1. Sinennetyssä tekstissä on tilasto- ja tutkimustietoja.

Transkriptio

1 Tasa-arvo-ohjelmatyöryhmän kokous TANE:n kuuleminen Ote tasa-arvoasiain neuvottelukunnan lausunnosta Urakehitys ja päätöksenteko (tasa-arvo-ohjelman luonnoksen luku ) Päätöksenteko Tasa-arvoasiain neuvottelukunta kiinnittää päätöksenteon osalta huomiota erityisesti kuntauudistukseen, joka tulee tehdä sukupuolitietoisesti. Kuntien rakenneuudistus 1 Tasa-arvoasiain neuvottelukunta pitää ensiarvoisen tärkeänä sukupuolten tasa-arvon turvaamista kuntien rakenneuudistuksessa. Kuntaliitoksilla näyttäisi olevan selkeitä sukupuolivaikutuksia erityisesti naisten edustukselliseen asemaan ja naisjohtajuuteen. Kuntaliiton tutkimuksen mukaan vuoden 2009 liitoskuntien valtuustoissa naisten osuudet ovat jonkin verran pienempiä kuin ennen liitosta. Varsinkin liitoskuntien reuna-alueilla naisehdokkaiden menestys oli aikaisempaa heikompi. Naisvaltuutettujen osuus luopujista oli liitoskunnissa kymmenkunta prosenttiyksikköä suurempi kuin miesvaltuutettujen osuus. Kaikissa kunnissa, joissa kuntaliitos toteutui , valittiin kunnanjohtajaksi mies. Vuosien 2010 ja 2011 kaikkiaan 10:stä liitoksessa kahteen valittiin nainen kunnan/kaupunginjohtajaksi. Kuntaliitoskunnissa naisten osuus on myös muissa päällikköviroissa pienempi kuin kunnissa, jotka jatkavat vanhan kuntajaon mukaan. Tasaarvoasiain neuvottelukunta painottaa, että kehitystä on seurattava ja pohdittava, onko tarvetta erityistoimenpiteisiin. Lisäksi on seurattava, minkälaisia vaikutuksia kuntaliitoksilla on miehiin ja naisiin kuntien työntekijöinä ja kunnallisten palveluiden käyttäjinä toteutui 32 liitosta. Kaikissa näissä kunnan/kaupunginjohtaja oli mies toteutui 4 liitosta. Laajentuneessa Porissa kaupunginjohtajana jatkoi Aino- Maija Luukkonen toteutui 6 liitosta. Laajentuneen Vöyri-Maksamaan kunnanjohtajana jatkoi Christina Öhling yhdistyneissä kunnissa/kaupungeissa naiskunnan/kaup.johtajia 2/42 = 4,8 %, ks. taulukko alla: 2010 Kalajoki ja Himanka Kalajoki 0 Lappeenranta ja Ylämaa Lappeenranta 0 Pori ja Noormarkku Pori 1 Loviisa, Pernaja, Liljendal, Loviisa 0 Ruotsinpyhtää 2011 Kuopio ja Karttula Kuopio 0 Kangasala ja Kuhmalahti Kangasala 0 Akaa ja Kylmäkoski Akaa 0 Vöyri-Maksamaa ja Oravainen Vöyri 1 Orimattila-Artjärvi Orimattila 0 Lapinlahti-Varpaisjärvi Lapinlahti 0 Kuntauudistuksella on laajat vaikutukset sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumiseen. Uudistuksella on vaikutuksia naisiin ja miehiin kaikissa ikäluokissa. Sukupuolten tasa-arvon kannalta on keskeistä tarkastella uudistusta kolmesta näkökulmasta: 1. henkilöstön asema uudistuksessa, 2. vaikutukset palvelujen käyttäjiin ja 3. vaikutukset yhteiskunnallisen osallisuuden kannalta. Kuntien työntekijät kuntauudistuksessa Yli kolmasosa Suomen työllisistä naisista työskentelee kuntasektorilla. Kuntien henkilöstöstä lähes 80 % on naisia, joten henkilöstön aseman muutoksilla on erityisesti vaikutuksia naisiin. On tärkeää tarkastella mm. työllistymistä, miten kuntauudistus vaikuttaa nais- ja miesvaltaisten alojen työhön ja työoloihin (esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuolto vs. tekninen sektori). Tulee myös tarkastella ulkoistamisten ja tilaaja-tuottaja mallin käytön 1. Sinennetyssä tekstissä on tilasto- ja tutkimustietoja.

