HALUAN AUTTAA KOTISEUTUNI LAPSIPERHEITÄ

Transkriptio

1 HALUAN AUTTAA KOTISEUTUNI LAPSIPERHEITÄ Selvitys Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapsiperheiden kotipalvelun Uudenmaan yhdyshenkilöiden motivaatiosta, yhteistyöstä, tuesta ja ohjauksesta Ilona Hyvärinen

2 HALUAN AUTTAA KOTISEUTUNI LAPSIPERHEITÄ Selvitys Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapsiperheiden kotipalvelun Uudenmaan yhdyshenkilöiden motivaatiosta, yhteistyöstä, tuesta ja ohjauksesta Ilona Hyvärinen Opinnäytetyö Syksy 2000 Diakonia-ammattikorkeakoulu Kirstinkadun yksikkö

3 OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ (ABSTRACT) DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU / KIRSTINKADUN YKSIKKÖ Hyvärinen Ilona HALUAN AUTTAA KOTISEUTUNI LAPSIPERHEITÄ Selvitys Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapsiperheiden kotipalvelun Uudenmaan yhdyshenkilöiden motivaatiosta, yhteistyöstä, tuesta ja ohjauksesta Helsinki s. / 3 liitettä Tämä selvitys tehtiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan seudullista palvelupistettä varten, jotta he voisivat paremmin tukea ja ohjata liiton paikallisyhdistysten lastenhoitopalvelujen yhdyshenkilöitä Uudellamaalla. Selvityksessä kartoitettiin yhdyshenkilöiden motivaatiota ja resursseja, heidän tuen, koulutuksen ja ohjauksen tarpeita sekä yhteistyötä lähiyhdistysten ja seudullisen palvelupisteen kanssa. Selvitys tehtiin postikyselynä vuoden 2000 keväällä. Kysely lähetettiin kaikille Uudenmaan yhdyshenkilöille, joita oli kyselyn suorittamisen hetkellä 76. Kyselyn vastausprosentti oli 71 (n = 54). Aineistoa analysoitiin kvantitatiivisilla menetelmillä ja johtopäätösten teossa käytettiin apuna muun muassa aikaisempia tietoja yhdyshenkilötoiminnasta sekä Kotipalvelun laatukäsikirjaa. Selvityksestä ilmeni, että yhdyshenkilöitä motivoi parhaiten kiitos, jonka he saavat työstään. Uudenmaan seudullisen palvelupisteen toimintaan yhdyshenkilöt olivat pääasiassa tyytyväisiä ja suurin osa heistä oli kiinnostuneita lähiyhdistysten yhteistyöstä lastenhoitoasioissa. Yhdyshenkilöiden tukemisessa olisi erityistä huomiota kiinnitettävä perehdytykseen, yhdyshenkilökansioon ja motivointiin yhdyshenkilötapaamisten yhteydessä. Paikallisyhdistysten lastenhoitopalvelujen onnistumisessa on tärkeää lasten hoitajien, yhdyshenkilöiden, Uudenmaan seudullisen palvelupisteen työntekijöiden ja paikallisyhdistysten hallitusten välinen yhteistyö. Yhdyshenkilöitä on tärkeä kannustaa tähän yhteistyöhön. Myös sitoutuminen vapaaehtoistyöhön on tärkeää työn onnistumisen kannalta. Tämän raportin alkuun kirjoitettiin Mannerheimin Lastensuojeluliitosta, sen Lapsiperheiden kotipalvelusta ja yhdyshenkilötoiminnasta sekä vapaaehtoistyöstä taustaksi selvitykselle. Selvityksen tuloksia on hyödynnetty Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan seudullisessa palvelupisteessä jo ennen tämän raportin ilmestymistä. Asiasanat: lapset, lastenhoito, kansalaisjärjestöt, vapaaehtoistyö Säilytyspaikka: DIAK, Alppikadun yksikön kirjasto

4 ABSTRACT Diaconia Polytechnic, Kirstinkatu Unit Hyvärinen Ilona "HALUAN AUTTAA OMAN KOTISEUTUNI LAPSIPERHEITÄ" Selvitys Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapsiperheiden kotipalvelun Uudenmaan yhdyshenkilöiden motivaatiosta, yhteistyöstä, tuesta ja ohjauksesta. "I WANT TO HELP FAMILIES WITH CHILDREN LIVING IN MY OWN HOME DISTRICT" The volunteer contact person work in the Mannerheim League for Child Welfare in Uusimaa: Motivation, co-operation, support and guidance of contact persons in Uusimaa area November 2000 Pages: 73 /Appendices: 3 This study was made for the Uusimaa Home Help Service for Families with Children. This service is one part of the Mannerheim League for Child Welfare. The aim was to examine how the volunteer contact persons in the league's local branches in Uusimaa are supported and guided by the Uusimaa Home Help Service Centre. The work of the contact persons consists of training and supporting the league s baby sitters and giving guidance to them. The contact persons organize child care services in the league's local branches. The material was collected by sending letters to all the contact persons in Uusimaa area. They were asked about their reasons for becoming contact persons and their initial experiences of the work, about their motivation, co-operation forms and also support and guidance they had got from the Uusimaa Home Help Service. The percentage of the returned answers was 71 (n = 54) and the results were analysed mainly by quantitative methods. The main results were: The contact persons were highly motivated to do their volunteer work. Most of the motivation came from the work itself. More attention should be paid into the initiation of contact persons and also to the Contact Person Information File. The co-operation between contact persons and advisers of the Home Help Service was good. The contact persons seemed to need more encouragement to co-operate with other contact persons. The results also includes suggestions on improving the guidance and support given to the contact persons. This study and these results are already being used by the Uusimaa Home Help Service Centre. Keywords: home help, baby sitting services, league, volunteer work Deposited at The Alppikatu Unit Library, Diaconia Polytechnic

5 I SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 1 2 MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITTO Mannerheimin Lastensuojeluliiton historiasta MLL:n toiminnan tavoitteet, periaatteet ja arvot Mannerheimin Lastensuojeluliiton organisaatiosta 5 3 MLL:N LAPSIPERHEIDEN KOTIPALVELU SEKÄ YHDYSHENKILÖTOIMINTA MLL:n Kotipalvelu lapsiperheiden tukena Lastenhoitopalvelujen ja yhdyshenkilötoiminnan kaksi vuosikymmentä Sairastuneen lapsen hoitajarengastoiminta Kotipalvelun aloittajana RAY:n kotipalvelukokeilu MLL:n lastenhoitopalvelujen kehittäjänä Laatu toiminnan tavoitteena Uudenmaan yhdyshenkilöiden sijoittuminen MLL:n organisaatioon Uudenmaan yhdyshenkilöiden tehtävät ja toimintaan motivointi Vapaaehtoinen yhdyshenkilö Yhdyshenkilöiden tehtävistä Yhdyshenkilöiden perehdytys ja motivointi 16 4 VAPAAEHTOISTYÖ Vapaaehtoistyön periaatteet Vapaaehtoinen toimija Vapaaehtoistoiminnan motiivit Ammattilainen vapaaehtoisia tukemassa Järjestöjen vapaaehtoistyöstä ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä Vapaaehtoistyön ongelmia ja mahdollisuuksia 23 5 SELVITYKSEN TOTEUTTAMINEN JA TUTKIMUSMENETELMÄ Tutkimustehtävä Kvantitatiivinen survey-tutkimus ja eettisyys tutkimuksessa 26

