PORIN KAUPUNGIN HYVINVOINTIKERTOMUS VALTUUSTOKAUDELLA Timo Aro Pauliina Forsman Sirpa Kynäslahti Lari Siren

Transkriptio

1 0 PORIN KAUPUNGIN HYVINVOINTIKERTOMUS VALTUUSTOKAUDELLA Timo Aro Pauliina Forsman Sirpa Kynäslahti Lari Siren

2 Sisällys Esipuhe Hyvinvointikertomus osana kunnan päätöksentekoa Hyvinvoinnin haasteet, käsitteet ja mittaaminen Terveyden ja hyvinvoinnin yleiset haasteet Mitä on hyvinvointi? Hyvinvoinnin mittaaminen Hyvinvointityö Porissa Porilaisten hyvinvointi Yleistä Porin kehityksestä vuonna Vieraskielisten osuus Koulutustaso ja rakenne Väestörakenne ja huoltosuhde Palvelurakenne Perusterveydenhuollon lastenneuvolakäynnit tuhatta 0-7 vuotiasta asukasta kohden Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynnit Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17-vuotiaat vastaavanikäisestä väestöstä Työkyvyttömyyseläkettä saavat Täyttä kansaneläkettä saaneet 65 vuotta täyttäneet vastaavanikäisestä väestöstä Säännöllisen kotihoidon piirissä olevat 65 vuotta täyttäneet Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien 75 vuotta täyttäneiden osuus vastaavanikäisestä väestöstä Yksinasuvat 75 vuotta täyttäneet vastaavanikäisestä väestöstä Kotona asuvat 75 vuotta täyttäneet vastaavanikäisestä väestöstä Päihdehuollon avopalveluiden asiakkaat Päihteiden vuoksi sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla hoidetut potilaat Päihdehuollon laitoksissa hoidossa olleet asiakkaat Nuorten kokema terveys Koettu terveys kouluterveyskyselyn mukaan Nuorten terveystottumukset kouluterveyskyselyn mukaan Nuorten elinolot kouluterveyskyselyn mukaan Nuorten kokema vanhemmuuden puute Porilaiset indeksien takana Sairastavuusindeksi Kansantauti-indeksi PYLL-indeksi... 44

3 8. Työ, toimeentulo ja asuminen Työttömyysaste Pitkäaikaistyöttömät Nuorisotyöttömät Toimeentulo Toimeentulotukea saaneet henkilöt Toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuus Toimeentulon euromäärä Asuminen Asumisväljyys Asunnon hallintoperuste Talotyyppi Turvallisuus Rikollisuus yleisesti Väkivaltarikokset Alkoholin käyttö ja turvallisuus Yhteenveto Johtopäätökset ja jatkotoimenpiteet Lähteet... 70

4 Esipuhe Kunnan tehtävänä on edistää asukkaidensa hyvinvointia. Tässä tarkoituksessa kunnan on seurattava asukkaidensa terveyttä ja hyvinvointia ja niihin vaikuttavia tekijöitä väestöryhmittäin. Järjestämisvastuuseensa kuuluvia tehtäviä suorittaessaan kunnan on arvioitava miten toimenpiteet vastaavat kuntalaisten hyvinvointitarpeisiin. Vuonna 2011 voimaan tulleen terveydenhuoltolain mukaan kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista on raportoitava valtuustolle vuosittain, minkä lisäksi valtuustolle on kerran valtuustokaudessa valmisteltava laajempi hyvinvointikertomus. Porissa on vuonna 2010 käynnistetty ja 2011 valmisteltu kattava selvitys hajallaan olevien hyvinvoinnin kehittämistä palvelevien resurssien kokoamiseksi. Kaupunginvaltuusto päätti , että kokonaisvastuun kaupungin terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä kantaa kaupunginhallitus. Tässä roolissaan kaupunginhallitus on linjannut, että hyvinvoinnin tietojärjestelmä tulee valmistella käyttöönotettavaksi vuoden 2013 alussa. Kehiteltävän sähköisen tietojärjestelmän tulee ohjata ja tukea kaikkea päätöksentekoa. Samalla kaupunginhallitus totesi, että erikseen valmisteltava ensi vaiheessa kaupungin sisäinen hyvinvoinnin johtoryhmä asetetaan tukemaan hyvinvoinnin edistämiseen liittyviä yhteisiä tavoitteita ja prosesseja. Kädessämme oleva asiakirja, luonnos hyvinvointikertomukseksi valtuustokaudelta , on ensimmäinen koottu esitys hyvinvoinnin edistämisen tarpeista ja tavoitteista. Hyvinvointi kuuluu kaikille. Keskeisin tavoite on hyvinvointierojen tasaaminen. Asiakirja lähtee kaupunginhallituksen kautta lausunto ja evästyskierrokselle, minkä jälkeen se esitellään kaupunginvaltuustolle. Hyvinvoinnin tietojärjestelmän ja myös hyvinvointikertomuksen ensisijaisena tavoitteena on saada monipuolista, ajantasaista ja havainnollista paikallista tietoa päätöksenteon ja johtamisen tueksi. Hyvin toimiessaan tietojärjestelmä antaa tietoa myös palveluiden vaikuttavuudesta. Kaikessa päätöksenteon valmistelussa ja itse päätöksissä on arvioitava ja otettava huomioon vaikutukset väestön terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Yhteisin varoin ylläpidettävien palveluiden tulee olla sekä tehokkaita että taloudellisia. Tässä tarkoituksessa ennakointia palveleva tieto voi olla myös taloudellisesti hyvin merkittävää. Ensimmäinen hyvinvointikertomus perustuu ensisijaisesti kansallisiin rekistereihin koottuun tietoon. Se antaa mahdollisuuden monipuoliseen kuntien keskinäiseen vertaisarviointiin ja mahdollisuuden erilaisiin painotuksiin tavoitteissa. Yksi tietojärjestelmän keskeisiä haasteita on tiedon viiveet. Tiedon ajantasaisuuden kehittäminen ja alueellistaminen sekä jalkauttaminen teoiksi ja toiminnaksi on yhteinen kehittämistavoite. Haaste ei ole ihan pieni. Hyvinvoinnin edistäminen kohdistuu paitsi yksilöön myös väestöön, yhteisöihin ja elinympäristöön. Kaikki toimijat löytävät roolinsa. Raportti on vielä tässä vaiheessa luonnos. Kaikki kommentit ja kehittämisehdotukset ovat tervetulleita. Aulis Laaksonen Palvelutoimen apulaiskaupunginjohtaja