2 sukupuolivaikutuksia. Nais- ja miestyöntekijöiden palkkakehitystä tulee seurata. Koska uudistuksessa muutetaan työpaikkojen organisaatiorakenteita, tulee tarkastella mm. työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien kehittymistä ja johtajuutta. Uudistuksella voi myös olla vaikutuksia esimerkiksi työmatkojen pituuksiin sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tietojen mukaan kunnissa oli vuonna 2010 yhteensä työntekijää. Lukuun eivät sisälly palkattomalla vapaalla olevat työntekijät (32 000) eivätkä sivutoimiset tuntiopettajat. Henkilöstöä on nyt suunnilleen saman verran kuin 1980-luvun lopun noususuhdanteessa. Henkilöstömäärä laski selvästi 1990-luvun alun laman seurauksena, mutta kääntyi 1990-luvun puoltaväliä lähestyttäessä taas nousuun. Kunta- ja palvelurakenneuudistus ei ole vähentänyt kuntahenkilöstöä, koska puitelaki (13 3) takaa kuntien henkilöstölle viiden vuoden irtisanomissuojan kuntaliitosten, yhteistoiminta-alueiden tai laajaa väestöpohjaa koskevien palvelujen järjestelyn yhteydessä. Vuosi lkm Vuosi Lkm (arvio) Kuntasektorin henkilöstöstä 78 % on naisia. Työssäkäyvistä miehistä 10 % ja naisista 35 % toimii kuntasektorilla. Kuntien työntekijöiden keski-ikä on korkeampi kuin muilla työnantajasektoreilla ja 45 vuotta täyttäneiden työssäkäyvien naisten ryhmässä kuntatyötä tekevien osuus on yli 40 %. Kuntahenkilöstön korkea keski-ikä heijastuu eläköitymiseen: nykyisestä henkilöstöstä lähes kaksi kolmasosaa jää eläkkeelle vuoteen 2030 mennessä. Koko kuntasektorin henkilöstöstä 77 % oli vakituisia vuonna Vuonna 2000 vakituisten osuus peruskunnissa oli naisilla 72 % ja miehillä 75 %. ARTTU-arviointiohjelmaan kuuluvat työyhteisökyselyt toteutettiin vuosina 2009 ja Ajallinen vertailu osoittaa, että työelämän koetussa laadussa on tapahtunut myönteistä kehitystä. Heiskanen & Jokinen (2011) toteavat, että

3 Paras-uudistuksen kannalta kiinnostava ja merkittävä tulos on muutosmyönteisyyden lisääntyminen. Esimiestyön työntekijät näkevät kehittyneen positiiviseen suuntaan. Vain harva työntekijä koki osallistumismahdollisuutensa Paras-uudistuksen suunnitteluun riittäviksi. Kuntien välillä on huomattavia eroja henkilöstön osallistavuudessa. Kuntien valitsemat Paras-perusratkaisut (kuntaliitos, syvenevä yhteistyö, muut) eivät selitä henkilöstön työelämän laadun eroja kuntatasolla. Vaikutukset palvelujen käyttäjiin, naisiin ja miehiin, tyttöihin ja poikiin Kuntauudistuksen tärkeimpiä tavoitteita on kuntien vastuulla olevien peruspalvelujen turvaaminen myös tulevaisuudessa. Naiset ja miehet, tytöt ja pojat käyttävät osin eri palveluita. On selvitettävä mitä palveluita naiset ja miehet käyttävät. Tulee myös selvittää puuttuuko palvelutarjonnasta miesten tai naisten kannalta keskeisiä palveluita. On tärkeää tarkastella myös sitä, miten nais- ja mieskuntalaiset näkevät kunnallisten palveluiden tuottamisen eri vaihtoehdot sekä palveluiden laadun. Tiedot siitä, miten kunnalliset palvelut ovat Paras-hankkeen aikana muuttuneet, ovat vielä puutteellisia tilanteessa, jossa uusi kuntauudistus on käynnistymässä. Paras-hankkeeseen liittyviä muutoksia on joka tapauksessa vaikeaa ja