6 II 5.3 Postikysely Uudenmaan yhdyshenkilöille Yhdyshenkilöselvityksen aineiston analyysimenetelmät 28 6 YHDYSHENKILÖKYSELYN TULOKSET Osallistuminen kyselyyn Kyselyyn vastanneiden taustaa Yhdyshenkilönä, paikallisyhdistyksessä sekä muissa järjestöissä toimiminen Paikallisyhdistysten toimintaan mukaan tuleminen Mikä on saanut ryhtymään yhdyshenkilöksi Yhdyshenkilönä toimimisen alku Yhdyshenkilötoiminnan merkittäviä asioita ja motivaation ylläpitäjiä Yhdyshenkilöiden resursseja kuluttavia tehtäviä Yhteistyö Yksi vai useampi yhdyshenkilö yhdistyksessä? Yhteistyön tekeminen lähiyhdistysten kanssa Yhdyshenkilöiden tuki ja apu Postia, tapaamisia, tietoa ja tukea Yhdyshenkilöiden ohjaus- ja koulutustarpeet Lastenhoitopalveluista tiedottamisen kanavat Myönteistä ja kielteistä palautetta yhdyshenkilöiltä 47 7 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ JA KEHITTÄMISEHDOTUKSIA vuotias perheellinen sosiaali-, kasvatus ja terveysalan ammattilainen Yhdyshenkilöt MLL:n paikallisyhdistyksissä ja muussa järjestötoiminnassa Entä sitten, uusi yhdyshenkilö? Uudenmaan seudulliselta palvelupisteeltä saatava tuki, apu ja koulutus Yhdyshenkilöposti ja tapaamiset Yhteydenpito yhdyshenkilön ja kotipalveluohjaajan välillä Tiedottamisen ja markkinoinnin tuki Koulutus ja ohjaus on tarpeellista Yhdyshenkilökansio Merkittävät asiat motivaation ylläpitäjiksi Tilastointi ja hoitajat kuluttavat resursseja 55

7 III 7.7 Järjestetäänkö hoitajakurssi yhdessä, lähiyhdistys? 56 8 LOPUKSI 57 LÄHTEET 60 LIITTEET 65 Liite 1. Otteita Kotipalvelun laatukäsikirjasta 65 Liite 2. Yhdyshenkilöselvityksen kysymykset 66 Liite 3. Kyselyn saatekirje yhdyshenkilöille 73

8 Minusta te kaikki kotipalvelussa hoidatte meitä yhdyshenkilöitä kiitettävästi. Olen saanut apua ja tukea aina, kun olen tarvinnut. Asioiden sujumisessa tarvitaan myös meidän panostamme: sitoutumista työhön, jonka on ottanut vastaan Yhdyshenkilö, Helsinki

9 1 JOHDANTO Mannerheimin Lastensuojeluliitto, tunnetulta lyhenteeltään MLL, on valtakunnallinen kansalaisjärjestö, joka muun muassa tarjoaa mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön lasten ja lapsiperheiden hyväksi. Yksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kotipalvelun tarjoamista tukimuodoista perheille on lyhyt- ja väliaikainen lastenhoitopalvelu, joka mahdollistuu pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Lastenhoitopalveluissa vapaaehtoisia toimijoita ovat sekä lasten hoitajat että paikallisyhdistysten lastenhoitopalvelujen yhdyshenkilöt, jotka vastaavat lastenhoitopalvelujen onnistumisesta oman yhdistyksensä alueella. Yhdyshenkilöt ohjaavat ja kouluttavat lasten hoitajia sekä välittävät heitä oman yhdistyksensä alueen lapsiperheisiin. Yksi Kotipalvelun Uudenmaan seudullisen palvelupisteen tehtävistä on tukea näitä vapaaehtoisia Uudellamaalla. Kiinnostukseni MLL:n yhdyshenkilötoimintaa kohtaan heräsi keväällä 2000 ollessani käytännön harjoittelujaksolla MLL:n Kotipalvelun Uudenmaan seudullisessa palvelupisteessä. Liiton toiminta Lapsiperheiden kotipalvelun osalta oli minulle ennestään jo jonkin verran tuttua, koska olen toiminut Kotipalvelussa sekä vapaaehtoisena lasten hoitajana että tuntityöntekijänä. Sain harjoitteluni alussa mielenkiintoisen haasteen tehdä tutkimuksen sekä opinnäytetyöni Uudenmaan seudullista palvelupistettä varten, liittyen paikallisyhdistysten lastenhoitopalvelujen yhdyshenkilötoimintaan ja sen tukemiseen. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kotipalvelun Uudenmaan seudullisen palvelupisteen vuoden 2000 toimintasuunnitelmaan oli kirjattu erityiseksi painopistealueeksi paikallisyhdistysten lastenhoitopalvelujen ohjaaminen ja kehittäminen. Kotipalvelun Uudenmaan seudullisessa palvelupisteessä pyritään kehittämään Uudenmaan paikallisyhdistysten lastenhoitopalveluja, yhdyshenkilöiden vapaaehtoistyön tukemista sekä yhteistyötä yhdessä paikallisyhdistysten yhdyshenkilöiden kanssa. Siksi yhdyshenkilöille tehtiin kysely, jolla selvitettiin yhdyshenkilöiden motivaatiota ja resursseja, tuen ja ohjauksen tarvetta sekä yhteistyön nykyistä tilaa ja mahdollisuuksia.

10 2 Tämän yhdyshenkilöselvityksen tarkoituksena on antaa Uudenmaan seudulliselle palvelupisteelle konkreettista tietoa yhdyshenkilötoimintaan liittyvistä asioista sekä esittää mahdollisia kehittämisehdotuksia liittyen yhdyshenkilöiden tukemiseen. Tuloksia olen tarkastellut aikaisemman MLL:n yhdyshenkilötoimintaan liittyvän tiedon, Kotipalvelun laatukäsikirjan sekä vapaaehtoistyön valossa. Yhdyshenkilöselvityksen aluksi kerron Mannerheimin Lastensuojeluliitosta, liiton Kotipalvelusta ja yhdyshenkilötoiminnasta sekä vapaaehtoistyöstä taustaksi tekemälleni tutkimukselle. Siksi kokonaisuutena tämä opinnäytetyö on myös mahdollinen tietolähde yhdyshenkilöille liittyen heidän omaan vapaaehtoiseen toimintaansa Mannerheimin Lastensuojeluliitossa. Lisäksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnasta kiinnostuneet saavat tästä opinnäytetyöstä melko kattavan kuvan yhdestä liiton lapsiperheiden palvelusta Uudellamaalla.

11 3 2 MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITTO Mannerheimin Lastensuojeluliitto, josta käytetään lyhennettä MLL, on valtakunnallinen noin jäsenen kansalaisjärjestö, joka edistää lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia ja yhteiskunnan lapsimyönteisyyttä YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti. MLL on lapsiperheiden yhteistyö-, palvelu- ja etujärjestö, joka tarjoaa mahdollisuuden vapaaehtoistyöhön, yhteistoimintaan ja kansalaisvaikuttamiseen. (Kairosoja 2000; Kotipalvelun laatukäsikirja 1999; MLL:n Vuosikertomus 1999.) Mannerheimin Lastensuojeluliitto tuottaa lapsiperheille palveluja, toimii lasten, nuorten ja lapsiperheiden kuulemisen kanavana sekä ajaa heidän asioitaan valtion ja kuntien perhepolitiikassa. MLL toimii myös lasten ja nuorten terveyden edistämiseksi sekä pyrkii vaikuttamaan turvallisen ja terveellisen kasvuympäristön luomiseen. (Kotipalvelun laatukäsikirja 1999.) 2.1 Mannerheimin Lastensuojeluliiton historiasta Keväällä 1918, sisällissodan aikana, Mannerheimin sisar Sophie Mannerheim aloitti vapaaehtoisen lastensuojelutyön Helsingissä perustamalla Lasten Linna -nimisen ensikoti-tyyppisen laitoksen yksinäisille äideille ja kokoamalla työryhmän pohtimaan lastensuojeluongelmia. Sophie Mannerheimin tarkoituksena oli köyhälistön olojen parantaminen sodan jälkeen. (Korppi-Tommola 1993, 7.) Sophie Mannerheimin oli sitä mieltä, että lasten hyvät kasvuolosuhteet ja lasten paremmat edellytykset onnistua elämässä takaisivat jatkossa vakaammat olot Suomessa (Korppi-Tommola 1990, 20). Työryhmä hankki niin kotimaasta kuin muistakin Pohjoismaista asiantuntemusta, jonka perusteella laadittiin ohjelman lastensuojeluolojen parantamiseksi. Ohjelman toteuttamiseksi päätettiin perustaa valtakunnallinen yhdistys ja monien suostutteluiden jälkeen saatiin järjestön johtoon C.G.E. Mannerheim ja järjestön nimeksi tuli Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto. (Korppi-Tommola 1993, 8-9.) Mannerheimin Lastensuojeluliiton perustamiskokous pidettiin lokakuun 4. päivänä 1920 Marian kadulla kenraali C.G.E. Mannerheimin kodissa, jonne oli kokoontunut joukko