5 1 1. Hyvinvointikertomus osana kunnan päätöksentekoa Hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät muutokset ovat hitaita ja niiden myönteiset ja kielteiset seuraukset tulevat usein näkyviin vasta vuosien tai vuosikymmenien mittaan. Sama koskee kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin pyritään vaikuttamaan. Hyvinvoinnin edistäminen on pitkäjänteistä ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä, joka vaatii tuekseen ennakointia, seurantaa ja jälkikäteisarviointia. Porin kaupungin ensimmäinen hyvinvointikertomus on olennainen osa em. pitkäjänteistä hyvinvoinnin edistämistä. Samalla kyse on hyvinvointityön laaja-alaisen kokonaisuuden ymmärryksen lisäämisestä ja organisoinnista paikallisella tasolla. Hyvinvointikertomuksen tavoitteena on luoda jatkuva malli ja rakenne kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisen seurannalle. Päämääränä on edistää kuntalaisten kaikkien porilaisten hyvinvointia tunnistamalla keskeiset kehittämisen kohteet ja olemassa olevien vahvuuksien edelleen vahvistaminen. Porin kaupunkistrategia 2016 hyväksyttiin kaupunginvaltuuston päätöksellä vuonna Yksi strategian kolmesta painopistealueesta oli hyvinvointi, terveys ja turvallisuus. Painopisteen alla oli viisi kriittistä menestystekijää, joista yksi liittyy hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseen. Porin kaupunginhallitus linjasi , että kaupungin ja alueen hajallaan olevat hyvinvoinnin, terveyden edistämisen ja turvallisuuden kehittämisresurssit on koottava yhteen ja hyvinvointityö on organisoitava niin terveydenhuoltolain (12 ) kuin kuntalain edellyttämällä tavalla. 1 Lainsäädännön viesti oli tiivistetysti johdonmukainen: kunnalla on hyvinvoinnin osalta laaja-alainen kokonaisvastuu ja hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen kuuluvat kunnan kaikille toimialoille ja sektoreille. Raportti Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseen liittyvien kehittämisresurssien ja prosessien yhteen kokoamisesta tuloksista ja toimeenpanosuosituksista hyväksyttiin Porin kaupunginvaltuuston kokouksessa heinäkuussa Kehittämisresurssien yhteen kokoamisesta tehdyn selvityksen perusteella Porin kaupungin hyvinvointityötä päätettiin kehittää jatkossa aiempaa systemaattisemmalla otteella. Hyvinvointikertomuksen rakentamisen lisäksi Porin kaupunkiin muun muassa nimetään hyvinvoinnin johtoryhmä ja otetaan käyttöön hyvinvoinnin tilinpitojärjestelmä. Hyvinvointikertomus on kokoava esitys porilaisten hyvinvoinnin ja sitä luotaavan palvelujärjestelmän tilasta. Tarkoituksena on, että hyvinvointikertomus kokoaa muutoin hajallaan olevan tiedon yksiin kansiin, muotoon, jossa sitä on helppo hyödyntää päätöksenteon ja johtamisen tukena. Päätöksentekoa palvelevaa tilastotietoa on periaatteessa runsaasti saatavissa useasta eri tietolähteestä yleisellä tasolla, mutta tiedon käytettävyys on rajallista mitä enemmän on kyse paikallisesta erityistiedosta tai syvemmästä sektori- ja hallintokuntakohtaisesta tiedosta. Toinen tärkeä näkökulma hyvinvointikertomukseen on se, että kun nykytilasta saadaan hyvä ja selkeästi hahmotettavissa oleva kuva, voidaan keskittyä kehittämään palvelujärjestelmää ja kaupungin tekemää hyvinvointityötä. Hyvinvointikertomus on toisin sanoen myös kehittämisen työkalu. Kuntien vastuu hyvinvointipolitiikasta lisääntyi olennaisesti, kun valtion ohjaus so- 1 Terveydenhuoltolaki / Aro Raportti selvitystyön keskeisistä tuloksista ja esitykset jatkovalmisteluun.

6 2 siaali- ja terveydenhuollossa purettiin luvun alussa. Kuntalaki velvoitti kunnat edistämään kuntalaistensa hyvinvointia. Kuntien edellytetään päättävän itsenäisesti omasta hyvinvointipolitiikastaan pelkän valtion ohjeiden soveltamisen sijaan. Muutos on edellyttänyt hyvinvointistrategiatyön käynnistämistä kunnissa. 3 Hyvinvointikertomus toimii päätöksenteon tukena ja työkaluna kunnan luottamushenkilöille ja viranhaltijoille. Kertomuksen avulla luodaan kokonaiskuva hyvinvoinnista kunnassa, jotta palvelujärjestelmää ja hyvinvointityön kokonaisuutta voidaan seurata ja kehittää. Kertomus tuo myös kunnan hyvinvointityön näkyväksi ja toimii näyteikkunana ulospäin. Porin kaupungin hyvinvointikertomus on osa laajempaa kokonaisuutta, jonka tavoitteena on systematisoida ja uudelleen järjestää kaupungissa ja kaupunkiseudulla tehtävä hyvinvointityö. Porin kaupunginhallitus käynnisti apulaiskaupunginjohtaja Aulis Laaksosen esityksestä työn hajallaan olevien kehittämisresurssien kokoamiseksi. Kaupunginhallitus kutsui tehtävään selvitysmieheksi määräaikaisen kehittämispäällikön nimikkeellä valtiotieteen tohtori Timo Aron. Toimeksiantoon sisältyi useita osa-alueita, joista yksi oli Hyvinvoinnin tilinpitojärjestelmän rakentaminen ja ylläpito terveydenhuoltolain (12 ) edellyttämällä tavalla. Porin kaupungin hyvinvointikertomuksen rakentaminen on siis osa tätä hyvinvointiresurssien kokoamiseen tähtäävää työtä. Hyvinvointitieto, kuten hyvinvoinnin kehittämisen resurssitkin, on hyvin hajanaista, eikä sitä ole saatavilla mistään keskitetysti. Tätä aukkoa paikkaa hyvinvointikertomus, joka kokoaa yhteen tietoa eri lähteistä, tulkitsee sitä, kuvaa hyvinvointityötä ja palvelujärjestelmää sekä luo pohjaa hyvinvointi- 3 Perttilä Kerttu ym työn seurantaan ja kehittämiseen. Kertomus on kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisen työkalu. Hyvinvointikertomuksen tavoitteena on linjata kunnan tulevan hyvinvointipolitiikan suuntaa. Strategian valmistelun tulee olla poikkihallinnollista ja tiiviissä yhteydessä muuhun kunnassa tehtävään strategiatyöhön (mm. palvelustrategia). Tämä Porin kaupungin ensimmäinen hyvinvointikertomus tehtiin kehittämisen vastuualueella. Tavoitteena on löytää vastauksia päätöksenteon tueksi erityisesti seuraaviin kysymyksiin: Miten porilaiset voivat? Miten palvelujärjestelmä vastaa hyvinvointitarpeisiin? Millaisia johtopäätöksiä ja painotuksia voidaan tehdä tilasto-osoittimien perusteella Mitkä ovat Porin keskeiset hyvinvoinnin vahvuudet ja tukea tarvitsevat kohteet? Porin kaupungin hyvinvointikertomuksen laatimisessa on hyödynnetty muiden suurten kaupunkien ja kuntien sekä seudullisista ja alueellisista hyvinvointikertomusmalleista saatuja kokemuksia. Useat kunnat ovat valmistelleet hyvinvointia kuvaavia, eri tavoin rakennettuja ja erinimisiä kertomuksia, katsauksia ja selvityksiä jo 2000-luvun alusta alkaen. Porin kannalta relevantteja hyvinvointikertomuksia ovat laatineet mm. Espoo, Vantaa, Kuopio, Jyväskylä ja Salo. 4 Hyvinvointikertomuksen laadinnassa on lisäksi kerätty alustavasti tietoja ja näkemyksiä eri hallintokunnista ja verkostoista (erityisesti Porin Terve Kunta verkosto). Toiminta-ajatuksena on, että ensimmäinen 4 Esimerkkejä muiden kuntien hyvinvointikertomuksista vinvointikertomus/esimerkkeja

