonaisuuksia. Keskeiset suuret teemat olivat mm. korkeakoulutuksen tulevaisuus,korkeakouluverkon rakenteellinen kehittäminen, omistajuus- jaylläpitäjäkysymykset, rahoitus sekä ammattikorkeakoulujen rooli alue- jaelinkeinorakenteiden kehittäjinä. Opetusministeri Antti Kalliomäki määritteli ammattikorkeakoulupolitiikan suuntaviivoja monipuolisesti ja kehityskohteitaesiinnostaen. Yksi keskeisistäpääviesteistä oli,ettäkorkeakoulujenrakenteidenkehittämistäedellyttävät tarve saada korkeakoulujärjestelmä kestävälle taloudellisellepohjalle,tarveparantaa koulutuksenja tutkimuksen kansainvälistä kilpailukykyä sekä väestökehitys. Tällä hetkelläsekäyliopisto-ettäammattikorkeakouluverkkoon liian hajanainen jatoimipisteitäon vaikuttavuuden jakorkean laadun näkökulmasta paljon. Niitä pitää koota yhteen, totesikalliomäki.hänpäättipuheensasanoen,ettäammattikorkeakoulut ovat tähän saakka olleet menestystarina ja niiden merkitys on kasvamassa. Tulevaisuuden vaativalle kehitystyölle ministeri toivoi menestystä. Ammattikorkeakoulupolitiikanhaasteitakäsitteli ammattikorkeakoulujennäkökulmastarehtoripentti Rauhala, joka on ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvoston puheenjohtaja (ARENE ry). Rauhala oli valinnut keskeisiksi kysymyksiksi kahdeksan teemaa: Duaalimallin vahvistaminen, amk-verkoston kehittäminen, aloituspaikkatarjonnansopeuttaminenkoulutustarpeenmuutoksiin,ylempien amk-tutkintojen kehittäminen, kansainvälisen roolin vahvistaminen, yrittäjyyspolitiikan, ylläpitojärjestelmän ja resurssit. Rauhalan pohdinnassa vilahti myös ammattikorkeakoulujen kansainvälistymiskysymyksen kohdalla eglanninkielisen nimikkeen problematiikka. Rauhalan mukaan eurooppalaisten esimerkkien valossa useimmin käytettynimion University -alku inen;esim. Univ ersity of Applied Sciences. Tampereenseudustaon tullut vetovoimainenkasvukeskus, jonkakestävyys osoittautuilamanjälkeisessämurroksenkin oloissa hyväksi janäyttää jatkuvan. Alueella on suuri monialainenkorkeakoulupotentiaali,jokatukee monipuolisenelinkeinorakenteenvahvistumista.pirkanmaankorkeakoulut ovat laatineet yhteisenaluestrategianvuosille ja määritelleet yhteiset strategiset hankkeensa. Verkosto muodostuu Tampereen yliopistosta, Tampereen teknillisestä yliopistosta, Tampereen ammattikorkeakoulusta ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulusta. Apulaiskaupunginjohtaja Lasse Eskonen ja PIRAMK Oy:n hallituksen puheenjohtaja Ismo Partanen arvioivat alueenjaylläpitäjännäkökulmastaammattikorkeakoulujen roolia Tampereen seudun kehittäjinä. Ylijohtaja Arvo Jäppinen opetusministeriöstä puhui korkeakoulutuksen tulevaisuudestavuoteen00käyttäen arvioidensataustanakansainvälisenjakansallisenkehityksen näkyvissäoleviakehityssuuntia. YlijohtajaJäppisenvision 00 piirteitä ovat: - korkeakoulujen merkitys vieläkin suurempi kuin nyt -johtamisjärjestelmä on kokonaan uusittu -sisäinen hallintojärjestelmä muuttuu nopeasti uusien tarpeiden mukaan -tiivistynyt verkko, laatukilpailu karsii heikkoja yksiköitä -korkeakoulut verkostoituneet keskenään -uusia alliansseja korkeakoulujen välillä ja sisällä -monipuolistunut tarjontaylikaikkienkorkeakoulujen välisten ja sisäisten rajojen -rajatkorkeakoulujenjaelinkeinoelämänvälillämadaltuneet ja hävinneet -uusia yhteisiä yksiköitä korkeakoulujen ja elinkeinoelämän välillä Opetusministeriön ammattikorkeakouluyksikön johtaja Hannu Siren aloitti seminaarin konkreettisen tavoitesopimusmenettelyäjavalmistautumistakauden neuvotteluihin koskevan osuuden ensimmäisen päivän lopulla esittäen ministeriön näkemykset uuden kauden keskeisistätavoitteista.seminaarintoinenpäiväkäytettiin pääasiassa myös tavoitesopimusten valmistelua koskevaan keskusteluun. info:

9 Kuvasatoa TASO-päiviltä Tampereen ammattikorkeakoulun rehtori Markku Lahtinen toimi tilaisuuden isäntänä. Opetusministeriön amk-yksikön johtaja Hannu Siren puhuu tulossopimustavotteiden asettamisen periaatteista. Ylijohtaja Arvo Jäppinen vastaa kiperiin yleisökysymyksiin. Opetusneuvos Maija Innola esittelee tavoitesopimusasioita. Ylläpitäjiä edusti apulaiskaupungin johtaja Lasse Eskonen Tampereelta ja PIRAMAK OY:n hallituksen puheenjohtaja Ismo Partanen. 9