12 4 lastensuojelusta kiinnostuneita henkilöitä (Korppi-Tommola 1990, 27). Perustamiskokoukseen osallistui Mannerheimien lisäksi muun muassa Arvo Ylppö ja Erik Mandelin. Uuden järjestön päämääränä oli lasten ja nuorten terveydentilan kohottaminen sekä lastensuojelun ja nuorisohuollon organisoiminen. Ennaltaehkäisevä työ oli alusta alkaen mukana järjestön toiminnassa. (Korppi-Tommola 1993, 8-9.) Mannerheimin Lastensuojeluliitto on kokenut toimintavuosiensa aikana monenlaisia muutoksia; yhteiskunnan muutokset ovat vaatineet kehittymistä ja muutoksia myös järjestössä. Esimerkiksi 1960 liiton nimestä jäi pois "Kenraali" ja organisaation rakenne muuttui tuolloin uusien sääntöjen myötä. (Korppi-Tommola 1990, ) Kuitenkin järjestön perinnäiset arvot ja toiminta-ajatus ovat pysyneet samoina kaikkien 80 vuoden ajan. Alusta alkaen liiton tarkoituksena on ollut saada aikaan pysyviä muutoksia lasten elinolosuhteissa sekä lisätä julkisen vallan vastuuta. Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on ollut monenlaisia kokeiluluontoisia projekteja ja tehtäviä, jotka onnistuessaan ovat yleensä siirtyneet lainsäädännön kehittyessä kuntien ja valtion hoidettaviksi tai muille tahoille. Näihin MLL:ssa alkaneisiin kokeiluihin kuului esimerkiksi neuvolatoiminta. Kun palvelut ovat siirtyneet muille tuottajille, järjestön toiminta ei ole muuttunut rutiininomaiseksi palvelujen tuottamiseksi vaan se on voinut säilyttää edelläkävijän roolinsa. (Korppi-Tommola, 1990, ) 2.2 MLL:n toiminnan tavoitteet, periaatteet ja arvot Mannerheimin Lastensuojeluliiton perustamisvetoomus asetti liiton työn päämääräksi "ett jok'ainoa Suomen Lapsi äidinkohdusta lähtien ja kautta koko kasvinaikansa saa oikeutetun osansa siitä hellyydestä ja huolenpidosta, joka yksinään voi laskea pohjan nuorten kehitykselle hyviksi ja hyödyllisiksi kansalaisiksi" (Korppi-Tommola 1990, 28). Tämä liiton perustamisjulistus ja YK:n Lapsen oikeuksien sopimus muodostavat Mannerheimin Lastensuojeluliiton työn arvoperustan (MLL:n toimintalinjat vuosille , 2). MLL:n toiminnan päämääriä ovat: 1) mahdollistaa sekä turvallinen että onnellinen lapsuus ja nuoruus mahdollisimman monelle, 2) tasavertainen oikeus tarvittavaan tukeen ja huolenpitoon jokaiselle lapselle ja nuorelle sekä syrjäytymisen estäminen, 3)

13 5 yhteiskunnan lapsimyönteisyyden lisääminen, 4) lapsen hyvän arkiympäristön rakentaminen 5) vapaaehtoistyön, kansalaistoiminnan ja auttamisen arvostuksen lisääminen sekä 6) vastuullisen ja yhteisen vanhemmuuden vahvistaminen yhteiskunnassa (Kotipalvelun laatukäsikirja 1999). Tavoitteet ovat yhteydessä liiton toimintaperiaatteisiin, joita ovat lapsen näkökulman huomiointi, vapaaehtoisten ja ammattityöntekijöiden kumppanuus, tekemisen riemu, avoimuus, yhteistyöhakuisuus, näkyvyys, riippumattomuus ja hyvä talouden hoito (MLL:n visio 2005 asiakirja, 2000). Liiton työntekijöiden ja vapaaehtoisten toimintaa ohjaavat yhteiset arvot, jotka ovat lapsen ja lapsuuden arvostus, yhteisvastuu, inhimillisyys, suvaitsevaisuus sekä ilo (Kotipalvelun laatukäsikirja 1999). 2.3 Mannerheimin Lastensuojeluliiton organisaatiosta Mannerheimin Lastensuojeluliitto on organisaationa valtakunnallinen ja se on jakautunut keskusjärjestöön sekä alueellisesti toimiviin 13 piiriin ja osastoihin eli paikallisyhdistyksiin, joita on 550 (Kuvio1.) (MLL:n Vuosikertomus 1999; Kotipalvelun laatukäsikirja 1999). Paikallisyhdistykset toimijoineen ovat liiton perusta ja voima. Niissä toimivat kymmenettuhannet ihmiset ovat tietoväylinä lapsiperheisiin ja kuntien viranomaisiin päin. Lisäksi paikallisyhdistysten toimijat antavat painoarvoa liiton julkilausumille. Paikallisyhdistyksissä järjestetään monenlaista toimintaa ja osallistumismahdollisuuksia, esimerkiksi avoimia kohtaamispaikkoja, vertaisryhmiä, koululaisten iltapäivä- ja harrastuskerhoja, koulutustilaisuuksia ja kursseja sekä lastenhoitopalvelua. Lisäksi paikallisyhdistyksissä toteutetaan käytännössä liiton kokeilut ja niissä tehdään myös aloitteita uusiksi toimintamuodoiksi. Suurin osa paikallisyhdistysten työstä tehdään vapaaehtoistyönä, mutta palkattuakin henkilökuntaa on joissakin yhdistyksissä. Paikallisyhdistysten päättäviä elimiä ovat niiden kokoukset ja hallitus. Yhdistykset ovat sekä piirinsä että keskusjärjestön jäseniä. (Kairosoja 2000; Korppi-Tommola 1990, 248; Kotipalvelun laatukäsikirja 1999.) Suomi on jaettu 13 maakunnalliseen piiriin, joista kahdessatoista toimii piiritoimisto. Kussakin piirissä ylimpänä toimeenpanevana elimenä toimii piirihallitus, joka on koottu

14 6 paikallisyhdistysten edustajista. Piiritoimistoissa on alueellisten tarpeiden ja toimintamuotojen mukainen henkilökunta. Piireistä liitto on saanut runsaasti asiantuntemusta eri toimintalohkojen kehittämiseen työryhmissä. Piirit ovat myös osallistuneet kokeilutoiminnalla ja aloitteilla valtakunnallisten toimintamuotojen kehittämiseen. (Korppi-Tommola 1990, 244; Kotipalvelun laatukäsikirja 1999.) Mannerheimin Lastensuojeluliiton ylin päättävä elin on joka kolmas vuosi kokoontuva liittokokous, jossa on noin 600 äänivaltaista piirien ja paikallisyhdistysten valtuuttamaa edustajaa. Liittokokous päättää MLL:n kolmivuotiskauden suuntaviivoista sekä valitsee liittovaltuuston kokouksiin osallistuvat valtuuston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi 38 jäsentä. Liittovaltuusto kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Se hyväksyy liittohallituksen valmisteleman toimintasuunnitelman, talousarvion ja toimintakertomuksen sekä lisäksi vahvistaa tilinpäätöksen. (Kairosoja 2000; Kotipalvelun laatukäsikirja 1999; Kuuskoski 2000, 5.) MLL:n ylin toimeenpaneva elin on liittohallitus, jonka 12 jäsentä sekä puheenjohtajan liittokokous on valinnut. Liittohallitus kokoontuu 7-10 kertaa vuodessa. Liittohallitus tekee aloitteita viranomaisille ja ottaa julkisesti kantaa lapsia, nuoria ja lapsiperheitä koskeviin kysymyksiin. Liittohallituksen tukena asioiden hoidossa ja valmistelussa on johtokuntia, työryhmiä ja toimikuntia. (Kuuskoski 2000, 6; MLL:n Vuosikertomus 1998.) Liittokokous, liittovaltuusto ja liittohallitus ovat osa MLL:n keskusjärjestöä, joka pääsihteerin johdolla huolehtii asioiden valmistelusta, hoidosta ja täytäntöönpanosta. Keskusjärjestön alaisuuteen kuuluvat palveluryhmä, kehittämisryhmä, kenttäryhmä, talousryhmä sekä tiedotus, tutkimus, lapsiasiamies ja kehitysyhteistyö. Jokaisen ryhmän hallinnolliset esimiehet raportoivat viikoittain pääsihteerille johtoryhmän kokouksissa, joissa käsitellään juoksevia asioita. Hallinnolliset esimiehet johtavat ryhmäänsä ja siihen kuuluvia tiimejä. Palveluryhmän alaisuuteen kuuluvat Kotipalvelu, liiton kaksi laitosta sekä Lapsiperheprojekti. (Kairosoja 2000; Kotipalvelun laatukäsikirja 1999; Kuuskoski 2000, 6; MLL:n Vuosikertomus 1998.)