7 3 hyvinvointikertomus on luonteeltaan sellainen, että sitä voidaan lausuntokierroksen ja muun palautteen pohjalta kehittää kohti lopullisempaa muotoa. Jatkossa yksi vaihtoehtoinen malli on tehdä hyvinvointikertomus Vantaan mallin mukaisesti laajana kerran valtuustokauden aikana ja päivittää se kerran vuodessa suppeampana porilaisten hyvinvoinnin tilaa kuvaavana hyvinvointikatsauksena. Välivuosina tehdään siis hyvinvointikatsaukset, joissa keskitytään johonkin ikäryhmään tai vaihtoehtoisesti teemaan. Valtuustokauden lopussa tehdään laaja koko neljän vuoden ajanjakson sisältävä hyvinvointikertomus. Velvoite kokonaisvaltaiseen hyvinvointityöhön tulee kuntalain lisäksi terveydenhuoltolain 12 toteaa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä kunnissa seuraavaa: Kunnan on seurattava asukkaittensa terveyttä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä väestöryhmittäin sekä kunnan palveluissa toteutettuja toimenpiteitä, joilla vastataan kuntalaisten hyvinvointitarpeisiin. Kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista sekä toteutetuista toimenpiteistä on raportoitava valtuustolle vuosittain, minkä lisäksi valtuustolle on kerran valtuustokaudessa valmisteltava laajempi hyvinvointikertomus. Kunnan on strategisessa suunnittelussaan asetettava paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin perustuvat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet, määriteltävä niitä tukevat toimenpiteet ja käytettävä näiden perustana kuntakohtaisia hyvinvointi- ja terveysosoittimia. Kunnan on nimettävä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vastuutahot. Kunnan eri toimialojen on tehtävä yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Lisäksi kunnan on tehtävä yhteistyötä muiden kunnassa toimivien julkisten tahojen sekä yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Jos sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestetty useamman kunnan yhteistoimintana, yhteistoiminta-alueen on osallistuttava asiantuntijana eri toimialojen väliseen yhteistyöhön sekä sosiaalisten ja terveysvaikutusten arviointiin alueen kunnissa. Väestön hyvinvoinnin seuranta voi olla yleistä asiantilan tarkastelua tai seuranta voidaan kytkeä osaksi kunnan kehittämisstrategioita. Terveydenhuoltolaki 12

8 4 2. Hyvinvoinnin haasteet, käsitteet ja mittaaminen 2.1 Terveyden ja hyvinvoinnin yleiset haasteet Sosiaalibarometrien ja hyvinvoinnin tilaa kuvaavien tutkimusten mukaan hyvinvoinnin kokonaistilanne on viime vuosikymmenten aikana parantunut. Suomalaiset ovat 2010-luvun alkupuolella vauraampia, terveempiä ja hyvinvoivempia kuin koskaan. Onnellisuus- ja hyvinvointimittauksissa Suomi on toistuvasti kärkisijoilla. Bruttokansantuote, kansallisvarallisuus ja muut taloudelliset mittarit ovat erittäin korkealla tasolla. Elinikäodote nousee edelleen ja toimintakyvyn arvioidaan paranevan myös vanhemmissa ikäryhmissä. 5 Myönteisestä kehityksestä huolimatta väestöryhmien väliset hyvinvointierot eivät ole kaventuneet. Valtaosa porilaisista ja suomalaisista voi entistä paremmin, tulee kohtuullisesti toimeen, elää terveenä ja ilman merkittäviä hyvinvoinnin vajeita, mutta siitä huolimatta erityyppiset hyvinvoinnin vajeet ja tyytymättömyys näyttävät edelleen keskittyvän ja kasautuvan ilmiöstä riippuen noin prosentille suomalaisista. Erilaistuminen ilmenee muun muassa elintavoissa, mikä ajan mittaan aiheuttaa merkittäviä terveyseroja. Suomessa on jopa länsimaisen mittapuun mukaan jyrkät väestöryhmittäiset erot sairastavuudessa sukupuolen, iän, alueen, siviilisäädyn ja koulutusasteen mukaisesti. 6 Sosiaaliryhmien väliset kuolleisuuserot ovat Suomessa lähes kaikkiin muihin Länsi- Euroopan maihin nähden poikkeuksellisen suuret. Elinajanodote on Suomessa kasvanut kaikissa koulutus- ja sosiaaliryhmissä, mutta etenkin 1980-luvulta lähtien sen kasvu on ollut nopeampaa ylemmissä koulutusryhmissä kuin enintään perusasteen koulutuksen saaneilla ja toimihenkilöillä nope- 5 Esim. Puska Esim. Moisio 2006; Julkunen 2006; Rimpelä 2008; THL 2012 ampaa kuin muissa sosiaaliryhmissä luvun lopussa 35-vuotiaan ylemmän toimihenkilön elinajanodote oli miehillä 6,0 vuotta ja naisilla 3,2 vuotta pitempi kuin työntekijän. Suuret erot havaitaan lisäksi korkeaasteen ja enintään perusasteen koulutuksen saaneiden välillä. Vanhempien taloudellinen ja koulutuksellinen asema vaikuttaa aikaisempaa enemmän heidän lastensa tulevaan asemaan. 7 Tuloluokkien väliset terveyserot ovat yhtä jyrkät ja johdonmukaiset. THL:n Terveys tutkimuksen tulosten mukaan hyvä koulutus yhdistyy edelleen selkeästi parempaan terveyteen ja terveellisimpiin elintapoihin. Pitkäaikaissairauksia on vain peruskoulun käyneillä joka toisella ja korkeaasteen käyneillä joka kolmannella. Vastaavasti peruskoulun käyneistä tupakoi joka kolmas ja korkea-asteen käyneistä joka kahdeksas. Lisäksi tutkimustulokset osoittavat suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän olevan yhä sosioekonomisesti eriarvoinen. Terveyspalvelut eivät kohdennu tasavertaisesti kaikille suomalaisille eikä nykyisellään tasoita väestöryhmien välisiä terveyseroja, vaan pahimmillaan ylläpitää tai jopa vahvistaa niitä. Sosioekonomisilla hyvinvointieroilla tarkoitetaan sosiaalisen aseman mukaisia systemaattisia eroja terveydentilassa, sairastamisessa, toimintakyvyssä ja kuolleisuudessa. Esimerkiksi hyvin koulutetut ja ylimpiin tuloluokkiin kuuluvat henkilöt käyvät muita useammin terveystarkastuksissa, seulontatutkimuksissa, hammashoidossa, fysikaalisessa hoidossa jne. Hyvätuloisuus kytkeytyy yleensä hyvään työmarkkina-asemaan. Toimihenkilöt ovat terveempiä kuin työntekijät ja työssäkäyvät terveempiä kuin työttömät. Hyvätuloiset ja 7 THL 2012

9 5 eniten koulutusta saaneet ovat terveempiä kuin pienituloiset ja pelkän perusasteen koulutuksen saaneet. 8 Haasteellisena voidaan pitää lähitulevaisuuden osalta ennen muuta sitä, että väestöryhmien ja alueidenvälinen eriytyminen eli polarisaatio on suhteellisesti ottaen syventynyt ja näyttää jäävän pysyväksi ilmiöksi. Palvelujärjestelmästä tulevat tutkimustiedot viittaavat pahoinvoinnin entistä voimakkaampaan perhekohtaiseen kasautumiseen ja siirtymiseen jopa sukupolvelta toiselle. THL:n laajassa vuonna 1987 syntyneiden seurantatutkimuksessa selvitettiin huonoosaisuuden periytyvyyttä. 9 Tulokset olivat selkeät: jos perheellä menee huonosti, ongelmilla on taipumus kasaantua ja siirtyä vanhemmilta lapsille. Esimerkiksi lasten huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttamattomuus ja toimeentulo-ongelmat kärjistyvät vanhempien toimeentulo-ongelmien lisääntyessä. Myös nuorten enemmistön hyvinvoinnin lisääntyessä pahoinvointi näyttää yleistyneen niissä osaryhmissä, joissa pahoinvointi kasautuu. Suurimmassa vaarassa ovat syrjäytymisuhan alla olevat nuoret, joilla pahoinvointia kuvaavat tekijät näyttävät aikaisempaa selvemmin kasautuvan. 8 THL 2011; Linnanmäki ym. 2012; THL Paananen 2012