10 Menestyksen eväitä korkeasta osaamisesta Elinkeinoelämän keskusliitto EK oli kutsunut koolle korkean tason seminaarin Helsinkiin otsikolla Huippuosaamisen haasteita ja menestyksen eväitä - yritykset, yliopistot ja ammattikorkeakoulut uudistusten edessä. Seminaari ja siellä käyty keskustelu edusti tärkeää tapahtumaa jo parisen vuotta jatkuneen vilkkaan korkeakoulupoliittisen keskustelun piirissä. Tulevaisuuden haasteita ja menestyksen eväitä kartoitettiin elinkeinoelämän, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen näkökulmista arvovaltaisten puheenvuorojen kautta ja tavoitteena oli myös tiivistää yhteisiä näkemyksiä menestyksellisen kehityksen turvaavista toimenpiteistä. edelleen vahvistaa opetus-, tutkimus-ja kehitysresursseja. Päätös t&k- panostuksen nostamisesta on jo tehty. Resurssien suuntaaminen aiotaan t oteuttaa fokusoidusti ja painopisteitä määritellen lupaaviin ja tärkeisiin kohteisiin. Investointien pitää tuottaa. Muuten niitä on mahdoton perustella, tiivisti pääministeri. Pääministeri Vanhanen ja EK:n hallituksen puheenjohtaja Christoffer Taxell (oik.) vaihtavat ajatuksia seminaarin alussa. Pääministeri Matti Vanhanen korosti puheessaan kahden kehityslinjan yhtäaikaista toteuttamista: osaamisen kehittämistä ja avautumista. Avautuminen haastaa nykyiset toimintatavat myös koulutus- ja innovaatiorakeneiden osalta. Verkottuminen, kansainvälistyminen, ulkomaisten osaajien ja työvoiman tarve vaativat uutta asennetta ja käytännön toimenpiteitä. Pääministerin monipuolisesti koulutus- ja tutkimuspolitiikkaa käsittelevä puheenvuoro sisälsi useita rohkaisevia linjauksia määrätietoisen ja avoimen kehityksen edellytyksille. Resurssien osalta pääministeri totesi, että tavoitteena on Ekin hallituksen puheenjohtaja Christoffer Taxell kiteytti tulevaisuuden suureksi haasteeksi löytää vastaus kysymykseen, miten Suomi pystyy k ulkemaan osaa-misen kärjessä. Tehtävä kuuluu Taxellin mukaan poliit-tisiille päätöksentekijöille, yliopisto- ja ammattikorkea-koulumaailmalle sekä yrityksille ja niiden etujärjestöille. Yritykset joutuvat testaamaan kilpailukykyään joka päivä markkinoilla. Sen vuoksi on helppo ymmärtää, että ne kantavat huolta suomalaisesta osaamisesta ja sen kehityksestä. Tämä on keskeinen syy siihen, että elinkeinoelämän piiristä on viime aikoina kuulunut aiempaa enemmän koulutusta ja tutkimusta koskevia kannanottoja. Osaamisen huikea kehittyminen kasvavilla talousalueilla on herättänyt viimeistään huomaamaan tämän päivän osaamiskilpailun todellisuuden, Taxell sanoi. Hän peräänkuulutti rohkeutta korkeakoulujärjestelmän kehittämiseen. Avainsanoja hänen mukaansa koulutuk- 10

11 sen ja tutkimuksen kehittämisessä ovat erikoistuminen ja verkottuminen. Suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ongelmana on toiminnan liika hajanaisuus. Elinkeinoelämän tehtävänä ei ole suositella yksityiskohtaisia keinoja tilanteen korjaamiseksi, mutta kaikkienonhelpponähdä keskittym isen ja verkottum isen tarve, Taxell arvioi. Tutkimuksessa resurssit tulee kohdistaa ensisijaisesti aloille, jotka ovat Suomen tulevaisuuden kannalta keskeisiä. Yliopistojen on tehtävä rohkeita valintoja, millä alueilla ne haluavat olla kovaa kansainvälistä tasoa. Samoin on valittava alat, joilla ei tähdätäkään terävimpään kärkeen. Myö stutkimustulostenkaupallistamisessa on Suomessa - kuten muuallakin Euroopassa - paljon tekemistä, Taxell painotti. Hän korosti samalla yliopistojen ja ammattikorkea-koulujen tärkeää koulutustehtävää. EK:n jäsenyrityk-sissä avautuu tänäkin vuonna työpaikkaa tiede-korkea - kouluista ja työpaikkaa ammattikor-keakouluista valmistuville. Taxellin mukaan elinkeino-elämä antaa kaiken tukensa toimille, joilla lisätään yliopistojen taloudellista autonomiaa. Tällä tavoin avautuu entistä parempia edellytyksiä myös yritysten ja yliopistojen yhteistyölle. Ammattikorkeakoulut ovat jo omaa toimintaansa ja toimintamallejaan kehittämällä osoittaneet, että talou-dellista liikkumavapautta lisäämällä voidaan saavuttaa hyviä tuloksia. Nämäkin kokemukset tukevat vaatimuksia yliopistojen taloudellisesta autonomiasta. On tärkeää, että myös ammattikorkeakoulujen rahoitusjärjestelmää kehitettäessä säilytetään monipuolinen omistajarakenne. Taxell kehotti pitämään huolta, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen roolit eivät hämärry. Yliopistojen toiminnan lähtökohtana ovat korkea tieteellinen tutkimus ja siihen liittyvä opetus, kun taas ammattikorkeakoulujen ytimenä ovat käytännön työelämälähtöisyys ja -osaaminen. Samaan aikaan on lisättävä määrätietoisesti ammatillisen koulutuksen vetovoimaa, sillä puolet yrityksiin palkattavista työntekijöistä ovat nimenomaan ammattiosaajia. Ammattiosaajien merkitys korostuu erityisesti pk-yrityksissä, joita on EK:n jäsenyrityksistä 96 prosenttia. Hän toivoi, että ammattikorkeakouluissa kiinnitetään jatkossa kasvavaa huomiota opiskelijoiden käytännön työelämätaitoihin. Selvitykset ovat osoittaneet, että työnantajat pitävät koulutusta liian teoreettisena. Huolta on aiheuttanut myös se, että opintonsa keskeyttäneiden määrä on suuri ja monilla koulutusaloilla on aloituspaikkoja aivan liian paljon työvoimatarpeeseen ja opetusresursseihin verrattuna. Taxell totesi vielä, että elinkeinoelämä kannattaa esitystä, jonka mukaan yliopistot voisivat periä lukukausi-maksuja EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Samalla otettaisiin käyttöön lahjakkaille opiskelijoille tarkoitettu stipendijärjestelmä. Elinkeinoelämän mahdollisuuksia osallistua stipendi-järjestelmän rahoitukseen parannettaisiin merkittävästi, jos lahjoitukset voitaisiin kohdistaa lahjoittajan toiveiden mukaan ja jos lahjoitukset olisivat verovähennys-kelpoisia. Taxell ehdotti, että verovähennyksen euron yläraja tulisi poistaa tai korottaa sitä merkittävästi esimerkiksi yhteen miljoonaan euroon. Yliopistojen Manifesti Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto oli julkistanut sopivasti paria päivää aiemmin marraskuun alussa Manifestin, johon on kirjattu rehtoreiden näkemys Suomen yliopistojen menestyksen eväiksi. Rehtoreiden viesti on kiteytetty kansallisen kehitysohjelman tarpeeksi, johon yliopistojen kanssa osallistuisivat valtiovalta ja elinkeinoelämä. Kiristyvän kansainvälisen kilpailun oloissa on Suomen omien järjestelmien kilpailukyky turvattavaeri osapuolten yhteisin toimenpitein. Gustav Björkstrand on Åbo Akademin rehtorina johtanut rehtorien neuvostoa. Yliopistojen rehtorien neuvoston puheenjohtaja Gustav Björkstrand esitti yksityiskohtaisesti yliopistojen puolelta ne periaatteet, joilla rehtoreiden Manifestin mukaisesti yliopistolaitosta kehitettäisiin ja hän osoitti myös yhteistyölle valtiovallan ja elinekinoelämän kanssa 11