15 7 Liiton puheenjohtaja Liiton pääsihteeri LIITTOKOKOUS (ylin päättävä elin) LIITTOVALTUUSTO LIITTOHALLITUS (ylin toimeenpaneva elin) johtoryhmä RAPORTOI PIIRIT (13) PAIKALLISYHDISTYKSET (550) VALTAKUNNALLINEN KOTIPALVELU Tiedotus, tutkimus, lapsiasiamies, kehitysyhteistyö Talousryhmä Kenttäryhmä Kehittämisryhmä palveluryhmä Kuvio 1. Mannerheimin Lastensuojeluliiton organisaatio

16 8 3 MLL:N LAPSIPERHEIDEN KOTIPALVELU SEKÄ YHDYSHENKILÖTOIMINTA 3.1 MLL:n Kotipalvelu lapsiperheiden tukena Lapsiperheiden kotipalvelu on yksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimintamuodoista ja valtakunnallisista palvelutuotteista. Sen tavoitteena on tukea lapsiperheitä heidän arjessaan tuottamalla laadukkaita lastenhoito- ja kotipalveluja kaikkina vuorokauden aikoina (Lapsiperheiden kotipalvelu, toimintakertomus 1998). Kotipalvelu alkoi 1970-luvulla sairastuneen lapsen hoitajarengas -kokeilusta, joka vakinaistui MLL:n valtakunnalliseksi palvelutuotteeksi 1990-luvulla. (Korppi-Tommola 1990, 216; Kotipalvelun laatukäsikirja 1999; Aho-Kinnunen 1994, ) MLL:n Kotipalvelun arvot ovat lapsuuden kunnioittaminen, lapsen ja perheen hyvinvointi, tasapuolisuus, luotettavuus sekä joustavuus palveluissa - liiton yhteisten arvojen lisäksi (Lapsiperheiden kotipalvelu, toimintakertomus 1998). "Palveluja tarjotaan lapsen oikeuksia ja elämää kunnioittaen. Lapsen hyvinvointi on riippuvainen perheen hyvinvoinnista ja jokaisella lapsella on oikeus hyvään hoitoon. Palveluja tarjotaan tasapuolisesti perheen määrittäessä itse tarpeensa, jotka ovat riippuvaisia perheen arvoista, kulttuurista, elämäntavoista ja elämäntilanteesta" todetaan Kotipalvelun laatukäsikirjassa (1999). Kotipalvelun tarjoamat palvelutuotteet ovat lastenhoitopalvelu, erityispalvelu, Mukava eli lasten ryhmähoito ja yritysten lastenhoitopalvelu. Lastenhoitopalvelulla tarkoitetaan tilapäistä ja lyhytaikaista lastenhoitoapua, jota tarjotaan perheille mahdollisuutena saada kotiin lapselle väliaikainen hoitaja. Erityispalveluun kuuluvat perhetyö, tehostettu perhetyö, kotisairaanhoito sekä vammaisen ja pitkäaikaissairaan lapsen kotihoito. Erityispalvelu tarjoaa lapsiperheille pitkäaikaista sekä akuuttia kotipalvelua perhekohtaisilla kuntien ostopalvelusopimuksilla. Mukava eli lasten ryhmähoito tarjoaa lasten hoitoa erilaisissa tilaisuuksissa muun muassa yhteisöjen, yritysten ja yksityisten tilaamana. Uusin tuote on yritysten lastenhoitopalvelut, jota tarjotaan yrityksille mahdollisuutena ostaa työntekijöilleen kotona tapahtuvaa lastenhoitoa tehdyn

17 9 sopimuksen mukaisesti. (Kotipalvelun laatukäsikirja 1999; Tarkistettu toimintasuunnitelma 2000.) Kotipalvelulla on sekä vapaaehtoisia että työsuhteisia hoitajia, joita välitetään perheiden tilausten mukaan 19 seudullisen palvelupisteen sekä paikallisyhdistysten omien hoitajarenkaiden kautta. Hoitajien rekrytoinnista, koulutuksesta ja motivoinnista huolehtivat palvelupisteiden kotipalveluohjaajat sekä paikallisyhdistyksissä lastenhoitopalvelujen yhdyshenkilöt. (Kotipalvelun laatukäsikirja 1999; Tarkistettu toimintasuunnitelma 2000; Toimintakertomus 1999.) 3.2 Lastenhoitopalvelujen ja yhdyshenkilötoiminnan kaksi vuosikymmentä Sairastuneen lapsen hoitajarengastoiminta Kotipalvelun aloittajana Kotipalvelujen järjestämisen päävastuu on kunnilla luvun alussa kunnat ottivat tehtäväkseen lasten varsinaisen päivähoidon ja sen kehittämisen. Lapset eivät kuitenkaan voineet sairastaessaan tai toipilaana mennä hoitoon kodin ulkopuolelle vaikka molemmat vanhemmat saattoivat olla töissä. (Korppi-Tommola 1990, 216.) Jo vuonna 1970 Mannerheimin Lastensuojeluliitto oli esittänyt muutosta lakiin ja työsopimuspuolelle, että äkillisesti sairastuneiden lasten vanhemmilla olisi sairauslomaan verrattavissa oleva poissaolo-oikeus töistä. Siirtymäkaudeksi, kunnes laki olisi saatu voimaan, MLL suunnitteli lyhytaikaista lastenhoitoapua tarjoavaa "hoitajareserviä". Mannerheimin Lastensuojeluliiton kotipalvelu alkoi sairastuneen lapsen hoitajarengaskokeilusta vuosina Kokeilu loppui vuonna 1978, jolloin toivottiin MLL:n kuitenkin jatkavan toimintaa. Liiton työnvälityslupa laajeni ja hoitajia saatiin välittää jatkossa myös terveille lapsille. (Artola 1996, 7-8; Tarkkonen 2000.) Paikallisyhdistyksistä eli silloisista osastoista valittiin yhdyshenkilöitä, jotka järjestivät sairastuneen lapsen hoitorenkaita, kouluttivat hoitajia MLL:n 36 tunnin hoitajakurssilla ja pitivät yhteyttä hoitajiin (Artola 1996, 7). Sairastuneen lapsen hoitajarengastoimintaa ohjasi ja valvoi paikkakuntakohtainen muutaman kerran vuodessa kokoontuva niin sanottu ohjaava toimikunta, joka nimitettiin vuodeksi kerrallaan. Ohjaavaan toimikuntaan kuului 4-5 jäsentä, esimerkiksi sosiaalitoimiston edustaja,