10 6 2.2 Mitä on hyvinvointi? Hyvinvoinnin edistämiseen liittyy useita toisiinsa kietoutuvia käsitteitä. Hyvinvointikertomus on tiivis ja kokoava kuvaus kunnan hyvinvoinnin ja palvelujärjestelmän tilasta. Hyvinvointistrategialla taas tarkoitetaan kunnan tietoisesti valitsemia hyvinvointipolitiikan painopisteitä ja valittua suuntaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Hyvinvointiohjelma puolestaan on kunnan strategian toimeenpano- ja toteuttamissuunnitelma hyvinvoinnin edistämisessä. Hyvinvointi on käsitteenä hankalasti määriteltävä ja siitä on useita, toisistaan eriäviä tulkintoja. Keskeisimmät koulukuntaerot liittyvät siihen, onko hyvinvointi osa terveyskäsitettä vai päinvastoin. Molemmat lähtökohdat ovat näkökulmasta ja painotuksesta riippuen oikeita, mutta tässä hyvinvointikertomuksessa käytetään yhdenmukaisuuden vuoksi käsitettä hyvinvointi, joka pitää sisällään terveyden ja terveys ymmärretään osana hyvinvointia. Yleisesti hyvinvointiin kuuluvaksi ymmärretään terveys, turvallisuus, sosiaalinen selviytyminen sekä viihtyminen omassa asuin- ja toimintaympäristössä. 10 Hyvinvoinnin käsite voidaan jakaa edelleen subjektiivisiin eli kokemuksellisiin ja objektiivisiin eli resurs- seihin liittyviin osatekijöihin. 11 Objektiivisesti määriteltäviä osatekijöitä ovat fyysinen ja psyykkinen terveys, elinoloja määrittävät tekijät sekä yksilön ja ympäristön vuorovaikutukseen sisältyvät tekijät. Subjektiivisen hyvinvoinnin osatekijöitä kuvataan ihmisten kokemuksilla ja tulkinnoilla hyvinvoinnistaan. Nämä kokemukset ja tulkinnat ovat luonnollisesti hyvin yksilöllisiä. Yhdelle hyvinvointi on turvallisuutta lapsen koulumatkalla, toiselle asumisen väljyyttä ja kolmannelle vaikkapa terveyspalvelujen saatavuutta. Yhteenvetona voi todeta, että hyvinvointi syntyy ihmisen itsensä, lähiyhteisön, palvelujärjestelmän ja yhteiskuntapolitiikan yhteisenä aikaansaannoksena. Kuten todettua, hyvinvoinnin edistämiseen liittyy runsaasti yleistä hyvää tarkoittavaa retorista puhetta, käsitemäärittelyä ja väljää tavoiteasetantaa, mutta vähän konkreettisia käytännön malleja ja keinoja hyvinvointivaikutusten tunnistamiseksi, hyödyntämiseksi ja käyttöönottamiseksi. Hyvinvoinnin edistämiseen liittyvä käsitteistö on pahimmillaan jopa poikkihallinnollista toimintaa rajoittava pullonkaula, joka lisää entisestään raja-aitoja eri professioiden välillä ja siten vaikeuttaa kunnan kaikille toimialoille ja sektoreille ulottuvaa laaja-alaista yhteistyötä. 10 Katso muun muassa Perttila ym ja Heikkilä & Kautto 2005

11 7 2.3 Hyvinvoinnin mittaaminen Hyvinvointia ei voi mitata millään yhdellä yksittäisellä mittarilla, sillä se on ilmiönä monisyinen ja monitulkintainen. Hyvinvointia voidaan kuvata laajalla kokoelmalla erilaisia, eri tekijöitä mittaavia osoittimia, eli indikaattoreita ja indeksejä. Indikaattorit ovat tilastollisia tunnuslukuja, jotka kuvaavat tutkittavana olevien ilmiöiden tilaa ja muutoksia ajassa. Indeksi on taas muutosta kuvaava tilastoluku, joka muodostetaan samaan teemaan kuuluvasta useasta eri indikaattorista. Indikaattoreilla ja indekseillä pyritään vertailtavuuteen eli siihen, että tiedot on esitetty esimerkiksi eri kunnissa ja alueilla samoilla mittareilla. Indikaattoritieto on kuitenkin saatavilla hajanaisesti eri lähteistä ja erilaisten osoittimien kirjo on valtava. THL:n tekemässä avainindikaattorihankkeen tietotarvekyselyssä tuli taannoin esiin, että suurimmat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tietoaukot liittyvät ensisijaisesti toimintakykyyn, elinoloihin ja sairastavuuteen. Väestön terveyden osalta keskeisimmät tietoaukot liittyvät tietorekistereihin. Käytettävissä olevat tietorekisterit tarjoavat nykyisellään tietoa lähinnä erikoissairaanhoidossa hoidettavista sairauksista toisin kuin kunnan palvelujärjestelmän kannalta relevanteista sairauksista, jotka liittyvät esimerkiksi dementiaan tai diabetekseen. Lisäksi toimintakyvyn rajoitteet jäävät usein tietotarjonnan ulkopuolelle. Hyvinvoinnin tietoaukot liittyvät tietojen saamiseen lähinnä vain karkealla aluetasolla, kun suurin tietotarve kohdistuu niin kuntatasoiseen kuin vielä yksilöidympään kunnan osaalueita koskevaan hyvinvointitietoon. Kunnan ja kunnan osa-alueisiin liittyvään tietoon tulee merkittäviä parannuksia sitä mukaa kuin THL:n laajaan otospohjaan perustuvaa ATH-tutkimustietoa (Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus) saadaan enemmän käyttöön. 12 ATH-tutkimus laajenee kansalliseksi vuosina , jolloin Porikin on mukana laajassa tutkimuksessa. ATH-tutkimuksen tieto voidaan jatkossa yhdistää sekä sähköisen hyvinvointikertomuksen kautta saatavaan tietoon että vertailutietoon muista suurista kaupungeista. ATH-tutkimuksen tieto mahdollistaa jatkossa myös osa-aluekohtaisen ja paikkatiedon hyödyntämisen samassa yhteydessä. Hyvinvoinnin mittaamiseen haasteisiin liittyy tietoaukkojen lisäksi mittareiden painottuminen ongelmalähtöiseen, menneeseen ja korjaavaan toimintaan. Ennaltaehkäisevät ja kokemukselliset hyvinvointimittarit ovat aliedustettuja suhteessa resursseja ja ongelmia mittaaviin pahoinvointimittareihin. Ennaltaehkäiseviin ja kokemuksellisiin mittareihin pääsee kiinni lähinnä vain asiakas- ja käyttäjäkokemuksiin perustuvien kyselyiden tai erilaisten barometrien kautta. Tilastolliset tunnusluvut ovat välttämättömiä päätöksenteon tukena, mutta niiden käytettävyys jää rajalliseksi, osatotuudeksi, ilman niihin liittyviä tulkintoja. Hyvinvointikertomuksen tarkoitus on tehdä sanallisia kuvauksia eli tulkintoja käytetyistä indikaattoreista ja indekseistä, koska tilastojen numeromassan taakse kätkeytyy aina sekä paikallisiin lähtökohtiin ja erityispiirteisiin liittyviä selityksiä että erilaisista toimintakäytännöistä johtuvia eroavaisuuksia. Käytännössä voi kärjistäen todeta, että vain paikallisilla asiantuntijoilla on ymmärrystä tulkita lukujen ja kuvausten taakse kätkeytyvä hiljainen tieto. Tieto on tarkoitus tuoda 12 Parikka ja Martelin 2011