12 niille kuuluvia keskeisiä vastuita. Björkstrand muistutti seminaariväkeä kuitenkin myös jo tapahtuneesta nopeasta hyviä tuloksia tuottaneesta kehityksestä. Se näkyy yliopistojen tuottavuuden kasvussa eritoten tutkintomäärissä. Björkstrand huomautti, että nopeasti kavaneen tohtorimäärän työllistymisosuus yrityksiin on edelleen kovin pieni. Myös kansainvälisten vertailujen erinomaiset tulokset Suomen kannalta mm. yritys-yliopistoyhteistyön indikaattoreissa kertovatonnistuneesta kehityksestä. Björkstrand painotti kuitenkin, että hyvien kilpailuetujen säilyminen ei ole itsestäänselvyys. Yliopistoilla ei ole esimerkiksi riittävästi taloudellista päätäntävaltaa eikä liikkumavaraa tarjoutuvien mahdollisuuksien täysimittaiseksi hyödyntämiseksi. Rehtoreiden Manifestissa muiden osapuolten kanssa yhteistä näkemystä edustavat monet linjaukset: uusiin haasteisiin on vastattava, yhteistyötä ja strategisia liittoutumia on kehitettävä, profiileja terävöitettävä ja vahvuuksia luotava, rahoituspohjaa laajennettava, laatujärjestelmiä kehitettävä edelleen, tehostettava ja terävöitettävä johtamisjärjestelmiä. Rauhala kommentoi viittä usein kuultua käsitystä ammattikorkeakoulutuksesta: ammattikorkeakoulu-tusta on liikaa, korkeakoulutettuja ylipäätään on Suomessa liikaa, ammattikorkeakoulujen aloituspaikkamäärä on liian suuri ja keskeyttäminen runsasta, ammattikorkeakouluista valmistutaan koulutusta vastaamattomiin tehtäviin ja putkimiehiä aina tarvitaan - kuka tekee työt, kun kaikkisaavat korkeakoulututkinnon? Rauhala vastasi väitteisiin perustelluin faktatiedoin ja peilaten tapahtunutta kehitystä mm. takavuosien ns. keskiasteen uudistukseen ja siitä saatuihin kokemuksiin. Rauhala myös huomautti, että massakorkeakoulun aikaan ei ole vielä sopeuduttu ja ymmärretty sen vahvuuksia. Rauhala totesi myös, että OECD:n arvioinnit vuosilta 2002 ja 2004 ovat pää tyneet pitämään suomalaisten ammattikorkeakoulujen laatua hyvänä. Valtion lisäpanostukset halutaan suunnata laatuun ja kansainvälistymiseen ja perustehtävien voimavarojen tulisi vastata tuotettuja suoritteita. Kilpaillun tutkimusrahoituksen yleiskustannusosuus onturvattava riittävälle tasolle, mutta myös t utkimusympäristöjen riittävästä infrastruktuurista on pidettävä huolta. Yrityspuolta Björkstrand haastoi pitkäjänteiseen yhteistyöhön tutkimusrahoituksessa. Myös Björkstrand kannatti lahjoitusten verovapautta. Ammattikorkeakoulujen puheenvuoro Elinkeinoelämän toiveisiin ammattikorkeakoulujen kehittämiseksi vastasi puheenvuorolla Ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvoston ARENE ry:n puheenjohtaja Pentti Rauhala. Dos. Pentti Rauhala on LAUREA ammattikorkeakoulun rehtori Viereisen sivun kuvat seminaarin buffetin jälkikeskusteluista. 1

13 Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto (vasemmalla) ja Korkeakoulujen arviointineuvoston puheejohtaja, professori Ossi V. Lindqvist. Laatu on lähelläsydäntä-arviointeihin perustuen. RehtoriMarkkuLukkaLappeenrannan teknillisestä yliopistosta (vasemmalla), rehtoriperttu VartiainenJoensuun yliopistosta, keskellä) ja rehtori Lauri Lajunen Oulun yliopistosta keskustelevat seminaarin annista Seminaarin antia arvioivat rehtori Gustav Björstrand( selin oik.), ylijohtaja Arvo Jäppinen (kesk.) ja rehtori Aino Sallinen (vas.). 1