18 10 terveydenhuollon ammattilainen, lapsiperheiden kanssa työskentelevä henkilö (esim. kasvatusneuvolan psykologi), työvoimatoimiston edustaja sekä osaston edustaja kuten yhdyshenkilö. Ohjaavan toimikunnan tehtävänä oli muun muassa olla tietoinen sairastuneen lapsen hoitajarengastoiminnasta paikkakunnalla, päättää vanhempien maksaman hoitopalkkion suuruus, suunnitella hoitajien ohjausta ja koulutusta sekä olla tietoinen hoitajien sopivuudesta tehtäväänsä. (Aho 1984, 10.) Ohjaava toimikunta oli yhdyshenkilöä varten, ettei hänen tarvinnut toimia yksin. Sairastuneen lapsen hoitajarengastoimintaa ohjasi myös ohjesääntö (Tarkkonen 2000). Sairastuneen lapsen hoitajat olivat alkuun eläkeläisiä ja kotiäitejä, jotka vapaaehtoisina tarjosivat lastenhoitoapua pientä korvausta vastaan luvun alussa hoitajiksi tuli myös nuoria, jotka toimivat yleensä ilta-aikaan ja viikonloppuisin (Artola 1996, 8). Aluksi sairaan lapsen hoitajarengastoiminta mietittiin järjestettävän täysin vapaaehtoisesti. Kuitenkin todettiin, että pieni palkkio ja matkakorvaus hoitajille on parempi vaihtoehto kuin vanhempien kiitollisuudenvelka. Hoitajien palkkio oli tuolloin noin parikymmentä markkaa päivältä, joten palkaksi sitä ei voitu sanoa. (Tarkkonen 2000.) Tästä pienestä korvausmenettelystä johtuen Mannerheimin Lastensuojeluliitto kutsuu hoitajien toimintaa "puolivapaaehtoiseksi" (Korppi-Tommola 1993, 40) RAY:n kotipalvelukokeilu MLL:n lastenhoitopalvelujen kehittäjänä 1980-luvun alkupuolella radiossa soi sävellahja "Auta sairasta lasta" MLL:n sairastuneen lapsen hoitajarenkaan hyväksi (Artola 1996, 8). Saatujen varojen turvin MLL:n keskustoimistoon saatiin palkattua niin kutsuttu kenttäsihteeri, joka kiersi eri puolella maata ohjaamassa ja tukemassa hoitajarenkaiden perustamista ja organisointia (Artola 1996, 8; Tarkkonen 2000). Toiminnan taloudelliset resurssit olivat melko pienet kunnes Raha-automaattiyhdistys aloitti vuonna 1989 kotipalvelukokeilun, johon Mannerheimin Lastensuojeluliitto pääsi mukaan yhtenä kymmenestä sosiaali- ja terveysalan järjestöstä. (Tarkkonen 2000). Järjestöt nähtiin käyttämättömänä voimavarana ja keinona helpottaa kotipalvelun vaikeutuvaa tilannetta. Hanke lähti liikkeelle 1987 sosiaalihallituksesta ja Rahaautomaattiyhdistykselle tuli mahdollisuus lähteä avustamaan uutta laajaa kokeilua.

19 11 Kotipalvelukokeilussa tuettiin lähinnä perinteistä asiakkaan kotona tapahtuvaa palvelua, mutta uudetkin kokeilut olivat mahdollisia tietyin rajauksin. Kotipalvelukokeiluun osallistumisen ehtoina oli muun muassa, etteivät järjestöt kilpaile kunnan kanssa vaan toiminta perustuu yhteistyölle ja toiminta on voittoa tavoittelematonta. (Viljaranta 1994, 23-25, 29, 31.) Mannerheimin Lastensuojeluliiton kotipalvelutoiminta kehittyi ja laajeni eri puolille maata RAY:n kokeilun aikana vuosina (Kotipalvelun laatukäsikirja 1999). Kokeilun aikana sairastuneen lapsen hoitajarengas -nimitys jäi pois käytöstä ja alettiin puhua lapsiperheiden kotipalvelusta toiminnan laajennuttua myös muuhun lyhytaikaiseen lasten hoitoon (Tarkkonen 2000). Vuoden 1995 alussa MLL:n kotipalvelusta tuli RAY:n pysyvästi avustama toimintamuoto sen tarpeellisuuden ja toimivuuden takia (Artola 1996, 8) Laatu toiminnan tavoitteena Raha-automaattiyhdistyksen kokeilun myötä lastenhoitopalvelut laajenivat eri puolille Suomea ja piireissä toimintaan ryhdyttiin aivan erilaisilta pohjilta. Toimintamallit, tuotteet, hinnoittelu ja resurssit kehittyivät tällöin alueellisesti erilaisiksi. Palvelun laajuuden ja tehtävän vastuullisuuden takia ryhdyttiin kotipalveluun luomaan yhteistä toimintamallia laatuajattelun pohjalta vuonna (Kotipalvelun laatukäsikirja 1999; Tarkkonen 2000.) Laatu merkitsee eri asioita eri näkökulmista katsottuna. Sosiaali- ja terveysalan palvelujen laatu syntyy seuraavista asioista: 1) hyvä palvelujen sisältö, 2) hyvä asiakaspalvelu, 3) hyvä toteutus eli tehdään oikeita asioita oikein ja toimitaan tehokkaasti, 4) hyvät toimintaedellytykset, 5) hyvät tukijärjestelmät ja työvälineet sekä 6) hyvät tulokset (Outinen, Holma & Lempinen 1994, 13-14). Palvelua tarjoavaa organisaatiota voidaan tarkastella laatukriteerien perusteella. Näitä laatukriteerejä voivat olla esimerkiksi ammattitaito, asenne ja käyttäytyminen, lähestyttävyys ja joustavuus, luotettavuus ja uskottavuus, normalisointi eli palvelussa tapahtuneisiin virheisiin pikainen korjaava puuttuminen sekä maine (Hölttä & Savolainen 1997, 28-29).

20 12 Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kotipalvelussa työskentelee niin johtajia, suunnittelijoita, kotipalveluohjaajia ja -välittäjiä kuin myös työsuhteisia ja vapaaehtoisia hoitajia sekä lisäksi paikallisyhdistysten vapaaehtoisia toimijoita. Laatukäsikirjassa on määritelty kaikille työntekijöille sekä palvelutuotteille, työlle, työtiloille ja välineille omat laatukriteerit. Myös vapaaehtoiset yhdyshenkilöt (Liite 1.) ja hoitajat kuuluvat laatukäsikirjan piiriin. Laatukriteerit ohjaavat ja yhtenäistävät kotipalvelun toimintaa koko maassa ja kaikilla työskentelyn tasoilla. (Kotipalvelun laatukäsikirja 1999.) 3.3 Uudenmaan yhdyshenkilöiden sijoittuminen MLL:n organisaatioon Uudenmaan paikallisyhdistysten lastenhoitopalvelujen yhdyshenkilöiden sijoittumisen MLL:n organisaatioon olen kuvannut oheisella kaaviolla (kuvio 2). Uudellamaalla yhdyshenkilö on toiminnassaan liittynyt ensisijaisesti omaan paikallisyhdistykseensä, alueensa lasten hoitajiin ja perheisiin sekä Uudenmaan seudulliseen palvelupisteeseen. Paikallisyhdistyksen kautta yhdyshenkilöt ovat myös piirinsä sekä keskusjärjestön jäseniä. Uudenmaan seudullinen palvelupiste on hallinnollisesti keskusjärjestön Palveluryhmän Valtakunnallisen kotipalvelun alaisuudessa.

21 13 LIITTOKOKOUS (ylin päättävä elin) LIITTOVALTUUSTO LIITTOHALLITUS (ylin toimeenpaneva elin) johtoryhmä PIIRIT (13) PAIKALLISYHDISTYKSET (550) Tiedotus, tutkimus, lapsiasiamies, kehitysyhteistyö Talousryhmä Kenttäryhmä Kehittämisryhmä palveluryhmä VALTAKUNNALLINEN KOTIPALVELU Uudenmaanpiiri Uudenmaan paikallisyhdisty kset Uudenmaan seudullinen palvelupiste YHDYSHENKILÖ HOITAJAT PERHEET Kuvio 2. Uudenmaan yhdyshenkilöiden sijoittuminen MLL:n organisaatioon

22 Uudenmaan yhdyshenkilöiden tehtävät ja toimintaan motivointi Vapaaehtoinen yhdyshenkilö Paikallisyhdistysten yhdyshenkilöt ovat alusta asti olleet mukana mahdollistamassa MLL:n lastenhoitopalvelujen toteuttamista ja onnistumista. Sairastuneen lapsen hoitajarengastoiminnan alkaessa taloudelliset resurssit olivat hyvin pienet, joten oli hyvin tärkeää, että paikallisyhdistyksistä löytyi vapaaehtoisia henkilöitä toimintaa organisoimaan. (Tarkkonen 2000.) Toiminnan alkuaikoina ei yhdyshenkilöistä ole tehty tutkimusta. Vuonna 1998 tehtiin valtakunnallinen selvitys "Lastenhoitopalvelut paikallisyhdistyksissä", jonka tavoitteena oli kartoittaa paikallisyhdistysten kotipalvelun nykytila ja kehittämistarpeet (Komulainen, 1999). Selvityksestä saatiin hieman esille myös yhdyshenkilöiden nykyprofiilia. Komulaisen (1999, 3) tutkimuksen mukaan suurin osa koko maan yhdyshenkilöistä on naisia ja heistä 91 % kuuluu paikallisyhdistyksen hallitukseen. MLL:n jäsenistössä muutenkin on yli 87 % naisia, jotka toimivat lähinnä sosiaali- ja terveysalalla tai opetustehtävissä (MLL:n vuosikertomus 1998). Liitossa on aina kannustettu siihen, että paikallisyhdistyksissä yhdyshenkilön vapaaehtoiseen tehtävään tulisi henkilö, jolle juuri yhdyshenkilön rooli sopii. Yhdyshenkilöt ovatkin usein olleet lastentarhanopettajia, muita päivähoitoalalla toimivia henkilöitä sekä terveydenhoitoalan ihmisiä. (Tarkkonen 2000.) "Hoitajarenkaan hyvinvointi riippuu paljon yhdyshenkilöstä: hänen innostuksestaan, viitseliäisyydestään ja kyvystään hoitaa tehtäväänsä" (Tarkkonen 2000). Aikaisemmin koko sairastuneen lapsen hoitajarengastoiminnan hoitivat yhdyshenkilöt ohjaavan toimikunnan ja piirin tuella. Nykyään osa paikallisyhdistysten yhdyshenkilöiden tehtävistä on siirtynyt seudullisille palvelupisteille. Uudenmaan seudullisesta palvelupisteestä pyritään ohjaamaan ja välittämään vakituisesti päivällä toimivia hoitajia perheisiin kun taas paikallisyhdistysten yhdyshenkilöillä on ohjattavinaan ja välitettävinään ilta- ja viikonloppuaikaan toimivia lasten hoitajia. Iltaisin ja viikonloppuisin toimivat hoitajat ovat lähinnä nuoria tyttöjä, vähintään 15-vuotiaita. (Tarkkonen 2000; Kotipalvelun laatukäsikirja 1999.) Yhdyshenkilöiltä vaaditaan tänä