12 8 yhteiseen keskusteluun hyvinvointikertomuksen avulla. 13 Hyvinvointi-indikaattoreita ja indikaattoritietoa on saatavilla useista eri lähteistä. Keskeisimmät kansallisen tason tiedontuottajat ovat Tilastokeskus ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Esimerkiksi THL:n SOTKAnet-portaaliin on koottu eri toimijoilta ja eri THL:n tutkimushankkeista sosiaalija terveysalaan liittyvää tietoa. SOTKAnetin avulla käyttäjä voi hakea sosiaali- ja terveysalaan liittyvää indikaattoritietoa eri aluetasoilla muuna muassa absoluuttisina ja suhteutettuina lukuarvoina. (SOTKAnet). Tiedot on myös mahdollista saada suoraan graafisessa muodossa. Sähköisessä hyvinvointikertomuksessa käyttää SOTKAnetin indikaattoritietoa. Porin hyvinvointikertomuksen runko rakentuu useiden muiden kuntien kertomusten tapaan SOTKAnetin tietojen varaan. vertailukelpoisella menetelmällä samoissa kunnissa joka toinen vuosi. Opettajan ohjaamaan luokkakyselyyn vastaavat peruskoulujen 8. ja 9. luokkien oppilaat sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijat. Kysely tehdään pääosin samalla lomakkeella, samaan aikaan vuodesta ja samalla menetelmällä, jolla mahdollistetaan kouluja sekä nuoria koskevan vertailukelpoisen tiedon saanti kahden vuoden välein. Tosin kaikki kunnat eivät osallistu Kouluterveyskyselyn toteuttamiseen. Indikaattori on tietokannassa niiltä vuosilta, jolloin kunta on osallistunut kyselyyn ja kunnassa on vastannut vähintään 15 poikaa ja tyttöä molemmilta luokka-asteilta ja aineiston kattavuus on vähintään 67 %. 14 Muita hyvinvointikertomuksessa käytettyjä lähteitä ovat Kela (Kelasto-tietokanta), Tilastokeskus, väestörekisterikeskus, poliisi (mm. rikos- ja tapaturmatilastot), Työ- ja elinkeinoministeriö (työllisyystilastot), Kuntaliitto (kuntaliiton indikaattoripalvelu) sekä kuntien omat tilastot ja muut sisäiset tietolähteet. Porin hyvinvointikertomuksessa on tukeuduttu ensisijaisesti THL:n ja Tilastokeskuksen tilastoihin ja soveltuvin osin muiden tilastoviranomaisten tuottamiin tietolähteisiin. Kokemuksellisia tilasto- ja kyselyaineistoja edustaa muun muassa kouluterveyskysely, joka on tehty Porissa kuusi kertaa vuosina peruskoulujen 8. ja 9. luokkien oppilaille sekä lukion 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoille. Kysely tuottaa runsaasti tietoa nuorten elinoloista, kouluoloista, koetusta terveydestä, terveystottumuksista, terveysosaamisesta sekä oppilas- ja opiskelijahuollosta. Tiedot kerätään valtakunnallisesti 13 Kt. esimerkiksi Kuntien hyvinvointikertomus hankkeen loppuraportti (Perttilä ym. 2004) 14 THL, Kouluterveyskysely 2011

13 9 3. Hyvinvointityö Porissa Hyvinvointi, terveys ja turvallisuus ovat yksi kolmesta painopisteestä Porin kaupunkistrategiassa Lisäksi kahteen muuhun painopistealaan eli uusiutumiseen ja kilpailukykyyn sekä asuin- ja elinympäristöön sisältyy useita hyvinvointiin liittyviä ja vaikuttavia tekijöitä. Porin palvelustrategia 2016 linjaa kaupunkistrategian tavoitteita palvelurakenteen näkökulmasta. Myös palvelustrategiassa viitataan hyvinvointityöhön ja sen merkitykseen. Palvelustrategian vision mukaan vuonna 2016 palvelut ovat Porissa laadukkaita, toimivia, asiakaslähtöisiä ja hyvin saatavilla. Hyvinvoinnin edistämisen voi siis sanoa perustellusti olevan Porin keskeisimpiä strategisia tavoitteita. Porin kaupunki on ollut aloitteellinen ja aktiivinen toimija hyvinvointiin, terveyden edistämiseen ja turvallisuuteen liittyvässä organisointi-, uudistus- ja kehittämistyössä jo 1980-luvulta lähtien. Edelläkävijäesimerkkinä voidaan mainita se, että terveyden edistäminen nostettiin koko kaupunkiorganisaation strategiseksi tavoitteeksi jo 1990-luvulla. Hyvinvoinnin ja terveyden organisoinnissa on edetty pitkä polku tapaturmien ehkäisystä liikenneturvallisuustyöhön, lähiöuudistustyöstä Terveyttä kaikille ja Terve Kunta ajatteluun ja maakunnallisten yhteispalveluiden järjestämisestä aina laaja-alaisten palvelurakenneuudistusten läpivientiin 2010-luvun vaihteessa. Pori yhdisti sosiaali- ja terveyspalvelut perusturvaksi vuoden 2009 alussa. Samaan aikaan käynnistyi PARAS-lainsäädännön mukainen sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistoiminta-alueen muodostaminen. Viiden sopimuskunnan (Pori, Luvia, Merikarvia, Pomarkku ja Ulvila) asukkaan yhteistoimintaalueen toiminta käynnistyi vuoden 2010 alussa. Lisäksi vuoden 2010 alusta toteutui Porin ja Noormarkun välinen kuntaliitos. Hyvinvoinnin edistämisen kannalta keskeistä työtä tehdään useissa hyvinvointitoimijoiden virallisissa ja epävirallisissa verkostoissa. Pori on esimerkiksi yksi perustajajäsenistä valtakunnallisessa Terve Kunta verkostossa, jonka tehtävänä on kehittää ja arvioida verkostoon kuuluvien kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyviä strategioita ja toimintamuotoja paikallisella tasolla sekä tuottaa ja välittää kokemuksellista tietoa hyvinvoinnin edistämisen mahdollisuuksista, keinoista ja välineistä niin valtakunnallisella, alueellisella kuin paikallisella tasolla. Terve Kunta verkoston kansallisena koordinoijana toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja paikallisena koordinoijana Porin perusturva saakka (vastuu siirtyy Porin konsernihallinnolle alkaen). Porin Terve Kunta verkoston jäsenet ovat Porin hallintokunnista, Porin perusturvan yhteistoiminta-alueen muista kunnista, koulutusorganisaatioista, Satakunnan sairaanhoitopiiristä, Porin poliisilaitokselta, kolmannelta sektorilta jne. Lisäksi Porin seudulla on useita neuvostoja, työryhmiä tai hyvinvointitoimijoiden vapaaehtoisuuteen perustuvia verkostoja, joilla on oma roolinsa hyvinvoinnin paikallisessa edistämisessä. Hyvinvoinnin edistämisen kannalta merkittävää työtä on tehty muun muassa Porin kaupungin turvallisuussuunnitelman valmistelun yhteydessä. Porin kihlakunnan alueelle laadittu turvallisuussuunnitelma tehtiin laaja-alaisessa valmistelussa vuosiksi Turvallisuussuunnitelman työ organisoitiin kahdeksan eri alatyöryhmän kautta. Alatyöryhmät liittyivät rikosten torjuntaan ja ehkäisyyn, arjen turvallisuuteen, väkivallan ehkäisemiseen, päihde- ja huumehaittojen ehkäisyyn, liikenneturvallisuuteen, yritys- ja tuoteturvallisuuteen, vesi- ja rajaturvallisuuteen ja asuinympäristöjen turvallisuuteen. Turvallisuussuunnitelman alatyöryhmissä on määritelty keskeiset tavoitteet ja kärkihankkeet, joista