14 Tulevaisuuden korkeakoulujärjestelmä Opetusministeri Antti Kalliomäki linjasi korkeakoulujärjestelmän tulevaisuutta Elinkeinoelämän keskusliiton järjestämässä yliopisto- ja ammattikorkeakoulutusta ja tutkimusta käsittelevässä tilaisuudessa. Ministeri otti puheessaan esille neljä teemaa: korkeakoulujen johtamiseen ja hallintoon, resurssipohjaan, rakenteelliseen kehittämiseen ja kansainvälistymiseen liittyviä lähtökohtia ja kehitystarpeita. Kalliomäki myös haastoi elinkeinoelämää eri tavoin yhteistyöhön. Elinkeinoelämän keskusliiton järjestämään keskustelutilaisuuteen osallistui keskeisiä vaikuttajia valtionhallinnosta, elinkeinoelämästä ja korkeakouluista. Korkeakoulupoliittinen keskustelu maassa on ollut erityisen vilkasta parin viime vuoden aikana. Tämän syksyn kuluessa ovat keskustelussa kunnostautuneet erityisesti elinkei-noelämän edustajat, jotka ovat tois-tuvasti ja reippain sanankääntein arvostelleet suomalaista korkeakoulupolitiikkaa ja korkeakoulujen ta-soa. Kotimainen keskustelu on ollutsiinäkinmielessä kiinnostavaa, että kansainvälisissä arvioinneissa Suo-men korkeakoulu- ja innovaatio-politiikkaa pidetään usein esimer-killisenä. Puhutaan Suomen mal-lista. Suomen innovaatiojärjes- telmä on kansainvälisen kiinnostuksen kohde. Kilpailukyvyn kärkimaa Suomi oli uusimmassa WEF:n arvioinnissa jälleen kansainvälisen kilpailukyvyn kärkimaa. Suomen menestys siinä vertailussa rakentuu isolta osin onnistuneeseen koulutus- ja tiedepolitiikkaan, tutkimuksen ja koulutuksen tasoon sekä tutkimuksen ja yritysten hyvään yhteistyöhön. Uusimmassa, edelleen kehitetyssä kilpailukykymittaristossa Suomi oli kokonaisarvioinnin ohella yhdessä osatekijässä yhdeksästä maailman kärkimaa, se oli yliopistot ja korkeakoulutus. Rohkaisevaa tämä kilpailukyky vertailussa on, että kaikki Pohjoismaat sijoittuvat hyvin. Lähtökohta Pohjoismailla ja tällä yhteiskuntamallilla näyttää olevan vahva. Ratkaiseva askel Suomen kilpailukyvyn pohjan rakentamisessa otettiin vuonna 1996, kun aloitettiin tutkimuksen lisärahoitusohjelma. Suomen t&k-panostus nostettiin muutamassa vuodessa kansainväliseen kärkeen, ollen nyt 3,5% BKT: 1

15 sta. Vain Ruotsi on edellä. Suomen kansallinen strategia onkin jo pitkään perustunut ajatukseen, että Suomi voi avoimessa globaalitaloudessa menestyä vain panostamalla tutkimukseen, teknologiaan ja osaamisen tason jatkuvaan nostamiseen. Viime vuosien aikana korkeakoulujen toiminta on merkittävästi laajentunut ja tehostunut. Suoritettujen tutkintojen määrä ja myös tieteellisen toiminnan volyymi ja laatu ovat kiistatta parantuneet. Huippututkimus edelleen haaste Valtaosa niistä puhujista, jotka ovat julkisuudessa edellyttäneet korkeakoulupolitiikan täysremonttia, ovat perustaneet huomionsa siihen, että Suomesta näyttäisi puuttuvan kansainvälinen huippututkimus. Lähteenä on käytetty useimmiten muuallakin laajaa huomiota saanutta ns. Shanghain listaa. Listalla näkyy parhaimmin sijoittuneena suomalaisena yliopistona Helsingin yliopisto sijaluvulla 76. Maailman 500 parhaan yliopiston joukkoon mahtuu suomalaisista lisäksi Tu-run, Jyväskylän ja Oulun yliopistot sekä Teknillinen korkeakoulu. Onko tulos meidän kannaltamme hyvä vai huono? Ensinnäkin on korostettava sitä, että listan tu los on erittäin huolestuttava koko Euroopan kannalta. Näyttää siltä, että huippututkimus on valtaosin siirtynyt maanosamme ulkopuolelle. Suomen yliopistot sijoittuvatlistalle suunnilleen samalle tasolle kuin Pohjoismaiden parhaat yliopistot. The Times Higher Education Supplement -lehden julkaisemassa vertaisarvioinnissa Teknillinen korkeakoulu on tekniikan yliopistojen joukossa sijalla 52, mikä on Pohjoismaiden paras sijoitus. Listan kärjessä olevilla Yhdysvaltain suurilla tutkimusyliopistoilla on ylivertaiset voimavarat ja mahtava perinne. Ne houkuttelevat parhaita tutkijoita kautta maailman ja niistä löytyy uusimmat tutkimuslaitteet. On selvää, että S uomen voimavaroilla on erittäinhaasteellinen t avoite yltää kokonaisina yliopistoina aivan tutkimusyliopistojenkärkeen. Mutta valituilla vahvuusaloilla huippututkimus on perusteltu haaste. Muutoksia on tehtävä Koko Euroopan unionin tasolla on tehtävä paljon työtä, jotta eurooppalaisista korkeakouluista kehittyisi kasvun ja uudenlaisen työllisyyden moottoreita koko maanosan kilpailukyvyn parantamiseksi. Tarvitaan varmasti lisää resursseja, mutta myös ennakkoluulotonta korkeakoulupoliittista reformiajattelua niin hallitusten kuin korkeakoulujen tasolla. Nostan tässä esille neljä suurta kokonaisuutta, joihin meidän on Suomessa tehtävä muutoksia, jotta korkeakoulujemme laatu ja kilpailu - kyky voivat entisestään kehittyä. Johtaminen ja hallinto Korkeakoulujen johtamisen ja hallinnon tehostaminen ja kehittäminen on tarpeen. Johtamisen suuri haaste on fokusointi ja toimintojen keskittäminen ydinalueille. Tähän meidän on löydettävä keinoja. Erityisesti yliopistot ovat perään kuuluttaneet laajempaa taloudellista autonomiaa ja saaneet paljon tukijoita vaateelleen. On kuitenkin niin, että yliopistojen taloudellista autonomiaa ei voida lisätä, jos niiden hallinnossa ja taloudenpidossa ei tapahdu merkittävää uudista-mista. Rahoituspohja Resurssikysymys on olennainen korkeakoulujen kannalta. Lähtökohdaksi on otettava, niin meillä kuin koko EU-tasolla korkeakoulujen rahoituspohjan laajentaminen. Pidän selvänä, että pelkästään julkisin voimavaroin emme voi saavuttaa yhtä vankkaa panostusta korkeakoulutukseen kuin Yhdysvalloissa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen on kehitettävä rakenteita ja toimintoja niin, että voimavaroja voi siirtää painoaloille ja laadun nos-tamiseen. Eurooppalaiset ja yhdysvaltalaisten korkeakoulujen tasoerorahoituksessa johtuu juuri yksityisen rahoituksen vähyydestä Euroopassa. Yksityisen rahoituksen lisääminen ei ratkea lukukausimaksujen käyttöönotolla, vaan sillä, että saamme yritys- ja elinkeinoelämän kiinnostumaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa tehtävästä yhteistyöstä nykyistä laajemmin. Esitänkin, että elinkeinoelämä ja korkeakoulut käynnistävät neuvottelut siitä, miten elinkeinoelämän mahdollisuuksia osallistua korkeakoulujen opetuksen ja tutkimuksen kehittämiseen voitaisiin edistää. Yhteistyön syventäminen edellyttää luonnollisesti myös sitä, että elinkeinoelämästä löytyy valmiutta rahoittaa suomalaisen huippuosaamisen kehittämistä entisestään. Lahjoitusten verovapausrajan nostaminen on yksi asia, jota OPM:n puolelta viedään eteenpäin, mutta se ei liene koko ratkaisu ongelman ytimeen. Yhteistyön kehittäminen edellyttää aktiivisuutta myös korkeakouluilta, ei pidä jäädä odottamaan kiinnostuneiden yhteydenottoa, vaan pyrkiä aktiivisesti hyödyntämään omaa osaamista myös kaupallisesti ja yhdessä yritysten kanssa. Suomen teknologiastrategiaa ja innovaatiopolitiikkaa on toteutettu julkisen sektorin ja elinkeinoelämän yhteistyön merkitystä korostaen. Näin pitää olla jatkossakin. Yritysten kilpailukyvyn kannalta on olennaista, että ne ovat uusimman tiedon ja osaamisen lähteillä. Paras asema on sillä, joka pystyy tuomaan uudesta ideasta kehitetyn tuotteen tai palvelun markkinoille ensimmäisenä tai muuten kehittämään 1