23 15 päivänä ehkä enemmän taitoja toimia nuorten parissa kuin ennen, koska hoitajien ikäjakauman painopiste on muuttunut alkuaikojen työ- ja eläkeikäisistä pääasiassa alle 20-vuotiaisiin (Lindström 2000, 4; Tarkkonen 2000). Yhdyshenkilöiltä vaaditaan myös muita ihmissuhdetaitoja, organisointikykyä, tiedottamis-, neuvottelu- ja koulutustaitoja. Kuitenkin tärkeintä on, että yhdyshenkilö on kiinnostunut ja paneutunut tehtäväänsä sekä toimii vapaaehtoisesti. (Tarkkonen 2000) Yhdyshenkilöiden tehtävistä Yhdyshenkilön tehtäviin kuuluu ensinnäkin hoitajakurssien järjestäminen ja hoitajien valinta kurssien jälkeen (Komulainen 1999, 4). Mannerheimin Lastensuojeluliiton hoitajat koulutetaan liiton omilla kursseilla, joiden jälkeen heidät haastattelujen perusteella hyväksytään mukaan toimintaan. Liitolla on myös hoitajia, joilla on lastenhoitoalan opintoja ja työkokemusta. Heidätkin liitto on nähnyt tarpeelliseksi perehdyttää tehtäväänsä sekä liiton arvoihin ja toimintaideologiaan (Kotipalvelun laatukäsikirja 1999). Hoitajakoulutus järjestetään usein kansalaisopistojen kanssa yhteistyössä (Komulainen 1999, 10). Toiseksi yhdyshenkilöiden tehtävänä on välittää hoitajia oman yhdistyksensä alueen lapsiperheisiin (Komulainen 1999, 4). Hoitajien välitys tapahtuu nykyisin usein MLL:n seudullisista palvelupisteistä, joita on tällä hetkellä 19 kappaletta 13 piirin alueella (Lapsiperheiden kotipalvelu, toimintakertomus 1998, 7). Uudellamaalla pääkaupunkiseudun hoitajista suurin osa välittyy Uudenmaan seudullisen palvelupisteen kautta, kun taas muualla Uudellamaalla yhdyshenkilöt välittävät hoitajia oman kuntansa tai kaupunkinsa lapsiperheisiin. Suurin osa muun Uudenmaan hoitajista toimii iltaisin ja viikonloppuisin. (Tarkkonen 2000.) Yhdyshenkilöiden yksi tehtävä on myös tiedottaa lastenhoitopalvelusta yhdistyksensä toiminta-alueella. Tiedottaminen toteutetaan yleensä hoitajalistojen, paikallisyhdistysten omien esitteiden sekä liiton esitteiden avulla esimerkiksi neuvoloissa ja päiväkodeissa. (Komulainen 1999, 4). Tiedotuksen organisoiminen on yhdyshenkilön tehtävä ja se vaatii aikaa, järjestelykykyä ja ideointia, mutta hyvin hoidettuna tiedottaminen tuottaa hyvän tuloksen. Tiedottamisella pyritään niin palvelusta tiedottamiseen lapsiperheille

24 16 kuin myös uusien lasten hoitajien hankkimiseen. (Aho-Kinnunen 1987; Komulainen 1999, 9; Tarkkonen 2000.) Lisäksi yhdyshenkilöiden tehtäviin kuuluvat yhteydenpito seudulliseen palvelupisteeseen, oman yhdistyksen alueen hoitajiin ja MLL:n lastenhoitopalvelun ulkopuolelle (Komulainen 1999, 4). Yhdyshenkilö toimii hoitajien paikallisena lähiohjaajana, kouluttaa ja motivoi hoitajia sekä pitää hoitajien yhteys- ja käytettävyystiedot ajan tasalla. Alkuun oli tavoitteena koota hoitajat tapaamisiin kerran kuukaudessa, mutta nykyään laatukäsikirja velvoittaa yhdyshenkilöt ja hoitajat tapaamaan vähintään kaksi kertaa vuodessa. Hoitajatapaamiset toimivat jatkokoulutusja virkistäytymistilaisuuksina. Yhdyshenkilöiden tehtäviin kuuluu myös olla yhteydessä paikallisyhdistyksen hallitukseen sekä luoda yhteistyöverkostoja oman alueensa muihin lasten, nuorten ja lapsiperheiden kanssa toimiviin tahoihin. Yhdyshenkilön vahvuus on hyvä paikallistuntemus. (Kotipalvelun laatukäsikirja 1999; Tarkkonen 2000.) Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kotipalvelukeskuksen valtakunnalliseen tilastoon kerätään kaksi kertaa vuodessa tiedot hoitotunneista, joiden määrä vaikuttaa muun muassa Raha-automaattiyhdistykseltä saatavan tuen määrään. Useimmissa paikallisyhdistyksissä hoitotuntien tilastointi kuuluu yhdyshenkilöiden tehtäviin. Osa piireistä tai seudullisista palvelupisteistä kerää hoitotunnit suoraan hoitajilta ja joissakin piireissä hoitotunnit välittyvät yhdyshenkilöiden kautta. (Hoitajakirje 1/2000; Komulainen 1999, 4, 17.) Yhdyshenkilöiden perehdytys ja motivointi Lastenhoitopalvelun toiminnan alkuaikoina yhdyshenkilöiden perehdytys tapahtui pääasiassa puhelimitse sekä lähettämällä tarvittavia asiakirjoja. Jos paikallisyhdistyksessä oli ennen ollut yhdyshenkilö, niin tämä myös perehdytti seuraajansa. Nykyään yhdyshenkilöt perehdytetään henkilökohtaisissa tapaamisissa tai koulutuspäivillä, joita järjestetään useampia vuoden aikana seudullisen palvelupisteen alueella sekä yhteisesti että alueellisesti. Myös laatukäsikirjassa on kriteerit yhdyshenkilöiden perehdyttämisestä. Yhdyshenkilökansio, joka on ilmestynyt vuonna