14 10 useat ovat relevantteja hyvinvoinnin paikallisen edistämisen osalta edelleen. 15 Hyvinvointikoordinaattori on toiminut syksyyn 2012 saakka Terve Kunta verkoston esittelijänä. Hyvinvointikoordinaattori siirtyy marraskuussa 2012 Porin kaupungin konsernihallintoon, jossa toimenkuvaan liittyy edelleen Terve Kunta verkostotyöhön liittyvät asiat ja perustettavan hyvinvoinnin johtoryhmän sihteerinä toimiminen. Hyvinvointikoordinaattorin tehtävänä on toimia asiantuntijana ja esittelijänä hyvinvoinnin johtoryhmässä, tukea hyvinvoinnin edistämisen rakenteiden ja ohjausjärjestelmän toimivuutta, koordinoida hyvinvointikertomusten laatimista yhteistyössä Porikonsernin hallinnonalojen kanssa ja toimia yhteyshenkilönä hyvinvoinnin edistämiseen liittyvissä asioissa keskeisiin sidosryhmiin niin paikallisella, alueellisella kuin kansallisella tasolla. ton heinäkuussa 2012 hyväksymässä Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseen liittyvien kehittämisresurssien ja prosessien yhteen kokoaminen raportissa esitettiin seuraavia toimenpiteitä: Hyvinvoinnin johtoryhmän tehtävänä on johtaa ja valvoa hyvinvoinnin edistämiseen liittyvien strategisten tavoitteiden suunnittelua ja toteuttamista. Hyvinvoinnin johtoryhmä vastaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä paikallisella tasolla tekemällä näkyväksi hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden keskeiset tavoitteet. Hyvinvoinnin johtoryhmässä on ensivaiheessa edustettuina edustajat Pori-konsernin kaikilta hallinnonaloilta ja seuraavassa vaiheessa johtoryhmää laajennetaan keskeisiin sidosryhmiin (mm. Satakunnan sairaanhoitopiiri, Satakuntaliitto, Ely-keskus, korkeakoulut, sosiaalipartnerit jne.). Hyvinvoinnin johtoryhmän puheenjohtajana toimii palvelutoimen apulaiskaupunginjohtaja. Porin kaupungin selvä strateginen linjaus on 2010-luvulla ollut, että hyvinvointityötä tulee koordinoida vaikuttavammin ja hyvinvoinnin edistämisen resurssit on koottava paremmin yhteen. Porin kaupunginvaltuus- 15 Porin kaupungin turvallisuussuunnitelma vuosiksi Porin kaupunki.

15 11 1. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuutahoksi määritellään Porin kaupunginhallitus 2. Hyvinvointitavoitteet määritellään 3. Hyvinvoinnin tilinpitojärjestelmä otetaan käyttöön 4. Sähköinen hyvinvointikertomus otetaan käyttöön 5. Asetetaan neljä poikkihallinnollista työryhmää ja käynnistetään toiminta Porin yhteistoimintaalueella 6. Porin Terve Kunta verkoston rooli ja tehtävä määritellään uudelleen ja/tai uusi perustettava hyvinvointiryhmä integroidaan osaksi Terve Kunta verkostoa 7. Asiamiestoimintojen suositukset hyödynnetään jatkossa nykyistä paremmin ja asiamiestoiminnot kerätään mahdollisuuksien mukaan fyysisesti yhteen paikkaan 8. Osallisuustoimintojen ja kolmannen sektorin ohjauksen ja koordinoinnin tehostamiseksi tarvitaan ns. järjestöasiamies 9. Hyvinvoinnin johtoryhmä nimetään ja toiminta käynnistetään 10. KH:n käyttöön varataan erillinen määräraha hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden kannalta strategisesti merkittävien hankkeiden edistämiseksi 11. Pori-konsernin hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseen liittyvien hankkeiden ohjausta ja koordinointia tehostetaan 12. Määritellään Kaste II-ohjelman ja hankkeiden hallinnointi sekä koordinointi

16 12 4. Porilaisten hyvinvointi Tässä luvussa esitellään porilaisten hyvinvointia eri teema-alueilta valittujen indikaattorien kautta. Osa indikaattoritiedoista on esitetty numeerisena taulukkotietona ja osa graafisesti. Jokaisen indikaattorin osalta on valittu tarkoituksenmukaisin esitystapa. Tiedot esitetään sekä poikkileikkaustietoina (viimeisin käytettävissä oleva tilastovuosi) että vuosien osalta. Vertailutiedot esitetään sekä absoluuttisina että suhteellisina lukuina. Lisäksi Porin kehityspiirteitä verrataan erikseen valittuihin verrokkikaupunkeihin ja koko maan keskiarvolukuihin. Vertailukaupungit valittiin tietoisesti siten, että ne ovat väestöpohjaltaan Poria suurempia. Verrokkikaupungeiksi valittiin Lahti, Turku, Jyväskylä, Kuopio, ja Kouvola. Verrokkikaupunkien tietoja verrataan koko maan keskiarvoon. Satakunnan maakunnan tiedot on nostettu verrokkikaupunkien joukkoon alueellisen vertailun mahdollistamiseksi, mutta Satakunnan tietoja ei ole erikseen analysoitu. Poikkileikkaustilanteen, viiden vuoden kehityspiirteiden ja verrokkikaupunkien avulla saadaan riittävä yleiskuva kehitystrendeistä, eri teema-alueilla tapahtuneista muutoksista ja yleisesti porilaisen hyvinvoinnin tilasta saman suuruusluokan kaupungeissa. Indikaattoritieto on jaoteltu teema-alueisiin, jotka liittyvät väestö- ja koulutusrakenteeseen, palvelurakenteeseen, terveyteen, sosiaaliseen hyvinvointiin, työ ja toimeentuloon, asumiseen, turvallisuuteen jne. 4.1.Yleistä Porin kehityksestä vuonna 2012 Pori on Suomen yhdenneksitoista suurin maakunnan keskuskaupungissa, Porissa. kaupunki. Porin asukasluku oli asukasta marraskuun lopussa Porin väki- sisäisestä muuttoliikkeestä että siirtolaisuu- Pori sai tasaista muuttovoittoa sekä maan luku kasvoi 139 henkilöllä tammimarraskuussa Porin luonnollinen vägatiivinen joka vuosi vuodesta 2000 alkaen. desta. Syntyneiden enemmyys on ollut neestönlisäys oli negatiivinen -155 henkilöä ja Taulukossa 1. on kuvattu Porin väestönkehityksen osatekijöitä suhteessa verrokkikau- muuttoliike positiivinen +293 henkilöä. Yli kolmannes (36,9 %) satakuntalaisista asui punkeihin. Taulukko 1 Porin väestönkehitys suhteessa verrokkikaupunkeihin vuonna 2012 Indikaattori Pori Jyväskylä Kouvola Kuopio Lahti Turku Koko maa Väestö Väestömuutos /2012 Syntyneiden enemmyys 1-6/2012 Kuntien välinen nettomuutto 1-6/2012 Nettosiirtolaisuus 1-6/

17 13 Porin nettomuutto (tulomuuton ja lähtömuuton välinen erotus) oli positiivinen vuodesta 2007 alkaen. Pori on saanut muuttovoittoa noin henkilöä vuosien välisenä aikana. Verrokkikaupungeista on eniten saanut muuttovoittoa suhteessa keskiväkilukuun Lahti. Toisessa ääripäässä oli Kouvola, joka on saanut muuttotappiota vuosien välisenä aikana. Porin muuttovoitto suhteessa keskiväkilukuun on kasvanut hitaasti vuosien välisenä aikana. Pori Lahti Turku Jyväskylä Kouvola Kuopio Koko maa Kuvio 1. Porin ja verrokkikaupunkien nettomuutto promilleina tuhatta asukasta kohden vuosina Kaksi kolmesta porilaisesta työskenteli palvelusektorilla (71 %) ja yksi kolmesta teollisuuden toimialoilla (28 %). Alkutuotannosta sai elantonsa vain yksi sadasta porilaisesta (1 %). Porin elinkeinorakenne on edelleen varsin teollisuusvaltainen. Kuuden suurimman työnantajan joukossa oli kolme teollisuustoimijaa. Porin suurimmat työnantajat olivat Porin kaupunki (7105), Satakunnan sairaanhoitopiiri (3658), Satakunnan osuuskauppa (720), Technip Offshore (711), Sachtleben Pigments (611) ja Luvata Pori (563) vuoden 2012 alussa. Porin työttömyysasteen vuosikeskiarvo oli 12,2 % tammi-marraskuussa 2012, joka on vain 1,1 prosenttiyksikköä korkeampi kuin 20 suurimman kunnan keskiarvo. Porin työttömyysaste on parantunut muihin suuriin kaupunkeihin verrattuna koko luvun ajan ja on tällä hetkellä alhaisempi kuin esimerkiksi kuin Tampereella, Turussa, Oulussa, Jyväskylässä tai Lahdessa. Porin kokonaisverotulot olivat 277,2 miljoonaa euroa vuonna Porin kaupungin verotulot kasvoivat koko maan keskiarvoa enemmän vuoden 2012 aikana. Porin kunnallisveronalaiset tulot kasvoivat 6,6 %, kun koko maassa kunnallisverotulot kasvoivat keskimäärin 3,8 %. Porin kaikki verotulot kasvoivat 5,3 % vuonna Porin keskimääräiset tulot asukasta kohden olivat noin euroa, joka on hieman alhaisempi kuin koko maan keskiarvo. Porin kaupungin menot olivat vuoden talousarvioissa noin 715 miljoonaa euroa ja tulot 291 miljoonaa euroa. Menoista sosiaali- ja terveydenhuollon osuus oli 40 %.