jopa mahdotonta erottaa muista samanaikaisista muutoksista ja uudistuksista. Esimerkiksi palveluverkkoa on muutettu ja muutetaan paikallisista syistä, riippumatta laajemmasta rakenneuudistuksesta. Tästä tyypillisin esimerkki on kouluverkon karsiminen ikäluokkien pienentyessä. Kunnallisten palvelujen ulkoistamisen laajuudesta, luonteesta ja kehityksestä Paras-hankkeen aikana ei ole saatavissa koottua tietoa. Kuntien taloustilastot kuitenkin osoittavat, että kunnissa on tapahtunut asteittaista painopisteen siirtymistä omista henkilöstökuluista palvelujen ostoihin. Omat henkilöstökulut ovat kyllä kunnissa kasvaneet, mutta hitaammin kuin palvelujen ostot. Tutkimusta kuntapalvelujen ulkoistamisen henkilöstöön kohdistuvista vaikutuksista on ylipäätään vähän, ja sukupuolivaikutuksista vielä vähemmän. Palvelujen ulkoistamisen sukupuolivaikutusten seuraaminen olisi perusteltua riippumatta siitä, onko kyseessä kunnallisten palvelujen vai valtion kustantaman toiminnan ulkoistaminen. Kunnallisten palvelujen käyttö Sukupuolten tasa-arvon kannalta tärkeän lasten päivähoidon tilastot osoittavat, että kuntien väliset erot hoidon piirissä olevien osuuksissa ovat huomattavia. Neljännes kunnista maksaa kotihoidon tuen kuntalisää, jolla pyritään vähentämään päivähoidon kysyntää. Kuntatalouden kannalta tarkoituksenmukainen kannustin on tasa-arvopoliittisesti arveluttava, koska näennäisesti sukupuolineutraalia kotihoidon tukea mahdollisine kuntalisineen käyttävät lähes yksinomaan äidit. Vanhuspalvelujen ja terveydenhuollon laitospalvelujen asiakkaista on kunnittaiset ja sukupuolen mukaan jaotellut tilastot. Ne osoittavat mm. sen, että sekä tavanomaisen että tehostetun vanhusten palveluasumisen asiakkaista enemmistö on naisia, samoin kuin säännöllisen kotihoidon piirissä olevista asiakkaista. Psykiatrista laitoshoitoa saaneiden enemmistö on miehiä ja miehillä on myös enemmän hoitopäiviä kuin naisilla. Sukupuolten välisiin terveys- ja kuolleisuuseroihin on kiinnitetty viime aikoina lisääntyvää huomiota, mutta esimerkiksi avohuollon terveyspalvelujen (terveyskeskuksen lääkäri- ja hammaslääkärikäynnit) alueellisissa käyttäjätilastoissa miehiä ja naisia ei ole eritelty. Tilastointiin on

4 tulossa parannus THL:n uuden AvoHILMO-tietokannan myötä (jo käytössä, mutta tilastot keskeneräiset, koska tietoja kerätään parhaillaan kunnista). Yleisellä tasolla kuitenkin tiedetään, että naiset käyttävät terveyskeskuksen lääkäripalveluita miehiä enemmän. Omaishoidon tukea saavien määrä on kasvussa. Tukea saavien sukupuolijakauma on melko tasainen, mutta hoitajien enemmistö on naisia. Kunnittaista sukupuolen mukaista tilastoa ei ole saatavissa. Tyypillisin toimeentulotuen asiakas on yksinasuva mies. Seuraavaksi suurin tukea saavien ryhmä on yksinhuoltajanaiset. Asiakastaloudet tilastoidaan kunnittain kotitalouden viitehenkilön sukupuolen mukaan. Tilastokeskuksen koulutustilastot osoittavat mm. että peruskoulussa pojat ovat tyttöjä useammin erityisopetuksessa ja ainevalintojen sukupuolen mukainen eriytyminen alkaa peruskoulussa. Lukiossa opiskelevien enemmistö on naisia, ainevalinnat painottuvat miehillä ja naisilla lukiossa eri