16 toimintaansa. Siksi elinkeinoelämän ja korkeakoulujen yhteyttä tulee vaalia ja lujittaa. Varmaan yhteinen keskustelunaihe o nsekin, miten esimerkiksi tutkijankoulutuksen saaneita voitaisiin nykyistä enemmän hyödyntää suomalaisessa elinkeinoelämässä. Tällä hetkellä yritysten t&k-henkilöstöstä vain pieni osa on tohtorin tutkinnon suorittaneita. Esitän haasteen elinkeinoelämälle palkata nykyistä enemmän tutkijakoulutuksen saaneita tohtoreita. Vastaavasti tohtorikoulutusta pitää kehittää niin, että osaaminen vastaa työelämän tarpeita. Kehitettävää on varmasti niintutkijankoulutuksessa kuin yritysten valmiuksissa hyödyntää tohtoreiden osaamista. Rakenteellinen uudistaminen Kolmanneksi keinoksi näen korkeakoululaitoksen radikaalin rakenteellisen uudistamisen. Tarvitaan ravakka rakenteiden ravistelu. Olen varma, että emme ole vielä ammentaneet tyhjiin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyöstä saatavaa taloudellista ja toiminnallista hyötyä. Pidän välttämättömänä, että korkeakoulurakenteita tarkastellaan kokonaisuutena ja myös taloudellisesta näkökulmasta: rakenteitten kehittämisellä, päällekkäisyyksiä purkamalla ja toimin-tojen rationalisoinnilla on saatavissa aikaan selkeitä tuottavuushyötyjä. Rakenteiden tarkoituksenmukaisuuden tarkastelu on erityisen tärkeätä alueellisesta näkökulmasta. Voi olla, että sama, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen nykyisenkaltaiseen tiukkaan erillisyyteen perustuvamalli ei toimikaan parhaalla mahdollisella tavalla maan kaikissa osissa. Opetuksessa on tärkeää säilyttää duaalimallin vahvuudet. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erilaisesta profiloitumisesta on kiistatonta hyötyä elinkeinoelämälle ja opiskelemaan hakeutuville. Haasteena on löytää sellaiset rakenteet, jotka parhaiten tuottavat tulosta, korkeatasoista opetusta ja tutkimusta ja niiden siirtoa yhteis-kunnan käyttöön. Olemme var-masti laajasti yhtä mieltä siitä, että tällä hetkellä sekä yliopisto- että ammattikorkeakouluverkko on liian hajanainen. Toimipisteitä on vai-kuttavuuden ja korkean laadun nä-kökulmasta kovin paljon. Niitä pitää koota yhteen. Samoin pidän tärkeänä sitä, että korkeakoulujen yhteistyörakenteita uudistetaan niin, että tutkimustulosten siirtymistä yhteiskuntaan ja tuotannolliseen toimintaan voidaan nykyisestään nopeuttaa ja laatua parantaa. Ns. välittäjäorganisaatioita on paljon ja niissä on paljon asian-tuntijoita töissä. Ennakkoluulottomasti on tutkittavamikä on hyvä ja tehokas rakenne tässäkin tehtävässä. Korkeakouluilta itseltään odotetaan nyt selkeitä kannanottoja siitä, miten ne aikovat itse rakenteellista uudistumistaan toteuttaa ja tuottavuutta parantaa. Mitkä ovat ne osaamisalueet, joille korkeakoulut haluavat profiloitua, ja mitä voidaan jättää muiden tehtäväksi? Erityisesti on pohdittava sitä, mitkä ovat ne tehtävät, joita korkeakoulut voi-vat tehdä yhdessä. Yhteiset tilat ja laitteet, myös muiden toimijoiden, tutkimuslaitosten ja yritysten kanssa toisivat jo sinällään pelivaraa toi-minnan kehittämiselle. Haluan korostaa, että opetusministeriö on ottanut rakenteiden kehittämisenvakavasti.korkeakoulutjos mitkään, eivät voi jäädä tuottavuuden parantamisen ulkopuolelle. Sitä edellyttää paitsi tarve saada korkeakoulujärjestelmä kestävälle taloudelliselle pohjalle ja tarve parantaa koulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistä kilpailukykyä myös väestökehitys. Vuosikymmenen päästä Suomen nuorisoikäluokat ovat pienemmät kuin nyt ja lisäksi väestö on keskittynyt maantieteellisesti eri tavalla kuin tällä hetkellä. Nykymenolla korkeakoulutarjonta ylittää joillakin alueilla ikäluokan koon jo lähivuosina. Tämä ei voi olla tarkoituksenmukaista verovarojen käyttöä. Ol en iloinen siitä, että yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa näyttää olevan valmiutta uudenlaisten rakenteiden kehittä-miselle.tätä keskustelua on jatket-tava, ja poliittisella tasolla on val-miudet tehdä tarvittavat päätökset varsin pian. Uutta korkeakoulupolitiikkaa kuvastaa valtioneuvoston viime keväänä tekemä periaatepäätös julkisen tutkimusjärjestelmän kehittä-misestä. Päätöksen lähtökohtana on, että julkista tutkimusjärjestel-mää kehitetään kokonaisuutena. Kehittämistoimet suunnataan toimintojen priorisoinnin, tutkimus-organisaatioiden kansainvälisen ja kansallisen profiloitumisen sekä valikoivan päätöksenteon vahvistamiseen. Tämä merkitsee, että korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten yhteisiä hankkeita lisätään ja infrastruktuuri- ja muuta yhteistyötä, verkottumista tiivistetään tutkimusjärjestelmän tehostamiseksi ja vahvistamiseksi. Kansainvälistyminen on koko tutkimusjärjestelmän keskeinen kehittämistavoite. Yliopistolaitoksen kehittämisessä korostetaan korkeata laatua ja sitä, että Suomella onvahvuusalueillaan kansainvälistä huippua oleva yli-opistojärjestelmä. Ammattikorkea-kouluja kehitetään alueellisina vai-kuttajina yritysten ja työelämän käy-tännön tarpeista lähtien. Korkeakoululaitosta ei myöskään enää laajenneta eikä hajauteta, vaan korkeakoulujen vaikuttavuuden, laadun, sisällön ja toiminnan tehokkuuden näkökulmasta korkeakoulujen toimintaa kehitetään riittävän suurina kokonaisuuksina. Tätä suo-sitellaan mm. myös äskettäin valmistuneissa tekniikan ja oikeustieteen korkeakoulutusta koskeneissa asiantuntijaselvityksissä. 1