25 , on myös yksi apuväline yhdyshenkilöiden perehdyttämiseen. (Kotipalvelun laatukäsikirja 1999; MLL:n vuosikertomus 1998; Tarkkonen 2000.) Yhdyshenkilönä toimiminen on vapaaehtoistyötä, jota on myös tärkeä motivoida. Seudullisen palvelupisteen kotipalvelun ohjaajilla on tärkeä rooli motivoinnissa, tukemisessa ja ohjauksessa. Yhdyshenkilöitä motivoidaan yhteydenpidon sekä koulutus- ja virkistystilaisuuksien avulla luvulla järjestettiin vielä valtakunnallisia koulutuspäiviä, mutta toiminnan laajettua voimakkaasti 1990-luvulla valtakunnallisista tilaisuuksista on luovuttu. Uudenmaan seudullisella palvelupisteellä on ollut tapana järjestää kaikille Uudenmaan yhdyshenkilöille yhteinen koulutus- ja virkistysviikonloppuristeily. Koulutustilaisuudet pyritään järjestämään siten, että yhdyshenkilöt saisivat koulutuksesta hyötyä mahdollisesti myös muitakin tehtäviänsä ajatellen. Kuitenkin paras yhdyshenkilöitä toimintaan motivoiva asia taitaa olla kiitos perheiltä ja hoitajilta. (Tarkkonen 2000.) 4 VAPAAEHTOISTYÖ Vapaaehtoistyö, josta käytetään nykyään myös nimitystä vapaaehtoistoiminta erotuksena ansiotyöstä, on yhteisön tai sen yksittäisen jäsenen hyväksi tehtävää vapaaehtoisuuteen perustuvaa työtä tai toimintaa. Vapaaehtoistyö-käsitteellä pyritään yleensä, esimerkiksi järjestöissä, korostamaan toiminnan vaativuutta. (Hakkarainen 1991, ) Käytän tässä opinnäytetyössä sekä vapaaehtoistyö että vapaaehtoistoiminta -käsitteitä samanarvoisina synonyymeina toisilleen. Vapaaehtoistyön yleisenä tehtävänä voidaan pitää ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja omaehtoisen osallistumisen edistämistä sekä yhteiskunnan palvelujen kehittämiseen vaikuttamista (Lehtinen 1997, 19-20). Järjestöt ovat asettaneet vapaaehtoistoiminnalleen erilaisia tavoitteita, joita ovat inhimillisemmän yhteiskunnan puolesta toimiminen, erilaisuuden hyväksymisen edistäminen, kansalaisten osallistumismahdollisuuksien lisääminen, riittämättömien ihmissuhteiden korvaaminen, haasteisiin vastaaminen uusia tukimuotoja kehittämällä sekä mielekkäiden

26 18 osallistumismahdollisuuksien luominen. (Hakkarainen 1991, 131; Aloitteellisuus ja osallistuminen yhteiskunnan uudistamisessa 1994, 25.) 4.1 Vapaaehtoistyön periaatteet Vapaaehtoistoiminnan onnistumisen takia on hyväksyttävä tietyt perusedellytykset sekä huolehdittava niiden pysymisestä esillä (Lehtinen 1997, 20).Vapaaehtoistyön periaatteina voidaan pitää muun muassa seuraavia asioita: 1) Vapaaehtoistyöhön osallistuva on mukana toiminnassa omasta halustaan ja hänellä on itseensä täysi määräämisoikeus. 2) Vapaaehtoistoiminnalla ei pystytä korvaamaan eikä myöskään saada korvata ammatillista työtä, eikä vapaaehtoistoiminta myöskään vähennä viranomaisten vastuuta. Kuitenkin vapaaehtoiset voivat toiminnallaan antaa ammattityöhön laadullisen lisän. 3) Vapaaehtoistoiminta on palkatonta ja (yleensä myös) palkkiotonta, mutta vapaaehtoisille voidaan korvata toiminnasta syntyviä kuluja kuten esimerkiksi posti-, puhelin- ja matkakuluja. 4) Vapaaehtoisista toimijoista on huolehdittava, muuten he eivät jaksa eivätkä myöskään halua toimia kauan tehtävässään. Vapaaehtoiset tarvitsevat koulutusta sekä ohjausta. Lisäksi vapaaehtoisista huolehtimiseen kuuluu myös palkitseminen muutoin kuin materiaalisesti. Vapaaehtoiset tarvitsevat myös tukea ongelmatilanteissa ja samassa toiminnassa olevien tapaamisia. Toisten vapaaehtoisten tapaaminen ja kokemusten vaihtaminen ovat merkittäviä asioita vapaaehtoisten jaksamiselle. Tutkimusten mukaan ammattityöntekijöiden tuki ja apu tulevat usein vasta toiseksi. (Byckling 1993, 53; Hakkarainen 1991, 134; Lehtinen 1997, ) 4.2 Vapaaehtoinen toimija Vapaaehtoiset auttajat nähdään ihmisinä, joilla on paljon erilaisia resursseja kuten henkisiä voimavaroja, aikaa, taloudellisia resursseja ja organisointikykyä sekä lisäksi erityinen auttamismotiivi (Anttonen & Sipilä 1992, 448). Eräässä vapaaehtoisten koulutusseminaarin muistiossa yli kymmenen vuoden takaa on kaksi vapaaehtoisen määrittelyä. Ensimmäisen määritelmän mukaan vapaaehtoinen on 1) näkevä eli hän huomaa epäkohdat, 2) hän on kokeva eli hän ei ainoastaan tiedosta asioita omassa

27 19 päässään vaan kokee ne tärkeiksi ja 3) vapaaehtoinen on rohkea eli hän uskaltaa tehdä sen minkä katsoo tarpeelliseksi (Hurttia 1987). Toisessa määritelmässä vapaaehtoinen on myös terve itsetunnoltaan, tottunut käsittelemään omia pelkojaan eikä koe muiden erilaisuutta uhkana ja lisäksi vapaaehtoinen on itse koko ajan muutosprosessissa (Pänkäläinen 1987). Osittain näissä määritelmissä korostetaan vapaaehtoisen erinomaisuutta heidän motivoimisekseen, mutta toisaalta määritelmissä on perääkin. Erään näkökulman mukaan vapaaehtoistyöntekijät voidaan jaotella viiteen tyyppiin sen perusteella, miten toiminta on sitoutunut elämänkulun orientaatioihin. Nämä tyypit ovat 1) velvollisuuden täyttäjät ja auttajat, 2) oman urakehityksen edistäjät ja oman ammatillisen suuntautumisen hahmottelijat, 3) vapaaehtoistyön avulla oman elämänkulkunsa suunnan hakijat sekä 4) oman elämänkulkunsa keskeisten teemojen toteuttajat ja lisäksi 5) marginaalisesti vapaaehtoistyötä tekevät. (Pohjola 1999, 74.) Mielestäni nämä tyypit voivat todellisuudessa olla myös päällekkäisiä ja limittäisiä. Vapaaehtoisen toimijan kannalta katsottuna vapaaehtoistyön tärkeimpinä periaatteina, yleisten periaatteiden lisäksi, voidaan pitää ensinnäkin sitä, että vapaaehtoinen voi itse valita toimintatavan sekä kuinka paljon ja milloin hän haluaa käyttää aikaansa toimintaan. Toiseksi vapaaehtoisen toimijan ei tarvitse korvata ammattilaista, vaan hän saa toimia tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin, ihmisenä ihmiselle. Kolmanneksi vapaaehtoisen tulee olla luotettava, luottamuksellinen sekä puolueeton. (Laurila 1996, 6 7; Lehtinen 1997, 20.) 4.3 Vapaaehtoistoiminnan motiivit Erään määritelmän mukaan vapaaehtoistyö voidaan nähdä prosessina, jossa ihmiset ovat ryhtyneet parantamaan elämänlaatuaan ja voittamaan vaikeuksiaan (Lehtinen 1997, 17). Vapaaehtoisella työllä on tekijälleen erilaisia merkityksiä. Vapaaehtoistyö voidaan nähdä prosessina myös näiden merkitysten kannalta; vapaaehtoistyön tekemisen kimmokkeiden ja käyttövoiman ei tarvitse olla samoja koko vapaaehtoistyöprosessin aikana (Jeppson Grassman 1997, 92).