tavoin ja naisten tulokset ylioppilaskirjoituksissa ovat parempia kuin miehillä. Ammatillisissa oppilaitoksissa on vain niukka miesenemmistö, mutta koulutusalavalinnat eroavat miehillä ja naisilla jyrkästi. OPH:n WERAraportointipalvelu tarjoaa alueellisia tilastoja perus-, lukio- ja ammatillisesta koulutuksesta, mutta ei sukupuolen mukaan jaoteltua kuntakohtaista tietoa. Kansalaisopistojen opiskelijoista kolme neljäsosaa on naisia. Alueellisia sukupuolen mukaan jaoteltuja tilastoja ei ole saatavissa. Ajankäyttötutkimukset ja valtakunnalliset kirjastokyselyt osoittavat, että naiset käyttävät kirjastojen palveluja ahkerammin kuin miehet. Kirjastojen käyttöä tilastoidaan kunnissa vain yleisellä tasolla ja joskus erikseen lasten/nuorten osalta, mutta vain poikkeustapauksissa sukupuolen mukaan. Liikunnan harrastamisen ja liikuntapalvelujen käytön sukupuolieroista eri ikäryhmissä on saatavissa yleistä tietoa, mutta kunnallisten liikuntapalvelujen tarjonnasta ja käytöstä ei ole tarjolla mitään tilastoja, jotka taipuisivat sukupuolen mukaan jaoteltuun tarkasteluun. Valtakunnallisen joukkoliikennetutkimuksen mukaan naiset käyttävät joukkoliikennettä selvästi miehiä enemmän. Vuonna 2005 kaikista yli 6-vuotiaista miehistä 13 % ja naisista 23 % oli joukkoliikenteen näyttölipun haltijoita. Alueellisia tilastoja joukkoliikenteen käyttäjien (tai esim. näyttölipun käyttäjien) sukupuolijakaumasta ei ole saatavilla. Useimpien kunnallisten palvelujen käyttöä seurataan tarkasti tilastoin, mutta sukupuolen ja kunnan/alueen mukaan jaoteltua tietoa ei läheskään kaikista palveluista ole ei silloinkaan, kun tiedon tuottaminen olisi todennäköisesti melko yksinkertaista. Epäkohtien paikantaminen ja tasa-arvon edistäminen on hyvin hankalaa, jos vertailukelpoista tietoa ei ole saatavilla. Palvelutyytyväisyys ARTTU-kuntalaiskyselyllä mitattiin palvelutyytyväisyyttä ja selvitettiin, miten tärkeänä eri palveluja pidetään ja miten niiden saavutettavuutta arvioidaan. Naisten ja miesten palvelutyytyväisyys ja arviot saavutettavuudesta eivät merkittävästi eroa toisistaan. Palvelujen tärkeyttä koskevissa arvioissa miesten ja naisten välillä havaitaan selvä aste-ero: molemmat pitävät kuntapalveluja tärkeinä, mutta naiset pitävät useimpia palveluja erittäin tärkeinä. Näkemykset kunta- ja palvelurakenteesta Kuntalaiskyselyn tulokset osoittavat, että naiset suhtautuvat miehiä kielteisemmin kuntaliitoksiin sekä liitoksiin yleensä että oman kunnan liitokseen. Useimmat kuntalaiset haluavat, että palvelut tarjotaan

5 mahdollisimman lähellä kotia, mutta naiset korostavat lähipalvelujen tarvetta miehiäkin voimakkaammin. Asenne-erot naisten ja miesten välillä ovat kuntien päättäjillä saman suuntaisia kuin kuntalaisillakin. Kuntien päätöksentekijöinä naiset ovat miehiä kriittisempiä kuntaliitoksia kohtaan. Sekä nais- että miespäättäjät pitävät lähipalveluja tärkeinä, mutta naiset vielä tärkeämpänä kuin miehet. Palveluyksiköiden koon kasvattamiseen naispäättäjät suhtautuvat miehiä nihkeämmin. Tiedot perustuvat vuonna 2010 tehtyyn ARTTU-päättäjäkyselyyn. Kunnallisen demokratian toteutuminen, yhteiskunnalliset vaikutus- ja osallistumismahdollisuudet