17 Kansainvälistymisen lisääminen Neljänneksi kohdaksi listallani nostan korkeakoulujen kansainvälistymisen. Kansainvälinen koulutuskysyntä ja koulutusmarkkinat ovat maailmalla voimakkaasti kasvamassa. Suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistä asemaa ja näkyvyyttä pohtiessa on esitettävä kysymys, miten suomalaiset korkeakoulut tähän kysyntään vastaavat. Toistaiseksi meillä on kansainvälisesti vertaillen erittäin vähän tutkintoa suorittavia ulkomaalaisia. Ulkomaisia professoreita, tutkijoita ja opettajia on häviävän pieni määrä. Tilanteeseen on monia syitä. Osa niistä on viranomaisten ja korkeakoulujen ulottumattomissa, mutta kyllä asian tilaan voidaan eri sektoreiden yhteisillä toimenpiteillä vaikuttaakin. Suomessa on ollut vaikea sopeutua siihen tosiasiaan, että koulutuksella voidaan tehdä kauppaa. Ei ole oikein tahdottu hyväksyä sitä, että korkeakoulutus on yksi nopeimmin kasvavista liiketoiminnan alueista maailmassa. Itse katson, että Suomella ei ole mitään syytä jättäytyä tämän toiminnan ulkopuolelle. Suomalaisesta korkeakoulutuksesta on rakennettavissa kansainvälinen merkkituote, jonka tarjoamisesta ulkomaisille opiskelijoille on voitava myös taloudellisesti hyötyä. Tällaiselle toiminnalle on luotava selkeät toimintaperiaatteet. Lainsäädännöllä ei nykymaailmassa pidä estää yliopistoja hyötymästä taloudellisesti omasta osaamisestaan. Suomi tarvitsee uusia aluevaltauksia myös palvelujen kehittämisen alueella ja korkeakoulutuksella on kaikki valmiudet kehittyä sellaiseksi. Tässäkin toiminnassa korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteisponnistuksilla on paljon saavutettavissa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen lakisääteinen tehtävä on olla vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa.tämä vuorovaikutus onnistuu vain, jos elinkeinoelämä ottaa laajasti haasteen vastaan ja käyttää korkeakoulujen palveluja sekä koulutuksessa että tutkimuksessa ja saa palvelukseensa taitavia osaajia ja asiantuntijoita, joita korkeakouluista tulee. 1

18 Korkeakouluverkko maakunnittain Opetusministeriön alaisuudessa toimii 49 korkeakoulua. Näistä 20 on yliopistoa ja 29 ammattikorkeakoulua. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut järjestävät tutkintoon johtavaa koulutusta (mukana ei ole tieteellinen jatkokoulutus) maakunnittain alla olevan taulukon mukaisesti. Yliopistojen osalta tilanne vaihtelee jonkin verran maisteriohjelmien osalta vuosittain. Korkeakoulujen määrän perusteella ammattikorkeakoululaitos on hajautuneempi kuin yliopistolaitos. Kun maisteriohjelmat otetaan huomioon, yliopistolaitos näyttäisi taulukon perusteella olevan maakunnallisessa tarkastelussa lähes yhtä hajautunut kuin ammattikorkeakouluverkosto. Maakuntien sisällä ammattikorkeakoulut toimivat kuitenkin huomattavasti useammalla paikkakunnalla kuin taulukokkon on kirjattu. Maakunta ammatti- yliopistot yliopistot korkeakoulut mukaan lukien maisteriohjelmat Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa 1-1 Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi YHTEENSÄ Numminen, U. & muut (2002): Opinto-ohjauksen tila Opetushallitus. Helsinki. 1

19 Tuottavuushanke ja yliopisto Hallituksen kehyspäätöksessä asetettiin tavoite julkisten palvelujen ja hallinnon tuottavuuden kehittämistyöstä. Päätös korosti toiminnan keskittämistä ydintehtäviin, yleishallinnon, hankintojen ja tukipalveluiden tehostamista, resurssien yhteiskäytön lisäämistä sekä toimintojen sähköistämistä. Yliopistoyksikön johtaja Markku Mattila kommentoi tuottavuusohjelmaa yliopistojen näkökulmasta. Hallituksen hyväksymän 2005 strategia-asiakirjan mukaan tehdään hallinnonalakohtaiset tuottavuusohjelmat. Ministeriöt toimittivat oman hallinnonalansa tuottavuusohjelmat valtiovarainministeriöön Opetusministeriön hallinnonalan tuottavuusohjelmassa yliopistot ovat keskeinen toimija yliopistosektorin suuruuden takia. Tarkoitus on, että jatkossa tuottavuusohjelmia käsitellään osana toiminta- ja taloussuunnitelmaa, kehyspäätöstä ja talousarviota. Tarkoitus on parantaa tuottavuutta rakenteiden, toiminnan ja tietotekniikan käyttöä muuttamalla. Tuottavuusohjelman linjaus antaa mahdollisuuden käyttää tuottavuushyötyjä niin, että julkisen sektorin tärkeimmät tehtävät pyritään hoitamaan jatkossakin tuloksekkaalla tavalla. Hallituksen muissa linjauksissa on yliopistojen toiminnan kehittäminen ja laadun parantaminen sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan kehittäminen nähty painoaloina, eräiden julkisen sektorin tärkeimmistä tehtävistä koko kansakunnan kilpailukyvyn takaamiseksi. Tuottavuusohjelmassa on mahdollisuus saada voimavaroja uusiin tehtäviin ja muuttuneisiin tarpeisiin sekä kohdentaa uudelleen voimavaroja yliopistolaitoksen sisällä. Valtiovarainministeriössä kootaan ja arvioidaan kaikkien ministeriöiden suunnitelmat ja niiden pohjalta tehdään toimenpide-ehdotukset hallituksen arvioitavaksi ja mahdollisesti päätettäväksi. Tuottavuusohjelman valmistelussa opetusministeriö pyysi yliopistojen suunnitelmat toiminnan tehostamisesta ja rakenteellisesta kehittämisestä sekä tuottavuuden parantamisesta. Näiden suunnitelmien ja yliopistolaitoksen palveluksessa olevan henkilöstön tietojen pohjalta valmisteltiin opetusministeriön yhteistä tuottavuusohjelmaa. Kiistatonta on, että yliopistot ovat tehostaneet toimintaansa ja parantaneet tuottavuutta voimakkaasti 19