18 Vieraskielisten osuus Porin asukkaista 98,1 % oli joko suomen-, ruotsin- tai saamenkielisiä ja 1,9 % muita kieltä puhuvia vuoden 2011 lopussa. Suomenkielisten osuus oli 97,6 % ja ruotsinkielisten 0,5 %. Saamenkielisiä oli yhteensä kaksi henkilöä. Ulkomaan kansalaisten osuus oli 1,5 % (1225) vuoden 2011 lopussa. Vieraskielisiä oli yhteensä henkilöä vuoden 2011 lopussa. Kuviossa 2. on esitetty vieraskielisten sijoittuminen Porin eri osa-alueilla vuonna Vieraskielisten osuus oli korkein Itäisen Maa-Porin alueella. Kaupungin osa-alueittain tarkasteltuna vieraskielisiä oli eniten Metallikylässä, jonka asukkaista 14 % oli vieraskielisiä. Vieraskielisten osuus oli Porin kaupungin keskiarvoa merkittävästi korkeampi lähiöissä. Esimerkiksi Sampolassa vieraskielisen osuus oli 6 % (162 hlöä), Pormestarinluodossa 5 % (154 hlöä), Impolassa 5 % (75 hlöä) ja Väinölässä 3 % (104 hlöä). Mitä kauemmaksi mennään Porin ydinkeskustasta, sitä vähäisempi on vieraskielisten osuus. Esimerkiksi useilla Porin maaseutumaisilla osa-alueilla vieraskielisten osuus jäi vain muutamaan henkilöön (osuus 0-0,1 %:ia). Kuvio 2. Vieraskielisten osuus (%) Porin kaupunginosien mukaan v Koulutustaso ja rakenne Pori on kasvava opiskelija- ja korkeakoulukaupunki. Porin korkeakouluissa (Porin yliopistokeskus, Satakunnan ammattikorkeakoulun Porin toimipisteet ja Diakoniaammattikorkeakoulu) opiskeli yhteensä noin opiskelijaa. Toisella asteella opiskeli noin opiskelijaa. Koululaisten määrä oli noin henkilöä.

19 15 Tilastokeskus mittaa koulutustason nousua niin sanotun koulutustasomittarin avulla, jossa huomioidaan kaikkien koulutusasteiden suoritetut tutkinnot ja lasketaan sen jälkeen eri koulutusasteiden koulutuksenkeston mukaan indeksiluku alueelle. Väestön koulutustasoa osoittava mittain kuvaa siis väestöryhmän koulutustasoa koulutuspituudella. Mittaimen avulla on mahdollista vertailla eri alueiden välisiä koulutustasoeroja sekä seurata ajassa tapahtuvia muutoksia. Porin koulutustaso on noussut muiden suurten kaupunkien tavoin vähän kerrassaan vuosi vuodelta, koska valmistuneet nuoret ikäluokat ovat keskimäärin koulutetumpia kuin vanhemmat ikäryhmät. Verrokkikaupunkien välillä oli varsin suuria eroja koulutustasossa, jotka perustuvat ensisijaisesti kaupungissa olevaan koulutusrakenteen laajuuteen ja monipuolisuuteen. Suurissa ja keskisuurissa yliopistokaupungeissa koulutustaso oli merkittävästi korkeampi kuin esimerkiksi Porin kaltaisilla yliopistokeskuspaikkakunnilla tai ilman korkeakoulua olevissa maakuntakeskuksissa. Esimerkiksi korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus oli 24,9 % Porissa vuonna 2010, kun vastaava osuus oli suurissa yliopistokaupungeissa 35 %:in molemmin puolin. Porin koulutustaso ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus oli vuonna 2010 sillä tasolla missä se oli suurimmissa yliopistokaupungeissa 1990-luvun puolivälissä. Toisin sanoen Porilla on kirittävänä noin 15 vuoden etumatka koulutustasossa lähtötilanteen eli korkeakoulujen puuttumisen vuoksi. Pori Lahti Turku Jyväskylä Kouvola Kuopio Koko maa Kuvio 3. Porin ja verrokkikaupunkien koulutustason kehitys vuosina Kuviossa 4. esitetään kaupunginosittain, miten vuotiaat perusasteen tutkinnon suorittaneet sijoittuvat alueellisesti. Porissa perusasteen tutkinnon suorittaneiden osuus oli 15 % väestöstä vuoden 2011 lopussa. Perusasteen tutkinnon suorittaneiden osuus ylitti jopa 50 %:in osuuden joillakin maaseutumaisilla reuna-alueilla, mutta luvut eivät ole tilastollisesti luotettavia, koska em. alueiden väkiluku oli erittäin alhainen. Porin kaupungin keskiarvon ylitti isoista kaupunginosista selvimmin perustutkinnon suorittaneiden osuudessa Sampola (27 %), Pihlava (26 %), Impola (25 %), Pormestarinluoto (24 %) ja Koivula (22 %). Perustutkinnon suorittaneiden osuus oli alhaisin isoista kaupunginosista Itäisessä Aitta-

20 16 luodossa (3 %), Tuulikylä-Lotskerissa (5 %), Pietniemessä, Tuorsniemi-Paratiisinmäessä ja Tiiliruukki-Liikastenmäessä (6 %) ja Kalaholmassa (7 %). Kuvio 4. Perusasteen tutkinnon suorittaneiden osuus (%) Porin kaupunginosissa Väestörakenne ja huoltosuhde Koko väestön ikärakenteen kuvaamiseen yhdellä luvulla on kehitetty joukko mittareita, joista yleisemmin käytetään väestöllistä tai taloudellista huoltosuhdetta. Väestöllinen huoltosuhde kuvaa lasten ja eläkeläisten määrää suhteessa työikäisten määrään. Taloudellinen huoltosuhde puolestaan kuvaa työttömien ja muiden työvoiman ulkopuolella olevien määrän suhdetta työllisten määrään eli mitä enemmän on lapsia ja/tai eläkeikäisiä, sitä korkeampi huoltosuhteen arvo on. Väestöllinen huoltosuhde pohjautuu pelkästään väestön ikärakenteeseen eikä se ota huomioon työllisyyttä. Koko maan väestöllinen huoltosuhde oli 51,6 vuoden 2010 lopussa. Vuoden 2010 lopussa noin 43 prosenttia Suomen väestöstä kävi töissä. Loput 57 prosenttia väestöstä olivat alle 15-vuotiaita, työttömiä, eläkeläisiä, opiskelijoita tai muita työvoiman ulkopuolisia henkilöitä. Väestöllinen huoltosuhde on 0,5 eli kahta työikäistä kohti on yksi huollettavan ikäinen. Väestöennusteiden mukaan vuonna 2030 suhde on jo yli 0,7 eli sataa työikäistä kohden huollettavan ikäisiä on (yli) 70. Suomen väestörakenne siis vanhenee. Asukasmäärältään suurissa kunnissa huoltosuhde on pääosin parempi kuin pienissä kunnissa. Kuopion, Turun ja Jyväskylän huoltosuhde oli koko maan keskiarvoa alempi. Sama kehityspiirre on nähtävissä kaikissa suurissa opiskelija- ja korkeakoulukaupungeissa. Porin ja Kouvolan huoltosuhde ylittivät koko maan keskiarvon.