Kuntauudistuksen yhteydessä tulee myös turvata demokraattinen päätöksenteko kun rakenteita muutetaan. Sekä naisten että miesten osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon on tärkeää. Kuntakoon muuttuminen ja kuntien yhdistyminen voi aiheuttaa muutoksia äänestysaktiivisuuteen, poliittiseen edustuksellisuuteen, päätöksentekoon osallistumiseen ja valtarakenteisiin. Muutoksella voi myös olla vaikutuksia poliitikkojen toimintaedellytyksiin (esimerkiksi pidemmät välimatkat kokouksiin). Äänestysaktiivisuus Naiset ovat äänestäneet kunnallisvaaleissa ja muissakin vaaleissa miehiä aktiivisemmin 1980-luvulta alkaen. Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa äänestysvilkkaus oli 61,2 %, mikä oli 2,6 %-yksikköä korkeampi kuin vuonna Sekä miehet että naiset äänestivät jonkin verran edellisiä vaaleja vilkkaammin. Miehillä äänestysaktiivisuuden nousu oli kuitenkin hieman suurempi kuin naisilla, eli naisten ja miesten välinen ero kaventui. Liitoskunnissa niin naiset kuin miehetkin äänestivät prosenttiyksikön verran vilkkaammin muihin kuntiin verrattuna. Vaikutusvalta Sukupuoli vaikuttaa siihen, missä määrin luottamushenkilöt kokevat pystyvänsä vaikuttamaan kunnan päätöksentekoon. Naiset kokevat vaikutusvaltansa heikommaksi kuin miehet. Tämä ero näyttää korostuvan kuntaliitoksen toteuttaneissa kunnissa. Kiinnostus luottamustoimiin Luottamustoimissa toimivat naiset ovat miehiä haluttomampia asettumaan ehdokkaaksi syksyn 2012 kunnallisvaaleissa. Sukupuolten välinen ero on suurempi asukasluvultaan pienissä kunnissa. Naisten varauksellisempi suhtautuminen ehdokkuuteen ei siis selity jo toteutuneella kuntaliitoksella. Myös kuntalaiskyselyn tulokset osoittavat, että miehet ovat naisia kiinnostuneempia kunnallisista luottamustehtävistä. Vaikka kuntien henkilöstö on hyvin naisvaltainen, ovat naiset aliedustettuina kuntien viranhaltijajohdossa. Vuonna 2010 maan kaikista kunnan- ja kaupunginjohtajista vain 16 % oli naisia (kunnat 19 %, kaupungit 10 %). Naiskunnanjohtajien suhteellinen osuus on suurin pienissä kunnissa. On myös merkillepantavaa, että lähes kaikkien yhdistyneiden kuntien ykkösviran haltijaksi valittiin mies. Kehitystä ykkösviran haltijoiden sukupuolijakaumasta tulee seurata ja pohtia vaatiiko nykytilanne erityistoimenpiteitä. Itsestään selvää on, että kuntauudistuksen toimeenpanossa noudatetaan tasa-arvolain kiintiösäännöstä, jonka mukaan välillisesti valittavissa kunnan toimielimissä tulee olla vähintään 40 % kumpaakin sukupuolta. Kiintiösäännös ei kuitenkaan vaikuta puheenjohtajien valintaan. Naisten osuus onkin ollut pienempi hallitusten, valtuustojen ja lautakuntien puheenjohtajistossa verrattuna naisten osuuteen vastaavassa toimielimessä. Hallitusten ja valtuustojen naispuheenjohtajien osuus on tähän asti kasvanut hiljalleen, mutta tarkasteltaessa vuoden 2009 alussa aloittaneiden hallitusten ja valtuustojen puheenjohtajien