20 viimeisen 15 vuoden aikana. Samalla voidaan arvioida, että toiminnan laatu ja vaikuttavuus on parantunut. Monien tunnuslukujen valossa tutkimuksen laatu ja vaikuttavuus on noussut selvästi ja yliopistokoulutuksen saaneiden ihmisten osaaminen on lisääntynyt tuntuvasti. Yliopistojen koulutus- ja tutkimustoiminnalla on monien arvioiden mukaan ollut keskeinen vaikutus maamme kehityksen ja ihmisten hyvinvoinnin nousun kannalta. Yliopiston toiminnan tuottavuus on monimutkainen asia, aivan toisella tavalla kuin tuotannollisen teollisuuden tuottavuus. Kunopiskelijoiden suhdetta opettajiin kasvatetaan, laskevat koulutuskustannukset, mutta samalla oppimisen laatu vaarantuu. Tutkimuksessa taas tarvitaan kriittinen massa ja luova tutkimus - ympäristö uusien tutkimustulosten ja innovaatioiden syntyä varten. Sen vuoksi ollaan käynnistämässä tutkimushanke yliopistojen ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) kanssa selvittämään tuottavuutta yliopistoissa ja siihen liittyviä indikaattoreita. Yliopistoissa vaikuttavuus, laatu, tehokkuus ja tuottavuus kytkeytyvät toisiinsa monimutkaisella t avalla. On selvää, että y liopistojen kuten muidenkin julkisten toimijoiden tulee jatkuvasti kehittää ja parantaa toimintaansa. Kaikkiin uusiin tarpeisiin ei voida vastata julkisella lisärahoituksella, vaan yliopistojen sisällä on tutkittava mahdollisuuksia kehittää rakenteita ja suunnata voimavaroja uusille aloille ja painoalueille. Yliopistojen tuottavuus on noussut mm. tulosten lisääntymisen kautta. Jatkossakin on tarkoitus parantaa opiskelun läpäisyä ja vähentää keskeyttämistä. Yliopisto-opintojen alkuun pyritään pääsemään nopeammin lukiosta ja opintoaikoja pyritään saamaan lähemmäs suunniteltuja tavoiteaikoja. Korkeakoulujen rakenteellisessa selvityksessä ja valtioneuvoston periaatepäätöksessä Suomen tutkimusjärjestelmän rakenteellisesta kehittämisestä on linjattu pyrkimys koulutuksen ja tutkimuksen pirstaloituneisuuden vähentämiseen ja toimintojen kokoamiseen suurempiin yksiköihin. Tämä on rakenteellista kehitystä, jonka kautta voimavaroja voidaan siirtää uusille aloille ja huippukoulutukseen ja -tutkimukseen. Hallinto- ja tukitoimintojen tehostaminen on jatkuva prosessi, jossa uuden tietotekniikan mahdollisuuksia tutkitaan. Näiden säästöjen avulla voidaan panostaa enemmän koulutuksen ja tutkimuksen alueille. Keskustelu yliopistojen kehittämisestä jatkuu. Pääasia on pidettävä kirkkaana mielessä, se on yliopistojen mahdollisimman korkea laatu koulutuksessa ja tutkimuksessa. Kun yliopistot hyvin tekevät perustehtävänsä, tieteellisen tutkimuksen, siihen perustuvan korkeimman koulutuksen ja yhteiskunnallisen palvelutehtävänsä, on yliopistojen tulevaisuus niiden omissa käsissä ja koko yhteiskunnan kannalta varmalla pohjalla. 0

21 1

22 Yliopistojen tulosohjausta ja rahoitusmallia uudistetaan Yliopistojen pitkäjänteinen kehittäminen onturvattava tulosohjausjärjestelmän ja yliopistojen toimintamenojen rahoitusmallin kautta. Yliopistojen toimintaympäristön merkittävät muutokset nostavathaasteeksijulkisenvallanohjauksen,yliopistojenautonomianjamarkkinaohjautuvuuden yhteensovittamisen. Yliopistojentulosohjausjärjestelmää ja toimintamenojenmuotoutumisperusteita sopimuskaudelle pohdittiin opetusministeriön työryhmässä, joka luovutti muistionsa opetusministeri Antti Kalliomäelle lokakuun lopulla. Olennaistauusissalinjauksissaon,ettärahoitusjärjestelmänpainopistettäsiirretäänvahvistamaan tutkimuksen ja tutkijakoulutuksen edellytyksiä. Koulutuksen toimintaedellytyksistä huolehditaan jatkossakin budjettirahoituksella. Työryhmän työn tutkimuksellista tukea edustaa selvitykset kansainvälisistä yliopistokoulutuksen ohjaus- ja rahoitusmalleista sekä yliopistotutkimuksen rahoitusjärjestelmistä ja arvio niiden toimivuudesta Suomessa. Tutkimustyön johdosta vastasivat professori Seppo Hölttä ja tutkimusjohtaja Erkki Kaukonen Tampereen yliopistosta.