28 20 Vapaaehtoistoimintaan ryhtymisellä on erilaisia motiiveja. Puhutaan toiminnan motiiveista ja motivaatiosta. Erään määritelmän mukaan motivaatiolla tarkoitetaan tiettyyn tilanteeseen liittyvää ja muuttuvaa yksilön henkistä tilaa, joka määrää millä vireydellä ja mihin suuntautuneena yksilö toimii. Motiivit puolestaan saavat aikaan ja ylläpitävät motivaatiota. Motiivi voi olla tiedostettu tai tiedostamaton, ulkoinen tai sisäinen. (Peltonen & Ruohonen 1992, ) Usein vapaaehtoistyön motivaation tutkimisessa tarkastellaan vain vapaaehtoisten sisäisiä motiiveja eikä oteta huomioon yksilön omaa elämäntilannetta tai yhteiskunnan tilannetta, vaikka nämä voivat olla suoria vaikutteita vapaaehtoistyöhön ryhtymiseen (Jeppson Grassman 1997, 92-93). Yhden näkökulman mukaan yksilöllinen elämänkulku rakenteineen ja kokemuksineen on eräs vapaaehtoistyöhön osallistumisen motiivien ja toteutumisen määrittäjä (Pohjola 1999, 74). Vapaaehtoistoiminnan tärkeimmäksi syyksi sanotaan usein halu auttaa ja tukea toista ihmistä. "Toisen hyvä" eli altruismi voi vapaaehtoiselle olla arvo sinänsä (Jeppson Grassman 2000, 100), muttei kuitenkaan yleensä ainoa syy vapaaehtoisena toimimiseen. Nylundin (2000, 31) mukaan "myytti altruistisista vapaaehtoisista pätee harvoin nykypäivän vapaaehtoisiin" - samalla hän epäilee onko näitä puhtaita altruisteja koskaan todellisuudessa ollutkaan. Vaikka lähimmäisenrakkaus kuuluu oleellisesti vapaaehtoistoimintaan, vapaaehtoisilla on myös henkilökohtaisia motiiveja toiminnalleen. Usein myös vapaaehtoinen itse saa toiminnastaan itselleen jotain ja tämä voi myös olla vapaaehtoistyötä organisoivan yhdistyksen tai järjestön periaate (Jeppson Grassman 1997, 104). On kuitenkin arvioitu, että vapaaehtoistoiminnan motiivit ovat kaikkiaan muuttumassa välineellisiksi ja palvelemaan kohti yksilöllisiä, itsekeskeisiä tavoitteita (Pohjola 1999, 74). Vapaaehtoiset perustelevat osallistumistaan toimintaan auttamismotiivin lisäksi esimerkiksi sillä, että heillä on mielekästä tekemistä, he kokevat itsensä tarpeellisiksi ja heille on tärkeää kuulua johonkin yhteisöön. Lisäksi vapaaehtoistoimintaan liitytään muun muassa itsensä kehittämisen ja oppimisen takia. Vapaaehtoistoiminta voi myös kohottaa itsetuntemusta ja antaa tietyn sosiaalisen statuksen. Vapaaehtoistoiminnan kautta vapaaehtoinen voi myös saada ratkaisun omaan ongelmaansa. Vapaehtoisena toimiminen voi joskus olla myös vastapainoa omalle palkkatyölle ja lisäksi vapaaehtoisuudesta voi olla hyötyä opiskelussa. (Jeppson Grassman 1997, 100; Laurila

29 , 8; Nylund 2000, 33.) Kaikkiaan vapaaehtoistoimintaan osallistumisen motiivit vaihtelevat suuresti. Aina vapaaehtoiset itse eivät osaa suoraan määritellä oman toimintansa motiiveja, mikä saattaa johtua motiivien mahdollisesta muuttumisesta vapaaehtoistoiminnan aikana (Jeppson Grassman 1997, 92, 100). 4.4 Ammattilainen vapaaehtoisia tukemassa Vapaaehtoisia tukevan ammattityöntekijän tulee tuntea vapaaehtoistoiminnan ideologia ja periaatteet. Lisäksi ammattityöntekijän kuuluu huomata, että vapaaehtoiset tulee perehdyttää tehtäväänsä, ja että he tarvitsevat asianmukaista koulutusta, jonka lähtökohdat vapaaehtoiset itse määrittelevät. Ammattilaisen kuuluu myös huolehtia, että vapaaehtoistyön ja ammattityön raja säilyttää selkeytensä. Vapaaehtoistoiminnassa kaikki tapahtuu vapaaehtoistoiminnan ehdoilla eikä ainoastaan palvelujärjestelmän edun mukaisesti. Vapaaehtoistyö ei ole virallisen työn jatke. Ammattityöntekijä voi kokea vapaaehtoisten tarpeen kritiikkinä omalle työlleen. Vaikka ammattityöntekijöitä tarvitaan vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen, ammattityöntekijöiden rooli tai merkitys ei kuitenkaan vähene. Sen sijaan vapaaehtoistoiminnan tukeminen, ohjaaminen ja kehittäminen asettavat muutospaineita ammattilaisten rooleille sekä ammatillisuudelle. Vapaaehtoisia tukeva ammattityöntekijä toimii vapaaehtoistyön taustalla, mutta tarpeen mukaan tavoitettavissa. (Hakkarainen 1991, 133; Lehtinen 1997, 7, 21, 59-60; Lehtinen-Drebs 1991, 82 83; Pänkäläinen 1987.) Vapaaehtoisia ohjaavan ja tukevan ammattilaisen olisi tunnettava virallinen palvelujärjestelmä ja hänellä pitäisi olla valmiuksia ohjata erilaisia ryhmätyöskentelyn muotoja. Ammattilaisen olisi myös osattava kuunnella ja analysoida kuulemaansa sekä lisäksi hänen olisi hyvä olla luonteva esiintyjä. (Lehtinen 1997, 59.) Lehtinen-Drebs (1991, 84) on eritellyt vapaaehtoisten kanssa toimivan ammattityöntekijän rooleja, joita ovat muun muassa aloitteen tekijä, konsultti, yhteyksien pitäjä, yhteistyökumppani, resurssien välittäjä, asiantuntija, kouluttaja, ohjaaja, suunnittelija sekä osallistuja. Ammattilaisella tulee olla voimakas ammattietiikka ja ammatillinen itsetunto selvitäkseen näistä kaikista rooleista, joita hänellä on ollessaan vapaaehtoistoiminnan yhtenä osapuolena (Lehtinen-Drebs 1991, 84).

30 Järjestöjen vapaaehtoistyöstä ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä Järjestöissä ja yhdistyksissä organisoitu vapaaehtoistyö on osa kolmatta sektoria. Vapaaehtoiset eivät näe toimintaansa vaihtoehtona julkisille palveluille tai ratkaisuna yhteiskunnan ongelmiin vaan toiminta on oman ja toisten arjen helpottamista. (Nylund 2000, ) Kuitenkin vapaaehtoistyöllä ja järjestöillä on suuri merkitys kansalaisyhteiskunnan ja hyvinvoinnin sekatalouden rakentamisessa (Aloitteellisuus ja osallistuminen yhteiskunnan uudistamisessa 1994, 28; Matthies 1997, 11). Kolmannella sektorilla on monta nimitystä. Helanderin (1998, 35) mukaan suomalaisessa alan kirjallisuudesta löytyy paljon sektorinimikkeitä, muun muassa järjestösektori, yhteiskunnallisten liikkeiden sektori, yhteisöllinen sektori, välittävät verkostot, välitason organisaatiot ja epävirallisen työn sektori. Nämä monet nimitykset jo kuvaavat kolmannen sektorin vaihtelevaa määrittelyä ja rajausta, joka on todettu hankalaksi (Matthies 1993, 110). Kolmannen sektorin rajaamiseksi on kuitenkin tehty kriteerejä. Yksi paljon käytetty on Johns Hopkins -yliopiston tekemä määritelmä. Sen mukaan kolmannen sektorin yksiköille on tunnusomaista rakenteellisuus eli yksiköiden institutionaalisuus ja jatkuvuus, yksityisyys erotuksena julkista valtaa käyttävistä viranomaisorganisaatioista, voittoa tavoittelemattomuus ja autonomisuus sekä vapaaehtoisuus eli osallistumisen vapaaehtoisuus kaikilla organisaation tasoilla. (Helander & Laaksonen 1999, ) Yhteiskunnallisen ryhmittymän liittäminen eri sektoreihin voidaan määritellä myös seuraavasti: Jos valtio puuttuu organisaation toimintaan uutterasti, ei tätä enää voida lukea kansalaisyhteiskuntaan kuuluvaksi, ja jos taas kaupallisuus on imenyt organisaation, sille käy myös samoin. Jos organisaatiosta on vaikea erota, se ei enää ole vapaaehtoisorganisaatio eikä osa kansalaisyhteiskuntaa (Koskiaho, Nurmi & Virtanen 1999, 187). Yksinkertaisen määritelmän mukaan kolmas sektori on jotain julkisen ja markkinoiden ulkopuolella (Anttonen ym. 1992, 448). Vaikka järjestöjä ja ryhmiä voidaan erilaisin perustein sijoitella lähemmäs julkista sektoria, markkinataloutta tai kotitalouksia, Nylundin (2000, 32) mukaan niiden sijoittaminen tiettyyn yhteen pisteeseen on vaikeaa.