6 sukupuolijakaumaa on naisten osuuden kasvu hallitusten puheenjohtajista pysähtynyt (21 %) ja valtuustojen puheenjohtajista hidastunut (27 %). Puolet uusista liitoskunnista on valinnut sekä valtuuston että hallituksen ykköspuheenjohtajaksi miehen. Sukupuolivaikutusten arviointi kuntauudistuksen valmistelussa ja toimeenpanossa Valtioneuvosto on laatinut oppaan ja käsikirjan: Kunta- ja palvelurakenneuudistus: sukupuolen huomioon ottaminen uudistuksen toimeenpanossa alueilla. Opas/Käsikirja Kumpaakaan työkalua ei kuitenkaan ole pidetty esillä valmisteltaessa kuntauudistusta. Koska tasa-arvoasioihin perehtynyttä väkeä on kuntien hallinnossa vain vähän, voisi SUVAohjeistuksen muokkaaminen käytännönläheisemmäksi helpottaa kunnissa tehtävää työtä. Uuden kuntauudistuksen käynnistyessä olisi hyvä tiedostaa valmistelu- ja tunnusteluvaiheen tärkeä merkitys. Kuntajakolain mukaisen yhdistymishallituksen kokoonpanon on oltava tasa-arvolain kiintiösäännöksen mukainen, mutta johtavien viranhaltijoiden ja johtavien luottamushenkilöiden rooli kuntien välisissä neuvotteluissa on keskeinen. Tämä johtoporras on edelleen hyvin miesvaltainen. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta korostaakin sukupuolivaikutusten arvioinnin merkitystä sekä kuntauudistuksen suunnittelussa että toimeenpanovaiheessa. Kun tietoa uudistuksen vaikutuksista kootaan sukupuolen mukaan, analysoidaan koottu aineisto ja tehdään siitä johtopäätöksiä, jotka pannaan toimeen, voidaan kuntapalveluita kehittää haluttuun suuntaan, säästää kustannuksia ja toimia hyvän hallinnon mukaisesti. Koska kuntauudistuksen tavoitteena on kehittää ja turvata kuntapalvelut on tasa-arvoasiain neuvottelukunnan mielestä erityisen keskeistä arvioida kuntapalveluiden sukupuolivaikutuksia. Kun sukupuolivaikutusten arviointi aloitetaan jo hankkeen käynnistyessä, saadaan siitä suurin hyöty koska analyysin ja johtopäätösten jälkeen voidaan tehdä korjaavia päätöksiä ja suunnata uudistusta haluttuun suuntaan. Arviointi voidaan kuitenkin aloittaa prosessin kaikissa vaiheissa. Myös jälkikäteen tehtävästä sukupuolivaikutusten arvioinnista saa arvokasta tietoa tuleviin ratkaisuihin. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta esittää tasa-arvo-ohjelmaan lisättäväksi toimenpiteitä, jotta kuntauudistus toteutetaan sukupoolisilmälaseja käyttäen. Kiintiöt pörssiyhtiöiden hallituksiin Tasa-arvoasiain neuvottelukunta kannattaa kiintiösäännöksen ulottamista pörssiyhtiöiden hallituksiin. Neuvottelukunta pitää ilmeisenä, että esitykset hallituksen ja yksityissektorin vuoropuhelun jatkamisesta naisten urakehityksen tukemiseksi ei ole riittävä toimenpide. Vaikka viime vuosina naisten osuus pörssiyhtiöiden hallituksissa on kasvanut, oli vuonna 2011 naisten osuus pörssiyhtiöiden hallituksien jäsenistä edelleen alle viidenneksen, 18,7 %. Maahanmuuttajanaisten ja -miesten osallistuminen Tasa-arvoasiain neuvottelukunta pitää tärkeänä maahanmuuttajanaisten ja -miesten osallistumisen tukemista poliittiseen päätöksentekoon. Maahanmuuttajille tulee tiedottaa poliittisten puolueiden ja kansalaisjärjestöjen merkityksestä ja maahanmuuttajien mahdollisuuksista osallistua niiden toimintaan. Maahanmuuttajille tulee tiedottaa järjestötoiminnan perustamisesta, ylläpitämisestä, verkostoitumisesta ja erityisesti varainhankinnasta. Tiedon puute estää maahanmuuttajien osallisuuden kehittymistä suomalaisessa yhteiskunnassa.