23 Työryhmän esittämä rahoitusmalli muodostuisi edel-leen perusrahoituksesta sekä sitä tukevasta hanke- ja tuloksellisuusrahoituksesta. Valtakunnallista kehyksen-jakomallia koskevassa esityksessä on otettu h uomioon yliopistojen koko toiminta. Työryhmän työn lähtökoh-tana on ollut turvata toimintaedellytykset alueellisesti kattavalle yliopistolaitokselle painottaen yliopistojen strategioita ja profiloitumista, toiminnan korkeaa laatua sekä yhteiskunnallista asemaa ja alueellista vaikutta-vuutta. Perusrahoituksen ehdotetaan muodostuvan kaudella laajuustekijän, tutkimuksen, tutkijakoulu-tuksen ja taiteellisen toiminnan, koulutuksen sekä yhteiskunnallisen palvelutehtävän perusteella. Perusrahoitus pidettäisiin vakaana koko kolmivuotiskauden ja sen rinnalla lisättäisiin laadun ja tuloksellisuuden merkitystä. Perusrahoituksen tutkimusta, tutkijakoulutusta ja taiteellista toimintaa kuvaavia kriteerejä työryhmä esittää monipuolistettaviksi. Kriteereiksi otettaisiin tutkimusaktiivisuus, tutkijakoulutuspaikat, tohtorin tutkintotavoitteet ja taiteellinen toiminta. Yksittäisten tohtorin tutkintojen painoarvoa vähennettäisiin. Koulutuskriteerin ehdotetaan muodostuvan edelleen yksinomaan maisteritutkintojen tavoitteesta. Yhteiskunnallisen pal-velutehtävän osalta työryhmä ehdottaa noudatettavaksi nykyisiä jakoperusteita. Laajuustekijä vakioitaisiin eu-romääräisesti nykyisen laajuus tekijän suuruiseksi. Maisterintutkinnoissa käytettävät koulutusaloittaiset kustannuskertoimet säilyisivät ennallaan. Työryhmä esittää hankerahoitusosuutta kehitettäväksi strategiarahoituksena kytkemällä se entistä kiinteäm-min valtioneuvoston politiikkaohjelmiin ja opetusmi-nisteriön koulutus- ja tutkimuspoliittisiin ohjelmiin. Hankerahoitusta voitaisiin edelleen käyttää myös merkittäviin yliopistojen profiloitumista, painoalojen vahvistamista, keskinäistä yhteistyötä ja infrastruktuurin kehittämistä koskeviin hankkeisiin. Yhteisrahoitteista toimintamallia tulisi jatkossa hyödyntää entistä enemmän ja rakentaa vaikuttavuudeltaan laaja-alaisempia ja monipuolisempia yhteishankkeita. Lisäksi opetusministeriölle varattaisiin rahoitusta yliopistojen talouden sopeuttamiseen. Tuloksellisuusrahoituksessa otettaisiin jatkossa vahvemmin huomioon laadun ohella vaikuttavuus- ja tehokkuusnäkökulma sekä henkiset voimavarat.toteutuneiden tutkintomäärien tarkastelu siirrettäisiin teknisesti tuloksellisuusrahoituksen puolelle. Tutkimuksen ja tutkijankoulutuksen, kansainvälistymisen, innovaatio-toiminnan ja alueellisen vaikuttavuuden perusteella määräytyvässä rahoituksessa esitetään otettavaksi käyttöön uusia tuloksellisuuskriteereitä. Kandidaatin tutkinto otetaan huomioon vuodesta 2008 alkaen rahoitusmallissa osana toiminnallista tehokkuutta. Opiskelijoiden näkökulma on huomioitu tuloksellisuusrahoituksessa entistä paremmin. Ehdotuksen mukaan koulutuksen laatuyksiköistä päätettäessä pyydetään opiskelijapalautetta. Lisäksi hankerahoitusta suunnataan opiskeluprosessien kehittämiseen. Koulutukseen liittyvät tuloksellisuuskriteerit kannustavat osaltaan yliopistoja organisoimaan opintojärjestelynsä niin, että opiskelijoiden on mahdollista valmistua tavoite-ajassa. Työryhmän työssä on otettu huomioon yliopistojen toiminnan pitkäjänteinen kehittäminen ja toimintaympäristön muutoksista seuraavat muutostarpeet kuten lainsäädännön muutokset, kansainvälistymisen ja verkostoitumisen edistäminen, innovaatiotoiminnan edellytysten vahvistaminen, laadunvarmistus sekä kilpaillun tutkimusrahoituksen vahvistaminen. Haasteena ohjaus-järjestelmän kehittämiselle on nähty julkisen vallan ohjauksen, yliopistojen autonomian ja markkinaohjau-tuvuuden yhteensovittaminen. Yliopistojen rahoituksen painon siirtäminen tutkimukseen kannustaa yliopistoja vahvistamaan tutkimuksen ja koulutuksen välistä yhteyttä. Laatu on otettu sekä perusrahoituksen, että tulosrahoituksen puolella painokkaammin mukaan. Työryhmän esityksen mukaan myös hankepolitiikalla tuetaan entistä voimakkaammin asetettuja korkeakoulu- ja tutkimuspolitiikan kansallisia kehittämislinjauksia. Merkittävä tekninen uudistus on tutkintototeumien tarkastelun siirtäminen tuloksellisuusrahoituksen osioksi. Työryhmä on halunnut näin vahvistaa mielikuvaa yliopistojen tuloksellisesta toiminnasta.tämä on samalla merkinnyt tuloksellisuus-rahoituksen laskennallista kasvua suhteessa perusrahoitukseen. Tuloksellisuuden ja toiminnan laadun merkitystä yliopistojen rahoituksessa korostetaan työryhmän taholta monellakin eri tavalla. Perusrahoituksessa paino siirtyy vahvemmin tutkimukseen. Tulosrahoituksessa tutkimusrahoituksen pääpaino on tutkimuksen huippuyksiköissä ja uudessa tuloksellisuuskriteerissä, joka painottaa julkaisutoimintaa. Merkittävä tekijä on myös kansainvälistymisen vahvistaminen. Opetusministeri Antti Kalliomäki totesi raportin luovutustilaisuudessa, että rahoitusta uudistettaessa on pidettävä mielessä, että emme kaipaa pelkästään huipputason tutkimusta. Yliopistojen on annettava myös huipputason koulutusta siten, että opiskelijat voivat valmistua inhimillisessä ajassa. Tutkimuksen roolia painotettaessa on pidettävä huolta