21 17 Pori Lahti Turku Jyväskylä Kouvola Kuopio Koko maa Satakunta Kuvio 5. Väestöllinen huoltosuhde Porissa ja verrokkikaupungeissa vuosina Porin väestörakenne jakautui pääikäryhmittäin siten, että alle 15-vuotiaiden osuus oli 14,8 %, vuotiaiden 64,1 % ja yli 65- vuotiaiden 21,1 % vuoden 2011 lopussa. Joka viides porilainen oli yli 65-vuotias vuoden 2011 lopussa. Iäkkäiden ikäryhmän määrällinen ja suhteellinen osuus kasvaa edelleen ja 2020-luvuilla nykyiseen verrattuna. Lapsiperheiden osuus oli noin 38 % ja yksinhuoltajaperheiden osuus lapsiperheistä noin 22 %. Lapsiperheiksi luokitellaan perheet, joissa on alle 18-vuotiaita lapsia. Yksinhuoltajaperheiden osuus lapsiperheistä ilmaiseen yhden huoltajan lapsiperheiden osuuden prosentteina kaikista lapsiperheistä. Lapsiperheiden osuus oli Porissa alhaisempi kuin koko maan keskiarvo ja vastaavasti yksinhuoltajaperheiden osuus lapsiperheistä suurempi kuin koko maan keskiarvo. Verrokkikaupungeista lapsiperheiden osuus oli korkein Jyväskylässä ja alhaisin Turussa. Yksinhuoltajaperheiden osuus lapsiperheistä oli vastaavasti korkein Turussa ja alhaisin Jyväskylässä. Kuvioissa 6. on kuvattu lapsiperheiden osuus verrokkikaupungeissa ja kuviossa 7. yksinhuoltajaperheiden osuus. Pori Lahti Turku Jyväskylä Kouvola Kuopio Koko maa Kuvio 6. Lapsiperheiden osuus perheistä Porissa ja verrokkikaupungeissa vuosina

22 18 Pori Lahti Turku Jyväskylä Kouvola Kuopio Koko maa Kuvio 7. Yksinhuoltajaperheiden osuus lapsiperheistä Porissa ja verrokkikaupungeissa vuosina

23 19 5. Palvelurakenne Palvelurakennetta on seuraavassa tarkasteltu muutamien eri ikäryhmien elinkaaripalveluiden kautta. Valitut indikaattorit eivät ole suorassa yhteydessä toisiinsa, vaan enemmän esimerkkejä palvelurakenteesta eri ikäryhmien ja eri palvelujen näkökulmasta. Vertailun kohteeksi otettiin perusterveydenhuollon lastenneuvolakäynnit, perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynnit, kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0-17-vuotiaiden osuus, työkyvyttömyyseläkettä saavat, täyttä kansaneläkettä saavien yli 65-vuotiaiden osuus, säännöllisen kotihoidon piirissä olevat yli 65-vuotiaat, pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevat yli 75- vuotiaat, yksinasuvat yli 75-vuotiaat, kotona asuvat yli 75-vuotiaat sekä muutama päihteiden vuoksi hoitoa tarvitsevien indikaattoria Perusterveydenhuollon lastenneuvolakäynnit tuhatta 0-7 vuotiasta asukasta kohden Perusterveydenhuollon lastenneuvolakäynnit hoidon käynteinä tilastoidaan asiakkai- ilmaisevat lastenneuvolan käyntien den/potilaiden terveyden- ja sairaanhoitohoidon osuuden 0-7 vuotiailla tuhatta vastaavanikäistä käynnit vastaanotoilla ja lääkärin tai muun kohden. Porissa lastenneuvoloiskäynnit sa käydään maan keskitasoa harvemmin. henkilökunnan suorittamat käynnit asiakkaan/potilaan luo. Vuonna 2009 lastenneuvolakäyntejä oli selvästi enemmän kuin edellisinä vuosina, mutta vuonna 2010 tapahtui jyrkkä lasku käyntitiheydessä edelliseen vuoteen verrattuna. Lastenneuvolan käynnit sisältävät terveyskeskusten lastenneuvolassa tehdyt lääkärikäynnit ja käynnit muun ammattihenkilökunnan luo. Perusterveydenhuollon avo- Käyntitiheydessä oli merkittäviä eroja verrokkikaupunkien välillä: esimerkiksi Kouvolassa oli noin 3400 käyntiä tuhatta alle 7- vuotiasta kohden, kun taas Kuopiossa ja Jyväskylässä tehtiin noin 2500 lastenneuvolakäyntiä eli noin 900 käyntiä vähemmän. Porin ja Turun lastenneuvolakäyntitiheys oli samalla tasolla Pori Lahti Turku Jyväskylä Kouvola Kuopio Koko maa Satakunta Kuvio 8. Perusterveydenhuollon lastenneuvolankäynnit tuhatta alle 7-vuotiasta kohden vuosina

24 Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynnit Indikaattorit ilmaisevat perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäyntien osuuden tuhatta vastaavanikäistä kohti. Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynnit sisältävät lääkärikäynnit terveyskeskusten äitiys-, lasten- ja, perhesuunnitteluneuvoloissa, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa, työterveyshuollossa sekä kotisairaanhoito- ja mielenterveyskäynnit ja muut avohoitokäynnit (erilaiset vastaanottokäynnit, terveystarkastus- ja seulontakäynnit sekä käynnit, jotka liittyvät terveydentilan selvittämiseen, esim. lääkärintodistukset). Lääkärikäynteinä tilastoidaan asiakkaiden/potilaiden terveyden- ja sairaanhoitokäynnit vastaanotoilla ja lääkärin suorittamat käynnit asiakkaan/potilaan luo. Tiedot kerätään terveyskeskuksittain niin, että ne ilmoitetaan erikseen oman kunnan/kuntien potilaiden käynneistä sekä yhteensä ulkopaikkakuntalaisten käynneistä. Koska ulkokuntalaisten käyntien osalta ei saada tarkkaa kotikuntatietoa, jaetaan terveyskeskuskuntayhtymien osalta ulkokuntalaisten käynnit kuntayhtymään kuuluvien kuntien oman kunnan potilaiden käyntimäärän suhteessa ja lisätään kunkin jäsenkunnan oman kunnan potilaiden käyntimäärään. Terveyskeskusten osalta ulkopaikkakuntalaisten käynnit lisätään suoraan oman paikkakunnan asukkaiden käynteihin ja ilmoitetaan SOTKAnet-kantaan terveyskeskuskunnan omalle kuntakoodille. Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynnit vuotiailla on Porissa pudonnut selvästi vuoden 2008 jälkeen. Vertailukaupunkeihin ja koko maan tilastoihin nähden porilaiset vuotivat käyttävät harvemmin avohoidon lääkäripalveluita Pori Lahti Turku Jyväskylä Kouvola Kuopio Koko maa Satakunta Kuvio 9. Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynnit vuotiailla Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynnit 65 vuotta täyttäneillä on Porissa laskenut vuoden 2008 jälkeen. Vertailukaupunkeihin ja koko maan tilastoihin nähden porilaiset 65 vuotta täyttäneet käyttävät hieman keskiarvoa vähemmän avohoidon lääkäripalveluita.